Kehä Vihreän kasvillisuuskonsepti

(1)

Kehä Vihreän kasvillisuuskonsepti

Jyväskylän kaupunki

(2)

Kehä Vihreän kasvillisuuskonsepti Ajankohta: 8.9.2020

Tilaaja: Jyväskylän kaupunki

Tekijät: Varpu Mikola ja Inka Andelin, Nomaji maisema-arkkitehdit Oy Avustaja: Jakke Mäki-Hollanti, Nomaji maisema-arkkitehdit Oy

Kuva kannessa: Nomaji maisema-arkkitehdit Oy

(3)

Sisällysluettelo

1. Johdanto

. . . 4

1.1 Työn tarkoitus ja tavoitteet . . . 4

1.2 Menetelmät ja työn eteneminen . . . 4

2. Lähtökohtia

. . . 5

2.1 Monipuolinen Kehä Vihreä . . . 5

2.2 Kasvillisuuskonsepti osana Kehä Vihreän visiota . . . 6

2.3 Kasvillisuuden arvot . . . 7

2.4 Seminaari ja viheraluepuutarha . . . 8

2.5 Työpajan tulokset . . . 9

3. Kasvillisuuskonseptin visio ja periaatteet

. . . 10

3.1 Monimuotoinen . . . 11

3.2 Yhtenäinen . . . 13

3.3 Paikallinen ja uniikki . . . 14

3.4 Elämyksellinen ja elvyttävä . . . 15

3.5 Yhteisöllinen . . . 16

3.6 Toimintoja tukeva . . . 17

3.7 Tulevaisuusorientoitunut . . . 18

3.8 Oivaltava . . . 20

4 Kasvillisuuskonsepti osa-alueittain

. . . 21

4.1 Sepänpuisto . . . 21

4.2 Eeronkatu, Aatoksenpuisto ja Mataraisenpuisto (viheryhteys) . . . 23

4.3 Viitaniemi . . . 24

4.4 Taulumäki . . . 27

4.5 Tuomiojärvi – Tourujoki viheryhteys . . . 29

4.6 Tourujoki ja Kankaan alue . . . 32

4.7 Tourujoen alaosa, nykyinen viheryhteys katuverkossa 34 4.8 Lutakko . . . 35

4.9 Satama . . . 38

4.10 Rantapromenadi . . . 40

4.11 Mattilanniemi . . . 42

4.12 Älylän viheryhteys . . . 44

4.13 Köyhälampi . . . 45

4.14 Seminaarinmäki . . . 47

4.15 Harju . . . 49

5. Kasvillisuuskonseptin toteutuminen

. . . 51

6. Lähdeluettelo

. . . 52

(4)

1. Johdanto

K

ehä Vihreä muodostaa Jyväskylän keskuspuiston. Kaupun- gin keskustaa kiertävä virkistyksen vyöhyke alkoi hahmottua kokonaisuutena kansallisen kaupunkipuiston esiselvitysten yhteydessä 2010-luvun vaihteessa. Kaupungin viherpolitiikassa tunnistettiin tarve vaalia ja vahvistaa Kehä Vihreän yhtenäisyyttä sekä määrätietoisesti kehittää aluetta kokonaisuutena. Vuoden 2014 yleis- kaavassa Kehä Vihreä on osoitettu virkistys- ja viheralueiden kehit- tämisen kohdealueeksi. Kehä Vihreä on mukana kaupunkistrategiaa toteuttavassa AVOin kaupunkiympäristö -politiikassa, ja Kehä Vihre- älle on vuonna 2017 laadittu oma visio ja toimenpideohjelma. Lisäksi viheraluekokonaisuutta sekä sen osa-alueita käsittelevät lukuisat sel- vitykset, suunnitelmat ja konseptit, jotka ovat toimineet tämän työn lähtötietoina.

1.1 Työn tarkoitus ja tavoitteet

Työn tavoitteena on esittää periaatteet Kehä Vihreän kasvillisuuden kehittämiselle. Kehä Vihreän vision mukaisesti viheryhteyden vahvistaminen sekä luonnon monimuotoisuuden tukeminen ja lisäämi- nen ovat kasvillisuuskonseptin tärkeimpiä lähtökohtia. Monimuo- toisuuden lisäksi mm. jatkuvuuden parantaminen ja paikallisen, uniikin kasvillisuuden vahvistaminen on tunnistettu kasvillisuuden kehittämisen oleellisiksi päämääriksi. Kaikki tavoitteelliset periaatteet on koottu lukuun "Kasvillisuuskonseptin visio ja periaatteet" ja niitä on käsitelty osa-alueittain.

1.2 Menetelmät ja työn eteneminen

Työ alkoi syystalvella 2019 lähtökohtien ja referenssikohteiden kar- toituksella. Lähtötietojen analyysin jälkeen järjestettiin Jyväskylän kaupungin toimesta kasvillisuuskonseptin teemoja käsittelevä työ- paja maaliskuussa 2020. Työpaja oli suunnattu kaupungin omalle organisaatiolle sekä oleellisille sidosryhmille. Työpajan tavoitteena oli tehdä kasvillisuuskonseptityötä tutuksi sekä kerätä näkemyksiä

kehittämistyön pohjaksi. Työpajan tuloksena saatiin kattava katsaus alueen nykytilasta ja sen koetuista arvoista, mutta myös paljon ide- oita kehittämiskohteista ja tulevaisuudennäkymistä. Työpajan lisäksi kokemustietoa täydennettiin Pirjo Vuorisen (museotoimintojen pääl- likkö, Jyväskylän yliopisto), Katariina Peltosen (ympäristönsuojelu- suunnittelija, Jyväskylän kaupunki) ja Tarja Ylitalon (ylläpitohorto- nomi, Jyväskylän kaupunki) haastatteluin.

Työpajan sekä lähtötietojen perusteella laadittiin alustava luonnos kasvillisuuskonseptista. Toukokuussa 2020 pidettiin yhteinen maas- tokäynti, jolle osallistuivat konsultin edustajina Varpu Mikola ja Inka Andelin ja Jyväskylän kaupungilta Mervi Vallinkoski, Mari Kiili, Anne Laita, Timo Mattila ja Katariina Rosti.

Ohjausryhmään ovat osallistuneet Jyväskylä kaupungilta Mervi Vallinkoski (maisema-arkkitehti), Mari Kiili (maisemasuunnittelija), Anne Laita (kaavoitusbiologi), Timo Mattila (viherrakennuttaja), Tui- ja Pajunen (viherpalvelupäällikkö) ja Katariina Rosti (arboristi).

Kuva 1: Lahopuu ja kukkivat niityt ovat tärkeä osa Kehä Vihreän biodiversiteettia.

(5)

5 Kehä Vihreän kasvillisuuskonsepti

2. Lähtökohtia

K

ehä Vihreän kasvillisuuden kehittämisen lähtökohtana on alueen nykyinen kasvillisuus. Tarkoituksena on vaalia ja täy- dentää nykyistä puustoa sekä monipuolisia, pitkälti luonnon- varaisia kasvillisuusalueita. Lähtökohtana kasvillisuuskonseptin laa- timiselle ovat Kehä Vihreälle laaditut linjaukset ja suunnitelmat.

2.1 Monipuolinen Kehä Vihreä

Suomen maisemamaakuntajaossa Jyväskylä kuuluu Keski-Suomen Järviseutuun. Alueen tyypillisiä piirteitä ovat metsäiset kallio- ja moreenimäet, joita murroslaaksoihin ja kallioperän ruhjeisiin muo- dostuneet järvet reunustavat. Savipohjaiset laaksot sijoittuvat järvial- taiden reunoille. Alueen selkärangan muodostaa Sisä-Suomen reunamuodostuma. Jyväskylä sijoittuu suurmaiseman solmukohtaan, jossa vesireitit puhkaisevat reunamuodostuman. Suotuisat viljely- ja metsämaastot sekä hyvät vesireitit ovat olleet perustana kaupungin ja sen teollisen historian synnylle.

Kehä Vihreä sisältää kiinnostavan läpileikkauksen Jyväskylän maisemarakenteesta. Sen selkärangan muodostavat Sisä-Suomen reunamuodostumaan kuuluvat Taulumäki, Harju, Seminaarinmäki ja Hippos, jotka linjaavat myös Jyväsjärven ja Tuomiojärven välisen vedenjakajan. Harju ja Taulumäki ovat melko jyrkkäreunaisia selän- teitä, joiden rinteitä maa-aineisten otto on muokannut. Selänteiden kasvillisuus edustaa pääpiirteissään mäntyvaltaista kuivahkoa kan- gasta. Kenttäkerroksessa näkyy kuitenkin ihmistoiminnan tahalli- nen ja tahaton rehevöittävä sekä kuluttava vaikutus. Pinnanmuodot loivenevat ja kasvilajisto runsastuu selännettä etelään päin mentäes- sä. Tämä näkyy Seminaarinmäellä monipuolisena, jalopuulajejakin sisältävänä puustona sekä edelleen kaakkoisrinteellä Älylän puu- tarhojen vehreytenä. Seminaarinmäen Moirislammelta Hippoksen Köyhälammelle ulottuu katkonainen kostean lehtomaisen kankaan kaistale.

Mattilanniemen kohdalla on aikoinaan ollut alavaa vesijättömaata, laidunmaata ja niittyä. Aluetta on käytetty kaatopaikkana ja lopulta

rakentamisen yhteydessä rantaviiva on saanut nykyisen muotonsa.

Rantapromenadin alue on kokonaisuudessaan Rantaväylän rakentamisen yhteydessä muodostetulla täyttömaalla. Lutakko on alun perin Tourujoen suistoon kerrostunut niemeke, jonka niitty- ja laidunmaat saivat väistyä sahateollisuuden tieltä 1900-luvun alusta alkaen. Saha- teollisuuden päätyttyä 1990-luvulla alkoi alueen kehitys osaksi kau- punkirakennetta. Tourujoen haara virtasi vielä 1970-luvulla Lutakon halki, mutta nyt sen paikalla kulkee Schaumanin puistotie. Kehä Vih- reän Jyväsjärven osuuden kaikki viheralueet sijaitsevat täyttömaalla ja ovat luonteeltaan rakennettuja.

Tourujoki muodostaa selkeän rajan keskustan itäpuolelle, ja se onkin aikoinaan muodostanut kaupungin ja maalaiskunnan rajan.

Murroslinjaan muodostunut vuolas joki koskineen lävistää reunamuodostuman. Koskipaikat ovat luoneet edellytykset teollisuudelle, jonka historialliset rakenteet muodostavat alueelle vahvan identi- teettitekijän. Kankaan kaupunginosa hyödyntää tätä identiteettiä.

Jyrkkäpiirteinen jokiympäristö on teollisuuden voimakkaasti muok- kaamaa, mutta siitä huolimatta laaksossa on säilynyt ja sinne on kehittynyt luontoarvoja. Osa laaksosta on luonnonsuojelualuetta.

Kasvillisuustyypiltään jokiympäristö edustaa kulttuurivaikutteista lehtoa, jota rikastavat lähteikköiset rinteet. Töyrään päällä sijaitse- va hautausmaa edustaa vanhaa kulttuuriympäristöä. Teollisuuden valjastaman Tourujoen kunnostus alkaa lähivuosina. Kunnostuksen tavoitteena on kalojen vaellusesteiden poistaminen ja ylipäänsä ekologisen yhteyden parantaminen.

Sepänpuisto Eeronkatu Viitaniemi

Taulumäki

Tuomiojärvi - Tourujoki viheryhteys

Tourujoki

Lutakko Satama

Rantapromenadi

Mattilanniemi Mattilanniemi -

Seminaarimäki -Älylä Köyhälampi

Seminaarimäki

Harju

Tourujoen alaosa, nykyinen viheryhteys katuverkoss

Kuva 2: Kehä Vihreä ja sen osa-alueet

(6)

2.2 Kasvillisuuskonsepti osana Kehä Vihreän visiota

Kehä Vihreän vision päämääränä on elvyttävä, aktiivinen ja elämyk- sellinen virkistysalue. Kehittämisen periaatteista on laadittu toimenpideohjelma, jonka osa kasvillisuuskonsepti on. Kasvillisuus- konseptin tärkeimmäksi tehtäväksi on määritelty kaupunkivihreän monimuotoisuuden tukeminen ja lisääminen. Samalla kasvillisuuskonsepti ottaa kantaa kokonaisvision toteutumiseen kaikilla sen osa-alueilla, mm. jatkuvuuden ja alueen hankkeiden osalta.

ELVYTTÄVÄ KASVILLISUUS

→

Kehä Vihreä on kaupunkilaisten lähiviheralue, jossa voi virkistyä ja kokea vehreän kasvillisuuden elvyttävyys kivenheiton päästä kotoa.

→

Viheralueilla on todettu olevan monenlaisia terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia – luonnossa liikkuminen tekee ihmiselle hyvää.

→

Tutkimuksissa viherympäristön on todettu olevan sitä elvyttävämpää, mitä luonnonmukaisempaa se on.

AKTIIVINEN KASVILLISUUS

→

Kehä Vihreän vaihteleva kasvillisuus kutsuu ulos liikkumaan ja virkistäytymään.

→

Aktiivisessa käytössä olevien alueiden

kasvillisuuden tulee kestää käytön aiheuttama kulutus.

→

Kasvillisuus luo puitteita toiminnoille kuten majanrakennukselle, viljelylle, hortoilulle (villivihannesten poimintaa) ja talkoille.

ELÄMYKSELLINEN KASVILLISUUS

→

Kasvillisuus tuottaa elämyksiä sääolojen ja vuodenaikojen vaihtuessa sekä ilmentämällä kasvupaikkaansa

→

Kasvillisuus muodostaa aistein koettavia tuoksuja, ääniä ja esteettisiä elämyksiä. Kasvillisuus voi olla käsinkosketeltavaa ja tarjota haastetta tasapainoaistille.

→

Taidekonsepti ja kasvillisuuskonsepti voivat vahvistaa toisiaan. Koko Kehä Vihreä on jaoteltu taidekonseptissa teemapolkuihin.

TUNNELMAPOLKU

AISTIPOLKU

HILJAISUUDEN POLKU

EPÄTODELLISUUSPOLKU

ÄLYPOLKU

AKTIIVISUUSPOLKU

Kuva 3: Kehä Vihreälle on vuonna 2019 laadittu taidekonsepti, joka mm.

jakaa kehän kuuteen erilaiseen polkujaksoon. Kasvillisuus voi osaltaan vahvistaa polkujen teemoja. Kuvalähde: Kehä Vihreän taidekonsepti, Art Impact

(7)

2.3 Kasvillisuuden arvot

Kaupunkiviheralueet ja niiden kasvillisuus ovat hyvin moniarvoisia.

Ne muun muassa parantavat kaupungin ilmanlaatua ja pienilmas- toa, tasapainottavat vesitaloutta, tarjoavat virkistystä ja kohottavat läheisten kiinteistöjen arvoa. Viheralueiden ihmiselle tuottamia ai- neettomia ja aineellisia hyötyjä voidaan mitata ekosysteemipalvelui- na. Kehä Vihreälle tyypillisiä ekosysteemipalveluita on kerätty alla olevaan kuvaan, joka havainnollistaa Kehä Vihreän erilaisia vihera- luetyyppejä. Viheralueet tarjoavat elinympäristön kasvillisuudelle, eläimistölle ja maaperän eliöstölle, joilla on tärkeä rooli esimerkiksi veden ja ravinteiden kierrossa.

Kuva 4: Esimerkkejä Kehä Vihreän ekosysteemipalveluista

Metsä

hiilensidonta suojaisa elinympäristö

paikallisen geneettisen

vaihtelun säilyttämi- nen

veden pidätys + puhdistus

hapen tuotanto

miellyttävä pienilmasto tuulensuoja

toiminta ja leikit

virkistys

maaperän muodostuminen raaka-aineet

(esim. leikkeihin)

hulevesien viivytys vaihteleva kasvillisuus

tuotteistettu kasvualusta ohut ja köyhä maaperä rehevä ja kostea maaperä

hulevesien suodatus ja ravinteiden talteenotto

suojaisa vyöhyke eläimille

moreeniharju

Puisto Niitty

kulttuuriperinnön ylläpito viihtyisyys, esteettisyys ja

inspiraation lähde

avoimet näkymät

ruohovartisten lajien monimuotoisuus

pölyttäjät ja muut hyönteiset

Ranta

Puusto muodostaa Kehä Vihreälle sen merkittävimmän ilmiasun.

Puusto koostuu yksilöistä sekä puustoisista alueista, joilla puut vai- kuttavat toisiinsa mm. suojan, varjostuksen, kasvutilan jne. kautta.

Puusto ilmentää kasvupaikkaansa kertoen mm. jääkauden voimista.

Puuyksilö voi välittää tietoa kaupunki- ja puutarhakulttuurista kym- menien tai satojen vuosien takaa. Puut ovat pitkäikäisiä ja metsät jopa iättömiä. Sen vuoksi puusto tulee nähdä Kehä Vihreän pysyvänä selkärankana, jota ei tule perusteettomasti muokata muoti-ilmiöiden tai lyhytnäköisten tarpeiden perusteella. Katupuut ovat tyypillisesti erilaisten infra- tai rakennushankkeiden uhkaamia. Esimerkillisesti

Jyväskylän keskustan maankäytön strateginen suunnitelma on nos- tanut katupuiden merkityksen omaksi teemakseen. Kasvillisuuskon- septin tärkeänä lähtökohtana on Kehä Vihreän oleva puusto ja sen arvon vaaliminen.

Vaikka kasvupaikkojen ominaisuuden pysyisivät vuosisadasta toi- seen jokseenkin samana, on kasvillisuus itsessään dynaamista ja alati muuttuvaa. Myös tämä on arvo, jota kasvillisuuskonsepti pyrkii kunnioittamaan.

(8)

2.4 Seminaari ja viheraluepuutarha

Jyväskylän viheralueiden historia linkittyy vahvasti opettajankoulu- tusseminaariin ja Seminaarinmäkeen. Seminaarilaiset konkreetti- sesti loivat uutta kaupunkivihreää istuttamalla puita sekä hoitamalla puutarhaviljelyksiä. Seminaarinmäestä kehittyi vahva puutarhakult- tuurin ja puutarhataiteen edelläkävijä kaupungissa. Seminaarin ja Älylän alueelta puutarhakulttuuri levisi niin Jyväskylään kuin valmis- tuvien opettajien mukana laajasti Etelä- ja Keski-Suomeen.

Käytännönläheinen Seminaari muuttui ensin Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, sitten monitiedekuntaiseksi Jyväskylän yliopistok- si. Samalla Seminaarinmäestä kehittyi kampusalue. Kampusalueen kehittämiseen ja biologian opintosuunnan perustamiseen liittyen syntyi ajatus kasvitieteellisen puutarhan sijoittamisesta yliopiston yhteyteen. Ajatus kehittyi, ja 1970-luvulla esitettiin idea uudenlaises- ta kasvitieteellisestä kokoelmasta, viheraluepuutarhasta. Systemaat- tisten osastojen sijaan viheraluepuutarha esittelisi kasveja osana kaupunkia, sen viheralueita ja rakennettua ympäristöä. Viheralue- puutarha esittelisi Keski-Suomeen sopivia ja suositeltavia kasvilajeja sekä niiden käyttöä, ja toimisi oppimisalustana niin biologian, ekologian, luonnon- ja maisemanhoidon sekä opettajien koulutuk- sessa. Samalla puutarha palvelisi myös muita oppilaitoksia, yleistä

ympäristö tietoisuutta sekä virkistystä. Suunnitelman mukaan viheraluepuutarha levittäytyisi yliopiston alueille Seminaarinmäel- lä, Mattilanniemelle, Ylistönmäelle sekä myös näiden ulkopuolelle, esim. Mäki-Matin perhepuistoon ja Rantaväylän tiealueelle. Vaihtele- va maasto ja kasvuolosuhteet toimisivat kasvillisuuden koekenttänä.

Laajuudeltaan viheraluepuutarha käsittää merkittävän osan Kehä Vihreästä, ja sitä voikin pitää tärkeänä merkkipaaluna vihervyön säi- lymisessä ja kehityksessä. (Raatikainen 1979)

Viheraluepuutarhan suunnitelma on visionäärinen ja se on luonut pohjan kyseisten alueiden kasvillisuuden kehittämiselle. Valitetta- vasti viheraluepuutarha ja kasvitieteellinen puutarha ovat hiljalleen vaipuneet unholaan. Yhtenäisen Kehä Vihreän ja kasvillisuuskonseptin tavoitteena on nostaa nämä kaupungin botanistiset erikoisuudet uuteen kukoistukseen. Myös yliopisto on ryhtynyt toimiin asian edis- tämiseksi.

Viheraluepuutarhan tavoitteet tukevat yleisen ympäristötietoisuu- den lisäämistä sekä näkemystä, että lähiympäristö voi olla loputon tutkimuskohde ja oppimis ympäristö. Nämä ovat lähtökohtia myös kasvillisuuskonseptityölle.

Kuva 5: Naisseminaarin oppilaita puutarhatöissä 1900-luvun alussa.

Kuva 6: Jyväskylän seminaarin puisto ja kasvihuone 1920-luvulla.

(9)

2.5 Työpajan tulokset

Kaupungin vastuuhenkilöt ja sidosryhmien edustajat pohtivat työpa- jassa Kehä Vihreän kasvillisuuden ominaispiirteitä, arvoja ja kehitys- suuntia. Työpajan tuloksena saatiin valtava määrä ajankohtaista lähtötietoa Kehä Vihreän nykytilanteesta ja kehittämismahdollisuuk- sista. Tietoja on hyödynnetty läpi koko kasvillisuuskonseptityön niin tavoitteiden asettelussa kuin kehittämisperiaatteiden määrittelyssä- kin. Työpaja antoi hyvän kuvan etenkin eri osa-alueiden erityispiir- teistä.

Kehä Vihreän arvoina nähtiin erityisesti sen monimuotoisuus ja hyvä saavutettavuus kaupungin keskeisellä sijainnilla. Kehällä sijait- see identiteetiltään hyvin vahvoja osuuksia, kuten Seminaarinmäki, Harju ja Tourujoki.

Tärkeiksi kehittämiskohteiksi tunnistettiin mm.:

→

yhtenäisyys – Kehä Vihreä koetaan osittain pirstaleiseksi ja vai- keasti hahmotettavaksi

→

luontoarvojen säilyttäminen – intensiivinen käyttö, maaston kuluminen ja tehokkaat hoitotavat uhkaavat luontoarvoja

→

asenne – tavoitteena salliva kaikkien yhteinen Kehä Vihreä, ei poissulkeva ja kieltävä

→

osallisuuden lisääminen – tarvitaan tapoja pitää asukkaiden ja sidosryhmien mielenkiinto yllä: oppiminen, opastus, teemat, tapahtumat

→

resurssitehokkuus – suunnittelussa ja hoidossa tehtävien va- lintojen kautta ohjataan kasvillisuuden ylläpitoa resurssitehok- kaampaan suuntaan

→

tulevaisuuteen varautuminen - lumettomat talvet huomioidaan mm. ainavihantaa kasvillisuutta lisäämällä

1 : 5 000

Kehä Vihreän kasvillisuuskonsepti

Työpajan yhteenveto

Oivaltamisympäristö

Oivaltam isym

päristö

Hoidon kohdentaminen + ammattitaito

Jalopuita kaadettujen tilalle

Luonnonarvojen ja lajiston tukeminen

Jaloja lahopuita maastoon

Harjulta avataan näkymiä kekustaan Monipuolinen kasvillisuus

Paikalliset lajit Kaupunkiviljely

Kaupunkiviljely

Pop- up toimintaa Kaupunkiviljely

Yhteyden vahvistaminen kasvillisuudella Melun häivytystä

kasvillisuuden avulla

Lisää värejä ja elävyyttä kapealle kaistalle

Tulvivien istutusalueiden muuttaminen dynaamisiksi Hoidon yhtenäistäminen

koko alueella

Levähdysalueiden siistiminen Identiteetin vahvistaminen

Yhtenäinen vihreä vyöhyke

Osoitetaan keto alueet

Poistetaan paikalle sopimaton kasvillisuus Paraatipaikalla

intensiivisempi hoito

Suurpiirteisyyttä

Vieraslaji:

viitapihlaja-angervo Luontopolun opasteissa

Kehä vihreää Uniikin kasvillisuuden

esille tuominen

Yhteyden vahvistamin

en

Yhteyden vahvis

tamin en

Yhteyden vahvis

tamin en

Paahdeniitty Tornin edusta

kutsuvaksi

Museon toimintojen laajentaminen ulos.

→kasvillisuus hot spottejateja

Kasvitieteelliseen panostaminen Selkeämpi opastus

Kosteikon ja puiston välille yhteys kasvillisuudella

Kosteikon esille nostaminen Hippoksen hulevesien

hidastaminen

Kosteikko osaksi lammen aluetta Maanpinnan lasku

alkuperäiselle tasolle Kosteikkoon luontopolku

A R V O

K O

H D E

Y LE IS Ö KO H

D E

Perenna ja nurmikkoalueita muutetaan niityiksi

Aidattu hortanpoiminta- alue, jossa hoito sekä opastus lajeihin ja niiden

käyttöön

Kulutusta kestävää kasvillisuutta

Pölytt äjäplk

u Reitti k

ampus ten

väliss ä

Koskenharjun kentän profiilin nostaminen

Kentän ympäristöön monimuotoisempaa

kasvillisuutta

A R

V O

K O

H D

E

Alikulku:

köynnöksiä, valoja, värejä esim. sepänaukion

liikenneratkaisut Niityt ja hortta-

alue toimii osana oivaltamisympäristöjä

Spirea alueiden monipuolistaminen ja

rajaaminen Pitkospuut helpottamaan

kulkua tulvan aikana Tervaleppien harvennus

Hulevesipuisto Tulvimenen osaksi puiston identiteettiä Luonnon

monimuotoisuus Kasvikokoelmien korostaminen

Yhtenäinen maanpinnan käsittely (niitty yms) Mäntykokoelmasta

olekslupaikka Hortapuiston lähitölle opastettua kaupunkiviljelyä,

mehiläistenhoitoa yms.

Luontaisempi kasvillisuus -> hoidon vähentäminen Tilan jäsentely

Tapahtumaaukiolle parempi pinta Vieraslaji: jättibalsami

Oivaltamisympäristö

Kulkureitin vihertäminen asukkaita

ja sidosryhmiä osallistamalla

Nurmialueita korvataan kedoilla hoidon tarpeen vähentämiseksi ja yleisilmeen parantamiseksi Ruderaattimaista

kasvillisuutta, joka kestää vallitsevia olosuhteita Taloyhtiöiden ja sidosryhmien

kannustaminen pöyttäjäystävällisiin ratkaisuihin

• pölyttäjiä houkutteleva kasvillisuus

• hyönteishotellit

Kuva 7: Yhteenveto työpajassa käydystä keskustelusta

(10)

3. Kasvillisuuskonseptin visio ja periaatteet

K

asvillisuuskonseptin visiossa on kahdeksan periaatetta:

1. monimuotoinen, 2. yhtenäinen, 3. paikallinen ja uniikki, 4. elämyksellinen ja elvyttävä, 5. yhteisöllinen, 6. toimintoja tukeva, 7. tulevaisuusorientoitunut, 8. oivaltava.

Kasvillisuuskonseptin tulee tukea kestävän Kehä Vihreän kehit- tymistä, jotta vihervyön arvot voidaan säilyttää tuleville sukupolville. Pelkän säilyttämisen lisäksi tulee pyrkiä siihen, että Kehä Vihreä paranee, kehittyy ja laajenee. Kasvillisuuskonsepti tekee viheralueen monet hyödyt näkyväksi ja innostaa soveltamaan periaatteita myös laajemmin.

Kansanvalistushenkisyys näkyi seminaarin vaikutuksesta kau- punkikuvassa jo yli sata vuotta sitten. Kaupungin viheralueiden ke- hityshistoriaan, taannoiseen viheraluepuutarhan visioon ja Kehä Vihreän tavoitteisiin pohjautuen muotoutuu kasvillisuuskonseptin nimittäjäksi oivaltavuus. Inspiroiva ympäristö herättää kiinnostuk- sen ja kylvää siemenen ympäristötietoisuudelle. Opastuksen avulla viheralueet voivat kertoa ekosysteemien toiminnasta ja vuorovai- kutussuhteista johdattaen globaalien ympäristökysymysten äärelle.

Opastus voi pohjautua paikalla oleviin opastauluihin ja kyltteihin tai erilaisiin kasvillisuutta käsitteleviin mobiilisovelluksiin. Yksinkertai- simmillaan QR-koodin avulla voi saa tiedon kasvilajista ja sen omi- naisuuksista.

Ainekset oivalluksille eivät rajoitu vain luonnontieteeseen: kasvillisuus voi johdattaa myös kulttuurihistorian, filosofisten arvopohdin- tojen ja taloudellisten kysymysten äärelle.

KASVILLISUUDEN KEHITTÄMISEN PERIAATTEET:

1. Monimuotoinen

→

Luonnon monimuotoisuutta tuetaan kasvillisuuden kautta monella tasolla 2. Yhtenäinen

→

Kasvillisuuden avulla luodaan Kehä Vihreästä yhtenäisempi 3. Paikallinen ja uniikki

→

Kasvillisuus vahvistaa identiteettiä ja välittää arvoja 4. Elämyksellinen ja elvyttävä

→

Kasvillisuus tarjoaa virkistystä ja elämyksiä eri aisteille 5. Yhteisöllinen

→

Kaupunkilaiset ja sidosryhmät osallistuvat kasvillisuuden määrittelyyn ja kehitykseen 6. Toimintoja tukeva

→

Oikeanlainen kasvi oikeaan paikkaan 7. Tulevaisuusorientoitunut

→

Kasvillisuuden suunnittelussa ja hoidossa huomioidaan tulevaisuus 8. Oivaltava

→

Kasvillisuus kertoo moniulotteisesti ympäristöstä, kulttuurista ja arvoista

(11)

3.1 Monimuotoinen

Kasvillisuuden rungon muodostaa maisemarakenne ja sen myötä kasvupaikan olosuhteet. Kehä Vihreän rikas maisemarakenne mahdollistaa laajan kirjon erilaisia kasvupaikkoja, jotka ovat monella tapaa monimuotoisia. Ennen kaikkea monimuotoisuudella tarkoite- taan luonnon monimuotoisuutta, biodiversiteettiä. Biodiversiteetti muodostuu lajiston, yksilöiden perimän ja kasvupaikkojen moni- muotoisuudesta. Fyysinen ympäristö toimintoineen luo biodiversi- teetin mahdollistavat tai sitä rajoittavat puitteet. Alueen liittyminen ekologiseen verkostoon, veden kierron luonnonmukaisuus, maaston kuluminen ja kasvillisuuden hoitotavat ovat kaikki esimerkkejä luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Biodiversiteetillä on suuri merkitys paitsi luonnon, myös ihmisen hyvinvoinnille. Elvyttävien ja elämyksellisten ominaisuuksien lisäk- si monimuotoinen luonto tarjoaa ihmiselle mikrobialtistusta. Bio- diversiteettihypoteesin mukaan kosketus monimuotoisen luonnon mikrobeihin vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa sairauksilta (Haahtela et al. 2017).

Biodiversiteettiä tukeva kasvillisuus tarjoaa rakenteellista monimuotoisuutta, vaihtelevia kasvupaikkoja, kuten suojapaikkoja ja var- joympäristöjä sekä eliöiden tarvitsemia resursseja, eli esimerkiksi ravintokasveja ja lahopuustoa. Kasvillisuuden monimuotoistamisen tavoitteena on lajistollinen monimuotoisuus, joka syntyy kasvillisuuden mahdollistamista monimuotoisista ravintoverkoista. Esimerkik- si lahopuu tarjoaa sekä ravintoa ja elinympäristön tietyille hyönteis- lajeille, mikä hyönteisten runsauden kautta heijastuu myös linnuston runsauteen.

Erilaisien kasvupaikkojen tukeminen kasvillisuuden ja sen hoidon avulla on tärkeää. Mm. kedot, niityt ja paahdeympäristöt ovat usein vaarassa kasvaa umpeen. Erityisesti maiseman käytön kautta syn- tyneet kulttuuriympäristöt vaativat hoitoa, jotta niiden monimuotoisuus säilyisi. Tyypillisesti viheralueet ovat monikerroksisia sisältäen sekä luonnonarvoja että kulttuurin vaikutuksesta syntyneitä arvoja.

Esimerkiksi Viitaniemen nurmikentät olivat alun perin maatalous- maata, josta alueen rakentamisen yhteydessä muokattiin puutarha- taiteellisesti kiinnostava tilakokemus.

Toisaalta kulttuuriset kerrostumat ja totutut tavat voivat vähentää monimuotoisuutta. Esimerkiksi monet viheralueen staattisen tilan säilyttämiseen pyrkivät hoitotavat eivät jätä tilaa luonnon monimuotoisuudelle. Intensiivisesti hoidettu nurmikko tai yksilajiset massais- tutukset muodostavat monimuotoisuuden näkökulmasta köyhän mo- nokulttuurin. Vastaavalla kasvupaikalla niittymäinen luonnonnurmi tai dynaaminen perennaistutus voisivat olla helppohoitoisempia ja samalla tukea monimuotoisuutta. Ekstensiivisemmän, luonnon- mukaisemman hoidon lähtökohdaksi voi ottaa luonnon prosessien tukemisen, ohjaamisen ja hyödyntämisen, jolloin myös hoidon ryt- mittäminen on vapaampaa, eikä yhden hoitokerran jääminen välistä aiheuta ongelmia.

Kaupunkivihreä voi olla kerroksellista ja kekseliästä sekä hyödyn- tää kaupungin rakenteita. Yksi esimerkki kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kerroksista ovat pölyttäjät. Kun pölyttäjille sopivat elinympäristöt maailmanlaajuisesti vähenevät, luovat kaupunkien viherrakenteet uuden mahdollisen elinympäristön. Kaupunkialueel- le voidaan luoda pölyttäjäverkosto muodostamalla sopivia kasvillisuusalueita puistoihin, pientareille, pihoille tai katoille.

Luonnon monimuotoisuutta tukeva kasvillisuus ei herätä huomio- ta kaupunkimetsissä, mutta rakennetummilla viheralueilla se saattaa edustaa uudenlaista estetiikkaa. Alueilla, joilla vaatimattoman tai villiintyneen näköinen kasvillisuus voi herättää kysymyksiä, on tär- keää tiedottaa monimuotoisuuden merkityksestä. Monimuotoisuutta tukeva kasvillisuus nostaa esiin luonnon itseisarvon ja lisää siten ym- päristötietoisuutta.

→

Listaus erityisesti pölyttäjille sopivista kasveista. Voisiko yksi boksi olla näille?

Kuva 8: Hyönteishotellit ovat yksi keino lisätä monimuotoisuutta.

Ne voivat myös muodostaa mielenkiintoisen, näkyvän elementin viheralueelle.

Kuva 9: Lahopuuta voidaan lisätä viheralueille monissa eri muodoissa, esim. aitoina, pinoina, pölleinä, maapuina tai hakkeena. Kehä Vihreästä on muodostumassa lahopuutarhojen sarja. Kuva vastavalmistuneesta Kankaanpuistosta.

(12)

Monimuotoisuuden tukemiseksi tehdään näin:

→

Hyödynnetään kasvivalinnoissa kasvupaikan luontaisia ominai- suuksia, esim. kuivalle ja karulle kasvupaikalle istutetaan kui- van ja karun kasvupaikan lajeja.

→

Hoidon intensiivisyyttä vähennetään ja pyritään hyödyntämään ja tukemaan luonnon prosesseja kasvillisuuden kehityksessä

→

Muutetaan nurmialueita niityiksi, kedoiksi tai metsänpohjan kasvillisuudeksi, kasvupaikan mukaan

→

Hyödynnetään veden luontaista kiertoa

→

Tarjotaan kasvillisuuden avulla eri lajeille niiden tarvitsemia resursseja, mm. pölyttäjille mesikasveja, perhosten toukille ravintokasveja, lahopuuta hajottaville lajeille lahopuuta

→

Luodaan kasvillisuudeltaan monirakenteisia elinympäristöjä, jotka tarjoavat mm. suojaa linnuille ja nisäkkäille

→

Perustetaan lahopuutarhoja

→

Valikoidaan eri aikoina kukkivia kasveja, jotta pölyttäjille riittää tarjontaa koko kasvukauden ajan

→

Suositaan luonnonkasveja tai paikalle vakiintuneita kulttuuri- kasveja

→

Vältetään yksilajisia massaistutuksia

→

Varaudutaan tuholaisiin ja kasvitauteihin lajiston sekä kasviyk- silöiden perimän variaatiolla

→

Haitalliset vieraslajit poistetaan

→

Tiedotetaan käyttäjiä luonnon monimuotoisuuden hyödyistä

HAITALLISIA, POISTETTAVIA VIERASLAJEJA

Pensaat ja köynnökset (puuvartiset):

Amelanchier spicata, isotuomipihlaja Cornus alba, idänkanukka

Cornus sericea, lännenkanukka Rosa rugosa, kurtturuusu

Sorbaria sorbifolia, viitapihlaja-angervo

Ruohovartiset kasvit:

Convolvulus sepium, valkokarhunköynnös Heracleum spp., jättiputket

Impatiens glandulifera, jättipalsami Lupinus nootkatensis, alaskanlupiini Lupinus polyphyllus, komealupiini Petasites spp., ruttojuuret

Reynoutria japonica, japanintatar

Reynoutria sachalinensis, sahalinintatar Solidago altissima, korkeapiisku

Solidago canadensis, kanadanpiisku Solidago gigantea, jättipiisku

Symphyotrichum salignum, pajuasteri Symphytum spp., raunioyrtit

Kuva 10: Lahopuuta tulee pyrkiä jättämään paikoilleen siellä, missä sitä syntyy.

Kuva 11: Tourujoen rannat tarjoavat rakenteeltaan vaihtelevia kasvillisuusalueita, jotka luovat hyvät edellytykset luonnon monimuotoisuudelle.

(13)

3.2 Yhtenäinen

Kehä Vihreän mieltämisessä yhtenäiseksi vihervyöksi on kasvillisuudella suuri rooli. Kehä on sarja erilaisia viheralueita sekä rakennettua ympäristöä niiden välillä. Viheralueiden sisällä epäjatkuvuuden tun- teen aiheuttaa useimmiten reitistö, joka ei palvele jatkuvuutta. Rei- tistön yhtenäisyyttä on pohdittu jo mm. vuoden 2017 toimenpideoh- jelmassa. Emme kuitenkaan tässä työssä ota kantaa reitistöön, vaan sen varrella olevaan kasvillisuuteen. Viheralueet voivatkin olla varsin erilaisia keskenään, silti muodostaen yhtenäisen vihervyöhykkeen.

Kehä Vihreällä on osa-alueita, joilla ei vielä ole selkeää identiteettiä vihervyön osana. Lisäksi ekologisen, virkistyksellisen ja maisemal- lisen yhteyden vahvistaminen on merkityksellistä eritoten puistojen väliin jäävässä kaupunkitilassa.

Ekologiset yhteydet

Tavoitteena Kehä Vihreän yhtenäisyydessä ovat paitsi virkistys- yhteydet, myös ekologiset yhteydet. Useimmiten virkistyksen yhteydet toimivat myös ekologisina yhteyksinä ja toisinpäin. Niin myös Kehä Vihreällä. Kehä Vihreä muodostaa ekologisen käytävän kau- punkirakenteen keskelle. Selkeimmät epäjatkuvuuskohdat ovat koko Jyväsjärven rakennetulla rantavyöhykkeellä, radan ja Rantaväylän kohdalla, Keskussairaalantien ympäristössä, Voionmaankadulla, Se- pänpuiston ja Eeronkadun välillä sekä Tuomiojärven ja Tourujoen vä- lillä (Oilinki 2016). Näillä alueilla vihervyö on kapeimmillaan, ja sen vahvistaminen kasvillisuuden keinoin on tavoiteltavaa. Esimerkiksi lepakot ja liito-oravat kaipaavat yhtenäisiä latvusalueita siirtyäkseen elinympäristöjen välillä. Näiden lajien yhteyksiä tulee pyrkiä parantamaan mm. lisäämällä puustoa sekä kerroksellista kasvillisuutta.

Osittain tämä voidaan tehdä viheralueita muokkaamalla, mutta toimia tulee täydentää pienillä tai suuremmilla maankäytön muutok- silla. Myös olevan puuston vaalimisella on tärkeä rooli yhteyksien muodostamisessa. Sepänpuiston ja Eeronkadun viheryhteyttä on pa- rannettu hiljattain Sepänkeitaan ja Mataraisenpuiston uudistuksilla, mm. uusin istutuksin sekä lahopuuta lisäämällä.

Ekologisien yhteyksien osalta Kehä Vihreän käsitteleminen yhte-

nä kokonaisuutena ei ole yksiselitteisesti tarpeellista. Oleellisempaa voi olla tietty yhtenäinen osa-alue tai teema. Esimerkiksi pölyttäjien suosimista kasveista ei ole realistista muodostaa koko Kehä Vihreää kiertävää pölyttäjäpolkua, vaan se voi sijoittua alueelle, jolla on pö- lyttäjäkasveille jo valmiiksi sopivat edellytykset. Myös lahopuuhun sidoksissa olevan lajiston osalta voi olla järkevää keskittää toimia.

Viheralueen rajautuminen

Yhtenäisyyden kokemuksessa kasvillisuuden luonteella on suuri merkitys. Kaupunkipuistikossa rakennettu ympäristö on osa koko- naisuutta eikä rakennuksia tai liikennettä ole tarpeen rajata pois.

Luonnonmukaisilla viheralueilla sen sijaan rakennetun ympäristön elementit koetaan usein häiritsevinä. Kapeakin viheralue voi tuntua yhtenäiseltä, jos se on suojattu ympäristön häiriötekijöiltä. Suojaami- nen voi tarkoittaa vaikkapa peittävää kasvillisuutta pysäköintialueen ympärillä. Rajaamisella on merkitystä erityisesti elvyttävyyden kannalta, sillä jatkuvalta ja laajalta vaikuttavalla häiriöttömällä vihera- lueella voi kokea metsän tunnun, päin vastoin kuin rikkonaisella ja jäsentymättömällä viherkaistaleella.

Kasvillisuuden lisäämisellä reuna-alueille voi olla positiivinen merkitys myös kaupunkimetsille tyypillisen reunavaikutuksen lie- ventäjänä. Reunavaikutus tarkoittaa metsän reunassa tapahtuvaa muutosta pienilmastossa ja lajistossa. Reunassa on tuulisempaa ja aurinkoisempaa kuin metsän keskiosissa, minkä seurauksena mm.

maaperä on kuivempaa ja sen mikrobisto köyhempää. Metsäkasvilli- suus kuten varvut ja sammalet vähenevät reunan läheisyydessä kor- vautuen heinillä, ja metsän lajisto köyhtyy. (Hamberg 2010). Kehä Vihreällä tulee pyrkiä mahdollisimman yhtenäisiin kaupunkimet- säalueisiin, joiden lajirunsautta hoidetaan mm. kulunohjauksella ja reunavaikutusta lieventämällä.

Kehä Vihreästä on tavoite muodostaa kaupunkikuvallisesti, vir- kistyksellisesti ja ekologisesti yhtenevä vihervyö. Tästä vihervyö laajenee luontevasti myös ympärilleen mm. vihertäen siihen liittyviä katu- ja pihaympäristöjä. On tavoiteltavaa, että esimerkiksi lähistön

EKOLOGINEN EPÄJATKUVUUSKOHTA (ERIT.) LEPAKKOYHTEYS

EKOLOGINEN EPÄJATKUVUUSKOHTA KEHÄ VIHREÄÄ PITKIN

Kuva 12: Ekologiset epäjatkuvuuskohdat (Oilinki 2016) JYVÄSJÄRVI SEPÄNPUISTO

VOIONMAANKATU TUOMIOJÄRVI

TOURUJOKI

KESKUS- SAIRAALANTIE

MATARAISEN- PUISTO

(14)

taloyhtiöt kokevat tarvetta liittyä Kehä Vihreään omalla tontillaan tehtävin ratkaisuin, mm. pihakasvillisuutta monipuolistamalla. Kehä Vihreän tuntumaan sijoittuvien eri koulukampusten väliset kulkuyh- teydet olisivat luonteva viheryhteyksien laajentumisaskel.

Yhtenäisyyden vahvistamiseksi tehdään näin:

→

Kapeita viheryhteyksiä vahvistetaan kasvillisuutta lisäämällä ja jäsentelemällä, käytetään myös köynnöksiä

→

Pääreitin yhtenäisyyttä ja hahmotettavuutta vahvistetaan kasvillisuuden ja sen jäsentelyn avulla

→

Vihervyön eri osa-alueiden tyypillisiä piirteitä vahvistetaan kasvillisuuden avulla

→

Rikkonaisilla reuna-alueilla käytetään rajaavaa kasvillisuutta esim. pysäköintialueiden suuntaan

→

Viheralueita hallinnoivat tahot (mm. Jyväskylän kaupunki, Ely-keskus, Suomen yliopistokiinteistöt) pyrkivät tunnistamaan keskinäisten rajapintojen mahdolliset kipupisteet. On tavoitteellista laatia yhtenevä hoitosuunnitelma selkeiden rajakohtien häivyttämiseksi

→

Kehä Vihreän yhtenäisyyttä tukevista toimenpiteistä tiedotetaan kaupunkilaisille ja sidosryhmille, jotta ratkaisut voivat levitä laajemmalle

Kuva 13: Jokivarteen muodostuu luontaisesti lineaarinen yhteys, jolla on merkitystä myös ekologisien yhteyksien kannalta. Tourujoen kunnostus tulee parantamaan sekä ekologisia että virkistyksellisiä yhteyksiä.

Kuva 14: Viitaniemi hahmottuu yhtenäisenä viheralueena rantoineen, tontteineen ja niiden väliin jäävine puistoalueineen.

3.3 Paikallinen ja uniikki

Lähtökohtaisesti kasvillisuus ilmentää kasvupaikkaansa ja sen sijain- tia maisemarakenteessa. Jyväskylän Harju on tästä hyvä esimerkki.

Jääkauden synnyttämillä harju- ja reunamuodostuma-alueilla maa- perä on karkearakeista soraa, moreenia tai hiekkaa. Ympäristöään korkeammalle nousevat selänteet toimivat myös useimmiten veden- jakaja-alueina, joilta pintavedet jatkavat matkaansa alempiin maas- tonosiin. Läpäisevä maaperä kuivuu sateen jälkeen pian, ja toisaalta nopeasti imeytyvä sadevesi kerääntyy maakerroksiin pohjavedeksi.

Tällaisilla alueilla mänty on tyypillinen pääpuulaji, niin myös Jyväs- kylän Harjulla. Tässä haastavassa kasvupaikassa mänty menestyy kil- pailijoitaan paremmin ja pääsee siksi valtapuulajiksi. Kasvupaikalle luontainen ja maisemarakennetta tukeva kasvillisuus on arvokas lähtökohta kaupunkiviheralueelle. Koska maisemarakenne on kaik- kialla ainutlaatuinen, muodostaa sitä mukaileva kasvillisuus myös paikalle ominaista, uniikkia ympäristöä.

Kaupunkiviheralueilla kasvupaikan olosuhteita täydentää kulttuu- rinen kerros. Elinkeinot kuten maanviljely ja puuntuotanto perus- tuvat kasvillisuuden käyttöön ja muokkaavat maisemaa ja sen kasvillisuutta. Asuinalueiden kaupunkivihreä kuvastaa suunnittelu- ja rakentamisajankohdan arvostuksia ja ihanteita. Merkkirakennusten ympäristössä kasvillisuus ilmentää hierarkiaa. Joillain alueilla kasvillisuus on syystä tai toisesta saanut kehittyä rauhassa ilman ihmisen puuttumista siihen. Aina kasvillisuus ei edes ilmennä kasvupaikkan- sa olosuhteita. Ihminen on voinut muokata ympäristöä voimakkaasti ja luoda myös uuden tyyppisiä kasvupaikkoja, kuten täyttömaita vesistöjen rannoilla. Toisaalta myös nämä muokatut alueet voivat muodostaa kasvillisuudeltaan paikallisesti erikoisia ja merkittäviä paikkoja.

(15)

Kasvillisuuden kehittämisehdotuksia ei siis tehdä yksinomaan maisemarakenteeseen perustuen, vaan myös paikan nykyhetki, kult- tuurihistoria ja aineettomat arvot huomioiden.

Kehä Vihreä itsessään on paikallinen ja uniikki kokonaisuus, jonka erityyppiset viheralueet muodostavat kasvillisuudeltaan hyvin vaihtelevan ja monipuolisen vihervyön. Paikalliset ja uniikit piirteet voivat olla myös katoamassa. Esimerkiksi viheraluepuutarha-ajatuk- seen pohjautuva kasvitieteellinen puutarha on päässyt rapistumaan, mutta onneksi viime aikaiset toimenpiteet osoittavat sille uutta, toi- veikkaampaa tulevaisuutta. Puutarhakaupunginosien Älylän ja Viita- niemen tyypilliset piirteet ovat uhattuna puutarhatrendien ja muo- tilajien seurauksena. Kummallekin alueelle on laadittu suositukset tärkeiden piirteiden säilyttämiseksi. Tourujoki taas on esimerkki ainutlaatuisesta jokiympäristöstä, joka ennallistetaan merkittäviltä osin teollistumista edeltäneeseen tilaansa.

Paikallisen ja uniikin kasvillisuuden vahvistamiseksi tehdään näin:

→

Haitalliset vieraslajit poistetaan

→

Tuetaan Kehä Vihreän luontotyyppien luontaisia kasvilajeja

→

Vahvistetaan Kehä Vihreän osa-alueiden erikoiskasvillisuuden erityispiirteitä, kuten dendrologisia kokoelmia

→

Pohditaan mahdollisuuksia tuottaa paikallista taimiainesta, jonka lisäyslähteenä käytetään Kehä Vihreän kasviyksilöitä

→

Tunnistetaan maaperän arvo, käytetään paikalla olevaa maata ja vähennetään tuotteistettujen kasvualustojen käyttöä

→

Vältetään vieraita muotilajeja, kuten tuijaa

3.4 Elämyksellinen ja elvyttävä

Elvyttävyys tarkoittaa ennen kaikkea virkistymistä ja stressistä pa- lautumista. Stressiä voivat aiheuttaa työ, arjen velvollisuudet sekä kaupunkiympäristön melu, huono ilmanlaatu ja ärsyketulva. Elvyt- tävien viheralueiden tarve on siis suuri nimenomaan kaupunkiym- päristössä. Tutkimuksissa on todettu oleskelun viheralueilla monilla tavoin tukevan ihmisen henkistä ja fyysistä terveyttä. Kasvillisuuden määrällä ja luonteella on myös merkitystä. Seuraavia elvyttäviä omi- naisuuksia (Oilinki 2016) voidaan muodostaa ja tukea kasvillisuuden avulla:

→

selkeä tilarakenne, huonemaiset tilat

→

mielenkiintoiset näkymät

→

runsas kasvillisuus, kasvillisuuspeitteinen maanpinta

→

luonnonmukaisuus

→

mahdollisuus oleskella varjossa tai auringossa

Elvyttävä viheralue tarjoaa arjen rutiineista poikkeavaa näkemistä, kokemista, tekemistä ja ajattelemista, eli se on elämyksellinen. Elä- myksiä voidaan kokea aistein. Kasvillisuutta voi katsella, haistella ja maistella. Sitä voi tunnustella ja sen päällä voi tasapainoilla. Lehtien havina tuulessa tuottaa liikenteen humun peittävää ääntä, ja oksilla laulavat linnut ja kukissa pörräävät kimalaiset rikastavat äänimaail- maa. Elämyksiä voivat tuottaa hyvinkin tavalliset asiat oikein opastet- tuna. Kasvun ihmeen seuraaminen tai tutun rikkaruohon tunnista- minen ravintokasviksi voivat olla innostavia kokemuksia. Koko kehä voi tarjota elämyksiä, ja elämyksellisyyttä varten voidaan perustaa erillisiä teemapuutarhoja tai reittejä. Esimerkiksi villiyrttien poimi- mista varten on suunniteltu toteutettavan erillinen, opastettu horta- puisto, joka on aidalla suojattu koirilta ja muilta mahdollisilta häiri- öiltä.

VÄLTETTÄVIÄ LAJEJA, JOITA EI SUOSITELLA ISTUTETTAVAKSI LISÄÄ

Puut:

Acer pseudoplatanus, vuorivaahtera

Abies balsamea, palsamipihta (ei metsäalueille) Abies sibirica, siperianpihta (ei metsäalueille) Prunus pensylvanica, pilvikirsikka

Thuja plicata, jättituija

Pensaat:

Physocarpus spp., heisiangervot

Ruohovartiset:

Alchemilla mollis, jättipoimulehti

Kuva 15: Kasvillisuuden avulla voidaan luoda elämyksellisiä tiloja.

(16)

Koska viheralueiden hyödyt ihmisten hyvinvoinnille ovat niin merkittävät, tulee kaikilla olla pääsy virkistäytymään. Tämä saattaa tarkoittaa rakenteellisia, esteettömyyden mahdollistavia ratkaisuja.

Voidaan myös kehittää jo esteettömien viheralueiden kasvillisuutta monipuolisemmaksi ja tarvittaessa esimerkiksi erityisryhmiä paremmin palvelevaksi.

Elämyksellisen ja elvyttävän kasvillisuuden lisäämiseksi teh dään näin:

→

Lisätään syötäviä lajeja: hedelmäpuita ja marjapensaita.

→

Tarjotaan mahdollisuus viljelyyn

→

Perustetaan alueita, joilla saa poimia satoa

→

Tarjotaan mahdollisuus villiyrttien poimintaan

→

Monipuolistetaan kasvivalikoimaa huomioiden esimerkiksi vuodenaikojen mukana muuttuvat esteettiset elämykset

→

Parannetaan Kehä Vihreän jatkuvuutta viheryhteyksiä vahvista- malla

→

Selkiytetään viheralueiden sisäistä tilarakennetta kasvillisuuden avulla

→

Rajataan tarvittaessa kasvillisuudella elvyttävyyttä estäviä teki- jöitä, kuten näkymiä rakennettuun ympäristöön

→

Selvitetään mahdolliset erityisryhmien tarpeet

3.5 Yhteisöllinen

Kehä Vihreän kehittäminen tähtää kokeilevuuteen, kepeyteen ja yhteisöllisyyteen. Tavoitteena lähestymistavassa on mahdollistaa asukkaiden ja muiden sidosryhmien ideoiden kuuleminen sekä niihin reagoiminen mutkattomasti. Kehä Vihreän kehittämisen lähtö- kohdaksi on haluttu ottaa aidosti aluetta käyttävien kaupunkilaisten toiveet ja tarpeet. Kaupunki osallistaa alueen käyttäjien monenlaisin menetelmin, mm. tempausten ja talkoiden kautta. Myös uudenlaiset osallistumisen ideat ovat tervetulleita.

Kasviyhdyskuntien ja puuston kehittyminen on pitkäjänteistä, eikä niihin tule suhtautua kepeästi tai kokeillen. Tämä ei kuitenkaan tar- koita, etteikö kasvillisuus voisi tarjota alustaa yhteisöllisyydelle. Yh- teisöllisyys voi tarkoittaa esimerkiksi osallistumista kasvillisuudesta huolehtimiseen, siitä oppimiseen ja tiedottamiseen. Osallistuminen voi olla kevyttä talkoisiin tai tapahtumiin osallistumista, tai sitout- tavampaa puistokummitoimintaa. Puistokummitoiminta voisi sopia esimerkiksi Lutakonpuistoon, Aatoksenpuistoon tai Viitaniemeen.

Kehä Vihreällä on sopivia alueita myös kokeilevalle ja muuntuval- le kasvillisuudelle, jonka ideointiin ja kehittämiseen kaupunkilaiset voisivat osallistua. Esimerkiksi Mattilanniemi ja Rantapromenadin alue soveltuisivat tähän tarkoitukseen. Osallistava kehittäminen edellä mainituilla alueilla ajaisi myös alueita hallinnoivat tahot eli kaupungin, yliopiston, yliopistokiinteistöyhtiön ja Ely-keskuksen yhteistyöhön.

Lähimpänä Kehä Vihreää sijaitsevia kiinteistöjä, yhteisöjä ja yrityk-

Kuva 16: Sepänkeitaan yhteisötaideteos

Kuva 17: Kehä Vihreän kokeminen yhdessä avaa uusia näkökulmia lähiluontoon.

(17)

siä voisi innostaa mukaan kasvillisuuskonseptin periaatteiden toteu- tukseen. Kiinteistöt voisivat tuoda omalle alueelleen sopivan kevyellä toteutuksella mm. hyönteishotelleja, linnun- ja lepakonpönttöjä, pö- lyttäjäkasveja tai ne voisivat vaikka muuttaa nurmikon niityksi. Osal- lisuuden tunne vähentää häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa. Jokaisella lähistön asukkaalla ja toimijalla tulisi olla mahdollisuus kokea joten- kin osallistuvansa Jyväskylän vihreän sydämen sykkeeseen.

Yhteisöllisyyden tukemiseksi kasvillisuuden avulla teh dään näin:

→

Tiedotetaan kaupunkilaisille, sidosryhmille ja matkailijoille Kehä Vihreästä ja sen kasvillisuuden arvoista.

→

Kannustetaan kaupunkilaisia ideoimaan ja osallistumaan, suh- taudutaan ehdotuksiin avoimesti.

→

Mahdollistetaan toiveiden toteutuminen ja tehdään siitä näky- vää

→

Järjestetään erilaisia käyttäjiä kiinnostavia pop-up tempauksia ja teemakävelyitä

→

Kokeillaan osallistamisessa erilaisia metodeja, jotta saavutetaan mahdollisimman laaja käyttäjäryhmä.

→

Kehitetään sopivaan kohteeseen kokeilu puistokummiudesta

→

Kannustetaan kaupunkilaisia poimimaan vieraslajeja. Kampan- joidaan tästä.

→

Yhteistyötä järjestöjen ja oppilaitosten kanssa kehitetään

3.6 Toimintoja tukeva

Jyväskylä on liikuntapääkaupunki, ja myös Kehä Vihreän on tarkoitus houkutella kaupunkilaiset ulos liikkumaan virikkeelliseen ja kutsu- vaan ympäristöön. Kehä Vihreälle sijoittuu paljon toimintoja, ja erilaiset alueiden käyttötavat tulee huomioida kasvillisuudessa ja sen hoitotavoissa. Tavoitteena on, että kasvillisuus tukee toimintoja.

Aktiivisimmille käyttöalueille, kuten Hippokselle, Lutakkoon ja Sataman alueelle on tärkeää valita suuria käyttäjämääriä ja kovaa kulutusta palvelevaa kasvillisuutta. Intensiivisesti leikattavaa nurmea pidetään yllä vain aktiivisessa käytössä olevilla alueilla. Vähäisellä käytöllä olevia nurmikenttiä kannattaa muuttaa niittymäisemmiksi jo resurssitehokkuudenkin nimissä. Kehän rauhallisemmat, elvyttä- vät osuudet ovat luontevia paikkoja monikerroksiselle, kulutusher- källe ja aralle kasvillisuudelle. Liikennealueiden tuntumaan valitaan suolan ja saasteiden kestävää lajistoa sekä tahmealehtisiä tai karvai- sia kasveja, jotka ovat hyviä sitomaan pölyä ja pienhiukkasia.

Kasvillisuuden ja toimintojen välillä joudutaan tekemään myös valintoja. Esimerkiksi Harju on Jyväskylän ikonisin viheralue, mutta myös rallien keskeinen tapahtumapaikka. Harjun kasvillisuutta ke- hitetään joka vuotinen massatapahtuma huomioiden. Tapahtuman ajaksi esimerkiksi pieniä taimia voidaan suojata väliaikaisin aidoin.

Taulumäellä taas frisbeegolfradan suuri suosio on aiheuttanut met- sänpohjan kasvillisuuden täydellistä tuhoutumista laajoilta alueilta.

Myös puut kärsivät kaarnaa rikkovista kiekoista. Mikäli ratatoiminta jatkuu entisellään, kuluu metsänpohja todennäköisesti yhä laajem- malta alueelta. Toisaalta radan poistaminen olisi harmillista, sillä harrastus on selvästi varsin suosittu ja rata on kovassa käytössä.

Kuva 18: Luonnonmukaiset ryteiköt ovat monimuotoisuuden kannalta rikkaita ja ne vaativat vain vähän hoitoa. Ne eivät kuitenkaan kestä kulutusta.

Kuva 19 Hoidetut nurmialueet kutsuvat oleskelemaan. Nämä alueet myös kestävät hyvin käyttöä. Perennaistutusten jatkuva uusiminen ja intensiivinen kitkentä voi viedä kohtuuttoman paljon hoidon resursseja.

(18)

Kasvillisuuskonsepti painottaa kasvillisuuden arvoja. Kasvillisuus on myös keino saada kaupunkilaiset ulkoilemaan ja liikkumaan.

Vaihtelevuus, monipuolisuus ja yllätyksellisyys voivat houkutella kiertämään koko Kehän. Pitkältä lenkiltä löytyy jokaiselle jotakin:

luontoalueita, toimintanurmia, tunnelmallisia ja hätkähdyttäviä elä- myksiä.

Kasvillisuutta kehitetään paremmin toimintoja tukevaksi näin:

→

Tarkistetaan hoidon resurssien kohdentaminen. Luonnon- mukaiset alueet vaativat vain vähän resursseja, joten niiden pinta-alan on luontevaa olla suuri. Intensiivisesti hoidetut ak- tiivialueet voivat olla tiiviitä ja tehokkaita. Eniten resursseja kohdennetaan arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin.

→

Tarvittaessa rajataan kulkua herkästi vaurioituville luontoalueil- le esim. aidoin ja ohjaamalla kulku poluille.

3.7 Tulevaisuusorientoitunut

Ilmastonmuutos aiheuttaa monia haasteita kaupunkiympäristöissä.

Mm. muuttuvat lämpötilat, sään ääriolosuhteiden lisääntyminen ja epävarmuus tulevista olosuhteista vaativat ympäristöltä resiliens- siä. Resilienssi tarkoittaa joustavuutta ja ympäristön kykyä sopeutua muutoksiin. Ilmastonkestävän kaupungin resilienssi perustuu pit- kälti vihreään infrastruktuuriin. Vihreällä infrastruktuurilla tarkoite- taan tässä ekosysteemipalveluita tarjoavaa viherrakenteen verkostoa.

Kehä Vihreä muodostaa tärkeän vihreän infrastruktuurin ydinalueen Jyväskylän keskustan ympärille.

Vikasietoisimpia ympäristöjä ovat monimuotoiset, elinvoimaiset ekosysteemit, jotka ovat kytkeytyneet toisiinsa ekologisen verkos- ton kautta. Ne kykenevät korjautumaan itsestään jonkin odottamat- toman mullistuksen, kuten kuivuuden ravisteltua tasapainoa. Sen vuoksi monimuotoisuuden sekä kattavan viherverkoston vaaliminen on tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Viheralueiden merkityksen voidaan odottaa kasvavan tulevaisuudessa entistä tärkeämmäksi. Kaupungin tiivistyminen, lisääntynyt tieto ulkoilun ja viherympäristössä oleskelun hyödyistä sekä virkis- tysalueiden uudenlaiset käyttömuodot lisäävät käyttäjämääriä. Jy- väskylän asukasmäärän ennustetaan myös kasvavan suhteellisesti eniten keskustan alueella. Tätä ennakoiden Kehä Vihreää viherverkoston osana tulee vahvistaa entisestään. Se voi tapahtua ennen kaikkea edistämällä vihreän infrastruktuurin ratkaisujen leviämistä Kehä Vihreän ympärille, mm. katuverkoston avoimin hulevesiratkaisuin.

Viheralueiden kasvillisuus ja maaperä sitovat hiiltä. Ilmastota- voitteet huomioiden on kaupunkiviheralueilla luontevaa pyrkiä ko- konaishiilinegatiivisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että viheralueiden rakentamis- ja ylläpitotoimet olisivat hiilineutraaleja ja viheralueet itsessään hiilinegatiivisia.

Kuva 20: Paahteisten alueiden voi odottaa tulevaisuudessa kärsivän entistä enemmän kuivuudesta ja kuumuudesta.

Kuva 21: Eri lajien ja kantojen kokeileminen on tärkeää, jotta voimme varmistaa myös tuleville sukupolville vanhaa puustoa.

(19)

Kuva 22: Dynaamisen perennaistutuksen periaatteet Dynaamiset istutukset

Monilajiset ja monimuotoiset kasvillisuusalueet ovat usein toimivampia ja selviytyvät paremmin stressitilanteissa kuin yksi - tai vähälajiset

kasvillisuusalueet. Lajivalikoima tulee suunnitella huolellisesti sopimaan paikan kasvuolosuhteisiin, sillä pelkkä monilajisuus itsessään ei takaa

onnistunutta kasvillisuutta.

Tällaisissa monilajisissa kasvillisuusalueissa yhden tai useamman kasvin taantuminen pois kasvipaletista ei haittaa, sillä lajivalikoima on

riittävän laaja kestääkseen lajien katoamisen. Sama taantuminen tapahtuu ajan myötä kasvillisuuden kehittyessä, jolloin osa kasveista katoaa

olosuhteiden muuttuessa ja niiden tilalle ilmestyy toisia lajeja.

Kasvit istutetaan tiiviisti ja erikokoisiin ryhmiin.

Ryhmäkoko pidetään pienehkönä ja suuria saman kasvin alueita vältetään. Tarkoituksena on, että kasvutavoiltaan erilaiset kasvit muodostavat

mattomaisen, yhtenäisen kasvipeitteen, jolloin maa peittyy näkyvistä ja rikkaruohojen on vaikeampi löytää kasvualaa. Kasvivalikoimaa tehtäessä tulee aina ottaa huomioon kasvupaikan olosuhteet sekä valittavien kasvien kasvutavat ja odotettu elinikä. Lyhytikäisiä kasveja voi käyttää tuomaan näyttävyyttä ensimmäisiin vuosiin, jolloin osa kasveista vasta kasvattaa juuria. Voimakkaasti leviäviä lajeja voi sekoittaa keskenään sillä ne pystyvät kilpailemaan keskenään, mutta niitä ei tule sijoittaa hitaasti kasvavien kasvien joukkoon.

Paahteiselle kasvupaikalle tulee sijoittaa kuumuutta ja kuivuutta sietäviä lajeja jotta vältytään turhilta hoitotoimilta.

Ensimmäiset vuodet kasvillisuusalueita tulee aina kitkeä huolellisesti, kunnes kasvillisuus on saavuttanut täyden peittävyyden. Tämän jälkeen kitkemisen ja muun hoidon tarve vähenee huomattavasti, mikäli monivuotisten rikkaruohojen leviäminen on saatu estettyä.

→

Kerrokset: maanpeitekerros (40-50%), sesonkikerros (25-40%), rakennekerros (10- 15%)

→

Istutustiheys: 10 kpl/m2.

→

Kasvualusta: paikkaan ja kasvillisuuteen sopiva kasvualusta. Mielellään vain vähän turvetta sisältävä kompostimulta.

→

Kate: orgaaninen kate, esim.

lehtikomposti, kompostoitu järviruoko tai kasvillisuuden oma kasvijäte silputtuna.

Kuorikatetta ei käytetä.

Kuivilla ja niukkaravinteisilla paikoilla tulee käyttää myös sorakatetta.

(20)

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärevät sääolosuhteet korostuvat kaupungeissa. Esimerkiksi rakennetut kovat pinnat aiheuttavat kuivuutta, lämpösaarekeilmiötä ja voimakkaita tuulenpyörteitä. Sekä kuivien, kuumien kesien että tuulisuuden odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Äärevissä kaupunkiolosuhteissa on tärkeää käyttää kasvupaikkaan soveltuvia kasveja ja kasviyhdyskuntia. Talvi 2019-20 oli esimakua tulevaisuuden lumettomista talvista. Tämä herätti esimerkiksi työpajan osallistujat pohtimaan lumettoman talven kasvillisuutta. Lämpimämmät talvet luovat mahdollisuuksia aiemmin liian arkojen kasvilajien menestymiselle Kehä Vihreällä. Toisaalta nykyis- ten kasvilajien paikalliset kannat saattavat ilmaston nopeasti muuttuessa kärsiä, jolloin olisi hyvä ottaa kokeiluun myös samojen lajien eteläisempiä kantoja.

Kaiken kaikkiaan tulevaisuusorientoitunut kasvillisuuskonsepti katsoo kauas pitkällä aikajänteellä. Tavoitteena ovat jatkuvan elin- kaaren ratkaisut, jolloin nyt tehtävillä toimenpiteillä ei ole tavoitteellista eräpäivää. Jatkuvuuden kannalta on tärkeää pitää yllä pit- käikäisiä kasviyhdyskuntia sekä luoda perusta myös tulevaisuuden vanhoille puille.

Tulevaisuuden muutoksiin varaudutaan näin:

→

Otetaan eteläisempiä kantoja ja lajeja kokeiluun

→

Lumeton aika pitenee, lisätään ainavihantaa kasvillisuutta

→

Kokeillaan uudenlaisia istutustapoja ja konsepteja, esim. San- tamourin mallia, jossa pyritään relisienssiin biologisen vaihtelun avulla. Mallin mukaan rajatun alueen istutuksissa käytetään korkeintaan 10% samaa puulajia, 20% samaa puusukua ja 30%

samaa puuheimoa.

→

Vahvistetaan Kehä Vihreää osana viherverkostoa

→

Laajennetaan vihreää infrastruktuuria puskurivyöhykkeeksi myös Kehä Vihreän ulkopuolelle. Alakaupungissa Puistola, Puis- tokadun, Rajakadun ja Puutarhakadun seutu olisi luonteva pio- neerialue. Puutarhakadulla Green Street -toteutus on jo alkanut.

3.8 Oivaltava

Kaikki edeltävät periaatteet yhteen punoen kasvillisuus voi tarjota ehtymättömän lähteen uusille havainnoille ja oivalluksille. Yli- opiston viheraluepuutarhan ideologian mukaisesti Kehä Vihreä voi muodostaa kokonaisuudessaan hedelmällisen alustan oppimiselle ja oivalluksille. Oivaltavaa ympäristöä voivat hyödyntää niin varhais- kasvatus, oppilaitokset kuin kaikki kaupunkilaisetkin. Kasvillisuus itsessään muodostaa valmiin oppimisalustan, mutta tarvitaan opas- tusta ja ohjeistusta, jotta metsä erottuu puilta. Mm. digitaaliset ratkaisut, pelillistäminen ja lisätty todellisuus voisivat toimia välittävinä työkaluina.

Esimerkkejä kasvillisuuskonseptin periaatteiden herättämistä oivalluksista:

1. Luonnon monimuotoisuus tukee luonnon prosessien ja ekosysteemien toiminnan ymmärtämistä

2. Yhtenäisyys johdattaa pohtimaan kaupunkikehityksen piirteitä, kaupungistumisen vaikutuksia ja viheralueiden merkitystä kaupungissa.

3. Paikallinen ja uniikki kasvillisuus on osa kotiseututuntemusta ja paikallishistoriaa

4. Elämyksellisyyden ja elvyttävyyden merkityksen ymmärtäminen auttaa kehittämään omaa hyvinvointia 5. Yhteisöllisen toiminnan kautta kehittyvät sosiaaliset taidot,

normit ja yhteinen puistokulttuuri

6. Toimintoja tukeva kasvillisuus havainnollistaa

kouriintuntuvasti ihmisen käyttötapojen ja arvostusten vaikutusta kasvillisuuden ilmiasuun

7. Tulevaisuusorientoitunut kasvillisuus ilmentää

kasviyhdyskuntien jatkuvuutta ja ajattomuutta, toisaalta resilienssiä, herkkyyttä sekä ilmastonmuutoksen vaikutusta 8. Kasvillisuuteen liittyvät näkökulmat ja kysymykset ovat

loputon oivallusten lähde Kuvat 23 ja 24: Sekä Mataraisenpuisto että Tourujoen laakso kutsuvat seikkailuun ja ympäristön tutkimiseen.

(21)

4 Kasvillisuuskonsepti osa-alueittain

tunkemattomaksi metsiköksi, jonka virkistysarvo sellaisenaan on vähäinen. Metsikkö on ilmeeltään ränsistynyt, mutta sen lajisto on edelleen monipuolinen ja kiinnostava.

Kasvillisuuden kehittäminen

Avoin aukio ja sitä ympäröivä nurmialue puuryhmineen palvelevat puiston käyttöä hyvin. Koska puiston kirpputoreille ja muihin tapahtumiin kokoontuu viikoittain paljon kaupunkilaisia, on aukion ympä- rillä tarpeellista olla käyttönurmea. Puiston muut nurmialueet olisi luontevaa muuttaa niityiksi, tai mm. havupuukokoelman ja kääntö- paikan männikössä kasvupaikan tarkemman analyysin mukaan mm.

harjukedoksi.

Havupuukokoelma vaatii pikaisia toimenpiteitä ennen kuin tuu- heat kasvit tukahduttavat toisensa. Kokoelma on kiinnostava ja arvokas, joten sen vaaliminen on tavoiteltavaa. Jotta esimerkkiyksi- löitä eri lajeista voidaan säästää, tulee alueen kehittämisestä laatia erillinen suunnitelma, joka osoittaa poistettavan kasvillisuuden, hoitotavat ja tavoitetilan. Kasvillisuuskonseptin periaatteiden ja Kehä Vihreän mallin mukaisesti havupuukokoelmaa voisi kehittää lahopuutarhaksi. Alueelta poistetaan paljon puuta ja oksia. Näiden poiskuljettamisen sijaan olisi kiinnostavaa sekä ekologista jättää ne paikalle. Puuainesta voisi käyttää sen syntypaikalla monipuolisesti.

Osasta puuainesta voi tehdä haketta oleskelupaikan pohjaksi, osaa voi käyttää lasten majanrakennusleikkeihin, osasta voi rakentaa pe- sämäisiä oleskelupaikkoja tai aitoja, joihin puuainesta voi lisätä aina tulevien hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi runkoja voi käyttää mm. kulkureittien rajaamiseen tai tasoerojen pengerryksiin. Laho- puutarha lisää luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäris- töjä mm. monenlaisille lahottajille, sammalille ja linnuille.

Sepänpuiston ja Harjun välistä yhteyttä on tavoitteellista rajata voi- makkaammin Pitkäkadun autoliikenteestä. Voisiko Pitkäkadun vi- herkaistalle istuttaa puita? Vähintäänkin viherkaistan voisi muuttaa niittymäiseksi hulevesien imeytyspainanteeksi.

Gradian pysäköintialueen ja Pitkäkadun väliin jäävää männikköä

4.1 Sepänpuisto

harvennetaan puistomaiseksi. Puistoyhteyden vahvistamiseksi pysä- köintialueen ja kääntöpaikan reunaan lisätään pensasvyöhyke, jolloin männikkö yhdistyy ennemmin osaksi puistoa kuin liikennealu- etta.

Tulevaisuuden askeleet

→

Havupuukokoelman puusto kartoitetaan ja sen pohjalta laadi- taan kehittämissuunnitelma

→

Havupuukokoelman lajisto pidetään havupuuvaltaisena

→

Havupuukokoelman puustoa aletaan asteittain uudistaa ja kar- sia suunnitelman mukaisesti

→

Havupuukokoelman kasvualustana käytetään ainoastaan hiek- kaperäistä maaperää. Erillistä kasvualustaa ei tule tuoda istutet- tavalle kasvillisuudelle

→

Havupuukokoelmaa ylläpidetään, niin että kasvillisuus on mo- nikerroksista ja sisäosat oleskelualueineen ovat kutsuvia kaikille

Kasvillisuuden tyypilliset piirteet

Sepänpuisto koostuu skeit tipaikasta, havu puukokoelmasta ja skeitti- paikkaa ympäröivästä nur mipintaisesta alueesta, jolla on yksittäispui- ta ja puuryhmiä. Nisulankatua reunustavat katupuut. Alue muutettiin puis toksi 1980-luvulla, ja sen kas vil li suus noudat taa pääpiirteissään tuolloin laadittua puis tosuunnitelmaa. Puis to suunnitelmaa edel- tänyttä aikaa edustavat Nisulan kadunvarren lehmukset ja orapihla- jat. Puiston teemana olivat ystävyyskaupungit, joiden lahjoittamat puut muodostavat edelleen tärkeän osan puiston kasvillisuudesta.

Puiston lounaisosaan perustettiin erilaisiin mäntylajeihin ja -lajik- keisiin keskittynyt alue. Muualle puistoon istutettiin mm. vaahteroi- ta, pihlajia ja erilaisia orapihlajia. Myös viereisen pysäköintialueen puuistutukset toteutettiin osana samaa suunnitelmaa. Sepänkeitaan yhteisötaideteoksen toteutuksen yhteydessä vuonna 2017 puiston koillispäätyyn lisättiin istutuksia.

Sittemmin mäntykokoelma on kasvanut hyvin tiheäksi, jopa läpi-

(22)

Kuva 25: Suurien pensassembrojen yllä kohoavat kapeat pystyoksamännyt.

Kuva 26: Varjostavien havujen alla maanpinta on kasviton.

Monimuotoinen

Yhtenäinen

Paikallinen ja uniikki

Elämyksellinen ja elvyttävä

Yhteisöllinen

Toimintoja tukeva

Tulevaisuusorientoitunut

Oivaltava

KASVILLISUUDEN KEHITTÄMISEN PERIAATTEET SEPÄNPUISTOSSA

Havupuukokoelmasta lahopuutarha, jossa lahopuuta monissa eri muodoissa. Nurmikko puiston reuna-alueilla niityksi.

Yhteyttä Harjulta Sepänpuistoon Pitkäkadun varressa voimistetaan mm.

muuttamalla katualueen nurmikaistale niittymäiseksi imeytyspainanteeksi.

Pyritään suuntaamaan kulkijan katse Kehä Vihreän suuntaiseksi.

Havupuukokoelma muodostaa niin lajistollisesti kuin tilallisesti

mielenkiintoisen puistikon. Havukasvikokoelmasta on mahdollista kehittää ainutlaatuinen, uudentyyppinen virkistysalue Kehä Vihreälle.

Havupuukokoelma muokataan seikkailulliseksi ja salaperäiseksi puistonosaksi, jossa on myös rentoutumisen ja hiljentymisen paikkoja.

Sepänpuiston skeittipaikka on tärkeä kohtaamispaikka. Kesäisiin

kirpputoreihin olisi luontevaa yhdistää Kehä Vihreään liittyviä tapahtumia.

Havupuukokoelman perusparannustöissä olisi mahdollista osallistaa kaupunkilaisia mm. lahopuutarhan rakentamistalkoilla.

Havupuukokoelma muokataan virkistykseen sopivaksi. Skeittiaukion ympäristö on kovassa käytössä ja siellä säilytetään nurmikko.

Havupuukokoelma on geenipankki ja koealue, jonka lajiston potentiaalia on tärkeää tutkia.

Ystävyyskaupunkien puut kertovat maantieteestä. Erikoiset havupuut tarjoavat mahdollisuuden perimän ja kasvuympäristön vaikutusten pohdiskelulle. Lahopuutarhan merkitys luonnon monimuotoisuudelle.