• Ei tuloksia

Pietarissa

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Pietarissa"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

104 niin & näin 1/2010

Pietarissa

M

oniin laisiin venäläisen suoma- metropolin rytmi iskee kuin kulttuurišokki.

Vilinä on mahdoton, asiat eivät tunnu toimivan, kunnes vähitellen tottuu ja alkaa nauttia siitä, etteivät länsimainen tarkkuus, järjellisyys ja järjestyneisyys hallitse elämää.

Temporaalisuus muuttuu, normaa- liudet nyrjähtävät. Venäjällä vallitsee

omalaatuinen käsitys siitä, miten ja mihin tahtiin asioiden tulisi luontua:

”Kaikki onnistuu aikanaan.”

Marraskuussa vietettiin filosofian juhlaa Nevan rannoilla. Tieteellis- kulttuurinen foorumi ”Pietarin filo- sofiapäivät” on jo kymmenen vuotta ollut suurkaupungin kulttuurielämän erottamaton osa, jonka merkitys on koko ajan kasvamassa. Tapahtuma houkuttelee paitsi filosofian ammat- tilaisia myös humanisteja, yhteiskun-

tatieteilijöitä, yhteiskunta- ja kult- tuurivaikuttajia, kirjailijoita ja jopa poliitikkoja. Paikalle saapuu melkein kaikkien Venäjän yliopistojen edus- tajia sekä ulkomaalaisia vieraita.

Esillä ovat ajankohtaiset kulttuu- rikiistat, arvosuunnistautumiset ja hengelliset etsinnät koko Venäjän ja maailman laajuisina kysymyksinä.

Keskustelua käydään avoimesti ja ennakkoluulottomasti, keinotekoi- sista rajoista vapaana. Yleisenä peri-

(2)

1/2010 niin & näin

aatteena on suvaitsevaisuus: ei tehdä tilaa propagandalle tai ideologiselle pelille, vaan valotetaan ajanpulmia monelta kantilta.

Filosofiapäivien symposiumit ja kollokviot pidettiin Pietarin valtion- yliopistolla, päärakennuksen lähellä olevassa filosofian ja historian lai- toksen rakennuksessa, joka on hil- jattain restauroitu. Muistan liiankin hyvin, miten kurjassa kunnossa se oli vuosituhannen vaihteessa, kun aloitin itse opiskelut siellä. Tuol- loisen sekasorron aikana sai kyllä ostettua olutta yliopistokuppilasta, mutta valtiolla ei riittänyt rahaa paikkojen kunnostamiseen. Nyt hallitus näyttää yhtäkkiä tajunneen filosofian merkityksen yhteiskunnan kehityksessä. Oli miten oli, Vasilin saarelta avautuvat upeat kaupun- kinäköalat: iltavalaistuksessa loistavat Pietari Suuren ja Katarina Suuren ai- kaiset palatsit ja sillat…

Pääteemaksi tämän vuoden fi- losofiapäivillä nousi filosofian rooli ja merkitys kulttuurienvälisessä dialogissa. Sen suojiin mahtui kai- kenlaista. Päivien aikana vuoropu- heltiin muun muassa kreationis- mista. Mietittiin, pitääkö uskontoa lisätä peruskoulujen opetusaineeksi maassa, joka on tunnustuksellisesti perin moninainen. Aihetta sivuttiin

”Rationaalisuus ja usko” -symposiu- missa, jossa kuultiin kiintoisa teesi:

”Vain silloin, kun jokin systeemi on ’suljettu’, siinä voi olla rationaa- lisuutta.” Avoimessa järjestelmässä (esimerkiksi maailmankaikkeudessa) ei aina ole johdonmukaisuutta, vaan se nojaa enemmän uskoon. Ajatusta valaiskoon tarina Einsteinin pääsystä taivaaseen. Einstein tilitti Juma- lalle: ”Olen koko elämäni yrittänyt laatia universumin kaavaa. Voisitko Sinä kirjoittaa sen minulle?” Kun Jumala alkoi väsätä formulaa, Ein- stein huomautti pian eräästä epä- johdonmukaisuudesta. ”Hups, huo- masin kyllä”, sanoi Jumala ja jatkoi pokkana kirjoittamista.

Venäläiset filosofianhistorioitsijat nostivat tapetille kysymyksen neu- vostoajan jälkeisen filosofian hah- mosta. Muotokuva on pirstaleinen:

postmodernismia ja postkommu- nismia, marxilaisen filosofian tra-

ditiota, uusia länsimaisen filosofian haaroja, hengellistä ortodoksifilo- sofiaa. Jonkinlainen silta mennei- syyden ja tulevaisuuden välille tulisi rakentaa perittyjen ja viime aikoina omaksuttujen oppien palasista.

Vanha slavofiilien ja länsimielisten jännite näyttäisi jatkuvan ja uusiu- tuvan venäläisessä ajattelussa. Venä- läisen filosofian ongelma ja rikkaus piilevät siinä, että se edustaa realistis- tieteellisen Eurooppa-keskeisyyden ja uskonnollis-hengellisen Bysantti- keskeisyyden kilpailua. Nykyistä Ve- näjää luonnehtii yhtäältä media- tai journalismivetoinen uudistuminen, toisaalta ikivanhan mystisen yhtenäi- syyden henkiin herääminen.

Konferenssi ”Marx ja Venäjän ke- hityksen ongelmat” antoi tilaisuuden valkovenäläiselle professori Vainelle kehitellä teoriaa ”Neuvostoliiton dekolonisaatiosta” ja lännen uusko- lonisaatiosta itään: ”Ensin yritetään tyrkyttää niin sanottujen kollektii- visten oikeuksien sijaan individuaa- liset oikeudet, slaavilaisten arvojen sijaan niin kutsutut universaaliset arvot.” Vaine jatkoi toteamalla, että vähitellen entisten neuvostomaiden kansallisvarallisuus on aggressiivisesti investoivien kansainvälisten suuryri- tysten hallussa. Professoria eivät huo- lettaneet esityksensä marxisti-leninis- tiset dogmaattiset sävyt, mutta ny-

kyään yritetään Venäjälläkin käsitellä Marxin tuotantoa uudessa valossa.

Moni huomautti konferenssissa, että vaikka useissa itäblokin maissa on pyritty Marxista kokonaan eroon poistamalla tämän ajatukset esimer- kiksi korkeakoulujen opetusohjel- mista, marxilaisuuden merkitys on maailman talouskriisin seurauksena selvästi kasvamassa.

Yhdessä symposiumissa työs- tettiin vapaan lehdistön näkymiä.

Esiintyjien mielestä on selvää, ettei Venäjällä ole vielä samanlaista jour- nalistista sananvapautta kuin län- nessä, tai ettei sitä ainakaan oteta vakavasti vallanpitäjien seurapii- reissä. Etenkin Yhtenäinen Venäjä -valtapuolueen toimintaa arvosteleva tiedotusväline joutuu helposti epä- suosioon ja tukehtuu taloudellisesti.

Symposiumissa käsiteltiin myös ih- misoikeusrikkomuksia Ingušian ja Tšetšenian tasavalloissa. Vastaavasti puhuttiin globalisaation aiheutta- mista paineista, kun mediateolli- suuden jättiläiset hävittävät moni- arvoista viestintää ja sotkevat tosi- asioitten ja tulkintojen välistä eroa.

Oma symposiuminsa järjestettiin myös ”Kulttuurien maailmoista ja ihmiskunnan kulttuuristrategioista”.

Näkemystenvaihdossa korostuivat kulttuuritapojen eroavaisuudet. Elä- mänfilosofinen symposiumi ”Ihmisen

Valokuva: Pavel Kurhinen Valokuva: Pavel Kurhinen

(3)

106 niin & näin 1/2010

olemassaolo-ongelmat” puolestaan pohti eksistentiaalikysymysten histo- riallisuutta ja paikallisuutta.

Ehkä jännittävintä filosofiapäivillä oli seurata eri alojen asiantuntijoiden yrityksiä selittää, millä tavalla Ve- näjällä asuvien ihmisten maailman- katsomus todella muodostuu. Kävi selväksi, että yhteiskunta miellettiin vahvasti talousperustaiseksi. Vaikka nykyaikainen, uusille tuulahduksille altis Venäjän filosofia on saanut pal- jonkin vaikutteita esimerkiksi länsi- maisesta fenomenologiasta, se seisoo pohjimmiltaan vielä neuvostoliit- tolaisella dialektis-materialistisella perustalla. Ymmärtäähän asian: yli- opistolaitos on eilispäiväinen, ja pro- fessorit ovat eläneet suurimman osan elämästään CCCP:ssä. Siksi vielä kaksikymmentä vuotta perestroikan jälkeenkin juhlii edelleen ekono- mismi, ei suinkaan transsendentismi.

Mielestäni Venäjän yhteiskunta perustuu vielä liiaksi päivänkoh-

taisten poliittisten siirtojen merkityk- selle. Ei huomioida sellaisia asioita, jotka vaikuttavat vasta ajan mittaan.

Pietarin foorumin yksi keskeisistä ta- voitteista oli filosofian merkityksen kohottaminen kansan keskuudessa.

Venäjällä filosofia vaikuttaa taval- listen kansalaisten hengelliseen maa- ilmankatsomukseen minimaalisesti.

Venäläisille ensisijaista on aineel- lisuus, taloussuhteille nojautuva so- siaalisuus. Vastavoimaksi ei tarjoudu niinkään usko Jumalaan kuin laa- jempi hengellinen kehitys. Venäjän filosofeilla ei valitettavasti ole vielä suurta vaikutusta omien kansalais- tensa tai viranomaistensa ajatusmal- leihin.

Minusta venäläisen ja länsimäisen filosofian erottaminen ei vetele, vaikka siihen yhä vedotaan Venäjällä.

Kysyn mieluummin: Voiko kansal- lista filosofiaa olla olemassa? Pitäisikö kansanmentaliteettia tutkia pikem- minkin sosiaalipsykologian keinoin?

Länttä kohtaan epäluuloinen Venäjä on nuorena maana vasta syntynyt, ja ihmisten mielenlaatu on muut- tumassa. Hyvin tärkeää olisi, ettei Venäjä eristäytyisi enää, kuten on tapahtunut monia kertoja histo- riassa, vaan kasvaisi osaksi vakaata Eurooppaa.

Filosofiapäivien symposiumit olivat täyteläisiä ja osallistujaporukka kirjavaa. Ehdin työntämään nenäni sessioon jos toiseenkin. Ikävä vain, että lukuisat symposiumit pidettiin samoina päivinä eri paikoissa, mikä rajoitti mahdollisuutta vierailla kaik- kialla. Foorumi pidetään ensi vuonna uudelleen, ja kaikki halukkaat, eri- tyisesti ulkomaiset, voivat osallistua.

Teesejä vain jakoon etukäteen. Ja kuuntelijaksi pääsee noin vain.

Lupaan auttaa matkan järjestämi- sessä ja yhteydenpidossa tapahtuman organisaattoreihin. Pietari kutsuu.

Pavel Kurhinen

Valokuva: Pavel Kurhinen

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Huomautamme, että kun puhumme siitä, onko joku alkulukutesti polynominen, emme tarkoita, että onko ohjelman suoritusaika kor- keintaan joku syötteenä saadun luvun polynomi, vaan

Voidaan esimerkiksi ajatella, että Jumala toimii maailman jär- jestyksen, riittävien syiden ja moraalisten tarkoitusten takuu- miehenä, mitä taas pahan olemassaolo uhkaa.. Tämä

”rikottu” teksti on Järvenkylän mukaan juuri filosofista kirjallisuutta, ja siihen liittyy olennaisesti tieteellisen filosofian mahdollisuuden kieltäminen..

kautta. Tämä tarkoitti esimerkiksi Hegelille sitä, että filosofia ei saa ottaa Kantin kieltoja, erotteluja, moralisointeja ja kiinteitä kategori- sointeja ikään kuin

Näin hän tutkii jatkuvasti filosofian käsitettä ja voi tutkimuksessaan luovasti hyödyntää paitsi filosofian eri traditioita myös akateemisen filosofian rajoille ja

Suomalaista filosofian harjoitusta edustaa FISP:n johtokunnassa Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto, joka oli samalla Filosofian olympialaiset Hel- singissä

Filosofi, joka ennakoi pahan, saa kolmenlaista lohtua: ensiksi en- nalta pohtiminen voi lieventää ja poistaa ahdistusta, toiseksi hän ym- märtää, että ihmisen on

Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan voivat osallistua kaikki Euroopan kansalaisuutta ja yhdentymistä edistävät sidosryhmät, erityisesti paikalliset ja alueelliset viranomaiset