8 4
Teokseen koottujen 15 artikke- lin takana on vaikuttava joukko tutkijoita: Sakari Ahola, Kaija Collin, Laura Helle, Antti Kaup- pi, Kati Laine, Kirsti Lonka (2), Mari Murtonen (2), Mirka Mä- kinen, Marja-Liisa Neuvonen- Rauhala, Juha Nieminen, Erkki Olkinuora, Nina Paganus, Ellen Piesanen, Marja-Leena Sten- ström, Päivi Tynjälä (4), Anneli Sarja, Virpi Slotte (2), Ulla-Mai- ja Valleala, Sakari Valkonen, Pirk- ko Vesterinen, Maarit Virolainen
ASIANTUNTIJUUTEEN INVESTOIMINEN KORKEAKOULUTUKSESSA
PÄIVI TYNJÄLÄ, JUSSI VÄLI- MAA & MARI MURTONEN (toim.) 2004. Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä. Pedago- gisia ja yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia. PS-kustannus, 294 s.
ja Jussi Välimaa. Artikkelit jakau- tuvat viiteen päälukuun (kor- keakoulutus osana yhteiskun- taa, korkeakoulutus työelämään valmistajana, työn ja oppimisen vuorovaikutus, teoreettisia mal- leja työn ja oppimisen yhdistä- miseen, ja pedagogisia ratkaisu- ja). Toimittajien mukaan teoksen lähtökohtana on korkeakoulu- tuksen yhteiskuntasuhteessa tapahtunut muutos. Mitä ovat asiantuntijuuden tuottamisen ehdot ja edellytykset, kun kor- keakoulutukselta odotetaan hyödyllisyyttä työelämärele- vanssina. Teoksen toivotaan toimivan virikeaineistona niin korkeakouluissa toimiville opet- tajille kuin korkeakoulujen ope- tustarjonnan hyödyntämisestä
kiinnostuneille työelämän kehit- täjille ja kouluttajillekin.
Ensimmäinen artikkeli jäsen- tää korkeakoulutuksen ja työ- elämän suhdetta työmarkkinoi- den kautta. Työvoima on inhi- millistä pääomaa ja siten inves- tointien kohde työmarkkinaosa- puolille. Onnistuneet ja epäon- nistuneet investoinnit paljastu- vat työmarkkinoilla. Tarjolla on kuitenkin vain ongelmallisia nä- kemyksiä siitä, miten tämä ta- pahtuu ja miten työmarkkinat kehittyvät. Tilanne on hankala sekä kouluttautujille, jotka pyr- kivät tekemään optimaalisia in- vestointipäätöksiä, kuin myös tutkijoille, jotka yrittävät ymmär- tää, miten nuo markkinat toimi- vat ja investointipäätöksiä toi-
AIKUISKASVATUS 1/2005 KIRJA-ARVIOITA
8 5
mintansa kautta arvottavat. Lu- enkin teoksen artikkeleita kou- lutusinvestointien näkökulmas- ta. Näkökulma on siis lukijan, ei kirjoittajien.
KOULUTUKSEN INVESTOINTIARVO SÄÄTELEE
Kun tarkastelukulma rajataan avoimen yliopiston ja yritysten väliseen yhteistyöhön ja siitä saatuihin kokemuksiin, kuten kokoelman toisessa artikkelissa tehdään, asiat näyttävät selvem- miltä. Hoitotieteen ja ergonomi- an koulutuksiin resursseja uh- ranneet osapuolet olivat koke- muksiinsa tyytyväisiä. Hoi-to- henkilökunnan opintoihin in- vestoinut työnantaja kartutti pääomaansa. Tekijä tuo opinto- jen ansiona esiin mm. sen, että hoitotyöntekijät hahmottavat nyt jäsentyneemmin hoitotie- teen perusolemuksen, sen yh- teyden arjen työhön ja heillä on aikaisempaa teoreettisempi nä- kemys hoitotieteestä sekä enem- män kykyä käyttää tutkimustie- toa. Vastaavasti yhteistyö kou- lutuksen tuottajan ja sen käyt- täjän välillä ergonomian perus- opintojen järjestämisessä vah- visti kumpaakin osapuolta.
Kolmannen tekstin aiheena on työmarkkina-asemaansa pa- rantamaan pyrkivien yliopisto- opiskelijoiden kokemukset ja käsitykset omista opinnoistaan sekä niiden yhteys opintoalaan.
Jotta opiskelija sitoutuisi opin- toihinsa ja opiskelisi motivoitu- neesti, hänen tulisi kirjoittajan mukaan voida nähdä opinnois- ta seuraava konkreettinen hyö- ty hänelle itselleen. Monet yli- opistolliset koulutusohjelmat eivät tarjoa koulutukseen inves- toiville kouluttautujille riittävää informaatiota sen myötä avau- tuvista uraportfoliomahdolli-
suuksista. Ratkaisuksi esitetään mm. ohjausta, yhteistyötä työ- elämän kanssa ja alumniyhteyk- sien käyttöä.
Motivaatio oman kompe- tenssin lisäämiseen, opiskelijan investointi-into, riippuu monis- ta tekijöistä. Orientaatio voi vaihdella (tehtävän ratkaisu, yhteisöön liittyminen, minän puolustaminen), ja vaihtelulla on oma yhteytensä organisaa- tiotyyppiin ja -kulttuuriin. Tä- hän edelleen liittyy toimijan kä- sitys itsestä suhteessa toimin- nan kohteeseen. Tällaiset käsi- tykset eivät ole yhdentekeviä, vaan ne jopa määräävät toimin- taa : ”...mutta jos hänen käsityk- sensä opettamisesta perustuvat vaikkapa ulkoaluvun ideaan, hänen opetuksensa käytännös- sä tähtää tähän päämäärään.
Kyseisen opettajan käsitykset tarvitsevat radikaalia muutosta, ennen kuin hänen käytäntönsä voisivat syvällisesti muuttua.”
(s. 82.) Tekijän esimerkki tulee tutkimusmenetelmäopintoihin panostamisesta. Jos kvantitatii- visen otteen oppiminen tuottaa vaikeuksia, sen havaittu inves- tointiarvo laskee, oman minän puolustus nousee ja huomio suuntautuu helposti henkilö- kohtaisesti kiinnostavampiin kohteisiin.
INVESTOINTIARVO TYÖSTÄ KÄSIN
Lisää perspektiiviä ilmiöön tuo opintoinvestointien retrospek- tiivinen tarkastelu työelämästä käsin. Lähtökohtana on valmis- tuneille tehty kysely. Sen poh- jalta luodaan kiinnostava, jos- kin vaikeasti avautuva kuva työelämän vaatimuksista. Opet- tajista ja farmaseuteista tulee
”ihmissuhdespesialisteja”, osasta opettajia ”keskitason generalisteja” ja noin yhdestä
kymmenestä kasvatustieteilijäs- tä ”korkean tason symboliana- lyytikko”. Sosiaaliset taidot näyttäytyvät yleisenä vaati- muksena. Yli puolet vastaajista kokee, että tärkeimmät työssä vaadittavat taidot on opittu työssä ja vain reilu kymmenes mainitsee yliopiston niiden läh- teeksi. Kuitenkin 63 prosenttia tietojenkäsittelyopista ja farma- siasta valmistuneista katsoo koulutuksen antaneen kokolail- la hyvät valmiudet työhön (kas- vatustieteessä noin puolet ja 42 prosenttia opettajankoulutuk- sessa). Tekijöiden mukaan huo- miota tulisikin suunnata yleis- ten taitojen oppimiseen alakoh- taisen tiedon lomassa.
INVESTOINTI KOULUTUKSEEN JA TYÖLLISTYMINEN
Koulutusinvestointien osu- vuutta voidaan arvioida työllis- tymisen vaatiman viiveen ja työstä saadun palkan avulla.
Sitä on myös mahdollista lähes- tyä työllistyneen itsensä näkö- kulmasta. Kuudes artikkeli tar- kasteleekin ammattikorkeakou- lusta työelämään ponnistanei- ta. Työllistyminen kolme vuot- ta tutkinnon suorittamisen jäl- keen on varsin hyvällä mallilla.
Yli 62–77 prosentilla toimi alas- ta riippuen tehtävissä, joissa vaadittiin korkeakoulututkinto.
72–84 prosenttia katsoi toimi- vansa asiantuntijatehtävissä.
Koulutusinvestointien koettiin antaneen valmiuksia teoreetti- seen ajatteluun ja jatko-opintoi- hin. Enemmän olisi tullut laittaa pelimerkkejä kokonaisuuksien hallintaan, epävarmuuden sie- toon, ajankäytön hallintaan, vastuullisuuteen ja käytännön ammattitaitoon.
Seitsemäs artikkeli kuvaa in- himillisen pääoman informaalia
AIKUISKASVATUS 1/2005 KIRJA-ARVIOITA
8 6
kasvua työssä oppimisena. Te- kijät korostavat yhteisöllisyy- den ylläpitämisen merkitystä osana työtä. Keskusteluissa ra- kennetaan ja ylläpidetään jaet- tuja tulkintakehyksiä ja ratkais- taan yhdessä työhön liittyviä ongelmia. Varsin valaiseva tar- kastelu päättyy pohdintaan sii- tä, miten havaittua olisi mahdol- lista soveltaa koulutukseen liit- tyvissä työssäoppimisen jak- soissa.
E-oppimiseen tehtyjen in- vestointien tuotto määräytyy monen eri tekijän summana. Tar- kastelun taustana toimii henki- löstönkehittäjien aikuiskasva- tuksen verkko-opintoinvestoin- nit. E-oppimisen tuottoyhtälös- sä tarvitaan seuraavia tekijöitä:
eri alojen asiantuntijoiden yh- teistyö, jaetut tavoitteet, autent- tinen yhteys työhön, johdon tuki ja oppijoiden vuorovaiku- tus. Tekijän mielestä enemmän huomiota pitäisi kiinnittää mm.
siihen, ”että jokainen työnteki- jä tunnistaa tarpeen edistää omaa oppimistaan niin, että se liittyy kiinteäksi osaksi organi- saation oppimista” (s. 162).
Yhdeksäs artikkeli nostaa esiin koulutuksen infrastruktuu- ri-investoinnit. Tarkastelun kohteena ovat jatkotutkintojen järjestämislupaa ja rahoitusta valtiolta tavoittelevat ammatti- korkeakoulut. Työelämärele- vanssin maksimointi- ja työstä poissaoloajan minimointitavoi- te vie lähelle tilannetta, jossa koulutuksellisista virheinves- toinneista vastaa aina joku muu kuin hyödyt keräävä yritys. Tätä kutsutaan työelämäläheiseksi pedagogiikaksi.
Työelämäläheisempi oppimi- nen vaikuttaakin kasvavassa määrin ulkoistetulta ja muiden kustantamalta henkilöstökoulu- tukselta. Seuraavan artikkelin
kirjoittaja toteaakin: ”Oppimis- ympäristön muuttuessa oppilai- toksesta työelämään tarvitaan uudenlaisia tapoja jäsentää op- pimista” (s.188). Tekijä nostaa esiin neljä erilaista oppimismuo- toa, joista viimeisin, uudistava oppiminen, on syvälle ulottuva ja rajoja murtava yhteistoimin- nallinen tiedonluonti- ja muu- tosprosessi. Haasteena on eri oppimistyyppien yhteensovit- taminen kokonaisuuden kannal- ta tarkoituksenmukaisella taval- la.
OPPIMISEN MALLEJA Ammattikorkeakoulujen työelä- mäyhteyksien luonne työhar- joitteluna hahmottuu viiden eri mallin valossa (vierailu, oppimi- nen, taitojen demonstrointi näyttöinä, käsitteellisen hallin- nan malli ja osallisuutta ja ra- janylityksiä korostava malli). Eri aloilla ja opintojen eri vaiheissa painotus näiden välillä vaihte- lee. Esitellyt mallit tarjoavat sel- keän kehyksen, jonka alla arvi- oida harjoittelukäytäntöjä ja jä- sentää kehittämistarpeita.
Ongelmalähtöinen oppimi- nen työelämään valmentajana markkinoi oppimista osallistu- misena, asiantuntijoiden yhtei- söön liittymisenä – monopoli on paras voiton tae – ja tiedon luo- misena. Ongelmalähtöisyys tar- joaa mahdollisuuden kytkeä opetus tosielämän tapauksiin, mutta opiskelijan oppimisinves- toinnit eivät tapahdu itsestään vaan vaativat tukijärjestelmiä.
Teksti myy ennen muuta ongel- malähtöistä oppimista ja veto- aa sen kymmeneen siitä seuraa- vaan hyvään. Hyvä lisä inves- tointisalkkuun, jos kaipaa sin- ne kaikki mahdolliset lupaukset sekä moderneja teoriajohdan- naisia, käsitevempeleitä ja ter- minologisia vipuja.
Toiseksi viimeinen artikkeli käsittelee projekti-instrumenttia.
”Projektiopinnot ovat askel tai pari todenmakuisempia kuin ongelmalähtöinen oppiminen – jopa aitoihin projektitoimeksi- antoihin perustuvia” (s. 256–
257). Tavoitteena on konkreet- tinen tuotos. Tekijät valottavat projektiopiskelun taustaa, saa- tuja kokemuksia ja toimintamal- leja.
Kokoelman päättävä kirjoi- tus käsittelee käytännön tuo- mista yliopistoon sosiaalityön- tekijöiden koulutuksessa ja ter- veydenhoitajan opettajankou- lutuksessa dialogia korostavan toiminnan kautta. Kokemuksis- ta keskustelu vaikuttaakin var- sin kannattavalta investointi- kohteelta, kun halutaan vahvis- taa ymmärrystä ja tukea sille ra- kentuvaa käytännön haltuunot- toa. Monia tietoyhteiskunnan töitä tehdään puhumalla ja dia- logissa.
Teoksessa korkeakoulutuk- sen ja työelämän suhdetta lä- hestytään monipuolisesti säilyt- täen näkökulma samalla kapea- na. Haaste säilyy varsin sama- na artikkelista toiseen ja saa vaihtelevia painotuksia. Tekijöi- den ansio on se, että he ovat ottaneet korkeakoulutuksen ke- hittämishaasteen kokolailla an- nettuna ja ryhtyneet konstruoi- maan siihen tarkoituksenmu- kaista ratkaisua pedagogiikan ja oppimisenpsykologian tuoreim- pien välineiden ja tutkimusha- vaintojen avulla. Tuloksena on monia kontribuutioita työelämä- läheiseen pedagogiikkaan. Asi- anmukaista vain olisi poistaa työelämäläheisen pedagogiikan käsitteestä tuo elämä ja puhua päivitetystä palkkatyöläheises- tä pedagogiikasta.
Vesa Huotari
AIKUISKASVATUS 1/2005 KIRJA-ARVIOITA
