Women & Electronic Mass Media -tunnuksella kutsuttiin tiedotusopin naistutkimuksesta kiinnostuneita kuuntelemaan alan merkittävimpiä guruja Kööpenhaminaan 11. huhti- kuuta 1986. Konferenssiin osallistui yli 100 tiedenaista ja -miestä lähin- nä angloeurooppalaisen kulttuuripiirin maista. Kokouksen yhdeksi keskei- simmäksi hahmoksi nousi kuitenkin yhdysvaltalainen Ann Kaplan, joka piti peräti kaksi pääalustusta.
Konferenssin aineisto julkaistaan -lehdessä tulevana syksynä ja osa siitä tullaan todennä- köisesti esittelemään myös
tutkimus-lehden lukijoille.
Konferenssi alkoi kylmän koleassa kevätsäässä tutustumalla Tanskan television toimitiloihin ja tuotanto- laitoksiin. Ensimmäisen päivän tee- mana oli naisen kuva televisioruu- dussa. Sissel Lund Ruotsista aloitti kertomalla tutkimuksestaan, jossa käsitellään erityisesti naisille suun- nattuja ohjelmia ja naisten infor- maation tarvetta. Naisten osallistu- minen perinteisille julkisen elämän aloille on ollut vähäistä ja varsinkin televisio välineenä näyttää 11hylki- vän" naisia. Toisaalta on havaittu, että naisetkin ovat penseitä uusia
70
sähköisiä viestintävälineitä kohtaan.
Tutkijat ovat pohtineet television luonnetta informaatiovälineenä onko olemassa tietty televisiolle ominainen esitystapa, jonka naiset kokevat itselleen vieraaksi? Koska kaikki ns. kova uutis- ja ajankohtais- tiedon välitys on miesten käsissä, on oletettavaa, että myös esitystavassa otetaan enemmän huomioon miesten tarpeet.
Birgitte Tufte ja Else Jensen alustivat nuorten tyttöjen kulttuuria ja television käyttöä koskevasta tutkimuksesta. Projektissa tutkitaan murrosikäisiä kööpenhaminalaisia nuoria, opastetaan heitä videoiden käyttöön ja selvitellään nuorison alakulttuureja. Paul Willis on osoit- tanut tutkimuksillaan, että tytöt suljetaan pois poikien maskuliinisesta alakulttuurista jo melko varhain.
12-14 -vuotiaille tytöille samastumi- nen äitiin on tärkeää, pojat taas etsivät malleja isästään. Tytöillä on havaittu taipumusta kääntää aggressiot itseensä, pojilla taas ympäristöön. Kiinnostavaa oli Tuften ja Jensenin kuvaus tyttöjen alakult- tuurista, jota he kutsuivat nimellä
"room culture". Tyttöjen keskinäiset suhteet ovat hyvin emotionaalisia
p
ja he ympäröivät itsensä huoneen seinälle kiinnitetyillä julisteilla, koristeilla ja idolien kuvilla. Musii- killa ilmennetään yksilöllisyyttä
erottautumista omasta perheestä, mutta tytöillä se toimii myös erään- laisena romanttisena taustamateriaa- lina. Television ja videoiden käyttö eroaa sukupuolten välillä jo varsin varhain. Murrosikäiset pojat orientoi- tuvat viihteeseen, jännitykseen ja urheiluun, tytöt taas katsovat mie- lellään sarjafilmejä ja rakkaus- sekä nuorisoelokuvia.
Kun nuoret saivat itse tehdä televisio-ohjelmia, tyttöjen tekemissä töissä korostui ryhmän sosiaalinen kiinteys ja ihmissuhteet. Tekninen muoto ei saanut osakseen paljon huomiota. Pojat taas tekivät selvästi tietyn "muotoisia" esityksiä ja kiin- nittivät huomiota tekniikkaan (esim.
Ann Kaplan kertoi tutkimuk- sestaan, joka käsitteli katsojan konstruoimista amerikkalaisissa rock-video -ohjelmistoissa.
teoreettiset lähtökohtansa ovat feministisessä filmiteoriassa ja psy- ko analyysissa. Konferenssiyleisö
nähdä kuuluvia
Kaplan
sistinen katse (tunnettu Hollywood- katse (aggres-
nee
den kuiluissa tai videoissa, joissa naistähdet kääntävät päälaelleen dominoivat näkemisen tavat).
Kaplanin esitys
teemaan, joka koski naistutkimul<;:sen metodologiaa. Hän keskittyi erityi- sesti psykoanalyyttisten ja semioot- tisten metodien käyttöön televisio- tutkimuksessa.
Toisen päivän teemana oli naisille suunnattujen televisio-ohjelmistojen analyysi. Michelle Mattelart käsitteli Latinalaisen Amerikan naisille suun- nattuja saippuaoopperoita (telenovel- las) ja niihin liittyviä yhteiskunnal- lis-taloudellisia kytkentöjä. Kiinnos- tavaa on, että yhden saippuaooppe- ran yhteyteen liitettyjen mainosten kokonaismäärä saattaa nousta jopa minuuttiin. Charlotte Brunsdon puhui brittiläisistä saippuaoopperois- ta, joista oli esillä Suomessakin tunnettu Leskien Konferens- siyleisö sai nähdä sarjafilmin päätös- jakson. Vaikka päähenkilöt olivat poikkeuksellisesti naispuolisia, loppuratkaisut uitettiin kuitenkin selviin sukupuolistereotypioihin.
Italialainen Gioia Longo alusti kaupallisesta vaikutuksesta valtiolli- seen televisiotuotantoon otsikolla
in
Italiassa on tehty paljon selvityksiä ohjelmien sisällöistä tasa-ar- vonäkökulmasta. Otoksissa,
television 1. ja uutisissa
1.
esiintyneiden uutisis- yhteensä
15
jotka naisjuontajan on erittäin tehokas ja
hän juontaa, tanssii, laulaa, näytte- lee ja esiintyy televisiossa
71
Women & Electronic Mass Media -tunnuksella kutsuttiin tiedotusopin naistutkimuksesta kiinnostuneita kuuntelemaan alan merkittävimpiä guruja Kööpenhaminaan 11. huhti- kuuta 1986. Konferenssiin osallistui yli 100 tiedenaista ja -miestä lähin- nä angloeurooppalaisen kulttuuripiirin maista. Kokouksen yhdeksi keskei- simmäksi hahmoksi nousi kuitenkin yhdysvaltalainen Ann Kaplan, joka piti peräti kaksi pääalustusta.
Konferenssin aineisto julkaistaan -lehdessä tulevana syksynä ja osa siitä tullaan todennä- köisesti esittelemään myös
tutkimus-lehden lukijoille.
Konferenssi alkoi kylmän koleassa kevätsäässä tutustumalla Tanskan television toimitiloihin ja tuotanto- laitoksiin. Ensimmäisen päivän tee- mana oli naisen kuva televisioruu- dussa. Sissel Lund Ruotsista aloitti kertomalla tutkimuksestaan, jossa käsitellään erityisesti naisille suun- nattuja ohjelmia ja naisten infor- maation tarvetta. Naisten osallistu- minen perinteisille julkisen elämän aloille on ollut vähäistä ja varsinkin televisio välineenä näyttää 11hylki- vän" naisia. Toisaalta on havaittu, että naisetkin ovat penseitä uusia
70
sähköisiä viestintävälineitä kohtaan.
Tutkijat ovat pohtineet television luonnetta informaatiovälineenä onko olemassa tietty televisiolle ominainen esitystapa, jonka naiset kokevat itselleen vieraaksi? Koska kaikki ns. kova uutis- ja ajankohtais- tiedon välitys on miesten käsissä, on oletettavaa, että myös esitystavassa otetaan enemmän huomioon miesten tarpeet.
Birgitte Tufte ja Else Jensen alustivat nuorten tyttöjen kulttuuria ja television käyttöä koskevasta tutkimuksesta. Projektissa tutkitaan murrosikäisiä kööpenhaminalaisia nuoria, opastetaan heitä videoiden käyttöön ja selvitellään nuorison alakulttuureja. Paul Willis on osoit- tanut tutkimuksillaan, että tytöt suljetaan pois poikien maskuliinisesta alakulttuurista jo melko varhain.
12-14 -vuotiaille tytöille samastumi- nen äitiin on tärkeää, pojat taas etsivät malleja isästään. Tytöillä on havaittu taipumusta kääntää aggressiot itseensä, pojilla taas ympäristöön. Kiinnostavaa oli Tuften ja Jensenin kuvaus tyttöjen alakult- tuurista, jota he kutsuivat nimellä
"room culture". Tyttöjen keskinäiset suhteet ovat hyvin emotionaalisia
p
ja he ympäröivät itsensä huoneen seinälle kiinnitetyillä julisteilla, koristeilla ja idolien kuvilla. Musii- killa ilmennetään yksilöllisyyttä
erottautumista omasta perheestä, mutta tytöillä se toimii myös erään- laisena romanttisena taustamateriaa- lina. Television ja videoiden käyttö eroaa sukupuolten välillä jo varsin varhain. Murrosikäiset pojat orientoi- tuvat viihteeseen, jännitykseen ja urheiluun, tytöt taas katsovat mie- lellään sarjafilmejä ja rakkaus- sekä nuorisoelokuvia.
Kun nuoret saivat itse tehdä televisio-ohjelmia, tyttöjen tekemissä töissä korostui ryhmän sosiaalinen kiinteys ja ihmissuhteet. Tekninen muoto ei saanut osakseen paljon huomiota. Pojat taas tekivät selvästi tietyn "muotoisia" esityksiä ja kiin- nittivät huomiota tekniikkaan (esim.
Ann Kaplan kertoi tutkimuk- sestaan, joka käsitteli katsojan konstruoimista amerikkalaisissa rock-video -ohjelmistoissa.
teoreettiset lähtökohtansa ovat feministisessä filmiteoriassa ja psy- ko analyysissa. Konferenssiyleisö
nähdä kuuluvia
Kaplan
sistinen katse (tunnettu Hollywood- katse (aggres-
nee
den kuiluissa tai videoissa, joissa naistähdet kääntävät päälaelleen dominoivat näkemisen tavat).
Kaplanin esitys
teemaan, joka koski naistutkimul<;:sen metodologiaa. Hän keskittyi erityi- sesti psykoanalyyttisten ja semioot- tisten metodien käyttöön televisio- tutkimuksessa.
Toisen päivän teemana oli naisille suunnattujen televisio-ohjelmistojen analyysi. Michelle Mattelart käsitteli Latinalaisen Amerikan naisille suun- nattuja saippuaoopperoita (telenovel- las) ja niihin liittyviä yhteiskunnal- lis-taloudellisia kytkentöjä. Kiinnos- tavaa on, että yhden saippuaooppe- ran yhteyteen liitettyjen mainosten kokonaismäärä saattaa nousta jopa minuuttiin. Charlotte Brunsdon puhui brittiläisistä saippuaoopperois- ta, joista oli esillä Suomessakin tunnettu Leskien Konferens- siyleisö sai nähdä sarjafilmin päätös- jakson. Vaikka päähenkilöt olivat poikkeuksellisesti naispuolisia, loppuratkaisut uitettiin kuitenkin selviin sukupuolistereotypioihin.
Italialainen Gioia Longo alusti kaupallisesta vaikutuksesta valtiolli- seen televisiotuotantoon otsikolla
in
Italiassa on tehty paljon selvityksiä ohjelmien sisällöistä tasa-ar- vonäkökulmasta. Otoksissa,
television 1. ja uutisissa
1.
esiintyneiden uutisis- yhteensä
15
jotka naisjuontajan on erittäin tehokas ja
hän juontaa, tanssii, laulaa, näytte- lee ja esiintyy televisiossa
71
päivä suorissa lähetyksissään.
Tutkijat ovat kiinnittäneet huo- miota tällaisten "supernaisjuontajien"
persoonallisuuden piirteisiin: heidän tulee olla hauskoja, sieviä, menesty- Vla, eloisia, kauniita, elegantteja - mutta myös ammatillisesti hyviä.
He ovat ystävällisiä ja sensitiivisiä, mutta heidän vartaloaan ei esitetä ohjelmissa varsinaisena seksuaaliob- jektina. Gioia Longo totesikin heis- tä: miracles! (Saman tyyppinen su- pernaistendenssihän on havaittavissa myös suomalaisessa naisten lehdis- tössä. Haastateltaviksi valikoituvat nykyisin naiset, jotka väsymättä hoitavat sekä kodin että uran).
Italian valtio on myös tukenut ilmeisesti melko paljon tällaisia naisk uvasel vi tyksiä.
Kanadalainen Gertrude
J.
Robin- son aloitti tutkimusmetodeja pohdis- kelevan teemapäivän alustuksenaan Women's Perspectives on Mass Media Reseach. Hän kävi seikkaperäisesti läpi naistutkimuksen eri vaiheita Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Hänerotteli vaiheet seuraavasti:
I Konservatiivinen/Funktionalistinen (1950-1969)
- Pääpaino sukupuolten eroavuuksissa ja argumenteissa, joiden mukaan on olemassa "luonnollinen" pohja epätasa-arvolle. Selityksiä etsitään lähinnä biologiasta, psykologiasta ja sosiaalisista tekijöistä.
U Feministiset tutkimukset ( 1
- Päähuomio naisten poissulkemiseen ja diskriminaatioon yhteiskunnallisten resurssien jakautumisessa
valta, prestige, voima). Erityisesti painotetaan "ideologisia"
jotka hierarkia-
järjestelmän. Feministiselle mukselle tämä on 11patriarkaatti11• UI Marxilaiset tutkimukset ( 1
Painopiste yhteiskunnan tavoissa organisoida tuotantoa ja ideologiois- sa, jotka kehittyvät tuotantoa kon- trolloivien luokkaetujen turvaamisek-
72
si. Naisten vaihteleva asema on nähty yhteydessä tuotannon alueen muutoksiin.
IV Viestinnälliset/Symboliset tutki- mukset (1965-)
- Pääpaino siinä, miten "merkityksiä luodaan" yksilöllisellä ja sosiaalisella tasolla kielellisten ja muun tyyppis- ten koodien kautta.
Helen Baehr Lontoon Polytechnic Centerista jatkoi metodista erittelyä pohtimaila naistutkimuksen opettami- sen ongelmia. Hänen 11tiedekuntansa11 on nimeltään Factory of Arts ja se keskittyy lähinnä televisio- ja videotuotannon tutkimukseen ja opetukseen. Helen Baehrin erikais- alue on Feminist Media Studies, joka hänen mielestään on selvästi erotettava feministisestä ~lokuvatut
kimuksesta. Hän on selvfPellyt sitä, kuinka tiedotustutkimuksen perintee- seen voisi kohdistaa feminististä kritiikkiä. Hän kävi läpi muutamia paradigmaattisia amerikkalaisen mass communication -perinteen tutkimuksia, mm. Lazarsfeldin ylei- sötutkimuksia, jotka ovat tunnettuja two-step-flow -teoriakehittelyistä.
Näissä tutkimuksissa ei naisten osuuteen kiinnitetty mitään huomio- ta. Tutkimuksissa todetaan, että
"naisilla ei ole motivaatiota osallis- tua politiikkaan", muttei olla kiin- nostuneita selvittämään, miksi. Mie- lipiteen johtaja -tutkimukset vaatisi- vat myös uudelleenarviointia nais- näkökulmasta. Naisten joukkotiedo- tusvälineiden käyttömotiiveiksi on useissa tutkimuksissa (uses and gra- tification) esitetty eskapismia ja rentoutumista. Naiset kuluttavat saippuaoopperaviihdettä, mutta tutkimuksissa ei kysytä, naiset tarvitsevat rentoutumista pakoa todellisuudesta. Baehrin termi kuu-
"reworking of research11•
Baehr kritisoi myös ns. päiden laskemista tasa-arvotutkimuksissa.
Ne eivät selvitä sitä, milloin onkin
kysymys pelkästään "miehistä naisten vaatteissa". Seksismi tiedotusväli- nelssa vs. seksismi todellisuudessa -vertailut ovat liiallista yksinkertais- tamista. Baehrin mielestä tärkein metodinen ohje on ideologian käsit- teen selvittäminen.
E. Ann Kaplan puhui pa1van viimeisenä alustajana aiheesta choanalytical and Semiological Methods in TV-Research. Kaplan kysyi, miksi semioottiset/psykoana- lyyttiset metodit ovat tulleet televi- siotutkimukseen. Brittiläinen kulttuu- ritutkimus ja vasemmistoliike ovat ilmeisesti olleet yksi vaikuttava tekijä. Yhdysvalloissa on keskitytty enemmän määrällisiin ja positivisti- siin metodeihin, jotka irtautuvat marxilaisista ja arvottavista tutki- musperinteistä. Kaplan näkee mer- kittävänä feminististen elokuvanteki- jöiden tuotannon, joka asettaa tut- kimukselle kysymyksen siitä, millai- nen on female form. Filosofistyyppi- sissä pohdinnoissa kysytään, millaisia ovat seksuaalista subjektiviteettia konstruoivat prosessit. Mm. Kristeva on viitannut siihen, että naisen määrittely tapahtuu poissaolon ja
teEHHSU\IO€~n näkökulmasta.
E. Ann Kaplan puhui myös ame- rikkalaisesta radikaalifeminismistä, joka on kiinnittänyt huomiota erityi- sesti perhe-elämästä annettuun ku- vaan seksuaalisten vaihtoehtojen puutteeseen.
Post-strukturalistiseen tutkimukseen Kaplan laskee sellaiset nimet kuin Brecht, Althusser, Foucault, Kysy- tään, kuinka naiskatsoja suhtautuu elokuvaan, mHlainen teksti-lukija -suhde syntyy. Samalla kiinnitetään huomiota myös siihen, kuka tekstin tuottaa ja kenelle se on osoitettu.
Naistutkimuksessa erityinen kiinnos- tus on kohdistunut "miehisen kat- seen" käsitteeseen (male gaze).
E. Ann Kaplan painotti sitä, että pitäisi aina pohtia, miten teksti
konstruoi subjektin - tosin si ironisesti olevansa itse sen diskurssin konstruoima"
,Viimeisen kokouspäivän. teemana
oh Women in TV _
Uty and St:rategy. Esiintyjinä olivat Margaret Gallagher (Myth and .,.. .. ,,...,,_ ty in Women's Employment in Broadcasting) ja Ulla B. Abrahams- son (Strategies and :results of Equal:i.ty-of-the=-Sexes P:rog:ramme in Swedish Broadcasting Corpo:ra- tion). Alustuksissa käsiteltiin naisten konkreettista sijoittumista tiedotus- alan ammatteihin ja mahdollisuuksia toimia tasa-arvon edistämiseksi.
Konferenssin aikana osanottajilla oli lisäksi tilaisuus katsella "vaihto- ehtoista" ohjelmatuotantoa, kuunnella paneelikeskustelua ja osallistua ilta- tilaisuuksiin kööpenhaminalaisessa Naisten talossa. Anti oli niin runsas ja monipuolinen, että viikonkaan seminaari ei tuntunut riittäväitä tärkeiden kysymysten pmm1seen. Ennen kaikkea kokoontumiset osoitti- vat, että tiedotusalan naistutkijoilla on olemassa jo teoreettisestikin painavia perusteita omien näkökul- miensa ja tutkimuspanoksensa esille tuomiseen.
73
päivä suorissa lähetyksissään.
Tutkijat ovat kiinnittäneet huo- miota tällaisten "supernaisjuontajien"
persoonallisuuden piirteisiin: heidän tulee olla hauskoja, sieviä, menesty- Vla, eloisia, kauniita, elegantteja - mutta myös ammatillisesti hyviä.
He ovat ystävällisiä ja sensitiivisiä, mutta heidän vartaloaan ei esitetä ohjelmissa varsinaisena seksuaaliob- jektina. Gioia Longo totesikin heis- tä: miracles! (Saman tyyppinen su- pernaistendenssihän on havaittavissa myös suomalaisessa naisten lehdis- tössä. Haastateltaviksi valikoituvat nykyisin naiset, jotka väsymättä hoitavat sekä kodin että uran).
Italian valtio on myös tukenut ilmeisesti melko paljon tällaisia naisk uvasel vi tyksiä.
Kanadalainen Gertrude
J.
Robin- son aloitti tutkimusmetodeja pohdis- kelevan teemapäivän alustuksenaan Women's Perspectives on Mass Media Reseach. Hän kävi seikkaperäisesti läpi naistutkimuksen eri vaiheita Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Hän erotteli vaiheet seuraavasti:I Konservatiivinen/Funktionalistinen (1950-1969)
- Pääpaino sukupuolten eroavuuksissa ja argumenteissa, joiden mukaan on olemassa "luonnollinen" pohja epätasa-arvolle. Selityksiä etsitään lähinnä biologiasta, psykologiasta ja sosiaalisista tekijöistä.
U Feministiset tutkimukset ( 1
- Päähuomio naisten poissulkemiseen ja diskriminaatioon yhteiskunnallisten resurssien jakautumisessa
valta, prestige, voima). Erityisesti painotetaan "ideologisia"
jotka hierarkia-
järjestelmän. Feministiselle mukselle tämä on 11patriarkaatti11• UI Marxilaiset tutkimukset ( 1
Painopiste yhteiskunnan tavoissa organisoida tuotantoa ja ideologiois- sa, jotka kehittyvät tuotantoa kon- trolloivien luokkaetujen turvaamisek-
72
si. Naisten vaihteleva asema on nähty yhteydessä tuotannon alueen muutoksiin.
IV Viestinnälliset/Symboliset tutki- mukset (1965-)
- Pääpaino siinä, miten "merkityksiä luodaan" yksilöllisellä ja sosiaalisella tasolla kielellisten ja muun tyyppis- ten koodien kautta.
Helen Baehr Lontoon Polytechnic Centerista jatkoi metodista erittelyä pohtimaila naistutkimuksen opettami- sen ongelmia. Hänen 11tiedekuntansa11 on nimeltään Factory of Arts ja se keskittyy lähinnä televisio- ja videotuotannon tutkimukseen ja opetukseen. Helen Baehrin erikais- alue on Feminist Media Studies, joka hänen mielestään on selvästi erotettava feministisestä ~lokuvatut
kimuksesta. Hän on selvfPellyt sitä, kuinka tiedotustutkimuksen perintee- seen voisi kohdistaa feminististä kritiikkiä. Hän kävi läpi muutamia paradigmaattisia amerikkalaisen mass communication -perinteen tutkimuksia, mm. Lazarsfeldin ylei- sötutkimuksia, jotka ovat tunnettuja two-step-flow -teoriakehittelyistä.
Näissä tutkimuksissa ei naisten osuuteen kiinnitetty mitään huomio- ta. Tutkimuksissa todetaan, että
"naisilla ei ole motivaatiota osallis- tua politiikkaan", muttei olla kiin- nostuneita selvittämään, miksi. Mie- lipiteen johtaja -tutkimukset vaatisi- vat myös uudelleenarviointia nais- näkökulmasta. Naisten joukkotiedo- tusvälineiden käyttömotiiveiksi on useissa tutkimuksissa (uses and gra- tification) esitetty eskapismia ja rentoutumista. Naiset kuluttavat saippuaoopperaviihdettä, mutta tutkimuksissa ei kysytä, naiset tarvitsevat rentoutumista pakoa todellisuudesta. Baehrin termi kuu-
"reworking of research11•
Baehr kritisoi myös ns. päiden laskemista tasa-arvotutkimuksissa.
Ne eivät selvitä sitä, milloin onkin
kysymys pelkästään "miehistä naisten vaatteissa". Seksismi tiedotusväli- nelssa vs. seksismi todellisuudessa -vertailut ovat liiallista yksinkertais- tamista. Baehrin mielestä tärkein metodinen ohje on ideologian käsit- teen selvittäminen.
E. Ann Kaplan puhui pa1van viimeisenä alustajana aiheesta choanalytical and Semiological Methods in TV-Research. Kaplan kysyi, miksi semioottiset/psykoana- lyyttiset metodit ovat tulleet televi- siotutkimukseen. Brittiläinen kulttuu- ritutkimus ja vasemmistoliike ovat ilmeisesti olleet yksi vaikuttava tekijä. Yhdysvalloissa on keskitytty enemmän määrällisiin ja positivisti- siin metodeihin, jotka irtautuvat marxilaisista ja arvottavista tutki- musperinteistä. Kaplan näkee mer- kittävänä feminististen elokuvanteki- jöiden tuotannon, joka asettaa tut- kimukselle kysymyksen siitä, millai- nen on female form. Filosofistyyppi- sissä pohdinnoissa kysytään, millaisia ovat seksuaalista subjektiviteettia konstruoivat prosessit. Mm. Kristeva on viitannut siihen, että naisen määrittely tapahtuu poissaolon ja
teEHHSU\IO€~n näkökulmasta.
E. Ann Kaplan puhui myös ame- rikkalaisesta radikaalifeminismistä, joka on kiinnittänyt huomiota erityi- sesti perhe-elämästä annettuun ku- vaan seksuaalisten vaihtoehtojen puutteeseen.
Post-strukturalistiseen tutkimukseen Kaplan laskee sellaiset nimet kuin Brecht, Althusser, Foucault, Kysy- tään, kuinka naiskatsoja suhtautuu elokuvaan, mHlainen teksti-lukija -suhde syntyy. Samalla kiinnitetään huomiota myös siihen, kuka tekstin tuottaa ja kenelle se on osoitettu.
Naistutkimuksessa erityinen kiinnos- tus on kohdistunut "miehisen kat- seen" käsitteeseen (male gaze).
E. Ann Kaplan painotti sitä, että pitäisi aina pohtia, miten teksti
konstruoi subjektin - tosin si ironisesti olevansa itse sen diskurssin konstruoima"
,Viimeisen kokouspäivän. teemana
oh Women in TV _
Uty and St:rategy. Esiintyjinä olivat Margaret Gallagher (Myth and .,.. .. ,,...,,_
ty in Women's Employment in Broadcasting) ja Ulla B. Abrahams- son (Strategies and :results of Equal:i.ty-of-the=-Sexes P:rog:ramme in Swedish Broadcasting Corpo:ra- tion). Alustuksissa käsiteltiin naisten konkreettista sijoittumista tiedotus- alan ammatteihin ja mahdollisuuksia toimia tasa-arvon edistämiseksi.
Konferenssin aikana osanottajilla oli lisäksi tilaisuus katsella "vaihto- ehtoista" ohjelmatuotantoa, kuunnella paneelikeskustelua ja osallistua ilta- tilaisuuksiin kööpenhaminalaisessa Naisten talossa. Anti oli niin runsas ja monipuolinen, että viikonkaan seminaari ei tuntunut riittäväitä tärkeiden kysymysten pmm1seen.
Ennen kaikkea kokoontumiset osoitti- vat, että tiedotusalan naistutkijoilla on olemassa jo teoreettisestikin painavia perusteita omien näkökul- miensa ja tutkimuspanoksensa esille tuomiseen.
