Valoa kohti uuteen vuoteen.

(1)

KAUPPISTEN SUKUSEURA RY:N TIEDOTUSLEHTI 2/2019

Valoa kohti

uuteen

vuoteen.

(2)

SISÄLTÖ

Pääkirjoitus ...3

Sukutapaaminen ja -kokous Äänekoskella ... 4

Kauppisten erilliset isälinjat ...12

Kauppisten jälkipolvea kesäteatterin näyttämöllä ...14

17 sukupolven ketju Kauppisten sukua ..15

Kauppis-pikkuserkkujen kesätapaaminen . 16 Catharina Tauben tarina ...17

Tarinoita Iikalta ...21

Uutisia ja ilmoituksia ...23

Lahjoituksia sukuseuralle toivotaan ...26

Tule mukaan sukuseuraan ...27

Kauppis-tuotteet...28

HALLITUS 2019-2022

Margit Väisänen-Vänskä, puheenjohtaja 044 324 4953, margitvaisanen@gmail.com Risto Kauppinen, varapuheenjohtaja

040 040 0487, risto.t.kauppinen@gmail.com Anita Eskelinen, sihteeri-rahastonhoitaja 045 139 1358, eskelinenanita1@gmail.com Nina Teittinen, jäsenrekisteri

041 704 5252, ninateittinen85@gmail.com Esa Kauppinen, Yhdistysavain-yhteyshenkilö 040 507 3780, ekauppin49@gmail.com Jaana Andersson, kansainväliset asiat

+46 70 747 0875, jaana.andersson@telia.com Janne Kauppinen, hallituksen jäsen

044 276 2276, janne.kauppinen@kymp.net

PERUSTIETOA SUKUSEURASTA

KAUPPISTEN SUKUSEURA RY on perustettu vuonna 1955 Helsingissä.

Sukuseuran tarkoituksena on vaalia suvun pe- rinteitä, edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnet- ta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä.

SUVUN TUNNUS

on ”Yhtä puuta”, joka tulee ilmi mm. kai kis sa sukuseuran tuotteissa. Sukukokous ja sukutapaaminen pidetään kolmen vuoden välein.

KAUPPISTEN SUKUUN

kuuluu kaikkiaan noin 8000 henkilöä, joista 300 asuu nykyisin ulkomailla. Sukuseuran jä- senmäärä on noin 400 maksavaa jäsentä.

Jäsenmaksu on perhekohtainen, joten sukuseuran koko henkilömäärä on hieman yli tuhat.

KAUPPISVIESTI

Sukuseuran lehden toimittamisesta vastaa sukuhallitus ja päätoimittajana on sukuseuran puheenjohtaja. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, touko- kesäkuun vaihteessa ja marras- joulukuun vaihteessa. Sukuseuran jäsenten toivotaan lähettävän aineistoa jul- kaistavaksi lehdessä. Lehteen tarkoitettu ai- neisto tulee lähettää päätoimittajalle. Margit Väisänen-Vänskä, Nikkiläntie 5, 13100 Hä- meenlinna, margitvaisanen@gmail.com.

TUOTEMYYNTI

Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuk sia ja muita tuotteita, joista on luettelo taka- kannessa.

SUKUSEURAN JÄSENMAKSU

Jäsenmaksu on 20 €. Jäsenmaksu on perhekohtainen.

SUKUSEURAN JÄSENMAKSUTILI FI53 1047 3000 0264 16

SUKUSEURAN LAHJOITUSTILI

FI04 1078 3500 4545 99. Lahjoitustilin varo- ja käytetään sukututkimukseen.

SUKUTUTKIJAT

Pohjois-Karjalan Kauppiset Historiapalvelut Pekka Kauppinen Ahvenentie 8, 80170 Joensuu

044 767 6848, posti@historiapalvelut.fi Kauppisten DNA-tutkimus

Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet Ari Kolehmainen

Välikankaantie 12 A 4, 51900 Juva

040 830 6457, kolehmainen.ari@gmail.com KUNNIAJÄSENET

Matti Kauppinen Iisalmen Peltosalmelta, Martti Kauppinen Hankasalmelta, Risto Kauppinen Van- taalta (nyk. varapj), Asko Kauppinen Vieremältä, Antero Kauppinen Vantaalta, Marjatta Teittinen Pieksämäeltä, Jarmo Ahlstrand Helsingistä

(3)

Uusia tuulia

uuteen vuoteen

Ajankohtainen diskurssi suku- seuroissa on pohdinta geneettisen tutkimuksen merkitykses- tä sukuseuroille ja olemassaolon tarkoitukselle. Moni on häm- mentynyt DNA-tutkimuksen tu- loksista, kun on tullut ilmi, ett- eivät kaikki sukuhaarat olekaan välttämättä samasta kantaisäs- tä. Meille Kauppisille nousee kysymys, olemmeko edelleen yhtä puuta? Asia horjuttaa sukuun kuulumisen motivaatiota.

On siis asiallista yrittää selven- tää geneettisen ja historiallisen sukututkimuksen suhdetta. Ihan kärkeen voidaan todeta, että ne eivät korvaa toisiaan, molempia tarvitaan. Sukutaulujen ja per- hetietojen kerääminen suvun eri haaroista on edelleen ajankoh- taista ja tuiki tarpeellista. DNA- näytteillä saadaan tietoa suvun vaiheista ajasta ennen kirkon- kirjoja aina hamaan ihmiskun- nan varhaisiin muuttoliikkei- siin asti. Ne liittävät meidät koko maailman geeniperintöön. Mut- ta siinä samalla varmistuu sukuhaarojen keskinäinen geneetti- nen sukulaisuus. Mutta niin kuin ei kansaakaan määritä pelkäs- tään geneettisyys, niin ei sukua-

Margit Väisänen-Vänskä

kaan; sillä on myös sosiologinen merkitys. Yhteistä historiaa Kau- pinpojan nimen alla on kuljet- tu yli 500 vuotta. Sillä on kult- tuurinen merkitys ja yhteinen historiallinen kokemustieto on luonut pitkällä ajanjaksolla yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Ja kirkonkirjoihin perustuva sukututkimus on edelleen relevant- tia. Ja kuten Ari Kolehmainen ar- tikkelissaan isälinjoista toteaa, tilanne on sama kaikissa suku- seuroissa. Ja olemme siis joka tapauksessa edelleen Kauppisia.

Venettä ei horjuta, jos joku kan- taisä satoja ja jopa tuhansia vuosia sitten ei olekaan ollut juuri se meidän Kaupinpoika.

Sukutapaamisen jälkeen uusi hallituskausi on käynnistynyt uudella hallituksen kokoonpa- nolla. Huomioinette yhteyden- otoissanne, että toimitsijoita on vaihtunut. Asialistalla on meneillään kotisivu-uudistus.

Olemme luopumassa nykyises- tä kotisivupalvelimesta ja otamme käyttöön Yhdistysavaimen palvelimen. Jälkimmäinen tarjo- aa sellaisen edun, että sinne saadaan omat jäsensivut, jonne on lukuoikeus vain jäsenillä. Asiasta

on lehtemme jäsensivulla. Että uusi järjestelmä saadaan tehokkaasti käyttöön on tärkeää, että jäsenet päivittävät yhteystie- tonsa ajantasalle ja erityisesti il- moittavat sähköpostiosoitteensa jäsensihteerille. Tuotteiden hin- toja jouduimme viime keväänä tarkistamaan, nyt postitukseen tulee muutos tilaajien eduk- si. Luovumme postiennakko- toimituksista, tuotteet toimite- taan normaalina postipakettina ja kirjeenä, myös suoraan va- rastosta ostamista mahdolliste- taan. Lukekaa uudistetut lehden jäsen- ja tuotesivut.

Nyt kun kesä mennyt on ja syksykin, joulun kolkuttaes- sa ovella, on mukavaa pala- ta heinäkuun helteiseen Kes- ki-Suomeen. Lehteemme on koottu yhteenvetotyyppisesti asiaa sukutapaamisen tapahtu- mista ja sukukokouksen päätök- sistä. Kesä tapaamisia, merkki- päiviä on vietetty ja kynäilijöiltä on tullut uutta luettavaa.

Sukuhallitus toivottaa jäsenil- leen ja kaikille lukijoille Rauhal- lista Joulunaikaa !

(4)

Jaana Andersson ja Margit Väisänen-Vänskä

Sukutapaamista vietettiin Ääne- koskella Kartano kievarissa kau- niissa kesäsäässä 27. ja 28. hei- näkuuta 2019. Kartano kievari antoi todella hyvät puitteet ta- pahtuman järjestämiselle. Kool- la oli noin 80 Kauppis-sukulaista yhteiseen tapahtumaan jakau-

Sukutapaaminen ja -kokous Äänekoskella

tuen tasaisesti molemmille päi- ville. Herkulliset ruuat tarjottiin seisovista pöydistä. Hienoa ohjelmaa ja hyviä luentoja kuun- neltiin sekä tutustuminen suku- laisiin onnistui...

Oheisohjelmassa oli lauantaina hauska Teatteri Eurooppa

Neljän satiirinen katsaus heidän omaan 30-vuotiseen menneisyy- teensä. Esitys oli todella hauska ja nauraa sai paljon. Lavalla esiintyi hankasalmelaista Kaup- pisjuurta oleva Neija Välilä, jonka esittely on tässä lehdessä.

Kartano kievarin juhlasalissa luentoa odotellessa.

(5)

Avaussanat Margit Väisänen- Vänskä joka esitteli myös Hankasalmen Kauppisten asutushistoriaa Ahl- strandin tutkimuksen pohjalta. Aja- tuksena on ollut, että muistolaatta ensimmäisen Kauppisen saapumi- sesta 1500 – luvun alussa voitaisiin sijoittaa ko paikalle Venetmäkeen Vierun tilalle. Esitelmän kannalta oli harmillista, että Ahlstrand ei pääs- syt paikalle.

Avaussanojen jälkeen saimme nauttia Christa Talikan laulusta puolisonsa Mikon toimiessa säestäjänä. Christa on muusikko (AMK) ja uunituore musiikkikasvatuksen maisteri (MuM) Sibelius-Akatemiasta. Mikko on ammatiltaan sairaanhoitaja, mutta onneksi voi toimia tarvittaessa pianonkin ääressä. Kappalevalinnoillaan he halusivat kun- nioittaa ensimmäisen Kaupinpojan syntymää ja vuosisataisia Kauppis-sukupolvia. Ohjelmassa oli myös humoris- tinen numero ”Rikas Kauppinen jos oisin”, jossa tuli tänä vuonna 85- vuotissyntymäpäiviään viettävät niin Hallan Martti kuin Kauppis-Heikki mainituiksi. Christan äidinäiti on Hanka salmen Kauppisia ja äidinisä Etelä-Savon Väisä- siä Hankasalmen Sauvamäestä. Christan isä Vänskä on Pohjois-Karjalasta. Mikon Talikkka-suvun juuret on luovu- tetussa Karjalassa.

(6)

Pekka Kauppinen kertomassa Pohjois-Karjalan Kauppisten tutkimuksesta lauantaina.

Illanviettoa...

(7)

...ja muikkukeittoa.

Arpajaiset järjesti Marjatta ja Nina Teittinen. Arpajaispöytä. Arpaonni osui hyvin monille.

Sukukokouksen sijoittuminen lauantaille ennen iltaohjelmaa oli oikeaan osunut tuoden paikalle runsaan osallistujakunnan,

yhteensä lähes 40 henkilöä. Ko- kous sujui mukavassa ilmapii- rissä ja paikalla oli hallitustyös- kentelystä kiinnostuneita. Hyviä

ajatuksia vaihdettiin sukuseuran kehittämiseksi. Päätettiin kun- niajäsenyyksistä ja valittiin uusi hallitus.

(8)

Pappina toimi Sirkka Pylkkänen, kuvassa oikealla. Sirkka pu- hui sisarista ja veljistä, mikä sopi erityisen hyvin sukutapaa- misen teemaksi. Sirkka on kotoisin Viitasaarelta, Kauppilan tilalta. Tilaa on hallinnoinut Kauppinen jo vuodesta 1709!

Sirkan esittely on lehden nrossa 1/2019.

Kuvassa sankarihaudalla Margit Väisänen-Vänskä ja Marja-Liisa Ahlberg laskemassa kukkavihkoa.

Juhlaväki kävi sunnuntaina kirkossa.

Kuva seurakuntasalista.

(9)

Saadun palautteen mukaan tilai- suuden lämpimästä tunnelmas- ta oli pidetty, kiiteltiin kovasti sukututkijoita mielenkiintoisis-

ta esitelmistä ja korkeat arvosa- nat saivat myös Christa ja Mikko musiikillisesta panoksestaan yh- teisiin talkoisiin. Lapsia ja nuo-

Kuvassa Ari Kolehmainen esitte- lemässä geneettisen tutkimuksen ajankohtaisista löydöistä sunnuntai- na iltapäivällä.

Kauppistuotteiden pakkaaminen. Kuvassa Janne Kauppinen ja Ari Vänskä.

”Kauppisten sukuseura on jo täyttänyt 63-vuotta! Kiitos upeasta juhlajärjestelystä! Jään odottamaan seuraavaa sukujuhlaa vuonna

2022! Ja minulle on kunnia-asia saada olla mukana järjestelyissä uutena hallituksen jäsenenä”

– Jaana Andersson.

ria kaivattiin tapahtumaan mukaan.

Kiitos kaikille esiintyjille ja paikalle saapuneille.

(10)

UUDET HALLITUKSEN JÄSENET

Jarmo Ahlstrand

Jarmo Ahlstrand (s. 1959) on tehnyt lukuisia sukututkimuksia niin Kauppisille kuin muille- kin suvuille. Jarmon tekemät Ylä-Savon Kaup- pisten sukukirja I (1988) ja Hankasalmen Kauppisten sukukirja (2004) ovat edelleen suvun jäsenille perusteoksia. Jarmoa voisi kutsua renesanssi-ihmiseksi. Niin laajat ovat hänen tietonsa ja osaamisensa eri elämän alueilla. Marja-Liisa Ahlbergin KauppisVies- tiin 1/2017 tekemässä Ahlstrandin haastat- telussa Jarmo toteaa käyttäneensä elämänsä aikana jopa neljäätoista kieltä. Jarmon Kaup- pisjuuret menevät isänäidin kautta Hankasal- men Kauppisiin.

Antero Kauppinen

Antero toimi ansiokkaasti sukuseuran sihteeri- rahastonhoitajana 12 vuoden ajan. Tullessaan valituksi sihteeri-rahastonhoitajaksi kesällä 2004, oli hänen ensimmäinen tehtävänsä lait- taa jäsenrekisteri kuntoon. Se oli iso urakka ja oleellinen toiminnan kannalta - että sukuseuran hallitus tiesi oikean jäsenmäärän ja jäsen- tensä osoitteet.

Anteron juuret menevät Sonkajärven Sonka- koskelle. Hänen maanviljelijä isänsä on Han- nes Petter Kauppinen ja äitinsä Anna Silja os.

Heiskanen. Anteron veli Aarne, ”Aku” Kauppi- nen on kirjoittanut lehteemme useita mukavia muisteluita lapsuudesta ja koulunkäynnistä.

UUDET KUNNIAJÄSENET

Antero on tehnyt työuransa Kuopiossa Kuntien eläkevakuutuksessa ja jäi eläkkeelle v. 2016.

Anteron vaimo Mirjami on myös aktiivinen su- kuseuralainen.

Asko Kauppinen

Sukukokouksen päätöksellä postuumisti kun- niajäseneksi nimettiin v. 2018 kuollut Asko Kauppinen. Asko toimi Kauppisten sukuseuran puheenjohtajana vuosina 2010-2016 ja sitä ennen useita vuosia hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Asko Kauppinen toimi suurimman osan elämäänsä Vieremän kunnan koulutus- ja sivistystehtävissä. Sen lisäk- si hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä, joista yksi tärkeimmistä oli Kauppis-Heikin seura.

Ansiois taan hänelle myönnettiin kotiseutuneu- voksen arvo v. 2016.

Marjatta Teittinen

Marjatta on toiminut sukuseuran hallituksen jäsenenä yli 10 vuotta. Marjatalle Kauppisten suku ja suvun vaiheet ovat aina olleet tärkei- tä. Marjatan juuret johtavat Vieremälle, Kaa- rakkalaan. Isän nimi on Kalle Kauppinen. Mar- jatta on toiminut parturi-kampaamo yrittäjänä Pieksämäellä. Marjatta on saanut myös tyttä- rensä Nina Teittisen kiinnostumaan sukuseu- ran asioista. Nina valittiin sukuseuran hallituk- seen kesällä 2018.

Sukutapaamisessa ja –kokouksessa Äänekoskella 7/2019 päätettiin antaa Kauppisten sukuseuran kunniajäsenyys seuraaville:

Jaana Andersson, o.s. Kauppinen

Jaana asuu Tukholmassa, mutta käy jatku- vasti Suomessa lentoemännän ammatin takia. Jaanan juuret menevät Iisalmen/Vieremän Kauppilanmäelle, josta isoisän isä Otto Kaup- pinen lähti kosiomatkalle Maaningalle. Ja sinne jäi naimisiin ja maatilan pitäjäksi. Jaanan ukin nimi on Olli ja isän Esko. Otto Kauppisen kosiomatkasta on Jaana laatinut jutun, joka julkaistiin KauppisViestissä 2/2018. Jaanan setä Pauli Kauppinen oli yksi Kauppisen sukuseuran perustajajäsen vuonna 1956. ”Histo- ria ja erityisesti oman suvun historia on minua aina kiinnostanut. Siksi olen mukana sukuseuramme toiminnassa.” Jaanan vastuualue hallituksessa on ulkosuomalaisten jäsenyysasiat.

Anita Eskelinen

Anitalle sukuun tutustuminen on uusi asia. Ää- nekosken sukukokous oli hänelle ensimmäi- nen. Nyt eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä Kauppissuvun yläsavolaiset vaiheet ovat alka- neet kiinnostaa. Anitan mummo on Anna Aliina Eskelinen, o.s. Kauppinen. Anna Aliinan isä on Olli Paavonpoika Kauppinen. Anita asuu Lem- päälässä ja hän on Jaanan serkku. Työuransa Anita on tehnyt sairaanhoitajana ja hoitokodin johtajana.. Anitan vastuualue sukuseuran hallituksessa on sihteeri-rahastonhoitaja.

(11)

Nina Teittinen

Jo ala-asteikäisenä Nina sai kosketuksen suvun jäseniin. Isoisän Kalle Kauppisen ja äidin Marjatta Teittisen kertomukset Vieremältä, so- ta-ajasta ja sen jälkeisistä vuosista kiinnos- tivat Ninaa. Marjatta on osallistunut useisiin sukukokouksiin ja usein on ollut myös Nina mukana. ”Siitä se kärpänen puraisi sukuseura-asiaan. Kokouksissa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Heidän tarinansa kiinnostavat.” Nina asuu Pieksämäellä ja toimii markkinointiyri- tyksen myyntineuvottelijana. Ninan vastuualu- eena hallituksessa on jäsenrekisterin ylläpito.

Risto Kauppinen Jaana Andersson Anita Eskelinen Nina Teittinen

Risto Kauppinen

Risto on ”uusvanha” hallituksen jäsen. Ris- to toimi sukuseuran puheenjohtajana v. 2004- 2010. Senkin jälkeen hän on kirjoitellut Kaup- pisViestiin. ”Nyt kun eläkkeellä on aikaa ja kirjoittamisen haluja tuntuu vielä olevan, haluan auttaa sukuseuraa ja KauppisViestin te- kemisessä.” Riston juuret menevät Sonkajär- ven Vänninmäkeen, jossa hänen isänsä Paavo syntyi. Risto toimii hallituksen varapuheenjohtajana.

Olen Anita Eskelinen, 4 lapsen äiti ja 5 lapsenlapsen mummu.

Koulutukseltani olen sis.kir.sairaanhoitaja ja lisäkoulutuksena johtamisen opinnot sosiaali- ja terveysalalla. Olen elämäni var- rella työskennellyt aina ikään- tyneiden ihmisten parissa, koska heidän hyvinvointinsa on aina ollut lähimpänä sydäntäni. Olen ollut sairaanhoitajana kotihoi- dossa, hoitokodeissa sekä sairaa- loissa ja viimeiset 10 vuotta toi- min toiminnanjohtajana. Minulla on 2 isosiskoa Leila ja Helena. Isä- ni kuoli ollessani 3 päivän ikäinen ja äitini kuoli vuonna 2016.

Innostus sukututkimukseen lienee ollut minulla aina, mut-

ta nuorempana, kun oli työ, koti, lapset ja kiire, niin sukututkimus oli hieman taka-alalla elämässä- ni, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä mielenkiintoisempaa sukututkimus on ollut.

Sisarteni kanssa olemme tutki- neet mm. Eskelinen sukua (isäni kautta), Kauppinen sukua (isä- ni äidin kautta), Auvinen (äiti- ni oma sukunimi) ja äitini suvun kautta myös Ruuskanen/Ryth ja Kämäräinen sukuja. Sisareni Helena on kirjoittanut myös su- kukirjan nimeltä Sohvin ja Paa- von esivanhemmat ja jälkeläiset, Ruuskanen/Rythin ja Kämäräi- sen suvun tarinoita 1370-luvul- ta tähän päivään. Kuulun dna-

haplop ryhmään W6a ja minun dna tietoni ovat sekä My Herita- ge että MyFamilytree sivuilla.

Nyt ollessani mukana Kauppi- sen sukuseurassa, haluan omal- ta osaltani tehdä parhaani, jotta sukuseuran toimintaa voitaisiin parantaa ja laajentaa, niin, että siitä hyötyisi mahdollisimman moni sukuumme kuuluva.

Harrastuksiini on aina kuulunut lähinnä kirjoittaminen, luke- minen ja vapaaehtoistyö. Asuin yhdessä elämänvaiheessani Ugandassa, Masakan kaupungis- sa vapaaehtoisena sairaanhoitajana 600 lapsen orpokoti/koulussa ja silloin opin ymmärtämään miten onnellinen voi olla ihmi-

Henkilöesittelyt Anita ja Jaana

(12)

Kauppisten erilliset isälinjat

Ari Kolehmainen

Kesän sukukokouksessa esitte- lin Kauppisten DNA-projektin tuloksia. Kun koko sukuseuran jäsenkunta ei ollut kuulolla, on syytä kerrata KauppisViestiinkin asioita.

Kovasta mainostuksesta huolimatta kesän sukukokous ei ole

tietojeni mukaan poikinut uusia Kauppisten sukuhaaroja testeihin. Sen sijaan Ylä-Savon ja Vir- tasalmen Kauppisista on koko- uksen jälkeen mennyt tilaukseen aiempien testien päivitykset tar- kemmiksi. Näiden lisäksi myös Heinäveden Kauppisten päivi-

tyksen odotetaan valmistuvan.

Edelleen tarvittaisiin testejä Mikkelin ja Kangasniemen alueen Kauppisista. Jos teillä on yh- teyksiä ja kontakteja Kauppisiin joiden sukujuuret ovat Etelä-Sa- von läntisissä osissa, toivoisin antamaan vihjeitä näiden Kaup- nen, joka ei omista mitään. He

olivat köyhiä, mutta iloisia, aut- tavaisia ja onnellisia ihmisiä.

Otin sieltä kummilapsekseni 11 vuotiaan orvon, liikuntavammai- sen tytön, jonka elämää ja koulu- tusta olen tukenut kaikki nämä vuodet. Hän valmistui Kampalan yliopistosta tänä vuonna, pää- aiheena hänellä oli psykologia.

Minun mottoni elämässä on:

”Kukaan ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta riittää, kun jokainen pelastaa edes yhden ihmisen” ja ”Tunne juuresi, tunne itsesi.”

* * *

Olen Jaana Andersson, omaa sukuani Kauppinen. Isäni kautta menee suora mieslinja Iisal- men Kauppisiin, Esko, Otto, Olli, Paavo…. Äidin puolelta on peri- mä idästä Venäjältä ja lännestä Ruotsista. Äiti linja, MTDNA menee kuitenkin Ruotsiin. Minul- la on kaksi veljeä, Jouni ja Panu Kauppinen.

Olen kahden tyttären äiti, jotka ovat jo lentäneet pesästä omiin koteihinsa. Asun Tukholman lä- hellä Ruotsissa, kun 80-luvulla tapasin ruotsalaisen miehen ja perustettiin perhe. Nyt asun yk- sin Täbyssä Tukholman läänissä.

Käyn lentokoneella töissä Suo- messa koska olen jo 33 vuotta ollut Finnairin lentoemäntä. Pit- kä virkaikä lentoemännän työssä on tullut nyt siihen pisteeseen, että teen jo vain osa-aikaisena töitä.

Lentoemännän elämäntyyli jäi kuitenkin päälle ja siitä läh- den sitten eläkkeelle. Nuorena olen opiskellut ensin hotellialaa 80-luvuan alussa ja MAT tutkin- non Markkinointi-Instituutissa 80-luvulla myöhemmin. Opiske- lin mainontaa koska isälläni Esko Kauppisella oli mainostoimis- to Oulussa. Meidän perheemme muutti Ouluun Espoosta 1969 isäni Eskon työn takia.

Minua kiinnostaa historia oi- kein paljon ja myöskin etnolo-

ginen historia ja miksi ei oma sukuni! Olen harrastanut sukututkimusta jo useita vuosia. Tein ensimmäisen DNA -testin kesäl- lä 2017 ja sittemmin olen jatka- nut sukututkimusta siinä määrin kuin minun taitoni siihen riittää.

Minun tietoni on FTDNA, ssa ja Myheritagessa.

Harrastan lukemista ja kuntoi- lua kuntosalilla. Saan hyvän olon niin urheilusta kuin kulttuuri ta- pahtumista.

Leikin kokkia kotona koska olen joutunut vaihtamaan ve- gaaniksi korkean kolesterolin takia. Tämä elämäntyyli onkin tuonut minulle ihan uuden maailman, jossa voin hyvin ja koles- teroli on laskenut. Olin myöskin nuorempana hiihdonopettaja Suomu tunturilla ja Kalpalinnas- sa. Laskettelu ja hiihtäminen on ollut lähellä sydäntä olevia har- rastuksiani jo pitkään.

◆◆◆

(13)

pisten tavoittamiseksi.

Tällä hetkellä tarkempi BigY- testitulos on käytettävissä ainoastaan Viitasaaren Kauppisista.

Viitasaarella on ollut muitakin Kauppisten sukuhaaroja ja testa- tussa haarassa on kyse Viitasaa- ren Ilmolahden Kauppi sista.

BigY-tulokset tarkastelevat isä- linjaisen Y-kromosomin DNA:n kokonaisten emästen mutaatioita (SNP-testi), jotka ovat py- syviä. Perusisälinjatesteissä, eli ns. markkeritesteissä, taas tarkastellaan emäsparien toistoker- tojen muutoksia. Näitä muutoksia eli mutaatioita taas tapahtuu edestakaisin. Kauppisten tes- tit ovatkin muutamaa tarken- nuspäivitystä lukuun ottamat- ta juuri näitä markkeritestejä.

Ne antavat kylläkin tiedon ovat- ko sukuhaarat samaa alkuperää toisten kanssa vai eivät, mutta jos suvun alkuvaiheita haluaa selvittää tarkemmin, tarvitaan SNP-testejä.

Kun rakennetaan SNP-testien perusteella laajoja ns. ”sukujen puita”, voidaan laajan testi - aineiston perusteella tehdä aika- arvioita milloin kyseiset mutaa- tiot olisivat tapahtuneet. Aika- arviot perustuvat testatuista laskettuihin keskimääräisiin mutaatioarvoihin. Mitä laajem- pi testiotos on, sitä lähemmäs päästään luonnollisesti keski- arvoa. Näiden perusteella voidaan mm. laskea, että esimerkiksi Hankasalmen Kauppisten ja Ylä-Savon Kauppisten yhteinen kantaisä olisi elänyt noin 2200 vuotta sitten. Kyseinen mutaa- tio, joka yhdistää näitä sukuhaaroja menee siis rautakauden alkupuolelle. Samoin kun DNA- testejä on otettu myös laajemmin muualtakin kuin Suomesta, voidaan päätellä kyseisen kan- taisän eläneen vielä varsin kau-

kana idässä, ainakin Moskovan takana. Myöhempinä vuosisa- toina kyseisen kantaisän erilli- siä linjoja on tullut Karjalankan- naksen alueelle, josta linjoja on levittäytynyt taas rautakauden kuluessa nykyisen Savon alueelle. Voidaan joka tapauksessa todeta, että vaikkapa näillä sukuhaaroilla sukunimi Kauppinen on syntynyt huomattavasti myö- hemmin ja selvästi toisistaan riippu matta.

Tällä hetkellä DNA-projekti on jo osoittanut, että Kauppisen nimeä kantavia sukuja on useita toisistaan erillisiä. Ei ole syytä kuitenkaan ajatella, että tämä vai- kuttaisi sukuseuran luonteeseen.

Suuri osa sukuseuroista perustuu samaan sukunimeen, eikä yhteinen sukunimi takaa sukulaisuut- ta läheskään aina. Alueellisella ja suhteellisen pienellä paikallissu- vulla on todennäköisempää, että sukuhaaroilla voi olla yhteinen kantaisä. Kauppisten sukunimen luonteen vuoksi onkin jo ilmeis- tä, että nimi on syntynyt aikanaan useammalla eri taholla. Kun nimi pohjautuu selkeästi miehen etu- nimeen Kauppi, on näitä Kaup- pi-nimisiä erillisiä kantaisiä ollut useita. Tutkimissani eri sukujen projekteissa poikkeavat isälinjat ovat erittäin yleisiä, Kauppiset ei- vät siten ole poikkeuksellisessa asemassa.

Kauppisten erillisiä isälinjoja voidaan erotella tässä vaiheessa seuraavat: 1) Virtasalmen, Han- kasalmen, Viitasaaren, Heinäve- den ja Liperin Kauppiset, 2) Ylä- Savon Kauppiset, 3) Sulkavan Kauppiset, 4) Ilomantsin Kaup- piset, 5) Leppävirran Kauppiset, 6) Saarijärven Kauppiset.

Näistä ryhmistä selvästi ylei- sin Kauppisten isälinja on en- simmäisenä mainittu. Sen alku- juuret voidaan katsoa juontavan

Virtasalmelle. Kun tarkastellaan tälle Kauppisten isälinjalle lähei- simpiä muita sukuja, on alaryh- mä keskittynyt Juvan, Joroisten ja Rantasalmen alueelle.

Mikkelin ja Kangasniemen Kauppisten isälinjan DNA-tulos olisi ratkaisevassa asemassa Ylä- Savon Kauppisten suhteen. Ylä- Savon Kauppisten isälinjan DNA nimittäin viittaisi linjan juontavan Mikkelin seudulle. Jos Mik- kelin seudun Kauppisten Y-DNA osuisi Ylä-Savoon, olisi kaksi suurta vanhaa ja erillistä Kaup- pis-sukua: Mikkeli ja Virtasalmi.

Kun joistakin sukuhaaroista on toistaiseksi vain yksi testitulos, olisi tällaisten sukuhaarojen isälinja varmistettava verrokki- testillä. Yksi testitulos ei nimit- täin varmuudella kerro kan- taisän isälinjasta, vaan testeihin tarvitaan kantaisän kahden asiakirjojen perusteella oletetun pojan mieslinjaiset jälkeläiset. Jos ja kun kahden suoran jälkeläisen isälinjan DNA osuu riittävän hyvin yksiin, voidaan puhua kan- taisän osalta riittävän varmiste- tusta isälinjasta.

Juvalla 22.10.2019 Ari Kolehmainen

kolehmainen.ari@gmail.com Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet

https://menneenjaljet.fi/

(14)

Suomen ainoa työkseen maa- ta kiertävä ammatillinen teatteri, Teatteri Eurooppa Neljä, on pysähtynyt kesäksi Kartano Kie- variin ja vetäisee 30-vuotisjuhla- esityksensä sopivasti sukutapaa- misemme lauantai-iltapäivässä.

Tällä kertaa Kauppisten suku on sukujuhlilla edustettu- na niin katsomossa kuin näyt- tämölläkin. Kesäteatterin näyt- telijäkuntaan on kuulunut viisi vuotta Neija Välilä, joka on Han- kasalmen Kauppisten jälkipol- vea äitinsä Maijan kautta.

Neija on tällä kertaa näytel- mässä uutiskipeän kohutoimit- tajan roolissa. Lisäksi hän on tehnyt näytelmän tanssien ko- reografiat. Neijan puoliso Jaakko Tabell soittaa teatterin orkeste- rissa rumpuja ja myös näyttelee bändikavereittensa kanssa.

Jarmo Ahlstrandin sukututki- musten ja kirkonkirjojen mukaan Neija on Hankasalmen Kauppisten kantaisän, Paavo Ollinpoika Kauppisen (n. 1505–

1560), viidettätoista jälkipolvea.

Paavon jälkipolvet ovat olleet melko uskollisesti hankasal- melaisia. Neijan esivanhemmat aloittivat kuitenkin siirtymisen 1800-luvulla Hankasalmen Pää- niemestä Konneveden ja Rauta- lammin kautta Suonenjoelle.

Kauppisten jälkipolvea kesäteatterin näyttämöllä

Vesa Välilä

Tapani Kauppisen poika Lau- ri (1744- n.1803) toimi torppa- rina Hankasalmen Kärkkäälän Rauvonmäessä. Hänen poikansa Sivi Kauppinen (1781–1830) toimi kyläsuutarina Hankaveden Kettulassa. Sivin pojista, Mikko (1815–1901), syntyi Kettuhar- jussa, jossa oppi ja peri isältään suutarin ammatin. Hän muutti 20-vuotiaana Konneveden Sii- kakoskelle pitäjänsuutariksi.

Vähän alle viisikymppisenä perhe muutti Rautalammin Vaaja- salmen Selkämään, kunnes osti Suonenjoen Kärkkäälästä 1875 Närhilän talon, jonne asettui ta- lolliseksi.

Hermanni Mikonpoika Kaup- pinen (29.3.1851–27.8.1924) on viimeinen esivanhempi tässä haarassa, josta on maininta Han- kasalmen Kauppisten sukukirja II:ssa. Neijan esivanhemmat Jy- väskylästä Suonenjoen kautta Hankasalmen Pääniemeen kul- kevat seuraavasti. Äiti Maija Vä- lilä, s. Kauppinen (1951) – Mikko Kauppinen (1902–1953) – Vil- le (1873-1950) – Herman (1851- 1924) – Mikko (1815-1901) – Sivi (1781-1830) – Lauri (1744 ~1803)

Lähteet: J.Ahlstrand (Hankasal- men Kauppisten sukukirja I ja II), Hankasalmen, Rautalammen ja Suonenjoen kirkonkirjat. Peri- mätieto.

Kuva: Neija keikalla. Kuvaaja isoveli Ville Välilä

(15)

Leppävirran Kauppilanmäki Minä olen yksi osanen iso-äitini Elin Sofia Jokisen o.s. Kauppisen sukua. Sukua tutkittaessa on vai- keampaa selvittää naispuolisen sukulaisen perimää kuin mies- puolisen. Miehen sukunimi ei muutu avioon mennessä. Avio- liiton solminut nainen kuolee useimmiten eri nimisenä kuin mitä syntyi.

Kauppisten sukuseuran Margit Väisänen sekä veljeni Urpo Heis- kanen selvitti sukumme juurien ulottuvan 1500-luvulle Leppä- virran kirkonkylän keskustaan Kauppilanmäelle. Kauppilan- mäellä oli Kauppilan tila, jonne syntyi vuonna 1523 Olli Pekan- poika Kauppinen. Hän on var- haisin tunnetuista esi-isistäni ja on myös Pohjois-Savon Kauppis- ten kantaisä.

Minun sukujuureni yltävät siis Leppävirran Kauppilanmäelle seuraavasti:

Mummini Elin Sofia Kauppi- sen isä, Jussi Pekka Kauppinen syntyi 1.9.1842 silloisessa Iisal- men maalaiskunnassa sijaitse- valla Rapakon tilalla. Hänen isänsä oli Reittu Riekinpoika, jonka isä Riekki Jussinpoika, jonka isä Jussi Jussinpoika, jonka isä Jussi Jussinpoika, jonka isä Jussi Jussinpoika, jonka isä Jussi Per- tunpoika, jonka isä Perttu Jus- sinpoika, jonka isä Jussi Juntin-

17 sukupolven ketju Kauppisten sukua

Asko Heiskanen

Kuvassa seisomassa: Vasemmalla isä Pekka Sarasjärvi, ukin sitoma sep- pele päässään Helsingin yliopistosta kognitiivisen psykologian maisteriksi juuri valmistunut Kiira Karoliina Sarasjärvi sekä oikealla äiti Sari Sarasjär- vi. Edessä istuu ukki, Asko Heiskanen. Kuva on otettu toukokuussa 2019.

poika. Jussi Juntinpojan veli oli Riekki Juntinpoika.

Riekki oli syntynyt 1568 ja vel- jensä Jussi 1582. Näiden veljesten

isä oli Juntti Ollinpoika Kauppi- nen ja Olli Pekanpoika on tuon Pohjois-Savon Kauppisten kan- taisäksi mainittu.”

(16)

Iisalmen Kauppilanmäki Vieremällä

Leppävirran Kauppilanmäeltä lähtivät sitten veljekset Riekki ja Jussi Kauppinen kohti pohjoista.

He saapuivat vuonna 1599 Vie- remälle, Leppävirran Kauppilan tilan takamaille Pohjois-Savoon ja rakensivat talonsa vierek- käin komealle näköalapaikalle, joka sitten sai myös nimekseen

Kauppilanmäki. Riekin talon nimeksi tuli aikanaan Ristola ja Jussin talo sai nimekseen Pekka- la. Pekkalan talo on nykyisin ni- meltään Rapakko. Tämän tiedon kertoo Vieremän kunnan historia.

Minun mummini Elin Sofia Kauppinen oli tämän Pekkala- Rapakon tilan Jussin jälkeläisiä ja niitä siis olen minäkin ja edus-

tan 15. sukupolvea Kauppisten suvussa. Lapseni Kirsi Hannele Kokkonen o.s. Heiskanen, Sari Marja Sarasjärvi o.s. Heiskanen ja Panu Tapio Heiskanen ovat 16.

sukupolvea ja lasten lapseni Leo Johannes Kokkonen ja Kiira Ka- roliina Sarasjärvi sekä Riina Ka- tariina Sarasjärvi ovat 17. polvea pitkässä sukuketjussamme.

◆◆◆

Jaana Andersson

Kauppis-pikkuserkut tapasivat Tukholmassa kesällä 2019. Isän- täväki tarjosi upeaa ruokaa ja pikku serkuilla oli paljon puhut- tavaa ja sukukuvien katselua.

Maaningan Tuovilanlahden, Esalan talon Kauppisten sisarus- ten jälkeläisiä:

Kaikki isovanhemmat olivat sisaruksia Esalasta, Tuovilanlah- delta. Jaana ja Helena löysivät toisensa FTDNA testin kautta keväällä 2018. Toini Maaningal- la kertoi Tuulasta ja laitettiin He- lenan kanssa Tuulalle postikort- ti talvella 2019. Leila ja Helena ovat sisaruksia. Näin meitä pikku serkkuja on Tukholmassa nel- jä jotka tapaavat silloin tällöin.

Kauppis-pikkuserkkujen kesätapaaminen

Vasemmalta: Jaana Andersson os. Kauppinen, Otto Kauppisen s.1901 po- jan tytär; Helena Jansson, os. Eskelinen, Anna Aliina Kauppisen s.1897 po- jan tytär; Leila Claesson os. Eskelinen, Anna Aliina Kauppisen s.1897 pojan tytär ja Tuula Giotis os. Tuovinen, Agata Kauppisen s.1899 tyttären tytär.

(17)

Sukututkimuksen aloitin jo lähes 40 vuotta sitten. Se alkoi isäni suvusta. Hän ja isoäitini kertoivat juttuja menneestä. Ne alkoivat jossain vaiheessa jo koulupoi- kana kiinnostaa. Isoäitini Helmi olisi osannut kertoa paljonkin, mutta moni asia jäi kuulematta.

Hän oli mm. koulutyttönä asu- nut Kauhavalla ”Kauhavan ro- man vallesmannin perheessä”.

Halusin sitten myöhemmin sel- vittää näitä asioita.

Äitini puolen suvun tutkimus alkoi samoihin aikoihin. Istuin usein iltamyöhään Jyväskylän Maakunta-arkistossa. Catharina Taube tuli vastaan varsin nopeasti. Kysyin kokeneimmilta tut- kijoita nimestä Taube. ”No sehän on tyypillinen ruotusotamiehen nimi”. Asian oikean laidan sel- vittyä kiinnostuin Taubeista, hei- hin kytkeytyvistä suvuista sekä tietysti Baltian maista entistä enemmän. Pian tutkimus laaje- ni käsittämään myös alueita eri puolin Eurooppaa.

Muutama vuosi syntyi käsikir- joituksia mm. Helena Zoeges- tä ym. Taube-sukuun naiduista naisista. Nyt on ollut alustavasti työn alla tarinaa Etzin ja Purtsen herra Jacob Tuvesta eli Taubesta (n.1470-1533). En tietysti voi olla sivuuttamatta Berendtejä, Loffe- ja, Johanneja ja Ottojakaan.

Taube-suvun tutkimusta vai-

Catharina Tauben tarina

Jouko Mikkilä

keuttavat suuresti seuraavat seikat: Liivinmaan sodan aikana 1550-luvulla Purtsen linna ym.

Taubein omistukset kärsivät suuria vaurioita. Lähes kaikki suvun keskiaikaiset arkistot kärsi- vät mittavaa tuhoa. 1680-luvulla Toompean palossa tuhoutui myös paljon asiakirja-aineistoa.

Mm. P. Marian kirkon palossa tu- houtuivat täysin suvun hauta- muistomerkit, vaakunaepitafit yms. Lopuksi kun 1800-luvulla oltiin siirtämässä Taube-suvun arkistoaineistoa Moskovaan, sekin joutui tulipalon uhriksi.

Sukututkimuksen yleistyes- sä ja saadessa entistä enemmän suosiota, arvelen tämän teoksen eri arkistoista hankkimieni tieto- jen kiinnostavan erityisesti juuri sukututkijoita. Ne valottavat monin tavoin kohdehenkilön Catha- rina Tauben, hänen miehensä ta- louskomissaari Kauppisen sekä heidän viiden lapsensa vaihei- ta. Kaikki tämä huomattavasti laajemmin ja monipuolisemmin kuin mitä ainoastaan kirkonar- kistojen pohjalta on mahdollista.

Tässä teoksessa ei tosin ole voitu tuoda mukaan niitä monia ta- pauksia Kauppilan talon väestä.

Olen halunnut keskittyä pääasi- assa Catharinaan ja hänen aja- tusmaailmaansa.

Rakkauteni tähän naiseen pohjautuu luonnollisesti siihen,

että olen itsekin 7:ssä polvessa hänen jälkeläisensä.

Catharina vaikutti Ilmolahden ja samalla varmasti myös Viita- saarenkin kehitykseen ja uutuuk- sien juurtumiseen sinne monin tavoin. Näitä olivat mm. tervey- denhoito, kansanopetus, karjanhoito yms. Hänen aikanaan pe- runanviljely alkoi Kauppilassa noin v. 1780.

Viitasaari ja Rautalampi olivat suurpitäjiä vielä 1700-luvulla. Niiden alaisuuteen kylinä tai kappeleina kuuluivat mm. Kin- nula, Kömi (Konginkangas), Ki- vijärvi, ja Pihtipudas. Rautalam- mista itsenäistyivät aikanaan mm. Konnevesi ja Vesanto ym..

Saarijärvestä ja Laukaasta er- kaantui samoin usea itsenäinen pitäjä eli kunta, näiden joukossa Jyväskyläkin.

Näin ollen Taube-Kauppinen avioparin jälkeläisiä on levittäy- tynyt n. 250 vuoden aikana näi- den pitäjien / kuntien alueelle.

Samoin heitä on ajautunut hajal- leen lähes joka puolelle Suomea.

Yksittäisiä henkilöitä ja perhe- kuntia on muuttanut mm. Yh- dysvaltoihin, Ruotsiin ja Venäjäl- lekin.

Catharina Taubella ja Matti Kauppisella on tällä hetkellä ke- rätty tietoja yli 6500:sta jälkeläi- sestä.

Catharinan esivanhempia on

(18)

luetteloitu n. 2200 (33 sukupolvea), kun vastaavasti Matilla on tunnettuja esivanhempia tällä hetkellä tiedossa noin 100.

Kun aikanaan ryhdyin koko- maan aineistoa aluksi sukututkimuksen pohjaa laajentaakseni oli vakaana aikomuksenani ai- kaansaada Ilmolahden kylähis- toria. Aineistoa kertyi runsaasti. Asiat kulkivat kuitenkin aivan toista rataa kuin mitä itse olisin toivonut. Olosuhteiden pakosta jouduin aivan aluksi äitini Eeva- Liisan vammauduttua ja joudut- tua pyörätuoliin auttamaan hän- tä ja vastaamaan taloudesta sen eri muodoissa. Aikaa myöten työ sitoi yhä enemmän ja ulkopuoli- nen työssäkäynti estyi. Pian tu- lin virallisestikin omaishoitajak- si, ensin isäni 1918-2005 ja sitten äitini. Näin ollen olin täydellises- ti sidottuna hoito- ym. työhön kotona.

Kirjoitustyö hiipui. Ryhdyin pikemminkin vain tallentamaan sellaista aineistoa, jota päätyi käsiini ja josta arvelin vastaisuu- dessa olevan hyötyä.

Sitten minuun otettiin yhteyttä Ilmolahden ja Niinilahden kylä- seurojen osalta. He olivat päättä- neet toteuttaa alkuun panema- ni hankkeen. He olivat valinneet kirjoittajiksi Sini ja Eero Paana- set. Minä luovutin heidän käyt- töönsä kaiken 1700-1800-lukua käsittävän aineistoni. Päätin jatkaa omaa työtäni, mutta nyt lä- hinnä Ilmolahden ydinalueen ja ajallisesti 1700-1800-lukujen osalta. Työtäni oli tavallaan ra- jattu aiheen osalta tällä Paanas- ten teoksella. Näin saatoin itse tehokkaammin paneutua mm.

Kauppilan talon asioiden kä- sittelyyn monine yksityiskohti- neen.

Viitasaaren käräjäkunnan tuo- miokunnan asiakirjat ovat ol-

leet päälähteitäni. Niitä ovat täydentäneet kirkonarkistot, hallinnolliset asiakirjat, kerto- jat, kansatieteellinen ja kulttuu- rihistoriallinen materiaali sekä muu kirjallisuus. Tuomiokirjojen käyttö päälähteenä on lähes pa- kottanut minut kertomaan myös ikävistä ja huonoista asioista.

Kertominen monienkin henki- löiden osalta saattaa loukata nii- tä, jotka tietävät tahi tunnistavat nämä esivanhemmikseen. Kyse ei ole kuitenkaan halusta olla il- keä tai kaivella ja esiintuoda ne- gatiivisia seikkoja. Asia johtuu pikemminkin siitä, että hyvistä ja tunnollisista, moitteettomista ihmisistä ei juuri jää historiaan paljoakaan, usein vain vähäiset henkilötiedot. Mutta laveampaa polkua tallanneet ovat lipsuneet helposti pientareille ja joskus kolunneet ojienkin pohjat. Sik- si heistä on säilynyt enemmän ja yksityiskohtaisempaa materiaa- lia, mikä sinänsä on hieno asia.

Se ei useimmissa tapauksissa ole vanhan mittapuun mukaan ko- vinkaan mairittelevaa. Asioita olisi tarkasteltava oman aikansa taustaa vasten. Aikaisemmin sel- laiset rikokset, joita ei nykyään enää oikeastaan edes kovin kum- moisiksi noteerata, olivat vuo- sisatoja sitten hyvinkin vakavia.

Tosin sillä erotuksella, että aikaisemmin kavallus tai virkamie- hen tekemä rikos tai muu rikko- mus johti erottamiseen tai peräti kuolemantuomioon. Nykyään poliitikon töppäilyt tai virkari- kokset painetaan helposti vil- laisella, ellei peräti myöhemmin palkita paremmalla vakanssil- la. Kaikenlaista kähmintää pei- tellään tai sitä pidetään täysin luonnollisena.

Samaan aikaan, kuten en- nenkin, pienestä näpistykses- tä tai varkaudesta tuomitaan ta-

kuuvarmast. Siinä mielessä me elämme edelleen tiukassa sääty- yhteiskunnassa omine etuoikeu- tettuine ryhmineen.

Itse olen kokenut sen, että joku esi-isäni on tuomittu juopotte- lusta kirkossa, kortinpeluusta sa- pattina, tappelusta tai yhtä hyvin ylitöistä pyhänä, pelkästään rikkaudeksi. Yhtä lailla en tunne vähäisintäkään häpeää, jos joku esi-äitini on synnyttänyt joukon aviottomia lapsia, mutta kasvat- tanut heistä kunnon kansalaisia.

Luonnollisesti tuomiokirja-aineiston käyttö yhtenä pääläh- teenä johtaa automaattisesti siihen, että lähde lähinnä pursu- aa hallinnollisia ja riita-asioita.

Toki tuomiokirjoissa mainitaan positiivisiakin seikkoja, kehais- taan jotakuta henkilöä lyhyt- sanaisesti, mutta ei juuri muuta. Sen vuoksi kirjoittajan onkin pakko suodattaa isosta määräs- tä aineistoa tietoa tietyistä hen- kilöistä. Sitten se on koetettava tiivistää näkemykseksi heidän luonteestaan. Viime kädessä sekin on aina subjektiivinen näke- mys. Joku toinen tutkija saattai- si olla toista mieltä tai painottaa asioita toisin.

Luonnollisesti asiassa sivutaan myös tabuja. On tiettyjä asioita, joista paikallishistoriallisissa ja jopa yleisimmässäkin historias- sa on tavallaan sovittu näkemys.

Joskus kuitenkin ilmenee seikkoja, jotka kiusallisella tavalla na- kertavat yleisenä totuutena pi- detyn kivijalkaa. Pitäisikö siis asettua hyväksyttävällä linjalle vai tuoda esiin muukin näkemys.

Luonnehdinta Catharinasta ihmisenä

Catharina Eleonora Taube ei ollut kukaan varsin tavanomainen henkilö. Kuinka hän olisi voi-

(19)

nutkaan sitä olla. Jo se, että hän siirtyi kauas pohjoiseen ja lähes puhtaasti talonpoikaiseen yhtei- söön ja lopulta ryhtyi talon pojan vaimoksi ja siten talon emännäk- si. Se ei varmastikaan ollut help- po valinta ja ratkaisu. Hän oli merkittävän, suuria tiluksia mm.

Virumaalla hallinneen Baltian saksalaisen suvun jäsen, suvun joka oli haarautunut ja vallan- nut laajoja asuinalueita eri puo- li Pohjois-Eurooppaa. Hänen esi- vanhemmistaan oli mahdotonta edes keskiajan hämärässäkään löytää ns. rahvaan edustajia.

Sen sijaan joukkoon mahtui kyl- lä kruunupäitä, ruhtinaita sekä muita maan mahtavia. Taube- suvun jäsenistä useat niin naiset kuin miehetkin olivat kohonneet yhteiskunnassa merkittäviin ase- miin. Jotkut heistä olivat kunin- kaiden suosikkeja, ministereitä, käskynhaltijoita. Toiset liikkui- vat Versaillesissa ennen Rans- kan suuren vallankumouksen aikaa varsin sulavasti ollen jopa läheisessä suhteessa kuningas- pariin. Kansainvälisyys heijas- tui heissä monin tavoin. Ylelli- syystavaraa käytiin ostamassa Pariisista, Lontoosta, Amsterda- mista. Suvun poikia lähetettiin sotilasoppiin jopa Saksan ruh- tinashoveihin. Tytärten kou- lutusta painotettiin yhtälailla, mutta se tähtäsi paremminkin avioliittomahdollisuuksien pa- rantamiseen. Kaikessa tähdät- tiin nousuun säätyaskelmilla. He puhuivat enemmän tai vähem- män sujuvasti saksaa, ruotsia, ranskaa, venäjää ja jotkut sujuvasti suomeakin. Etenkin he, joilla oli varaa, antoivat sen loiston näkyä asumisessa, pukeutumi- sessa, kaikilla muillakin elämän- aloilla.

Sääty-yhteiskunnan murtu- essa, väestön lisääntyessä voi-

makkaasti kaikissa säädyissä, mutta usein aatelille sopivien virkapaikkojen määrän pysyessä vakiona, joutuivat monet suvun jäsenet 1800-luvun puolella ha- keutumaan myös aatelille epäta- vallisiin ammatteihin, papeiksi, maanviljelijöiksi. Köyhtyminen ja taloudelliset vaikeudet alkoivat raastaa myös aatelia.

Sitten suvusta erkanee muu- an uppiniskainen ja uhitteleva vänrikin tytär, joka tuntui heti nuoruudestaan lähtien tienneen mitä haluaa. Hän teki koko elä- mänsä suhteen jotain erikois- ta. Voisi jopa sanoa että hänellä oli missio, lähetystehtävä, jonka hän aikoi toteuttaa mahdollises- ta vastustuksesta huolimatta.

Aatelismamsellin asettumi- nen pohjoiseen Keski-Suomeen, silloisen Hämeen perukoille, oli hyvin ainutlaatuinen tapaus.

Se epäilemättä herätti huomio- ta ympäristössä. Siitä puhuttiin.

Hän oli mitä ilmeisimmin ainoa aikanaan, joka moisen ratkaisun teki. Käytännössä hän siis vaih- toi aateluuden talonpoikaisuu- teen. Vaikka Viitasaarella asui muutama muukin aatelinen, oli Katharina vielä 1700-luvulla ainoa talonpojan vaimoksi ryhty- nyt. Lisäksi hän edusti syntype- rältään ikiaatelia.

Hän läpikävi varmasti kivu- liaan sopeutumisprosessin mu- kautuessaan aatelisena elämään lähes täysin puhtaassa talon- poikaisyhteisössä, jossa alkuun kaikki olivat hänelle vieraita.

Puhuttu kielikin oli hänelle ou- toa. Hän koki varmasti voima- kasta ikävää ja kaipuuta etelään sisarustensa luo. Perhe oli vuo- sien myötä hajaantunut ympä- ri Suomea. Arkisten murheiden, surujen ja huolten ahdistamana hän silti jaksoi viedä sinnikkääs- ti perhettään eteenpäin ja pitää

taloa pystyssä. Ilmolahden Kaup- pilan tila olivat käytännössä ko- konaan hänen vastuullaan. Hän hoiti arkista taloutta, karjanhoi- toa, johti maanviljelyä.

Katharina oli erikoinen ihmi- nen, jolla oli ollut lujuutta, roh- keutta ja tahdonvoimaa avioitua vastoin yleisiä normeja ja sukun- sa tahtoa viitasaarelaisen talonpojan kanssa. Hän epäilemättä kohotti miehensä Matti Matin- poika Kauppisen vähin erin sää- tyläiseksi. Talon emäntänä hän ryhtyi muokkaamaan asuinym- päristöään istuttamalla sinne uusia ajatuksia, oppeja ja tapo- jakin.

Hän edisti monien uutuuksi- en juurtumista paikkakunnal- le. Tärkein varmasti oli joiden- kin viljelykasvien kuten perunan viljelyn aloitus. Mausteet saivat laajemmin jalansijaa. Hänen aikanaan istutettiin Ilmolahdel- le koristekasveja, marjapensai- ta, ehkäpä jo omenapuitakin.

Karjanhoito edistyi merkittä- västi lisäten vointuotantoa lisä- ten kaupan käyntiä. Merkittäviä asioita olivat luku-, kirjoitus-ja laskutaidon sekä valmiuksien edistäminen. Seuraelämä moni- puolistui huomattavasti 1775 alkaen. Ruotsinkielen taitoa hän ylläpiti laajemminkin kuin per- hepiirissä. Hän auttoi varanimis- miehenä ynnä monissa pitäjän luottamustoimissa toiminut- ta miestään asiakirjojen laadin- nassa. Terveydenhoidon alalla hänellä oli myös mahdollisuus vaikuttaa taitojensa ja tieto- jensa avulla. Monia arkipäivän uutuuksia ilmestyi talouteen.

Niitä olivat mm. fajanssi, posliini- astiat, moninaiset vaatetuk- seen liittyvä seikat kuten osto- kankaat, väriaineet sekä jotkin ylellisyystuotteet. Niitä oli tosin hankittu säätyläisten talouksiin

(20)

rannikkojen satamakaupungista aikaisemminkin.

Hänen kättensä työ ja toimen- sa näkyivät Kauppilassa pitkään mm. poikansa Juho Matti Kau- pemin ja pojanpoikansa sekä tä- män jatkajien aikana. Kaupenit olivat edelläkävijöitä, uudistajia ja keksijöitäkin.

Tuon lujan ja omaperäisien naisen vaikutus ei jäänyt vain hänen elinaikaansa, vaan vaikutti usean polven ajan hänen

jälkeensä. Hänen vaikutuksensa näkyy ja tuntuu vielä yli 200 vuoden jälkeenkin.

Catharina oli melkoinen nainen, pystyvä talonemäntä ja aikanaan yhteisössään myös varsinainen uudistaja ja vai- kutusvaltainen persoona. Me emme aivan tarkkaan osaa ku- vata hänen ulkonäköään, mutta yhdistettynä se ärhäkkään, lu- jatahtoiseen ja varmasti monien vastoinkäymistenkin karaise-

maan luonteeseen, hän oli taa- tusti sykähdyttävä näky ilmes- tyessään porstuasta Kauppilan pihamaalle.

Polveudun Catharinasta seuraavasti. Catharina > Ebba Sofia Kaupen / Kauppinen > Justiina Kinnunen > Adolf Kustaa Hämä- läinen > Juho Emil Hämäläinen >

Tyyne Siviä (Hämäläinen) Närhi

> Eeva-Liisa Helisniemi > Jouko Tapio

AATELISVERTA VIITASAAREN ILMOLAHDELLA

Kunnianosoitus vahvoille naisille

Vanhaan arvostettuun aatelissukuun kuulunut nuori neito Catharina Eleonora Taube von der Issen (1753–

1808) saapui Viitasaarelle vuonna 1775. Hänen moni- vaiheinen, miltei seikkailulta tuntuvan elämänsä vaihei- ta on nyt koottu kirjaksi

Catharina Eleonora Taube von der Issen Aatelisneidosta Kauppilan emännäksi

Sen ovat toteuttaneet yhteistyössä Jouko Mikkilä, joka on vuosikymmenien aikana tutustunut Catharinan vai- heisiin ja koonnut eri lähteistä merkittävän materiaalin.

Tätä mittavaa työtä on käytetty pohjana kirjaa koostet- taessa. Sini Paananen on avustanut materiaalin saatta- misessa kirjan muotoon. Kirjassa on esitelty toisaalta asiakirjoista koottuja faktatietoja ja toisaalta kuvitteel- lisia tapahtumia Catharinan elämästä. Nämä osiot on selkeästi erotettu toisistaan. Catharina Eleonora Taube oli saanut aatelisneidon kasvatuksen ja elänyt eteläi- sessä Suomessa niin Kuhmoisissa kuin Hauholla, josta siirtyi Viitasaaren Ilmolahdelle. Siellä hän oli Kauppilan mahtitilan emäntänä yli 30 vuotta. Hänen aviomiehen- sä kohosi talouskomissaarin virkaan osin vaimonsa aa- telissäädyn vuoksi. Catharinan vaikutus niin Ilmolahden Kauppilan kuin laajemmankin alueen asukkaisiin on ol-

lut merkittävä. Catharinalla on jälkeläisiä ympäri maan, etenkin Keski-Suomessa ja Savossa.

Kirjan tekijät ovat halunneet suurella kunnioituksella esitellä tämän rohkean, ennakkoluulotto- man ja vahvan naishahmon, jonka vaikutus Viitasaarella näkyy vielä vuonna 2019 hänen jälke- läistensä toiminnassa.

Teosta on tilattavissa Jouko Mikkilältä

puh: 044 5389545 / jouko.mikkila@ gmail.com

(21)

Viime aikoina on usein otsikois- sa ollut omavaraisuus ja huol- tovarmuus Itämeren maissakin.

Siitä kirjoitetaan ja puhutaan yhä enemmän etenkin vauraas- sa Pohjolassa.

Isäni Sulo Vihtorin poika Kauppinen (1911 – 1998) kertoi joskus suvun ja kylän juhlista.

Legendaarisin lienee ”kuuliaiset”

jotka oli järjestetyt, kun kaksi Niskasen veljestä oli kuulutettu kahden Kauppisen suvun Van- hapihan tyttären kanssa. Niis- tä kerrotaan jopa ”Koljonvirran körttisoturit” romaanissa. On kutakuinkin varmaa että näissä kuuliaisissa on veisattu siionia sillä ne sukupolvet olivat herän- näisjohtaja Paavo Ruotsalaisen ystäviä ja seuraajia.

Isäni kyllä kertoi myös sellai- sista kuuliaisista joissa hän oli Nerkoonniemen Vanhapihassa poikamiehenä ollesssan 1930 – luvulla ollut vieraana lähi kylil- lä. Olivat olleet isoja pitoja joissa oli notkuvat pitopöydät. Nuorille oli järjestetty myös piirileikkejä, tanhuja sekä tanssiakin.

Suvun vihkiäis- ja hääjuhlia ai- jon nytkin muistella, sillä kesi- nä 1948 ja 1949 pidettiin neljät sen ajan mittapuun mukaan isot häät suvun taloissa kotikylälläni Iisalmen Nerkoonniemellä. Esi- merkiksi otan kummitätini Mai- ja-Liisan 1923 – 1986 ja Kauko Mehtosen 1923 – 1987 kolmes- ta tilaisuudesta koostuneet häät.

Tarinoita Iikalta

Elokuun alku oli valittu pito- ajaksi. Miksi - siksim, että heinät olivat ladoissa ja viljan korjuu ei ollut alkanut. Myöskin kasvi- maat sekä marjapensaat antoivat jo satoa.. Oli sodan jälkeinen pula-aika ja esimerkiksi sokerille ja kahville oli saatava erityisluvat viranomaisilta juhlia varten. Ta- rina kertoo myöskin, että ainakin yhden morsiameen hääpu- kukangas oli saatu osamaksuna sopiva määrä maalaisvoita.

Pitokokki ”kinkeripiirin” pidoissa yleensä oli taituri Vee- ra Kokkonen ja hänen apujouk- koihinsa kuului lukuisia neitosia.

Kokki apulaisineen tuli jo noin viikkoa ennen ja alkoi leipomi- nen, koristelu ja esivalmistelu monimuotoiseti. Miesten tehtä- viä oli sen varatun juottovasikan teurastus, kalojen pyytäminen sekä pihan seudun niittäminen viikattein. Talkoolaisia kylältä oli myös ”suursiivouksessa” eli siinä katajaluudat huiskivat ja kaikki konstit käytettiin joka orrenpää- lisen hirren rakosen puhdistami- seksi juhlakuntoon.

Kaikkeen oli varauduttu niin, että sahtimaltaitakin oli tehty jo edellisenä syksynä pitoja sil- mälläpitäen ja talon naiset olivat huolehtineet, että niitä ei tuhlat- tu kuumaan heinäntekoaikaan.

Jäätäkin oli nostettu edellisen tal- vena enemmän kuin tavallises- ti pihapiiriin sahajauhokasoihin.

Naapureistakin lainattiin saave-

ja jäävesiä varten, että ruoat säi- lyivät kylmänä. Sähköjä ei silloin vielä kylällä ollut ja lähin maan- ja rautatie oli Nerkoonjärven itä- rannalla noin 2,5 kilometson päässä. Isommissa taloissa oli kyllä aika runsaasti astoita, kat- tiloita ja kahvipannuja. Nyt olivat kulloinkin useamman talon astiat lainattu sillä vieraita oli kutsuttu paljon. Myöskin oli silloin tapana, että kaikki lähinaapurit toivat tuliaisina sen emännän eri- koisen oliko se vehnäsletti, kahvi- kakku, pikkuleipiä, kermaa, voita ja mikä mitäkin vakiintuneen ta- van mukaisesti. Isoäitini Vanha- pihan Mari os Kostian 1889 - 1958 oli erinomainen organisaattori ja hän Kokkos’j Veeran kanssa loihti hyvät herkut.

Vihkiäisiin Nerkoonniemen Vanhapihaan alkoi vieraita tulla jo edellisen päivänä ja lähempä- nä asuvat aamupäivästä. Pappi haettiin järven yli talon mootto- riveneellä ja muistaakseni jär- ven yli tuli lukuisia veneitä täyn- nä häävieraita. Talo täyttyi. Oli suunniteltu niin, että vihkiminen olisi ulkona pihass klo 10.00. Siel- lä oli koristeltu paikka valmiina.

No sattuipa sadepäivä ja vihki- misen piti siirtää siihen kuuden ikkunan tupaan joka vieläkin on paikallaan. Uusi matto levitet- tiin tuvan luode-kaakko suuntai- sesti ja vihkipappi toimitti talon tyttären vihkimien siella emän- nän nurkassa seisoen. Vihkivir-

Iikka Oskari Sulon (1911 - 1998) poika

(22)

ren jälkeen oli joitain ilmeisesti perinteisiä seremonioita.

Iloisiin pitoihin kuului ehdot- tomasti paikallisen nuorisoseu- ran kuoron kajauttamana

”Pidot alkaa, pidot alkaa, kuu- les emäntäinen...”

Oli tunnelmaa sillä kaikki ei- vät sopinnet tupaa ja me pojon kossit yritimme kuikkia aikuis- ten jaokoväleistä. Iloista oli,sade oli kaivattu ja ”tietää hääpäivänä hyvää onnea”.

Seurasi kahvitus ja ohjelmia eli kuoro lauloi ja muutakin ohjelmaa. Oli iso ilojuhla. Mitä pöytiin oli taikoneet taitavat pitokokit sitä yritän muistella seuraavas- sa tarinassa.

Ruokailu oli pöytiin tarjoilu ja oli aika tarkkaan kukin pohti- nut monensiinko pöytiin kukin sijoittui. Muistaaksen puhuivat neljistä pöydistä.

Illansuussa monien oli siirryt- tävä pihapiireihinsä askareisiin ja yövieraille oli omaa ohjelmaa.

Seuraavana aamuna oli sitten kutsuttu yöpyjät ja lähisu-

kua ”lähtiäiset” tilaisuuteen jota nykykielellä sanottaisiiin bruns- siksi. Tai karjalaisperinteissä ne olisivat ”itkijäise” eli häihinkin olivat omat itkuvirret. Aurinko paistoi ja oli leppeä elokuun aa- mupävä kun Vanhapihan ran- nasta lähti saattueena koristeltu- ja veneitä viemään hääparia sekä kutsuttuja. Muistui mieleeni ky- lälle sanonnaksi jäänyt lausah- dus ”sattaa ku Vanhapihan Mai- jan häissä tai aurinko helottaa ku Vanhapihan Maijan lähtijäi- sissä.”.

Iisalmen Ruotaanmäen kylän Mehtola talossa olivat sitte kol- mannet isot juhlat eli hääjuhla pidot ohjelmineen, kun juhlit- tiin taloon saapunutta uutta mi- niää. Häihin lähtenyt lähisuku meni siis ensimmäiset kahdek- san kilometriä Iisalmen laiva- reittiä pohjoiseen veneillä ja siitä autokuljetuksena parikymmen- tä kilometriä lännen suuntaan.

Vuotta myöhemmin Mehtolaan syntyi Maija-tädille ja Kaukolle esikoisena tyttövauva. Hänelle

annettiin nimeksi Sirkka Marjat- ta. Serkku – Sirkan kanssa olemme keränneet tietoa mitä kaik- kia herkkuja pidoissa tarjottiin.

Se onkin jo eri juttu.

Hääkuva. Maija-Liisa os. Kauppinen ja isäni Kauko Henrik Mehtonen vih- kikuvassa

Sukututkimuksesta, pilan päiten

Tiedemiehet ovat todenneet, että ihmiset periytyvät apinoista. - Voi olla, mutta meidän suku on kotoisin Hollolasta.

Minkä takia Aatami luotiin ensimmäiseksi? - Jotta hänkin ehti sanoa jotain.

Javanainen oli käymässä selvänäkijän luona. Tämä tuijotti kristallipalloonsa. - Näyttää siltä, että olette kahden lapsen isä. - Vai olette sitä mieltä. Minäpä olen kyllä kolmen lapsen isä! Javanainen tuohtuu. - Vai olette sitä mieltä! Selvänäkijä hymyilee.

Yks eokko Kaoppinen män liäkäriin ja kun liäkär ol myös Kaoppinen niin eokko kysy että ollaankohan myö sukulaesia ja liäkär vastas että korkeintaan Aatamin ja Eevan kaotta ja eokko siihe että olkone nekkii Kaoppisia?

(23)

Kauppisten sukuseura ry onnittelee lämpimästi Marttia merkkipäivän 21.9. johdosta.

Lukijoille tiedoksi, että Martin syntymäkodissa Hallan tuvalla, Hankasalmen museokyläs- sä, on meneillään valtaisa peruskorjaus. Tupa on siirretty museokylään v 1966 Suolivedel- tä Martin kotipaikalta. Vanha Halla on mainittu Savon talonpoikien maanomistusluettelossa jo vuonna 1561. Tuvan kattohirressä on merkittynä vuosi 1851 muistona tuolloin tehdystä suurrremontista. Hankehakemuksen tekeminen Maaseutukehitys ry:lle ja Keski-Suomen ely- keskukselle oli aloitettu kotiseutuyhdistyksen toimesta vuonna 2017. Suunnitteluun oli kulu- nut kokonainen talvikausi. On laskettu, että peruskorjaus vaatii 5000 talkootuntia kotiseutuyhdistyksen vapaaehtoisilta. Kesällä 2020 tilat tulevat taas erilaisten tilaisuuksien käyttöön.

Hallan tuvan kuulumisia voi seurata esim. Hankasalmen museokylän Facebook-sivulla, ja kotiseutuyhdistyksen kotisivuilla: www.hankasalmenkotiseutuyhdistys.fi.

(Margit Väisänen-Vänskä) Kuva: Martti Suoliveden rannalla juhlistamassa syntymäpäivää

Kuvaaja: Sirpa Kauppinen, Martin tytär

VANHAN HALLAN MARTTI 85 VUOTTA!

Uutisia ja ilmoituksia

(24)

kin näin ”Me suomalaiset olemme luottaneet toisiimme. Että se mitä sanotaan myös tar- koittaa sitä. Esim. Etelä-Euroopassa on eri- lainen toimintakulttuuri. Suomalainen yh- teiskunta on luottamusyhteiskunta. Se on meidän vahvuutemme. Säilyttäkäämme se.”

Tämä sama teema on Helsingin Sanomien muistokirjoituksen lopussa 20.5.2019. Muis- tokirjoituksen ovat laatineet Kaisa Kauppi- nen-Toropaisen työtoverit Elina Haavio-Man- nila ja Mia Silfver-Kuhalampi.

Juha Kauppisia esillä

Silmiini sattui uutinen Sano- ma-konsernin merkittävästä ni- mityksestä. Ryhdyin tutkimaan, mihin tehtävään Juha Kauppi- nen on nimitetty konsernissa. Ei muuta kuin netti surraamaan. Ja pian löytyi ainakin kolme Juhaa, jotka ovat olleet uutisten arvoi- sia viime kuukausina.

Juha Kauppinen on nimitetty 13.8.2019 alkaen Sanoma Me- dia Finlandin talous- ja opera- tiiviseksi johtajaksi. Juha siirtyi Sanomalle Instrum Justian talo- usjohtajan paikalta. Hänellä on kattava kokemus talouden johtamisen ohella myös liiketoimin-

nan kehityksestä ja konsultoin- nista, kertoi Sanoman tiedote.

Hämeenlinnalainen toimitta- ja, kirjailija ja biologi Juha Kaup- pinen (s. 1957) on julkaissut kirjan Monimuotoisuus. Tilastojen ja faktojen pohjalta hän osoittaa, miten luonnontilainen luonto vä- henee ja vauhdilla. Tätä vauhtia esim. joka kymmenettä lintulajia uhkaa katoaminen. Kirjassa käsi- tellään monipuolisesti vaikutuk- sia, jos vaikkapa lähde tuhotaan tai tehdään liikaa avohakkuita.

Ekosysteemi kuihtuu. V. 2012 Juha Kauppinen sai Bonnierin Suuren journalistipalkinnon.

”Tässä työssä ei parane hötkyillä – mikkeliläinen sukeltajaupseeri Juha Kauppinen raivaa räjähteitä järvistä”. otsikoi Länsi-Savo Kaup- pisen haastattelua 21.8.2019. Ju- tun mukaan Juha Kauppinen (51) on sukeltanut yli tuhat tuntia, et- sinyt ja raivannut veden alaisia rä- jähteitä. Monesti on ollut ”läheltä piti” –tilanteita.

Hyvät Juhat, hyvät Kauppiset.

Jos jollakin on tietoa mihin Kaup- pis-haaraan he kuuluvat, laitta- kaapa tietoa.

risto.t.kauppinen@gmail.com

Kaisa Kauppinen-Toropainen on poissa

Risto Kauppinen

†

Kaisa Kauppinen sukuseuran 60-vuotis- juhlakokouksessa.

Kauppisten sukuseura on menettänyt merkit- tävän jäsenensä Kaisa Kauppisen kuoleman myötä. Hän menehtyi 71-vuotiaana nopeasti edenneeseen sairauteen maaliskuussa 2019.

Samalla poistui keskuudestamme elävää historiaa sukuseuramme alkuvaiheista. Su- kuseuran ensimmäinen pitkäaikainen puheenjohtaja ja kunniajäsen rovasti Hannes Kauppinen oli Kaisan isä. Kaisa oli veljensä Markun kanssa mukana jo sukuseuran perus- tavassa kokouksessa v. 1956.

Kauppisten sukuseura ry:n 60-vuotisjuhla- kokouksessa Helsingissä 2016 Kaisa muiste- li lämmöllä lapsuusvuosiaan kulttuurikodis- sa, jossa myös vaalittiin sukuperinteitä. Kaisa ja Markku Kauppisen haastattelut löytyvät KauppisViestistä 2/2016.

Kauppinen teki pisimmän ajan työurastaan Työsuojeluhallituksessa ja Työterveyslaitok- sella psykologina, tutkijana ja tutkimusprofes- sorina. Hän toimi paljon myös yliopisto-opet- tajana. Monet ulkomaille tehdyt opintomatkat antoivat syvyyttä omille tiedoille.

Kun monta vuotta sitten tein KauppisVies- tiin haastattelun Kaisa Kauppisesta, yksi koh- ta jäi erityisesti mieleen. Se kuului kutakuin-

(25)

Kummipoika Aleksei Kauppinen 15 vuotias

Keskellä Aleksei. Vasemmalla isoäiti Satu ja isä Jyrki. Oikeal- la äiti Katja ja isoisä Yrjö.

Helsingin Kalasataman uuden kerrostalon neljännessä kerrok- sessa runsaan kahvipöydän ää- ressä istuvat KauppisViestin kummipoika Aleksei, hänen van- hempansa Jyrki ja Katja. Mukaan tapaamiseen ovat tulleet myös Aleksein isovanhemmat Yrjö (84) ja Satu.

Kahvihetki on samalla mat- ka vuosikymmenten taakse, kun myös aikuiset kertovat elämän- vaiheistaan.

Aleksei täytti syyskuun lopussa 15 vuotta. Hän käy suomalais- venäläistä koulua, peruskoulun yläkoulun viimeistä luokkaa. Sit- ten on siirtyminen lukioon samassa koulussa. Koulunkäynti on Alekseille helppoa. Luokka- kaverit ovat kivoja. Osa on täy- sin suomalaistaustaisia, osalla on kuten Aleksein tapauksessa toinen vanhemmista venäläinen.

Harrastuksena Alekseilla, kave- reiden kesken Akella, on yleisur- heilu, pikajuoksu. Ja kuntosalilla Aleksei käy säännöllisesti. Play- Station ja tietokonepelaaminen- kaan eivät enää kiinnosta. To-

sin äidin mukaan nyt kännykkää katsotaan tai näpytellään usein.

Mitä sitten lukion jälkeen? Olan- kohautus. Aika näyttää.

Aleksei, olet kahden kulttuurin kasvatti, suomalaisen ja venäläi- sen. Onko se vahvuus vai miel- tä hämmentävä asia? ”Vahvuus”, tulee välitön vastaus. Eikä Alek- sei ole kohdannut syrjintää tai haukkumista taustansa takia.

Jyrki Kauppinen työskentelee tullissa laatupäällikkönä, suun- nitellen ja testaten erilaisia tie- tokoneohjelmia. Vaimon Katjan, viralliselta nimeltään Ekateri- na Krutovskaya-Kauppinen, hän löysi internetin kautta. ”Olin nuorempana harrastanut hieman venäjän kielen opiskelua, koska harrastin shakkia. Ja neu- vostoliittolaisethan olivat tunne- tusti hyviä shakin pelaajia. Siitä alkoi kiinnostus venäläistä ur- heilua kulttuuria kohtaan. Kan- salaisopistossa opiskelin venäjän kieltä. Se oli minulle harrastus.

Kuten matkailu. Pietari on minun suosikkikaupunkini. Olen käynyt siellä kymmeniä kertoja.”

Katjan Jyrki löysi netti-ilmoituk- sen avulla. Jyrki ja Petroskois- ta kotoisin oleva Katjan kävivät jonkin aikaa nettikirjeenvaih- toa. ”Ensimmäisen kerran tapasi Katjan Helsingissä v. 2000. Sitten kului runsas vuosi. Olin kesälo- malla mökillä ja mietin, pidänkö lomalaisena kännykän auki vai kiinni. No auki se kuitenkin jäi.

Silloin tuli yllättäen soitto Kat- jalta. Hän kertoi olevansa erään matkaseurueen kanssa Helsin- gissä ja että jos haluat tavata, olen Oopperatalon vieressä.”

”Minulle tuli kiire ajaa Num- mi-Pusulasta Helsinkiin.” Jyrki ja Katja ovat tunteneet toisensa 20 vuotta ja ovat olleet aviossa 17 vuotta.

Monilla suomalaisilla on jonkin verran epäluuloja Venäjää, erityisesti Venäjän politiikkaa kohtaan. Oletteko havainneet tämän epäluulon heijastuvan myös teidän suomalaisvenäläi- seen avioliittoon? ”Ei ole tullut mitään sellaista esille. Katjal- la on nyt myös Suomen kansa- laisuus ja hän puhuu varsin hy-

(26)

vin suomea. Ainoa byrokratian ongelma tuli, kun meidän aikanaan vihittiin Helsingin Tuo- miokirkossa luterilaisen kaavan mukaan, mutta avioliiton hyväk- syminen, viralliset paperit, Venä- jän puolella vaativat yllättävän paljon erilaista selvittelyä.”

”Sen verran olen kuitenkin op- pinut, että emme mielellämme puhu Aleksein kanssa esim. suo- malaisessa junassa tai bussissa venäjää”, täydentää Katja.

Viisi tanssin

maailmanmestaruutta

Katja on tanssinopettaja ja on myös terveyshieroja. Takanaan hänellä on merkittävä ura tans- sijana. Parinsa Timo Lindfor- sin kanssa hän on kerännyt vai- kuttavat viisi latinalaistanssien maailmanmestaruus mitalia ja lukuisia voittoja kansainvälisis- tä kilpailuista.

Mikä elämisessä Suomessa parasta ja mikä huonointa? ”Se että kaikki toimii. Aikaa jää myös omiin harrastuksiin. Huonoja puolia en osaa sanoa. Ainakin niissä piireissä, joissa liikun minulle on oltu ystävällisiä”, sanoo Katja. Entä miten oma suku Ve- näjällä suhtautui, kun menit naimisiin ”tsuhnan” kanssa? ”Ei sii- tä enempää puhuttu. Joku tosin saattoi sanoa, että onko se nyt pakko mennä ulkomaille naimisiin. Mutta sekin jäi, kun sukulai- set tapasivat Jyrkin.”

Aleksein isoisä (s. 1935) muis- taa venäläisten pommikoneiden lentämisen Sonkajärven Sonka- kosken yli kohti Iisalmea tai Kuo- piota. ”Mutta kun on tutustunut venäläisiin muutamalla matkal- la mm. Pietariin, ovat vanhat en- nakkoluulot vähentyneet. Taval- liset venäläiset ovat tavattoman vieraanvaraisia, avuliaita ja ys- tävällisiä. Ja he osaavat iloita ja

juhlia kun aihetta on tai jos ei ole se keksitään”, toteavat yhteen ääneen Yrjö ja Satu.

Yrjön lapsuudenkodissa Son- kajärvellä oli lapsia paljon, seit- semän. Ja yksi kerrallaan töitä ja elantoa oli lähdettävä etsimään.

Niin Yrjökin lähti 1950-luvun puolivälissä Helsinkiin, jossa järjestyi töitä lihan leikkaa- jana Elannon makkaratehtaalla.

Yrjön veljeksiä oli jo siellä myös töissä.

Samassa työpaikassa oli myös Satu-neito, johon Yrjö tutustui lähemmin Kulttuuritalon tans- seissa. Satu on kotoisin Haagas- ta. Miltä savolainen puheenpar- si tuntui Helsingin friidusta? ”Se on mun mielestä hauskaa”, nau- rahtaa Satu.

Kuvat ja teksti

risto.t.kauppinen@gmail.com

Haluatko tukea sukututkimusta lahjoituksella?

Sukututkimus on oleellinen osa sukuseuramme toimintaa. Meneillään on dna-näytteisiin pohjautu- va tutkimus Ari Kolehmaisen johdolla. Siitä on jo saatu mielenkiintoisia tuloksia, mutta kaivataan lisää näytteitä eri Kauppis-haaroista. Kirja tutkimustuloksista on tarkoitus julkaista parin vuoden päästä.

Pekka Kauppinen Joensuusta tutkii puolestaan Pohjois-Karjalan Kauppisia.

Lisäksi on useita mielenkiintoisia tutkimushankkeita, joita ei ole voitu käynnistää rahapulan takia. Vetoamme sukuseuran jäseniin. Lahjoita muutama kymppi tai enemmän

Kauppisten sukuseuran lahjoitustilille FI04 1078 3500 4545 99. Otamme vastaan myös testa

menttilahjoituksia.

Lahjoitukset mahdollistavat esimerkiksi:

1. Dna-pohjainen tutkimus suvun eri haaroista saadaan kirjan muotoon.

2. KauppisViesti jatkaa ilmestymistään monipuolisena suvun lehtenä ja se jaetaan kotiin myös paperilehtenä.

3. Voimme esim. toteuttaa ”video-historiamatkan” Kauppisten suvun historiallisille asuinpai- koille. Tällaisen on Jarmo Ahlstrand toteuttanut mm. Tiitisten suvulle. Video olisi laajempaa- kin yleisöä kiinnostava lisäys Kauppis-tuoteperheeseen.

4. Voimme koota tarinoita vanhoista ajoista kirjaksi

Jos sukuseura ja tieto suvun varhaisista vaiheista on sinulle tärkeä, tee lahjoitus sukututkimustilille.

Olemme kiitollisia pienestäkin lahjoituksesta.

(27)

Liity jäseneksi ja tule mukaan sukuseuran toimintaan!

Tervetuloa mukaan Kauppisten sukuseura ry:n jäseneksi.

Jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, jolla on Kauppis-suku- juuria tai joka on avioliiton kautta liittynyt sukuun ja myös sukututkimuksesta ja sukuseuratoiminnasta kiinnostunut riip- pumatta sukulaisuudesta voi liittyä varsinaiseksi jäseneksi nykyisin voimassa olevien sääntöjen mukaan. Jäsenmaksu 20 €/v on perhekohtainen. Voit halutessasi liittyä ainais- jäseneksi, jolloin maksu on 15 x 20 € kertamaksuna. Jäsen

etuihin kuuluu sukulehti kotiin kannettuna ja/tai sähköisenä kaksi kertaa vuodessa ja mahdollisuus osallistua jäsentapah- tumiin jäsenhinnoilla sekä lukuoikeus uusien kotisivujen jäsensivustolle. Jäsensivustolla tullaan julkaisemaan Kauppis- Viestit sekä hallituksen pöytäkirjat.

Kotisivut www.kauppistensukuseura.net poistuvat käy- töstä ja uudet kotisivut yhdistysavaimen palvelimellla ote- taan käyttöön osoitteessa: https://kauppistensukuseura.

yhdistysavain.fi.

Ne, joilla ei ole sähköpostia eivätkä käytä internet-pal- veluja, jäsenlaskutus ym tapahtuu postitse niin kuin tä- hänkin asti. Mutta on toivottavaa, että jäsenet päivittäisi- vät voimassa olevat sähköpostiosoitteensa ilmoittamalla muutoksista jäsensihteerille, että uusi järjestelmä saataisiin tehokkaasti käyttöön. Samalla itse pääsee nauttimaan uusis- ta jäseneduista.

Hyödyllisiä linkkejä sukuharrastajille

www.familysearch.org www.ancestry.com

Suomen sukututkimusseura www.genealogia.fi

hiski.genealogia.fi/historia/

SSHY Suomen sukuhistoriallinen yhdistys

www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm Maanmittaushallituksen maakirjat ja kruununmaaluettelot

www.arkisto.fi/arkistolaitos/

kansallisarkisto/aineistot- ja kokoelmat/

Kansallisarkiston digitaaliarkisto digi.narc.fi/digi

www.arkisto.fi/fi/palvelut/

selvitykset/tilaa- kantakortti www.maanmittauslaitos.fi

www.karjalatk.fi/katiha/index.php www.suvut.fi/keskusliitto

Ruotsin Digiarkiston tiedot löytyvät osoitteesta

https://sok.riksarkivet.se (löytyy myös nimellä SVAR

Useimmilla em. yhdistyksillä on myös omat Facebook-ryhmänsä.

Ilmoittautumislomake Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi

Nimi: ______________________________________________________________________________

Osoite: ______________________________________________________________________________

Sukuhaara, jos tiedossa: ______________________________________________________________

Puhelin: ______________________________________________________________________________

Sähköpostiosoite: ______________________________________________________________________

Haluan KauppisViestin Sähköisenä Paperisena

Minulle voi lähettää jäsenlaskun sähköpostitse

Jäsenmaksu 20 € maksetaan tilille: FI53 1047 3000 0264 16