Krista Pihlava
Turvallisuuslähtöinen
Kalasataman ulkotilojen suunnitteluratkaisut
rikoksentorjunnan näkökulmasta
kaupunkisuunnittelu
—
Turvallisuuslähtöinen kaupunkisuunnittelu — Kalasataman
ulkotilojen suunnitteluratkaisut rikoksentorjunnan näkökulmasta Kandidaatintyö
9.12.2020 Krista Pihlava
AALTO-YLIOPISTO
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin koulutusohjelma
Tekijä Krista Pihlava
Työn nimi Turvallisuuslähtöinen kaupunkisuunnittelu – Kalasataman ulkotilojen suunnittelurat- kaisut rikoksentorjunnan näkökulmasta
Laitos Arkkitehtuurin laitos Koulutusohjelma Arkkitehtuuri Vastuuopettaja Anne Tervo Ohjaaja Tommy Lindgren
Vuosi 2020 Sivumäärä 37 Kieli Suomi
Tiivistelmä
Yhteiskunnallisessa keskustelussa nousee toistuvasti esiin kaupunkiympäristössä ilmenevä rikol- lisuus, mutta suomalaisella arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun kentällä aihetta käsitellään harvoin. Monissa englanninkielisissä maissa turvallisuuslähtöinen suunnittelu on kuitenkin ollut merkittävässä roolissa 1970-luvulta lähtien. Siellä kerättyä tietoa voidaan tarpeen tullen hyödyntää myös suomalaisten kaupunkiympäristöjen suunnittelussa.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia ympäristöjä turvallisuuslähtöi- sen suunnittelun kirjallisuudessa pidetään rikosturvallisuuden kannalta toivottavina ja miten hyvin suomalainen kaupunkisuunnittelu noudattaa suositeltuja suunnittelutapoja. Tutkielman tutkimus- kysymykset olivat seuraavat: Mitä on turvallisuuslähtöinen suunnittelu ja millaista kritiikkiä sitä kohtaan on esitetty? Millaisia eri keinoja turvallisuuslähtöisen suunnittelun teoriat ehdottavat tur- vallisuuden lisäämiseksi? Miten näitä keinoja esiintyy Helsingin Kalasatamassa, joka edustaa nyky- aikaisia urbaanin ympäristön suunnitteluihanteita? Aiheen käsittely rajautui ulkotilassa tapahtuvien rikosten torjuntaan ulkotilan fyysisten ominaisuuksien suunnittelun keinoin.
Yksi laajimmalle levinneistä turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioista on crime prevention through environmental design eli rikoksentorjunta ympäristön suunnittelun keinoin, joka tunnetaan myös nimellä CPTED. Sen mukaan turvallisuutta edistetään paitsi vaikeuttamalla itse rikoksen teke- mistä, myös suunnittelemalla helposti valvottavia tiloja, merkitsemällä yksityisen ja julkisen tilan rajat, luomalla alueelle myönteinen imago ja tukemalla alueen elävyyttä. Tutkimus kartoitti näiden keinojen ilmenemistä Kalasatamassa havainnointiin perustuen. Sen lisäksi tutkimus kartoitti Kala- sataman suunnitteluperiaatteita asiantuntijahaastattelun avulla.
Kalasataman asemakaavaa laadittaessa tavoitteena oli urbaani ympäristö, eikä rikosturvallisuuteen kiinnitetty erityistä huomiota. Kalasatamassa on kuitenkin runsaasti valvontaa, elävyyttä, imagoa ja yksityisen ja julkisen tilan rajan tunnistettavuutta lisääviä ratkaisuja. Sen sijaan suoraan itse rikoksen tekemistä vaikeuttavia ratkaisuja ei juuri ollut ovien lukituksia lukuun ottamatta. Tämä viittaisi siihen, että pyrkimys viihtyisään ja urbaaniin ympäristöön voi riittää tuottamaan turvallisuuslähtöisen suun- nittelun teorioiden toivottavana pitämää ympäristöä, ja erityistä huomiota voisi kiinnittää lähinnä ratkaisuihin, jotka suoraan vaikeuttavat rikoksentekoa mutteivät vaaranna urbaaniutta ja viihtyisyyttä.
Avainsanat arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, rikosturvallisuus, rikoksentorjunta, Kalasatama Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO
www.aalto.fi Tekniikan kandidaatin opinnäytteen tiivistelmä Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO
www.aalto.fi Tekniikan kandidaatin opinnäytteentiivistelmä
Tekijä Krista Pihlava
Työn nimi Turvallisuuslähtöinen kaupunkisuunnittelu – Kalasataman ulkotilojen suunnittelurat- kaisut rikoksentorjunnan näkökulmasta
Laitos Arkkitehtuurin laitos Koulutusohjelma Arkkitehtuuri Vastuuopettaja Anne Tervo Ohjaaja Tommy Lindgren
Vuosi 2020 Sivumäärä 37 Kieli Suomi
Tiivistelmä
Yhteiskunnallisessa keskustelussa nousee toistuvasti esiin kaupunkiympäristössä ilmenevä rikolli- suus, mutta suomalaisella arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun kentällä aihetta käsitellään harvoin. Monissa englanninkielisissä maissa turvallisuuslähtöinen suunnittelu on kuitenkin ollut merkittävässä roolissa 1970-luvulta lähtien. Siellä kerättyä tietoa voidaan tarpeen tullen hyödyntää myös suomalaisten kaupunkiympäristöjen suunnittelussa.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia ympäristöjä turvallisuusläh- töisen suunnittelun kirjallisuudessa pidetään rikosturvallisuuden kannalta toivottavina ja miten hyvin suomalainen kaupunkisuunnittelu noudattaa suositeltuja suunnittelutapoja. Tutkielman tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Mitä on turvallisuuslähtöinen suunnittelu ja millaista kri- tiikkiä sitä kohtaan on esitetty? Millaisia eri keinoja turvallisuuslähtöisen suunnittelun teoriat eh- dottavat turvallisuuden lisäämiseksi? Miten näitä keinoja esiintyy Helsingin Kalasatamassa, joka edustaa nykyaikaisia urbaanin ympäristön suunnitteluihanteita? Aiheen käsittely rajautui ulkoti- lassa tapahtuvien rikosten torjuntaan ulkotilan fyysisten ominaisuuksien suunnittelun keinoin.
Yksi laajimmalle levinneistä turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioista on crime prevention through environmental design eli rikoksentorjunta ympäristön suunnittelun keinoin, joka tunne- taan myös nimellä CPTED. Sen mukaan turvallisuutta edistetään paitsi vaikeuttamalla itse rikok- sen tekemistä, myös suunnittelemalla helposti valvottavia tiloja, merkitsemällä yksityisen ja julki- sen tilan rajat, luomalla alueelle myönteinen imago ja tukemalla alueen elävyyttä. Tutkimus kar- toitti näiden keinojen ilmenemistä Kalasatamassa havainnointiin perustuen. Sen lisäksi tutkimus kartoitti Kalasataman suunnitteluperiaatteita asiantuntijahaastattelun avulla.
Kalasataman asemakaavaa laadittaessa tavoitteena oli urbaani ympäristö, eikä rikosturvallisuu- teen kiinnitetty erityistä huomiota. Kalasatamassa on kuitenkin runsaasti valvontaa, elävyyttä, imagoa ja yksityisen ja julkisen tilan rajan tunnistettavuutta lisääviä ratkaisuja. Sen sijaan suoraan itse rikoksen tekemistä vaikeuttavia ratkaisuja ei juuri ollut ovien lukituksia lukuun ottamatta.
Tämä viittaisi siihen, että pyrkimys viihtyisään ja urbaaniin ympäristöön voi riittää tuottamaan turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioiden toivottavana pitämää ympäristöä, ja erityistä huo- miota voisi kiinnittää lähinnä ratkaisuihin, jotka suoraan vaikeuttavat rikoksentekoa mutteivät vaaranna urbaaniutta ja viihtyisyyttä.
Avainsanat arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, rikosturvallisuus, rikoksentorjunta, Kalasatama
Sisällys
Sanasto...5
1 Johdanto... 6
2 Turvallisuuslähtöinen suunnittelu... 8
2.1 Turvallisuus – mitä ja miksi?... 8
2.2 Turvallisuuslähtöisen suunnittelun historiaa... .10
2.3 Turvallisuuslähtöinen suunnittelu nykyään... 11
2.3.1 Toisen polven CPTED... 11
2.3.2 Vaikutusmekanismit... 12
2.3.3 Kritiikki... 14
2.3.4 Turvallisuuslähtöinen kaupunkisuunnittelu Suomessa... 15
3 Teorioissa suositellut suunnitteluratkaisut... 16
3.1 Aktiivisuuden tukeminen... 16
3.2 Valvottavuus... 17
3.3 Tilahierarkiat... 19
3.4 Imago... 20
3.5 Kohteen suojaus... 20
4 Suositeltujen suunnitteluratkaisujen esiintyminen Kalasatamassa... 22
4.1 Tutkimusalueen rajaus... 22
4.2 Kalasataman suunnittelua ohjanneet tekijät...23
4.3 Analyysi suunnitteluratkaisuista... 24
4.3.1 Aktiivisuuden tukeminen Sörnäistenniemessä... 24
4.3.2 Sörnäistenniemen imago... 26
4.3.3 Sörnäistenniemen valvottavuus... 26
4.3.4 Tilahierarkiat ja kohteen suojaus Sörnäistenniemessä... 26
5 Pohdinta ja johtopäätökset... 28
5.1 Sörnäistenniemestä... 28
5.2 Turvallisuuslähtöisestä suunnittelusta... 28
Lähteet... 30
Liitteet... 32
Liite 1: Tarkistuslista... 32
Liite 2: Haastattelukysymykset... 35
Liite 3: Esittelyt Jacobsin ja Newmanin klassikkoteoksista... 36
Sanasto
Rikosturvallisuus: Rikoksen uhriksi joutumisen riskiä kuvaava turvallisuuden osa- alue. Tässä kandidaatintutkielmassa sillä tarkoitetaan erityisesti kaupunkitilassa tapahtuvien uhrille tuntemattoman henkilön tekemien henkilö- ja omaisuusri- koksien vähyyttä.
Turvallisuuslähtöinen suunnittelu: Suunnittelun lähestymistapa, jossa alue pyri- tään tietoisesti suunnittelemaan turvalliseksi erilaisia keinoja hyödyntäen, tämän kandidaatintutkielman kohdalla ennen kaikkea rikosturvallisuuden näkökulmasta.
CPTED (laus. septed): Crime prevention through environmental design eli rikoksentor- junta ympäristön suunnittelun keinoin. Kriminologi C. Ray Jeffreyn 1970-luvulla luoma ja siitä lähtien useiden toimijoiden kehittämä rikoksentorjunnan konsepti.
Konseptista ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä tulkintaa, mutta se käsittää usein val- vonnan, territoriaalisuuden ja aktiivisuuden tukemisen sekä kohteen suojauksen.
Luonnollinen valvonta – Natural surveillance: Jane Jacobsin 1960-luvun alussa esit- telemä konsepti alueella olevien ihmisten tuottamasta epävirallisesta valvonnasta.
Konsepti on nykyään laajassa käytössä muun muassa osana CPTEDiä.
Territoriaalisuus – Territoriality: Termin esitteli Oscar Newman 1970-luvulla ja se tarkoittaa itselle kuuluvan alueen tunnistamista ja sen omaksi kokemista siten, että sitä haluaa puolustaa. Termiä on käytetty myös kuvaamaan rakennetun ympäristön ominaisuutta, mutta tässä kandidaatintyössä käytän sitä yksinomaan kuvaamaan ihmisten toimintaa.
Aktiivisuus – Activity: Käsitteellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon alueella on ihmi- siä kullakin hetkellä, sekä laajemmin määriteltynä alueella olevien ihmisten toi- minnan luonnetta. Kunkin hetken aktiivisuuteen vaikuttaa paitsi se, kuinka paljon ihmisiä alueella liikkuu, myös se, kuinka pitkään he keskimäärin alueella viettävät.
Kohteen suojaus – Target hardening: Joukko fyysisiä toimenpiteitä, joilla pyritään vaikeuttamaan rakennukseen tai sen sisällä oleviin ihmisiin kohdistuvien rikosten suorittamista.
Rationaalisen valinnan teoria – Rational choice theory: Muun muassa CPTEDin taus- talla vaikuttava teoria, jonka mukaan rikoksentekijä arvioi tekonsa kannattavuutta kiinnijäämisen riskin ja seurausten sekä teon tuottaman hyödyn perusteella.
Rutiiniaktiiviteoria – Routine activities theory: Teoria, jonka mukaan rikollinen liikkuu omassa arkiympäristössään ja kohtaa siellä toisinaan rikoksenteon mahdollisuuk- sia. Rikos tapahtuu, kun sopiva tekijä ja mahdollinen uhri kohtaavat valvomatto- massa ympäristössä. Rutiiniaktiiviteoria vaikuttaa rationaalisen valinnan teorian tavoin CPTEDin taustalla.
1 Johdanto
Turvallisuus on teema, joka on jatku- vasti läsnä yhteiskunnallisessa keskus- telussa. Se on arvo, joka vaikuttaa niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin arkeen, hyvinvointiin ja päätöksente- koon. Turvallisuus on myös kestävien elinympäristöjen osatekijä (Johnson ym., 2014). Pyrkimys turvalliseen ympä- ristöön vaikuttaa myös arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden työskente- lyyn: se on suunnittelua ohjaava arvo siinä missä taloudellisuus tai esteetti- syyskin. Onkin hyvä ymmärtää, miten rakennusten ja ulkotilojen suunnit- telulla voidaan vaikuttaa asuinalueen turvallisuuteen.
Asuinalueen turvallisuuden kan- nalta merkittävää on paitsi liikenne- turvallisuus, myös rikosturvallisuus.
Rakennetun ympäristön vaikutusta rikosturvallisuuteen on tutkittu aina- kin 1960-luvulta lähtien. Tutkimuksissa on esitelty useita erilaisia mekanismeja ja rakennetun ympäristön tekijöitä, jotka vaikuttavat rikollisuuteen. Sitä ei kuitenkaan ole tutkittu, miten nykyai- kaisen suomalaisen urbaanin kaupun- kisuunnittelun ihanteet ovat linjassa turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioiden kanssa. Aiheesta tehty tutki- mus auttaisi tunnistamaan mahdollisia ongelmakohtia suunnitteluihanteissa ja -käytännöissä sekä arvioimaan turval- lisuuslähtöisen arkkitehtuurin edistä- misen tarvetta.
Tässä tutkimuksessa pyrin vastaa- maan seuraaviin kysymyksiin: Mitä on turvallisuuslähtöinen suunnittelu ja millaista kritiikkiä sitä kohtaan on esitetty? Millaisia eri keinoja turval- lisuuslähtöisen suunnittelun teoriat ehdottavat turvallisuuden lisäämiseksi?
Miten näitä keinoja esiintyy Kalasata- man Sörnäistenniemessä, joka edus- taa nykyaikaisia urbaanin ympäristön suunnitteluihanteita? Kysymysten avulla pyrin ymmärtämään turvalli- suuden ja kaupunkisuunnittelun välistä suhdetta ja pohdin kaupunkisuunnit- telijan tekemien valintojen mahdollisia vaikutuksia alueen rikosturvallisuu- teen. Tavoitteenani on tarkastella myös turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioita suhteessa laajempaan yhteis- kunnalliseen kontekstiin sekä selvittää teorioissa ehdotettujen suunnittelurat- kaisujen suhdetta nykyaikaisiin kau- punkisuunnittelun ihanteisiin.
Käsittelen aihetta erityisesti laa- jimmalle levinneen mallin, alun perin kriminologi C. Ray Jeffreyn kehittämän CPTEDin (crime prevention through environmental design eli rikoksentor- junta ympäristön suunnittelun kei- noin), sekä arkkitehtuurin alalla toimineiden Jane Jacobsin ja Oscar Newmanin teorioiden näkökulmasta.
Teorioita käsittelevää kirjallisuutta, nykyaikaisia tutkimuksia ja normatiivi- sia ohjeistuksia apunani käyttäen pyrin muodostamaan käsityksen rakennetun ympäristön vaikutuksesta rikosturvalli- suuteen sekä yksittäisistä suunnittelu- ratkaisuista, joilla rikoksia ja rikosten pelkoa voidaan vähentää. Tarkastelen vain sellaisia fyysisiä suunnitteluratkai- suja, jotka liittyvät urbaanin ympäristön ulkotiloihin ja vaikuttavat omaisuus- ja väkivaltarikoksiin tai niiden pelkoon.
Tutkin niiden ilmenemistä Helsin- gin Kalasatamassa, täsmällisemmin Sörnäistenniemessä, josta olen rajan- nut tarkemman tarkastelun kohteeksi neljä korttelia. Kirjallisuustutkimuksen
ja kohdealueen havainnoinnin lisäksi olen haastatellut Kalasataman suunnit- telutiimin vetäjänä vuosina 1997–2012 toiminutta arkkitehti Mikael Sundma- nia saadakseni käsityksen Kalasataman suunnittelua ohjanneista tekijöistä.
Olen jakanut aiheen käsittelyn neljään lukuun. Luvussa 2 käsittelen turvallisuuslähtöistä suunnittelua ja siihen liittyviä teorioita yleisellä tasolla.
Luvussa 3 tarkastelen tärkeimpiä kir- jallisuudessa esiin nostettuja suun- nitteluratkaisuja ja niiden vaikutusta turvallisuuteen. Neljännessä luvussa tarkastelen teorioissa suositeltujen suunnitteluratkaisujen ilmenemistä Kalasataman Sörnäistenniemessä. Vii- meisessä luvussa pohdin havainnoin- nin tuloksia sekä turvallisuuslähtöisen suunnittelun merkitystä yleisesti.
Tässä luvussa tarkastelen turvallisuus- lähtöistä suunnittelua yleisesti. Luvussa 2.1 tarkastelen turvallisuutta käsitteenä ja pohdin miksi turvallisuuden huo- mioiminen kaupunkisuunnittelussa on tärkeää. Luvussa 2.2 taas tarkaste- len turvallisuuslähtöisen suunnittelun kehittymistä 1960-luvulta nykypäivään.
Viimeisessä luvussa tarkastelen nyky- aikaista turvallisuuslähtöisen suun- nittelun teoriaa erityisesti CPTEDin näkökulmasta.
2.1 Turvallisuus – mitä ja miksi?
Turvallisuus on jatkuvasti läsnä arjessa.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa tur- vallisuutta pidetäänkin usein perusar- vona, jota ei kyseenalaisteta (Koskela, 2009). Se on tavoite, joka ohjaa useiden kaupunkien, myös Helsingin, toimin- taa ja kaupunkisuunnittelua (Helsingin kaupunki, 2019; Helsingin yleiskaava 2016). Paitsi että turvallisuus on erotta- maton osa sosiaalista kestävyyttä, se on edellytys myös ekologisen ja taloudelli- sen kestävyyden toteutumiselle: kestä- vien liikennemuotojen käyttö edellyttää katujen turvallisuutta ja liike-elämän sujuvuus yhteiskunnallista vakautta.
Turvallisuutta on myös tutkittu paljon. Tutkimukselliset näkökulmat ovat vaihdelleet aikakauden, alan ja tut- kimusten taustalla vaikuttavien arvojen mukaan, eikä turvallisuudelle ole ole- massa yksiselitteistä, kaikkien hyväk- symää määritelmää. (Eskola, 2008.) Turvallisuuteen sisältyy useita toisistaan paljonkin eroavia osa-alueita, kuten työ- turvallisuus, kyberturvallisuus, kemi- kaaliturvallisuus tai kansainvälinen turvallisuus. Yhdyskunta- ja kaupun- kisuunnittelun asiakirjoissa koroste- taan yleensä liikenneturvallisuutta ja
2 Turvallisuuslähtöinen suunnittelu
Liikenneturvallisuus
Turvallisuuden osa-alueita, joihin raken- nettu ympäristö vaikuttaa.
Ympäristöturvallisuus
Rikosturvallisuus
Paloturvallisuus
ympäristöturvallisuutta, mutta raken- netulla ympäristöllä on vaikutus myös moniin muihin turvallisuuden osa-alu- eisiin, muun muassa rikosturvallisuu- teen sekä sosiaaliseen turvallisuuteen laajemminkin.
Turvallisuuden osa-alueiden sisäl- läkin turvallisuutta voidaan tarkastella useista eri näkökulmista. Voidaan keskit- tyä esimerkiksi tilastoitujen turvallisuus- tapahtumien tarkasteluun tai yksilön subjektiiviseen kokemukseen turval- lisuudestaan. Tarkastelu voi rajautua myös vain tietyn demografisen ryhmän turvallisuuteen: esimerkiksi ikä ja suku- puoli vaikuttavat sekä toteutuneeseen turvallisuuteen että yksilön arvioon omasta turvallisuudestaan. Koettu tur- vallisuus ja toteutunut turvallisuus ovat- kin vain osittain toisistaan riippuvaisia ilmiöitä, ja niitä molempia tulisi käsitellä osana todellista turvallisuutta.
Lisäksi erityisesti rikosturvallisuutta tarkasteltaessa on tärkeää nähdä toteu- tunut turvallisuus ja tilastollinen turval- lisuus toisistaan erillisinä ilmiönä, sillä vaikka tilastot ovatkin keino hahmot- taa todellisuutta, niiden luotettavuuteen liittyy ongelmia, koska osa rikoksista jää raportoimatta. Tilastoitujen rikos- ten määrän muuttumisesta ei esimer- kiksi voida vetää suoria johtopäätöksiä rikollisuuden muuttumisen suhteen: se kuinka suuri osa rikoksista tulee poliisin tietoon voi muuttua esimerkiksi yhteis- kunnallisen keskustelun tai poliisin resursoinnin muutosten myötä.
Koettuun turvallisuuteen liittyy läheisesti pelon tunne. Yksilön kokemaan pelkoon vaikuttavat useat yksilölliset tekijät, kuten uhrikokemus ja kokemus omasta haavoittuvuudesta (Koskela, 2009). Nykytutkimuksen valossa koke- mus omasta haavoittuvuudesta on jopa uhrikokemuksia merkittävämpi pel- koon vaikuttava tekijä (Bromley & Stacey, 2012). Haavoittuvuuden kokemukseen
vaikuttavat esimerkiksi yksilön yhteis- kunnallinen asema sekä tämän kokemus omasta kyvykkyydestään.
Myös yhteiskunnalliset tekijät vai- kuttavat yksilöiden kokemaan pelkoon:
Yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri ja median esiin nostamat käsitykset muut- tavat yksilön käsitystä rikosten ilmaan- tuvuudesta ja vakavuudesta (Koskela, 2009). Myös alueella havaittu rikollisuus ja sosiaalinen epäjärjestys tai merkit niistä vaikuttavat (Kyttä, 2008; Bromley
& Stacey, 2012). Pelkoa voivat aiheut- taa myös tilaan liittyvät epävarmuudet, kuten tilan heikko luettavuus, suunnis- tamisen vaikeus ja vastuualueisiin liit- tyvät epäselvyydet (Colquhoun, 2003).
Myös ajankohta vaikuttaa koettuun tur- vallisuuteen, ja esimerkiksi useimmat kaupunkilaiset pelkäävät ulkona liikku- mista eniten pimeän aikaan (Koskela, 2009).
Koettu turvallisuus taas vaikuttaa muiden tekijöiden ohella toteutunee- seen turvallisuuteen. Turvallisuuden tunne vaikuttaa siihen, ketkä käyttä- vät tilaa, millä tavalla ja kuinka paljon.
Kun ihmiset pelkäävät julkisia tiloja, he käyttävät niitä vähemmän, jolloin niihin kohdistuu myös vähemmän sosiaalista kontrollia, eli muiden ihmisten tuotta- maa valvontaa ja puuttumista (Koskela, 2009). Tällöin rikollisilla on paremmat edellytykset toimia (Jacobs, 1962; Sime 1988). Yksilöiden arvio omasta turval- lisuudestaan vaikuttaa myös siihen, uskaltavatko he puuttua havaitsemiinsa rikoksiin. Rikollisuus ja turvattomuu- den tunne siis muodostavat toisiaan vahvistavan kehän, minkä takia tur- vallisuutta kannattaa edistää jo ennen kuin sen puuttuminen on muodostunut ongelmaksi.
Montoyan (2015) mukaan rikos- turvallisuutta pyritään yleensä paran- tamaan nimenomaan rikollisuutta vähentämällä, mikä tapahtuu muun
vaihtoehtoiset reitit ovat mahdollisia.
Kolmanneksi rakennusten on oltava eri-ikäisiä ja -kuntoisia, jotta erilaisilla asukkailla ja liiketoiminnoilla on varaa huoneistoihin. Neljänneksi ihmisiä on oltava riittävän paljon, jotta erilaiset lii- ketoiminnat ovat kannattavia. (Jacobs, 1962.)
Kaupunkien turvattomuus innoitti myös monia muita kirjoittamaan tur- vallisuuslähtöisestä suunnittelusta, ja usein teokset pohjaavat tai vähintään- kin kommentoivat Jacobsin teorioita.
Monissa turvallisuuslähtöistä suunnit- telua käsittelevissä teoksissa viitataan esimerkiksi arkkitehti Oscar Newma- nin kirjaan Defensible Space (1972), jonka hän kirjoitti tutkittuaan perusteellisesti New Yorkin sosiaalisen asumisen koh- teita. Siinä hän painottaa, että Jacob- sin korostaman luonnollisen valvonnan mahdollisuuksien lisäksi ympäristön on kannustettava asukkaita puuttumaan havaittuihin rikoksiin ja häiriöihin.
(Newman, 1972.)
Ratkaisuksi Newman (1972) esit- telee konseptin puolustettavasta tilasta, joka on kokoelma fyysisen ympäristön suunnitteluratkaisuja, joiden avulla tila pyritään palauttamaan asukkaidensa haltuun. Tämä onnistuu vahvistamalla territoriaalisuutta, parantamalla val- vonnan mahdollisuuksia, kohottamalla asuinalueen imagoa sekä sijoittamalla asuinalueet turvallisten toiminto- jen läheisyyteen. Toisin kuin Jacobs, Newman ei kuitenkaan korosta moni- muotoisuuden merkitystä, vaan puhuu erillisistä työnteon, asumisen ja kaup- pojen alueista. (Newman, 1972.) New- manin teoria soveltuu Jacobsin teoriaa paremmin tyypilliseen suomalaiseen kaupunkiympäristöön, mikä johtuu muun muassa siitä, ettei se perustu suureen asukastiheyteen.
Lähes samanaikaisesti Newmanin teoksen kanssa julkaistiin kriminologi muassa useiden sosiaalisten toimen-
piteiden, kuten varhaisen puuttumi- sen, kautta. Sen sijaan vähemmälle huomiolle on jäänyt itse rikoksenteon vaikeuttaminen, eli tilannekohtainen rikoksentorjunta. (Montoya, 2015.) Myös se on keino vähentää rikollisuutta ja lisätä turvallisuutta. Tilannekohtaista rikoksentorjuntaa on myös turvalli- suuslähtöinen suunnittelu.
2.2 Turvallisuuslähtöisen suun- nittelun historiaa
Nykyiset turvallisuuslähtöisen suunnit- telun teoriat ovat jatkumoa siitä, kun arkkitehtuuritoimittaja Jane Jacobs vuonna 1961 kirjoitti teoksen The Death and Life of Great American Cities, jossa hän kritisoi vallalla olleita suunnitteluihan- teita: puutarhakaupunkia, city beau- tifulia ja modernistista rationaalista suunnittelua, jotka hänen mielestään tuottavat elotonta ympäristöä. Kirjas- saan hän ehdottaa, että kaupunkien elä- vyyttä parannettaisiin turvallisuutta ja monimuotoisuutta lisäämällä. Hänen mukaansa kadun turvallisuus edellyttää sitä, että yksityisen ja julkisen tilan raja on selkeä, rakennuksissa on ikkunoita myös kadun puolella ja kadulla liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina riittä- västi ihmisiä tuottamassa luonnollista valvontaa. Riittävän valvonnan edelly- tyksenä hän pitää noin 25 000 as / km² asukastiheyttä. (Jacobs, 1962.)
Jacobsin (1962) mukaan myös kau- pungin monimuotoisuus vaikuttaa sen elävyyteen ja turvallisuuteen. Hänen mukaansa elävässä kaupungissa on toteuduttava neljä monimuotoisuutta lisäävää tekijää: Ensinnäkin rakennuk- silla on oltava eri pääkäyttötarkoituksia, esimerkiksi asumista ja liiketoimintaa, jotta alueen aktiivisuus jakautuu tasai- semmin eri ajankohdille. Toisekseen korttelivälien on oltava lyhyitä, jotta
C. Ray. Jeffreyn kirjoittama kirja, Crime Prevention Through Environmental Design (1971), jonka pohjalta nykyaikainen CPTED kehittyi. Schneiderin ja Kit- chenin (2002) mukaan Jeffrey käsit- telee rikoksentorjuntaa Newmania laajemmin ja teoreettisemmalla tasolla.
Hänen mukaansa ympäristön suunnit- telulla voidaan vaikuttaa siihen, millai- sia rikostilaisuuksia ympäristö tarjoaa, kuinka houkuttelevia ne ovat ja kuinka suuri riski niiden toteuttamiseen sisäl- tyy. (Schneider & Kitchen, 2002.)
Lukuisten eri alojen ammattilais- ten yhteistyön pohjalta muovautui lopulta toisen polven CPTED, joka on laajimmalle levinnyt turvallisuusläh- töisen suunnittelun suuntaus. Se on 1960- ja 1970-luvun teorioiden ja myö- hemmän tutkimustyön synteesi, joka Colquhounin (2003) mukaan koros- taa alkuperäistä CPTEDiä enemmän myös sosiaalisten tekijöiden vaikutusta rikollisuuteen. Se pyrkii edistämään
pienimittakaavaista suunnittelua, joka luo kokonaisvaltaisia ympäristöjä elä- miselle, työlle ja opiskelulle (Colqu- houn, 2003). 2000-luvulla CPTEDissä on alettu kiinnittämään laajemmin huomiota elinympäristöjen laatuun ja kestävän kehityksen tavoitteisiin, ja jois- sain yhteyksissä puhutaan nykyään jo kolmannen polven CPTEDistä.
2.3 Turvallisuuslähtöinen suun- nittelu nykyään
2.3.1 Toisen polven CPTED
Toisen polven CPTED on laajassa käy- tössä Yhdysvalloissa ja Englannissa, mutta sitä on hyödynnetty myös Poh- joismaissa, erityisesti Tanskassa (John- son et al. 2014; Kyttä et al. 2008). Se on määritelty valikoimaksi keinoja, joiden avulla torjutaan rikollisuutta, eikä sille ole yhtä yksiselitteistä ja laajasti käyt- töön otettua muotoilua (Johnson ym., 2014). Nimestään huolimatta CPTED
CPTED
Rajojen määrittely
Kohteen suojaus
Luonnollinen
valvonta Muodollinen
valvonta
Imagonhallinta
Aktiivisuuden tukeminen
Kulunvalvonta Positiivinen
vahvistaminen
Valvonta
CPTEDin osa-alueet Johnsonin ym. (2014) jaottelun mukaan.
sisältää myös sosiaalisia toimenpiteitä eikä pelkästään suunnitteluratkaisuja.
Lähteestä riippuu, miten CPT- EDiin liittyvät konseptit on ryhmitelty.
Itse mukailen Johnsonin ym. (2014) jaottelua, jossa siihen kuuluu kolme osa-aluetta: valvonta (surveillance), kulunvalvonta (access control) ja positii- visuuden vahvistaminen (positive reinfor- cement). Yhdessä ne pyrkivät tukemaan territoriaalisuutta (territoriality) eli sekä asukkaiden kykyä tunnistaa oma alu- eensa että heidän halukkuuttaan puo- lustaa sitä. (Johnson ym., 2014.) Vaikka puhun jatkossa CPTEDistä, on hyvä huo- mata, että useissa turvallisuuslähtöisen suunnittelun lähestymistavoissa tois- tuvat samat elementit ja toisaalta myös CPTED voidaan käsittää monella tapaa.
Johnsonin ym. (2014) jaottelussa valvonta kattaa luonnollisen valvonnan (natural surveillance) eli ihmisten arkisen toiminnan yhteydessä tapahtuvan val- vonnan, sekä muodollisen valvonnan (formal surveillance), johon lukeutuvat niin valvontakamerat kuin järjestyk- senvalvonta (Johnson ym., 2014). Luon- nollinen valvonta on arkiympäristöjen turvallisuuden kannalta monesti tär- keämpää kuin muodollinen valvonta, sillä poliisi ja muut viralliset tahot eivät millään ehdi valvoa kaikkea, kun taas tavalliset kansalaiset liikkuvat jatkuvasti julkisessa tilassa, jolloin he voivat rea- goida havaitsemiinsa häiriöihin.
Johnsonin ym. (2014) mukaan kulunvalvontaan vuorostaan kuulu- vat kohteen suojaus (target hardening) eli toimet, joilla pyritään suoraan vai- keuttamaan rikoksentekoa, sekä rajo- jen määrittely (boundary definition) eli näkyvä viestiminen tiloihin liittyvistä omistussuhteista ja niiden muuttumi- sesta. Positiivisen vahvistaminen puo- lestaan luetaan imagonhallinta (image management) eli alueen tai rakennuk- sen myönteisen imagon luominen ja
ylläpito sekä aktiivisuuden tukeminen (activity support) eli toimet, joilla pyritään lisäämään toivottua toimintaa alueella.
Jokaiseen osa-alueeseen liittyvät keinot ovat edelleen jaoteltavissa kertaluon- teiseen toimintaan (preparatory tasks) ja jatkuvaan toimintaan (operational tasks).
(Johnson ym., 2014.) Rakennetun ympä- ristön suunnittelu on kertaluontoista toimintaa, jonka vaikutus turvallisuu- teen tulee todeksi ihmisten jatkuvan toiminnan kautta.
CPTEDin taustalla vaikuttaa useita kriminaalipsykologisia teorioita. Niistä kaksi tärkeintä lienevät rutiiniaktiivi- teoria (routine activities theory) ja ratio- naalisen valinnan teoria (rational choice theory). Rutiiniaktiiviteorian mukaan rikollinen toimii omassa arkiympä- ristössään ja kohtaa siellä toisinaan rikoksenteon mahdollisuuksia (mm.
Montoya, 2015). Näin ollen rikoksen tapahtuminen edellyttää potentiaalisen rikollisen ja sopivan uhrin kohtaamista valvomattomassa ympäristössä (Schnei- der & Kitchen, 2002). Rationaalisen valinnan teorian mukaan rikollinen taas vertaa rikoksesta saamansa hyödyn suh- detta teon sisältämään riskiin ja toimii vain, mikäli teosta saatava hyöty on hait- toja suurempi (Montoya, 2015). Toisin sanoen kiinnijäämistodennäköisyys ja seurausten vakavuus vähentävät rikok- senteon houkuttelevuutta.
2.3.2 Vaikutusmekanismit
Kun Newman (1972) ensimmäistä kertaa esitteli territoriaalisuuden kon- septin, hän tarkoitti sillä ensisijaisesti rakennetun ympäristön ominaisuutta (Newman, 1972). Sanana territoriaali- suus kuitenkin viittaa ihmisten sosi- aaliseen toimintaan, ja sitä on käytetty myös turvallisuuslähtöisen suunnitte- lun piirissä kyseisessä merkityksessä.
Koska fyysisen ympäristön ja ihmisten
Omistajuuden kokemus Valvottavuus
Tilahierarkiat
Imago
Aktiivisuuden tukeminen
Kohteen suojaus
Valvonta Reagointi
Alueen aktiivisuus
Rikosten väheneminen Turvallisuuden
tunne
Territoriaalisuus
CPTED
Rajojen määrittely
Kohteen suojaus
Rajojen määrittely Kohteen suojaus
Kohteen suojaus
Rajojen määrittely
Kulunvalvonta Positiivinen
vahvistaminen
Valvonta
toiminnan välille ei ikinä voida täysin vetää yhtäsuuruusmerkkiä, on har- haanjohtavaa viitata niihin samoilla käsitteillä. Olisikin tärkeää erottaa fyy- sisen ympäristön ominaisuudet niiden tuottamista mahdollisista sosiaalisista vaikutuksista.
Rikollisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat useat sosiaali- set mekanismit: asukkaiden kokemus tilan omistajuudesta, tilan valvonta ja ongelmatilanteisiin reagointi sekä alueella olevien ihmisten aktiivisuus.
Näihin voidaan vaikuttaa fyysisen ympäristön kautta: Valvontaa voidaan edistää valvottavuuden parantami- sella ja tilan omimista lisäksi tilahie- rarkioiden selkeyttämisellä ja imagon parantamisella. Aktiivisuutta taas voi- daan lisätä parantamalla ympäristön luomia edellytyksiä toivotulle toimin- nalle. Rikoksenteon kannattavuutta voidaan vähentää lisäksi myös kohteen suojauksella.
Fyysisen ympäristön ja sosiaalis- ten mekanismien väliset vuorovai- kutussuhteet ovat monimutkaisia.
Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että rakennetun ympäristön toimintojen luonne, määrä ja sijoittuminen vaikut- tavat siihen, kuinka paljon alueella on ihmisiä ja miten territoriaalisesti he käyttäytyvät. Se taas vaikuttaa rikosten vähyyteen, mikä puolestaan vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen. Yksittäisten fyysisen ympäristön suunnitteluratkai- sujen vaikutuksia turvallisuuteen käsit- telen tarkemmin seuraavassa luvussa.
Turvallisuuteen vaikuttavia ratkai- suja voidaan tehdä usealla mittakaavata- solla: yhdyskuntatasolla, korttelitasolla, yksittäisten rakennusten tasolla, kalus- tetasolla ja jopa materiaali- ja yksityis- kohtatasolla. Olennaisimpana pitäisin kuitenkin eroa tontin sisäisten rat- kaisujen ja tonttien välisten ratkaisu- jen välillä, koska Johnsonin ym. (2014) mukaan monet tutkimukset keskittyvät
Kaavio päämekanismeista, joiden kautta rakennettu ympäristö vaikuttaa turvallisuuteen. Olen laatinut kaavion useiden kirjallisten lähteiden pohjalta, ja kaavion vaikutussuhteiden todellisten merkittävyyksien arviointi edellyttäisi tarkempaa tutkimusta.
tontin tai sen välittömän ympäristön piirteisiin, kun taas yhdyskunta- ja kau- punkisuunnittelun vaikutus jää vähem- mälle huomiolle (Johnson ym. 2014).
Toisaalta etenkin kaupunkisuunnitte- lun ja tontin ulkotilojen suunnittelun välillä on paljon yhtäläisyyksiä, ja monet teorian perusperiaatteet ovat suunni- teltavan kohteen laajuudesta riippu- matta samoja.
2.3.3 Kritiikki
Nykyistä turvallisuuslähtöistä suunnit- telukulttuuria, mukaan lukien CPT- EDiä, on kritisoitu muutamastakin asiasta. Maantieteilijä Hille Koskela (2009) on kritisoinut turvallisuusläh- töistä suunnittelua siitä, että se usein olettaa uhan tulevan ulkopuolelta, vaikka uhka voi tulla myös yhteisön sisältä käsin. Suunnittelu on hänen mukaansa usein toiseuttavaa, eli se asettaa yhteisön ulkopuolelle kuu- luvat ja yhteiskunnan huono-osai- simmat muita heikompaan asemaan.
Koskela kritisoi erityisesti aidattuja asuinalueita, sillä vaikka ne lisäävät asukkaidensa turvallisuutta, ne heiken- tävät alueen ulkopuolista turvallisuutta vähentämällä alueen lähiympäristöön kohdistuvaa valvontaa ja lisäämällä poteroitumista. Parantuneesta turval- lisuustilanteesta huolimatta asukkai- den kokema pelko ei myöskään aina vähene. Koskelan kritiikki ei kuiten- kaan kohdistu pelkästään yksittäisiin suunnittelutapoihin, vaan hän kritisoi laajemmin yhteiskunnallista asenneil- mapiiriä, jossa turvallisuus nostetaan kyseenalaistamattomaksi arvoksi ja sitä edistävät ratkaisut hyväksytään kritii- kittömästi. (Koskela, 2009.)
Myös rationaalisen päätöksenteon teoriaa on kritisoitu. Koskelan (2009) mukaan se huomioi huonosti impulsii- visia tai aatteellisia rikoksia (Koskela,
2009). Rangaistuksen koventaminen ei myöskään vähennä kaikentyyppisten rikosten määrää, joten toisin kuin rati- onaalisen päätöksenteon teoria antaa ymmärtää, seurauksilla ei aina ole suurta merkitystä rikosta edeltävässä päätöksenteossa. Ongelmallisena voi- daan pitää myös sitä, että teoria ei huo- mioi tarpeeksi yksilöiden käytettävissä olevan tiedon rajallisuutta ja päätöksen- tekoprosessiin liittyviä ajatteluvirheitä.
Johnson ym. (2014) taas kritisoivat CPTEDiä erityisesti kolmesta asiasta:
ensinnäkin siitä, että teoriaa ei ole muo- toiltu yksiselitteisesti, toisekseen siitä, että territoriaalisuuden käsite on har- jaanjohtava ja kolmanneksi siitä, että ohjeistuksia ei saateta käytännön suun- nittelutyötä tekevien tietoisuuteen.
Lisäksi he pitävät ongelmallisena sitä, ettei alueiden suunnittelun yhteydessä suunnitelman vaikutusta rikosturval- lisuuteen arvioida kunnolla. (Johnson ym. 2014.) Territoriaalisuuden käsittee- seen liittyvät hankaluudet ja useiden toisistaan merkittävästi poikkeavien teoreettisten muotoilujen tuomat haas- teet konkretisoituivat myös tätä kandi- daatintutkielmaa tehdessä.
Turvallisuuslähtöistä suunnitte- lua on usein myös kritisoitu siitä, että se vain aiheuttaa rikollisuuden siity- mistä. Alan sisällä vallitsee kuitenkin konsensus siitä, että vaikka siirtymistä tapahtuu jonkin verran, se ei ole sata- prosenttista. Tätä tukee myös rutiiniak- tiiviteoria: useimmat rikolliset toimivat omassa elinympäristössään eivätkä siirry tiettyä matkaa kauemmas teke- mään rikoksia. Aiheellisempaa olisikin tarkastella kriittisesti sitä, kuinka mer- kittävä vaikutus turvallisuuslähtöisellä suunnittelulla ylipäätään on turvalli- suuteen, ja millainen on taloudellinen ja sosiaalinen hinta, joka turvallisuus- lähtöisyydestä on maksettava. Ne ovat nimittäin teemoja, joiden käsittely jää
vähemmälle huomiolle turvallisuusläh- töisen suunnittelun kirjallisuudessa.
Lisäksi voisi olla tarpeen pohtia, tulisiko turvallisuuslähtöisen suun- nittelun tutkimuksessa tarkastella aiempaa enemmän myös turvallisuu- den tunteeseen vaikuttavia rakenne- tun ympäristön ominaisuuksia, sillä turvallisuuden tunteella on mahdol- lisesti jopa suurempi vaikutus ihmis- ten arkeen kuin toteutuneilla rikoksilla – ainakin silloin, kun rikosten määrä on verrattain alhainen. Kokemus turvat- tomuudesta on läsnä niinäkin iltoina, kun mitään vaarallista ei tapahdu, ja se vaikuttaa jatkuvasti yksilöiden valintoi- hin ja mahdollisuuksin. Siitä, millainen vaikutus fyysisellä ympäristöllä on tur- vallisuuden tunteeseen rikollisuudesta riippumattomana tekijänä, keskustel- laan turvallisuuslähtöistä suunnittelua käsittelevässä kirjallisuudessa kuitenkin vielä melko vähän.
2.3.4 Turvallisuuslähtöinen kaupunki- suunnittelu Suomessa
Vaikka Suomessa ei ole samanlaisia haasteita rikollisuuden suhteen kuin esimerkiksi joissain yhdysvaltalaisissa kaupungeissa, myös Suomessa tur- vallisuuskeskeisyys on kasvava trendi.
Muun muassa Helsingin yleiskaavassa turvallisuus mainitaan useaan ottee- seen (Helsingin leiskaava, 2016). Rikok- sentorjunta rakennetun ympäristön suunnittelun keinoin on kuitenkin ollut vähäistä muutamaa yksittäistapa- usta lukuun ottamatta. Yksi kohteista, joissa turvallisuuslähtöistä suunnittelua sovellettiin, on Tampereen Muotialan asuinalue.
Kyttä ym. (2008) tekivät kattavan tutkimuksen Muotialan turvallisuus- lähtöisen suunnittelun prosessista ja suunnitelman vaikutuksesta asuk- kaiden kokemuksiin asuinalueensa
turvallisuudesta. Tutkimuksessa sovel- lettiin ensisijaisesti CPTED-mallia, mutta myös Newmanin ja Jacobsin teorioita tarkasteltiin. Itse suunnitel- massa pyrittiin edistämään yhteisöl- lisyyttä, luonnollista valvontaa sekä tilojen omistajuuksien määrittelyä ja havainnointia. Asukkaiden kokemuk- set alueen turvallisuudesta olivat myön- teisiä, mutta tutkimusasetelma ei tue vahvojen syy-seuraussuhteisiin liitty- vien johtopäätösten tekemistä. (Kyttä et al. 2008.)
Vaikka kaavoituksessa ei juuri huo- mioida rikosturvallisuutta, on Suomessa myös kirjoitettu suunnitteluohjeita, joissa aihe huomioidaan. Esimerkiksi Aino Hirvolan (2016) kirjoittamassa ja Ympäristöministeriön julkaisemassa teoksessa Turvallinen kaupunki – näkökoh- tia rakennetun ympäristön suunnitteluun ja toteutukseen yksi luvuista käsittelee rikok- sentorjuntaa suunnittelun keinoin. Se esittelee suunnitteluratkaisuja katta- vasti ja on linjassa turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioiden kanssa. (Hir- vola, 2016.) Siitä ei kuitenkaan ole luo- tettavaa dataa, kuinka tietoisia Suomen arkkitehdit ovat turvallisuuslähtöisestä suunnittelusta tai kuinka paljon paino- arvoa he antavat sille työssään.
Käytännössä turvallisuuteen vaikut- tavia suunnitteluratkaisuja on niin monenlaisia, ettei kaikkien listaami- nen tai yksityiskohtainen käsittely ole kandidaatintyön laajuudessa järke- vää. Siksi käsittelen tässä luvussa vain tärkeimpänä ja useimmin esiin nos- tettuja suunnitteluratkaisuja. Tarkas- telen erityisesti ratkaisuja, jotka sopivat urbaaniin suomalaiseen kontekstiin, ja olen ryhmitellyt ne harkintani mukaan viiden alaotsikon alle Johnsonin ym.
(2014) jaottelua soveltaen. Ensimmäi- sessä alaluvussa käsittelen aktiivisuutta, toisessa valvottavuutta, kolmannessa tilahierarkioita, neljännessä imagoa ja viidennessä kohteen suojausta.
3.1 Aktiivisuuden tukeminen Rutiiniaktiiviteorian mukaan rikok- sen tapahtuminen edellyttää yleensä sitä, että paikalla ei ole muita näke- mässä eikä puuttumassa tilanteeseen.
Siksi rikosten ehkäisemiseksi kannat- taa lisätä alueella tapahtuvan myöntei- sen aktiivisuuden määrää. Sitä voi lisätä paitsi kasvattamalla alueella liikkuvien ihmisten määrää, myös kasvattamalla heidän alueellaan viettämäänsä aikaa (Gehl, 2018). Yhtä tärkeää kuin se, että alueella on aktiivisuutta, on kuitenkin myös se, että se jakautuu tasaisesti eri vuorokaudenajoille, jotta luonnolli- nen valvonta voi toteutua koko ajan.
Aktiivisuuteen vaikuttavat erityisesti asukastiheys, saavutettavuus, moni- muotoisuus, käveltävyys ja oleskel- tavuus. Ne vahvistavat myös toinen toisiaan, tai jopa ovat toistensa edelly- tyksiä, mutta olen yksinkertaisuuden nimissä jättänyt nämä vaikutussuhteet vähemmälle huomiolle.
Asukastiheys: Pohja alueen aktiivisuu- delle luodaan jo kaavoitusprosessin alkuvaiheessa. Tämä johtuu siitä, että kaupunginosan asukastiheys vaikuttaa merkittävästi alueella potentiaalisesti liikkuvien ihmisten määrään (Jacobs, 1962). Käytännön tasolla asukasti- heyden määrittävät eritoten käytetyt rakennustyypit, rakennusten kerros- korkeudet, rakennusten väliset etäisyy- det ja asumisväljyys. Houkutellakseen asukkaita ja kävijöitä alueen on oltava kuitenkin myös vetovoimainen. Veto- voimaisuus voi syntyä monella tavalla, ja vaikka vetovoimatekijät ovat kytkök- sissä myös rakennettuun ympäristöön, ei niitä tarkastella tässä tutkimuksessa kovin syvällisesti.
Saavutettavuus: Vetovoimainen alue voi tuoda alueelle runsaasti ihmisiä myös kauempaa, jolloin myös alueen saavutettavuus vaikuttaa sen aktiivi- suuteen. Saavutettavuuden kannalta keskeistä on alueen etäisyys keskuk- sista. Yksi alueen saavutettavuutta edistävä tekijä on myös joukkoliiken- teen taso, sillä joukkoliikenteen, eri- tyisesti raideliikenteen, välityskyky on hyvä ja tilantarve pieni. Lisäksi se mah- dollistaa eri väestöryhmiin kuuluvien henkilöiden saapumisen alueelle. Jul- kiseen liikenteeseen tukeutuva kau- punginosa edistää aktiivisuutta myös siksi, että se edistää pysäkkien välillä tapahtuvaa kävelyä. Myös pysäköin- timahdollisuudet, sekä pyörien että autojen, parantavat saavutettavuutta.
Monimuotoisuus: Jacobsin (1962) mukaan monimuotoisuus on välttämä- töntä, jotta alueen aktiivisuus voi jakau- tua tasaisesti eri vuorokaudenajoille.
3 Teorioissa suositellut suunnitteluratkaisut
Hänen mukaansa monimuotoisuutta kasvattavat rakennusten toisistaan eroavat pääkäyttötarkoitukset sekä eri-ikäiset ja eri kuntoiset rakennukset.
Lisäksi lyhyet korttelivälit parantavat monimuotoisuutta, sillä ne lyhentävät matkaa eri kohteisiin. (Jacobs, 1962.) Tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että eri aktiviteetit vaikuttavat turvalli- suuteen eri tavoin (Montoya, 2015). Sillä on siis väliä, mitä toimintoja alueelle sijoitetaan. Yksittäisten, yksiselitteisti turvallisuutta lisäävien tai vähentävien toimintojen tunnistaminen edellyttäisi kuitenkin tarkempaa tutkimusta (Mon- toya, 2015).
Käveltävyys: Arkkitehti Jan Gehlin (2018) mukaan käveltävyys on yksi merkittävimmistä aktiivisuutta paran- tavista tekijöistä (Gehl, 2018). Kävel- tävyyteen vaikuttavat paitsi joukkolii- kenteen saavutettavuus, myös kevyen liikenteen väylien määrä ja laatu sekä reittien viihtyisyys. Viihtyisyyttä voidaan lisätä kasvillisuudella, valaistuksella, pienimittakaavaisella arkkitehtuurilla sekä kadun kalusteilla, kuten penkeillä (Gehl, 2018). Kävelyn kannalta on myös tärkeää, että matkat eri kohteisiin ovat riittävän lyhyitä, mihin vaikuttavat paitsi aiemmin mainitut korttelivälit, myös toimintojen sijoittuminen ylei- semmin. Viihtyisyyttä ja käveltävyyttä parantavat myös suunnistettavuus ja tilan luettavuus. Niitä voidaan edistää esimerkiksi maamerkeillä ja opasteilla, mutta näkisin, että myös ympäristön konventionaalisuus helpottaa sen enna- kointia ja tulkintaa.
Oleskeltavuus: Alueella tapahtuva oles- kelu on aktiivisuuden kannalta tärkeää, koska se kasvattaa alueella vietettyä aikaa huomattavasti enemmän kuin kauttakulku (Gehl, 2018). Yksi alueella
aikaansa viettävä ihminen voisi siis lisätä kyseisen kohdan valvontaa enem- män kuin esimerkiksi viisi pyöräilijää – toisaalta nämä pyöräilijät valvovat laa- jempaa aluetta. Oleskeltavuutta paran- tavat reittien varrella olevat penkit sekä erilaiset oleskelualueet, kuten leikki- puistot, urheilutelineet, terassit ja miel- lyttävät puistoalueet. Miellyttävät pihat ja parvekkeet taas kasvattavat asukkai- den ulkona viettämää aikaa (Gehl, 2018).
3.2 Valvottavuus
Ympäristön valvottavuus on sekä muo- dollisen että luonnollisen valvonnan toimivuuden edellytys. Rationaalisen valvonnan teorian perusteella hyvä val- vottavuus heikentää myös rikoksente- kijän motivaatiota tehdä rikos, koska todennäköisyys jäädä kiinni kasvaa.
Vaikutus on voimassa, vaikka kukaan ei tosiasiallisesti valvoisi tilaa sillä het- kellä: tekijä ei voi tietää, katsooko joku ikkunoista ulos vai ei. Niin valaistuk- sen, rakennusten, kasvillisuuden kuin pysäköinnin suunnittelulla voidaan vaikuttaa valvottavuuteen. Osa suun- nitteluratkaisuista parantaa vain joko luonnollista tai muodollista valvontaa, kun taas osa edistää yhtäläisesti molem- pia valvonnan muotoja.
Valaistus: Hyvä valaistus kasvattaa aluetta, jota yksittäinen henkilö voi valvoa. Sen toimivuuden kannalta on tärkeää, ettei valaistus häikäise, vaan valaisee tasaisesti paitsi katua, myös sitä vierustavia alueita. Oikein toteutettuna valaistus, kuten muutkin valvottavuutta parantavat tekijät, vaikuttaa myös suo- raan turvallisuudentunteeseen (Gehl, 2018). Valaistuksen suunnitteluun vai- kuttavat kuitenkin myös muut arvot kuin turvallisuus, sillä valosaaste aiheut- taa haittoja sekä ihmisille että eläimille.
18
Näkölinjat: Hyvän valaistuksen ohella näkölinjojen suunnittelu on keskei- nen osa valvottavuuden parantamista.
Jacobs (1962) nostaakin yhdeksi keskei- simmäksi turvallisuutta parantavaksi tekijäksi ikkunoiden sijoittelun, koska se vaikuttaa merkittävästi julkiseen tilaan kohdistuvaan valvontaan. Jacobs esittää, että asuntojen oleskelutilojen ikkunoiden tulisi avautua paitsi pihan, myös kadun suuntaan. Tällöin asuk- kaat voisivat havaita kadulla tapahtu- van rikollisen toiminnan ja puuttua siihen. (Jacobs, 1962.)
Myös rakennusten sijoittelu siten, että pihan ja julkisen tilan välillä säilyy näköyhteys, parantaa sekä pihan että julkisen tilan valvottavuutta. Erityisen tärkeää on se, että rakennuksen pää- sisäänkäynti on sijoitettu siten, että näköyhteys julkiseen tilaan säilyy koko siirtymän ajan. Jacobs (1962) suositte- leekin, että käynti asuinrakennukseen olisi suoraan julkisesta tilasta (Jacobs,
1962). Turvallisuuden kannalta olisi hyvä välttää myös syviä sisään- tai ulos- vetoja rakennuksen seinissä, sillä ne tarjoavat suojaisia paikkoja rikoksente- koon (Colquhoun, 2003). Myös aitojen ja muurien sijoittelu ja ominaisuudet vaikuttavat näkyvyyteen, ja monesti suositellaan, että esimerkiksi niiden yläosa jätetään osittain läpäiseväksi (Hirvola, 2016).
Myös hoitamaton, rehevä kasvil- lisuus estää näkölinjoja ja vaikeuttaa ympäristön tarkkailua. Avainasemassa on kasvillisuuden hoito siten, että 1–2 metrin korkeudella oleva alue pysyy lehdistä vapaana (Colquhoun, 2003).
Kuitenkin jo suunnitteluvaiheessa voi- daan ennaltaehkäistä kasvillisuuden haitallisia vaikutuksia valvottavuuteen.
Valvottavuuden kannalta olisi hyvä, ettei kasveja sijoiteta sinne, missä ne kasvaessaan peittävät tärkeitä näky- mälinjoja. Myös kasvilajien kasvuvauh- dissa ja hoidettavuudessa on eroja.
Omistajuuden kokemus
Valvottavuus Tilahierarkiat
Imago
Aktiivisuuden tukeminen
Valvonta Reagointi
Alueen aktiivisuus
Rikosten Turvallisuuden
tunne
Territoriaalisuus
Kulun estäminen Huollettavuus
Ulkotilojen laatu Julkisivu-
arkkitehtuuri Rakennusten
massoittelu Näkölinjat
Kohteiden sijoittelu Valaistus
Taide
Valvottavuus
Tilahierarkiat
Imago Aktiivisuuden
tukeminen
Kohteen suojaus Saavutettavuus
Käveltävyys
Moni- muotoisuus Oleskeltavuus
Asukastiheys
Symoliset keinot
Rajaavat elementit
Tekovälineen poistaminen
Kohteen poistaminen
Turvallisuuslähtöinen Kaupunkisuunnittelu
Kaupunkiympäristön turvallisuuteen voidaan vaikuttaa useanlaisilla suunnitteluratkaisuilla, jotka tukevat aktiivisuutta, valvottavuutta, tilojen jäsentelyä ja alueen imagoa tai suoraan vaikeuttavat rikoksentekoa.
Kohteiden sijoittelu: Näkölinjoihin läheisesti liittyvä kohteiden sijoittelu vaikuttaa myös ympäristön valvottavuu- teen. Erityisesti haavoittuvan kohteen sijoittelua pidetään tärkeänä. Yleistäen voisi sanoa, että mitä lähempänä tark- kailijoita kohde sijaitsee, sitä enemmän siihen kohdistuu valvontaa. Kuitenkin myös kohteiden sijoitteluun liittyy tur- vallisuuslähtöisen suunnittelun piirissä epäselvyyksiä, eikä yksiselitteisiä ratkai- suja ole aina edes olemassa.
Otetaan esimerkiksi auto, joka on usein yksi talouden arvokkaimmista omaisuuksista. Niihin kohdistuu usein ilkivaltaa ja varkauksia. Tästä huolimatta turvallisuuslähtöisen suunnittelun ohjeistuksissa ei yleensä oteta kovin vah- vasti kantaa pysäköinnin suunnitteluun, ja kun otetaan, kannanotot ovat usein ristiriidassa yleisten suunnittelutapojen välillä (Armitage, 2011). Joissain ohjeis- tuksissa on suositeltu autojen sijoitta- mista kadulle asuntojen eteen, jotta ne olisivat valvottavissa, kun taas toisissa suositellaan sijoittamista tontille, joko autotalliin tai pihalle. Armitagen ym. tut- kimuksen mukaan auton turvallisuuden kannalta paras ratkaisu olisi sen säilyttä- minen valvottavissa olevassa autotallissa (Armitage, 2011). Se taas voi estää näky- vyyttä ja haitata valvontaa muuten mer- kittävästi, joten sijoitteluun on siksikin kiinnitettävä huomiota. Suunnitelman kokonaisuudesta kuitenkin riippuu, mil- lainen ratkaisu tuottaa kokonaisvaiku- tuksiltaan mahdollisimman myönteisen lopputuloksen.
3.3 Tilahierarkiat
Jo Jacobs nosti esiin sen, että yksityisen ja julkisen tilan rajan on oltava selvä, jotta valvontaan liittyvät vastuualueet ovat määriteltävissä (Jacobs, 1962). Newman jatkojalosti ajatusta jaottelemalla tilat yksityiiin, puoliyksityisiin, puolijulkisiin
ja julkisiin tiloihin painottaen, että fyy- sisen ympäristön on tuettava tilan luon- teen ja rajojen hahmottamista, jotta asukkaat voivat tuntea tilan omakseen ja kokea halua puolustaa sitä (Newman, 1972). Tilahierarkia siis tukee territoriaa- lista käyttäytymistä. Selkeä tilahierarkia myös viestii siitä, että alueella on voi- massa asukkaiden asettamat normit, ja se siten ohjaa ulkopuolisten käyttäytymistä vähentäen alueella syntyviä konflikteja (Koskela, 2009). Tilahierarkia voidaan muodostaa rakennusten massoittelua, rajaavia elementtejä tai symbolisia kei- noja tai niiden yhdistelmiä käyttäen.
Rakennusten massoittelu: Rakennus- ten massoittelu itsessään on tehokas keino tilahierarkioiden luomiselle eri- tyisesti urbaanissa ympäristössä. Esi- merkiksi suljettu tai puolisuljettu kortteli rajaa luontevasti sisälleen piha-alueen, joka erottuu selvästi julkisesta katutilasta.
Toisaalta myös L-muotoinen rakennus- massa voi riittää erottamaan puoliyksi- tyisen tai puolijulkisen tilan julkisesta (Newman, 1972).
Rajaavat elementit: Rakennusten mas- soittelun luomaa viestiä voidaan vah- vistaa rajaavia elementtejä käyttämällä.
Niitä ovat aidat ja -pensasaidat, mutta myös tasoerot, portaikot ja luiskat. Rajaa- van elementin ei tarvitse estää tunkeili- jaa pääsemästä alueelle, vaan sen tehtävä on välittää visuaalinen viesti tilan yksityi- syydestä ja edistää oman alueen tunnis- tamista ja puolustamista.
Symboliset keinot: Massoittelun ja rajaa- vien elementtien lisäksi usein käytetään myös symbolisia keinoja tilan omista- juussuhteiden viestimisessä. Niitä ovat materiaalivaihdokset kadussa tai raken- nusten seinissä, yksityisalueesta ilmoit- tavat kyltit sekä jossain määrin myös yksityiseen tilaan kuuluvat koristeet
ja kalusteet. Lisäksi portinpylväät ja avoinna olevat portit viestivät tilan luon- teen muuttumisesta.
3.4 Imago
Newmanin (1972) mukaan myös raken- nusten imago on tärkeä osa turvallisuu- den parantamista. Selkeä, myönteinen imago viestii rikoksentekijälle, että asukkaat ovat kykeneviä puolustamaan aluetta. (Newman, 1972). Myönteinen imago myös parantaa asukkaiden sitou- tumista alueeseen ja vahvistaa territo- riaalisuutta, koska asukkaat kokevat alueen puolustamisen arvoiseksi. Imago on läheisessä vuorovaikutuksessa aktiivi- suuden tukemisen kanssa ja monet toi- seen vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös toiseen. Myönteistä imagoa voidaan edis- tää arkkitehtuurilla, ulkotilojen suun- nittelulla ja kiinnittämällä huomiota ympäristön huollettavuuteen.
Julkisivuarkkitehtuuri: Omalaatui- sella, kauniilla arkkitehtuurilla voi- daan vaikuttaa alueesta muodostuviin mielikuviin. Newmanin (1972) mukaan olisi tärkeää, että jokainen rakennus on tunnistettava ja uniikki. Laadukas arkkitehtuuri vähentää myös raken- nusten leimautumista, ja siksi myös tuetun asumisen kohteiden tulisi olla samantasoisia kuin ympäröivien raken- nusten. Tällöin ne eivät näyttäydy rikol- lisille otollisina kohteina. (Newman, 1972.) Rakennusten massoittelu, auko- tus, materiaalivalinnat ja yksityiskohdat sekä rakennusten keskinäiset suhteet vaikuttavat kaikki imagoon, mutta se, mikä koetaan miellyttävänä, on jossain määrin yksilökohtaista.
Ulkotilojen laatu ja taide: Kaupunki- rakenteen ohella laadukkaalla ja huo- lellisesti suunnitellulla kasvillisuudella ja kadun kalusteilla on suuri merkitys
ulkotilojen miellyttävyyteen ja alueelle muodostuvaan imagoon. Myös julki- seen tilaan sijoitetulla taiteella voidaan vaikuttaa alueen imagoon, sillä sen avulla alueelle voidaan rakentaa sille ominaista identiteettiä.
Huollettavuus: Suunnitteluvaiheen ratkaisut vaikuttavat siihen, kuinka helposti rakennusten ylläpito onnis- tuu jatkossa. Tämä vaikuttaa imagon lisäksi mahdollisesti myös alueella liik- kuvien turvallisuuden tunteeseen sekä rikoksentekijän arvioon kohteen help- poudesta. Huollettavuutta voidaan parantaa esimerkiksi valitsemalla mate- riaaleja, jotka ovat helposti vaihdetta- vissa tai puhdistettavissa mikäli niihin kohdistuu ilkivaltaa. Myös riitävä väljyys helpottaa huoltotöitä.
Myös jotkin alueelle tyypilliset fyysisessä ympäristössä “luonnostaan” ilmene- vät ominaisuudet, kuten historialliset kerrostumat, tietyn toimialan tihen- tymä alueella tai vapaa-aikaan liittyvät mahdollisuudet voivat olla olennai- nen osa alueen imagoa. Kaiken kaik- kiaan imago on laajasti määriteltynä sen verran moniulotteinen ilmiö, ettei siitä saa kuin pintaraapaisun tässä ala- luvussa mainittuja ominaisuuksia tar- kastelemalla. Lisäksi myös muut tässä luvussa käsitellyt tekijät (valvottavuus, kohteen suojaus jne.) vaikuttavat alueen imagoon.
3.5 Kohteen suojaus
Edellä mainitut tekijät vaikuttavat ensisijaisesti valvonnan ja reagoinnin määrään, eivätkä niinkään suoraan rikoksenteon haastavuuteen. Kuiten- kin fyysisen ympäristön suunnittelulla voidaan myös suoraan vaikeuttaa rikok- sen tekoa. Tällöin kyse on usein yksityis- kohtien suunnittelusta, joiden avulla
haitataan kohteeseen tunkeutumista.
Rikoksen suorittamista voidaan vai- keuttaa esimerkiksi poistamalla teko- väline julkisesta tilasta, poistamalla teon kohde julkisesta tilasta tai estämällä mahdollisilta rikoksentekijöiltä pääsy kohteeseen.
Kulun estäminen: Keskeinen osa koh- teen suojausta on kohteeseen pääsyn vaikeuttaminen. Tähän on monia keinoja. Lukitut portit ja ulko-ovet hidastavat ja vaikeuttavat kohteeseen tunkeutumista, ja nykyään paitsi asun- tojen, yleensä myös rappukäytävien ovet on lukittu. Lisäksi ovissa ja ikkunoissa voidaan käyttää särkymätöntä lasia, joka vaikeuttaa kohteeseen tunkeutumista ja parantaa yleistä turvallisuutta estä- mällä sirpaleiden leviämisen ympäris- töön. Lukituksen tehokkuutta voidaan parantaa käyttämällä teknisiä hälytys- järjestelmiä, jotka havaitsevat tunkeu- tuvan ja kutsuvat paikalle vartijan.
Myös kalterit ja piikkilangat vaikeut- tavat kohteeseen tunkeutumista, mutta ne antavat kylmän ja luotaantyöntävän vaikutelman, viestivät vaarasta eivätkä välttämättä ole hyväksi alueen imagolle.
Piikkilankojen sijaan luvaton pääsy yksi- tyisalueelle voidaan estää korkeiden aitojen avulla. Tällöin aidan on oltava huomattavan korkea, siinä ei saa olla kiipeämistä helpottavia vaakasuoria rakenteita eikä sen läheisyydessä saa olla esineitä, joita voi käyttää apuvälineenä kiipeämisessä. Maailmalla on käytössä myös kiipeämisen estävää maalia, joka näyttää kuivalta mutta on luistavaa ja tahrivaa, eikä lähde pois pesussakaan.
Tekovälineen tai kohteen poistami- nen: Tekoväline poistamalla voidaan vaikeuttaa etenkin suunnittelematto- mia rikoksia ja ilkivaltaa. Irrallisten esi- neiden, kuten heittokokoisten kivien tai pyörätelineiden poistaminen tai
kiinnittäminen vähentää impulsiivis- ten rikosten tekemisen mahdollisuutta, ja sitä on Colquhounin (2003) mukaan suositeltu tehtäväksi erityisesti lasisten rakennusten lähistöllä (Colquhoun, 2003). Myös teon kohde voidaan pois- taa julkisesta tilasta. Tästä konkreettisin esimerkki on pysäköinnin järjestämi- nen. Autot ovat usein alttiita ilkivallalle ja varkauksille, joten niiden sijoittami- nen lukittuun autotalliin tai pysäköin- tilaitokseen suojaa autoja.
Tässä luvussa esittelen Helsingin Kala- satamassa toteuttamani havainnoin- nin tuloksia. Luku on jaettu kahteen alalukuun. Luvussa 4.1 esittelen tarkas- telualueen ja sen rajauksen sekä tutki- muksessa käytetyt tutkimusmenetelmät, Luvussa 4.2 esittelen Mikael Sundmania haastatellessani esiin nousseita Kala- sataman suunnitteluun vaikuttaneita tekijöitä ja luvussa 4.3 analysoin alueen suunnitteluratkaisuja suhteessa turval- lisuuslähtöisen suunnittelun teorioissa suositeltuihin ratkaisuihin.
4.1 Tutkimusmenetelmät ja tutki- musalueen rajaus
Tämän kandidaatintutkielman tut- kimusosan tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, miten nykyaikaiset
urbaanin ympäristön suunnittelu- ratkaisut vertautuvat teorioissa suo- siteltuihin suunnitteluratkaisuihin.
Tutkimusmenetelminä käytin koh- dealueen havainnointia ja laadullista analyysiä. Havainnoinnin toteutin kier- tämällä aluetta tarkoitusta varten laa- timani tarkistuslistan (Liite 1) kanssa kahtena päivänä: 2.11.2020 ja 18.11.2020.
Havainnoinnin ja analyysin tueksi toteu- tin myös asiantuntijahaastattelun, joka oli melko vapaamuotoinen keskustelu, mutta jonka runkona oli tutkimusta varten laatimani kysymyslista (Liite 2).
Valitsin kohdealueeksi aivan Hel- singin kantakaupungin liepeillä sijait- sevan Kalasataman, koska se edustaa Helsingin 2000-luvun keskeisimpä kaavoitus- ja rakennushankkeita, ja se on siten kiinnostava esimerkki aikansa
4 Suositeltujen suunnitteluratkaisujen esiintyminen Kalasatamassa
Laajempi tarkastelualue Tarkempi tarkastelualue Laajempi tarkastelualue Tarkempi tarkastelualue
kaupunkisuunnitteluihanteista. Vuonna 2020 osia Kalasatamasta on vasta raken- teilla, mutta Helsingin metron etelä- puolella sijaitseva Sörnäistenniemi on rakennettu Kalasataman puistoa lukuun ottamatta valmiiksi, joten rajasin sen tarkastelualueeksi.
Sörnäistenniemi rajautuu pohjoi- sesta kauppakeskus Rediin ja korotet- tuun metrorataan. Idästä alue rajautuu mereen ja etelästä Sompasaaren ja Sörnäistenniemen väliseen kapeaan Sompasaarenkanavaan. Lännessä sen rajana on Koksikatu. Sörnäistennie- men kaakkoiskulmasta on siltayhteys Mustikkamaalle, joka on asukkaiden virkistyskäytössä. Voimassa olevan ase- makaavan mukaan Sörnäistenniemessä on 9 asuinkerrostalokorttelia, yksi eri- tyisasumisen kortteli, yksi julkisten palveluiden kortteli ja kaksi toimisto- korttelia. Alue, jolla päiväkotirakennus sijaitsee, on kaavoitettu hotellitoimin- nalle. Sörnäistenniemen länsiosassa on Kalasatamanpuisto. (Kalasataman ase- makaava, 2009.)
Tarkastelen Sörnäistenniemeä kah- della eri tarkkuustasolla: Aktiivisuuden ja imagon tarkastelussa tarkastelen koko Sörnäistenniemeä, mutta valvot- tavuuden, tilahierarkioiden ja kohteen suojauksen osalta tarkastelen erityi- sen tarkastelun kohteeksi valitsemaani neljää korttelia. Valitsin korttelit siten, että niissä on eri rakennustyyppejä, pit- kittäis- ja poikittaissuuntaisia katuja, julkista kaupunkitilaa ja merenran- taa. Myös kolme alueen kuudesta kivi- jalkaliiketilasta sijoittuu tarkemmalle tarkastelualueelle.
4.2 Kalasataman suunnittelua ohjanneet tekijät
Kalasataman suunnittelua ohjanneiden tekijöiden selvittämiseksi haastattelin arkkitehti Mikael Sundmania (2020),
joka toimi Kalasataman suunnittelutii- min vetäjänä vuosina 1997–2012. Hänen mukaansa Kalasataman suunnittelua ohjasivat kuusi suunnitteluperiaatetta tai tavoitetta. Yksi tavoitteista oli Kalasa- taman liittäminen osaksi kantakaupun- kia, mikä on vaikuttanut muun muassa katulinjoihin ja näkymien suuntaami- seen. Tämän lisäksi suunnittelussa pyrit- tiin urbaaniuteen. Sundmanin mukaan urbaanin ympäristön tekevät esimer- kiksi selkeys ja monipuolisuus. Selkeys onkin yksi suunnittelua ohjanneista periaatteista, samoin kuin monimuotoi- suus, mikä näkyy muun muassa moni- puolisten asumismuotojen tavoitteluna.
(Sundman, 2020.)
Sundmanin mukaan (2020) suun- nittelua ohjasi myös pyrkimys yhteisöl- lisyyteen, mitä tavoiteltiin esimerkiksi suunnittelemalla korttelien pihoista yhteisöllisiä, eri rakennusten asukkaita yhdistäviä alueita. Myös pysyvyyttä tavoi- teltiin, minkä takia julkisivumateriaaliksi valittiin tiili, joka on helppohoitoinen ja kauniisti ikääntyvä. Kalasataman alue päätettiin myös toteuttaa siten, että yksi alue rakennetaan kerralla valmiiksi niin, että asukkaat pääsevät mahdollisimman pian nauttimaan laadukkaasta elinym- päristöstä. Suunnittelussa tehtiin myös useita muita tietoisia päätöksiä: Esi- merkiksi viheralueiden määrä haluttiin pitää alueen sisällä niukkana, koska vie- ressä on Mustikkamaa. Umpikujia taas ei suunniteltu liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden takia sekä siksi, että kau- punkitila haluttiin pitää urbaanina, sel- keänä ja suunnistettavana. (Sundman, 2020.)
Kalasataman suunnitteluussa näkyy myös jonkin verran muista kaupunki- suunnittelukohteista otettuja vaikut- teita, vaikka mistään kohteesta ei otettu suoraan mallia. Esimerkiksi Kalasata- manpuiston mittakaavassa on yhtene- vyyksiä Kungsträdgårdenin kanssa, ja
Sörnäistenniemen kaupunkipientalo- jen juuret ovat Amsterdamissa (Sund- man, 2020). Suomalaisista kohteista yhtenevyyksiä on havaittavissa Ara- bianrannassa, joka on saman suun- nittelutiimin suunnittelema. Joitain Arabianrannassa hyväksi havaittuja suunnitteluratkaisuja onkin mukailtu ja muunneltu Kalasatamassa: esimerkiksi yhteispihat, kattosaunat ja kaupunkiti- laan sijoitettava taide ovat sekä Kalasata- massa että Arabianrannassa havaittavia ominaisuuksia.
Rikosturvallisuuden edistäminen ei ollut Kalasataman suunnittelussa tavoite, johon olisi määrätietoisesti pyritty, eikä esimerkiksi Jacobsin tai Newmanin esittämiä ideoita pyritty tietoisesti toistamaan Kalasatamassa (Sundman, 2020). Sundmanin (2020) mukaan vain yhden näkökulman eteen- päin vieminen sellaisenaan onkin epä- tyypillistä yhdyskuntasuunnittelussa, jossa avainasemassa on kokonaisval- tainen suunnittelu. Hän on sitä mieltä, että rikosturvallisuus kannattaa huo- mioida muun suunnittelun lomassa, ja hän muistuttaa, että yhdyskuntasuun- nittelulla on tärkeä rooli etenkin segre- gaation estämisessä. (Sundman, 2020.) Tämä tutkimus on keskittynyt kau- punkitilan ja yksittäisen kaupunginosan suunnitteluratkaisuihin, mutta kuten Sundman (2020) korostaa, segregaation eli alueellisen eriytymisen torjuminen on myös tärkeä yhdyskuntasuunnit- telun tehtävä (Sundman, 2020). Sitä pidetään myös yhtenä rikollisuutta vähentävänä tekijänä, ja esimerkiksi Newman (1972) nostaa sosiaalisen asun- totuotannon hajauttamisen yhdeksi rikoksentorjunnan keinoksi (Newman, 1972). Myös Kalasataman suunnittelussa on pyritty vähentämään segregaatiota esimerkiksi tarjoamalla erilaisiin omis- tus- ja vuokramuotoihin perustuvia
asuntoja, joista osaan kohdistuu eri- muotoisia tukia, kuten hitas-sääntelyä (Sundman, 2020).
4.3 Analyysi suunnitteluratkai- suista
Sörnäistenniemen yleisvaikutelma on kaupunkimainen ja moderni. Alueella on sovellettu ruutukaava, ja useimpien kortteleiden rakenne on puolisuljettu.
Selvä enemmistö rakennuksista on asuinkerrostaloja, joiden kerroskor- keudet vaihtelevat neljästä kahdek- saan siten, että viisi ja kuusi kerrosta ovat tyypillisimpiä ja alueen uloimpien rakennusten kerroskorkeudet ovat suurempia kuin sisempien rakennus- ten. Kerrostalojen lisäksi alueella on kolmikerroksisia kaupunkipientaloja sekä päiväkoti- ja koulurakennukset.
Alueella on myös kivijalassa sijaitsevia liiketiloja: kaksi päivittäistavarakaup- paa, ravintoloita ja erikoisliikkeitä.
4.3.1 Aktiivisuuden tukeminen Sör- näistenniemessä
Mitä aktiivisuuteen liittyviin suunnitte- luratkaisuihin tulee, Sörnäistenniemi on Suomen mittakaavassa varsin tiiviisti rakennettu, mutta Jacobsin suosittele- maan asukastiheyteen ei vielä päästä.
Myös Sörnäistenniemen saavutettavuus on hyvä sen keskeisestä sijainnista joh- tuen: Kalasatama on metron varrella, ja lisäksi bussilinjat 50 ja 59 kulkevat Maunulasta ja Pajamäeltä Pasilan kautta Sörnäistenniemeen ja sieltä Sompasaa- reen. Alueella on myös kohtuullisesti kahden tunnin kadunvarsipaikkoja.
Myös kevyen liikenteen tarpeet on huo- mioitu. Molemmin puolin katua on jalkakäytävät, ja tärkeimmillä reiteillä myös pyöräilylle on varattu oma tilansa, minkä lisäksi ainakin osan liiketiloista
edessä on pyörätelineet. Tämän lisäksi korttelivälit ovat lyhyitä ja etäisyy- det palveluihin ja julkisen liikenteen pysäkeille ovat pieniä, ruutukaava ja Kalasataman tornit tukevat suunnis- tettavuutta sekä valaistus, istutukset ja arkkitehtoniset yksityiskohdat kävelyn virikkeellisyyttä, joten alueen käveltä- vyys on myös hyvä.
Sen sijaan alueen monimuotoisuus ja oleskeltavuus eivät ole sillä tasolla kuin mitä teorioiden pohjalta voisi pitää kannattavana. Alue on kerralla raken- nettu, joten huoneistojen ikä ja kunto ovat melko yhtenäisiä. Liiketiloja tai niiksi muutettavia tiloja on myös har- vakseltaan, ja ainoat julkiset palvelut ovat koulu ja päiväkoti, jotka toki lisää- vät aktiivisuutta päiväsaikaan. Alueen reunalla sijaitsee Kauppakeskus Redi, jossa on monimuotoisesti palveluita ja joka houkuttelee merkittävän määrän kävijöitä. Se on kuitenkin sulkeutunut, eikä ostoskeskuksen aktiivisuudesta ole siksi välttämättä suurta hyötyä Sörnäis- tenniemen turvallisuuden kannalta.
Redin lisäksi myös Kalasataman- puisto ja kortteleita reunustava ranta- raitti houkuttelevat alueen ulkopuolelta tulevia käyttäjiä, jotka ovat ainakin osit- tain samoja kuin Redin käyttäjät. Ne saattavat lisätä myös asuinkorttelien välisten katujen aktiivisuutta muun muassa päivittäistavarakaupassa käyn- nin myötä. Sen sijaan Sörnäistenniemen asuinkortteleista ei tule sellaista vaiku- telmaa, että ne itsessään houkuttelisivat paljon kävijöitä alueen ulkopuolelta.
Puistoa ja Capellanaukiota lukuun otta- matta julkinen tila ei esimerkiksi kutsu oleskelemaan: muun muassa penkkejä ei ole kadulla lainkaan, vaan istutusten kivisiä reunuksia on tarvittaessa käy- tettävä sellaisina. Ulkopuolisia hen- kilöitä alueelle tuo kuitenkin se, että korttelit toimivat kauttakulkualueena
Kadunvarsipysäköinti ja alueella liikennöivät linja-autot parantavat alueen saavutettavuutta.
Kaupunkipyörät ja potkulaudat parantavat kävel- tävyyttä, kuten viihtyisyyttä lisäävä kasvillisuuskin.
Capellanaukio on yksi harvoista oleskeluun soveltu- vista julkisista tiloista alueella.
Kalasatamanpuisto on aktiivisessa käytössä varsin- kin kesäisin.
