198 n Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014
KIRJASTO
Työn joustavuuden lisääntyminen: positiivista vai negatiivista?
nMax Koch and Martin Fritz (toim.) Non- Standard Employment in Europe, Para- digms, Prevalence and Policy responses.
New York, Palgrave Macmillan. 2013. 246s.
Kirja ”Non-Standard Employment in Europe”
on artikkelikooste, jossa työelämän sääntelyn vapautumista ja niin kutsuttuja epätyypillisiä työsuhteita lähestytään kolmesta eri näkökul- masta; teoreettisesta, taloudellisesta ja poliit- tisesta. Alun johdantoartikkeleissa luodaan katsaus työmarkkinoiden pelisääntöjen jous- tavuuden lisääntymiseen (destandardisaatio) ja siirtymiseen sodan jälkeisestä fordismista nykyiseen rahoituslaitosten toteuttamaan
”finanssikapitalismiin”. Tarkastelun pohjak- si on otettu tunnettujen alan teoreetikkojen, Weberin, Parkinin, Bourdieun ja Brennerin aja- tuksia. Merkittävä muutos työelämässä to- detaan tapahtuneen 1970 – luvulta lähtien.
Tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä työelämän sääntelyä halutaan vähentää ja joustavuutta lisätä (flexicurity). Muutos nä- kyy työntekijäpuolella lisääntyvänä epävar- muutena työn säilymisestä ja toimeentulon riittävyydestä. EU:n virallinen linja on ollut joustavuuden lisääminen ja sääntelyn karsi- minen, joskin samalla on korostettu työnte- kijän taloudellista suojaa.
EU – maiden kehitys poikkeaa toisistaan Kirjan laajin osa keskittyy työelämän jous- tavuuskehityksen analysointiin kymmenes- sä, taloudeltaan paljon toisistaan poikkea- vassa EU – maassa: Espanjassa, Kroatiassa,
Iso-Britanniassa, Puolassa, Saksassa ja nel- jässä Pohjoismaassa. Suunta kaikissa mais- sa on etenkin 2000 – luvulla kulkenut kohti joustavuutta, mutta muutoksen tahti on ol- lut erilainen. Joissakin maissa kehitys on ol- lut hyvin nopeata, kun taas toisissa, erityises- ti Pohjoismaissa, ei ole nähtävissä dramaat- tisia muutoksia fordismin aikaan verrattuna.
Esimerkkinä nopeista muutoksista voidaan mainita Espanja, jossa vakituisilla työnteki- jöillä on perinteisesti ollut hyvä irtisanomis- suoja. Siirryttäessä fordismista finanssika- pitalismiin ja maan joutuessa taloudelliseen taantumaan, määräaikaisista, epävarmoista työsopimuksista on tullut sääntö ja vakitui- sista työsopimuksista poikkeus.
Samaan suuntaan on kulkenut myös Puola.
Vapautuminen sosialistisesta sääntelytalou- desta ja lainsäädännön puuttuminen ovat joh- taneet äärimmäisen joustaviin työmarkkinoi- hin ja alhaisiin palkkoihin. Puolassa työehto- jen heikentäminen nähdään oikeana keinona sopeuttaa työvoimaa markkinoiden tehok- kuus- ja tuottavuusvaatimuksiin. Tämän seu- rauksena moni työssä käyvä voidaan lukea köyhäksi ja palkansaajien ostovoima on hei- kentynyt. Muutos on samalla huomattavasti vahvistanut työnantajien asemaa.
Iso-Britannia on ollut malliesimerkki li- beraalista, markkinaehtoisesta työelämän sääntelystä. Sääntelyn purkaminen on siellä kuitenkin tapahtunut enemmänkin alakoh- taisesti kuin kokonaisvaltaisesti ja suunnitel- lusti. Erityisesti runsas maahanmuutto viime vuosina on antanut mahdollisuuksia käyttää rekisteröimätöntä työvoimaa joustavasti jopa siinä määrin, että valtion on ollut pakko alkaa
n 199
Kirjasto
Työn joustavuuden lisääntyminen: positiivista vai negatiivista?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014 etsiä uusia keinoja työmarkkinoiden sään-
telyyn. Valtio on lainsäädännöllä puuttunut asiaan etenkin silloin, kun tasa-arvo työelä- mässä on vaarantunut.
Entä sitten Saksa, jossa fordismin kaudella keskeistä ovat olleet työntekijöiden myötämää- räämisoikeus ja työehtosopimusten keskeinen asema. Kirjan analyysin mukaan Saksassakin sääntelyn purkamista on tapahtunut, joskaan ei yhtenäisesti kaikilla aloilla. Työolojen kirja- vuus eri alojen välillä on lisääntynyt ja epätyy- pillisiä työsuhteita käytetään aiempaa enem- män. Ammattiliittojen vaikutusvalta työoloi- hin on heikentynyt ja palkoista sovitaan yhä enemmän paikallisesti. Myötämäärääminen työpaikoilla on vähentynyt jopa niillä aloilla, joissa sitä aiemmin pidettiin selviönä, kuten vientiteollisuudessa. Lisääntyvä globaali kil- pailu on luonut pohjan uudenlaiselle työanta- jastrategialle. Ero 1970-luvun fordistisena ai- kana noudatettuihin työelämän pelisääntöihin on suuri. Tutkijat eivät näekään Saksan 2010 – luvun tilanteessa suurta eroa Iso-Britannian perinteiseen liberaaliin työmarkkinapolitiik- kaan. Merkittävää konvergoitumista on siis ta- pahtunut.
Pohjoismaissa sääntelyn purkamista on tutkijoiden mukaan kyllä tapahtunut 1990- ja 2000-luvulla, mutta melko hitaasti. Osa- aikatyö miesten keskuudessa on lisääntynyt ja kaikissa Pohjoismaissa epätyypillisiä työsuh- teita solmitaan enemmän kuin aiemmin. Tämä kehitys ei kuitenkaan vielä merkitse säänte- lyn purkamista. Epätyypilliset työsuhteet ovat paljon yleisempiä Suomessa ja Ruotsissa Norjaan ja Tanskaan verrattuna. Norjalaiset myös suhtautuvat kaikkein positiivisimmin työnsä varmuuteen ja uuden työn löytämiseen kun taas tanskalaiset ja suomalaiset suhtau- tuvat pessimistisesti mahdollisuuksiin löytää vastaavaa työtä muualta. Tulos yllätti tutkijat, sillä aiemmin Tanskassa työvoiman liikkuvuus on ollut hyvin vilkasta. Työmarkkinat ovat siis muuttuneet myös Tanskassa, mutta tutkijoi- den käsitys Pohjoismaista on yhä se, että mer- kittävää muutosta työmarkkinoilla ei ole ta- pahtunut.
Sääntelyn purkaminen aiheuttaa sekä negatiivisia että positiivisia seurauksia Kirjan lopussa pohditaan köyhyyden ja osa- aikatyön välistä suhdetta. Osa-aika työn te- kijöiden vaara vajota köyhyyteen on suu- rempi kuin kokoaikatyöntekijöillä. Eri tyi- sen suuren köyhyysriskin kohtaavat osa- aikatyötä vastentahtoisesti tekevät. Osa-aika- työntekijät ovat heikosti palkattuja tai heillä teetetään vain tilapäistyötä erityisesti niissä maissa, joissa motiivi osa-aikatyöhön lähtee yksinomaan työnantajan tarpeista. Tällöin osa-aikatyö aiheuttaa erityisiä ongelmia toi- meentulolle.
Tutkijat ovat kuitenkin löytäneet myös positiivisia esimerkkejä osa-aikatyöstä.
Hollannissa sekä miehet että naiset teke- vät mielellään vapaaehtoisesti osa-aikatyö- tä. Köyhyyttä esiintyy osa-aikatyöntekijöi- den keskuudessa vähiten Euroopassa juuri Hollannissa, koska työtunnit eivät ole aivan vähäisiä ja osa-aikatyöntekijöillä on samat sosiaaliset oikeudet kuin muillakin työnteki- jöillä. Osa-aikatyön haittoja ja köyhyyteen va- joamista voidaan lieventää myös sosiaalisilla tulonsiirroilla, työn ja sosiaaliturvan yhteen- sovituksella.
Kirjan toiseksi viimeisessä artikkelissa tarkastellaan epätyypillisten työsuhteiden laajempia vaikutuksia ja kehitystä vuosina 1998–2008. Joitain positiivisiakin vaikutuk- sia havaitaan. Vaikka työelämän pelisääntö- jen heikentäminen ja joustavuuden lisään- tyminen ovat lisänneet taloudellista epävar- muutta ja syventäneet sosiaalista jakautu- mista, on vastapainona havaittu sosiaalisen integraation lisääntyneen: naiset osallistuvat työmarkkinoille aiempaa enemmän ja työttö- myys on vähentynyt uusien työmahdollisuuk- sien auetessa. Tämän seurauksena perheiden taloudelliset vaikeudet ovat helpottaneet.
Joustavuuden lisääntyminen työelämässä ei siis ole pelkästään negatiivinen ilmiö.
Kirjan viimeinen osa käsittelee epätyy- pillisiä työsuhteita laajentuneessa Euroopan Unionissa. Yhtenäisiä johtopäätöksiä on vai-
200 n
Kirjasto
Työn joustavuuden lisääntyminen: positiivista vai negatiivista?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (2) – 2014 kea vetää. Jos epätyypillisestä työsuhteesta
ja pysyvästä työsuhteesta maksetaan saman- laista palkkaa, ei köyhyysriskiä ole. Siksi po- liittiset ohjelmat, jotka tähtäävät palkkauk- sen tasa-arvoon myös epätyypillisissä työ- suhteissa ehkäisevät köyhyysriskiä ja lisää- vät tasa-arvoa eri työsopimustyyppien vä- lillä. Artikkelissa kuitenkin korostetaan, että alhaiset palkat eivät sellaisenaan vaikuta köy- hyysriskiin. Siihen vaikuttavat monet muut- kin seikat, kuten kotitalouden kokonaistulot.
Tutkimusten valossa oikea strategia köyhyy- den torjumisessa olisi työllisyyden edistämi- nen erityisesti haavoittuvien ryhmien koh- dalla. Monen elättäjän talouksia ja mahdolli- suuksia osallistua työelämään tulisi edistää esimerkiksi yhteiskunnan tukeman lasten hoidon avulla. Tältä osin onkin osoitettavissa hyviä käytäntöjä muun muassa Hollannissa, Belgiassa ja Tshekin tasavallassa, joissa epä- tyypillisissä työsuhteissa työskentelevien köyhyyden vähentämisessä on saavutettu hy- viä tuloksia.
Loppuarvio
Loppuarvioinnoissaan kirjan toimittajat myöntävät tutkittavan aiheen monimuotoi- suuden. Työelämän pelisäännöt (”standar- dit”) ovat jokaisessa EU – maassa kehittyneet lähinnä paikallisten olosuhteiden muovaama- na ja kehitys on alkanut toisen maailmanso- dan jälkeisessä Euroopan ilmapiirissä, joka suosi työntekijöiden oikeuksia ja hyvinvoin- nin lisääntymistä. Tämä fordismin kausi vaih- tui 1990–2000 – luvulla finanssitalouteen.
Pääoman merkitys kasvoi ja työelämässä alettiin korostaa tuottavuutta ja kilpailuky-
kyä tuottojen lisäämiseksi. Tämän seurauk- sena arvot, jotka korostivat työntekijöiden oi- keuksia ja hyvinvointia ovat jääneet taka-alal- le etsittäessä keinoja tuottavuuden lisäämi- seksi. Kirjoittajat eivät pidä kehitystä myön- teisenä. He kaipaavat uusia säännöksiä, eri- tyisesti EU – tason direktiivejä, jotka voisivat hidastaa työelämän säännösten rapautumis- ta. Erityisesti kaivattaisiin pelisääntöjä viime aikoina lisääntyneen pakollisen yrittäjyyden kieltämiseksi ja kotona tehtävän työn sään- telemiseksi. Kehitys kohti sääntelemättömiä työmarkkinoita olisi saatava pysähtymään.
Tällaisesta pyrkimyksestä onkin jo nähtävis- sä myönteisiä esimerkkejä. Euroopan työlli- syysstrategiassa ja useissa EU:n direktiiveissä sekä Euroopan tuomioistuimen käytännöissä työelämän sääntely on viime aikoina alkanut korostua.
Kirja ”Non-Standard Employment in Eu- rope. Paradigms, Prevalence and Policy re- sponses” on mielestäni erittäin tärkeä puheen- vuoro Suomen nykyiseen pelisääntökeskuste- luun. Suomessa on viime aikoina virinnyt kes- kustelua muun muassa työehtosopimusten yleissitovuuden purkamisesta, niin sanottu- jen 0-sopimusten ja osa-aikatyön lisäämises- tä sekä erilaisten vapaiden, kuten ”pekkaspäi- vien” poistamisesta tuottavuuden ja kilpailu- kyvyn nimissä. Kirja tarjoaa tutkittua tietoa ja kokemuksia eri maista sääntelyn purkamisen seurauksista, sekä positiivisista että negatiivi- sista. Nämä tutkimustulokset antavat painavia argumentteja myös Suomen ajankohtaiseen keskusteluun ja keinovalikoimien etsintään.
Suosittelen kirjaa kaikille työelämästä ja työ- markkinoiden pelisäännöistä kiinnostuneille.
Yrjö Mattila
