AVH-potilaan akuuttivaiheen yläraajan kuntoutus toimintaterapiassa

(1)

AVH-potilaan akuuttivaiheen yläraajan kuntoutus toimintaterapiassa

Sofia Kaukola Niina Ojanen

Opinnäytetyö Joulukuu 2021

Terveys- ja hyvinvointialat

Toimintaterapeutin tutkinto-ohjelma (AMK)

(2)

Kaukola, Sofia & Ojanen, Niina

AVH-potilaan akuuttivaiheen yläraajan kuntoutus toimintaterapiassa. Mahdollinen alanimi Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Joulukuu 2021, 33 sivua.

Sosiaali- ja hyvinvointiala. Toimintaterapian tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö AMK.

Julkaisun kieli: suomi

Verkkojulkaisulupa myönnetty: kyllä Tiivistelmä

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on kolmanneksi yleisin kuolinsyy Suomessa ja se heikentää monella tavalla ihmisen toimintakykyä. Mahdollisimman varhain aloitettu kuntoutus edistää toimintakyvyn palautumista.

Toimintaterapian avulla voidaan parantaa yläraajan toimintakykyä ja lisätä omatoimisuutta arjessa. AVH:n akuuttivaiheessa käytettyjä toimintaterapian menetelmiä on tutkittu vähän. Opinnäytetyön tavoitteena oli integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää, millaisia toimintaterapian menetelmiä AVH:n akuuttivaiheen yläraajan kuntoutuksessa on käytetty ja millaisia tuloksia niillä on saatu.

Systemaattinen aineiston keruu suoritettiin Cochrane Library-, Medline- ja CINAHL Plus Full Text -tietokannoista ja se valikoitui ennalta määritettyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella. Lopullinen aineisto koostui kuudesta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka analysoitiin teorialähtöistä sisäl- lönanalyysiä apuna käyttäen.

Tutkimuksissa kuvatut interventiot kohdistuivat yläraajan toiminnan palauttamiseen sairaalaympäristössä.

Tutkimuksissa käytetyt interventiokeinot olivat toistoharjoitteluun, valmistelevaan toimintaan ja restoratii- viseen toimintaan pohjautuvia. Toimintaterapiainterventioiden sisältöä ja niissä käytettyjä menetelmiä ei suurimmassa osassa tutkimuksista kuvailtu tarkasti. Interventioiden tulokset näkyvät TMO-mallin mukaisesti asiakkaan elementteihin sisältyvässä kehon ja ruumiin toiminnoissa. Yleisimmin raportoidut tulokset ovat käden sekä sormien puristusvoiman lisääntyminen. Transkaniaalinen magneettistimulaatio tai virtuaa- liharjoittelu yhdistettynä tavanomaiseen yläraajan harjoitteluun todettiin tuovan parempia tuloksia pelk- kään tavanomaiseen terapiaan verrattuna.

Johtopäätöksenä voidaan todeta restoratiivisen toiminnan, valmistelevien toimintojen sekä toistoharjoittelun olevan tehokasta AVH:n akuuttivaiheessa. Lisätutkimusta tarvitaan AVH:n jälkeisen akuuttivaiheen ylä- raajaharjoittelun hyödyistä toiminnan tasolla mitattuna.

Avainsanat (asiasanat)

Aivoverenkiertohäiriöt, akuuttivaihe, kuntoutus, sairaala, toimintaterapia, yläraaja.

Muut tiedot (salassa pidettävät liitteet) -

(3)

Kaukola, Sofia & Ojanen, Niina

Occupational therapy for upper limb rehabilitation in the acute phase after stroke.

Jyväskylä: JAMK University of Applied Sciences. December 2021, 33 pages.

Social and welfare. Occupational therapist degree program. Bachelor´s thesis.

Permission for web publication: Yes Language of publication: Finnish Abstract

In Finland cerebrovascular accident is common cause of death. It is known more commonly as stroke.

Stroke impairs occupational performance in many ways. Starting rehabilitation as early as possible pro- motes recovery. Occupational therapy can be used to improve the functioning of the upper limb and increase independence in everyday life. Little research has been done on the methods of occupational therapy in the acute phase of stroke.

The thesis was implemented by means of an Integrative literature review. The aim of the thesis was to dis- cover what kind of occupational therapy methods have been used in the rehabilitation of the upper limb in the acute phase after stroke and what kind of results have been obtained with them. Systematic data col- lection was performed from the Cochrane Library, Medline, and CINAHL Plus Full Text databases and was selected based on predefined inclusion and exclusion criteria. The final research material consisted of six peer-reviewed research articles that were analyzed using theory-based content analysis.

The interventions described in the studies were aimed at restoring the functions of the upper limb in the hospital settings. These means of intervention in the studies were based on repetitive training, preparatory activities, and restorative activities. Most studies didn’t provide precise information on the content of occupational therapy interventions and the methods used in them. According to the TMO-model, the results of interventions are reflected in the body functions included in the client's elements. The most commonly re- ported result is an increase in the grip strength of the hand and fingers. Transcanial magnetic stimulation or virtual training combined with conventional upper limb training was found to provide better results com- pared to conventional therapy alone.

In conclusion, restorative activities, preparatory activities and repetitive training are effective in the acute phase of stroke. Further research is needed on the benefits of post-stroke acute phase upper limb training measured at the operational level.

Keywords/tags (subjects)

Stroke, acute phase, rehabilitation, occupational therapy, hospital, upper limb.

Miscellaneous (Confidential information) -

(4)

1 Johdanto ... 3

2 AVH ja sen vaikutukset toimintakykyyn ... 4

2.1 Aivoverenkiertohäiriö (AVH) ... 4

2.2 AVH:n vaikutukset toimintakykyyn ... 4

2.3 AVH-potilaan kuntoutus ... 5

3 Toimintaterapia AVH-potilaan yläraajan kuntoutuksessa ... 6

3.1 TMO-malli ... 6

3.2 Restoratiivinen lähestymistapa ... 7

3.3 Osastolla tapahtuva kuntoutus ... 7

4 Opinnäytetyön tavoite ja tarkoitus ... 8

5 Opinnäytetyön toteutus... 9

5.1 Tutkimusmenetelmä ... 9

5.2 Aineiston keruu ... 9

5.3 Aineiston esittely ... 13

5.4 Aineiston analysointi ... 14

6 Tulokset... 15

6.1 Käytetyt interventiot toimintaterapiassa ... 16

6.2 Interventioiden tulokset AVH-potilailla ... 19

7 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset ... 22

8 Pohdinta ... 23

8.1 Tulosten pohdinta ... 24

8.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus ... 25

Lähteet ... 27

Liitteet ... 29

Liite 1. Laadullinen kuvaileva tutkimus ja kirjallisuuskatsaus ... 29

Liite 2. Alkuperäistutkimukset ... 30

(5)

Kuviot

Kuvio 1 Hakuprosessi ... 12 Taulukot

Taulukko 1 Hakusanat ja -lausekkeet ... 10 Taulukko 2 Sisäänotto- ja poissulkukriteerit ... 11 Taulukko 3 interventiomenetelmät restoratiivisen mallin mukaisesti ... 17 Taulukko 4 Yläraajan kuntoutuksen hyödyt toiminnan osa-alueittain TMO-mallin kautta

tarkasteltuna. ... 20

(6)

1 Johdanto

AVH eli aivoverenkiertohäiriö on yhteisnimitys aivoverisuonten tai aivoverenkierron häiriöille, joita ovat aivoinfarkti, aivoverenvuoto ja ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. Suomalaisista noin 18 000 henkilöä saa vuosittain aivoinfarktin, noin 1 800 aivoverenvuodon ja noin 5 000 ohimenevän aivo- verenkiertohäiriön (TIA). Suomessa aivoverenkiertohäiriöön sairastuu päivittäin 68 henkilöä, joka tarkoittaa useita kymmeniätuhansia vuositasolla. Kolmanneksi yleisin kuolinsyy Suomessa on AVH.

Siihen menehtyy hieman alle 5000 henkilöä vuosittain. AVH:n jälkeiset seuraukset ovat usein pit- käaikaisia tai pysyviä ja siksi kuntoutuksen tarve on yksilöllistä. (Aivoverenkiertohäiriö n.d.) Gha- ziani ja muut (2018) mainitsevat, että AVH on edelleen yksi johtavista vammautumisen aiheutta- jista maailmassa. Yksi yleisimmistä AVH:n aiheuttamista jälkiseurauksista on yläraajan heikkous eli hemipareesi. Heikkous yläraajassa on merkittävä este omatoimiselle suoriutumiselle arjessa. Tutki- musten mukaan vain 12–34 %:lla potilaista yläraajan toimintakyky palautuu ennalleen kuuden kuukauden sisällä sairastumisesta. (Ghaziani, Couppé, Siersma, Søndergaard, Christensen & Mag- nusson, 2018.)

Mika Koskisen (2016) AVH-kuntoutuksen seurantatutkimuksen mukaan sekä terveyskeskusten että sairaanhoitopiirien kuntoutuskäytänteissä on merkittäviä eroja. Kansainvälisissä tutkimuksissa todetaan, että 40–50 % sairastuneista hyötyisi moniammatillisesta kuntoutuksesta ensimmäisten kuukausien aikana sairastumisesta. Koskisen teettämän tutkimuksen mukaan se toteutuu Suo- messa vain noin 15 % kohdalla sairastuneista. (Koskinen 2016.) AVH:n sairastaneista 40 % tarvitsee pitkäkestoista kuntoutusta, 50–70 % toipuu itsenäiseksi päivittäisissä toiminnoissa kolmen kuukauden jälkeen sairastumisesta, 15–30 % jää pysyvästi vammautuneeksi ja noin 20 % tarvitsee laitos- hoitoa. (Aivoverenkiertohäiriö n.d.)

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla toimintaterapiassa käytettäviä menetelmiä ja niillä saatuja tuloksia aivoverenkiertohäiriöpotilaan yläraajan kuntoutuksessa osastolla akuuttivaiheessa. Käypä hoito -suosituksen määritelmän mukaan AVH:n akuuttivaiheella tarkoitetaan kuntoutumisen ensimmäistä vaihetta, jonka kesto on noin kolme kuukautta. Tällöin potilaan tila ei ole vielä vakiintunut (Aivoinfarkti ja TIA 2021.) Tämän opinnäyte- työn tarkoituksena on kehittää saatujen tulosten avulla AVH-potilaan akuuttivaiheen kuntoutusta yhtenäistämällä kuntoutuskäytäntöjä.

(7)

2 AVH ja sen vaikutukset toimintakykyyn 2.1 Aivoverenkiertohäiriö (AVH)

Aivoinfarktissa aivoverisuoni tukkeutuu äkillisesti, jolloin aivokudos jää ilman happea ja verenkier- toa. Tämän seurauksena tuhoutuu hermosoluja ja aivoihin jää pysyviä vaurioita. Aivoverenvuo- dossa valtimosuonen repeämisen seurauksena lukinkalvonalaiseen tilaan (SAV) tai aivoaineeseen (ICH) vuotaa verta, joka aiheuttaa kudosvaurioita. Ohimenevässä aivoverenkiertohäiriössä eli TIA- kohtauksessa aivovaltimo tukkeutuu hetkellisesti, jolloin se aiheuttaa samanlaisia oireita kuin aivoinfarktissa, mutta aivoihin ei tule pysyvää vauriota. (Aivoverenkiertohäiriö n.d.) Tässä opinnäyte- työssä keskitytään tarkastelemaan aivoinfarktin ja aivoverenvuodon jälkeistä kuntoutusta.

AVH:n akuuttihoidolla pystytään vaikuttamaan sen aiheuttamiin vaurioihin. Nopea hoitoon pääsy takaa paremmat tulokset. AVH:n akuuttihoito tapahtuu sairaaloissa, jossa henkilökunta ensimmäi- senä selvittää kuvantamalla aivot tietokonetomografialla onko kyse aivoverenvuodosta vai aivoin- farktista. Vaikka niiden oireet voivat olla samankaltaisia, hoito poikkeaa toisistaan. (Aivoverenkier- tohäiriö n.d.) Sairastuneen kiireellisen hoidon, esimerkiksi liuotushoidon tai leikkaushoidon jälkeen hänet laitetaan tarkkailuun AVH-yksikköön erityisvalvontaan, joka kestää tavallisesti kahdesta kol- meen päivään. Erityisvalvonnassa optimoidaan aivojen toipumismahdollisuudet seuraamalla ve- renpainetta, verensokeria, veren happipitoisuutta, kehon lämpötilaa, sykettä ja muita mahdollisia oireita. Poikkeavuutta havaittaessa reagoidaan nopeasti. Hyvä hoito ja seuranta on tärkeää, jotta voidaan vähentää lisävaurioita ja vuodon uusimista. (Aivoverenkiertohäiriö n.d.)

2.2 AVH:n vaikutukset toimintakykyyn

Aivoverenkiertohäiriö voi vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn monin eri tavoin. Vaikutukset toimintakykyyn määräytyvät vaurion laajuuden ja sijainnin perusteella. Oikealla aivopuoliskolla oleva vaurio aiheuttaa erilaisia ongelmia kuin vasemmalla oleva. (Aivoverenkiertohäiriö n.d.) Caplanin (2013) mukaan yläraajojen toipuminen AVH:n jälkeen on hitaampaa kuin alaraajojen. Useimmiten jalka palautuu tarpeeksi niin, että seisominen ja käveleminen onnistuu, mutta käden toiminnan palautuminen ei ole niin tehokasta. (Caplan 2013, 168).

(8)

AVH:n jälkeisiä seurauksia ovat esimerkiksi halvausoireet, tuntopuutokset, hahmotusvaikeudet, raajajäykkyys, häiriöt kielellisissä toiminnoissa, nielemisvaikeudet, näkökenttäpuutokset, epilepsia, mielialamuutokset, kipu sekä vaikeudet tiedon käsittelyssä, kuten muistamattomuus, toiminnan suunnittelun vaikeudet, keskittymiskyvyn muutokset sekä ajattelun ja toiminnan hidastuminen.

(Elämää aivoverenkiertohäiriön jälkeen n.d.) Tässä opinnäytetyössä keskitytään tarkastelemaan ainoastaan yläraajan toimintakyvyn haasteita, vaikka AVH vaikuttaakin monella tapaa ihmisen toimintakykyyn.

Monilla AVH-potilailla esiintyy heikkoutta raajoissa. Heikkouden vakavuus vaihtelee vähäisestä voiman puutteesta halvaantumiseen. Heikkous tai halvaantuminen useimmiten liittyy käsivarteen, käteen, jalkaterään tai jalkaan kehon toisella puolella. Osittaista yksipuolista heikkoutta kutsutaan hemipareesiksi, jossa hemi viittaa puoleen ja pareesi tarkoittaa heikkoutta. Täydellistä raajojen toispuoleista halvausta kutsutaan hemiplegiaksi, jossa plegia tarkoittaa halvausta. Heikkojen tai halvaantuneiden raajojen toipuessa, niistä tulee usein spastisia eli jäykkiä. Halvausoireiden lisäksi AVH aiheuttaa usein myös poikkeavuutta tuntoaistissa, joka voi ilmetä epänormaaleina tuntemuk- sina, kuten pistelynä, poltteluna tai kipuna. Useimmiten heikoissa raajoissa voi ilmetä myös tun- non menetystä. (Caplan 2013, 167–169.)

Vasemman aivopuoliskon vaurio aiheuttaa esimerkiksi tahdonalaisten liiketoimintojen häiriöitä eli apraksiaa, jossa tutut liikkeet ja liikesarjat muuttuvat vaikeiksi tai jopa mahdottomiksi suorittaa.

Apraksiassa liikkeet ovat kömpelöitä ja liikkeiden järjestys on epäloogista. Myös esineiden käyttö oikein ja oikeissa yhteyksissä on vaikeaa. (Aivoverenkiertohäiriö n.d.) Yleisimmin molempien kä- sien hallinta vaikeutuu, mutta joskus saattaa esiintyä pelkästään toisen käden liikkeiden häiriinty- mistä. Kätevyyttä ja sorminäppäryyttä sekä molempien käsien yhteistoimintaa vaativat toiminnot heikkenevät herkimmin. (Miten oire ilmenee? 2018.)

2.3 AVH-potilaan kuntoutus

AVH-potilaan fyysisestä, kognitiivisesta ja psykososiaalisesta kuntoutuksen tarpeesta tehdään kun- toutusarvio yleensä ensimmäisellä viikolla sairastumisesta. Kuntoutusarvion ja -suunnitelman tekemiseen tarvitaan moniammatillista asiantuntijaryhmää, johon kuuluvat lääkäri, fysio-, toiminta- ja puheterapeutti, neuropsykologi, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, AVH-yhdyshenkilö ja myö-

(9)

hemmässä vaiheessa kuntoutusohjaaja.(Aivoinfarkti ja TIA 2021.) Koskinen (2016) kuvailee moniammatillisen kuntoutuksen määritelmää tulkinnanvaraiseksi ja liukuvaksi. Tutkimuksessa määri- telmä kuntoutukselle on, että potilaan tulisi saada fysioterapiaa viisi kertaa viikossa, toiminta- ja puheterapiaa kolmesti viikossa ja neuropsykiatrista kuntoutusta vähintään kerran viikossa. (Koski- nen 2016.)

Kuntoutuksen alussa kiinnitetään huomiota asentohoitoon, jolla pyritään ehkäisemään vartalon ja raajojen toimintahäiriöitä aktivoimalla kuntoutusta edistäviä kehon aistimuksia. Mobilisaatiota ei tule kuitenkaan aloittaa vielä ensimmäisen 24 tunnin sisällä sairastumisesta. Potilaan tilan ollessa riittävän vakaa, aloitetaan asentohoidon jälkeen aktiivinen kuntoutus. Sairastumisen jälkeen aktii- visen kuntoutuksen aloittaminen viikon kuluessa on tehokkaampaa kuin kuntoutus, joka on aloitettu vasta useamman viikon jälkeen. (Aivoinfarkti ja TIA 2020.)

Asiakkaan toimintakyvyn kokonaisvaltainen huomioiminen on tärkeää kuntoutuksessa. Aktiivisessa kuntoutuksessa voidaan keskittyä häiriintyneen toiminnon intensiiviseen harjoittamiseen pyrkien palauttamaan toimintoa mahdollisimman lähelle lähtötasoa, toiminnan sopeuttamiseen kompen- soivien toimintojen tai apuvälineiden avulla pyrkien minimoimaan haitat tai psyykkiseen ja psyko- sosiaaliseen tukemiseen pyrkien lisäämään oiretietoisuutta, hallitsemaan muuttunutta elämänti- lannetta sekä tulevaisuuteen orientoitumista. (Aivoinfarkti ja TIA 2020.)

3 Toimintaterapia AVH-potilaan yläraajan kuntoutuksessa 3.1 TMO-malli

Anne G. Fisherin ja Abbey Marterellan Occupational Therapy Intervention Process Modelin eli OTIP-mallin mukaisesti toimintaan liittyviä haasteita ja syitä niiden taustalla voidaan tarkastella Transactional Model of Occupation -kuvion eli TMO:n avulla. Toiminnallisen suoriutumisen kannalta on tarkasteltava tilanteeseen liittyviä tekijöitä, kuten fyysisen ja sosiaalisen ympäristön ele- menttejä, tehtäväelementtejä, asiakaselementtejä, ajallisia elementtejä, sosiokulttuurisia ele- menttejä ja geopoliittisia elementtejä. Ne vaikuttavat toimintaan ja toiminta vaikuttaa niihin. Ne ovat siis läheisesti vuorovaikutuksessa toisiinsa. (Fisher & Marterella 2019, 16–17).

(10)

TMO-mallissa keskiössä ovat havaittavissa oleva toiminta, oma näkemys toimintakyvystä sekä toimintaan osallistuminen (Fisher & Marterella 2019, 16–17). AVH vaikuttaa kokonaisvaltaisesti toimintakykyyn. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan asiakkaan toimintakykyä TMO-mallia hyödyn- täen. Näkökulma on rajattu yläraajan toimintakykyyn, jota pystytään tarkastelemaan TMO-mallin mukaisesti asiakaselementeistä.

3.2 Restoratiivinen lähestymistapa

OTIP-mallin mukaisessa toimintaterapiainterventiossa erilaisia interventiomenetelmiä on neljä:

taitojen hankkimisen malli toiminnassa tarvittavien taitojen harjoitteluun, restoratiivinen malli vahvistamaan kehon toimintoja ja muita asiakaselementtejä, kompensaatiomalli sekä kouluttami- sen ja opettamisen malli (Fisher & Marterella 2019, 222–228). Tässä opinnäytetyössä näkökul- mana on restoratiiviset toiminnot, joita osastolla tapahtuvassa toimintaterapiassa toteutetaan.

Restoratiivisessa lähestymistavassa tavoitteena on palauttaa tai kehittää kehon toimintoja ja muita asiakaselementtejä. Tämän mallin mukaisessa interventiossa käytetty toiminta on asiakkaalle tarkoituksenmukaista ja merkityksellistä ja asiakas osallistuu toimintaan aktiivisesti. Esi- merkkinä tässä interventiossa on toiminnan porrastaminen ja täten tehtävän haastavuuden muok- kaaminen asiakkaalle sopivalle tasolle. (Fisher & Marterella 2019, 227.) OTIP-mallin mukaisesti toiminta tapahtuisi asiakkaan omassa ympäristössä, mutta tässä opinnäytetyössä tarkastelun koh- teena on osastolla tapahtuva toimintaterapia.

3.3 Osastolla tapahtuva kuntoutus

Jotkut AVH-potilaista pääsevät kotiutumaan vuodeosastohoidosta jo muutaman vuorokauden jäl- keen, mutta osalla kuntoutuminen vaatii pidempää sairaalassa oloa. Potilaan vointi, kuntoutus- tarve ja kotikunta määräävät jatkopaikan. Kuntoutus voi tapahtua joko kuntoutusosastolla tai ko- toa käsin polikliinisesti. Mikäli kuntoutus ei ole tarpeellista, tapahtuu seuranta omalla

terveysasemalla tai työterveyshuollossa. (Hoito AVH-yksikössä n.d.)

Kuntoutus tapahtuu moniammatillisen kuntoutusryhmän toimesta, johon kuuluu myös toimintate- rapeutti. Potilaan omatoimisuutta tukien häntä ohjataan sekä aktivoidaan päivittäisissä toimin-

(11)

noissa, kuten peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailuissa. (Hoito AVH-yksikössä n.d.) Toimin- taterapiassa pyritään tukemaan asiakkaan toimintakykyä kokonaisvaltaisesti. Tarkasteltaessa AVH- kuntoutujan toimintakykyä TMO-mallin avulla nähdään, että yläraajan puutteellinen toimintakyky vaikuttaa ruumiin ja kehon toimintoihin. Ruumiin ja kehon toimintoja vahvistetaan osastolla sekä fysio- että toimintaterapiassa.

Toimintaterapian avulla tuetaan ja edistetään asiakkaan mahdollisuuksia toimia itsenäisesti arjessa (Aivoinfarkti ja TIA 2021). AVH:n sairastaneilla yläraajan toimintakyvyn edistämiseen käytet- täviä toimintaterapian menetelmiä ovat muun muassa toiminnan havainnointi, tehtäväkeskeinen toistoharjoittelu, voimaharjoittelu, mielikuvaharjoittelu, käden tehostetun käytön kuntoutus, peili- terapia ja virtuaalitodellisuudessa harjoittelu. On todettu, että toimintaterapiassa harjoittelun avaintekijöitä ovat yksilöllistetty, tavoitteellinen, useasti toistettava ja tehtävään keskittyvä tai liit- tyvä harjoittelu. (Hiekkala 2016.)

4 Opinnäytetyön tavoite ja tarkoitus

Tässä opinnäytetyössä kuvataan AVH-potilaan yläraajan kuntoutusta toimintaterapiassa. Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisen kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelman (2020) perusteella hyvän kuntoutuskäytännön mukaisessa kuntoutuksessa painotetaan oikea-aikaisuutta, haasteiden ja vahvuuksien tunnistamista sekä perheen ja lähipiirin huomioimista kuntoutukseen osallistumisessa. Hyvä kuntoutus on vaikuttavaa, tuloksellista ja merkityksellistä (Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022, 2020). Opinnäytetyön tavoitteena on integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla löytää vastaukset asetettuihin tutkimuskysymyksiin koskien osastolla tapahtuvaa aivoverenkiertohäiriöpotilaan akuuttivaiheen yläraajan kuntoutusta toimintaterapiassa. Kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan kehittää AVH-potilaan kuntoutusta yhtenäistäen käytäntöjä.

Tarkempina tutkimuskysymyksinä ovat:

1. Millaisia menetelmiä toimintaterapiassa on käytetty yläraajan kuntoutukseen akuuttivaiheen osastohoidon aikana?

2. Millaisia tuloksia erilaisilla menetelmillä yläraajan kuntoutuksessa on saatu?

(12)

5 Opinnäytetyön toteutus 5.1 Tutkimusmenetelmä

Tämän opinnäytetyön menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, jossa on sekä systemaattisen että narratiivisen katsauksen erityispiirteitä. Kirjallisuuskatsauksen avulla pystytään muodostamaan kokonaiskuva tietystä aiheesta. Kirjallisuuskatsaus on prosessimaista tieteellistä toimintaa, jonka tulee olla toistettavissa samoin kuin tutkimuksenkin. Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollistaa uuden tiedon tuottamisen jo tutkitusta aiheesta. Siitä on apua kirjallisuuden tarkasteluun, kriittiseen arviointiin ja syntetisointiin. (Suhonen, Axelin & Stolt 2016, 7, 13.) Suhosen ja muiden (2016, 107–108) mukaan Evans (2008) toteaa, että integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla saadaan laaja kuva aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ja tutkimuksesta. Integroivaa kirjallisuuskatsausta voidaan pitää systemaattisen kirjallisuuskatsauksen laajimpana muotona, sillä siinä esitetyt tutkimuskysymykset ovat laajoja ja tutkittavaa ilmiötä kuvaillaan monipuolisesti. Integroi- vassa kirjallisuuskatsauksessa voidaan yhdistää laadullisen ja määrällisen tutkimuksen tuloksia sekä teoreettista ja empiiristä tietoa (Whittemore 2008 julkaisussa Suhonen ym. 2016, 108).

Integroiva katsaus on luonteeltaan prosessimainen ja se etenee vaiheittain. Suhonen ja muut (2016, 13) kirjoittavat Cooperin (1982, 1984) esittelemästä viisivaiheisesta prosessista, jossa aluksi nimetään tutkimusongelma, jonka jälkeen kerätään analysoitava aineisto. Sen jälkeen kerätyn aineiston laatu arvioidaan, jonka jälkeen se voidaan analysoida ja tulkita. Viimeisessä vaiheessa esi- tetään saadut tulokset.

5.2 Aineiston keruu

Aineiston keruuta edelsi suunnitteluvaihe, jossa tutkimukselle määriteltiin tutkimuskysymykset ja joihin haettiin vastausta aineistosta. Opinnäytetyön aiheen ja tutkimuskysymysten selkiinnyttyä aloitettiin miettimään relevantteja hakusanoja, joilla saataisiin aineistoa, joka vastaa tutkimuskysymyksiin. Seuraavaksi tehtiin koehakuja, joiden perusteella muodostuivat tarkemmat hakusanat- ja lausekkeet aineiston keruuta varten. Haut tehtiin 25.9.2021 systemaattisesti englanninkielisistä Cochrane Library-, Medline- ja CINAHL Plus Full Text -tietokannoista hyödyntämällä Boolen ope- raattoreita. Tietokantojen valintaan vaikutti niiden saatavuus sekä ammattiala.

(13)

Ennen varsinaista hakua suoritettiin koehakuja, joiden perusteella hakusanoja ja -lausekkeita lisät- tiin, jotta saatiin tarpeeksi kattava, mutta silti kohtuullinen määrä tuloksia. Haku suoritettiin ad- vanced searchia eli tarkennettua hakua käyttämällä. Lopullinen haku muodostui kuudesta haku- lausekkeesta, joista viisi yhdistettiin AND-operaattorilla ja yksi NOT-operaattorilla. NOT-

operaattorin käyttö oli tarpeen, jotta aineistosta saatiin rajattua ei-toivottuja tuloksia ja hakutu- lokset vastasivat haluttua kuntoutumisen vaihetta. Tarkemmat hakusanat ja -lausekkeet on kuvattu taulukossa 1. Kaikki haut kohdistuivat koko tekstiin, eikä sitä toteutettu manuaalisesti.

Taulukko 1 Hakusanat ja -lausekkeet

(14)

Koehakujen jälkeen aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerejä tarkennettiin hakutulosten suuren määrän vuoksi. Sisäänottokriteereihin lisättiin vertaisarvioidut tutkimukset, jotka ovat yleisesti laadukasta ja luotettavaa aineistoa (Valitse tieteellisiä ja luotettavia lähteitä 2020). Cochrane-tie- tokanta sisältää jo valmiiksi vain korkealaatuista ja riippumatonta aineistoa. Medline- ja CINAHL- tietokannoista tuloksia rajattiin vertaisarvioinnin perusteella. Sisäänottokriteerejä tarkennettiin myös kuntoutumisen vaiheen osalta. Alustavan suunnitelman mukaisesti vain sellaiset artikkelit hyväksyttäisiin, jossa käsitellään kuntoutuksen akuuttivaihetta, mutta huonon saatavuuden vuoksi mukaan hyväksyttiin myös sellaiset artikkelit, joissa kuntoutus on alkanut akuuttivaiheessa, mutta jatkuu subakuutti vaiheeseen. Tarkemmat sisäänotto- ja poissulkukriteerit on kuvattu alla olevassa taulukossa 2.

Taulukko 2 Sisäänotto- ja poissulkukriteerit

Systemaattisella haulla saatiin yhteensä 203 artikkelia. Aineisto käytiin läpi aluksi otsikoiden perusteella ja duplikaatit poistettiin, jonka jälkeen abstraktin lukuun ja tarkempaan tarkasteluun jäi 43 artikkelia. Artikkeleista luettiin abstraktit, joita tarkasteltiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella. Tarkempaan tarkasteluun valikoituneiden artikkeleiden koko tekstiä ei ollut saatavissa

(15)

11 artikkelista. Koko teksti luettiin seitsemästä artikkelista, joista kuusi valikoitui analysoitavaksi.

Tarkempi hakuprosessi on kuvattu alla olevassa kuviossa 1.

Kuvio 1 Hakuprosessi

(16)

5.3 Aineiston esittely

Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi 2016–2018 vuosina julkaistua artikkelia: kolme RCT- tutkimusta (Randomized Controlled Trial), laadullinen tutkimus, pilottitutkimus sekä systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto on esitelty tarkemmin liitteessä olevissa taulukoissa (kts. liite 1 ja 2). Suhosen ja muiden (2016) mukaan integroivassa kirjallisuuskatsauksessa on keskeistä, että se sisältää vaihtelevaa ja laajaa aineistoa. Sen pohjalta tehdään synteesiä, jolloin saadaan kattava ym- märrys tutkittavasta aiheesta (Suhonen, Axelin & Stolt 2016, 13).

Ensimmäinen tutkimus on Garcia-Vegan, Gregoryn, Lindin ja Singerin (2016) laadullinen kuvaileva tutkimus, joka oli alustava vaihe RCT-tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä fy- sioterapian ja toimintaterapian yleiset käytännöt ja terminologia yläraajan kuntoutuksessa akuutissa ja subakuutissa vaiheessa. Tutkimuksen pohjalta kehitettiin malli, joka tarjoaa jäsennellyn lä- hestymistavan terapeuteille yläraajan kuntoutuksessa.

Toinen tutkimus on Serradan, McDonnellin ja Hillierin (2016) systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien toteuttamat yläraajan kuntoutuksen interventiotyypit ja -määrät AVH:n akuuttivaiheessa.

Kolmannessa tutkimuksessa Barker, Hayward, Carson, Lloyd & Brauer (2017) tavoitteena oli verrata SMART Arm -harjoittelun vaikutuksia yläraajan toimintakykyyn. Tutkimuksessa oli kolme eri ryhmää, jotka saivat vaihdellen Smart Arm –harjoittelua, sähköstimulaatiota sekä fysio- ja toimintaterapiaa. Interventio toteutettiin sairaalassa AVH:n akuuttivaiheessa. Tutkimus on prospektiivinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus.

Neljännessä tutkimuksessa Ghaziani, Couppé, Siersma, Søndergaard, Christensen & Magnusson (2018) tavoitteena oli tutkia käden toiminnan palautumista käyttämällä sähköstimulaatiota yhdis- tettynä yläraajan harjoitteluun. Interventio toteutettiin sairaalassa AVH:n jälkeen akuuttivaiheessa. Tutkimusasetelmana on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa oli kaksi koeryhmää.

Viides tutkimus on Longin, Wangin, Zhaon, Duanin, Fengin, Huin, Maon, Liun, Moun & Yanin (2018) prospektiivinen kaksoissokkoutettu RCT-tutkimus, jonka tarkoituksena oli vertailla kolmella

(17)

ryhmällä eri taajuisten magneettistimulaatioiden ja terapian tai pelkän terapian vaikutuksia yläraa- jan toimintakykyyn. Interventio toteutui sairaalassa AVH:n jälkeen akuuttivaiheessa.

Kuudes Patelin, Fluetin, Qiun, Yarossin, Meriansin, Tunikin & Adamovichin (2019) tutkimus tehtiin RCT tutkimuksen tueksi, jota parhaillaan suoritettiin. Tutkimuksessa tavanomaista yläraajan harjoittelua verrattiin kahdeksan tunnin intensiiviseen yläraajan harjoitteluun virtuaalitodellisuudessa, johon oli yhdistetty tavanomainen harjoittelu. Interventio toteutui sairaalassa AVH:n jäl- keen akuuttivaiheessa. Tutkimus on pilottitutkimus, jossa ryhmiä ei satunnaistettu.

Koko tekstin lukuun valikoiduista tutkimuksista Gustafssonin, Nugentin & Birosin (2012) ”Occupati- onal Therapy Practice in Hospital-based Stroke Rehabilitation?” ei vastannut tutkimuskysymyksiin, jonka vuoksi se jätettiin pois lopullisesta aineistosta. Kuuden mukaan valikoituneiden tutkimusten sisältö on kuvattu tarkemmin liitteistä löytyvistä taulukoista (kts. liite 1 ja liite 2).

5.4 Aineiston analysointi

Aineisto voidaan analysoida esimerkiksi induktiivista eli aineistolähtöistä tai deduktiivista eli teo- rialähtöistä sisällön analyysiä hyödyntäen. Analyysin tarkoituksena on muodostaa mahdollisimman selkeä kuva tutkittavasta aiheesta. Sisällönanalyysin tavoitteena on tiivistää ja selkiyttää aineistoa, mutta säilyttää sen sisältämä informaatio mahdollisimman tarkasti. Sisällönanalyysin avulla voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä aiheesta, jota tutkitaan. Tässä opinnäytetyössä sisällönana- lyysi tehtiin deduktiivista eli teorialähtöistä sisällönanalyysiä apuna käyttäen. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 121–122.)

Ensimmäisenä valittuun aineistoon perehdyttiin ja se luettiin huolellisesti läpi. Seuraavaksi tärkeät tiedot aineistosta, kuten kirjoittajat, julkaisuvuosi, julkaisumaa, kohdejoukko, otos, interventiossa käytetyt menetelmät sekä päätulokset poimittiin ja ne kerättiin taulukkoon. (Suhonen ym.

2016, 30–31). Tarkemmat tiedot ovat katsottavissa liitteessä olevissa taulukoissa (liite 1 ja 2). Seu- raavassa vaiheessa muodostettiin tutkimuskysymysten mukaiset analyysirungot, joiden sisälle muodostettiin erilaisia alaluokkia taustateorioiden eli TMO-mallin ja restoratiivisen lähestymista- van mukaan (kts. Taulukko 3 ja 4). Tämän jälkeen aineistosta poimittiin analyysirungon mukaiset asiat, jotka käännettiin suomeksi ja aineisto pelkistettiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 127–129.)

(18)

6 Tulokset

Analyysiin sisällytetyissä tutkimuksissa kohdejoukko koostui yli 18-vuotiaista henkilöistä. Kahdessa tutkimuksessa kohdejoukko koostui 30–80-vuotiaista miehistä ja naisista (Long ym. 2018; Patel ym. 2018). Kahden tutkimuksen kohdejoukkoon kuului yli 18-vuotiaita miehiä ja naisia (Barker ym.

2017; Ghaziani ym. 2018). Jokaisessa tutkimuksessa kohdejoukkoon valikoituneilla henkilöillä oli AVH ensimmäistä kertaa ja heillä oli lievä tai kohtalainen hemipareesi. Osallistujilla ei ollut kognitiivisia rajoitteita, jotka olisivat vaikuttaneet interventiosta suoriutumiseen.

Kuntoutuksen aloituksen ajankohta vaihteli tutkimuksissa alle yhdestä viikosta neljään kuukauteen. Longin ja muiden (2018) tutkimuksessa intervention aloitusajankohtaa ei tarkasti määritelty, vaan se mainittiin ainoastaan akuuttivaiheena. Käypä hoito -suosituksen (2020) mukaisesti akuuttivaiheena pidetään vaihetta, jossa potilaan tila ei ole vielä vakiintunut. Akuuttivaihe kestää noin kolme kuukautta (Aivoinfarkti ja TIA 2020). Tutkimuksissa interventioiden kesto vaihteli 15 päi- västä neljään viikkoon. Kolmessa tutkimuksessa koko intervention kestoa ei tarkasti raportoitu (Garcia-Vega ym. 2016; Patel ym. 2018; Serrada ym. 2016). Interventioissa tuloksia seurattiin vaihdellen 3–6 kuukautta, koska käden toimintakyvyn paranemisen on kerrottu jatkuvan kolmesta kuuteen kuukauteen AVH:n jälkeen (Ghaziani ym. 2018). Kahdessa tutkimuksessa kerrotaan yleisesti toimintaterapeuttien käyttämiä interventiotyyppejä AVH:n kuntoutuksessa (Garcia-Vega ym.

2016; Serrada ym. 2016).

Useimmissa tutkimuksissa interventioiden toteuttajina mainittiin toiminta- ja fysioterapeutti. Gar- cia-Vegan ja muiden (2016) tutkimuksessa eritellään toimintaterapeuttien ja fysioterapeuttien te- kemät yleisimmät interventiot sekä akuutissa että subakuutissa vaiheessa. Toiminta- ja fysiotera- pian sisältöä tai kuntoutuksen toteuttajaa ei kaikissa tutkimuksissa eritelty tarkasti, jonka vuoksi tutkimuksista on mahdotonta rajata pelkästään toimintaterapeuttien toteuttamia interventioita.

Tulosten kannalta rajaus ei ole tarpeellinen, sillä Käypä hoito –suositusten (2020) mukaisesti usein toiminta- ja fysioterapeutit käyttävät AVH-kuntoutujilla osittain samoja menetelmiä (Aivoinfarkti ja TIA 2020).

Tutkimustulokset on jäsennelty tarkemmin tutkimuskysymysten mukaisesti alaluvuissa 6.1 ja 6.2.

Taulukossa 3 esitetään tutkimuksissa käytettyjä interventiomenetelmiä ja taulukossa 4 erilaisilla menetelmillä saatuja tuloksia AVH:n akuuttivaiheessa.

(19)

6.1 Käytetyt interventiot toimintaterapiassa

Kaikissa kuudessa aineistoon valikoituneessa tutkimuksessa interventiot toteutettiin sairaalaympä- ristössä sisäänottokriteerien mukaisesti. Useimmiten intervention toteutuspaikkana oli kuntoutus- osasto. Kaikissa tutkimuksissa interventiomenetelmien tarkoituksena oli palauttaa asiakkaan toi- mintakykyä erilaisten interventiokeinojen avulla.

Fisherin ja Marterellan (2019) mukaan intervention tulisi toteutua asiakkaan omassa ympäristössä ja käytettyjen menetelmien tulisi olla asiakkaan päivittäistä toimintaa esimerkiksi aamutoimiin si- sältyviä tehtäviä. Toimintaa voidaan porrastaa tai muokata asiakkaan toimintakykyyn sopivaksi.

Toiminnan tulisi olla tavoitteellista ja terapeutin sekä asiakkaan yhdessä päättämää. Malliin kuuluu avoin vuorovaikutus sekä palautteen anto asiakkaan ja terapeutin välillä. (Fisher & Marterella 2019, 64–65, 227–228.) Tutkimuksissa käytetyt interventiokeinot ovat Fisherin ja Marterellan (2019) mukaan jaoteltuna valmistelevaa toimintaa, restoratiivista toimintaa sekä toistoharjoitte- lua. Interventioissa käytetyt menetelmät on kuvattu alla olevassa taulukossa 3.

(20)

Taulukko 3 interventiomenetelmät restoratiivisen mallin mukaisesti

Valmistelevilla toiminnoilla tarkoitetaan toimintoja, joissa asiakas on passiivisessa roolissa. Valmis- televilla toiminnoilla pyritään palauttamaan, kehittämään tai ylläpitämään kehon toimintoja.

(Fisher & Marterella, 2019, 123–124). Kolmessa tutkimuksessa on käytetty interventiossa sähkösti- mulaatiota, jolla pyritään aktivoimaan lihastoimintaa (Barker ym. 2017; Ghaziani ym. 2018; Patel ym. 2018). Sähköstimulaatio kuuluu valmisteleviin toimintoihin. Toinen valmisteleva toiminta on Longin ja muiden (2018) tutkimuksessa käytetty transkaniaalinen magneettistimulaatio, jolla pyri- tään lisäämään vaurioituneen aivopuoliskon aktiivisuutta. Kolmessa tutkimuksessa valmistelevana toimintana akuuttivaiheessa oli passiiviset liikkeet ja venytykset, joilla pyrittiin säilyttämään yläraa- jan liikkuvuus (Barker ym. 2017; Garcia-Vega ym. 2016; Serrada ym. 2016). Serradan ja muiden (2016) tutkimuksessa yhtenä interventiokeinona olivat passiiviset liikkeet. Garcia-Vegan ja muiden

(21)

(2016) tutkimuksessa valmistelevana toimintona on käytetty ortooseja ja tyynyjä, joita käyttämällä pyritään saamaan yläraaja optimaaliseen asentoon levossa.

Restoratiivisella toiminnalla tarkoitetaan interventioita, joissa toimintaa käytetään taustalla ole- vien vaurioiden korjaamiseen. Restoratiivisella toiminnalla pyritään kehon toimintojen palauttamiseen, kehittämiseen tai ylläpitämiseen. (Fisher & Marterella, 2019, 113.) Garcia-Vegan ja muiden (2016) mukaan toimintaterapeutit keskittyivät akuuttivaiheessa eniten ADL-toimintojen uudelleen opetteluun. Näihin liittyviä toimintoja, joita Garcia-Vegan ja muiden (2016) tutkimuksessa mainitaan ovat hiusten kampaaminen, hampaiden harjaaminen ja pukeutuminen. Longin ja muiden (2018) tutkimuksessa asiakkaat saivat toimintaterapiaa, jossa keskityttiin pieniin päivittäiseen elä- mään liittyviin asioihin, kuten tavaroiden poimimiseen, syömäpuikoilla syömiseen ja kuppiin tart- tumiseen. Barkerin ja muiden (2017) tutkimuksessa toiminta- ja fysioterapeutit toteuttivat veny- tyksiä sekä tehtäväkeskeistä harjoittelua, joka raportoitiin päivittäisten toimintojen esimerkiksi pukeutumisen harjoitteluna. Interventioiden sisältöä ei tarkemmin eritelty. Ghazianin ja muiden (2018) tutkimuksessa mainittiin tehtäväkeskeinen yläraajan harjoittelu, jota ei tutkimuksessa raportoitu tarkemmin. Patelin ja muiden (2018) tutkimuksessa päivittäisten toimintojen lisäksi harjoiteltiin siirtymisiä.

Toistoharjoittelulla tarkoitetaan terapeuttista, toistuvaa harjoittelua, jolla pyritään palauttamaan, kehittämään tai ylläpitämään kehon toimintoja (Fisher & Marterella 2019, 122–123). Barkerin ja muiden (2017) tutkimuksessa mainittuja toistoharjoitteluun kuuluvia menetelmiä oli Smart Arm - harjoittelu, jossa Smart Arm -laite on suunniteltu mahdollistamaan käden liikkeitä sellaisilla potilailla, joilla käden lihakset ovat heikot. Patelin ja muiden (2018) tutkimuksessa raportoituja inter- ventiomenetelmiä ovat toistuvat liikkeet, joissa harjoitetaan tiettyä liikerataa sekä virtuaalitodellisuudessa harjoittelu, jossa erilaisten pelien avulla harjoitetaan yläraajan toimintakykyä. Serradan ja muiden (2016) tutkimuksessa toistoharjoitteluna on harjoitettu yläraajan voimaa.

Serradan ja muiden (2016) kirjallisuuskatsauksessa mainitaan erilaisia interventiokeinoja, joita useimmat toimintaterapeutit akuuttivaiheessa toteuttavat. Katsaus keskittyy tarkastelemaan terapia-aikoja, eikä interventioita ole raportoitu tarkemmin. Tutkimuksessa mainituissa interventioissa on harjoiteltu asentotietoisuutta ja hienomotoriikkaa, mutta niiden sisältöä ei ole avattu enempää, jonka vuoksi niitä ei voida sijoittaa minkään interventiokeinon alle. (Serrada ym. 2016.)

(22)

6.2 Interventioiden tulokset AVH-potilailla

TMO–mallin tarkoituksena on kuvata toimintaa moniulotteisesti. TMO-mallissa on kolme toiminnan komponenttia: toiminnallinen suoriutuminen, toiminnallinen kokemus ja osallistuminen. Kom- ponentit sisältyvät tiiviisti toimintaan. TMO-mallissa on lisäksi seitsemän tilannesidonnaista ele- menttiä, joista tähän opinnäytetyöhön valittiin tarkasteltavaksi asiakkaan elementit. (Fisher &

Marterella 2019, 16–17.)

Neljässä tutkimuksissa tulosten mittaaminen tapahtui yläraajan toimintakykyä mittaavilla arviointi- menetelmillä (taulukko 4). Interventioiden tulokset näkyvät Fisherin ja Marterellan (2019) TMO- mallin mukaisesti asiakkaan elementeissä ja tarkemmin kehon ja ruumiin toiminnoissa. (Barker ym. 2017; Ghaziani ym. 2018; Long ym. 2018; Patel ym. 2018.) Ainoastaan Barkerin ja muiden (2017) tutkimuksessa on mitattu toimintaan osallistumista Stroke Impact Scale ja Motor Activity Log -arviointimenetelmien avulla, mutta raportoiduista tuloksista ei saada asiakkaan omaa kokemusta näkyväksi. Kahdessa tutkimuksessa ei erikseen raportoitu interventioiden hyödyistä AVH- potilaan toimintakykyyn, jonka vuoksi niitä ei voida tarkastella taulukossa 4. Tutkimukset keskittyi- vät tarkastelemaan akuuttivaiheen kuntoutuksen käytäntöjä ja määrää (Garcia-Vega ym. 2016;

Serrada ym. 2016).

(23)

Taulukko 4 Yläraajan kuntoutuksen hyödyt toiminnan osa-alueittain TMO-mallin kautta tarkasteltuna.

Neljässä taulukossa esitellyssä tutkimuksessa yläraajan toimintakyky osallistujilla parantui. Yleisim- min raportoidut tulokset ovat käden sekä sormien puristusvoiman lisääntyminen. (Barker ym.

2017; Ghaziani ym. 2018; Long ym. 2018; Patel ym. 2018.) Ghaziani ja muut (2018) mainitsevat li- säksi ojentajalihasvoiman parantuneen molemmilla tutkimukseen osallistuneilla ryhmillä.

Barker ja muut (2017) mainitsevat, että vaikka Smart Arm –harjoittelu parantaa käden toimintaky- kyä, ei se kuitenkaan osoita lisähyötyä tavanomaiseen terapiaan verrattuna. Ghazianin ja muiden (2018) tutkimuksessa käytetyn sähköstimulaation ei voida todeta parantavan käden toiminnan palautumista. On kuitenkin otettava huomioon, että tutkimusta tarvitaan lisää esimerkiksi erilaisilla parametreilla tai elektrodien sijoittelulla.

(24)

Long ja muut (2018) raportoivat transkaniaalisen magneettistimulaation käytön korkeimmalla sie- detyllä taajuudella terapian lisänä olevan tehokas ja hyödyllinen interventio yläraajan motoriikan parantamiseksi. Tutkimuksessa ei kuvattu tarkemmin, millä motoriikan osa-alueella hyöty havaittiin. Tutkimuksessa yläraajan toimintakyvyn mittaamiseen käytettiin puristusvoimamittausta sekä Fugl-Meyer Assessment (FMA) ja The Wolf-Motor Function test (WMFT) -menetelmiä (kts. Tau- lukko 4). Tutkimuksessa kerrottiin WMFT- ja FMA-menetelmillä mitattujen kokonaistulosten parantuneen. FMA-testillä arvioidaan muun muassa yläraajan lihasten aktivoitumista, koordinaa- tiota, nopeutta ja refleksejä (Subramanian, Lourenco, Chilingaryan, Sveistrup & Levin 2013). WMFT testillä arvioidaan muun muassa yläraajan liikkeiden laatua, voimaa ja suoritusaikaa (Subramanian ym. 2013). Saadut hyödyt näkyvät suoriutumisen parantumisena pöytätason tehtävissä sekä puris- tusvoimassa.

Patelin ja muiden (2018) tuloksissa todetaan virtuaaliharjoittelun yhdistettynä tavanomaiseen ylä- raajan harjoitteluun tuovan parempia tuloksia pelkkään tavanomaiseen terapiaan verrattuna. Tut- kimuksessa edistystä havaittiin FMA ja Wrist Active Range of Motion (Wrist AROM) -mittareilla.

Wrist AROMissa mitataan ranteen aktiivista liikelaajuutta erilaisten liikkeiden avulla, jotka kuntoutuja suorittaa.

Tutkimusten interventioissa ei todettu merkittäviä haittavaikutuksia. Esimerkiksi Longin ja muiden (2018) tutkimuksessa huomiota kiinnitettiin päänsärkyyn ja kouristuskohtauksiin, mitä ei tutkimukseen osallistuneilla kuitenkaan esiintynyt. Haittavaikutuksia seurattiin monitorien ja mittausten avulla lääkärien toimesta (Long ym. 2018, 22). Joillakin Ghazianin ja muiden (2018) tutkimukseen osallistuneilla saattoi ilmetä haittavaikutuksina punoitusta ja kutinaa niissä kohdissa, johon elekt- rodit asetettiin. Ghazianin ja muiden (2018) tutkimuksessa yläraajan kipua arvioitiin Box and Block -menetelmän aikana Numerical Rating Scale–11-menetelmällä, jossa kuntoutuja arvioi asteikolla 1–10 kokemansa kivun. Barkerin ja muiden (2017) tutkimuksessa kipua mitattiin Ritchie Articular Index -menetelmän avulla, jossa selvitetään nivelten arkuutta olkapään passiivisessa liikkeessä.

Sekä Ghazianin ja muiden (2018) että Barkerin ja muiden (2017) tutkimuksissa interventioiden aikana tutkimukseen osallistuneilla ei havaittu muutosta kivussa.

(25)

7 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset

Opinnäytetyössä lähdettiin hakemaan vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen: millaisia mene- telmiä toimintaterapiassa on käytetty yläraajan kuntoutukseen akuuttivaiheen osastohoidon aikana ja millaisia tuloksia erilaisilla menetelmillä yläraajan kuntoutuksessa on saatu. Tutkimusten mukaan AVH:n akuuttivaiheessa toimintaterapiassa käytettyjä menetelmiä ovat valmistelevat toiminnot, restoratiivinen toiminta ja toistoharjoittelu. Valmistelevina toimintoina käytettiin sähkös- timulaatiota, transkaniaalista magneettistimulaatiota sekä passiivisia liikkeitä ja venytyksiä. Resto- ratiivisena toimintana käytettiin tehtäväkeskeistä harjoittelua, päivittäisten toimintojen kuten hiusten kampaamisen, hampaiden harjaamisen ja pukeutumisen harjoittelua. Toistoharjoitteluna käytettiin virtuaalitodellisuudessa pelaamista ja käden toistuvia aktiivisia liikkeitä.

Tutkimuksissa mainituista interventiomenetelmistä tuloksellisimmiksi osoittautuivat transkaniaalinen magneettistimulaatio (TMS) sekä virtuaalitodellisuudessa harjoittelu tavanomaisen terapian lisänä. Muiden tutkimuksissa käytettyjen menetelmien voidaan todeta olevan yhtä hyödyllisiä kuin tavanomainen harjoittelu, jota fysio- ja toimintaterapeutit toteuttavat sairaalassa AVH:n jälkei- sessä kuntoutuksessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta restoratiivisen toiminnan, valmistelevien toimintojen sekä toistoharjoittelun olevan tehokasta AVH:n akuuttivaiheessa. Lisätutkimusta säh- köhoidon hyödyllisyydestä erilaisilla parametreilla, elektrodien sijoittelulla ja aikavälillä tarvitaan lisää.

Tutkimuksissa interventioiden kuvailu oli suppeaa, jonka vuoksi niistä oli vaikeaa saada selville, miten toimintaa oli käytetty interventiossa. Tutkimusten interventioissa keskityttiin tarkastelemaan saavutettuja hyötyjä mittaamalla yläraajan toimintakykyä erilaisilla arviointimenetelmillä. Mene- telmillä mitattiin esimerkiksi yläraajan motorista toimintaa, spastisuutta tai puristusvoimaa (kts.

Taulukko 3). Monissa tutkimuksissa tutkittua interventiota verrattiin tavanomaiseen kuntoutukseen, mutta tavanomaista kuntoutusta ei tutkimuksissa kuvattu tarkasti. Osassa tutkimuksista mainittiin, että tavanomaisessa kuntoutuksessa harjoiteltiin esimerkiksi päivittäisiä toimintoja (kts.

Liite 1 ja 2). Tavanomaisen kuntoutuksen kuvailusta jäi puuttumaan, miten interventio on toteutettu. Siksi ei voida ottaa kantaa siihen, ovatko käytetyt interventiot noudattaneet restoratiivisen lähestymistavan mukaisia periaatteita.

(26)

Interventioiden tulokset näkyvät TMO-mallin mukaisesti asiakkaan elementeissä ja tarkemmin tarkasteltuna kehon ja ruumiin toiminnoissa. Raportoidut hyödyt näkyivät sormien ja käden puristusvoiman sekä ojentajalihaksen voiman lisääntymisenä, hienomotoriikan ja käden karkeamotoriikan kehittymisenä sekä parantuneena suoriutumisena pöytätason tehtävissä. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa mitattiin toimintaan osallistumista kahden arviointimenetelmän avulla, mutta raportoiduista tuloksista selviää vain se, etteivät ne muuttuneet merkittävästi mittausten välillä (Barker ym. 2017).

AVH:n akuuttivaiheen kuntoutuksen tutkimuksia löytyy vähäisesti ja tutkimusta tarvittaisiin lisää.

Yläraajan harjoittelun hyötyjä on arvioitu vähän toiminnan tasolla. Akuuttivaiheen yläraajan kuntoutuksen hyötyjä tulisi jatkotutkimuksissa arvioida enemmän suoritusten ja osallistumisen tasolla, jotta saataisiin selville, miten yläraajan akuuttivaiheen kuntoutus edistää arjessa toimimista. Jat- kossa kuntoutusta tutkittaessa olisi tärkeää mitata kuntoutuksen hyötyjä myös osallistumisen tasolla, josta saataisiin tietoa kuntoutujan omasta näkemyksestä. Jatkotutkimuksena voitaisiin tehdä kartoitusta siitä, millaisia menetelmiä toimintaterapeutit Suomessa eri sairaanhoitopiireissä käyttävät ja mikä on kuntoutujan oma näkemys akuuttivaiheessa tapahtuvassa AVH:n jälkeisessä kuntoutuksessa. Mielenkiintoista olisi saada selville eri sairaanhoitopiirien käytänteitä kuntoutuksen aloitusajankohdasta ja intervention kestosta.

8 Pohdinta

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla toimintaterapiassa käytettäviä menetelmiä ja niillä saatuja tuloksia aivoverenkiertohäiriöpotilaan yläraajan kuntoutuksessa osastolla akuuttivaiheessa. Tällä opinnäytetyöllä pyritään kehittämään saatujen tulosten avulla AVH-potilaan akuuttivaiheen kuntoutusta yhtenäistämällä kuntoutuskäytäntöjä.

AVH:n akuuttivaiheen toimintaterapiakuntoutuksen tutkiminen on tärkeää, koska varhaisen aktii- visen yläraajan kuntoutuksen uskotaan edistävän yläraajan toiminnallista palautumista nopeut- taen yläraajan kuntoutumista ja siten parantaen elämänlaatua (Serrada ym. 2016). AVH:n akuuttivaiheen kuntoutuksesta on tällä hetkellä saatavilla vain vähän tutkimustietoa.

(27)

8.1 Tulosten pohdinta

Kirjallisuuskatsauksessa onnistuttiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin valikoituneen aineiston pohjalta, vaikkakin aineisto oli lopulta melko suppea. Opinnäytetyön rajaaminen akuuttivaiheeseen vaikeutti tutkimusten löytämistä AVH:n jälkeisestä kuntoutuksesta toimintaterapiassa. Akuuttivai- heen määritys tuotti ongelmia, koska englanninkielisessä tekstissä siitä käytettiin monia erilaisia termejä. Osassa tutkimuksista akuuttivaiheena puhuttiin sekä akuutista että subakuutista vai- heesta. Lisäksi akuuttivaiheen toimintaterapiasta löytyy vähän tutkimuksia, vaikka kuntoutuksen aloittaminen siinä vaiheessa olisikin tärkeää. Aineisto oli kuitenkin riittävä katsauksen tekemiseen ja saamaan vastaukset tutkimuskysymyksiin. Kaksi aineistoon valikoitunutta tutkimusta, laadullinen kuvaileva tutkimus sekä systemaattinen kirjallisuuskatsaus, vastasivat vain toiseen asetettuun tutkimuskysymykseen ja siihenkin melko suppeasti. Molemmat tutkimukset kuitenkin antoivat hyödyllistä tietoa AVH-potilaan akuuttivaiheesta ja kuntoutuksesta toimintaterapiassa, joten ne otettiin mukaan aineistoon. (Garcia-Vega ym. 2016; Serrada ym. 2016.)

Tutkimuksissa mainitaan, että kuntoutuksen aloittaminen AVH:n akuuttivaiheessa olisi tutkitusti tehokasta, mutta kaikkialla varhainen kuntoutus ei toteudu, vaan kuntoutuskäytänteissä on mer- kittäviä eroja, kuten Koskinenkin (2016) toteaa. Näin ollen olisi toivottavaa, että tämän opinnäyte- työn tuoma tieto yhtenäistäisi toimintaterapian käytänteitä Suomessa ja tarjoaisi toimintatera- peuteille hyödynnettävää tietoa erilaisten interventioiden tehokkuudesta.

Tutkimusaineistoon valikoituneista tutkimusartikkeleista Garcia-Vegan ja muiden (2016) tutkimuksen heikkoutena voidaan pitää sitä, että siinä kehitetty malli on laadittu tyypillisimpien interventioiden pohjalta, joita toimintaterapeutit toteuttavat, eikä se siten välttämättä ole kansainvälisten suositusten mukainen. Patelin ja muiden (2018) tutkimuksessa otoskoko oli pieni, eikä ryhmiä sok- koutettu, mikä laskee tutkimuksen luotettavuutta.

Opinnäytetyöhön valikoituneiden tutkimusten tulosten perusteella tavallinen päivittäisten toimintojen harjoitteluun liittyvä toiminta on riittävää ja tehokasta AVH:sta kuntoutumiseen, eikä välttä- mättä vaadi lisänä sähköstimulaatiota tai muuta valmistelevaa toimintaa. Toisaalta tutkimuksissa tulosten esittely oli melko suppeaa, eikä niistä esimerkiksi raportoitu toiminnan tasolla. Tutkimus-

(28)

tuloksista ei myöskään selvinnyt käyttivätkö terapeutit niissä restoratiivisen lähestymistavan mukaisia keinoja toiminnan muokkaamiseen esimerkiksi porrastamalla toimintaa. Lisätutkimusta erilaisten interventiomenetelmien käyttöön liittyen tarvitaan lisää.

Tutkimuksissa raportoiduilla interventioilla saadut tulokset näkyvät TMO-mallin mukaisesti asia- kaselementeissä ruumiin ja kehon toiminnoissa. Interventioiden hyödyt näkyivät motoriikan parantumisena, käden ja sormien puristusvoiman sekä ojentajalihasvoiman lisääntymisenä. Fisherin ja Marterellan (2019) mukaan interventiossa kuuluisi selvittää asiakkaan oma kokemus toimin- nasta ja siitä suoriutumisesta. Tutkimusaineistoon valikoituneissa tutkimuksissa vain yhdessä mitattiin asiakkaan toiminnallista suoriutumista arviointimenetelmien avulla (Barker ym. 2019). Tu- loksista ei kuitenkaan selvinnyt asiakkaan omaa kokemusta.

Fisherin ja Marterellan (2019) mukaan toimintaterapiaintervention tulisi tapahtua asiakkaan omassa ympäristössä, jossa käytetty menetelmä kohdistuu asiakkaalle mielekkääseen ja merkityk- selliseen toimintaan. Tutkimusaineistoon valikoituneissa interventiossa toiminta toteutettiin sai- raalaympäristössä, eikä tutkimuksissa raportoitu, osallistuivatko kuntoutujat interventioiden suun- nitteluun esimerkiksi päivittäisten toimintojen harjoittelussa.

Integroivan kirjallisuuskatsauksen tekeminen oli melko työlästä. Sopivan, kriteerit täyttävän aineiston löytyminen oli hankalaa ja hakusanoja sekä -lausekkeita jouduttiin muokkaamaan useampaan kertaan, jotta saatiin oikeanlaista aineistoa vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Opinnäytetyölle laadittu tavoite kuitenkin täyttyi.

8.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus

Tässä opinnäytetyössä on noudatettu Jyväskylän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön raportoin- tiohjetta. Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2015) mukaisesti opinnäytetyössä on vältetty epä- rehellisyyttä kaikissa tutkimustyön vaiheissa. Toisten tekstiä ei ole plagioitu, eikä tuloksia ole yleis- tetty tai sepitetty. Raportoinnissa on pyritty selkeyteen sekä kuvaamaan tuloksia kattavasti ja asianmukaisesti. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015, 25–27.)

Opinnäytetyössä on viestitty avoimesti ja vastuullisesti sekä kunnioitetaan muiden tutkijoiden työtä viitaten julkaisuihin asianmukaisella tavalla (Mitä on hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) n.d.).

(29)

Opinnäytetyön menetelmänä on kirjallisuuskatsaus, jossa käytetty aineisto on maksuton ja va- paasti saatavilla internetistä. Opinnäytetyön liitteeksi laadittiin asianmukainen aineistonhallinta- suunnitelma, jonka avulla tuotettiin kattava ja luotettava kuva valitusta aineistosta.

Tämä opinnäytetyö on toteutettu kahden henkilön toimesta, joka lisää sen luotettavuutta (Kangas- niemi ja Pölkki julkaisussa Suhonen ym. 2016, 91). Opinnäytetyö laadittiin eettisten ohjeiden ja tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti noudattaen huolellisuutta, tarkkuutta ja rehellisyyttä tutkimustyötä tehdessä, tallentaessa ja esittäessä tuloksia sekä arvioidessa tutkimuksia ja niiden tuloksia (Mitä on hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) n.d.). Siitä huolimatta opinnäytetyön luotetta- vuuteen saattaa vaikuttaa alentavasti englanninkielinen tutkimusaineisto, jonka käännöstyössä on mahdollista, että käsite tai sen merkitys muuttuu.

Opinnäytetyön luotettavuutta lisää se, että aineiston haku suoritettiin tieteellisiä ja luotettavia tie- tokantoja käyttäen. Luotettavuutta lisää myös se, että aineistoon valitut artikkelit ovat vertaisarvi- oituja, jonka voidaan ajatella lisäävän myös opinnäytetyön laadukkuutta (Valitse tieteellisiä ja luotettavia lähteitä, 2020). Tutkimusaineistoon valikoituneet tutkimukset on julkaistu ympäri

maailmaa, joten niitä ei voida pitää kulttuurisesti sidonnaisina tietyn maan käytäntöihin. Opinnäy- tetyön luotettavuutta laskee AVH:n akuuttivaiheen toimintaterapiakuntoutuksesta teetettyjen tutkimusten vähäinen määrä. Koska tutkimuksia on saatavilla vain vähän, ei voida saada täysin katta- vaa kuvaa siitä, millaisia menetelmiä AVH:n akuuttivaiheessa käytetään ja millaisia hyötyjä niillä saadaan aikaiseksi.

(30)

Lähteet

Aivoinfarkti ja TIA. 2020. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Vii- tattu 11.5.2021. https://www.kaypahoito.fi/hoi50051.

Aivoverenkiertohäiriö. N.d. Tampere: Aivoliitto. Viitattu 13.5.2021. https://www.aivoliitto.fi/aivo- verenkiertohairio/.

Caplan, L. R. 2013. Navigating the Complexities of Stroke. Oxford University Press. ProQuest Ebook Central. Viitattu 4.10.2021. https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.jamk.fi:2443/lib/jypoly- ebooks/detail.action?docID=1336505.

Elämää aivoverenkiertohäiriön jälkeen. N.d. Helsinki: Terveyskylä. Viitattu 14.6.2021 https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/sairaudet/aivoverenkier-

toh%C3%A4iri%C3%B6t/el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6n- j%C3%A4lkeen.

Fisher, A. G. & Marterella, A. 2019. Powerful Practice. Colorado, USA: CIOTS.

Ghaziani, E., Couppé, C., Siersma, V., Søndergaard, M., Christensen, H. & Magnusson, P. 2018.

Electrical Somatosensory Stimulation in Early Rehabilitation of Arm Paresis After Stroke: A Ran- domized Controlled Trial. American society of neurorehabilitation. Viitattu 5.10.2021. https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1545968318799496.

Gustafsson, L., Nugent, N. & Biros, L. 2012. Occupational Therapy Practice in Hospital-based Stroke Rehabilitation? Scandinavian Journal of Occupational Therapy. The University of Queensland, St Lucia, Australia. Viitattu 4.10.2021. https://web-b-ebscohost-com.ezproxy.jamk.fi:2443/ehost/detail/detail?vid=3&sid=a52a724f-88e9-4b03-a99c-65ab85d1d7f2%40pdc-v-sessmgr02&bdata=JnN- pdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#AN=104521211&db=rzh.

Hiekkala, S. 2016. Toimintaterapia aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden kuntoutuksessa. Käypä hoito lisätietoa aiheesta. Viitattu: 15.6.2021 https://www.kaypahoito.fi/nix02368.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2015. Tutki ja kirjoita. 15. osin uudistettu painos. Helsinki:

Tammi.

Hoito AVH-yksikössä. 2018. Helsinki: Terveyskylä. Viitattu 14.6.2021. https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/sairaudet/aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6t/hoito-sairaalassa/hoito-avh-yksik%C3%B6ss%C3%A4.

Koskinen, M. 2016. AVH:n sairastaneiden kuntoutukseen ohjautuminen ja kuntoutuksen toteutu- minen 2013–2015. AVH-kuntoutuksen seurantatutkimuksen loppuraportti. Aivoliitto Ry:n julkaisu- sarjan raportti 11. Viitattu 15.5.2021. https://dyajetwym1cg9.cloudfront.net/assets/fi-

les/4204/avh-kuntoutuksen_seurantatutkimuksen_loppuraportti.pdf.

Miten oire ilmenee? 2018. Helsinki: Terveyskylä. Viitattu 14.6.2021 https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivot-ja-toimintakyky/tahdonalaiset-liikkeet/miten-oire-ilmenee.

(31)

Mitä on hyvä tieteellinen käytäntö (HTK)?. N.d. Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK). Helsinki: Tutki- museettinen neuvottelulautakunta (TENK). Viitattu 14.6.2021. https://tenk.fi/fi/tiedevilppi/hyva- tieteellinen-kaytanto-htk.

Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. Sosiaali- ja terveysministe- riö. 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:39. Viitattu 12.5.2021. https://julkai- sut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han-

dle/10024/162622/STM_2020_39.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Subramanian, S., Lourenco, C., Chilingaryan, G., Sveistrup, H. & Levin, M. 2013. Arm motor recovery using a virtual reality intervention in chronic stroke: randomized control trial. Clinical research article. Sage Journals. Viitattu 14.11.2021. https://jour-

nals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1545968312449695.

Suhonen, R., Axelin, A. & Stolt, M. 2016. Erilaiset kirjallisuuskatsaukset. Julkaisussa Kirjallisuuskat- saus hoitotieteessä. Toim. M. Stolt, A. Axelin & R. Suhonen. Turku: Turun Yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja. Sarja A.

Valitse tieteellisiä ja luotettavia lähteitä. 2020. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 31.10.2021.

https://koppa.jyu.fi/avoimet/kirjasto/kirjastotuutori/kirjat-lehdet-artikkelit/tieteelliset-lahteet.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Teoksessa laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Tammi.

(32)

Liitteet

Liite 1. Laadullinen kuvaileva tutkimus ja kirjallisuuskatsaus

Perustiedot Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen kohdejoukko ja otos Tulokset

Garcia-Vega ym. 2016. Uusi-Seelanti.

Development of a consensus ap- proach to upper limb rehabilitation early post stroke amongst a cohort of Western Australian therapists

Laadullinen kuvaileva tutkimus

Tarkoituksena oli määritellä yleiset käy- tännöt yläraajan kuntoutuksessa AVH:n akuutissa ja subakuutissa vaiheessa sekä fysio- että toimintaterapiassa.

16 potilasta, joilla kohtalainen tai vaikea yläraajan hemipareesi.

9 fysioterapeuttia ja 13 toimintaterapeut- tia osallistuivat tutkimukseen.

Tutkimuksen pohjalta kehitetty malli tarjoaa jäsennellyn lähestymistavan terapeuteille. Mallia voidaan käyttää yläraa- jan kuntoutuksessa AVH:n akuutissa ja subakuutissa vaiheessa.

Toimintaterapiainterventiot kehon hallin- taan liittyen käyttäen käden aktivointia toiminnallisten tehtävien avulla.

Serrada ym. 2016. Australia.

What is current practice for upper limb rehabilitation in the acute hospi- tal setting following stroke?

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Tarkoituksena oli selvittää interventioiden määrä ja tyypit AVH:n akuuttivaiheessa yläraajan kuntoutukseen liittyen fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien toimesta.

Kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan aineistoa, jos ne koskivat aikuisia AVH- diagnoosin saaneita ja he saivat 4 viikon kuluessa sairastumisesta fysioterapiaa ja toimintaterapiaa.

Tutkimus antaa käsityksen yläraajan kuntoutukseen käytetyistä interventioista – niitä ei kuitenkaan eritellä tarkasti.

(33)

Liite 2. Alkuperäistutkimukset

Perustiedot Tutkimuksen tarkoitus, kohdejoukko ja otos

Sisältö: käytetyt interven- tiomenetelmät ja intervention

kesto

Päätulokset Johtopäätökset

Barker ym.

2017. Australia.

SMART Arm Training With- Outcome-Triggered Electrical Stimulation in Subacute Stroke Survivors With Severe Arm Disability: A Random- ized Controlled Trial Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

Tarkoituksena oli verrata SMART Arm -harjoittelun vaikutuksia yläraa- jan toimintakykyyn sairaalassa kolmella eri ryhmällä, jotka saivat li- säksi toiminta- ja fysioterapiaa AVH:n akuuttivaiheessa.

50 yli 18-vuotiasta potilasta, joilla oli ensimmäinen AVH-diagnoosi, alle 4kk sairastumisesta, diagnosoitu ylä- raajan vamma.

Osallistujat jaettiin satunnaisesti kol- meen ryhmään.

1. SMART arm + sähköstimu- laatio + ft/tt

2. SMART Arm + ft/tt 3. Pelkkä ft/tt

Aloitus: max 4 kk sairastumisesta Toteutus: 1h x 5pv/vk, 4 viikon ajan.

ft ja tt (koulutettuja Smart Armin käyttöön).

Interventiomenetelmät: SMART Arm -laite, joka on vuorovaikutuksessa interaktiivisen tietoko- neohjelman kanssa ja johon on yhdistetty sähköstimulaatio. Laite on suunniteltu mahdollistamaan sellaisilla potilailla käden liikkeen, joiden lihakset ovat heikot.

Ft/tt interventioita ei tarkasti eritelty; yksilö- ja ryhmäterapiaa, passiivisia (venytykset) ja aktiivisia (tehtäväkeskeistä harjoittelua, lihasten vahvistamista) ja päivit- täisiä toimintoja (ADL).

Mittaukset: 0 vk ja 4 vk kohdalla Seuranta: 26 vk ja 52 vk kohdalla

Ensisijaiset mittarit:

MAS6

Toissijaiset mittarit:

MRC, Ashworth Scale, RAI, MAS 6,7&8, Rasch Partial Credit Mo- del, SIS, MAL

Tulokset:

Liikkeen vastustuskyky 0 Kipu 0

Ojentajalihasvoima + Käden toimintakyky +

Yläraajan toiminta parani kaikilla kolmella ryhmällä merkittävästi. Smart Arm – harjoittelu ei osoittanut lisä- hyötyä tavanomaiseen terapiaan verrattuna. Lisätutki- musta tarvitaan vielä mm.

vaikean aivohalvauksen, intervention ajoituksen, mää- rän ja keston osalta.

Taulukko jatkuu

(34)

Ghaziani ym.

2018. Tanska.

Electrical Somatosensory Stimulation in Early Rehabili- tation of Arm Paresis After Stroke

Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

Tarkoituksena oli AVH:n akuuttivaiheen aikana sähköisen somato- sensorisen stimulaation vaikutuksen tutkiminen käden toiminnan palaut- tamiseksi AVH:n jälkeen akuuttivaiheessa.

102 yli 18-vuotiasta potilasta, joilla oli lievä tai kohtalainen aivohalvaus, kohtalainen pareettinen yläraaja, ei kognitiivisia rajoitteita.

Potilaat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään:

1. Suuriannoksinen sähköstimulaatio 2. Pieniannoksinen sähköstimulaatio

Aloitus: max 7pv/ AVH:sta

Toteutus: 7krt/vko koko sairaalassa oloajan, mutta enintään 4vk. Kuntoutuksen toteuttajina ft ja tt.

Interventiomenetelmät: Suurian- noksinen ryhmä sai 1 tunnin säh- köstimulaatiota parettiseen ylä- raajaan, jota seurasi vähintään 15 minuutin mittainen yläraajan harjoittelu. Harjoittelu sisälsi aktiivista, toistuvaa, tehtäväkeskeistä harjoittelua. Pieniannoksinen ryhmä sai “lumelääkkeen” eli ma- talatasoista sähköstimulaatiota, jota seurasi sama yläraajan harjoittelu kuin toisellakin ryhmällä.

Mittaukset: 0vk, 4vk ja 6kk

Ensisijaiset mittarit: BBT Toissi- jaisina mittarit: FMA, mRS, grip strength, pinch strength, pain, perceptual threshold of touch

Tulokset:

Molemmat koeryhmät osoittivat positiivisia tuloksia ja tilastollista parannusta.

Käden motoriikka+

Käden puristusvoima+

Sormien puristusvoima+

Suuriannoksisten ja pienian- noksisten ryhmien välillä ei todettu merkittäviä eroja eikä siten tämän intervention voida todeta parantavan käden toiminnan palautumista.

Tulokset koskevat potilaita, joilla on lievä tai kohtalainen aivohalvaus ja kohtalainen käsivamma.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä mm. kuntoutuksen ajoituksen, vaikean aivohalvauksen sekä sähköhoidon (elektrodien sijoitus, stimu- laatioparametrit, intervention määrä ja ajoitus suh- teessa käden harjoitteluun) osalta.

Taulukko jatkuu