Valtteri Sorvali
Aloittelijan opas arvo-osakkeiden poimintaan
Metropolia Ammattikorkeakoulu Tradenomi
Liiketalouden tutkinto-ohjelma Opinnäytetyö
Toukokuu 2020
Tekijä Otsikko
Valtteri Sorvali
Aloittelijan opas arvo-osakkeiden poimintaan Sivumäärä
Aika
32 sivua + 1 liite Toukokuu 2020
Tutkinto Tradenomi
Tutkinto-ohjelma Liiketalouden tutkinto-ohjelma Suuntautumisvaihtoehto Laskentatoimi ja rahoitus
Ohjaaja Elisabeth Schauman
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä opas arvosijoittajan osakepoiminnasta aloitte- leville sijoittajille sekä yleisesti aiheesta kiinnostuneille. Säästäminen on erittäin tärkeä osa jokaisen elämää. Osakesijoittaminen on yksi säästämisen muodoista. Tämä opinnäytetyö käsittelee arvosijoittamista, joka on yksi osakesijoittamisen strategia. Sijoittaminen on moni- vaiheinen prosessi, joka saattaa aluksi vaikuttaa erittäin haastavalle. Oppaassa on esitetty selkeästi perustiedot ja käsitteet, jotka jokaisen sijoittajan tulisi hallita ja ymmärtää ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Peruskäsitteiden lisäksi opas tarjoaa neuvoja arvosijoittamisen aloittamiseksi ja osakepoiminnan toteuttamiseksi.
Opinnäytetyö on toiminnallinen ja se koostuu kahdesta osasta: raporttiosuudesta ja toimin- nallisesta osuudesta. Raporttiosuus käsittelee sijoittamisen ja arvosijoittamisen teoreettista puolta Aihepiireinä ovat muun muassa osakkeen tuotto, riski, tunnusluvut, arvo-osake, laa- tuyhtiö ja markkinapsykologia. Raporttiosuudessa on myös kerrottu työn lähtökohdat, tavoit- teet sekä oppaan toteutus ja arviointi. Opinnäytetyön viitekehys perustuu kirjallisuuteen säästämisestä ja sijoittamisesta. Lisäksi lähteinä hyödynnetään ajankohtaisia sijoittamista käsitteleviä internet sivuja ja artikkeleita. Toiminnallisena osuutena on opas.
Oppaan aiheet ovat peräisin työn raporttiosuudesta. Opas ja raporttiosuus on tehty aloitte- levaa sijoittajaa varten. Tästä syystä erityisesti opas on pyritty pitämään mahdollisimman yksinkertaisena. Opas koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osiossa on käyty läpi esi- merkkien avulla sijoittamisen peruskäsitteitä. Toisessa osassa on opastettu vaihe kerral- laan, kuinka passiivisen arvosijoittamisen prosessi käytännössä toteutetaan tunnuslukujen avulla. Kolmas osio sisältää ohjeita ja neuvoja, jotka tulee ottaa huomioon ennen sijoitus- päätöksen tekemistä
Avainsanat arvosijoittaminen, arvo-osake, osakesijoittaminen, opas
Author Title
Valtteri Sorvali
Beginners´ Guidebook to Finding Value Stocks Number of Pages
Date
32 pages + 1 appendice May 2020
Degree Bachelor of Business Administration Degree Programme Economics and Business Administration Specialisation option Accounting and Finance
Instructor Elisabeth Schauman
The purpose of this thesis was to make a guidebook to value investing for novice investors or person who is interested in value investing. Saving money is an important aspect of eve- ryday life. Value investing is a stock investing strategy and, in turn, stock investing is one of the ways of saving.
The thesis consists of two parts: the theoretical part and the development part. The theoret- ical part focuses on the key aspects of investing and value investing, and covers topics such as stock return, risk, key figures, value stock, quality company and market psychology. The theoretical part also formulates the starting points, objectives, and implementation and eval- uation principles for the guide. Thus, the theoretical framework of the thesis is based on saving and investing literature. In addition, websites and articles are used as material sources.
The development part of the thesis contains the guidebook. The topics in the guide were informed by the key points in the theoretical part of the thesis. The guide consists of three parts. The first section explores the basic concepts of investing through examples. In the second part, the novice investor is guided on how the passive value investing process is implemented in practice with the help of key figures. The third section contains instructions and tips that should be considered before investing in potential stocks. Since the guide is created for the novice investor, the guide contents and language have been kept as simple as possible to facilitate the use by novice investors.
As the thesis demonstrated, investing is a process with many phases, and it can seem in- timidating to novice investors. This thesis helps to get familiar with the basic concepts and formulas that every investor should know beforehand. Guidebook offers knowledge and ad- vice on value investing and how to start doing it.
Keywords Value Investing, Value stock, Guidebook, Stock investing
1 Johdanto 1
1.1 Opinnäytetyön aihe ja lähtökohdat 1
1.2 Opinnäytetyön tavoitteet ja rakenne 1
2 Sijoitustoiminta 2
2.1 Rahoitusmarkkinat 2
2.2 Kotitaloudet osana rahoitusmarkkinoita 3
2.3 Korko 4
2.4 Korkoa korolle -ilmiö 4
2.5 Osakkeen tuotto 6
2.6 Riski 7
2.7 Osakkeen riskin määrittäminen 8
2.8 Beta-luku 9
2.9 Riskin hajauttaminen 9
2.10 Sijoituskohteiden allokaatio 10
2.11 CAP-Malli 11
3 Osakesijoittaminen 12
3.1 Pörssi 12
3.2 Pörssi-indeksit 13
3.3 Osake 13
3.4 Osakkeen arvon määritys 14
3.5 Kaupankäynti osakkeilla 15
3.5.1 Arvo-osuustili 15
3.5.2 Osto- ja myyntitoimeksianto 15
3.5.3 Kaupankäyntikulut 16
4 Arvosijoittaminen 16
4.1 Arvosijoittaminen 17
4.2 Kasvusijoittaja 17
4.3 Arvosijoitusstrategiat 18
4.3.1 Passiivinen arvostrategia 18
4.3.2 Aktiivinen arvostrategia 19
4.3.3 Vastavirran arvostrategia 19
4.4 Arvosijoittajan tunnusluvut 19
4.4.1 P/E - luku 20
4.4.3 Osinkotuottoprosentti 22
4.4.4 P/S - luku 23
4.5 Laatuyhtiö 24
4.6 Aika arvosijoittajan ystävänä 24
4.7 Markkinapsykologia 25
4.8 Faman ja Frenchin tutkimus arvosijoittamisen puolesta 26
5 Opas 26
5.1 Oppaan suunnittelu ja tavoitteet 27
5.2 Oppaan toteutus ja käyttö 27
6 Pohdinta ja johtopäätökset 28
Lähteet 30
Liitteet
Liite 1. Aloittelijan opas arvo-osakkeiden poimintaan
1 Johdanto
Kotitaloudet säästävät omista tuloistaan ja pystyvät näin suunnittelemaan sekä hoita- maan omaa talouttaan. Jokaisen tulisi säästää omista tuloistaan kerryttääkseen omaa varallisuuttaan. Vuonna 2016 kotitalouksien nettovarallisuuden mediaani oli 107 200 eu- roa. (Tilastokeskus 2018.) Sijoittaminen on yksi parhaista tavoista kartuttaa säästettyjä rahoja, sillä sijoittamalla varallisuus työskentelee sijoittajan puolesta.
Osakesijoittaminen on yksi sijoittamisen muodoista ja tämä opinnäytetyö käsittelee sitä arvosijoittamisen näkökulmasta. Tässä opinnäytetyössä kerrotaan osakesijoittamisesta ja lukija saa perustiedot sijoitustoiminnasta sekä osakkeista. Tämän perustiedon päälle opinnäytetyö opastaa, kuinka aloitteleva sijoittaja voi itse toteuttaa arvosijoittamisen si- joitusstrategiaa.
1.1 Opinnäytetyön aihe ja lähtökohdat
Opinnäytetyöni on toiminnallinen ja sen tarkoituksena on luoda opas arvosijoittajan osa- kepoimintaa varten. Yhä useammat ovat kiinnostuneita sijoittamisesta ja etenkin osake- sijoittamisesta. Ennen osakkeiden ostopäätöksen tekemistä on erittäin tärkeää hallita osakesijoittamisen perusteet. Opinnäytetyöni aihe valikoitui omasta kiinnostuksesta osa- kesijoittamista kohtaan ja erityisesti kiinnostuksesta arvosijoittamisen strategiaan. Idea oppaan tekemiseen tuli pitkälti omasta sijoitusstrategiastani, joka noudattaa arvosijoitta- misen periaatteita.
Kiinnostus sijoittamiseen on kasvamassa. Kotitaloudet etsivät muita vaihtoehtoja omalle varallisuudelleen, kuin lepuuttaa rahavaroja korottomalla pankkitilillä. Vuoden 2019 en- simmäisellä neljänneksellä kotitalouksien osakesijoitusten määrä kokonaisuudessaan kasvoi kolmella miljardilla eurolla (Suomen Pankki 2019). Tämä kertoo kiinnostuksen osakemarkkinoita kohtaan olevan kasvussa. Myös rahalaitosten suorittama markkinointi sijoittamisen puolesta on lisännyt tietoisuutta sijoitustoiminnasta.
1.2 Opinnäytetyön tavoitteet ja rakenne
Opinnäytetyöni tavoitteena on tehdä selkeä ja helposti ymmärrettävä opas aloitteleville sijoittajille, jotka haluavat tutustua arvosijoittamiseen. Oppaan luettuaan lukijalle muo- dostuu selkeä kuva arvosijoittamisesta. Tavoitteena on, että lukija ymmärtää passiivisen
arvosijoittamisen prosessin, sekä pystyy itsenäisesti suorittamaan osakepoiminnan ta- loudellisten tunnuslukujen avulla hyödyntämällä työssä olevaa opasta. Tämän jälkeen lukija pystyy muodostamaan oman arvosijoitussalkun.
Opinnäytetyössä keskeisenä lähteenä toimii kirjallisuus säästämisestä, sijoittamisesta sekä erityisesti arvosijoittamisesta. Lisäksi lähteinä hyödynnetään ajankohtaisia sijoitta- mista käsitteleviä internet sivuja ja artikkeleita. Opinnäytetyössä on lähteistä rakennettu teoreettinen viitekehys, joka antaa vaadittavat perustiedot aiheesta. Teoreettisen viite- kehyksen jälkeen on opas, joka antaa valmiudet arvosijoittamisen itsenäiseen toteutta- miseen.
Opinnäytetyö koostuu kahdesta eri osioista: raportista ja toiminnallisesta tuotoksesta, eli oppaasta. Raportissa käydään läpi teoreettisen viitekehyksen avulla vaadittava teoria- tieto sijoittamisesta ja säästämisestä, jotta aloitteleva sijoittaja saa kattavan käsityksen osakesijoittamisesta ja sen pohjalta ymmärtää arvosijoittamisen periaatteet.
2 Sijoitustoiminta
Sijoittamisella tarkoitetaan sijoituskohteiden ostoa, hallussapitoa ja myymistä, jonka tar- koituksena on tuottaa voittoa. Yleisimpiä sijoituskohteita ovat korkotuotteet, kiinteistöt, osakkeet ja rahastot. (Pesonen 2011, 10-11.)
Sijoittaminen on monivaiheinen prosessi, jossa onnistuminen ei ole koskaan varmaa.
Prosessi alkaa sijoitussuunnitelman laatimisesta ja päättyy sijoituksen arviointiin, eli sii- hen, tuottiko sijoitus ja miten paljon. Sijoittajan tulee ottaa huomioon sijoitussuunnitel- massaan oma riskinsietokykynsä, taloudellinen tilanteensa ja miten pitkäksi aikaa sijoi- tus tehdään. Samalla on hyvä miettiä myös sijoituksen tarkoitusta: tehdäänkö se eläke- päivien varalle vai muutamaksi vuodeksi lomamatkaa varten? (Kallunki & Martikainen &
Niemelä 2007, 13,15.)
2.1 Rahoitusmarkkinat
Rahoitusmarkkinoilla yritykset keräävät pääomaa oman toimintansa perustamiseksi tai esimerkiksi uusien investointien rahoittamiseksi. Rahoitusmarkkinat jaetaan kahteen osaan: rahamarkkinoihin ja pääomamarkkinoihin. Rahamarkkinoilla tarkoitetaan lyhyitä,
alle vuoden mittaisia vieraan pääoman, eli lainarahan markkinoita. Pääomamarkkinoilla tarkoitetaan puolestaan pidempiä, yli vuoden mittaisia lainoja. Yritys joutuu rahoitus- markkinoilla maksamaan saamastaan rahoituksesta. Lainoista yritys maksaa ennalta so- vittua korkoa lainan antajalle. Oman pääoman ehtoiselle rahoitukselle eli osakemarkki- noille korvaus tulee osinkona tai osakkeiden arvonnousuna. (NASDAQ OMX 2013, 7-8.)
Pääomamarkkinat jaetaan edelleen kahteen eri markkinaan, jotka ovat pitkän koron markkinat ja osakemarkkinat. Pitkän koron markkinoita kutsutaan myös usein joukkovel- kakirjamarkkinoiksi. (NASDAQ OMX 2013, 7-8; Knüpfer & Puttonen 2018, 57.)
Joukkovelkakirjalainalla tarkoitetaan suurta lainaa, joka on jaettu useisiin pienempiin vel- kakirjoihin, jotka ovat keskenään saman ehtoisia. Joukkovelkakirjalainoilla voidaan käydä kauppaa pörssissä tai sen ulkopuolella. (Knüpfer & Puttonen 2018, 57.)
Osakemarkkinoiksi kutsutaan sijoittajien keskenään käymää kauppaa pörssissä. Osake- markkinoilla tapahtuvissa kaupoissa pääasiallisesti osapuolina ovat sijoittajat ilman, että arvopaperien kohteena oleva yritys olisi mitenkään osallisena kaupassa. Markkinapaik- kana toimivat pääasiallisesti eri maiden pörssit. (NASDAQ OMX 2011, 8.)
2.2 Kotitaloudet osana rahoitusmarkkinoita
Pystyäkseen sijoittamaan täytyy olla käytettävää pääomaa. Kotitaloudet kerryttävät omaa pääomaansa säästämällä osan saamistaan rahavaroista, esimerkiksi palkasta tai muusta säännöllisestä tulosta. Näin kotitaloudet kerryttävät itselleen varallisuutta ja ovat säästäjiä. Kotitaloudet kuuluvat rahoitusjärjestelmään ja edustavat niin kutsuttua varojen ylijäämäsektoria. Yritykset puolestaan edustavat alijäämäsektoria. (Knüpfer & Puttonen 2018, 51-52.) Kuvio 1 havainnollistaa rahoitusjärjestelmän rakennetta ja sen toimintaa.
Ylijäämäsektori lainoittaa ihanteellisessa tilanteessa alijäämäsektoria ylimääräisellä va- rallisuudellaan. Tämä mahdollistaa yrityksille rahoituksen ja sen turvin yritykset pystyvät kehittämään omaa toimintaansa ja kasvattamaan omia tuottojaan. Tehokkaalla ja toimi- valla rahoitusjärjestelmällä on merkittävä rooli kansantaloudessa ja sen toiminnassa.
(Knüpfer & Puttonen 2018, 52-53.)
Ylijäämäsektorilta varallisuus siirtyy alijäämäsektorin käyttöön rahoitusmarkkinoiden tai erilaisten rahoituksen välittäjien kautta. Rahoituksen välittäjille tulee rahaa esimerkiksi
kotitalouksien pankkitalletuksien muodossa ja rahoituksen välittäjä, eli pankki lainaa nämä rahat yritykselle. Rahoitusmarkkinoiden kautta siirtyvä varallisuus kattaa esimer- kiksi kotitalouksien tekemät suorat osakesijoitukset. (Knüpfer & Puttonen 2018, 52-53.)
Kuvio 1. Rahoitusjärjestelmän rakenne (Knupfer & Puttonen 2018, 52).
2.3 Korko
Ihmiset yleisesti kuluttavat mieluummin kuin säästävät. Tästä syystä säästäjälle makse- taan korkoa päätöksestä kuluttaa myöhemmin. Korko on rahoittajalle, eli lainanantajalle maksettava korvaus ajalta, jolloin lainattu pääoma ei ole rahoittajan käytettävissä, vaan lainanottajalla. (Puttonen 2009, 23-25.)
Sijoituskohteista saatu tuotto voi vaihdella hyvinkin paljon riippuen siitä, mihin kohtee- seen sijoitetaan. Riski vaikuttaa siis sijoituskohteesta saatuun korkoon tai tuottoon. Esi- merkiksi pankkitilille talletetulle varoille ei makseta juuri ollenkaan korkoa, sillä talletuk- sen riskit ovat myös minimaaliset. (Puttonen 2009, 23-25.)
2.4 Korkoa korolle -ilmiö
Korkoa korolle -ilmiö tarkoittaa, että tuottoa maksetaan alkuperäisen sijoituksen pää- oman lisäksi myös sijoituksesta saatavalle tuotolle. Tällöin sijoituksen arvo kasvaa vuo- sittain ja tämä tekee varsinkin pitkäaikaisesta sijoittamisesta tuottoisaa. (Kagan 2019.) Kuvio 2 havainnollistaa korkoa korolle ilmiötä erilaisilla vuosituotoilla ja 1000 euron alku-
pääomalla. Kuviossa 2 olevaa 1 prosentin vuosituottoa voidaan käyttää kuvaamaan pan- kin maksamaa talletuskorkoa tilillä makaaville varoille. Tällä hetkellä moni pankki euro- alueella maksaa kuitenkin huomattavasti pienempää talletuskorkoa.
Kuvio 1. Korkoa korolle ilmiön vaikutus eri vuosituotoilla (Pörssisäätiö 2017a).
Korkoa korolle ilmiö on sijoittamisessa merkittävä ilmiö. Etenkin sijoituksen ajallisella pi- tuudella on huomattava vaikutus siihen, miten ilmiö toimii. Mitä pidempään korkoa korolle ilmiö saa tehdä työtään, sitä enemmän sijoitukselle kasvaa tuottoa. Kuvio 2 havainnol- listaa ilmiön toimintaa. Raha työskentelee sijoittajan hyväksi, joten mitä pidempi sijoitus- aika on, sitä enemmän varallisuus kasvaa. (Pörssisäätiö 2017a.)
Korkoa korolle ilmiö saadaan laskettua seuraavalla kaavalla:
𝐾(𝑡) = 𝑘(0) × (1 + 𝑝)𝑡 (1)
Kaavassa K (t) on korkoa korolle ilmiön tuottama loppusumma ja k(0) on sijoituksen al- kupääoma. Sijoitukselle maksettava korko on p. Korko tulee syöttää kaavaan desimaa- limuodossa ja t on sijoitusaika vuosissa.
Lasku esimerkki korkoa korolle - ilmiöstä, jos sijoitettava summa on 1000 euroa ja vuo- tuinen tuotto 6 prosenttia. Ensimmäiseltä vuodelta sijoittajalle maksetaan korkoa 60 eu- roa. Toisena vuonna korkoa maksetaan 1060 euron pääomalle (ensimmäisen vuoden pääoma + korko), jolloin maksettu korko on 63,60 euroa. Kymmenen vuoden kuluttua sijoituksen arvo on 1790,84 euroa. Korkoa korolle ilmiö on siis tuottanut 10 vuoden ai- kana 1000 euron pääomalle korkoa 790,84 euroa.
2.5 Osakkeen tuotto
Osakkeen tuotto muodostuu osakkeen mahdollisesta arvonnoususta valitulla tarkastelu jaksolla ja samalta ajalta saaduista osingoista (Kallunki ym. 2007, 24-25). Osakkeen tuottoprosentti voidaan laskea seuraavalla kaavalla:
𝑂𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑒𝑛 𝑚𝑦𝑦𝑛𝑡𝑖ℎ𝑖𝑛𝑡𝑎 − 𝑜𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑒𝑛 𝑜𝑠𝑡𝑜ℎ𝑖𝑛𝑡𝑎 + 𝑠𝑎𝑎𝑑𝑢𝑡 𝑜𝑠𝑖𝑛𝑔𝑜𝑡
𝑂𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑒𝑛 𝑜𝑠𝑡𝑜ℎ𝑖𝑛𝑡𝑎 × 100%
(2)
Erilaisten sijoituskohteiden välinen tuotto eroaa merkittävästi toisistaan, kuten kuvio 3 esittää. Esimerkiksi korkosijoituksista saatu tuotto eroaa merkittävästi osakkeista saa- dusta tuotosta. Eri sijoituskohteiden väliset erot ilmenevät parhaiten tarkastelemalla saa- tujen tuottojen historiallista kehitystä. Kuviossa 3 on esitetty eri sijoituskohteiden tuotto- kehitystä. Kuvaajasta käy ilmi, että osakkeet ovat olleet historiallisesti ylivoimaisesti tuot- toisin omaisuusluokka.
Kuvio 3. Eri omaisuusluokkien tuotto Yhdysvalloissa vuosilta 1802-2012 (Market Folly).
2.6 Riski
Kaikessa sijoitustoiminnassa on erittäin tärkeää muistaa, että sijoituksen tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä. Sijoituskohteissa, joissa riski on pieni, myös tuotto-odotus jää pieneksi. Esimerkkinä voidaan käyttää pankkitalletuksia, jotka ovat lähes riskittömiä, mutta joiden tuotto on puolestaan alhainen. Korkean tuotto-odotuksen omaavissa sijoi- tuksissa on puolestaan korkea riski. (Lindström & Lindström 2011, 51.)
Markkinariski kattaa kaikki markkinoihin sisältyvät riskit ja tästä syystä siltä ei voi suojau- tua. Markkinariskiin lukeutuvat kaikki tekijät, jotka vaikuttavat osakkeen arvoon. Vaikut- tavia asioita ovat esimerkiksi vallitseva markkinatilanne (nousu vai lasku), raaka-ainei- den hinnat, yleinen korkotaso, viranomaisten toimenpiteet (esimerkiksi verotus ja lain- säädäntö), maailman politiikka ja luonnon katastrofit. Näillä tekijöillä on yleisesti vaiku- tusta talouteen ja sitä kautta osakkeiden hintoihin samansuuntaisesti. Sijoittaja ei pysty suojautumaan markkinariskiltä ja on aina altis sille. Markkinariskiä kutsutaan myös sys- temaattiseksi riskiksi. (Lindström & Lindström 2011, 52.)
Yritysriskillä tarkoitetaan sijoituskohteena olevan yrityksen toimintaan ja tulokseen koh- distuvia riskejä. Näitä ovat yrityksen taloudellinen asema, toimiala, tulosnäkymät, kas- vunäkymät, omistusrakenne ja kannattavuus. Yritysriski on siis riski siitä, miten yritys kehittyy tulevaisuudessa. Sijoittajalle suurin yritysriski on sijoituskohteena olevan yrityk- sen konkurssi. Konkurssitilanteessa sijoittaja menettää koko pääoman, jonka hän on si- joittanut yritykseen. Sijoittajan kannalta loistava asia on, että yritysriskiltä on mahdollista suojautua hajauttamalla omat sijoituksensa. (Lindström & Lindström 2011, 53.)
Likviditeettiriskillä tarkoitetaan sitä, miten nopeasti sijoittaja saa myytyä sijoituksensa.
Tämä on tilanne, jossa sijoittaja tahtoo myydä sijoituksensa, mutta sijoitukselle ei löydy ostajaa. Tällöin sijoittaja ei saa muutettua arvopapereitaan rahaksi. Likviditeettiriski on olennainen suurten institutionaalisten sijoittajien kanssa ja näin ollen harvoin piensijoit- tajien ongelmana. Suuri ero osakkeen myynti- ja ostohinnan välillä, eli spread, on merkki likviditeettiriskistä. (Lindström & Lindström 2011, 53.)
Valuuttariski esiintyy silloin, kun sijoittaja käy kauppaa sijoitustuotteilla, jotka ovat eri va- luutassa. Tänä päivänä kaupankäynti eri pörsseissä on helppoa internetin välityksellä.
Suomalainen sijoittaja voi helposti sijoittaa New Yorkin pörssiin. New Yorkin pörssissä
noteeratuilla osakkeilla käydään kauppaa dollareilla. Tällöin suomalainen sijoittaja mak- saa dollareissa ostamansa osakkeet ja osakkeet myydessään saa hän myös myyntihin- nan dollareissa. Tällöin sijoittajan tuottoon vaikuttaa valuutan kurssi, sillä saatu tuotto dollareissa pitää muuttaa euroiksi. Valuuttakurssi voi parantaa saatua tuottoa, mutta myös heikentää. (Lindström & Lindström 2011, 54.)
Maariski tarkoittaa riskiä, joka sisältyy tiettyihin epävakaisiin maihin tehtyisiin sijoituksiin.
Maat, joissa poliittinen tilanne ja talous ovat epävarmoja sisältävät maariskiä. Suuret yh- teiskunnalliset mullistukset ja talouden nopea heikentyminen vaikuttavat merkittävästi sijoitusten arvoon. (Lindström & Lindström 2011, 54.)
2.7 Osakkeen riskin määrittäminen
Sijoituksiin sisältyvää riskiä voidaan yksinkertaisimmillaan kuvata tuoton keskihajonnan avulla. Keskihajonta kuvaa miten paljon osakkeen kurssi on tietyllä ajanjaksolla poiken- nut pitkän aikavälin keskiarvostaan, tätä kutsutaan volatiliteetiksi. (Kallunki ym. 2007, 269.)
Seuraavaksi esitellään, miten sijoituksen riskiä mitataan tuoton keskihajonnan avulla.
Ensin lasketaan tuoton varianssi, joka on kaavana seuraava:
𝑠2(𝑟) = ∑ 𝑝𝑠
𝑛
𝑠=1
[𝑟𝑠− 𝐸(𝑟)]2
(3)
Kun kaavaa käytetään osakkeen volatiliteetin laskemiseen on 𝑠2(𝑟) tuoton varianssi, 𝑝𝑠 on tulevaisuudentilan s todennäköisyys, 𝑟𝑠 on tulevisuudentilassa s oleva osakkeen tuotto, E(r) on tuoton odotusarvo ja n on tulevaisuudentilojen lukumäärä. Volatiliteetti on varianssin 𝑠2(𝑟) neliöjuuri ja saadaan laskettua seuraavalla tavalla:
𝑠(𝑟) = √𝑠2(𝑟) (4)
2.8 Beta-luku
Beta-luku kertoo osakkeen sisältämän markkinariskin määrän. Se mittaa yksittäisen osakkeen herkkyyttä markkinoiden vaihtelulle. Beta-lukua käytetään vertaamaan osak- keen herkkyyttä muutoksille suhteessa pörssin yleisindeksiin. Indeksi koostuu kaikista kyseiseen pörssiin listatuista osakkeita ja sen beta on aina 1. Jos osakkeen beta on yli 1, silloin osake on yleisindeksiä riskisempi. Esimerkiksi jos beta on 2, reagoi osake tällöin kaksinkertaisesta pörssin nousuun tai laskuun. Osake, jonka beta on alle 1 on vähäris- kinen ja sitä kutsutaan defensiiviseksi. (Knüpfer & Puttonen 2018, 150-151.)
2.9 Riskin hajauttaminen
Riskin hajauttamisella tarkoitetaan useamman eri yrityksen osakkeiden ostamista, jolloin riski yhden yhtiön menestyksestä ei vaikuta koko sijoitussalkun tuottoon yhtä merkittä- västi. Hajautetun salkun tuotto on kaikkien osakkeiden tuoton painotettu keskiarvo. Ha- jauttamisen avulla pystytään pienentämään merkittävästi sijoitussalkun kokonaisriskiä ja eliminoimaan lähes kokonaan yritysriski. Kuviossa 4 havainnollistetaan, kuinka suuri hyöty saavutetaan hajauttamalla salkku kymmenen eri osakkeeseen kesken. Salkun vo- latiliteetti, eli arvon vaihtelu, on huomattavasti pienempi kymmenen osakkeen salkussa kuin yhden osakkeen salkussa. (Pörssisäätiö 2017b, 14.)
Kuvio 4. Osakkeiden määrän vaikutus osakesalkun riskiin (Pörssisäätiö 2017b, 14).
Hajauttaminen on tärkeää tehdä eri yritysten kesken, mutta siinä tulisi ottaa huomioon myös seuraavat seikat: toimialahajautus, ajallinen- ja maantieteellinen hajauttaminen.
Toimialahajautuksella tarkoitetaan sijoittamista yrityksiin, jotka toimivat eri toimialaloilla.
Tällöin sijoitusten tuotto ei ole yhden toimialan kehitykseen sidonnainen. (Pörssisäätiö 2017b, 15.)
Ajallinen hajauttaminen tarkoittaa sijoitettavan pääoman jakamista useampaan toistu- vaan erään sen sijaan, että sijoittaisi koko summan kerralla markkinoille. Hajauttamalla ajallisesti sijoittaja pystyy ehkäisemään riskiä siitä, että hän sijoittaa markkinoiden ol- lessa huipussaan. Ajallinen hajauttaminen pienentää riskiä, mutta se pienentää myös sijoituksen maksimituottoa verrattuna kertasijoitukseen. Ajallinen hajauttaminen toimiikin parhaiten sijoitusperiodin ollessa mahdollisimman pitkä. (Sijoittaja.fi 2018; Pörssisäätiö 2017b, 15.)
Maantieteellisessä hajauttamisessa sijoittaja jakaa varojaan maantieteellisesti toisistaan riippumattomiin markkina-alueisiin. Tällä tavalla sijoittaja saa pienennettyä riskiä, joka liittyy tietyn taloudellisen alueen kehitykseen. Esimerkiksi Japanissa tapahtuvalla talou- dellisella taantumalla ei ole suoraa vaikutusta Suomen osakemarkkinoihin ja päinvas- toin. Tällöin tietyllä maantieteellisellä alueella tapahtuva sijoitusten arvonlasku ei vaikuta negatiivisesti koko sijoitettavaan varallisuuteen. (Osuuspankki 2019.)
2.10 Sijoituskohteiden allokaatio
Sijoituskohteiden allokaatiolla tarkoitetaan sijoitettavan omaisuuden jakamista eri omai- suuslajien välillä. Allokaation avulla saadaan pienenettyä sijoitussalkun riskiä. Varalli- suus voidaan jakaa eri omaisuuslajeihin, joita ovat esimerkiksi korkotuotteet, osakkeet, maa, metsä, kiinteistöt, valuutat ja raaka-aineet. Allokaatiolla tarkoitetaan laajempaa omaisuuslajikohtaista hajautusta, kun taas aikaisemmassa osiossa käsitellyllä hajautta- misella tarkoitetaan sijoitusinstrumentti kohtaisia valintoja. Esimerkiksi jos omaisuusluo- kaksi valitaan osakkeet, tällöin eri sijoitusinstrumentteja ovat eri yritysten osakkeet. (Isola 2015.)
Allokaation perimmäinen tarkoitus on saavuttaa sellainen sijoituskokonaisuus, jossa omaisuuslajien sisäisillä omistuksilla ei olisi paljoa merkitystä pitkässä juoksussa salkun tuotolle tai riskille. Historiallisesti korkotuotteet ja osakkeet ovat tasapainottaneet toisi- aan. (Isola 2015.) Kuviossa 5 on esimerkki miltä allokaatio näyttää.
Kuvio 5. Esimerkki allokaatiosta (Sijoitustieto.fi, 2018).
2.11 CAP-Malli
Capital Asset Pricing Model (CAPM), eli CAP-mallia käytetään sijoituksen tuottovaati- muksen mittaamiseen suhteutettuna riskiin. Malli muodostuu riskittömästä korosta ja ris- kipreemiosta eli riskistä aiheutuvasta lisästä. CAP-mallin mukaan sijoituksen tuotto-odo- tuksen on korreloitava riskin määrän kanssa, eli paljon riskiä sisältävien sijoituskohteiden tuotto-odotus on korkeampi kuin lähes riskittömien (esim. valtioiden velkakirjat). (Knupfer
& Puttonen 2018, 153; Soras, 2013.) CAP-mallin yhtälö menee seuraavalla tavalla:
𝐸(𝑟𝑖) = 𝑟𝑓+ 𝛽𝑖[𝐸(𝑟𝑚) − 𝑟𝑓] (5)
Kaavassa 𝐸(𝑟𝑖) on yksittäisen sijoituskohteen tuotto-odotus. 𝑟𝑓 kuvaa riskittömän sijoi- tuksen tuottoa. 𝛽𝑖 tarkoittaa yksittäisen sijoituskohteen beta-lukua. 𝐸(𝑟𝑚) kuvaa markki- naportfolion tuotto-odotusta. [𝐸(𝑟𝑚) − 𝑟𝑓] osa kaavasta kuvaa markkinan riskipreemiota, eli riskilisää. (Knupfer & Puttonen 2018, 153.)
CAP-malli perustuu olettamille, joita ovat esimerkiksi, että markkinat toimivat tehokkaasti ja sijoittajat tekevät sijoituspäätöksensä rationaalisesti. Todellisuudessa käytäntö eroaa
teoriasta, eli sijoittajan on ymmärrettävä teoreettisten mallien heikkoudet erityisesti lyhy- ellä tarkastelujaksolla. (Oksaharju 2013, 30-31.)
3 Osakesijoittaminen
Pörssi toimii markkinapaikkana erilaisille arvopapereille esimerkiksi osakkeille. Jotta osakkeella voidaan käydä kauppaa pörssissä, on kyseisen yrityksen listauduttava pörs- siin. Listautumisen seurauksena yrityksen osakkeilla voidaan käydä julkisesti kauppaa pörssissä. Osakkeen omistajalle tulee tiettyjä oikeuksia kohde yritykseen nähden. Osa- kesijoittajan onkin erittäin tärkeää tietää mihin hänen omistamansa osakkeet oikeuttavat.
3.1 Pörssi
Kaikilla mailla on omat pörssinsä. Suomessa pörssi sijaitsee Helsingissä ja onkin nimel- tään Nasdaq OMX Helsinki, mutta kansankielisemmin Helsingin pörssi. (Pörssisäätiö 2017c & Pörssisäätiö 2014, 17.)
Pörssissä käydään kauppaa yritysten liikkeelle laskemilla osakkeilla, jolloin sijoittajat os- tavat toinen toiseltaan osakkeita. Sen tehtävä on toimia kauppapaikkana, jonne sijoitta- jien osto- ja myyntitoimeksiannot päätyvät. Kun toimeksiannot kohtaavat, syntyy kauppa ja osake vaihtaa rahaa vastaan omistajaa. Pörssin tärkein tehtävä on tarjota sijoittajille säännelty ja valvottu kaupantekopaikka, joka toimii täysin neutraalisti. (Pörssisäätiö 2017c & Pörssisäätiö 2014, 20).
Pörssin historia maailmassa ulottuu 1600-luvulle. Maailman vanhin pörssi sijaitsee Ams- terdamissa ja siellä on käyty kauppaa arvopapereilla jo vuonna 1602. Helsingin pörssin juuret ovat paljon nuoremmat ja se onkin perustettu vasta vuonna 1912. Pörssi on muut- tunut merkittävästi reilun 100 vuoden historiansa aikana ja nähnyt monia mullistuksia.
Nykyään Helsingin pörssiin on listautunut 129 yritystä, joiden osakkeilla sijoittajat voivat käydä kauppaa. (Lindström & Lindström 2011, 16-17; NASDAQ OMX 2019.)
3.2 Pörssi-indeksit
Indeksejä on monia erilaisia ja ne kuvaavat tietyssä pörssissä olevien osakkeiden hinta- muutosta, eli pörssin kehitystä. Indeksillä saadaankin tiivistettyä tietty pörssi tai sen osa vertailukelpoiseksi luvuksi. Esimerkiksi Helsingin pörssin OMXH25-indeksi muodostuu kyseisen pörssin 25 vaihdetuimmasta yrityksestä ja indeksi kuvaa näiden yritysten osak- keiden arvon kehitystä. Kuviossa 6 on esimerkki OMXH25-indeksin kehityksestä ajalta 19.1.2015-19.1.2020. Yksi maailman kuuluisimmista indekseistä on Standard & Poor’s 500-indeksi (S&P 500). Tämä indeksi sisältää 500 Yhdysvaltojen suurimman ja vakava- raisimman yrityksen osakkeet. Usein sijoittajat vertaavat omien sijoituksiensa tuottoa jo- honkin mahdollisimman hyvin kuvaavaan indeksiin. (Morningstar 2019.)
Kuvio 6. OMXH25-indeksin kehitys ajalta 19.1.2015-19.1.2020 (Nasdaq, 2019).
3.3 Osake
Osake on osuus osakeyhtiön osakepääomasta ja näin osa yritystä. Osakepääoma ja- kautuu arvoltaan yhtä suuriin osiin ja yksi tällainen osa on nimeltään osake. Ostaessaan osakkeen sijoittaja ostaa osan yritystä. Osake antaa omistajalleen taloudellisia oikeuksia ja päätösvaltaa omistamastaan yrityksestä. (Hämäläinen 2003, 25-26.)
Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu omistajan oikeus osinkoon. Yrityksen yhtiökokous päät- tää joka vuosi, maksaako yritys osinkoa vai ei. Yrityksen jakamaa voitto-osuutta omista- jilleen kutsutaan osingoksi ja sen maksamisesta päätetään erikseen joka vuosi. Yritys maksaa jokaista osaketta kohti tietyn ennalta määrätyn summan ja tämä summa ilmoi- tetaan euroissa yhtä osaketta kohden. Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu myös etuoikeus merkitä itselleen uusia osakkeita osakeannissa, mikäli anti on merkintäoikeusanti. Osa- keanti on tilanne, jossa yritys laskee markkinoille lisää omia osakkeitaan. Vain valitut henkilöt tai instituutiot voivat osallistua antiin, jos yritys pitää suunnatun osakeannin.
(Nasdaq OMX 2013, 18.)
Osake antaa myös päätösvaltaa yrityksen ratkaisuihin. Yksityissijoittajalla on harvoin merkittävää päätäntävaltaa. Yksittäisen yksityissijoittajan osakemäärä on harvoin niin suuri, että sen tuomalla päätäntävallalla olisi merkitystä. Yritys järjestää vuosittain yhtiö- kokouksen, johon kaikki osakkeen omistajat ovat oikeutettuja osallistumaan. Yhtiöko- kouksessa osakkeen omistajat osallistuvat päätöksentekoon. Yhdessä yksityissijoittajien äänimäärä voi kuitenkin olla merkittävä. Osakkeen omistajan ei tarvitse itse olla paikalla yhtiökokouksessa, vaan hän pystyy valtakirjalla valtuuttamaan toisen henkilön edusta- maan itseään. (Oksaharju 2012, 36.)
Osakeyhtiöllä voi olla erilaisia osakesarjoja. Esimerkiksi toinen on A-sarja ja toinen B- sarja. Sarjat on aina erotettu keskenään selkeästi ja yleisin tapa erottaa ne toisistaan on numerolla tai kirjaimella. Toinen osakesarja voi oikeuttaa suurempaan äänimäärään yh- tiökokouksessa kuin toinen tai toiselle voidaan maksaa hieman suurempaa tai matalam- paa osinkoa. Tämän eron takia yleensä saman yrityksen eri sarjan osakkeet maksavat eri määrän pörssissä, sillä toinen antaa paremman oikeuden ja sen takia maksaa myös enemmän. Sijoittajan tuleekin aina selvittää sarjojen erot ennen sijoitus päätöksen teke- mistä. Osakesarjojen erot selviävät kohdeyrityksen vuosikertomuksesta tai yhtiöjärjes- tyksestä. (Nasdaq OMX, 18.)
3.4 Osakkeen arvon määritys
Osakkeen arvoa määriteltäessä keskeinen ajatus on, että osakkeen tämänhetkinen arvo perustuu sen tulevaisuudessa jakamien osinkojen nykyarvoon. Gordonin malli antaa si- joittajalle työkalun arvioida osakkeen arvostusta nykyisen osingon ja tulevaisuudessa maksettavaan osingon perusteella. (Oksaharju 2012, 106.) Gordonin mallin kaava on seuraava:
𝑃 = 𝐷 𝑟 − 𝑔 (6)
Kaavassa osakkeen hinta (P) muodostuu jakamalla viimeisimpänä maksettu osinko (D) pääoman tuottovaatimuksen (r) ja osingon arvioidun kasvuvauhdin (g) erotuksella.
Gordonin mallin ydinajatus on, että yrityksen maksaman osingon kasvu heijastuu yrityk- sen osakkeen kurssiin kasvuna. Malli on teoreettinen ja todellisuudessa osakkeen ar- vostukseen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia. (Oksaharju 2012, 106-107.)
3.5 Kaupankäynti osakkeilla
Osakkeilla tapahtuvassa kaupankäynnissä on muutamia edellytyksiä, joita ilman ei myynti- ja ostotoimeksiantojen tekeminen ole mahdollista. Tällaisia vaatimuksia ovat muun muassa arvo-osuustili tai osakesäästötili ja osaketoimeksiantojen välittäjä. Muita huomioin aiheisia asioita ovat esimerkiksi pörssitoimeksiantojen tekeminen sekä kau- pankäyntikustannukset ja niiden vaikutus sijoituksen tuottoon.
3.5.1 Arvo-osuustili
Arvo-osuustili on henkilökohtainen tili, jossa arvopapereita säilytetään sähköisessä muo- dossa. Sen voi avata pankissa, pankkiiriliikkeessä tai arvopaperikeskuksessa. Sijoittajan omistukset voivat olla kirjattuna yhdelle arvo-osuustilille tai useammalle. Arvo-osuustilillä säilytetään ainoastaan sähköisiä arvopapereita, eikä tiliä voi sen takia käyttää muuhun tarkoitukseen. Esimerkiksi laskujen maksaminen ei sieltä ole mahdollista. Arvo-osuustili on mahdollista siirtää rahalaitoksesta toiseen. Nykyään monet toimijat tarjoavat arvo- osuustilin ja arvo-osuuksien säilyttämisen maksutta. Pörssitoimeksiannoista, eli ostami- sesta ja myynnistä, peritään kuitenkin kuluja. Arvo-osuustiliin liitetään hoitotili, jolta kau- pankäynnistä aiheutuvat kustannukset ja muut mahdolliset kulut peritään. (Pörssisäätiö 2017b, 6.)
3.5.2 Osto- ja myyntitoimeksianto
Osto- ja myyntitoimeksiantoja voi tehdä verkon välityksellä tai asioimalla pankissa, jossa oma arvo-osuustili on. Toimeksiantojen tekeminen on huomattavasti halvempaa tehdä itse verkon välityksellä, kuin asioimalla fyysisesti pankkikonttorilla. Toimeksiantoa teh- dessä määritellään ensimmäiseksi, onko kyseessä osto- vai myynti toimeksianto. Tämän jälkeen valitaan kohdeyritys, jonka osakkeita halutaan ostaa tai myydä. Seuraavaksi asetetaan, miten paljon halutaan ostaa tai myydä osakkeita. Toimeksiantoa tehdessä kannattaa aina asettaa rajahinta. Rajahinta on toimeksiantoon asetettava raja, joka mää- rittää mikä on maksimihinta ostettaessa tai alin hinta myytäessä, jolla toimeksianto voi
toteutua. Toimeksiannon toteuduttua kestää kaksi arkipäivää (pankkipäivää), että ostetut osakkeet on rekisteröity arvo-osuustilillesi. Myytäessä, toteutuneesta toimeksiannosta kestää myös kaksi arkipäivää, ennen kuin rahat ovat tilillä. Pörssissä tapahtuva kauppa on julkista ja osto- ja myyntihinnat, määrät sekä kaupan välittäjä ovat kaikkien nähtävillä.
Kaupan osapuolien henkilötietoja ei julkaista, kuten esimerkiksi nimiä tai tilinumeroita.
(Pörssisäätiö 2017b, 6-7.)
3.5.3 Kaupankäyntikulut
Osakesijoittajalle aiheutuu kuluja toimeksiantojen yhteydessä kaupankäyntikuluina ja toi- mijan mukaan arvo-osuustilistä. Kaupankäyntikulut ilmoitetaan usein prosenteissa ja mi- nimimäärä euroissa. Prosentuaalinen kulu otetaan koko kaupan summasta ja euromää- räistä minimiä käytetään, jos prosentuaalinen kulu on pienempi kuin euromääräinen mi- nimi. (Pörssisäätiö 2017b, 10.)
Kaupankäyntikulujen vaikutus osakkeita ostettaessa on varsinkin pienillä summilla mer- kittävä tekijä. Esimerkiksi jos kaupankäyntikulu on 0,5 prosenttia, mutta vähintään 8 eu- roa toimeksiannolta. Tällöin 100 euron kaupassa kulu on 8 euroa, eli 8 prosenttia koko kauppahinnasta. 1000 euron toimeksiannossa kulu on edelleen 8 euroa, mutta kauppa- hinnasta 0,8 prosenttia. 5000 euron toimeksiannolla kulu on vain 0,5 prosenttia. Kaupan- käyntikulujen osuus on tärkeä, sillä ne vaikuttavat sijoituksen tuottoon.
Yllä oleva esimerkki osoittaa, että sijoittajan on hyvä tiedostaa kaupankäyntikulujen vai- kutus. Kulut kasvattavat sijoituksen tuottovaatimusta ja kuluja kannattaakin pyrkiä mini- moimaan mahdollisimman paljon. Kulujen suuruus riippuu sijoittajan käyttämästä välittä- jästä ja kulujen suuruuden pystyy tarkastamaan helpoiten oman välittäjän internet sivus- tolta. (Pörssisäätiö 2017b, 10).
4 Arvosijoittaminen
Seuraavaksi opinnäytetyössä perehdytään arvosijoittamiseen ja sen eri strategioihin.
Painopiste opinnäytetyössä on kuitenkin passiivisessa arvosijoittamisessa ja sen avulla
tehtävässä osakepoiminnassa. Kappale 4 alalukuineen antaa katsauksen arvosijoittami- seen ja sen kannalta tärkeisiin aihepiireihin kuten esimerkiksi taloudellisten tunnusluku- jen käyttöön, laatuyhtiö statukseen ja markkinapsykologiaan.
4.1 Arvosijoittaminen
Arvosijoittaminen on yksi sijoitusstrategia ja perustuukin pitkälti osakepoimintaan. Kiin- nostus on yrityksien taloudellisessa asemassa sekä toiminnan kannattavuudessa. Huo- mioon tulee ottaa yrityksen markkina-asema, toimintaedellytykset, liikeidea, tuotteiden ja palveluiden kysyntä, johdon kyvykkyys sekä asiakasrakenne. Arvosijoittaja ottaa huomi- oon myös yritysten tulevaisuuden näkymät, mutta suhtautuu niihin korostamalla tulevai- suuden epävarmuutta. Riskiä pyritään minimoimaan painottamalla jo tiedossa olevia fak- toja. Ratkaisevan tärkeitä seikkoja sijoituspäätöstä tehdessä ovat yrityksen arvostus suhteessa nykyiseen nettovarallisuuteen ja tulokseen sekä osingonmaksukykyyn. (Lind- ström 2007, 20.)
Pörsseistä pyritään löytämään taloudellisten tunnuslukujen avulla yrityksiä, joiden osak- keet ovat markkinoilla aliarvostettuja. Tällaisia osakkeita kutsutaan arvo-osakkeiksi. Ni- mestään huolimatta, ostettaessa arvo-osakkeen hinta on matala. Arvostus on piilevää ja sen takia osakkeen markkina-arvo on huomattavasti todellista arvoa matalampi. (Heik- kilä 2017.)
Sijoitusta tehdessä tärkeää on ajatella ostavansa osan yrityksen liiketoiminnasta sen si- jaan, että ajattelisi ostavansa vain jonkun yrityksen osakkeita. Tärkeää on, että kohdeyri- tyksen hinta on edullinen, yritys on laadukas ja ansaintakyky on kunnossa. Ilman näitä seikkoja yritys ei läpäise arvosijoittajan taloudellisiin tunnuslukuihin perustuvaa seulon- taa. (Lindström 2007, 20.) Arvosijoittaja olettaa myös osakkeen hinnan nousevan. Tämä hinnan nousu tapahtuu markkinoiden korjausliikkeen kautta, kun aliarvostus korjaantuu korkeammaksi arvostukseksi markkinan toimesta. (Lindström 2007, 22.)
4.2 Kasvusijoittaja
Kasvusijoittaja pyrkii hyötymään pelkästään yrityksen osakkeen arvonnoususta ja käyt- tää lähtökohtana tämän päivän kurssia. Tavoitteena on hankkia osakkeita, joiden arvo kasvaa keskimääräistä nopeammin. Kasvusijoittaja kohdistaa valitsemaansa osakkee-
seen tulevaisuuden kasvuodotuksia ja onkin tästä syystä valmis maksamaan suurem- man hinnan osakkeesta ja hyväksyy huomattavasti suuremmat taloudelliset tunnusluvut.
Tässä asiassa kasvusijoittaja ja arvosijoittaja eroavat toisistaan, sillä arvosijoittajalle tär- keimpiä ovat nykyhetki ja alhaiset taloudelliset tunnusluvut, jotka kertovat yrityksen ali- arvostuksesta. (Lindström 2007, 22.)
Kasvuosakkeita ostava sijoittaja voi ajatella sijoittavansa osakkeisiin, joiden arvo alittaa todellisen arvon. Päätöksen teossa ei kuitenkaan käytetä olemassa olevia faktoja vaan tulevaisuuden arvioiden sekä odotuksia. Tulevaisuutta on mahdotonta varmuudella en- nustaa ja tästä syystä kasvusijoittajan tulevaisuuden näkemykset eivät välttämättä to- teudu koskaan. Arvosijoittaja pohjaa päätöksensä todennettaviin faktoihin ja tietoon, eikä anna paljoa painoarvoa lähitulevaisuuden näkymille. (Lindström 2007, 22.)
4.3 Arvosijoitusstrategiat
Arvosijoittajat jakaantuvat kolmeen eri luokkaan riippuen siitä, mitä strategiaa hän käyt- tää. Nämä ovat passiivinen arvostrategia, aktiivinen arvostrategia ja vastavirran ar- vostrategia. Näistä passiivinen- ja vastavirranstrategia soveltuvat yksityissijoittajille ja ak- tiivinen arvostrategia on mahdollista vain suurille institutionaalisille sijoittajille. (Lind- ström 2007, 27; Kallunki ym. 2007, 201.)
4.3.1 Passiivinen arvostrategia
Passiivinen arvostrategia perustuu osakepoimintaan tiettyjen taloudellisten tunnusluku- jen avulla. Tällaisia tunnuslukuja ovat esimerkiksi P/E-luku, P/B-luku, P/S-luku ja osin- kotuottoprosentti. Passiivisen arvostrategian pohja on tutkimuksissa, joiden mukaan markkinat järjestelmällisesti alihinnoittelevat tiettyjä osakkeita. Eli markkinat eivät ole toi- sin sanoen täysin tehokkaat. Passiivisen arvostrategian tuotto on usein erittäin vakaata ja sijoitusten arvo vaihtelee vähän. Strategiassa ei usein saada hyödynnettyä kovimpia kurssinousuja, mutta onnistutaan välttämään kovimmat laskut. (Kallunki ym. 2007, 201- 203.)
Passiivisessa arvostrategiassa sijoituskohteen valintaperusteena käytetään taloudellisia tunnuslukuja ja osakepoiminnassa käytetään screening-menetelmää. Tässä menetel-
mässä sijoituskohteet valitaan suodattamalla kaikki kiinnostavat osakkeet tietyn tunnus- luvun mukaan. Tämän jälkeen valitaan parhaiten kriteerit täyttävät osakkeet. Usein käy- tetään monia eri tunnuslukuja osakkeiden valintaan ja pisteytys tehdään sen mukaan, mille sijalle osake sijoittuu tietyn tunnusluvun mukaan. Näistä valitaan vähiten pisteitä saaneet ja ne ovat potentiaalisia sijoituskohteita. (Kallunki ym. 2007, 201-203.)
4.3.2 Aktiivinen arvostrategia
Aktiivinen arvostrategia sopii ainoastaan suurille institutionaalisille sijoittajille. Tässä stra- tegiassa pyritään löytämään hinnoittelultaan halpoja yrityksiä arvosijoittamisen periaat- teiden mukaisesti. Yrityksen osakkeita ostetaan halvalla niin suuri osa, että sijoittaja saa äänivallan vaikuttaa yrityksen päätöksiin tai tehdä päätökset itse. Tämän jälkeen ääni- vallan avulla ajetaan läpi strategiset muutokset yrityksen toimintaan, jotta yrityksestä tu- lisi jälleen kannattava. Näin sijoittaja pystyy itse aktiivisesti vaikuttamaan omaan sijoituk- seensa. Toinen vaihtoehto on pilkkoa yritys eri toimintoihin ja kehittää niitä. Kehitystyön jälkeen toiminnot myydään voitolla, jolloin sijoittajalle tulee tuottoa. (Lindström 2007, 29- 30; Kallunki ym. 2007, 205.)
4.3.3 Vastavirran arvostrategia
Vastavirran strategiaa kutsutaan myös contrarian-strategiaksi. Vastavirran strategia pe- rustuu havaintoon, jonka mukaan markkinat ylireagoivat hyviin ja huonoihin uutisiin.
Osake, jonka kurssi on laskenut voimakkaasti, tulee myös nousemaan. Puolestaan voi- makkaan nousun jälkeen kurssi myös laskee. Tässä strategiassa pyritään hyödyntä- mään tätä markkinoiden reagointia sijoittamalla yrityksiin, joiden osakkeen kurssi on las- kenut eniten tietyllä ennalta määrätyllä periodilla. Oletuksena on, että laskun jälkeen osakkeen kurssi nousee ja sijoittaja saa näin voittoa. (Kallunki ym. 2007, 205-206.)
4.4 Arvosijoittajan tunnusluvut
Arvosijoittamisessa yrityksen taloudelliset tunnusluvut ovat tärkeimmässä asemassa.
Tunnuslukujen avulla pystytään seulomaan osakkeita ja näin löytämään strategian mu- kaisia sijoituskohteita. Arvosijoittajan osakepoiminta perustuukin erittäin pitkälti tunnus- lukuihin ja pitkään sijoitusperiodiin.
4.4.1 P/E - luku
Tunnusluku kuvaa miten monta vuotta nykyisellä nettotuloksella kestäisi, jotta yrityksen tuottama voitto vastaisi osakkeen markkina-arvoa. Eli miten monessa vuodessa yrityk- sen voitto vastaisi oman pääoman markkina-arvoa. P/E-tunnusluvussa osoittajana on oman pääoman markkina-arvo (P). Nimittäjänä on yrityksen nettotulos (E). Osakkeen hinta kerrotaan osakkeiden lukumäärällä ja näin saadaan laskettua yrityksen oman pää- oman markkina-arvo (P). Nettotuloksella tarkoitetaan yrityksen todellista operatiivisesta liiketoiminnasta saatua tulosta. Nettotulos tarkoittaakin siis yrityksen voittoa, josta on vä- hennetty kulut ja poistettu satunnaiset ei-toistuvat kulut ja tuotot. Nettotulos on siis puh- das voitto mitä yritys on tehnyt. (Kallunki ym. 2007, 157-158; Heikkilä 2019.) P/E-luku saadaan laskettua seuraavalla kaavalla:
𝑃
𝐸 =𝑌𝑟𝑖𝑡𝑦𝑘𝑠𝑒𝑛 𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 𝑁𝑒𝑡𝑡𝑜𝑡𝑢𝑙𝑜𝑠
(7)
P/E-luku voidaan laskea myös osakekohtaisesti. Tällöin osoittajana on yksittäisen osak- keen hinta ja nimittäjänä tulos per osake. Tällöin kaava on muotoa:
𝑃
𝐸 =𝑂𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑒𝑛 ℎ𝑖𝑛𝑡𝑎 𝑇𝑢𝑙𝑜𝑠 𝑝𝑒𝑟 𝑜𝑠𝑎𝑘𝑒 (8)
Yritysten tunnusluvuista sijoittajien näkökulmasta P/E-tunnusluku on yksi käytetyimmistä arvonmäärityksen tunnusluvuista. Tunnusluku on tulokseen suhteutettu. Esimerkiksi jos P/E-tunnusluku on 10, silloin yrityksellä kestäisi nykyisellä nettotuloksella 10 vuotta, jotta se vastaisi omanpääoman markkina-arvoa. (Heikkilä 2019.) Taulukossa 1 on esitelty Helsingin pörssin yritysten keskimääräinen P/E-luku vuosilta 2012 – 2016.
Taulukko 1. Helsingin pörssin yhtiöiden P/E-luvun kehitys 2012-2016 (Almatalent 2019d).
Tunnusluvun käytössä on myös omat heikkoutensa, jotka sijoittajan tulee ottaa huomi- oon käyttäessään sitä yrityksen arvonmääritykseen. P/E-tunnuslukua kannattaa aina vertailla toisiin saman toimialan yrityksiin, sillä toimiala vaikuttaa kyseiseen tunnuslukuun ja varsinkin yleisesti vertailukelpoisuuteen. Vertailu kannattaa tehdä mahdollisimman ho- mogeenisen, eli samanlaisen ryhmän kesken. P/E ei huomioi yritykseen liittyvää riskiä eikä kasvuodotuksia. Yritykseen kohdistuvien kasvuodotusten tulisi näkyä hinnassa ja näin ollen tällaisen yrityksen P/E-tunnusluvun pitäisi olla korkeampi kuin vastaavasti yri- tyksen, jonka kasvuodotukset ovat matalat. Tunnusluvun käyttöä vaikeuttaa myös se, jos yrityksen tulos osaketta kohden on nolla tai erittäin lähellä sitä. Tällöin P/E-tunnusluku saa erittäin korkeita arvoja tai niin sanotusti räjähtää käsiin. Esimerkiksi luku voi tällöin olla 342 tai jotain vielä suurempaa. Jos tulos per osake on nolla tai negatiivinen, ei P/E- lukua voida laskea ollenkaan. (Almatalent 2019d.)
4.4.2 P/B - luku
P/B-tunnusluku mittaa kohdeyrityksen osakkeen hinnan (P) ja osakekohtaisen oman- pääoman (B) välistä tasearvon suhdetta. Tunnusluku kertoo, miten moninkertainen oman pääoman markkina-arvo on verrattuna kirjanpidolliseen oman pääomaan arvoon.
Oman pääoman tasearvo saadaan laskemalla vapaan- ja sidotun oman pääoman, va- paaehtoisten varausten ja poistoerojen summa. Tunnusluku saadaan laskettua seuraa- villa kaavoilla: (Knüpfer & Puttonen 2018, 242; Alma Talent 2019a.)
𝑃
𝐵= 𝑂𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑒𝑛 𝑘𝑢𝑟𝑠𝑠𝑖 𝑜𝑠𝑎𝑘𝑒𝑘𝑜ℎ𝑡𝑎𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑜𝑚𝑎 𝑝ää𝑜𝑚𝑎
(9)
Tunnusluku voidaan laskea kahdella eri tapaa: osakekohtaisella tasolla tai yritystasolla.
Riippumatta kummalla tavalla tunnusluku lasketaan, arvoksi tulee sama. P/B-luku ker- too, miten moninkertainen yrityksen markkina-arvo on verrattuna oman pääoman kirjan- pidolliseen arvoon. Yrityksillä, joiden omanpääoman tuotto on matala, on P/B usein myös matala. Toimiala vaikuttaa merkittävästi tunnusluvun suuruuteen. Jos yrityksen liiketoi- minta sitoo vain vähän omaa pääomaa, on P/B tällöin korkea. Esimerkiksi tällaisia toimi- aloja ovat ohjelmistotuotanto ja konsultointi, jotka eivät vaadi paljoa omaa pääomaa.
Puolestaan esimerkiksi teollisuusyrityksillä P/B on usein matala, sillä liiketoiminta sitoo ja vaatii paljon omaa pääomaa. P/B-lukua ei ole järkevää käyttää vertailuun aloilla, joissa oman pääoman tasearvo ei ole merkityksellinen. Tunnusluku saa suuren arvon, eikä
kerro mitään olennaista yrityksestä. Jos oma pääoma saa yrityksellä negatiivisen arvon ei P/B-tunnuslukua ole mielekästä esittää. Usein tässä tilanteessa sitä ei esitetä tai sillä on arvo 999. (Alma Talent 2019a: Kallunki ym. 2007, 160-163.)
𝑃
𝐵=𝑂𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑝ää𝑜𝑚𝑎𝑛 𝑘𝑖𝑟𝑗𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 (10)
Tunnusluvun käytön suurimmista haasteista on se, että P/B-luku ei huomioi millään ta- paa yrityksen tuloksellisuutta. Eli vaikka yrityksen tulos olisi negatiivinen ei pelkästään P/B-lukua käyttämällä pysty tietämään millainen on yrityksen tämänhetkinen tuloskunto.
P/B- luku voi myös helposti vääristyä esimerkiksi yrityskauppojen seurauksena. Tällöin tunnusluku näyttää alhaisemmalta, kuin mitä se on todellisuudessa. Yrityskaupan seu- rauksena ostavan yrityksen taseeseen syntyy kaupan seurauksena liikearvoa, vaikka oikeasti netto-omaisuus on taseen omaa pääomaa pienempi (Alma Talent 2019a.)
4.4.3 Osinkotuottoprosentti
Osinkotuottoprosentti on mahdollista laskea kahdella eri tavalla: yritystasolla ja osake- kohtaisella tasolla. Osinkotuottoprosentti kuvaa yrityksen maksaman osingon määrää suhteessa pörssikurssiin. Tunnusluku saadaan jakamalla osakekohtainen osinko osak- keen osakekurssilla ja kertomalla lopputulos sadalla. (AlmaTalent 2019b; Heikkilä 2019.) Osinkotuottoprosentin kaava on seuraava:
𝑂𝑠𝑖𝑛𝑘𝑜𝑡𝑢𝑜𝑡𝑡𝑜𝑝𝑟𝑜𝑠𝑒𝑛𝑡𝑡𝑖 = 𝑂𝑠𝑎𝑘𝑒𝑘𝑜ℎ𝑡𝑎𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑜𝑠𝑖𝑛𝑘𝑜
𝑂𝑠𝑎𝑘𝑒𝑘𝑢𝑟𝑠𝑠𝑖 × 100 (11)
Osinkotuottoprosentti kertoo sijoittajalle miten paljon osinkoa yritys jakaa prosentuaali- sesti sijoituskohteen arvoon nähden. Tätä tuottoa voi verrata esimerkiksi korkosijoituk- sista saataviin tuottoihin. Osinkotuotto on tärkeä arvosijoittamisen kannalta, sillä se tuo sijoittajalle vakaata kassavirtaa. Osinko on myös vähempiriskinen osakkeen tuottoerä.
Historiallinen osinkotuottoprosentti kertoo paljon yrityksen osingon maksusta. (Alma Ta- lent 2019b; Heikkilä 2019.) Taulukko 2 havainnollistaa Helsingin pörssin yritysten keski- määräistä osinkotuottoprosenttia.
Taulukko 2. Helsingin pörssin yritysten keskimääräinen osinkotuottoprosentti 2012-2016 (Alma Talent 2019b).
4.4.4 P/S - luku
P/S-tunnusluku kertoo yrityksen markkina arvon (P) suhteessa vuotuiseen liikevaihtoon (S). P/S on erittäin toimialariippuvainen ja sitä kannattaa käyttää saman toimialan yrityk- sien vertailuun. Laskettaessa tunnuslukua käytetyn liikevaihdon tulee vastata 12 kuu- kautta, sillä muuten tunnusluku vääristyy ja ei ole käyttökelpoinen. (Alma Talent 2019c.) Tunnusluku saadaan laskettua kaavalla:
𝑃
𝑆= 𝑀𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎 − 𝑎𝑟𝑣𝑜 𝐿𝑖𝑖𝑘𝑒𝑣𝑎𝑖ℎ𝑡𝑜 (12)
P/S on tulospohjainen tunnusluku ja kertoo miten paljon myyntiä, yritys tekee suhteessa markkina-arvoon. Tunnusluku saadaan jakamalla yrityksen markkina-arvo liikevaihdolla.
Jos tunnusluvun arvo on pieni, silloin hinta on halpa suhteessa liikevaihtoon. P/S-luku voidaan laskea myös silloin, jos yritys tekee tappiota. P/S ei huomioi myöskään tulok- seen vaikuttavia poikkeuksellisia tapahtumia, kuten esimerkiksi satunnaisia eriä. (Lind- qvist 2015.) Taulukko 3 havainnollistaa Helsingin pörssin keskimääräistä P/S-lukua.
Taulukko 3. Helsingin pörssin yrityksien keskimääräinen P/S-luku (Alma Talent 2019c).
P/S-lukua käytettäessä on otettava huomioon, että se ei huomioi ollenkaan yrityksen kannattavuutta esimerkiksi velkaantumista. Yritys voi kasvattaa myyntiään velkaantu- malla. Tällöin P/S-luvun mukaan yritys vaikuttaa halvalta, mutta todellisuus onkin muuta.
Velkaantumisella saavutettu myynnin kasvu on vääristänyt tunnusluvun. P/S ei myös- kään huomioi myynnin marginaaleja, eli myynnin kannattavuutta. (Lindqvist 2015.)
4.5 Laatuyhtiö
Arvosijoittajalle keskeisiä ovat yhtiön arvostuksesta kertovat tunnusluvut, mutta myös erittäin tärkeää on yhtiön laatu. Pitkällä sijoitusperiodilla laatuyhtiöt erottuvat selkeästi muista tarjoamansa tuoton perusteella. Osakemarkkinoiden liikehdintää on mahdotonta ennustaa, mutta kärsivällinen sijoittaja löytää laatuyhtiön osakkeita arvo-osakkeen ar- vostuksella. Erittäin tärkeätä on seurata markkinoita kärsivällisesti ja odottaa markkinoi- den ylireagoinnin, tai muun syyn aiheuttavan kurssilaskua. Laatuyhtiön arvonnousu on erittäin varmaa. Yhtiön liiketoiminta ja osingon maksukyky ovat kestävällä pohjalla, sekä yhtiön johto on kyvykäs. Yrityksen kyky tehdä voittoa ja sen seurauksena kasvanut osinko tuovat mukanaan myös arvonnousua yrityksen osakkeen kurssiin. (Oksaharju 2013, 45-47.)
Laatuyhtiön erottaa muista siitä, että yrityksellä on jonkinlainen kilpailuetu muihin saman toimialan yrityksiin nähden. Kilpailuetuna voi toimia patentit, osaaminen ja tietotaito mitä ei löydy kilpailijoilta, vahva brändi tai johtava markkina-asema. Laatuyhtiölle on tyypillistä kasvattaa liiketoiminnasta saatuja tuottoja ja kyky maksaa sijoittajalle vuosittaista, par- haassa tapauksessa kasvavaa osinkoa. (Katsenelson 2007, 80.)
4.6 Aika arvosijoittajan ystävänä
Arvosijoittamisen onnistumisen kannalta aika on erittäin tärkeä tekijä. Sijoittajalta vaadi- taan pitkäjänteisyyttä ja pitkää sijoitushorisonttia. Arvosijoittaminen perustuu aliarvostet- tujen yhtiöiden osakkeiden löytämiseen. Kun aliarvostettu yhtiö on löytynyt ja kyseisen yhtiön osakkeita ostettu. Alkaa seuraava aikaa vaativa vaihe, joka on aliarvostuksen poistuminen. Aliarvostus ei poistu osakkeen hinnasta pienessä ajassa vaan vaatii sijoit- tajalta kärsivällisyyttä. (Ling 2019.)
Usein kurssi jatkaa vielä laskua ennen kuin aliarvostus poistuu ja kurssi lähtee nouse- maan. Osakkeen ostaminen kurssin ollessa halvimmillaan on erittäin vaikeaa, sillä tule- vaisuutta on mahdotonta ennustaa tarkasti. Tästä syystä aliarvostetun yhtiön löytäes- sään on järkevintä tehdä ostopäätös, eikä jäädä spekuloimaan pitkään jatkuuko kurssi- lasku. Mikäli kurssi jatkaa laskemistaan ilman että yrityksessä on tapahtunut muutosta huonompaan. Kannattaa sijoittajan miettiä saman osakkeen uudelleen ostamista. Tällöin ostojen keskihinta pienenee ja kurssin käännyttyä hyöty on suurempi. (Lindström & Lind- ström 2011, 184-185.)
Lähtökohtana on, että arvosijoittaja pitää omassa salkussaan arvo-osakkeet, joiden yri- tysten liiketoiminta on kannattavaa, hinnoittelu järkevää ja osinkopolitiikka johdonmu- kaista. Sijoittajalle tulee kuitenkin vastaan tilanteita, jolloin osakkeita on järkevämpi myydä kuin pitää. Arvo-osake voi olla järkevää vaihtaa toiseen, mikäli salkkuun tarvitaan lisää hajautusta tai muuta riskienhallintaa. Yhtiön arvostuksen noustessa liian korkeaksi on järkevintä myydä sijoitus pois, sillä tällöin arvostus uhkaa purkaantua ja se näkyy puolestaan omistetun osakkeen kurssilaskussa. Liiketoiminnan merkittävä heikentymi- nen tai laatuyhtiöstatuksen vaarantuminen ovat myös syitä, jolloin pitää pohtia kannat- taako myydä kyseisen yhtiön osakkeet pois omasta salkusta. (Heins & Tilson 2013, 207.)
4.7 Markkinapsykologia
Arvosijoittajalle on erittäin tärkeää tehdä sijoituspäätökset neutraalin objektiivisesti. Si- joituspäätökset tulisi tehdä konkreettisten faktojen perusteella, eikä päätöksiin saa vai- kuttaa huhut, mielipiteet tai ympäristö. Tyynenä ja rauhallisena pysyminen, sekä oman sijoitusfilosofian seuraaminen vaatii sijoittajalta erittäin paljon hermoja ja pitkäjäntei- syyttä. Varsinkin markkinan hermoillessa ja osakkeiden kurssien heiluessa kylmäher- moisuuden tärkeys korostuu. Arvosijoittajalle voi tulla mahdollisuuksia hankkia laatuyh- tiöitä edullisesti muiden sijoittajien hermoillessa. (Chan 2012, 60.)
Laumakäyttäytyminen on ajoittain esiintyvä ilmiö sijoittajien keskuudessa. Markkinoilla vallitseva epävarmuus saa sijoittajat hermoilemaan ja myymään laumalla osakkeita. Tä- män vuoksi osakekurssit laskevat enemmän kuin niiden pitäisi normaalisti. Tällainen ti- lanne vaatii sijoittajalta rauhallisuutta ja ymmärrystä kurssin laskun syystä. Onko kurssin lasku perusteltua liiketoiminnallisilla syillä vai laumakäyttäytymisen aiheuttamaa? Kyl-
mähermoisuus on erittäin tärkeää, sillä hätäiset sijoituspäätökset ovat usein erittäin huo- noja. Tästä syystä arvosijoittajan on tärkeää ymmärtää markkinapsykologian vaikutus osakekursseihin. (Lindström 2007, 63-65.)
4.8 Faman ja Frenchin tutkimus arvosijoittamisen puolesta
Eugene F. Fama ja Kenneth French ovat tutkineet tunnuslukujen mukaan tehtyä osake- poimintaa. He ovat osoittaneet arvosijoittamisen olevan tuottoisa sijoitusstrategia mo- nissa tieteellisissä tutkimuksissaan. Heidän julkaisemansa tutkimus vuodelta 1992 “The Cross-Section of Expected Stock Returns” on erittäin hyvä esimerkki tästä. Tutkimuk- sessa Fama ja French tutkivat Yhdysvaltojen pörsseissä noteerattuja osakkeita ajalta 1963-1990. Tutkimuksessa osakkeet jaettiin kymmeneen yhtä suureen salkkuun arvos- tuksen mukaan. Fama ja French tutkivat näiden osakesalkkujen kehitystä. Tutkimuk- sessa selvisi, että arvo-osakkeet tuottivat ylivoimaisesti parhaiten. Arvo-osakkeet tuotti- vat tarkasteluperiodin aikana 21,4 prosenttia, kun puolestaan tunnusluvuilla mitattuna yliarvostetut osakkeet tuottivat 8 prosenttia. Tutkimuksessa on mielenkiintoista ja huo- mioitavaa että osakkeiden beta-luvulla ja tuotolla ei ollut merkittävää korrelaatiota. Tut- kimus haastaa tuloksellaan osakkeiden CAP-mallin hinnoittelun. (Fama & French 1992, 449-450.)
Arvosijoittamisen tehokkuus sijoitusstrategiana on todistettu tieteellisesti ja varsinkin pit- källä sijoitusperiodilla todistettu tuottoisaksi. Arvosijoittaminen kyseenalaistaa perintei- sen käsityksen tuoton ja riskin suhteesta, sekä oletuksen että markkinat toimivat tehok- kaasti. Faman ja Frenchin tutkimus osoittaa, että arvostrategiaa noudattamalla olisi mah- dollista saada ylituottoa sijoittamalla tunnuslukujen valossa aliarvostettuihin yrityksiin.
5 Opas
Opinnäytetyön toiminnallinen osuus on nimeltään aloittelijan opas arvo-osakkeiden poi- mintaan. Opas löytyy kokonaisuudessaan liitteenä tämän opinnäytetyön lopusta. Idea oppaan tekemiseen alkoi keväällä 2019. Opinnäytetyön tekeminen oli ajankohtaista ja mietin, mistä aiheesta haluaisin opinnäytetyöni tehdä. Olen pitkään ollut kiinnostunut si- joittamisesta ja olinkin jo päättänyt, että haluan tehdä opinnäytetyöni jostain sijoittami- seen liittyvästä. Etsin sijoituskohteita omille varoilleni ja tutustuin erilaisiin sijoitusstrate- gioihin. Samalla kiinnostuin arvosijoittamisesta, sillä se vastasi omaa sijoitusfilosofiaani.
Tutkittuani arvosijoittamista sain idean opinnäytetyölleni. Huomasin, että vaikka tutkittua tietoa ja kirjallisuutta arvosijoittamisesta on runsaasti, selkeää ja helppolukuista materi- aalia oli niukasti. Samalla päätin, että teen opinnäytetyökseni selkeän ja ymmärrettävän oppaan arvosijoittamisesta.
Oppaan työstämisen aloitin syksyllä 2019. Tutustuin laajasti erilaisiin kirjoihin, artikkelei- hin ja uutisiin, jotka käsittelivät sijoittamista. Tämän jälkeen syvennyin tarkemmin käsit- telemään lähdekirjallisuutta arvosijoittamisesta. Pyrin tekemään muistiinpanoja ja pitä- mään mielessä, mitä tietoa aloitteleva sijoittaja tarvitsisi arvosijoittamisesta saadakseen kokonaisvaltaisen käsityksen arvosijoittamisen eri strategioista ja miten niitä käytetään.
Pyrin samalla keskustelemaan aktiivisesti ihmisten kanssa, jotka olivat eri ikäluokkaa ja eri elämäntilanteissa. Keskustelin heidän kanssaan arvosijoittamisesta ja monet eivät olleet kuulleet koko käsitteestä, vaikka omistivatkin osakkeita. Näistä keskusteluista sain arvokasta tietoa kokemattoman sijoittajan näkökulmasta.
5.1 Oppaan suunnittelu ja tavoitteet
Oppaan tekeminen alkoi suunnittelulla ja materiaaliin tutustumisella. Materiaalia keräsin koko opinnäytetyö prosessin ajalta. Aihepiiriä käsittelevät kirjat, artikkelit ja uutiset toimi- vat oppaan pohjatietona. Oppaan rakenteessa ja sisällysluettelossa pyrin mukailemaan raportin sisällysluetteloa. Keskeisimmässä roolissa oppaan toteutuksessa oli raportin vii- tekehys, sillä opas pohjautuu pitkälti samaan teoriatietoon. Suuressa roolissa on ollut myös omakohtainen kokemus sijoittamisesta ja etenkin oma kokemus arvosijoittamiseen vaadittavasta tiedosta onnistuneiden sijoituspäätösten tekemiseksi.
Oppaan suunnittelussa on käytetty apuna omaa lähipiiriäni. He ovat lukeneet tuotostani ja kommentoineet ahkerasti sitä sen ensimmäisistä raakileista lähtien. Tästä on ollut pal- jon apua, sillä se on auttanut luomaan selkeän, helppolukuisen ja kansantajuisen oppaan arvosijoittamisesta, niin sisällön kuin rakenteenkin kannalta.
5.2 Oppaan toteutus ja käyttö
Opas on tarkoitettu aloittelevalle sijoittajalle, joka on kiinnostunut arvosijoittamisesta. Se on tarkoitettu yksityishenkilöiden käyttöön ja toimii tietoa antavana tekstinä. Opas toimii apuna arvosijoittajan suorittamaa osakepoimintaa varten. Opas on suunniteltu kokonai-
suudeksi ja passiivisen arvosijoittamisen prosessimaisuuden takia se on tarkoitettu luet- tavaksi kokonaisuutena. Suunnittelussa on pyritty huomioimaan lukijan tarpeet mahdol- lisimman hyvin. Johdonmukaisen kappalejaon avulla kokonaisuus on pyritty pitämään selkeänä ja helppo lukuisena. Luettuaan oppaan sijoittajan on helppo palata takaisin op- paan pariin siitä kohdasta, jossa hän on omassa sijoitusprosessissaan.
Visuaalisella sisällöllä pyrittiin johdonmukaiseen kokonaisuuteen. Passiivisen arvosijoit- tamisen prosessi ja sijoituskohteiden jaottelu tunnuslukujen avulla on kuvattu perusteel- lisesti ja kohta kohdalta. Tämä helpottaa lukijaa seuraamaan ja ymmärtämään koko pro- sessia. Oppaan visuallisessa ilmeessä on kuunneltu palautetta ja sitä on pyritty muok- kaamaan palautteen perusteella ulkonäöltään ja sisällöltään selkeäksi ja informatii- viseksi.
6 Pohdinta ja johtopäätökset
Opas on suunniteltu erityisesti aloittelevaa sijoittajaa varten, joka haluaa tutustua arvo- sijoittamiseen. Myös kokeneemmille sijoittajille opas toimii loistavana katsauksena aihe- piirin pariin. Halusin pitää oppaan rajattuna ja siinä käsitelläänkin pitkälti arvosijoittajan osakepoimintaa tunnuslukujen avulla. Koin että rajaamalla oppaan tällä tavalla se palve- lisi mahdollisimman hyvin pääasiallisen kohdetyhmän tarpeita. Työ ei tarjoa sijoitusneu- vontaa, vaan ohjeistaa miten tunnuslukujen avulla arvosijoittaja etsii potentiaalisia sijoi- tuskohteita.
Opinnäytetyö on mielestäni ajankohtainen. Yksityishenkilöiden sijoittaminen on tärkeä aihe, sillä se on yksi säästämisen muodoista. Säästäminen puolestaan on aina ajankoh- taista jokaisen elämässä. Erityisesti tällä hetkellä opas, joka käsittelee arvosijoittamista, on erittäin ajankohtainen. Korona-virus on saanut osakkeiden kurssit laskemaan huo- mattavasti ja markkinat reagoivat voimakkaasti molempiin suuntiin. Tämä markkinoiden hermostuneisuus ja voimakkaat kurssiliikkeet, sekä osakkeiden yleisen arvostuksen huomattava lasku luovat arvosijoittajalle erittäin loistavia mahdollisuuksia löytää aliar- vostettuja osakkeita ja onnistua osakepoiminnassa.
Lähteinä työssä on käytetty monipuolisesti arvosijoittamista käsitteleviä kirjoja, artikke- leita ja internet-sivuja. Lähteiden avulla työhön on saatu kerättyä oleellinen teoreettinen tieto ja tämän tiedon avulla on luoto työn teoreettinen viitekehys. Viitekehyksessä pysy- minen oli välillä haastavaa, sillä työn aihepiiri on erittäin suuri ja monesta käsitellystä
aiheesta olisi mahdollista tehdä itsessään jo opinnäytetyö. Hyvin luotu sisällysluettelo auttoi pysymään viitekehyksessä ja työn sisällysluettelon tekeminen olikin erittäin tärkeä vaihe koko opinnäytetyöprosessissa. Hyvin tehty sisällysluettelo toimi koko työn selkä- rankana ja auttoi hahmottamaan työn kokonaisuutena.
Opinnäytetyöni on toiminnallinen ja koostuu raportista sekä oppaasta. Työ on suunniteltu kokonaisuudeksi ja lukijan on ensin käytävä läpi raporttiosuus, jotta hän ymmärtää vaa- ditun teoreettisen tiedon osake- ja arvosijoittamisesta. Tämän jälkeen lukija syventyy op- paan pariin ja lähtee toteuttamaan tunnuslukuihin perustuvaa osakepoimintaa oppaan avustuksella. Teoreettisen tiedon ymmärtäminen on välttämätöntä, sillä lukijan on pereh- dyttävä tunnuslukujen avulla löydettyihin sijoituskohteisiin kokonaisvaltaisesti.
Haastavinta oli oppaan visuaalinen ilme. Itselläni ei ole kokokemusta graafisesta suun- nittelusta tai vastaavasta, joten oppaan visuaalinen puoli oli haastava. Toinen haaste oli kuvata tunnuslukuihin perustuva arvosijoittajan osakepoiminta mahdollisimman helposti.
Haasteena oli tiivistää sijoittamista ja erityisesti arvosijoittamista käsittelevä tietomäärä selkeäksi paketiksi, jota aloitteleva sijoittaja pystyy hyödyntämään tehdessään omaa si- joituspäätöstään. Tässä onnistuin mielestäni hyvin ja palautteesta on ollut suuri apu tässä. Vaihe kerrallaan käyty prosessi on saatu oppaassa kuvattua selkeästi. Oppaassa olevien yritysten tunnusluvut ovat tietyltä hetkeltä, ja ne eivät sovellu suoraan käytettä- viksi myöhemmin, lukijan tulee itse tehdä viimeisimpien tunnuslukujen avulla oma osak- keiden jaottelu. Työhön on myös sisällytetty vinkkejä jokaisen vaiheen kohdalla. Op- paasta saatu palaute on ollut erittäin tärkeää ja auttanutkin paljon päämäärän saavutta- misessa.
Lähteet
Alma Talent 2019a. P/B – luku. Https://www.almatalent.fi/tietopalvelut/tunnuslu- kuopas/porssitunnusluvut/p-b-luku. Luettu 14.11.2019.
Alma Talent 2019b. Osinkotuotto-%. Https://www.almatalent.fi/tietopalvelut/tunnuslu- kuopas/porssitunnusluvut/osinkotuotto-prosentti. Luettu 15.11.2019.
Alma Talent 2019c. P/S – luku. Https://www.almatalent.fi/tietopalvelut/tunnuslu- kuopas/porssitunnusluvut/p-s-luku. Luettu 14.11.2019.
Alma Talent 2019d. P/E – luku. Https://www.almatalent.fi/tietopalvelut/tunnuslu- kuopas/porssitunnusluvut/p-e-luku. Luettu 15.11.2019.
Chan, Ronald W. 2012. The Value Investors. Lessons from the World’s Top Fund Man- agers. John Wiley & Sons Singapore, Singapore.
Fama, Eugene F. & French, Kenneth R. 1992. The Cross-Section of Expected Stock Returns. The Journal of Finance. Vol. XLVII, Nro. 2. June 1992.
Https://www.ivey.uwo.ca/cmsmedia/3775518/the_cross-section_of_expected_stock_re- turns.pdf. Luettu 13.10.2019.
Heikkilä, Timo 2019. Kolme sijoittajan tärkeintä tunnuslukua. Sijoittaja.fi. Päivitetty 20.08.2019. Https://www.sijoittaja.fi/64957/kolme-sijoittajan-tarkeinta-tunnuslukua/. Lu- ettu 18.11.2019.
Heikkilä, Timo 2017. Mikä on arvo-osake?. Sijoittaja.fi. 17.05.2017. Https://www.sijoit- taja.fi/58118/mika-arvo-osake/. Luettu 13.10.2019.
Heins, John & Tilson, Whitney 2013. The Art of Value Investing. How the World’s Best Investors Beat the Market. John Wiley & Sons, New Jersey.
Hämäläinen, Karo 2003. Osakesijoittajan opas. Tammi, Helsinki.
Isola, Juho 2015. Allokaatio – yksi sijoittajan tärkeimmistä päätöksistä. Salkunraken- taja.fi. Https://www.salkunrakentaja.fi/2015/06/allokaatio-on-yksi-sijoittajan-tarkeista- paatoksista/. Luettu 3.10.2019.
Kagan, Julia 2019. Compound Interest. Investopedia.com. Päivitetty 18.9.2019.
Https://www.investopedia.com/terms/c/compoundinterest.asp. Luettu 3.9.2019.
Kallunki, Juha-Pekka & Martikainen, Minna & Niemelä, Jaakko 2007. Ammattimainen sijoittaminen. 5. uudistettu painos. Talentum, Helsinki.
Knüpfer, Samuli & Puttonen, Vesa 2018. Moderni Rahoitus. 10. uudistettu painos. Alma Talent, Helsinki.
Katsenelson, Vitaliy N. 2007. Active Value Investing. Making Money in Range-Bound Markets. John Wiley & Sons, New Jersey.
Lindqvist Konsta, 2015. Sijoittajan yleisimmät tunnusluvut ja arvostuskertoimet. Salkun- rakentaja.fi. Https://www.salkunrakentaja.fi/2015/11/sijoittajan-yleisimmat-tunnusluvut- ja-arvostuskertoimet/. Luettu 17.11.2019.
