1907. — V. M. — Esit. N:o 2.
L a k i v a l i o k u n n a n m i e t i n t ö N:o 4 Keisarillisen Majesteetin armol- lisen esityksen johdosta Suomen Edus- kunnalle järjestetyn notarilaitoksen voimaanpanemisesta.
Tämän armollisen esityksen on Eduskunta lähettä- nyt Lakivaliokuntaan, joka sitten pyynnöstään on saa- nut vastaanottaa eräitä esitystä valmisteltaessa synty- neitä asiakirjoja.
Suomen Valtiosäätyjen 1900 vuoden valtiopäivillä tekemästä anomuksesta antoi hallitus 1904—1905 vuosien valtiopäivillä Säädyille armollisen esityksen järjestetyn notarilaitoksen toimeenpanemisesta, mutta Valtiosäätyjen alamaisessa vastauskirjelmässä 15 päivältä huhtikuuta 1905 ilmoitetuista syistä ei lainmukaista päätöstä asiassa aikaansaatu, joten se raukesi.
Notarilaitos, joka useimmissa sivistysmaissa on käy- tännössä ja toisissa niistä jo vuosisatoja vanha, on, lu- kuunottamatta muutamia hajanaisia pääasiallisesti vek- seli- ja meriprotestien toimittamista koskevia säännöksiä, Suomen oikeudelle vieras. Tämän laitoksen päämerkitys on siinä, että yksityiset henkilöt, teettämällä välipu- heita ja muita oikeustoimia koskevat asiakirjat notarilla,
2 V. M. — Esit. N:o 2.
saavat sanotut kirjansa yhtä luotettaviksi kuin julkisen viranomaisen asiakirjat ovat. Notarin oikeustoimesta tekemä asiakirja, n. k. notarinperuskirja, on niin muo- doin täytenä todistuksena siitä, mitä kirjassa on todis- tettu, niin kauan kuin kirjaa ei näytetä vääräksi. Sen, joka puheensa tueksi voi vedota notarinperuskirjaan, ei siis tarvitse esittää asiastaan sen enempiä todisteita, vaan on todistamisvelvollisuus vastapuolen. Kun nota- rinperuskirjalla on tällainen julkinen luotettavuus, ja se seikka, että notareiksi määrätään ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat suorittaneet lainopilliset opinnäyt- teet ja käytännöllisesti tehtäväänsä harjaantuneet, takaa, että asiallisten sopimukset ja lausumat täsmällisesti tu- levat kirjaan merkityiksi ja että laissa säädettyjä muo- dollisuuksia vaarin otetaan, on selvää, että asiakirjain teettäminen notarilla on mitä tehokkain keino estämään vastaisia oikeusriitoja. Ja jos oikeudenkäynti syntyy, ei tarvittaisi turvautua aikaa kysyvään vierasmiesten kautta tapahtuvaan toteennäyttöön, joka todistamistapa sitä paitsi on sekä kallis että monessa tapauksessa epä- luotettavakin, vaan saataisiin, esittämällä riitakysymyksen selvittämiseksi notarinperuskirja. oikeudenkäynti verrat- tain halvalla ja ennen kaikkea joutuisaan ratkaistuksi.
Varmuuden aikaansaamista yksityisten välisissä oikeus- suhteissa edistää myöskin se, että oikeustointa koskevan peruskirjan kappale jää notarin haltuun. Asiallisella on silloin mahdollisuus hankkia selkoa, onko toisen esittämä notarinperuskirja oikea, jota paitsi notari hänen apuansa käyttäneelle voi antaa uuden kappaleen notarinperus- kirjaa, jos alkuperäinen olisi joutunut hukkaan. Sen johdosta että notarille tuleva palkkio on kohtuullinen, useimmiten taksan mukaan laskettava, on notarilaitok- sesta tuntuvaa hyötyä vähävaraisillekin kansanluokille, joitten, kun eivät jaksa kustantaa kalliita asianajajia asiakirjojansa tekemään, muuten on pakko käyttää vä- hemmän pätevien henkilöjen apua. Kansainvälisessä kauppaliikkeessä on notarilaitoksesta myöskin huomat-
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. Nro 2. 3 tavaa hyötyä asiakirjain oikeaperäisyyden todistamiseen nähden.
Niinkuin edelläesitetystä ilmennee pitäisi notarien käyttäminen olla aivan yleinen, jotta notarilaitos täysin vastaisi tarkoitustaan. Näin täydellisenä ei sitä kuiten- kaan 6*le mahdollinen Suomessa aikaansaada. Se edel- lyttäisi nimittäin, että notareita olisi tarvitsevain käy- tettävissä miltei joka kunnassa. Mutta kun notarilai- tosta ei ole aijottu valtion kannatettavaksi, vaan notarit saisivat toimeentulonsa niistä palkkioista, jotka heille heidän toimituksistaan olisi maksettava, ei maan harvan asutuksen ja kehittymättömien liikeolojen vuoksi voitaisi ensi alussa asettaa notareita muualle kuin suurimpiin ja keskisuuriin kaupunkeihin sekä mahdollisesti huomatta- vampiin liikekeskuksiin maaseudulle ja vasta aikaa myöten ulottaa laitos laajemmalle. Valiokunnassa, jossa notari- laitoksen merkitystä sellaisenaan ei ole kielletty, on vastamainitusta syystä ilmaantunut erimielisyyttä siitä, onko notarilaitoksen toimeenpaneminen meillä täällä vallitseviin erikoisoloihin nähden tätä nykyä soveliasta.
Osa Valiokunnan jäseniä on notarilaitoksen hyödylli- syyteen nähden katsonut olevan syytä ryhtyä toimenpi- teisiin sen alullepanemiseksi meilläkin. Nyt jo tulisi notarilaitos palvelemaan melkoista osaa maan yleisöä.
Varmaa myöskin olisi että, kun kansa tulisi huomaamaan, kuinka suuri hyöty notarien käyttämisestä on, notareita ennen pitkää voitaisiin asettaa niinhyvin pienempiin kaupunkeihin kuin kaikkialle väkirikkaampiin seutuihin maallakin. Kun notarin ja asianajajan toimen saisi yh- distää, saataisiin sen lisäksi kelvollisia asianajajia, joitten puutetta erittäinkin pikkukaupungeissa valitetaan, aset- tumaan sellaisiinkin paikkakuntiin, joissa asianajo nykyi- sin ei yksistään anna riittävää toimeentuloa. Kun lisäksi ottaa huomioon, että päiväjärjestyksessä olevan oikeuden- käyntilaitpksen uudistaminen nykyajan periaatteita vastaavalle kan n alle edellyttää kirjallisten todistus- kappaleitten laajenevaa käyttöä suullisen todistelun ase-
4 Y. M. - Esit. N;o 2.
masta ja ettei notarilaitoksen voimaanpanemisesta, josta valtiolle ei koituisi kustannuksia, olisi minkäänlaista muutakaan haittaa odotettavissa, ovat edellämainitut Valiokunnan jäsenet puoltaneet armollista esitystä peri- aatteessa hyväksyttäväksi.
Valiokunnan enemmistö on asettunut vastakkaiselle kannalle. Enemmistö on pitänyt ilmeisenä harhaluulona, että notareita vielä moniin vuosikymmeniin voitaisiin asettaa maaseudulle ja pitkään aikaan edes pienempiin kaupunkeihinkaan. Näin ollen supistuisi notarein käyttä- minen arvaamattomaksi ajaksi eteenpäin muutamiin suu- rempiin kaupunkeihin. Notarilaitoksen päätarkoitus, yksi- tyisten välisten oikeussuhteitten vakaannuttaminen ja oikeudenkäynnin saattaminen joutuisammaksi, jäisi si- ten suurimmassa osassa maata saavuttamatta. Kun taas kaupungeissa nyt jo on olemassa julkisia notariuksia, jotka toimittavat eräitä notarintehtäviä niinkuin pro- testeja ja kaikenlaisia todistamisia, sekä isompien kau- punkien asukkailla välikirjain ja yleensä asiakirjain val- mistamisessa on mahdollisuus käyttää asianajajäin apua, ei notarein tarve niissä ole niin tuntuva, että notarilai- tos yksinomaan niitä varten olisi aikaansaatava. Selvää siis olisi, että notarilaitos, siinä muodossa toimeenpantuna kuin armollisessa esityksessä on ehdotettu, olisi vailla varsinaista käytännöllistä merkitystä. Sitä vastoin voisi siitä olla nimenomaista haittaakin. Pelättävissä nimittäin olisi että, kun kävisi ilmeiseksi ettei notareita voitaisi asettaa kuin harvoihin kaupunkeihin, tultaisiin yrittä- mään siirtää notarilaitos ainakin osaksi valtion kustan- nettavaksi. Ja joka tapauksessa notarit tulisivat viralli- sen asemansa vuoksi tavallaan muodostamaan uuden virka- miesluokan, jollaista meidän maassamme, jossa virkamies- kunta jo ennestään on suhteettoman suuri, ei kuiten- kaan pitäisi ilman riittävää syytä ryhtyä luomaan. Jos notarilaitosta olisi koetettava maassamme aikaansaada, näyttäisi soveliaammalta, että notarintehtävät uskottai- siin jollekin jo entuudesta olevalle virkamiehelle, ehkäpä
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. N:o 2. 5 maaseudulla nimismiehille, ja ainakin olisi laitos järjes- tettävä sellaiseksi, että notarinvaltuuksilla varustettuja henkilöitä tulisi olemaan siksi lukuisasti, että kansalle kokonaisuudessaan olisi laitoksesta hyötyä. Kun siis no- tarilaitoksen toimeenpaneminen siinä muodossa kuin ar- mollisessa esityksessä on ehdotettu olisi hyödytön sekä todennäköisesti eräissä suhteissa vahingollinenkin, on Valiokunnan enemmistö ollut sitä mieltä, että armolliselta esitykseltä olisi evättävä hyväksyminen. Sen varalta että Eduskunta kuitenkin päättäisi esityksen periaatteessa hyväksyä, on Valiokunta katsonut asiakseen tämän yhtey- dessä esittää ne muistutukset, joihin Valiokunnassa esityk- seen sisältyvää lakiehdotusta ynnä siihen liittyvää Edus- kunnalle tiedoksi ilmoitettua taksaehdotusta erikoiskoh- dittain tarkastettaessa on havaittu syytä olevan.
Sellaisena kuin 4 § armollisen esityksen mukaan 4 ja 6 §•
kuuluu, puuttuu siitä määräys mitenkä hovioikeuden on meneteltävä notarin asettamisessa, joten hovioikeus saat - taisi yksityisen henkilön hakemuksesta täyttää notarin- toimen muitten halullisten tietämättä pyrkijöiksi ilmoittau- tua. Tähän nähden on Valiokunta katsonut tarpeelliseksi lisätä pykälään säännöksen että, milloin syytä ensi ker- ran asettaa notari johonkin paikkakuntaan esiintyy tahi kun notarintoimi sittemmin tulee avoimeksi, se on julistettava haettavaksi, ininkä ohessa ja kun toimeen halullisten on tärkeätä edeltäpäin tietää saako sen yhteydessä harjoittaa asianajajantointa, 6 §:n 2 momenttia on muutettu siten, että hovioikeuden on jo silloin määrättävä onko asian- ajajantoimi notarille sallittu.
Kun valan vannominen, huolimatta siitä onko valan- 7 g.
kaava erityisen uskontunnustuksen mukaan muodostettu, saattaa olla vastoin sen henkilön vakaumusta, jonka on vala tehtävä, tai muutoin sisältää omantunnonpakkoa ja valan käytännöllinen merkitys sellaisenaan ei ole suurempi kuin muun juhlallisen vakuutuksen, on Valiokunta muo- dostellut ? §:ää siten, että notarin on, sen sijaan että
6 V. M. — Esit. Nro 3.
tekisi valan, annettava juhlallinen vakuutus notarinvel- vollisuutensa täyttämisestä.
8 §. Kun notarinalueen asujamistolle toisinaan saattaa olla edullista, että notari saisi asua alueensa ulkopuolella esim. ympäristön kanssa hyvässä kulkuyhteydessä ole- vassa kaupungissa, on 8 §:ään pantu määräys että Se- naatti voi, eri hakemuksesta ja kuulustettuaan notari- alueen kuntia, myöntää notarille luvan asua notarinalueen ulkopuolella.
9 §. Sillä lisäyksellä, joka on tehty 9 §:ään, on tahdottu saada selvemmin esiin, ettei hovioikeus, kun notari on estetty hoitamasta tointansa tahi syystä tai toisesta tah- too joksikin ajaksi olla vapaana siitä, mutta ei ole esit- tänyt sijaista tai notarin ehdottamaa henkilöä ei voida sijaiseksi hyväksyä eikä muutakaan siksi haluavaa ole ilmaantunut, ole velvollinen pitämään huolta siitä, että notarille määrätään sijainen, vaan saa ryhtyä 25 §:ssä mainittuun toimenpiteeseen. Kun 9 § tämän lisäyksen johdosta tulee sisältämään senkin, mikä armollisen esi- tyksen 26 §:ssä lausutaan, on viimemainittu pykälä laki- ehdotuksesta poistettu.
2 §• Kun armollisessa esityksessä käytetty terminologia on paikotelien horjuva eikä aina aivan asiannrakainen- kaan, on Valiokunta katsonut tarpeelliseksi muodostaa sen uudestaan. Valiokunnan ehdotuksen mukaan tarkoi- tetaan peruskirjalla yleensä alkuperäistä asiakirjaa ja siis notarinperuskirjalla sitä alkuperäistä kirjoitusta, jonka notari jossain toimituksessa tekee. Niinkuin j alempana tarkemmin selitetään on sellaista peruskirjaa, joka ei tar- koita yksinkertaista todistamista, tehtävä vähintäänkin kaksi kappaletta, joista yksi n. k. arkistokappale jää nota- rin haltuun ja muut annetaan asiallisille. Jos asialliselle annettu kappale joutuu hukkaan, voi notari antaa uuden kappaleen olemaan alkuperäisen sijassa, ja on sitä kut- suttu uuskappaleeksi. Jäljennös ja ote sanoja käytetään siinä merkityksessä kuin niillä kielessä yleensä on. Jäl- jentäkirjoitus, jota armollisessa esityksessä käytetään
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. N:o 2. 7 asialliselle annetun alkuperäisen kappaleen, uuden kap- paleen, jäljennöksen ja otteen yhteisnimenä, on epäsel- vänä Valiokunnan ehdotuksesta kokonaan poistettu.
Kaupunkien nykyisillä julkisilla notariuksilla, joina 13 §.
suuremmissa kaupungeissa ovat maistraatin sihteerit ja pienemmissä kaupunkien pormestarit, on protestien toi- mittamisesta sivutuloja, jotka nähtävästi tulisivat tuntu- vasti vähenemään, jos esilläolevan lakiehdotuksen mu- kaan asetettavat notarit myöskin saisivat niitä suorittaa.
Luonnollista on, että julkiset notariukset tulisivat kau- punkikunnilta pyytämään korvausta siten menettämistään tuloista ja että kaupungit monessa tapauksessa katsoisi- vat velvollisuudekseen myöntää pyydetyn korvauksen.
Tällaisen hyödyttömän menon välttämiseksi on Valio- kunta muuttanut 13 §:n määräyksiä siten, etteivät notarit ole oikeutettuja toimittamaan protesteja sellaisessa paik- kakunnassa, jossa on julkinen notarius, ennenkuin sen viran nykyinen haltija on siitä poistunut.
Armollisessa esityksessä notarinperuskirjain laatimi- 20 §; 21 § sesta ja antamisesta noudatetun järjestelmän mukaan (esitin 21 valmistaisi notari pöytäkirjan, joka sisältäisi täydellisen §:nlmom<
selonteon toiminnasta hänen edessään ja olisi varustettava ja 22 §);
asiallisten, todistajain ja notarin allekirjoituksilla. Tästä 22 § (esi- pöytäkirjasta, joka jäisi notarin haltuun ja jota asialli- tyksen 21 nen ei voisi peruskirjana käyttää, antaisi notari asialli- §:n 2 s eli e niin kutsutun alkuperäisen kappaleen, joka olisi mom.).
alkukirjan kanssa muuten yhtäpitävä paitsi ettei siinä olisi muita alkuperäisiä nimikirjoituksia kuin notarin.
Jos tämä viimeksimainittu asiakirja, joka olisi perus- kirjana asiallisen kädessä, joutuisi hukkaan, voisi notari antaa uudm aivan yhtäläisen kappaleen olemaan asialli- sella peruskirjana. Jos notarilta pyydetty toimi käsittäisi vain yksinkertaisen todistuksen antamisen, ei pöytäkirjaa kuitenkaan laadittaisi, vaan kirjoittaisi notari pyydetyn todistuksen sinänsä, useimmiten nähtävästi johonkin toi- seen asiakirjaan. Tässä tapauksessa ei notariu haltuun siis jäisi mitään asiakirjaa.
8 V. M. — Esit. N:o 2.
Edelläselitetystä järjestelmästä, jommoista yleensä ulkomailla käytetään, on Valiokunnan enemmistö katso- nut olevan sikäli poikkeaminen, että tehtäessä peruskir- jaa muusta kuin yksinkertaisesta todistamisesta sekin asiakirja, joka asialliselle annetaan, on varustettava alku- peräisillä nimikirjoituksilla. Käsitys että asiakirjassa, joka esitetään jonkin oikeussuhteeen perustaksi, on oleva asiallisten omakätiset allekirjoitukset, on nimittäin Valio- kunnan arvelun mukaan siksi juurtunut yleiseen oikeus- tajuntaan, ettei sellainen järjestelmä, kuin armollisessa, esityksessä on ehdotettu, saavuttaisi yleisön luottamusta.
Kun sellaista peruskirjaa, joka ei käsitä yksinkertaista todistamista, siis tulee kirjoitettavaksi vähintäänkin kaksi aivan samanlaista kappaletta, on mahdollisten väärinkäy- töksien välttämiseksi tarpeen, että notarin haltuun jääpä arkistokappale voidaan toisista eroittaa. Tätä silmällä- pitäen on ehdotettu, että siihen kappaleeseen on tehtävä merkintä, että se on arkistokappale. Huomattava myös- kin on, että uuskappale nyt ei tule olemaan samanlainen kuin ensimäinen asialliselle annettu kappale, siitä kun puuttuu alkuperäiset nimikirjoitukset. Siitä periaatteelli- sesta jotenkin laajakantoisesta muutoksesta, minkä Valio- kunta täten on tehnyt, on ollut seurauksena, että useita pykäliä laissa on täytynyt uudestaan muodostella. — Kun.
oikeusturvallisuuden kannalta on näyttänyt sangen ar- veluttavalta, että testamentinkin käsittävästä peruskir- jasta voitaisiin antaa uuskappaleita, on Valiokunta kat- sonut tarpeelliseksi panna siitä 21 §:ään nimenomaisen kiellon. 21 ja 22 §:n keskinäistä järjestystä on sen ohessa muutettu asianmukaisemmaksi.
26 § Siihen nähden että sellainen notariarkiston hoitaja.
(esitrn kuin 26 §:ssä mainitaan ei ainoasaan ole velvollinen anta- 27 §). maan notariarkistossa säilytetystä peruskirjasta jäljennök- siä ja otteita vaan myöskin sallimaan siihen oikeutetun ottaa selkoa notarinperuskirjan sisällyksestä, mutta hänen sitä vastoin ei tulisi Valiokunnan mielestä saada antaa, uuskappaleita, on 26 §:ää tämänmukaisesti muutettu.
Lakivaliokunnan mietintö N: o 4.
T. M. — Esit. N:o 2. 9
Kun notari, joskaan hän ei ole virkamies, kuitenkin 32 § on julkisessa toimessa, ja notarinalue useimmissa tapauk-(esit:n 33 sissa käsittää alioikeuden tuomiopiirin, on näyttänyt §) ja 40 asianmukaisimmalta, että notarista on siihen kieleen näh- §.
den, jota hän on velvollinen käyttämään, voimassa mitä saman piirin alioikeuden kielestä on säädetty tai vast- edes säädetään. Notari u tehtäväin luonteesta johtuu kui- tenkin, että notarilla asiallisen pyynnöstä tulee olla oi- keus laatia pöytäkirjankin muotoon kirjoitettava nota- rinperuskirja myös toisellakin kotimaisella kielellä sekä sellainen peruskirja, joka ei ole pöytäkirjan muotoon tehtävä, muullakin kielellä, jota hän osaa. 32 § on tä- mänmukaisesti uudestaanmuodostettu ja 40 §:ään tehty siitä aiheutuva muutos. Viimeksisanottua pykälää on sen ohessa muutoinkin vähän korjattu.
Kun notarikamarin kokoonpanotapa, vaikka kamarin 52 §•
muihin tehtäviin nähden kyllä tarkoitustaan vastaava, ei ole katsottu antavan riittäviä takeita siitä, että ka- mari voisi tyydyttävästi käyttää siksi laajaa kurinpito- valtaa kuin mikä sisältyy oikeuteen erottaa notari toin- taan harjoittamasta, on Valiokunta katsonut, ettei sel- laista valtaa ole notarikamarille annettava. Asianmukai- semmalta myöskin tuntuu, että notari, jonka toimessaan tekemät rikkomukset katsotaan virkavirheiksi, sellaisesta rikkomuksesta, joka ei ole sovitettavissa varotuksella ja joka siis ei enää voi olla aivan vähäpätöinen, on tuomio- istuimen, tässä tapauksessa asianomaisen hovioikeuden, tuomittava. — Sen estämiseksi että varotus annettaisiin virheentehneelle notarille yksityisesti esim. kirjeessä, joten rangaistus, kun se jäisi notarin ja notarikamarin keskeiseksi asiaksi, ei saisi sitä merkitystä kuin semmoi- sella kurinpitotoimenpiteellä on tarkoitettu, on pidetty tarpeellisena määrätä että varotus tulee olla julkinen.
Kun notari taksaehdotuksen 7 §:n nojalla on oikeu-Esit:n58§.
tettu vaatimaan palkkiota suorittamastaan toimituksesta aikaperusteen mukaan, jos palkkio siten tulee suurem- maksi kuin noudattamalla tavallisia laskuperusteita, on
10 T. M. — Esit. N:o 2.
Valiokunnasta näyttänyt kohtuuttomalta, että notari, jos asia olisikin erittäin lavea, vaikea tahi edesvastaukselli- nen, voisi vaatia suurempaa palkkiota kuin taksa myön- tää. Selvältä tuntuu, että notari juuri tällaisissa tapauk- sissa useinkin tulisi saamaan, kun hän palkkiota laskies- saan voisi noudattaa aikaperustetta, runsaamman palkkion työstään kuin muuten. Valiokunta on näin ollen ja kun esityksen 58 § voisi antaa sijaa taksan mielivaltaiseen syrjäyttämiseen, lakiehdotuksesta kokonaan poistanut sa- notun pykälän.
Armollisen esityksen ohella on Eduskunnan tiedoksi annettu esitykseen liitetty alustava notaritaksan ehdotus.
Tarkastaessaan tätä ehdotusta on Valiokunta havainnut sen yleensä tarkoitustaan vastaavaksi. Katsoen kuiten- kin siihen että se on aijottu myöskin maaseudulla käy- tettäväksi, tuntuvat useat palkkiot ja varsinkin asteik- kojen alimmat määrät hieman korkeilta. Taksaehdotusta on sen vuoksi vähäsen korjailtu silmälläpitäen etenkin maaseudun oloja.
Näin tehtyjen muutosten johdosta tulisi armolliseen esitykseen sisältyvä lakiehdotus ynnä siihen liittyvä taksaehdotus kuulumaan seuraavasti:
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. N:o 3. 11
Notarilaki.
l LUKU.
Notarilaitoksen järjestämisestä.
Kaupunkeihin ja maalle jokaiseen tuomiokuntaan on aikaa myöten asetettava notareja notarintehtäväin toimittamista varten, sen mukaan kuin tässä laissa sää- detään.
2 § .
Älköön tuomiokunnassa olko useampaa kuin yksi notari, ellei siihen ole erinomaisia syitä. Sama olkoon laki kaupungissa, jonka asukasluku ei ole kahtakymmen- tätuhatta henkeä suurempi. Jos asukasluku on suurempi, saatakoon asettaa kaksi notaria, ja vielä lisäksi yksi jokaista mainitun luvun yli menevää täyttä kahtakym-
mentätuhatta henkeä kohti.
3 §.
Jos katsotaan sopivaksi yhdistää useampia tuomio- kuntia yhdeksi notarinalueeksi, käyköön se päinsä.
Kaupunki, jossa asukasluku ei ole kymmentätuhatta suurempi, saakoon niinikään olla yhden tai useamman tuomiokunnan kanssa yhtenä notarinalueena.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
12 Y. M. — Esit. N:o 2.
4 §.
Hovioikeuden asiana on julistaa notaritoimi avoi- meksi sekä j kuulustettuaan asianomaista raastuvanoikeutta tai kihlakunnantuomaria, asettaa notari.
5 §.
Älköön notariksi määrättäkö ketään, joka ei f, ole suorittanut tuomarinviran hoitamista varten säädettyjä opinnäytteitä sekä sen jälkeen, olemalla vähintäänkin kahden vuoden ajan tuomarin, notarin tahi asianajajan apuna heidän töissään taikka muulla tavoin, saavuttanut notarintehtäviä varten tarvittavaa kokemusta.
Notari älköön samalla pitäkö tuomarinvirkaa. Äl- köön hänellä myöskään olko muuta tointa valtion palve- luksessa, ellei Senaatti kussakin eri tapauksessa ole anta- nut siihen lupaa.
Asianajajatointa notari älköön olko kielletty har- joittamasta, ellei hovioikeus julistaessaan notaritoimen avoimeksi ole toisin määrännyt.
Ennenkuin notari ryhtyy toimeensa, tulee hänen hovioikeudessa taikka, hovioikeuden määräyksestä, ali- oikeudessa antaa juhlallinen vakuutus että hän parhaan ymmärryksensä ja omantuntonsa mukaan ahkerasti ja huolellisesti on lain mukaan täyttävä (poisj.) velvolli- suutensa; antakoon myös hovioikeuteen sekä paikka- kunnan alioikeuteen nimikirjoituksensa.
Jos notari on aikaisemmin tehnyt virkavalan, älköön häneltä edellämainittua vakuutusta vaadittako.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. N:o 2. 13
8 § -
Notarin tulee asua notarin alueensa piirissä, ellei Senaatti, eri hakemuksesta ja asianomaisia kuntia kuulus- tettuaan, toisin määrää. Älköön hän toisen notarin alueella suorittako notarintoimituksia, paitsi milloin siihen alueeseen ei ole määrätty notaria tahi sen notari on jäävinalainen tahi sillä haavaa ei hoida tointansa.
Toimitus, johon notari muuten on ryhtynyt nota- rinalueensa ulkopuolella, älköön kuitenkaan sen syyn takia olko pätevyyttä vailla.
9 § .
Jos notari sairauden tai muun pätevän syyn tähden on estetty tointaan hoitamasta, ilmoittakoon sen hovi- oikeudelle, ja hovioikeus määrätköön hänelle sijaisen tai menetelköön niinkuin 25 §:ssä sanotaan.
10 §.
Mitä tässä laissa säädetään notarista ja hänen vel- vollisuuksistaan, noudatettakoon myös sijaiseen nähden.
11 §•
Senaatin asia on, kuulustettuaan asianomaista hovi- oikeutta, päättää mihin kaupunkeihin ja tuomiokuntiin on heti asetettava notareja sekä vastedes tarpeen mu- kaan lisätä notarinalueiden lukumäärää, niin myös tässä luvussa säädettyjen perusteiden mukaan määrätä notarin- alueiden suuruus sekä kunkin alueen notarien luku.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
14 T. M. — Esit. tf:o 3.
2 LUKU.
Notarin toiminnasta ja tehtävistä.
12 §.
Notarin tulee: a) Jaatia peruskirjat niistä oikeustoi- mista, jotka hänen edessänsä suoritetaan, sekä peruskirjan, muotoon todistaa asiallisten muuten hänen läsnäolles- sansa tekemiä lausumia, niin myös oikeaksi vahvistaa allekirjoituksia sekä muita tosiasioita, jotka hän itse tuntee ja joilla on oikeudellinen merkitys; b) antaa kap- paleita laatimistaan peruskirjoista; c) talteensa ja hoi- toonsa ottaa testamentteja ja muita asiakirjoja ja d) antaa Sallyssään olevista jjeraskirjoista alkuperäisen kappaleen veroisina pidettäviä uuskappaleita sekä jäljennöksiä ja otteita.
Oikeustointa koskeva peruskirja kuin myös sellai- nen peruskirja, joka käsittää muun asianlaidan oikeaksi todistamisen, olkoon, jos notari on sen laillisessa järjes- tyksessä tehnyt; täytenä todistuksena siitä, mitä perus- kirjassa 011 todistettu, niin kauan kuin sitä ei näytetä vääräksi.
13 §.
Protesteja ja muita toimituksia, jotka tätä ennen ovat olleet julkisen notariuksen tehtävät, olkoon vastedes notarikin oikeutettu suorittamaan, kun häntä siihen pyy- detään.
Paikkakunnassa, jossa on julkinen notarius, älköön tätä säännöstä sovellettako mitä protesteihin tulee, ennen- kuin viran nykyinen haltija siitä poistuu.
14 §.
Notari on myöskin velvollinen uskotun miehen avulla pyynnöstä toimittamaan kalunkirjoituksia sekä
Lakivaliokunnan mietintö N: o 4.
V. M. — Esit. N:o 2. 15 perinnön- ja pesänjakoja, jolleivät sellaiset toimitukset kaupungissa ole pormestarin ja raadin huolena.
15 §.
Älköön notari ilman pätevää syytä kieltäytykö no- tarintehtävilla avustamasta sitä, joka häntä siihen pyytää.
Jos notari kieltää apunsa, olkoon tyytymättömällä valta valittaa hovioikeuteen.
16 §.
Notari älköön olko avullisena asiassa, joka on vas- toin lakia tai hyviä tapoja tahi johon ryhdytään ainoas- taan näön vuoksi.
17 §.
Notari älköön ryhtykö toimeen asiassa: a) jos hän on asiallisen kanssa sellaisessa sukulaisuudessa tahi lan- koudessa, joka on laillinen tuomarinjäävi; b) jos hänellä itsellään tahi jollakulla, joka siten on hänen kanssansa sukulaisuudessa tahi lankoudessa, on asiassa osaa tahi muuten on siitä odotettavana erinomaista hyötyä tahi vahinkoa ja c) jos notari on asiallisen vastapuoli.
Sama olkoon laki, jos notari on semmoisessa asiassa, jossa on useita asiallisia, avustanut jotakuta heistä asian- ajo-tehtäväliä ja joku asiallinen vastustaa hänen käyttä- mistään notarina siinä asiassa. Sellainen jäävi on notarin heti asiallisille ilmoitettava.
Peruskirjalla, jonka notari on laatinut, vaikka hän on ollut jäävinalainen, älköön olko sitä julkista luotetta- vaisuutta, kuin 12 §:ssä sanotaan.
18 §.
Älköön notari ilman laillista syytä ilmaisko mitä hänelle toimessaan uskotaan, jollei asiallinen ole häntä vapauttanut vaitiolo velvollisuudesta.
16 V. M. - Esit. N:o 2.
Notari katsokoon myöskin että hänen palvelukses- sansa oleva apulainen noudattaa samanlaista vaitioloa.
19 §.
Notari on velvollinen pitämään rekisteriä, johon jokainen hänen toimittamansa notarintehtävä on yhtäjak- soiseen numerojärjestykseen lyhykäisesti merkittävä.
Edellämainittuun yleiseen rekisteriin ei kuitenkaan merkitä säilytettäväksi otetuita asiakirjoja eikä myöskään vekseliprotesteja, vaan merkitään ne, kummatkin erik- seen, eri rekisteriin.
Ennenkuin notarinrekisteriä saa tarkoitukseensa käyt- tää, tulee notarin varustaa se siteellä ja numeroida sen sivut yhteen jaksoon; ja todistakoon asianomainen raastu- vanoikeuden puheenjohtaja tahi kihlakunnantuomari alle- kirjoituksellaan ja virkasinetillään sivujen luvun.
Jos on määrätty sijainen notarin tointa hoitamaan, on yleiseen rekisteriin myös merkittävä, milloin sijainen on toimeen ryhtynyt ja milloin siitä luopunut.
20 §.
Niistä n otarinpermkirjoista, jotka ovat laaditut pöytä- kirjan muotoon, jää yksi kappale notarin haltuun ja on hänen huolellisesti säilytettävä. Tähän kappaleeseen, jota asiallinen ei voi käyttää peruskirjana, on tehtävä merkintä, että se on arkistokappale.
Mainittuun samoin kuin asialliselle annettavaan pe- ruskirjan kappaleeseen, niin myös arkistokappaleesta sittem- min toimitettuihin uuskappaleisiin, jäljennöksiin ja otteisiin on merkittävä se numero, jonka kohdalle asia on nota- rinrekisteriin pantu.
Jos notarinperuskirjassa on useampia arkkeja tahi jos siihen kuuluu liite, varustettakoon peruskirja ynnä mitä siihen kuuluu sinettisiteellä.
Lakivaliokunnan mietintö N: o 4.
T. M. — Esit. N:o 2. 17 21 §. (21 §:n l mom.; 22 §).
Sille, jonka asia on ollut notarin toimenpiteen alai- sena, antakoon notari kappaleen notarinperuskirjaa.
Kun asiallinen (poisj.) on saanut sellaisen kappa- leen (poisj.), älköön hänelle tai hänen oikeudenomistajal- lensa uuskappaletta annettako, jos se oikeudelliselta kan- nalta näyttää arveluttavalta. Testamentista ei kuitenkaan saa missään tapauksessa uuskappaletta antaa.
Asiallinen niin myös hänen oikeudenomistajansa ol- koon sen ohessa oikeutettu notarilta saamaan notarinperus- kirjasta jäljennöksen tai otteen sekä muuten notarin kat- sonnan alaisena ottamaan selkoa sen sisällyksestä.
Joka ei tyydy notarin toimenpiteeseen sellaisessa asi- assa, kuin tässä on mainittu, saakoon valittaa hovioikeuteen.
22 §. (21 §:n 2 mom.).
Jos joku muu kuin asiallinen tahi hänen oikeuden- omistajansa todennäköisillä perusteilla osottaa oikeutetun etunsa vaativan, että hän saa jäljennöksen tahi otteen notarinperuskirjasta tahi muuten tiedon sen sisällyk- sestä, harkitkoon notari käykö siihen suostuminen. Jos notari kieltää, olkoon tyytymättömällä valta valittaa hovioikeuteen.
§ 23.
Jos tuomioistuin notarin antaman omakirjan oikea- peräisyyden tutkimista varten katsoo tarvitsevansa hä- nen säilyssään olevan peruskirjan nähtäväkseen, toimitta- koon notari sen tuomioistuimelle.
24 §.
Jos notarinperuskirjan arkistokappale on kadonnut tai turmeltunut, saapi notarin tahi asianomaisen julkisen
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4. 2
18 V. M. — Esit. N:o 2.
viranomaisen oikeaksi todistaman jäljennöksen jättää no- tarille olemaan alkuperäisen sijassa. Tästä seikasta teh- köön notari pöytäkirjan ja liittäköön sen (poisj.) jäljen- nökseen.
25 §.
Kun notari on kuollut tai muuten toimestaan la- kannut, ilmoittakoon sen kaupungissa raastuvanoikeus ja maalla kihlakunnantuomari hovioikeudelle, jonka tu- lee toimittaa notarin asiakirjat toisen notarin, raastuvan- oikeuden, kihlakunnantuomarin tai varta vasten mää- rätyn henkilön hoidettaviksi.
Jos notari määrätyksi ajaksi erotetaan tointansa hoitamasta, ryhtyköön silloinkin hovioikeus samanlai- seen toimenpiteeseen.
(26 § poisj.).
26 (27) §.
Jos hovioikeus on toimittanut jonkun notarin asia- kirjat toisen notarin taikka raastuvanoikeuden tai kihla- kunnantuomarin tai varta vasten määrätyn henkilön hoi- dettaviksi, olkoon asiakirjain hoitoon ja käyttämiseen sekä jäljennösten ja otteitten antamiseen nähden voimassa mitä
tässä laissa on säädetty.
27 (28) §.
Jos notari laiminlyö jotakin siitä, mikä tämän lain mukaan on hänen velvollisuutensa, tahi muuten toi- mensa hoitamisessa menettelee virheellisesti tai huoli- mattomasti, tuomittakoon hänet siitä niinkuin yleisessä laissa on säädetty virkamiehen virkarikoksesta; korvat- koon myös tuottamansa vahingon.
Lakivaliokunnan mietintö N: o 4.
V. M. — Esit. N:o 2. 19
3 LUKU.
Miten on meneteltävä notarinperuskirjain laadinnassa.
28 (29) §.
Ne notarinperuskirjat, jotka eivät käsitä jäljennök- sen tahi nimikirjoituksen oikeaksi vahvistamista tahi muuta yksinkertaista todistamista, ovat laadittavat pöytä- kirjan muotoon.
Kun testamentti tahi muu asiakirja annetaan nota- rin talteen ja hoitoon, on siitäkin tehtävä pöytäkirja.
29 (30) §.
Notarinpöytäkirjassa tulee olla:
1) toimituksen paikka ja aika;
2) asiallisen ja muun toimituksessa myötävaikutta- neen henkilön nimi, sääty tahi ammatti ja kotipaikka;
3) asiallisen selitykset, niin myös selonteko toimi- tuksesta muutenkin; sekä
4) asiallisen, myötävaikuttaneen henkilön ja notarin nimikirjoitukset ynnä viimemainitun notarinominaisuu- den merkintä sekä hänen notarinsinettinsä.
30 (31) §.
Jos kirjoitus, johon asiallinen selityksessään notarin edessä viittaa, pannaan liitteeksi pöytäkirjaan, niin sitä pidettäköön pöytäkirjan osana.
31 (32) §.
Sellaisessakin notarinperuskirjassajoAra ei ole pöytäkir- jan muotoon tehty, tulee (poisj.) kuitenkin olla peruskirjan
20 V. M. - Esit. N:o 2.
antopaikka ja -päivä sekä notarin nimikirjoitus niin myös hänen notarinominaisuutensa merkintä ja hänen notarinsinettinsä.
32 (tt) §.
Notarinperuskirjan kielestä olkoon noudatettavana, mitä notarinalueen alioikeuden kielestä on säädetty tai vastedes säädetään. Kuitenkin olkoon notarilla oikeus asiallisen pyynnöstä laatia notarinperuskirja silläkin kotimaisella kielellä, suomeksi tai ruotsiksi, joka ei ole notarinalueen ali- oikeuden kieli. Notarinperuskirjan, joka ei ole pöytäkir- jan muotoon tehty, saa asiallisen pyynnöstä laatia muul- lakin kielellä, jota notari osaa.
33 § (34 §:n l mom.).
Kun laaditaan notarinpöytäkirja semmoisesta oikeus- toimesta, joka lain mukaan on kirjallisesti tehtävä todis- tajain läsnä ollessa taikka koskee testamenttia, kutsutta- koon kaksi jäävitöntä todistajaa saapuville. Muita no- tarinperuskrjoja laadittaessa älköön olko tarpeen kutsua todistajia saapuville, ellei sitä halua asiallinen taikka aiheuta se mitä 35 §:ssä säädetään.
84 § (34 §:n 2 mom.).
Kun testamentti tehdään, on pöytäkirjaan kirjoitet- tava notarin ja todistajain todistus siitä, että testamentti tehtiin terveellä ja täydellä ymmärryksellä sekä vapaasta tahdosta. Pöytäkirjaan merkittäköön myöskin, että to- distajat olivat samalla kertaa läsnä.
35 §.
Jos asiallinen havaitaan olevan kuuro, mykkä tai muuten kykenemätön puhumaan, ja jos hän on kirjoi-
LakivaÅiokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. N:o 2. 21 tuksen taitamaton, on kutsuttava saapuville yksi todis- taja ja sitä paitsi sellainen henkilö, joka ymmärtää mitä asiallinen tarkoittaa ja johon tämä luottaa. Jos asialli- nen on sokea, niin silloinkin aina kutsuttakoon todistaja olemaan toimituksessa läsnä.
36 §.
Jos notarissa syntyy epäilystä siitä, onko asialli- sella oikeutta ryhtyä kysymyksessä olevaan oikeustoi- meen, tahi muuten sen pätevyydestä, ilmaiskoon hau epäilyksensä sekä merkitköön pöytäkirjaan myös mitä asiallinen on siihen vastannut.
37 §.
Notari olkoon velvollinen vakuuttautumaan että on oikein käsittänyt asiallisen tahdon sekä, jos epäilee pys- tyykö tämä oikein arvostelemaan kysymyksessä olevan asian merkitystä, antamaan hänelle tarpeellisia tietoja.
38 §.
Jos asiallinen on notarille tuntematon, tulee tämän hankkia tieto siitä, kuka hän on, ja pöytäkirjaan mer- kitä miten sen on hankkinut. Jollei notari voi sellaista tietoa saada ja hänen apuansa kuitenkin vaaditaan, on tämä asianlaita pöytäkirjaan merkittävä, niin myös mitä on käynyt ilmi sen selville saamiseksi kuka tuo tunte- maton henkilö on.
39 §.
Notarinpöytäkirja on, ennenkuin se allekirjoitetaan»
ääneen luettava niille henkilöille, jotka ovat olleet saa-
22 T. M. — Esit. Nio 2.
puvilla sitä laadittaessa, ja kaikkien asiallisten hyväksyt- tävä; ja pöytäkirjaan merkittäköön että niin on tehty.
Jos joku saapuvilla olevista tahtoo tarkastaa pöytäkirjaa, älköön sitä kiellettäkö.
Jos asiallinen ilmoitaa ettei hän osaa kirjoittaa, on se ilmoitus pöytäkirjaan pantava sekä hänen hyväksy- mistään ja puumerkkiään vahvistamaan kutsuttava to- distaja.
Jos notarinpöytäkirja ei koske oikeustointa, olkoon kuitenkin notarin harkittava miten laajalti nyt annetuja määräyksiä on huomioon otettava.
40 §.
Jos notari ei ole sen kielen taitoinen, jota asiallinen puhuu, on se pöytäkirjaan merkittävä ja (poisjj tulkki saapuville kutsuttava. Jos asiallinen ei kaipaa valan- tehneen tulkin apua tahi jos sellaista ei ole saatavissa,
olkoon lupa käyttää muuta tulkkia.
Pöytäkirja on tulkin tahi, jollei sellaista ole saapu- ville kutsuttu, notarin tulkittava sillä kielellä, mitä asial- linen on käyttänyt; ja pöytäkirjaan merkittäköön että niin on tehty.
41 §.
Notarinperuskirja niin myös merkintä notarinrekis- teriin on tehtävä selvä ja ilman lyhennyksiä. Raappi- misia niissä ei saa olla eikä mitään muutenkaan tehdä epäselväksi.
Lisäykset ja muutokset ovat merkittävät joko perus- kirjan loppuun tahi sen reunustaan ja, viimeksi maini- tussa tapauksessa, asiallisten ja myötävaikuttavien erit- täin allekirjoitettavat.
Jos havaitaan tarpeelliseksi tehdä lisäyksiä tahi muutoksia sittenkuin peruskirja on allekirjoitettu, ovat
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. - Esit. N:o 2. 23 ne merkittävät allekirjoituksien jälkeen sekä asiallisten ja myötävaikuttavien erittäin allekirjoitettavat.
42 §.
Notarinperuskirjan kappaleisiin, uuskappaleisiin, jäl- jennöksiin ja otteisiin on merkittävä kenelle ne annetaan ynnä antopaikka ja -päivä; ja ovat ne notarin allekirjoi- tettava/ sekä varustettavat hänen notarinsinetillään.
Joka kerta kun joku edellämainituista asiakirjoista annetaan, merkittäköön arkistokappaleeseen, milloin ja ke- nelle se on annettu.
43 §.
Kun notarinperuskirjasta annetaan ote, on siihen aina pantava ne kohdat, joista käy ilmi että peruskirjaa laadittaessa on varteen otettu säädetyt muodot, sekä sen ohessa merkittävä, ettei peruskirja sisällä mitään muuta siitä asian osasta, jota ote koskee.
44 §.
Jäljennöksen oikeaksi vahvistaminen on toimitettava siten, että notari sen alle tekee merkinnän, jossa todistaa jäljennöksen yhtäpitäväksi sen asiakirjan kanssa, josta se on jäljennetty, sekä myöskin onko se omakirja pää- kirja vai jäljennös.
Poispyhinnät, muutokset, raappimiset tahi muut virheet, joita on siinä asiakirjassa, mistä jäljennös on otettu, ovat myös merkinnässä ilmoitettavat, jolleivät johdu ilmeisestä erhekirjoituksesta.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
24 V. M. — Esit. N:o 2.
45 §.
Nimikirjoituksen saa notari todistaa oikeaksi ainoas- taan kun se on hänen läsnä ollessaan kirjoitettu tahi allekirjoittaja on hänen edessään sen kirjoittamakseen omistanut. Sellaisessa todistuksessa on myös mainittava sen henkilön nimi,j sääty tahi ammatti ja kotipaikka, joka on allekirjoituksen tehnyt tahi omistanut. Jos asiallinen on notarille tuntematon, on todistuksessa mai- nittava, miten notari on hankkinut tiedon siitä kuka hän on.
46 §.
Nimikirjoitusta oikeaksi vahvistaessaan älköön no- tari asiallisen myöntämättä olko oikeutettu ottamaan tietoa asiakirjan sisällyksestä. Jos sisällys on notarille tuntematon, on se todistuksessa mainittava.
4 LUKU.
Notarien toiminnan silmälläpidosta.
47 §.
Hovioikeuksien asia on pitää silmällä notarien toi- mintaa sekä sen vuoksi tarpeen vaatiessa toimituttaa no- tariarkistojen tarkastuksia.
48 §.
Tarkastuksessa olkoon notari velvollinen fpoisj.) nähtä- ville tuomaan säilyssään olevat a^akirjat ja rekisterit; ja tulee sen, joka tarkastuksen toimittaa, noudattaa sel- laista vaitioloa kuin 18 §:ssä on säädetty.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. ?J:o 2. 25 49 §.
Notarilaitoksen kehitystä edistämään ja olemaan hovioikeuksilla apuna notarien silmälläpidossa on perus- tettava notarikamareita, joiden jäsenet valitaan niiden notarien keskuudesta, jotka harjoittavat tointaan saman hovioikeuden tuomiopiirissä.
50 §.
Jokaisen hovioikeuden tuomiopiiriin on, niin pian kuin siellä on riittävä määrä notareita, perustettava no- tarikamari siihen kaupunkiin, jossa hovioikeus on. Jos jonkun hovioikeuden alaiset notarit haluavat perustaa useampia notarikamareita, käyköön sekin päinsä.
51 §.
Notarikamarissa pitää olla vähintäänkin kolme jä- sentä ja tarpeellinen määrä varajäseniä, jotka valitaan kolmen vuoden ajaksi kerrallaan. Vaaliin olkoot oikeu- tetut osaa ottamaan kaikki notarikamarin alaiset notarit.
5 L' §.
Notarikamarin tulee pitää silmällä että sen alaiset notarit tunnollisesti täyttävät velvollisuutensa sekä vält- tävät kaikkea, mikä on vastoin hyvää järjestystä ja omansa alentamaan notarisäädyn arvoa; ja olkoon no- tarikamarilla valta, jos notart näissä kohdin rikkoo, häntä kuulustettuaan, antaa hänelle julkinen varotus (poisj.).
Jos notarin rikkomus käsittää virkavirheen, jonka ei katsota olevan varotuksella sovitettavissa (poisj.), tahi jos sen johdosta vaaditaan vahingonkorvausta, pantakoon hän hovioikeudessa syytteeseen; ja olkoon hovioikeudella valta sillä välin pidättää notari toimestansa, kunnes hä-
26 V. M. - Esit. N:o 2.
nen asiansa on lopullisesti päättynyt tai hovioikeus toi- sin määrää.
53 §,
Jos asiallinen on tyytymätön sellaiseen notarika- marin päätökseen, kuin 52 §:&'sä mainitaan, saa hän kol- menkymmenen päivän kuluessa siitä, kuin päätös hänelle tiedoksi annettiin, päätöksestä kirjallisesti valittaa siihen hovioikeuteen, jonka alainen notarikamari on.
54 §.
Notarikamarilla olkoon myös valta ratkaista kor- vausta notarintoimituksesta koskevia riitaisuuksia notarin ja sen välillä, joka hänen apuaan on käytänyt, milloin viimemainittu siihen suostuu; ja pantakoon notarikama- rin sellaisesta asiasta antama päätös täytäntöön niinkuin välitystuomio, josta Ulosottolaissa on säädetty.
5 LUKU.
Notarintoimituksista suoritettavista maksuista.
55 §.
Notari saakoon siltä, joka hänen apuansa käyttää, korvauksen siitä, mitä on asian toimittamisessa oikeutta myöten kuluttanut, niin myös kohtuullisen palkkion Se- naatin vahvistettavan taksan makaan. Älköön muutosta taksaan tehtäkö notarikamareita kuulustamatta.
Jos asiallinen asianmukaisesti näyttää ettei hän köy- hyyden tähden kykene suorittamaan notarille tulevaa palkkiota, olkoon notari velvollinen avustamaan häntä ilman palkkiota.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. - Esit. N:o 2. 27 06 §.
Jos useat ovat samaan toimitukseen käyttäneet notarin apua, vastatkoot maksusta kukin omasta ja tois- tensa puolesta.
57 §.
Jos asiallinen tekee muistutuksen notarin laskemaa maksua tahi palkkiota vastaan^ eikä tahdo jättää sen suuruutta notarikamarin määrättäväksi, niin sen määrät- köön notarin kotipaikkakunnan tuomioistuin.
(58 § poisj.).
58 (59) §.
Jos alotettu notarintoimitus ilman notarin syytä on jätetty loppuun saattamatta, saakoon hän sen lisäksi, mitä on asiassa kuluttanut, palkkion, joka on kohtuulli- sessa suhteessa tehtyyn työhön.
59 (60) §.
Jos jokin toimenpide, johon notaria on pyydetty, tuottaa hänelle kustannuksia, olkoon hän oikeutettu vaa- timaan kohtuullisen ennakkomaksun, ennenkuin siihen toimenpiteeseen ryhtyy.
Notarille notarintoirnituksen johdosta tulevan palk- kion ja muun hyvityksen vakuutena saakoon hän pitää takanaan kaikki asiaan kuuluvat kirjat, kunnes saa täy- den maksun.
60 (61) §.
Palkkio ja muu maksu, jonka notari on itselleen laske- nut, on merkittävä (poisj.) kuhunkin hänen toimittamaansa asiakirjaan. Sellainen korvaus menköön ulosottoon niin
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
28 T. M. — Esit. N:o 2.
kuin toimituskirjani lunastuksesta ja muusta sellaisesta on säädetty.
Jos asiallinen ulosmittauksessa väittää että korvaus on liian suureksi laskettu ja tahtoo saada sen (poisj.) notarikamarin tai tuomioistuimen määrättäväksi, kes- keyttäköön ulosottomies täytäntöönpanon toistaiseksi ja pankoon valittajalle määräajan todistuksen toimittamista varten ulosottomiehelle siitä, että sellainen kanne on vireille pantu asianomaisessa notarikamarissa tai notarin kotipaikkakunnan tuomioistuimessa, sekä uhan että ulos- otto muutoin loppuun saatetaan.
61 (62) §.
Tarkemmat määräykset notarilaitoksen voimaan- panemisesta tämän lain mukaisesti antaa Senaatti.
62 (63) §.
Tämä laki astuu voimaan —
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4,
V. M. — Esit. N:o 2. 29
Alustava ehdotus Notaritaksaksi.
Notari saattaa, sen mukaan kuin tässä taksassa sää- detään, notarintehtävistä saada:
1) palkkion a) sen esineen arvon mukaisen, jota toimenpide koskee, tahi b) määräsuuruisen, tahi c) sen ajan mukaisen, joka on mennyt tehtävän suorittami- seen 5 sekä
2) päivärahan ja matkakustannusten korvauksen.
2 §•
Sellaisen notarinperuskirjan laatimisesta, jor ka esine on arvoltaan ilmoitettu tahi saatetaan käsillä olevista tiedoista rahaksi arvioida, on notarin palkkio laskettava seuraavien perusteiden mukaan:
1) Kiinteätä tahi irtainta omaisuutta koskevasta välipuheesta tai testamentista on, jollei 3 §:n l kohdassa toisin sanota, palkkiota suoritettava esineeltä, jonka arvo ei nouse yli 500 markan, kolme markkaa, jos arvo on yli 500 markan mutta ei yli 1,000 markan, viisi markkaa sekä, jos arvo on yli 1,000 markan mutta ei yli 3,000 markan, vähintään kuusi ja enintään kaksitoista markkaa.
Jos arvo on yli 3,000 markan, on viimemainittu kahden- toista markan palkkio korotettava yhdellä markalla jo- kaiselta yli 3,000 markan menevältä täydeltä tuhannen markan määrältä aina 100,000 markkaan asti. Arvon noustessa sitä suuremmaksi lisätään palkkiota vielä viisi
30 V. M. — Esit. N:o ,2.
markkaa jokaiselta mainitun määrän yli menevältä täy- deltä 10,000 markalta.
2) Velaksiannosta takausta vastaan tahi ilman, saa- tavan luovuttamisesta, velan omakseen ottamisesta, yksis- tään ilmoitetun määrän takaamisesta sekä yleensä sellai- sesta asiallisen yksipuolisesta tahdonilmaisusta, jota ei ole tässä ylempänä l kohdassa mainittu, pitää esineen arvon mukainen palkkio olla neljännes siitä mitä l koh- dassa sanotaan, ei kuitenkaan kahta markkaa pienempi eikä kolmeasataa markkaa suurempi.
3 §•
Määräsuuruista palkkiota tulee notarille:
1) notarinperuskirjan laatimisesta, joka koskee tes- tamenttia epätietoisesta tahi ilmoittamattomasta määrästä sekä sopimusta torpan vuokrasta, huoneenvuokrasta ja eläkkeestä tahi takausta epätietoisesta määrästä, vähin- tään kolme ja enintään viisikolmatta markkaa;
2) protestitoimituksesta neljä markkaa;
3) nimikirjoituksen vahvistamisesta, todistuksesta siitä, ininä päivänä asiakirja on näytetty, tahi siitä, että henkilö on elossa, tahi muusta yksinkertaisesta todistuk- sesta yksi markka viisikymmentä penniä;
4) sellaisen jäljennöksen oikeaksi todistamisesta, joka käsittää yhden arkin, yksi markka viisikymmentä penniä ja jokaiselta seuraavalta arkilta viisikymmentä penniä;
5) notarinperuskirjan kappaleen, uuskappaleen, jäl- jennöksen tai otteen antamisesta, olipa peruskirja tehty samassa tilaisuudessa tahi aikaisemmin, kaksi markkaa ensimmäiseltä arkilta ja yksi markka kultakin seuraa- valta ;
6) luvasta ottaa selko not arin säilyssä olevan perus- kirjan sisällyksestä, kun aika, jolloin peruskirja on laa- dittu, ilmoitetaan, yksi markka ja muussa tapauksessa, vähintään kaksi ja enintään neljä markkaa;
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. N:o 2. 31 7) sellaisen notarinperuskirjan sisällyksen julkiluke- misesta yksi markka ensimmäiseltä ja viisikymmentä pennia jokaiselta seuraavalta arkilta;
8) testamentin säilytettäväksi ja hoidettavaksi otta- misesta vähintään neljä ja enintään kaksitoista markkaa ja muun asiakirjan vastaanottamisesta vähintään kolme ja enintään kuusi markkaa; sekä
9) säilytetyn testamentin poisantamisesta neljä markkaa ja muun asiakirjan kaksi markkaa.
4 §.
Kalunkirjoituksesta, perinnönjaosta tahi pesänjaosta tulee notarille palkkiota vähintään kymmenen ja enintään sata markkaa. Jos pesän säästö, kun kaikki velka ja epävarmat saatavat luetaan pois, nousee 40,000 markkaan tahi enempään, saakoon notari palkkiota V4 prosenttia säästöstä ja, jos pesän kirjoitus ja jako tapahtuu samalla kertaa, molemmista toimituksista yhteensä 3/8 prosenttia säästöstä.
5 §•
Yhtiöiden, yhdistysten, laitosten tahi säätiöiden sään- töjen laatimisesta saa notari palkkiota vähintään kaksi- kymm^ntä ja enintään kaksisataa markkaa sekä pöytäkir- jan kirjoittamisesta yhtiökokouksissa tahi muissa kokouk- sissa vähintään kymmenen ja enintään viisikymmentä markkaa.
6 § -
Notarintehtävästä, jota ei mainita 2, 3, 4 tahi 5 §:ssä tahi joka, muissa tapauksissa kuin 3 §:n l kohdassa on sanottu, koskee esinettä, jonka arvoa ei ole ilmoitettu tahi ei voida asianmukaisesti arvata, tulee notarille palkkiota tehtävän täyttämiseen kuluneen ajan mukaan, neljä mark- kaa ensimäiseltä tunnilta ja kaksi markkaa kultakin seu- raavalta, olipa tunti kokonaan tai osaksi siihen mennyt.
32 V. M. — Esit. N:o 2.
Siinä tapauksessa merkittäköön notarinperuskirjaan ni- menomaan, että palkkio on laskettu ajan mukaan.
Palkkiota laskettaessa otettakoon sekin aika lukuun, joka on mennyt tehtävän valmistelemiseen.
7 § -
Jos notarintehtävä, josta tämän taksan nojalla olisi maksettava palkkiota esineen arvon mukaan taikka määrä- suuruinen palkkio, vie niin paljon aikaa, että palkkio tulee suurempi, jos se lasketaan ajalta, olkoon notari oikeutettu vaatimaan palkkiota aikaperusteen mukaan, jos toimeen on mennyt enemmän kuin tunti aikaa.
8 § -
Jos notarintoimitus suoritetaan muualla kuin notarin virkahuoneessa, olkoon hänellä oikeus, paitsi aikaisemmin säädettyä palkkiota, saada korvausta siltä pitemmältä ajalta, mikä toimitukseen tämän johdosta menee, 6 §:ssä mainitun perusteen mukaan.
Jos toimitus tapahtuu enemmän kuin kolmen kilometrin (poisj.) päässä notarin virkahuoneesta, saakoon hän lisäksi vielä päivärahaa ja matkakustannusten korvausta samoin kuin virkamies voimassa olevan matkustussäännön seitse- männen luokan mukaan.
9 §•
Jos notarintoimitus asiallisen pyynnöstä tehdään kello kahdeksan jälkeen illalla tai ennen kello kahdeksaa aamulla, olkoon notari oikeutettu kahdenkertaiseen palk- kioon.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
V. M. — Esit. N:o 2. 33 Senfnojalla mitä edellä on esiintuotu saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa:
että Eduskunta armolliseen esitykseen annettavassa alamaisessa vastauksessa ilmoit- taisi, että Eduskunta ei ole voinut sitä hy- väksyä.
Helsingissä, 21 p:nä lokakuuta 1907.
Tämän asian käsittelyssä ovat olleet osallisina pu- heenjohtaja Söderholm sekä jäsenet Cederberg, Gripen- berg, Huotari, K. Hämäläinen, L. Ingman, Jalava, Kan- nisto, Koivisto, Käpy, M. S. Laine, O. F. Laine, Luoma, Mikkola, Myllylä ja Tikkanen sekä varajäsenet Kantanen ja Ripatti.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
34 T. M. — Esit. N:o 2.
Vastalauseita.
L
Kun allekirjoittaneet eivät voi antaa ratkaisevaa merkitystä niille perusteille, jotka Valiokunnan enem- mistö on esittänyt. lakiehdotuksen hylkäämiseksi, vaan päin vastoin perusteluissa mainituista syistä katsovat että lakiehdotus, jos se hyväksytään, jo tätäkin nykyä tulisi edistämään tärkeätä yhteiskuntaetua, rohkenemme ehdottaa^
että Eduskunta alamaisessa vastaus- kirjelmässä ilmoittaisi hyväksyneensä ar- molliseen esitykseen sisältyvän lakiehdotuk- sen tehtyään siihen erinäisiä muutoksiaf
joiden johdosta mainittu laki tulisi 'ole- maan näin kuuluva:
(Valiokunnan ylläoleva ehdotus).
Helsingissä 21 p:nä lokakuuta 1907.
Axel Cederberg. A. Luoma.
K. Myllylä. Lauri Ingman.
Aleksandra Gripenberg. Aleksi Käpy.
Allekirjoittanut ei ole ottanut osaa siihen päätök- seen, jolla valiokunnan enemmistö on esillä olevan laki- ehdotuksen hyljännyt.
Antti Mikkola.
Lakivaliokunnan mietintö N:o 4.
T. M. — Esit. N:o 2. 35
n.
Ne seikat, jotka Lakivaliokunnan mietinnössä on esitetty järjestetyn notarilaitoksen voimaanpanemisen puolesta, osottavat; mielestäni täysin, kuinka toivottava lakiehdotuksen hyväksyminen oiisi, jotavastoin Valiokun- nan enemmistö ei ole onnistunut esittämään mitään sito- vaa syytä ehdotuksen hylkäämiselle. Minun täytyy sen- tähden panna vastalause Valiokunnan hylkäävää pää- töstä vastaan.
Mitä sitten tulee niihin muutoksiin, jotka ilmenevät asian yksityiskohtaisen käsittelyn tuloksena esiintyneessä lakitekstissä, niin Valiokunta ei oJe parantanut lakiehdo- tusta muuttaessaan arm. esityksen perusteet notarinpe- ruskirjojen laatimiseen ja antamiseen nähden, koska Valiokunnan ehdottama menettelytapa ei ole samassa määrässä kuin arm. esitys omiaan vakuuttamaan notari- laitoksesta tarkoitettua suurempaa oikeusvarmuutta.
Vihdoin en ole voinut yhtyä siihen päätökseen, jonka Lakivaliokunta on tehnyt lakiehdotuksen 32 §:ään (esityksen mukaan 33 §) nähden, jossa säädetään millä kielellä notari on velvollinen peruskirjoja tekemään.
Jotta kaksikielisessä maassa, kuten meidän, notarilaitos voisi täysin vastata siihen liitettyjä toivomuksia, täytyy yksityisellä olla oikeus saada notarin tekemät peruskir- jat kirjoitetuiksi sillä kielellä, jota hän käyttää tai toi- voo käytettävän. Valiokunnan tavalla vetoaminen voi- massa olevaan virkamiehiä koskevaan lainsäädäntöön ei minusta näytä soveliaalta niinhyvin katsoen sen hallin- nolliseen luonteeseen kuin siihen nähden, että notarit
36 V. M. — Esit. N:o 2.
eivät ole samassa asemassa kuin valtion virkamiehet, vaan ainoastaan julkisella luototta vaisuudella varustet- tuja yksityisten apumiehiä.
Edellä lyhyesti esitetyillä syillä saan kunnioittaen ehdottaa:
että Eduskunta, hylkäämällä Laki- valiokunnan mietinnön, ryhtyisi lakiehdo- tusta käsittelemään seM siinä tarkoituk- sessa palauttaisi asian Lakivaliokuntaan 2 ja 3 luvun uudelleen muodostamista var- ten samojen perusteiden mukaan kuin ar- mollinen esitys sisältää; sekä että Laki- valiokunnan mietintöön liitetyn] lakitekstin 32 § hyväksyttäisiin armollisen esityksen vastaavan §:n mukaisena.
Helsingissä 21 p:nä lokakuuta 1907.
Karl Söderholm.
Helsinki 1907. Helsingin Sentraalikirjapaino.
