Suomen yhteismetsien toiminnot, tavoitteet ja strategiat

(1)

JOENSUU 2018

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta Faculty of Science and Forestry

SUOMEN YHTEISMETSIEN TOIMINNOT, TAVOITTEET JA STRATEGIAT Juho Ikonen

METSÄTIETEEN PRO GRADU -TUTKIELMA

METSÄEKONOMIA JA -POLITIIKKA

(2)

Ikonen, Juho. 2018. Suomen yhteismetsien toiminnot, tavoitteet ja strategiat. Itä-Suomen yli- opisto, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, metsätieteiden osasto, metsätieteen Pro Gradu -tutkielma, erikoistumisalana metsäekonomia ja -politiikka. 94 s. +liitteet.

TIIVISTELMÄ

1800-luvun loppupuolella Suomessa mahdollistettiin metsätalouden harjoittaminen yhteismet- sämuotoisesti, ja sen tarkoituksena oli ehkäistä ja minimoida metsätilojen pirstoutumisen hait- tavaikutuksia. Kansallinen metsäohjelma 2015 – Hyvät käytännöt -julkaisussa vahvistettiin kä- sitystä, että yhteismetsät ovat oiva keino ehkäistä pirstoutumista sekä tehostaa metsätaloutta.

Vuonna 2015 hyväksytyssä Kansallinen metsästrategia 2025:ssä tähdätään muun muassa met- sätilakokojen kasvattamiseen, metsätilojen pirstoutumisen ehkäisemiseen sekä sukupolven- vaihdosten nopeuttamiseen. Vuonna 2003 voimaan tulleen uudistetun yhteismetsälain myötä yhteismetsien lukumäärä sekä pinta-ala ovat olleet voimakkaassa kasvussa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhteismetsien toimintaa, tavoitteita ja strategioita.

Tutkimus on merkittävä ja ajankohtainen, ja se luo kattavan läpileikkauksen yhteismetsien toiminnasta muuttuneessa toimintaympäristössä, sillä vastaavaa tutkimusta ei ole tehty aikaisemmin. Liiketoimintastrategian mallia sovellettiin tutkimuksessa ja yhteismetsien tarkastelussa.

Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella 27.12.2017 - 17.01.2018.

Kyselylomake jakaantui neljään osioon: taustatiedot, taloudellinen rakenne ja toiminta, hallinnollinen rakenne ja toiminta ja tulevaisuuteen liittyvät näkemykset. Kyselyyn vastasi 198 yh- teismetsää, ja vastausprosentiksi muodostui 48,3 prosenttia. Aineisto on kattava ja monipuoli- nen, ja saadut tulokset ovat hyvin yleistettävissä. Aineistolle laskettiin kuvailevat tunnusluvut ja rakennettiin neljä muuttujaa; maantieteellinen sijainti, pinta-ala, osakaskunnan koko ja johtamisen organisoituminen. Aineiston tilastollisessa tarkastelussa käytettiin ei-parametrisia me- netelmiä, ja tilastollisten erojen merkityksellisyyttä testattiin Kruskall-Wallisin testillä.

Yhteismetsien toiminnan vaihtelua kuvaavat merkittävimmin yhteismetsien pinta-alallinen ja osakaskunnan kokovaihtelut. Vastaavasti yhteismetsien sijainti ja hallinnollinen rakenne kuvai- livat merkittävyydellisesti heikoimmin yhteismetsien toimintaan. Yhteismetsät jakautuvat ta- saisesti ja ovat toiminnaltaan samankaltaisia ympäri Suomea. Hallinnollisella rakenteella on tavoiteltu tarkoituksenmukaisuutta ja soveltuvuutta suhteessa yhteismetsän kokoon ja toimintaan. Yhteismetsien toissijaiset tulonlähteet metsätalouden lisäksi tulevat yleisimmin matkai- lusta, metsästyksestä ja vuosittaisen ylijäämän uudelleen sijoittamisesta.

Yhteismetsät ovat aktiivisia metsänomistajia, joiden ydinosaaminen on kestävän ja taloudellisesti tehokkaan metsätalouden harjoittaminen. Metsäsuunnitelma on yhteismetsille toimintaa ohjaava työkalu, vaikka on havaittavissa myös muita toimintaa ohjaavia tavoitteita. Yhteis- metsillä on kasvupotentiaalia, kun yhteiskunnallinen yhteismetsä-tietoisuus kasvaa ja yhteis- metsät saavat turvattua toiminnan jatkuvuuden metsänomistajien ikääntyessä. Yhteismetsäpoh- jainen metsätalous on potentiaalinen keino ehkäistä metsätilojen pirstoutumista ja passivoitu- mista. Yhteismetsien toiminnan strategisina tavoitteina ovat laajentuminen sekä ydinosaamisen ja kilpailukyvyn ylläpitäminen.

Avainsanat: Yhteismetsä, strategia, metsäomistaja, metsätalous

(3)

3

Ikonen, Juho. 2018. Activities, objectives and strategies of jointly owned forests in Finland.

University of Eastern Finland, Faculty of Science and Forestry, School of Forest Sciences, mas- ter`s thesis in Forest Science specialization Forest Economy and Policy. 94 p. + appendixes.

ABSTRACT

At the end of the 19th century jointly owned forest practice became valid form of forest own- ership in Finland, and it has since purposed to prevent and minimize the adverse effects of forest fragmentation. The National Forest Program 2015 - Good Practices publication reaffirmed the view that jointly owned forests are a good way to prevent fragmentation and enhance forestry.

The National Forestry Strategy 2025, adopted in 2015, aims to increase the size of forest estates, prevent forest fragmentation and speed up generational changes. With the revised Jointly Owned Forest Act, adopted in 2003, the number and area of jointly owned forests have been growing strongly.

The aim of this study was to find out the activities, objectives, and strategies of jointly owned forests. The research is significant and timely as it provides a comprehensive cross-section to the functioning of jointly owned forests in today's changed operational environment. This is something that corresponding research hasn’t done before. The study applies the business strategy model to examine jointly owned forests. The research material was collected with an elec- tronic questionnaire in January 2018.

The questionnaire was divided into four sections: background information, economic structure and functioning, administrative structure and functioning, and future looking views. Answers were received from 198 jointly owned forests and the total response rate was 48.3%. Hence, the study material is comprehensive and versatile, and the results obtained can be easily gener- alized. Descriptive indicators were calculated from the study material and four main variables were constructed; geographic location, area, numbers of the partners and management organization. Non-parametric methods were used in the statistical analysis and the relevance of the statistical differences was tested with the Kruskall-Wallis test.

The study found that variation in the activity of the jointly owned forests is characterized mainly by the surface area and the number of the partners. The location and administrative structure of the jointly owned forests did not have a statistically significant variation in relation to the activity of jointly owned forests. The jointly owned forests are distributed evenly and their activities are similar in Finland. Their administrative structures are aimed for practicality and suita- bility in relation to the size and activity of the jointly owned forest. In addition to forestry, the secondary sources of income are most commonly in tourism, hunting, and reinvestment of the annual surplus.

Jointly owned forests are active forest owners whose core know-how is the practice of sustain- able and economically efficient forestry. A forest plan is a tool for guiding forest management in the jointly owned forests, though there are also other objectives that guide their activities.

The jointly owned forests have growth potential as awareness of them increases. Their chal- lenge is how to they can secure the continuity of activity as their members grow older. Forest management based on jointly owned forests is a potential means of preventing forest fragmentation and passivation. The strategic objectives of the jointly owned forests are to expand and uphold core know-how and competitiveness.

Keywords: Jointly-owned forest, strategy, forest owner, forestry, forest management

(4)

ALKUSANAT

Toteutin tutkimuksen yhteismetsien toiminnan strategisista piirteistä Itä-Suomen yliopistolle.

Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty aikaisemmin Suomessa toimivista yhteismetsistä. Tutkimus on ajankohtainen yhteismetsäpohjaisen metsätalouden yleistyessä runsaasti 2000-luvulla. Met- sätalouden rooli on kasvanut yhteiskunnallisissa keskusteluissa biotalouden ja energiaomava- raisuudensuhteen, mikä nostaa yhteismetsien strategisen suunnittelun ja toteutuksen näkökul- masta vaikuttavaan rooliin puuaineksen tuottajana suomalaiselle metsäteollisuudelle.

Tutkimuksen aineistonhankinta toteutettiin sähköisesti kyselylomakkeella vuosien 2017-2018 vaihteessa. Kyselytutkimuksesta saatu aineisto on määrällisesti laadukas ja kvantitatiivinen.

Tutkimuksen toteuttaminen tarjosi minulle tilaisuuden soveltaa monitieteellistä osaamista omalla mielenkiinnon kohdealueella, sekä syventää substanssiosaamistani yhteismetsien toiminnasta.

Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa tietoa yhteismetsien toiminnan strategisista piirteistä, vaan myös luoda kattava läpileikkaus yhteismetsien toiminnasta. Saatua tietoa voidaan hyödyntää yhteismetsä-tietoisuuden lisäämiseen yhteiskunnassa, yhteismetsien ohjauksessa ja koulutuksessa sekä yhteismetsien toiminnan kehittämisessä.

Haluan kiittää Suomen Metsäkeskuksen yhteismetsäasiantuntijaa Jukka Matilaista, joka on toiminut tukena tutkimuksen aineistonhankinnan toteutuksessa. Lisäksi haluan kiittää Suomen yh- teismetsät ry:tä, kun suosittelivat yhteismetsiä vastaamaan kyselyyn. Erityisesti haluan kiittää professori Jouni Pykäläistä, joka on toiminut Pro Gradu -tutkielmani ohjaajana Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolla. Lisäksi haluan kiittää kaikkia työhöni osallistuneita, ja sen valmistumiseen myötävaikuttaneita henkilöitä.

Joensuussa 2018 Juho Ikonen

(5)

5

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ... 6

1.1 Yhteismetsän määritelmä ... 6

1.2 Yhteismetsät Suomessa ... 7

1.3 Yhteismetsien yhteiskunnallinen merkitys ... 8

1.4 Strategia ja sen osa-alueet ... 11

1.5 Aikaisemmat tutkimukset ja julkaisut yhteismetsistä ... 13

1.6 Tutkimuksen tavoitteet ... 14

2 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 15

2.1 Tutkimuksen toteutus ... 15

2.2 Kysymyksien asettelu ... 15

2.3 Tutkimusmenetelmät ... 17

3 TULOKSET ... 19

3.1 Vastaajat ... 19

3.2 Yhteismetsien muu taloudellinen toiminta metsätalouden lisäksi ... 26

3.3 Yhteismetsien taloudellinen toiminta ... 33

3.4 Yhteismetsien hallinto ... 40

3.5 Yhteismetsien strategia ... 50

3.6 Yhteismetsien tulevaisuuteen liittyvät näkemykset ... 59

3.7 Yhteismetsien tarjoamat hyödyt ja edut osakkaille ... 68

3.8 Vapaan sanan huomiot ... 70

4 TULOSTEN TARKASTELU ... 71

4.1 Yleistarkastelu ... 71

4.2 Taloustoiminnan tarkastelu ... 72

4.3 Hallinnon tarkastelu ... 76

4.4 Tulevaisuusnäkemyksien tarkastelu ... 79

4.5 Strategiatarkastelu ... 80

5 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 83

5.1 Yhteismetsien yleisolemus ... 83

5.2 Yhteismetsien ydinosaaminen ... 85

5.3 Yhteismetsien kilpailuetu ... 86

5.4 Yhteismetsien strategian ilmeneminen ... 87

5.5 Yhteismetsien mahdollisuudet ja uhkakuvat ... 88

5.6 Vertailu aikaisempiin tutkimuksiin ... 89

6 JATKOTUTKIMUKSET JA KEHITTÄMISKOHTEET ... 91

6.1 Kehittämiskohteet ... 91

6.2 Jatkotutkimukset ... 91

KIRJALLISUUS ... 92

LIITTEET ... 95

(6)

1 JOHDANTO

1.1 Yhteismetsän määritelmä

Yhteismetsälain (109/2003) 1 §:n mukaan yhteismetsällä tarkoitetaan kiinteistöille yhteisesti kuuluvaa aluetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi ensisijaisesti kestävän metsätalouden harjoit- tamiseen yhteismetsän osakkaiden hyväksi. Lain 2.1 §:ssä mainitaan, että yhteismetsään kuuluvaa aluetta voidaan hyödyntää myös muuhun käyttötarkoitukseen kuin metsätalouden harjoit- tamiseen. Tämän muun käytön tulee kuitenkin olla taloudellisesti tai muuten tarkoituksenmu- kaista. Yhteismetsälain 31 §:n mukaan yhteismetsissä kestävää metsätaloutta harjoitetaan voimassa olevan metsäsuunnitelman mukaisesti, jollei siitä poikkeamiseen ole erityistä syytä. Met- säsuunnitelman laadinnassa on otettava huomioon kestävän metsätalouden harjoittamiselle ase- tetut tavoitteet.

Yhteismetsälaki ohjaa yhteismetsien käyttöä ja hallintoa, ja metsälaki (1093/1996) ohjaa yhteismetsien toimintaa. Metsälain soveltamisessa yhteismetsä tulkitaan yksityishenkilöksi, ja siten yhteismetsä tulkitaan yksityismetsänomistusmuodoksi. Tuloverolain (1535/1992) 5 §:n mukaan yhteismetsää pidetään verotuksessa yhteisetuuksisena, jota verotetaan erillisenä verovel- vollisena. Tuloverolain 18.2 §:n mukaisesti yhteisetuuden osakkaan veronalaisena tulona ei pi- detä hänen saamaansa osuutta yhteisetuuden tulosta, eli yhteismetsän omistavat osakaskiinteis- töjen omistajat saavat yhteismetsän jaettavan ylijäämän verovapaana. Tuloverolain 29 §:n mukaan yhteisetuuden tulot voivat kertyä elinkeinotulosta, maatalouden tulosta ja muista tuloista eli henkilökohtaisesta tulonlähteestä. Verotuksessa yhteismetsien puun myynti ja siihen liittyvä metsätaloustoiminta kuuluvat henkilökohtaisiin tulonlähteisin. Vuodesta 2017 alkaen yhteis- metsät maksavat verotettavasta tulostaan 26,5 prosenttia (Yhteismetsä 2018).

Yhteismetsälain mukaan yhteismetsien hallinto koostuu vähintään osakaskunnasta, mutta tar- vittaessa myös hoitokunnasta tai toimitsijasta (Havia 2012). Yhteismetsässä ylintä päätösvaltaa pitää osakaskunta, johon kuuluvat kaikki yhteismetsän osakkaat. Osakaskunnan hallintotyös- kentelyssä hyödynnetään demokraattisia periaatteita ja mekanismeja, huomioiden äänestysti- lanteissa osakkaiden yksilöllinen äänioikeus, joka on yhteismetsäosuuden mukainen. Yhteis- metsissä päätökset tehdään enemmistöpäätöksinä. Hoitokunta ja toimitsija ovat osakaskunnan

(7)

7

tahtoa toteuttavia toimeenpanoelimiä. Lisäksi hoitokunta ja toimitsija huolehtivat yhteismetsän käytännön toiminnasta.

Yhteismetsän perustamisasiakirjana ja sääntöinä toimii perustamiskokouksessa luotu ja hyväk- sytty ohjesääntö, joka luo yhteismetsälle hallinnollisen rakenteen ja taloudelliset raamit (Havia 2012). Kiinteistönmuodostamislain (559/1995) 10 luvussa säädetään erikseen yhteismetsän muodostamisesta. Yhteismetsälain 47 §:n mukaisesti yhteismetsien toimintaa valvova viran- omainen on Suomen metsäkeskus, joka hallinnoi valtakunnallista yhteismetsiä koskevaa rekis- teriä. Suomen metsäkeskus valvoo, tukee ja ohjeistaa yhteismetsien perustamista ja toimintaa.

Ohjesäännön lisäksi yhteismetsien toimintaa ohjaa yhteismetsälain 31 §:n mukaisesti osakaskunnan hyväksymät metsäsuunnitelmat. Metsälain mukaan metsäsuunnitelma on metsänomis- tajien, yhteismetsissä osakaskunnan, tavoitteet huomioiva toimintasuunnitelma metsäomaisuu- den kestävälle hoidolle ja käytölle, minkä ajantasaisuus päivitetään yleensä noin kymmenen vuoden välein. Metsälain 4.1 §:n mukaan metsäsuunnitelman toimenpiteet eivät saa olla met- säsuunnitelman laatimisajankohtana voimassa olevien metsien hoitoa ja käyttöä koskevien säännösten vastaisia.

Metsälakia (1093/1996) uudistettiin vuonna 2013, ja laki metsälain muuttamisesta (1085/2013) tuli voimaan vuoden 2014 alussa. Vertaillessa voimassaolevaa ja sitä edeltävää metsälainsää- däntöä, voidaan havaita uudistetun metsälain antavan enemmän toiminnallista vapautta ja vas- tuuta monitavoitteisen metsätalouden harjoittamisessa. Tätä tulkintaratkaisua tukevat muun muassa Juha Ojala ja Matti Mäkelä (2013) sekä Jarmo Palokallio (2013). Uudistunut metsälaki antaa myös yhteismetsille toiminnallista vapautta monitavoitteisen metsätalouden harjoittami- seen.

1.2 Yhteismetsät Suomessa

Ilmo Kolehmainen (1983) tutki yhteismetsien metsätaloutta ja hänen mukaansa nykymuotoinen yhteismetsäajatus syntyi 1800-luvun lopulla niin sanotun lahjoitusmaakysymyksen käsittelyn yhteydessä. Yhteismetsien perustaminen nykymuodossaan tuli mahdolliseksi vuonna 1886 sää- detyn metsälain (29/1886) voimaantulon jälkeen. Tuolloin yhteismetsien perustamisella pyrittiin vähentämään metsänhävitystä metsäteollisuuden kasvaessa ja lisäämään metsänomistajien

(8)

aktiivisuutta ja yhteistoimintaa (Vuorinen 1981). Vuorisen (1981) mukaan 1800-luvulla yksi- tyismetsänomistajien halukkuus liittyä yhteismetsiin jäi vähäiseksi. Jo 1800-luvulta lähtien yh- teismetsiä on perustettu eri tarkoitusperin. Yhteismetsät voidaan luokitella perustamistavan mukaan kuuteen pääryhmään, jotka ovat asutusyhteismetsät, isojakoyhteismetsät, porotilallisten yhteismetsät, suvun yhteismetsät, sijoittajien yhteismetsät ja tilusjärjestely-yhteismetsät (Havia 2012).

Suomen metsäkeskuksen tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 2017 alussa 386 yhteismet- sää. Yhteismetsien kokonaispinta-ala on noin 700 000 hehtaaria, joka on Suomen yksityismetsien pinta-alasta noin viisi prosenttia (Yhteismetsät 2018). Suomessa toimivien yhteismetsien koko vaihtelee 20 hehtaarista 90 000 hehtaariin. Osakkaita yhteismetsissä on yhteensä noin 25 000. Suomen metsäkeskuksen tilastoista ilmenee metsätalouden harjoittamisen yhteismet- sämuotoisesti yleistyneen paljon, kun yhteismetsiä koskevaa lainsäädäntöä kevennettiin 2000- luvun alussa.

Pirjo Havia (2011) on tutkinut yhteismetsien laajentumista, ja hän arvioi yhteismetsien yhteis- pinta-alan nousevan 750 000 hehtaariin ja lukumäärän 700 kappaleeseen vuoteen 2021 men- nessä. Havian mukaan tämä olisi mahdollista, jos verolainsäädännössä tai muista ulkoisista te- kijöistä johtuen ei synny laajentamiselle esteitä. Hänen mukaansa yhteismetsien laajeneminen palvelee yhteiskunnan tavoitetta metsätalouden kannattavuuden parantamisessa.

1.3 Yhteismetsien yhteiskunnallinen merkitys

Suomessa metsätilojen eli metsälöiden lukumäärän kehittymisen käännekohtana voidaan pitää vuotta 1918, jolloin eduskunta hyväksyi niin sanotun torpparilain (Leppänen 2008). Torppari- laki eli laki vuokra-alueiden lunastamisesta (135/1918) mahdollisti torpparin (maa-alan vuok- ralainen) lunastaa torpan (vuokrattu maa-ala) omakseen, minkä seurauksena itsenäisten metsä- löiden määrä kasvoi (kuva 1). Yksityisomistuksessa (yksityishenkilöt, kuolinpesät ja yhtymät) olevien metsälöiden jakautumista pienemmiksi omistusyksiköiksi kutsutaan pirstoutumiseksi (Ripatti & Reunala 1989). Pirstoutumista voi tapahtua esimerkiksi perinnönjaon ja metsätila- kauppojen yhteydessä. Metsälöiden määrän kehitys on ollut kasvava 2000-luvulle ja alkanut sen jälkeen tasaantumaan (kuva 1). Vuonna 2013 yli kahden hehtaarin kokoisia metsälöitä oli 442 700 kappaletta (kuva 2).

(9)

9

Kuva 1. ”Metsälöiden” lukumäärän kehitys Suomessa vuosina 1750-2005 (Leppänen 2008).

Kuva 2. Yksityismetsälöiden lukumäärä ja metsämaa 2013 (Leppänen & Sevola 2013).

(10)

Pirstoutumista voidaan pitää eräänä metsätalouden keskeisenä ongelmana, jonka kielteisiä vai- kutuksia ovat metsänhoidon ja puunkorjuun kustannusten nousu, puun tarjonnan heikkenemi- nen ja metsäteollisuudenpuunhuollon vaikeutuminen (Ripatti & Reunala 1989). Lisäksi metsä- tilan pinta-alallinen koko vaikuttaa omistajan mahdollisuuksiin harjoittaa metsätaloutta pää- elinkeinona, sillä vain suuret metsäpinta-alalliset kokonaisuudet tarjoavat riittäviä vuotuisia tu- loja (Korpilampi 2009). Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä luovutti vuonna 2011 kannanoton (Metsätilarakenteen… 2011), jonka vaatimuksena oli metsätilojen koon kas- vattaminen ja rakenteen kehittäminen. Yhdeksi ratkaisuksi metsälöiden pirstoutumisen ehkäi- semiseksi ja keskikoon kasvattamiseksi koettiin yhteismetsäomistuksen lisääminen, mikä kir- jattiin vuonna 2008 Kansalliseen metsäohjelma 2015 (Maa- ja metsätalousministeriö 2008).

Maa- ja metsätalousministeriön metsäohjelmahankkeista yksi tuotti selkeän mallin metsälöiden pirstoutumisen vähentämiseksi yhteismetsien avulla (Maa- ja metsätalousministeriö 2012).

Metsäteollisuus ry (Metsänhoitoa… 2017) koki, että muutosta ei ole tapahtunut riittävästi pa- rempaan suuntaan vuoden 2011 kannanoton jälkeen. Suomen yksityismetsien merkitys suomalaiselle metsäalalle on suuri, sillä teollisuuden hyödyntämästä puuraaka-aineesta 80 prosenttia tulee yksityismetsistä (Maa- ja metsätalousministeriö 2015). Kansallisessa metsästrategia 2025:ssä jatketaan pirstoutumisen vähentämistä, ja yhtenä kehittämisen kohteena nostetaan yh- teismetsälain muuttaminen, jotta yhteismetsien perustaminen olisi helpompaa ja hallinto kevy- empää.

Pirstoutumisen lisäksi Kansallinen metsästrategia 2025:ssä (Maa- ja metsätalousministeriö 2015) tähdätään metsänomistusrakenteen kehittämistoimiin, jotta metsätilakoot kasvaisivat ja sukupolvenvaihdokset aikaistuisivat ja nopeutuisivat. Heimo Karppisen ja Magnus Ahlbergin (2008) luoman ennustemallin mukaan metsänomistajakunnan ikärakenne olisi keski-iältään noin 59-60 -vuotiaita vuonna 2020. Metsänomistajat ovat tulevaisuudessa entistä todennäköi- semmin kaupungissa asuvia, korkeakoulutettuja ja varakkaampia, joiden taloudellinen riippu- vuus metsätuloista on aiempaa vähäisempää (Karppinen, H. & Ahlberg, M. 2008). Korkea met- sänomistajien keski-ikä luo riskiä metsätilan periytymisestä useammalle kuin yhdelle sukupol- velle, mikä voi entisestään lisätä pirstoutumista sekä pienentää metsätilojen keskikokoa. Uhka- kuvana on myös metsätalouden pysähtyminen kuolinpesien toiminnalliseen rakenteeseen.

Suomen lisäksi yhteismetsämuotoista metsätaloutta harjoitetaan muualla maailmassa joko sel- laisenaan tai sovelletussa muodossa. Ruotsissa yhteismetsä -ajatuksen synty ajoittuu samoihin

(11)

11

aikoihin sekä samoihin tarkoitusperiin kuin Suomessa (Lidestav G., Holmgren E. & Keskitalo C. 2010). Ruotsissa ei ole kuitenkaan yhtä kattavia metsätilastollisia tietoja yhteismetsistä kuin Suomessa, ja tämä ongelma on nostettu esiin myös Ruotsin ensimmäisen metsästrategian val- mistelussa (Underlagsrapport arbetsgrupp 1 2016). YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön, Food and Agriculture Organization (FAO), luoma yhteisöllinen metsätalous, Community Fo- restry, on toimintamalli, jonka tarkoituksena on tuottaa riittävää taloudellista hyötyä ja käyttö- mahdollisuuksia eri sidosryhmille monitavoitteisella metsien kestävällä hoidolla ja käytöllä valtion omistamilla metsämailla (Community Forestry 2018). Kyseisessä mallissa on samankaltaisia tarkoitusperiä kuin yhteismetsissä, eli kestävä puuntuotanto, metsien häviämisen ja maa- perän eroosion ehkäisy sekä osakkaiden eli sidosryhmien huomioiminen. Intiassa valtion omis- tamien metsien hoidossa ja käytössä on Joint Forest Management -malli (JFM), joka tarkoitus- ja toimintatavaltaan on samankaltainen kuin FAO:n malli. JFM:n ongelmaksi on kuitenkin määritelty selkeän ja kirkkaan toimintastrategian puuttuminen (Sundar N., Jeffery R. & Thin N. 2001), mikä heijastuu muun muassa eri sidosryhmien epäyhdenvertaisena huomioimisena.

1.4 Strategia ja sen osa-alueet

Strategia-sanan historiallinen merkitys juontuu kreikan kielen kenraalia tarkoittavasta sanasta stratigos, joka puolestaan koostuu sanoista stratos, ”armeija”, ja agein, ”johtaa” (Karlöf & Lö- vingsson 2004). Antiikin historiassa strategiasuunnittelussa ja -toteutuksessa sovellettiin eri op- peja sotilaallisten ja muiden valtakeinojen käytöstä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Nyky- aikana strategia voidaan määrittää koskevaksi organisaation pitkän aikavälin eloonjääntiä ja menestystä.

Strategia aihealueena on monimutkainen, sillä organisaatioon ja sen toimintaan vaikuttavat lu- kuiset erilaiset tekijät ja muuttujat (Karlöf & Lövingsson 2004). Nämä erilaiset tekijät ja muuttujat kuitenkin luovat loputtoman määrän mahdollisuuksia vaikuttaa organisaation kehitykseen.

Liiketaloustieteessä strategiatoiminta mielletään pyrkimyksiksi ja tavoitteiksi sekä etenemistä niitä kohti. Tunnettu ruotsalainen strategiatyön asiantuntija Bengt Karlöf määrittelee strategian näin: ”nykyhetkessä tehtävät päätökset ja toimenpiteet tulevan menestyksen varmistamiseksi ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi”. Näin ollen strategiatyössä tulee kiinnittää huomiota kysy- myksiin mitä ja miten.

(12)

Strategia voidaan jakaa kolmeen eri perustyyppiin, jotka ovat portfolio-, toiminto- ja liiketoimintastrategia (Karlöf & Lövingsson 2004). Näistä jälkimmäinen, liiketoimintastrategia, voidaan soveltaa parhaiten koskemaan yhteismetsien toimintaa, kun tarkastelemme yhteismetsien strategisia piirteitä ja ominaisuuksia.

Liiketoimintastrategia voidaan jakaa viiteen eri tarkasteluelementtiin.

1. Tarpeet & kysyntä 2. Asiakkaat

3. Tuotteiden & palveluiden tarjonta 4. Ydinosaaminen

5. Kilpailuetu

Tarpeet ja kysyntä -kokonaisuudella luodaan näkemys olemassa olevista ja tulevista markki- noista, mikä samalla kartoittaa omien tuotteiden ja palveluiden menestysmahdollisuudet (Kar- löf & Lövingsson 2004). Tarpeet ja kysyntä tulee kuitenkin pystyä erottamaan toisistaan. Asi- akkaat -kokonaisuudella luodaan näkemys kuluttajasegmentistä sekä ostopäätöksen tekevästä tahosta ja henkilöstä. Tuotteiden ja palveluiden tarjontakokonaisuudessa tavoitteena on ymmär- tää asiakkaiden tarpeita sekä kehittää tarjontaa menestyksellisesti tarpeet ja kysyntä -kokonai- suutta hyödyntäen.

Ydinosaamistarkastelussa luodaan näkemys sisäisestä osaamisesta sekä ulkoistamistarpeista, jotta menestyminen olisi mahdollista. Osaaminen voidaan määrittää olevan tietämyksen, koke- muksen ja kyvykkyyden summana (Karlöf & Lövingsson 2004). Tietämys perustuu kouluttau- tumisesta ja omaehtoisesta opiskelusta. Kokemusta karttuu ajan myötä työtä tehdessä sekä sen sisältöön perehtyessä. Kyvykkyys tarkoittaa tietotaitoa hyödyntää tietämystä ja kokemusta on- gelmanratkaisussa. Ydinosaaminen määritellään olevan organisaation liikeidean perusta, ja jossa organisaatio pyrkii olemaan paras.

Kilpailuedussa tarkastellaan tarjonnan asennoitumista markkinoille suhteessa muihin vastaavan tarjonnan tarjoajiin. Strategiasuunnittelun ja -toteutuksen perimmäisenä tarkoituksena on saavuttaa jokin kilpailuetu tai strateginen etu (Karlöf & Lövingsson 2004). Kyseisen edun olisi suotavaa olla pitkäaikainen ja hyödynnettävissä mahdollisimman nopeasti. Kilpailuetua voidaan parantaa differoimalla, joka tarkoittaa tuotteen ja palvelun erilaistamista. Differoinnilla pyritään erottautumaan kilpailijoiden tarjonnasta.

(13)

13

Strategiaprosessin lähtökohdaksi otetaan toiminnan menneisyyteen, nykytilanteeseen, ympäris- töön ja tulevaisuuteen kohdistuvat arviot ja analyysit (Karlöf & Lövingsson 2004), mitkä voidaan tarkastella esimerkiksi nelikenttäanalyysillä (SWOT-analyysi). Onnistunut strategiapro- sessi vaatii kykyä keskittyä niihin asiakokonaisuuksiin, jotka liittyvät strategisiin pyrkimyksiin.

Strategian ollessa toiminnallinen työkalu, visiolla kuvataan pyrkimyksiä ja tavoitteita, jotka aiotaan saavuttaa tulevaisuudessa (Karlöf & Lövingsson 2004). Karlöfin mukaan vision tehtä- vänä on kyseenalaistaa nykytilanne ja sen pohjalta kehottaa ryhtymistä toimenpiteisiin ja muu- toksiin. Toisin sanoen, visio on välttämätön strategisen toiminnan suunnittelulle ja toteutuk- selle. Visio voidaan jakaa kahteen päälajiin, vankkaan vakaumukseen sekä loogiseen päättelyyn perustuvaan näkemykseen toiminnan tulevaisuudesta, mutta käytännössä visio on näiden kahden päälajin yhdistelmä (Karlöf & Lövingsson 2004).

Strategian toteuttamisessa mahdollisesti ratkaisevin tekijä on oikeiden johtajien valinta toteut- tamiseen (Karlöf 1986). Tämä koskee ylimmän johdon lisäksi johtoryhmän muitakin jäseniä, jotka ovat vastuussa toteutuksesta ja päätöksien toimeenpanosta. Karlöfin mukaan strategian toteuttaminen sujuu yleensä helpommin, kun ylin johto tulee yhteisön ulkopuolelta ja jolla ei ole sisäiseen toimintaan sitoutuneita intressejä, ystävyyssuhteita eikä arvovaltakysymyksiä.

Strategian toteuttaminen vaatii johtajilta kykyä, kokemusta ja uskallusta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.5 Aikaisemmat tutkimukset ja julkaisut yhteismetsistä

2000-luvun alussa yhteismetsälain muutoksien jälkeen on yhteismetsiin ja niiden toimintaan kohdistunut lisääntyvää mielenkiintoa. Viimeisimmät yhteismetsiin liittyvät tutkimukset ovat tehneet muun muassa Hyytiäinen (2014), Ojala (2013) Havia (2011), Pätsi (2011), Heiskanen (2005) ja Jalkanen (2004). Yhteismetsien toiminnan strategisia ominaisuuksia ei ole aikaisemmin tutkittu.

Vuonna 2014 Lauri Hyytiäinen tutki Yhteismetsien puukaupallinen toiminta -pro gradussaan yhteismetsien puukaupallista toimintaa, tarkastellen yhteismetsien maantieteellistä sijaintia sekä taustahistoriaa. Yhteismetsien puukaupallinen toiminta vaikutti lisääntyvän siirtyessä

(14)

maantieteellisesti pohjoisesta kohti etelää. Niin sanotut suvun yhteismetsät olivat muita yhteis- metsiä passiivisempia puunmyyjiä. Tutkimuksen perusteella yhteismetsiä voidaan kuvailla am- mattimaiseksi ja aktiiviseksi metsänomistamiseksi.

Vuonna 2011 Pirjo Havia tutki Yhteismetsien laajentuminen – Uusia osakkaita, lisää metsää - opinnäytetyössään yhteismetsien laajentumishalukkuutta ja uusien yhteismetsien perustamis- aktiivisuutta. Hänen mukaansa yhteismetsien laajentuminen yleistyisi merkittävästi, jos yhteis- metsäomistuksen tunnettavuutta lisätään metsänomistajien keskuudessa, kehitetään luonnon- hoitopainotteinen yhteismetsämalli, arvon määrittämistä selkeytetään ja yhteismetsien avain- henkilöiden osaamista ja verkostoa vahvistetaan.

Yhteismetsiin pohjautuva ja kohdistuva suomalainen tietokirjallisuus on usein opas- ja neuvon- tamuotoista liittyen yhteismetsien perustamiseen, hallintoon ja verotukseen. Lähes poikkeuksetta edellä kuvattu tietokirjallisuus tulkitsee yhteismetsiin kohdistuvaa lainsäädäntöä luoden tulkinnasta käyttäjäystävällisemmän version. Esimerkkinä tästä on Pirjo Havian Yhteismetsä – perustaminen, hallinto, verotus vuodelta 2012. Muu yhteismetsiin kohdistuva suomalainen kir- jallisuus on lähes poikkeuksetta yksittäisten yhteismetsien toiminnan kuvausta historiaan si- toen.

1.6 Tutkimuksen tavoitteet

Yhteismetsien päätoiminen toiminta rakentuu kestävän metsätalouden ympärille, mutta yhteismetsien toiminnassa voi olla strategisia piirteitä taloudellisen liiketoiminnan harjoittamisessa, sen monimuotoisuudessa, hallinnon toteutumismuodoissa, ydinosaamisessa sekä tulevaisuuden tavoitteissa, kuten laajentumisratkaisuissa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella yhteismetsien strategisia piirteitä sekä niiden vaihtelevuutta suhteessa yhteismetsän kokoon, sijaintiin ja hallinnolliseen rakenteeseen. Tavoitteena on myös luoda näkemys metsäsuunnitelman riittä- vyydestä toiminnan ohjaajana sekä tavoitteellisena suunnitelmana. Lisäksi tarkastellaan yhteismetsien mahdollisuuksia ja uhkakuvia suhteessa yhteiskuntaan sekä toimintaympäristöön.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää muun muassa yhteismetsiin kohdistuvassa ohjauksessa ja neuvonnassa. Lisäksi tutkimus mahdollistaa laajan toiminnallisen läpileikkauksen yhteismetsien toiminnasta, mitä voidaan hyödyntää muun muassa sukupolvenvaihdospohdinnoissa ja vaikuttajaviestinnässä päättäjien suuntaan.

(15)

15

2 AINEISTO JA MENETELMÄT

2.1 Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistonhankinta toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena Suomen yhteismetsille. Aineistonhankinnan toteuttaminen sähköisellä kyselylomakkeella oli taloudellisesti edul- linen vaihtoehto verrattuna paperiseen kirjekyselyyn tai puhelimitse suoritettavaan kyselyyn.

Tutkimukselle ei ollut kohdistettu taloudellisia resursseja, jotka olisivat mahdollistaneet aineistonhankinnan ulkoistamisen.

Kyselytutkimuksen kyselylomake lähetettiin sähköisesti marraskuussa 2017 rekisterissä oleville Suomessa sijaitseville yhteismetsille, ja kysely toteutettiin 27.12.2017–17.01.2018. Suo- men metsäkeskus toimii Suomen yhteismetsien valvovana viranomaisena, ja tutkimuksen aikana Suomen metsäkeskuksen yhteyshenkilönä toimi asiantuntija Jukka Matilainen.

Aineistonhankinnan kyselytutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston tarjoamalla E-lomake - ohjelmalla, joka hyödyntää verkkoselainympäristöä. E-lomakkeella voi julkaista monipuolisia lomakkeita verkkoympäristössä sekä käsitellä saatuja vastauksia taulukkolaskenta- ja tilasto- ohjelmistoilla. E-lomaketta hyödynnetään kyselyissä, ilmoittautumisissa sekä rekrytoinneissa, sillä se on helppokäyttöinen sekä sen haltijalle että vastaajalle (Pintaa… 2017). E-lomakkeella on helppo toteuttaa kyselylomakkeen runko sekä kyselyn jakaminen kohdennetulle vastaaja joukolle. Kyselylomakkeen pääsevät täyttämään vain verkkolinkin saaneet henkilöt. Kyselylo- makkeen verkkolinkkiä voi tehokkaasti levittää esimerkiksi sähköpostilla sekä verkkojulkai- suissa.

2.2 Kysymyksien asettelu

Kyselylomakkeen ja kysymysasettelun tavoitteena oli luoda kokonaisuus, jolla saadaan riittävät perusteet yhteismetsien toiminnan strategisista piirteistä. Lisäksi tavoitteena oli luoda vastaa- misesta mahdollisimman mielekästä vastaajalle, tämä tarkoitti suotuisan vastausajan saavutta- mista sekä avoimien vastauskenttien karsimista. Avoimien vastauskenttien karsimisella saavu- tettiin haluttu ja suotuisa vastausaika, 15-20min, sekä vastauksen annon helppouden maksimoi-

(16)

minen. Tällöin kuitenkin tutkimuksen aineiston luonne muuttuu laadullisesta eli kvalitatiivi- sesta määrälliseksi eli kvantitatiiviseksi. Toisin sanoen aineiston laadullinen monimuotoisuus kärsii, kun aineistonhankintavaiheessa vastausvaihtoehtoja yksinkertaistetaan ja luokitellaan.

Kysymyksien asettelussa hyödynnettiin Bengt Karlöfin liiketoimintastrategian määritelmää, jota sovellettiin yhteismetsien toimintaympäristöön. Yhteismetsien toiminnalliset strategiset piirteet pyrittiin saamaan esiin monipuolilla kysymysasettelulla sekä mielekkäillä ja helpoilla vastaustavoilla.

Kyselytutkimus (liite 1.) rakentui neljään keskeiseen kokonaisuuteen.

1. Yhteismetsien taustatiedot

2. Yhteismetsien taloudellinen rakenne ja toiminta 3. Yhteismetsien hallinnollinen rakenne ja toiminta 4. Tulevaisuuteen liittyvät näkemykset

Taustatiedot-osiolla pyrittiin selvittämään yhteismetsän päätoiminen sijainti sekä pinta-alallinen ja osakaskunnan koko. Päätoiminen sijainti jaoteltiin maakunnittain, mikä mahdollistaa tar- vittaessa aineiston vertailun kansallisiin metsätilastoihin, jotka myötäilevät Suomen metsäkes- kuksen vanhoja toimialuerajoja. Yhteismetsän pinta-alallisen koon ja osakkaiden lukumäärän selvittäminen ovat keskeisimmät muuttujat, kun yhteismetsien strategisia piirteitä halutaan ver- tailla ja suhteuttaa toisiinsa. Yhteismetsien maankäytön pinta-alallisella jakautumisella pyrittiin selvittämään yhteismetsien toiminnallista perustaa sekä mahdollisuuksia liiketoimintastrategian tuotteiden ja palveluiden tarjonnan tarkastelunäkökulmasta.

Taloudellinen rakenne ja toiminta -osiolla pyrittiin selvittämään muiden mahdollisten tulonläh- teiden merkitystä metsätalouden lisäksi yhteismetsän taloustoimintaan, metsäsuunnitelmien luonnetta sekä puukauppatoimintaa, jonka tarkastelu perustui erilaisiin väittämiin. Tällä kyselyn osiolla tarkasteltiin yhteismetsien toimintaa liiketoimintastrategian tarpeet & kysyntä, asiakkaat, tuotteiden & palveluiden tarjonta sekä ydinosaaminen -osioiden tarkastelunäkökul- masta.

Hallinnollinen rakenne ja toiminta -osiolla pyrittiin selvittämään toimivallan jakautumista, johtamisen organisointia, päätöksien toimeenpanoa, liiketoiminnan päätöksentekoa sekä tavoitteiden seurantaa. Lisäksi yhteismetsien hallinnollista toimintaa tarkasteltiin erilaisten väittämien

(17)

17

muodossa. Tällä kyselyn osiolla tarkasteltiin yhteismetsien toimintaa liiketoimintastrategian ydinosaamisen tarkastelunäkökulmasta.

Tulevaisuuteen liittyvät näkemykset -osiolla pyrittiin selvittämään strategiaan liittyviä pohdin- toja, tavoitteita ja olemassaoloja, investointisuunnitelmia sekä laajentumistavoitteita. Lisäksi tiedusteltiin yhteismetsien tarjoamia etuja ja hyötyjä osakkaille. Tällä kyselyn osiolla tarkasteltiin yhteismetsien toimintaa liiketoimintastrategian tarpeet & kysyntä, asiakkaat, tuotteiden &

palveluiden tarjonta, ydinosaaminen sekä kilpailuetu -osioiden tarkastelunäkökulmasta.

Yhteismetsillä oli mahdollisuus myös vastata vapaamuotoisesti vapaa sana -osiossa liittyen joko kyselyyn tai muutoin yhteismetsiin. Vapaa sana -osiolla oli mahdollista saada sellaista kvalitatiivista aineistoa, jota kyselyssä ei kyetty huomioimaan.

2.3 Tutkimusmenetelmät

Kyselytutkimuksen luonne on valtaosin kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, ja sitä voidaan nimittää myös tilastolliseksi tutkimukseksi (Heikkilä 2010). Kvantitatiivisella tutkimuk- sella selvitetään lukumääriin ja prosenttiosuuksiin liittyviä kysymyksiä. Aineistonhankinnassa käytetään standardoituja tutkimuslomakkeita, joissa on valmiit vastausvaihtoehdot. Kvantita- tiivinen tutkimus edellyttää riittävän suuren ja edustavan otoksen, toisin sanoen riittävän vas- tausprosentin tarkoin segmentoidussa tarkastelujoukossa (Heikkilä 2010). Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen piirteitä tuovat kyselylomakkeen avoimet kysymykset.

Tutkimuksen analyysivaiheessa koko aineistolle muodostettiin kuvaavat tunnusluvut, luotiin graafiset kuvaajat ja suoritettiin tilastolliset testit. Kyselyllä kerätty numeerinen tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin hyödyntäen Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä SPSS -tilastollista analysointiohjelmaa.

Aineiston tilastollinen tarkastelu suoritettiin ei-parametrisin menetelmin. Ei-parametriset me- netelmät soveltuvat hyvin aineistoon, jonka muuttujat ovat järjestysasteikollisia ja vastausvaihtoehdot tasavälisiä. Eri tarkasteluluokkien sisäisten tilastollisten erojen toteamisessa hyödyn- nettiin Kruskall-Wallisin yksisuuntaista varianssianalyysia. Tutkimuksen ei-parametristen ti- lastomenetelmien nollahypoteesina toimi olettamus, että muuttujilla ei ole merkittävää vaiku- tusta vastausten keskiarvoon.

(18)

Testin merkitsevyystason P-arvot ilmensi todennäköisyyden, jolla vallitseva nollahypoteesi on hylätty perustuen muuttujien merkitseviin keskiarvoeroihin. Tilastollinen merkitsevyys ero ryhmien välillä on sitä voimakkaampi, mitä pienempi on P-arvo. Eri tarkasteluryhmien vastausten välillä voitiin tulkita olevan tilastollisesti merkitsevää eroa, kun testin antama P-arvo oli alle 0,05. Välille 0,05 - 0,1 asettuva P-arvo on tilastollisesti suuntaa antava (Heikkilä 2010), mutta tutkimuksen kannalta ei koettu järkeväksi huomioida suuntaa antavia tilastollisesti merkitseviä eroja.

Tutkimuksessa merkitsevyystason P-arvot jaoteltiin kolmeen eri merkitsevyysluokkaan (Heikkilä 2010):

Tilastollisesti erittäin merkitsevä, jos P ≤ 0,001 Tilastollisesti merkitsevä, jos 0,001 < P ≤ 0,01

Tilastollisesti melkein merkitsevä, jos 0,01 < P ≤ 0,05

(19)

19

3 TULOKSET

3.1 Vastaajat

Sähköiseen vastauslomakkeeseen vastasi 17.1.2018 klo 23:59 mennessä 198 yhteismetsää 410 yhteismetsästä. Tällöin tutkimuksen vastausprosentti on 48,3 prosenttia, mikä määrittelee tut- kimusaineistoon pohjautuvien tulkintojen ja johtopäätöksien yleistettävyyteen. Vastausprosent- tia 48,3 prosenttia voidaan pitää hyvänä ja siten aineistoon pohjautuvia tulkintoja ja johtopää- töksiä pystytään yleistämään jossain määrin koko yhteismetsäpopulaatioon Suomessa. Vastaa- jajoukko edustaa monipuolisesti yhteismetsiä maantieteellisen sijainnin, pinta-alallisen hehtaa- rikoon, osakaskunnan koon sekä hallinnollisten ratkaisujen suhteen (taulukko 1).

Aineiston tarkastelussa turvattiin yksittäisen vastaajan ja siten yhteismetsän anonyymius, mikä toteutettiin jakamalla vastaajajoukosta luodut taustatiedot erillisiin tarkasteluluokkiin (taulukko 1). Kyseiset tarkasteluluokat ovat sijainti, pinta-alallinen koko, osakaskunnan koko ja hallinnollinen rakenne.

Taulukko 1. Tutkimuksessa ja tuloksien esittelyssä käytettävien tarkasteluluokkien tiedot.

(20)

Kyselyssä (liite 1) yhteismetsiä pyydettiin antamaan pääsääntöinen sijainti maakuntatasolla.

Sijaintitarkastelussa vastaajajoukon sijainti jaettiin neljään tarkasteluryhmään, jotka ovat Etelä- Suomi, Itä-Suomi, Länsi-Suomi ja Pohjois-Suomi (taulukko 1). Etelä-Suomen tarkasteluryh- mään kuuluvat maakunnat ovat Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Kar- jala ja Ahvenanmaa. Itä-Suomen tarkasteluryhmään kuuluvat maakunnat ovat Etelä-Savo, Poh- jois-Savo ja Pohjois-Karjala. Länsi-Suomen tarkasteluryhmään kuuluvat maakunnat ovat Etelä- Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa, Satakunta, Varsinais- Suomi. Pohjois-Suomen tarkasteluryhmään kuuluvat maakunnat ovat Pohjois-Pohjanmaa, Kai- nuu ja Lappi. Vastausmääriin (n-luku) perustuen voidaan olettaa yhteismetsien määrän kasvavan siirryttäessä etelästä pohjoiseen. Vastaavan selkeää eroa ei ole länsi-itä -tarkastelussa.

Vastaaja pystyi merkitsemään yhteismetsän sijaitsevan useammassa maakunnassa. Tällöin yh- teismetsä sijoitettiin neljästä eri tarkasteluryhmästä siihen, jossa yhteismetsä sijaitsi pääsään- töisesti. Pääsääntöisyys tulkittiin siten, että valtaosa merkityistä toiminta-alueista sijaitsi jossa- kin neljästä tarkasteluryhmästä. Tilanteessa, jossa ei voitu päätellä yhteismetsän pääsääntöistä sijaintia, niin yhteismetsä katsottiin toimivan tällöin useammassa tarkasteluryhmässä. Näitä useammassa tarkasteluryhmässä olevia yhteismetsiä on kuusi kappaletta, ja ne jakautuivat ta- saisesti eri tarkasteluryhmiin. Näiden kuuden yhteismetsän jakaminen eri tarkasteluryhmiin voi aiheuttaa pientä tilastollista harhaa, mutta tutkimusnäkökulmasta yhteismetsien vastaukset koettiin arvokkaiksi ja hyödynnettäviksi. Harha tulee kuitenkin muistaa huomioida tarkastelussa.

Kyselyssä yhteismetsiä pyydettiin antamaan yhteismetsien pinta-alatietoja (taulukko 3). Yh- teismetsät jaettiin kokonaispinta-alan mukaan kolmeen eri tarkasteluluokkaan (taulukko 1). En- simmäisen tarkasteluryhmän muodostivat yhteismetsät, jotka edustivat kooltaan pienimpiä ja 25 prosentin osuudella vastaajajoukosta. Nämä yhteismetsät voidaan tulkita edustavan pieniä yhteismetsiä, joiden koko oli yhtä suuri tai pienempi kuin 210 hehtaaria. Kolmannen tarkaste- luryhmän muodostivat yhteismetsät, jotka edustivat kooltaan suurempia kuin 75 prosenttia vastaajajoukosta. Nämä yhteismetsät voidaan tulkita edustavan suuria yhteismetsiä, joiden koko oli yhtä suuri tai suurempi kuin 1331 hehtaaria. Toisen tarkasteluryhmän muodostivat yhteismetsät, jotka eivät sisälly 1. tai 3. tarkasteluryhmiin. Nämä yhteismetsät voidaan tulkita

(21)

21

edustavan keskikokoisia yhteismetsiä. Kaikissa pinta-alalliseen kokoon pohjautuvissa tarkaste- luryhmissä laskettu keskiarvo oli suurempi kuin laskettu mediaani, mikä tarkoittaa ryhmissä olevan enemmän keskiarvoa pienempiä yhteismetsiä kuin keskiarvoa suurempia.

Kyselyssä yhteismetsiä pyydettiin antamaan yhteismetsän osakasmäärä (taulukko 2). Yhteis- metsät jaettiin osakaskunnan koon eli yhteismetsässä olevien osakkaiden määrän mukaan kolmeen eri tarkasteluluokkaan (taulukko 1). 1. tarkasteluryhmän muodostivat yhteismetsät, jotka edustivat kooltaan pienimpiä ja 28 prosentin osuudella vastaajajoukosta. Alun perin tarkastelu- ryhmän suhteelliseksi osuudeksi määriteltiin 25 prosenttia, mikä asettui arvojoukon 4 keskelle.

Tarkasteluryhmien välisten erojen selkeyttämiseksi kaikki arvoa 4 ja sitä pienemmät arvot pää- dyttiin sisällyttää tarkasteluryhmään 1. Nämä yhteismetsät voidaan tulkita edustavan pieniä yhteismetsiä, joiden osakasmäärä oli yhtä suuri tai pienempi kuin 4 osakasta. 3. tarkasteluryh- män muodostivat yhteismetsät, jotka edustivat kooltaan suurempia kuin 75 prosenttia

vastaajajoukosta. Nämä yhteismetsät voidaan tulkita edustavan suuria yhteismetsiä, joiden osa- kasmäärä oli yhtä suuri tai suurempi kuin 37 osakasta. 2. tarkasteluryhmän muodostivat yhteis- metsät, jotka eivät sisälly 1. tai 3. tarkasteluryhmiin. Nämä yhteismetsät voidaan tulkita edustavan keskikokoisia yhteismetsiä. Kaikissa osakasmääriin pohjautuvissa tarkasteluryhmissä laskettu keskiarvo oli suurempi kuin laskettu mediaani, mikä tarkoittaa ryhmissä olevan enem- män keskiarvoa pienempiä yhteismetsiä kuin keskiarvoa suurempia.

Aineistontarkastelu hallinnollisesta näkökulmasta pohjautui kyselyn ”Kuinka yhteismetsän johtaminen on organisoitu, eli kuka/ ketkä johtavat yhteismetsän päivittäistä/ viikoittaista toi- mintaa?” -kysymyksen vastauksiin (taulukko 6). Johtaminen on strategian toteuttamista ja pää- töksien toimeenpanoa (Karlöf 1986), minkä pohjalta voitiin nähdä johtamisen organisoitumisen olevan hyvä tarkastelunäkökulma ja -luokka yhteismetsien vaihteleviin näkemyksiin. Yhteis- metsien hallintorakenteet ja päätöksentekoprosessit tunnetaan jo entuudestaan. Johtamisnäkö- kulma koettiin tuottavan uutta tietoa yhteismetsien toiminnasta, sekä miten valittu toimintamalli ilmenee toiminnassa.

Hallinnollinen tarkasteluluokka jaettiin kuuteen eri tarkasteluryhmään johtamisvastuun mukaan (taulukko 1). Vastausten perusteella 25 yhteismetsässä toiminnan johtaminen on jakautu- nut useammalle kuin yhdelle taholle, ja tästä luotiin kuudes tarkasteluryhmä. Tämän 6. tarkas- teluryhmän vastaukset sisältyvät myös muihin tarkasteluryhmiin, jotka ovat järjestyksessä 1.-

(22)

5. osakaskunta, hoitokunta, toimitsija, toiminnanjohtaja ja muut. Tehty ratkaisu jakaa 6. tarkas- teluryhmä myös muihin tarkasteluryhmiin aiheuttaa jonkin suuruista tilastollista harhaa, mikä koettiin pienemmäksi haitaksi kuin sen luoma mahdollisuus tarkastella eri johtamisratkaisuiden eli tarkasteluryhmien sisäisiä vaihteluja, sillä 6. tarkasteluryhmän jakamattomuus olisi tarkoit- tanut kolmen (osakaskunta, toiminnanjohtaja ja muut) tarkasteluryhmän karsimista pois tarkas- teluluokasta perustuen joko olemattomaan tai liian alhaiseen vastaajamäärään (n-luku).

Aineiston perusteella Suomessa olevan yhteismetsän kokonaispinta-ala on keskiarvoltaan 1 892,9 hehtaaria ja mediaaniltaan 500 hehtaaria, minkä perusteella valtaosa Suomen yhteis- metsistä on pinta-alaltaan alle 1 892,9 hehtaaria (taulukko 3). Alueellisesti pienimmät yhteis- metsät sijoittuvat Itä-Suomeen ja suurimmat Pohjois-Suomeen. Yhteismetsät ovat laadultaan metsämaavaltaisia, lisäksi yhteismetsistä löytyy ei-merkittävissä määrin muita maankäyttö- muotoja ja maaluokkia (taulukko 2). Vastausmäärät yhteismetsien maankäytössä ovat tutki- muksellisesti pieniä, minkä seurauksena niitä ei otettu tarkempaan tarkasteluun. Aineiston kä- sittely määrittämällä tyhjät arvot 0-arvoksi vääristäisi liikaa tuloksia. Sijaintitarkastelussa voitiin havaita jouto- ja kitumaan määrän kasvavan siirryttäessä etelästä pohjoiseen ja idästä län- teen (taulukko 4).

Yhteismetsissä on keskimäärin 75,5 eli 76 osakasta ja mediaanin 9,5 huomioidessa, niin valta- osassa yhteismetsissä on alle 76 osakasta (taulukko 3). Pienimmät yhteismetsät osakasmäärän mukaan ovat Itä-Suomessa ja suurimmat Pohjois-Suomessa. Metsäsuunnitelmien määrässä ja päivitystiheydessä ei ollut alueellisesti merkittäviä eroja. Keskimäärin metsäsuunnitelmia yh- teismetsillä on 2,3 kappaletta, joita päivitetään keskimäärin 7,5 vuoden välein. Mediaanin huo- mioinnin jälkeen metsäsuunnitelmien määrä on lähempänä yhtä kappaletta ja päivitystiheys lä- hempänä 10 vuotta. Suurimmat laajentumistavoitteet pinta-alan suhteen seuraavalle kymmenvuotiskaudeksi ovat alueellisesti Pohjois-Suomessa ja vastaavasti pienimmät Länsi-Suomessa.

Suurimmat laajentumistavoitteet osakkaiden suhteen seuraavalle kymmenvuotiskaudeksi ovat alueellisesti Etelä-Suomessa ja vastaavasti pienimmät Länsi-Suomessa. Taulukon 3 mediaani- tunnusten mukaan Länsi-Suomi edustaisi parhaiten koko vastaajajoukkoa.

(23)

23

Taulukko 2. Yhteismetsien maankäyttö kokomaassa.

(24)

Taulukko 3. Tutkimuksessa käytettävien yhteismetsien taustatietoja sijaintitarkastelussa.

(25)

25

Taulukko 4. Yhteismetsien maankäyttö tarkastelualueittain.

(26)

3.2 Yhteismetsien muu taloudellinen toiminta metsätalouden lisäksi

Yhteismetsiä pyydettiin arvioimaan muiden erilaisten tulonlähteiden merkitystä yhteismetsän taloudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi. Vastauksille tehtiin tilastolliset testit Kruns- kall-Wallisin testillä, jolla saatiin esiin tarkasteltavan aiheen tilastollisesti merkitsevät erot tarkasteluluokittain (taulukko 5).

Taulukko 5. Eri tulonlähteiden merkitys yhteismetsien talouteen metsätalouden lisäksi.

Vastaajien mukaan noin 80 prosentilla yhteismetsistä matkailu ei ollut taloudellisesti merkitse- vässä asemassa (kuva 3). Tilastollisesti merkittävää eroa ilmeni kaikissa tarkasteluluokissa (taulukko 5). Sijainnin suhteen matkailu koettiin Etelä-Suomessa merkityksellisemmäksi kuin muualla Suomessa. Matkailun merkityksellisyys kasvoi yhteismetsän pinta-alan ja osakaskunnan koon kasvaessa. Yhteismetsät, joilla oli toiminnan johtaminen valtuutettu osakaskunnalle, niin matkailu ei ollut taloudellisesti merkitsevää. Hoitokuntaisissa yhteismetsissä matkailun merkityksellisyys oli myös tilastollisesti merkittävästi suurempaa kuin toimitsija-pohjaisissa yhteismetsissä. Huomiona voidaan nostaa matkailun olevan merkityksellisintä niissä yhteis- metsissä, joissa johtaminen on valtuutettu toiminnanjohtajalle, muulle tai useammalle eri taholle.

(27)

27

Kuva 3. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna matkailun merkityksestä yhteismetsän talou- delliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1= ei harjoiteta, ja 5= hyvin merkityksellinen.

Vastaajien mukaan noin 80 prosentilla yhteismetsistä ei harjoiteta luonnontuotteisiin kohdistuvaa taloustoimintaa elinkeinomuodossa (kuva 4). Tilastollisesti merkittävää eroa ilmeni vain maantieteellisessä tarkastelussa (taulukko 5). Luonnontuotteiden merkitsevyys kasvoi siirryttä- essä etelästä pohjoiseen.

Kuva 4. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna luonnontuotteiden merkityksestä yhteismet- sän taloudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1= ei harjoiteta, ja 5= hyvin merkityksellinen.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Kaikki Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi Pinta-ala ≤ 210 ha Pinta-ala 210-1331 ha Pinta-ala ≥ 1331 ha Osakaskunta ≤ 4 hlöä Osakaskunta 5-36 hlöä Osakaskunta ≥ 37 hlöä Osakaskunta Hoitokunta Toimitsija Toiminnanjohtaja Useampi tahoMuut

Tyhjät 1 2 3 4 5

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(28)

Vastaajien mukaan noin 40 prosentilla yhteismetsistä metsästyksellä ei ole taloudellista merki- tystä ja noin 55 prosentilla yhteismetsistä metsästyksen merkitsevyys vaihteli (kuva 5). Tilas- tollisesti merkittävää eroa ilmeni kaikissa tarkasteluluokissa (taulukko 5). Sijainnin suhteen metsästyksen merkitsevyys kasvoi erityisesti siirryttäessä Länsi- ja Itä-Suomesta Pohjois-Suo- meen. Metsästyksen merkityksellisyys kasvoi yhteismetsän pinta-alan ja osakaskunnan koon kasvaessa. Hoitokuntaisissa yhteismetsissä matkailun merkityksellisyys oli tilastollisesti pie- nempää kuin toimitsija-pohjaisissa yhteismetsissä. Huomiona voidaan nostaa metsästyksen olevan jollain asteella merkityksellistä kaikissa niissä yhteismetsissä, joissa johtamista on valtuutettu toiminnanjohtajalle.

Kuva 5. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna metsästyksen merkityksestä yhteismetsän ta- loudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1= ei harjoiteta, ja 5=

hyvin merkityksellinen.

Vastaajien mukaan noin 85 prosentilla yhteismetsistä kalastuksella ei ole taloudellista merki- tystä (kuva 6). Tilastollisesti merkittävää eroa ilmeni vain osakaskunnan kokoluokkatarkaste- lussa (taulukko 5). Kalastuksen merkitsevyys kasvoi osakaskunnan koon kasvaessa keskisuuresta suureksi.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(29)

29

Kuva 6. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna kalastuksen merkityksestä yhteismetsän ta- loudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1= ei harjoiteta, ja 5=

Vastaajien mukaan noin 80 prosentilla yhteismetsistä maa-ainesmyyntiä ei harjoiteta elinkei- nomuotoisesti (kuva 7). Tilastollisesti merkittävää eroa ilmeni kaikissa muissa tarkasteluluokissa lukuun ottamatta maantieteellistä tarkastelua (taulukko 5). Maa-ainesmyynnin merkityksellisyys kasvoi yhteismetsän pinta-alan ja osakaskunnan koon kasvaessa. Hoitokuntaisissa yhteismetsissä maa-ainesmyynnin merkityksellisyys oli tilastollisesti suurempaa kuin toimitsija-pohjaisissa yhteismetsissä. Huomiona voidaan nostaa maa-ainesmyynnin merkityksellisyyden olevan korkeinta niissä yhteismetsissä, joissa johtamista on valtuutettu toiminnanjohtajalle.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(30)

Kuva 7. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna maa-ainesmyynnin merkityksestä yhteismet- sän taloudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1= ei harjoiteta, ja 5= hyvin merkityksellinen.

Vastaajien mukaan noin 85 prosentilla yhteismetsistä turvetuotannolla ei ole taloudellista mer- kitystä (kuva 8). Tilastollisesti merkittävää eroa ilmeni kaikissa muissa tarkasteluluokissa lukuun ottamatta maantieteellistä tarkastelua (taulukko 5). Turvetuotannon merkityksellisyys kasvoi yhteismetsän pinta-alan ja osakaskunnan koon kasvaessa. Hoitokuntaisissa yhteismet- sissä turvetuotannon merkityksellisyys oli tilastollisesti suurempaa kuin toimitsija-pohjaisissa yhteismetsissä. Huomiona voidaan nostaa turvetuotannon merkityksellisyyden olevan korkeinta niissä yhteismetsissä, joissa johtamista on valtuutettu toiminnanjohtajalle.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(31)

31

Kuva 8. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna turvetuotannon merkityksestä yhteismetsän taloudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1= ei harjoiteta, ja 5=

Vastaajien mukaan noin 80 prosentilla yhteismetsistä maataloudella ei ole taloudellista merki- tystä (kuva 9). Tilastollisesti merkittävää eroa ilmeni osakaskunnan koko- ja hallintoluokassa (taulukko 5). Maatalouden merkityksellisyys kasvoi yhteismetsän osakaskunnan koon pienen- tyessä. Hoitokuntaisissa yhteismetsissä maatalouden merkityksellisyys oli tilastollisesti pie- nempää kuin toimitsija-pohjaisissa yhteismetsissä.

Kuva 9. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna maatalouden merkityksestä yhteismetsän ta- loudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1= ei harjoiteta, ja 5=

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(32)

Vastaajien mukaan noin 60 prosentilla yhteismetsistä ei harjoiteta ylijäämän uudelleen sijoitta- mista osake- ja rahastosijoittamisen muodossa tai sillä ei ole taloudellista merkitystä (kuva 10).

Tilastollisesti merkittävää eroa ilmeni vain osakaskunnan kokoluokassa (taulukko 5). Osake- ja rahastosijoittamisen merkityksellisyys kasvoi merkittävästi yhteismetsän osakaskunnan koon kasvaessa keskisuuresta suureksi.

Kuva 10. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna osake- ja rahastosijoittamisen merkityk- sestä yhteismetsän taloudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1=

ei harjoiteta, ja 5= hyvin merkityksellinen.

Yhteismetsiä pyydettiin arvioimaan myös muiden kuin edellä mainittujen (matkailu, luonnon- tuotteet, metsästys, kalastus, maa-ainesmyynti, turvetuotanto, maatalous, osake- ja rahastosi- joittaminen) lisäksi muiden mahdollisten tulonlähteiden merkitsevyyttä yhteismetsän taloudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi. Vastaajien mukaan noin 80 prosentilla yhteismetsistä ei ole sellaisia muita merkitseviä tulonlähteitä metsätalouden lisäksi, mitkä eivät sisältyneet aikaisempiin vaihtoehtoihin (kuva 11). Tilastollisesti merkittävää eroa ei ilmennyt (taulukko 5).

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(33)

33

Kuva 11. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna muiden tulonlähteiden kuin matkailu, luon- nontuotteet, metsästys, kalastus, maa-ainesmyynti, turvetuotanto, maatalous, osake- ja rahasto- sijoittaminen merkityksestä yhteismetsän taloudelliseen toimintaan metsätalouden lisäksi asteikolla 1-5, kun arvo 1= ei harjoiteta, ja 5= hyvin merkityksellinen.

3.3 Yhteismetsien taloudellinen toiminta

Kyselyssä yhteismetsiä pyydettiin arvioimaan erilaisia väitteitä pohjautuen yhteismetsien taloudelliseen toimintaan. Väitteitä pyydettiin arvioimaan asteikolla 1-5, kun arvo 1= täysin eri mieltä, ja 5= täysin samaa mieltä. Vastauksien tulkinnassa arvo 3= ei samaa eikä eri mieltä.

Vastauksille tehtiin tilastolliset testit Krunskall-Wallisin testillä, jolla saatiin esiin tarkasteltavan aiheen tilastollisesti merkitsevät erot tarkasteluluokittain (taulukko 6).

Taulukko 6. Yhteismetsien talousnäkemysten tilastollinen testaus tarkasteluluokittain.

Yhteismetsistä noin 59 prosenttia vastasi noudattavansa metsäsuunnitelmia täsmällisesti hakkuiden ja metsähoitotöiden suhteen (kuva 12). Vastaavasti noin 12 prosenttia vastasi, että eivät noudatettaisi metsäsuunnitelmia täsmällisesti. Noin 26 prosenttia vastasi, että eivät ole samaa tai eri mieltä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ole eri tarkasteluluokissa (taulukko 6).

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(34)

Kuva 12. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna ”Noudatamme täsmällisesti metsäsuunni- telmia hakkuiden ja hoitotöiden toteutuksessa” -väitteeseen asteikolla 1-5, kun arvo 1= täysin eri mieltä, ja 5= täysin samaa mieltä.

Yhteismetsistä noin 55 prosenttia vastasi puunmyynnin olevan sopeutettu puun kysyntään ja suotuisaan hintakehitykseen (kuva 13). Vastaavasti noin 14 prosenttia vastasi, että puunmyyntiä ei ole sopeutettu puun kysyntään ja suotuisaan hintakehitykseen. Noin 30 prosenttia vastasi, että eivät ole samaa tai eri mieltä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ole eri tarkasteluluokissa (taulukko 6).

Kuva 13. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna ”Puunmyynti on sopeutettu puun kysyntään ja suotuisaan hintakehitykseen” -väitteeseen asteikolla 1-5, kun arvo 1= täysin eri mieltä, ja 5=

täysin samaa mieltä.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(35)

35

Yhteismetsistä noin 75 prosenttia vastasi kilpailuttavansa jokaisen puukaupan erikseen (kuva 14). Vastaavasti noin 14 prosenttia vastasi, että kilpailutusta ei suoritettaisi jokaisessa puukaupassa. Noin 10 prosenttia vastasi, että eivät ole samaa tai eri mieltä. Tilastollisesti merkitsevää eroa oli osakaskunnan koko- ja hallintoluokissa (taulukko 6). Todennäköisyys jokaisen puukaupan kilpailuttamiseksi erikseen kasvoi osakaskunnan koon kasvaessa. Hoitokuntaisissa yh- teismetsissä jokaisen puukaupan kilpailuttaminen erikseen oli tilastollisesti yleisempää kuin toimitsija-pohjaisissa yhteismetsissä. Lisäksi havaittiin kilpailutuksen tapahtuvan aina niissä yhteismetsissä, joissa yhteismetsän johtaminen oli valtuutettu jollekin muulle kuin tiedossa oleville (osakaskunta, toimitsija, hoitokunta, toiminnanjohtaja) tahoille.

Kuva 14. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna ”Kilpailutamme jokaisen puukaupan erik- seen” -väitteeseen asteikolla 1-5, kun arvo 1= täysin eri mieltä, ja 5= täysin samaa mieltä.

Yhteismetsistä noin 20 prosenttia vastasi suosivansa puukaupassa samaa yksittäistä ostajaa (kuva 15). Vastaavasti noin 58 prosenttia vastasi, että puukaupassa ei suosittaisi samaa yksit- täistä ostajaa. Noin 21 prosenttia vastasi, että eivät ole samaa tai eri mieltä. Tilastollisesti mer- kitsevää eroa oli yhteismetsän pinta-ala- ja osakaskunnan koko- ja hallintoluokissa (taulukko 6). Todennäköisyys saman yksittäisen ostajan suosimiselle puukaupassa väheni yhteismetsän pinta-alan ja osakaskunnan koon kasvaessa. Hoitokuntaisissa yhteismetsissä samaa yksittäistä ostajaa suosittiin tilastollisesti selkeästi vähemmän kuin toimitsija-pohjaisissa yhteismetsissä.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5

(36)

Kuva 15. Yhteismetsien näkemykset suhteutettuna ”Suosimme puukaupassa samaa yksittäistä ostajaa” -väitteeseen asteikolla 1-5, kun arvo 1= täysin eri mieltä, ja 5= täysin samaa mieltä.

Yhteismetsistä noin 40 prosenttia vastasi myyvänsä mieluiten suoraan isolle metsäyhtiölle kuin puunvälittäjäorganisaatiolle (kuva 16). Vastaavasti noin 38 prosenttia vastasi olevansa eri mieltä ”myymme mieluiten suoraan isolle metsäyhtiölle kuin puunvälittäjäorganisaatiolle” - väitteen kanssa. Noin 21 prosenttia vastasi, että eivät ole samaa tai eri mieltä. Tilastollisesti merkitsevää eroa oli osakaskunnan koko- ja hallintoluokissa (taulukko 6). Todennäköisyys yh- tymiselle ”myymme mieluiten suoraan isolle metsäyhtiölle kuin puunvälittäjäorganisaatiolle” - väitteen kanssa laski osakaskunnan koon kasvaessa. Hoitokuntaisissa yhteismetsissä ”myymme mieluiten suoraan isolle metsäyhtiölle kuin puunvälittäjäorganisaatiolle” -väitteen kanssa oltiin tilastollisesti selkeästi enemmän eri mieltä kuin toimitsija-pohjaisissa yhteismetsissä. Toimit- sija-pohjaisissa yhteismetsissä noin 53 prosenttia väitti myyvänsä mieluiten isolle metsäyhtiölle kuin puunvälittäjäorganisaatiolle. Lisäksi havaittiin edellä mainitun väitteen kanssa eri mieltä olevan noin 78 prosenttia niissä yhteismetsissä, joissa yhteismetsän johtamista oli valtuutettu jollekin muulle kuin tiedossa oleville (osakaskunta, toimitsija, hoitokunta, toiminnanjohtaja) tahoille.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Tyhjät 1 2 3 4 5