Jääkiekkoliiga NHL:n peli- ja katsomokulttuuri

(1)

JÄÄKIEKKOLIIGA NHL:N PELI- JA KATSOMOKULTTUURI

Jasu Salminen Pro gradu -tutkielma Perinteentutkimus Itä-Suomen yliopisto Tammikuu 2016

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School

Humanistinen osasto Tekijät – Author

Jasu Salminen Työn nimi – Title

Jääkiekkoliiga NHL:n peli- ja katsomokulttuuri

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pages

Perinteentutkimus Pro gradu –tutkielma X 11.1.2016 95

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Tutkimuksen kohteena on etsiä kirjoittamattomia sääntöjä jääkiekkoliiga NHL:stä, sekä havainnollistaa niiden esiintymistä käytännön esimerkein. Lisäksi tarkastelen NHL-pelaajien, ja pelin ympärillä pyöri- vää taikauskoa ja kirouksia, sekä selvitän miten pelaajat niihin suhtautuvat. Kolmantena kohteena on tutkia ja esitellä millaista yhteisökulttuuria liigan sisällä esiintyy, eli miten katsojat osallistuvat ja reagoivat ottelutapahtumiin.

Kirjoittamattomista säännöistä on kirjoitettu artikkeli The Hockey News -lehteen vuonna 2004, ja tuo artikkeli on käännetty tuolloin suomen kielelle Helsingin Sanomien NHL-toimittajan Jouni Niemisen toimesta. Artikkeli esittelee 73 kirjoittamatonta sääntöä, ja sitä on tässä työssä tarkasteltu ja täydennetty Niemisen blogitekstien avustuksella.

Tutkimus on toteutettu kirjoittamattomien sääntöjen osalta siten, että Niemisen kääntämästä vuoden 2004 sääntölistasta jokainen kohta on käyty läpi. Samalla on todettu sääntöjen ajantasaisuus, ja listaa on päivitetty Jouni Niemisen blogista löytyvillä säännöillä, joita ei esiinny vuoden 2004 listalla, vaikka ne olisivat tuolloin jo olleetkin niin sanotusti olemassa. Rituaalien, taikauskon ja yhteisökulttuurin kohdalla Niemisen blogien lisäksi toisena aineistona on Pro Hockey -lehtien vuosikerrat. Lehtiaineisto on käy- ty läpi näitä aihealueita sisältäviä kirjoituksia etsien.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta NHL:ssä esiintyvän vahva ja laajasti tiedostettu kirjoittamattomien sääntöjen verkosto. Pelaajat vaikuttavat selkeästi noudattavan näitä äänettömiä käyttäytymismää- räyksiä, ja sääntöjä rikkoville löytyy rangaistuskeinoja. Pelaajilla esiintyy toisiinsa nähden vaihteleva määrä erilaisia rituaaleja ja uskomuksia, joita he noudattavat päivittäin. Osa nimeää sen taikauskoksi, mutta yleistä hyväksyntää taikauskoisuus ei ilmiön nimenä kuitenkaan saavuta. Katsojilla on omia tot- tumuksiaan ottelutapahtumien suhteen ja jotkut katsomoperinteet voivat olla vuosikymmeniäkin vanho- ja. Myös katsomoperinteisiin sisältyy omia kirjoittamattomia sääntöjään, joiden mukaan niiden toteutta- jien tulee toimia.

Avainsanat – Keywords

Jääkiekko, kirjoittamattomat säännöt, taikausko, rituaalit, NHL

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School

School of Humanities Tekijät – Author

Jasu Salminen Työn nimi – Title

The game and spectator culture in the ice hockey league NHL

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä –

Date Sivumäärä – Number of pag- es

Perinteentutkimus Master’s thesis X 11.1.2016 95

Minor’s thesis Bachelor’s thesis Subject related studies Tiivistelmä – Abstract

The subject of this research is to find the unwritten rules of ice hockey league NHL and to demonstrate the appearance of them with examples. Also is viewed the superstitions and curses within the game and the NHL players and researched how the players deal with them. The third subject is to research and demonstrate what kind of community culture there is within the league, how the spectators participate and react to the game events.

There is an article about unwritten rules written for the Hockey News –magazine in 2004, and that article was then translated into Finnish by Jouni Nieminen, a NHL-reporter for Helsingin Sanomat.

The article presents 73 unwritten rules that have been viewed and completed with support from Nieminen’s blog texts.

In this research every one of the rules from 2004 list have been reviewed. At the same time has been stated the currency of the rule in question. The list of rules has been updated with the additional rules found from Nieminen’s blog, since all rules were not on the original list, even though the rule itself has existed in 2004. The Pro Hockey –magazine volumes have been used as additional material along with Nieminen’s blog, regarding superstitions, rituals and community culture. The magazine material has been looked through searching articles concerning the area in question.

Based on this research can be stated that there exists a strong and widely recognized network of unwritten rules. The players clearly appear to follow these silent rules of conduct and there are ways to punish the ones who fail to obey. The players have varied amounts of different rituals and beliefs that they follow on daily basis. Some name it superstition, but superstition as a term does not get a general approval. The spectators have their own routines regarding the game events and some traditions in the seats can be as old as decades. For the spectators there is also a set of unwritten rules and traditions that they must follow.

Avainsanat – Keywords

Ice hockey, unwritten rules, superstition, rituals, NHL

(4)

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO 1

1.1 Lähtökohdat 1

1.2 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset 5

1.3 Tutkimuksen näkökulmat 6

1.3.1 Kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt 7

1.3.2 Yhteisö- ja ryhmäkäyttäytyminen 9

1.3.3 Maagiset menettelyt, rituaalit ja taikausko 12

1.4 Tutkimusaineisto 15

1.5 Tutkimuksen etiikka 17

2 KIRJOITETUT JA KIRJOITTAMATTOMAT SÄÄNNÖT NHL:SSÄ 18

2.1 Kirjoittamattomien sääntöjen johdanto 18

2.1.1 Kaukalossa pelin aikana pelaamiseen liittyvät säännöt 19

2.1.2 Pukukopissa esiintyviä sääntöjä 33

2.1.3 Tien päällä 38

2.2 Tappelut 39

2.3 Tappeluiden kirjoittamattomat säännöt 44

3 YHTEISÖKULTTUURI, PERINTEET, TAIKAUSKO JA NYKYMAGIA 51

3.1 Taikausko, maagiset menettelyt ja rituaalit 51

3.2 Taikauskon kirjoittamattomat säännöt 54

3.3 Kiroukset 57

3.4 Pelinumerot 60

3.5 Katsomokulttuuri ja yleisön osallistuminen ottelutapahtumiin 66

3.6 Kiekkohullu Montreal 78

4 YHTEENVETO 82

LÄHTEET 86

Tutkimusaineisto 86

Tutkimuskirjallisuus 90

(5)

1. JOHDANTO

1.1 Lähtökohdat

Pro gradu -tutkielmassani tutkin jääkiekkoliiga NHL:ää ja siihen liittyvää kulttuuria ja sitä, mitkä tekijät säätelevät pelin kulkua lajin virallisten sääntöjen lisäksi. Tutkin myös millaisia yhteisöllisiä käytäntöjä ja perinteitä katsojat luovat kannattamansa joukkueen ympäril- le. Liiga on perustettu lähes sata vuotta sitten. Tuona aikana on syntynyt tapoja, jotka ovat siirtyneet pelaaja- ja katsojasukupolvilta toisille pääosin suullisena perimätietona.

Yksi merkittävimmistä perinteistä on kirjoittamattomat säännöt. Niiden noudattaminen muodostaa NHL-jääkiekon sisällä oman sosiaalisen maailmansa ja vaikuttaa yksittäisen pelaajan käyttäytymiseen lajin ympärillä. Osa kirjoittamattomista säännöistä on selkeästi nähtävissä jäällä ja niitä esiintyy jokaisessa ottelussa. Ne aiheuttavat usein oman sivu- juonensa ottelun kulkuun ja muodostavat yksittäisten pelaajien tai joukkueiden välisiä ta- pahtumaketjuja, joiden havaitseminen ja seuraaminen luo syvyyttä ottelun katselukoke- mukseen.

Jääkiekko on kiinnostanut minua katsojan näkökulmasta siitä saakka, kun aloitin sen pe- laamisen 1995. Tuolloin NHL:n seuraaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin tänä päivänä. Kerran viikossa tuli televisiosta NHL Weekly -niminen ohjelma, jossa käytiin läpi tärkeimmät tapahtumat ja suomalaispelaajien edesottamukset. Lisätietoa tarjosi Inside Hockey -lehti, joka tunnetaan nykyisin Pro Hockey:na. Joukkueiden kokoonpanoja ja pe- laajien tilastoja pystyi oppimaan lisäksi tietokonepeleistä ja keräilykorteista, mutta suorien otteluiden näkeminen televisiosta oli harvinaista. Kirjoittamattomat säännöt ja niiden noudattaminen on osa jääkiekko-otteluita ammattilaissarjojen lisäksi alasarjoissakin, jota to- densin keväällä 2012 kandidaatin tutkielmassani Kirjoittamattomien sääntöjen tuntemus Pohjois-Karjalaisessa jääkiekkojoukkueessa.

(6)

NHL on lyhenne sanoista National Hockey League, joka on englantia ja tarkoittaa suomek- si Kansallista Jääkiekkoliigaa. Se on perustettu 1917 ja sitä pelataan Pohjois-Amerikassa, USA:n ja Kanadan maaperällä. Sitä pidetään yleisesti jääkiekon korkeimpana sarjatasona.

NHL:ää oli perustamassa viisi joukkuetta, mutta vuosikymmenten aikana liigassa on nähty useita laajennuksia, joiden seurauksena joukkuemäärä on tällä hetkellä 30. Montreal Cana- diens ja Toronto Arenas kuuluivat viiteen perustajaseuraan, ja ne pelaavat liigassa yhä ny- kyisinkin. Arenasin nimi on tosin ollut vuodesta 1927 lähtien Maple Leafs.

Liigan 30 joukkuetta on jaettu maantieteellisin perustein konferensseihin siten, että Länti- sessä Konferenssissa pelaa 14 joukkuetta ja Itäisessä 16. Jokainen joukkue pelaa runkosar- jakauden aikana 82 ottelua, joiden jälkeen sekä idässä, että lännessä kahdeksan parasta pisteillä mitattuna selviää pudotuspeleihin. Pudotuspelit pelataan cup järjestelmällä ja en- simmäisten kolmen kierroksen aikana ratkaistaan Itäisen ja Läntisen Konferenssin mestarit.

Jäljelle jääneet kaksi joukkuetta kohtaavat toisensa cupin finaaleissa ja voittajasta tulee NHL:n mestari. Liiga on suljettu, joten siihen ei voi pelaamalla nousta, eikä siitä voi pudo- ta.

Otteluiden kulkua valvoo kentällä neljä tuomaria, jotka puuttuvat tapahtumiin NHL:n virallisen sääntökirjan ohjeistamalla tavalla. Nuo NHL:n säännöt ovat yksi versio jääkiekon säännöistä, eivätkä ne eroa suuresti esimerkiksi suomalaisen pääsarjan Liigan säännöistä.

Merkittävin ero on mahdollisesti kaukalon koko, joka on NHL:ssä reilusti Euroopassa to- tuttua kapeampi. Tuo ahtaampi tila vaikuttaa pelin fyysisyyteen ja hyökkäyspelin suoravii- vaisuuteen, kun kaikki tapahtuu pienemmällä pinta-alalla. Myös tappeluista tuomittavat väkivaltaisuus rangaistukset ovat NHL:ssä selkeästi Eurooppaa lievemmät. Pohjois- Amerikan sarjoissa on tapana tuomita tappeluun osallistuneille viiden minuutin rangaistukset, kun esimerkiksi Liigassa tappelijat joutuvat jättämään ottelun kesken ja usein seuraa- vakin menee ottelurangaistusta kärsiessä katsomon puolella.

NHL on vaikuttanut merkittävällä tavalla muiden maiden kiekkokulttuureihin. Kanadalai- set ovat pitäneet peliä omanaan siitä saakka, kun sen pelaaminen Kanadassa alkoi. Neuvos- toliiton nousu jääkiekon toiseksi mahtimaaksi 1950-luvulta lähtien loi maiden välille suuria jännitteitä ja otteluissa oli pelin lisäksi kyse myös politiikasta ja kansallisesta identiteetistä.

(Kivinen, Mesikämmen, Metsä-Tokila 2000: 34.) Keskinäisten otteluiden tasaisuus tarjosi

(7)

molemmille maille oppia toisen joukkueen hyvistä, sekä heikoista puolista ja sitä kautta itse pelikin meni kehityksessään eteenpäin. NHL-joukkueet tavoittelivat Neuvostoliiton pelaajia pelaamaan Pohjois-Amerikkaan, mutta vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1991 pelaajat pääsivät liikkumaan vapaasti länteen.

NHL:n vaikutus muiden maiden jääkiekkoiluun näkyy esimerkiksi siten, että nuoret pelaajat pyrkivät nostamaan voimatasoaan yli kotimaisen sarjansa vaatiman määrän pärjätäk- seen fyysisesti haastavammassa NHL:ssä. Lehti The Globe And Mail laski lokakuussa 2013 NHL pelaajien keskipituuden olevan noin 187cm ja painon 92,4 kiloa. (Mirtle 2013).

Liigapelaaja oli kaudella 2010-11 Liigan virallisten verkkosivujen mukaan (tuolloin vielä SM-Liiga) keskimäärin 183cm pitkä ja painoi 86 kiloa. (Liiga.fi, 2010). Tilastot eivät ole keskenään samalta vuodelta, joten ovat näin ainoastaan suuntaa antavia.

Pohjois-Amerikassa suuret urheilulajit kehittyivät jo hyvin varhain kaupallisiksi. Suurista palloilulajeista baseball muotoutui USA:ssa varhaisimmin ammattilaisuuteen perustuvaksi.

Ensimmäinen täysammattilaisjoukkue Cincinnati Red Stockings nähtiin jo vuonna 1869.

Baseballin Kansallinen liiga (National League) perustettiin vuonna 1876, kun huomattiin lipputulojen olevan merkittävä tulonlähde. Sen vaikutus ulottui myös jääkiekkoon, kun kenttien vuokraamiset ja lippujen myynti näytös- ja sarjaotteluihin toivat taloudellisen vai- kutuksensa jääkiekkotoimintaan. Jääkiekko kehittyi Pohjois-Amerikassa taloudelliselle pohjalle samalla tavalla, kuin jalkapallo Englannissa tai amerikkalainen jalkapallo ja jo mainittu baseball Yhdysvalloissa. Alkuun lipputuloista saatu ylijäämä lahjoitettiin hyvän- tekeväisyyteen, mutta jo varsin pian siirryttiin tavoittelemaan järjestelmällisesti taloudellis- ta voittoa palkattujen henkilökuntien myötä. (Valkonen 1997: 25–26.)

NHL on laajentunut Yhdysvalloissa tarkoituksellisesti mahdollisimman laajalti saavuttaak- seen uusia markkina-alueita. Joissakin osavaltioissa laji on ollut saapuessaan asukkaille täysin vieras, eivätkä katsojat ole välttämättä tunteneet pelin sääntöjä entuudestaan tulles- saan katsomaan otteluita paikanpäälle. Tunnelman ero tuollaisen katsomon ja perinteisten kiekkoseutujen katsomoiden välillä on merkittävä, mutta voi tuoda katsomokulttuuriin myös jotain täysin uuttakin kehittyessään. Katsojakapasiteeteiltaan NHL-hallien koot aset- tuvat välille noin 15 000 ja 24 000 katsomopaikkaa.

(8)

Pelaajiston puolella tilanne eroaa katsomoista. Jokaisen joukkueen pelaajistosta suuri osa on kanadalaisia ja he luovat enemmistönä tutun kiekkokulttuurinsa joukkueeseen huolimatta siitä, missä kaupungissa joukkue pelaa. Tämä luo pohjan sille, että pelaajien käyttäyty- minen ottelutilanteissa on keskenään hyvin samankaltaista kaikkialla liigan sisällä alueelli- sista eroavuuksista huolimatta. Vaativimmat kotiyleisöt ja fanaattisimpien kiekkokaupun- kien valtaisa mediajulkisuus on joillekin pelaajille liikaa kestettäväksi. Osa pyrkii tarkoituksella rauhallisemmille seuduille, joissa heitä ei tunnistettaisi kaduilla ja joissa he saisi- vat pelata paineettomammin. Toisaalta taas onnistuminen noissa isoissa parrasvaloissa tekee pelaajista suuria sankareita heidän loppuiäkseen.

Taloudellisesti alueet ja joukkueet eroavat toisistaan merkittävästi. Halvimmat joukkueet ovat myyntiarvoltaan alle 200 miljoonaa kalleimman ylittäessä miljardin. Joukkueiden suosion ja alueiden kiekkokulttuurien eroista johtuen pääsylippujen hinnatkin vaihtelevat rajusti. Phoenix Coyotesin ottelulippujen hintojen keskiarvo oli helmikuussa 2013 noin 40 dollaria, kun taas Toronto Maple Leafsin peleihin keskihinta oli noin 125 dollaria. Keski- hintaan on laskettu yleisimpien lippukategorioiden hintojen keskiarvo. (TeamMarketing- Report 2013.)

NHL:ssä joukkueilla on käytössään pelaajapalkkioiden yhteissummaa rajoittava palkkakat- to. Joukkueiden omistajat määrittelevät minkä verran rahaa laittavat joukkueensa pelaaja- budjettiin. Kaikki omistajat eivät panosta joukkueisiin suurinta sallittua rahamäärää, vaan osa joukkueista liikkuu palkkakaton sijaan lähempänä palkkalattiaa, joka tarkoittaa alinta mahdollista summaa, joka jokaisen joukkueen on vähintään maksettava yhteensä pelaajilleen. Osalle omistajista joukkue on pelkkä taloudellinen sijoitus, eivätkä he koe tarvetta tavoitella pelillistä menestystä, mikäli joukkue tuottaa rahallista voittoa muutenkin. Osa omistajista taas on upporikkaita faneja, jotka ovat valmiita syytämään varantojaan joukkueen edun saavuttamiseksi.

Osa urheilukulttuuria on myös katsojien ja fanien vaikutus ottelutapahtumiin, sekä pelaajiin. Pelaajat ja pelitapahtumia järjestävät tahot vastavuoroisesti vaikuttavat siihen millai- sen kokemuksen katsojat pelistä saavat. NHL on kahden viimevuosikymmenen aikana laajentunut Arizonan ja Tennesseen kaltaisille seuduille, joissa ei ole entuudestaan pohjaa jääkiekon seuraamiselle. Kotiyleisöt poikkeavat siis liigan sisälläkin toisistaan merkittäväs-

(9)

ti. Myös näille jääkiekolle vieraammillekin seuduille on kuitenkin ehtinyt kehkeytyä jo omia perinteitään, joita tulen työssäni käsittelemään.

1.2 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset

NHL-kulttuuriin liittyvää toimintaa puitteistaa pitkä historia ja perinteiden vaaliminen.

Liigalla on viralliset, kirjoitetut säännöt ja vuorovaikutus yleisön kanssa, jotka osaltaan säätelevät tätä kulttuuria. Jääkiekko on joukkuelaji, joten eri kulttuureista tulevat ja eri äi- dinkieltä puhuvat pelaajat pyrkivät sulautumaan mahdollisimman tiiviiksi yhteisöksi, jotta joukkue menestyisi parhaalla mahdollisella tavalla. NHL:n tekee kiinnostavaksi tutkia muun muassa se, että miljoonapalkkioiden, adrenaliinin, kaksinkamppailujen ja menestys- paineiden yläpuolella vaikuttaisi olevan jokin yleisesti hyväksytty taho, jonka kunnioitus on niin suurta, että se pystyy pitämään järjestystä pelikentillä yllä paikoitellen lajin virallista sääntökirjaakin tehokkaammin. Tuo taho on kirjoittamattomien sääntöjen koodisto. Se on jääkiekossa laajalti tunnettu joukko toimintamalleja, jotka ohjaavat pelaajien käytöstä.

Kirjoittamattomia sääntöjä koskevaa tutkimuskirjallisuutta ei ole helppoa löytää. Erilaisia listauksia, joissa sääntöjä esitellään ja laitetaan jonkinasteiseen hauskuusjärjestykseen, on helpommin tavoitettavissa. Tappeluiden osalta kirjoittamattomista säännöistä on kirjoitettu enemmän kuin muista pelin osa-alueista, joilla sääntöjä ilmenee. Esimerkiksi lähes 50 bestselleriä urheilusta kirjoittaneen Ross Bernsteinin kirjoista yksi (Bernstein 2006) kertoo NHL:n tappeluiden koodistosta ja kostamisesta. Bernsteinin lisäksi tappeluiden koodistoa on käsitelty laajasti myös Jukka Suutarin suomenkielisessä teoksessa Sami Helenius: Seit- semäs puolustaja (WSOY).

Jokainen peli on jännittävä tilanne, jossa kullakin pelaajalla on mahdollisuus onnistua tai epäonnistua. Tästä syystä pelaajien keskuudessa esiintyy runsaasti tapoja, rituaaleja ja taikauskoa, joiden avulla he luovat eräänlaista turvallisuuden tunnetta valmistautuessaan otte- luihin. Tapojen kirjo on rikasta, joten on kiinnostavaa selvittää tarkemmin millaisista tot-

(10)

tumuksista pelaajien keskuudessa on kyse ja kuuluvatko ne yleisiin nykymagian piirissä esiintyviin yleistyksiin, jollaisia esiintyy laajalti muuallakin, kuin huippu-urheilun parissa.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista tapakulttuuria NHL:n toimintaan liittyy.

Kohteena on: 1. Etsiä kirjoittamattomia sääntöjä jääkiekkoliiga NHL:stä, sekä havainnollistaa niiden esiintymistä käytännön esimerkein. 2. NHL-pelaajien ja pelin ympärillä pyö- rivä taikausko ja kiroukset. Selvitän millaisia rituaaleja ja uskomuksia pelaajilla on, sekä miten he niihin suhtautuvat. 3. Yhteisökulttuuri. Millaista yhteisökulttuuria liigan sisällä esiintyy, eli miten katsojat osallistuvat ja reagoivat tapahtumiin.

Kirjoittamattomia sääntöjä esiintyy kaikkialla ryhmissä ja yhteisöissä. Esittelen tutkimusta ihmisen ryhmäkäyttäytymisestä saadakseni selvyyttä sille, miksi ja miten kirjoittamattomia sääntöjä esiintyy urheilussa ja tässä työssä eritoten jääkiekossa. Taustatietona ryhmäkäyt- täytymiselle käytän Juhani Tiuraniemen (1993) kirjaa Yksilö, ryhmä, organisaatio. Vaikka yleensä jääkiekko on pelaajilleen kutsumus, niin ammattilaisliigana NHL on työpaikka pelaajille siinä missä muutkin yritykset, joissa työntekijöille maksetaan palkkaa.

1.3 Tutkimuksen näkökulmat

Nykymagia on virallisempi termi tapauksille, joita jääkiekossa kutsutaan taikauskoksi.

Kirjoittamattomat säännöt taas edustavat suullisena perinteenä opittua kulttuuria, joka sää- telee esimerkiksi ryhmän jäsenten välistä hierarkiaa. Kokonaisuudessaan kyseessä on yh- den lajin kehityksen matka perustamisesta nykypäivään, joten sen osa-alueiden sisälläkin on kyse perinteiden muodostumisesta. Siksi se sopii hyvin lähestyttäväksi perinteentutki- muksen metodein. Lähestyn NHL-kulttuuria näistä näkökulmista: kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt, yhteisö- ja ryhmäkäyttäytyminen, maagiset menettelyt ja rituaalit sekä yhteisökulttuuri.

(11)

1.3.1 Kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt

Merkittävin peliä säätelevä tekijä jääkiekossa on sääntökirja. Säännöt ovat muokkautuneet vuosikymmenten aikana vastaamaan aina pelin sen hetkisiä vaatimuksia. Kirjoitetut sään- nöt luovat ottelutapahtumille pohjan, jonka mukaan pelaajat tietävät mitä kentällä saa tehdä ja mikä on vastaavasti kiellettyä. Pelissä pyritään lyömään pelivälineenä toimiva kiekko vastustajan maaliin ja estämään vastassa olevaa joukkuetta tekemästä samoin. Vastustajan estelyyn on toki useita keinoja, mutta osa niistä on lajin säännöissä kielletty.

Kirjoittamattomat säännöt täydentävät niitä aukkoja, jotka sääntökirja jättää. Kirjoittamat- tomat säännöt edustavat myös yleistä kunnioitusta lajia, sen historiaa ja kanssapelaajia kohtaan tavoilla, joita virallinen sääntökirja ei pelaajilta edellytä. Pelattaessa voitoista ja mestaruuksista otteet kovenevat ja voitontahto ajaa pelaajat moraalinsa rajamaille. Tuoma- rien tuomitsemat rangaistukset eivät riitä aina pelotteeksi karsimaan pelaajien epäurheili- jamaista käyttäytymistä ottelutilanteissa, jolla he uskovat saavuttavansa joukkueelleen etua. Likaisuuksia estämään kehittynyt kirjoittamattomien sääntöjen koodisto on eräänlai- nen lajia puhtaana pitävä järjestelmä, joka kitkee tuomareitakin tehokkaammin laittomia otteita, käyttäen pelotteenaan väkivallan uhkaa. Pelaajat ovat tietoisia, että rumista teoista joutuu aina vastuuseen ja tilit tasataan ennemmin tai myöhemmin tappelun muodossa.

Tappelut toimivat siis pelotteena ja ovat siten yksi tärkeä osa kirjoittamattomia sääntöjä.

Kuten edellä jo mainittiin, lajina jääkiekko NHL:ssä eroaa jonkun verran siitä, millaisena se tunnetaan Suomessa. Tappelut pelissä ovat siis näkyvä ero eurooppalaiseen jääkiekkoon verrattuna. Ne ovat virallisen sääntökirjan mukaan periaatteessa kiellettyjä NHL:ssäkin, sillä niistä seuraa viiden minuutin rangaistus, jonka aikana rangaistu pelaaja joutuu seu- raamaan ottelun kulkua rangaistusaitiosta käsin. Ne ovat siis rangaistavien tekojen listalla siinä missä kampitus tai huitominenkin. Niiden hyväksyntää ja tiettyä sallimista ilmentää kuitenkin rangaistuksen suhteellinen vähäisyys. Istuttuaan viisi minuuttia jäähyllä pelaaja voi tulla kentälle tappelemaan uudestaan. Esimerkiksi Suomessa tappelut ovat kiellettyjä ja niistä joutuu välittömästi ulos pelistä. NHL:ssäkin useasti samassa ottelussa tappeleva laitetaan lopulta ottelusta sivuun.

(12)

Pelissä näkyvänä elementtinä mukana olevat tappelut kuuluvat Pohjois-Amerikassa jää- kiekkokulttuuriin eri tavalla kuin mihin Suomessa on kotimaisen jääkiekon ympärillä totut- tu. Aihe on sikäli ajankohtainen, että tappelut vaikuttavat aiheuttavan nyt enemmän kes- kustelua Pohjois-Amerikassakin kuin aikaisemmilla kausilla ja etenkin Suomessa aihe on tällä hetkellä paljon esillä. Tappeluiden viihdearvo on bisneksen kannalta merkittävä, mutta se juuri on yksi huomattava syy niiden vastustajien silmissä kyseenalaistaa tappelujen kuuluminen lajiin. Useimmiten tappelut kuitenkin johtuvat pelin sisällä tapahtuvista syy- ja seuraussuhteista, eikä niillä ole juurikaan tekemistä viihteen kanssa, joka on tilanteessa väistämättä syntyvä sivutuote. Haluan tuoda tappeluita esiin siinä valossa, joissa ne tällä hetkellä lajiin kuuluu ja korjata vääristynyttä kuvaa, jonka niistä helposti median välityk- sellä saa.

Tappelukulttuurin vieraus kotimaisessa jääkiekossamme selittyy, kun tarkastelee lajin ran- tautumista Suomeen. Ensimmäisen kerran jääkiekon kaltaista peliä kokeiltiin jo 1900- luvun vaihteessa. Professori Leonard Borgström toimi tuolloin lajin puuhamiehenä, mutta hänen yrityksensä tehdä uudesta pelistä suosittu tyrehtyi jääpalloilijoiden tekemään vasta- rintaan. 25 vuotta myöhemmin insinööri Yrjö Salminen alkoi ajaa asiaa uudelleen parem- malla menestyksellä. Hän järkeili jääkiekon olevan taloudellisestikin hyvä vaihtoehto suo- situlle jääpallolle, koska kenttä oli huomattavasti pienempi ja vaati näin ollen myös vä- hemmän valaisimia. (Kivinen, Mesikämmen, Metsä-Tokila 2000: 47.)

Seurat olivat tuolloin köyhiä, joten vaihto jääpallosta jääkiekkoon helpotti niiden taloutta.

Joulukuussa 1926 Salminen oli hankkinut ulkomailta kasan jääkiekkomailoja, jotka hän rojautti tamperelaiselle luistinradalle lausuen ikään kuin alkusanat suomalaiselle jääkiekol- le: ”Pelakkaa pojat”. Monissa Euroopan maissa oli jo voimakas jääpallo- ja jalkapallokult- tuuri. Jääkiekkojoukkueita perustettaessa pelaajat kasattiin noista joukkueista, pääosin jää- pallon puolelta. Yleisö tunsi pelaajia näin ollen jo ennalta ja se edesauttoi katsojien kiinty- mistä uuteen lajiin. Koska jääpallossa oli jo oma lajikulttuurinsa, se siirtyi pelaajien myötä myös jääkiekon ympärille. (Kivinen, Mesikämmen, Metsä-Tokila 2000: 47.)

Jalkapallon ja jääpallon seurauksena Euroopassa ei myöskään vierastettu pelata jääkiekkoa hieman isommillakin kentillä. Koska jääpallossa rajut vartalotaklaukset olivat kiellettyjä, se vaikutti myös jääkiekon kehitykseen. Tärkeimmät ominaisuudet katsottiin olevan nope-

(13)

us ja taito. Näille ominaisuuksille olikin tilaa, kun pelattiin hieman isommilla kentillä kuin mihin laji oli alun perin suunniteltu. Kanadassa taas ei ollut jääpallon tapaista peliä entuudestaan, joten jääkiekko säilyi alkuperäisessä muotissaan voimakkaita otteita sisältävänä lajina. Pieni pelialue ja voimakas kilpailumentaliteetti loivat pelistä fyysisen. Kilpailua syntyi alusta asti, jolloin piti olla myös henkisesti kova pysyäkseen menossa mukana. Poh- joisen ankarissa oloissa pelin rajuus heijasti osaltaan koko maanosan kulttuuria, jossa yksi- lön taitoa tärkeämpää oli voitto. Keinolla millä hyvänsä.

Pohjois-Amerikan jääkiekosta tutut elementit kuten fyysisyys ja tietynlainen aggressiivi- suus vastustajan pelotteluineen jäivät tästä syystä pois ja selittää pitkälti tappelukulttuurin eroavuuden Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä. (Kivinen, Mesikämmen, Metsä-Tokila 2000: 18–19,47.)

1.3.2 Yhteisö- ja ryhmäkäyttäytyminen

Kirjoittamattomista säännöistä suuri osa pohjautuu yleisistä käytösmalleista ja etenkin kaukalon ulkopuolelle sijoittuvia sääntöjä voi havaita missä tahansa muussakin työympä- ristössä kuin ammattilaiskiekossa. Liikuntasosiologian emeritusprofessori Kalevi Heinilä kuvailee asiaa seuraavasti:

Osa urheilun eettisistä säännöistä on kirjoittamattomia rehdin pelin ja oikean urheilu- hengen mukaisia käyttäytymisperiaatteita, jotka tähdentävät humanistisia arvoja ja niiden mukaista suhtautumista kanssa- ja vastapelaajiin, voittoihin ja tappioihin. Nämä urheilun eettiset säännöt ovat johdettavissa yhteiskunnan eettisistä kehitysnormeista. Ur- heilun kirjoitettuja sääntöjä täydentävät rehdin pelin eli niin sanotut fair play-säännöt.

Nämä urheilun kirjoittamattomat säännöt edustavat urheilun moraalia, koska ne määrit- televät tavallisesti sen, mikä tietyissä kilpailutilanteissa on oikeaa ja väärää käyttäyty- mistä eettisessä mielessä. (Heinilä 1974: 118.)

Jääkiekkojoukkue on ryhmä, jonka keskuudessa vallitsee tiettyjä toimintatapoja, jotka ovat yleisiä kaikille ryhmille. Pukukopissa vallitsevat tietyt säännöt ja oma hierarkiansa. Valta- osa käytösnormeista juontaa kuitenkin yleisestä ryhmäkäyttäytymisestä.

(14)

Ryhmissä jäsenten välillä voi olla erilaisia käsityksiä tilannekohtaisista toimintatavoista.

Ryhmän käytösnormeihin vaikuttaa taustalla olevat lausumattomat käsitykset siitä, millai- nen toiminta ryhmässä on soveliasta ja sallittavaa. Nuo normit muotoutuvat ajan kanssa ryhmän toiminnan jatkuessa, sekä tilanteissa, joissa ryhmän jäsenet mahdollisesti koettele- vat sopivan käyttäytymisen rajoja. Normit löytyvät erilaisista tilanteista annetun palautteen välityksellä. Sovitaanko esimerkiksi myöhästymisestä seuraavat sanktiot jo ennalta, vai käsitelläänkö asiaa vasta tilanteen sattuessa kohdalle. Normien avulla ryhmäläisten käyt- täytymistä pyritään pitämään yhdenmukaisena. (Tiuraniemi 1993: 50–51.)

Tiuraniemen mukaan siihen, miten tietyn ryhmäläisen puheillaan tai käyttäytymisellään aiheuttamiin normeihin suhtaudutaan, vaikuttaa eniten tämän ryhmäläisen asema. Mikäli ryhmän henkilö on asiantuntijaroolissa, hänen käyttäytymisensä vaikuttaa ryhmän normeihin enemmän. Huomioitavaa on myös, että vaikka ryhmän jäsen toimisi sovittujen normien mukaan, ei hän välttämättä ole hyväksynyt kaikkia ryhmän normeja. Ryhmät säätelevät toimintaansa sääntöjen avulla. Ne voivat olla ääneen lausuttuja tai epävirallisia käsitteitä siitä, miten ryhmässä tulisi toimia. Säännöt auttavat ryhmään liittymistä siten, että mahdol- linen uusi tulokas voi edesauttaa sopeutumistaan ryhmään opettelemalla ryhmän tavat jo ennalta. (Tiuraniemi 1993: 51.)

Ryhmässä käyttäytyminen on yksilöllistä, eivätkä kaikki ihmiset käyttäydy samoin. Käy- tökseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi status, joka henkilöllä on ryhmän keskuudessa, sekä yksilön rooli ryhmän sisällä.

Statuksella kuvataan jäsenen asemaa omassa ryhmässään. Jäsenen erikoisosaaminen voi tuoda hänelle arvostusta ja korottaa hänen sosiaalista asemaansa. Mitä korkeampi status jäsenellä on, sitä enemmän hänellä on valtaa vaikuttaa ryhmän asioihin. Status arvoja pyri- tään usein pitämään yllä siten, että ylemmän statuksen omaava ei kysy neuvoa itseään alemman statuksen omaavalta. (Tiuraniemi 1993: 53.)

Tietyissä rooleissa toimivia henkilöitä kohtaan kohdistetaan usein stereotyyppisiä käsityk- siä ja odotuksia. Esimerkiksi papin odotetaan toimivan aina arvokkaasti ja lääkärin olevan aina terve. (Tiuraniemi 1993: 54.)

(15)

Pelaajan status voi laskea ryhmän sisällä esimerkiksi siinä tilanteessa, että pelaaja ei mah- du enää mukaan joukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Entinen NHL pelaaja Jarkko Ruutu on kertonut, että ”unelmalleen omistautuva jääkiekkoilija määrittää oman ihmisarvonsa pelin kautta. Jos en pelaa, en ole mitään. En kuulu mihinkään. En ole todellinen osa yhtei- söä.” (Nyholm 2015: 198.)

Yhteisön käsite saattaa samankaltaistaa tiettyä ryhmää ottamatta huomioon ryhmien sisälle jäävien suhteiden moninaisuutta tai jäsenten välistä hierarkiaa. NHL:n kaltainen ammatti- laissarja on pelaajille työpaikka. Työpaikkakulttuuria käsiteltäessä voi käyttää apuna orga- nisaation käsitettä. Työpaikat ovat yleensä sosiaalisia järjestelmiä, jotka ovat järjestyneet organisatorisesti. Niissä sekä viralliset, että epäviralliset hierarkiat vaikuttavat pienryhmien välisiin suhteisiin. Mitä laajempi kokonaisuus työpaikka on, sitä helpommin sen sisälle muodostuu erillisiä pienryhmiä esimerkiksi osastoittain. (Pöysä 2012: 22–23.)

Ammatillinen pätevyys ei yksistään riitä työyhteisössä toimimisen pohjaksi. Myös sosiaali- siin suhteisiin liittyvää tietämystä tulee olla, jotta yhteistyö sujuisi moitteetta. Myös kom- munikaatio helpottuu, kun tietämys työntekijöiden välillä kasvaa. (Pöysä 2012: 55.) Tämä tulee myöhemmin ilmi, kun käsittelen kirjoittamattomien sääntöjen noudattamista ja niiden rikkomista.

Rahan vaikutusta käytökseen on syytä pohtia myös, sillä on kyseessä työpaikka, jossa työntekijöiden palkat ovat todella suuria. Bisnes on merkittävä osa Yhdysvaltain urheilukulttuuria. Suomen Olympiakomitean pääsihteeri Mika Sulin kertoi vuonna 2014 Itä- Suomen yliopistolla luennoidessaan, että urheilun ympärillä pyörivä bisnes on suuruudel- taan kaksinkertainen USA:n autoteollisuuteen nähden.

NHL on siitä erikoinen työpaikka, että siellä työntekijät voivat tienata moninkertaisesti työnantajiaan enemmän. Seurojen omistajien on tietenkin oltava rikkaita, että heillä on varaa omistaa yritys, jonka arvo on 190:stä miljoonasta yli 1.3:een miljardiin. (Ozanian, Badenhausen & Settimi 2014). Heidän alapuolellaan korkeinta virkaa edustavat General Managerit eli toimitusjohtajat. Heidän palkkansa ovat keskimäärin 1.5 miljoonaa dollaria vuodessa arvokkaimpien pelaajien tienatessa reilusti yli kymmentä, jopa 14 miljoonaa vuodessa. (capgeek.com – top salaries). Pelaajien lähin esimies jääkiekkojoukkueessa on

(16)

valmentaja. Valmentajien palkkiot liikkuvat alle miljoonasta noin kahteen miljoonaan per kausi. Pelaajien minimipalkka NHL:ssä pelatessaan on 550 000 dollaria kaudesta.

1.3.3 Maagiset menettelyt, rituaalit ja taikausko

Puhuttaessa jääkiekkokulttuuriin kuuluvista rituaaleista ”taikausko” ja ”taikauskoisuus”

ovat ne termit, mitä kuulee ja näkee jääkiekkoa pelaavien ja jääkiekosta kirjoittavien taho- jen käyttävän. Onnen säilyttäminen ja siihen vaikuttaminen ovat yleisiä pyrkimyksiä urheilussa ja kulttuurintutkimuksessa siitä käytetään taikauskon sijasta useimmiten termiä ”nykymagia”. Folkloristi Leea Virtanen selitti asiaa näin:

Maagiselle ajattelulle on luonteenomaista, ettei syyn ja seurauksen välissä olevaa prosessia pohdita tai aseteta kyseenalaiseksi, vaan se ”mystisyydestään” huolimatta hyväksytään itsestäänselvyytenä (”Sirpaleet tuovat onnea”). (Virtanen 1988:119).

Nykymagiaa tarkastellut Leea Virtanen määrittelee uskonnon ja magian erottelua siten, että uskonnossa ihminen kohtaa nöyrästi yliluonnollisen tahdon, mutta magiassa ihminen uskoo tietyillä menetelmillä olevansa kykeneväinen vaikuttamaan erilaisiin voimiin. ”Sama aiheuttaa samaa”, on yksi urheilussa esillä olevista nykymagian muodoista. Voittoisaa suoritusta edeltänyttä valmistautumista pyritään jäljittelemään mahdollisimman tarkasti seuraavan kilpasuorituksen alla, jotta sekin suoritus sujuisi yhtä hyvin. Se, miten laajalta alalta teke- miset on poimittava, on henkilökohtaista. Jollekin riittää kun tekee alkuverryttelyssä samat kuviot, kuin edelliskerralla. Joku toinen taas herää jo aamusta asti suorittamaan päiväänsä yksityiskohtaisesti menestysreseptilleen omistautuen.

Taikauskoisuus tarkoittaa yleisiä käsityksiä esimerkiksi onnen saavuttamisesta tai epäon- nen välttämisestä. Kyseessä ovat Virtasen mukaan sinänsä perusteettomat käsitykset ja uskomukset, jotka eivät vastaa aikakauden yleistä tietämystä kyseisistä asioista. Magiaan viittaavat ajatukset eivät ole aina helppoja erottaa, sillä ne voivat kuulua hyvinkin sujuvasti arkipäiväiseen ajatteluun. Uskotaan maailmaa hallitseviin syy- ja seuraussuhteisiin. Syyn ja seurauksen väliä pidetään yliluonnollisena. Nykymagia ja taikausko vaikuttavat laajaan

(17)

inhimilliseen käyttäytymisalueeseen. Se sisältää myös sanoiksi muodostunutta tietoutta.

Magian ja taikauskon tutkimus selventää yhtä ihmisen kulttuurikäyttäytymisen aluetta.

(Virtanen 1988: 119.)

Urheilupsykologi ja itsekin entinen olympiaurheilija Laura Jansson kertoo, että maagista ja taikauskoista ajattelua sovelletaan sellaisiin tapahtumiin, joita on aiempien kokemusten perusteella vaikea ennustaa. Urheilukilpailu on sellainen tapahtuma, jossa vain yksi voi voittaa, vaikka useampi kilpailija on fyysisesti yhtä hyvässä kunnossa keskenään. Tuolloin osa urheilijoista turvautuu maagiseen ajatteluun helpottaen psyykkistä painettaan, josta voi olla suoritukselle haittaa. Mikäli urheilijan voitolleen asettama ehto täyttyy ja urheilija voittaa kilpailunsa, voi ajatusketjusta syntyä voimakas ja tehokas uskomus. Mikäli kilpailu ei kuitenkaan suju toivotulla tavalla, niin suoritusta edeltäneet toimintatavat menevät her- kästi vaihtoon. (Jansson 1982: 136.)

”Stressitilanteessa jokainen etsii tunteidensa tasapainotilaa selviytyäkseen painetta aiheuttavasta tapahtumasta. Mitä vaikeampaa on löytää älyllisiä ratkaisuja, sitä her- kemmin turvaudutaan subjektiiviseen apuun joka tasapainottaa tunnetilaa. Sitä edustavat muun muassa puolustusreaktiot, maaginen ajattelu, maskotit, sekä talismaanit”

(Jansson 1982: 137.)

Rituaalit auttavat urheilijaa myös keskittymään. Omien rituaalien toteuttaminen ennen suoritusta saa urheilijan sulkemaan ulkomaailman vaikutukset pois mielestään ja keskit- tymään ainoastaan tulevaan koitokseen. Kun rituaali on onnistuneesti suoritettu ja urheilija kokee sen myötä olevansa valmis hyvään suoritukseen, se toimii myös Janssonin mukaan motivoivana tekijänä.

Toinen urheilupsykologi Tuomas Grönman on entinen huippupuolustaja ja pelasi urallaan kahden NHL-kauden lisäksi myös maajoukkueessa voittaen muun muassa pronssia Naga- non talviolympialaisissa 1998. Hän tuntee urheilun maailmaan kuuluvat niin tavalliset, kuin erikoisetkin rituaalit ja kertoo niistä Urheilulehdessä 4/2014. Grönman kertoo, että rituaalit ovat ihmismielen kannalta loogisia ja monille urheilijoille tarpeellisia. Hän kertoo urheilijan kamppailevan ennen ottelua tai urheilusuoritusta epävarmuuden tilassa, jossa urheilija miettii mahtaako hän onnistua vai epäonnistua tänään. Rituaalit ovat urheilijan keino kamppailla epävarmaa oloa vastaan ja lisätä tilanteen hallinnan tunnetta. (Grönman

(18)

2014: 53–55.) Grönmanin mukaan tärkeintä ei niinkään ole itse teot vaan niiden tekemisen vaikutus urheilijan mieleen ja tunteeseen.

”Jos urheilija pystyy vahvistamaan omaa itseluottamuksensa tunnetta rituaalien avulla, se on aina parempi tilanne kuin se, että urheilija lähtee otteluun epävarman tunteen vallassa. Sillä, kuinka tunnetilaa on vahvistettu, ei ole niin väliä. Tärkeintä on lopputulos”. (Grönman 2014:

53–55).

Grönman huomauttaa samassa kirjoituksessaan myös rituaalien vaaroista. Mikäli rituaalien noudattaminen vaikeuttaa merkittävästi urheilijan elämää esimerkiksi siten, että kotoa pois- tuminen pelipäivänä kestää kaikkine seremonioineen useamman tunnin, on kyse jo ongel- masta. Toinen vaara on sisällyttää rituaaleihin asioita, joihin urheilija ei voi itse vaikuttaa.

Sellainen voi olla esimerkiksi liikennevalot, joiden väri risteykseen tultaessa ratkaisee on- nistuuko päivän suoritus vai ei.

Työssäni on tarkoituksellisempaa tutustua näihin ilmiöihin ja kertoa niiden olemassaolosta, yleisyydestä ja tärkeydestä pelaajille kuin ottaa kantaa niiden todelliseen toimivuuteen.

Tavat leviävät nähtynä tai kuultuna ja niiden perustana ovat yleiset käsitykset syy- ja seuraussuhteista. Arkielämän ajattelun tunteminen auttaa myös maagisen ajattelun ymmärtä- miseen. Nykykulttuurikin sisältää vanhan taikuuden jäänteitä tai jopa täysin uusia uskomuksia. Epäonnennumero on yhä tunnettu käsite ja neliapilan löytäjä saattaa yhä toivoa jotain asiaa tapahtuvaksi.

Magia oli ennen yhteisöllisempää, sillä ihmiset elivät pienemmissä asuintiloissaan jatku- vasti toistensa tarkkailun alaisena, jolloin omaan yksityisyyteen ei ollut nykyisenlaista mahdollisuutta. Yksityisyyden lisääntyminen vähensi magian näkyvyyttä ja sen yhteisölli- nen luonne heikkeni. Ihminen voikin luoda salaisia rituaaleja, joista hän ei juurikaan kerro muille. Tämä on yleistä urheilunkin saralla, sillä rituaalien lausuminen ääneen voi pilata sen vaikutuksen. On myös yleistä noudattaa taikauskoisia tapoja tiedostamattaan, sillä monet entisaikojen uskomuksista ovat niin yleisiä, ettei niitä aina tiedosteta taikauskoisiksi tavoiksi. Puun koputtaminen voi olla yksi tuollainen tapa. Urheilussa se voi olla jonkin onnea tuovan esineen, kuten maskotin vaaliminen. Taikauskoksi nimetyt tottumukset eivät kuitenkaan merkittävästi edusta ihmisen suhdetta yliluonnolliseen. Aiemmin kirkko ja kan- sanusko kamppailivat keskenään jalansijasta, mutta nykyisin kuva on selkeämpi. Esimer-

(19)

kiksi ihminen voi halutessaan yhtä aikaa uskoa Jumalaan ja koputtaa puuta, jos siltä tuntuu.

(Virtanen 1988: 8–12.)

1.4 Tutkimusaineisto

Aineistoni koostuu pääasiassa kolmesta erillisestä osasta. Yhtenä käytän Pro Hockey - lehtiä, alkaen vuoden 2001 numeroista vuoteen 2015. Vuodesta 2011 eteenpäin saatavillani ei ollut kaikki ilmestyneet numerot, mutta aikaväliltä 2001-2010 käytössäni oli täydet vuosikerrat. Pro Hockey on Euroopan suurin NHL -lehti ja sitä on julkaistu vuodesta 1992 lähtien. Lehteä kustantaa Egmont ja se ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa. Pääasiassa lehti koostuu henkilökuvista ja haastatteluista, joukkue-uutisista ja kuukausittain vaihtu- vasta joukkue-esittelystä.

Lehtiä on reilusti toistasataa, joista jokaisesta ei kuitenkaan löydy työhöni tarvittavaa mate- riaalia. Käytän tätä osaa aineistosta koko työtä silmällä pitäen, sillä suuri materiaalimäärä tarjoaa jonkin verran tietoa työn jokaiseen aihealueeseen.

Merkittävin aineisto on Helsingin Sanomiin NHL-blogia Edmontonista käsin kirjoittavan Jouni Niemisen blogi, jonka nimi on Jouni Niemisen kausi NHL:ssä. Nieminen on asunut Edmontonissa vuodesta 1980 alkaen, ja omien sanojensa mukaan seurannut NHL:ää tiiviis- ti 36 vuotta. (Nieminen 2013). Noin kerran viikossa ilmestyvä blogi käsittelee liigan puhu- tuimpia ajankohtaisia aiheita ja hakee niille vertauspohjaa lajin menneisyydestä. Jokainen kirjoitus sisältää myös lähdeluettelon kertomusten tueksi. Niemisen tapa kirjoittaa meneil- lään olevan kauden lisäksi sekaan myös vuosien ja vuosikymmenten takaisista asioista tuo työhöni historiallista perspektiiviä. Niemisen kirjoitusaiheiden laajuus mahdollistaa blogin käyttämisen aineistona kaikilla työni osa-alueilla, mutta erityisesti kirjoittamattomien sään- töjen tutkimiseen tämä aineisto on tärkeä, sillä Nieminen kirjoittaa niistä usein. Viikoittain ilmestyvä blogi eroaa kuukausittain ilmestyvästä lehdestä mahdollisuudellaan tarttua pie- niinkin yksityiskohtiin tuoreeltaan. Viittaan Niemisen blogikirjoituksiin tekstissä sanalla blogi, ja laittamalla perään päivämäärän, jolloin blogi on ilmestynyt.

(20)

Niemisen kirjoituksiin sisältyy myös artikkeli kirjoittamattomista säännöistä, joka pohjautuu The Hockey News -lehden tekstiin The Unwritten Code, 73 Laws of Conduct You Won’t Find in Any Rulebook. Alkuperäistä tekstiä ei ole enää lehden internetsivuilla luettavissa, mutta Niemisen tekstin löytää helposti googlesta ja se on julkaistu verkkosivusto jatkoai- ka.comissa. The Hockey Newsia pidetään maailman arvostetuimpana jääkiekkojulkaisuna.

Sitä on julkaistu vuodesta 1947 ja se ilmestyy 34 kertaa vuodessa. Tuota Niemisen lista- maista artikkelia käytän työni kolmantena aineistona.

Käyn työssäni läpi jokaisen kohdan Niemisen listalta ja sääntöjä kertyy sen pohjalta 62.

Osa Niemisen listan säännöistä jakautuu hieman säännön sisäisiin alalajeihin ja voi olla mahdollista, että ne on laskettu alkuperäisen The Hockey Newsin artikkelissa erillisiksi säännöiksi, sillä otsikon mukaan niitä on 73. Mikäli määrästä puuttuvat yksitoista sääntöä ovat siis sääntöä täsmentäviä tai syventäviä kohtia, ne ovat työssäni silti mukana, sillä jokainen kohta mainitaan. Viittaan tuohon Niemisen kääntämään artikkeliin tekstissä sanoilla Niemisen lista.

Tuo lista kirjoittamattomista säännöistä on työni tärkeä lähtökohta ja eräänlainen selkäran- ka. Vaikka valtaosa pelaajista onkin Pohjois-Amerikasta, on NHL:ssä silti paljon eri kulttuureista tulevia toimijoita. Eroavuudet näkyvät mahdollisesti siinä, miten tarkasti tiettyjä sääntöjä noudatetaan tai tunnetaan. Osa kirjoitetuista säännöistäkin voi olla välillä tulkin- nanvaraisia, joten ei ole harvinaista, että kirjoittamattomista säännöistä tulee ajoittain eri- mielisyyksiä.

Täydellisenä totuutena The Hockey Newsin listaa ei tietenkään voida pitää, sillä kyseinen koodisto on hyvinkin laaja ja voi kohdata pieniä eroavuuksia liigan sisälläkin, riippuen siitä, millaista koulukuntaa pelaajiensa tekemisiä ohjaava valmentaja edustaa. Erinomainen pohja se työlle kuitenkin on ja jo yksistään sen avulla pääsee hyvin sisään kirjoittamattomien sääntöjen maailmaan.

Lisäksi tutkimus sisältää myös lukuisan määrän videoita. Videomateriaalin tarkoituksena on havainnollistaa kirjoitettua asiaa, sekä syventää kohteesta lukijalle jäävää mielikuvaa.

Videot toimivat myös eräänlaisena varmenteena kirjoitettujen tapahtumien esiintymiselle

(21)

myös todellisuudessa. Työssä on mukana myös valokuvia. Kuvien lähdetiedot löytyvät tutkimuksen lopussa olevasta lähdeluettelosta.

1.5 Tutkimusetiikka

Tutkimusetiikan asiantuntija Arja Kuula kertoo kirjassaan Tutkimusetiikka (2006), että blogien tutkiminen ei edellytä luvanhankintaa blogin haltijalta. Kuula kuitenkin mainitsee, ettei tutkimustulokset ole välttämättä blogin kirjoittajan kannalta aina mieluisia ja silloin olisi syytä miettiä käytetäänkö kirjoittajasta tarkkoja tunnistetietoja. Käytettäessä blogia tiedonlähteenä tulee lähdeviitteet merkitä asiaankuuluvalla tavalla näkyviin ja kunnioittaa tekijänoikeuksia. (Kuula 2006: 188–189.)

Kuula kirjoittaa kirjassaan, että kaiken tutkintatyön lähtökohtana on toisten kunnioittami- nen eikä yksityisyyttä tule loukata. Mainitsen tekstissäni henkilöitä nimiltä, mutta huomau- tan pelaajien olevan julkisessa ammatissa ja kirjoitan heistä ammattikuntansa edustajina, en yksityishenkilöinä. Tulen käyttämään paljon Jouni Niemisen blogikirjoituksia. Blogin kirjoituksia lainatessa tulee lähdeviitteissä olla huolellinen, jotta kunnia tekstistä säilyy alkuperäisellä kirjoittajallaan. En koe, että käsiteltävät aiheeni ovat arkaluontoisia. Urheili- joiden rituaalit ennen suorituksia voivat hävettää jopa heitä itseään, mutta silloin he eivät luultavasti ole niistä julkisuuteen kertoneet.

Koska aineistoni koostuu lehdistä ja blogista, en kirjoita henkilöistä juurikaan sellaista, mitä ei olisi jo kertaalleen kirjoitettu. Mikäli olen eri mieltä jonkin aineistossani esiintyvän henkilön mielipiteen kanssa, pyrin perustelemaan kantani tiedostaen, ettei aineiston mieli- pide saa tekstissäni mahdollisuutta vastata mielipiteeseeni.

(22)

2. KIRJOITETUT JA KIRJOITTAMATTOMAT SÄÄNNÖT NHL:SSÄ

2.1 Kirjoittamattomien sääntöjen johdanto

NHL:llä on oma virallinen sääntökirja, joka ilmestyy joka vuosi. Niitten lisäksi kuitenkin löytyy vielä paljon NHL-jääkiekon kirjoittamattomia sääntöjä ja perinteitä. Kirjoittamat- tomat säännöt ja perinteet ovat erittäin tärkeä osa NHL-kulttuuria ja kanadalaista jääkiek- kokulttuuria yleensäkin. Joissakin tapauksissa traditiot ovat vuosien saatossa muuttuneet sääntömuutosten mukana jonkin verran. Silti niitten perusolemuksesta pyritään aina pitä- mään kiinni ja niitä kunnioitetaan. (blogi 23.7.2013.)

Nieminen kertoo, ettei kirjoittamattomia sääntöjä ole koskaan edes yritetty kirjoittaa kansi- en väliin. Hänen mielipiteensä mukaan peliä on osattava nähdä myös näiden kirjoittamattomien sääntöjen kautta eikä ainoastaan virallista sääntökirjaa lukien. Ammattilaistuomarit ovatkin hyvin tietoisia siitä, että ottelu voi karata täysin linjastaan, mikäli pelin sisäisistä käyttäytymissäännöistä poiketaan. Jääkiekon kulttuurin kannalta Nieminen mainitsee kirjoittamattomat säännöt jopa merkittävämmiksi kuin kirjoitetut. Virallisia sääntöjä muute- taan joiltain osin käytännössä joka vuosi, mutta kirjoittamattomat säännöt ovat siirtyneet ikäkausilta seuraaville lähes samoina. Ne muodostavat kulttuuria, joka yhdistää eri suku- polvia toisiinsa. (blogi 23.7.2013.)

Vaikka kirjoittamattomat säännöt eivät siis kirjoitettuja olekaan, löytyy niistä kuitenkin lajin sisäinen syvin ja merkityksellisin moraali. Kirjoittamatonta sääntöä rikkonutta pelaajaa rangaistaan yleensä merkittävästi kovemmin, kuin tavallisen sääntökirjan sallitun rajan ylittänyttä. Lisäksi huomautus sääntörikkeestä tulee vastapuolen pelaajien lisäksi myös omilta joukkuekavereilta. Virallisia sääntöjä rikkonut pelaaja selviää yleensä kahdenmi- nuutin rangaistuksella, mutta kirjoittamatonta sääntöä rikkonut voi saada huonon maineen, joka voi säilyä kanssapelaajien muistissa jopa vuosienkin ajan. (blogi 23.7.2013.)

(23)

Useimmiten kirjoittamattomissa säännöissä on kyse kunnioittamisesta. Niihin kuuluu kunnioitus vastustajia, omia joukkuekavereita ja myös itse peliä kohtaan. Säännöstö on kaikes- sa monimutkaisuudessaan kuitenkin aihe, jonka eri kohdista kaikki eivät ole aina samaa mieltä, ja tulkinnat voivat erota toisistaan. Rikkomuksia syntyy aina välillä ja niihin rea- gointi ja niistä keskustelu vie omalta osaltaan koodiston viestiä eteenpäin jatkaen kirjoittamattomien sääntöjen perinnettä.

Kirjoittamattomat säännöt voidaan jakaa karkeasti eri kategorioihin. Kaukalossa ja sen ulkopuolella vallitsevia sääntöjä tarkastellaan tässä erikseen. Myös taikauskoon liittyviä sääntöjä ilmenee paljon, mutta niitä käsitellään erikseen luvussa 3.2. Kirjoitan Niemisen The Hockey Newsin artikkelin pohjalta laatimassa tekstissä esiintyvät kirjoittamattomat säännöt kursivoidusti, jotta ne erottuvat tekstistä helpommin.

2.1.1 Kaukalossa pelin aikana pelaamiseen liittyvät säännöt

Kirjoittamattomien sääntöjen vaikutus on läsnä jo ennen ottelun alkua pelaajien verrytel- lessä jäällä. Alkulämmittelyssä omaa maalivahtia päin ei tule ampua kovia ja korkeita lau- kauksia. Kovaa ja korkealle tuleva laukaus tarkoittaa siis päätä tai kaulaa kohti tulevaa laukausta. Eivät maalivahdit erityisemmin pidä päätä kohti tulevista laukauksista koskaan, mutta etenkin alkuverryttelyssä tulisi pelaajien olla tarkkana tämän asian kanssa, ettei tor- jujan keskittyminen karkaa vääriin asioihin. Poikkeus tähän, kuten moneen muuhunkin maalivahtipeliin liittyvään asiaan on tshekkiläinen, jo NHL uransa lopettanut Dominik Hasek. Omintakeisella tyylillä kiekkoja torjuneella huippuvahdilla oli tapana pyytää pelaajia laukomaan kiekkoja kohti päätään. (Niemisen lista.)

Punaviiva on kaukalon puolivälissä sijaitseva keskiviiva. Se jakaa kaukalon kahteen kent- täpäätyyn. Verryttelyssä kummankin joukkueen käytettävissä on heidän punaviivaan rajoit- tuva kenttäpäätynsä. Punaviivan yli karkaavaa kiekkoa ei tule lähteä hakemaan vastusta- jan kenttäpuolelta verryttelyn aikana. Punaviivan ylittäminen on alkulämmittelyn aikana kielletty kirjoittamattomien sääntöjen nojalla. Tuo sääntö on säilynyt samana jo vuosi-

(24)

kymmeniä ja etenkin 70- ja 80-luvun väkivaltaisessa NHL:ssä rike aiheutti vääjäämättä joukkotappelun. Sääntö on sen verran tunnettu, että rikkomus on katsottava joka kerta tahalliseksi teoksi. Videolla (Youtube.com1) näkyy, miten pelaajat varovat yhä ylittämästä punaviivaa, vaikka rajarikkomus on jo tapahtunut ja tilanne kärjistymässä joukkotappeluk- si.

Kiekkoa ei saa laukoa vastustajan maaliin kentän toiseen päähän alkuverryttelyn lopussa.

On nähty tapauksia, joissa pelaaja rikkoo sääntöä tarkoituksella saadakseen henkisen yliot- teen vastustajasta pudotuspeleissä. Jotta jo tempun yrittämisiltä vältyttäisiin, on oma maali käännettävä verryttelyn lopussa toisinpäin ja työnnettävä päätylaudoitusta vasten.

Kuva 1. Pelaajat verryttelemässä ottelua varten omilla puolillaan. Punaviiva jakaa kentän kahteen osaan.

Joillekin on myös tarkkaa, missä järjestyksessä verryttelystä poistutaan jäältä. On pelaajia, joiden tulee ehdottomasti saada olla viimeisiä, jotka poistuvat kaukalosta verryttelyn jäl- keen. Niemisen listan mukaan Detroit Red Wingsin Darren McCarty oli tällainen pelaaja.

Calgary Flamesin joukkueessa pelasi samoin ajatteleva Sandy McCarthy. Kun joukkueet kohtasivat, oli pelaajilla edessään ongelma. Verryttelyn kaksi viimeistä jäällä olijaa tuijot- tivat toisiaan, kunnes päättivät ratkaista tilanteen kivi-paperi-sakset menetelmällä.

Maalivahdit ovat jääkiekko-otteluissa erityisasemassa muihin pelaajiin nähden, sillä heihin ei saa kohdistaa fyysistä kontaktia, kuten kenttäpelaajiin. Maalivahdin töniminen, kun tämä on maalinsa edustalla omalla maalivahdinalueellaan, tai taklaaminen ja estely, kun tämä on ulkona maalistaan tavoittelemassa kiekkoa, on kahden minuutin rangaistuksen arvoinen rikkomus.

(25)

Maalivahdin suljettua kiekko alleen tehdäkseen pelikatkon, on vastustajan hyökkääjillä tapana mennä tökkäämään mailallaan maalivahtia tai ajautua muuten vain aivan lähituntu- maan. Hyökkääjän tavoitteena on mailalla kopauttamalla koettaa saada maalivahdin sul- kema kiekko putoamaan tämän hyppysistä takaisin pelattavaksi, tai menemään jopa suo- raan maaliin. Lisäksi tarkoitus on myös ärsyttää maalivahtia ja saada hänen olonsa epä- mukavaksi. Maalivahdin häirintä on kuin muurahaispesän sohaisu, sillä NHL-pelaaja ei saa koskaan antaa vastustajan huitaista tai koskea maalivahtiinsa tämän peitettyä kiekon tai muutoinkaan pelikatkon aikana. Sama pätee myös hyökkääjän jarrutettua luistimillaan jäähileet maalivahdin päälle. Mikäli puolustaja ei reagoi hän ja jopa koko joukkue saattaa leimautua pehmeäksi.

Maalivahdin koskemattomuutta rikkovaa pelaajaa on lyötävä poikittaisella mailalla, huitaistava, hänelle on annettava kunnon naamapesu hanskalla tai hänen päänsä on otettava puolinelsoniin, ja jos rikkomus on erityisen törkeä, häntä on lyötävä nyrkillä naamaan. (Niemisen lista).

12.11.2011 Bostonissa Bruinsin Milan Lucic taklasi voimalla Buffalo Sabresin maalivahti Ryan Milleriä, aiheuttaen tälle aivotärähdyksen. Sabresin pelaajista kukaan ei uskaltanut käydä isokokoisen Lucicin kimppuun tosissaan ja tilanne jäi kostamatta. Sabresin joukku- eenjohto ilmaisi olleensa pettynyt joukkueensa tapaan hoitaa tilanne jäällä. Pelaajat ilmaisi- vat jälkeenpäin olevansa hieman häpeissään tapahtuneen johdosta. Myös koko joukkueen yhtenäisyyttä kyseenalaistettiin, sillä sen tärkeintä pelaajaa, maalivahtia ei puolustettu.

Nieminen mainitsee, ettei mikään ole häpeällisempää jääkiekkojoukkueelle, kuin tulla hau- kutuksi pehmeäksi. (blogi 14.11.2011.)

Taklaushetkellä kentällä olleiden Sabres-pelaajien nimet mainittiin buffalolaisessa sanoma- lehdessäkin näkyvästi: Tomas Vanek, Jason Pominville, Paul Gaustad, Tyler Myers ja And- rej Sekera. Keskustelun aiheeksi nousi myös se keneen kosto olisi tullut kohdistaa. Joiden- kin mielestä Lucicin sijaan Bruinsin maalivahtiin Tim Thomasiin. (blogi 14.11.2011.) Thomas myönsikin ottelun jälkeen ihmetelleensä saatuaan olla rauhassa. Hän oli odottanut olevansa Sabres pelaajien ”kohde”. (blogi 19.11.2011.) Sabres reagoi myöhemmin tilantee- seen hankkimalla joukkueeseensa kovista otteistaan tunnetun Steve Ottin, sekä tappelemi- seen erikoistuneen John Scottin.

(26)

Joskus pelaaja voi joutua maalivahdin alueelle tahattomastikin. Hän voi kaatua maalinedus- tilanteessa tai puolustava pelaaja saattaa tönäistä hänet maaliin. Kaatuneen pelaajan tulee poistua tilanteesta mahdollisimman pian. Muutoin tilanne luetaan tahalliseksi häiriköinnik- si ja puolustus on velvoitettu puuttumaan asiaan. Tämä sääntö, kuten maalivahdin puolus- taminenkin esiintyvät jokaisessa jääkiekko-ottelussa, joten näitä tilanteita on myös katsojien helppo havaita.

Loukkaantumisia ei saa koskaan teeskennellä. Myös jäähyjen kalastelu vastustajalle esi- merkiksi kaatumalla tahallaan katsotaan epäsopivaksi käytökseksi. 30.3.2014 pelatussa ottelussa New York Rangersin ja Edmonton Oilersin välillä Rangersin Dominic Moore hieman teeskenteli Ryan Smythin koukatessa häntä mailalla, ja onnistui kalastelemaan Smythille kahden minuutin rangaistuksen. Ylivoimasta seurasi maali. Smyth halusi Mooren vastuuseen teostaan haastaen tämän tappeluun. Moore kieltäytyi. (Niemisen Twitter, 2014.)

Vastustajaa ei saa koskaan taklata vyötärön alapuolelle kohdistuvalla taklauksella. Viralli- nen sääntö rajaa kielletyksi alueeksi polven korkeuden, jolloin rangaistuksen nimi on leik- kaaminen. ”Vanhan koulukunnan” lantiotaklaus osuu tavallista vartalotaklausta matalam- malle ja tuloksena taklattu yleensä lentää komeassa kaaressa kentän pintaan. Pelin tempo on vuosien aikana noussut merkittävästi ja lantiotaklauksen haastava ajoittaminen on tehnyt siitä harvinaisen. Puhtaasta taklauksesta joutuminen tappeluun lienee toinen syy lantiota- klausten vähyydelle, sillä taklaus on listattuna kirjoittamattomien sääntöjen vastaiseksi. Syy tuolle voi olla taklatun pelaajan alastulossa. Laskeutuminen jäänpintaan on yleensä rajun näköinen.

Pelaajat ovat tehneet aloitteen niin sanotusta filmaajien listasta, jossa pahimmat filmaajat ja jäähyjenkalastelijat listattaisiin näkyvästi jokaisen joukkueen pukukopin seinälle kuin ny- kyaikaiseen häpeäpuuhun. (blogi 26.8.2012). Pro Hockey-lehti on julkaissut ”top-10 nyn- nyt” artikkelin, johon listattiin pahimpia filmaajia ja kalastelijoita. Kaudella 2014-15 liiga langetti sakkorangaistuksia useasti filmaaville pelaajille.

Erityisasemassa olevien pelaajien taklaaminen. Wayne Gretzkyä ei ollut tapana taklata.

Kanssapelaajien kunnioitus lajin historian ylivoimaisesti tehokkainta pistemiestä kohtaan oli niin korkea, että vastustajat eivät taklanneet Gretzkyä, vaikka siihen olisikin ollut tilai-

(27)

suuksia. Vastaavanlaista kunnioitusta osoitettiin myös Mario Lemieuxia kohtaan. Yleisesti ottaen mitä taitavampi ja arvostetumpi pelaaja on kyseessä, sitä harvemmin hän joutuu ra- juimpien taklausten kohteeksi. Syynä voi toki olla kunnioituksen lisäksi myös pelko myö- hemmin koittavasta kostoiskusta jonkun toisen pelaajan taholta.

Joskus pelaaja voi myös olettaa olevansa turvassa taklauksilta. Jaromir Jagr on kautta aiko- jen eniten pisteitä NHL:ssä tehnyt eurooppalainen. Hän pelasi Torinon Olympialaisissa vuonna 2006 huolettomasti vanhalla VM-mallisella Jofan kypärällä, joka on ollut jo vuosia kielletty NHL:ssä, koska sitä ei pidetä riittävän

turvallisena. Suomen Jarkko Ruutu taklasi Jagria rajusti ja hentorakenteinen kypärä joutui lujille.

Jagr pelasi turnauksen loppuun samanlaisella kypärällä kuin muutkin. (Arkimies 2009.) Nykyi- sin kypärämalli on kielletty myös kansainvälisis- sä otteluissa. Sitä olettiko Jagr olevansa turvassa taklauksilta, ei voida sanoa. Kevyesti suojattu kypärä kuitenkin antoi viitteitä sille, ettei hän ainakaan pelännyt tulevansa kovaa taklatuksi.

Kuva 2. Jaromir Jagr päässään nykysääntöjen kieltämä vanhanmallinen kypärä.

Pitkää kiekkoa vastustajan päädyssä tavoitteleva hyökkääjä ei saa koskea puolustajaan, joka yrittää tavoitella samaa kiekkoa. Kyseiset tilanteet voivat olla todella kovavauhtisia, joten vaaratilanteita estämään liiga muutti sääntöjään. Nykyisin käytössä olevan ”hybridi- pitkän” seurauksena peli vihelletään poikki jo hyvissä ajoin, mikäli näyttää että puolustava pelaaja tulisi ehtimään kiekkoon ensimmäisenä.

Maalivahdeillekin on omia käyttäytymissääntöjään. Päästettyään maalin, maalivahdin ei tule levitellä käsiään tai puistella päätään yrittäen näin viestiä, että vika oli jonkun muun.

Käsien levittely on nykyisin melko harvinaista, mutta oman pelaajan tuijottamista näkee tapahtuvan usein. Hyvä esimerkki tyylittömyydestä on, kun siniviivalta lauottu kiekko muuttaa suuntaa puolustavan pelaajan mailasta, jolloin maalivahti ei ehdi reagoida kim- mokkeeseen. Tuloksena kiekko livahtaa helponnäköisesti maaliin. Tuolloin maalivahdit

(28)

helposti seuraavat katseellaan kiekkoon osunutta pelaajaa, että ylimmälläkin katsomorivillä huomattaisiin kenen vika maali oli. Ottelut kuvataan todella monesta kuvakulmasta. Hidas- tuksista näkyy kyllä, mikäli kiekko on ollut maalivahdille hankala torjuttavaksi.

Maalivahdin ei myöskään tule yrittää laukoa kiekkoa vastustajan tyhjään maaliin pelin lopussa, ellei oma joukkue johda vähintään kahdella maalilla. Ohi mennyt laukaus aiheut- taa pitkän kiekon, jolloin aloitus tuodaan kiekon laukoneen maalivahdin kenttäpäätyyn. Se taas aiheuttaa välittömän pelillisen vaaratilanteen omalle joukkueelle. Maalin tekeminen on monien NHL-vahtien unelma, mutta sen yrittäminen väärällä hetkellä voi antaa maalivah- dista muille itsekkään kuvan.

Maalin tehtyään pelaajan ei tule koskaan osoitella itseään tuomareille, vaikka nämä eivät huomaisikaan, kuka koski viimeisenä kiekkoon. NHL on tarkka tilastoinnistaan ja mikäli maalintekijästä on epäselvyyttä, tilastoinnista vastaavat toimihenkilöt katsovat videouusin- toja niin kauan, että oikea maalintekijä saadaan selville. Pelaajien ei tarvitse itse huolehtia tehopisteidensä laskemisesta. Sellainen antaa pelaajasta itsekkään kuvan muille.

Aina tilastointi ei ole kuitenkaan ollut yhtä tarkkaa kuin nykyisin. Tällainen tapaus sattui tammikuussa 1994. Detroit Red Wingsin Keith Primeau oli edellisessä ottelussa valittanut, ettei hänelle merkitty selvää syöttöpistettä. Joukkuetoverit pyysivät seuraavissa harjoituksissa hallin henkilökuntaa kuuluttamaan Primeaulle syöttöpisteen tämän syötettyä treeneis- sä maalin. Primeau suuttui kepposesta ja syöksyi oitis pilan takana olleiden pelaajien kimppuun aloittaen kunnon tappelun oman joukkueen harjoituksissa. Primeaun huonoksi onnek- si pilan takana oli joukkueen kovanaama Bob Probert, joten naljailun lisäksi Primeau sai vielä nyrkistä. (Sokala 1997: 40.)

Vastustajan kunnioittamiseen on useampia sääntöjä. Jos oma joukkue on suurinumeroisessa johtoasemassa, ei maalintekijän tule juhlia maaliaan. Riehakasta tuulettamista jo ratken- neessa ottelussa pidetään vastustajaa halventavana temppuna. Yleensä tämä on helppo ja hyvin noudatettu sääntö, mutta joskus sattuu erikoisempia tilanteita.

Ensimmäistä kauttaan NHL:ssä pelannut San Jose Sharksin tshekkiläinen Tomas Hertl vii- meisteli neljä osumaa New York Rangersin verkkoon 8.10.2013. On erityistä, että yksi pe-

(29)

laaja onnistuu tekemään neljä maalia yhdessä NHL-ottelussa. Vielä erityisempää, että tulokaspelaaja onnistuu siinä jo uransa kolmannessa ottelussa ja nuorimpana sitten vuoden 1988. Neljäs maali oli näyttävä. Hertl vippasi kiekon jalkojensa välistä verkkoon ja tuuletti osumaansa näyttävästi. Tilanteesta nousi kohu.

Lähes heti neljännen maalin tultua sosiaalisessa mediassa heräsi valtava keskustelu sii- tä, oliko Tomas Hertlin tuuletus ja maalin teko tuollaisella tavalla tuollaisessa tilanteessa sopivaa. Ottelu oli jo ratkaistu Sharksille, peli oli 7—2 ja ottelua jäljellä kahdeksan minuuttia kolmannessa erässä. Kovimman tason jääkiekossa ei tule tehdä showmaaleja enää kun peli on ratkaistu eikä osoittaa omaa erinomaisuuttaan. Peliä on kunnioitettava. Vastustajaa on kunnioitettava. Sharksin valmentaja Todd McLel- lan sanoi puhuvansa asiasta nuoren pelaajansa kanssa, kunhan tämä oppii tarpeeksi englantia ymmärtääkseen. Hän ei laittanut Tomas Hertlin ketjua jäälle kohua herättä- neen kahdeksannen maalin jälkeen. (Blogi 14.10.2013). (Sääntö kursivoitu ja lihavoitu jälkikäteen).

Sääntö on yleinen Suomessakin. Hienojen temppujen tekeminen herättää mielipiteitä puo- lesta ja vastaan. Poikkeavien kikkojen käyttö maalinteossa on hyväksyttävää, mikäli ottelu ei ole vielä ratkennut, mutta niitä siis pidetään epäkunnioittavina tekoina, mikäli voitto on jo selvä. Joidenkin mielestä ei voi olla hyökkääjän vika, jos puolustava joukkue pelaa huo- nosti ja tarjoaa mahdollisuuden erikoisuuksiin. Kuten mainittua, oli tilanne harvinainen, kun tulokaspelaaja onnistui tekemään neljä maalia jo uransa kolmannessa ottelussa. Hän ei välttämättä tarkoittanut juhlinnallaan halveksua vastustajaa, mutta monet tulkitsivat sen kuitenkin niin. (Video Hertlin neljästä maalista ja tuuletuksista: Youtube.com2).

Maalivahtien tekemät maalit puolestaan ovat niin harvinaisia, että mikäli maalivahti sattuu tekemään maalin vastustajan tyhjään maaliin jo ratkenneessa ottelussa, on hänen toimes- taan kuitenkin hyväksyttävää juhlistaa hieman osumaansa joukkuetovereidensa kanssa.

Turhaa provosointia tulee tuollakin hetkellä kuitenkin välttää. Kaudella 2014-15 Colorado Avalanchen maalivahti Reto Berra onnistui maalinteossa pelatessaan muutaman ottelun ajan farmissa AHL:n Lake Erie Monstersissa. Berra juhli maaliaan luistelemalla Monster- sin vaihtoaition ohi keräten ylävitosia, ja jatkoi kaarrostaan keskialueelle. Varsin näyttävä juhlinta ei miellyttänyt maalin päästänyttä joukkuetta ja yksi pelaajista kävi tönäisemässä Berraa sen merkiksi, että alkaisi jo riittää (Youtube.com3).

(30)

Muutenkaan maalia ei tule koskaan tuulettaa vastustajaa halveksuen. Jos joku sortuu moi- seen etikettivirheeseen, hän joutuu yleensä vastaamaan teostaan. Joulukuussa 2011 New York Rangersin Artem Anisimov teki hienon kuvion päätteeksi maalin Tampa Bay Light- ningin verkkoon. Hän liukui takaperin korkeassa polviasennossa ampuen siitä mailallaan kuin se olisi ase. Tähtäimessä oli ilmeisesti Lightningin maali, tai maalivahti Mathieu Ga- ron. Lightning-kapteeni Vincent Lecavalierilta ei mennyt sekuntiakaan miettiessä miten reagoida. Hänen joukkuettaan halveerattiin, hänen koodiston mukainen velvollisuutensa oli kostaa käymällä Anisimovin kimppuun.

Useampi pelaaja halusi päästä muistuttamaan Anisimovia siitä, mikä oli sopivaa ja mikä ei.

Nieminen kirjoitti blogissaan (blogi 8.2.2013) Anisimovin pyytäneen joukkuetovereiltaan anteeksi. Epäsoveliaat teot kun saattavat asettaa omankin joukkueen huonoon maineeseen.

Kyseessä oli maalintekijän kohdalla mahdollisesti silkka tietämättömyys tällaisen tavan olemassaolosta. (Video tuuletuksesta: Youtube.com4).

Kunnianloukkaukset otetaan vakavasti ja pelaajilla on norsunmuisti. Tilien tasaamista voi joutua otteluohjelmasta riippuen odottamaan kauankin, jopa seuraavaan kauteen. Katselin suorana lähetyksenä, kun uudenvuodenpäivänä 2012 pelattiin ulkoilmaottelu ”Winter Clas- sic” New York Rangersin ja Philadelphia Flyersin välillä. Flyersin diivailustaan tunnettu tähtipelaaja Jaromir Jagr ei ollut ulkona pelattavasta ottelusta innoissaan ja jättikin pelin kesken nilkkavaivaan vedoten. Rangersin nelosketjun tappelija Mike Rupp onnistui harvi- naisesti maalinteossa ja irvaili Jagrille tuulettaen Jagrin tavaramerkillä ”Salute”- tervehdyksellä.

Monien mielestä temppu oli hauska, mutta Flyersin leirissä tätä ei sulatettu. Joukkueet kohtasivat seuraavan kerran vasta kevään viimeisillä runkosarjakierroksilla. Katsoin sitäkin ottelua yöaikaan ja sain nähdä, miten Flyersin Jody Shelley haki Mike Ruppin tappeluun ja iskettyään hänet jään pintaan hän tuuletti ”Salute”-tervehdyksellä palauttaen tuon tuuletuk- sen kunnian omalle joukkueelleen ja Jagrille näyttäen samalla, että NHL:ssä toisen tuule- tusta ei viedä tai halveerata maksamatta hintaa. (Koko tarina tiivistettynä 30 sekunnin vide- oksi: Youtube.com5).