Katsaus palvelualojen kilpailuun Suomessa
1Aki Koponen Tutkimuspäällikkö Kilpailuinstituutti
1. Johdanto
M
arkkinakilpailun asteen ja tuottavuuskehi- tyksen yhteys ei ole yksiselitteinen. Yleisesti on kuitenkin tunnustettua, että kilpailulla ja en- nen kaikkea toimivilla markkinoilla on keskei- nen merkitys innovaatiotoimintaan ja siten myös tuottavuuskehitykseen. Kilpailun ja tuot- tavuuden suhdetta on perinteisesti tarkasteltu kahdesta toisiinsa sidoksissa olevasta näkökul- masta. Arrowlaisen näkemyksen mukaan ha- jautunut markkinarakenne aikaansaa hyvän tuottavuuskehityksen. Kilpailu pakottaa tuot- tajan tarjoamaan hyödykettä minimikustannuk- sin ja minimivoitolla toiselle markkinaosapuo- lelle. Mikäli yrityksellä on markkinavoimaa, voi se välttää osan tästä paineesta ja saavuttaa mi- nimivoittoa paremman tuloksellisuuden. Niin kutsutun schumpeterilaisen näkemyksen mu-kaan tuottavuuskehitys vaatiikin epätäydellis- tä kilpailua eli innovaatiotoimintaa kannustaa markkinavoiman tuoma voitokkuus. Nämä nä- kemykset on yhdistetty niin kutsutussa kään- teisen U-käyrän mallissa. Tutkimusten mukaan markkinoiden innovaatiointensiivisyyden kan- nalta optimaalinen kilpailullisuuden aste on jossain monopoliaseman ja täydellisen kilpai- lun välimaastossa (ks. esim. Aghion ym. 2002, Kilponen & Santavirta 2004).
Näkemyseroista riippumatta olennaista on se, että markkinakilpailu aikaansaa prosessin, jossa yritykset pyrkivät tuottamaan paremmin ja tehokkaammin asiakkaiden preferenssejä vastaavia tuotteita tai palveluita ja siten saavut- tamaan kilpailuedun suhteessa kilpailijoihinsa.
Kilpailu siis ajaa yrityksiä innovaatiotoimintaan ja innovaatioihin, jotka kasvattavat tuottavuut- ta uusien tuote- ja palvelukonseptien sekä te- hokkaampien tuotantotapojen muodossa.
Talouden kehittyessä palveluiden merkitys kasvaa. Suomessa palvelualat ovat kuitenkin kansainvälisesti katsottuna alikehittyneitä. Pal- velualojen osuus BKT:sta on OECD:n jäsen-
1 Kirjoitus perustuu Valtioneuvostonkanslian rahoittaman Palvelualojen kehitys, tuottavuus ja kilpailu -tutkimushank- keen osaan Kilpailu ja tuottavuus palvelualoilla (Pohjola ym. 2005) ja Kansantaloudellisen yhdistyksen ja Valtioneu- vostonkanslian yhteisseminaarissa 19.10.2005 pidettyyn esitelmään.
maiden keskiarvon alapuolella ja tuottavuuske- hitys on ollut palvelutoimialoilla heikkoa muu- tamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Onkin yleisesti todettu, että palvelualoilla ja erityises- ti julkisella sektorilla on suuri tuottavuuspoten- tiaali.
Palvelualoihin liittyvän haasteen seuraukse- na Valtioneuvoston kanslia toteutti ”Palvelu- alojen kehitys, tuottavuus ja kilpailu” -tutki- mushankkeen, jonka osana Turun kauppakor- keakoulun Kilpailuinstituutissa toteutettiin sel- vitys kilpailusta palvelualoilla (Pohjola ym.
2005). Osahankkeen tavoitteena oli luoda ko- konaiskuva suomalaisen palvelusektorin kilpai- luympäristöstä ja kilpailun suhteesta tuotta- vuuskehitykseen. Kirjallisuuden pohjalta luo- tua kuvaa palvelualojen kilpailusta tarkennet- tiin katsauksilla kolmen toimialan kilpailuun.
Tässä kirjoituksessa käydään läpi tiivistetys- ti selvityksen keskeinen sisältö, johtopäätökset ja politiikkasuositukset.
2. Palveluiden erityispiirteet ja kilpailu
Tavarahyödykkeitä tuottavat markkinat eroa- vat palvelumarkkinoista kilpailua ja kilpailu- käyttäytymistä leimaavien erityispiirteiden joh- dosta. Perinteisesti palvelu- ja tavarahyödyk- keitä on käsitelty erillään ja koska hyödyke- markkinoita käsittelevät talousteoriat ovat läh- töisin tavarahyödykkeiden tarkastelusta, palve- lut tavanomaisesti määritellään nostamalla esiin tavaroista erottavat piirteet. Palveluiden mää- ritteleminen näin ei kuitenkaan ole ongelma- tonta ja mielekkyys liittyy lähinnä yllämainituis- ta piirteistä aiheutuvien palvelu- ja tavarahyö- dykemarkkinoiden erojen havainnollistami- seen. Myös innovaatiotutkimuksessa keskitty- mistä tavarahyödykkeitä tuottaviin yrityksiin ja
palveluiden erityisominaisuuksien luokittele- mista poikkeavuuksiksi on kritisoitu (Siivonen
& Martikainen 2004, 21).
Palvelujen ja tavaroiden välinen rajanveto todellisuudessa on keinotekoinen ja erityisesti viimeaikaisen kehityksen myötä ne ovat yhä enemmän toisiinsa kietoutuneita – palveluja on ryhdytty tuotteistamaan ja perinteisiin tavaroi- hin liittämään palveluominaisuuksia. Mielek- käämpää onkin määritellä palvelut ja tuotteet jatkumoksi, jossa palveluominaisuudet ovat toisessa ja tuoteominaisuudet toisessa ääripääs- sä. Palveluominaisuuksien lisääminen perintei- siin tuotteisiin onkin kilpailuprosessin tulos ja merkki yritysten pyrkimyksestä saavuttaa kil- pailuetua suhteessa kilpailijoihin.
Palveluiden keskeisimpinä erityispiirteinä pidetään yleisesti aineettomuutta ja asiakasin- tensiivisyyttä. Markkinoiden toimivuutta tar- kastellessa palveluominaisuuksien luokittele- minen poikkeavuuksiksi johtaa helposti siihen, että näitä eroja pidetään ongelmallisina toimi- ville ja kilpailullisille markkinoille, vaikka kyse on pikemminkin erilaisista markkinoista. Vaik- ka palvelujen erityispiirteet luovat määritelmäl- lisesti epätäydellisyyttä kilpailuun, ei tämä kui- tenkaan ole välttämättä merkki kilpailun puut- teellisuudesta. Palveluiden erityispiirteet tar- koittavat, että palveluihin liittyy useita kilpai- lun ulottuvuuksia, jotka mahdollistavat palve- luiden erilaistamisen ja siten paremman vastaa- misen kuluttajien/asiakkaiden tarpeisiin. Tämä tarkoittaa myös, että kilpailukeinojen moninai- suuden merkitys korostuu. Palvelujen hetero- geenisuus siis mahdollistaa kilpailun useam- man tekijän suhteen ja siten edistää kilpailun dynaamisuutta. Tämä monimutkaistaa kilpai- lullisuuden arviointia. Palvelumarkkinoiden kilpailun arvioinnissa hintavertailuja keskei- sempää on tarkastella alalla käytettyjen kilpai-
lukeinojen vaikutusta palveluiden kehitykseen ja sitä kautta asiakkaiden saamaan lisäarvoon.2 Palvelujen ominaispiirteet voivat toisaalta myös vähentää markkinoiden kilpailullisuutta.
Koska palvelut ovat aineettomia ja siten vaati- vat vuorovaikutussuhteen asiakkaaseen, ongel- mana palvelualoilla on usein markkinoiden ohuus, josta saattaa seurata keskittymistä ja sii- hen liittyviä kilpailuongelmia. Usein esille on nostettu ongelma suomalaisten markkinoiden pienuudesta ja pitkistä etäisyyksistä. Markki- noiden pienuudesta aiheutuu myös luonnolli- sesti tehottomuutta, kun monille aloille tyypil- liset suurtuotannon edut eivät välttämättä to- teudu. Toisin sanoen, tehokkuus keskittää markkinoita, mutta markkinoiden pieni koko rajoittaa tätä tehostumista.
Joissakin tapauksissa palveluiden vajavai- nen siirrettävyys muodostaa myös luonnollisen suojan kansainväliseltä kilpailulta. Kansainvä- lisen kilpailun realisoituminen edellyttää mark- kinoille tuloa, jolloin sääntely voi muodostaa edelleen merkittäviä kilpailun esteitä.
3. Julkisen sektorin haasteet
Palveluiden erityispiirteiden lisäksi palvelu- markkinoiden toiminnalle keskeistä on julkisen sektorin rooli. Julkisen sektorin merkitys pal- veluelinkeinolle on kokonaisuudessaan merkit- tävä. Ensinnäkin julkisesti rahoitetuissa palve- luissa julkinen tuotanto on hallitsevassa ase- massa. Toisaalta yksityisen sektorin palvelu- elinkeinot ovat perinteisesti voimakkaasti sään-
neltyjä. Monilla perinteisillä palvelualoilla sääntely vaikuttaa edelleen merkittävästi kilpai- lun toimivuuteen, esimerkiksi markkinoille tu- lon esteiden luojana. Usein esille nostetut alat, joilla sääntely on selvästi haitannut kilpailua, ovat vähittäiskauppa, apteekkitoiminta ja tak- sipalvelut.
Julkisella palvelusektorilla tarkoitetaan täs- sä kirjoituksessa julkisesti rahoitettuja palvelui- ta, jotka on perinteisesti tuotettu julkisella puo- lella ja jotka vasta hiljattain on vapautettu osit- tain tai kokonaan kilpailulle.
Suomalainen julkinen palvelusektori on ha- jautettu ja periaatteessa pääsääntöisesti deregu- loitu (Melin & Paunio 2001, 29). Vuoden 1993 valtionosuusjärjestelmän uudistuksen yhtey- dessä kunnille annettiin vapaus päättää järjes- tämiensä palveluiden tuotantotapa, käytännös- sä kuntien järjestämisvastuulla olevien palvelui- den tuotanto vapautettiin kilpailulle. Toinen suomalaista julkista palvelusektoria leimaava piirre on monikanavainen rahoitus. Palvelui- den rahoittamiseen osallistuvat verovaroilla niin valtio kuin kunnatkin, joiden lisäksi kansaneläkelaitoksen sairasvakuutusjärjestelmä ja Raha-automaattiyhdistys voittovaroillaan ovat rahoitusjärjestelmän osia (Aronen ym.
2001, 55). Myös palvelumaksut ovat osa, jos- kin pieni, rahoitusjärjestelmää.
Usein on myös esitetty havainto, että – vaik- kakin markkinoiden avaaminen kilpailulle on sisältänyt positiivisia piirteitä – se ei kuitenkaan ole odotetulla tavalla lisännyt kilpailua eikä ole vaikuttanut odotetulla tavalla toiminnan tehos- tumiseen (Södergård 2001). Tähän on esitetty kahdenlaisia selityksiä. Ensinnäkin julkisessa hallinnossa on edelleen asenteellista vastarin- taa, mikä on seurausta niistä muutoksista, joi- ta markkinaehtoistamisella välttämättä on or- ganisaatioille ja ohjaussuhteille (Salminen &
2 Hintavertailujen tekeminen voi toisaalta olla hyödyllistä osana kilpailuanalyysiä, jos kohteena olevat palvelut ovat riittävän homogeenisia ja niiden ominaisuudet eivät vaih- tele merkittävästi ajassa. Tämä pätee esimerkiksi tuonnem- pana tarkasteltavaan päivittäistavarakauppaan ja matkapu- helinpalveluihin.
Viinamäki 2001). Tällainen on luonnollista etenkin markkinaehtoistamisprosessin alussa, jossa lisäksi toimijat ovat pääasiassa samat kuin aikaisemmin, jolloin toimintatapojenkaan ei voi odottaa paljoa muuttuvan. Toiseksi markkina- ehtoistamisen alussa oppimisprosessi ja trans- aktiokustannukset saattavat aiheuttaa väliai- kaista tehottomuutta.
Suomalaisissa tutkimuksissa on noussut esiin ennen kaikkea sääntelyn epäjohdonmu- kaisuus ja tarkoituksenmukaisuuden puute.3 Sääntelyä tulisi harmonisoida ja ennen kaikkea sääntelyuudistuksissa tulisi arvioida niiden vai- kutusta kokonaisvaltaisesti, jolloin myös niiden yritys- ja kilpailuvaikutukset voitaisiin ottaa huomioon. Ongelmana on nähty kilpailuneut- raliteetin toteutumattomuus, eli julkisen vallan harjoittama tuotanto ja kilpailua rajoittava sääntely häiritsee markkinoiden toimintaa ja kehitystä. Tämä voi olla seurausta kuntien ha- luttomuudesta ulkoistaa palveluja ja suosia omaa tuotantoa (Lith 2000) tai sääntely rajoit- taa kilpailua antamalla tietyille toimijoille yk- sinoikeuden joidenkin toimintojen harjoittami- seen (ks. esim. Määttä ym. 2001).
Suomalaisen sosiaalipalveluiden rahoitus- järjestelmän kolmas peruspilari Raha-auto- maattiyhdistys on nostettu useissa selvityksis- sä palvelumarkkinoiden kilpailuneutraliteettia haittaavaksi tekijäksi (Melin & Paunio 2001, Aronen ym. 2001, Kilpailuvirasto 2001). Tämä saattaa ilmetä esimerkiksi kolmannen sektorin suosimisena yksityisen sijaan kunnan palvelu- tuotannossa, koska palvelun tilaaminen järjes-
töiltä on avustuksen saamisen ehto (esim. Kil- pailuvirasto 2001, 41). Toisaalta Raha-auto- maattiyhdistyksen avustusten vaikutuksia on pyritty lieventämään esimerkiksi siten, että avustuksia ei myönnetä kilpailullisille markki- noille (Aronen ym. 2001, 71).4 Kilpailuneutra- liteetin toteutumiseen liittyviä puutteita palve- lualoille yleisesti vähentäisi erilaisten sääntely- järjestelmien yhdenmukaistaminen kilpailu- lainsäädäntöä hyödyntämällä (Alanen ym.
2000).
Julkisissa hankinnoissa kilpailun lisäämisen ongelmaksi on nostettu ennen kaikkea kilpai- luosaamisen puutteellisuus (Lith 2000, 2001).
Tämän seurauksena hinnalla on ylikorostunut rooli valintakriteerinä. Myös palvelujen määrit- täminen on nähty ongelmalliseksi, mikä edelli- seen yhdistettynä saattaa aiheuttaa laatuongel- mia. Osaamisen puutteellisuus näkyy myös kil- pailuttamisen avoimuuden puutteena ja han- kintalainsäädännön noudattamatta jättämisenä.
Hankintalainsäädännön hyödyntämisen ongel- mat ovat hiljattain nousseet esiin markkinatuo- mioistuimen ruuhkautumisena.
Julkisten hankintojen osalta VNK (2004) painottaa osaamisen kehittämisen ja tuki- ja hallintopalveluiden ulkoistamisen lisäksi inno- vatiivisuuden nostamista hankintakriteeriksi ja innovatiivisten hankintojen osaamisen kehittä- mistä. Kuitenkin täytyy muistaa, että julkisten hankintojen kilpailuttaminen on osaamista vaa- tiva prosessi, joka tulisi tehdä mahdollisimman yksiselitteiseksi ja kriteereiltään yksinkertaisek- si. Huonosti laadittujen tarjouspyyntöjen tai väärin perustein tehtyjen valintojen avulla yri- tykset ovat havainneet edulliseksi valittaa pää-
3 Täytyy muistaa, että sääntelyn osalta Suomen tilanne ei kansainvälisesti vertailtuna ole huono (ks. OECD 2005).
Toisaalta tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sääntelyn kehit- täminen ei olisi hyödyllistä, vaan on selvää, että paremmin toimivalla sääntelyllä voidaan saavuttaa merkittäviä kansan- taloudellisia hyötyjä.
4 Avustuspäätöksissä tulisi tällöin luonnollisesti ottaa huo- mioon alan potentiaalinen kilpailullisuus, eli voisiko ala muodostua kilpailulliseksi ilman kohdennettua tukea.
töksistä. Syyt ovat pääasiassa tarkoituksenmu- kaisia, mutta markkinatuomioistuimen ruuh- kautuminen on nostanut esiin kysymyksen sen väärinkäytöstä. Yritykset saattavat myös pyrkiä estämään kilpailijoiden toimintaa valituspro- sessilla.
4. Ulkoistamisen pitkän aikavälin hyödyt ja KIBS
Julkisten palveluiden markkinaehtoistaminen on vaiheittain etenevä prosessi. Muutos mark- kinoiden ehdolla toteutettuihin palveluihin on aikaa vievä prosessi eivätkä markkinoiden lii- tetyt edut, kuten innovaatioiden lisääntyminen, synny automaationa vaan vievät aikaa. Mark- kinat ovat vain puitteet toiminnalle, jossa staat- tisen ja dynaamisen tehokkuuden toteutumi- nen pitkällä aikavälillä on mahdollista. Palve- lutuotannon markkinaehtoistaminen on pitkän aikavälin ratkaisu, jonka toteuttamista ei tule lakkauttaa, jos se ei heti lyhyellä aikavälillä rat- kaisekaan julkisen sektorin ongelmia. On muis- tettava, että julkisen sektorin ongelma pääasias- sa on rahoituksellinen, eikä kilpailun lisäämi- nen poista, vaan korkeintaan helpottaa sitä.
Suurimmat kilpailun tuomat hyödyt löytyne- vätkin uusien ja innovatiivisten toimintatapo- jen muodossa.
Ulkoistamiskehityksen pitkän ajan kulues- sa syntyneistä, mutta merkittävistä dynaamisis- ta vaikutuksista esimerkkinä voidaan mainita tietointensiivisten liike-elämän palveluiden (KIBS) kehittyminen. Kehitys alkoi 1980-luvul- la ja sitä vauhditti edelleen 1990-luvun lama, jolloin yritykset alkoivat keskittyä yhä enem- män omaan ydinosaamiseensa ja ulkoistivat nii- hin kuulumattomia toimintoja (Toivonen 2001). Aikaisemmin liike-elämän palvelut oli- vat yritysten sisäisiä toimintoja eikä kilpailun
paine kohdistunut niihin avoimesti. Markki- noiden syntyminen puolestaan on luonut pe- rustan innovatiivisuuden kasvulle. KIBS-palve- luiden kasvun taustalla on onnistunut tarjon- nan ja kysynnän kohtaaminen, jossa palveluyri- tykset ovat onnistuneet asiakaslähtöisessä toi- minnassa joustavan ja ajantasaisen toimintan- sa ansiosta (Toivonen 2001, 2004). KIBS-yri- tyksille on tyypillistä voimakas panostus t&k- toimintaan, jossa ne erityisesti keskittyvät täy- dentäviin innovaatioihin ja teknologiaa sovel- taviin innovaatioihin (Mankinen ym. 2003). Il- man toimintojen markkinaehtoistumista voi- daan spekuloida, että alan innovaatiotoiminta olisi jäänyt huomattavasti vähäisempään osaan.
Liike-elämän palvelut edustavat alaa, jolla kilpailu on johtanut siihen lopputulokseen, jota kilpailulta yleisesti toivotaan; markkinoiden syntyminen on johtanut innovaatioihin ja asiak- kaiden hyödyn lisääntymiseen. KIBS-toimiala on osoittanut, että palvelualoille tyypillinen toi- mintatapa, jossa palvelujen tarjoaja ja asiakas ovat kiinteässä vuorovaikutussuhteessa, on osoittautunut myös innovaatiotoiminnan kan- nalta menestyksekkääksi (ks. esim. Siivonen &
Martikainen 2004). Niinpä tällaisten palvelui- den hyödyntäminen voisi korjata myös julkis- ten palveluiden kilpailuttamiseen liittyviä on- gelmia ja siten parantaa julkisen sektorin te- hokkuutta.
5. Toimialakatsaukset
Selvityksessä pyrittiin tarkentamaan kuvaa pal- velualojen kilpailun toimivuudesta kolmen toi- mialakatsauksen avulla. Analysoitaviksi valitut toimialat (päivittäistavarakauppa, matkapuhe- lut ja terveyspalvelut) ovat eri syistä kansanta- loutemme kannalta keskeisiä ja mielenkiintoi- sia. Muun muassa Suomi maailmantaloudessa
-selvityksessä (VNK 2004) kiinnitettiin huo- miota vähittäiskauppaan ja elintarvikkeiden hintatasoon ja kilpailun toimimattomuuteen.
Terveyspalveluiden toiminnan varmistaminen on puolestaan koko julkisen talouden kestävyy- den kannalta ja perustuslaillisten oikeuksien kannalta relevantti kysymys.
Toimialavalinnoilla on pyritty saamaan mo- nipuolinen kuva palveluelinkeinojen kilpailusta ja siksi toimialat ovat toisistaan poikkeavia.
Toimialoista päivittäistavarakauppa edustaa perinteistä palvelutuotantoa, joka toimialana on yhtäältä ”kypsässä” vaiheessa, mutta toisaal- ta alaa leimaa taas kansainvälisestä kilpailusta aiheutuva murroskausi. Matkapuhelumarkki- nat taas edustavat palvelualaa, jonka keskeinen osa on huipputeknologia ja joka kehittyy uusimman teknologian aallon harjalla. Ter- veyspalvelut puolestaan edustavat julkisen sek- torin tarjoamia palveluja, joissa yksityisillä toi- mijoilla on merkittävä rooli palvelujen tuotan- nossa.
Selvityksen toimialat havainnollistavat myös palvelukäsitteen monipuolisuutta. Terveyspal- velut ovat ensinnäkin pääasiassa julkisesti tuo- tettuja ja toisaalta edustavat palvelujen erityis- piirteitä voimakkaimmillaan. Lisäksi terveys- palveluihin liittyy piirteitä, jotka tekevät niiden markkinaehtoisesta järjestämisestä monimut- kaista. Päivittäistavarakauppa puolestaan on sekä teollisten että maataloustuotteiden myyn- tiä, jossa palvelun keskeinen osa on tavaratuo- te. Matkapuhelinpalvelut ovat toisaalta tekno- logisen tuotteen välityksellä tapahtuvaa palve- luntarjoamista, joihin liittyy lisäksi verkostotoi- mialojen erityispiirteitä.
Aiheen laajuus huomioiden on selvää, että toimialakatsaukset ovat kaikkea muuta kuin kattavia analyysejä kilpailun tilasta. Seuraavas- sa on kuitenkin pyritty tuomaan esiin valittu-
jen toimialojen kilpailun toimivuuden kannal- ta keskeisiä tekijöitä
5.1 Kilpailua päivittäistavarakaupassa
Päivittäistavaroiden vähittäismyyntimarkkinat ovat Suomessa varsin keskittyneet. Myös elin- tarvikkeiden hintavertailuissa Suomi on yli 10 % EU15:n keskiarvon yläpuolella. Lisäksi osa suomalaisista päivittäistavarakaupan yrityk- sistä on keskieurooppalaisiin yrityksiin verrat- tuna hyvin kannattavia. Nämä havainnot on usein tulkittu osoituksiksi kilpailun vajavaisesta toimivuudesta päivittäistavaroiden vähittäis- markkinoilla.
Hintojen ja markkinaosuuksien kehitys kui- tenkin lieventää epäilystä suuremmista kilpai- lullisista ongelmista. Vaikka markkinat ovat vuodesta 1998 lähtien hieman keskittyneet, voidaan eri ryhmien markkinaosuuksien varsin voimakasta suhteellista kehitystä kuitenkin pi- tää indikaattorina toimivasta kilpailusta (ku- vio 1). Lisäksi elintarvikkeiden reaalinen hin- tataso on ollut pikemmin laskussa kuin nousus- sa, eikä Suomen hintataso käytännössä poikkea esimerkiksi Ruotsin hintatasosta. Hinnat ovat edelleen reaalisesti vuoden 1996 alapuolella (Lehtinen 2005).
Suomalainen päivittäistavarakauppa on rea- goinut kiristyneeseen hintakilpailuun tehosta- malla toimintamallejaan. Tämä näkyy ketjuoh- jauksen tehostumisena ja esimerkiksi kaupan omien merkkien määrän kasvussa tai uusien ketjukonseptien lanseeraamisessa. Lisäksi kaupparyhmittymien sisäisen ketjuohjauksen tehostamisella on pyritty palvelemaan parem- min tavarantoimittajia ja luomaan yhtenäistä ketjukuvaa ja hintaimagoa kuluttajien silmissä.
Vaikka tämän selvityksen perusteella kilpai- lu näyttää toimivan nykyisellään hyvin päivit-
täistavarakaupassa, ala tulee olemaan tulevai- suudessakin kilpailupoliittisesti mielenkiintoi- nen. Hintakilpailun tuomat paineet kustannus- tehokkuuteen ja mittakaavan kasvattamiseen ovat keskittäneet ja tulevat jatkossakin keskit- tämään markkinoita entisestään. Tuoreimmat tapaukset yritysjärjestelyistä päivittäistavarakau- passa ovat Tradekan ja Wihurin pt-toimintojen yhdistäminen ja SOK:n kilpailuviraston arvioi- tavana oleva ostotarjous Suomen Sparista.
Yritysjärjestelyjen seurauksena sekä ryhmit- tymien että ketjukonseptien lukumäärä piene- nee ja siten vähentää kuluttajien valinnanva- pautta. Myös myymälöiden lukumäärä tulee laskemaan yritysjärjestelyjen tuottamien pääl- lekkäisyyksien purkamisen johdosta ja niinpä markkinoiden keskittyminen tulee näkymään erityisesti paikallisella tasolla.
Ketjuuntumisesta aiheutuvan päätöksenteon keskittymisen haitallisena puolena on myös ta- varantoimittajiin kohdistuvan ostajavoiman li- sääntyminen ja myös pienten tavarantoimitta- jien mahdollisuuksien heikentyminen tavaroi- den saamiseksi kauppojen valikoimiin. Ket- juuntumisella voi siis olla vaikutuksia paitsi yrittäjävetoisten ryhmittymien kauppiaiden toi- mintavapauteen, myös päivittäistavarakauppaa palvelevan teollisuuden keskittymiseen.5 Täy- tyy toki muistaa, että valmistajien ja tavaran- toimittajien osalta päätuoteryhmien markkinat ovat jo hyvin keskittyneet ja keskittyminen saattaa tasapainottaa voimasuhteita.
Lähde: Päivittäistavarakauppa ry, A.C. Nielsen.
Kuvio 1. Suomalaisten päivittäistavarakaupan ryhmittymien markkinaosuuksien kehitys vuosina 1998–2004.
5 Tuore vastareaktio kauppiaiden toimintavapauden rajoit- tumiseen ketjuuntuneessa päivittäiskaupassa oli itsenäisten Spar-kauppiaiden ryhmän ilmoitus perustaa oman markki- nointiyhtiön.
Toimintastrategioiden muutos on osittain vas- tausta realisoituneeseen markkinoille tuloon, mutta osin sitä voidaan pitää myös potentiaa- lisen kilpailun tuloksena, kun Lidl ensin oli osoittanut, että markkinoille tulo ei ole mah- doton. Viimeaikaiset yritysjärjestelyt ovat osal- taan pienentäneet yrityskauppojen kautta teh- tävän markkinoille tulon mahdollisuutta. Toi- saalta spekuloitiin pitkään, että Spar ja Wihu- ri olisivat ulkomaisen yritysoston kohteita.
Kauppojen toteutumatta jäämisestä voidaan päätellä, että ko. yritykset eivät olleet yksittäi- sinä toimijoina mielenkiintoisia ulkomaisten toimijoiden näkökulmasta. Mikäli Tradeka ja Wihuri kykenevät yhdistämään toimintansa onnistuneesti, voi Tradeka olla hyvinkin hou- kutteleva kaupan kohde. Tällöin Lidlin kilpai- luvaikutukset ovat vasta esimakua kilpailun kovenemisesta.
Päivittäistavarakaupan toimintaan liittyy myös keskustelu kaupan alaa koskevan sään- telyn tarkoituksenmukaisuudesta.6 Vaikka sään- telyllä pyritään kilpailun ylläpitämiseen, sään- tely voi, paitsi luoda kaupan yrityksille lisäkus- tannuksia ja siten nostaa hintatasoa, myös omalta osaltaan estää kilpailua. Kilpailua rajoit- tavaa sääntelyä voi olla esimerkiksi rakentami- seen liittyvät rajoitukset; mitä vaikeammaksi rakentaminen tehdään, sitä tehokkaammin es- tetään uusien yritysten markkinoille tulo. Pa- himmassa tapauksessa sääntelyllä voidaan ko- konaan estää potentiaalisen kilpailun toteutu- minen.
Sääntely voi myös vääristää erityyppisten kauppojen välistä kilpailuasetelmaa luomalla keinotekoisia kilpailuetuja joillekin toimijaryh- mille. Esimerkiksi nykyisillä aukiolorajoituksil-
la voidaan nähdä olevan tällaisia vaikutuksia.
Vastaavasti myös toimilupaan perustuvien tai oikeudellisen monopoliaseman omaavien yri- tysten sijoittumispäätösten toteuttaminen ja si- jainnin kilpailuvaikutukset olisi toivottavaa sel- vittää huolellisesti. Niinpä on selvää, että jat- kossakin tullaan tarvitsemaan jatkuvaa kilpai- luseurantaa ja sääntelyn kilpailuvaikutusten analyysiä päivittäistavarakaupassa.
5.2 Hintakilpailu leimaa matkapuhelin- palveluita
Suomessa sääntelijät ovat toimillaan ajaneet hintakilpailua matkapuhelinpalveluiden mark- kinoille onnistuneesti. Matkapuhelinnumeron siirrettävyys pienensi kuluttajien vaihtokustan- nuksia, mikä on selvästi lisännyt kilpailua.
Verkko-operaattorit eivät voi syrjiä ulkopuoli- sia palveluntarjoajia ja markkinoille tulo on si- ten verrattain helppoa. Tämä on parantanut palvelu- sekä virtuaaliyritysten kilpailuasemia.
Uudenlaisten toimijoiden myötä verkko-ope- raattoreiden myymättä jäänyt kapasiteetti on voitu kilpailuttaa markkinoilla, ja hintakilpai- lu on kiihtynyt jatkuvasti. Markkinoita onkin viime aikoina leimannut aggressiivinen hinta- kilpailu, jonka tuloksena hintataso on pysynyt kansainvälisesti vertaillen hyvin alhaisena (ks.
kuvio 2).
Hintakilpailun seurauksena matkaviestintä- liiketoiminnalle aikaisemmin tyypillinen hyvä kannattavuus on jo lyhyessä ajassa laskenut.
Tämä on johtanut kustannustehokkuuden merkityksen kasvuun, mistä esimerkkinä toi- mintojen tehostamiseen tähtäävät jo tehdyt ja tulevat henkilöstöleikkaukset. Kilpailu mobii- limarkkinoilla on siis selvästi parantanut alan staattista tehokkuutta niin allokatiivisessa kuin tuotannollisessa mielessä.
6 Tarkemmin päivittäistavarakaupan sääntelysta, ks. Kiu- ru ym. (2004).
On mahdollista, että vaikka kilpailu kasvaa pe- ruspalvelujen segmentissä ja tiheimmin asutuil- la alueilla verkkojen määrän kasvaessa, saattaa se vähetä vaativimmissa palveluissa ja keskus- ten ulkopuolella (Liikenne- ja viestintäministe- riö 40/2005, 58). Markkinoiden keskittymisel- lä hintakilpailuun saattaa siis olla kokonaishy- vinvoinnin kannalta haitallisia vaikutuksia, jos palveluiden kehittyminen ja saatavuus vaaran- tuvat tai hidastuvat.
Nykyisellään operaattoreiden tulevaisuu- den kannattavuutta uhkaavat erittäin alhaisiin hintoihin tottuneet asiakkaat, jotka eivät tule- vaisuudessa välttämättä olekaan valmiita mak- samaan 3G-palveluista kalliimpia hintoja (Lii- kenne- ja viestintäministeriö 17/2005, 52). Ul- komaisen Tele2-operaattorin poistuminen Suomen markkinoilta elokuussa 2005 on osoi-
tus kilpailun kovuudesta. Merkittävää on, että Tele2 menetti kauneuskilpailun avulla haltuun- sa saaneen UMTS-toimilupansa, koska ei pitä- nyt edellytetyn verkon rakentamista kannatta- vana määräajan loppuun mennessä.
Nykyinen kilpailutilanne luo pohjaa tule- vaisuuden 3G- tai jopa 4G-asiakaskannoille ja suuria operaattorikentän liikkeitä on odotetta- vissa (Björkroth 2004). Ankara numeronsiirret- tävyyden aiheuttama hintakilpailu näkyy myös markkinarakenteessa ja alalla on myös konso- lidointipaineita. Siirtyminen uuteen teknologi- aan on matkapuhelinoperaattoreille suuri in- vestointi, eikä kaikkien operaattoreiden toimi- minen 3G-markkinoilla niiden vaatiman kapa- siteetin ja markkinaosuuden takia tule välttä- mättä olemaankaan kannattavaa. Suomesta puuttuu innovatiivinen 3G-operaattori, joka
Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö 51/2005, 16.
Kuvio 2. Hintakorien kehitys vuosina 2001–2005 eräissä maissa.
haastaisi myös muut toimijat kehittämään pal- velujaan.
Hintojen alenemisen jatkuessa matkavies- tintä saattaa olla kehittymässä alaksi, jossa pal- veluita ja palvelutarjoajia erottavaksi tekijäksi muodostuu ainoastaan hinta. Tämän uhkaku- van vastapainoksi operaattorit ovat perustaneet eri kuluttajaryhmille erityyppisiä liittymävaih- toehtoja vetääkseen puoleensa mahdollisim- man suuren määrän erilaisia asiakkaita. Näin kilpailun painopiste olisikin mahdollisesti siir- tymässä erilaisiin operaattorikohtaisiin lisäar- vopalveluihin.
Eräs varsin yllättävä ongelma palveluiden kehitykselle on päätelaitteiden kehittymättö- myys Suomessa. Taulukossa 1 on eroteltu eri ominaisuuksia sisältävien matkapuhelinten myyntiosuudet eri maissa heinäkuussa 2004.
Suomessa Bluetooth-ominaisuuksin, moniväri- näytöllä ja kameralla varustettujen puhelinten osuus myynnistä on johtajamaihin ja jopa Eu- roopan keskitasoon verrattuna alhainen.
Tämän ongelman välttämiseksi Suomessa- kin on harkittu kytkykauppakiellon purkamis- ta. Liikenne- ja viestintäministeriön pohtiessa kytkykauppakiellon poistamista Saunalahti toi markkinoille kytkykaupan esiasteena pidettä- vän Xtra-vuokrapuhelinpalvelunsa. Kielletyn
kytkykaupan takia puhelimet eivät sisällä SIM- korttilukkoa, eikä operaattori näin voi sitoa kuluttajaa oman liittymänsä käyttäjäksi. Lisää- mällä kehittyneempien puhelinten levinneisyyt- tä Saunalahti pyrkii luomaan verkostoefektiä ja antaa näin vauhtia 3G-markkinoille. Kilpaili- joiden toivotaan vastaavan haasteeseen saman- tapaisilla palveluilla. Vuokrapuhelimilla ja mahdollisella kytkykaupalla on siis mahdollis- ta tukea elvyttämisen tarpeessa olevia lisäpal- velumarkkinoita (Björkroth 2005).
Toisaalta 3G-verkkojen kapasiteettia pide- tään jo vanhanaikaiseksi jäävänä, ja tekniikkaa uhkaa uskottavuusongelma eri viestinnän alo- jen konvergenssin lähestyessä. Etenkin yritys- sovellusten, kuten sähköpostin, odotetaan kui- tenkin yleistyvän lähivuosien aikana. Datasiir- topalvelut lanseerattiin jo vuonna 1993, mutta palvelukehitystä on hillinnyt muun muassa korkea hinnoittelu sekä tarjolla olevien palve- lujen määrä ja laatu suhteessa kuluttajien tar- peisiin ja tottumuksiin. Matkaviestinkilpailun luonne saattaa kuitenkin muuttua äkillisesti ja nopeastikin esimerkiksi internetprotokollan VoIP-äänipalvelujen siirtäessä puhekilpailun matkapuhelinverkoista internetyhteyksille.
Niinpä suunniteltu kytkykaupan salliminen 3G-puhelinten osalta saattaa olla erityisen hai- tallinen markkinan kehitykselle sitomalla asiak- kaita tiettyyn (ehkä jo vanhentuneeseen) tek- nologiaan tilanteessa, jossa markkinat ovat var- sin labiilissa tilassa.
5.3 Terveyspalveluissa kilpailua hyödynnetään vähän
Esimerkkinä julkisten palveluiden kilpailusta katsauksessa käsiteltiin terveyspalvelujen tuo- tantoa. Suomalaiset terveyspalvelumarkkinat ovat periaatteessa lainsäädännöllisesti avoimet Taulukko 1. Myytyjen matkapuhelinten ominaisuu-
det heinäkuussa 2004.
Bluetooth, 65 000 väriä, Kamera,
% % %
Suomi 12 17 31
Ruotsi 29 40 47
Tanska 28 40 61
Iso-Britannia 26 50 61
EU 13 18 32 44
Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö 17/2005, 49.
kilpailulle. Kunnilla on edelleen palveluiden järjestämisvastuu, mutta vapaus valita palvelui- den tuottamistapa.
Terveyspalvelumarkkinoille toimintaan vai- kuttaa keskeisesti terveydenhuoltojärjestelmän luonne. Suomalaisen terveyspalvelujen tuotan- tomarkkinoiden keskeinen ominaisuus on tuo- tannon keskittyminen julkiselle sektorille. Jul- kinen sektori muodosti yli 77,7 prosenttia koko terveyspalvelujen tuotannosta vuonna 2002.
Yritysten osuus muodosti 17,5 prosenttia, kun lopun (4,9 %) muodosti kolmannen sektorin toimijat (Kauppinen ja Niskanen 2005).
Toisaalta voidaan myös nähdä, että viime- aikainen suotuisa kysyntä- ja markkinaehtois- tamiskehitys yhdessä monikanavaisen rahoitus- järjestelmän kanssa on muodostanut markki- noille kasvavan joukon toiminta- ja kasvuky- kyisiä yksityisiä toimijoita, jotka kilpailevat jo keskenään eri lääkäripalveluiden markkinoilla.
Markkinoilla vallitsee siis selkeä potentiaalinen kilpailu, jota nykyisin ei kuitenkaan hyödynne- tä täysimääräisesti julkisesti rahoitettujen ter- veyspalveluiden tuotannossa. Huolimatta yksi- tyissektorin lähes viidenneksen markkinaosuu- desta terveyspalveluissa taulukosta 2 käy ilmi se, kuinka vähän julkinen sektori hyödyntää yksityisiä palveluita.
Nykyisessä tilanteessa, jossa tuotanto on pääsääntöisesti julkista, tulisikin pyrkiä hyödyn-
tämään järjestelmän toista keskeistä ominai- suutta, eli desentralisaatioita. Kuten aiemmin mainittiin, suomalaisessa järjestelmässä on kil- pailun edistämisen näkökulmasta jopa positii- visia elementtejä. Monikanavainen rahoitusjär- jestelmä on tukenut yksityisen terveyspalvelu- tuotannon säilymistä ja kehittymistä, joka olisi jäänyt toteutumatta yksikanavaisessa, julkiseen tuotantoon keskittyneessä rahoitusjärjestelmäs- sä. Hajautetun järjestelmän ympärille olisi mah- dollista synnyttää toimivat markkinat tekemäl- lä palvelun tilaaja riippumattomaksi tuottajasta.
Keskeisimmät kilpailuongelmat terveyspal- veluissa ovat julkisen tuotannon määräävä markkina-asema, kilpailuneutraliteetin vajavai- nen toteutuminen ja markkinoille tulon esteet.
Yksistään jo terveyspalvelumarkkinoiden ra- kenne voi olla ongelmallista kilpailun toimi- vuuden kannalta, mutta kilpailu on käytännös- sä estynyt sääntely- ja toimintaympäristön luo- mien markkinoille tulon esteiden vuoksi. Jotta kilpailun avaamisessa voitaisiin onnistua, on ratkaistava terveyspalvelumarkkinoiden keskei- sin ongelma, eli informaatio-ongelma, joka syn- tyy siitä, että on olemassa informaatioasymmet- ria palvelun tuottajan ja käyttäjän välillä. Asiak- kaalla eli potilaalla ei useimmiten ole tarkkaa tietoa siitä, mitä hän tarvitsee, eikä riittävää informaatiota palvelun tarpeesta, hinnoista tai laadusta. Palvelujen tuottajalla eli lääkärillä Taulukko 2. Yksityiset asiakaspalvelut kuntien ja kuntayhtymien terveydenhuollossa vuonna 2002.
Yksityiset Yksityiset Toimintamenot
asiakaspalvelujen asiakaspalvelut/ yhteensä, ostot, milj. euroa toimintamenot, % milj. euroa
Perusterveydenhuolto 59 2,1 2 810
Hammashoito 8 2,0 400
Erikoissairaanhoito 95 1,3 7 308
Lähde: Kuntayhteisöjen talous- ja toimintatilasto, Tilastokeskus (Lith 2004).
tai muulla lääketieteen asiantuntijalla on siten myös voimakas vaikutus palvelun kysyntään.
Ongelman ratkaisemiseksi on kehitettävä edel- leen jo nykyisin sovellettavia kilpailuttamis- mekanismeja, eli palveluseteli- ja tilaaja-tuot- tajamalleja.
Nykyisellään kilpailuneutraliteetin toteutu- misen keskeisenä esteenä on julkissektorin roo- li sekä palvelun tilaajana ja tuottajana. Tätä vahvistaa edelleen nykyinen hankintalainsää- däntö, jonka mukaan palveluntarjoajaa ei tar- vitse kilpailuttaa, mikäli palvelu hankitaan omalta kuntayhtymältä tai sairaanhoitopiiriltä.
Useissa tapauksissa tämä suosii julkista palve- lun tuottajaa.
Keskittymällä näihin haasteisiin järjestel- män kehittämisessä voidaan myös terveyspal- velumarkkinoilla saavuttaa kilpailun tuomat edut vaarantamatta julkisesti rahoitetun tervey- denhuollon perimmäisimpiä tavoitteita eli te- hokkuutta ja oikeudenmukaisuutta. Lyhyellä tähtäimellä markkinoita tulisi kehittää hyödyn- tämällä täysimääräisesti nykyisen järjestelmän mahdollisuuksia ja tehostamaan toimintoja val- litsevassa viitekehyksessä. Pitkän aikavälin rat- kaisuna markkinaongelmiin toimii ainoastaan järjestelmän kokonaisvaltainen uudistaminen.
6. Yhteenveto
Keskeinen havainto palvelualojen kilpailusta on, että palveluiden erityispiirteet vaikuttavat kilpailun luonteeseen. Esimerkiksi palveluiden aineettomuudesta ja katoavuudesta seuraa, että sääntely-ympäristöllä on tavanomaista suurem- pi merkitys kilpailun toimivuudelle. Palvelut vaativat tuottajien läsnäolon markkinoilla, jol- loin ulkomaisen kilpailun esteet saattavat ra- joittaa tehokkaasti kilpailua kotimarkkinoilla.
Toisaalta on vaikea nähdä, että palvelujen eri-
tyispiirteet sinällään estäisivät kilpailuprosessin toimivuuden. Kokonaisuudessaan palvelualo- jen kilpailun toimivuutta arvioidessa ja kilpai- lua edistettäessä huomiota tuleekin kiinnittää tavallista enemmän markkinaympäristön kehi- tykseen.
Katsauksessa esiin tulleen perusteella voi- daan sanoa, että yksityisten palveluiden mark- kinoilla kilpailuprosessi pääsääntöisesti näyttää toimivan hyvin. Tätä johtopäätöstä kuitenkin rajoittaa palvelualojen kilpailun tutkimuksen vähäisyys. Potentiaaliset ongelmat ovat perin- teisiä kilpailuongelmia, joihin palvelujen eri- tyispiirteet antavat oman leimansa. Nämä liit- tyvät usein myös markkinoiden kehittymättö- myyteen ja siihen, että ne ovat erinäisistä syis- tä ulkomaiselta kilpailulta suojassa. Perinteiset kilpailuongelmat ovat siten myös osittain seu- rausta sääntely-ympäristön kehittymättömyy- destä, eikä näitä siis ole mielekästä täysin erot- taa toisistaan. Myös liiallinen sääntely häiritsee kilpailun toimivuutta useilla toimialoilla. Kil- pailun edistämiseksi tulisi pyrkiä poistamaan (sääntelyyn perustuvia) markkinoille tulon es- teitä ja siten avaamaan markkinoita ulkomai- selle kilpailulle. Keskeinen havainto on myös, että niillä palvelumarkkinoilla, joilla kilpailu on avautunut kansainvälisille toimijoille, kilpailu on voimistunut merkittävästi. Erityisesti päivit- täistavarakauppa (ja vähittäiskauppa yleisem- minkin) on hyvä esimerkki tästä.
Julkisten palveluiden osalta kilpailutilanne on selvästi toisenlainen. Yhteenvetona voidaan sanoa, että julkisten palveluiden kilpailuongel- mat liittyvät sääntely-ympäristöön sekä siihen, että kilpailulle avatuilla markkinoilla julkisen sektorin toimijalla on määräävä markkina-ase- ma ja poikkeuksellisen suuri merkitys markki- natoimijana. Julkisten palveluiden laajempi avaaminen kilpailulle on tapahtunut vasta
1990-luvun alusta lähtien. Julkisten palvelui- den markkinat ovatkin vasta muotoutumassa.
Siirtyminen markkinoiden ehdolla toteutettui- hin palveluihin on aikaa vievä prosessi eivätkä markkinaehtoistamiseen liitetyt tehokkuusedut synny automaationa vaan vievät aikaa. Tämä tulee esiin erinomaisesti terveyspalvelumarkki- noilla: huolimatta sääntelyn sallivuudesta, yk- sityisen tuotannon osuus julkisesti rahoitetuis- ta palveluista on edelleen pieni.
Markkinaehtoistaminen on siis pitkän aika- välin ratkaisu, jonka toteuttamiseen vaikuttaa koko markkinaympäristö, jossa sääntely-ympä- ristö ja toimijoiden luonne kokonaisuudessaan vaikuttavat kilpailun toimivuuteen. Markkinat luovat puitteet toiminnalle, jossa staattisen ja dynaamisen tehokkuuden toteutuminen pitkäl- lä aikavälillä on mahdollista ja jossa kilpailun tuomat hyödyt löytynevät uusien ja innovatii- visten toimintatapojen muodossa. Markkinaeh- toistamisprosessia ei siis tule lopettaa, vaikka se ei välittömästi ratkaisekaan julkisen sekto- rin ongelmia. Päinvastoin, etenkin terveyspal- velutuotannon markkinaehtoistamista on mää- rätietoisesti jatkettava.
Kilpailullisten markkinoiden muodostumi- sen kannalta keskeinen ongelma on julkisen sektorin suuri osuus palvelujen tuottajana ja toisaalta harmonisoimaton ja vanhakantainen sääntely. Kilpailullisten olosuhteiden aikaan- saaminen ja ylläpito on palvelumarkkinoiden sääntelyn uudistamisen keskeisin haaste. Sään- telyuudistuksessa kysymys on jatkuvasta pro- sessista, jossa sääntelyä tulee uudistaa muuttu- via toimintaolosuhteita vastaavaksi. Myös kil- pailuneutraliteetin ongelma on ratkaistava, jot- ta julkisten palvelujen avaamisesta saatavat te- hokkuusedut saataisiin täysimääräisesti hyö- dynnettyä ja samalla turvattaisiin palvelujen laatu ja saatavuus.
Kilpailun toimivuuteen vaikuttavat politiikka- toimenpiteet tulee arvioida markkinoiden luonteesta riippuen. Markkinoilla, joilla julki- sella sääntelyllä on suuri merkitys, deregulaa- tioon tähtäävillä kilpailunedistämiskeinoilla voidaan edistää parhaiten kilpailua. Puolestaan markkinoilla, joilla toimialatekijät ohjaavat markkinatoimijoiden lukumäärän pieneksi, voidaan perinteisemmillä kilpailuviranomais- menetelmillä parantaa kilpailun toimivuutta.
Kilpailuprosessin toimivuuden turvaavien kilpailuolosuhteiden aikaansaaminen ja ylläpi- to vaatii ymmärryksen markkinoiden ja kilpai- luympäristön toiminnasta. Kilpailututkimus on tämän ymmärryksen luomisessa tärkeässä ase- massa. Kokonaisuudessaan palveluiden kilpai- lututkimus on kuitenkin ollut Suomessa vähäis- tä. Tämä puute on nostettu esiin myös Suomi maailmantaloudessa -selvityksessä (VNK 2004), jossa ehdotetaan kilpailututkimuksen vahvistamista. Systemaattisesta kilpailututki- muksesta saadun tietopohjan avulla voidaan luoda edellytykset merkittäviin ja pitkälläkin tähtäimellä toimiviin markkinauudistuksiin.
Kuten selvityksessä huomautetaan, tutkimus- tieto on erityisen tarpeellista sellaisilla aloilla, joilla on perinteisesti ollut vahva julkisen val- lan läsnäolo niin sääntelyn kuin tuotannonkin osalta. ⵧ
Kirjallisuus
Aghion, P., N. Bloom, R. Blundell, R. Griffith ja P. Howitt (2002): ”Competition and Innovation:
An Inverted U Relationship”, NBER Working Paper No 9269. http://papers.nber.org/papers/
w9269.pdf
Alanen, J., K. Marttinen ja N. Steiner (2000): ”Kil- pailupolitiikka ja ympäristön suojelu, Kilpailun esteet jätealalle”, KTM tutkimuksia ja raportteja 14/2000.
Aronen, K., M-L Järviö, K. Luoma ja T. Räty (2001):
Yhteistyöllä ja kilpaillen – Peruspalvelut 2000 -tutkimusraportti, VATT-julkaisuja 31. Helsinki.
Björkroth, T. (2004): ”Mobilnummerportabilitet I konkurrenspolitikens tjänst”, Ekonomiska sam- fundets tidskrift, 3, 2004, s. 117–124.
Björkroth, T. (2005): ”Innovativt konkurrensinitia- tiv”, Forum för Ekonomi och Teknik, 4/2005, s. 46–47.
Kauppinen, S. ja T. Niskanen (2005): ”Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa”, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskes- kus STAKES raportteja 288/2005.
Kilpailuvirasto (2001): Markkinat ja Kilpailu Kun- tien Tuotantotoiminnassa, Kilpailuvirasto, selvi- tyksiä 1/2001.
Kilponen, J. ja T. Santavirta (2004): Competition and innovation – microeconometric evidence using Finnish data. VATT Tutkimusraportti 113/2004.
Helsinki.
Kiuru, P., R. Mankinen, K. Niilola, M. Pulkkinen ja T. Riipinen (2004): Vähittäiskaupan kansain- välistyminen ja tehokkuus – case päivittäista- varakauppa. LTT-Tutkimus Oy, Helsinki.
Lehtinen, I. (2005): ”Mitä on tapahtunut ruuan hin- nalle EU-kaudella?”, Tietoaika 2/2005.
Liikenne- ja viestintäministeriö (2005): Viestintäpal- velujen yleistymisen esteet. Liikenne- ja viestin- täministeriön julkaisuja 17/2005.
Liikenne- ja viestintäministeriö (2005): Matkavies- tinverkkojen tulevaisuus. Liikenne- ja viestintä- ministeriön julkaisuja 40/2005.
Liikenne- ja viestintäministeriö (2005): Matkapuhe- luhinnat 2005. Kansainvälinen vertailu. Liiken- ne- ja viestintäministeriön julkaisuja 51/2005.
Lith, P. (2000): Markkinoiden toimivuus I: Kuntien hankintamarkkinoiden toimivuus – palvelujen tuottajan näkökulma, KTM tutkimuksia ja ra- portteja 23/2000.
Lith, P. (2001): Kuntien rakennusurakat – kilpailut- taminen ja markkinoiden toimivuus, KTM tutki- muksia ja raportteja 6/2001.
Lith, P. (2004): Julkiset hankinnat ja yksityiset so-
siaali- ja terveyspalvelut Suomessa 2000-luvulla.
Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.
Helsinki.
Mankinen, R., P. Rouvinen, L. Väänänen ja P. Ylä- Anttila (2003): Yrityspalveluiden kasvu, kansain- välistyminen ja kilpailukyky, ETLAn Keskuste- luaiheita No. 880.
Melin, T. ja P. Paunio (2001): Markkinoiden toimi- vuus II: Lainsäädäntö, julkinen tuki ja verotus sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoilla, KTM tut- kimuksia ja raportteja 19/2001.
Määttä, K., L. Frank ja J. Pääkkönen (2001): Kil- pailun toimivuus teknisten tarkastusten ja ilmoi- tettujen laitosten tarjoamien palvelujen markki- noilla, Kauppa ja teollisuusministeriön julkaisuja 5/2001.
OECD (2005): Going for Growth.
Pohjola, M., A. Koponen ja V. Aro (2005): ”Kilpai- lu ja tuottavuus palvelualoilla”, teoksessa Pal- velualojen kehitys, tuottavuus ja kilpailu, Valtio- neuvoston kanslian julkaisusarja 11/2005.
Salminen, A. ja O-P. Viinamäki (2001): Market Orientation in the Finnish Public Sector, Ministry of Finance, University of Vaasa. Research Re- ports 2/2001.
Siivonen, V. ja T. Martikainen (2004): Palvelut, in- novaatiot ja julkinen ohjaus. Palvelutyönantajat, Helsinki.
Södergård, H. (2001): Markkinoiden toimivuus III:
Kuntasektori palvelujen tilaajana. Nykytilanteen ääriviivat ja kehittämisehdotukset, KTM tutki- muksia ja raportteja 20/2001.
Toivonen, M. (2001): Osaamisintensiivisten liike-elä- män palveluiden tulevaisuuden näkymiä, ESR- julkaisuja 83/01.
Toivonen, M. (2004): Expertise as business. Long- term development and future prospects of knowl- edge-intensive business services (KIBS). Helsinki University of Technology, Monikko Oy, Espoo.
Valtioneuvoston kanslia (2004): Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi, Suomi maailmantaloudessa -sel- vityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/2004.
