Kehon huojunnan yhteys pienienergiaisiin murtumiin ja mortaliteettiin postmenopausaalisilla naisilla

(1)

UEF//eRepository

DSpace https://erepo.uef.fi

Rinnakkaistallenteet Terveystieteiden tiedekunta

2017

Kehon huojunnan yhteys

pienienergiaisiin murtumiin ja

mortaliteettiin postmenopausaalisilla naisilla

Qazi Sarang, Latif

Suomen ortopediayhdistys ry

article

info:eu-repo/semantics/publishedVersion

http://www.soy.fi/index.php?page=1098&lang=1

https://erepo.uef.fi/handle/123456789/5837

Downloaded from University of Eastern Finland's eRepository

(2)

Kehon huojunnan yhteys pienienergiaisiin murtumiin ja mortaliteettiin postmenopausaalisilla naisilla

Sarang Latif Qazi¹, Joonas Sirola^1,2, Toni Rikkonen¹, Risto Honkanen¹, Masoud Isanejad¹, Olavi Airaksinen³, Heikki Kröger ^1,2

1. Kuopio Musculoskeletal Research Unit (KMRU)

2. Kuopio University Hospital, Department of Orthopaedics, Traumatology and Hand Surgery 3. Kuopio University Hospital, Department of Physical and Rehabilitation Medicine

The aim was to investigate the association between body sway and low trauma energy fractures and mortality. A total of 1568 postmenopausal women were measured with postulography in 1994 and followed up to 20 years. The study population was selected from the Kuopio Osteoporosis Risk Factor and Prevention (OSTPRE) study population, Finland. The fractures were validated from medical records and mortality was ascertained from the national cause of death registry.

Cox proportional hazard model was used to estimate the risk of fractures and death. High mediolateral sway was the strongest postural balance component associated with increased fracture risk in unadjusted (HR 2.0, CI95 1.5-2.7, p

<0.001) and adjusted model (HR 1.9, CI95 1.4-2.6, p <0.001). All sway parameters were significantly associated with mortality risk in unadjusted Cox regression models. Subjects in the third quartile of AP sway were still at a higher risk of mortality (HR 1.7, CI 1.1-2.5, p <0.01) in the adjusted model. A combination of low BMD and high mediolateral sway incurred five times higher (HR 5.3 CI 2.9-9.5, p

<0.001) risk of fracture than group with high bone density and low postural sway.

Subjects in the highest total sway and lowest BMD group were at the highest risk or mortality (HR 2.6 CI, 1.3-5.3, p <0.01). The present study suggests that body sway is a significant indicator for higher fracture risk and mortality, especially in combination with low femoral BMD.

Johdanto

Osteoporoosiin ja kaatumisiin liittyvät pienie- nergiaiset murtumat aiheuttavat huomattavia ter- veydenhuollon kustannuksia (1). Murtumien ris- kitekijöitä on tutkittu laajoissa väestöpohjaisissa seurantatutkimuksissa ja niiden pohjalta on kehitetty FRAX murtumariskin seulontatyökalu, joka tunnistaa ennen kaikkea alentuneen luun lujuuden aiheuttaman murtumariskin kasvua (2).

Kaatumiset ovat yleisin vammamekanismi vanhem-

ta mittaria kaatumisriskille ei ole kehitetty. Tasapaino ja sen ylläpitäminen ovat kuitenkin merkittäviä kompo- nentteja kaatumisten ehkäisyssä (3).

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia tasapainolaudalla mitatun kehon posturaalisen huojunnan yhteyt- tä pienienergisiin murtumiin ja mortaliteettiin ikään- tyvässä naisväestössä.

Menetelmät

Kuopion Osteoporoosin vaaratekijät ja ehkäisy (OS-

(3)

kimukseen halukkaille lähetettiin kyselylomake, jolla kartoitettiin laajasti terveyskäyttäytymiseen liittyviä seikkoja, sekä selvitettiin aiemmat luunmurtumat.

Luuntiheysmittaukseen halukkaista 11055 naisesta kutsuttiin luuntiheysmittaukseen 3686 naista, joista 3222 naista mitattiin vuonna 1989. Luuntiheys mitattiin DXA-menetelmällä lannerangasta ja reisiluun yläosasta. DXA-mittauksen yhteydessä suoritettiin vuodesta 1994 alkaen käden puristusvoimamitaus ja toimintakykytestejä. Kysely ja mittaukset toistet- tiin viiden vuoden välein (1994, 1999, 2004, 2009, 2014) ja jatkuvat edelleen.

Vuonna 1994 (viisivuotismittauksen yhteydes- sä) suoritettiin myös kehon posturaalisen huojunnan mittaus paineanturia käyttäen (Pikosystems, Tampere, Suomi) 1568 naiselle. Mittari rekisteröi 45 sekunnin aikana anteroposteriorisen (AP) ja mediolateraalisen (ML) huojunnan, joka piirtyi paperille ja josta määri- tettiin huojunnan suuruus. Näiden pohjalta laskettiin myös kokonaishuojunta.

Kyselylomakkeiden perusteella rekisteröitiin tieto murtumista 20 vuoden seuranta-aikana 1994 alkaen ja murtumat varmistettiin potilaskertomuksista. Kuo- linsyytiedot kerättiin kansallisesta kuolinsyyrekisteristä.

Tutkimusotos jaettiin kvartiileihin anteroposteriorisen, mediolateraalisen ja kokonaishuojunnan suhteen.

Coxin mallia käytettiin arvioimaan huojunnan yhteyt- tä murtumariskiin ja kuolleisuuteen 20 vuoden seuranta-ajalla (1994-2014). Analyysit vakioitiin FRAX muuttujilla (kaikki FRAXiin kuuluvat muuttujat).

Tulokset

Lähtövaiheessa väestön keski-ikä oli 59.5 vuotta, paino 72.1 kg ja pituus 160 cm. Keskimääräinen anteroposteriorinen, mediolateraalinen ja kokonaishuojunta oli 23.6 mm, 29.4 mm ja 53 mm, tässä järjestyksessä.

Kuva 1. esittää Coxin mallin riskisuhteen (HR) murtumille ja kuolleisuudelle huojunnan funktiona. Suuri mediolateraalinen huojunta oli voimak- kain murtumia ennustava tekijä (HR 2.0, CI95 1.5-2.7, p <0.001) ja tämä löydös säilyi sekoitta- vista tekijöistä riippumatta (HR 1.9, CI95 1.4-2.6, p <0.001). Anteroposteriorinen voimakas huojunta ennusti myös kohonnutta kuolleisuutta (HR 1.7, CI 1.1-2.5, p <0.01). Mallin tilastollinen merkitse- vyys kuitenkin hävisi kun siihen lisättiin sekoittavat tekijät (FRAX muuttujat).

Taulukossa 1. esitetään huojunnan murtumia ennustava vaikutus luuntiheyden funktiona. Murtumien osalta riskitekijänä käytettiin mediolateraalista huojun- taa, koska se ennusti parhaiten murtumia. Kuolleisuu- den osalta käytettiin kokonaishuojuntaa vastaavasta syystä. Matalan luuntiheyden ja voimakkaan mediolateraalisen huojunnan yhdistelmä nosti murtumien riskin viisinkertaiseksi (HR 5.3 CI 2.9-9.5, p <0.001) verrattuna korkean luuntiheyden ja pienen huojunnan yhdistelmään. Naisilla joilla oli pieni luuntiheys ja suuri kokonaishuojunta oli myös merkittävästi kohonnut kuolleisuuden riski (HR 2.6 CI, 1.3-5.3, p <0.01).

Kuva 1. Huojunnan yhteys murtumiin (vasemman puoleinen kuva) ja kuolleisuuteen (oikean puoleinen kuva).

(4)

Murtumien ja kuolleisuuden suhteellinen riski kehon huojunnan ja luuntiheyden suhteen. Coxin regressiomalli Murtumariski

Korkea BMD (ylin tertiili) Keskimääräinen BMD

Matala BMD (alin tertiili)

Matala ML huojunta 1 2.1 (1.0-3.9) * 3.4 (1.8-6.1) ***

Keskimääräinen ML huojunta 1.8 (0.9-3.6) 2.7 (1.5-5.0) *** 3.5 (1.9-6.4) ***

Suuri ML huojunta 2.7 (1.5-4.9) *** 3.5 (1.9-6.4) *** 5.3 (2.9-9.5) ***

Kuolleisuuden riski

Korkea BMD (ylin tertiili) Keskimääräinen

BMD Matala BMD (alin tertiili)

Matala kokonaishuojunta 1 1.7 (0.8-3.4) 1.5 (0.7-3.0)

Keskimääräinen kokonaishuojunta 1.7 (0.8-3.4) 2.2 (1.1-4.6) * 2.0 (0.9-4.0) * Suuri kokonaishuojunta 2.2 (1.1-4.4) * 1.7 (0.8-3.5) 2.6 (1.3-5.3) **

* p <0.05

** p <0.01

*** p < 0.001 Taulukko 1.

Pohdinta

Tässä tutkimuksessa todettiin tasapainolaudalla suo- ritettavan huojuntamittauksen ennustavan pieniener- giaisia murtumia ja kuolleisuutta postmenopausaali- sessa väestössä. Etenkin yhdistettynä matalaan luun tiheyteen vaikutus voimistuu.

Tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää pitkää seuranta-aikaa (20 vuotta), validoituja murtuma ja kuolleisuustietoja. Tutkimuspopulaation otoskoko on myös melko suuri. Tutkimusasetelma sopi hyvin tutkimushypoteesien selvittämiseen. Mahdol- lisena rajoitteena on tasapainomittausten tarkkuus jotka suoritettiin analogisella piirtomittarilla, virheen ollessa kuitenkin systemaattinen.

Aikaisemmat tutkimukset ovat selvittäneet pienienergiaisten murtumien itsenäisiä riskitekijöitä (2). FRAX murtumatyökalu pohjautuu laajoihin väestökohortteihin ja sillä pystytään karkeasti en- nustamaan 10-vuotis murtumariski. FRAX painot- taa riskitekijöissä kuitenkin luun laatuun vaikutta- via riskitekijöitä. Kuitenkin myös kaatumiset ovat merkittävä syy pienienergiaisten murtumien syn- nyssä. Kaatumisten riskitekijöitä on tutkittu aikai- semmissa tutkimuksissa (3), mutta objektiivisen ta-

Jatkotutkimuksissa tulisi vahvistaa kehon tasapainomittausten käytettävyys murtuma ja kuolleisuusris- kin ennusteissa digitalisoiduilla mittareilla. Tasapain- omittauksella voi jatkossa olla nykyistä merkittävämpi rooli yksilön murtumariskiä arvioitaessa.

Viitteet

1. Hartholt KA, van Beeck EF, Polinder S, et al. Societal Consequences of Falls in the Older Population: Injuries, Healthcare Costs, and Long-Term Reduced Quality of Life. J Trauma Inj Infect Crit Care. 2011;71(3):748–53.

2. Kanis JA, McCloskey E V, Johansson H, Oden A, Ström O, Borgström F. Development and use of FRAX in osteoporosis.

Osteoporos Int. 2010;21(2):S407-13.

3. Lord SR, Sambrook PN, Gilbert C, et al. Postural stability, falls and fractures in the elderly: results from the Dubbo Oste- oporosis Epidemiology Study. Med J Aust. 1994;160(11):684–

5, 688–91.

(5)

Lower extremity functional scale -mittarin suomenkielisen version Rasch-osioanalyysin tulokset nilkka- ja

jalkateräpotilailla

Jussi Repo^1,2, Erkki Tukiainen¹, Risto P. Roine^2,3, Mika Sampo⁴, Henrik Sandelin⁵, Arja Häkkinen⁶ 1. HYKS Plastiikkakirurgian klinikka ja Helsingin yliopisto

2. HUS yhtymähallinto

3. Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos 4. HYKS Syöpäkeskus ja Helsingin yliopisto

5. HYKS Ortopedian ja Traumatologian klinikka ja Helsingin yliopisto 6. Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos ja KSKS Fysiatrian poliklinikka

The Lower extremity functional scale (LEFS) is a widely used patient-reported outcome instrument. This study further investigated the measurement properties of the Finnish version of the LEFS. Altogether 182 patients who had undergone foot and ankle surgery for various reasons and had completed the LEFS were included to analyze construct validity, model and individual item fit, and reliability of the instrument using the Rasch measurement theory. The original scale was refined to meet the pertinent psychometric criteria. The new 15-item LEFS scale with four response categories proved to fit the Rasch model better than the original 20-item LEFS. Further studies are still needed to estimate minimal important change and responsiveness of the new version.

Johdanto

Nilkan ja jalkaterän sairaudet ja niiden hoito voivat vaikuttaa toimintakykyyn. Potilaan itse kuvailemaa haittaa tai hyötyä kartoittavat kyselyt antavat arvo- kasta tietoa hoidon vaikuttavuudesta. Potilaan sub- jektiivisen toimintakyvyn arviointiin nilkan ja jalka- terän osalta on kehitetty lukuisia mittareita (1,2).

Lower extremity functional scale (LEFS) –mittari täyttää erinomaisesti oleellisimmat mittareille asete- tut psykometriset kriteerit (3,4,5). Sen mittausomi- naisuudet ovat paremmat verrattuna useisiin muihin spesifeihin nilkan ja jalkaterän mittareihin (1,6).

LEFS-mittari on aiemmin validoitu useille eri kielille (7-15) sekä nilkka että jalkateräpotilaille (3, 15-17).

Mittari on luotettava, muutosherkkä ja pätevä (3,5).

Näitä ominaisuuksia pidetään kaikkein tärkeimpinä potilaan itse täyttämissä kyselyissä (18). LEFS-mitta- rilla on todettu olevan hyvä sisältövaliditeetti (laajuus,

jolla mittarin toimialue vastaa mittarin kysymyksiä) ja vahva rakennevaliditeetti (taso, jolla mittari mittaa sitä, mitä sen pitäisi mitata) (3,19). Useissa viime- aikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin kyseenalais- tettu LEFS-mittarin rakennevaliditeettia. LEFS on joko latautunut kahdelle faktorille faktorianalyysissä (9,15,20) tai analyysit eivät ole tukeneet mittarin yksiulotteisuutta (21,22).

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää LEFS-mittarin suomenkielisen version rakenteen luotettavuus ja pätevyys nilkka- ja jalkateräpotilail- la. Erityisesti mielenkiinto kohdistui mittarin ra- kennevaliditeettiin.

Menetelmät

LEFS-mittari koostuu 20 kysymyksestä, joissa on 5 vastausluokkaa (0= Erittäin suuria vaikeuksia tai ei onnistu lainkaan, 1= Melko suuria vaikeuksia, 2 = Kohtalaisia

(6)

vaikeuksia, 3 = Lieviä vaikeuksia, 4 = Ei vaikeuksia).

LEFS-mittarin ominaisuuksia tutkittiin Raschin mittausteorialla (23) käyttäen Rumm2030-ohjelmistoa.

Analyysiin sisällytettiin potilaita, joille oli suoritettu nilkan ja/tai jalkaterän leikkaus. Tutkimuksesta pois- suljettiin potilaat, joilla patologia sijaitsi varpaissa.

Raschin (osioanalyysin) mittausteorian periaatteita, analyysia ja tulosten tulkintaan käytettäviä kriteereitä on kuvailtu kattavasti toisaalla (24-31). Kuvailemme tärkeimmät tässä nyt raportoitavassa tutkimuksessa käytetyt menetelmät alla.

1. Kysymysten vastauskategorioiden raja-arvoja tutkittiin havainnoimaan vastausvaihtoehtojen porras- tuksen järjestelmällisyyttä. Raja-arvoa kuvaa kohta, jossa potilaan vastauksella on 50 % todennäköisyys päätyä jompaankumpaan kahdesta vastauskategori- asta. Polytomisen mallin (31) raja-arvojen oletettiin olevan säännönmukaisia.

2. Kysymysten sopivuutta arvioitiin selvittämällä lo- garitmien jäännösarvoja (potilaan ja kysymyksen in- teraktiota), khii toiseen (χ2) -arvoja ja kysymykselle ominaisia kuvaajia. Sopivuuden jäännösarvoja välillä -2.5 ja +2.5 pidetään yleisesti hyväksyttävinä (29).

χ2-arvojen oletettiin olevan ei-merkitseviä Bonferro- nin korjauksen jälkeen.

3. Kysymysten riippumattomuutta selvitettiin kahden kysymyksen välisellä jäännöskorrelaatiolla. Vähintään 0.30 käännöskorrelaatiota pidettiin raja-arvona. Tätä korkeammat arvot tarkoittavat heikompaa luotetta- vuutta, virheellisen tarkkuuden todennäköisyyttä ja testauksen huonompaa laatua.

4. Mittarin kohdentamista tutkittiin yksilön ja kysymyksen raja-arvojen sijainneilla. Tällä pyrittiin mää- rittämään, vastaako kysymysten jakauma otoksessa mitattua rakenteen etäisyyttä.

5. Yksilöiden erottelevuusindeksi (Person separati- on index; PSI) (32) ja mittarin sisäinen yhteneväi- syys (Cronbachin alfa) (33) mitattiin luotettavuu- den arvioimiseksi.

6. Hypoteesina oli, että LEFS-mittari olisi yksiulotteinen. Yksiulotteisuuden kriteerinä pidettiin enintään 5

Tulokset

Analyysiin sisällytettiin 182 nilkka- ja jalkateräpoti- lasta (96 naista, keski-ikä 55 vuotta), jotka oli leikat- tu trauman (n = 173), infektion (n = 6), kasvaimen (n = 2) tai nivelrikon takia (n = 1). Murtumat olivat joko suljettuja (n = 144) tai avomurtumia (n = 18).

Leikkauskohta oli joko nilkka (n = 152), jalkaterän takaosa (calcaneus, talus) (n = 16), jalkaterän keskiosa (naviculare, cuboideum tai cuneiformit) (n = 9) tai jalkaterän etuosa (metatarsaaliluut) (n = 5). Viidellä potilaalla leikkaus tehtiin useampaan (2-3) eri anato- miseen alueeseen.

Kysymysten vastausluokat järjestäytyivät puut- teellisesti alkuperäisen mittarin 13/20 kysymykses- sä. Kun vastausluokat 1 ("Melko suuria vaikeuksia") ja 2 ("Kohtalaisia vaikeuksia") yhdistettiin, todettiin vastausluokkien epäjärjestys kahden kysymyksen koh- dalla (kysymys 10 "Siirtyä autoon ja autosta pois?" ja kysymys 11 "Kävellä 200 metriä?"). Koska kysymysten 10 ja 11 poistamisen jälkeen mittari ei vieläkään ollut yksiulotteinen, luovuttiin myös kolmesta muusta ky- symyksestä (16 "Juosta tasaisella?", 17 "Juosta epäta- saisella?" ja 19 "Hyppiä kipeällä jalalla?"), koska niistä luopuminen vahvisti mittarin yksiulotteisuutta.

Muokatun version kaikkien 15 kysymyksen vastausluokat olivat järjestäytyneitä (kuva 1). Kysymyk- sissä ei ollut sopivuuden ylijäämää (kaikki sopivuuden arvot välillä -2,5 ja 2,5). Kysymysten sopivuuden χ2-arvot eivät olleet merkitseviä. Jäännöskorrelaatio- ta oli lopullisessa versiossa kysymysten 6 (“Kyykis- tyä?”) ja 13 (“Istua yhden tunnin ajan?”) välillä sekä kysymysten 12 (“Seistä yhden tunnin ajan?”) ja 14 (“Tehdä nopeita käännöksiä”) välillä. Yksilöiden ja kysymysten raja-arvojen sijainnit jakautuivat tasai- sesti (kuva 2). PSI oli 0,85 ja sisäinen yhteneväisyys 0.95. Uusi muokattu 15 kysymyksen mittari, joka sisälsi neljä vastausluokkaa, osoittautui yksiulottei- seksi (merkitsevien t-testien osuus, 1,4 %).

Pohdinta

Kliinisten tulosten arvioinnilla pyritään selvittämään, onko hoidosta hyötyä potilaalle. Hoidon kliinistä tulosta voidaan selvittää esimerkiksi arvioimalla toi- mintakykyä, oireita, tai terveyteen liittyvää elämän- laatua. Sairauden ja sen hoidon vaikutusta potilaan

(7)

Kuva 1. Uudistetun 4-luokkaisen LEFS-mittarin kysymysten vastausluokkien raja-arvot. x-akselilla mittarin rakenne (toimintakyky). y-akselilla kysymysten vastausluokat: 0, Erittäin suuria vaikeuksia tai ei onnistu lainkaan (sininen); 1, Melko suuria vaikeuksia/kohtalaisia vaikeuksia (punainen); 2, Lieviä vaikeuksia (vihreä); 3, Ei vaikeuksia (violetti).

Kuva 2. Kuvassa esitetään yksilö-kysymys raja-arvojen jakautumista. x-akseli kuvaa kysymysten raja-arvojen paikkaa tai vaikeusastetta (alempi puolisko) ja yksilöiden ilmoittamaa paikkaa tai toimintakyvyn tasoa (ylempi puolisko).

x-akseli kuvaa mittarin rakennetta (toimintakykyä), jossa vasemmalle sijoittuvat potilaat, joilla on huonompi toi- mintakyky. y-akselilla nähdään kysymysten raja-arvojen (alempi puolisko) ja yksilöiden (ylempi puolisko) frekvenssi.

Käyrän mukaisesti mittari soveltuu parhaiten potilaille, jotka sijoittuvat -1 ja 1.5 logitin välille. Ryhmitys on asetettu 0,20 välipituuksille tehden 60 ryhmää.

(8)

luotettavimmin arvioimaan potilaan itse täyttämillä kyselyillä. Tutkimuksen arviointityökaluksi tai klii- niseen arvioon valittavasta mittarista tulee tietää, soveltuuko se kyseiseen tarkoitukseen ja mittaako se oikeaa asiaa. LEFS-mittari koostuu eri vastaus- luokkiin jaotelluista toimintakykyä kartoittavista kysymyksistä. Sen antamat tulokset mahdollistavat johtopäätökset toimintakyvystä nilkka- ja/tai jalka- terävammapotilailla. Mittarin rakennevaliditeetista on käyty viimeaikoina kriittistä keskustelua. Tämä tutkimus osoitti, että uusi LEFS-mittarin muokattu versio mittasi luotettavasti ja pätevästi nilkka- ja jal- kateräpotilaiden toimintakyvyn tasoa. Sen rakenne- validteetti oli vahvempi kuin alkuperäisessä versiossa.

Raschin mittausteorialla pystytään arvioimaan testin tai mittarin ominaisuuksia osittain paremmin kuin klassisella testiteorialla tai osiovasteteorialla. Mit- tareiden ominaisuuksien kartoittamisessa on kuitenkin edelleen näille kaikille kolmelle teorialle oma paik- kansa. Niitä voidaan käyttää myös yhdessä tuottamaan lisätietoa mittarin luotettavuudesta ja validiteetista.

Klassinen testiteoria on kolmesta mainitusta teoriasta yleisimmin kliinisten mittareiden psykometristen ominaisuuksien testauksessa käytetty. Raschin osioanalyysi perustuu hieman monimutkaisempiin matemaattisiin ja teoreettisiin perusteisiin. Osana psykometrisia tutkimuksia, mittareiden kehittämisessä ja olemassa olevien mittareiden parantamisessa Raschin mittausteoria on erittäin käytännöllinen (26,29,35).

Alnahdin sekä Bravinin ja työtovereiden tutkimukset ovat aiemmin osoittaneet, että alkuperäinen LEFS ei sopinut Raschin malliin heterogeenisessa alaraajapotilasaineistossa, joilla oli lonkan, reiden, polven, säären, nilkan tai jalkaterän vaivaa (21,22).

Molemmissa tutkimuksissa LEFS-mittarista pois- tettiin 5 erillistä kysymystä. On mahdollista että eri kysymykset toimivat eri tavalla riippuen potilasotok- sesta. Alnahdi yhdisti vain osassa kysymyksistä vas- tauskategoriat (21). Sen sijaan Bravini työtovereineen yhdisti vastausluokat 0 (“Erittäin suuria vaikeuksia tai ei onnistu lainkaan”) ja 1 ("Melko suuria vaikeuksia") (22). Poistamalla kysymyksiä ja yhdistelemällä vas- tausluokkia LEFS-mittari saatiin sopimaan Raschin malliin ja sen validiteetti vahvistui (21,22). Myös tässä nyt raportoitavassa tutkimuksessa LEFS-mittarin rakennevaliditeetti parani ja teki mittarin so- veliaammaksi nilkan ja jalkaterän toimintakyvyn

Tutkimuksessa käytettiin Raschin mittausteoriaa sel- vittämään suhdetta datan ja teorian välillä. Raschin mallilla saatiin selvitettyä mittarin ominaisuuksia paremmin kuin esim. klassisella testiteorialla tai osiovasteteorialla. Suomenkielisen LEFS-mittarin ominaisuuksia on aiemmin testattu klassisella testiteorialla (15). Tämä nyt raportoitava tutkimus toi oleellista lisätietoa LEFS-mittarin mittausominai- suuksista nilkka- ja jalkateräpotilailla. Tutkimuksen heikkouksina voidaan pitää poikkileikkausasetelmaa ja pientä otoskoko, joka ei mahdollistanut erottele- vaa kysymyksen toiminnan (differential item func- tioning, DIF) analyysiä. DIF-analyysi sukupuolen tai iän suhteen olisi antanut lisätietoa mittarin rakennevaliditeetista. Tämä tutkimus ei myöskään arvioinut uuden, muokatun mittarin toistettavuutta ja validiteettia suhteessa muihin mittareihin (konvergentti validiteetti), muutosherkkyyttä tai pienintä merkit- tävää eroa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että uusi muokattu LEFS-mittarin suomenkielinen versio on pätevämpi kuin alkuperäinen mittari arvioimaan nilkan ja jalka- terän toimintakykyä. Uuden mittarin ominaisuudet tarvitsevat kuitenkin lisätutkimuksia määrittämään mittarin konvergentti validiteettia, muutosherkkyyt- tä ja pienintä merkittävää eroa.

Viitteet

1. Hunt KJ, Hurwit D. Use of patient-reported outcome measures in foot and ankle research. J Bone Joint Surg Am.

2013;95:e118(1-9).

2. Jia Y, Huang H, Gagnier JJ. A systematic review of measurement properties of patient-reported outcome measures for use in patients with foot or ankle diseases. Qual Life Res. 2017;26:1969-2010

3. Binkley JM, Stratford PW, Lott SA, Riddle DL. The Lower Extremity Functional Scale (LEFS): scale development, measurement properties, and clinical application. North American Orthopaedic Rehabilitation Research Network.

Phys Ther 1999;79:371-383.

4. Mokkink LB, Terwee CB, Patrick DL et al.The COSMIN checklist for assessing the methodological quality of studies on measurement properties of health status measurement instruments: an international Delphi study. Qual Life Res.

2010 May;19:539-549.

5. Mehta SP, Fulton A, Quach C, Thistle M, Toledo C, Evans NA. Measurement Properties of the Lower Extremity

(9)

instruments for the foot and ankle. J Orthop Sports Phys Ther.

2007;37:72-84.

7. Hoogeboom TJ, de Bie RA, den Broeder AA, van den Ende CH. The Dutch Lower Extremity Functional Scale was highly reliable, valid and responsive in individuals with hip/knee osteoarthritis: a validation study. BMC Musculoskelet Disord 2012;13:117. 11

8. Cacchio A, De Blasis E, Necozione S et al. The Italian version of the lower extremity functional scale was reliable, valid, and responsive. J Clin Epidemiol 2010;63:550-557.

9. Naal FD, Impellizzeri FM, Torka S et al. The German Lower Extremity Functional Scale (LEFS) is reliable, valid and responsive in patients undergoing hip or knee replacement.

Qual Life Res 2015;24:405-410.

10. Hou WH, Yeh TS, Liang HW. Reliability and validity of the Taiwan Chinese version of the Lower Extremity Functional Scale. J Formos Med Assoc. 2014;113:313-320.

11. Alnahdi AH, Alrashid GI, Alkhaldi HA, Aldali AZ. Cross-cultural adaptation, validity and reliability of the Arabic version of the Lower Extremity Functional Scale. Disabil Rehabil.

2016;38(9):897-904.

12. Cruz-Diaz D, Lomas-Vega R, Osuna-Pérez MC et al. The Spanish lower extremity functional scale: a reliable, valid and responsive questionnaire to assess musculoskeletal disorders in the lower extremity. Disabil Rehabil 2014;36:2005-2011.

13. Pereira LM, Dias JM, Mazuquin BF, Castanhas LG, Menacho MO, Cardoso JR. Translation, cross-cultural adaptation and analysis of the psychometric properties of the lower extremity functional scale (LEFS): LEFS- BRAZIL.

Braz J Phys Ther. 2013;17:272-280.

14. Dell'Era S, Dimaro M, Gamboa A, Spath MB, Salzberg S, Hernández D. [Cross-cultural adaptation and Argentine validation of the Lower Extremity Functional Scale Question- naire]. Medicina (B Aires). 2016;76:279-285.

15. Repo JP, Tukiainen EJ, Roine RP, Ilves O, Järvenpää S, Häkkinen A. Reliability and validity of the Finnish version of the Lower Extremity Functional Scale (LEFS). Disabil Rehabil.

2017;39:1228-1234.

16. Pan SL, Liang HW, Hou WH, Yeh TS. Responsiveness of SF-36 and Lower Extremity Functional Scale for assessing outcomes in traumatic injuries of lower extremities. Injury 2014;45:1759-1763.

17. Lin CW, Moseley AM, Refshauge KM, Bundy AC. The lower extremity functional scale has good clinimetric properties in people with ankle fracture. Phys Ther 2009;89:580-588.

18. Hobart JC, Cano SJ, Zajicek JP, Thompson AJ. Rating scales as outcome measures for clinical trials in neurology:

problems, solutions, and recommendations. Lancet Neurol.

2007;6:1094-1105.

19. Yeung TS, Wessel J, Stratford P, Macdermid J. Reliability, validity, and responsiveness of the lower extremity functional scale for inpatients of an orthopaedic rehabilitation ward. J Orthop Sports Phys Ther. 2009;39:468-477.

20. Negahban H, Hessam M, Tabatabaei S et al. Reliability and validity of the Persian lower extremity functional scale (LEFS) in a heterogeneous sample of outpatients with lower limb musculoskeletal disorders. Disabil Rehabil. 2014;36:10-15.

21. Alnahdi AH. Rasch validation of the Arabic version of the

lower extremity functional scale. Disabil Rehabil. 2016:1-7.

doi: 10.1080/09638288.2016.1254285.

22. Bravini E, Giordano A, Sartorio F, Ferriero G, Vercelli S.

Rasch analysis of the Italian Lower Extremity Functional Scale: insights on dimensionality and suggestions for an improved 15-item version. Clin Rehabil. 2017;31:532-543.

23. Rasch G. Probabilistic models for some intelligence and attainment tests. Copenhagen: Danish Institution for Educational Research; 1960.

24. Andrich D. Rasch models for measurement. Newbury Park CA: Sage, 1988.

25. Tesio L. Measuring behaviours and perceptions: Rasch analysis as a tool for rehabilitation research. J Rehabil Med 2003;35:105–115.

26. Tennant A, Conaghan PG. The Rasch Measurement Model in Rheumatology: What is it and why use it? When should it be applied, and what should one look for in a Rasch paper? Arthritis Rheum 2007;57:1358–1362.

27. Bond TG, Fox CM. Applying the Rasch model:

fundamental measurement in the human sciences, 2nd edn. Mahwah: Lawrence Erlbaum Associates; 2007.

28. Hagquist C, Bruce M, Gustavsson JP. Using the Rasch model in nursing research: an introduction and illustrative example. Int J Nurs Stud. 2009;3:380–393.

29. Hobart J, Cano S. Improving the evaluation of therapeutic interventions in multiple sclerosis: the role of new psychometric methods. Health Technol Assess.

2009; 13(12). doi:10.3310/hta13120

30. Ehlan AH, Kucukdeveci AA, Tennant A. The Rasch Measurement Model. In: Franco Franchignoni (Ed). Research Issues in Physical & Rehabilitation Medicine. Pavia: Maugeri Foundation, p. 89–102, 2010.

31. Andrich D. Rating scales and Rasch measurement. Expert Rev. Pharmacoecon Outcomes Res. 2011;11:571–575 32. Wright BD, Stone MH. Reliability in Rasch measurement.

In Measurement Essentials, 2nd edition. 1999. Wide Range, INC. Wilmington, Delaware.

33. Cronbach LJ. Coefficient alpha and the internal structure of tests. Psychometrika. 1951;16:297-334.

34. Smith EV. Detecting and evaluation the impact of multidimensionality using item fit statistics and principal component analysis of residuals. Journal of Applied Measurement. 2002;3:205-231.

35. McClimans L Browne J, Cano Stefan. Clinical outcome measurement: Model, theory, psychometrics and practice.

Studies in History and Philosophy of Science. 2017:1-7. Vierailtu 18.9.2017: http://dx.doi.org/10.1016/j.shpsa.2017.06.004