Lupaavia lajikkeita teollisuusporkkanoiksi - tilakokeiden tuloksia lajike-, varastointi- ja lannoitusmenetelmäkokeista
Pirjo Kivijärvi1), Veikko Hintikainen1) ja Anne Tillanen2)
1) MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli, pirjo.kivijarvi@mtt.fi, veik- ko.hintikainen@mtt.fi
2)MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli, anne.tillanen@mtt.fi
Tiivistelmä
Uutta vipuvoimaa kasvi- ja puutarhatuotantoon Etelä-Pohjanmaalla- hankkeessa toteutettiin vuosina 2009-2011 teollisuusporkkanan lajike-, varastointi- ja lannoituskokeet käytännön tiloilla. Vuoden 2009 lajike- ja varastointikoe oli Peräseinäjoella. Vuosina 2010-2011 kokeet olivat Teuvalla. Koela- jikkeina olivat: Belgrado, Bolero, Caradec, Cupar, Finley, Olimpo (VAC51), Silvano (VAC48), Traf- ford ja Warmia. Verrannelajikkeina käytettiin Fontana- ja Nigel-lajikkeita. Koelajikkeista selvitettiin satoisuuden ja sadon laadun lisäksi varastointikestävyys pitkässä varastoinnissa sekä aistittava laatu raa’asta ja keitetystä porkkanasta. Lannoituskokeiden porkkanoista analysoitiin myös mikrobiologinen laatu sekä tehtiin kasvianalyysi.
Olimpo (VAC51) oli satoisin testatuista lajikkeista. Sen koevuosien keskiarvona laskettu koko- naissato oli 85 779 kg/ha ja jalostukseen kelpaava sato 79 894 kg/ha. Lajike soveltuu myös pitkään varastointiin. Seuraavaksi satoisimpia olivat Silvano (VAC48) ja Finley, joiden jalostukseen kelpaava keskiarvosato oli 66.898 kg/ha ja 62 769 kg/ha. Verrannelajikkeet Fontana ja Nigel olivat satoisim- pien lajikkeiden joukossa. Trafford- ja Warmia-lajikkeiden kasvuaika on niin pitkä, että ne eivät sovel- lu meillä viljeltäviksi. Vuonna 2010 lajikkeet saastuivat pahoin porkkanarupeen lukuun ottamatta Olimpo- ja Silvano-lajikkeita, jotka olivat täysin ruvenkestäviä. Keittokokeissa ja aisteinarvioinneissa suurimmat erot eri lajikkeiden välillä oli keittohävikissä. Vuonna 2009 suurin keittohävikki oli Traf- ford –lajikkeella, 44 %, ja alhaisin Bolero lajikkeella , 19 %. Seuraavana vuonna Trafford- ja Cupar- lajikkeiden keittohävikit olivat kokeen alhaisimmat, 17 %. Suurin keittohävikki oli Finley-lajikkeella, 23 %. Muut arvioidut ominaisuudet olivat makeus, värin voimakkuus, värin tasaisuus, aromikkuus ja pehmeys keitettynä. Erot näiden ominaisuuksien suhteen eri lajikkeiden välillä olivat vähäisiä.
Lannoituskokeiden tavoitteina oli verrata orgaanisen, hidasliukoisen Viljo-lannoitteen soveltu- vuutta porkkanan lannoitukseen sekä pyrkiä jaksottamaan typpilannoitusta porkkanan kasvun ja tar- peen mukaan Starttiravinteen käytöllä ja kasvukauden aikaisilla lisälannoituksilla. Levitetty kokonais- typpimäärä oli ensimmäisenä koevuonna 80 kg/ha ja seuraavana 60 kg/ha. Alhaisista typpimääristä huolimatta hehtaarisadot olivat korkeita. Tavanomaisilla, helppoliukoisilla lannoitteilla saatiin korke- ammat hehtaarisadot kuin Viljo-lannoitteella molempina koevuosina. Lannoituskokeiden porkkanoista analysoitiin vuonna 2010 enterobakkteerit, E. coli, Yersinia enterocolitica ja Y. pseudotuberculosis- bakteerit ja vuonna 2011 Bacillus cereus, E. coli, Staphylococcus aureus ja Yersinia enterocolitica/Y.
pseudotuberculosis.. Näytteistä ei löytynyt suosituksia ylittäviä arvoja. Porkkanoiden nitraattipitoisuu- dessa oli sen sijaan suuri ero molempina koevuosina. Viljo-lannoitettujen porkkanoiden nitraattipitoi- suus oli koevuosin 2010 ja 2011 55 mg/kg ja 93 mg/kg. Tavanomaisesti lannoitettujen porkkanoiden nitraattipitoisuudet olivat 390 mg/kg ja 210 mg/kg. Muiden ravinteiden osalta erot eri lannoituskäsitte- lyjen välillä olivat vähäisiä.
Asiasanat: porkkana, Daucus carota, lajike, tilakoe, lannoitus, varastokestävyys, aisteinarviointi, mik- robiologinen laatu, kasvianalyysi
Johdanto
Puutarhatilaston mukaan vuoden 2010 porkkananviljelyala oli 1607 hehtaaria ja sato reilut 67,2 mil- joonaa kiloa. Teollisuuden sopimustuotantoa oli 408 hehtaaria ja tuotettu satomäärä 18,8 miljoonaa kiloa. Porkkana on meillä eniten viljelty juures, jos perunaa ei huomioida. Viljely on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi, ja porkkanaa viljellään sekä varhaistuotantoon että varastoitavaksi tuotteeksi tuore- ja teollisuuskäyttöön. Porkkana on tuoreitten vihannesten kulutuksessa kolmannella sijalla to- maatin ja kurkun jälkeen (Kasvistase 2008). Porkkanaa käytetään myös paljon suurtalouskeittiöissä sen edullisuuden, monikäyttöisyyden ja säilyvyytensä ansiosta (Järvelä ja Viinisalo 2006).
Viljeltävät lajikkeet valikoidaan yleensä sen mukaan, mihin tarkoitukseen sato käytetään. Suo- messa ei ole omaa avomaavihannesten lajikejalostusta, joten meidän on tyytyminen niihin jalosteisiin ja lajikkeisiin, joita eurooppalaiset jalostajat tuovat markkinoille. Meillä ei ole myöskään virallista avomaavihannesten lajikekoetoimintaa, joten viime vuosina lajikkeita on testattu avomaavihannesten kehittämishankkeissa eri puolella Suomea yhteistyössä viljelijöiden ja siemeniä maahan tuovien yri- tysten kanssa. Tavoitteena lajiketestauksissa on löytää laajasta lajikekirjosta viljelyoloihimme ja tuo- tantoketjuumme sopivia, viljelyvarmoja uusia lajikkeita. Teollisuuteen ja jatkojalostukseen jalostetuil- la lajikkeilla korostuvat mm. seuraavat ominaisuudet: kookas, sylinterimäinen ja pinnaltaan sileä juuri, pieni keittohävikki sekä värin säilyminen ja juuren pehmeys keitettäessä. Lajikkeiden tulisi olla myös pitkään varastointiin soveltuvia.
Ravinteilla, niiden määrällä, levitysajankohdalla ja kasvien ravinteidenotolla on vaikutusta saa- tavan sadon määrään, laatuun ja sadon säilymiseen varastossa. Kasvin itämis- ja taimivaiheessa on varottava liian voimakasta lannoitusta, koska se voi heikentää itämistä ja taimien kasvua. Hyvän kas- vuun lähdön varmistamiseksi suositellaankin fosforipitoisia starttilannoitteita. Pitkän kasvuajan omaa- villa kasveilla myös ravinteiden oikea-aikainen saaminen korostuu; ravinteita on oltava saatavilla vielä kasvun loppuvaiheessa. Meidän nykyisessä lannoituskäytännössämme lannoitus painottuu liikaa kas- vukauden alkuun, jolloin esim. typpeä voi olla liikaa kasvun alkuvaiheessa ja liian vähän kasvun lop- puvaiheessa. Kiinnostus erilaisten orgaanisten lannoitteiden viljelykäyttöön on kasvussa ja erityisesti pitkän kasvuajan omaavilla vihanneksilla hidasliukoisten lannoitteiden käyttö on suositeltavaa ravin- teiden tasaisen ja tarpeenmukaisen saannin varmistamiseksi. Honkajoki Oy:n lannoitevalmisteet otet- tiin testaukseen viljelijän kiinnostuksen ja lähellä sijaitsevan tuotantolaitoksen vuoksi, jolloin lannoit- teiden kuljetuskustannukset eivät muodostu kohtuuttomiksi. Viljo-lannoitteista oli myös jo aikaisem- pia viljelykokemuksia perunalla ja juureksilla.
Aineisto ja menetelmät
Lajikekokeet
Lajikekokeissa koelajikkeet kylvettiin porkkanalohkoille mahdollisimman tasalaatuiselle alueelle vie- rekkäin. Kutakin lajiketta kylvettiin kaksi riviä. Viljelijä huolehti koealueen muokkauksesta, lannoi- tuksesta, kylvöstä ja kasvukauden aikaisista hoitotoimenpiteistä tilan viljelykäytäntöjen mukaisesti.
Kasvukaudella 2009 ja 2010 kokeissa oli verranteena Fontana-lajike ja vuonna 2011 Nigel-lajike.
Koelajikkeina olivat Belgrado, Bolero (vain v. 2009), Caradec, Cupar, Finley, Olimpo (VAC51) (ei v.
2009), Silvano (VAC48), Trafford (ei v. 2011) ja Warmia (vain v. 2010). Koealueilta otettiin maanäyt- teet kokeen alussa ja kokeen lopussa. Maan liukoisen typen pitoisuutta seurattiin typpilaukulla kerran kuukaudessa tehdyin mittauksin. Kunkin lajikkeen taimitiheydet laskettiin metrin matkalta näytealoit- tain.
Vuonna 2009 lajikekoe kylvettiin 13.5. siemenmäärällä 48 siementä/penkkimetri. Kylvön jäl- keinen kuivuus heikensi itävyyttä, joten keskimääräinen taimimäärä penkkimetrillä jäi tavoiteltua ti- heyttä huomattavasti alhaisemmaksi vaihdellen 15-30 tainta/penkkimetri lajikkeesta riippuen. Sato nostettiin 30.9. Kasvuaika kylvöstä sadonkorjuuseen oli 140 vuorokautta. Vuonna 2010 koe kylvettiin 19.5. tavoitteena 60 siementä penkkimetrille. Taimitiheydet olivat vaihdellen 36-52 tainta penkkimet- rillä. Sato korjattiin kaikilla lajikkeilla 5.10, jolloin kasvuajaksi tuli 139 päivää. Vuoden 2011 kylvö viivästyi sateisista säistä ja pellon märkyydestä johtuen, joten kylvämään päästiin vasta 26.5. Kylvöti- heystavoite oli 60 siementä penkkimetrille. Keskimääräiset taimitiheydet olivat vaihdellen 29-43 tain- ta/penkkimetri lajikkeesta riippuen. Sato korjattiin 138 vuorokauden päästä kylvöstä.
Sadot nostettiin käsin näytealoilta, joiden pituus oli kolme penkkimetriä. Näytealoja oli nel- jä/lajike. Koealasadoista luokiteltiin vuosina 2009 ja 2010 jalostukseen kelpaavaksi terveet, hal-
kaisijaltaan yli 2 cm:n juuret. Jatkojalostukseen kelpaamattomiin luokiteltiin pienet, halkaisijaltaan alle 2 cm:n juuret, haaroittuneet, halkeilleet, käyrät ja tautien tai tuholaisten vioittamat juuret. Vuonna 2011 näytealasadoista luokiteltiin jatkojalostukseen kelpaavat terveet porkkanat luokkiin 50-250 g ja yli 250 g. Jatkojalostukseen kelpaamattomiksi luokiteltiin alle 50 g:n painoiset juuret, haaroittuneet, halkeilleet, käyrät ja tautien tai tuholaisten vioittamat juuret. Kunkin satoluokan sadot punnittiin. Jat- kojalostukseen kelpaavien luokassa laskettiin myös juurten lukumäärä. Saadut tulokset esitetään ja tarkastellaan näytealojen sadoista laskettuina hehtaarisatoina. Aineistoa ei ole käsitelty tilastollisesti.
Lannoituskokeet
Lannoituskokeet perustettiin Nigel-lajikkeella siten, että lannoituskäsittelyt olivat vierekkäin pork- kanalohkolla. Kutakin lannoituskäsittelyä edusti neljä penkkiä. Näytteiden otot ja sadonkorjuu tehtiin kahdesta keskimmäisestä rivistä. Kokeissa verrattiin tilalla tavanomaisesti käytössä olevaa lannoitus- menetelmää, jossa annetaan pelkkä peruslannoitus (Perunan Y1) tai peruslannoitus ja lisätyppi- kalilannoitus (Puutarhan NK2) Viljo- ja Patenttikalilannoituksiin sekä menetelmään, jossa kylvön yhteydessä annetaan Starttiravinne ja typpi-kaliumlisä (Puutarhan NK2) myöhemmin kahdessa erässä.
Vuonna 2010 levitetty kokonaistyppimäärä oli 80 kg/ha lisätypen saaneella alueella sekä Viljo ja Pa- tenttikali-lannoitetulla alueella. Pelkän peruslannoituksen saaneen alueen kokonaistyppimäärä oli 48 kg/ha. Vuonna 2011 kaikissa lannoituskäsittelyissä kokonaistyppimäärä oli 60 kg/ha (Taulukko 1.).
Kaikissa lannoituskäsittelyissä seurattiin kasvurytmiä ja laskettiin satoindeksi (HI=juuren pai- no/(juuren paino+naattien paino) kolme kertaa kasvukauden aikana. Porkkanat nostettiin puolen met- rin matkalta, naattien ja juurten paino punnittiin ja juurten lukumäärä laskettiin. Nitraattitypen pitoi- suutta maassa seurattiin kasvukauden mittaan typpilaukulla. Sadonkorjuu ja sadon analysointi tehtiin kuten lajikekokeella.
Varastointikokeet
Koelajikkeita nostettiin viljelijän toimesta kuution laatikoihin varastosäilyvyyden testausta varten.
Vuosina 2010 ja 2011 laatikkosäilytyksen lisäksi perustettiin pienimuotoinen varastointikoe. Vuonna 2010 punnittiin jokaista lajiketta noin 10 kg:n erä varastosäkkeihin, jotka säilytettiin tilan varastossa.
Vuoden 2011 sadosta punnittiin jokaista lajiketta kaksi 10 kg:n erää varastosäilytykseen. Varastoinnin aikana varastointilämpötilaa seurataan varastolaatikkoon ja säkkeihin asennetujen lämpönappien (a- Nap) avulla. Varastokokeet puretaan seuraavan vuoden maaliskuussa, ja jokainen varastoerä luokitel- laan terveisiin ja varastotautien pilaamiin.
Taulukko 1. Teollisuusporkkanan lannoituskäsittelyt koevuosina 2010 ja 2011 tilakokeessa Etelä-Pohjanmaalla.
Vuosi Lannoitteet Levitysajankohta
N P K Ca S Mg
Lannoituskäsittely 1 2010 Perunan Y1 (8-5-19) 19.5. 48 30 114
Kalsiumravinne (Ca 21 %) 19.5. 80 130
Peltokalkkisalpietari (N 15,5 %) 21.7. 32
Kaliumsulfaatti (K 40 %) 21.7. 76
2011 Perunan Y1 26.5. 32 20 76
Patenttikali (K 25 %) 26.5. 63 30 43 15
Puutarhan NK2 (9-0-28) 19.7. 30 92
Lannoituskäsittely 2 2010 Aito-Viljo (8-5-1) 19.5. 80 50 10 120
Patenttikali 19.5. 180 122 43
2011 Aito-Viljo 26.5. 60 38 8
Patenttikali 26.5. 113 54 77 27
Patenttikali 19.7. 113 54 77 27
Lannoituskäsittely 3 2010 Perunan Y1 19.5. 48 30 114
Kalsiumravinne 19.5. 80 130
2011 Starttiravinne (N 12 5, P 23 %) 26.5. 12 23
Patenttikali 26.5. 63 54 43 27
Puutarhan NK2 22.6. 27 84
Puutarhan NK2 19.7. 27 84
Annetut ravinteet kg/ha
Aisteinarvioinnit, mikrobiologinen laatu ja kasvianalyysit
Kaikista lajikkeista ja eri lannoituskäsittelyjen sadosta tehtiin aisteinarvioinnit raa’asta ja keitetystä porkkanasta Kauhajoen elintarvikelaboratoriossa välittömästi sadonkorjuun jälkeen. Vuoden 2009 sadosta tehtiin aisteinarvioinnit myös pitkän varastoinnin jälkeen. Aisteinarvioinneissa arvioitiin raa’asta porkkanasta värin voimakkuus, värin tasaisuus, aromikkuus, vieras haju, kovuus (naksahta- vuus), kumimaisuus, mehukkuus, makeus, pintakarvaus, sisäkarvaus ja juuressa oleva naatin maku.
Keitetyistä porkkanoista arvioitiin keittohävikki, värin voimakkuus, aromikkuus, pehmeys, puisevuus, makeus ja karvaus. Lannoituskokeiden sadosta tehtiin myös mikrobiologiset määritykset ja kasviana- lyysit. Vuoden 2010 sadosta määritettiin enterobakteerit, Escherichia coli ja Yersinia enterocolitica/Y.
pseudotuberculosis. Vuoden 2011 lajike- ja lannoituskokeiden sadosta määritettiin Bacillus cereus, Escherichia coli, Staphylococcus aureus ja Yersinia enterocolitica/Y. pseudotuberculosis.
Tulokset ja tulosten tarkastelu
Lajikekokeet
Lajikekokeissa parhaimpien lajikkeiden keskimääräiset hehtaarikohtaiset kokonaissadot olivat varsin korkeita (Kuva 1.). Koevuosien sadoista laskettujen keskiarvosatojen mukaan Olimpo (VAC51) oli testatuista koelajikkeista satoisuudeltaan paras ja Fontana- ja Nigel-verrannelajikkeita satoisampi.
Olimpon rinnalla muita satotasoltaan lupaavia uutuuslajikkeita olivat Silvano (VAC48) ja Finley.
Olimpo on täysin ruvenkestävä ja soveltuu hyvin pitkään varastointiin, kuten myös Silvano-lajike.
Finleyn heikkoutena on hieman huono varastointikestävyys.
Kuva 1. Tilakokeena toteutetun teollisuusporkkanan lajikekokeen koelajikkeiden kokonaissadot ja jatkojalostuk- seen kelpaavan sadon osuudet kolmen koevuoden keskiarvoina. *= vain kahden koevuoden tulokset, **=vain yhden koevuoden tulokset.
Olimpo- ja Silvano-lajikkeiden juuri on kookas, sileäpintainen ja lievästi kartiomainen, joten ne sovel- tuvat hyvin jatkojalostukseen ja kuorintaan (Kuva 2.). Belgrado- ja Caradec-lajikkeiden jalostukseen kelpaava satotaso jäi Nigel-lajikkeen satotasoa selvästi alhaisemmaksi. Cupar-lajikkeen heikkoutena on voimakkaan kartiomainen, lyhyt juuri, mikä aiheuttaa ongelmia kuorinnassa. Varastointikestävyy- deltään Cupar oli kokeiden parhaimpia. Bolero- ja Trafford-lajikkeiden jalostukseen kelpaava satotaso jäi vaatimattomaksi. Kokemustemme mukaan Bolero soveltuisi paremmin tuoremyyntiin kuin jatkoja- lostukseen. Trafford- ja Warmia-lajikkeet eivät sovellu pitkän kasvuaikansa vuoksi meillä viljeltäviksi.
Ne jouduttiin korjaamaan tuleentumattomina varastoon, mikä johti huonoon varastointikestävyyteen.
0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 100000
Olimpo* Nigel** Warmia** Silvano Fontana* Finley Belgrado Cupar Caradec Trafford* Bolero**
Kokonaissato, kg/ha Jatkojalostukseen kelpaavan sadon osuus, % Kg/ha
%
Verrannelajike Fontanan jatkojalostukseen kelpaavan sadon osuutta alensi tuntuvasti vuoden 2010 voimakas porkkanarupisaastunta, joten koevuosien keskiarvosadoissa se oli lajikkeista heikkosatoisin.
Tosin kuorintaan menevässä porkkanassa rupisaastunnalla ei ole niin suurta merkitystä kuin tuore- myyntiin menevässä porkkanassa. Fontanan etuna on sen soveltuminen pitkään varastointiin. Vuonna 2011 verrannelajikkeena ollut Nigel oli Olimpo-lajikkeen jälkeen kokeen toiseksi satoisin lajike. Nigel soveltuu myös pitkään varastointiin.
Kuva 2. Olimpo (VAC51) ja Silvano (VAC48) olivat teollisuusporkkanan lajikekokeen lupaavimpia uutuusla- jikkeita. (Kuvat: Veikko Hintikainen)
Lannoituskokeet
Vuoden 2010 lannoituskokeessa suurimman kokonaissadon, 97 276 kg/ha, tuotti lannoituskäsittely 1, jossa kylvön yhteydessä annettua lannoitusta täydennettiin heinäkuun lopulla annetulla lisälannoituk- sella. Annettu typpimäärä kylvön yhteydessä oli 48 kg/ha ja kasvukauden aikainen typpilisä 32 kg/ha.
Jalostukseen kelpaavan sadon osuus oli myös käsittelyjen korkein, 92 %. Lisälannoituksella saatu sadonlisäys oli 5 096 kg/ha verrattuna pelkän peruslannoituksen (N 48 kg/ha) saaneeseen käsittelyyn.
Aito-Viljo- ja Patenttikalilannoituskäsittelyssä jatkojalostukseen kelpaava satotaso jäi 25 413 kg/ha alhaisemmaksi verrattuna perus- ja lisälannoituskäsittelyyn ja 20 317 kg/ha alhaisemmaksi verrattuna pelkän peruslannoituksen saaneeseen käsittelyyn. Vuoden 2011 lannoituskokeessa Aito-Viljo- ja Pa- tenttikalilannoitus antoi jatkojalostukseen kelpaavaa satoa 55 074 kg/ha, mikä oli 11 473 kg/ha alhai- sempi kuin perus- ja lisälannoituksella saatu sato. Lannoituskäsittely 3 ei eronnut satoisuudeltaan pe- rus- ja lisälannoituksen saaneesta käsittelystä.
Vuonna 2010 maan nitraattityppipitoisuus oli korkeimmillaan kaikissa lannoituskäsittelyissä kesä-heinäkuussa, 42-56 kg/ha, ja laski satokauden loppua kohti. Sadonkorjuuvaiheessa nitraattityppi- pitoisuus oli kaikissa lannoituskäsittelyissä alle 20 kg/ha. Viljo-lannoitteen kohdalla epäilimme en- simmäisenä koevuonna typen loppuneen kesken ja sadon jääneen sen johdosta muita lannoituskäsitte- lyjä huomattavasti alhaisemmaksi. Toisen vuoden koe ei kuitenkaan tukenut tätä näkemystä, sillä Vil- jo-lannoituksen saaneessa käsittelyssä nitraattityppeä oli heinäkuun lopulla otetussa maanäytteessä 84 kg/ha, muissa lannoituskäsittelyissä 56 kg/ha. Vielä elokuun viimeinen päivä otetuissa maanäytteissä Viljo-lannoitetun maan nitraattityppipitoisuus oli korkein, 56 kg/ha, kun muissa käsittelyissä pitoisuus oli 28 kg/ha. Sadonkorjuuvaiheessa lokakuun puolivälissä nitraattityppipitoisuus oli kaikissa lannoi- tuskäsittelyissä 0 kg/ha.
Salon ym. mukaan porkkanakasvusto sisältää satotonnia kohden 2-3 kg typpeä, 0,3 kg fosforia ja 4,5-5 kg kaliumia eli huomattavasti enemmän, kuin mitä lannoitteena annetaan. Porkkanan ravin- teidenotto alkaa vasta heinäkuussa ja jatkuu tasaisena heinäkuulta syyskuulle. Nopeimman kasvun vaiheessa porkkanan typenottonopeus oli 2 kg/ha/vrk, fosforin 0,4-0,5 kg/ha/vrk ja kaliumin jopa 6 kg/ha /vrk. Orgaaniset lannoitteet, joista ravinteet vapautuvat pikkuhiljaa kasvukauden aikana sopivat porkkanan ravinteidenoton rytmiin. Syy, miksi Viljo-lannoitus antoi tavanomaiseen lannoitukseen verrattuna huomattavasti alhaisempia satoja, jäi tässä kokeessa selvittämättä.
Varastokestävyys oli vuoden 2010 sadossa alhaisin lannoituskäsittelyssä 3. Pitkässä varastoinnissa varastotaudit olivat pilanneet 52 % sadosta, mikä selittynee alhaisella kalium ja kalsiumlannoituksella.
Kahden muun lannoituskäsittelyn sadon varastokestävyys oli huomattavasti parempi. Varastotautien pilaaman sadon osuus oli 10 % (lannoituskäsittely 1) ja 11 % (lannoituskäsittely 2). Näissä käsittelyis- sä kaliumlannoituksen määrä oli 190 kg/ha, kun se lannoituskäsittely 3:ssa oli 114 kg/ha.
Porkkanoiden varastokestävyyteen vaikuttavat useat ravinteet, kuten typpi, kalium, kalsium, magnesium, mangaani ja rikki. Vanhalan ym. tekemän tutkimuksen mukaan porkkanan varastokestä- vyyden kannalta suositeltavat maan ravinnepitoisuudet saattaisivat olla suuruusluokissa: kalsium 2000-3000 mg/l, mangaani 20 mg/l tai yli, kalium 120-230 mg/l, magnesium 250-500 mg/l ja rikki 100-130 mg/l. Koelohkollamme viljavuusluvut olivat edellä mainittuja arvoja huomattavasti alhai- semmat muiden ravinteiden paitsi rikin osalta.
Molempina koevuosina kaikissa lannoituskäsittelyissä juuren kasvu pääsi vauhtiin vasta heinä- kuun jälkeen. Vuonna 2010 satoindeksin kehittymisessä ei ollut eroja lannoituskäsittelyjen välillä.
Vuonna 2011 Viljo-lannoitettujen porkkanoiden satoindeksin kehittyminen oli hitaampaa kuin muissa lannoituskäsittelyissä, mutta sadonkorjuuvaiheessa satoindeksit olivat kaikissa lannoituskäsittelyissä samansuuruisia.
Aisteinarvioinnit ja mikrobiologinen laatu
Lajike- ja lannoituskokeiden raa’asta porkkanasta tehdyissä aisteinarvioinneissa erot eri ominaisuuksi- en suhteen olivat suhteellisen pieniä lajikkeiden ja eri lannoituskäsittelyjen välillä. Keitetyistä porkka- noista tehdyissä arvioinneissa suurimmat erot olivat keittohävikissä, erityisesti eri lajikkeiden välillä.
Vuonna 2009 keittohävikki oli vaihdellen 19,4-44,1 %, vuonna 2010 17,2-23,2 % ja vuonna 2011 18,4-24,1 % lajikkeesta riippuen. Trafford-lajikkeen keittohävikissä oli suurin vaihtelu eri vuosien välillä. Vuonna 2009 sen keittohävikki oli koelajikkeiden suurin ja seuraavana vuonna pienin. Olimpo- lajikkeen keittohävikki jäi molempina koevuosina alle 20 %:n.
Vuonna 2010 lannoituskokeen porkkanoiden E. coli-pitoisuudet olivat alle 10 pmy/g (pesäkettä muodostava yksikköä grammassa) sekä tavanomaisesti lannoitetussa että Viljo-lannoitetussa näyttees- sä. Enterobakteereja oli tavanomaisesti lannoitetussa näytteessä alle 10 pmy/g ja Viljo-lannoitetussa näytteessä 10 pmy/g. Näytteissä ei todettu Yersinia enterocolitica- ja Y. pseudotuberculosis-
bakteereja. Suositusraja-arvot mikrobiologiselta laadultaan hyvälle näytteelle ovat: E. coli-pitoisuus alle 10 pmy/g ja enterobakteeripitoisuus alle 1000 pmy/g. Vuoden 2011 näytteissä ei mitattu yli suosi- tusrajan ylittäviä arvoja, ja yhdessäkään näytteessä ei todettu Yersinia enterocolitica- ja Y. pseudotu- berculosis-bakteereja.
Kasvianalyysit
Eri lannoituskäsittelyillä ei ollut merkittävää vaikutusta porkkanoiden kuiva-ainepitoisuuteen. Koe- vuosina 2010 ja 2011 porkkanoiden kuiva-ainepitoisuudet olivat 11,8-12,0 % ja 10,2-10,9 %. Myös muiden ravinteiden osalta erot olivat vähäisiä. Sen sijaan porkkanoiden nitraattipitoisuuteen lannoitus- tavalla oli vaikutusta. Selkeästi alhaisimmat nitraattipitoisuudet oli Viljo-lannoitetuissa porkkanoissa, vuonna 2010 55 mg/kg ja 2011 93 mg/kg. Korkeimmat nitraattipitoisuudet, 390 mg/kg vuonna 2010 ja 210 mg/kg vuonna 2011 analysoitiin porkkanoista, joille kylvön yhteydessä annetun lannoituksen lisäksi annettiin kasvukauden aikainen lisälannoitus. Alhaisempi typpilannoitusmäärä näkyi alhaisem- pana juuren nitraattipitoisuutena tavanomaisessa lannoituksessa, mutta Viljo-lannoitetuissa porkka- noissa alhaisempi lannoitemäärä ei alentanut porkkanoiden nitraattipitoisuutta.
Johtopäätökset
Tilakokeena tehtävät lajikekokeet antavat viljelijälle todenmukaisen kuvan siitä, kuinka uutuuslajik- keet soveltuvat tilan viljelykäytäntöihin ja tilalla käytössä oleviin markkinointikanaviin. Vertailua helpottaa se, että lajikekokeissa verranteena käytetään tilalla normaalisti viljelyssä olevaa lajiketta.
Vuosina 2009-2011 toteutettujen lajikekokeiden perusteella jatkojalostukseen ja pitkään varastointiin sopivia uutuuslajikkeita ovat Olimpo ja Silvano. Myös Finley-lajiketta voi suositella kokeiltavaksi.
Verrannelajikkeena ollut Nigel on myös viljelyvarma ja jatkojalostukseen soveltuva lajike.
Lannoitusmenetelmällä voidaan vaikuttaa sadon määrään ja sadon laatuun. Porkkanoiden kasvu on hidasta ensimmäiset kaksi kuukautta ja ravinteiden otto käynnistyy porkkanalla varsinaisesti vasta heinäkuun loppupuolella. Tämän johdosta lannoituksen jakaminen useampaan erään kasvukaudella ja
hidasliukoisten lannoitteiden käyttö voi olla perusteltua. Porkkanalla on huolehdittava, että ravinteita riittää koko juuren kasvun ajan. Varastokestävyyden kannalta kaliumin riittävyys on tärkeää. Viljo- lannoitteen ongelmana oli levitys ja lannoitteen sijoittaminen peltoon, koska lannoiterakeiden pinnalla oleva rasva vaikeutti lannoitteen tasaista valumista lannoiteyksikössä. Rakeet myös tukkivat lannoite- vantaita. Orgaanisten, hidasliukoisten lannoitteiden etuna on se, että koko lannoitemäärä voidaan levit- tää kylvön yhteydessä, jolloin kasvukauden aikaisia lisälannoituksia ei tarvita. Orgaanisista lannoit- teista kasvukauden aikana hitaasti vapautuva typpi aiheuttaa sen, että porkkanan nitraattipitoisuus jää alhaisemmaksi kuin helppoliukoisilla lannoitteilla lannoitetuissa porkkanoissa. Porkkanan nitraattipi- toisuudella on merkitystä mm. lastenruokateollisuudessa, sillä EU:n asetuksessa (Asetus (EY) N:o 1881/2006) määritellään imeväisten ja pikkulasten elintarvikkeissa sallituksi nitraatin enimmäispitoi- suudeksi 200 mg/kg.
Kirjallisuus
Järvelä, K. & Viinisalo, M. 2006. ”Kunhan on makea ja mehukas”. Kuluttajien näkemyksiä porkkanan laadus- ta. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 9:2006. 86 s.
Kasvistase 2008. Kotimaiset kasvikset. www.kasvikset.fi.
Puutarhatilastot 2010. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Helsinki 2011
Salo, T., Suojala, T., Kallela, M. & Pulkkinen, J. 2001. Vihannesten ravinteiden otto. In: Risto Tahvonen, Terhi Suojala ja Leija Sironen (toim.). Kasvukauden oloihin sopeutuva puutarhaviljely. Maatalouden tutkimus- keskuksen julkaisuja. Sarja A 91: p. 54-61.
Vanhala, P., Kallela, M., Pitkänen, T. & Suojala-Ahlfors, T. 2008. Porkkanan varastokestävyys ja viljelyteki- jät. In: Petri Vanhala (toim.). Porkkanan laadun parantaminen: Vihannesten kuluttajalaadun parantaminen - esi- merkkinä porkkana. Hankkeen loppuraportti. Maa- ja elintarviketalous 128: s. 36-47.
