KANSANTALOUDELLINEN AIKAKAUSKIRJA
KANSANTALOUDELLISEN YHDISTYKSEN JULKAISEMA
IV NIDE
VII (XXXI) VUOSIKERTA
HELSINKI 1935
Kansantaloudellinen Aikakauskirja 1935
(Yhteiskuntataloudellisen Aikakauskirjan 31. vuosikerta) ilmestyy 4-numeroisena ja maksaa 50 mk.
T 0 I M I T U S:
A. E. TUDEER M. STRÖMMER Päätoimittaj a Toimitussihteeri
EINAR BÖÖK LEO HARMAJA O. K. KILPI PAAVO KORPISAARI BR. SUVIRANTA J. H. VENNOLA r o t. m ! f u k s c n osoite: Runeberginkatu 23 D. - Aikakauskqan A o n f £ o r ! ..
Helsiiigin Uuden Kiijapaino Oy:p konttori, Ludtigink. 4-6.
SISÄLLYS: C. 4. Verr€7'7i S!z4cir£, Kapitalistisen yhteiskuntajärjes- tyksen olemus. -A. E. T%deer, Verotuksen uudistaminen ja maa- 1aisliittolaisten vei'oehdotukset. - Kyö.S£j JörfJ®.nen, Kauppapoli- tiikan olemus ja uusimmat ongelmat. - K€r/.¢%s%z4££¢.. Kyösti Haataja, Maakysymyksemme (E. J. K.). -Kyösti Järvinen, Pankkitekniikka (W. A.). -Hj. J. Procop6, Kansainvä]isen ja pohjoismaisen kauppapolitiikan suuntaviivoja (Bi`. S.). -Wolfgang Hellei`, Teoi'eettinen kansantaloustiede (Y. J.). - Hai.ald Wester- gaard, Ei`indringer og Beti.agtninger 1885-1935 (L. H.). - Eli F.
Heckscher, Svei`iges ekonomiska histoi.ia från Gustav Vasa (A. E. G.).
- Sveriges industri (M. Str.). - K¢£scb%s tÅzftoma)£den ci£Å¢Åa7us- k2hdi,st;öön.
Kansantfloude]]inen AÅkakauskirja 1935
(Volkswirtschaftliche Zeitschrift)Herausgegehen vom Volkswirtschaftlichen Vei'ein. XXXI Jahrgang.
Heft 4.
INHALT: C. A. Verrf/.n SfHarf, Das Wesen der kapitalistischen Gesellschafts- ordnung. - A. E. rHdeeJ., Die Stuerreform in Finnland und die Vorschläge der Agrarpartei - Kgös£z. tJårz;(.nen, Das Wesen und die neuesten Probleme der Handelspolitik.
völittåö nykyöön 94 obligatio- lainan kuponkien lunastuksia.
Vuonnci 1934 nousivat obligo- tioiden jo kuponkien lunastukse+
126 miljoomah jo osinkoku- ponkien 94 mjljoonaan mcirk- kaan. Nöihin lukuihin eivät sisälly urkomciiset obligatiot, jotka muo- dostcivat huomottavan erän.
Pohjoismaiden Yhdyspankl<i
Suomen vanhin liikepankki.
JOULUN KIRJASATOA
SuwTteoksh:
ISO TIETOSANAKIRJA. 15 osai- seksi muodostuva, kaikki inhimilli- sen tiedon alat käsittävä hakuteos.
VIII. Lokka-Mustola. 827 teksti- kuvaa, 277 syväpaino- ja 68 väri-
kuvaa, 4 väriliitet,tä ja 27 teksti- karttaa. - IX. Mustonen-Pielis- järvi. 1032 tekstikuvaa, 5 värikart- taliitettä ja 13 tekstikarttaa. Sid.
å 210 mk, nahkaselk. 250 mk.
SUOMEN KANSAN AIKAK[R- ].Ni. Pro£essor± Eönar W. Jwan mainiota historiateosta on nyt val.
miina s osaa. Tänä vuonna ilmes- tynyt VIIl osa sisältää vuodet 1856 -1899. 337 tekstikuvaa, 30 syvä- painokuvaa, 2 väriliitettä, 1 kartta- liite. Sid. 100 mk, nahkaselk. 125 mk.
SUOMEN KANSALLIS KIRJAL-.
LISUUS. Valikoima Suomen kirjal- 1isuuden huomatta,vimpia tuotteita.
Teosta on nyt valmiina kaikkiaan 11 osaa. Tänä vuonna ilmestynyt 11 osa. Suomalaista kansanrunoutta käsikirjoituksissa, ja julkaisuissa 1544-1930. å 70 mk, sid. 95 mk, nahkaselk. 120 mk.
VUO S I SATAMME KUVIS SA.
Oman aikamme historiaa. Toimitta- neet H. J. "7}erj%%r6 ja Asmo AZ7Lo.
8 nidosta å 40 mk tai 2 osaa sid.
å 180 mk, nahkaselk. 200 mk.
KODIN TIETOKIRJA. 1-osainen tietohakemisto. Toimittanut y7.jö Karizos. 988 sivua, 10,221 hakusa- naa, 2,935 tekstikuvaa, 87 teksti- karttaa, 257 syväpainokuvaa ja 107 värikuvaa sekä kookas, värillinen Suomen kartta irtoliitteenä. Sid.
165 mk, nahkaselk. 195 mk.
Håstoröom, o')wantbedettä, tw+kå- muksri y.m„.
Jaa}ZG7co Forsmo%.. MIHIN OLEM- ME MENOSSA? Aikamme arvos- telua. 40 mk.
J. 0. Hcb7®WC4Zo.. ITALIAN JA ABESSINIAN SELKKAUS. 12 mk.
KIRJALLISUUDENHISTORIA.
R. EkhotqtriÅn 5ii A. Sjödhngön teok- sen mukaan suomeksi toimittanut J. Ha}u%. Tarkastanut V. T¢rJc¢¢6`
we7¢, antiikin osan Edt)¢rd Reöm.
263 kuvaa. Sid. 70 mk, nahkaselk.
90 mk.
Erinst Lcb!nibp6"Iso-Keiscbri: ESA:W0 JA SAVOLAISET. 30 mk, Sid. 40 mk.
ffa}%%e8 8azot)¢¢rcb.. POIK AIN EDESSÄ. Puheita ja pakinoita. 35 mk.
SUOMEN SUOJELUSKUNNAT 1935. Suojeluskuntain Yliesikun- nan julkaisema kookas kuvateos.
Sid. 35 nk.
Vöö%ö J. V¢fo%em.. ABESSINIA, MUSTA KEISARIKUNTA. 35 mk.
Mwåsteb!Tnåa ja elämäkert;oja..
SVINHUFVUD JA ITSENÄI- SYYSSENAATTI. Kirj. E. Rö6kzcö- 9oem. 120 mk, sid. 145 mk, nahka- selk. 165 mk.
JEAN SBELIUS. Taiteilijan elä- mä ja persoonallisuus. Kirj. K«rz Ekn'a¢%. 20 kuvaa. Kolmas painos 75 mk, sid. 95 mk, nahkaselk. 115
nk.
AGATHON nmuRMAN. i. Hen- kilö ja elämäntyö. Kirj. Paauo VirzG- Zc%%e7}. 125 mk, sid. 150 mk, nahka- selk. 175 mk.
KAKSI PIISPAA: LAURI ING`
MAN - JAAKKO GUMMERUS.
Kuvajulkaisu. 45 mk, sid. 55 mk.
PIKKUPOJISTA SOTAHERROIK- SI. Muistelmia Suomen vapausso- dan sankarien lapsuudesta ja nuo- ruudesta. Kirj. Hez%6 H7.o7}%. Ku- vitettu. 20 mk, sid. 28 mk.
TÄHDENLENTO. Virolaisen runoi- lijattaren Koidulan elämä. Kirj.
A6%o Ka)Zzas. Toinen, laajennettu painos. Runsaasti liitekuvia. 48 mk, sid. 64 mk.
RUNOJA, VÄREJÄ, SÄVELEITÄ.
Taiteilijaelämää Tuusulassa. (Sibe- lius, Järnefelt, Halonen, Leino, Aho, Kailas ym.) Kirj. Eö%o PazozaL Ku- vitettu. 35 mk, sid. 45 mk.
Obligalioideh
ja
osakkeiden
kauppoja Helsingin pöi'ssissä ja sen ulko- puolella välittää täsmällisesti ja asiakkaiden etua valvoen
aryopaperiosasiomme .
Säästöpankkien Keskusiosake-Pankki
kahsalliheh sivislys
Suomalc[imen suurpankki on kansallisen talous- elämån valwa tul¢ipuluäs.
edellyttää lujaa
taloudellista pohjaa
Henkisen sivistyksen rikkaudet ovat vississä määrin avoinna j\okaiselle, jolla on tiedonjano ja eteenpäin pyrkivä mieli. Mutta korkeam- man sivistystietomäärän yksityinen kansalai- nen voi saavuttaa vain, mikäli hänellä on ai- neellista tukea.
Samoin on myös kansojen elåmässä. Suoma- laiskansallinen ajatus voi toteutua täydellises- ti vasta silloin, kun tämän pyrkimyksen tuke- na on vankka taloudellinen pohja.
Iliittymällä, tiiviisti yhteen kansallisten yritys- temme ympärille luodaan samalla varmimmat edellytykset suomalaiskansalliselle kulttuuri- rahastolle.
Maan suurin pankki - 189 konttoria.
KflpITnLISTlsEN yHTEISKUNTfljÄRjESTyKSEN OLEMUS.
l+:sitelmä, jonka Kansant,aloudellisen Yhdistykseii kokouksessa s}J`'skuun 16 p:nä 1935 piti
C. ^. Verriin St,uart,.
Suurella ilolla olen noudattanut kunnioittavaa kut,sua ititää yhdistyksessänne ]-Ielsingissä esitelmän. Se taistelu, jota te, vanha kult,tuui`ikansa, olette käynyt vapautenne puolesta, on aina kiin- nostanut meitä hollantilaisia, jotka olemme saaneet kä}/.dä saman- 1aisen t,aistelun, ja me olemme yhdessä teidän kanssanne iloinneet ja tunteneet ylpeyttä, että teidän on lopultakin onnistunut saa- vuttaa tä}'dellinen riii)pumattomuutenne taistelussa }rli`'oimaista soi.tajaa vast,aan.
Tämän pitkän taist,elun viimeisessä vaiheessa on Venäjä koetta-- nut, saada täälläkin voirnaan koinmunistiset käsitvksensä talous- järjeste]män perusteist,a. Se on epäonnistunut. Mutta k}'sym}'s sellaisenaan on maailmansodan jälkeen kaikkialla ajatuksissa etu-.
alalla. Se vaikea aseiiia, johon vuoden 19:14 maailmanonnettomuus ja sen seui`aukset ovat inaailman johtaneet, t,ekee yinniärrettäväksi, että kaikkialla pyritään i)ääsemään näistä vaikeuksista ja ett,ä silloin kysytään, eikö t,ämä.n i)äämääi`än saavut,tainiseksi ole tar- peen korvata yhteiskuntajärjest}'kseinme i)erinnäiset i)ei`usteet peri- aatteellisesti uusilla. Kaikissa maissa siten keskust,ellaan vapauden ja pakon, yksilön ja }-hteishnnan välistä suhdett,a koskevasta kysymyksestä.
Käytännöllisen politiikan k}'s}.mykset, saiiioin kuin tal()use]ä- män t,osiasiallinen miioto, ovat historialhsest,i määT.ät`rt, ja seii
1
372 C. A. VERRIJN STUART
mukaan ovat niiden suhteen tehdyt i.atkaisut ajasta ja paikasta riippuen erilaiset. Mutta k}7symyksellä kunkin talousjärjestelmän perusieista on yleinen merkitys niin hyvin kommunistiselle kuin vaihdantataloudelliselle yhteiskunnalle. Minusta näyttää sen vuoksi erittäin välttämättömältä, että näiden perusteiden olemus tehdään selväksi. Sitäkin enemmän, kun taistelua käydää.n juuri näistä perusteista. Tätä nykyä tosin vaatimus tuotantovälineiden heti paikalla tapahtuvasta sosialisoimisesta on useimmissa maissa tois- taiseksi siirretty taka-alalle. On voitu havaita, että Venäjällä on tosin raskaan teollisuuden alalla saavutettu huomattavia tuloksia, mutta että väestön suuren joukon varustaminen välttämättömim- millä elintai`vikkeilla on sangen puutteellista ja että tuossa maassa, joka aikoinaan oli tärkeimpiä viljan vientimaita, monin paikoin vieläpä nähdään nälkää. Minkälaiset olisivat olot nyt, jos valtion pakolla kokoamat pääomat olisi annettu vapaan yi`ittäjäkunnan käytettävil#i? Marxilaisuuden epäonnistumisen Venäjällä selite- tään johtuvan siitä, että se voidaan toteuttaa vain kaikinpuolisesti ja johdonmukaisesti. Sen vuoksi Venäjä edelleen innokkaasti pyi`- kii kiihoittamaan toisia kansoja yhteiskunnalliseen vallankumouk- seen ja bolshevismi esiintyy sen vuoksi kaikkien silmissä, jotka pitävät Venäjän hätää sen välttämättömänä seui`auksena, ihmis- kunnan yhteisenä vihollisena.
Muissa maissa nähdään diktatuui`in periaate toteutettuna talous- elämänkin alalla, ja tämä periaate on, samoin kuin sosialismikin, suoi`aan vastakkainen sille perustukselle, jolla talousjäi`jestelmä on kehittynyt, tuottaen, vuosisadoissa katsoen, yleiselle hyvinvoinnille niin loistavia seui`auksia. Kaikkialla käydään taist,elua tämän perus- tuksen poistamisen taikka sen säilyttämis.en puolesta.
Mutta on hyvin silmiinpistävää, että yhtäältä monissa suhteissa puuttuu tämän perustuksen periaatteellinen puolustus ja et,tä toi- saalta ei näytä oikein oltavan selvillä, mikä on sen varsinainen ole- mus. Mitä ensinmainittuun seikkaan tulee, näyttää siltä kuin luottamus tämän perustuksen yhteiskuntataloudelliseen ja kultt,uuri- ai.voon ei enää olisi aivan vuorenluja niidenkään keskuudessa, jotka eivät ole halukkaita menemään kommunistien taikka fascis- tien leiriin. Se vakaumus, että tämä perustus takaa yhteiskunnalle kokonaisuudessaan eikä vain pienelle etuoikeutettujen piirille mah-
KAPITALISTISEN YHTEISKUNTAJÄRJESTyKSEN oLEMUS 373
dollisuuden päästä lähemmäksi hyvinvoinnin päämäärää, on ilmei- sesti menettänyt voimansa. Ainakaan ei enää juuri ole puhetta innokkaasta, päättäväisestä kannanotosta tämän pei.ustuksen puo- lesta. Ei tosin olla valmiita kaikessa taipumaan vastustajan vaati- muksiin, mutta luullaan myönnytyksiä tekemällä vähennettävän tuulta tämän purjeista.
Tämän henkisen asenteen täytyy johtaa pettymykseen. Jos olisi kysymys vain pienien muutoksien tekemisestä kansantulon jakaantumisessa siellä tai täällä, joidenkin epäkohtien poistamisesta, niin voisi tällä tarjoamisen ja vaatimisen taktiikalla olla menestystä.
Silloinkin on kuitenkin muistettava, että tulon jakaantuminen ei ole pysyväisesti pakolla muutettavissa. Ei mitään järjestelmää voida toteuttaa täysin johdonmukaisesti. Kompromissit ovat aina välttämättömiä. Mutta siitä ei ole kysymys. P\Tykyisen talousjär- jestelmän vastustajat vaativat kaikkea. He ovat valmiit ottamaan vastaan heille tarjotut myönnytykset, mutta niitä pidetään vain lyhennysmaksuina. Heidän päämääräänsä ne eivät muuta. Tois- ten tuleminen puolitiessä vastaan herättää vain sen epäilyksen, että näiltä puuttuu vahva usko mielipiteidensä oikeuteen. Siten jokainen myönnytys aiheuttaa lisää vaatimuksia. Jos voidaan antaa yksi sormi, miksi ei yhtä hyvin viisi tai kaikki kymmenen.
Eihän kieltäminen kuitenkaan voi perustua tarkoin määriteltyyn pei.iaatteeseen!
Tänä aikana, jolloin kaikki tuntuu horjuvan, jolloin perinnäis- tavat ja historiallisen menneisyyden kunnioittaminen on laajoista piii.eistä hävinnyt, näyttää minusta ei.ittäin toivottavalta, että me uudelleen perin pohjin harkitsemme sen pei`ustuksen o]emusta, jolla ihmiskunnan sivistyselämä on tähän asti kehittynyt. Sitäkin enemmän koska, kuten minusta näyttää, tämän pei.ustuksen ole- musta ja luonnetta ei usei]ikaan oikein tajuta.
Sitä talousjäi.jestelmää, joka vielä äskettäin vallitsi kaikkialla ja vieläkin on voimassa useimmissa maissa, on totuttu nimittämään kapitalistiseksi. Mutta kysymyksessä, mitä kapitalismilla on ymmär- rettävä, mielipiteet eroavat suuresti toisistaan. Somz)or± on äsket- täin kirjoittanut, että hän tuntee useampia satoja sosialismi-sanan merkityksiä. En ole koettanut tehdä sellaista tilastoa kapitalismi- sanasta, jolla Mai`xista alkaen on monen mielessä epämie]uisa sivu-
374 C. A. VERRIJN STUART
inaku, mutt,a olen vakuutettu siitä, että siinäkin saataisiin ottaa huomioon suui`ten lukujen laki.
Usein luullaan voitavan selittää kapitalistinen yhteiskuntajär- jestelmä luonteeltaan sellaiseksi järjestelmäksi, joka on kehittyn}'t ei.ilaisten vapauksien perustalla. Näitä vapauksia ovat omaisuu- den vapaus, ei`ittäinkin oikeus omistaa tuotantovälineitä, sopimus- vapaus, kulutuksen vapaus, muuton ja ammatin vapaus j.n.e.
Toiset taas viittaavat bmaisuuden ja tuotantovälineiden käytön väliseen vastakohtaan ja sen nojalla palkkajärjestelmään. Eräiden inielestä taas siinä on luonteenomaista tuotantojärjestelmämme kaoottisuus, kaiken järjestyksen puut,e, se että pidetään silmällä vain voiton mahdollisuuksia sen sijaan, että suunnitelmallisesti huolehdittaisiin väestön tarpeiden tyydyttämisestä. Taikka luul- 1aan kaphalismin olemus voitavan nähdä siinä, että ihminen nykyään, päinvastoin kuin aikaisempina yhteiskunnallisen kehityksen kau- sina, pyrkii hyödyn ja kustannusten tasapainoon lisäämällä ponnis- t,uksiensa;ituloksia, sen sijaan että aikaisemmin koetettiin haluttu h}rötv saavuttaa mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Sikäli kuin` luullaan voitavan nähdä valittu tai.kastelun näkökohta etu- alalla, jaetaan talouden kehityshistoria enemmän tai väheiiimän selvästi"ajoitettuihin. kausiin: esikapitalismi, vai`haiskapitalisini, täyskapitalismi, myöhäiskapitalismi, joka viimeksi mainittu sit,ten nä}.ttäisi olevan tuomittu vähitellen rappeutumaan.
En taihdo väittää,' ettei edellä sanottu sisältäisi eräitä vallitse- van talousjärjestelmån tunnusmerkkejä. Mutta se ei kajoa }rdin- kysymyksieen. Määräävä tosiasia, josta talouselämän ja sen mukai- sesti myös talousteoi.ian, joka koettaa ymmäi`tää talouselämää syysuhteen lain valossa, on lähdettävä, on se, että ihmisellä on tarpeita. Pyrkiessään jathvasti tottelemaan kaikkea vallitsevaa itsesäilytys- ja itsekehitysvaistoa, ihminen on pakotettu turvautu- ]naan hyödykkeisiin ja voimiin, jotka luonto tätä varten asettaa hänen käytettäväkseen ja joita hän järkensä avulla voi käyttää hyväkseen. Mutta ihminen ei tajua tai`peitaan vain vaistomaisesti.
Ilän voi saada niihin }'leiskatsauksen, järjestää niitä ja vertaillen koetella, ja pyrkiä tyydyttämään niitä aina niiden välttämättö- myyden mukaan.
IhTnisen tai`]teel, (tvat Tmi-iaatteellisesti rajat,tomat. Kaikki tie-
KAPITALISTISEN YIITEISKUNTAJÄRJEST¥Ksi3N OLEMUS 375
toinen elämä on haluamista ja ihmisen koko elämä on katkeamaton ketju ajattelua ja toimintaa tarpeiden tyydyttämiseksi. Mutta meidän tarpeidemme rajattomuus törmää yhteen tarpeiden tyy- dyttämisvälineiden ja niiden hankkimisen mahdollisuuden rajoittu- neisuuden kanssa. Ihmisen talouselämä on sen vuoksi ymmäi'rettä- vissä ainoastaan, jos sitä katsotaan kaikkien tai`vitsemiemme väli- neiden niukkuuden taustaa vasten. Siten on jonkin tarpeen tyy- dyttäminen mahdollinen vain tekemällä uhi'auksia, jotka loppujen lopuksi tietävät sitä, että jonkin tarpeen tyydyttämisen edelly- tyksenä on jonkin muun tarpeen tyydyttämättä jättäminen ja että hyödyn ja kustannuksien yhtämittainen Vei`tailu on sen vhoksi välttämätön.
Tämä tosiasia johtaa ihmisen taloudenpitoon, t.s. vei.tailemaan tajuntaamme ilmestyviä eri tarpeita keskenään, niin että voimme säännellä käytettävissämme olevat tuotantovoimat sillä tavoin, että saavutamme niin suui.en menestyk.sen kuin vallitsevissa olo- suhteissa on mahdollista. Ellei ihmisellä olisi tarpeita, mikä muuten ei ole ajateltavissa, taikka jos kaikkien nykyisten ja tulevien tar- peideii tyydyttäminen olisi taattu, mikä ei liioin ole ajateltavissa tarpeiden rajattomuuden vuoksi, ei talouselämää olisi voinut koskaan syntyä. Voidaan sanoa, että sen syntymisen ede]lytyksenä on hyvinvoinnin puutteellisuus.
Tämä ihmisten talouden viimeinen pei.uste on riippumaton ajasta ja paikasta sekä valtion ja yhteiskunnan eri järjestysmuodoista.
Se koskee yhtä hyvin alkeellisia i.aakalaiskansoja kuin kulttuuri- ihmiskuntaa, yhtä hyvin kommunistista Venäjää kuin suurkapita- listista Amerikkaa. Ja mikä täi`keintä, se on luonteeltaan peri- aatteellisesti yksilöllinen. Haluaminen on tajunnan tila ja tajunta on vain yksilöllä. Sen vuoksi ei liioin voi olla oikein, että niin usein puhutaan i)kollektiivisista tai`peistay). Kollektiivisuus on abstraktio, sillä ei siis ole mitään tajuntaa, eikä se sen vuoksi voi tuntea tarpeita. Se tosiasia, että ihininen yhteiskunnallisena olen- tona on alituisessa kosketuksessa ja yhdyselämässä muiden ihmis- ten kanssa, että monet henkilökohtaiset tarpeet ovat kaikille nor- maali-ihmisille yhteisiä ja että ei`äitä tarpeita heidän mielestään voivat parhaiten tyydyttää nimenomaan sitä tarkoitusta vai`ten luodut e]imet, tämä on vienyt siihen, että sellaiset organisatiot,
376 C. A. \'ERRiJN STUART
joita sanotaan valt,ioksi ja yhteiskunnaksi, ovat voineet syntyä.
Mutt,a nämä eivät ole alkuperäisiä luomuksia. Niiden olemassaolo ja niiden vaikutus nojautuvat, kuten sanottu, niiden piirissä elä- vien ihmisten käsitykseen, että nämä oi`ganisatiot voivat parhai- ten tyydyttää inäärättyjä tarpeita. Jos t,ämä käsitys häviäisi tai sen sisällys muuttuisi, niin yhteisöorgaanit tulisivat ennen pitkää tuntemaan sen seuraukset. Historia on monin kei`roin osoittanut t,ämän väitteen paikkansapitäväis}'}'den. Valtio ja yhteiskunta ovat olemassa ihmisiä vai`ten, jotka ne ovat muodostaneet, eikä päinvastoin.
Tätä kaiken talouselämän yksilöllistä pääpei`iaatetta ajateltaessa on heti viitattava siihen, että ihmisen tarpeet eivät kohdistu vain aineelliseen h}'vinvointiin. Minusta näyttää se usein tehtävä rajoi- tus, joka herättää ajatuksen, että talouseläinä ja talousteoria ovat tekemisissä vain aineellisten hyödykkeiden hankkimisen kanssa, aprioi.istiselta, täysin mielivaltaiselta ja kestämättömältä. Talous- teorian tehtävänä on selittää kaikki talouselämän ilmiöt kausaali- sesti. Mitenkä se voisi ratkaista tämän tehtävän, jos seii työmaa jo ennakolta i.ajoitettaisiin vain sellaisiin tutkimuksiin, jotka koske- vat pyrkimistä aineelliseen hyvinvointiin? Jokaisen ihmisen tai`ve- asteikossa on aineellisen hyvinvoinnin haluamisen i.innalla myös aineettomia tari.eita. Eri tarpeiden ai`vojärjestys ja niiden voi- makkuus tajunnassa on ei`i ihmisillä sangen ei.ilainen. Mutta aineet- tomiakaan tai.peita ei milloinkaan puutu. Ja näilläkin on merki- tystä, usein aivan ratkaisevakin merkitys, käytettävissämme olevan t,uott,avan tarmon käytön määräämisessä. Monet talouselämän iltniöt olisivat ja pysyisivät selittämättöminä, jos talouselämän sisällys rajoitettaisiin vain aineellisten hyödykkeiden hankintaan.
Ajattelen vain oinassa taloudessa ja sitä varten suoritettavaa työtä taikka nykyaikaisen suui`teollisuuden harjoittajan pyi`kimystä pitää yi`ityksensä käynnissä ja kehittää sitä edelleen, jota ei voi ohjata halu saada aineellista varallisuutta, koska hän voi katsoa olevansa riippumaton kaikesta aineellisen hyvinvointinsa huolehtimisesta.
Ihminen, samoin kuin muutkin elävät olennot, tekee yhä uudel- leen sen kokemuksen, että hänen menettelyllään on suuri merkit}.s muidenkin hvvinvoinnille samoin kuin muiden menettel`'llä hänen hvvinvoinnilleen. Siten hän välttämättä joutuu ottamaan huo-
KAPITALISTISEN YHTF.ISKUNTAJÄRJEST¥KSEN oLEMUS 377
inioon muidenkin tarpeet ja tuntee nämä tavallaan omiksi tarpeik- seen. Egoismin ja altruismin välillä ei ole periaatteellista vasta- kohtaisuutta. Joka toisten tietämättä ja ilman että asianomainen on selvillä, mistä lahja tulee, harjoittaa hyväntekeväisy}-ttä, toimii egoismin johtamana, sikäli kuin hän mieluummin käyttää osan t,uloaan toisten hädän lieventämiseksi kuin johonkin muuhun tai`- koitukseen, johon hän voisi sitä käyttää. On kyllä totta, että ei`i ihmisten tajunnassaan toisten tai.peille antama t,ila on sangen ei`i- lainen. Mutta ei-minään kohdistuva i.akkaus on periaatteellisesti vhte`Tdessä minään kohdistuvan rakkauden kanssa. Minä on epä- täydellinen, iiiutta egoismissa ei ole mitään vikaa.
Edellä mainitun käsityksen sisältämä aivan epäoikeutettu t,alous- elämän piirin rajoittaminen on tuottanut onnettomia seui`auksia niin hyvin talouselämän ilmiöiden lopulliselLe selittämiselle kausaali- sessa mielessä kuin myös tästä selitt,ämisestä huolehtivan talous- teorian nauttimalle arvonannolle. Esim. siveysopin vaatimuksien ja talousteoi`ian lakien oletettua vastakkaisuutta koskeva kiista, joka m.in. antoi Ccirz#Zelle aiheen antaa viimeksi mainitulle häpeä- nimen ))a dismal sciencet), on tä}.sin jäi`jetön, kun otetaan huomioon, että taloustiede on kausaalinen eikä normatiivinen ja kun hyvin- voinnin käsit,teelle todellisuuden mukaisesti annetaan se sisällys, että siihen kuuluu aineetonkin.
Kun siis haluaminen tietää yksilöllistä tajunnan tilaa, niin siitä seuraa yhtäältä, ett,ä tai.peiden laatu ja voimakkuus on ei`i henki- löillä erilainen, koska kukaan ihminen ei ole tä}'sin toisen kaltainen, ja toisaalta, että tai`peita voi jonkinmoisella tarkkuudella arvioida vain se, joka itse niitä tuntee. Voi tietenkin koettaa tehdä tai.- peensa toiselle tiettäväksi, mutta siinä ei voi suui`intakaan objektii- visuutta noudattaen milloinkaan täysin onnistua. Tämä johtuu sekä ihmisten suui.esta ei`ilaisuudesta, että käytettävissämme ole- vien ilmaisukeinojen tunnetust,a puutteellisuudesta.
Saattaa olla tott,a, että jokainen ihminen ei aina tunne tarpei- densa tyydyttämiseen sopivimpia välineitä ja keinoja. Mutta jokai- nen itse voi joka tapauksessa parhaiten arvostella, mitä tai.peita hän tuntee ja kuinka voimakkaina ne ilmenevät. Sen mukaisesti on jokaisen ihmisen pakko parhaansa mukaan käyttää tarmoaan seui-atessaan rajatuottavuuden lakia, joka sanoo, että meidän on
378 C. A. VERRIJN STUAI`T
kä}.tettävä jokaista omaisuutenime osaa ja työvoimaamnLe peri- aatteellisesti niin, että siten saavutettu hyöty ei ole pieneinpi kuin minkä saavuttaisimme jonkin toisen käyttötavan avulla. Tässä ei voida välttyä virheiltä, mut,ta siitä huolimatta tällä ]aiLla on [nääi.äävä vaikutus meidän menettelyllemme elämässä.
Jos siis tietoista elämää hallitsee ihmisen pyrkim}'s huolehtia tarpeidensa tyydyttämisestä ja jos ihmisyksilö jotakuinkin tai.kkaan voi todeta tai`peidensa laadun ja välttäinättömyyden, niin johtuu näistä ihmisluonnon aiheuttamista tosiasioista, että i t s e v a s t u u n pei.iaatteesta tulee talouselämän pei`ustus. Tämä periaate sisältää sen, että jokaisella, joka tuntee tai`peen, on velvollisuus vallitsevan oikeusjäi`jestyksen ja moi`aalin puitteissa huolehtia sen tyyd}Jttä- misen edellytyksistä. Ei yhteisö ole vastuussa jäsentensä h}'vinvoin- nista. Jokaisen on siitä itse huolehdittava, ja hyvinvointiin voi itsekukin päästä vain sikäli, kuin hän on i'akentanut koko pei`soo- nallisuutensa ja elämänsä itsevastuun periaatteen pohjalle. Ihmis- elämän ensitTiinäinen sana ei ole oikeus, vaan velvollisuus. Tätä ei olennaisesti muuta se, että silloin jokaisen vapautta i.ajoittaa tois- ten yhtäläinen vapaus tehdä samalla tavoin. Täst,ä aiheutuvat vapauden rajoitukset, jotka alunperin olivat vain tosiasiallisesti olemassa (toisen valtaa rajoitti toisen valta), ovat vähitellen kehitt}.- neet ol)jektiivisen oikeuden määi.äämiksi rajoituksiksi. .rokaisen vapaus i]yrkiessään saavuttamaan hyvinvointinsa päämääriä kehit- tyi siten vilpittömien ihmisten keskuudessa toisten ihmisten saman- laisten oikeuksien v a p a a e h t o i s e k s i kunnioittamiseksi. Se oli vapaaehtoista, koska sellaisten toiminnan ohjeiden tarve elää, ellei ehkä kaikkien ihmisten, niin kuitenkin ihmisten suui`en enem- inist,ön yksilöllisessä tajunnassa. Siten tämä itsevastuun periaate mitä voimakkaimmin kannustaa jokaista ihmistä ponnistainaan voiiiiiansa, ja yleinen hyvinvointi on sitä suurempi, mitä ehdotto- inaiiiinin jokainen tunnustaa itsevastuun käskyn ja seui`aa sitä.
Yleistä h}7vinvointia taas päinvastoin vahingoitetaan, jos omasta inenestyksestä huo.lehtiminen vieritetään toisten tai yhteiskunnan harteille. Tarpeidemme ty}.d}.ttäiiiisestä `'oidaan, kuten sanottu, huolehtia vain tekemällä uhi`auksia, joiden suuruuden, koska ne ovat henkilöllisiä epämieluisuuden ja puutteellisuuden t,unteita, v()i vain se itiääT'äLä, joka niitä joutuu tekemään. On siten }'m)`iäi`-
KAPITALISTISEN YHTEISKUNTAJÄRJEST¥KSEN oLEMUS 379
i`ettävää, että jos toiset ovat vastuussa meidän hyvinvoinnistamme, tulee useiinpien ihmisten henkilökohtainen tai.mo taistelussa hyvin- voinnin saavuttamiseksi lamautumaa.n. Tunnussanasta: kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta, on epäilemättä ensimmäisellä osalla mitä suui.in viehätysvoima ihmisten enemmistölle. Mutta jos jokainen nojautuu naapuriinsa, on välttämätön seuraus, että kaikki kaatuvat ja yleirien hyvinvointi laskee, vahingoksi sekä kullekin yksityisesti että kaikille yhteisesti.
Itsevastuun periaatteen tunnustamisessa näen vallitsevan talous- järjestelmän olemuksen tunnusmei.kin ja sen ojennusnuoran, jonka varassa ihmiskunta ja talouselämä on kehittynyt. Tälle kehityk- sellehän on yleisesti puhuen ollut tunnusomaista vähitellen tapahtu- nut siirtyminen pakosta vapauteen. Tämä kehitys ei ole kaik- kialla tapahtunut samanaikaisesti eikä samassa tahdissa. Esiin.
Englannissa, jonka saai`iaseina t.eki tai`peettomaksi armeijan pitä- misen hallitsijasuvun ja hallitsevien luokkien turvana, on kånsa- laisten henkilöllinen vapaus tullut tunnustetuksi aikaisemmin kuin mannermaalla. Mutta vapaus on itsevastuun välttämätön seuraaja.
Itsevastuuta ei tietenkään ole yhtäkkiä hyväksytty yhteiskunta- järjestyksen perustukseksi. On Läysin ymmäi`rettävää, että voi- makkaat henkilöt ja i.yhmät ovat mahdollisimman kauan koettaneet i]itää pystyssä valtaansa omaksi hyödykseen. Vain vähitellen on tämä valta onnistuttu mui`tamaan, joka minusta näyttää osoitta- van, että kaiken talouselämän yksilöllinen lähtökohta välttämät,tö- mästi johtaa yhteiskuntajärjestykseen, joka on rakennettu itse- vastuun periaatteen tunnustamisen pohjalle. r\Tiin tavattoinan monimutkaista kokonaisuutta kuin sivistyskansan elinkeinoelämä on, ei voida mitenkään ajatella muuten kuin sisäisten voimien vaiku- tuksen tulokseksi. Tässä näemme jonkinmoisen takeen myös siit,ä, että historiallisesti syntynyttä järjestelmää ei voida yhtäkkiä eikä pysyväisesti korvata periaatteellisesti toisenlaisella. Sikäli kuin ne voimat, jotka sen ovat luoneet, todella, kuten olen koettanut osoit- taa, perustuvat talouselämän ilmiöiden luontdon, tulisivat nämä voimat edelleenkin vaikuttamaan ennalleen saattamisen, tai jos niin tahdotaan, reaktion aikaansaamisen suuntaan. Mutta sillä välin on voitu aiheutt,aa suunnattomia vahinkoja. Yhdessä päi-
380 C. A. VERRiJN STUART
`'ässä voidaan hävittää i)aljon enemniän kuin monina vuosina voidaan vaivalloisella t}.öllä uudelleen i.akent,aa!
Kuten alussa huomaut,in, monet näkevät meidän yhteiskunta- jäi`jest}'ksemme olemuksen kaikenlaisissa perusoikeuksissa, enim- mäkseen sellaisissa, jotka on vahvistettu hallitusmuodoissa. Silloin koi`ostetaan etenkin omaisuuden vai)autta, joka välttämättömästi johtaa palkkajärjestelmään. T\'iinpä kirjoittaa esim. Sombc!r£ (Der mo- dei.ne Kapitalismus,11 i)ain.1, s. 349): »Kapitalismilla ymmäi.rämme määrättyä talousjärjestelmää, jolla on seuraavat tunnusmerkit: Se on vaihdantataloudellinen organisatio, jossa säännöllisesti toimii yhdessä kaksi väestör}'hmää: tuotantovälineiden omistajat, jotka samalla ovat johtajia ja taloussubjekteja, ja omistamattomat, vain työtä- tekevät (talousobjekteina). Mai`kkinat ovat }'hdistämässä näitä i.y.hmiä ja niitä hallitsee taloude]1isen rationalismin ansaintapei.i- aate.» Olen monessa suhteessa eri mieltä tähän talousjärjestelmämme olemuksen kuvaamiseen nähden. Etenkin siinä esitetty oikeussub- jektin vastakkaisuus nä}'ttää minusta täysin kestämättömältä.
Minusta nä}'ttää, että se nojautuu aivan aiheettomaan työnteki- jän ja työn suoi`ituksen käsitteiden vaihtamiseen. Mutta en tieten- kään aio kiistää eri oikeuslaitosten suurta mei.kit`'stä talouselämän muodostumiselle ja kehitykselle. 0len vain sitä mieltä, ja se on [ärkeintä, että ineillä viime kädessä on edessämme vain itsevastuun pei`iaatteen välttämättömien seui`auksien tunnustaminen. Ot,an vapauden muutamin esimerkein valaista tätä käsit}'stä ja valitsen sitä vai`ten yksityisomaisuuden tunnustamisen myös tuotantoväli- neisiin nähden, sopimusvapauden, palkkapei`iaatteen ja tuotannon sääntelyn voiton tavoit,telun perustalla.
Kun tarpeen tunteminen velvoittaa sen, joka haluaa sen tyydyt- tää, itse hankkimaan t,\'vdvttämiseen tai`vittavat välineet, koska hän voi tyyd}.ttää tai`peitaan vain siinä määrässä, kuin hänen työnsä hedelmät sen tekevät mahdolliseksi, niin siitä seuraa välittömästi, että näiden hedelmien omistuksen on, kaikki muut pois sulkien, kuuluttava sille, joka ne on hankkinut. Määi`ätyissä oloissa voi olla toivottavaa, vieläpä välttämätöntäkin i`ajoittaa näiden hedel- mien kä}'ttöoiluutta ja ei`ittäinkin säännellä kuolemanjälkeistä kä}Tttöoikeutta. Näin sitäkin enemmän, kun ne koituvat pei.illi-
KAPITALISTISEN YIITEISKUP`-TAJÄRJESTVKSEN oLEMUS 381
sille ilman, että heidän tai`vitsee tehdä mitään ponnistuksia niiden hyväksi. Testamenttivapautta ei voida puolustaa periaatteellisesti, vaan ainoastaan hyödyn ja sopivaisuuden näkökannoilta, ja sellai- set näkökannat lienevät helposti löydettävissä. Mutta ei nähdäk- seni voida kieltää, että omistusoikeus sinänsä on suoi`anainen seu- iiaus itsevastuun pei`iaatteen tunnustamisesta. Luonnollinen oikeu- den tunne ei voi hyväksyä, että ihmiselle annetaan oikeus käyttää hyväkseen toisten työn hedelmiä, sikäli kuin hän ei voi vapaan vaihtosopimuksen nojalla hankkia niitä itselleen. Kaiken itse hank- kimansa omistamisen vaisto ilmenee jo lapsissamme. Sen mukaan kuuluu sille, joka on tuottanut tai hankkinut hyödykkeet, myös valta vapaasti määi`ätä niiden käytöstä. liän voi määi`ätä ne joko suoi.anaisesti kulutettaviksi tai säilytettäviksi.
Edellä sanottu on voimassa aivan yleisesti myös maapohjaan nähden. Maapohjaa pidetään usein luonnon lahjana, jonka sellai- sena pitäisi olla kaikkien ihmisten käytettävissä. Tässä yhteydessä tahtoisin kuitenkin koi.ostaa kahta seikkaa. Ensiksi, että kaikessa, mikä palvelee ihmistä, on osansa luonnon antamalla aineella ja voimalla ja että näillä luonnon antimilla, jos niin tahdotaan, on niukkuutensa nojalla monopoliluonne. Tämän tosiasian kantavuus ulottuu siten paljon yli maan yksityisomistusta koskevan kysy- myksen. Toisekseen, niin pian kuin ihminen on jättänyt paimento- laiselämän alkutiLan, hänen taloudellisten päämääriensä saavuttami- selle on jonkinmoinen asutuksen kiinteys välttämätön ehto. Mutta jos keri.an on tä}'tynyt siirtyä laajaperäisestä voimaperäiseen maan- viljelykseen, ei maapohja enää voi palvella taloutta siinä tilassa, jossa luonto sen on antanut. Silloin tarvitaan paljon työtä maan tuottavuuden lisäämiseksi, ja sen vuoksi maa, sellaisena kuin sitä maailman vanhoissa kulttuui.ivaltioissa käytetään, on jokseenkin samassa määi`in työn tuote kuin mikä muu hyödyke tahansa. Aivan samat perusteet, jotka tekevät, että itsevastuun periaatteen nojalla yksityinen omistusoikeus on katsottava välttämättömäksi oinan työn hedelmiin nähden, ovat siten voimassa myös maapohjan yksityisomistuksen suhteen.
Ellei oman t}'ön hedelmiä annettaisi sille, joka on työn suoritta- nut, joutuisivat ne muille, jotka eivät ole niitä saaneet aikaan.
Siten heikonnettaisiin, kuten jo olen koi.ostanut, itsevastuun peri-
382 C. A. VERP`IJN STUART
aatetta kahdella tavalla. Se, joka on työskennell}'t saadakseen tar- peensa tyydytetyksi ja tehnyt sen vuoksi uhi.auksia, mutta ei olekaan saanut nauttia työnsä hedelmiä, joutuu ajattelemaan, ettei hän vastaisuudessakaan voi omalla työllään huolehtia siitä, mitä hän toivoo. Ja aivan sama koskee sitä, jonka syliin toisten työn hedelmät vaivattomasti heitetään.
Myös s o p i m u s v a p a u s nojautuu samaan periaatteeseen.
Tämä vapaus tekee ihmisille mahdolliseksi sopia hyödykkeiden vaihdosta ja palvelussuoi`ituksista siinä mielessä, että siten voi itselleen taata omien tarpeiden tyydyttämisen paremmin tai vähem- millä uhrauksilla. Vaihto vapaana sopimuksena on ajateltavissa vain olettaen, että kumpikin sopimuspuoli luulee siten saavutta- vansa enemmän hyötyä, kuin mitä hän uhi`aa. Jos nyt jokaisen on itse huolehdittava olemassaolostaan, ilman että valtio ja yhteiskunta takaa hänen toimeentulonsa, niin on jokaisella myös oleva vapaus valita se tapa, jota hän pitää i)ai.haimpana tämän päämääi`än saa- vuttamiseksi. Ja jos tämä koskee jokaista yksilöä, niin siitä välittö- mästi seuraa, että ihinisten on keskenään saatava vapaasti sopia niistä toimenpiteistä, joihin he katsovat oman etunsa vuoksi olevan syytä ryhtyä. Etenkin siitä lähtien kun työnjaosta on tullut se tunnus, jonka vai.assa tuotanto on kehittynyt, on sopimusvapau- desta tullut itsevastuun yhteiskunnallisen pei`iaatteen +älttämätön seuraus. Työnjakoa on ilman vaihto-, t.s. sopimusvapauden tun- nustamista suorastaan mahdoton ajatella tälle pei.iaatteelle i`akentu- vassa yhteiskunnassa.
Tulen tuotantovälineiden omistuksen ja käytön e i` o t t a m i s e e n ja palkkaperiaatteeseen, jossa kuten sanottu, Sombart ja sosialistit näkevät voimassaolevan talousjärjestelmän oleniuksen. Ensinmainitulla on kahdenlainen tunnusmei`kki. Ensiksi voidaan sillöin ajatella nykyaikaisia osakeyhtiöitä. Osakkeenomista- jat ovat yhteisen pääoman edustajia, mutta sen käyttö on jätetty johtokunnalle. Jätän kuitenkin kysymyksen tämän puolen. Osake- yhtiöiiiuotoi§ten yrityksien kehittyminen, joka viime aikoina on saanut niin suui`en iiierkityksen, ei mitenkään olennaisesti muuta yhteiskuntajäi`jestyksemiiie pei`ustusta.
0lt,aneen luullakseni yksimielisiä, että kaiken itsetajuisen elämän
`-ksilöllistyiiLinen joht,aa sijhen, että yksi]öiden välillä on melkein
KA N SANTA LOUD EL LI N E N AIKAKAUSKIR]A
KANSANTALOul-)ELLISEN YHDISTYKSEN JULKAISEMA
VII (XXXI) VUOSIKERTA 1935
TOIMITUS:
A. E. TUDEER M. STRÖMMER Pääto i mittaj a Toimitus sih teeri EINAR BÖÖK LEO IIARMAJA O. K. KILPI PAAVO KORPISAARI BR. SUVIRANTA J. H. VENNOLA
HELSINKl 1935
Helsingissä, 1935 Helsingin Uusi Kirjapaino Oy.
SISÄLLYS:
PÄÄKIRJoiTUKsiA.
Hcwma/.cb, Leo, Robei`t Malthuksen satavuotismuisto Tullivei.otuksen aiheuttama i`asitus
JörfJ£7ten, Kyö.6£j, Kauppapolitiikan olemus ja uusiminat
ongelmat...
Kj!pj, 0. K., Konjuktuurivaihteluiden syistä ...
JvjÅt/JCLj7ie7?, P. J., Eräitä maailmantalouden liikatuotanto-
kysymyksiä...,...
Ji¢7®ge!I, J. W., Vapaaehtoisen asutust,oiminnan rahoittamisest,a valtion varoil]a Suomessa ... `...
f}en¢¢!J, ZJejM£, Henkivakuutuksen yhteiskunnallinen merkitys fij7?7ie, ficö/., Kunnallisverotuksesta ja sen kuntainvälisen epä- tasaisuuden mittaamisesta ...
S¢Zo7ten, K. D. J., Valtio liiketoiminnan hai`joittajana ...
Stwjrai7t!a7, Br., Asutustoiminta ja kansantalous ...
Tcmmj7ten, Kazerpo, Työpalkkojen kehityksestä Suomessa vuosina 1920-1934 ...
Tt4deer 4. E., Taloudellinen kehitys vuonna 1934 ...
„ „ Verotuksen uudistaminen ja maalaisliittolaisten
vei.oehdotukset...
Ve7.r£/.7® S£uar£, C. 4., Kapitalistisen yhteiskuntajäi'jestyksen
olemus...
ARVOSTELTUA KIRJALLISUUTTA.
Bo7tow, M¢t4rj£z, Staten och joi.dbrukskrisen 47.!!t4rj Leh£jne7® . . C¢SseJ, Gu6{a)v, Liv ellei. död ... h4. S!r.
„ „ Teoretisk Socialekonomi ... L.j7.
FjshGr, Jrv£rbg, Stabilised Money ... P. K.
„ 100°/oMoney ... P.K.
H aataja, Kyösti, Ma`a`kysyrri:yk.sem:rne ... E . J . K . HecÅscher, EZ£ F., Svei`iges ekonomiska historia från
1 13,L
410 405
310 283 10
46 181 154
247 26 388 371
GustavVasa ... 4.G.W. 449 j7e!Zer, WoZ/g¢7tg, Teoreettinen kansantaloustiede ... y. J. 444 Jöry£rm7®, Kyö.s!j, Pankkitekniikka ... W.4. 439 K¢wÅorci7}£a7, To{fJo, Piirteitä Väi`tsilän seudun asutuksesta ja
teollisuudesta
KejJha)t4, Wj!hezm, Gullet og Pengene . Kemmerer, Edw£7t W¢Z€er, On Money
.. L.H. 2;H8 .. L.H. 77
K.4-o. 355
KofJero, Jzm., Leimamaksut meillä ja muualla . .Kyös££Jörv£nen 341
„ Osakeyhtiöverotus ja sen uudelleen jäi`jestely
meillä ... Kyö.6{j Jörq£ne7} 341
„ „ Pi.ogressiopei.iaatteesta vei`otuksessa .. Kyö.st£
J ärvi,nen
„ „ Totalvärdeproblemet i gränsnytteteorin och beskattningen ... Kg/ö.s££ JårfJjne7}
„ „ Tulokäsite ja julkinen talous ... L.H.
„ „ Ylellisyysverotus ... K#ö.Scj Jö7.vj7}eJ.
L¢po7t£t4s, W. 4., Valikoima taloudellisia kirjoituksia. K. K-ho Ljs£, F7.jec!r£ch, Kansantaloustieteen kansallinen
341
järjestelmä ... K.K-Ä0 347 j`4yrdcij, 4!¢o och GL4r}7tcir, Kris i befolkningsfrågan G. Moc!ee7t 78
Procope', jJ/.. J., Kansainvälisen ja pohjoismaisen kauppa- politiikan suuntaviivoja ... Br.S. 441 Str¢ÅoscÄ, Sjr j7e7iry, Vägen till återhämtning ... 4. E. T. 231 Svertges lndustri ... M. St;r. Ef;A
Wes£erg¢cwc!, fJ¢rcizd, Erindringer og Betragtninger
1885-1935 ... L.H. 448
Wijj¢r}c!£, O. W., Suomen maatalouden velkaantuminen, lähinnävuoden l932lopussa ... K.4-. 84 Wittis, H. Parker-Chapman, Jolm M., rl:he baLnking
situation...-.--... P.K. T2;9
KATSAUS ULKOMAIDEN AIKAKAUSLEHDISTööN.
Ekonomisk Tidski`ift ... 87 235 Stats¢konomisk Tidsski`ift ... 234 National¢konomisk Tidsskrift ... 88 234 Jahrbtichei. fiir Nationalökonomie und statistik 89 235 Weltwii.tschaftliches Archiv ... 90 236 Revue D'Economie politique ... 90 237
Kertomus Kansantaloudellisen Yhdistyksen toiminnasta
vuonna l.934 ... 94
Zusammenfassungin deutschersprache .... 100 239 366 460
KAPITALISTISEN ¥11TEISKUNTAJÄRJESTVKSEN 0i.EMus 383
joka suhteessa suuria eroavaisuuksia. Vaikkapa ajateltaisiinkin, että ihmiset aluksi olisi asetettu aivan samoihin taloudellisiin oloi- hin, niin ihmisten yksilöllisestä erilaisuudesta johtuu, että he aivan samalla tavalla i)onnistellessaan saisivat ponnisteluistaan sangen erilaiset tulokset. Ihmisten taloudellinen arvo on kerta kaikkiaan sangen ei`ilainen. Tämä yksinkertainen tosiasia ei millään tavoin määrää heidän arvoaan muissa suhteissa. Minä puhun nyt vain heidän kyvystään saavuttaa taloudellisia päämääi.iä. Ne ominai- suudet, joita siinä tarvitaan: terveys ja i.uumiinvoima, aktiivisuus, keskityskyky, tahdikkuus ja taitavuus muiden kanssa tekemisissä oltaessa, jäi`ki ja tarkkanäköisy}'s, kestäv?rys, rohkeus ja monet muut ilmenevät kei`ta kaikkiaan jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ei`i ihmisillä loppumattomasti ei.ilaisissa vivahduksissa. Sen johdosta ovat myös hyvinvoinnin ei`oavaisuudet tä}.sin luonnollisia iba sään- nöllisiä ilmiöitä.
Sekin vaikuttaa, että toiset pohjiinmaisesta luonteestaan johtuen ovat käyttäytymisessään hetken mielialojen ja tarpeiden johdetta- vina, käyttäen tunnussanaa: ajan mukana löytyvät keinotkin, kun taas toiset huomatt,avassa määrässä tahtovat jo t,ällä hetkellä ottaa huomioon tai`peet, jotka todennäköisest,i tulevat ilmenemään vasta tulevaisuudessa. I-Iuolehtimisen vaist,o on ihmisillä sangen eri|ainen.
01isi aivan vääi.in, jos tahdottaisiin johtaa tällaiset ihmist,en väliset erilaisuudet vksinomaan siitä ympäristöstä, jossa he ovat s}'ntyiieet ja kehittyneet. Jos näin voitaisiin olettaa, täytyisi sisa- i.uksien olla ominaisuuksiensa ja lahjojensa puolesta täysin saman- laisia. Jokainen kuitenkin tietää, ettei niin ole laita. Yksilöllis`'\.- den keskeistä merkitystä ei yksinkertaisesti voida sivuut,taa, vaik- kapa täysin tunnustetaankin niiden vaikutteiden.arvo, joita yhteis- kunnallisluontoisilla tekijöillä on ihmisen kehit}Tkseen.
Kun tällaisia ei`ilaisuu.ksia on olemassa, ei voida, sikäli kuin vallitsee vapaus mielensä mukaan käyttää oman työnsä hedelmiä, välttää sitä, että samalla kuin toinen käyttää tulonsa kokonai- suudessaan tarpeiden välittömään tyydytykseen, toinen panee siitä osan talteen. Silloin voi tietenkin sattua, että tällaisten säästöjen omistajat, sikäli kuin he eivät itse tiedä säästöilleen tuottavaa käyttöä, ovat valmiit, antamaan ne muille, jotka mielellään halua- vat kä`Jttää niitä t,`iottaviin t,aT`koituksiin. Tämä tapahtuu sillä
384 C. A. VERRIJN STUART
edellytyksellä, että viimeksi mainitut ovat halukkaita luovuttamaan pääomanomistajalle osan siitä lisätystä tuloksesta, jonka pääoman mukanaolo yritykselle lupaa. Silloin kumpainenkin hyötyy. Käy siis selville, että tuotantovälineiden omistuksen ja käytön eiiotta- minen on itsevastuun periaatteen luonnollinen seurausilmiö.
Mitä palkkasuhteeseen tulee, otettakoon huomioon, että ihmisten kyvyn erilaisuus ilmenee siinäkin, että toisilla on johtamis- ja järjestämiskykyä enemmän kuin toisilla. Nämä käyt- tävät tätä kykyään keinona hyvinvointipäämääriensä saavuttami- seksi siinäkin tapauksessa, että heillä ei itsellään ole tarpeellista pääomaa. Kun nyt, kuten J7enr2/ Ford korostaa, halu tulla asete- tuksi vastuulliselle paikalle on jokseenkin harvinainen jakuntodelli- nen johtajan lahja lienee vielä hai`vinaisempi, on täysin ymmär- i.ettävää, että sellaisin lahjoin vai`ustetut pyrkivät saamaan käy- tettäväkseen yrityksen perustamiseen ja kehittämiseen tai`vittavat pääomat ja kiinnittämään tai.peelliset työvoimat yritykseen ja että toisaalta pääoman omistaja ja työntekijä, elleivät he pidä heille tarjottua koi`koa tai palkkaa liian alhaisena, ovat valmiit toimimaan yhteisymmäi.ryksessä yi`ittäjän kanssa. On ymmärrettä- vää, että viimeksi mainittu, joka suoi`ittaa jäi`jestämistyön ja ottaa kantaakseen sijoitetun pääoman ja maksettavien koi.kojen ja palk- kojen aiheuttaman vahingonvaai.an, myös haluaa saada itselleen jäännöksen yi`ityksessä saatavista tuloista. Tässäkin kohden koi- tuu sellainen sopimus kaikille osallisille hyödyksi. Palkkasuhde on siten syntynyt suoi`anaisena seui`auksena yhteiskuntajärjestyk- semme perusperiaatteista, joka johtaa ihmiset käyttämään henki- löllistä kykyään ja työnsä hedelmiä tehokkaimmalla tavalla hyvin- vointipäämääriensä saavuttamiseksi. Palkkasuhdekaan.ei siis ole talousjärjestelmämme alkuperäinen tunnusmerkki, vaan sen poh- jana olevan pei`iaatteen seurausilmiö. Tässä yhteydessä tahtoisin sivumennen huomauttaa, että samasta pei`iaatteesta johtuu myös ihmisten vapaus yhdistyä keskenään valvoakseen pai`emmin etuaan, yhdistymisvapaus, joka on voimassa niin työntekijään kuin yrittä- jäänkin nähden ja toisen kerran kumoaa Sombai`tin väitteen, että työntekijät ovat vain oikeusobjekteja.
Lopuksi yhteiskunnallisen tuotannon sääntely a ns ai nt a - p e r i a a t t e e n mukaan. Erittäinkin sosialistien jatkuvasti koi`os-
KAPITALISTISEN YHTEISKUNTAJÄRJESTVKSEN oLEMUS 385
tama vastakohtaisuus tämän periaatteen ja tarpeiden tyydyttämi- sen välillä on minusta aina tuntunut täysin järjettömältä. Sosialismi unohtaa siinä, että yrittäjä määrää suuntansa hintojen kompassin mukaan ja että jokaisessa hinnassa ilmenee ostajan arviointi tava- i.aan ja hintahyödykkeeseen nähden. Koko talouselämä on, kuten jo 4c!o77} Smj£h on huomauttanut, kohdistunut kuluttajien tai.pei- den tyydyttämiseen. N-ämä loppujen lopuksi antavat yhteiskunnalli- selle tuotannolle sen kulloisenkin sisällön. Jos siten yrittäjä saa voittoa, niin se osoittaa, että hän on tehnyt asiakkailleen palve- luksen, jota nämä ovat pitäneet tarpeeksi arvossa taatakseen hänelle kustannuksien yli menevän ylijäämän. Voittoa-antava tuotanto on siten sama kuin tarpeiden tyydyttämistuotanto, ja viimeksi mainitun edellytyksenä taas on se, että tuotteen arvoa pidetään korkeampana -kuin tuotåntoon välttämättä liittyvän uhi.auksen negatiivista arvoa. Tässä kohden on huomattava, että vapaan hinnanmuodostuksen poistaminen, joka välttämättä liittyy kaik- keen suunnitelmatalouteen, i`iistää johtavilta viranomaisilta, joiden on määi.ättävä käytettävissä olevien tuotantovälineiden käytöstä, sen kompassin, joka. vapaalla taloudella tässä on käytettävänään.
Väärä on myös `se esitelmäni alussa mainittu käsitys, että nykyi- selle yhteiskuntajärjestykselle olisi tunnusomaista pyrkimys mää- i`ätyillä uhi`auksilla saavuttaa mahdollisimman suuri tulos, sen sijaan että se pyrkisi määrättyyn tulokseen mahdollisimman pie- nillä uhrauksillä. Taloudenpidossa on sekä Robinsonin että nyky- aikaisessa vaihdantataloudessa elävän ihmisen aina tehtävä vei.tailu hyödyn ja uhi.auksen välillä, ja hän pyrkii aina saamaan tästä vei.tailusta mahdollisimman suuren positiivisen saldon. Tapahtuuko tämä sitten kustannuksien rajoittamisen tai tuotteiden lisäämisen avulla, se on kysymys, jonka ratkaisu kuuluu olennaisesti teknii- kan alaan. Sillä ei voi katsoa olevan perustava.a mei`kitystä yhteis- kuntajärjestyksen luonnehtimiselle. Ja kun otetaan huomioon, että vapaassa vaihdantataloudessa kaikkien hyödykkeiden hintojen ja palvelussuoritusten välillä on elimellinen, funktionaalinen yhteys, niin voidaan vo7t J14jsesin tavoin sanoa, että talouselämä osoittaa, minkälainen on tä}Tdelleen toimeenpantu kansanvaltaisuus. Tuo- tannon tila kunakin hetkenä osoitt,aa meille kulloinkin vallitsevan t,ai.veasteikon t,uloksen. Yrittäjä, joka ei ole yksinvaltias, vaan
386 C. A. VERRIJN STUART
kuluttajien kuuliaiiien i)alvelija, valvoo i)arhaiten sekä omaa etuaan että samalla koko }-hteiskunnankin.etua, kun hän noudattaa kan- nattavaisuusperiaatetta, sillä yhteiskunnan on tyydyttämisvälinei- den niukkuuden vuoksi vaadittava, että sen hallussa olevaa tuo- tannollista voimaa aina käytetään kannattavimmalla tavalla.
Vapaaseen hinnanmuodostukseen i.akentuvaan tuotantojärjestel- inään liittyy, kuten tunnettua, viitattujen suurten etujen ohella myös yhteiskunnan kannalta huomat,tavia haittoja. Ilinta, joka josta- kin tavai.asta tai palveluksesta ollaan valmiita maksamaan, ei läheskään aina voi olla niiden tai.peiden välttämättömyyden oikea iiiittapuu, joita sillä tahdotaan t}r}'dyttää. Hinta voi olla koi.kea joko sen vuoksi, että tavai`aa innokkaasti halutaan, taikka siksi, et,tä sen saamiseksi suoritettava uhraus arvostellaan liian alhai- seksi. Tämä voi määrät}rissä oloissa johtaa siihen, et,tä tyyd}rtetään vähemmän kipeä tai`ve ja sen vuoksi jää tyydyttämättä toisen paljon kipeämpi tai`ve. Jokainen tuntee i`iittävästi yhteiskunnalli- sen ylellisyyden ikävät, vieläpä inhoittavatkin muodot. Se, että vapaa hintaoi`ganismi johtaa ty)Td}'ttäinään tarpeita, joita iiionet parhaimmista pitävät siveelliseltä tai sivist}'kselliseltä kannalta aivan hyljättävinä, voi muuttua vain ihinisten kehityksen vähitel- len noustessa, ja olen varmasti vakuutet,tu, ett,ä ihmiskunta kulkee vhä edelleen tähän suuntaan, vaikka mielellään toivoisikin sen tapahtuvan nopeammassa tahdissa. Mutta vapaan hinnanmuodos- tuksen ensinmainittujen pahojen seui`auksien i)oistamiseksi tai aina- kin lieventämiseksi ovat tai`peen korjaukset, joita valtio ja yhteis- kunta ovatkin toimittaneet köyhäinhoidon ja yhteiskunnallisen huollon avdlla. Mutta jos vapaan hinnanmuodostuksen välttämättö- inän epätäydellis}'yden vuoksi jyrkästi h?7ljättäisiin itsevastuun i)erusperiaate, jonka vallitessa yleinen hyvinvointi on niin tavatto- masti noussut, niin sen nojalla, mitä edellä on esitetty, siitä var- masti johtuisi ?'leinen kö}'htyminen.
Lopuksi tahtoisin vielä ei`ikoisest,i korostaa, että esitykseni on tai'koitettu puhtaasti tieteelliseksi eikä poliittiseksi sekä että en ole siinä tahtonut puolustaa laisser faire-periaatetta. Minunkin mielestäni valtion i)akollinen sekaantuminen talouselämään usein on välttämätön, vieläpä toivottavakin. Mutta ei ole unohdettava, että vaikka taloust,eoi`ia saakin s`'nt`-misestää]i kiittää p`.rkim}.stä
KAPITALISTISEN YllTEISKUNTAJÄRJESTVKSEN oLEMUS 387
päästä selvy}'teen valtion toiminnan suunnasta ja rajoista, politiikka ja tiede kuitenkin ovat olemukseltaan erilaiset. Politiikassa on k}rsym}'s tai.koituksenmukaisuudesta, tiede tutkii s}/'ysuhteen lain vaikutusta. Kuitenkaan ei ole jätettävä huomioon ottamatta, että jokainen valtion sekaantuminen ihmisten taloudelliseen vapauteen tietää itsevastuun periaatteiden heikontamista, periaatteen, joka, kuten olen koettanut esittää, nojautuu luonnon tosiasioihin. Kaik- kea valtion väliintuloa ai.vosteltaessa on siten punnittava hyötyä ja vahinkoa, eikä tämä arviointi ei`i olosuhteissa ja ei.i aikoina aina johda samanlaiseen tulokseen.
Sivuutan muut talous- ja sosialipolitiikan kysym}rkset ja tah- don vain huomauttaa, että valtion väliintulon tekee oikeutetuksi ainoastaan yleinen etu, mutt,a ei yksityisten henkilöiden eikä i`yh- mien etu. Uskoni taloudellisen itsevastuun pei.iaatteeseen - siihen tahdon lopettaa esiteliiiäni - nojautuu luottamukseeni ihmisen persoonallisuuden mittaamattomaan arvoon, ihmisen siveelliseen luonteeseen ja ihmisjäi'keen.
vEROTUKSEN uuDISTnMINEN JH MflflLnls- LIITTOLfllsTEN VEROEHDOTUKSET.
Esitelmä, jonka Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa marraskuun 14 p:nä 4935 piti
A. E. Tudeer.
Kysym}'s valt,ion verotuksen uudistamisesta tai sen täi`keiden osien muuttamisesta on meillä jo useita vuosia. ollut päiväjäi.jes- tyksessä. Kysym}Tstä on käsitelty ja ehdotuksia valmisteltu cri tahoilla, sekä ha]lituksen että ei.i yksityispiirien aloitteesta. Viit,- t,aan vain osakeyhtiöideii verotuksen muuttamista valmistamaan asetet,un valtion komitean mietintöön vuodelta 4930 ja lainvalmis- telukunnan vuonna 1934 valmistuneeseen mietintöön, joka sisältää ehdotukset sekä tulo- ja omaisuusvei.oa että kunnallisvei`oa koske- vaksi vei'olaiksi ynnä verotuslaiksi. Hdelleen on valtiot,alouskomi- t,ea, katsomatta asiakseen tehdä laajempaa ehdotusta vei`otuksen uudistamiseksi, tehn}-t aloitteen ei.äiden muutosten tekemiseksi nyk}7iseen vei`otukseen. Viimeksi mainitt,uun mietintöön nojaavaL hallituksen tänä syks}.nä antamat esit`Tkset veronmuutoksista.
Osaksi näiden mietintöjen ja esit}Tsten ]iohjalla, osaksi niistä ci`iL- lään on julkisuudessa käyty vilkast,a keskustelua verotuskysymyk- sistä, m.m. on ei`äiden järjestöjen taholta esitetty lausuntoja, joissa
ankarasti on ai`vosteltu n}'k?Tistä verotusta ja vaadittu rtikaista muut,osta moninaisiin sen kohtiin. Fli.ikoisen polttaviksi nämä kysymykset ovat tulleet maalaisliittolaisten taholta eduskunnassa esitet`'n vaatimuksen johdosta, ett,ä ])uolustuslaitoksen teh{)sta- miseen tarvittavat varat olisi hankittava vaui'aampaan väest,t.}ön kohdistuvan erikoisverotuksen avulla.
VERo'l`uKSEN uuDlsTA}IINEN jA NAALAlsLII`rTol.AlsT].:N vl-:ROF.III)oTUKsl.;T 380
Verotuskysymykset ovat monasti olleet myös Kansantaloudelli- sen yhdistyksen ohjelmassa. Jättäen syrjään aikaisemmat tähän alaan kuuluvat esitelmät palautan vain mieliin, että hallitussihteeri E. L. 4{rjzcö huhtikuussa 1934 teki selkoa äsken mainitusta lain- valmistelukunnan ehdotuksesta välittömän vei'otuksen uudistami- seksi ja että tohtoi`i Leo Hc».mo/.o viime keväänä täällä esitti tulokset tulliverotukse]i aiheuttamaa i`asitusta koskevasta tutki- muksestaan. Siihen nähden, että verotuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen on ensiluokkaisen tärkeä kysymys ei yksin valtio- talouden ja vei.otettavien kannalta katsoen, vaan myös siitä kan- santalouteen johtavien vaikutusten takia, 'ja vai'sinkin koska ei`äitä uusiinpia ehdotuksia on pidettävä ai.veluttavina, lienee hyödyllistä saattaa verotuskysymys vielä kei.ran käsiteltäväksi tässä ai`vo- valtaisessa seurassa. Tämän käsittelyn pohjaksi pyydän saada esitt,ää eräitä näkökohtia. rluomautan erikoisesti, ettei tarkoituk- seni ole puuttua verotuskysymysten moninaisiin yksityiskohtiin, niin täi.keitä kuin monet niistä ovat,kin, vaan että kohdistan huo- mioni pääasiallisesti siihen, minkälaiset vaikut,ukset kansantalou- teen, ennen kaikkea kansan kulutukseen ja pääomanmuodostukseen sekä tuotantoelämän kehitykseen voidaan odottaa ei`ilaisista vei.on- iiiuutoksista.
Suomessa, niinkuin kaikissa muissakin inaissa, on monenlaisia, ei`i Tierusteiden mukaan suoi`itettavia veroja. On tulovei`o, joka inaanviljelijäin osalta suoritetaan maan ai.vioidun tuoton iriukaan, tjn omaisuusvei.o, on tulliinaksuja sekä ei.ilaisia valmisteveroja.
Lisäksi tulevat in.m. pcrintövero ja huvivero, inuita mainitsematta, sekä ei`ikseen vei`ot kunnalle ja seurakunnalle, jotka kuitenkin jäävät kokonaan esitykseni ulkopuolelle. Kun valtiollekin meneviä veroja on näin monenlaisia, saat,taa kenties monen mielestä näyt- tää siltä, ett,ä ineillä on olemassa joukko erikoisveroja. Todellisuu- dessa ei asia suinkaan ole niin, vaan ei`ilaiset verot ovat osia vei`o- tusjärjestelmästä, ne tä}'dentävät toisiaan ja muodostavat yhdessä kokonaisuuden.
Kaikki ne vai`at, jotka kertyvät näiden vei`ojen kannannasta, joutuvat valLion ylciseen kassaan, ja ne käytetään sitten, siihen kat,somatta, mistä mikin tulo on saatu, valt,ion yleisten menojen peittämiseen. Täten kansa kokonaisuudessaan, toiset kansalaiset
390 A. E. TUDEER
suuremmin, toiset pienemmin erin, ottavat osaa kaikkien valtion välityksellä ty)'dytettävien tarpeiden rahoittamiseen. P\Täin tulee- kin asian olla, sillä mikäli valtion menotaloutta hoidetaan tai`koi- tuksenmukaisesti, tai.koittavat kaikki siinä tyydytettävät tai`peet usein suoranaisesti, mutta ainakin välillisesti kokonaisuuden edun valvomista.
Tåtä taustaa vastaan on arvosteltava äsken mainittua ehdo- tiista, että puolustuslaitoksen tehostamiseen tai.vittavat lisävai`at hankittaisiin erikoisvei`otuksella.
Valtion varojen käyttö ei kuulu tämän esitelmän puitteisiin, iiiutta en saata olla tehostamatta, että kaikki sekä sotilaalliset että muut asiantuntijat, niiden joukossa valtiotalouskomitean puo- lustusjaoston kaikkiin puolueisiin kuuluvat jäsenet, jotka tietääk- seni ovat saaneet tutustua puolustuslaitoksemme nykyiseen tilaan ja tarpeisiin perusteellisemmin ja monipuolisemmin kuin mitkään siviilimiehet ennen heitä, kaikki ovat yksimielisesti pitäneet puo- lustuslaitoksen perushankintojen lisäämistä välttämättömänä. Osa maalaisliittolaisia on kuitenkin halunnut evätä määrärahan tai panna sen myöntämisen ehdoksi, että vai`at hankitaan mainitse- mallani ei`ikoisverolla, joka kohdistuisi suurempituloisiin kansalai- siin ja yhtymiin ja jonka vai.at käytettäisiin yksinomaan puolus-
tuslaitoksen perushankintojen kustantamiseen. Niinkuin edellisestä käy selville, tuollainen erikoisvero ei lainkaan olisi sopusoinnussa täkäläisen verotusjärjestelmän kanssa, vaan päinvastoin jyrkässä ristiriidassa yleisten verotusperiaatteiden kanssa.
Onhan sitäpaitsi maanpuolustus, oman maan suojeleminen vihollisen hyökkäykseltä, jos mikään sellainen tehtävä, joka on kaikille kansalaisille, kaikille kansankei.roksille yhteinen. F.ihän ole kysymys vain omaisuuden tui'vaamisesta, niinkuin ei.äistä asiassa esitetyistä lausunnoista voisi luulla, vaan kunkin oman ja hänen omaistensa hengen suojelemisesta. 0lisi siis tässäkin mielessä vääi`in panna puolustuslaitoksen kustannusten kantaininen vain määrättyjen kansankerrosten erikoistehtäväksi.
Tuloksena on, että katseli asiaa miltä kannalta hyvänsä, ehdotus erikoisvei`otuksen käytäntöön ottamisesta on ehdottomasti torjut- t,ava.
Tähän sanotaan kenties, et,tä pääsia ei ole e r i k o i s vei`on voimaan-
VEROTUKSF,N UUDISTAMINEN JA MAALAISLIITTOLAIS.I`EN VEROEIIDOTUKSET 391
saattaminen vaan varakkaampiin kansanosiin kohdistuvan lisä- verotuksen aikaansaaminen. Asia on tällöin toisella pohjalla ja ansaitsee asiallisen tarkastuksen. Tätä vaikeuttaa kuitenkin se tosiasia, että i)uheena oleva verotusehdotus tällä kertaa on esi- tetty aivan ylimalkaisesti. Ottamalla huomioon samalta taholta vuoden 1933 eduskunnalle tehdyn, samaa tai`koittavan aloitteen seikkaperäisemmät ehdotukset saa kuitenkin käsityksen siitä, mihin pyi`itään. Sen mukaanhan erikoisveron suorittaminen aina 50 000 markan tuloluokkaan saakka olisi vapaaehtoinen, mutta suui'empi- tuloisille pakollinen siten, että ei.ikoisvei.o 50 000-70 000 mai`kan tuloluokassa olisi 1 °/o veronalaisista tuloista ja että vero asteittain nousisi 6 °/o:iin t,uloista, ].otka nousevat vähintään 2 milj. markkaan.
0lisiko tällainen suurempituloisiin kohdistuva lisäverotus oikeu- denmukainen ja tai.koituksenmukainen? Miten se vaikuttaisi kan- santalouteen?
Ennenkuin voimme etsiä vastausta näihin kysymyksiin, on syytä lyhyesti tarkastaa nykyistä vei.otustamme.
Valtion vei.otuksen avulla saamaa tuloa ja sen viimeaikaista kehitystä valaisevat seuraavat lukusarjat:
V Valtion verotulot,
milj. mk.
1874.8 1813.8 2138.4 2 462.0 2 389.3 2 362.3 2 033. 6 1 904.1 2151.4 2 466.3 2 401.9 2 510.4
1 Ylimääräiset velankuoletukset on tällöin vähennetty nettomenoista.
392 A. E. 'l`uDI.:l.:n
Vertailun vuoksi on sy}'tä mainita, että valtion vei`otulot ennen iiiaailmansotaa, vuosina 1905-1/i, keskimäärin nousivat 7`l.o milj.
vanhaan kultamai.kkaan eli tasaluvuin 710 milj. nykymarkkaan.
.\sukasta kohden se tiesi noin 229 n?.kymarkan suuruista keski- inääi.äistä i.asitust,a.
Valtion verotulot jakaantuivat välittömien, välillisten sekä sekaluontoisten vei.ojen kesken seui`aavalla tavalla:
Välittömiä \'älillisiä S€kaluontoisia
1925...
1926...
t927...
1928...
1929...
L930...
a 193,1 ...
1932...
1933...
1934....' 1935 (arv.) 1936 (arv.)
vero]a vero] a veroi a milj. tnk. °,'o inilj. mk. °/o niilj. mk.
370.i 19.7 1353.7 72.8 151.0 428.i 23.6 1205.9 66.5 179.8 485.3 22.7
566.5 23.o 60l.o 25.2 547.7 23.2 492.`t 24.2 440.i 23.i 458.8 21.3 48cr).0 |0.7 521.4 21.7 561.4 22.4
`] 424.8 66.6 228.9 1604.6 65.2 290.9 1557.8 65.2 230.4 1615.5 68.4 199.i 1.348.6 66.3 192.8 1238.3 65.o 225.8 1521`.3 70.7 171.3
`18'15:6 73.6 165.7 '[7`10.5 71.9 170.0 1778.0 70.8 171.o
Kymmenvuotiskaudella 1925~34 välittömillä vei`oilla keskimää- i'in saatiin 22.6 °/o vei.otuloista, kun välillisten vei`ojen osuus oli 68.o °/o ja sekaluontoisten osuus vain 9.4 °/o. Vertailun vuoksi inainittakoon, että vastaavat suhdeluvut kymmenvuotiskaudelta 1905-14 olivat 9.(`, 84.0 ja 6.i °/o. Välittömien verojen tuotto oli nyt lähes kahdeksan kertaa (7.62) suurempi kuin ennen suui`- sotaa; välillisten verojen tuotto oli noin puolikolmatta (2.44) kei`- taa suurempi ja sekaluontoisten verojen tuotto lähes viisi (4.73) kei`taa suurempi kuin silloin.
Kuinka suuri oli valtioverojen aiheuttama rasitus?
Tätä voi tai.kastaa kahdelt,a kannalta, nimittäin joko vei.otettu- .ien näkökulinasta katsoen t,ai koko kansantalouden kannalta.
Palaan myöhemmin jälkiiiimäiseen k`.s`.mvkseen, tai.kastan asiaa
VEROTUKSEr`' uul.isTAMiNE.r`' JA MAALAisi.iiTTOLAisTEN vi.=ROEHi)oTUKSET 393
aluksi edelliseltä kannalta. lähinnä sen seikan selvittämiseksi, miten suui.i vei.orasitus n}rkyisin on alemmissa ja ylemmissä tuloluokissa.
Me tiedämme kaikki, että tulo- ja omaisuusvero Suomessa maksetaan nousevan asteikon mukaan, että vero toisin sanoen on progressiivinen. Esimei`kkinä tämän asteikon vaikutuksesta mai- nittakoon seuraavat luvut:
Tuloj a, Tulovero, markkaa markkaa
15 000 450 30 000 600 60 000 2 400
•120 000 9 000 240 000 28 800 480 000 74 400 1500 000 300 000
% tuloista
Tähän tulee lisäksi, toisaalta, että alemmissa tuloluokissa myön- netään erinäisiä vähenn}'ksiä, toisaalta, että omaisuusvero on tai.- koitettu vakautetun tulon lisävei.otukseksi ja että se käytännössä niin vaikuttaakin kohdistuen lähinnä suui`empituloisiin. Käsityksen siitä, miten omaisuusvei.o vaikuttaa, saamme, kun laskemme, suu- riko tulo- ja omaisuusvei`o yhteensä on äsken mainituista tuloista, jos edellytetään ne kokonaisuudessaan vakautetuiksi ja kapitaloi- daan ne 6 °/o:n mukaan.
Tuloja, Tulo-ja omaisuus-°/o tuloista markkaa vero yhteensä,
markkaa 45 000 240 30 000 960 60 000 3 760 120 000 ,14 280 240 000 46 080 480 000 121160 1500 000 494 000
Huomaamme näistä vertailuista, että yksin tulovero on jyr- kästi nouseva ja että vakautettua tuloa verotetaan ei`ikoisen anka- rasti nousevan asteikon mukaan. Ai`vosteltaessa tätä progi`essiota
