PÄIVI RISSANEN SARI JURVANSUU
TIETEELLINEN ARTIKKELI
VERTAISTOIMINNAN MUODOT JA MERKITYS PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSJÄRJESTÖISSÄ
Johdanto
Vertaistoiminnan voi sanoa alkaneen Yhdys- valloissa vuonna 1935 perustetuista Anonyy- mien Alkoholistien AA-ryhmistä (Arminen 1998; Laimio & Karnell 2010, 9), vaikka ver- taistukea on hyödynnetty skitsofreniaa sairas- tavien hoidossa jo 1920-luvulla (Davidson ym.
1999, 167). Suomessa A-klinikoiden asiakkai- den 1960-luvulla aloittamaa A-kiltatoimintaa voidaan pitää sosiaalihuollon asiakastoimin- nan edelläkävijänä (Rajala 2008). Mielenter- veyskuntoutujien vertaistukeen alettiin kiin- nittää huomiota vasta 1990-luvun lama-ai- kana (Lehtinen 1997, 39). Toiminta alkoi Mie- lenterveyden keskusliiton oma-apuprojektista (Vuorinen & Helasti 1997, 8) ja klubitaloliik- keestä.
Vertaistuki on usein yhdistysten organisoi- maa toimintaa, jolloin ne tarjoavat tilat sekä koulutusta ja tukea vertaisille. Toiseksi vertais- tuki voi olla kansalaislähtöistä ja omaehtoista toimintaa ilman taustayhteisöä. Kolmanneksi se voi olla osa julkisen sektorin tai yhdistyksen tuottamia palveluja, jolloin vertaistuki kuuluu asiakkaan hoito- tai kuntoutusprosessiin. Ver- taistukea toteutetaan erilaisissa ympäristöissä:
kahdenkeskisenä tukena, toiminnallisissa ryh- missä, avoimissa kohtaamispaikoissa, verk- kovertaistukena ja ryhmätoimintana vertais- ryhmissä, joissa ohjaajana voi olla vertainen, ammattilainen tai vertais - ammattilaistyöpa- ri. (Huuskonen 2015.) Tämän kaltaista vertais- tukea voi kutsua henkilökohtaiseksi auttami- seksi tai tukemiseksi. Vertaistuki voi toteutua myös välillisenä, jolloin vertainen tukee toisia
kuntoutujia tai toipujia osallistumalla yhdis- tyksen toiminnan tai palvelujärjestelmän ke- hittämiseen. (Rissanen 2015.)
Tutkimuksen käsitteet ja teoreettinen tausta
Laajasti määriteltynä vertaistuella voidaan tarkoittaa kaikkea inhimillistä vuorovaiku- tusta ja omasta elämäntilanteesta keskuste- lemista (Nylund 1996, 194). Tässä artikkelissa käsitämme vertaistuen organisoiduksi toimin- naksi, jossa samanlaisissa tilanteissa olevat tai samantyyppisistä ongelmista kärsivät jakavat kokemuksiaan (Nylund 1996, 194; Arminen 1998). Vertaistuen taustalla on ihmisten so- siaalisuus, tarve vuorovaikutukseen ja yhtei- söön kuulumiseen (Laimio & Karnell 2010, 9).
Vertaistuen ominaisuuksia ovat kyky ym- märtää toisia kokemuksellisuuden kautta (Ar- minen 1998, 11; Hietala 2013, 294), erityinen yhteys ihmisten välillä (Rissanen 2015) sekä vastavuoroinen tukeminen (Koskisuu & Naru- mo 2004, 19; Muurinaho 2001, 16). Vertaistu- en tarve liitetään tilanteisiin, joissa ystävien, sukulaisten tai ammattiauttajien antama tuki ja apu eivät riitä, koska heiltä puuttuu oma- kohtainen kokemus (Nylund 1999, 116).
Potilas- ja vammaisjärjestöissä vertaistu- en arvoja ovat tasavertaisuus, tasa-arvoisuus, molemminpuolisuus, omaehtoisuus, aktiivi- suus ja vapaaehtoisuus (Campbell 1996, 220;
Nylund 1996, 193–194; Hokkanen 2014, 25).
Arvot konkretisoituvat vertaistoiminnan läh- tökohdissa, kuten ajatuksessa siitä, että jokai-
sella on jotain annettavaa. Ryhmäläiset anta- vat ja saavat tukea samaan aikaan eli he aut- tavat yhtä aikaa itseään sekä toisia. (Mikko- nen 1996, 225; Nylund 1996, 193–194, 204;
Arminen 1998, 203–205; Kangas 2003; Kos- kisuu & Narumo 2004, 21.) Toinen vertais- tuen lähtökohdista liittyy omaehtoisuuteen:
ainoastaan yksilö itse voi muuttaa elämän- sä suuntaa ja ajattelutapoja (Mikkonen 1996, 225; Nylund 1996, 193–194, 204; Arminen 1998, 203–205; Kangas 2003; Koskisuu & Na- rumo 2004, 21). Vertaisryhmissä ei myöskään arvoteta eikä arvostella itseä eikä toisia (Kul- mala 2004, 237–238).
Vertaisryhmät ovat merkittäviä psyykki- sesti sairastuneille, koska sairastumisesta seu- raa usein sosiaalisia menetyksiä, eristäytymis- tä, yksinäisyyttä, häpeää, syyllisyyttä, ympä- ristön kielteisiä asenteita sekä heikentyneitä mahdollisuuksia kuulua yhteisöihin (Hieta- la-Paalasmaa & Vuorela 2004, 30; Savukoski 2008; Mikkonen 2009, 149). Sama stigma ja sosiaaliset menetykset koskevat myös ihmisiä, joilla on päihdeongelma. Vertaistuen avulla on mahdollista vastata näihin menetyksiin. Näyt- tää tosin siltä, että vertaistuen piiriin hakeutu- vat todennäköisemmin ne, joilla jo on sosiaa- lista pääomaa (Hokkanen 2014, 26).
Vertaisuus on mielenterveysyhdistysten toiminnan ydin, aatteellinen perusta ja keskei- nen arvo (Hietala-Paalasmaa & Vuorela 2004, 35–36; Kaskela ym. 2014). Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) aineistoon perustuvan tutkimuksen (Kaskela ym. 2014) mukaan mielenterveyshoidon kynnyksellä1 olleiden ihmisten järjestöosallistumisessa ko- rostuu halu saada apua ja vertaistukea omaan elämäntilanteeseen ja auttaa muita sekä tarve kuulua ryhmään. He osallistuivat järjestötoi- mintaan yhtä usein kuin muu väestö. Tarve osallistua mielenterveysyhdistysten toimin- taan noussee myös palveluiden riittämättö- myydestä ja palvelujärjestelmän pirstaleisuu- desta. Mieli 2009 -ohjelman väliarvioinnin mukaan mielenterveyspalvelujärjestelmä on vaikeasti hahmotettava ja hajanainen (STM 2012). Liisa Hokkanen (2014, 66) toteaa tutki-
muksessaan mielenterveysjärjestöjen aktiivi- toimijoista myös, että kynnys hakea ammat- tilaisapua mielenterveysongelmiin on korkea, ja vertaistuella täydentynyt lähipiiri on usein ensisijainen avun ja tuen lähde. Päihdehoidon kynnyksellä olevat puolestaan osallistuvat yh- distystoimintaan muuta väestöä harvemmin (Kaskela ym. 2014), ja toimintaan osallistuji- en määrä on päihdejärjestöissä pienempi kuin muissa sosiaali- ja terveysjärjestöissä (Silta- niemi ym. 2011, 151).
Yksilöiden ja yhteisöjen omaehtoisen avun merkityksen on ennustettu kasvavan, kun vas- tuuta hyvinvoinnista siirretään julkiselta sek- torilta vertaisyhteisöille ja yksilöille. Kehityk- seen on viitattu muun muassa tee-se-itse -yh- teiskunnan ja vertaistukiyhteiskunnan käsit- teillä (esim. Leppo & Perälä 2015). Vertaistoi- minnalla oli keskeinen rooli myös kansallisessa Mieli 2009 -suunnitelmassa, jonka tavoitteisiin kuului vertaisten ottaminen mukaan mielen- terveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteutta- miseen ja arviointiin. Nämä ajankohtaiset kes- kustelut korostavat tarvetta tutkia yhdistysten organisoiman vertaistoiminnan toteuttamista- poja, mahdollisuuksia ja haasteita.
Aineisto ja menetelmät
Artikkelissa tarkastelemme päihde- ja mielenterveysyhdistysten vertaistoimintaa se- kä organisaation että toimijoiden itsensä nä- kökulmasta. Tutkimuskysymyksiksi nousivat:
1) Millainen vertaistoiminnan merkitys on päihde- ja mielenterveysjärjestöissä?
2) Mitkä tekijät motivoivat vertaisia osal- listumaan vertaistoimintaan?
3) Missä määrin vertaiset kokevat uupumi- sen ja väsymisen tunteita toimiessaan vertaisina?
4) Millaisia tarpeita ja konkreettisia toimia järjestöissä on vertaisten tukemiseksi?
Tutkimusaineisto on kerätty osana Raha- automaattiyhdistyksen tukemaa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaa (MIPA-hanke) (ks. http://www.a-klinikka.fi/
tietopuu/jarjestotutkimusohjelma). MIPA on
1 Hoidon kynnyksellä olemisen määrittelystä ks. Kaskela ym. 2014, 2
max=3, ka=2,52, med=3). Koska valtaosa vas- tasi ”suuri merkitys”, yhdistettiin tilastollisten tarkastelujen mahdollistamiseksi muut luokat kuvaamaan vertaistoiminnan pientä merki- tystä. Vertaistoiminnan muotoja selvitettiin kysymyksellä ”Mitkä seuraavista ovat yhdis- tyksenne toimintamuotoja?” (vertaistukiryh- mät, toiminnallinen vertaisuus, internet-vä- litteinen vertaisuus).
Täydentävää tietoa kerättiin vertaisille ja työntekijöille kohdistetulla vertaistoiminnan kyselyllä, jossa kartoitettiin toiminnan sisäl- töä, merkitystä yksilöille ja yhdistyksen toi- minnalle, vertaisten roolia sekä uupumisen tuntemuksia. Linkki sähköiseen kyselyyn jaet- tiin tutkimusohjelmaan kuuluvien yhdistys- ten yhteyshenkilöiden (n=10) kautta. Vasta- uksia saatiin 61 työntekijältä ja 77 vertaisel- ta. Kyselyn vastausprosenttia ei voi arvioida, koska kyseessä ei ole otantatutkimus. Kyse- lyyn vastaaminen oli vapaaehtoista ja ano- nyymiä. Osa yhdistyksistä on hyvin pieniä, jo- ten anonymiteetin varmistamiseksi ja vastaa- miseen rohkaisemiseksi vastaajilta ei kysytty taustayhdistyksen nimeä. Näin ollen tulosten analysoimisessa ei erotella valtakunnallisten järjestöjen ja paikallisyhdistysten vastauksia.
Jatkossa käytämme selkeyden vuoksi käsitet- tä järjestö.
kymmenen päihde- ja mielenterveysjärjestön (A-Kiltojen liitto ry, EHYT ry, Irti Huumeista ry, Mielenterveyden keskusliitto ry, FinFami- Uusimaa ry, Sininauhaliitto, Suomen Mielen- terveysseura, Tukikohta ry, A-klinikkasäätiö, Kuntoutussäätiö) sekä Diakonia-ammattikor- keakoulun yhteinen tutkimushanke, jonka puitteissa tuotetaan tietoa muun muassa jär- jestöjen toiminnasta sekä vertaisuudesta.
Artikkelin aineisto koostuu kahdesta ky- selystä. Järjestötoiminnan kysely lähetettiin keväällä 2016 päihde- ja mielenterveysken- tällä toimivien paikallisyhdistysten toimin- nanjohtajille tai hallituksen puheenjohtajille.
Se sisälsi kysymyksiä toiminnan eri osa-alu- eista, mukaan lukien vertaistoiminta. Kyse- ly lähetettiin 432 paikallisyhdistykselle (227 päihdeyhdistykselle ja 205 mielenterveysyh- distykselle). Vastauksia saatiin 209 paikallis- yhdistykseltä (vastausprosentti 48). Aineis- tosta karsittiin toimijat, jotka eivät harjoita aktiivista järjestötoimintaa tai jotka palaut- tivat tyhjän kyselylomakkeen. Lopullinen aineisto koostuu 87 päihde- ja 100 mielen- terveysyhdistyksestä. Paikallisten päihde- ja mielenterveysyhdistysten tuloksia verrataan toisiinsa. Tuloksia tarkastellaan lisäksi yhdis- tyksen perustamisvuoden ja toiminta-alueen asukasluvun mukaan. Valtakunnallisten jär- jestöjen pieni määrä ei mahdollistanut niiden tarkastelua taustamuuttujien mukaan.
Muuttujien jakaumat on esitetty taulukos- sa 1. Toiminta-alueen asukasluku selvitettiin kysymyksellä ”Kuinka paljon asukkaita toi- mialueellanne on?” (min=300, max=630 000, ka=60998, med=22 000). Perustamisvuotta kysyttiin seuraavasti: ”Minä vuonna yhdistyk- senne on perustettu?” (min=1946, max=2112, ka=1990, med=1993). Vastaajat ilmoittivat it- se yhdistyksensä toiminta-alueen asukaslu- vun ja perustamisvuoden. Yhdistykset jaotel- tiin kolmeen yhtä suureen luokkaan yhdistyk- sen toiminta-alueen asukasluvun ja perusta- misvuoden mukaan. Vertaistoiminnan merki- tystä kysyttiin kysymyksellä ”Millainen mer- kitys vertaistoiminnalla on yhdistyksessän- ne?” Vastausvaihtoehdot olivat: 0 = ei koske yhdistystämme, 1 = pieni merkitys, 2 = koh- talainen merkitys, 3 = suuri merkitys. (min=0,
Vertaistoiminnan merkitys
ei koske yhdistystä 5 % (n=8)
pieni merkitys 6 % (n=11)
kohtalainen merkitys 22 % (n=39)
suuri merkitys 67 % (n=119)
Toimintapaikkakunnan asukasluku
alle 10 000 33 % (n=43)
10 0001-50 000 38 % (n=50)
yli 50 000 29 % (n=39)
Yhdistyksen perustamisvuosi
ennen vuotta 1986 34 % (n=61)
1986-1999 42 % (n=75)
2000-luvulla 24 % (n=44)
Vertaistoiminnan muodot
vertaistukiryhmät 59 % (n=111)
toiminnallinen vertaisuus 50 % (n=94) internet-välitteinen vertaisuus 18 % (n=33) Taulukko 1. Järjestökyselyssä käytettyjen muuttu- jien jakaumat.
Kyselyyn vastanneista vertaisista 76 pro- senttia toimi mielenterveysalan järjestöissä, 42 prosenttia päihdealan järjestöissä ja 7 pro- senttia omaisjärjestöissä. Työntekijöistä suu- rin osa (82 %) työskenteli päihdealan järjes- töissä, 37 prosenttia mielenterveysalan jär- jestöissä ja kuusi prosenttia omaisjärjestöissä.
Vastausprosentit ovat yli sata, koska vertaiset voivat toimia useassa järjestössä yhtä aikaa ja toisaalta järjestöjen toimialat voivat kattaa eri toimintamuotoja. Päällekkäisyyksien vuoksi päihde- ja mielenterveysjärjestöjen vastauk- sia ei vertailtu keskenään. Vertaistoiminnan kysely laadittiin yhdessä tutkimusohjelmassa mukana olevien järjestöjen vapaaehtoisista ja vertaisista kootun ryhmän (n=7) kanssa hei- dän tärkeinä pitämiensä teemojen pohjalta.
Kvantitatiivista aineistoa analysoitiin SPSS-ohjelmistolla käyttämällä korrelaatioita ja ristiintaulukointeja. Prosenttilukujen suu- ruuserojen tilastollisen merkitsevyyden tes- taamiseen käytettiin nelikenttien osalta Fishe- rin eksaktia testiä ja laajempien taulukoiden kohdalla Pearsonin khiin neliö -testiä. Vertais- toiminnan kyselystä analysoitiin lisäksi työn- tekijöiden ja vertaisten antamia avoimia vas- tauksia, joilla syvennettiin kvantitatiivisesta aineistosta nousseita teemoja. Avovastaukset teemoiteltiin aiheisiin, jotka toistuivat vasta- uksissa erilaisissa muodoissa, sekä arvioitiin niiden määrällinen esiintyvyys. Tutkimukses- sa yhdistettiin siis kahden eri kyselyn tuotta- maa sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista
aineistoa. Monimenetelmällisyydellä tavoitel- tiin laajemman ymmärryksen saavuttamista järjestöjen vertaistoiminnasta kartoittamalla siihen liittyvien ilmiöiden esiintyvyyttä, si- sältöjä ja merkityksiä sekä organisaation että toimijoiden itsensä näkökulmasta.
Artikkelin aluksi kartoitamme vertaisuu- teen liittyviä toimintamuotoja. Sen jälkeen tarkastelemme vertaistoiminnan merkitystä päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimin- nassa yhdistysten johdon, työntekijöiden ja vertaisten näkökulmista. Lopuksi käsittelem- me vertaisten uupumista ja tuen tarvetta sekä tukemisen keinoja.
Vertaistoiminnan muodot ja vertaisten tehtävät päihde- ja mielenterveysjärjestöissä
Järjestökyselyssä kartoitettiin vertaistoimin- nan muotoja paikallisyhdistyksissä ja valta- kunnallisissa järjestöissä. Tarkastelun kohtei- na olivat vertaistukiryhmät, toiminnallinen vertaisuus ja internet-välitteinen vertaisuus (taulukko 2).
Vertaistukiryhmiä oli 60 prosentissa ai- neiston päihde- ja mielenterveysyhdistyksis- tä, huomattavasti useammin mielenterveys- yhdistyksissä (74 %) kuin päihdeyhdistyksis- sä (43 %). Toiminnallinen vertaisuus kuului joka toisen yhdistyksen toimintamuotoihin ja internet-välitteistä vertaistukea tarjosi vajaa viidennes paikallisyhdistyksistä. Vertaistoi-
vertaistukiryhmät toiminnallinen vertaisuus internet-välitteinen vertaisuus
% (n) p % (n) p % (n) p
päihdeyhdistykset (n=86) 43 % (n=37) 56 % (n=48) 22 % (n=19)
mielenterveysyhdistykset (n=100) 74 % (n=74) Fisherin eksakti testi; p˂0,001 46 % (n=46) Fisherin eksakti testi; p=0,105 14 % (n=14) Fisherin eksakti testi; p=0,101
valtakunnalliset järjestöt (n=28) 54 % (n=15) 46 % (n=13) 36 % (n=10)
yli 50 000 asukasta (n=39) 77 % (n=30) 62 % (n=24) 31 % (n=12)
10 000-50 000 asukasta (n=50) 42 % (n=21) 48 % (n=24) 8 % (n=4)
alle 10 000 asukasta (n=42) 52 % (n=22) Χ²(2)=11,111; p=0,004 53 % (n=23) Χ²(2)=1,618; p=0,445 7 % (n=3) Χ²(2)=12,066; p=0,002
perustettu 2000-luvulla (n=44) 55 % (n=24) 48 % (n=21) 18 % (n=8)
perustettu v. 1986-2000 (n=74) 61 % (n=45) 44 % (n=33) 11 % (n=8)
perustettu ennen vuotta 1986 (n=61) 67 % (n=41) Χ²(2)=1,754; p=0,416 64 % (n=39) Χ²(2)=5,715; p=0,057 28 % (n=17) Χ²(2)=6,650; p=0,036 Taulukko 2. Vertaistoiminnan muotojen jakaumat yhdistyksen tai järjestön toimialan, toimintapaikkakun-
nan asukasluvun ja perustamisvuoden mukaan sekä ryhmien välisten erojen merkitsevyys.
minnan muodot erosivat yhdistyksen toimin- ta-alueen asukasluvun ja perustamisajankoh- dan mukaan. Yhteydet olivat samansuuntai- sia kuin vertaistoiminnan merkityksessä, eli kaikkia toimintamuotoja oli eniten suurilla toiminta-alueilla toimivissa ja ennen vuotta 1986 perustetuissa yhdistyksissä. Erityisesti vertaistukiryhmät ja verkkovertaisuus olivat yleisempiä suurilla toiminta-alueilla. Vaik- ka virtuaalinen vertaisuus parantaa järjestö- jen mahdollisuuksia tavoittaa syrjäseutujen ja pienempien paikkakuntien asukkaita, sen järjestäminen vaatii usein läsnäoloa järjestön toimitiloissa, joten sen keskittyminen suuriin kaupunkeihin lienee luonnollista. Toiminnal- lista vertaisuutta järjestettiin samoissa mää- rin riippumatta yhdistyksen toiminta-alueen koosta.
Joka toinen valtakunnallisista järjestöistä tarjosi ryhmätoimintaan ja toiminnallisuuteen perustuvaa vertaisuutta. Virtuaalinen vertais- toiminta kuului joka kolmannen valtakun- nallisen järjestön toimintavalikkoon, ja se oli niissä yleisempää kuin paikallisyhdistyksissä.
Vertaistoiminnan muotoja, sisältöä ja ver- taisten roolia tarkennettiin vertaisille ja työn- tekijöille suunnatun kyselyn perusteella. Toi- mintamuotojen monipuolisuus näkyy seuraa- vassa työntekijän kuvauksessa vertaisten teh- tävistä:
”Osallistuvat koulutusryhmiin, joissa saa- vat tietoja ja taitoja vertaisena toimimi-
seen. Tekevät itsenäisesti vertaistoimintaa verkostoissaan pääasiallisina muotoina vertaistuki/keskustelu, hoitoon tai palve- luihin ohjaus, hoitoon tai palveluihin saat- taminen, puhtaiden pistosvälineiden vaih- taminen sekä lomakkeiden täyttämisessä auttaminen (esim. Kela). Muutama ver- tainen kerrallaan toimii yhdessä hankkeen ryhmässä vertaisohjaajana. Vertaiset ovat myös mukana kouluttamassa. He osal- listuvat seminaareihin ja verkostoihin ja ovat hankkeen ohjausryhmässä edustettui- na. He osallistuvat kaksi kertaa vuodessa hankkeen väliarviointiin.” (Työntekijä 1.) Työntekijöiden vastauksissa korostui erityi- sesti vertaistuen tarjoaminen ja vertaisten ryhmänohjaajarooli, johon kuului esimerkik- si kurssien vetämistä sekä toisten neuvomis- ta ja ohjaamista käsitöissä, askartelussa tai pientuotteiden tekemisessä. Vertaiset toimivat usein konkreettisissa auttamistehtävissä, esi- merkiksi saattajina kolmannen sektorin paik- koihin, tukena viranomaisasioinnissa, eläke- valmentajina ja tukikoirakkona. He kävivät myös laulamassa palvelukodeissa, vierailivat asumisyksiköissä ja osallistuivat toimintapäi- viin. Lisäksi vertaiset osallistuivat järjestöjen käytännön tehtäviin. He vastasivat kahvion, päivätuvan tai kokoontumistilan toiminnasta, laittoivat ruokaa, siivosivat, avustivat tapah- tumissa ja retkillä tai päivittivät verkkosivuja.
Toiminnan ja tekemisen ohessa tapahtuva asi- oiden jakaminen ja tukijana tai kuuntelijana toimiminen tuntui kuitenkin usein vertaisen pääasialliselta tehtävältä.
”Varsinaiseksi tehtäväkseni koen ryhmä- läisten tekemisen ilon kokemuksen tukemi- sen, viihtyisyyden ja tervetulleeksi kokemi- sen, mahdollisuuden kertoa kuulumisiaan ja vapaaehtoisesti halutessaan jakaa koke- muksiaan mukavan ja rentouttavan teke- misen lomassa.” (Vertainen 1.)
Vertaistuki voi olla myös kahdenkeskistä, ku- ten tukihenkilötoiminta, yksilökeskustelut, vertaisvastaanotot ja vertaistukipuhelimeen vastaaminen. Vertaisia toimi myös erilaisis-
vertaistukiryhmät toiminnallinen vertaisuus internet-välitteinen vertaisuus
% (n) p % (n) p % (n) p
päihdeyhdistykset (n=86) 43 % (n=37) 56 % (n=48) 22 % (n=19)
mielenterveysyhdistykset (n=100) 74 % (n=74) Fisherin eksakti testi; p˂0,001 46 % (n=46) Fisherin eksakti testi; p=0,105 14 % (n=14) Fisherin eksakti testi; p=0,101
valtakunnalliset järjestöt (n=28) 54 % (n=15) 46 % (n=13) 36 % (n=10)
yli 50 000 asukasta (n=39) 77 % (n=30) 62 % (n=24) 31 % (n=12)
10 000-50 000 asukasta (n=50) 42 % (n=21) 48 % (n=24) 8 % (n=4)
alle 10 000 asukasta (n=42) 52 % (n=22) Χ²(2)=11,111; p=0,004 53 % (n=23) Χ²(2)=1,618; p=0,445 7 % (n=3) Χ²(2)=12,066; p=0,002
perustettu 2000-luvulla (n=44) 55 % (n=24) 48 % (n=21) 18 % (n=8)
perustettu v. 1986-2000 (n=74) 61 % (n=45) 44 % (n=33) 11 % (n=8)
perustettu ennen vuotta 1986 (n=61) 67 % (n=41) Χ²(2)=1,754; p=0,416 64 % (n=39) Χ²(2)=5,715; p=0,057 28 % (n=17) Χ²(2)=6,650; p=0,036
sa verkkoauttamisen ja -tukemisen tehtävis- sä. He ylläpitivät esimerkiksi vertaistukiryh- mää Facebookissa tai tukivat toisia Skypen välityksellä.
Vertaiset korostivat vastauksissaan työn- tekijöitä enemmän toimimistaan kouluttami- seen, luennointiin ja paneeleissa esiintymi- seen liittyvissä tehtävissä. Tiedottaminen ja julkisuustyö sisälsivät erilaisiin tapahtumiin osallistumista, lehtihaastatteluja, esiintymi- siä sähköisissä tietopalveluissa ja Youtubes- sa. Vertaistoiminta toteutui usein yhteistyös- sä ammattilaisten kanssa, jolloin he toimivat ammattilaisen työparina ryhmänohjaajina tai osallistuivat yhteistyökokouksiin, kehittämis- työryhmiin sekä suunnittelu- ja ohjausryh- miin. Vertaistuki voi olla lähellä ammatillisia tehtäviä, jolloin vertaiset olivat työsuhteessa hanke- tai päiväkeskustyöntekijöinä. Tiedol- lisia valmiuksia edellyttivät myös terveysneu- vonta, sosiaali- ja palveluohjaus sekä talous- ja velkaneuvonta. Lisäksi vertaiset olivat usein mukana yhdistyksen hallituksessa puheenjoh- tajana, sihteerinä tai jäsenenä.
Vertaistuen merkitys päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toiminnalle Vertaistoiminnalla oli suuri merkitys 67 pro- sentille aineiston paikallisyhdistyksistä (tau- lukko 1). Vain kymmenesosalle merkitys oli pieni tai yhdistys ei harjoittanut vertaistoimin- taa. Vertaistoiminta koettiin yhtä tärkeäksi niin
päihde- kuin mielenterveysyhdistyksissäkin ja valtakunnallisissa järjestöissä lähes yhtä tär- keäksi kuin paikallisyhdistyksissä (taulukko 3).
Vertaistoiminnan merkityksen ja yhdistyk- sen perustamisvuoden välillä oli khiin neliö -testin mukaan tilastollisesti merkitsevä yh- teys (p=0,007). Vertaisuus koettiin keskeisem- mäksi toiminnan painopisteeksi ennen vuot- ta 1986 perustetuissa yhdistyksissä verrattu- na myöhempinä vuosina perustettuihin yh- distyksiin.
Vertaistuen merkitys korostui myös järjes- töjen työntekijöiden vastauksissa. He totesivat usein, että toiminta perustuu vertaisuuteen ja vertaisten työpanos on tärkeä:
”Heidän työpanoksensa on korvaamaton.
Kaikki yhdistyksen toiminta perustuu ver- taistukeen ja yhdessä tekemiseen.” (Työn- tekijä 2.)
Vertaisten ja vertaistuen merkitystä korostet- tiin asiakastyössä. Työntekijät painottivat ver- taisten omakohtaisen kokemuksen merkitys- tä toisille kuntoutujille. Tämä näkyi erityisesti etsivässä työssä ja palvelujen tuottamisessa.
Vertaisten eli entisten asiakkaiden osallistu- misen työhön nähtiin lisäävän nykyisten asi- akkaiden luottamusta ammattilaisten toimin- taa kohtaan ja parantavan toiminnan uskot- tavuutta. Vertaisten kokemus toipumisesta on uskottavampi ja vakuuttavampi kuin ammat- tilaisen tietämys.
päihdeyhdistykset (n=80) 73 % (n=58) 27 % (n=22)
mielenterveysyhdistykset (n=97) 63 % (n=61) 37 % (n=36) Fisherin eksakti testi; p=0,116 valtakunnalliset järjestöt (n=28) 65 % (n=17) 35 % (n=11)
yli 50 000 asukasta (n=35) 74 % (n=26) 26 % (n=9) 10 000-50 000 asukasta (n=47) 70 % (n=33) 30 % (n=14)
alle 10 000 asukasta (n=42) 57 % (n=24) 43 % (n=18) x²(2)=2,902; p=0,234 perustettu 2000-luvulla (n=42) 64 % (n=27) 36 % (15)
perustettu v. 1986-2000 (n=73) 58 % (n=42) 43 % (n=31)
perustettu ennen vuotta 1986 (n=59) 83 % (n=49) 17 % (n=10) x²(2)=10,050; p=0,007
Taulukko 3. Jakaumat vertaistoiminnan merkityksestä toiminnan painopisteenä yhdistyksen tai järjestön toimialan, toimintapaikkakunnan asukasluvun ja perustamisvuoden mukaan sekä ryhmien välisten erojen merkitsevyys.
erojen tilastollinen merkitsevyys suuri
merkitys
kohtalainen/pieni merkitys tai ei koske yhdistystä
”Vertaiset tavoittavat niitä käyttäjiä ka- duilta, jotka eivät ’uskalla’ syystä tai toi- sesta tulla itse palveluiden piiriin.” (Työn- tekijä 3.)
Työntekijät liittivät vertaistuen hyödyllisyy- den asiakastyöhön, erityisesti vertaisten ja asiakkaiden yhteiseen kieleen sekä päihde- ja mielenterveysproblematiikan ymmärtämi- seen. Vertaisen katsottiin pääsevän henkilö- kohtaisemmalle tasolle asiakkaan kanssa kuin ammattiauttajan. Omakohtaisen toipumisko- kemuksen koettiin kannustavan toisia asiak- kaita, auttavan sitoutumisessa ja tukevan toi- pumisprosessia. Päihdejärjestöissä asiakkaat saivat vertaisilta myös näkökulmaa päihteet- tömään elämään.
”Vertaisten tuki on joillekin se suurin ja tärkein toipumisen kannalta.” (Työnteki- jä 4.)
Vertaisten kokemuksesta katsottiin olevan hyötyä työn, työtapojen, hoidon ja palvelujen suunnittelemisessa, arvioimisessa ja kehittä- misessä entistä asiakaslähtöisemmiksi ja mo- nipuolisemmiksi. Vertaiset voivat lisätä työn ihmisläheisyyttä ja merkityksellisyyttä sekä tuoda asioihin uutta näkökulmaa ja konkreet- tista apua. Vertaisten on mahdollista nostaa esiin työn epäkohtia, sillä heillä on tietoa asi- akkaiden toiveista. Vertaistukea ei myöskään voi korvata ammatillisella osaamisella.
”Kun toteutamme kuntoutuksen ja sote- palveluiden yhteiskehittämistä -- [vertais- ten] rooli on keskeinen, niin ammattilais- ten uudenlaisen työotteen kuin kuntoutu- jien osallistumisen kannalta.” (Työnteki- jä 5.)
Työntekijät eivät löytäneet vertaistoiminnasta juurikaan haittoja tai riskejä. Haasteeksi näh- tiin toiminnan perustuminen vertaisen per- soonaan ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.
Esimerkiksi mahdollisuus ottaa ammattilaisen rooli, ilman ammatillista koulutusta, voi vai- keuttaa hoito-ohjelman toimivuutta.
Vertaistoimintaan osallistumisen motiivit
Vertaisille itselleen keskeisintä toiminnassa oli mahdollisuus auttaa toisia. Se näkyi haluna jakaa kokemustietoa ja tukea toisia samas- sa elämäntilanteessa olevia esimerkiksi ker- tomalla omista selviytymiskeinoista. Vertai- sen tarina voi olla peili, johon kuntoutuja voi verrata omia kokemuksiaan.
”Haluan luoda toivoa ja auttaa toisia oman kokemukseni kautta.” (Vertainen 2.) Auttamisen halu perustui vertaisen omaan sel- viämiseen, sairauden aikana koettuun avut- tomuuteen ja itse saatuun vertaistukeen tai apuun vaikeassa tilanteessa. Vertaista motivoi siis halu antaa jotain takaisin niin, että joku toinen voi saada voimaa selviämiseen.
”Haluan olla tukena muille niin kuin mi- nua on tuettu kun olen tarvinnut apua.”
(Vertainen 3.)
Toiminnan motiivina voivat olla myös päin- vastaiset kokemukset, jolloin vertainen halu- aa antaa toisille tukea, jota ei itse aikanaan saanut. Hän voi myös toivoa voivansa toimia toisten asiakkaiden äänenä tai vaikuttaa laa- jemmin.
”Haluan, että jatkossa olisi apua sellaisis- sa asioissa, joihin apua ei ollut silloin, kun olisin itse sitä kipeästi tarvinnut.” (Ver- tainen 4.)
Omat sekä hyvät että huonot kokemukset ja auttamisen halu liittyivät myös tarpeeseen ke- hittää palveluja. Vertaiset halusivat olla mu- kana luomassa uusia toimintatapoja ja hoito- käytäntöjä, jotka vastaisivat paremmin asi- akkaiden tarpeita. Tämä tarkoitti omien elä- mänkokemusten ja toipumista edistäneiden sekä sitä vaikeuttaneiden asioiden tuomista julkisiksi tai ammattilaisten ja opiskelijoiden tietoisuuteen.
”Oman raitistumisen myötä syntyi ha- lu auttaa muita saamaan apua. Kehittä-
mään palveluita paremmiksi, jotta niistä olisi enemmän apua ja että sitä olisi hel- pompi saada.” (Vertainen 5.)
Auttamisessa näkyi vertaistuen vastavuo- roisuus sekä sen kautta tuleva mahdollisuus kääntää omat vaikeat kokemukset voimava- raksi.
”Auttamalla toisia autamme myös itseäm- me.” (Vertainen 6.)
Tärkeitä tekijöitä olivat sisäiset ja omakohtai- set syyt. Vertaistoiminta tuki vertaisen omaa kuntoutumista, raittiutta, toipumista tai mie- lenterveyttä. Se oli terapeuttista ja eheyttävää, paransi vointia, antoi mielekästä tekemistä ja toi elämään sisältöä. Merkityksellistä oli saa- da positiivista palautetta. Toimintaan osallis- tuminen loi tunteen siitä, että on tarpeellinen;
sen kautta voi määritellä itsensä yhteiskunnan hyödylliseksi jäseneksi.
”Haluan olla hyödyllinen ja aktiivinen yh- teisön ja yhteiskunnan jäsen.” (Vertainen 7.)
”Koen työn tärkeäksi ja saan siitä itse on- nistumisen kokemuksia. Menneisyyden asioista avoimesti puhuminen auttaa myös itseäni, joten teen työtä myös hyvin itsek- käistä syistä.” (Vertainen 8.)
Vastauksissa nousi esiin vertaistoiminnan hyödyllisyys itselle. Toiminta voi olla harras- tus, palkkatyön korvike, vastine työlle tai liit- tyä omaan osaamisalaan. Sen kautta sai uu- sia ystäviä ja tekemistä vapaa-aikaan. Joillain vastaajilla tavoitteet suuntautuivat tulevai- suuteen, kuten mahdollisuuteen saada opin- toihin vaadittavaa kokemusta tai työpaikka.
”Toivon tehtävän auttavan minua saamaan järjestöalalta työkokemusta ja mahdolli- sesti työpaikan.” (Vertainen 9.)
Osalla vastaajista vertaistoimintaan osallis- tumisen taustalta löytyi yhteiskunnallinen orientaatio, jolloin heitä motivoi halu yhteis-
kunnalliseen vaikuttamiseen tai mahdollisuus arvojen toteuttamiseen. Toiminnan tavoittee- na oli päihde- ja mielenterveysongelmiin liit- tyvien ennakkoluulojen ja stigman vähentä- minen esimerkiksi arkipäiväistämällä mielen- terveyteen ja päihdeongelmiin liittyviä asioita, oman ryhmän yhteiskunnallisen aseman pa- rantaminen sekä asenteisiin, koulutukseen ja hoitoon vaikuttaminen.
”Lisäksi arvomaailmani on muuttunut te- rapian ja toipumisen myötä siten, että ha- luan auttaa yhteiskunnan epäkohdista kär- siviä – jos ei muuten, niin nostan näi- tä epäkohtia ‹suuren yleisön› tietouteen ja tarkasteltavaksi.” (Vertainen 10.)
Vertaistoiminta koettiin kutsumustehtäväksi, joka on tarpeellista, palkitsevaa ja antoisaa, vaikka vie voimia. Se oli keino saada hyvä kiertämään.
”Ihan on mun kutsumus juttu!” (Vertai- nen 11.)
Vertaisten tukeminen järjestöissä – tuen tarve ja tukitoimenpiteet
Vertaistukitoiminnassa ollaan tekemisissä monimutkaisten ilmiöiden ja ihmissuhteiden kanssa, joten vertaiset tarvitsevat tukea. Anta- malla tukea voidaan varmistaa toimintaan si- toutuminen, virkistäytyminen, tehtävien mie- lekkyyden säilyminen ja kasvu vertaisena se- kä vähentää uupumisen riskiä. (Ks. Myllymaa 2010, 87.) Seuraavaksi tarkastelemme vertais- ten kokemaa uupumista ja väsymistä sekä jär- jestöissä käytettyjä tukitoimia.
Vertaisilta kysyttiin, olivatko he joskus uu- puneet tai väsyneet liikaa toimiessaan vertai- sina (vastausvaihtoehdot: ei/kyllä, kuka huo- masi, saitko apua ja mistä?). Joka kolmas ver- taisista oli kokenut uupumusta tai väsymystä vertaistoiminnassa. Tunteet korreloivat mer- kitsevästi vertaisten kokemukseen siitä, että järjestö tuntui odottavan heiltä liikaa (R=0,24, p=0,030). Tosin vain joka kymmenes vastaa- jista koki järjestön odotukset liiallisiksi.
Noin 80 prosenttia aineiston vertaisista il-
moitti saaneensa työnohjausta. Perehdytystä tehtäviinsä vertaisena oli saanut vielä useam- pi vastaajista, peräti 96 prosenttia. Toisaalta reilu neljännes vastaajista oli kokenut saa- mansa työnohjauksen riittämättömäksi, vii- dennes saamansa perehdytyksen (kuvio 1).
Vajaa viidennes vastanneista ei ollut saanut työnohjausta lainkaan. Riittävä työnohjaus (R=-0,34, p=0,050) ja perehdytys (R=-0,21, p=0,070) olivat yhteydessä vähäisempiin uu- pumisen ja väsymisen kokemuksiin. Vertais- toiminnan kyselyn avovastaukset vahvistivat osaltaan työnohjauksen merkitystä vertaisten jaksamisen tukemisessa:
”Ei kukaan huomannut, mutta itse tunnen väsymyksen. Onneksi on ollut työnohja- usta. Ilman sitä olisi ollut vaikeaa ja en olisi saanut ryhmänohjauksessa tarvitse- miani työkaluja ongelmatilanteisiin.” (Ver- tainen 12.)
Vastaajat kuvasivat järjestössään käytössä olevia, vertaisiin kohdennettuja tukitoimen- piteitä. Joissain järjestöissä vertaisille oli ni- metty oma tukihenkilö tai yhteyshenkilö tai heitä varten oli palkattu työntekijä. Erilaiset keskustelukäytännöt (kehitys- ja yksilökes- kustelut, esimiehen kanssa käytävät keskus- telut) joko säännönmukaisesti tai tarvittaessa olivat yleisiä.
”Keskustelut joissa huomioidaan heidän hyvinvointi, kattavat keskustelut n. 2–3 kertaa/kk.” (Työntekijä 6.)
Keskustelumahdollisuuksien lisäksi vertaisil- le järjestettiin säännöllisiä tapaamisia, pala- vereja tai omia ryhmiä sekä annettiin työhön liittyvää tukea, kuten purkutilaisuus ryhmän jälkeen. Keskeisiä olivat myös erilaiset työn ja vastuun jakamisen menetelmät, kuten vuorot- teleminen tai se, ettei vertaiselle sälytetä liikaa vastuuta ryhmätoiminnoista.
On huomioitava se, että vertainen ei vält- tämättä rohkene tai halua ottaa väsymystään puheeksi itse. Vertaisten tukemisessa erityisen tärkeäksi nousikin jatkuva toiminnan seuranta ja arviointi, jota käydään keskustellen tai sys- temaattisesti työmäärää seuraten. Kommuni- kaatiossa tärkeäksi nousi pyrkimys avoimuu- teen ja välittömyyteen sekä jatkuvaan vuo- ropuheluun.
”Itse olen huomannut pientä uupumista.
Olen harkinnut taukoa vertaisena toimi- miseen, mutta en ole sitä vielä tohtinut ehdottaa. (Vertainen 13.)
”Työmäärää seurataan vertaisten palaut- tamien lomakkeiden (keitä ovat tukeneet ja mitä tehneet) avulla sekä pitämällä yllä ryhmissä jatkuvaa keskustelua oman hy- vinvoinnin tärkeydestä. Jos mitään uupu-
Kuvio 1. Vertaisten kokemukset työnohjauksen ja perehdytyksen saannista ja riittävyydestä.
en kyllä, muttakyllä, riittävästi
perehdytys 4 % 19 % 77 %
työnohjaus 18 % 27 % 55 %
4 % 19 %
77 %
18 % 27 %
55 %
0 % 25 % 50 % 75 % 100 % en
kyllä, mutta en riittävästi kyllä, riittävästi
Oletko saanut työnohjausta/perehdytystä toimiessasi vertaisena? (n=73)
työnohjaus perehdytys
Kuvio 1. Vertaisten kokemukset työnohjauksen ja perehdytyksen saannista ja riittävyydestä.
misen merkkejä on ilmassa, niihin tartu- taan ja puututaan hyvin matalalla kynnyk- sellä.” (Työntekijä 1.)
Vastauksissa näkyi myös vertaisuuteen kuu- luvat molemminpuolisuus ja vastavuoroisuus:
toiset vertaiset saattoivat ottaa enemmän vas- tuuta, kun huomasivat jonkun uupuvan.
”Huomasin auttaneeni, myöhemmin hyvä mieli. Ja huonona päivänä sama ihminen tuki minua.” (Vertainen 6.)
Vertaisten uupumukseen oli saatu apua myös ammattiauttajilta, ohjaajilta tai järjestön am- mattilaisilta. Puhuminen tai työnohjaus voi aut- taa itsessään, toisaalta työntekijät voivat tarvit- taessa määrätä vertaisen lepäämään. Yksittäisiä mainintoja tukimenetelmistä saivat konsultaa- tio, ohjausryhmä, koulutukset, virkistystilaisuu- det, yhteistyö paikallisten yhdistysten kanssa koulutuksen ja työnohjauksen tiimoilta sekä mahdollisuus osallistua toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen.
Johtopäätökset ja pohdinta
Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta aineistoa, mikä mahdollisti vertaistoiminnan tarkaste- lun organisaatiotasolla ja vertaisten näkökul- masta. Aineistoja yhdistämällä saatiin tietoa vertaistoiminnan yleisyydestä päihde- ja mie- lenterveysjärjestökentällä ja erilaisissa toimin- taympäristöissä sekä vertaisuuteen liittyvis- tä käytännöistä. Tutkimuksessa onnistuttiin käyttämään moniaineistollisuutta niin, että siinä pystyttiin tuottamaan uutta ja merki- tyksellistä tietoa vertaistoiminnasta. Katsom- me, että tutkimusaineisto vastasi tutkimusky- symyksiin hyvin aineiston heikkouksista huo- limatta. Vertaistoiminnan kyselyn vastaaja- määrät olivat suhteellisen pieniä, katoanalyy- siä ei voitu tehdä ja kyselyssä käytetyt mittarit olivat karkeita. Tutkimuksen luotettavuutta li- säsi kuitenkin se, että vertaistoiminnan kyse- lyn laatimiseen osallistuneet vertaiset ohjasi- vat kyselyn sisältöä. Lisäksi tutkimus rajautui hankejärjestöihin ja niiden paikallisyhdistyk- siin, joten tuloksia ei voi yleistää koskemaan
koko päihde- ja mielenterveysjärjestökenttää.
Tulokset vahvistavat käsitystä vertaisuu- den vakiintuneesta asemasta päihde- ja mie- lenterveysjärjestöjen toiminnassa (vrt. Hieta- la-Paalasmaa & Vuorela 2004, 35–36; Kaskela ym. 2014). Keskeistä oli vertaisten omakoh- taisten kokemusten ja sen tuoman ymmärryk- sen merkitys asiakkaille sekä muille kuntoutu- jille (vrt. Arminen 1998, 11; Nylund 1996, 194;
Hietala 2013, 294). Vertaisuuden katsottiin luovan luottamusta ja uskottavuutta yhdis- tyksen toimintaan, mikä helpottaa esimerkiksi marginaalissa elävien ihmisten tavoittamista.
Työtekijät tunnistivat vertaisuuden merkityk- sen myös oman työnsä kehittämisessä.
Tutkimuksen tuloksissa konkretisoituivat aiemmissa tutkimuksissa laaditut vertaisuu- den määritelmät ja ominaisuudet, kuten vas- tavuoroinen tukeminen (vrt. Koskisuu & Na- rumo 2004, 19; Muurinaho 2001, 16) sekä so- siaalisuuden, vuorovaikutuksen ja yhteisöön kuulumisen merkitykset (vrt. Laimio & Karnell 2010, 9; Mikkonen 2009). Toiminta antaa ver- taisille mahdollisuuden auttaa toisia omakoh- taisen kokemustiedon pohjalta sekä toteuttaa omia arvoja ja yhteiskunnallista orientaatiota.
Vertaisena toimiminen myös tukee kuntoutu- jan tai toipujan omaa hyvinvointia. Vertaistoi- minnassa korostui myös toiminnasta saatava konkreettinen hyöty. Osallistumisen motiivit liittyvät vertaisten arkeen, työhön ja vapaa- aikaan.
Keskeiseksi havainnoksi ja tulokseksi nou- see työntekijöiden ja vertaisten näkemysten erilaisuus. He painottivat vertaisten tehtävien eri osa-alueita. Työntekijät korostivat vertais- ten roolia järjestön sisällä auttamis- ja tukiteh- tävissä eli henkilökohtaisen tuen tarjoamista (vrt. Rissanen 2015). Vertaiset itse toivat voi- makkaammin esiin välillistä auttamista (vrt.
Rissanen 2015) eli kehittämis- ja vaikuttamis- toimintaan osallistumista sekä roolia koulut- tajina, luennoitsijoina ja panelisteina eli toi- mimista myös järjestön ulkosuhteissa. Kyselyn tulosta tukee kahdessa mielenterveyspalvelu- ja tarjoavassa yksikössä tehty tutkimus, jossa todettiin, että suuri osa työntekijöistä ja pal- velun käyttäjistä toivoi yhteistyön lisäämistä, mutta tavat ja perusteet olivat erilaisia. Pal-
velun käyttäjät tai vertaiset toivoivat vaiku- tusvaltansa kasvattamista ja mahdollisuutta muuttaa toimintatapoja. Työntekijät painot- tivat osallistumista ja halusivat lisätä konsul- taatiokäytäntöjä, eivät niinkään tasavertaista yhteistyötä. (Rutter ym. 2004, 1982.) Tulos korostaa tarvetta huomioida vertaisten oma orientaatio toiminnan sisältöjen ja tavoittei- den suunnittelussa. Palveluiden kehittäminen asiakaslähtöisempään suuntaan nousi keskei- seksi vertaisten tehtäväksi sekä työntekijöiden että vertaisten itsensä näkökulmasta.
Joka kolmas tutkimukseen osallistuneista vertaisista oli kokenut tehtävässään uupumus- ta tai väsymystä. Tutkimukseen osallistunei- den vertaisten joukko oli pieni, joten tulos- ta ei voi yleistää laajasti. Jatkossa vertaisten jaksamista ja hyvinvointia tulisi tarkastella monipuolisemmilla ja tarkemmilla mittareilla kuin kyselyssä. Voidaan kuitenkin todeta, et- tä järjestöissä on tärkeää panostaa vertaisten työnohjaukseen, tukemiseen ja toimiin, joilla vertainen voi tarvittaessa helpottaa työmää- räänsä tai vetäytyä tehtävistään. Järjestöissä olikin huomioitu vertaisten tukeminen erilai- sin keinoin.
Vertaistoimintaa tarjotaan enemmän suu- rilla toiminta-alueilla toimivissa päihde- ja mielenterveysyhdistyksissä (vrt. Ala-Nikko- la ym. 2016). Laaja väestöpohja mahdollis- taa monipuoliset vertaisuuden viiteryhmät ja suurilla paikkakunnilla päihde- ja mielenter- veysongelmiin liittyvä stigma on helpompi välttää kuin pienissä yhteisöissä. Se alenta- nee kynnystä osallistua yhdistysten toimin- taan. Olisi tärkeä mahdollistaa vertaistoimin- ta myös pienillä, syrjäisemmillä paikkakun- nilla. Haasteeseen oli tartuttu etenkin valta- kunnallisissa järjestöissä, joista kolmanneksen toimintatapoihin kuului internet-välitteinen vertaisuus. Vertaisuuden merkitys painottui ennen vuotta 1986 perustettujen yhdistysten toiminnassa. Jatkotutkimuksissa olisikin kiin- nostavaa tarkastella, vastaavatko nuoremmat yhdistykset enemmän muihin nyky-yhteis- kunnan muuttuneisiin tarpeisiin (esimerkik- si kehittämistoiminta, palvelutuotanto) ja mi- hin suuntaan vertaistoiminnan merkitys jär- jestöissä kehittyy.
Tulosten merkitys: Järjestöjen vertaistoiminnassa on tärkeää ottaa huomioon se, että työntekijöiden ja vertaisten käsitykset toiminnan tavoitteista ja luonteesta voivat olla erilaisia. Toisaalta esimerkiksi perehdytys ja työnohjaus ovat tärkeitä menetelmiä, kun tuetaan vertaisten jaksamista. On tärkeää järjestää yhteisiä tilaisuuksia, joissa vertaiset ja työntekijät voivat keskustella vertaistoiminnasta, sen tavoitteista ja vertaisten jaksamisesta.
Tiivistelmä
Artikkelissa tarkastellaan vertaistoi- mintaa päihde- ja mielenterveysjärjes- töissä. Tutkimusaineisto koostuu kah- desta kyselystä. Ensimmäisessä kar- toitettiin paikallisten päihde- ja mie- lenterveysyhdistysten (n=187) ja val- takunnallisten järjestöjen (n=28) joh- tajien käsityksiä vertaisuuden merki- tyksestä niiden toiminnassa sekä niissä tuotettavia vertaistoiminnan muotoja.
Täydentävää aineistoa kerättiin järjes- töjen työntekijöille (n=61) ja vertaisil- le (n=75) kohdistetulla kyselyllä, jossa tarkasteltiin vertaistoiminnan merki- tystä, siihen liittyviä tehtäviä, vertais- ten roolia ja asemaa sekä heihin koh- distuvia tukitoimenpiteitä ja tuen tar- vetta.
Vertaistoiminnalla oli keskeinen merkitys päihde- ja mielenterveysjär- jestökentällä. Sen painoarvo kuiten- kin vaihteli. Vertaistoiminnan merki- tys oli suurempi ja siihen liittyviä toi- mintamuotoja oli enemmän suurilla toiminta-alueilla toimivissa yhdistyk- sissä. Sen painoarvo korostui etenkin ennen vuotta 1986 perustetuissa yh- distyksissä.
Vertaisten rooli ja tehtävät hahmot- tuivat hieman eri tavoin työntekijöi- den ja vertaisten itsensä näkökulmasta.
Työntekijät korostivat vertaisten roolia järjestöjen asiakastyössä ja konkreetti- sessa auttamis- ja tukitoiminnassa, kun taas vertaiset itse näkivät roolinsa laa- jemmin myös järjestön ulkosuhteissa ja yhteiskunnallisina vaikuttajina. Ai- neiston vertaisista kolmannes oli koke- nut uupumusta tai väsymystä toimies- saan vertaisena. Järjestöissä on tärkeää taata sekä vertaisten oman orientaati- on huomioiminen toiminnan suunnit- telussa ja kehittämisessä että tarvitta- vat resurssit vertaisten tukemiseen.
Avainsanat: vertaistuki, vertaistoimin- ta, päihdejärjestöt, mielenterveysjärjes- töt
English summary
The forms and importance of peer sup- port in substance abuse and mental health organizations
The study examines peer support in substance abuse and mental health organizations. The study is based on two sets of data. Information on the importance and forms of peer support provided was collected by a question- naire sent to local (n=187) and natio- nal (n=28) non-governmental organi- zations in the fields of substance abu- se and mental health, addressed to the CEO or chairman of the board. Supple- mentary data on the roles and tasks of peers as well as their need for sup- port in their own work was collected by a questionnaire sent to the person- nel (n=61) and peers (n=75) in these organizations.
Peer support had a central ro- le in both substance abuse and men- tal health organizations but it diffe- red in different kinds of organizations.
Peer support had a stronger empha- sis and was more common in organi- zations operating in larger cities. Al-
so, organizations founded especially before year 1986 had a stronger ele- ment of peer support in them com- pared to younger organizations. The peers’ roles and tasks were perceived somewhat differently by the person- nel and the peers themselves. The per- sonnel emphasized the peers’ role in the organization’s customer work and practical help and support related tasks, whereas the peers themselves percei- ved their role more broadly, including in the organizations’ external relations and in advocacy work. Every third of the peers who answered the question- naire had experienced fatigue or ex- haustion in their work as a peer. The results highlight the need to consider the peer workers’ own orientation and expectations in planning peer support in substance and mental health organi- zations, as well as the need to provide sufficient resources for supporting the peers’ well-being and coping skills in their work.
Keywords: peer, peer support, NGO, substance abuse organizations, mental health organizations
Authors:
Päivi Rissanen, PhD, researcher, Finnish Central Association for Mental Health Sari Jurvansuu, M.Soc.Sc, researcher, Finnish Association for Substance Abuse Prevention Päivi Rissanen, VTT, tutkija, Mielenterveyden keskusliitto
Sari Jurvansuu, YTM, tutkija, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
Lähteet
Ala-Nikkola T, Sadeniemi M, Kaila M, Saarni S, Kon- tio R, Pirkola S, Joffe G, Oranta O, Wahlbeck K (2016) How size matters: exploring the associa- tion between quality of mental health services and catchment area size. BMC Psychiatry 16, 289. http://bmcpsychiatry.biomedcentral.com/ar- ticles/10.1186/s12888-016-0992-5#Sec2 (haettu 16.12.2016)
Arminen I (1998) Therapeutic Interaction: A Study of Mutual Help in the Meetings of Alcoholics Anony- mous. Akateeminen väitöskirja. The Finnish Foun- dation for Alcohol Studies 45, Helsinki.
Campbell P (1996) The history of the user movement in the United Kingdom. Teoksessa Heller T, Reynolds J, Gomm R, Muston R, Pattison S (toim.) Mental Health Matters. Macmillan, Basingstoke, 218–225.
Davidson L, Chinman M, Kloos B, Weingarten R, Stayner D, Tebes, J K (1999) Peer Support Among Individuals With Severe Mental Illness: A Review of the Evidence. Clinical Psychology: Science and Practice 6, 2, 165–187.
Hietala O (2013) A-klinikan asiakaskahvilassa: etno- grafinen tutkimus asiakkaiden juomiselle ja am- mattiavulle antamista merkityksistä. Akateemi- nen väitöskirja. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja A. Tutkimuksia 37. Helsinki.
Hietala-Paalasmaa O, Vuorela M (2004) Työtoiminnas- ta tukea kuntoutumiseen ja osallisuuden oikeutta.
Kuntoutus 27, 3, 29–41.
Hokkanen L (2014) Autetuksi tuleminen: Valtaistavan sosiaalisen asianajon edellyttämät toimijuudet.
Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Lap- poniensis 278. Lapin yliopisto, Rovaniemi.
Huuskonen P (2015) Vertaistuki. Vammaispalvelujen käsikirja. https://www.thl.fi/fi/web/vammaispal- velujen-kasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/vertais- tuki (haettu 11.8.2016)
Kangas I (2003) Sairaan asiantuntijuus – tieto ja ko- kemus sairastamisen arjessa. Teoksessa Honkasa- lo M-L, Kangas I, Seppälä U (toim.) Sairas, poti- las, omainen: Näkökulmia sairauden kokemiseen.
Tietolipas 189. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 73–95.
Kaskela T, Pitkänen T, Tourunen J, Valkonen J, Härkö- nen J, Suvisaari J, Wahlbeck K, Kaikkonen R (2014) Järjestö- ja harrastustoimintaan osallistuminen ja päihde- ja mielenterveysongelmat – ATH-tutki- muksen tuloksia. Teoksessa Jalava J ym. ATH- tutkimuksen tuloksia – Järjestökentän tutkimus- ohjelma. Työpaperi 37/2014. Terveyden ja hyvin- voinnin laitos, Helsinki, 21–28.
Koskisuu J, Narumo R (2004) Kokemusasiantuntijuu- den hyödyntäminen mielenterveyskuntoutukses- sa. Kuntoutus 27, 3, 17–23.
Kulmala A (2004) Toiset identiteettiä rakentamassa.
Yhteiskuntapolitiikka 69, 3, 231–241.
Laimio A, Karnell S (2010) Vertaistoiminta – kokemuk- sellista vuorovaikutusta. Teoksessa Vertaistoimin- ta kannattaa. Aspa-säätiö, Helsinki, 9–19.
Lehtinen S-T (1997) Vapaaehtoistoiminta – kasvava voimavara? Näkökulmia ammattityöhön. Omaeh- toisen kehityksen julkaisuja. Sarja B. Vapaaehtois-
toiminta, 1. Kansalaisareena ry, Helsinki.
Leppo A, Perälä R (2015) Väsynyt vertainen tee-se- itse-hyvinvointivaltiossa. Abstraktikirja.
Mikkonen I (1996) Sairastuneiden vertaisryhmät ja ter- veydenhuollon ammattilaiset. Teoksessa Matthies A-L, Kotakari U, Nylund M (toim.) Välittävät ver- kostot. Vastapaino, Tampere, 217–225.
Mikkonen I (2009) Sairastuneen vertaistuki. Akatee- minen väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E, Yhteiskuntatieteet, no 173.
Muurinaho J (2001) Mielenterveyskuntoutujien oma- apuryhmät. Kuntoutus 24, 2, 8–17.
Myllymaa T (2010) Vertaistoimijoiden jaksaminen ja työn tuki. Teoksessa Vertaistoiminta kannattaa.
Asumispalvelusäätiö Aspa, Helsinki, 87–93.
Nylund M (1996) Suomalaisia oma-apuryhmiä. Teok- sessa Matthies A-L, Kotakari U, Nylund M (toim.) Välittävät verkostot. Vastapaino, Tampere, 193–
205.
Nylund M (1999) Oma-apuryhmät välittäjinä arjessa.
Teoksessa Hokkanen L, Kinnunen P, Siisiäinen M (toim.) Haastava kolmas sektori: Pohdintoja tutki- muksen ja toiminnan moninaisuudesta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, Helsinki, 116–134.
Rajala J (2008) Selvästi parempi: A-kiltojen liitto 40 vuotta 1968–2008. A-kiltojen liitto, Helsinki.
Rissanen P (2015) Toivoton tapaus? Autoetnogra- fia sairastumisesta ja kuntoutumisesta. Akatee- minen väitöskirja. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 88/2015. Kuntoutussäätiö, Helsinki.
Rutter D, Manley C, Weaver T, Crawford M, Fulop N (2004) Patients or partners? Case studies of user involvement in the planning and delivery of adult mental health services in London. Social Science
& Medicine 58, 1973–1984.
Savukoski M (2008) Vapaaksi anoreksian kahleista:
Narratiivinen tutkimus selviytymispoluista. Aka- teeminen väitöskirja. Acta Universitatis Lappo- niensis 142. Lapin yliopisto, Rovaniemi.
Siltaniemi A, Hakkarainen T, Luhtanen M, Perälahti A, Särkelä R, Londen P (2011) Kansalaisbaromet- ri: Hyvinvointi, palvelut ja osallisuus mielipiteissä.
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, Helsinki.
STM (2012) Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma: Eh- dotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämi- seksi vuoteen 2015: Väliarviointi ja toteutumisen kannalta erityisesti tehostettavat toimet. Sosiaa- li- ja terveysministeriön julkaisuja 24. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
Vuorinen M, Helasti K (1997) Juttukeppi kiertämään – kokemuksia oma-aputoiminnasta vuosilta 1994–
1997. Mielenterveyden keskusliitto, Helsinki.
