Tunnistatko Suusyövän?
Lauri Hervonen Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos / Suu- ja leukakirurgia
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteenlaitos
Lääketieteen koulutusohjelma
Hervonen, Lauri: Tunnistatko suusyövän?
Opinnäytetutkielma, 38 sivua, 0 liitettä (38 sivua)
Tutkielman ohjaajat: apulaisprofessori Johanna Snäll (HY), professori Jari Kellokoski (UEF)
Lokakuu 2022
Asiasanat: suusyöpä, riskitekijät, tupakka, alkoholi, oireet, kliiniset löydökset, varhainen diagnoosi, parempi ennuste
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä suusyöpään, sen oireisiin ja kliiniseen kuvaan sekä arvioida sen tärkeimpien riskitekijöiden, alkoholin ja tupakan, vaikutusta taudinkuvaan. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä suusyöpäpotilaista kerätyn aineiston analyysistä.
Tässä tutkielmassa käsitellään suun limakalvojen epiteelikarsinoomaa, joka kattaa valtaosan suuontelon syövistä. Suusyöpä on yleistymässä sekä Suomessa että maailmalla ja vaikka sen tärkeimmät riskitekijät tunnetaan, tapausmäärien nousuun ei ole pystytty tehokkaasti vaikuttamaan. Maailmanlaajuisesti uusia suusyöpätapauksia todettiin vuonna 2020 enemmän kuin koskaan aikaisemin.
Näistä valtaosa sijoittuu Aasiaan korkean riskin maihin kuten Intiaan, Indonesiaan, Sri Lankaan, Pakistaniin ja Bangladeshiin. Näissä korkean riskin maissa suusyöpä on jopa yleisin maligniteetti ja sen osuus kaikista syövistä on noin neljännes.
Suusyöpä lukeutuu huonoennusteisten syöpien joukkoon, ennuste vaihtelee suuresti pienen paikallisen taudin ja laajalle levinneen syövän välillä. Myös käytettävissä olevat hoidot vaikuttavat ennusteeseen. Tärkein suusyövän ennusteeseen vaikuttava tekijä on varhainen diagnoosi, jolloin paikallinen pieni kasvain saadaan tehokkaasti
kirurgisesti poistettua. Hoitojen kokonaisrasite potilaalle jää tällöin pieneksi ja uusiutumisriski on matalampi. On tärkeää lisätä yleistä tietoisuutta suusyövästä ja sen tärkeimmistä riskitekijöistä tupakasta ja alkoholista. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisten tulee maailmanlaajuisesti tuntea taudin yleisimmät oireet ja kliininen kuva, jotta varhaiseen diagnoosiin päästään mahdollisimman usein. Näin suusyöpää ennaltaehkäistään ja riskipotilaat saadaan tehokkaammin taudin varhaisvaiheessa hoitojen piiriin.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Medicine
Hervonen, Lauri: Do you recognize oral cancer?
Thesis, 38 pages, 0 appendixes (38 pages)
Tutors: Associate Professor Johanna Snäll (HY), Professor Jari Kellokoski (UEF) October 2022
Keywords: oral cancer, risk factors, tobacco, alcohol, symptoms, clinical manifestations, early diagnosis, better prognosis
The aim of this thesis was to investigate oral cancer, its symptoms and clinical manifestations. Impact of alcohol consumption and tobacco smoking to pathological findings and clinical manifestations of oral cancer was also assessed. This thesis includes a review of current literature and analysis of patient data.
This thesis focuses on epidermoid cancer, the most common malignancy of oral cavity. Incidence of oral cancer is rising worldwide and Finland is no exception. Even though two of its most important risk factors tobacco smoking and alcohol consumption are well known, the prevention of this disease has not been effective. In year 2020 highest number of cases were diagnosed worldwide. Most of these patients live in high-risk countries like India, Indonesia, Sri Lanka, Pakistan and Bangladesh. In these areas oral cancer can even be the most common malignancy and it covers a quarter of all cancer patients.
The long term prognosis of oral cancer is generally poor. However if diagnosed early and treated effectively prognosis is much better. Quality of treatments available impact on the prognosis but the most important factor on the outcome is early diagnosis. When diagnosed in early stages and treated locally and superficially, the morbidity stays low and recurrence is rare.
It is very important to raise general awareness of oral cancer and its most important risk factors tobacco and alcohol. In addition, healthcare professionals worldwide should know the most common symptoms and clinical manifestations of oral cancer.
This leads to more effective prevention and early diagnosis of oral cancer patients.
Sisällysluettelo
1. Johdanto 6
2. Kirjallisuuskatsaus 9
2.1 Suusyövän määritelmä 9
2.2 Ilmaantuvuus ja ennuste 10
2.3 Etiologia 11
2.31 Tupakka ja betelpurutupakka 11
2.32 Alkoholi 11
2.33 Human papilloma virus (HPV) 12
2.34 Muut riskitekijät 12
2.4 Oireet ja kliiniset löydökset 13
2.5 Diagnostiikka 15
2.51 Kliininen tutkimus ja koepala 15
2.52 Kuvantamistutkimukset 16
2.6 Hoito ja seuranta 18
2.61 Leikkaushoito 18
2.62 Liitännäishoidot 19
2.63 Purennan kuntoutus 19
2.64 Seuranta 20
3. Aineisto ja menetelmät 22
4. Tulokset 23
5. Pohdinta 24
6. Kuvaajat 26
7. Viitteet 33
1. Johdanto
Syöpä on sairaus, jossa eliön omat solut mutaatioiden kautta irrottautuvat elimistön homeostaasista, alkavat jakautua hallitsemattomasti ja muodostavat kasvaimen.
Syöpäsolut pyrkivät myös leviämään ja valtaamaan itselleen uutta elintilaa ympäröivistä kudoksista ja elinjärjestelmistä. Paikallisesti syntynyt pahanlaatuinen kasvain muodostaa etäpesäkkeitä muualle kehoon lähettämällä kasvainsolukkoa verisuonia ja imuteitä pitkin. Syöpä häiritsee monella mekanismilla elimistömme tasapainoa ja kehittyy hoitamattomana tappavaksi taudiksi. Epäterveellisten elintapojen ja ympäristön yhteisvaikutuksesta useiden eri syöpien ilmaantuvuus on kasvussa ja syöpä onkin yleisimpiä kuolinsyitä maailmanlaajuisesti. Yleisimmin tunnettuja syövän riskitekijöitä ovat tupakointi, alkoholin käyttö, korkea ikä, lihavuus, haitalliset kemikaalit, auringon ultraviolettisäteet ja muu säteily, vähäinen liikunta, punainen liha ja prosessoidut lihatuotteet sekä eräät virukset kuten HPV ja hepatiittivirukset (1). Syöpä on geneettinen sairaus, mutta sen kehittymisen syynä on harvoin suora perinnöllinen alttius.
Syövät luokitellaan usein histologisesti kasvaimen alkuperäsolukon mukaisesti.
Yleisin syöpätyyppi on karsinooma, joka saa alkunsa elimistön eri epiteelien nopeasti jakautuvasta solukosta tai sen rauhassoluista. Sarkoomat kehittyvät elimistön sidekudoksen soluista ja ovat yleisimmin lähtöisin luista, lihaksista, veri- ja imusuonista sekä rasva- ja hermokudoksesta. Leukemia on lähtöisin luuytimen verisoluja muodostavasta kudoksesta, lymfoomat puolestaan kehittyvät puolustusjärjestelmän lymfosyyteistä. Myelooma syntyy immuunijärjestelmän plasmasoluista ja melanooma ihon melanosyyteistä. Harvinaisempia syöpiä ovat keskushermoston solujen, sukusolujen ja endokriinisten solujen maligniteetit. Usein syövät jaotellaan niiden primaarikasvaimen sijainnin mukaan. Suomessa vuonna 2020 havaitut uudet syövät yleisimmästä lähtien olivat eturauhassyöpä (5035 kpl), rintasyöpä (4885 kpl), paksu- ja peräsuolisyöpä (3617 kpl), imukudoksen ja verta muodostavan kudoksen syöpä (3327 kpl), keuhkosyöpä (2801 kpl), ihon okasolusyöpä (1916 kpl), ihomelanooma (1543 kpl), rakko- ja virtsatiesyöpä (1474 kpl), haimasyöpä (1189 kpl) ja munuaissyöpä (992 kpl) (2).
Syövän ehkäisyn, diagnostiikan ja hoidon kannalta on tärkeää ymmärtää taudin syntyyn ja etenemiseen vaikuttavia biologisia mekanismeja. Muutamat yleisesti tunnustetut solutason mekanismit luonnehtivat hyvin eri syöpiä ja niistä saatu tutkimustieto on räjähdysmäisesti lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Normaalin solun kehittyminen syöpäsoluksi on vuosia tai vuosikymmeniä kestävä moniportainen prosessi, jossa mutaatioita syntyy useisiin solun tasapainon kannalta kriittisiä toimintoja koodaaviin geeneihin. Näitä geenejä kutsutaan syöpägeeneiksi ja ne jaetaan kahteen päätyyppiin, onkogeeneihin ja kasvunrajoitegeeneihin (3).
Onkogeenien toiminnan aktivoituminen johtaa syöpäsolulle hyödyllisten ominaisuuksien syntyyn ja vahvistumiseen. Kasvunrajoitegeenien kohdalla mekanismi on päinvastainen, niiden toiminnan loppuminen edistää solun kehitystä kohti neoplasiaa. Tehtäviensä puolesta kasvunrajoitegeenit voidaan yksinkertaistaen jakaa genomin eheyttä ylläpitäviin (caretakers) ja solujen kasvua ja ilmiasua sääteleviin (gatekeepers) geeneihin (4).
Syöpäsolun biologinen profiili molekyylitasolla poikkeaa monessa suhteessa tavallisesta solusta. Alan kirjallisuudessa tunnetuimpia artikkeleita ovat Hanahanin ja Weinbergin esseesarja Hallmarks of cancer (2000), Hallmarks of cancer - the next generation (2011) ja Hallmarks of cancer - new dimensions (2022)näihin kaikkiin referenssit. Ensimmäisessä kirjoituksessa vuonna 2000 käsiteltiin kuutta syöpäsoluille tunnusmaista biologista ominaisuutta, joiden avulla ne onnistuvat irtaantumaan elimistön kontrollista. Syöpäsolun on kasvaakseen ja lisääntyäkseen tuotettava riittävästi kasvutekijöitä sekä toisaalta väistettävä elimistön erilaiset kasvua rajoittavat tekijät. Syöpäsolukon on myös stimuloitava uudisverisuonitusta saadakseen kasvulle välttämätöntä happea ja ravinteita. Kyetäkseen invasiiviseen kasvuun ja metastasointiin, kasvainsolun on pystyttävä tunkeutumaan proteolyyttisesti kudosrajojen ja tyvikalvojen läpi veri- ja imusuoniin. Myös apoptoosin välttäminen ja jakautumissyklien rajaton määrä telomeraasientsyymin toiminnan kautta lukeutuvat syöpäsolujen biologisesti poikkeaviin ominaisuuksiin.
Jatkokirjoituksessa 2011 nimettiin kaksi uutta syöpäsolun molekyylitason piirrettä, joiden olemassaolo nähdään lähtökohdaksi aiempien tekijöiden kehitykselle. Nämä ovat genomin epävakaus ja mutaatioalttius sekä solun kyky synnyttää ja ylläpitää
tulehdusreaktiota. Lisäksi solun energia-aineenvaihdunnan uudelleenohjelmointi ja puolustusjärjestelmältä suojautuminen mahdollistavat kasvaimen kehityksen.
Kolmannessa osassa 2022 käsiteltiin neljää uutta olennaista fysiologista tekijää syöpäsolun metaboliassa. Fenotyypin plastisiteetin avaaminen tarkoittaa solun normaalin erilaistumisen peruuttamista ja uudelleen suuntautumista kohti neoplastista solutyyppiä. Mutaatioon liittymätön epigeneettinen uudelleenohjelmointi mahdollistaa syöpäsolun geeniekspression siirtymisen kohti malignia fenotyyppiä ilman DNA:ssa tapahtuvia emäsjärjestyksen muutoksia. Polymorfiset mikrobiomit elimistössämme vaikuttavat monella tavalla terveyteemme ja sairauksiimme, myös syövän kohdalla. Ihon, suuontelon, suoliston, keuhkojen, sukupuolielinten ja itse kasvaimen vaihtelevat bakteeri- ja sienikannat voivat sekä edistää että jarruttaa solujen kehitystä pahanlaatuisuutta kohti. Solujen senesenssillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa solu jakautumiskertojensa loputtua ei ajaudu apoptoosiin, vaan jää eloon metabolisesti muuntuneena. Senesenssin on aiemmin ajateltu suojelevan syövän synnyltä soluprofliferaation loputtua, mutta uusien tutkimusten mukaan ilmiö edistää pahanlaatuisten kasvainten kehitystä. Selitykseksi on tarjottu lukuisia bioaktiivisia yhdisteitä, joita senesentti solu alkaa erittää ympäristöönsä.
Terveen solun kehittyminen syöpäsoluksi ja lisääntyminen kasvaimeksi asti on siis varsin pitkä ja valikoiva tapahtumaketju. Ihmisten eliniän pidentyessä ja epäterveellisten elintapojen yleistyessä syövän kehittymisen todennäköisyys kuitenkin kasvaa ja syöpätaudit ovat yleistymässä maailmanlaajuisesti. Monet syövät voidaan luokitella elintapasairaudeksi, näin on myös suusyövän kohdalla. Kun suun limakalvon terve epiteelisolu altistuu riittävän kauan karsinogeenisille ärsykkeille, elimistömme biologinen puskurikapasiteetti pettää ja solun matka kohti malignia neoplasiaa alkaa.
2. Kirjallisuuskatsaus 2.1 Suusyövän määritelmä
Tässä tutkielmassa käsitellään suun limakalvojen epiteelikarsinoomaa, joka kattaa yli 90% suuontelon syövistä (5). Muut suun alueen maligniteetit kuten sylkirauhaskasvaimet, sarkoomat, melanoomat, lymfoomat ja leukemiat sekä nielun alueen syövät jäävät aiheen ulkopuolelle.
Suomessa käytössä olevan ICD-10 tautiluokituksen mukaisesti suusyöpä kuuluu huulen, suuontelon ja nielun pahanlaatuisiin kasvaimiin (C00-14). Itse suusyöpä jaetaan sijaintinsa mukaan ylä- ja alahuulen sisäosien syöpään (C00.3 - C00.4), kielen etuosaan (C02), ikenen alueelle (C03), suunpohjaan (C04), kovaan ja pehmeään suulakeen (C05.0 - C05.1) sekä posken, kääntöpoimun, retromolaarialueen ja muiden määrittämättömien suuontelon osien syöpiin (C06).
Suu- ja leukakirurgian erikoisalalta tarkasteltuna muut pään ja kaulan alueen syövät rajataan aiheen ulkopuolelle. Näihin lukeutuvat pienten ja suurten sylkirauhasten syövät, huulen ulkopinnan syövät, kielen tyven syöpä, nielurisojen syöpä sekä suunielun, nenänielun ja alanielun syövät.
2.2 Ilmaantuvuus ja ennuste
Maailmanlaajuisesti suusyöpä on yleistymässä ja uusia suusyöpätapauksia todettiin vuonna 2020 yhteensä 377 713 kappaletta (6). Näistä ⅔ sijoittuu Aasiaan korkean riskin maihin kuten Intiaan, Indonesiaan, Sri Lankaan, Pakistaniin ja Bangladeshiin (39)(40). Näissä korkean riskin maissa suusyöpä on jopa yleisin maligniteetti ja sen osuus kaikista syövistä on 25% (7). Suusyöpä lukeutuu huonoennusteisten syöpien joukkoon, ennuste vaihtelee suuresti pienen paikallisen taudin ja laajalle levinneen syövän välillä. Myös käytettävissä olevat hoidot vaikuttavat ennusteeseen.
Kansainvälisesti voidaan arvioida 5 vuoden elossaoloennusteen olevan vain noin 50% luokkaa, kuitenkin varhain diagnosoituna ennuste voi olla jopa yli 80% (7).
Suusyövän ikästandardoitu insidenssi per 100000 asukasta (ASR) on maailmalla 4.1 (miehillä 6.0 ja naisilla 2.3) ja kuolleisuus tautiin per 100000 asukasta 1.9.
Korkeimmillaan suusyövän ASR ja kuolleisuus tautiin on Melanesiassa (16.7 ja 6.5), eteläisessä Keski-Aasiassa (9.0 ja 5.1), Australiassa ja Uudessa-Seelannissa (6.0 ja 0.76) ja Keski- ja Itä-Euroopassa (5.1 ja 2.4) (6). Kumulatiivinen riski sairastua suusyöpään ennen 75 ikävuotta on yleisesti maailmalla 0.46%, Melanesiassa 2.05%, eteläisessä Keski-Aasiassa 1.01% ja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa 0.76% ja Keski- ja Itä-Euroopassa 0.61% (6).
Suomessa todettiin vuonna 2020 uusia suusyöpätapauksia 390 kappaletta ja se oli 19. yleisin syöpä, kumulatiivisen riskin ollessa 0.35% (9). Myös Suomessa suusyöpien ilmaantuvuus on lisääntynyt (2). Vuonna 2016 miesten suusyövän ikävakioitu ilmaantuvuus sataatuhatta henkilövuotta kohden oli 6,0 ja naisten 4,1 (2).
Vuosina 2014–2016 diagnosoitujen suusyöpäpotilaiden ikävakioitu suhteellinen 5 vuoden eloonjäämisennuste oli miehillä 61 % ja naisilla 67% (28). Kansallisessa yliopistosairaaloiden kielisyöpäpotilaat vuosilta 2005–2009 käsittäneessä tutkimuksessa tautispesifinen 5 vuoden eloonjäämisennuste oli 76 % (8).
Suusyövän insidenssi nousee iän myötä ollen korkeimmillaan yli 60-vuotiailla, kuitenkin tapaukset myös alle 40-vuotiailla potilailla ovat yleistymässä (7).
2.3 Etiologia
2.31 Tupakka ja betelpurutupakka
Tupakka on poltettuna tai pureskeltuna suusyövän tärkein riskitekijä (9). Molemmissa muodoissa tupakan päivittäinen käyttömäärä ja käyttöajan kokonaispituus kasvattavat annosriippuvaista riskisuhdetta, riski on erityisen suuri nuorella iällä tupakoinnin aloittaneilla (9). Suusyövän riski on tupakoitsijoilla noin 5-kertainen verrattuna tupakoimattomaan, tämä koskee sekä poltettavaa että muuten käytettävää tupakkaa (10). Riski lähtee laskemaan nopeasti tupakoinnin lopettamisen jälkeen ja on lähellä tupakoimatonta 10 vuoden jälkeen (9).
Betelpurutupakan pureskelu tupakan kanssa tai ilman on yleinen tapa eteläisessä Aasiassa ja sen on todettu olevan suusyövän vahva riskitekijä (11). Tupakan lisääminen betelpurutupakkaan lisää sen karsinogeenisyyttä. Intiassa betelpurutupakan pureskelun arvellaan aiheuttavan 50% miesten ja jopa 90%
naisten suusyöpätapauksista (12). Käytön suhteellisen riski vaihtelee eri tutkimusten välillä 2-60 (11). Käytön lopettamisen jälkeen suusyövän riski lähtee laskuun, joskaan ei yhtä selvästi kuin tupakoinnin kohdalla (13). Myös arecapähkinän vaihtoehtoiset käyttömuodot kuten gutka ja pan masala ovat nopeasti yleistymässä.
Näissä valmisteissa käytetään arecapähkinän lisäksi mausteita, tupakkaa, makeutus- ja väriaineita sekä muita kemikaaleja. Nämä valmisteet aiheuttavat suun limakalvomuutoksia ja niiden arvellaan olevan tärkeässä roolissa suusyövän kehityksessä erityisesti nuoremmassa väestössä (11).
2.32 Alkoholi
Alkoholi on suusyövän tunnettu riskitekijä (14). Alkoholin suusyöpää aiheuttavan vaikutuksen arvellaan liittyvän sen kykyyn lisätä limakalvon läpäisevyyttä karsinogeeneille, joista tunnettu on alkoholin ensimmäinen aineenvaihduntatuote asetaldehydi. Käytetyn alkoholin määrän ja juoman vahvuuden kasvaessa myös suusyövän riski nousee. Päivittäin käytettynä 50 g alkoholia lisää suu-, nielu-, kurkunpää- ja ruokatorvisyövän riskin 2-3 kertaiseksi juomattomaan verrattuna (14).
Alkoholin ja tupakan itsenäinen riski suusyövälle tunnetaan, yhdistettynä toisiinsa kokonaisriski on kuitenkin selvästi suurempi kuin osiensa summa (14).
2.33 Human papilloma virus (HPV)
HPV infektio lisää riskiä sairastua suusyöpään, riskin suuruutta ei kuitenkaan vielä tiedetä (15). HPV on pieni 52-55nm proteiinikapsidinen sirkulaarinen DNA-virus.
HPV tyyppejä tunnetaan yli 200 ja niistä sukupuoliteitse tarttuvat jaetaan matalan ja korkean riskin viruksiin. Korkean riskin virukset voivat aiheuttaa syöpää, niitä on tällä hetkellä 14 kappaletta: HPV 16, 18, 31, 33, 35, 39, 45, 51, 52, 56, 58, 59, 66 sekä 68. HPV 16 ja 18 virukset ekspressoivat E6 ja E7 onkoproteiineja jotka inaktivoivat tärkeitä tuumorisuppressorigeenejä p53 ja pRb, johtaen solujen kiivaaseen jakautumiseen ja syövän syntyyn (15). HPV 16 ja 18 virukset aiheuttavat suurimman osan HPV-infektioon liittyvistä syöpätapauksista.
2.34 Muut riskitekijät
Muita suusyövän etiologisia riskitekijöitä ovat huono suuhygienia (16), ravitsemukselliset puutostilat (17), punainen liha ja prosessoidut lihatuotteet (18)(19) sekä immuunipuutostilat elinsiirtopotilailla (20) ja AIDS-potilailla (21). Suusyöpää todetaan enemmän alemmissa sosioekonomisissa luokissa, sitä ilmenee enemmän miehillä ja se assosioituu yleisesti korkeampaan ikään (22). Tiettyjen geneettisten sairauksien kohdalla suusyövän ilmaantuvuus on kohonnut jo nuorella iällä, esimerkkeinä xeroderma pigmentosum, Fanconin anemia sekä synnynnäinen dyskeratoosi (23). Suun limakalvojen jatkuva mekaaninen ärsytys esimerkiksi huonosti istuvien hammasproteesien takia saattaa lisätä suusyöpäriskiä (24). Myös krooninen suun limakalvojen sieni-infektio voi olla suusyövän riskitekijä (25).
Suusyövän kehitykselle altistavia limakalvomuutoksia ovat leukoplakia, proliferatiivinen verrukoottinen leukoplakia, erytroplakia, punajäkälä ja punajäkälän kaltaiset muutokset (26)(27)(28)(29).
2.4 Oireet ja kliiniset löydökset
Suusyöpä on nopeasti etenevä sairaus ja lähettää jo varhaisessa vaiheessa etäpesäkkeitä paikallisiin kaulan imusolmukkeisiin sekä myöhemmin keuhkoihin, maksaan ja luihin (30). Koska suusyöpä on usein varhaisvaiheessa oireeton, hoitoon hakeutuminen voi viivästyä useita kuukausia (31)(32). Suusyöpä todetaan huolellisessa suun kliinisessä tutkimuksessa, yli puolessa tapauksista leesio sijaitsee kielen reunassa, suun pohjassa tai ikenessä (33).
Suusyöpä voi erottua limakalvolla punertavana tai vaaleana alueena, limakalvon liikakasvuna tai haavaumana, joka ei itsestään parane mahdollisen ärsytyksen poistuttua kolmessa viikossa. Kypsyessään leesio muuttuu usein kovaksi, reunoiltaan vallimaiseksi haavaumaksi, joka induroituu syvemmälle kudoksiin. Myös ulkonevaa kukkakaalimaista kasvua voi esiintyä.
Oireet vaihtelevat kasvaimen sijainnin mukaan, alueella saattaa ilmetä ärsytystä, kihelmöintiä, kipua, puutuneisuutta tai muita poikkeavia tuntemuksia. Pidemmälle edenneissä leesioissa potilaat tunnistavat usein suuontelossa haavan tai kudosten poikkeavaa kasvua. Oireena voi ilmaantua myös halitoosia, lisääntynyttä syljeneritystä, verenvuotoa, hampaiden lisääntynyttä liikkuvuutta, vaikeuksia puhumisessa ja nielemisessä, säteilykipua leukoihin ja korviin. Kasvaessaan paikallisesti suusyöpä leviää limakalvolta tyvikalvon läpi ympäröiviin sidekudoksiin, lihaksiin, luihin ja iholle. Suuri kasvain voi aiheuttaa turvotusta ja haavaumia laajemmin kasvojen alueella. Myös patologiset murtumat leukaluissa ovat mahdollisia pidemmälle edenneissä kasvaimissa.
Suusyöpä leviää usein jo varhaisessa vaiheessa imuteitä pitkin lähettäen etäpesäkkeitä paikallisiin kaulan imusolmukkeisiin, tässä vaiheessa taudin ennuste heikkenee jo selvästi. Kasvain leviää tyypillisesti saman puolen imusolmukkeisiin, ellei se sijaitse keskilinjassa tai leviä sen yli. Erityisesti kielen ja suunpohjan syövät leviävät jo varhaisessa vaiheessa. Kyhmy tai patti kaulalla voi olla suusyövän oire ja se tulee arvioida huolellisessa kliinisessä tutkimuksessa. Suusyöpä voi levitä myös
verisuonia pitkin, joskin tämä on selvästi harvinaisempaa. Tällöin etäpesäkkeitä muodostuu tyypillisesti keuhkoihin, maksaan ja selkärankaan, jolloin ilmaantuvat oireet ovat taudille epäspesifimpiä. Joskus myös syöpään liittyvät yleisoireet kuten painon lasku, kuumeilu ja infektiot voivat johtaa suusyövän jäljille. Noin 3 %:lla potilaista on diagnoosin aikaan toinen syöpä ruoansulatuskanavan yläosassa tai hengitysteissä (34).
2.5 Diagnostiikka
2.51 Kliininen tutkimus ja koepala
Suusyöpä on yleensä alkuvaiheessa varsin vähäoireinen ja sillä on taipumus lähettää jo varhaisessa vaiheessa etäpesäkkeitä. Onkin erityisen tärkeää, että varsinkin tupakoivien alkoholia käyttävien potilaiden suun limakalvot tutkitaan säännöllisesti vähintään kerran vuodessa hammaslääkärin ja suuhygienistin käyntien yhteydessä. Jo todetut premalignit leesiot edellyttävät tihentynyttä seurantaa riippuen kudosnäytteen tarkemmasta histologisesta kuvasta ja mahdollisesta dysplasia-asteesta.
Suusyöpä todetaan suun kliinisessä tutkimuksessa ja diagnoosi perustuu aina kudosnäytteeseen eli biopsiaan. Biopsia voidaan ottaa paikallispuudutuksessa veitsellä tai stanssilla. Ennen toimenpidettä alue kannattaa valokuvata ja palpoida.
Epäilyttävä leesio kannattaa biopsoida välittömästi, sillä näytteenotto ei merkittävästi häiritse mahdollista syövän levinneisyysarviota kuvantamistutkimuksissa. Koepala otetaan leesion epäilyttävimmästä kohdasta välttäen kuitenkin nekroottista kudosta ja haavan keskialuetta. Diagnostisen kudospalan tulee olla riittävän suuri, halkaisijaltaan noin 6-8 mm ja syvyydeltään vähintään 5 mm.
Kudosnäyte toimitetaan kiireellisellä lähetteellä patologian laboratorioon, jossa suoritetaan histopatologinen tutkimus ja asetetaan löydösten mukaan patologis-anatominen diagnoosi, PAD. Suun limakalvomuutokset jaotellaan histologisten löydösten mukaan epiteelin solutyypin poikkeavuuteen, hyperplasiaan, hyperkeratoosiin, lievään, kohtalaiseen ja vakavaan dysplasiaan sekä levyepiteelikarsinoomaan.
Suun levyepiteesikarsinoomat jaotellaan histopatologisesti hyvin erilaistuneisiin (gradus I), kohtalaisesti erilaistuneisiin (gradus II) ja huonosti erilaistuneisiin (gradus III ja IV) syöpiin. Mitä paremmin kasvaimen solut ovat erilaistuneet, sitä enemmän ne muistuttavat normaalia kudosta. Gradus I kasvaimissa epiteelin rakenteessa nähdään normaalin kypsymisen piirteitä ja keratiinihelmien muodostusta. Gradus II
histologisessa kuvassa kudoksen alkuperä muistuttaa epiteeliä, mutta keratiinihelmien muodostus on vähentynyt. Gradus III ja IV tuumoreissa kudos ei enää muistuta epiteeliä ja keratiinihelmien muodostus puuttuu. Yleisesti hyvin erilaistuneet kasvaimet käyttäytyvät huonosti erilaistuneita rauhallisemmin ja näiden kohdalla myös ennuste on parempi.
2.52 Kuvantamistutkimukset
Suusyövän laajuus ja levinneisyys arvioidaan suun ja kaulan alueella tavallisesti magneettikuvalla (MK) tai tietokonetomografialla (TT) (35). Kuvista on arvioitavissa kasvaimen koko ja sijainti sekä invaasiosyvyys. Lisäksi arvioidaan paikallinen levinneisyys ja kaulan imusolmukestatus. Kaulan alueen ultraäänitutkimuksella ja siihen yhdistettävällä ohutneulabiopsialla voidaan tietyissä tilanteissa parantaa diagnostista tarkkuutta (36). Positroniemissiografia mittaa kudosten sokeriaineenvaihduntaa ja näyttää kaulan imusolmukemetastasoinnin keskimäärin paremmin kuin MK tai TT pään ja kaulan alueen syöpäpotilailla (37). Kaulassa, jossa ei kliinisesti palpoidu metastaaseja, PET ei kuitenkaan tuo diagnostiikkaan lisäarvoa (38). Millään preoperatiivisella kuvantamisella ei pystytä luotettavasti toteamaan pieniä muutaman millimetrin kokoisia kaulan etäpesäkkeitä.
Vartijaimusolmuketutkimus voi olla hyödyllinen varhaisessa suusyövässä (T1-T2), jonka ei tiedetä levinneen imusolmuketasolle. Kasvaimen ympäristöön ruiskutetaan radioaktiivista merkkiainetta ja radioaktiivisuuden perusteella määritetään imusolmukkeet, joihin imuneste kasvaimesta virtaa. Kyseiset imusolmukkeet poistetaan ja tutkitaan histologisesti.
Suusyövän levinneisyyden arviossa käytetään pään ja kaulan alueen syöpien TNM-luokistusta.
Lähde Käypähoito, suusyöpä
2.6 Hoito ja seuranta
Varhaisvaiheessa todettu paikallinen ja pinnallinen syöpä eroaa huomattavasti hoidoltaan ja ennusteeltaan verrattaessa pitkälle edenneeseen ja levinneeseen tautiin. Suusyövän tärkein hoitomuoto on leikkaus, jossa sairas kudos poistetaan riittävällä tervekudosmarginaalilla. Tarvittaessa kirurgiseen hoitoon yhdistetään solunsalpaajalääkehoito ja sädehoito. Solunsalpaajien ja sädehoidon yhteiskäyttö on parantanut sädehoidon tuloksia pään ja kaulan alueen syövissä, mutta se on myös lisännyt erityisesti akuutteja haittavaikutuksia (39). Kun leikkaukseen yhdistetään sädehoito, pyritään lyhyeen kokonaishoitoaikaan tehon parantamiseksi.
2.61 Leikkaushoito
Pienet suusyövät (T1) on usein hoidettavissa pelkällä paikallisella leikkauksella, näissä tapauksissa voidaan myös suorittaa vartijaimusolmuketutkimus. Jos etäpesäkkeiden riski arvioidaan suureksi, tehdään myös elektiivinen kauladissektio (40). Jos syöpä on jo lähettänyt etäpesäkkeitä kaulalle, tehdään paikallisen resektion lisäksi kaulan imusolmukkeiden poisto (41).
Paikallisesti laajoissa kasvaimissa ja kaulalle levinneissä syövissä hoitoon liitetään sädehoito. Paikallisissa ja pienissä resektioissa esimerkiksi kielessä kudospuutos voidaan jättää avoimeksi, jolloin haava paranee raakapinnan kautta. Leikkaushaava voidaan myös sulkea suoraan tai korjata paikallista kielekettä käyttäen. Laajoissa leikkauksissa puutosalue pyritään korvaamaan vapaalla mikrovaskulaarisella kudossiirteellä. Tavoitteena rekonstruktiossa on päästä mahdollisimman hyvään toiminnalliseen lopputulokseen (42). Jos syöpäleikkauksessa poistetaan vain pehmytkudosta, korvataan se yleensä pehmytkudossiirteellä. Ala- ja yläleuan rekonstruktiossa kudospuutos pyritään yleensä korvaamaan mikrovaskulaarisella luusiirteellä (43). Kudoksia voidaan myös korvata proteettisesti keinomateriaalilla.
Suusyöpäleikkaukset ja rekonstruktiot ovat laajoja toimenpiteitä ja potilaalle raskaita,
suuriakin leikkauksia tehdään joskus myös palliatiivisissa tilanteissa. Laajassa syöpäleikkauksessa rekonstruktiolla on merkittävä vaikutus toiminnalliseen ja esteettiseen lopputulokseen ja potilaan elämänlaatuun (45).
2.62 Liitännäishoidot
Sädehoito annetaan yleensä postoperatiivisesti, kun syövän uusimisriski arvioidaan suureksi. Riippuen kasvaimen sijainnista ja taudin levinneisyydestä, hoito kohdistetaan joko pelkästään tuumorin leikkausalueelle tai myös imusolmukealueelle, samalla sädehoidetaan myös kaula. Primaarikasvaimen leikkausalueen sädeannokset ovat yleensä 60-70 Gy. Hoitoa annetaan yleensä päivittäin 5 kertaa viikossa 6-7 viikon ajan. Suuren uusimisriskin imusolmukealueille annettu sädeannos on samaa luokkaa. Elektiivisten imusolmukealueiden sädeannos on pienempi, noin 50 Gy. Usein käytetään intensiteettimuokattua sädehoitoa (IMRT), jolla sädeannos voidaan kohdentaa tarkemmin ja vältetään viereisten kudosten, kuten sylkirauhasten, nielulihasten ja kurkunpään sekä leukaluun suuret sädeannokset. Näin sädehoidon aiheuttamat elämänlaatua heikentävät kudosvauriot pyritään minimoimaan (46). Sytostaattien yhdistäminen sädehoitoon parantaa eloonjäämisennustetta pään ja kaulan alueen syövissä (47). Hyöty vaikuttaa olevan suurin, jos syöpä ulottuu leikkausmarginaaliin tai on todettu imusolmukemetastaasien kasvua kapselin läpi (48). Sytostaatit lisäävät sädehoidon toksisuutta, tästä syystä sitä ei suositella huonokuntoisille tai hyvin iäkkäille potilaille.
2.63 Purennan kuntoutus
Suusyöpäpotilaan purentaelimistön kuntoutus syöpäleikkauksen jälkeen on tärkeää syömisen, nielemisen ja puhumisen kannalta. Hoito suunnitellaan moniammatillisesti eri erikoisalojen yhteistyönä ja aloitetaan jo ennen varsinaista syöpäleikkausta hoitamalla tulehdukset leukojen alueelta pois. Myös korvaava proteettinen ratkaisu suunnitellaan mahdollisimman pitkälle, jotta rekonstruktiolla voidaan luoda mahdollisimman hyvät edellytykset purentaelimistön toiminnalle. Proteettinen kuntoutus aloitetaan yleensä 6-12 kk syöpähoidon päättymisestä ja se toteutetaan
erikoissairaanhoidon yksiköissä, samoin myös mahdolliset myöhemmät kirurgiset toimenpiteet sädehoidetuissa leuoissa. Sädehoito ei ole este implanttihoidolle, mutta hoidon ennuste on sädehoidetussa leuassa heikompi kuin terveessä luussa (49).
2.64 Seuranta
Suusyöpäpotilaita seurataan hoitoyksikössä yleensä 5 vuoden ajan, tavoitteena syövän uusiutumisen tai uuden syövän mahdollisimman varhainen toteaminen.
Samalla arvioidaan hoidon ja kuntoutuksen edistymistä (50). Suomessa noudatetaan kansallista pään ja kaulan alueen onkologiatyöryhmän seurantasuositusta, jossa kontrollit ohjelmoidaan kahden ensimmäisen vuoden ajan 3-4 kk välein ja kolmen seuraavan vuoden ajan 4-6 kk välein. Tämän jälkeen seuranta siirtyy perusterveydenhuollon puolelle.
Noin 30-43% tapauksista suusyöpä uusiutuu tai kehittyy toinen syöpä (51).
Residivoinneista 80-90% ilmenee hoitoa seuranneiden ensimmäisten 3 vuoden aikana (52). Sairastetun suusyövän jälkeen uusista syövistä 15% ilmaantuu suun alueelle ja 60% hengitysteiden tai ruuansulatuskanavan yläosaan (53).
Suusyöpäpotilailla on 20-40% suurempi vaara saada toinen syöpä kuin terveellä väestöllä (54).
Kontrolleissa kliinisen tutkimuksen tukena voidaan tapauskohtaisesti käyttää kuvantamista osoittamaan kasvaimen uusiutuminen (55). Hyvän pehmytkudoskontrastin ansiosta MK on TT-kuvaa parempi erottamaan kasvainkudos epäspesifisten muutosten joukosta. Myös PET-kuvaus voi olla tietyissä tilanteissa hyödyllinen, sen käyttöä kuitenkin rajoittaa väärät positiiviset löydökset 3-4 kk ajan hoitojen jälkeen (55).
Suusyövän sairastanut henkilö on lopun elämäänsä riskipotilas ja hänen tulisi käydä hammaslääkärin tarkastuksessa kerran vuodessa. Suusyövän uusimiseen tai uuden
limakalvoalue tai palpoitava kiinteä resistenssi, hampaiden lisääntynyt liikkuvuus, puutos tai muutos sensoriikassa, äänen käheys, pitkittynyt yskä, nielemis- ja puhumisvaikeus, patti kaulalla ja painon lasku. Ellei oireelle löydy hyvänlaatuista selittävää syytä, potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin. Tärkeää on myös potilaan oma seuranta ja suun terveydestä yleisesti huolehtiminen.
3. Aineisto ja menetelmät
Tutkittava aineisto sisälsi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Pää- ja kaulakeskuksessa vuosina 2015‒2020 hoidettujen 529 suusyöpäpotilaan pseudoanonymisoidut taustatiedot. Tutkimukseen otettiin potilaat, joilla ei ollut aiemmin ollut suusyöpää. Tieto oli koottuna exceltaulukkoon ja se sisälsi potilaan syntymäajan, iän, sukupuolen, diagnoosikoodin (ICD-10), kasvaimen TNM-luokituksen, alkoholitaustan, tupakkataustan, perussairaudet, tiedon muusta syövästä, eritellyn oirekuvan sekä vapaan kentän lisätiedoille. Tutkimusaineisto perustuu potilasaineistoon, johon on saatu HUS Pää- ja kaulakeskuksen tutkimuslupa (2018).
Alkoholitaustasta kartoitettiin käyttääkö potilas alkoholia, käyttäjän viikoittaiset annokset sekä mahdollinen suurkulutuksen täyttyminen (Käypä hoito: miehillä 23 ja naisilla 12 annosta viikossa). Tupakkataustan osalta eriteltiin polttaako potilas tai onko hän aiemmin polttanut, päivittäinen savukemäärä sekä kertyneet askivuodet.
Oirekuvasta kartoitettiin onko potilaalla ollut seuraavia oireita: uusi limakalvomuutos, haava, patti/tuumori, kipuja, puutuneisuutta/tuntohäiriöitä, proteesien pysymättömyyttä, halitoosia, makuaistin muutoksia, kuiva suu, hampaiden heilumista, patti kaulalla tai tahatonta laihtumista. Lisäksi muut oireet kirjattiin vapaaseen kenttään.
Dataa havainnollistettiin kaavioin ja analysoitiin pienemmissä osissa keskittyen erityisesti tupakka- ja alkoholitaustan vaikutukseen oireisiin, tuumorin kokoon ja taudin levinneisyyteen. Tutkimuksen päätavoite oli arvioida miten suusyövän taudinkuva eroaa alkoholia ja tupakkaa käyttävien ja käyttämättömien potilaiden välillä.
4. Tulokset
Aineistossamme 529 suusyöpäpotilaan keski-ikä oli 63 vuotta. Potilaista miehiä oli 58% ja naisia 42%. Diagnoosijakaumassa yleisin maligniteetti oli kielisyöpä (C02), joita oli 51% potilaista. Ikenen alueen syöpiä (C03) oli 20%, suunpohjan syöpiä (C04) 16%. Kovan ja pehmeän suulaen syöpiä (C05) oli 5%. Loput tapaukset 8%
olivat posken, kääntöpoimun, retromolaarialueen ja muiden osien syöpiä (C06).
Tuumorin koko puolestaan jakautui Tis (karsinooma in situ) 2%, T1 38%, T2 25%, T3 13%, T4 22%. Aineiston suusyöpätapauksista 71% ei ollut levinnyt kaulan imusolmukkeisiin eli kyseessä oli N0-tauti. Aineiston potilailla kaulalle levinnyttä N1-tautia oli 11%, N2-tautia 12% ja N3-tautia 7%. Kaukometastasoinut tauti todettiin vain yhdessä prosentissa tapauksista. Suusyövän lisäksi jokin muu syöpä oli todettu 18%:lla potilaista.
Potilaista 71% käytti alkoholia, käyttäjistä 27% oli suurkuluttajia. Potilaista 48%
tupakoi, 18% oli joskus tupakoinut ja 34% ei ollut koskaan tupakoinut. Sekä alkoholia että tupakkaa käyttävistä suusyöpäpotilaista 71% oli miehiä. Tupakoivista potilaista 69% oli miehiä ja alkoholia käyttävistä potilaista 68%. Vastaavasti alkoholia käyttämättömistä ja tupakoimattomista suusyöpätapauksista 73% oli naisia. Erikseen tupakoimattomista potilaista naisia oli 62% ja alkoholia käyttämättömistä potilaista 65%.
Oirekuvassa lähes kaikilla, 99% potilaista, oli uusi limakalvomuutos. Näistä potilaista 37%:lla oli haava ja 50%:lla patti tai kasvain suun limakalvoilla. Potilaista 57% koki jonkinasteista kipua oireenaan. Harvinaisemmista oireista tuntohäiriöitä tai puutuneisuutta oli 2%:lla potilaista. Hammasproteesin pysyvyydessä oli ongelmia 4%:lla potilaista ja hampaiden heilumista todettiin 3%:lla potilaista. Laihtumista ilmeni 4%:lla potilaista. Patti kaulalla oli 2%:lla potilaista ja syömisessä oli ongelmia 2%:lla potilaista.
5. Pohdinta
Tutkimus osaltaan vahvistaa aikaisempaa käsitystä suusyövästä, sen riskitekijöistä ja oirekuvasta. Suusyöpä on pääasiassa yli 60-vuotiaiden tauti, aineistossamme potilaiden keski-ikä oli 63 vuotta ja taudin esiintymishuippu 68 vuotta. Alle 40 vuotiailla suusyöpä on harvinainen ja näissä tapauksissa perinnöllisen alttiuden merkitys on korostunut. Potilaista 58% oli miehiä, tämä löydös vastaa aiempaa kuvaa suusyöpäpotilaiden sukupuolijakaumasta.
Valtaosa tautitapauksista selittyy jo hyvin tunnetuilla suusyövän riskitekijöillä, alkoholilla ja tupakalla. Nämä kaksi tärkeintä riskitekijää saavat myös taudin puhkeamaan varhaisemmalla iällä. Tupakoiva potilas oli keskimäärin 62 vuotias, tupakoimaton 66 vuotias. Alkoholia käyttävillä tauti todettiin keskimäärin 61 vuotiaana, kun taas alkoholia käyttämättömillä 68 vuotiaana. Potilailla jotka tupakoivat ja joivat alkoholia tauti todettiin keskimäärin 61 vuotiaana. Jos kumpaakaan päihdetaustaa ei ollut, potilaiden keskimääräinen ikä suusyövän toteamishetkellä oli 69 vuotta. Myös sukupuolten välistä eroa suusyövän riskitekijöiden suhteen havaittiin. Alkoholia käyttämättömistä ja tupakoimattomista suusyöpätapauksista 73% oli naisia. Erikseen tupakoimattomista potilaista naisia oli 62% ja alkoholia käyttämättömistä potilaista 65%. Naisille kehittyy siis useammin tupakasta ja alkoholista riippumaton tauti. Tulokset tukevat aiempaa käsitystä miesten ja naisten suusyövän riskitekijöiden eroista. Tämän ilmiön taustalla ovat mahdollisesti naisilla yleisemmät limakalvoja affisioivat ja suusyöpäriskiä lisäävät sairaudet kuten suun punajäkälä. Myös HPV-infektion roolia ilmiön taustalla on tutkittu, tulokset ovat kuitenkin vielä ristiriitaisia ja aihe vaatii lisätutkimusta.
Aineiston potilailla tuumorin koot eivät merkittävästi poikenneet alkoholia käyttävien ja/tai tupakkaa polttavien ja niitä käyttämättömien välillä. Levinneisyyden puolesta eroja sen sijaan havaittiin. Potilailla, jotka eivät tupakoineet ja juoneet alkoholia oli 74%:ssa tapauksista N0-tauti, eli kasvain ei ollut levinnyt kaulan imusolmukkeisiin.
Molempia päihteitä käyttävillä N0-tauti todettiin puolestaan vain 65%:lla. Pelkästään alkoholitaustaa arvioitaessa alkoholia käyttävillä potilailla N0-tauti todettiin 69%:lla ja alkoholia käyttämättömillä potilailla puolestaan 74%:lla. Tupakan osalta polttavilla
potilailla N0-tautia oli 67% ja polttamattomilla 77%. Varsinkin tupakoivilla potilailla suusyöpä on taudin toteamishetkellä merkittävästi useammin levinnyt kaulan imusolmukkeisiin. N0-tauti on ennusteeltaan selvästi kaulalle levinnyttä tautia parempi, joten löydös tukee aiempaa käsitystä tupakoinnista riippuvan suusyövän huonommasta ennusteesta.
Suusyövän yleisin oire tutkimusten mukaan on uusi suun limakalvomuutos. Myös tutkitun aineiston potilaista 99% ilmoitti oireenaan uuden limakalvomuutoksen.
Näistä potilaista 37%:lla oli limakalvohaava ja 50%:lla patti tai kasvain suun limakalvoilla. Potilaista 57% ilmoitti kokevansa kipua suun ja leukojen alueella tautiin liittyen. Harvinaisempiin oireisiin kuului tuntohäiriöt tai puutuneisuus suun ja kasvojen alueella. Myös kasvaimen aiheuttamaa hampaiden heilumista ja ongelmaa proteesien pysyvyydessä todettiin pienellä osalla potilaista. Lisäksi harvoilla potilailla todettiin maligniteetteihin yleisesti liittyvää laihtumista, metastaaseihin liittyvä patti kaulalla tai kasvaimesta aiheutuvaa ongelmaa syömisessä. Oireet ovat hyvin linjassa aiemman käsityksen kanssa, että suusyöpä on lähes aina mahdollista todeta suun limakalvoilta kliinisesti ja diagnosoida koepalan avulla. Varsinkin riskiryhmien kohdalla suun limakalvot tulee tutkia huolellisesti aina hammaslääkärikäyntien yhteydessä ja uudet limakalvomuutokset kevyellä kynnyksellä biopsoida. Erityisesti runsaasti päihteitä käyttävä väestönosa, jonka kyky ja halu huolehtia terveydestä on puutteellinen, tulisi saada säännöllisten tarkastusten piiriin. Näin parannettaisiin suusyövän varhaista diagnostiikkaa ja tauti ehdittäisiin hoitaa useammin pinnallisena ja paikallisena, jolloin myös ennuste on selvästi parempi.
6. Kuvaajat
Kuva 1.Potilaiden ikäjakauma
Kuva 2.Potilaiden sukupuolijakauma
Kuva 3.Potilaiden diagnoosijakauma
Kuva 4.Potilaiden tuumorien kokojakauma
Kuva 5.Potilaiden imusolmukelevinneisyys
Kuva 6.Potilaiden alkoholinkäyttö
Kuva 7.Alkoholin suurkulutuksen osuus alkoholia käyttävistä
Kuva 8.Tupakointi
Alkoholi + Tupakka + (n)
Alkoholi - Tupakka - (n)
Alkoholi + Tupakka + (%)
Alkoholi - Tupakka - (%)
Yhteensä 305 111
Ikä (KA) 61 69
Sukupuoli
Mies 71 % 27%
Nainen 29 % 73 %
Tuumorin koko
T1-2 194 67 74 % 26 %
T3-4 105 42 71 % 29 %
Kaulametasta asit
N0 197 82 71 % 29 %
N1-3 102 27 79 % 21 %
Haava 112 39 74 % 26 %
Patti/Tuumori 170 50 77 % 23 %
Taulukko 1. Alkoholia ja tupakkaa käyttävien potilaiden vertailu alkoholia ja tupakkaa käyttämättömiin potilaisiin
Alkoholi + (n) Alkoholi - (n) Alkoholi + (%) Alkoholi - (%)
Yhteensä 374 155
Ikä (KA) 61 68
Sukupuoli
Mies 68 % 35 %
Nainen 32 % 65 %
Tuumorin koko
T1-2 240 94 72 % 28 %
T3-4 128 58 69 % 31 %
Kaulametasta asit
N0 258 115 69 % 31 %
N1-3 116 40 74 % 26 %
Haava 139 56 71 % 29 %
Patti/Tuumori 193 71 73 % 27 %
Taulukko 2. Alkoholia käyttävien potilaiden vertailu alkoholia käyttämättömiin potilaisiin.
Tupakka + (n) Tupakka - (n) Tupakka + (%) Tupakka - (%)
Yhteensä 349 180
Ikä (KA) 62 66
Sukupuoli
Mies 69 % 38%
Nainen 31 % 62%
Tuumorin koko
T1-2 221 113 66 % 34 %
T3-4 121 65 65 % 35 %
Kaulametasta asit
N0 234 139 63 % 37 %
N1-3 115 41 74 % 26 %
Haava 129 66 66 % 34 %
Patti/Tuumori 191 73 72 % 28 %
Taulukko 3.Tupakoivien potilaiden vertailu tupakoimattomiin potilaisiin.
7. Viitteet
1. Goodarz Danaei, Stephen Vander Hoorn, ym. Causes of cancer in the world:
comparative risk assessment of nine behavioural and environmental risk factors.
Lancet, 2005 Nov 19;366(9499):1784-93
2. Suomen Syöpärekisteri. https://syoparekisteri.fi/
3. R A Weinberg, ym. Oncogenes and tumorsuppressor genes. CA Cancer J Clin.
1994 May-Jun;44(3):160-70
4. Kenneth W. Kinzler & Bert Vogelstein ym. Gatekeepers and caretakers. Nature 386, 761-763 (1997)
5. Brad W Neville 1, Terry A Day. Oral cancer and precancerous lesions. CA Cancer J Clin. 2002 Jul-Aug;52(4):195-215
6. World Health Organization, International Agency of Research on Cancer, Clobal cancer observatory
7. Warnakulasuriya S. Global epidemiology of oral and oropharyngeal cancer. Oral Oncol. 2009;45:309–316
8. Mroueh R, Haapaniemi A, Grénman R ym. Improved outcomes with oral tongue squamous cell carcinoma in Finland. Head Neck 2017;39:1306-1312
9. Tobacco Smoke and Involuntary Smoking, IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans Volume 83
10. Sadri G, Mahjub H. Tobacco smoking and oral cancer: a meta-analysis. J Res Health Sci 2007;7:18-23
11. Betel-quid and Areca-nut Chewing and Some Areca-nut-derived Nitrosamines, IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans Volume 85 12. Prabha Balaram, Hema Sridhar et al. Oral cancer in southern India: the influence of smoking, drinking, paan-chewing and oral hygiene. Int J Cancer, 2002 Mar
13. Znaor A., Brennan P et al. Independent and combined effects of tobacco smoking, chewing and alcohol drinking on the risk of oral, pharyngeal and esophageal cancers in Indian men. Int J Cancer, 2003 Jul 10;105(5):681-6
14. Robert Baan, Kurt Straif, ym. Carcinogenicity of alcoholic beverages. WHO International Agency for Research on Cancer Monograph Working Group
15. C.U. Hübbers, B. Akgül, ym. HPV and cancer of the oral cavity. Virulence, 6 (3) (2015), pp. 244-248
16. Maier H, Zoller J, Herrmann A, ym. Dental status and oral hygiene in patients with head and neck cancer. Otolaryngol Head Neck Surg. 1993;108(6):655–661.
17. La Vecchia C, Tavani A, Franceschi S, ym. Epidemiology and prevention of oral cancer. Oral Oncol. 1997;33(5):302–312.
18. Tavani A, Gallus S, La Vecchia C, ym. Diet and risk of oral and pharyngeal cancer. An Italian case-control study. European journal of cancer prevention : the official journal of the European Cancer Prevention Organisation.
2001;10(2):191–195.
19. De Stefani E, Boffetta P, Ronco AL, ym. Processed meat consumption and risk of cancer: a multisite case-control study in Uruguay. British journal of cancer.
2012;107(9):1584–1588.
20. Lishner M, Patterson B, Kandel R, ym. Cutaneous and mucosal neoplasms in bone marrow transplant recipients. Cancer. 1990;65(3):473–476.
21. Ficarra G, Eversole LE. HIV-related tumors of the oral cavity. Critical reviews in oral biology and medicine : an official publication of the American Association of Oral Biologists. 1994;5(2):159–185.
22. Winn D, Lee Y C, Hashibe M, Boffetta P. The INHANCE consortium: toward a better understanding of the causes and mechanisms of head and neck cancer. Oral Dis 2015; 21: 685-693.
23. Reshma Venugopal, Radhika Manoj Bavle, ym. Familial Cancers of Head and Neck Region. J Clin Diagn Res. 2017 Jun;11(6):ZE01-ZE06.
24. Singhvi HR, Malik A, Chaturvedi P. The Role of Chronic Mucosal Trauma in Oral Cancer: A Review of Literature. Indian J Med Paediatr Oncol 2017;38:44-50
25. Sanjaya PR, Gokul S, Gururaj Patil B ym. Candida in oral pre-cancer and oral cancer. Med Hypotheses 2011;77:1125-8 PubMed
26. Aghbari SMH, Abushouk AI, Attia A ym. Malignant transformation of oral lichen planus and oral lichenoid lesions: A meta-analysis of 20095 patient data. Oral Oncol 2017;68:92-102
27. El-Naggar AK, Chan J, Takata T ym. WHO classification of tumours. Pathology and genetics of head and neck tumours. 4th ed IARC Press, Lyon 2017
28. Ganesh D, Sreenivasan P, Öhman J ym. Potentially Malignant Oral Disorders and Cancer Transformation. Anticancer Res 2018;38:3223-3229
29. Warnakulasuriya S, Ariyawardana A, ym. Malignant transformation of oral leukoplakia: a systematic review of observational studies. J Oral Pathol Med 2016;45:155-66
30 Ding Z, Xiao T, Huang J ym. Elective Neck Dissection Versus Observation in Squamous Cell Carcinoma of Oral Cavity With Clinically N0 Neck: A Systematic Review and Meta-Analysis of Prospective Studies. J Oral Maxillofac Surg 2019;77:184-194
31. Kantola S, Jokinen K, Hyrynkangas K ym. Detection of tongue cancer in primary care. Br J Gen Pract 2001;51:106-11
32. Rogers SN, Vedpathak SV, Lowe D. Reasons for delayed presentation in oral and oropharyngeal cancer: the patients perspective. Br J Oral Maxillofac Surg 2011;49:349-53
33. Sloan P, Gale B, Hunter K ym. Malignant surface epithelial tumours. Kirjassa:
WHO classification of head and neck tumours. Editors. El-Naggar A, ym. Lyon 2017;4.th edition IARC:s. 109-111
34. Stöckli SJ, Zimmermann R. [Value of panendoscopy in assessment of mouth cavity, pharyngeal and laryngeal cancers]. Schweiz Med Wochenschr Suppl 2000;116:15S-17S
35. Blatt S, Ziebart T, Krüger M ym. Diagnosing oral squamous cell carcinoma: How much imaging do we really need? A review of the current literature. J Craniomaxillofac Surg 2016;44:538-49
36. Norling R, Buron BM, Therkildsen MH ym. Staging of cervical lymph nodes in oral squamous cell carcinoma: adding ultrasound in clinically lymph node negative patients may improve diagnostic work-up. PLoS One 2014;9:e90360
37. Sun R, Tang X, Yang Y ym. (18)FDG-PET/CT for the detection of regional nodal metastasis in patients with head and neck cancer: a meta-analysis. Oral Oncol 2015;51:314-20
38. Liao LJ, Lo WC, Hsu WL ym. Detection of cervical lymph node metastasis in head and neck cancer patients with clinically N0 neck-a meta-analysis comparing different imaging modalities. BMC Cancer 2012;12:236
39. Furness S, Worthington HV, Bryan G ym. Interventions for the management of dry mouth: topical therapies. Cochrane Database Syst Rev 2011;4:CD008934
40. Mehanna H, Wong WL, McConkey CC ym. PET-CT Surveillance versus Neck Dissection in Advanced Head and Neck Cancer. N Engl J Med 2016;374:1444-54 41. Genden EM, Ferlito A, Silver CE ym. Contemporary management of cancer of the oral cavity. Eur Arch Otorhinolaryngol 2010;267:1001-17
42. Mücke T, Wolff KD, Wagenpfeil S ym. Immediate microsurgical reconstruction after tumor ablation predicts survival among patients with head and neck carcinoma.
Ann Surg Oncol 2010;17:287-95
43. Urken ML, Buchbinder D, Costantino PD ym. Oromandibular reconstruction using microvascular composite flaps: report of 210 cases. Arch Otolaryngol Head Neck Surg 1998;124:46-55
44. Mäkitie A, Keski-Säntti H, Saarilahti K ym. Suusyövän hoitotulokset - mitä on opittu? Duodecim 2011;127:1986-91
45. Karvonen-Gutierrez CA, Ronis DL, Fowler KE ym. Quality of life scores predict survival among patients with head and neck cancer. J Clin Oncol 2008;26:2754-60 46. Hawkins PG, Lee JY, Mao Y ym. Sparing all salivary glands with IMRT for head and neck cancer: Longitudinal study of patient-reported xerostomia and head-and-neck quality of life. Radiother Oncol 2018;126:68-74
47. Pignon JP, le Maître A, Maillard E ym. Meta-analysis of chemotherapy in head and neck cancer (MACH-NC): an update on 93 randomised trials and 17,346 patients. Radiother Oncol 2009;92:4-14
48. Osborn VW, Givi B, Rineer J ym. Patterns of care and outcomes of adjuvant therapy for high-risk head and neck cancer after surgery. Head Neck 2018;40:1254-1262
49. Korfage A, Raghoebar GM, Slater JJ ym. Overdentures on primary mandibular implants in patients with oral cancer: a follow-up study over 14 years. Br J Oral Maxillofac Surg 2014;52:798-805
50. Pagh A, Vedtofte T, Lynggaard CD ym. The value of routine follow-up after treatment for head and neck cancer. A national survey from DAHANCA. Acta Oncol 2013;52:277-84
51. Peisker A, Raschke GF, Guentsch A ym. Evaluation of a post-treatment follow-up program in patients with oral squamous cell carcinoma. Clin Oral Investig 2017;21:135-141
52. Sasaki M, Aoki T, Karakida K ym. Postoperative follow-up strategy in patients with oral squamous cell carcinoma. J Oral Maxillofac Surg 2011;69:e105-11
53. Macfarlane GJ, McCredie M, Pompe-Kirn V ym. Second cancers occurring after cancers of the mouth and pharynx: data from three population-based registries in Australia, Scotland and Slovenia. Eur J Cancer B Oral Oncol 1995;31B:315-8
54. Söderholm AL, Pukkala E, Lindqvist C ym. Risk of new primary cancer in patients with oropharyngeal cancer. Br J Cancer 1994;69:784-7
55. Blatt S, Ziebart T, Krüger M ym. Diagnosing oral squamous cell carcinoma: How much imaging do we really need? A review of the current literature. J Craniomaxillofac Surg 2016;44:538-49
