Kaupunkisuunnittelun erilaisia lähestymistapoja

1/98

niin&näin

• 31 Pekka Passinmäki

Kaupunkisuunnittelun erilaisia lähestymistapoja

N

ykyisessä tilanteessa länsimaisen arkkitehdin on hyvin vaikea luoda rakennuksia, joissa ihminen tuntisi olevansa kotonaan maailmassa. Henkisellä todellisuudellamme ei ole m it ä ä n sella ist a m u ot oa , joka voisi t oim ia lä h t ökoh - t a n a r a ken t a m isessa . Moder n ist in en h a lu pa ika st a ir t a u - t u m iseen ja pa ika n m er kit yksen n ykyin en vä h en t ym in en ova t n iin ikä ä n va ikeu t t a n eet a r kkit eh din t eh t ä vä ä . Ar kki- t eh t i voi t iet en kin yr it t ä ä a n t a a m er kit yksiä r a ken n u ksil- le, m u t t a t ä llöin kä ä n h ä n ei voi m ä ä r ä t ä , et t ä ih m iset ot t a - va t n ä m ä m er kit ykset va st a a n . Ra ken n u ksen kä yt t ä jä llä on va pa u s m ä ä r it ellä ym pä r ist ön sä .

Am er ikka la in en a r kkit eh t u u r ifilosofi Ka r st en H a r r ies on u u sim m a ssa kir ja ssa a n T h e E th ical Fu n ction of Arch itectu re korostanut sitä, että arkkitehdeilta ja arkkitehtuurilta puuttuu n ykyisessä t ila n t eessa a u kt or it eet t i. H a r r iesin m u ka a n jo- ka isen a r kkit eh din , joka t a r joa a r a t ka isu ja a n ih m isille t u - lisi ym m ä r t ä ä , et t ä h ä n t ekee sen ilm a n kä skyva lt a a . Ar k- kit eh t i on vä h ä n ku in n a r r i, joka sa n oo, et t ä se m it ä h ä n sa n oo t ä yt yy sa n oa , m u t t a h ä n voi a in oa st a a n t oivoa , et t ä m u u t ku u n t eleva t .¹

Rakentamisen nykyisiin ongelmiin ei voida aktiivisin tahdon- voim a isin kein oin va lm ist a a r a t ka isu a . Ra t ka isu t pa r em - m in kin löydet ä ä n . Abst r a kt ist a t eor et isoin n ist a ei ole a pu a . Kor kea t a soist a ym pä r ist öä ei lu oda t eor eet t isella a ja t t elu lla , va a n h yvä ä r a ken t a m ist a , r a ken n u st a idet t a , syn t yy silloin , ku n a r kkit eh t i on n ist u n eella t a va lla koh t a a h ä n t ä ym pä - r öivä n fa kt isen m a a ilm a n .

Ku u sikym m en t ä - ja seit sem ä n kym m en t ä lu vu illa m a a m - m e a r kkit eh dit su h t a u t u iva t ym pä r ist öön h yvin t ekn isest i.

Tä llöin h ä n t u ot et t iin m u u n m u a ssa Su om en lu ku isa t lä h iöt . Tu skin t ä st ä sh okist a oli t oivu t t u , ku n a r kkit eh dit r yn t ä si-

vä t t oiseen ä ä r im m ä isyyt een . Ilm eisest i sä ikä h det t yä ä n lä - h iöiden m on ot on ist a ilm et t ä , h e t ekivä t sen h ä t iköidyn joh - topäätöksen, että ratkaisut arkkitehtuurin ongelmiin löytyvätkin esteettisestä lähestymistavasta. Kahdeksankymmentäluvulla m a a m m e ka u pu n ki- ja m a a seu t u kesku kset t ä yt t yivä t m it ä ih m eellisim m ist ä m u ot okokeilu ist a . Nä m ä m u ot okokeilu t ku it en kin epä on n ist u iva t , koska n iiden su u n n it t elu n t a u s- t a lla ei ollu t r a ken n u st a kä yt t ä vä ih m in en , va a n lä h in n ä taiteelliset, esteettiset tavoitteet. Nähtyämme ja koettuamme viime vuosikymmenten kaupunkirakentamisen tulokset, meidän ei ka i en ä ä t a r vit se a lleviiva t a sit ä t osia sia a , et t ä r a t ka i- su a n ykyisiin a su m isen ja r a ken t a m isen on gelm iin ei voida löyt ä ä t ekn isen eikä m yöskä ä n est eet t isen lä h est ym ist a va n poh ja lt a .

Moder n it eet in m yöt ä r a ken n u st a ide ja r a ken n u st ekn iikka ova t er iyt yn eet t oisist a a n . Moder n i ih m in en on r edu soin u t² rakennuksen joko puhtaaksi esteettiseksi objektiksi tai pelkäksi t ekn iseksi t u ot t eeksi t a i vä lin eeksi. Nä m ä r edu soin n it ova t arkkitetuurin esteettisen ja teknisen lähestymistavan taustalla.

Itsensä moderni ihminen on redusoinut puhtaaksi ajattelevaksi su bjekt iksi, joka on vier a a n t u n u t om a st a r u u m iist a a n ja sit ä ka u t t a kokem u ksellisest a su h t eest a a n ym pä r ist öön .

Yk s i k es k ein en t a p a h t u m a , jok a ir r ot t i a r k k it eh d in kokem u ksellisest a su h t eest a a n t odellisu u t een – ja t eki n ä in esteettisen ja teknisen lähestymistavan paremmin mahdolliseksi – oli deskr ipt iivisen geom et r ia n keksim in en . Ga spa r d Mon ge ju lka isi kir ja n Geom étrie Descriptive vu on n a 1795.³ P iir t ä - m in en a let t iin n yt n ä h dä yh t en ä r edu kt ion vä lin een ä . P ér ez- Góm ezin m u k a a n ju u r i d es k r ip t iivin en geom et r ia t ek i rakentamistieteen mahdolliseksi. Deskriptiivisen geometrian keksim isen jä lkeen a r kkit eh t i sa a t t oi t eh dä t a r kkoja su u n -

Rakentamisen tärkein tavoite on asuinpaikan luominen ihmiselle. Antiikin Kreikan ja keskiajan rakentamisessa tämä tavoite oli saavutettu. Kun ajan henkisellä todellisuudel- la, esimerkiksi kristinuskolla keskiajalla, oli vastineensa rakennetussa ympäristössä, eli kirkoissa, ihminen tunsi olevansa kotonaan maailmassa. Myös tuon ajan ihmisten voimakas sitoutuminen kotiseutuun antoi tunteen siitä, että ihminen on osa ympäröivää todellisuutta. Modernin ihmisen elämää leimaa sen sijaan tietynlainen kodittomuus.

Tämä johtuu osittain siitä, että ihmisen henkiselle todellisuudelle ei löydy vastinetta rakennetussa ympäristössä. Kristinuskon merkitys kaikkia länsimaisia ihmisiä yhdistävänä asiana on voimakkaasti vähentynyt, eikä kirkon tilalle ole osoitettavissa mitään sellaista rakennustyyppiä, jolla olisi vastaava yhteiskunnallinen merkitys kuin mitä kirkolla oli. Tällaista rakennustyyppiä ei ole, koska ei ole mitään instituutiota, joka olisi ottanut kirkon aseman.

Myös moderni tekniikka on voimakkaasti lisännyt ihmisen kodittomuutta. Toisaalta

tekninen kaikkialla samanlainen rakentaminen on vähentänyt paikan merkitystä. Toi-

saalta paikasta irtautumista ovat edistäneet kaikki ne tekniset välineet, radio, televisio,

puhelin, auto, jne, jotka poistavat välimatkoja ja näin vievät ihmisen henkisesti tai

fyysisesti pois asuinpaikan faktisesta ympäristöstä.

32 •

niin&näin

^1/98

nitelmia kietoutumatta käsityöhön tai faktiseen rakennukseen.⁴ Min kä la in en olisi n yt se lä h est ym ist a pa , jon ka poh ja lt a a r kkit eh dit voisiva t u u della t a va lla koh da t a m a a ilm a n ja r a ken t a m isen ? Ma r t in H eidegger in ja Ka r st en H a r r iesin a ja - tuksia mukaillen nimitän tätä uutta lähestymistapaa eettiseksi.⁵ Eettinen on tässä yhteydessä johdettu etiikan kantasanasta eth os, joka t a r koit t a a olin pa ikka a , a su in pa ikka a . E et t isessä lä h est ym ist a va ssa lä h det ä ä n siit ä , et t ä ih m in en on a set t u - n u t m a a ilm a a n en sisija isest i kokeva n a r u u m iin a , ja olles- sa a n m a a ilm a ssa ih m in en on a in a jo jossa in a r kipä ivä isessä ympäristössä. Lähtökohtana ei ole nyt pääistynyt maailmasuhde ja t eor et isoin t i, va a n r u u m iillin en m a a ilm a su h de ja koke- muksellisuus. Ruumiin viisaus tulee mukaan kuvaan.⁶ Yleensä a ja tella a n niin, että ihmisen eettisessä elämässä on tärkeintä joiden k in sä ä n t öjen la a t im in en ja n ou da t t a m in en . Tä ssä eet t isyys ym m ä r r et ä ä n t oisin . H eidegger in m u ka a n ih m i- sen eet t isessä elä m ä ssä on t ä r kein t ä oikea n su h t een löyt ä - m in en siih en fa k t iseen a su in pa ik k a a n , jok a ih m iselle on annettu.⁷ Eettisessä lähestymistavassa arkkitehdin keskeiseksi t a voit t eeksi t u lee pa ika st a lä h t evä ja ih m iselle a su in pa i- ka n osoit t a va r a ken t a m in en .

E et t isen lä h est ym ist a va n poh ja lt a a r kkit eh din olisi eh kä mahdollista luoda sellaisia rakennuksia, joissa ihminen tuntisi oleva n sa kot on a a n m a a ilm a ssa . Sekä t ekn in en et t ä est eet - t inen lä h estym ista pa ova t teoreettisia lä h est ym ist a poja siinä m ielessä , et t ä m olem m issa n ä issä lä h est ym ist a voissa a r k- kit eh t u u r in m u ot ojen ja m er kit yst en per u st a n ä h dä ä n ole- va n ih m isen a ja t t elu ssa . E et t isen lä h est ym ist a va n t a voit - t een a on pa la u t t a a a r kkit eh t u u r i for m a a lin t eor ia n t a solt a t a ka isin fa kt iselle m a a per ä lle, jolloin a r kkit eh t u u r i a set - t u isi jä lleen la a jem pa a n m er kit ysyh t eyt een .

Ka u pu n keja m m e r a ken n et a a n n ykyä ä n lä h es yksin om a a n t eor eet t isen a sen t een poh ja lt a . E et t isessä lä h est ym ist a va ssa ei ole t a r koit u s h ylä t ä sit ä t ekn ist ä osa a m ist a , joka m eillä on , va a n keskeist ä on löyt ä ä oikea a sen n e t ekn iikka a n . On ym m ä r r et t ä vä , et t ä t ekn iikka on a in a va in vä lin e, ei kos- ka a n pä ä m ä ä r ä sin ä n sä . E sseessä ä n H ebel – d er H au sfreu n d Heidegger peräänkuuluttaa sellaisia talonystäviä (talonystävät voimme tässä ymmärtä ä eettisen lä hestymistava n oma a viksi a r kkit eh deiksi), jot ka kyken isivä t pa la u t t a m a a n yh t eyden t ekn isen m a a ilm a n ja fa kt isen m a a ilm a n vä lille.

“H a r h a ilem m e t ä n ä ä n m a a ilm a n t a lossa , jolt a pu u t t u u t a lon yst ä vä , n im it t ä in se, joka sa m a lla t a va lla ja sa m a lla va h vu u della on t a ipu va in en t ek n isest i r a k en n et t u u n m a a ilm a n r a k en t a m iseen ja m a a ilm a a n t a lon a a lk u - per ä isem m ä lle a su m iselle. Tu o t a lon yst ä vä pu u t t u u , joka kykenee pelastamaan tekniikan ja luonnon laskettavuuden t a k a isin lu on n on lu on n ollisu u den u u delleen k oet u lle a voim elle sa la isu u delle.”⁸

E et t isen lä h est ym ist a va n om a ksu m in en ei t a pa h du it ses- t ä ä n , va a n se va a t ii h a r joit u st a . H eidegger in t ekst eih in pe- r eh t ym in en voisi t oim ia t ä ssä t ien ä . Su om a la isissa a r k - kit eh t u u r ikesku st elu issa viit a t a a n n ykyä ä n u sein H eideg- ger in kir joit u ksiin , m u t t a h a r va ssa ova t n e a r kkit eh dit , jot ka t odella ova t va iva u t u n eet per eh t ym ä ä n H eidegger in a ja t - t elu u n . Ka u pu n kisu u n n it t elija voisi a loit t a a H eidegger iin per eh t ym isen t u t u st u m a lla en sin siih en kr it iikkiin , jon ka H eidegger su u n t a a m oder n ia t ekn ist ä m a a ilm a a koh t a a n .⁹

Viitteet

1. Harries 1997, 367.

2. ‘Reduktio’ tarkoittaa tässä pelkistämistä.

3. Ks. Pérez-Gómez 1988, 279-285.

4. Pérez-Gómez 1982, 4.

5. Eettinen lähestymistapa on tässä määritelty Heideggerin etii- kan kritiikin pohjalta. Heidegger itse ei kuitenkaan puhu eetti- sestä lähestymistavasta, vaan hänellä teknisen asenteen vaih- toehtona on ns. runollinen maailmaan asettuminen. Teknises- tä asenteesta ja runollisesta lähestymistavasta olen kirjoitta- nut laajemmin filosofian pro gradu -työssäni. Pro gradu -työni on julkaistu kirjana (Passinmäki 1997).

6. Pääistyneestä ja ruumiillisesta maailmasuhteesta ks. Varto 1993, 172-181.

7. Heidegger 1976, 361.

8. Wir irren heute durch ein Haus der Welt, dem der Hausfreund fehlt, jener nämlich, der in gleicher Weise und Stärke dem technisch ausgebauten Weltgebäude und der Welt als dem Haus für ein ursprünglicheres Wohnen zugeneigt ist. J ener Hausfreund fehlt, der es vermöchte, die Berechenbarkeit und Technik der Natur in das offene Geheimnis einer neu erfahrenen Natürlichkeit der Natur zurückzubergen. (Heidegger 1958, 31)

9. Heidegger esittää tekniikan kritiikkinsä esseissään T ekniikan kysym inen (1994) ja S illeen jättäm inen (1991).

Kirjallisuus

Harries, Karsten 1997, T he Ethical Function of Architecture. Cam- bridge, Massachusetts: The MIT Press.

Heidegger, Martin 1958, Hebel – der Hausfreund [1957]. Pfullingen:

Neske.

Heidegger, Martin 1976, Wegm arken, Gesam tausgabe 9 [1967]. Frankfurt am Main: Vittorio Klostermann.

Heidegger, Martin 1991, S illeen jättäm inen. Käänt. Reijo Kupiainen.

Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta vol XIX . (Gelassenheit 1959).

Heidegger, Martin 1994, “Tekniikan kysyminen”. Käänt. Vesa J aaksi.

N iin & näin 2/1994. Tampere. 31-40. (Die Frage nach der Technik 1962).

Passinmäki, Pekka 1997, Arkkitehtuurin unohtunut ethos. T utkiel-

m a Martin Heideggerin ajatusten soveltam isesta arkkitehtuu- rin tarkasteluun. Tampere: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti (TAJ U).

Pérez-Gómez, Alberto 1982, “Architecture a s Dra wing”. J ournal of Architectural Education vol XXXVI, No.2, 1982. 2-7.

Pérez-Gomez, Alberto 1988, Architecture and the Crisis of Modern S cience. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press.

Varto, J uha 1993, T ästä jonnekin m uualle. Polkuja Heideggerista. Fi- losofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta vol XL.