70 uNÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEENN u AIKUISKASVATUSu1/2007
Mistä on eurooppalaiset oppi- vat kansalaiset tehty? Vapaaeh- toisuudesta ja mielekkyydestä, elämän- ja työtilanteesta riippu- mattomista itsensä ja ympäris- tönsä kehittäjistä vaiko sitten- kin taloudellisen kilpailukyvyn edistämiseksi valjastetuista koulutus- ja työllisyyspolitii- kan objekteista? EU:n rahoitta- man EURONE&T verkoston tu- ella kootussa, Michael Kuhnin
Eurooppalaista oppimisulottuvuutta rakentamassa
Kuhn, Michael & Sultana, Ronald G. (eds. 2006). Homo Sapiens Europaeus? Creating the European Learning Citizen. New York:
Peter Lang.
ja Ronald G. Sultanan toimitta- massa artikkelikokoelmassa joukko eurooppalaisia ja muu- tama australialainenkin tutkija pohtii eurooppalaisen oppivan kansalaisen ideaalityypin herät- tämiä mielikuvia eri konteks- teissa. Yhdeksi merkittäväksi seikaksi kirjoittavat nostavat kysymyksen koulutuksesta työl- lisyyden ja työllistettävyyden välineenä, jolloin oppiminen
sen eri muodoissaan nähdään ennemminkin kilpailukykyisen EU:n rakentajana kuin yksilöi- den etuoikeutena. Elinikäises- tä oppimisesta tulee pakko, jota sovelletaan erityisesti formaa- listi epäpätevien kouluttami- seen aktiivisiksi, yhteiskunta- kelpoisiksi kansalaisiksi.
European Employment Stra- tegy (ESS), Lifelong Learning (LLL) ja National Action Plan (NAP) ovat joitakin niistä EU:n koulutus- ja työllisyyspolitii- kan strategioita, joita artikke- leissa käydään läpi. Tämä tekee-
71
1/2007 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u
kin kirjasta hyödyllisen niille, jotka haluavat laajentaa ymmär- rystään EU:n käyttämistä mää- ritelmistä, strategioista ja niiden kansallisista sovelluksista kou- lutus- ja työllisyyspolitiikassa.
Samalla lukija tulee tutuksi re- toriikkaan liittyvien englannin- kielestä johdettujen akronyy- mien kanssa, joita kirjan sivuil- la käytetään paikoin ahkerasti.
Yhteensä 13 artikkelia sisäl- tävä teos käsittelee EU-kansa- laisuutta ja elinikäistä oppimis- ta peilaten niitä muun muassa Iso-Britannian anglo-amerikka- laisen taustaan (Dale & Robert- son), tanskalaiseen oppimisen sosiaalista ja persoonallista puolta painottavaan traditioon (Rasmussen) sekä osana kansal- lisen ja ylikansallisen identitee- tinmuodostuksen hallintaa (Field ja Murphy).
Viimeksi mainitussa artikke- lissa todetaan elinikäinen oppi- minen hallinnallisesti haasteel- liseksi, koska elämänlaajuiset oppimismahdollisuudet eivät rajoitu perinteisten instituutioi- den ja toimialajaottelujen mu- kaan. Eri organisaatioiden sisäi- nen toimintakulttuuri, aikatau- lukäsitykset sekä erilaiset suh- teet valtioon monimutkaistavat yhteistyön suunnittelua ja koor- dinointia. Todellisen hallinnal- lisen yhteistyön sijasta voidaan tällöin toimia monen intressin sekamelskana, jossa myös käsi- tykset elinikäisen oppimisen implementoinnista vaihtelevat.
Toisaalta Field ja Murphy muis- tuttavat EU:n pyrkimyksistä edistää yhteneviä käsityksiä ja identiteetinmuodostusta elin- ikäisen oppimisen saralla eri- laisten viitekehyksien ja vaih- to-ohjelmien avulla. Lopputu- lokseltaan he kuitenkin jäävät pessimistisiksi EU:n mahdolli- suuksista voittaa eheän post-
nationalistisen identiteetin muodostumisen tiellä olevat kulttuurilliset, hallinnalliset ja byrokraattiset esteet.
Eurooppalainen basaari Magalhães ja Stoer yrittävät auttaa lukijoita ymmärtämään eurooppalaisuutta luomalla mielikuvan moniulotteisesta, mutta samojen lakien mukaan toimivasta basaarista. Tässä kie- likuvassa kansalliset identitee- tit tunnustetaan, mutta samalla integroidaan demokraattisessa neuvottelussa keskenään. Valta ja vaikuttaminen eivät tapahdu vain ylhäältä alas, vaan poliit- tiseen päätöksentekoon osallis- tuminen on mahdollista kaikil- le erilaisten informaalien ja for- maalien verkostojen välityksel- lä sekä ylikansallisten yhteisten huolenaiheiden tiimoilta. Toi- saalta osallistuminen globaalei- hin verkostoihin edellyttää ak- tiivisuutta, kielitaitoa ja kult- tuurien välistä kommunikointi- taitoa sekä kykyä hyödyntää verkostoja. Näitä taitoja ei kai- killa ole ja siksi basaarin huli- nassa voi toisten kojuissa käy- dä suurempi kuhina kuin toisis- sa – tuotteen laadusta riippu- matta.
Magalhães ja Stoer korosta- vat eurooppalaisen kansalai- suuden rakentumista tiedon, in- formaation ja kompetenssien varaan. Tästä syystä kouluinsti- tuution paikka ihmisten arjessa kansallisvaltiossa olennaisten kompetenssien ja tiedon välit- täjänä on muuttunut ”glokaali- en” verkostojen ja nykytekno- logian mahdollistaman tiedon- kulun myötä. Kansalaiset voi- vat määritellä itsensä joustavas- ti tavalla, joka ei ole modernin ajan tavoin sidoksissa homoge- nisoiviin markkinavoimiin.
Koulujen haasteiksi aktiivisten EU-kansalaisten kasvattami- seen tämän artikkelin pohjalta voisi sanoa olevan basaarin pe- riaatteisiin opastamisen lisäksi se, mitä sisäinen yrittäjyys voi- si tässä kontekstissa tarkoittaa.
Oppiminen ei ole globalisoitunut
Lasken artikkelissa käydään euro-basaarin ulkopuolella: Ja- panin ja USA:n oppimisen ja koulutuksen välistä suhdetta tarkastellaan omina malleinaan Saksan edustaessa yhtä euroop- palaista ammatillisen kasvatuk- sen traditiota, jossa painottuvat niin sosiaalinen kuin ekonomi- nen kansalaisuus. Kulttuurisen kontekstin ja historian todetaan muokkaavan kasvatuksen, kou- lutuksen ja yhteiskunnan väli- siä määrittelyjä sekä hallinta- mekanismeja. Lasken mukaan oppiminen ei ole siten globali- soitunut, vaan eri kulttuureissa on omat viitekehyksensä hah- mottaa oppimista ja siihen lii- tettyjä merkityksiä. Tämä olisi- kin hyvä pitää mielessä avoi- men koordinaation vertailu- ja indikaattoripolitiikassa ennen liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Kirjan otsikkoon kansalai- sesta viitataan artikkeleissa eri konteksteissa tarkoittaen muun muassa globaalin ja lokaalin välimaastossa olevaa toimijaa tai politikoinnin objekteja.
Kymmenennessä luvussa (Sed- don ja Mellor) avaa kansalai- suus-käsitettä (citizenship) hie- man pidempään siirtymänä esi- merkiksi syntyperän mukaises- ta kuulumisesta (”belonging”) tekemiseen (”do”) velvoittami- seen. Tätä ja muita kansalaisen määrittelyjä, miksei problema- tisointiakin suhteessa EU reto- riikkaan olisi kaivannut syväl-
72 uNÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u AIKUISKASVATUSu1/2007
lisemmin läpi teoksen. Sen si- jaan EU-kansalaisuutta määrit- televänä makrotekijänä noste- taan esille työllistettävyyteen, taloudelliseen kasvuun ja sosi- aaliseen koheesioon kytkeyty- vä elinikäinen koulutuspoli- tiikka Lissabonin strategian mukaisesti.
Työllisyys- ja koulutusstrate- gioiden kansallisia ja EU-tasoi- sia kehitysnäkymiä pohtivat erityisesti Stuart ja Greenwood (ESS), Keep (NAP), Odd Bjorn Ure (LLL) sekä Andy Green (LLL) artikkeleissaan. Suomi näyttäytyy näissä yhtenä malli- maana, jossa on riittävästi stra- tegisia ja käytännön valmiuk- sia esimerkiksi sosiaalisten part- nerien osalta ja eniten aikuis- koulutukseen osallistuvia. Sa- malla kuitenkin meillä olisi opittavaa heterogeenisemmista kansakunnista suvaitsevaisuu- dessa, kuten esimerkiksi Green (s. 250) toteaa.
Toisaalta osataan sitä muual- lakin vierastaa ulkomaita: Ulma pyrkii artikkelissaan avarta- maan ranskalaisten opettajiksi opiskelevien kapeaa katsanto- kantaa pohtimalla vaihto-ohjel- mien mahdollisuuksia euroop- palaisen ulottuvuuden sisäistä- misessä. Mikäli opettajat ym- märtävät vastuunsa aktiivisina eurooppalaisina kansalaisina, ovat myös heidän oppilaansa-
kin todennäköisemmin tulevai- suuden konstruoijia tällä saral- la. Samaa tuovat esille austra- lialaisten esimerkkien kautta Seddon ja Mellor, jotka näke- vät nuorten kasvattamisen kriit- tisiksi ajattelijoiksi ja demo- kraattisiksi kansalaisiksi olevan mahdollisuus monikulttuurisen Euroopan rakentumiselle.
Erinäisissä keskusteluissa on nostettu esiin huoli siitä, ovat- ko eurooppalaiset kiinnostunei- ta vaikuttamaan aktiivisesti EU -tasolla tai tietävätkö he ylipää- tään oikeuksistaan ja mahdolli- suuksistaan riittävästi ja jakau- tuuko kansalaiset pieneen po- liittisesti aktiiviseen ja suureen passiiviseen joukkoon. Näitä teemoja ei tässä artikkelikoko- elmassa kuitenkaan korosteta muutamia mainintoja enempää.
Elinikäisen oppimisen ideologia kapeutunut Yhteinen huoli on ennen kaik- kea elinikäisen oppimisen ide- ologian supistuminen taloudel- lisen hyödyn maksimoinniksi työllistettävyyden ja tehokkuu- den kautta. Kauttaaltaan teos tuo hyvin esille sen, miten poli- tiikkapaperien – miksei myös niihin kytkeytyvien tutkimus- raporttien – yksinkertaistavat ylikansalliset ilmentyvät eivät ole noin vain implementoita-
vissa käytäntöön, tai jos ovat, huolenaiheeksi nousee koulu- tuksen laadukkuuden ja moni- puolisuuden säilyttäminen pel- kän inhimillisen (tai taloudelli- sen) pääoman tuottamisen ase- mesta.
Suomalaisuus eurooppalaisuuden rakennusaineksena Koska suomalaisena minua kiin- nostaa, mitä muut meistä ajatte- levat, luin artikkeleja myös tut- kien Pohjoismaihin ja erityisesti Suomeen liitettyjä ilmaisuja ja tilastoja. Mielenkiintoisen lisän useissa artikkeleissa esiintynee- seen positiiviseen (nyky)Suomi- kuvaan tuo kotimaisen Anja Heikkisen arvio historiallisesti perifeerisestä kansakunnasta Euroopan laidalla. Greenin ta- voin voidaan kuitenkin pohtia, voisivatko Pohjoismaat toimia mallimaina muille jäsenmaille ja millä ehdoilla? Jotta euroop- palainen oppiva kansalainen ei olisi vain työllisyysobjekti, mi- ten benchmarkata esimerkiksi elinikäistä koulutuksellista tasa-arvokulttuuria ja vapaan sivistystyön moninaisuutta sen tehokkaan ”eurokelpoisen” ka- ventamisen sijaan?
