Pohjois-Suomessa

ODC 268.1--182.44 587.7

FOLIA FORESTALIA _m

dETSÄNTUTKIMUSLAITOS-INSTITUTUM_FORESTALE FENNIAE-HELSINKI 1979

EERO MATTILA

KANGASMAIDEN LUPPOMETSIEN OMINAISUUKSIA SUOMEN PORON HOITOALUEELLA 1976—1978

CHARACTERISTICS OF THE MINERAL SOIL FORESTS WITH ARBOREAL LICHENS

(ALECTORIA

, BRYORIA AND USNEA SPP.) IN THE FINNISH REINDEER MANAGEMENT AREA, ^1976—1978

1978 No 345 Metsätilastollinen vuosikirja ^1976.

Yearbook of Forest Statistics 1976.

No 346 Parviainen, Jari: Taimisto- ja riukuvaiheenmännikön harvennus.

Durchforstung ^im Kiefernbestandinder Jungwuchs- ^und Stangenholzphase.

No 347 Vuorinen, ^Heikki: Metsätraktorin kuljettajan kuormittumisen mittausmahdollisuudet.

Possibilities of measuring thestrainon forest tractor drivers.

No 348 Löyttyniemi, Kari: Metsänlannoituksenvaikutuksesta ytimennävertäjiin (Tomicus spp., Col., Scolytidae).

Effectof forestfertilization on pine ^shootbeetles {Tomicus spp., Col., Scolytidae) No 349 Metsämuuronen, Markku, Kaila, Simo& Räsänen, Pentti K.: Männyn paakkutaimien

alkukehitys ^{vuoden 1973} istutuksissa.

First-year planting ^{results with} containerized Scots pine seedlings ^{in 1973.}

No 350 Oikarinen, Matti: Viljelymetsiköiden puuston vaihtelu ja kasvukoealojen edustavuus.

Variations in growing stock in cultivated stands and the representation of growth sample plots.

No 351 Heikkilä, ^Risto:

Mäntykuitupuupinojen

suojaaminenpystynävertäjän

iskeytymistä

vas taan Pohjois-Suomessa.

Protectionof pine pulpwood stacks against ^{the common} pine-shoot beetlein northern Finland.

No 352 Saramäki, Jussi: ^Kainuun vajaapuustoisten kuusikoiden lannoitus ja senkannattavuus.

Profitability of fertilizationin theunderstocked _spruce stands of Kainuu,Finland.

No 353 Päivinen, ^Risto: Kapenemis- ja kuorimallit männylle, ^kuuselle ja ^koivulle.

Taper ^{and bark thickness models for} pine, spruce and birch.

No 354 Järveläinen, Veli-Pekka: Yksityismetsätalouden seuranta. Metsälöotokseen perustuvan tietojärjestelmän kokeilu.

Monitoring ^the development ^{of Finnish} private

forestry.

^{A test of an} information system based on a sample ^{of forest} holdings.

No355 Kärkkäinen, Matti& Salmi, Juhani: Tutkimuksia tiaapatukkien mittauksesta ja ^tekni sistä ominaisuuksista.

Studies_onthe measurement and technical properties ^of aspen logs.

No356 Hyppönen, ^Mikko& Roiko-Jokela, Pentti: Koepuiden mittauksen tarkkuus ja tehok kuus.

On the _accuracy and effectivity ^of measuring sample ^trees.

No357 Uusitalo, ^Matti:Alueittaisetkantorahatulot vuosina 1970—75.

Regional gross stumpage earnings ⁱⁿ Finland in 1970—75.

No358 Mattila, Eero & Helle, Timo: Keskisen poronhoitoalueen talvilaidunteninventointi.

Inventory ^{of winter} ranges of semi-domestic reindeer in Finnish Central Lapland.

No359 Hannelius, ^Simo: Istutuskuusikon tiheys ^{— tuotoksen} ja edullisuuden tarkastelua.

Initial _tree spacing ⁱⁿ Norway spruce timber growing ^{— an} appraisal ^of yield ^and profitability.

No360 Jakkila, Jouko & Pohtila, Eljas: ^{Perkauksen vaikutus taimiston}kehitykseen Lapissa.

Effect of cleaning ^on development of sapling ^{stands in} Lapland.

No361 Kyttälä, Timo: Työn organisointimahdollisuudet puunkorjuussa.

Aspects ^{of work} organizing ⁱⁿ logging.

No362 Kukkola, ^Mikko: Lannoituksenvaikutus eri latvuskerrosten puiden^{kasvuun mustikka} tyypin kuusikossa.

Effect of fertilizationon the growthof different tree classes in a spruce stand on

Myrtillus-site.

No363 Mielikäinen, ^{Kari: Puunkasvun} ennustettavuus.

Predictability of tree growth.

No364 Koski, ^Veikko & Tallqvist, ^{Raili: Tuloksia} monivuotisistakukinnan ja siemensadon määrän mittauksista metsäpuilla.

Results of long-time measurements of the quantity ^of flowering and seed _crop of forest trees.

No365 Tervo, ^Mikko: Metsänomistajaryhmittäiset ^hakkuut ja ^niiden suhdanneherkkyys ^Etelä ja

Pohjois-Suomessa

vuosina 1955—1975.

Thecut of roundwood and its business cycles in Southernand Northern Finlandby forest ownership groups, 1955—1975.

No366 Ryynänen, ^Leena: Kotimaisten lehtipuiden siitepölyn laadunmäärityksestä.

Determinationof quality ^of pollen ^{from Finnish deciduous tree} species.

No367 Uusitalo, Matti: Suomen metsätalous MERA-ohjelmakaudella 1965—75. Tilastoihin perustuva tarkastelu.

Finnishforestry during ^{the MERA} Programmeperiod ^{1965—75.A review based}on statistics.

No 368 Kärkkäinen, ^Matti: Käytännön tuloksia koivuviilunsaannosta.

Empirical ^{results on birch veneer}yield.

No369 Laitinen, Jorma: Raivaussahojen kantokäsittelylaitteiden ^vertailu

filmianalyysillä.

Comparingclearing saw sprayers with filmanalysis.

No 370 Kärkkäinen, ^{Matti: Pienten} kuusitukkien mittaus.

Measurement of small _spruce logs.

No 371 Jalkanen, ^Risto: Maanpinnan^rikkomisen vaikutuskorvasienen satoisuuteen.

Effect ofbreaking soil surface on the

yield

^of

Gyromitra

^esculenta.

Luettelojatkuu3. kansisivulla

FOLIA FOREST ALI A 417

Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1979

Eero Mattila

KANGASMAIDEN LUPPOMETSIEN OMINAISUUKSIA SUOMEN PORONHOITOALUEELLA 1976—1978

Characteristics of the mineral soil forests with arboreal lichens (Alectoria, Bryoria ^{and Usnea} spp.) ^{in the Finnish reindeer}

management

^area,

1976—1978

MATTILA,E. 1979. Kangasmaiden luppometsien ominaisuuksia Suomen poron hoitoalueella 1976—1978. Summary: Characteristics ofthe mineral soil forests with arboreal lichens (Alectoria, Bryoria ^{and Usnea} spp.) ^{in theFinnishreindeer} management area,1976 —1978. FoliaFor.417:1 —39.

Tutkimuksessa käsitellään Suomen poronhoitoalueen kangasmaiden luppometsiä metsänhoidollisesta näkökulmasta. Riippuvia puujäkäliä (Alectoria, Bryoria ja

Usnea -sukujen lajeja) ^{kasvavilla metsillä onkorostunut} merkitys porojen ^talvilai tumina siellä, ^missä maajäkäliköt ^eri syistä johtuvan ^kulumisen seurauksena ovat huonossakunnossa. Aineistoon kuuluukaikkiaan 3283metsikköä, joista ¹⁰⁸³ on luokiteltu luppoiseksi.

Tutkimusalueella kangasmaiden luppometsien pinta-ala on2 milj. ha, josta ^98%on metsämaata. Yleensä luppometsätkasvavat keskinkertaista kosteammilla ja ra vinteisimmilla kasvupaikoilla. Luppometsien ^vallitseva puulaji onkuusi poronhoito alueen eteläosassa, muualla mänty. Mitä vanhempi ja puustoisempi ^{metsä on,} sitä todennäköisemmin _{se on} luppometsä. ^Vanhimmat ja ^tiheimmät metsäteivät kuitenkaan ole parhaita luppometsiä. Luppokuusikot ^ovat luppomänniköitä useam min vajaatuottoisia, ^{vaikkanäiden} puulajien luppometsätovatsamassa biologisessa kehitysvaiheessa. Poronhoitoalueen pohjoisosan luppometsät,samoinkuin kaikki sen alueen metsät ovat selvästi vanhemmassa biologisessa kehitysvaiheessa ^kuin muualla tutkimusalueella.

Noin puolet luppomänniköistä ja kolmeneljäsosaa luppokuusikoista ^Suomenporon hoitoalueella tulisi uudistaa kymmenenvuoden sisällä,mikäli niitä käsiteltäisiin yksinomaan metsänhoidon vaatimusten mukaisesti. Tämä merkitsisi sekä lupon määrän että luppometsien pinta-alan vähentymistä, joten poronhoidon ja ^metsä taloudenetujen integroiminen ^on tarpeellinen ^tehtävä.

This paper isaseparate investigation on reindeer winter ranges in the Finnish reindeer managementarea.Some site and stocking characteristicsofthe mineral soil forestswitharboreal lichens (Alectoria,Bryoria and Usneaspp.)arediscussed from thesilvicultural point ^{of view.The} material consistsof3283 samplestands of which 1083 have been classified as forests with arboreal lichens.

The areaoftheforestswitharboreal lichensis2 mill, ha ofwhich98 % isforest land.Asarule theforestswith arboreal lichensare growing ^{onsites,where moisture} andnutrient conditions_{are more}favourable than_on the average. Thedominant tree species ^ofthe forestswitharboreal lichens is Norway ^{sprucein thesouthern} part ^and Scots pine ^{in thecentralandnorthern} parts^ofthe study area.Theolder andmorestockedastandisthegreater^isthe probability ^fortheretooccurarboreal lichens. The abundance ofarboreallichensisnot greatest, however,in theoldest and mostdense foreststands. Norway spruce stands with arboreal lichens arein general ^{in the}same biological stage ^asScotspinestandswitharboreal lichens but the former ones ^are much _more frequently ^classifiedas low-yielding ^forest.The forestswith arboreal lichens in the northernmost part^{of the} studyarea, like all foreststhere _are markedly ⁱⁿ anolder biological stage^{thanin the}rest ofthe study

area.

AboutonehalfoftheScots pine forestswitharboreal lichensand threefourthsof theNorway_spruceforestswith arboreallichensintheFinnishreindeermanagement

areashould be regenerated ^within tenyears when treated solely according to the silvicultural requirements. ^{Thisshould lead to thedecrease ofboth the}amount of arboreal lichensand theareaoftheforestswitharboreal lichens. Integration ^ofthe interestsofreindeer husbandry and forestry isneeded.

2

ODC 268.1-182.4:587.7 ISBN 951-40-0426-4 ISSN 0015-5543

3

SISÄLLYS

ALKUSANAT 4

1. JOHDANTO 5

2. LUPPOMETSIENJALUPON ESIINTYMINEN 6

3. LUPPOMETSIEN METSIKKÖTUNNUKSET ₈

31. Maa 8

32. Puusto 8

33. Luppometsientunnuksienmetsä-ja porotaloudellinen merkitys 10

4. YHTEENVETO 11

5. KIRJALLISUUS— REFERENCES 12

SUMMARY 13

TAULUKOT^— TABLES 14

ALKUSANAT

Valtakunnan metsien 6. inventoinnin

yh teyteen sijoitetun

^poron talvilaitumieninven toinnin

kenttätyö

^saatiin suoritetuksi vuosina

1976—1978. Saadut kokemukset

ja

^tähän mennessä

julkaistut

^tulokset

osoittavat,

^että metsän

ekosysteemin

^{osien tutkimus}

käyttä

mällä

hyväksi metsävarojen

inventoinnin

näy

tettä

ja

^tiedostoaon mahdollista

ja myös

^erit täin

halpaa

^verrattuna

vaihtoehtoon, jossa

tutkimus tehtäisiin inventoinnista erillisenä.

Nyt julkaistavat

^{tulokset kankaiden}

luppo

metsien ominaisuuksista koko

poronhoito

alueellavahvistavat tätä

käsitystä.

Valtion maatalous-metsätieteellinen toimi

kunta,

^Suomen Luonnonvarain Tutkimus säätiö

ja

Paliskuntien

yhdistys

^{ovat ratkai} sevalla tavalla tukeneet^tätäensimmäistä _sys

temaattiseen

näytteeseen perustuvaa

laidunin ventointia.

Tutkimuksen

tekijän

^{Eero Mattilan li} säksi ovat

käsikirjoituksen

valmistamiseenan taneet

panoksensa

^Annikki

Ryynänen

koostamalla

taulukot,

^{Erkki Pekkinen} tarkistamalla

englannin

^kielen

ja Anja

^Les kinen viimeistelemällä

käsikirjoituksen pai

natuskuntoon. Lauri Heikinheimo

ja

Olli Saastamoinenovat lukeneetkäsi

kirjoituksen.

Kiitänkaikkia

työn

onnistumiseen vaikut taneita.

Joulukuussa 1979

Kullervo Kuusela

5 1. JOHDANTO

Puuntuotanto on tärkein tavoite valtaosalla

maamme

metsäpinta-alasta,

^{mutta metsien}

muun

käytön lisääntyessä

muidenaineellis ten

ja

aineettomien

hyötyjen merkitys

^onkas

vamassa. Metsän "sivutuotantoresurssien" in ventointi on teoriassa

yhtä

mahdollista kuin

puustonkin,

^mutta taloudelliseen

merkityk

seensä nähdenniideninventointi suurilla

pin

ta-aloilla on

kustannussyistä

^{mielekästä vain}

osana

laajempaa

kokonaisuutta

(Mattila ja Helle,

^T.

1978).

Esimerkkeinä

integroi

dusta tiedonkeruusta voidaan mainita riistä

jä marjatalouteen liittyvät selvitykset

^sekäpo rolaitumien inventointi

(Moninaiskäyttö...

1977).

Poronhoidonsuhteellinen

merkitys

^kasvaa

siirryttäessä poronhoitoalueella

^etelästä

poh joiseen.

^Samalla metsätalouden

merkitys

^vä henee

poronhoidon

^ollessa

tunturi-Lapissa

^tär kein

perustuotannon

^elinkeino

(esim. Helle,

T.

ja

Saastamoinen

1979).

^{Eri maan}

käyttömuotojen

^väliset ristiriidat

kärjistyvät Lapissa,

^{missä karun ilmaston} olosuhteissa luonnon

tasapaino

^{on herkkä}

ja toimintojen

vaikutusaika

pitkä. ja

^metsäta loudenvälinenristiriita _on vanhaa_perua,sil lä tämän vuosisadan

alkuvuosikymmeninä porojen pelättiin

vaikeuttavan metsien luon taista uudistumistatuhoamallataimia

ja

^näin kenties

myötävaikuttavan metsänrajan

^ale nemiseen

(Porolaidunkomissioonin

mietintö

1914,

^Aaltonen

1919). Nykyisin

^voima

peräisen

metsätaloudenkatsotaan huononta van

jäkälämaita, porojen

luontaisia talvilai tumia

(esim. Helle,

^R.

1966).

^Toisaalta

poromäärät

^on

laajoilla

^alueillatietoisestinos tettu

yli

talvilaitumien keskimääräisen kan

tokyvyn,

^{mikä on}

johtanut porojen

^nälkiin

tymiseen

^huononkaivutalven aikana

(Mat

tila

ja Helle,

^T.

mt.).

Vaikuttaakin

siltä,

että

pyrkimys

^tuotannonmaksimointiin onol lut

molempien osapuolten

toiminnalle

yhtei

nen

piirre ja syitä

talvilaitumien kunnossa

tapahtuneeseen kehitykseen

^{ei voidavierittää}

yksistään

kummankaanniskoille.

Syy- ja

^seu raussuhteiden tarkastelussa ei voida

myös

kään sivuuttaa sellaisia

maankäyttömuotoja

kuin matkailu

ja

voimatalous

(Aikio 1977).

Talviravinnon

riittävyys

^on

poronhoidon minimitekijä

^{lähes koko}

poronhoitoalueella (Ahti 1961). Jäkälikköjen biomassojen pie

nenemineneri

syistä johtuvan

^kulumisenseu rauksena merkitsee

sitä,

^että

yhä suurempi

osa

potentiaalisista

talvilaitumista

siirtyy pak

sun

ja/tai

^{kovan lumen aikana}

pois

^kaivet tavien ravintokohteiden

piiristä (Hu

^stieh

1951,

Pruitt

1959,

Skuncke

1963, Helle,

^T.

1977).

Metsälauhan

lisääntymi

nenhakkuiden seurauksena

erityisesti

^tuorei denkankaidenavohakkuualoilla

(Mattila ja Helle,

T.

mt.) helpottaa

ravintotilan

nettaalkutalvesta.

Lopputalvesta

^sen

sijaan

avohakkuualueille usein

syntyvä

^{kova hanki} estää

myös

metsälauhankaivun

(Helle,

T.

1975).

^Kaivun

loppuminen ja porojen siirty

minen

käyttämään puiden

^oksilla

ja rungoilla

kasvavaa

luppoa ja

naavaa, ainoaaluontais ta

hätäravintoa, tapahtuu nykyisin yhä

^aiem minkevättalvella

ja yhä laajemmilla

^alueilla

(Helle,

^T.

ja

Saastamoinen

1976,

1979, Helle,

^T.

1975).

^{Näinollenonluon}

nollista,

^että

luppometsien käsittelyyn

^ollaan kiinnittämässä kasvavaa

huomiota,

^{mikä il}

menee mm.

siitä,

^että metsähallitus _on viime vuosinaneuvotelluthakkuiden

sijoittamista ja ajoittamista

^koskevissa

kysymyksissä

poron hoidon

paikallisten edustajien

^kanssa tarvit taessa.

Talvilaidunvarojen

kokonaisvaltainen

ja

^ti lastolliseen näytteeseenperustuva

selvitys

on

nähty tarpeelliseksi ja

se toteutettiin osana

valtakunnan metsien inventointia vuosina 1976—1978

(Mattila ja Helle,

^T.

mt.). Ajatus porolaitumien

arvioinnistaeitoki Suomessakaanole

uusi,

^sillä

porolukujen

^mää räämistä vartenerilaisten

jäkälämaiden

mää rää

paliskunnissa

tiedusteltiin ensimmäisen kerran

jo

1930-luvulla

(Ala-Ruikka

1936).

Uusin laiduninventointi on kuitenkin maassamme ensimmäinen

objektiivinen,

^tilas tomatemaattisiinmenetelmiin

perustuva

^koko

poronhoitoalueen

^kattavatalvilaitumienmää rän

ja

^laadun

selvitys. Käytetyssä

^menetel

massa arvioidaan laidunarvoltaan erilaisten metsien

pinta-alat

valtakunnanmetsieninven toinnin

näytteestä,

^{mihin ko.}

näytteen

^suu

ruusantaamahdollisuuden.Näidenmetsikkö luokkien sisäiset

laiduntunnukset,

^so.

jäkä

län

ja

metsälauhan

esiintyminen

^sekä

luppoi

suus, arvioidaan inventoinninkoealoista ote tusta

osanäytteestä (Mattila ja Helle,

T.

mt.).

^Näin talvilaitumien tilaa kuvaavat luvut on saatu

kytketyksi

metsikkötunnuk

siin,

mikäilmeisesti_onlaiduninventoinninan tamien tulosten tärkeä

ominaisuus,

kun po ronhoidon

ja

metsätalouden välistä kitkaa

pyritään

suunnitelmallisesti vähentämään.

Kriittisimpänä

talvikautena

porot

^hankkivat ravintonsa

pääasiassa kangasmailta, joten

ⁱⁿ ventoinnissa on

rajoituttu kangasmaiden

^lai duntunnusten

selvittelyyn.

Puustoisten soi

den,

eritoten

kuusikkokorpien

^{määrä tutki} musalueella on suhteellisen

pieni ja

^sitä

pie nempi

^mitä

pohjoisemmaksi siirrytään (K

^vu sela

ja

^Salminen

1976, 1978), joten

cm.

rajoitus

^ei sanottavasti vähentänetulos teninformaatioarvoa

luppometsien

^osalta.

Luppometsien metsikkötunnuksiatarkastellaan laidun inventoinninnäytteen perusteella. ^{Aihe on} kapea-alai

nen porolaitumia kokonaisuutena ajatellen. ^Toisaalta luppometsien erityismerkitys ^{puoltaaniiden erillistätar} kastelua. Tuloksetonlaskettu merkkipiireittäin. ^Pääosa tarkastelusta suoritetaan jakamalla tutkimusalue kol meenosaan: Utsjoen, ^Inarin ja ^Enontekiön merkkipii rit muodostavat poronhoitoalueen pohjoisosan, ^Etelä- Lappi, ^Kittilä, Sodankylä, Keminkylä, Läntinen, Rau danjoki ^{ja Sallakeskiosan sekä} Itäkemijoki, ^Kuusamo, Pudasjärvi ja ^{Kainuu eteläosan.}

Vakiintuneessa kielenkäytössä luppometsällä ^tarkoi

tetaan riippuvia puujäkäliä ^{kasvavaa metsääerottamat}

ta luppoa ja ^{naavaatoisistaan (vert. mm.} Nykysuomen sanakirja, 1967).Riippuvien puujäkälien ^sukujen ja ^la jien tunnistaminen ei ole ollut mahdollista myöskään porojentalvilaitumieninventoinnissa. Eräiden naavojen levinneisyysalue yltää tutkimusalueen etelä- ja ^keski osiin luppojen ^{ollessa kuitenkin koko} Pohjois-Suomessa vallitsevia (Hakulinen 1962). Levinneisyystietojen mukaan riippuvat puujäkälät ^olisivat tutkimusalueen pohjoisosassa yksinomaan luppolajeja. Yleisimmistä la jeista poronhoitoalueella mainittakoon lupoista ^musta luppo (Bryoria fuscescens (Gyeln.) ^{Brodo&D.Hawksw.),} harmaaluppo (Bryoria capillaris (Ach.) Brodo & B.

Hawksw.), Kanadan luppoBryoria ^Fremontii (Tuck.) Brodo&B. Hawksw.) ja korpiluppo ^{(Alectoria sarmen}

tosa(Ach.))sekä naavoista riippunaava (Usnea dasypoga (Ach.) Hornem.) ja tupsunaava (Usnea hirtä L.G.H.

Web.).

2. LUPPOMETSIEN JA LUPON ESIINTYMINEN

Talvilaiduninventoinnin

näyte

^käsittää 3283

koealametsikköä, joissa

^{kaikissa on}

tehty jäkälien ja

metsälauhanbiomassanarvioimi

seen tarvittavat mittaukset

(kuva 1).

^Erias teisiin

luppometsiin

^{sattui 1083}

koealaa,

mikä on 33

% näytteestä (kuva 2,

^taulukko

la).

Kun

näytetiheyden

alueellisenvaihtelunedel

lyttämä korjaus tehdään, luppometsien

^osuu deksi

kangasmaiden pinta-alasta

^{Suomen po} ronhoitoalueella saadaan 30 %.

Lupon

^biomassanarvioiminenlaiduninven toinnissa ei oleollut mahdollista. Tehtävässä

pyrittiin objektiivisuuteen käyttämällä

^neli

jakoista

^asteikkoaei

luppoa, hieman,

^keskin kertaisesti tairunsaasti

luppoa.

^Luokkientun nuksetovato—3.Samaan

luppoisuusarvioon

oli mahdollista

päätyä

erilaisissa metsiköissä

puuyksilöiden

keskimääräisen

happoisuu

den

ja

^metsikön

tiheyden

^funktiona.

Kuva 1.Porojentalvilaitumien inventoinnin laidunnäyt

teenalueellinen rakenne 1976—1978. Koealojen luku määrät lohkoittain.

Fig. ^{1. Number} of samplestands by blocks in the inventory of ^{reindeer winter}ranges, 1976—1978.

Luppoisuusluokkien osuusprosentti metsämaan kan kaista ja niiden pinta-alat.

Poronhoidonkannalta on suurin

merkitys

"hyvien luppometsien" esiintymisellä.

^Niiden

osuus

kangasmaiden pinta-alasta

on 11%.

Luppometsiin

sattuneiden

koealojen

^luku määrätsuhteessakoko

laidunnäytteen

^koeala määriin antaaalustavan vaikutelman

luppo

metsien alueellisesta runsaudesta

(kuvat

¹

ja 2).

^{Kuvassa 3 esitetään}

luppometsien pinta

alat

merkkipiireittäin.

Kuva2. Luppometsiin sattuneiden koealojenlukumäärät lohkoittain.

Fig. 2. Numberofsampleplots ⁱⁿforests^{with arboreal} lichens by blocks.

Lupon

^{määräeiolesuoraan} verrannollinen

luppometsien pinta-alaan,

^{sillä eräissä poron} hoitoalueen

etelä-,

^länsi-

ja

^{keskiosien merk}

kipiireissä luppometsät

^koostuvat

pääasiassa vähäluppoisista

^{metsistä. Tulostenmuuttami}

nen biomassoiksi on teoriassa

mahdollista,

mikäliselvitetäänkuinka

paljon luppoa, esim.

kg/ha,

cm.

luppoisuusluokissa

tutkimusalueen eri osissa keskimäärin on. Vaikkaabsoluutti sia

lukuja

^eitutkimuksen

nykyisessä

^vaiheessa olekaan

käytettävissä,

^{tulosten vertailu}

hap poisuutta

^osoittavan indeksiluvun avulla on

silti mahdollista. Kun

ajatellaan

^koko

luppoi

suusskaalan ulottuvan nollasta sataan

siten,

että

ylärajaa

^vastaava absoluuttinen

luppo

määrä voi vaihdella

alueellisesti,

^eri

luppoi

suusluokkien keskikohdat ovat

0, 16,

⁵⁰

ja

84. Kuvan 3

luppoisuusindeksit

on laskettu näillä

edellytyksillä

seuraavasti

(esimerkkinä Sodankylän merkkipiiri):

Kuva 3. Lupon suhteellista runsautta osoittava indek siluku (0—100), luppometsien puulajivaltaisuus ja lup pometsien pinta-alat merkkipiireittäin.

Fig. ^3.Relativeabundance of arboreallichensonmineral soils (0—100), area of forests ^{with arboreal lichens} anddominance of^{treespeciesthere}byassociations of reindeerco-operation^areas.

luppoa ljoisosa ciosa cokoporon- hoitoalue

lieraan % 1000 ha :eskin- :ertaisesti

unsaasti ^"

9 195 4 75 0 6

25 761 12 354 4 127

21 349 6 107 4 74

19 1305 8 536 3 207

'hteensä ^" 13 41 31 30

Näinlasketut

indeksiluvut

^kuvaavatsiis lu pon suhteellista _runsautta

kangasmailla.

Ko.

indeksin

perusteella

^{kokonaan havumetsä}

vyöhykkeellä sijaitsevissa merkkipiireissä

^lu ponkeskimääräinensuhteellinen_runsaus

pin ta-alayksikköä

^{kohti on suurin}

Etelä-Lapin, Keminkylän ja

Kuusamon

merkkipiireissä ja

pienin Pudasjärven ja

^Kainuun

merkkipiireis

sä.

Erilaistenluppometsienkasvupaikka-japuustotunnuk siakäsitelläänseuraavassa luVussa taulukoitujenjakau mien ja ^niistä johdettujennumeroasetelmienvalossa.

Tulokset esitetäänerikseen mäntyvaltaisilleja ^kuusival taisillemetsillesekä kaikille puulajeille ^yhdessäpuutto mat metsäkuviot mukaan lukien. Tätä tarkastelutapaa käyttäen edustavuus _on tyydyttävä muilta osin paitsi tutkimusalueenpohjoisosassa runsasluppoisissa^metsissä (taulukko lb),mikä johtuu^{ko. ositteen}pienestäpinta alasta (0,3 ^% kangasmaista). Ositteenviisikoealaa ovat kaikki mäntyvaltaisissa metsiköissä, joten ^tutkimus alueen pohjoisosassarunsasluppoisia^kuusikoita vastaa vat tulosrivit tai -sarakkeet _onjätetty tyhjiksi. Valtaosa tavallisista metsikkötunnuksistavoidaan määrittää vain metsämaalla, joten näidentunnusten osaltatuloksetesi tetään vain metsämaata koskevina. Metsämaanluppo metsissämitattunäyteonkäytännöllisestikatsoensama kuin luppometsissä yhteensä.

3. LUPPOMETSIEN

METSIKKÖTUNNUKSET

31. Maa

Kankaiden

luppometsät

^ovat

pääasiassa

metsämaalla

(98 %).

^Kitu-

ja joutomaalla

ta vataan

luppoa

^vain

poronhoitoalueen

^etelä-

ja

keskiosien vaaranlakikuusikoissa

ja pohjois

osantunturimänniköissä.Yleisesti_ottaenmet sämaan

luppometsät keskittyvät

^keskinker taista kosteammille

ja

ravinteisimmille kasvu

paikoille,

^mikä

johtuu pääasiassa

kuusivaltais ten

luppometsien kasvupaikkavaatimuksista (taulukot 2a—c).

Tuoreiden kankaiden ja ^sitä parempien kasvupaikko jen pinta-alan osuusprosentti erilaisissa luppometsissäja

osa-alueilla _on:

Luppoisuuden ja

^{tuoreiden kankaiden} osuuden

yhdessä tapahtuva lisääntyminen

^on

johdonmukaisempaa mäntyvaltaisissa

^kuin kuusivaltaisissametsissä.Tämä

johtunee

^män

tyvaltaisten

metsiköiden

kasvupaikkojen

^laa dun suuremmasta vaihtelusta kuusikoihin ver rattuna. Tutkimusalueen keskiosassa tuorei-

Den kankaiden osuus kuusivaltaisissa

luppo

metsissä on

pienempi

^kuin

lupottomissa

^kuusi metsissä.

32. Puusto

Eri

puulajien

vallitsevuutta

luppometsissä

voidaan tarkastella esittämällä koealoittaisilla

luppoisuusindekseillä

^(s.

7) punnittuja puula jivaltaisuuden jakaantumisen

^arvioita

(kuva 3).

Poronhoitoalueeneteläosassa_onkuusi

lup pometsien

^vallitseva

puulaji.

^{Alueen keski}

ja pohjoisosassa

^{on taas}

mänty

^vallitsevapuu

laji

lukuunottamatta Kittilän

merkkipiiriä.

Luppoa

^on

myös jonkin

^verran

lehtipuuval

taisissa metsissä.

Luppoisuusluokkien jakaantuminen puula jivaltaisuudeltaan

^erilaisiin metsikköihin

(tau

lukko

3)

^{vahvistaa edellä}

esitettyjä

^havain

toja. Lupon esiintyminen puuttomiksi

^luoki telluilla metsäkuvioilla on mahdollista

siten,

että avohakkuualoilla

esiintyvä jättö- ja

^rai

vauspuusto

^{on usein}

silmiinpistävän luppois

ta.

Lehtipuuvaltaisten luppometsien

^suhteelli

sen runsas

esiintyminen

^varsinkin

poronhoi

toalueen keskiosassa

selittyy

^{ensinnäkin nii} densekametsäluonteen

perusteella ja

^toisaal ta

siten,

^{että useimmat}

luppo- ja naavalajit

kasvavat

myös lehtipuilla (Hakulinen, mt.).

Luppometsien

tärkein tunnus metsänhoi- luppoisuus loja

ei luppoa hieman luppoa keskinkertaisesti luppoa runsaasti luppoa

216 114

34 8

216x0 =0 114x16=1824

34x50=1700 8x84= 672

yhteensä maksimi- luppoisuus luppoisuus- indeksi

372 4196

372x84 31248

100x4196/31248=13,4

pohj mä

ljoisosa ku

kesk mä

kiosa ku

eteli mä

:läosa ku luppoa

:i lieman ceskinkertaisesti unsaasti

16 25 32 20

100 22 92 28 100 42

— 24

89 32 85 48 81 79 83 100

86 98 100 100

'hteensä 19 94 25 84 36 95

Don kannalta on

puuston ikä, jonka

perus teella metsikön

kehitysluokka ja

^hakkuunkii

reellisyys

^useimmissa

tapauksissa määräytyy.

Tuloksista

ilmenee,

^ettämitä

vanhempi

^metsä on, sitä todennäköisemmin_{se on}

luppomet

sä

(taulukot 4a—c).

^{Ikäero on kautta tutki} musalueenselvin

lupottomien ja luppometsien

välillä. Ikä ei kuitenkaan korreloi suoravii vaisesti

lupon

^{määrän kanssa.}

Niinpä

^esim.

poronhoitoalueen

keskiosassa

runsasluppoiset

metsät ovat

nuorempia

kuin keskinkertaiset

luppometsät (taulukko 4d).

Luppokuusikot

^ovat

vanhempia

^kuin

lup pomänniköt.

^{Ikäero näiden}

puulajien

^välillä

onkuitenkin

pienempi luppometsissä

kuin^lu

pottomissa

^{metsissä. Ikää} tarkasteltaessa on

muistettava,

^{että 180vuotias männikkö} Ina rissa_{on samassa}

biologisessa kehitysvaiheessa

kuin 120vuotias männikkö

Pudasjärvellä ja

ettäkuusen

kehitys

^on

männyn kehitystä

^hi

taampi

^koko tutkimusalueella.

Metsänhoidossa metsikön

kehitys

^otetaan huomioon

siten,

^{että eri}

puulajeilla

^sovellet tavat

ohjekiertoajat (alin

^{sallittu uudistamis}

ikä) pitenevät siirryttäessä

^etelästä

pohjoiseen (esim. Valtakunnan...). Käytännön

^metsäta loutta

ja poronhoitoa paremmin palveleva

kuva

luppometsistä saadaan,

^{kunniidenikää} tarkastellaan

ohjekiertoaikojen

valossa.

Ohjekiertoaikaa vanhempien metsiköiden osuuspro senttierilaisista luppometsistäon:

Luppokuusikot

^{eivät ole}

biologisesti luppo

männiköitä

vanhempia.

Poronhoitoalueen etelä-

ja

keskiosissa

happoisuudeltaan

^saman asteiset metsiköt ovatsuurin

piirtein

^samassa

biologisessa kehitysvaiheessa.

Poronhoito alueen

pohjoisosassa

^sen

sijaan luppometsät

ovat selvästi

biologisestikin vanhempia

^kuin muualla.

Metsätalouden

järjestelyssä puuston

^biolo

ginen kehitysvaihe

tulee huomioonotetuksi

kehitysluokan määrityksessä siten,

^{että met} sikkö voidaanluokitella

uudistuskypsäksi

^oh

jekiertoaikaa

nuorempana vain

silloin,

kun

sen

puusto

^onkeskimääräistäselvästi

järeämpi

(Valtakunnan...).

^Näinollen

luppometsien

ke

hitysluokkajakauma (taulukot sa—c)

ei tuo esille olennaisestiuutta

siihen,

^mitä edelläon

esitetty.

^Noin90%

luppometsistä

^kuuluuke

hitysluokkien väljennysmetsä, uudistuskypsä

metsä

ja suojuspuumetsä

muodostamaan_vart tuneiden

ja vanhojen

^metsien

ryhmään,

^ku tenseuraava asetelma osoittaa:

Poronhoitoalueen

pohjoisosassa vanhojen

metsien osuus on

suurempi

^{kuin muualla} tutkimusalueella.

Vanhojen

^{metsien sisällä}

puolestaan tapahtuu keskittymistä puustoi simpiin metsikköihin,

^{mikä ilmenee}

luppo

metsien

pohjapinta-alajakaumasta (taulukot 6a—c).

^On

luonnollista,

että

puustoisuuden ja

sitä kautta

runko-,

^latvus-

ja oksapinta-alan

kasvaessa

lupon

^määrä

lisääntyy.

^Tämäkään sääntöeiole

poikkeukseton,

^sillä

keskipohja pinta-ala runsasluppoisissa

^metsissä on

pie nempi

^kuin keskinkertaisissa

(taulukko 6d).

Näiden

tietojen perusteella

^olisi

pääteltävissä,

että

runsasluppoisen

^{metsikön on oltava} so

pivan

harva eikä liian vanha. Ilmeisestikin

lupon

kasvualustaksi soveltuva

pinta

^{on suu} rimmillaan

elinvoimaisessa, sopivan väljässä

metsikössä.

Metsikön tulevaa

käsittelyä

^silmällä

pitäen

metsikönlaadun

määrittelyllä

onolennainen

merkitys.

Metsätalouden

järjestelyssä

^metsik kö luokitellaan laadun

perusteella joko

^kehi

tyskelpoiseksi

^tai

vajaatuottoiseksi. Vajaa

tuottoisia ovatkaikki

metsät, joissa puuston

tilasta

ja/tai tiheydestä johtuen jäljellä

^olevan

kiertoajan

keskimääräinen _tuotto ilman eri

tyistoimenpiteitä jää kasvupaikalle sopivaa puulajia

^{olevan hoidetun metsikön tuottoa} niin

paljon pienemmäksi,

^että nopea uudis taminen

ohjekiertoaikaakin

nuoremmassa metsikössä _on

edullisempaa

kuin metsikön edelleen kasvattaminen

(Valtakunnan ...).

Metsikön

vajaatuottoisuus

^{merkitsee siis} sen pohjoisosa

mä ku kesi mä

;iosa ku

etelä mä

läosa luppoa ku

;i lieman ccskinkertaiscsti unsaasti

43 ^- 13 74 50 31 61 100 53 100 — 50

21 16 42 59 53 50 50 50

21 31 50 56

;eskimäärin 53 50 21 45 24 3i

ieni ti on:

luppoa pohjois-

osa

keski- osa

etelä- osa

kokoporon- hoitoalue

ei hieman keskin- kertaisesti runsaasti

60 92

90 100

29 81

95 92

38 87

98 97

38 84

95 94

:eski-

näärin 72 53

lähitulevaisuudessa

tapahtuvaa

uudistamista

yleensä ja kasvupaikalle sopimattoman puula jin

^ollessa

kysymyksessä

^{aina avohakkuun}

ja viljelyn

^kautta.

Porolaiduninventoinnintulokset

osoittavat,

että

luppokuusikot,

^{vaikka eivät olekaanbio}

logisesti luppomänniköitä vanhempia,

^ovat männiköitäuseammin

vajaatuottoisia (7a—c).

Erään

hiljakkoin

valmistuneen tutkimuksen

mukaan, jonka

^{aineistokäsitti}

yhdeksän

kuu sivaltaista metsikköä

poronhoitoalueen

^keski

osaa vastaavalla

alueella, yksi

syy kuusikoi den suurempaan

vajaatuottoisuuteen

^{on nii} denlahoisuusvanhalla iällä

(Norokorpi

1979).

Poronhoitoalueenkeskiosan

luppokuusikot

ovat

selvästi, luppomänniköt

^{vain lievästi}

vajaatuottoisempia

^{kuin vastaavat metsiköt} muualla tutkimusalueella:

Vajaatuottoisten ^metsienosuusprosenttion:

33.

Luppometsien

^{tunnuksienmetsä-}

ja

poro taloudellinen

merkitys

Luppometsien kasvupaikka- ja

^puustotun nuksia on tarkasteltuedellä

siten,

että tarkas teluntulosten

perusteella

^{saataisiin selvä ku} va, minkälaista metsiköiden

puuntuotannol

lista

käsittelyä

^ne

edellyttävät.

^Puuntuotan

non

toimenpiteillä luppometsissä

^{on taas erit} täin suuri

merkitys porotaloudelle,

^{sillä huo}

non talven sattuessa

lupon

^{saanti on välttä} mätön

edellytys porojen hengissä säilymiseksi

useamman kuin

yhden

^{kuukaudenaikana}

ja erityisesti poronhoitoalueen

^etelä-

ja

^keski osissa. Tätä

riippuvuutta

voidaan

lieventää,

mutta ei

poistaa yleistyneellä käytännöllä

korvata luontaista lisäravintoa keinoruokin nalla

(Helle,

T.

ja

Saastamoinen

1979).

Kuntarkastellaan

luppometsiä yksinomaan puuntuotannon kannalta,

^{mikä on valtakun}

nan metsien inventoinnissa

suoritettujen

met sikköarviointien

tarkastelukulma,

ⁿⁱⁱⁿ

luppo

metsien

pääosa

^kuuluu uudistettaviin

ja

^usein vielä kiireellisesti uudistettaviin metsiköihin.

Hakkuun tarve lähimmän 10 vuodenaikana

on selvästi

suurempi luppokuusikoissa

kuin -männiköissä

(taulukot Ba—c).

Valtaosalta

ja erityisesti

kuusikoissa hakkuuntarve

johtuu

uudistamisentarpeesta

(taulukot 9a—c).

Metsänhoidon kannalta olisi siis hieman

yli puolet luppomänniköistä ja kolmeneljäs

osaa

luppokuusikoista

uudistettavaensimmäi

sen

kymmenvuotisjakson

^{aikana. Koska}

lup pokuusikon

uudistaminen

yleensä

^{vaatii avo} hakkuita

(esim. Ohjekirje

...

1978), johtaa

po ronhoitoalueenmetsien

käsittely yksinomaan

metsänhoidonvaatimusten mukaisesti

lupon vähentymiseen,

^vaikka

luppoa

^voidaankin

pitää

^ns. uusiutuvana luonnonvarana. Tästä

syystä porotalouden harjoittajat

^ovatkiinnit täneet asiaan

lisääntyvässä

määrässä huo miota.

Toisaalta

runsasluppoisessakin

^{metsässä on} vain

pieni

^osa

luposta porojen

ulottuvilla

johtuen

talvilaidunten tähänastisestavoimak kaasta

käytöstä (Mattila ja Helle,

^T.

mt.).

^Tästä

syystä

^{hakkuu on usein tarpeen}

jo

^sen

vuoksi,

^että

porot

^saisivattarvitsemaan

sa hätäravintoa. Hakkuiden

sopivalla sijoit

tamisella

ja ajoittamisella

^{voidaan siten}

hyö dyttää porotaloutta (Saastamoinen

1978).

Luppometsien

uudistushakkuiden määräl linen

säätely

^on

porotalouden

^{kannalta tar} peen

siksi,

^{että kerrankaadettu}

luppopuusto pienentää pitkäksi

^aikaa hätäravintoreser

vejä.

Uudistushakkuualoilletulee

kyllä yleen

sätalviravintonaarvokasta

metsälauhaa,

mut ta sen

hyöty porotaloudelle rajoittuu yleensä

alkutalveen.

luppoa

pohjoisosa

mä ku kesk

mä kiosa

ku eteli

mä :läosa

ku

kokoporon- hoitoalue mä ku

:i lieman

;eskin- :ertaisesti unsaasti

16 22

13 20

- 9 17 19

- 23

- 18

39 9 56 17

67 14 54 -

33 10 29 20

26 18 21 18

35 39

55 35

Leski-

Kymmenen vuoden sisällä uudistettavien metsien iuusprosenttierilaisista luppometsistä on:

luppoa

pohjoisosa

mä ku

keskiosa

mä ku

eteläosa

mä ku

kokoporon- hoitoalue mä ku

si 28

lieman 70

;eskin- xrtaisesti 61

unsaasti 100

- 13 33 44

- 63

- 42

41 22 69 54

91 40 65 —

50 19 63 53

81 60 97 48

46 63

87 85

Leski-

näärin 42 25 25 76 21

4. YHTEENVETO

Lapin

^karuissa

ja laajaperäisissä

olosuhteissa eri

maankäyttömuotojen

^{välillä ilmenee ris}

tiriitoja. Voimaperäisen

metsätaloudenkatso taan

nykyisin

huonontavan

jäkälämaita,

poro

jen

^luontaisia talvilaitumia. Toisaalta _poro määrienon tietoisesti annettu nousta

yli

tal vilaitumienkeskimääräisen

kantokyvyn,

^mikä

on

johtanut porojen nälkiintymiseen ja jouk

kokuolemiin huonon talven sattuessa. Kaivet tavien

ravintovarojen vähentyessä

porot ^tar vitsevat hätäruuakseen

puiden

^oksilla

ja

run

goilla

^kasvavaa

luppoa yhä

^{enenevässä mää} rin. Talviravinnon

riittävyyden

^ollessa poron hoidon

minimitekijä

keinoruokinta _on lisään

tymässä.

Talviravintovarojen objektiivinen,

^kokopo ronhoitoalueen kattava arviointi on kustan

nussyistä

mahdollista vain osana

laajempaa

kokonaisuutta. Tästä

syystä

^se toteutettiin valtakunnanmetsieninventoinnin

yhteydessä

vuosina1976—1978.

Laidunnäytteeseen

^kuu lui 3283

koealametsikköä, joissa

^{kaikissa teh} tiin

jäkälien ja

metsälauhanbiomassanmäärit tämiseen tarvittavat mittaukset.

Luppomet

sien osuus

poronhoitoalueen kangasmailla

^on 30%. Metsikkötunnusten tarkastelun näkö kulma on lähinnä metsänhoidollinen.

Luppometsien pinta-ala

^{kankailla on 2}

milj. ha, josta

^{98 % on} metsämaata.Koko naan

havumetsävyöhykkeellä sijaitsevissa merkkipiireissä lupon

keskimääräinenrunsaus

pinta-alayksikköä

^{kohti on suurin Etelä-La}

pin, Keminkylän ja

^Kuusamon

merkkipii

reissä

ja pienin Pudasjärven ja

^Kainuunmerk

kipiireissä. Luppometsien

^vallitseva

puulaji

on

poronhoitoalueen

eteläosassa

kuusi,

^keski

ja pohjoisosassa mänty

lukuunottamattaKit

tilän

merkkipiiriä. Myös lehtipuuvaltaisilla

metsillä on

merkitystä luppometsinä

poron hoitoalueenkeskiosassa.

Luppometsät

^kasva vat

yleensä

keskimääräistä kosteammilla

ja

ravinteisimmilla

kasvupaikoilla,

^mikä

johtuu

kuusen

kasvupaikkavaatimuksista.

Luppometsien ikäluokkajakauman

perus teella on

pääteltävissä,

^{että mitä}

vanhempi

metsä on, sitä todennäköisemmin _{se on}

lup

pometsä. Sen

sijaan

^{ikä eikorreloi suoravii} vaisesti

lupon

^määrän

kanssa,

^sillä poron

hoitoalueenkeskiosassa

runsasluppoisten

^met sien keski-ikä on

pienempi

^{kuin keskinker} taisten

luppometsien.

^Ikäero on koko tutki musalueella suurin

lupottomien ja luppomet

sien välillä.

Luppokuusikot

^ovat

vanhempia

kuin

luppomänniköt.

Kunasiaa tarkastellaan

ohjekiertoaikojen valossa,

ⁿⁱⁱⁿ

luppoisuudel

taan samanasteiseteri

puulajien

^metsätovat

samassa

biologisessa kehitysvaiheessa

^poron hoitoalueen etelä-

ja

keskiosassa.

Pohjois

osan

luppometsät

ovat

biologisestikin

^selvästi

vanhempia

kuin muualla. Metsiköidenkehi

tysluokkajakauma

^on samansuuntainen ikä

luokkajakauman

^{kanssa. Noin 90%}

luppo

metsistä kuuluu

kehitysluokkien väljennys metsä, uudistuskypsä

^metsä

ja suojuspuumet

sä muodostamaanvarttuneiden

ja vanhojen

metsien

ryhmään.

Luppometsien pohjapinta-alajakaumasta

^il menee, että

puuston

^suuretessa

luppoisuus lisääntyy. Keskipohjapinta-ala

^{on kuitenkin}

runsasluppoisissa

^metsissä

yleensä

hieman

pie nempi

^kuin keskinkertaisissa

luppometsissä.

Ikä-

ja pohjapinta-alatietojen perusteella

^olisi

pääteltävissä

^{mm., että}

runsasluppoinen

^met sikkö on

sopivan

harvaeikä liianvanha.

Laiduninventoinnin tulosten mukaan

lup pokuusikot

^ovat

luppomänniköitä

^useammin

vajaatuottoisia.

^{Hakkuun tarve}

kymmenen

vuodensisällä on

luppokuusikoissa suurempi

kuin

luppomänniköissä.

^Erouudistushakkuun

tarpeen

^{osalta on vielä}

suurempi;

^noin

puolet luppomänniköistä ja kolmeneljäsosaa luppo

kuusikoista tulisi uudistaaensimmäisen

kym menvuotisjakson

^{aikana. Koska}

luppokuusi

koiden uudistaminen

yleensä

^{vaatii avohak}

kuita,

^merkitsisi

luppometsien käsittely yksin

omaan metsänhoidon vaatimusten mukaises ti

lupon vähentymistä.

Tulosten

perusteella

^voidaan

päätellä,

^että metsätalouden

ja poronhoidon

tavoitteista

ja

keinoista tulisi muodostaa toisiaan

täyden

tävä

ja

^tukevakokonaisuus. Vaikka tehtävä olisikin

vaikea,

on se

välttämätön,

^mikäli näiden kahden

perustuotantoelinkeinon

^alue taloudellinenpanoshalutaanmahdollisimman suureksi

ja tasapainoiseksi.

KIRJALLISUUS

AALTONEN, ^{V.T. 1919.} Kangasmetsien luonnollisesta uudistamisesta Suomen lapissa. ^{Referat: Über} die naturliche Verjungung ^derHeidewälder imfinnischen Lappland. ^{Commun.Inst. For.Fenn. 1:1—319.}

AHTI, ^{T. 1961. Poron ravinnosta} ja laitumista.

Summary: Onfoodandpastures^ofthe reindeer. La pin Tutkimusseuran vuosikirja ^2:18—24.

ALARUIKKA, Y. 1936. Porolaitumet ja ^niiden käyttö.

Poromies 1936 3:51—58.

AIKIO, P. 1977. Saamelaisen ekosysteemin ^murtumi

nen Lapin paliskunnassa. ^{Suomen Luonto 1977} 2:72-77.

HAKULINEN, ^{R. 1962.} Jäkäläkasvio. Porvoo. 1963.

235 s.

HELLE,R. 1966.An investigation ^ofreindeer husbandry in Finland.Acta Lapponica Fenniae5:1—65.

HELLE, ^{T. 1975.} Tutkimuksia _poron (Rangifer ^t.

tarandusL.)talvisesta laidunekologiasta ^Kuusamossa

vv. 1970—75. Lisensiaattitutkimus, Oulun yliopisto.

113 s.

1977. Porot Metsä-Lapin ^{talvessa. Suomen Luonto} 1977 2:105—110.

— & SAASTAMOINEN, O. 1976. Porojenlaitumet ja lisäruokinta talvella 1974—75. Rovaniemen tut kimusaseman tiedonantoja ^{12:1 —14.}

- & SAASTAMOINEN, O. 1979. The winter _use of food of semi-domestic reindeer in Northern Finland.

Seloste: Porojen ^talvinen ravintovarojen käyttö.

Commun. Inst.For. Fenn.95.6:1—27.

HUSTICH,I. 1951. The lichenwoodlands in Labrador and their importance aswinterpasturesfordomesti catedreindeer.Acta Geographica 12(1):1^—48.

JAATINEN,E.& SAASTAMOINEN, O. 1976.Met sien moninaiskäyttötutkimuksen perusongelmat.

Summary: Multiple ^{use of forests: basic research} tasks.SilvaFenn. 10(2): 141—147.

KUUSELA,K. & SALMINEN,S.1976. Pohjois-Karja lanmetsävarat vuosina 1973—74, Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ja Keski-Pohjanmaan vuonna 1974 sekä Kamuun ja Pohjois-Pohjanmaan vuonna 1975.Sum mary:Forest_resources in theforestryboard districts

of Pohjois-Karjala ⁱⁿ 1973—74, Etelä-Pohjanmaa, Vaasa and Keski-Pohjanmaa ⁱⁿ 1974,Kainuuand Pohjois-Pohjanmaa ^{in 1975.FoliaFor.274:1—43.}

— & SALMINEN, S. 1978. Koillis-Suomen metsäva- rat vuonna1976 ja Lapin metsävaratvuosina 1970 ja ^1974—76. Summary: ^{Forest resources in the} forestry ^{board districts of} Koillis-Suomi in 1976 and Lappi ⁱⁿ 1970 and 1974—1976. Folia For.

337:1-35.

MATTILA,E. & HELLE,T.1978.Keskisen poronhoi toalueen talvilaidunten inventointi. Summary:

Inventoryofwinter_ranges ofsemi-domesticreindeer inFinnish Central Lapland. FoliaFor.358:1 —31.

Moninaiskäyttö metsätalouden inventoinnissa ja ^suunnit telussa. Metsäntutkimuslaitoksen moninaiskäyttötut kimuksen suunnitteluryhmän teemapäivä ^3.2.1977.

Moniste. 34 s.

NOROKORPI, Y. 1979. Old Norway spruce stands, amount of decay ^and decay-causing ^{microbes in} Northern Finland. Seloste: Peräpohjolan ^vanhatkuu sikot, ^{niiden lahoisuus} ja lahottajat. ^{Commun. Inst.}

For. Fenn. 97.6:1-77.

Nykysuomen sanakirja. ^{Osat 111} ja ^IV. Suomalaisen Kirjallisuuden ^{Seura. Porvoo 1967.}

Ohjekirje metsittämisestä ja metsän uudistamisesta.

1978. Metsähallitus _n:oMh. 130:1—66.

Porolaidunkomisioonin mietintö. Komiteanmietintö 1914:2.

PRUITT, W. 0., ^{Jr. 1959.Snow}asafactorinthewinter ecology ^{of the} Barren Ground Caribou (Rangifer arcticus). Arctic 12:159—179.

SAASTAMOINEN, O. 1978. Cutting areasasreindeer pasturage. Seloste:Hakkuutyömaat porojen laitume

na.Commun. Inst.For.Fenn. 95(4):I—2B.1—28.

SKUNCKE,F. 1963.Renbetet,marklavama ochskogs bruket. Lappväsendet—Renforskningen. ^Meddelande 8. 149-264.

Valtakunnanmetsieninventoinnin kenttätyöohjeet. ^Ylei

nen osa. 1977. Metsäntutkimuslaitos, metsänarvioi misen tutkimusosasto. 57 _s. + liitteet.

SUMMARY

Thefirst objective inventory ofwinterranges ofsemi domestic reindeer inFinland_was carried outin connection with the Sixth National Forest inventory1976—1978.

The subsample concerning ^{winter ranges on mineral} soils includes in all3283 sample ^{stands ofwhich 1083}

were classified asforestswitharboreal lichens (Alectoria, Bryoria ^{and Usnea} spp). ^This study ^{deals with the} silvicultural aspects ^of certain site and stocking characteristics ofthe mineral soilforests witharboreal lichens.

In the Finnish reindeer managementarea the total area ofthe mineral soil forests with arboreal lichens is2 mill,ha ofwhich 98 % isforestland. Therelative abundance of arboreal lichens is greatest ^{in the} associations of reindeer co-operation areas ofKemin kylä, ^{Kuusamo and} Etelä-Lappi. The dominant tree

species ^{ofthe forests witharboreal lichens is} Norway spruce(Piceaabies(L.)Karst.)inthesouthernpart^ofthe study ^{area and Scotch} pine ^(Pinus sylvestris L.)in the central and northern parts. ^{There occurred arboreal} lichens indeciduous forests,too, especially ^{in thecentral} part ^{of the} study area. As a rule mineral soil forests with arboreal lichens _{are on} sites, where moisture and nutrient conditions _{are more} favourable than on the_average.

The conclusion _canbe drawn,thatthe older _aforest the greater^isthe probability ^{for there to}occur arboreal lichens. Onthe other hand, ^the correlationbetween the age ofthestand and the abundance ofarboreal lichens is not linear. As _an extreme demonstration of this phenomenon^themeanageoftheforestswithplentyof arboreal lichens islessthan themeanageoftheforests with some arboreal lichens in the central partofthe study area. The age difference is greatest^{between the} forests withand without arboreal lichens in the whole study area.Spruce ^{stands with arboreal lichens} are in the _same biological stage as pine ^{stands when the} abundance of arboreal lichens is the _same in the southern and central parts ^{of the} study area. In the

northernmost part ^{of the reindeer} managementarea the forests with arboreal lichens, like all forests there,

areclearlyinanolder biological stagecomparedwiththe restof the study area. Some90%of theforestswith arboreal lichens have beenclassified, using silvicultural terms,asthinning^{standinadvanced state,maturestand}

or shelterwood stand.

The quantity ^{of arboreal} lichens increases with increasing stocking ^{toacertainlimitand thendecreases.}

Onecanconclude from the age and basal areadistri butionsthatastand,inorder tobeable tohaveplentyof arboreal lichens must notbe too dense and old. The proportion ^of low-yielding ^{stands in} spruce forestswith arboreal lichens isgreaterthan thatinpine^{forests with} arboreal lichens. Cutting ^{within ten years is needed} much more frequently ⁱⁿ spruce stands with arboreal lichens than in pine ^{stands witharboreal lichens. The} difference between these forests becomes even more

conspicuous ^{when the need of} regeneration cutting within ten years is the criterion. About one halfof thepine^{forestswitharboreal lichens andthreefourths} ofthespruceforestswitharboreal lichensin theFinnish reindeer managementareashouldbe regenerated^within tenyearswhen treated solely according ^{tothesilvicultu} ral requirements. This would inevitably ^{lead to the} decrease of both the amountofarboreal lichens and the _area ofthe forests with arboreal lichens. At the present ^{time reindeer} are consuming ^{arboreal lichens}

ever earlier in winter and _{over ever} expanding ^areas where the biomasses of ground ^{lichens have} dropped downtoalowlevel. Arboreal lichensarethe only ^natural surrogatenourishmentforreindeerinwintertime.Under these circumstances the integration ^{of the interests of} forestryandreindeer husbandryisanecessary, although a difficult task. In solving ^the problem ^one guiding principle, ^{althoughnotasufficient}one, ought to bethe relativeimportanceofthesesourcesoflivelihood inthe study area.

Taulukko 1a.Koealojen^{lukumäärät}kangasmaidenluppometsissälaidunluokittain ja merkkipiireittäni^{(kuva 3).}

Table1a.Numberofsampleplots^inmineralsoilforestsbyforest^stratasandassociations of^reindeerco-operationareas

(fig- ^3).

1=Lehto,lehtomainenja ^tuorekangas—Veryrich,richanddampsites 2⁼Kuivahko kangas— Sub-dry site

3=Kuivakangas,karukkokangasjametsämaankalliokko ^—Dry ^{andbarren sitesand}rockyforest^land

N Y,

1

Nuoret metsät Young forests

luoret

(oung

2 : meti

f ^ore.

3 :sät

>.sts

1-3

Vai

0

1

Vanhat metsät Old forests

inhat i Hd f^o:

2

metsi

>res ti

3

;ät

:s

1-3

Metsämaa Kitu- ja Yhteensä

joutomaa

— Forest Poorly _pro- Total land duot. forest

land and waste land Alue

Area

U,tsjoki O 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

Inari 2 1 3 0 15 54 94 12 160 175 5 1 80

Enontekiö 0 2 0 2 2 11 4 1 7 19 0 19

Pohjoisosa 2

Northern region ^{1 5 0 1 7}

56 105 16 177 194 5 199

Etelä-Lappi 5 1 3 9 1 8 48 1 2 78 87 0 87

Kittilä 0 8 3 11 34 37 8 79 90 0 90

Sodankylä 3 1 3 1 7 33 29 74 21 124 157 o 157 Keminkylä 3 7 0 1 0 25 35 28 88 98 10 108

Salla 0 4 0 4 1 4 38 8 60 64 2 66

Raudanjoki 0 2 0 2 1 0 27 • 1 38 40 0 40

Läntinen 7 3 0 1 0 28 40 7 75 85 0 85

Keskiosa

g Central region

38 23 79 158 299 85 542 621 1 2 633

Itäkemijoki ^{5 7 2 1 4 37 29 4 70 84 0 84}

Kuusamo 2 0 0 2 46 30 7 83 85 0 85

Pudasjärvi ^{2 1 0 3 26 14 1 41 44 0 44}

Kainuu 0 1 0 1 25 10 2 37 38 0 38

Eteläosa

g Southern region

9 2 20 1 34 83 1 4 231 ■ 251 0 251

Koko alue 2g Whole area

62 25 116 348 487 11 5 950 1066 1 7 1083