KI RJALLISUUTTA
suoMEN ı‹ıELEN
NoMı Nı NTA ı VUTUSJÅRJESTELMÄ uLKoMAALAı sTENoPPı M ı sKoHTEENA
Maisa Martin The map and the rope. Finnish nomina/ inflection as a learning target. Studia Philologicajyväskyläensia 38. University ofjyväskyläjyväskylä I 995. 270 sISBN 95 I -34-0637- 7.
aisa Martinin tutkimustavoitteena M on ollut selvittää, millainen suomen kielen nominintaivutusjärjestelmä on oppi- miskohteena ja miten suomen kieltä opis- kelevat ulkomaalaiset selviytyvät sen hah- mottamisesta. Tarkemmin tekijä on asetta- nut työlleen kolme tavoitetta: 1) vertaillaja kokoavasti tarkastella erilaisia tapoja, joil- la suomen kielen morfologiaa on kuvattu, 2) vertailla ja kokoavasti tarkastella erilai- sia tapoja, joilla kielenoppimista on kuvat- tu sekä 3) koota tulokset sen selittämisek- si, miten suomen kielen nomineja taivute- taan (s. 10).
Tutkimuksen näkökulma on tällä tavoin toisaalta morfologinen, toisaalta psykoling- vistinen. Tutkimusotteen hahmottumiseen ja yksittäisten kysymysten muotoutumiseen on lisäksi olennaisesti vaikuttanut se, että konkreettisena tutkimuskohteena on ollut ennen muuta ulkomaalaisten suomen kie- len oppijoiden kieli (ei sitä vastoin esim.
suomalaisten lasten kielenoppiminen).
Tämä seikka tuli väitöstilaisuudessa selväs- ti esiin, ja samalla se perusteli eräitä kirjoit- tajan suomen kielen morfologian kuvauk- seen liittyviä ratkaisuja, jotka väitöskirjas- sajäävätjossain määrin motivoimattomik- sı.
Martinin väitöskirja käsittää kaikkiaan
@
VIRITTÄIÄ 2/1996
yhdeksän lukua. Johdantoluvussa tekijä on selvitellyt tutkimusaiheeseensaja sen valin- taan liittyviä seikkoja. Kahdessa seuraavas- sa luvussa hän on hahmottanut tutkimuk- sensa teoreettisia lähtökohtia. Neljäs, vii- des, kuudes ja seitsemäs luku on omistettu erityyppisten empiiristen aineistojen käsit- telylle. Kahdeksannessa luvussa kirjoittaja on koonnut havaintonsa yhteen ja tarkastel- lut niitä alkulukujen teoreettisia kehyksiä vasten. Yhdeksäs luku sisältää tälle pohjal- le rakentuvia pohdintoja siitä, miten suo- men kielen morfologian opettamista ulko- maalaisille voisi kehittää. Lisäksi tutkimuk- seen liittyy suomenkielinen yhteenveto, jossa on tiiviissä muodossa esitetty teoksen
olennainen sisältö (s. 263-270).
Tutkimuksen dispositio on kaikkiaan johdonmukainen ja selkeä. Teos voidaan sisällöllisesti jäsentää kolmeen osaan: 1) teoreettisen taustan esittelyyn, 2) empiiri- sen aineiston käsittelyyn ja 3) omiin päätel- miin sekä ehdotuksiin. Lukija ei kuitenkaan välttämättä tavoita tätä kokonaisuutta ennen kuin teoksen loppupuolella, lähinnä kah- deksannessa ja yhdeksännessä luvussa.
Tähän on yhtenä syynä teoreettisten taus- talukujen raskaus, paikoin jopa vaikeasel- koisuus, sekä se, ettei alkulukuja ja niitä seuraavaa empiirisen aineiston käsittelyä
ole kovinkaan tiiviisti sidottu toisiinsa.
Lukijan kannalta olisi voinut olla eduksi, jos kirjoittaja olisi jo teoreettisissa luvuis- sa muotoillut pohjaa niille työhypoteeseil- le, joita hän empiirisissä luvuissa tulee käsittelemään. Toisaalta sisukas lukija kyllä palkitaan tutkimuksen päätelmäluvuissa.
Niissä kirjoittaja ottaa itsenäisesti ja vii- saasti kantaa asioihin, jotka hän kriittisen lukijan mielestä tulee sivuttaneeksi liiankin yksioikoisesti työn alkuluvuissa (mm.
säännön ja analogian suhteet).
Väitöskirjan nimessä on mainittu, että tutkimuskohteena on suomen kielen nomi- nintaivutusjärjestelmä (››Finnish nominal inflection››). Todellisuudessa varsinainen tutkimuskohde on kuitenkin rajattu huo- mattavasti suppeammaksi: ensisijaisina kohteina ovat olleet eräissä taivutustyypeis- sä esiintyvät morfofonologiset vaihtelusuh- teetja niiden oppiminenja hallinta (s. 10).
Esim. sijapäätteissä esiintyvä allomorfinen vaihtelu ei tämän rajauksen mukaan kuulu työn keskeisiin kohteisiin eikä liioin varta- lonvaihteluista esim. konsonantti-ja vokaa- livartalon vaihtelu. Tämä sisällöllisesti sup- pein rajaus koskee kuitenkin lähinnä luvun 5 testiaineistoaja sen tarkastelua. Sitä vas- toin luvussa 7 käsitellään melko erilaisia nominintaivutukseen liittyviä ilmiöitä, jois- ta osa ei kuulu tiukimman rajauksen piiriin.
Nämä seikat ovat kyllä selviä suomen kieltä osaavalle lukijalle, mutta on vaikea arvioi- da, miten hyvin suomea taitamaton lingvis- tilukija pystyy hahmottamaan sen, mitä suomen kielen nominintaivutuksen omi- naispiirteistä on otettu mukaan ja mitä on jätetty syrjään.
Luvussa 2 (››Language learning as a cognitive task››) Martin on hahmotellut työnsä psykolingvististä taustaa. Tässä hyvin informatiivisessajaksossa Martin on tarkastellut kielen oppimisessa ja omaksu- misessa vaikuttavia kognitiivisia seikkoja ja niiden kuvausta. Lähtökohtana ovat ol-
leet ennen muuta George Lakoffin näke- mykset kaikelle inhimilliselle käyttäytymi- selle (myös kielelliselle) ominaisesta luokit- telusta ja luokittelun perusteista. Suomen kielen morfologian kannalta kiintoisa huo- mio liittyy esim. Lakoffin ajatukseen, jon- ka mukaan kategoriat voivat muodostaa ketjuja (s. 16-l7). Tämä ajatus johtaa suo- raan konnektionistiseen morfologiaan, jota Martin on esitellyt toisaalla (s. 27-32), sekä sopii aiempaan suomalaiseen kenttämorfo- logiaan, kuten Martin on maininnut (s. 32).
Toinen keskeinen seikka liittyy muistiin ja kielellisen aineksen varastoimiseen: varas- toidaanko muistiin kokonaisia sananmuoto- ja vai perusmuotoja, joista erilaisten sään- töjen avulla tuotetaan konkreettisia sanan- muotoja. Tämä kysymys tulee puolestaan uudelleen esiin alaluvuissa,jossa Martin on käsitellyt sääntöpohjaisten ja konnektionis- tisten kuvausmallien suhdetta (esim. s. 26, 33).
Monissa morfologisissa kuvausmalleis- sa analogialla on keskeinen merkitys. Tämä näkyy hyvin myös Martinin väitöskirjassa.
Sivuilla 30-32 Martin esittelee Royal Skousenin analogista mallia, jonka Skousen on kehitellyt suomessa esiintyvän ti ~ si -vaihtelun kuvaamiseksi (sautí ~ sousi). Pari sivua myöhemmin Martin tarkastelee uudel- leen analogiaa erillisessä alaluvussa (s. 33- 35). Tässä kohden hän lähtee Hermann Pau- lin ajatuksista ja päätyy Raimo Anttilan näkemyksiin. Ongelmalliseksi jää tässä eri- tyisesti analogian ja säännön suhde. Myö- hemmin analogia on keskeisesti mukana empiirisen aineiston tulkinnassa (luvuissa 5-7). Näissä luvuissa Martinin analogiatul- kinta on jossain määrin ahtaampi kuin teo- riaosuudessa. Hän pitää (Skousenin tapaan) luvun 5 testiaineistoa tarkastellessaan ana- logisina lähinnä vain äänteellisen riimisana- mallin mukaan tuotettuja muotoja (s. 88).
Teoksen loppuluvuissa analogia saajälleen uuden, laajemman sisällön: Martin pitää sitä
l>
@
paradigmaattisten mallien keskeisenä käsit- teenä (esim. s. 197, 201-202). Martinin loppuluvuissa esittämään analogiatulkin- taan on helppo yhtyä.
Luku 3 on omistettu tutkimuksen mor- fologisten lähtökohtien esittelylle. Martin on aluksi esitellyt kolme klassista kuvaus- mallia (WP-, IA- ja IP-mallit) sekäjoitakin uudempia kuvaustapoja (mm. Joan Bybeen skeemat; Bybeen kehittelemän ››1eksikaali- sen voiman» yhteydessä olisi voinut viita- ta esim. suomen yksi, kaksi ja lahti -sano- jen kehitykseenkin). Luvussa 3 tulee myös puheeksi joukko suomen kielen morfolo- gian (ja morfofonologian) keskeisiä piirtei- tä. Morfofonologisista ilmiöistä esitellään mm. astevaihtelu ja vokaalisointu. Morfo- logisesta näkökulmasta on tarkasteltu mm.
perusmuotokysymystä ja eräitä suffikseja (varsinkin yksikön ja monikon partitiivin muodostusta), eräiden taivutustyyppien ominaispiirteitäja yleisyyttä sekä sijamuo- tojen frekvenssisuhteita. Sitä vastoin esim.
konsonantti- ja vokaalivartalon vaihtelu samoin kuin monikon izn edellä tapahtuvat äännevaihtelut jäävätjokseenkin huomiot-
ta.
Ehkä eniten tutkimuksen lähtökohdis- tajää kuitenkin kaipaamaan suomen kielen nominintaivutustyyppien eksplisiittistä esit- telyä. Tällaisen esittelyn laatiminen olisi ollut erityisen tarpeellista sen vuoksi, että Martinin tapa luokitella ja ryhmittää suo- men kielen taivutustyyppejä poikkeaa sii- tä, mikä yleensä on vallalla. Yksi tällainen tapausryhmä on i/e-sanat, joissa samaan luokkaan on yhdistetty kaikkiaan neljä eri- laista taivutustyyppiä: ››e-loppuiset›› sanat, joita on kahta tyyppiä: nalle : nallen ja hame : hameen, sekä »i-loppuiset sanat››, joita on samoin kahta tyyppiä: tuoli : tua- linja tuli : tulen (s. 69-71). Syntyperäisen suomen kielen puhujan kannalta tällainen luokka vaikuttaa hyvin epäluonnolliselta.
Esim. nalle ja hame -sanat edustavat sekä
paradigmaattisilta piirteiltään että taivutus- suffikseiltaan täysin vastakkaisia taivutus- tyyppejä (nalle : nallen : nallea; hame 2 hameen : hameıta).Yhteisessäkin piirtees- sä (››e-loppuisuudessa››) on kyse ensisijai- sesti grafemaattisesta seikasta. Vasta väitös- tilaisuudessa kävi selvästi ilmi, että luokit- telun lähtökohtana on tässä tapauksessa ollut ulkomaalaisten suomenoppijoiden tie- to suomen kielestä (vrt. myös s. 265). Suo- mea opiskelevilla ulkomaalaisilla ei ole samanlaista intuitiivista tietoa suomen kie- lestä kuin syntyperäisillä kielenpuhujilla, ja siksi heille grafemaattisesti samanasuinen nominatiivimuoto on keskeinen seikka.
Näin varmasti onkin, mutta varsin kyseen- alaista on, että ulkomaalaisten epäintuitii- vinen tieto suomen kielestä otetaan lähtö- kohdaksi luvussa, jossa esitellään ulkomai- selle lingvistilukijalle suomen kielen nomi- nintaivutustyyppejä yleensä. Tässä kohden tekijän tavoitteet (suomen kielen morfolo- gisten kuvausmenetelmien yleinen esittely ja vertailu ja ulkomaalaisten suomenoppi- joiden morfologisten oppimisprosessien
kuvaus) menevät pahimmin ristiin.
Martin on esitellyt tutkimusaineistonsa luvussa 4. Hän on käyttänyt kaikkiaan kol- mentyyppistä aineistoa: itse suunnittele- maansa nominintaivutustestiin saatuja vas- tauksia, testiin osallistuneiden introspektii- visiä havaintoja sekä Suomi toisenaja vie- raana kielenä -tutkimushankkeen yhteydes- sä koottua aineistoa. Näistä aineistoista merkittävin ja systemaattisin on testiaineis- to. Kaikkiaan testiin on osallistunut 35 suo- men kielen ulkomaalaisopiskelijaa. Lisäk- si on rinnalla ollut kontrolliryhmä, johon kuului 25 suomalaista yliopisto-opiskelijaa.
Testin toteutusta varten Martin oli laatinut lomakkeen, jossa oli yhteensä 60 nomina- tiivimuotoista sanaa. Näistä puolet oli todel- lisiaja tavallisia suomen kielen sanoja, toi- nen puoli oli tekosanoja, jotka kuitenkin äänneasultaan muistuttivat todellisia sano-
ja (esim. tuoli- muoli, tauko -pauko, isom- pi - osompi). Koehenkilöitä pyydettiin kir- joittamaan annetun yksikön nominatiivi- muodon viereen yksikön genetiivin ja mo- nikon partitiivin muoto.
Testitulosten tarkastelun pohjaksi Mar- tin esittää (s. 89) viisi hypoteesia: 1) todel- lisiin, tuttuihin sanoihin tulee enemmän oikeita vastauksia kuin tekosanoihin, 2) yks.
genetiiviin tulee enemmän oikeita vastauk- sia kuin mon. partitiiviin, 3) tekosanoihin tulee suurempi joukko erilaisia vastauksia kuin todellisiin sanoihin, 4) mon. partitii- viin tulee enemmän vastauksia kuin yks.
genetiiviin ja 5) sanan morfofonologinen kompleksisuus on yhteydessä oikeiden vas- tausten määrään. Sanojen morfofonologi- sella kompleksisuudella Martin on tarkoit- tanut taivutusvartaloihin sisältyvien vaihte- lusuhteiden määrällisiä suhteita. Sen sijaan laadulliseen puoleen ei ole kiinnitetty huo- miota. Näin esim. sanat kauppa, lyhytja vieras sijoittuvat samaan neljänteen ››vai- keusluokkaan››, kun taas sanat poika ja ker- ros edustavat astetta mutkikkaampaa viidet- tä luokkaa, ja mutkikkaimpaan kuudenteen luokkaan tulevat mm. sanat nainen ja onne- ton.
On selvää, että ulkomaalaisten ja syn- typeräisten suomalaisten vastaukset poik- keavat suuresti toisistaan. Samoin odotuk- senmukaista on, että ulkomaalaisten tuotta- missa muodoissa riimimallien vaikutus on ollut suuri. Vähemmän odotuksenmukais- ta sitä vastoin on, että suomalaisillakin vas- taajilla esiintyy jopa todellisista sanoista vääriä muotoja (ei tosin kovin runsaasti).
Enemmän vaihtelua suomalaisillakin vas- taajilla on sitä vastoin tekosanoissa. Näis- sä vastauksissa voi lisäksi havaita erisuun- taisia tendessejä. Osa muodoista on tuotet- tu produktiivisten morfologisten mallien mukaan, osa riimimallien mukaan, osa eräänlaisella ››sinne päin» -menetelmällä.
Lisäksi vastausmuotojen vierekkäisyys
näyttää ohjanneen vastaajia: astevaihteluton pauko : paukon -suhde on johtanut partitii- vissa muotoon paukkoja (kuten joukko : joukon : joukkoja). Martinin testin lisä- ansiona voikin pitää sitä, että se herättää koko joukon uusia kysymyksiä, joita voisi lähestyä samaan tapaan. Toisaalta on muis- tettava, etteivät tulokset sellaisenaan vält- tämättä kuvaa suomalaisten kielitajua tai uusien sananmuotojen tuottamista. Näin ei Martin toki itsekään ole missään kohdassa väittänyt. Hän päinvastoin korostaa testis- sä tuotettujen sananmuotojen kontekstitto- muutta. Testin tulokset on kokoavasti esi- tetty luvussa 5.6 (››Factors influencing the inflection of context-free words››, s. 124- 130). Pidän tätä lukua hyvin ansiokkaanaja kiintoisana.
Testitulosten rinnalla muiden aineisto- jen osuusjää marginaalisemmaksi vaikka ei välttämättä vähemmän kiintoisaksi. Varsin- kin luku 7 (››lnflection in spontaneous pro- duction››) täydentää testituloksia. Siinä Martin on esitellyt ulkomaalaisten suomen kielen opiskelijoiden suullisesti tai kirjalli- sesti tuottamia sananmuotoja. Osa tässä luvussa käsitellyistä ilmiöistä (esim. erilai- set vartalonvaihtelutapaukset) on periaat- teessa ollut puheena jo testin tuloksia tar- kasteltaessa. Martin on kuitenkin luvuissa 7.2.1 ja 7.2.2 ottanut puheeksi myös sija- päätteiden ja taivutusmorfeemien valintaan liittyviä seikkoja. Näihinjaksoihin sisältyy runsaasti hyvin kiintoisia esimerkkitapauk- sia, mutta niiden käsittely jää jossain mää- rin pinnalliseksi. Kokonaisuuden kannalta nämä alaluvut (samoin kuin luku 7.2.3
››Morphological awareness and conversa- tional co-operation››) ovat jossain määrin ongelmallisia. Ne eivät kuulu tutkimuksen keskeiseen tematiikkaan siinä muodossa kuin Martin on itse sen sivulla 10 rajannut.
Toisaalta niiden karsiminen tutkimuksen ul- kopuolelle olisi ollut vahinko, koska ne täy- dentävät ulkomaalaisten suomenoppimises- ı>
@
ta hahmottuvaa kokonaiskuvaa.
Väitöskirjan kahdessa viimeisessä lu- vussa (››Discussion and conclusions» ja
››Implications for teaching») Martin esittää oman näkemyksensä sekä suomen kielen morfologian kuvaamisesta että sen opetta- misesta ulkomaisille suomenoppijoille.
Kummassakin tapauksessa Martinin oma näkemys on lopulta hyvin eklektinen. Kah- della kilpailevalla kuvaustavalla, sääntö- pohjaisella ja paradigmaattisella menetel- mällä, on etunsaja puutteensa. Kuten Mar- tin sivulla 197 huomauttaa, näiden kahden kuvaustavan suhde on itse asiassa komple- mentaarinen: siinä, missä sääntöpohjainen kuvaustapa ontuu, analogiapohjainen para- digmaattinen kuvaustapa osoittaa vahvuu- tensa ja päinvastoin. Erityisesti paradig- maattinen kuvaustapa sopii tapauksiin, jois- sa yhdestä perusmuodosta lähtevä sääntö- kuvaus johtaa hyvin mutkikkaisiin ja luon- nottomiin sääntöihin (esim. kiuas-tyyppis- ten sanojen kuvauksessa).
Sama eklektisyys koskee myös taivu- tusmuotojen opettamista: jos muodot jou- dutaan tuottamaan kovin mutkikkaiden sääntöjen avulla, on parempi käyttää para- digmaattisia taivutusmalleja. Toisaalta taas yksinkertaisemmat taivutussuhteet on mie- lekästä sekä kuvata että opettaa perusmuo- tojenja sääntöjen avulla. Vaikka Martin ei tällä tavoin ota jyrkkää kantaa eri kuvaus- tapojen puolesta tai niitä vastaan, hän peri- aatteessa päätyy konnektionististen näke- mysten kannattajaksi. Hänen mukaansa luontevinta on lähteä oletuksesta, jonka mukaan suomen kielen sanojen vartalot edustuvat muistissa allomorfeina, joihin pääteainekset liitetään. Kaikkiaan Martinin
››eklektinen lähestymistapa» vaikuttaa sekä mielekkäältä että käytännölliseltä.
Martinin väitöskirja sisältää monia kiin- toisia jatkotutkimusten aiheita. Yksi niistä liittyy kielellisten muotojen hyväksyttävyy- teen. Kysymys yksilöllisen variaation ja
yhteisöllisen variaation suhteesta on tuttu kaikille murteen ja puhekielen tutkijoille, ja sitä on pohtinut paitsi Hannele Dufva myös mm. Anna-Riitta Lindgren Pohjois-Norjan kveenimurteiden verbintaivutusta käsittele- vässä väitöskirjassaan. Käytännössä usein on vaikea ratkaista, mitkä sinänsä mahdol- liset muodot kuuluvat suomen kielen nor- maaliin variaatioon (esim. parhaillaan yleis- tyvinä innovaatioina), mitkä taas ovat sel- vemmin satunnaisia lapsuksia. Ulkomaa- laisten käyttämän välikielen osalta ongel- ma on vielä vaikeampi, koska osa heidän tuottamistaan muodoista voisi olla periaat- teessa mahdollisia, vaikka kukaan suoma- lainen ei niitä välttämättä olisi todistettavas- ti käyttänytkään.
Toisaalta Martinin testiaineisto osoitti, että myös suomalaisen vertailuryhmän jä- senet tuottivat muotoja, joita tuskin moni- kaan koskaan käyttäisi todellisessa puhees- saan. Kuitenkin näiden ››todellisuudessa käyttämättömien>› muotojen välillä näyttäi- si vallitsevan erilaisia aste-eroja: toiset muodot ovat ››mahdottomampia>› kuin toi- set. Tällaisten aste-erojen ja niiden syiden tarkempi tutkiminen antaisi puolestaan vih- jeitä esim. erilaisten konnektionististen pro- sessien luonteesta. Olisikin tärkeää, että Martinin aloittamia testejä jatkettaisiin myös äidinkielisten suomalaisten kanssa.
Maisa Martinin väitöskirja on monella tapaajuuri nyt hyvin ajankohtainen. Vieraan kielen oppimiseen ja opettamiseen liittyviä kysymyksiä on viime aikoina pohdittu sekä meillä että muualla maailmassa. Tähän on meillä keskeisenä syynä ollut maahanmuu- ton vilkastuminen ja siihen liittyvä suomen kielen opetuksen tarve. Muutos on ollut niin nopea, ettei tutkimus ole ehtinyt seurata käytännön tarpeiden mukana. Oppikirjoja on jouduttu laatimaan ilman, että niiden tekijät olisivat voineet rakentaa kielenoppi- mista käsittelevän tutkimuksen varaan. Tie- dossa on ollut, että suomen kielen morfo-
logian omaksuminen on lcieltämme opiske- levalle ulkomaalaiselle vaikeaa, mutta näi- den vaikeuksien perimmäisiä syitä ei ole selvitetty. Tässä mielessä Martinin väitös- kirja on uraa uurtava työ, jolle toivoo no- peaa jatkoa.
Mutta Martinin työllä on laajempaakin merkitystä. Tähänastisessa vieraan kielen oppimiseen liittyvässä kansainvälisessä keskustelussa on lähdetty paljolti morfolo- gialtaan köyhien indoeurooppalaisten kiel- ten pohjalta. Martinin väitöskirja avaa uu- sia näkökulmia tähän keskusteluun ja an- taa aihetta miettiä sitä, mitkä ongelmat ovat kielikohtaisia, mitkä yleisemminkin vie- raan kielen oppimiseen liittyviä.
Ajankohtaiseksi Martinin väitöskirjan tekee lisäksi se, että kielen osa-alueista morfologia on jälleen noussut yleiskielitie- teellisessä keskustelussa aallonharjalle.
Monet asiat, joista 1970-luvulla kiivaasti väiteltiin (mm. säännön ja analogian suhde), ovatjälleen palanneet kiistanaiheiksi, tosin jossain määrin muuntuneina mutta perim- mältään pitkälti samoina. Myös meillä Suo- messa morfologian harrastus on 1990-luvul- la selvästi vilkastunut ja monipuolistunut.
Martinin väitöskirja on painava puheenvuo- ro myös tähän keskusteluun. Vaikka lopul- lista synteesiä erilaisten suomen kielen morfologisten kuvausmallien kesken ei ehkä olekaan syntynyt, tuloksena on ollut suuri joukko uusia havaintojaja virikkeitä, ei vähiten kokeellisen morfologian alalla.
HEIKKI PAUNONEN Tampereen yliopisto,
Suomen kielenja yleisen kielitieteen laitos, PL 607, 33101 Tampere
VALKEALA ENNEN VALKEALAA jA NEVANSUU ENNEN PIETARIA
Saulo Kepsu Valkealan asuttaminen- Valkealan historia l s. 87-456.\/alkealan kunta I990.
ISBN 952-90- I 424-4.
Saulo Kepsu Pietari ennen Pietaria. Nevansuun vaiheita ennen kaupungin perustamista. Suo- malaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 608. SKS, Helsinki I995. l28 s. ISBN 95l-7l7- 804-2.
Paikallinen mutta ehkä vain asuttajien suvussa säilynyt perimätieto Valkea- lan Skipparilan asutuksen synnystä kertoo seuraavaa: ››Virolahlelt tul asukas [kaksine poikineen]. Toisen pan Nissiläh. Se ol nuu- ka nissi ja toinen ol kevahlos. Män kevah- los Kepsullen [sanoi isä toiselle pojistal»
Tämä tieto sisältyy jo Saulo Kepsun suo- men kielen pro gradu -tutkielmaan Valkea-
lan Skipparilan nimistöstä ( 1964), mutta se löytyy myös hänen väitöskirjastaan Pohjois- Kymenlaakson kylännimet (1981) sekä vuonna 1990 ilmestyneestä Valkealan his- torian I osasta. josta suurimman osan täyt- Saulo Kepsun kirjoittama 369-sivuinen jakso Valkealan asuttaminen.
Koska Kepsu on harvinainen sukunimi, lukijan on helppo arvata, että kirjoittajan
D
viRıTTAiA2/1090
