POTILASTURVALLISUUDEN JOHTAMINEN LÄHIJOHTAJAN NÄKÖKULMASTA RADIOLOGISESSA YKSIKÖSSÄ
Mia-Maija Hovilainen Pro gradu -tutkielma Terveyshallintotiede Itä-Suomen yliopisto Sosiaali- ja terveysjohtami- sen laitos
Tammikuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, terveyshallintotiede
HOVILAINEN MIA-MAIJA: Potilasturvallisuuden johtaminen lähijohtajan näkökul- masta radiologisessa yksikössä
Pro gradu –tutkielma, 81 sivua 9 liitettä (18 sivua) Tutkielman ohjaajat: FT Johanna Lammintakanen
FT Anneli Hujala
Tammikuu 2018_________________________________________________________
Avainsanat: potilasturvallisuus, potilasturvallisuuden johtaminen, lähijohtaja, radiologi- nen yksikkö
Potilasturvallisuus jaetaan hoidon turvallisuuteen sekä laite- ja lääketurvallisuuteen. Sen tavoitteena on saada aikaan laadukasta hoitoa oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oi- keilla laitteilla. Potilasturvallisuuden johtaminen on potilasturvallisuuden hallintaa me- netelmien ja toimintatapojen johtamisen avulla.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata radiologian yksiköiden lähijohtajien näkemyksiä potilasturvallisuuden johtamisesta. Tutkimuskysymyksinä olivat 1. Miten radiologisen yksikön lähijohtaja johtaa potilasturvallisuutta radiologisella osastolla? sekä 2. Miten radiologisen yksikön lähijohtaja käyttää tietoa johtamisen työkaluna?
Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla seitsemää yhden suomalaisen erityisvastuu- alueen radiologisten yksiköiden lähijohtajaa. Haastattelu perustui kolmeen teemaan, jotka olivat potilasturvallisuus ja johtaminen, tieto potilasturvallisuuteen liittyen sekä potilasturvallisuuteen liittyvät organisaatio-ohjeet. Aineisto analysoitiin ensin teorialäh- töisellä sisällönanalyysillä ja myöhemmin aineistolähtöisellä analyysillä.
Tutkimuksen tuloksien mukaan lähijohtajat jäsensivät potilasturvallisuuden johtamisen koostuvan kolmesta eri osa-alueesta: lääkehoidon turvallisuudesta, laiteturvallisuudesta ja hoidon turvallisuudesta. Lähijohtajat tiedostivat, että potilasturvallisuuden johtaminen radiologisessa yksikössä vaatii myös lainsäädännöllisen perustan. Esille nousi myös erilaisten toimintaohjeiden tarpeellisuus, jotta toimintaa voitaisiin pitää turvallisena.
Johtopäätöksenä tutkimustulosten perusteella voi todeta, että organisaatiot ja yksiköt tekevät itse-, vertais- ja sisäisiä arviointeja toiminnastaan. Potilasturvallisuuden johta- miselle tärkeänä kriteerinä nousivat esille johtajan taidot johtaa, johtajan tulee olla vuo- rovaikutteinen, mahdollistaja ja hänen tulee osata tiedottaa oikein. Työyhteisön perusta- na pidettiin hyvin koulutettua ja perehdytettyä henkilökuntaa ja kriteereinä tiedottami- sen ilmapiiriä, vuorovaikutteisuutta ja luottamuksellisuutta. Vaaratapahtumailmoitusten tekemisen tavoitteena on virheistä oppiminen ja toiminnan parantaminen. Radiologisen toiminnan ohjeistusta pidettiin toiminnan sujuvuuden ja potilasturvallisuuden kannalta tärkeänä. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää radiologisissa yksiköissä potilas- turvallisuuden johtamisessa.
Jatkotutkimusaiheena on valtakunnallinen tutkimus kaikista radiologisista yksiköistä potilasturvallisuuden johtamiseen painottuen ja sen selvittäminen, eroaako potilasturval- lisuuden johtaminen radiologisessa - ja sädehoitoyksiköissä. Potilaan näkökulmasta voi potilasturvallisuuden johtamista tutkia monin eri tavoin näissä yksikössä.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Health and Social Management, health management sciences HOVILAINEN, MIA-MAIJA: Management of patient safety by radiology unit manag- ers
Master's thesis, 81 pages, 9 appendices (18 pages)
Thesis Supervisors: Johanna Lammintakanen, PhD (Health Sciences) Anneli Hujala, PhD (Health Sciences)
January 2018_____________________________________________________
Keywords: patient safety, management, radiological unit manager
Patient safety is divided into safety of care and safety of equipment and medicine. The aim of this emphasis on safety is to provide quality care at the right time, in the right place and with the right kind of equipment. For a ward manager, directing patient safety means managing the safety of daily practices.
The purpose of my thesis is to describe views on patient safety management by radiolo- gy unit managers. The research questions were 1. How does a radiology unit manager manage patient safety in a radiology unit? 2. How does a radiology unit manager use information as a tool for workplace management?
The data was collected by interviewing seven radiology unit managers in a university hospital catchment area in Finland. The interview was based on three distinct themes:
management of patient safety, knowledge regarding patient safety and organisational guidelines regarding patient safety. The material was analysed first from the perspective of a theory-driven content analysis and later on inductively.
Based on the results radiology unit managers classify management of patient safety into three aspects of safety: safety of medical treatment, equipment and care. The partici- pants acknowledge that the management of patient safety in a radiological unit also re- quires legislative foundations. The results of the study bring forth the need for various organizational guidelines in order to establish that the operations at various levels are deemed safe.
As a conclusion it would appear that organisations and units make evaluations of their operation internally, be it self-evaluation, peer evaluation or otherwise. In regards to criteria for successful patient safety management, the leadership skills of unit managers rose to the forefront along with the need for social skills and the ability to keep the staff well informed. Well-educated and briefed staff was regarded as essential for the work- ing community and the success of sharing of information, social interactions and trust as criteria for the success of that community. The purpose of making notifications of workplace hazards is to learn from the mistakes and to improve the quality of operation safety. The management of radiological operation is regarded as important for both flu- ency of action and safety of care. The results of this study could be used in managing patient safety in radiology unit in the future.
A subject of further interest could be a national study of patient safety in all of the radi-
ology units across Finland. Radiology and radiotherapy could be compared and evaluat- ed from the perspective of patient safety management - whether there are major differ- ences in the two areas. The patient's point of view in a radiology unit could be studied in various ways regarding patient safety management.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ... 1
1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimustehtävät ... 2
2 POTILASTURVALLISUUS ... 3
2.1 Potilasturvallisuus käsitteenä ... 3
2.2 Potilasturvallisuus ja hoidon laatu ... 7
3 POTILASTURVALLISUUDEN JOHTAMINEN ... 8
3.1 Johtaminen käsitteenä ... 8
3.2 Terveydenhuollon organisaation johtaminen ... 9
3.3 Potilasturvallisuuden johtamisen ulottuvuudet ... 11
3.4 Potilasturvallisuuden johtamista edistäviä tekijöitä ... 14
3.5 Potilasturvallisuuden johtamista estäviä tekijöitä ... 17
3.6 Potilasturvallisuuden johtamiseen vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä yhteenvetona ... 21
4 TUTKIMUSAINEISTON HANKINTA JA ANALYYSI ... 22
4.1 Metodologiset valinnat ... 22
4.2 Tutkimusympäristö ja kohderyhmä ... 23
4.3 Teemahaastattelu tässä tutkimuksessa ... 25
4.4 Tutkimusaineiston analyysi ... 26
5 TUTKIMUKSEN TULOKSET ... 28
5.1. Potilasturvallisuus ja johtaminen ... 28
5.1.1 Organisaation yleiset vaatimukset potilasturvallisuudelle ... 28
5.1.2 Potilasturvallisuuden johtaminen ... 30
5.1.2.1 Potilasturvallisuuden johtamisen työkalut ja välineet ... 30
5.1.2.2 Omat johtamistaidot ... 31
5.1.2.3 Johtamiskäytännöt ... 32
5.1.3 Toiminnan arvioiminen ja kehittäminen ... 32
5.2 Tieto potilasturvallisuuteen liittyen ... 35
5.2.1 Haipro –ilmoitukset ... 35
5.2.2 Epäviralliset tietolähteet ... 38
5.2.3 Lähijohtajan rooli tiedon käyttäjänä ... 39
5.2.4 Tiedon jakamisen ilmapiiri ... 40
5.3 Potilasturvallisuuteen liittyvät organisaatio-ohjeet ... 42
5.3.1 Oman organisaation ohjeet ... 42
5.3.2 Oman yksikön ohjeistus ... 43
6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 45
6.1 Tutkimuksen eettisyyden ja luotettavuuden arviointi ... 45
6.2 Tutkimuksen tulosten tarkastelu ja johtopäätökset ... 49
6.4 Jatkotutkimushaasteet ... 52
LÄHTEET ... 53
LIITTEET ... 58
Liite 1. Potilasturvallisuuden johtamisen edistävät ja estävät tekijät ... 58
Liite 2. Tiedote tutkimuksesta ... 59
Liite 3. Haastattelusuostumus ... 62
Liite 4. Tutkittavan suostumus ... 64
Liite 5. Haastattelun teemarunko ... 65
Liite 6. Haastattelun tukikysymykset tutkijalle ... 66
Liite 7. Analyysi ensimmäisestä teemasta... 67
Liite 8. Analyysi toisesta teemasta ... 71
Liite 9. Analyysi kolmannesta teemasta ... 74
1 JOHDANTO
1.1 Tutkimuksen lähtökohdat
Potilasturvallisuuden johtaminen on keskeinen osa terveydenhuollon johtamista. Orga- nisaatioiden periaatteet ja toiminnot, joiden tavoitteena on hoidon turvallisuus ja poti- laiden vahingoittumattomuus, tarkoittavat potilasturvallisuutta (Lääkehoidon kehittä- miskeskus Rohto, 2007). Potilasturvallisuuden alueina ovat hoidon turvallisuus, lääke- turvallisuus ja laiteturvallisuus (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2009).
Potilasturvallisuuden johtamisen tutkiminen on ajankohtainen aihe. Potilasturvallisuus on osa hoidon laatua, jossa toiminta on oikeudenmukaista, objektiivista ja se edellyttää johdonmukaista tapaa toimia ja arvioida toimintaa. Tarja Kvist (2004) määrittelee väi- töskirjassaan hoidon laadun kokemuksen potilaiden, henkilökunnan ja organisaation tasolla. Potilaiden näkökulmasta hoidon laatu on ammattitaitoon, kohteluun ja hoitoon pääsyyn liittyviä tekijöitä, henkilökunnan mielestä muun muassa henkilökohtaisia voi- mavaroja, ammattitaidon ylläpitoa sekä johtamisnäkökulmasta johtajan tyytyväisyytenä omaan työhön.
Potilasturvallisuutta ja potilasturvallisuuden johtamista on tutkittu Suomessa ja maail- malla runsaasti ja monipuolisia tutkimuksia on saatavilla. Suomessa potilasturvallisuus on kuulunut aiemmin hoidon laadun edistämiseen. Vuoden 2000 puolivälin aikaan on kiinnitetty huomiota asiaan ja sen ongelmiin sekä aloitettu kehittämään potilasturvalli- suutta erilaisilla hankkeilla. Uranuurtajana voidaan sanoa olevan professori Amos Pas- ternackin katsaus potilasturvallisuuteen vuonna 2006 Duodecimissa.
Aikaisemmissa tutkimuksissa potilasturvallisuutta on arvioitu eri näkökulmista ja erilai- sissa terveydenhuollon ympäristöissä. Potilasturvallisuustutkimusta on tehty esimerkiksi hoidon toteutuksen, vaaratapahtumien ja tiedonkulun näkökulmista (Tella 2015, Kaner- va 2015, Jylhä 2017, Brasalte 2017). Lääkehoidon toteutuksesta (Härkänen 2014, Aho- nen 2011) ja leikkaussalitoiminnasta (Marjamaa 2007) löytyy runsaasti tutkimuksia ja aiheena potilasturvallisuus on niin laaja, että uusia tutkimuksia (Aura 2017) syntyy eri näkökulmista koko ajan. Radiologisessa yksikössä potilasturvallisuuden johtamisen tutkimusta on tehty jonkin verran ja Suomessa sitä on tehty vähän kun taas potilastur- vallisuuden tutkimusta radiologisessa yksikössä on tutkittu verrattain paljon.
Tämä tutkimus sopii hyvin johtamisen tutkimukseen, koska tutkimuksen lähtökohtana on johtamisen näkökulman tutkiminen radiologisessa yksikössä. Potilasturvallisuuden näkökulmasta radiologisissa yksiköissä hoidon toteutuminen on mahdollisimman oikeaa hoitoa tai tutkimusta, mahdollisimman optimaalisilla laitteilla ja mahdollisimman oike- aan aikaan annettuna ja niin, että säteilyn haittavaikutukset ovat mahdollisimman pie- net. Tutkimuksen aihe lähti tarpeesta etsiä tutkittua tietoa potilasturvallisuuden johtami- sesta. Haitta- tai läheltä piti –tapahtumista tehdyistä ilmoituksista saatu informaatio ja sen käyttäminen toiminnan arvioimiseen ja kehittämiseen oli toinen tarve, minkä tutkija koki henkilökohtaisesti mielenkiintoisena tutkimuksen lähtökohtana. Yhteiskunnallises- ti oleellisena näkökulmana potilasturvallisuus on jokaisen kansalaisen saaman hoidon näkökulmasta, koska sosiaali- ja terveysministeriö (2009) on määrittänyt potilasturvalli- suuden tarkoittavan turvallista hoitoa oikein ja oikeaan aikaan.
1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimustehtävät
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata radiologian yksiköiden lähijohtajien näkemyksiä potilasturvallisuuden johtamisesta.
Tutkimuskysymykset:
1. Miten radiologisen osaston lähijohtaja johtaa potilasturvallisuutta radiologi- sessa yksikössä?
2. Miten radiologisen yksikön lähijohtaja käyttää tietoa johtamisen työkaluna?
2 POTILASTURVALLISUUS
2.1 Potilasturvallisuus käsitteenä
Potilasturvallisuus tarkoittaa turvallista hoitoa oikein ja oikeaan aikaan (Sosiaali- ja ter- veysministeriö 2009). Turvalliseen hoitoon kuuluu työympäristö, laitteet, tietojärjestel- mät, prosessit, organisaatiorakenteet, yhteistyö ja toiminnalliset kokonaisuudet, jotka tulee hallita, jotta potilaan hoito on turvallista. Potilasturvallisuus määritellään toimin- noiksi ja periaatteiksi, joita terveydenhuollossa toimivat yksilöt ja organisaatiot toteut- tavat varmistaakseen hoidon turvallisuuden ja suojaavat potilasta vahingoittumasta (He- lovuo, Kinnunen, Peltomaa & Pennanen 2011). Määritelmät potilasturvallisuudesta ja sen tavoitteesta korostavat, että potilasturvallisuuden tulisi olla luotettava järjestelmä, joka minimoi haittavaikutuksia ja maksimoi haittatapahtumista toipumista. Tällöin poti- lasturvallisuustoiminta määrittyy haittavaikutusten mukaan (Emanuel, Berwick, Con- way, Combes, Hatlie, Leape, Reason, Schyve, Vincent & Walton 2008).
Potilasturvallisuus kattaa siis hoidon turvallisuuden sekä lääke- ja laiteturvallisuuden.
Potilaan näkökulmasta potilasturvallisuudella tarkoitetaan sitä, että potilas saa tarvitse- mansa hoidon oikeaan aikaan ja mahdollisimman oikealla menetelmällä sekä sitä, että potilaan saamasta oikeasta hoidosta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa potilaalle.
Tärkeää on myös hyödyntää käytössä olevia voimavaroja parhaalla mahdollisella tavalla (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, Stakes & Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto 2006). Maailman terveysjärjestö (2012) puolestaan määrittelee potilasturvallisuuden tarkoittavan sellaisia prosesseja, joissa ei ole haittoja. Potilasturvallisuus sisältää myös sellaisia toimintoja ja keinoja, joiden tarkoituksena on haittojen ehkäisy hoitoprosessien aikana. Potilasturvallisuudella on maailmanlaajuisesti paljon merkitystä, mutta työtä sen parissa on vielä paljon.
William L. Sutkerin mielestä (2008) potilasturvallisuuden voidaan kertoa syntyvän ter- veydenhuollon prosesseista ja niiden haittatapahtumista. Hänen mukaansa turvallisuus- uhkien lisäksi voidaan olettaa, että uhat johtuisivat ammatillisista, organisatorisista tai järjestelmällisistä tekijöistä.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisun (2014) mukaan potilaan hoidon laatu ja potilas- turvallisuus tulee olla jokapäiväistä toimintaa ja näin muodostua jatkuvaksi käytännök- si. Potilasturvallisuuden puutteista saadaan tietoa eri organisaatioissa käytössä olevasta haipro – haitta- ja vaaratapahtumien raportointijärjestelmästä. Haipro – ilmoituksia te- kevät henkilökunta ja joissakin toimipaikoissa myös potilaat. Tällä teknisellä työkalulla raportoidaan potilasturvallisuuteen liittyviä asioita. Hoitotyön johtajat saavat raportin vaaratapahtumasta tai läheltä piti – tapahtumasta haipro-ilmoituksen avulla ja näin he helposti voivat seurata potilasturvallisuudessa tapahtuvia muutoksia (Haipro 2006).
Potilasturvallisuusyhdistykset auttavat potilaita potilasturvallisuudessa ja niiden tehtä- vänä on edistää potilasturvallisuutta. Suomen potilasturvallisuusyhdistys on perustettu vuonna 2010 ja sen tavoitteena on edistää potilasturvallisuuden tutkimusta Suomessa.
Potilasturvallisuuden tutkimuksen edistäminen tapahtuu kouluttamismahdollisuuksilla ja seminaareilla sekä yhteistyöllä terveydenhuollon ammattilaisten ja organisaatioiden kanssa (Haavisto 2014).
Potilasturvallisuudessa (Kuvio 1) on kolme osa-aluetta: Hoidon turvallisuus, laiteturval- lisuus ja lääkehoidon turvallisuus. Hoidon turvallisuuden osa-alueessa on hoitomene- telmien ja hoitamisen turvallisuus. Hoitomenetelmien turvallisuus on jaettu hoidon hait- tavaikutuksiin. Hoitamisen turvallisuus on jaettu poikkeamaan prosessissa. Laite- turvallisuus jaetaan laitteiden turvallisuuteen sekä niiden käyttöturvallisuuteen. Laittei- den turvallisuudessa on kaksi osa-aluetta: toimintahäiriö ja laitevika. Käyttöturvallisuus on poikkeama laitteen käytössä. Lääkehoidon turvallisuus taas sisältää lääketurvalli- suuden ja lääkitysturvallisuuden. Lääketurvallisuuden alueena on lääkkeen haittavaiku- tus, vakava haittavaikutus sekä odottamaton haittavaikutus. Lääkitysturvallisuuden alu- eena on lääkityspoikkeama ja sen osa-alueina ovat tekemisen seuraus ja tekemättä jät- tämisen seuraus. Hoidon turvallisuudessa omina alueinaan ovat laiteturvallisuus sekä lääkehoidon turvallisuus (Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto 2006).
Outisen (2005) mukaan suojauksiin kuuluu riskien tunnistaminen ja niiden hallinta.
Riskit voidaan luokitella henkilö-, toiminta-, omaisuus-, tieto-, tuotevastuu- ja liikeris- keihin. Potilas- ja lääkehoidonturvallisuussanaston (2007) mukaan suojaukset ovat me- nettelytapoja, joita apuna käyttäen poikkeamia voidaan tunnistaa etukäteen ja estää näin vaaratapahtuman syntyminen. Poikkeama on suunnittelematon tapahtuma, joka voi ai- heuttaa vaaratapahtuman. Poikkeaman rinnakkaisena sanana käytetään usein sanaa vir-
he, mutta tämä on sisällöltään suppeampi. Poikkeama voi olla luonteeltaan myös suun- niteltu ja potilaan edun mukainen. Vaaratapahtumaksi sanotaan sellaista tapahtumaa, joka vaarantaa turvallisuuden. Jos vaaratapahtumasta koituu potilaalle haittaa, on ky- seessä haittatapahtuma. Läheltä piti -tapahtuma on tapahtuma, jossa potilaalle ei ole syntynyt haittaa. Hoidon turvallisuuden ja vaaratapahtuman välillä on suojaukset, jotka tarkoittavat sellaisia organisaatioin toimintaan suunniteltuja toimintoja ja menettelyjä, joiden avulla estetään vaaratapahtumat ja saadaan poikkeamatilanteet esille.
KUVIO 1. Potilasturvallisuuden kokonaisuus (Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanas- to, 2006)
Potilasturvallisuuden tarkastelussa puhutaan myös vaaratapahtumasta. Vaaratapahtu- malla tarkoitetaan sellaista tapahtumaa, jolla vaarannetaan tai heikennetään turvallisuus.
Vaaratapahtumat luokitellaan kahdella eri tavalla eli läheltä piti – tapahtumana ja haitta- tapahtumana. Läheltä piti – tapahtuma on Stakesin ja Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohdon (2006) mukaan tapahtuma, joka on vaarantanut potilaan turvallisuuden, mutta
se ei ole aiheuttanut potilaalle haittaa. Läheltä piti – tapahtuman syitä ovat olleet sattu- ma tai vaaratapahtuman havaitseminen ajoissa, jolloin on pystytty ennaltaehkäisemään varsinainen vaaratapahtuma. Haittatapahtuma taas on Stakesin ja Lääkehoidon kehittä- miskeskus Rohdon (2006) mukaan tapahtumaa, jolloin potilaalle on koitunut suoranai- nen haitta. Haitalla tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, emotionaalista tai ta- loudellista haittaa. Haitta voi olla pysyvä tai tilapäinen.
Helovuon (2011) työryhmän mukaan jokainen vaaratapahtuman tausta on moniulottei- nen, vaaran taustalla voi olla monta erilaista tekijää, jotka vaikuttavat turvalliseen hoi- toon. Tärkeää on huomata nämä eri tekijät ja kehittää toiminta kohti turvallisempaa hoi- toa. Myös Anne Kanervan (2015) mukaan vaaratapahtuma tulisi nähdä laajempana kuin konkreettisena haittana tai uhkana.
Haittatapahtuman syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat työntekijän pätevyys ja motivaatio tehdä työtä. Jos motivaatio on korkea, silloin työ on laadukasta ja haittatapahtumia ei synny. Osataan arvioida omaa työtä ja itse arviointi on käytössä. Työntekijöiden yhdes- sä tunnistamat vaikeudet tai vaikeat osa-alueet työssä vähentävät myös haittatapahtumi- en syntymistä (Farup 2015). Reche Navarro ja Maria Nieves (2015) ovat tutkineet syö- päpotilaille tapahtuneita haittatapahtumia. Päivittäisen raportoinnin tärkeyttä korostet- tiin tutkimuksessa. Riskien kartoitus tulee olla tehty ja kaikki mahdolliset vaaratapah- tumat lueteltu. Esiin nousi uusien työntekijöiden rekrytoiminen ja heidän perehdytyk- sensä ja koulutuksensa toimintaan. Organisaation tulisi kartoittaa riskialueet, jotta riske- jä voitaisiin minimoida ja toiminta olisi turvallista ja turvallisuutta voitaisiin parantaa.
Tärkeänä pidettiin hoitohenkilökunnan vaihtuvuutta ja kouluttautumista. Selkeää tavoit- teiden laatimista ja vision näkemistä pidettiin sellaisena asiana, joka johtaa toiminnan kohti ammatillista huippuosaamista. Outisen (2005) mukaan henkilöriskeihin kuuluvat potilaiden fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta uhkaavat riskit ja näitä ovat esimerkiksi toiset potilaat ja heidän omaisensa. Toimintariskeihin kuuluvat taas kiinteistötekniset riskit, kuten potilaille syntynyt vaara vesi-, sähkö- tai lämpöjärjestelmien vikatapauksis- sa. Tyypillisimmillään riskit ovat toimitushäiriöitä tai –katkoja. Tietoriskit liittyvät tie- tosuojaan ja tietoturvaan ja diagnostisten palveluiden riskit laitteiden ja välineiden toi- mintaan ja toimintahäiriöihin. Terveydenhuoltoalalla keskeisempiä riskejä ovat potilas- vahinkojen ja hoitovirheiden riskit.
2.2 Potilasturvallisuus ja hoidon laatu
On tärkeää keskustella hoidon laadusta ja sen tasosta. Helovuon (2011) tutkimusryhmän mukaan Suomessa aloitettiin terveydenhuollon laadusta käytävä keskustelu vasta 1990 – luvun laman jälkeen ja ensimmäinen laadunhallintasuositus julkaistiin vuonna 1995.
Vuonna 2000 julkaistu laadunhallinnan suositus pyrkiikin vastaamaan uusiin haastei- siin, joita 2000 -luvulla on. Terveydenhuollon laatuajattelu on kulkenut prosesseina eteenpäin ja asiakaslähtöinen toiminta on ollut kirjattuna laatusuositukseen. Vuoden 2000 loppupuolella uudeksi lähestymistavaksi on noussut potilasturvallisuus. Helovuon (2011) tutkimusryhmä painottaakin, että laatujärjestelmistä saatu tieto ja toiminnan ke- hittäminen ja potilasturvallisuus ovat toisiaan täydentäviä ja toiminnan kehittämisen menetelmiä.
Potilasturvallisuus on osa hoidon laatua (Kvist 2004). Potilaan laadukkaan ja turvallisen hoidon perustana on oikea hoito, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla annettuna (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016). Risto Roineen ja Minna Kailan (2014) mukaan hoidon vai- kuttavuus on tärkein osa potilasturvallisuutta. Vaikuttamaton hoito ei voi olla turvallis- ta, koska potilas altistuu tällöin tarpeettomasti haitoille ja hoidosta ei ole hyötyä. Myös Nicole L Helblingin ja Jill Huwen (2015) mukaan potilasturvallisuus on hoidon laatua, jossa toiminta on oikeudenmukaista, objektiivista sekä johdonmukainen tapa toimia ja arvioida toimintaa. Monitieteinen prosessi osoittaakin järjestelmästä kehittämisen koh- teet, jolloin kohteet arvioidaan, virheet poistetaan ja parannetaan hoidon laatua sekä saadaan potilasturvallisuutta paremmaksi. Työturvallisuuslain (2002/738) mukaan hoi- tamisen turvallisuudessa korostuu hoitamisesta ja hoitoympäristöstä aiheutuvien vaara- tekijöiden tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja poistaminen. Hoitoympäristön jatkuva tark- kaileminen ja toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksen huomaaminen ovat olennaisia tekijöitä hoitamisen turvallisuuden toteutumisessa.
Potilasturvallisuus kohtaa usein haasteita ja Minna Kailan, Leila Niemi-Murolan ja Pau- la Kaupin (2014) mukaan henkilökunnan vaihtuvuus ja potilaiden ja henkilökunnan lisääntyvä monikulttuurisuus tuovat mukanaan haasteita potilasturvallisuuteen. Yksittäi- siin virheisiin tai osaamiseen ei tule kiinnittää niin paljoa huomiota kuin koko organi- saation oppimisprosessiin ja hoitotulosten seurantaan.
3 POTILASTURVALLISUUDEN JOHTAMINEN
3.1 Johtaminen käsitteenä
Johtamisen voidaan sanoa olevan edellytysten tai resurssien ohjaamista perustehtävään, jota työntekijät tai yksittäiset ihmiset on palkattu tekemään. Itseään johtavat työntekijät tarvitsevat myös johtajaa. Johtajan tehtävänä on luoda yhdessä työntekijöiden kanssa toiminnalle visio, tavoitteet ja strategiat. Johtajan tehtävänä on seurata, että toiminta toteutuu ja perustehtävä pystytään hoitamaan. Työntekijät omaksuvat ryhmän tavoitteet omakseen ja näin toteutuu johtajuuden periaate toiminnassa (Miettinen, Miettinen, Nou- siainen & Kuokkanen 2009; Hersey ja Blanchard, 1990). Ismo Lumijärven (2005) mu- kaan johtaminen on vaikuttamista. Henkilön oma karisma auttaa tässä toiminnassa ja puhutaankin karismaattisesta johtamisesta. Silloin johtajalla kerrotaan olevan poikkeuk- sellisia ominaisuuksia, joiden avulla hänen uskotaan osaavan johtaa ja luotsata toimin- taa oikein. Tuomo Peltonen (2008) toteaa, että johtamisella voidaan tarkoittaa kolmea eri asiaa: 1. Johtaminen tiettyjen toimintojen toteuttamisena, 2. Johtaminen käytännön aktiviteettina ja vaikuttamisena sekä 3. Johtaminen inhimillisenä ja subjektiivisena toi- mintana. Toisaalta Leenamaija Otalan ja Guy Ahosen (2003) mukaan hyvä johtaminen on työhyvinvoinnin tärkein lähde. Johtamiselle ja hyvinvoinnille tulevaisuuden menes- tys on haaste. Niinpä työhyvinvoinnista kiinnostuminen ja sen kehittäminen sekä johta- minen strategian mukaan tavoitteellisesti ovat yksi haaste. Vastuu työhyvinvoinnista kuuluu sekä työntekijälle että johdolle, yksityiselämä vaikuttaa myös työhyvinvointiin ja onkin tutkittu, että omilla elämäntavoilla on vaikutusta siihen, miten jaksaa työelä- mässä. Myös työilmapiirillä on vaikutusta työhyvinvointiin ja jaksamiseen työelämässä.
Johtamisen positiivisuus on myös vaikuttavaa ja sillä on myös vaikutusta työilmapiirin muutokseen.
Jussi Vahteran, Mika Kivimäen ja Pekka Virtasen (2002) mukaan esimiestyö, johtami- sen oikeudenmukaisuus ja yhteistyön sujuvuus ovat sellaisia tekijöitä, jotka tukevat henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia. Johtamisen osaaminen niin, että se on työntekijöi- tä kannustavaa ja tukevaa on esimiestyön haaste. Johtaminen on myös vuorovaikutusta ja vuorovaikutuksen tulee olla toimivaa. Esimiehen tulee antaa oikeanlaista palautetta ja palkita hyvin tehdystä työstä.
Marko Elovainio (1992) korostaa perehdyttämisen olevan osa työtä ja johtamista. Joh- tamisella on oma ammattiryhmänsä ja siihen on omat koulunsa. Johtajuutta tarvitaankin organisaatioiden jokaisella tasolla ja se on jatkuvassa muutoksessa. Jokaisen tason eri- laisilla johtajilla tulee olla oma kyky johtaa. Johtamistaidot voidaan jakaa teknisiin, ih- misiin liittyviin ja käsitteellisiin taitoihin (Hersey & Blanchard 1990).
Nykyään johtaminen jaetaan kahteen eri osa-alueeseen. Ensimmäinen on asioiden ja liiketoiminnan johtamista (management). Toisena osa-alueena on työntekijöiden ja muutoksen johtamista ja siihen kuuluu myös työhyvinvointi ja työyhteisön kehittäminen (leadership) (Salminen 1993, 105).
3.2 Terveydenhuollon organisaation johtaminen
Anne Kanerva (2015) toteaa väitöskirjassaan, että suomalainen terveydenhuolto on tur- vallisuuskriittinen organisaatio, jonka elementit ovat toimintakäytännöt, johtaminen, yhteisymmärrys turvallisuudesta ja rakenteelliset elementit. Työ on kuvattu ohjeiden avulla ja toimiva vuorovaikutus on tärkeää. Organisaatiossa turvallisuus on toiminnan perusta.
Turvallisuuskriittisellä organisaatiolla on omia tunnusmerkkejä. Teemu Reiman, Elina Pietikäinen ja Pia Oedewald (2009) tarkastelevat turvallisuuskriittistä organisaatiota neljän perustekijän mukaan: rakenteen, sosiaalisten tekijöiden, henkilöstön käsitysten ja kokemusten näkökulmasta. Näin ollen muodostunutta kokonaisuutta voidaan kutsua organisaatiokulttuuriksi. Rakenteellisiin tekijöihin kuuluvat organisaatioiden ulkopuo- lelta tulevat vaatimukset kuten lainsäädäntö ja viranomaistoiminta. Henkilöstön päte- vyys ja koulutus ovat tärkeitä turvallisuusrakenteita. Jo ennen koulutusta on pääsykokei- ta ja soveltuvuustestejä, joissa määritetään henkilön henkilökohtainen soveltuvuus alal- le.
Terveydenhuoltoalan yksi tärkeä turvallisuushaaste on työn resursointi. Pitää olla riittä- västi henkilökuntaa, että toiminta on turvallista sekä henkilökunnan että potilaiden nä- kökulmasta. Sosiaaliset tekijät vaikuttavat siihen, millaisena ryhmä itseään pitää. Huo- mioitava on myös sosiaalinen konteksti ja siihen kontekstiin kuuluvat ryhmän sosiaali- nen identiteetti, normit sekä valtasuhteet. Terveydenhuollon organisaatioissa sosiaaliset
identiteetit muodostuvatkin usein ammattiryhmän tai erikoisalan mukaan (Reiman ym.
2009).
Henkilöstön käsitykset turvallisuudesta ja organisaatiosta ovat myös yksi tärkeä turval- lisen organisaation perustekijä. Terveydenhuollon organisaatio on vuorovaikutteinen organisaatio. Turvallisuuden yksi perusta on hyvin perehdytetty henkilökunta ja ymmär- rys turvallisuusvaikutteisesta organisaatiosta. Kokemuksellisia tekijöitä turvallisuus- kriittisessä organisaatiossa ovat hyvä ja myönteinen työilmapiiri, työntekijän sitoutumi- nen työhön, työntekijän kokemus siitä, että työ on tärkeää ja henkilökohtaisesti vastuus- sa sekä säännöllinen työn arviointi. Johdon sitoutuminen ja sen sitoutumisen näyttämi- nen ovat myös tärkeää hyvän ja toimivan ilmapiirin kannalta. Turvallisuuskriittisellä organisaatiolla on haasteita: toiminta on moni tavoitteista, monimutkaista ja muutoksia on paljon (Reiman ym. 2010). Potilasturvallisuuden edistäminen monin eri tavoin, on yksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä säädetyn lain tarkoituksena. Laki määrittää, että terveydenhuollon ammattihenkilöstöllä on oltava hoitamisen edellyttämä koulutus, muu ammatillinen pätevyys ja ammattitoiminnan edellyttämät muut vaatimukset. Toi- minnassaan ammattihenkilön on toimittava hyväksyttyjen menettelytapojen mukaisesti ja koulutusta on jatkuvasti pyrittävä täydentämään (Laki terveydenhuollon ammattihen- kilöistä, 1994/559).
Terveydenhuollossa lääkehoito on turvallisuuskriittisin. Varsinkin, kun puhutaan ter- veydenhuollon eri osa-alueista ja potilasturvallisuudesta, noin 40 % kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon haittatapahtumista syntyy osana lääkehoitoa ja lääkehoitoprosessin eri vaiheessa. Epätietoisuus potilaan ajankohtaisesta lääkityksestä on myös yksi vaarata- pahtuman syy (Haavisto 2014). Kaarin Ruuhilehdon, Minna Kailan, Timo Keistisen ja Marina Kinnusen (2011) mukaan vaaratapahtumat liittyvät lääkehoidon kirjaamiseen, lääkkeiden jakoon ja antoon. Niin ikään Anneli Pitkäsen, Marjo Uusitalon, Susanna Teuhon, Katariina Ojan, Mari Ränkimiehen ja Marja Kaunosen (2014) mukaan lääke- hoitoon liittyvien vaaratapahtumien taustalla olevia tekijöitä ovat lääkkeiden määräämi- seen, jakamiseen, antamiseen ja kirjaamiseen vaikuttavat tekijät ja ne voidaan jaotella joko yksilölähtöisiksi tai organisaatiolähtöisiksi. Tehdyn tutkimuksen mukaan yksilö- lähtöisiä tekijöitä ovat osaamisen puute ja erilaiset inhimilliset tekijät kuten huolimat- tomuus, unohtaminen ja väsymys. Työn organisointiin, tiedonkulkuun ja työympäris- töön liittyvät tekijät ovat taas organisaatiolähtöisiä tekijöitä.
Lähijohtamisella terveydenhuollossa tarkoitetaan lähijohtajan toimintaa johtaa yksikkö- ään. Lähijohtajat ovat työssään työnantajien edustajia ja vastaavat omassa yksikössään työn johtamisesta, organisoinnista ja tuloksellisuudesta. He tuntevat terveydenhuollon hallinnon ja heidän tehtävänään on toteuttaa ylemmän johdon ohjaamat strategiset linja- ukset ja toimeksiannot. Heidän tehtävänään on huolehtia siitä, että hoitotyön tekemiselle on riittävästi resursseja, jotta toiminta olisi potilasturvallista. Lähijohtajan tehtävä on kannustaa työntekijöitään ja heillä tulee olla avoin ja vuorovaikutuksellinen suhde, mikä edistää lähijohtajan itsensä ja työntekijän työssäjaksamista (Laaksonen ym. 2012; Go- pee & Galloway 2009, Mäki, Liedenpohja & Parikka 2014).
Suomen sairaalaorganisaatioissa lähijohtajat ovat hierarkian alimmalla portaalla. Ter- veydenhuollossa lähiesimiestyöllä tarkoitetaan lähijohtajan, apulaisosastonhoitajan tai muun yksikön johtajan tekemää esimiestyötä. Lähimiestyöhön luetaan kuuluvaksi hen- kilöstöjohtamista, talousjohtamista, asiakaspalvelua ja prosessien hallintaa. (Laaksonen, Niskanen & Ollila 2012)
Taitavan lähijohtajan ominaisuuksiin kuuluu avoimuus, luotettavuus, johdonmukaisuus ja esimerkkinä oleminen. Hän osaa kantaa vastuun toiminnasta ja työyhteisön hyvin- voinnista ja antaa palautetta työntekijöilleen. Työilmapiiri on taitavan lähijohtajan yksi- kössä myönteinen ja avoin. Paineenhallinta ja stressinsietokyky ovat ominaisuuksia mi- tä edellytetään lähijohtajalta. Myös kykyä ottaa vaikeita asioita puheeksi ja erilaisten asioiden selvittelytaitoa vaaditaan lähijohtajilta. Innovatiivisuutta ja luovuutta tarvitaan kun toimintaa kehitetään ja laatua parannetaan (Gopee & Galloway 2009).
Harva johtaja on synnynnäinen johtaja ja johtajuuteen kasvu vaatii sitkeyttä johtajuu- teen kehittymisessä sekä omien taitojen arviointia jatkuvasti. Hyväksi johtajaksi kasvu vaatii kokemusta johtamisesta (Mäki ym. 2014).
3.3 Potilasturvallisuuden johtamisen ulottuvuudet
Mary Dixon-Woods, Sarah McNicolin ja Graham Martinin (2012) mukaan potilastur- vallisuusjohtaminen on yksi haaste kansainvälisesti potilasturvallisuuden kehittämises- sä. Pietikäinen, Heikkilä ja Reiman (2012) toteavat, että monesta terveydenhuollon or- ganisaatiosta puuttuukin yhteinen näkemys siitä, mitä potilasturvallisuuden johtaminen tarkoittaa. Terveydenhuollon lähijohtajalla on John R Clarken, Jeffrey C Lemerin ja
William Marellan (2007) mukaan vastuu siitä, että järjestelmät ovat turvallisia ja henki- lökunta on sitoutunut työhönsä eikä sellaista riskikäyttäytymistä hyväksytä, josta voisi seurata virheitä. Pietikäinen, Heikkilä ja Reiman (2012) jatkavat, että potilasturvallisuu- den johtaminen on aloitettu Suomessa vaaratapahtumien raportoinnilla ja myöhemmin niiden avulla toiminnan arviointina ja kehittämisenä.
Potilasturvallisuus on yksi terveydenhuollon johtamisen haaste. Johdon tulee nähdä po- tilasturvallisuus kokonaisuutena ja johtamisen keinoilla tulee pystyä vaikuttamaan hen- kilöstön osaamiseen, toimintaympäristöön ja yleiseen turvallisuuteen. Potilasturvalli- suuden osa-alueista lääkehoidon turvallisuuteen, se turvalliseen toteuttamiseen ja lää- kintälaiteturvallisuuteen sekä tietoturvaan tulee johtajistolla olla tavoitteita niin, ettei haitta- tai läheltä piti –tilanteita syntyisi. Johdon tulee pystyä miettimään, miten niitä ennaltaehkäistäisiin (Kotisaari & Kukkola 2012).
Usein organisaatiossa ei ole tehty hyviä toimintasuunnitelmia hoitovirheiden vähentä- miseksi tai potilasturvallisuuden parantamiseksi (Olden & McCaughrin 2007). Hoito- työn laadun perustana on potilasturvallisuus ja hoitoa pystytään parantamaan, kun kiin- nitetään huomiota potilasturvallisuuteen. Osa-alueita, joiden avulla potilasturvallisuutta parannetaan ovat riskien arviointi, haittatapahtumien estäminen ja toiminnan arvioimi- nen ja kehittäminen (Kotisaari & Kukkola 2012). Organisaation johdolla on merkittävä osuus potilasturvallisuuden toteutumiseen, kun toimintaa suunnitellaan. Johdon pitää osata arvioida organisaation rakennetta, vahvuuksia ja heikkouksia potilasturvallisuuden näkökulmasta. Potilasturvallisuuteen painottuva suunnitelmaa pitäisikin näiden avulla kehittää, jotta pystyttäisiin muuttamaan heikkouden vahvuuksiksi (Olden & McCaugh- rin 2007). Potilasturvallisuutta voidaan parantaa kirjaamalla vuosittaiseen toiminta- suunnitelmaan sellaisia tavoitteita, joilla edistetään potilasturvallisuutta ja joihin tavoit- teet kohdistetaan (Kotisaari & Kukkola 2012).
Erilaisilla johtamisen keinoilla on valta vaikuttaa potilasturvallisuuteen ja johtajien vas- tuulla on henkilökunnalle annetut vastuut ja valtuudet toteuttaa potilasturvallisuutta (Pietikäinen ym. 2012; Olden & McCaughrin 2007). Johdolla on valtaa antaa tarvittavia resursseja käyttöön potilasturvallisuuden toteutumiseksi (Olden & McCaughrin 2007).
Henkilöstön jaksaminen, henkilökunnan omat tukitoimet potilasvahinkotilanteista sel- viämiseen ja koko henkilökunnan työhyvinvoinnin seuranta ovat henkilöstöresursseja
lisääviä tekijöitä. Johdon tulee huolehtia, että henkilökunta toimii potilasturvallisesti jokaisessa tilanteessa (Hallman-Keiskoski 2006).
Potilasturvallisuus kuuluu joka päiväiseen toimintaan, jota tuetaan ja valvotaan erilaisil- la menetelmillä ja työkaluilla (Storey & Buchanan 2008). Organisaatioissa pitää olla toimintaohjeet ja tavoitteet selkeinä ja yhteneväisinä jotta potilasturvallisuutta edistet- täisiin. Yhteneväisistä toimintaohjeista tulee toiminnan standardeja ja ne voidaan audi- toida (Storey & Buchanan 2008).
Potilasturvallisuuden johtamisessa johdolla on tehtävänä korostaa turvallisuutta kaikes- sa toiminnassa (Helovuo ym. 2012). Jokaisella yksittäisellä työntekijällä on kuitenkin vastuu omasta toiminnastaan ja näin vaikuttaa suoraan potilasturvallisuuden toteutumi- seen, ovat organisaation johto avainasemassa potilasturvallisuuden johtamisessa (Pieti- käinen ym. 2012). Johdon tulee sitoutua potilasturvallisuuskulttuuriin ja olla roolimalli- na potilasturvallisuuden toteutumisessa (Feng ym. 2011). Organisaation johdon tulee luoda avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä henkilökunnalle, jotta se huomaisi johdon olevan kiinnostunut siitä, millaisia kokemuksia, ongelmia tai miten potilasturvallisuus on kehittynyt päivittäisessä työssä. Hyvä paikka osoittaa kiinnostusta on erilaiset ta- paamiset ja keskustelut johdon ja henkilökunnan kesken (Helovuo ym. 2012; Kinnunen 2010).
KUVIO 2. Potilasturvallisuuden johtaminen (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2002)
Sosiaali- ja terveysministeriön (2002) mukaan (Kuvio 2) potilasturvallisuuden johtami- nen rakentuu turvallisuuspolitiikasta, turvallisuusjohtamisen organisoinnista ja käytän- nön toiminnasta. Turvallisuuspolitiikassa tärkeitä asioita ovat päämäärä, johdon sitou- tuminen ja henkilöstön merkitys potilasturvallisuuden toteuttamisessa. Turvallisuusjoh- tamisen organisoinnin alueita ovat järjestelmälliset toimintatavat, toimintavastuiden ja velvollisuuksien määrittäminen ja esimiesten resursointi. Käytännön toimintaan potilas- turvallisuuden johtamisessa kuuluvat riskikartoitukset, osaamisen varmistaminen ja mit- taaminen ja seuranta.
3.4 Potilasturvallisuuden johtamista edistäviä tekijöitä
Terveydenhuollon ammattilaisen vastuualueeseen kuuluu potilasturvallisuuden edistä- minen. Jokainen ammattiryhmä on sitoutunut sen edistämiseen kehittämällä ja arvioi- malla omaa työtään ja toimintaansa. Eri ammattiryhmät ovat sitoutuneet myös sovelta- maan tutkittuun tietoon ja kokemukseen perustuvia yhtenäisiä käytänteitä. Suomessa ammattialat ovat voimakkaasti kehittyviä ja ne vaativat työntekijöiltä itsensä kehittämis- tä ja tietojen ja taitojen ylläpitämistä (STM 2009a; Niemi 2006).
Kailan (2014) työryhmän mukaan organisaation kyky nähdä potilasturvallisuus osana organisaation toimintaa on edellytys potilasturvallisuuden kehittymiselle. Tähän kehit- tymiseen kuuluu koulutus ja koulutuksen kohdentaminen oikeisiin, tarpeellisiin asioi- hin. Pertti Mustajoen, Marina Kinnusen, Leena-Maija Aaltosen ja Arto Helovuon (2014) mukaan potilasturvallisuutta voitaisiin parantaa ja lisätä avoimuutta tiedustele- malla ja kyseenalaistamalla asioita sekä viestintäkäytäntöjä kehittämällä.
Virheistä oppimisen mahdollistajia työyhteisössä ja organisaatiossa ovat avoin ja luot- tamuksellinen ilmapiiri ja kehittämisinto. Systeemiajattelu, johdon sitoutuminen ja esi- miesten tuki, tiedonsiirto ja keskustelu ovat systemaattista ja vastuutettua sekä vanhasta poisoppiminen on helpottunutta. Avoimella ja luottamuksellisella ilmapiirillä Marina Kinnunen (2010) tarkoittaakin, että virheistä keskustellaan nimettömästi organisaatiossa työyhteisön ja johdon välillä. Tavoitteena on toiminnan kehittäminen virheiden avulla ja ne nähdään mahdollisuutena kehittää toimintaa (Kinnunen 2010).
Kanervan (2015) mukaan jokaiselle työntekijälle sattuu virheitä ja niistä keskustellaan, mutta virheitä ei kuitenkaan sallita. Työntekijän tulee sitoutua työhönsä ja noudattaa
ohjeita. Johtajan roolina on olla kannustava ja vuorovaikuttava ja näin ohjata jokainen työntekijä potilasturvallisempaan toimintaan. Epäammattimaiseen käytökseen ja vaara- tapahtumien estäminen ovat potilasturvallisuutta kohottavia tekijöitä, joihin johto kan- nustaa työntekijöitä. Potilasturvallisuuteen kuuluu myös hoidon yleinen turvallisuus, jota syntyy turvallisuuden tunnetta nostavasta hälytysjärjestelmästä. Virpi Jylhän (2017) mukaan organisaation toimintatavat saattavat heikentää potilasturvallisuutta. Johdolla on haaste saada laadittua selkeitä ohjeita ja toteuttaa niitä.
Röntgenhoitajan ammatissa säteilytyö on tärkeä osa työtä, säteilysuojelu on lisäksi tär- keää ja sen merkitys on korkea. Alan ammattilaiset, kuten röntgenhoitajat, tuntevat oman vastuunsa toiminnassaan. Röntgenhoitajat kokevat olevansa säteilytyön ammatti- laisia ja he kokevat olevansa säteilysuojelijan roolissa ajatellen potilaita, muita röntgen- hoitajia tai toimintaympäristöä (Niemi 2006).
TAULUKKO 1. Yhteenveto potilasturvallisuuden johtamista edistävistä tekijöistä Tutkija(t),
julkaisu- vuosi
Tutkimuksen tar- koitus
Tutkimuskohde, aineisto, mene- telmät
Potilasturvalli- suutta edistävät tekijät
Johan Hellings, Ward Schrooten, Niek S Klazinga, Arthur Vleugels, 2007
Tutkia ja mitata poti- lasturvallisuuskult- tuuria Belgiassa
Viidessä belgialaisessa sairaalassa, henkilökunnalle kyselylomake (N=
3940), vastaajia oli sairaanhoitajia, avustajia, lääkäreitä, fysioterapeutte- ja, laboratoriohoitajia, röntgenhoita- jia, sosiaalityöntekijöitä ja apteekki- en työntekijöitä
hyvä tiimityö, yhteistyö eri sai- raaloiden välillä on toimiva, ryh- mätyö
Virpi Jyl- hä, 2017
Testata ja kehittää malli, jonka yhdistää tietokulttuurin, tie- donhallintaan kuulu- vat vaaratilanteet ja haittatapahtumat
Rekisteritiedot Valviralta(N=57) sekä sairaalan haiprot( N=824) ja kysely 32:lle sairaalalle (N=1080)
Organisaation toimintatavat saattavat heiken- tää potilasturval- lisuutta, johdolla haaste kehittää selkeitä ohjeita ja toteuttaa niitä Anne Ka-
nerva, 2015
Kuvata mistä tekijöis- tä potilasturvallisuus muodostuu turvalli- suuskriittisissä orga- nisaatioissa
Kirjallisuuskatsaus ja kysely psykiat- risen erikoissairaanhoidon yksiköis- sä( N=26) ja kaksi kehittämisinter- ventiota
Johtajien toiminta vaikuttaa merkit- tävästi potilastur- vallisuuden kehit- tämiseen, potilas- turvallisuuden kokonaisvaltai- suutta on tärkeä huomioida, poti- lasturvallisuudes-
sa vuorovaikutus on tärkeää, turval- lisuuskriittisen organisaation näkökulma on hyvä pohja poti- lasturvallisuudel- le
Marina Kinnunen, 2010
Tutkia mitä organi- saatio oppii yksilöi- den kokemista virheistä.
Suomessa sairaalassa, jossa käytössä virheistä oppimista tukeva tietojär- jestelmä haastattelu(N=10) ja työpa- jakeskuste-
lu(N=10)tutkimusmenetelmänä
Avoin ja luotta- muksellinen il- mapiiri, kehittä- misinto, systee- miajattelu, johdon sitoutuminen ja esimiesten tuki, tiedonsiirto ja keskustelu systemaattista ja vastuutettua, vanhasta poisop- piminen helpottu- nutta
Tarja Kvist, 2004
Tutkia hoidon laadun toteutumista potilai- den ja hoitohenkilö- kunnan sekä johtajien näkökulmasta
Potilaita(N=1539), hoitohenkilökun- taa ja johtajia(N=1093), kysely
poti-
laat:henkilökunna n ammattitaito, avunsaanti ja miellyttävä kohte- lu kohensivat hoidon laatua.
Henkilökunta:
ilmapiiri, henki- lökohtaiset voi- mavarat; henki- löstön tyytyväi- syys yhteydessä hoidon laatuun Pertti
Mustajoki, Marina Kinnunen, Leena- Maija Aaltonen, Arto He- lovuo, 2014
Ei tutkia vaan julkais- ta tietoa lääkäreiden viestinnästä
Tieteellinen julkaisu virheistä puhumi- nen joka päiväi- seksi toiminnaksi, syyllistämätön ja luottamuksellinen ilmapiiri
Antti Niemi, 2006
Tutkia miten tulkitaan ja kuvaillaan rönt- genhoitajien turvalli- suuskulttuurissa sätei- lyn lääketieteellistä käyttöä
Haastattelu (n=20), kenttätyö( 2 kuukautta), artikkelit(n=457)ja rönt- genhoitajien käyttämät dokumen- tit(n=21)
Röntgenhoitajan työ koettiin mo- nipuolisena, työ vaatii, että koko ajan oppii uutta ja tietoja ja taitoja pitää ylläpitää Suvi Sa-
riola, 2012
Julkaista tietoa lääkä- reiden kielitaidosta
Tieteellinen julkaisu kielitaitotestit esimiesten vas-
tuulle Susanna
Tella, Nancy- Jane Smith, Pirjo Par- tanen, Hannele Turunen, 2016
Tutkia hoitotyön opiskelijoiden oppi- mistapahtumia työ- harjoittelussa tervey- denhuollon eri orga- nisaatioissa.
Hoitotyön opiskelijat Suomes- sa(N=22) ja Isossa Britannias- sa(N=32), kirjallinen kysely
Selkeä viestintä ja kommunikaatio, vastuunottami- nen, virheistä ja annetusta palaut- teesta oppiminen
Keskeisinä potilasturvallisuuden johtamista edistävinä tekijöinä (Taulukko 1) eri tutki- joiden ja heidän tekemien julkaisujen ja väitöskirjojen mukaan olivat: organisaation johtamiseen liittyvät toiminnot kuten johdon tuki ja sitoutuminen, kannustaminen laa- dun parantamiseen ja johtamisen osaaminen. Lähijohtajien toiminnassa tavoitteiden ja toiminnan vision selkeys, toiminnan suunnittelu ja kehittäminen, systeemiajattelu sekä koulutus olivat edistäviä tekijöitä. Työyhteisön tasolla hyvää ja selkeää viestintää ja kommunikaatiota pidettiin edistävänä tekijänä samoin avointa, luottamuksellista ilma- piiriä ja kannustavaa työyhteisöä sekä haipro -raportointijärjestelmän käyttöä ja raport- tien käsittelyä. Työntekijätasolla ammattitaitoista henkilökuntaa, kehittämisintoa, van- hasta poisoppimista, potilasturvallisuuden korostamista ja tyytyväisyyttä potilasturvalli- suuteen pidettiin tutkijoiden mukaan ja saatujen tulosten mukaan edistävänä tekijänä.
Potilaan tasolla keskeisinä tuloksina olivat turvallinen hoitoympäristö ja asianmukainen hoito.
3.5 Potilasturvallisuuden johtamista estäviä tekijöitä
Kvistin (2004) mukaan kiire ja riittämätön henkilökuntamäärä ovat suurimmat hoidon laatua heikentävät tekijät. Myös Marina Kinnusen (2010) mukaan kiire aiheuttaa tilan- teen, jossa työntekijälle sattuu virheitä ja yleensä työntekijät haluavat ilmoittaa vain kaikkein vakavimmat virheet.
Pertti Mustajoen (2014) tutkimusryhmän mukaan viestinnän ongelmat terveydenhuol- lossa ovat merkittäviä, koska akuutissa tilanteessa asiat voivat jäädä sanomatta tai ne ymmärretään väärin ja asioita ei kysytä uudelleen koska epävarmuus tai kyseenalaista-
minen eivät kuulu kulttuuriin. Suvi Sariolan (2012) mukaan potilasturvallisuuden kes- keisiä tekijöitä on kommunikaatio ja ymmärtäminen. Yleisesti katsotaankin, että kieli- taitotaso ulkomaalisilla lääkäreillä on huonontunut. Työnantajalla on oikeus vaatia hy- vää osaamistasoa, koska kielitaito on työnantajan vastuulla. Myös Susanna Tellan (2016) työryhmineen kertoo, että kielimuurilla on suuri mahdollisuus aiheuttaa vaarata- pahtumia, koska viestintä on estynyttä.
Työyhteisössä syyllistäminen, virheiden ohittaminen, keskustelun puute, vastuuttomuus sekä kiire aiheuttavat potilasturvallisuuden estämistä. Organisaatiossa ei uskalleta olla avoimia, omia virheitä ei tuoda esille ja muiden virheitä selitetään, nämä ovat tyypillisiä estäviä tekijöitä toiminnan kehittämiselle. Virheiden ohittaminen ilman selvittämistä on myös tyypillistä ja mieluummin jatketaan vain töitä korjaamalla sen seuraukset. Virheen ilmoittamisen jälkeen ajatellaan, ettei se enää koske vaan vastuu asiasta on siirretty ylöspäin (Kinnunen 2010).
Röntgenhoitajan työ on monipuolista ja röntgenhoitaja toimii säteilynkäytön ammatti- laisena suhteessa potilaisiin, muihin terveydenhuollon ammattilaisiin ja oman yksikön henkilökuntaan. Eri organisaatioissa ja yksiköissä on erilaisia ohjeita toiminnan sujumi- seksi ja hoidon laadun saavuttamiseksi ja hoitohenkilökunta voi olla hämmentynyt mo- nista erilaisista ohjeistuksista ja käytännöistä säteilytyön sujumisen kannalta (Niemi 2006).
Organisaation toimintatavoissa saattaa olla potilasturvallisuutta heikentäviä asioita. Tie- don siirto ja kirjaus ovat sellaisia toimintoja, joissa helposti tapahtuu informaatiokat- koksia, potilasturvallisuus saattaa silloin vaarantua. Myös lääkkeiden kirjauksessa saat- taa potilasturvallisuus olla uhattuna, koska eri organisaatioilla on erilaiset kirjaamiskäy- tännöt ja toiminta ei ole yhtenäistä (Jylhä 2017).
TAULUKKO 2. Yhteenveto potilasturvallisuuden johtamista estävistä tekijöistä Tutki-
ja(t), julkai- su-vuosi
Tutkimuksen tarkoi- tus
Tutkimuskohde, aineisto, menetel- mät
Potilasturvalli- suutta estäviä tekijöitä
Johan Hellings, Ward Schroote
Tutkia ja mitata poti- lasturvallisuuskulttuu- ria Belgiassa
Viidessä belgialaisessa sairaalassa, henkilökunnalle kyselylomake (N=
3940), vastaajia oli sairaanhoitajia, avustajia, lääkäreitä, fysioterapeutteja,
Johdon tuen puu- te, virheiden rat- kaisemattomuus, organisaation
n, Niek S
Klazin- ga, Ar- thur Vleugels , 2007
laboratoriohoitajia, röntgenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja apteekkien työntekijöitä
valitsemisena työpaikaksi vir- heistä huolimatta ja tiimityön puute
Virpi Jylhä, 2017
Testata ja kehittää malli, jonka yhdistää tietokulttuurin, tiedon- hallintaan kuuluvat vaaratilanteet ja haitta- tapahtumat
Rekisteritiedot Valviralta(N=57) sekä sairaalan haiprot( N=824) ja kysely 32:lle sairaalalle (N=1080)
Organisaation toimintatavat saattavat heiken- tää potilasturval- lisuutta, huono kirjaaminen, informaatiokat- kokset ja siirtojen aikana tapahtuvat informaatiokat- kokset aiheutta- vat haittatapah- tumia,
Anne Kanerva, 2015
Kuvata mistä tekijöistä potilasturvallisuus muodostuu turvalli- suuskriittisissä organi- saatioissa
Kirjallisuuskatsaus ja kysely psykiatri- sen erikoissairaanhoidon yksiköissä (N=26) ja kaksi kehittämisinterventio- ta
Jos johtajien toiminta ei tue potilasturvalli- suuden kehittä- mistä niin se ei toteudu, jos ei ymmärretä poti- lasturvallisuutta kokonaisvaltai- sesti, huono vuo- rovaikutus Marina
Kinnu- nen, 2010
Tutkia mitä organisaa- tio oppii yksilöiden kokemista
virheistä.
Suomessa sairaalassa, jossa käytössä virheistä oppimista tukeva tietojärjes- telmä haastattelu(N=10) ja työpaja- keskuste-
lu(N=10)tutkimusmenetelmänä
Kiire, syyllistä- minen, virheet ohitetaan syitä selvittämättä, keskustelulle ei anneta mahdolli- suuksia, Kukaan ei ota vastuuta oppimisesta Tarja
Kvist, 2004
Tutkia hoidon laadun toteutumista potilaiden ja hoitohenkilökunnan sekä johtajien näkö- kulmasta
Potilaita(N=1539), hoitohenkilökuntaa ja johtajia(N=1093), kysely
Kiire, riittämätön henkilökunta- määrä
Pertti Musta- joki, Marina Kinnu- nen, Leena- Maija Aalto-
Ei tutkia vaan julkaista tietoa lääkäreiden viestinnästä
Tieteellinen julkaisu Viestintäongel- mat, kiire
nen, Arto Helo- vuo, 2014 Antti Niemi, 2006
Tutkia miten tulkitaan ja kuvaillaan röntgen- hoitajien turvallisuus- kulttuurissa säteilyn lääketieteellistä käyt- töä
Haastattelu (N=20), kenttätyö(2 kuu- kautta), artikkelit(n=457)ja röntgen- hoitajien käyttämät dokumentit(N=21)
Röntgenhoitajan työn ei koettu olevan hoitotyö- tä, röntgenhoita- jia hämmensivät erilaiset ohjeis- tukset ja käytän- nöt säteilytyön toteuttamisessa Suvi
Sariola, 2012
Julkaista tietoa lääkä- reiden kielitaidosta
Tieteellinen julkaisu Huono kielitaito
Susanna Tella, Nancy- Jane Smith, Pirjo Parta- nen, Hannele Turunen, 2016
Tutkia hoitotyön opis- kelijoiden oppimista- pahtumia työharjoitte- lussa tervey-
denhuollon eri organi- saatioissa
Hoitotyön opiskelijat Suomes- sa(N=22) ja Isossa Britannias- sa(N=32), kirjallinen kysely
Kielimuuri
Keskeisinä tuloksina potilasturvallisuuden johtamista estävinä tekijöinä (Taulukko 2) ovat johtamisen näkökulmasta johdon tuen puute ja se, ettei ymmärretä potilasturvalli- suutta kokonaisuutena. Organisaation tasolla ovat riittämätön henkilökuntaresurssi ja kuormittavuus. Työyhteisön tasolla ammattitaidoton henkilökunta, viestintäongelmat, huono kielitaito ja kielimuuri, syyllistäminen, virheet ohitetaan selvittämättä ja keskus- telulle ei anneta mahdollisuutta. Työntekijän tasolla taas potilaan aiheuttamat vaaratilan- teet, kiire, kukaan ei ota vastuuta oppimisesta, tiimityön puute, organisaation valitsemi- nen työpaikaksi virheellisestä toiminnasta huolimatta aiheuttaa potilasturvallisuutta es- tävää toimintaa. Potilaan tasolla taas turvaton hoitoympäristö ja hoitajapula huononta- vat potilasturvallisuuden edistymistä.
3.6 Potilasturvallisuuden johtamiseen vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä yh- teenvetona
Potilasturvallisuuden johtamiseen vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä (Liite 1) ta- loudellisuusnäkökulmasta ovat koulutettu, osaava sekä perehdytetty henkilökunta.
Asiakasnäkökulmasta palautejärjestelmät sekä asianmukainen hoito ovat edistäviä teki- jöitä. Prosessinäkökulmasta ajatellen johdon tuki ja kannustaminen on tärkeää sekä kohdennettu koulutus, viestintä ja virheestä oppiminen edistää puolestaan potilasturval- lisuutta. Tiimityö jokaisella toiminnan tasolla niin ikään on erittäin tärkeää. Oppimisen ja kasvun näkökulmasta oman työn arviointi ja kehittäminen ovat keskeisiä tekijöitä edistävinä tekijöinä.
Potilasturvallisuuden johtamiseen vaikuttavia estäviä tekijöitä talousnäkökulmasta ovat riittämättömät resurssit sekä kiire. Asiakasnäkökulmasta taas potilaiden aiheuttamat vaaratilanteet ovat estäviä tekijöitä. Prosessinäkökulmasta viestintäongelmat, johdon tuen puute, tehtyjen virheiden mitätöiminen, tiimityön puute, kielimuuri, ammattitaido- ton henkilökunta ja turvaton hoitoympäristö vaikuttavat estävästi potilasturvallisuuteen.
Oppimisen ja kasvun näkökulmasta organisaation valitseminen työpaikaksi, vastuutto- muus, syyllistäminen ja virheiden ohittaminen syitä selvittämättä ovat sellaisia tekijöitä, jotka eivät edistä potilasturvallisuutta.
4 TUTKIMUSAINEISTON HANKINTA JA ANALYYSI
4.1 Metodologiset valinnat
Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus ja yleisesti sanotaan, että laadullisen tutkimuk- sen tavoitteena on kertoa tutkimuksen valinnasta ymmärtävästi ja selittävästi. Havainto- ja laadullinen tutkimus tuottaa pelkistävästi ja se keskittyy olennaiseen sekä yhdistää erilaisia raakahavaintoja. Laadullisen tutkimuksen erityispiirteenä on, että tutkijana on ihminen ja asia mitä tutkitaan, on myös ihminen tai ihmisen kokema maailma (Varto 1992, 23 - 35). Laadullisessa tutkimusprosessin jäsentelyssä on kuusi eri osaa: johdanto, teoria, tutkimusongelmat, tutkimuksen toteutus, tulokset ja pohdinta (Aaltola, Valli 2010, 70 - 83).
Tämä tutkimus on ihmistieteellinen tutkimus, ihmistieteissä on erilaisia tieteenaloja:
humanistiset tieteet, esimerkiksi historiatiede ja psykologia ja yhteiskuntatieteet, talous- tiede, oikeustiede (Tuomi, Sarajärvi 2013, 31 - 34).
Laadullisen tutkimuksen tunnusmerkkejä ovat aineistonkeruumenetelmä, tutkittavien näkökulma, harkinnanvarainen tai teoreettinen otanta, aineiston laadullisinduktiivinen analyysi, hypoteesittomuus, tutkimuksen tyylilaji ja tulosten esitystapa, tutkijan asema sekä narratiivisuus. Aineistonkeruumenetelmä on laadullisessa tutkimuksessa erimuo- toinen haastattelu ja havainnointi, päiväkirjat, omaelämänkirjat ja kirjeet sekä tuotettu kirjallinen tai kuvallinen aineisto tai äänimateriaali. Yleensä aineisto on teksti (Eskola, Suoranta 1992, 15).
Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää tehdä tutkimussuunnitelma, jolla on kaksi erit- täin tärkeää tehtävää; tutkimussuunnitelman avulla saavutetaan ilmiöiden prosessin- luonne sekä se kertoo prosessin eri vaiheiden osuuden keskenään kehittymisen (aineis- tonkeruu, analyysi ja raportointi). Tutkittavien näkökulma kertoo osallistuvuudesta.
Kenttätyöllä pyritään pääsemään läheiseen kosketukseen tutkittavien kanssa ja tällöin saadaan esille tutkittavien oma näkökulma. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään myös mahdollisimman vähään määrään tutkittavia ja valittuja tutkittavia pyritään analysoi- maan mahdollisimman syvästi ja kattavasti. Tutkittavaa joukkoa ei siis tutkijan kannata valita ihan sattumanvaraisesti. Aineistolähtöisellä analyysillä tarkoitetaan sitä, että ra- kennetaan aineisto empiirisestä aineistosta alhaalta ylöspäin. Lähdetään tutkimukseen
ikään kuin puhtaalta pöydältä. Laadullisessa tutkimuksessa on erittäin tärkeää rajata aineisto ja avata käsitteet, koska suurena ongelmana voi muuten olla aineisto, joka ei lopu koskaan. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan pitää olla hypoteesiton eli hypo- teesittomuudella tarkoitetaan sitä, että tutkijalla ei ole ennakkoon mitään ennakko- oletuksia tutkimuskohteesta tai tutkimuksen tuloksesta. Tutkijan asemalla taas tarkoite- taan sitä, että tutkijalla tulee olla vapaus valita tutkimukseensa kohteet ja käsitteet ja näin ollen saada itselleen mieluinen tutkimus (Eskola, Suoranta 1992, 13 - 22).
Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa oli teemahaastattelu. Tällaisessa laadullises- sa tutkimuksessa aineiston keruu esittelee suurta osaa ja sitä voidaan kerätä monin eri tavoin. Laadullisen tutkimuksen yksi käytetympiä menetelmiä on haastattelu. Haastatte- lu voi olla strukturoitua (järjestelmällistä) tai vapaata. Tärkein asia haastattelussa on kuitenkin se, että puhutaan asioista, jotka kuuluvat tutkimuksen aihepiiriin. Hirsjärvi ja Hurmeen (2001) mukaan haastattelua kuvaavat seuraavanlaiset piirteet: haastattelu on ennalta suunniteltu, tutkimuskohteen teoriaan ja käytäntöön on tutustuttu, haastattelu on haastattelijan ohjaama tilaisuus, haastattelija joutuu motivoimaan haastateltaviaan, haas- tattelija tuntee oman roolinsa ja haastateltava oppii haastattelun kuluessa oman roolinsa, haastattelutilanne hoidetaan noudattamalla hyviä tieteellisiä käytäntöjä ja haastateltava pystyy luottamaan siihen, että haastattelutilanne on luottamuksellinen. Haastattelu voi olla myös ryhmässä tapahtuvaa haastattelua tai yksilöhaastattelua. Tutkimusprosessiin kuuluu aikaisempien tutkimusten ja tuloksien läpikäyminen. Aineiston hyödyntäminen on myös tärkeää tutkijan kannalta ja kun kokoaa teoreettista viitekehystä, auttavat aikai- semmat tutkimukset ja tutkimustulokset sen luomista (Hirsjärvi ym. 2004, 175).
4.2 Tutkimusympäristö ja kohderyhmä
Suomessa erityisvastuualueen sairaanhoitopiirit järjestävät yhteistyössä alueensa eri- koissairaanhoidon. Erikoissairaanhoidolliset palvelut, joita ei perusterveydenhuollon alueella ole tarkoituksen mukaista järjestää, on sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tehtävä tuottaa. Sairaanhoitopiirien toimintaa säätelee erikoissairaanhoitolaki. Yliopistolliset sairaalat Suomessa sijaitsevat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa.
Nämä viisi sairaanhoitopiiriä muodostavat siis erityisvastuualueet. Erityisvastuualueen eli ns. miljoonapiirin tehtävänä on sovittaa yhteen erikoissairaanhoidon palveluita, tieto- järjestelmiä, lääkinnällistä kuntoutusta ja erilaisia hankintoja (THL 2017).
KUVIO 2. Suomen erityisvastuualueet (Suomen lääkäriliitto 2017)
Tutkimusympäristönä tällä tutkimuksella on Tampereen yliopistollisen sairaalan erityis- vastuualue (ERVA -vastuualue) ja yksilöidymmin Tampereen erityisvastuualueen radio- logisten yksiköiden osastonhoitajat eli lähijohtajat. Heidän lukumäärä on kaksitoista.
Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä kuvantamispalvelut on järjestetty alueellisessa kuvan- tamiskeskus- ja apteekkiliikelaitoksessa. Kuvantamispalveluita tuotetaan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, Hatanpään ja Valkeakosken sairaaloissa sekä Oriveden terveyskeskuksessa ja Vammalan sairaalassa. Päijät-Hämeen alueella Tampereen yli- opistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen kuuluvia radiologisia yksiköitä ovat Päijät- Hämeen hyvinvointiyhtymän kuvantaminen Päijät-Hämeen keskussairaalassa ja Lahden toimipisteessä sekä Kanta-Hämeen keskussairaalan radiologian yksikössä ja Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä Seinäjoen keskussairaalan radiologian ja Ähtärin sai- raalassa (Suomen lääkäriliitto 2017).
KUVIO 3. Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueet (Suomen lääkäriliitto 2017)
Tutkimusluvat haettiin jokaisesta Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualu- eeseen kuuluvasta yksiköstä erikseen heidän omien käytäntöjensä mukaisesti. Jokaises- sa yksikössä oli oma tutkimuslupa-anomus, jolla lupa haettiin. Päätöksen tutkimusluvan myöntämiseen teki joko hoitotieteellinen tutkimustiimi tai ylihoitaja. Tutkija otti en- simmäiseksi puhelimitse yhteyttä eri organisaatioihin ja näin sai tarpeellista tietoa tut- kimuslupien anomiseen. Seuraavaksi yhteydenpito toteutettiin sähköpostin välityksellä ja organisaatioiden Internetsivuilta tutkija tarkisti eri organisaatioiden käytännöt tutki- muslupien hakemiseen. Tutkimusluvan hakemisessa tarvittavia liitteitä olivat tutkimus- suunnitelma, tiedote tutkimuksesta (Liite 3), haastattelusuostumus (Liite 2) tai tutkitta- van suostumus (Liite 4) sekä tutkimuksen teemat (Liite 5). Tutkimuslupamenettely kesti 2pv:stä 1:n kuukauteen ja 2:n viikkoon. Tutkimuslupa myönnettiin kaikista neljästä or- ganisaatiosta. Tutkimusluvan myöntämisen jälkeen tutkija itse rekrytoi haastattelut (ai- kataulut ja toteutukset).
4.3 Teemahaastattelu tässä tutkimuksessa
Tähän pro gradu –tutkielmaan kerättiin aineisto teemahaastatteluna helmikuun 2017 – maaliskuun 2017 aikana. Ennen varsinaista aineiston keruuta tutkija teki harjoitushaas- tattelun, jonka tavoitteena oli testata teemoja, teemojen tukikysymyksiä sekä haastatte-
