S
ukupuolen ja feministisen teoretisoinnin mer- kitys on omissa tutkimuksissamme keskeinen.Hanna Ojala tutkii ikääntyneiden naisten toimi- juuden rakentumista myöhemmän iän opiskelus- sa. Marjo Vuorikoski puolestaan tarkastelee tut- kimuksessaan opettajan sukupuolittuneen iden- titeetin rakentumista.
Päätimme lähteä tarkastelemaan sukupuolen näkökulmaan liittyvää aikuiskasvatustutkimus- ta, ettemme puhuisi vain, miltä meistä näyttää tai tuntuu. Kävimme aikuiskoulutustilastoista läpi aikuiskoulutukseen osallistuvien miesten ja nais- ten osuuksia. Tarkastelimme KOTA-tietokannas- ta kasvatusalan tutkintojen suorittaneiden suku- puolijakaumia, jotka suhteutimme aikuiskasva- tuksen professorien sukupuolijakoon. Etsimme myös yliopistojen kasvatusalan opetussuunnitel- mista sukupuoleen liittyviä kursseja ja kirjalli- suutta. Olimme kiinnostuneita aikuiskasvatuksen väitöskirjojen aiheista, joista hankimme tietoa yliopistojen tietokannoista. Lisäksi katsoimme läpi Aikuiskasvatus-lehden artikkelit vuosilta 1981–2005. Tarkastelimme tieteellisten artikke- lien kirjoittajien ja niitä arvioineiden asiantunti- joiden sukupuolijakaumia sekä niissä tapahtu- neita muutoksia. Samalla tutkailimme, näkyisi- kö sukupuoli artikkeleiden aiheissa.
Sukupuoli koulutuksessa ja työelämässä
Suomalaista yhteiskuntaa pidetään tasa-arvon
MARJO VUORIKOSKI & HANNA OJALA
Sukupuoli aikuiskasvatuksen tutkimuskohteeksi
mallimaana. Tasa-arvon illuusio saa usein ohitta- maan kysymyksen sukupuolten epätasa-arvosta.
Suomessa tasa-arvolla on pitkään tarkoitettu su- kupuolineutraaliutta eli toimintamallia, jossa sukupuolella ei katsota olevan merkitystä. Suku- puolineutraalius on hävittänyt näkyvistä suku- puolierot, mutta se ei ole välttämättä lisännyt sukupuolten tasa-arvoa. Usein sukupuolen häi- vyttäminen tapahtuu huomaamattomasti. Puhu- taan abstraktein käsittein oppilaista, opiskelijois- ta, opettajista, jolloin sukupuoli samoin kuin muutkin ihmisten erot häviävät näkyvistä. Suku- puolen lisäksi näin ohitetaan ihmisten ikä, ruu- miillisuus, etninen ja sosiaalinen tausta. Koulu- tuksessa abstrakteista oppilaista ja opiskelijoista kasvatetaan abstrakteja kansalaisia.
Tasa-arvon näkökulmasta ovat pulmallisia yhteiskuntaelämässä sitkeästi elävät sukupuo- listereotypiat: naiset ja miehet nähdään olemuk- sellisesti erilaisina, heidän nähdään muodosta- van toisistaan poikkeavat ryhmät. Naisten ja mies- ten luonnollisiksi eroiksi mielletyt ominaisuu- det ohjaavat myös sukupuolen mukaisiin työteh- täviin. Vaikka virallisena tavoitteena olisi tasa- arvo, sukupuolijakoa vahvistetaan huomaamat- tomalla tavalla. Sukupuolen perusteella opiske- lijoista ja työntekijöistä tehdään oletuksia ja hei- hin kohdistetaan tietynlaisia odotuksia. Kasva- tus- ja koulutusorganisaatioiden sukupuolistu- neet käytännöt sekä niiden välittämät sukupuo- listuneet arvovalinnat tulevat työelämässä näky- viin jakona nais- ja miesvaltaisiin aloihin ja am- Seuraava keskustelunavaus sukupuolesta suomalaisessa aikuiskasvatustutki-
muksessa lähti liikkeelle omakohtaisesta ihmettelystä. Tunnemme joskus olomme hiukan yksinäisiksi aikuiskasvatustutkijoiden joukossa. Ihmettelemme, miksi meidän lisäksemme vain harvoja aikuiskasvatustutkijoita näyttää kiinnos- tavan sukupuoli, vaikka sen merkitys on alkanut saada yhä enemmän sijaa suo- malaisessa kasvatustieteen ja työelämän tutkimuksessa. Päätimme tutkia, mi- ten sukupuoli näyttäytyy esimerkiksi aikuiskasvatustieteen viroissa, alan väitök- sissä tai Aikuiskasvatuksen tiedeartikkeleissa?
matteihin, joihin kytkeytyvät ura- ja palkkake- hitykset eroavat toisistaan.
Koulututkimuksessa sukupuoli on vähitellen alkanut tulla varteenotettavaksi tutkimuskoh- teeksi Suomessakin. Kasvatustieteen tutkijat ovat avanneet näkyville koulun sukupuolistavia käy- tänteitä ja niiden merkitystä oppilaiden ja opet- tajien sukupuolittuneiden identiteettien raken- tumiseen. Vaikka virallisena tavoitteena on su- kupuolten tasa-arvo, sukupuolistereotypiat kui- tenkin näkyvät koulujen opetussuunnitelmissa ja käytännöissä monin tavoin, muun muassa opet- tajien erilaisena suhtautumisena tyttö- ja poika- oppilaisiin sekä koulujen henkilöstön sukupuo- lirakenteessa (esim. Lahelma 1992; Gordon, Hol- land & Lahelma 2000). Myös oppikirjojen ana- lyysit ovat paljastaneet stereotypioiden elävän vahvasti kirjojen kuvissa ja teksteissä (mm. Kos- ki 1999, Palmu 2003).
Kasvatustieteeseen on alkanut muotoutua su- kupuolitutkimuksen saarekkeita. Samoin monia työelämän tutkijoita kiinnostaa sukupuolen mer- kitys. Feministinen tutkimus on piirtänyt kuvaa työelämän sukupuolittuneista rakenteista ja nii- tä ylläpitävistä käytännöistä (esim. Kinnunen &
Korvajärvi 1996). Työelämässä sukupuolten epä- tasa-arvo näkyy selvimmin palkkaeroina: nais- ten euro on keskimäärin 80 prosenttia miesten eurosta. Kovin vähän on kuitenkin tietoa siitä, miten koulutus ja aikuiskoulutus ylläpitävät näitä vinoutumia. Toki aikuiskasvatuksen piirissä on sukupuoleen liittyvistä kysymyksistä kiinnostu- neita tutkijoita, mutta sukupuolisensitiiviset ja etenkin feministisestä teoretisoinnista lähtevät tutkimukset ovat kuitenkin harvassa. Minne su- kupuoli katoaa, kun siirrytään aikuiskoulutuk- sen tutkimukseen? Lapset ja nuoret ovat tyttöjä ja poikia, mutta aikuiset vain ihmisiä. Saako kä- sitys aikuisista autonomisina ja itseohjautuvina yksilöinä ohittamaan sukupuolen?
Aikuiskasvatuksen toimijoiden sukupuolijaot
Aikuiskoulutukseen osallistumisen erot naisten ja miesten kesken näkyvät selvästi tilastoista. Ai- kuiskoulutus on pitkälti naisten aluetta. Vuoden 2000 aikuiskoulutustutkimuksen mukaan aikuis- koulutukseen osallistui 54 prosenttia 18–64 - vuotiaista. Kuusi kymmenestä oli naisia. (AKU 2002.) Useilla aikuiskoulutuksen alueilla naiset ovat selvä enemmistö. Esimerkiksi yleissivistä-
vien oppilaitosten aikuiskoulutukseen osallistu- jista oli vuonna 2000 naisia 71 prosenttia (Suo- men tilastollinen vuosikirja 2004). Vuonna 2004 avoimen yliopiston opiskelijoista oli naisia 76 prosenttia (Yliopistotilastot 2004). Henkilöstö- koulutukseen samoin
kuin työhön ja am- mattiin liittyvään koulutukseen naiset ja miehet osallistuvat suunnilleen yhtä pal- jon (AKU 2002).
Tilastotiedot pu- huvat selvää kieltään osallistumiseroista:
naiset ovat miehiä ak- tiivisempia aikuis- opiskelijoita. Naiset kouluttautuvat moni- puolisesti, opiskellen usein omalla ajallaan ja kustannuksellaan.
Miehet sen sijaan kes- kittyvät työelämän valmiuksien opiske- luun, joka on usein työnantajan kustanta- maa. Koulutus ei kui- tenkaan välttämättä lunasta lupauksiaan naisille. Naisten osaa- mista ja kouluttautu- mista ei yhteiskun- nassa arvosteta sa-
massa määrin kuin miesten, mistä kertovat muun muassa naisten alempi palkkataso ja vähäisempi sijoittuminen työelämän huippupaikoille.
Olisi kiinnostavaa tietää, miten yhteiskunnan sukupuolijärjestelmä ja koulutuksen sukupuolis- tuneet rakenteet ja prosessit vaikuttavat osallis- tumiseroihin. ”Lisää miehiä” -diskurssin sijaan olisi syytä saada analyyseja miesten opiskeluha- luihin vaikuttavista tekijöistä. Etenkin kun kas- vatusalan ammattilaisina toimivat naiset usein vielä syyllistävät itseään, kun eivät onnistu suun- nittelemaan miehiä kiinnostavaa koulutustarjon- taa.
Myös kasvatusalan ammattilaisten naisvaltai- suus käy esiin koulutustilastoista. Selvä enem- mistö kasvatusalalla tutkinnon suorittaneista on naisia. Tilastoista on vaikea saada erikseen luku- ja aikuiskasvatuksen tutkintojen suorittamises-
Marjo Vuorikoski
Hanna Ojala
ta, mutta ne tuskin olennaisesti poikkeavat muus- ta kasvatusalasta. Eniten naisia suorittaa alem- man korkeakoulututkinnon (lastentarhanopetta- ja) ja vähiten tohtorintutkinnon.
KOTA-tietokannan mukaan Suomessa suori- tettiin vuonna 2004 kasvatusalan tutkintoja seu- raavasti:
– alempia korkeakoulututkintoja 502, joista naisten osuus 458 (91 %).
– ylempiä korkeakoulututkintoja 1552, joista naisten osuus 1266 (82 %)
– lisensiaatin tutkintoja 43, joista naisten osuus 35 (83 %)
– tohtorin tutkintoja suoritettiin 79, joista nais- ten osuus 50 (63 %).
Tilastot osoittavat, että naisten suhteellinen osuus ylemmistä tutkinnoista vähenee, mitä kor- keammasta koulutustasosta on kyse. Tohtorintut- kinnon suorittajistakin on selvä enemmistö nai- sia, mutta miehet ovat selvästi määräänsä nähden yliedustettuina. Mitä prosesseja sen takaa löy- tyy?
Miehet pitävät valtaosin hallussaan hierarki- an huippupaikkoja yliopistoissa eli toimivat tie- teen portinvartijoina. Vuonna 2004 oli naisia yli- opistojen professoreista 22 prosenttia. Lehtoreista naisia oli 59 prosenttia ja päätoimisista tuntiopet- tajista 73 prosenttia. (Yliopistotilastot 2004.) Ai- kuiskasvatuksen professoreja oli keväällä 2005 (yliopistojen kasvatustieteiden laitosten verkko- sivut) yhteensä kymmenen, joista miehiä oli seit- semän ja naisia kolme. Aikuiskasvatuksen mies- professorien osuus on melko lähellä valtakunnal- lista kaikkien alojen jakaumaa, mutta tällä nais- valtaisella opiskelu- ja ammattialalla miehet ovat määräänsä suhteutettuna selvästi yliedustettuina.
Sukupuoli opetussuunnitelmissa ja opinnäytteissä
Sukupuolen paikkaa aikuiskasvatuksessa hei- jastelee myös se, missä laajuudessa sitä opete- taan yliopistoissa. Kävimme läpi keväällä 2006 voimassa olevat yliopistojen kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen opetussuunnitelmat. Tutkim- me, löytyykö opetussuunnitelmista eksplisiitti- sesti sukupuoleen liittyviä kursseja ja jos, niin miten kurssi sijoittuu opinnoissa (perus/aine/sy- ventävät opinnot) ja mikä on sen status (pakolli- nen/valinnainen). Samalla katsoimme, löytyykö opetussuunnitelmien kirjallisuusluetteloista su-
kupuoleen liittyvää kirjallisuutta.
Tarkastelumme osoitti, että sukupuoleen liit- tyviä kursseja oli tarjolla vain kolmessa yliopis- tossa: Lapissa, Tampereella ja Helsingissä. Näis- täkin vain Lapin yliopistossa kasvatuksen ja kou- lutuksen sukupuolistaviin käytäntöihin on mah- dollisuus tutustua koko opintojen ajan peruso- pinnoista syventäviin opintoihin. Ainoastaan Lapin yliopiston opetusohjelmassa on sukupuo- leen liittyvä kaikille kasvatustieteiden opiskeli- joille pakollinen kurssi.
Löysimme yliopistojen kasvatustieteen ope- tussuunnitelmista jonkin verran kirjallisuutta, joka otsakkeen tai oman tietämyksemme mukaan käsittelee tavalla tai toisella myös sukupuolta.
Esimerkiksi Tarja Tolosen (1999) toimittama teos Suomalainen koulu ja kulttuuri näyttää löytäneen tiensä useiden yliopistojen opetussuunnitelmiin.
Sukupuoleen liittyvä kirjallisuus on kuitenkin lähinnä oheiskirjallisuutta, joka sijoittuu taval- lisimmin kasvatus/koulutussosiologian kurssei- hin.
Jatkoimme yliopistojen tietokantojen tutki- mista pyrkien löytämään, näkyykö sukupuoli kasvatustieteellisten väitöskirjojen otsikoissa tai tiivistelmissä. Tarkkoja tietoja oli vaikea löytää aikuiskasvatuksen väitöksistä, sillä se ei ole pää- aineena kaikissa yliopistoissa eikä aikuiskasva- tuksen ja kasvatustieteen väitöskirjoja välttämät- tä tilastoida erikseen. Havaintojemme mukaan sukupuoli näkyy väitöskirjojen otsikossa tai tii- vistelmissä kuitenkin hyvin harvoin. Kun suku- puoli on otsikossa tai tiivistelmässä, näyttää sil- tä, että se on silloin ymmärretty analyyttisena kategoriana eli sosiaalisesti ja kulttuurisesti ra- kentuvana ja että tutkimus toimii sukupuolen ra- kentumisen prosessien avaajana. Sukupuoli on eniten esillä Helsingin yliopiston väitöskirjois- sa. Tosin kannattaa muistaa, että kasvatusalaan aiheeltaan liittyviä väitöskirjoja tehdään paljon muissakin oppiaineissa, esimerkiksi sosiologias- sa.
Sukupuolinäkökulman vähäisyys kasvatustie- teiden opetussuunnitelmissa tai opinnäytetöissä ei yllätä. Nykyisessä opetussuunnitelmatyössä ei näytetä muutoinkaan suosivan temaattisia lähtö- kohtia, vaan laaja-aiheisia teemoja, kuten Työ- elämän koulutuksen teoriat ja käytännöt (Lap- pi), Aikuiskoulutuksen suunnittelu (Turku) tai Aikuiskasvatus ja työelämän kehittäminen (Tam- pere). Opetussuunnitelmatyöstä ja opinnäytetöi- den ohjauksesta laitoksilla vastaavien viranhal-
tijoiden keskeisiin tutkimuskohteisiin ei usein- kaan lukeudu sukupuoli. Suomessa ei ole yhtään kasvatustieteen professuuria, jossa viranalaan kuuluisi kasvatuksen sukupuoli. Sen perustami- nen olisi sukupuoliteeman kasvatustieteellisen tutkimuksen ja opetuksen näkökulmasta erittäin tärkeä avaus, sillä sen myötä sukupuoli saisi vas- taavanalaisen virallisen statuksen, jonka esimer- kiksi monikulttuurisuus on jo saavuttanut.
Kasvatustieteissä on ehkä otaksuttu, että yli- opistojen naistutkimuksen laitokset tai yksiköt vastaavat sukupuoleen liittyvästä kasvatusalan tutkimuksesta ja opetuksesta. Tämän näkemyk- sen sudenkuoppa on siinä, että naistutkimuksen laitoksilta ei välttämättä löydy osaamista juuri kasvatusalalta. Vain Lapin ja Oulun yliopistoissa naistutkimuksella on selvästi tiivis suhde kasva- tustieteisiin, koska naistutkimuksen yksikkö toi- mii kasvatustieteiden tiedekunnassa. Muissa yli- opistoissa naistutkimus on osa yhteiskuntatieteel- listä tai humanistista tiedekuntaa. Sukupuoleen
liittyvän kasvatustieteellisen tutkimuksen ja ope- tuksen kehittämiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää kehittää yhteistyötä naistutkimuslaitosten kans- sa. Yhteistyö voisi aluksi olla esimerkiksi ope- tussuunnitelmasta erillisen kurssin järjestäminen ja laajentua siitä kiinteämmäksi opetussuunni- telman kehittämistyöksi. Viime kädessä tällainen aito yhteistyö palvelisi molempia laitoksia pait- si opetustarjonnan kehittämisessä myös tutkimus- hankkeiden virittämisessä.
Aikuiskasvatustutkijoiden sukupuoli- jaot Aikuiskasvatus-lehdessä
Otimme tarkasteltavaksi Aikuiskasvatus-lehden vuosina 1981–2005 julkaistut vuosikerrat, jois- ta kävimme läpi tieteellisten artikkeleiden kir- joittajien ja arvioitsijoina käytettyjen asiantun- tijoiden sukupuolijakaumat. Laskimme artikke- leiden otsakkeiden perusteella, monessako artik- kelissa käsitellään aihetta sukupuolen näkökul-
Kirjoittajia Asiantuntijoita Aiheet Päätoimittaja Miehiä Naisia Miehiä Naisia kpl
Vuodet 1981–1991 184 46 ei mainita ei ole Jukka Tuomisto Kirjoittajia: 230 80 % 20 %
Artikkeleita: 208 Asiantuntijoita: –
Vuodet 1992–1997 114 47 ei mainita 1 Kauko Hämäläinen Kirjoittajia: 161 71 % 29 %
Artikkeleita: 124 Asiantuntijoita: –
Vuodet 1998–2000 50 17 88 37 ei ole Reijo Raivola
Kirjoittajia: 67 75 % 25 % 70 % 30 %
Artikkeleita: 57 Asiantuntijoita: 125
Vuodet 2001–2005 40 71 107 80 8 Anja Heikkinen
Kirjoittajia: 111 36 % 64 % 57 % 43 %
Artikkeleita: 73 Asiantuntijoita: 187
Yhteensä 388 181 195 117 9
Kirjoittajia: 569 68 % 32 % 63 % 38 % 2 %
Artikkeleita: 462 Asiantutnijoita: 312
Taulukko 1. Aikuiskasvatus-lehden vuosikertojen 1981–2005 kirjoittajat, asiantuntijat ja artikkeleiden aiheet sukupuolen näkökulmasta.
masta. Emme lähteneet tässä katsauksessa syvem- min tarkastelemaan, eroavatko naisten ja mies- ten kirjoittamien artikkelien teemat, tutkimuskoh- teet, näkökulmat tai metodit toisistaan, vaikka se eittämättä olisikin ollut mielenkiintoista selvit- tää.
Aikuiskasvatus-lehdellä on sen julkaisemisen aloittamisesta lähtien ollut tähän mennessä neljä päätoimittajaa, joista kolme ensimmäistä olivat miehiä. Ensimmäisen naispäätoimittajan lehti sai vuonna 2001, jolloin tehtävään valittiin Anja Heikkinen eli tasan 20 vuotta lehteä julkaistiin miesten johdolla. Ensimmäinen ja pitkäaikaisin päätoimittaja oli Jukka Tuomisto (1981–91).
Hänen jälkeensä tehtävää hoitivat Kauko Hämä- läinen (1992–97) ja Reijo Raivola (1998–2000).
Lehden toimitusneuvoston sukupuolijakaumis- sakin tapahtui muutoksia. Lehden julkaisemisen alkuvuosina (1981–84) naisia oli mukana yksi, sen jälkeen kaksi tai kolme, kunnes vuodesta 1998 alkaen sukupuolijako tasoittui ja naisia on ollut noin puolet toimitusneuvostosta.
Artikkelien kirjoittajien ja niitä arvioineiden asiantuntijoiden sukupuolijakauman kokonais- määrän lisäksi tarkastelimme jakaumia päätoimit- tajakausittain. Käytettyjen asiantuntijoiden su- kupuolijakaumaa saatoimme seurata vasta Rai- volan päätoimittajakauden alusta eli vuodesta 1998, jolloin asiantuntijaluettelot alettiin julkais- ta lehdessä. Taulukkoon 1 olemme koonneet kir- joittajien ja asiantuntijoiden sukupuolijakaumat jaoteltuna päätoimittajakausien mukaan vuosi- na 1981–2005.
Aikuiskasvatus-lehdessä julkaistiin vuosina 1981–2005 yhteensä 462 tieteellistä artikkelia.
Yhteensä 569 kirjoittajasta naisten osuus oli 32 prosenttia (N=181) . Artikkeleiden asiantuntijoi- den sukupuolijakauma vuosina 1998–2005 osoittaa, että 312 asiantuntijoista naisia oli 38 prosenttia (N=117). Artikkeleiden aiheiden pe- rusteella kävi ilmi, että sukupuolinäkökulma ar- tikkeleissa on ollut harvinaisuus, sillä prosentu- aalisesti tällaisten määrä on noin kaksi prosent- tia. Vain yhdeksässä artikkelissa käsiteltiin tee- maa sukupuolen näkökulmasta tai sukupuoli oli tarkastelun keskiössä. Näistä artikkeleista viisi julkaistiin vuoden 2001 teemanumerossa Suku- puoli ja aikuiskasvatus.
Sanna Kankaanpään (2006) pro gradu -tutki- mus, jonka aineisto koostuu Aikuiskasvatus-leh- den artikkeleista vuosilta 2000–2004, osoittaa sekin, että aikuiskasvatusteoreettinen valtadis-
kurssi lähtee pitkälti sukupuolineutraalista nä- kökulmasta. Lehden vuosikertojen 236 artikke- lista sukupuoli mainittiin noin kolmasosassa kir- joituksia. Useimmissa niistäkin sukupuoli aino- astaan mainittiin sitä millään lailla problemati- soimatta. Kankaanpää pitää sukupuoleen keskit- tyvää teemanumeroa hyvänä avauksena sukupuo- lesta käytävälle keskustelulle, mutta toivoo silti, että sukupuolta ei tarvitsisi käsitellä erillisenä tee- mana, vaan siitä tulisi luonteva osa kaikkea ai- kuiskasvatuksen tutkimusta ja teoriaa.
Kolmen miespäätoimittajan kausina kirjoitta- jien miesenemmistöisyys oli erittäin selvä vaih- dellen 71:n ja 80 prosentin välillä. Selvä muutos tapahtui vuonna 2001, jolloin Anja Heikkinen siirtyi lehden päätoimittajaksi. Kirjoittajakunta kääntyi selvästä miesenemmistöstä naisvoittoi- seksi: naisten osuus vuosina 2001–05 nousi 64 prosenttiin eli se lähes kolminkertaistui.
Käytettyjen asiantuntijoiden sukupuolija- kauma muuttui siirryttäessä Raivolan päätoimit- tajakaudelta Heikkisen kaudelle, mutta muutos ei ollut yhtä selvä kuin kirjoittajien kohdalla.
Asiantuntijoiden joukko pysyi miesenemmistöi- senä. Kun Raivolan kaudella asiantuntijoista oli naisia 30 prosenttia (N=37), oli luku Heikkisen aikana 43 prosenttia (N=80).
Tarkastelu osoittaa, että naisten osuus kirjoit- tajista ja asiantuntijoista on selvästi lisääntynyt 2000-luvulla. Se viestii naisten osuuden kasvus- ta aikuiskasvatustutkijoiden joukossa. Tuskin on kyse pelkästä lehden toimituspolitiikan muutok- sesta, sillä kirjoittajajoukon koostumukseen vai- kuttavat tarjotut jututkin. Silti voi olettaa, että kirjoittajien ja asiantuntijoiden sukupuolija- kaumien muutos kytkeytyy myös toimitusneu- voston jäsenistöön, päätoimittajiin ja heidän ver- kostoihinsa.
Sukupuolen merkitys nostettava esiin
Naispuolisten aikuiskasvatuksen tutkijoiden ja asiantuntijoiden määrän lisääntyminen sinänsä ei vielä merkitse sitä, että tutkimusta tehtäisiin eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka naispuolisten väittelijöiden samoin kuin aikuiskasvatusalan tutkijoiden määrä on kasvanut, se ei juurikaan näy tutkimusten aiheiden valinnoissa siten, että sukupuolen näkökulma nousisi eksplisiittisesti esiin. Naistutkijoiden osuuden lisääntymisen merkitys tutkimusteemojen valikoinnille laajem-
min edellyttäisi tarkempaa paneutumista tutki- musten aiheisiin ja lähestymistapoihin, mutta näyttää siltä, että naispuoliset aikuiskasvatustut- kijat ovat pysyneet valtavirtatutkimuksen uomis- sa, tutkimus on sukupuolineutraalia. Näin suku- puolten erot jäävät näkymättömiin ja monia uu- sia avauksia jää tekemättä. Jos tutkijat tekevät sukupuolineutraalia tutkimusta tai ajattelevat, ettei sukupuolella juuri ole merkitystä, olisi hei- dän myös tunnistettava ja tunnustettava, että sil- loin he uusintavat vallitsevaa epätasa-arvoista sukupuolijärjestelmää ja yhteiskuntajärjestystä.
Aikuiskasvatuksen perinteisiin tehtäviin on kuulunut tasa-arvon edistäminen. Miksi sukupuo- li tekee poikkeuksen? Arvelemme, että taustalla on paitsi sukupuolineutraalius myös (aikuis)kas- vatustieteen muutoinkin kapea ihmiskäsitys.
Oppijat nähdään kognitiivisina tiedonkäsitteli- jöinä ja abstrakteina yksilöinä. Yksilökeskeisyyt- tä korostava lähestymistapa sivuuttaa yhteiskun- nalliset ja kulttuuriset erot, myös sukupuolen.
Lisäksi nykyinen yhteiskunnallinen ilmapiiri korostaa ihmistä jälkimodernina yksilöllisiä va- lintoja tekevänä subjektina. Valinnat eivät kui- tenkaan ole vapaita vaan aina suhteessa histori- alliseen aikaan, paikkaan ja kulttuuriin. Esimer- kiksi sukupuolen mukaan eriytyneet koulutus- ja työmarkkinat ohjaavat ihmisen valintoja ja elämistä monella tavoin: työskentely hoivatyös- sä tai teknisten laitteiden parissa todennäköises- ti vaikuttaa siihen, millaisia lehtiä hän lukee, mitä hän harrastaa ja millaiseen koulutukseen hän ha- keutuu.
Sukupuolen merkityksestä koulutuksessa kes- kustellaan julkisuudessa vilkkaasti, usein vielä suurin otsikoin revitellen. Sen sijaan tutkimus- tietoa on tarjolla liian vähän. Katsomme, että su- kupuolen näkökulmasta on tärkeää tarkastella koulutuksen rakenteita, järjestelmiä ja käytäntö- jä. Tätä kautta on mahdollisuus ymmärtää nykyis- tä syvemmin myös aikuisena olemisen ja opiske- lemisen sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia ulot- tuvuuksia ja ehtoja.
Katsomme, että aikuiskasvatustutkimuksessa tulisi nostaa sukupuolinäkökulma entistä selvem- min esiin. Se pitäisi tulla näkyviin ainakin seu- raavin tavoin:
A) Tilastoinnin monipuolistaminen
Tilastollista tietoa sukupuolittain on paljon- kin, mutta sukupuoli tulisi ottaa mukaan tilas- tointiin monipuolisemmin. On monia asioita, joi-
Lähteet
AKU 2002. Osallistuminen aikuiskoulutukseen.
Aikuiskoulutus 2000. Koulutus 5:2002. Ti- lastokeskus.
Gordon, T., Holland, J. & Lahelma E. (2000).
Making Spaces. Citizenship and Difference in Schools. London: Macmillan Press.
hin tilastoista ei tällä hetkellä löydy vastauksia.
Esimerkiksi yliopiston opiskelijoita tilastoidaan sukupuolittain ja tieteenaloittain, mutta henki- lökunnasta näin tarkkoja tietoja ei tahdo löytyä.
B) Sukupuoliherkän tutkimuksen lisääminen Sukupuolineutraalin tutkimuksen oheen tar- vitaan sukupuoliherkkää tutkimusta. Siinä tun- nustetaan, että sukupuoli on esimerkiksi koulu- tustaustan ja iän ohella merkittävä yhteiskunnal- linen erontekijä, ja siten sukupuoli koskee sekä naisia että miehiä. Sukupuoliherkässä tutkimuk- sessa sukupuoli on mukana analyyttisena kate- goriana, jolloin sukupuoli ymmärretään sosiaa- lisesti ja kulttuurisesti rakentuvana, ei vain yhte- nä taustamuuttujana. Tällaisen tutkimuksen avul- la voidaan pyrkiä avaamaan erilaisia sukupuo- len rakentumisen prosesseja. Tutkimuksen koh- teina voivat samassa tutkimuksessa olla naiset ja miehet tai erityisesti joko naiset tai miehet. Tar- kasteltavana voivat olla yksilönäkökulma (esim.
asenteet, asemat, kokemukset) ja/tai rakenteiden, toimintakulttuurien ja käytäntöjen näkökulma (esim. koulutusinstituutioiden sukupuolistavat käytännöt).
Aikuiskasvatustutkimuksen tavoitteena tulee olla piilevien prosessien tekeminen näkyviksi ja uuden tiedon tuottaminen siitä, miten sukupuo- lieroja tuotetaan ja/tai mahdollisesti myös mur- retaan aikuiskasvatuksessa. Konkreettisia toimia, joiden avulla sukupuoleen kytkeytyvää aikuis- kasvatuksen tutkimista ja opetusta voitaisiin ke- hittää, ovat tämän asiantuntemusalan professuu- rien perustaminen ja kasvatustieteiden yksiköi- den yhteistyön lisääminen naistutkimuslaitosten kanssa. Tätä kautta sukupuoli tulisi nykyistä sel- vemmin näkyviin aikuiskasvatuksen opetussuun- nitelmissa, mikä ohjaisi kyseenalaistamaan val- litsevaa sukupuolineutraalia ajattelutapaa ja tuot- tamaan uudenlaista tietoa aikuisten oppimisesta ja aikuiskasvatuksen prosesseista ja rakenteista.
Kankaanpää, S. (2006). Sukupuolen represen- toituminen 2000-luvun aikuiskasvatuksen teoreettisessa keskustelussa. Kasvatustietei- den laitos, Tampereen yliopisto. Pro gradu – tutkielma. Saatavilla sähköisesti URL: http:/
/tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00911.pdf Kinnunen, M. & Korvajärvi, P. (toim.1996).
Työelämän sukupuolistavat käytännöt. Vasta- paino.
Koski, L. (1999). Hyvä tyttö ja hyvä poika.
Ihanteelliset yksilöt aapisten moraalisissa kertomuksissa. Teoksessa Tolonen, T. (toim.) 1999. Suomalainen koulu ja kulttuuri. Vasta- paino. 21–49.
Lahelma, E. (1992). Sukupuolten eriytyminen peruskoulun opetussuunnitelmassa. Helsin- gin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tut- kimuksia 132.
Palmu, T. (2003). Sukupuolen rakentuminen koulun kulttuurisissa teksteissä. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutki- muksia 189.
Suomen tilastollinen vuosikirja 2004. Tilasto- keskus.
Tolonen, T. (toim. 1999). Suomalainen koulu ja kulttuuri. Vastapaino.
Yliopistotilastot 2004. Taulukoita KOTA-tieto- kannasta. Opetusministeriön julkaisuja 26:
2005. Opetusministeriö, Koulutus ja tiedepo- liittinen osasto. Saatavilla sähköisesti URL:
http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/
2005/opm26.pdf
Artikkeli saapui toimitukseen 19.10.2005.
Se hyväksyttiin julkaistavaksi toimituskunnan kokouksessa 23.10.2006.
