80 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2020 KIRJALLISUUS
Tietoa tarinasta
Maria Lassila-Merisalo: Tarinal- linen journalismi. Vastapaino, 2020.
Usein sanotaan, että elämme tari- noiden aikaa. Tarinoilla myydään tuotteita ja ideoita, viime vuosi- na tarinallisuus on tullut myös tietoteksteihin, kirjoihin ja jour- nalismiin. Faktatekstien tarinalli- suutta ei ole vielä tarkasteltu ko- vin mones sa julkaisussa, mutta tilanne on selvästi muuttumassa.
Maria Lassila-Merisalon Tarinal- linen journalismi pohjautuu kirjoit- tajan väitöstutkimukseen, sen jäl- keisiin havaintoihin ja kirjoittajan pitämiin koulutustilaisuuksiin. Kir- ja on kolmiosainen. Ensimmäises- sä osassa opastetaan ja annetaan ohjeita tarinallisen jutun kirjoitta- miseen. Toisessa osassa täsmen- netään ohjeita erityisesti tarkaste- lemalla kriittisesti faktan ja fiktion rajankäyntiä. Kolmannessa osassa kirjoittaja antaa esimerkkejä tari- nallisesta journalismista ja kertoo sen mahdollisuuksista.
Lassila-Merisalo lähtee liik- keelle tutusta ajatuksesta uutisen objek tiivisuudesta. Toimittaja kerää faktat ja esittelee ne lukijoilleen. Lassila-Merisalo to- teaa kuitenkin, että uutisenkin kohdalla objektiivisuus on usein vaikea saavuttaa. Tarinallisessa uutisjutussa objektiivisuus on vie- lä vaikeampi säilyttää, ja usein ta- rinallisuuden ideanakin on tuoda esille nimenomaan yksi näkö- kulma, johon lukija voi eläytyä.
Joskus jutussa annetaan har- ha aiheen neutraalista ja tasa- puolisesta käsittelystä ja otetaan mukaan kahden vastakkaisen
näkökulman edustajat, vaikka to- dellisuudessa toinen näkökulma olisi yleisesti ja laajasti tutkijoiden hyväksymä ja sen kanssa painoar- voltaan samanlaisena esitelty nä- kökulma edustaa vain muutaman kriitikon ääntä.
Joskus tarinallisuus on jutussa helppo ratkaisu. Jollekin ihmiselle on tapahtunut jotain merkittävää tai kiinnostavaa, tai etsitään hen- kilö, joka on ollut kokijana jossain kirjoittamisen arvoisessa tilantees- sa. Henkilöjutut ovat reportaasien lisäksi hyvin luontevia juttutyyppe- jä tarinallisuudelle. Jos jutun yti- menä on, että vaikeuksista pääs- tään voittoon, toimittajalla on jo edessään valmis draaman kaari.
Tarinallinen journalismi on ni- menomaan opaskirja, jossa ede- tään jutun suunnittelusta ja ideoin- nista kertojan läsnäolon tasoon ja jutun rakenteeseen. Lassila-Meri- salo neuvoo pohtimaan, herättää- kö jutun asia tunteita tai liittyykö tapahtumiin henkilö, johon luki- ja voi samaistua. Perinteisen uu- tistekstin rakennetta voi verra- ta ylösalaisin olevaan pyramidiin, jossa tärkein asia kerrotaan en- sin ja vähemmän tärkeät myöhem- min. Tarinallinen juttu rakennetaan toisin. Toki aloitus on siinäkin tär- keä, koska sillä koukutetaan luki- ja kiinnostumaan jutusta. Lassila- Merisalo esittelee monentyyppisiä aloituksia ja niiden hyviä puolia.
Yhden aloituksen hän kieltää:
Kahvila-aloitus tulisi kieltää säännönmu- kaisesti lehdessä kuin lehdessä. Olemme saaneet lukea jo riittävän monta kuvaus- ta kahvikuppeihin kilisevistä lusikoista ja haastateltavasta, joka istahtaa pöytään hengästyneenä, mutta niin hehkeänä, heit- tää uuden trenssinsä viereisen tuolin sel- känojalle ja alkaa kertoa uudesta ihmis- suhteestaan.
Kirjassa on myös lukijalle tar- koitettuja kirjoitusharjoituksia.
Harjoituksissa opitaan mm. tunte- maan omia kirjoitustapoja, teke- mään tikusta asiaa, rikastamaan tekstiä sekä löytämään tekstiin ha- vaintoja ja tunnelmia.
Lassila-Merisalo on väitöksen- sä jälkeen ohjannut tarinallisen kir-
joittamisen koulutuksia. Hän ker- too kirjan jälkisanoissa, että aluksi hän keskittyi rohkaisemaan kurs- silaisiaan tarinallisuuden käyttämi- seen, myöhemmin hän on joutunut jopa toppuuttelemaan tarinain- toa ja korostamaan kriittisiä näkö- kulmia. Kirjan toisessa osassa hän käsitteleekin tätä aihetta. Totena julkaistussa tekstissä on tärkeää pi- tää huolta siitä, että erottaa toisis- taan faktan ja fiktion. Tarinallisessa jutussa toimittaja tekee havaintoja ja tarkkailee, hän voi käyttää haas- tattelujen sijaan spontaania kes- kustelua jutun pohjana. Jutussa voi käyttää yhtä hyvin tieteellistä asi- antuntijaa, ammatillista asiantunti- jaa tai kokemusasiantuntijaa, mutta täytyy muistaa, että heidän kerto- mansa todistusvoima on eritasois- ta. Myös erilaiset kerrontatekniikat voivat viedä jutun lähelle toden ja epätoden rajaa, mutta Lassila-Me- risalo korostaa, että journalistinen teksti ei koskaan saa mennä epä- toden puolelle. Tarinallisessakaan jutussa toimittaja ei saa keksiä jut- tuunsa yksityiskohtia ainakaan ker- tomatta lukijalle, että tässä kohtaa arvaillaan.
Kirjan kolmannessa osassa Lassila-Merisalo julkaisee uudel- leen kolme suomalaista lehtiteks- tiä ja analysoi niitä tarinallisuuden kannalta. Esa Keron ”Bangkok”
vuodelta 1986 käsittelee kirjoitta- jan omia kokemuksia Thaimaan prostituution maailmassa. Mat- ti Kuuselan kirjoitus ”Armin kaunis päivä” vuodelta 2006 kertoo Ar- mi-koiran viimeisestä päivästä ja luopumisen tuskasta. Ulla Ahven- niemen ”Tänään voin leikkiä Lai- nan kanssa” vuodelta 2017 kertoo leukemiaa sairastavan Laina-tytön elämästä tytön isän näkökulmasta.
Maria Lassila-Merisalon Tarinal- linen journalismi on nimenomaan kirjoittamisen opas ja sellaisena erittäin kiinnostava. Kirjoittaja ei tarjoa yhtä ainoaa oikeaa tarinalli- sen kirjoittamisen mallia, vaan an- taa neuvoja ja ohjeita, joiden avul- la kokemattomampikin kirjoittaja löytänee itselleen sopivat keinot tarinallisen, journalistisen tekstin kirjoittamiseen. Suuri osa kirjan
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2020 81
ohjeista pätee tai on sovelletta- vissa myös muuhun kuin nimen- omaan journalistiseen kirjoitta- miseen, joten kirjasta voi hyötyä kuka tahansa kirjoittamiseensa tu- kea kaipaava.
MERJA LEPPÄLAHTI Kirjoittaja on tietokirjailija ja kriitikko.
