Maantieteilijänä semiootikkojen seurassa näkymä

(1)

TERRA 103:4

l99l

^Uutisia^jatiedonantoja

-

^Nyheter^ochmeddelanden 323

Maantieteilijänä semiootikkojen

^seurassa

ISI:n (International Semiotics Institute) kesäkoulu audiovisuaalisesta viestinnästä todellisuutena

ja

todellisuuden kuvana

Imatra

15.-17.

7.

l99l

Semiotiikka on merkkejä, merkkijärjestelmiä ja niiden tuottamista sekä käyttöä tarkasteleva tie- de, jonka juuret _ovatantiikin filosofiassa. Kan- sainvälisenä tutkimussuuntauksena semiotiikka on yleistynyt 1960-luvulta alkaen. Paitsi merk- kejä ja signaalijärjestelmiä, semiotiikka tutkii Ta- rastin vuonna 1990 julkaistun >>Johdatusta se- miotiikkaan>> -teoksen mukaan myös merkkien vaikutusta ihmisen tajuntaan, sitä miten ihminen ajattelee merkeillä.

Imatralla järjestettiin Kansainvälisen Semiotii- kan Instituutin ^(ISI)toimesta elokuvan kesäkou- lu 15.-17. 7.1991, ^jossaoli tarkoituksena poh- tia niitä tapoja, joilla audiovisuaalinen kulttuuri muodostaa kuvaa todellisuudesta. Tilaisuuden puheenjohtajana toiminut FL Henry Bacon Hel- singin yliopistosta korosti audiovisuaalisen vies- tinnän vaikutusta ihmisten maailmankuvan muo- toutumiseen: usein viestinnän eri välineet (esim.

televisio, radio, elokuvat) ympäröivät meitä niin kokonaisvaltaisesti, että alamme pitaa niiden tuottamaa kuvaa maailmasta todellisuutena.

Narratiivit, erilaiset kertomukset, ovat hallitse- vassa asemassa todellisuuden hahmottamisessa ja

ne toimivat valittajina todellisuuden ja fantasian välillä. Bacon pohti myös dokumentin

ja

_fikti- on roolia suhteessa todellisuuteen: hânen mukaansa fiktio ^(esim.fiktiivinen elokuva) on aina jossain mielessä kuva todellisuudesta

ja

_doku-

mentti on muutakin kuin todellisuuden kuva: ihminen ei pysty välittämään todellisuutta sellaise- naan eteenpäin, vaan hän automaattisesti muok- kaa todellisuuden kuvaa oman tulkintansa mukaan.

Filosofian tohtori Veijo Hietala Turun yliopistosta käsitteli esitelmässâän psykosemiotiikan teoriaa ja nykynäkymiä. Psykosemiotiikka ottaa huomioon ihmisen psyyken ja sita koskevat teo- riat tehdessään tulkintoja esim. taiteesta. Hieta- lan mukaan tärkeimpiä psykosemiotiikkaan vai- kuttaneita tutkijoita ovat olleet psykoanalyytik- ko Jacques Lacan sekä l98Oluvulta lähtien Bah- tin ja Voloshinov. Lacan korosti tiedostamatto- man alitajunnan merkitystä merkkien tulkinnalle: usein merkin tiedostettu tulkinta on varsin kaukana ihmisen mielessä olevasta perimmäisestä tulkinnasta. Bahtinin ja muiden viime vuosien se-

miootikkojen mukaan merkkien vastaanoton

konteksti on ratkaiseva: mm. kokijan sukupuo-

li,

psykohistoria

ja

kansallisuus luovat taustaa syntyvälle tulkinnalle. Esimerkiksi elokuvaa ei koskaan voida kokea >alkuperäisessä>> muodos- saan, mutta toisaalta ei voida myöskään tuottaa siihen mitä merkitystä tahansa: katsomiskonteks-

ti

ja tietyt psyyken lainalaisuudet asettavat tul- kinnoille omat rajansa.

Martti Lahti (HuK, Turun yliopisto) selvitteli ruumiin

ja

_maailmanhahmottamista analysoi- malla ns. muskelimieselokuvia (lähinnåi Sylves- ter Stallonen ja Arnold Schwarzeneggerin eloku- via). Lahti pohti etenkin miehen ruumiista luo- tuja kuvia eri tyyppisissä elokuvissa. Yhteiskun- nassamme maskuliininen

kulttuuri

määrittää Lahden mukaan usein sekä naisen että miehen identiteetin. Elokuvat korostavat tätä sukupuo- liroolien eroa: miehen ruumis kuvataan tavalli-

sesti aktiivisena toimijana, kun taas naisen ruumis eroottisten katseiden kohteena. Lahden mukaan elokuvakerronnassa kameran katse on usein sama kuin miehen katse.

Filosofian tohtori Veikko Rantala Helsingin yliopistosta puhui elokuvakerronnan semiotiikas- ta. Hänen mukaansa elokuvateoreetikkojen on- gelmana on ollut seuraavien kahden seikan yh- distäminen: sen, että fiktiivinen elokuva jossain mielessä on annetun (menneen) todellisuuden tal- tiointia, ja sen ettâ se on toisaalta kuitenkin fiktio. Esityksessään Rantala keskittyi tarkastele- maan lähinnä kahden teoreetikon (Noel Carroll ja J. F. Perkins) näkemysten välisiä eroja ja korosti itse sekä elokuvateoreettisessa että semioot- tisessa keskustelussa tulkintojen merkitystä: ei ole olemassa yhtä ainoaa yksiselitteistä tulkintaa ^pu-

huttaessa elokuvasta, vaan erilaiset kontekstit ja

taustaoletukset vaikuttavat tehtävään tulkintaan.

Annetussa kulttuurissa on Rantalan mukaan kuitenkin tiettyjä yleisiâ konventioita, jotka vähen- tävät subjektiivisuuden osuutta.

Hannu Salmi (FL, Turun yliopisto) tarkasteli esityksessään elokuvan yhteiskunnallisia merki- tyksiä ja katsomiskontekstia. Salmi korosti tulkinnan merkitystä taideteoksen olemuksessa: samalla tavalla kuin Mozartin pianokonsertto sä- vellyksenä ei ole pelkästään sen paperille kirjoi- tettu partituuri vaan myös sen soitettu versio, ei myöskään elokuva ole tietty filmikelojen pino

Tani, Sirpa (1991). Maantieteilijänä semiootikkojen seurassa. Terra 103:4, 323–325.

(2)

324

Uutisia ja tiedonantoja

-

^Nyheteroch meddelanden

vaan myös noiden filmien esitys, projektio. Tai-

deteos koostuu siis sekä tekstistä että sen tulkinnasta. Tulkintaan vaikuttaa ^Salmen^mukaanit-

se teksti, joka sanelee tulkinnan perusehdot, mutta myös tulkitsija sekä tulkinnan tapahtumiskon- teksti.

Salmi puhui myös katsomisympäristön vaiku- tuksesta elokuvan tulkintaan ja kokemiseen. Elo- kuvateatterin isolla valkokankaalla nähty elokuva muuttuu kuin toiseksi elokuvaksi, kun se siir- retään televisioruutuun olohuoneen nurkkaan.

Elokuvateatterissa katsoja joutuu _seuraamaan

valkokangasta intensiivisesti alusta loppuun. Te- levision ääressä katsominen sirpaloituu lyhyisiin jaksoihin ulkopuolisten ärsykkeiden vaikutukses- ta. Salmen mukaan elokuvan tulkinnalliset erot kasvavat televisioesityksessä juuri _tästä_syystä.

Etenkin videonauhoitetun elokuvan katsominen on luonteeltaan erilaista verrattuna elokuvateat- teriesitykseen, koska video tarjoaa mahdollisuu- den manipulaatioon: katsoja

voi

hidastusten, nauhan kelaamisen

ja

pysäyttämisen avulla muuttaa nähdyn elokuvan rakennetta.

Elokuvan tulkinta voi Salmen mukaan olla ah- das tai avoin. Useimmat elokuvat ovat rakenta- neet varsin valmiin tulkintakehikon katsojalle (esim. lännenelokuvat noudattavat hyvin kiin- teästi oman lajityyppinsä rakennetta ja _{näin kat-} soja suhtautuu

jo

etukäteen elokuvaan tietyn

>tulkintamallin> avulla). Mainokset pyrkivät puolestaan välittämään katsojalleen yhden ai- noan tulkinnan

-

mainoselokuvat ovat hyvin täsmällisesti jäsenneltyjä ja niissä ei-toivotut tul- kinnat on pyritty rajaamaan kuvittelukwyn ul- kopuolelle.

Mainoselokuvan tulkintaa käsitteli myös pro- fessori Eero Tarasti Helsingin yliopistosta. Hän esitti yleisölle esimerkin erään televisomainoksen semioottisesta tulkinnasta. Analyysissaan Tarasti pyrkii vertailemaan mainoksen toimeksiantajien esittämää tavoitetekstiä TV-mainoksen ^>teks-

tiin>>. Tarastin esitys oli hyvin perusteltu ja seik- kaperäinen, mutta tilaisuudessa syntynyt vilkas keskustelu osoitti osaltaan, kuinka semiotiikas- sa (kuten muissakin tieteenaloissa) törmätään usein erimielisyyksiin tutkittavaa ilmiötä ^selitta- vistä tulkinnoista: yhtä ainoaa oikeaa analyysia tai tulkintaa ei ole, vaan tulkinta ^{on aina}riippu- vainen tulkitsijasta sekä tapahtumakontekstista.

Maantieteen kannalta kesäkoulun kiinnosta- vimpia esityksiä oli FK Erkki Huhtamon ^Dper- formance>>, jossa hän monipuolisesti johdatti kuulijansa ⁽

:

katsojansa) tietokoneiden luoman kolmiulotteisen todelisuuden pariin. Viralliseen ohjelmaan otsikoksi oli merkitty >Kuinka ei-nar- ratiivinen audiovisuaalinen ilmaisu on jäsennet-

TERRA 103:4 l99l

tävissä>>, mutta esityksessään Huhtamo ilmoitti otsikokseen >Kohtalokkaat numerot> (counting by ^numbers).Huhtamo jakoi esitelmänsä kol-

meen osaan seuraavasti: 1) Elävän kuvan kolmas vallankumous, ^jossahän tietokoneella tehdyn fil- mikoosteen, diakuvaesityksen ja oman audiovi- suaalisiin aistimuksiin erilaisten apuvälineiden avulla perustuneen >näytöksen>> yhtäaikaisen esittämisen välityksellä ympäröi paikalla olijat audiovisuaalisten ärsykkeiden tulvalla; 2) Käsi- teosa, jossa hän piti tarkoituksellisen eleettömän ja virallisen luennon aihepiiriin liittyvästä termi- nologiasta (käsitteet olivat numeroitu ja esitetty

>kohtalokkaasti> yhdestä kymmeneen: vrt. esi- telmän otsikko) sekä 3) Vuoropuhelu, ^jossaHuh- tamo palasi alun moniulotteiseen esitystapaan (osassa esitettiin mm. ns. interaktiivisten tieto- konetaiteilijoiden töitä ja näkemyksiä).

Huhtamon esittelemistä käsitteistä mielenkiin- toisimpia maantieteen kannalta olivat virtuaali-

nen tila ja virtuaalinen todellisuus. Virtuaalinen tila syntyy telekommunikaation välityksellä ja on irrallaan maantieteen tuntemasta fyysisen tilan käsitteestä. Esimerkiksi TV-uutisissa uutisten lu- kij a voi kommunikoida audiovisuaalisesti moni- torin kautta toisella puolella maapalloa olevan kommentaattorin kanssa reaaliajassa: heidän vä- lillään oleva absoluuttinen etäisyys menettää mer- kityksensä ja he ovat keskenään samassa virtuaalisessa tilassa. Kuvaavana esimerkkinä virtuaalisen tilan toteuttamisesta Huhtamo kertoi

seuraavan kokeilun: Vuonna 1980 Yhdysvalloissa järjestettiin _kolmepäivää kestänyt >>Hole in spa-

ce>> -niminen tapahtuma, ^jossatavaratalon ikku-

nat Los Angelesissa ja New Yorkissa toimivat virtuaalisen tilan välittäjänä. Tietâmättä mitään ko- keilusta tavalliset kadulla kulkijat huomasivat kaupan ikkunaan ilmestyneen kuvan toiselta puo- lelta mannerta. Ihmiset huomasivat myös pysty- vänsâ kommunikoimaan toisen kaupunþin asuk- kaiden kanssa tämän )avaruuteen tehdyn reiän>

valityksellä. Kuulo- ja näköhavainnot v¿ilittyivät kaupungista toiseen ikkunan kautta. Tarina ker- too, kuinka vuosikausia toisistaan erossa olleet aiti ja poika saivat kuulla tapahtumasta ja sopi-

vat

tapaavansa toisensa tavaratalon ikkunan

edessä

-

toinen Los Angelesissa, toinen New Yorkissa.

Virtuaalinen todellisuus vie ajatuksen fyysisen tilan ja todellisuuden katoamisesta vielä pitem- mälle. Käsitteenä virtuaalinen todellisuus on hyvin nuori, l98Oluvun loppupuolella ^syntynyt.

Ideana on tietokoneen kolmiulotteiseen maail- maan sukeltaminen data-asuun pukeutuneena.

Todelliset aistit peitetään synteettisillåi sensoreilla,

jolloin syntyy vaikutelma tietokonekuvan sisäl-

(3)

TERRA 103:41991

lä liikkumisesta. Virtuaalisessa todellisuudessa fyysisen maailman lait eivät päde: ihminen voi

uudessa >todellisuudessa> esim. kulkea vaivatta seinien läpi tai nousta lentoon. Näkö- ja kuulo- aistimukset syntyvät virtuaalisen todellisuuden hahmottamisessa. Tuntoaistin simuloiminen ei ole vielä onnistunut, mutta se on Huhtamon mukaan kehitteillä. Tietokoneella on luotu mm. syn- teettisiä kaupunkeja, fantasiamaisemia ja _frak- taalivuoristoja, ^joissadata-asuinen ihminen voi kulkea ja samalla muuttaa ympäristöään: järjes- telmä on siis interaktiivinen. Huhtamon mukaan

jo

_{nyt on}olemassa >Reality-built-for-two> -niminen laite, jonka käyttäjä voi valita virtuaali

seen todellisuuteen mieleisensä ulkomuodon ja miljöön: fyysinen tila ja aika katoavat, kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole todellista.

Huhtamon esitys synnytti yleisön ^joukossa runsaasti kysymyksiä: Katoavatko ihmisruumis, mielikuvitus ja _ihmisyys?Millä tavalla ihmiskä-

Uutisia ja tiedonantoja

-

^Nyheter^ochmeddelanden 325 sitys muuttuu? Onko lopullisena tuloksena yk- sinäisyys ja täydellinen irtautuminen ekosystee- mistä? Onko tietokoneen tarjoama virtuaalinen todellisuus maailma, jonne pelastaudutaan fyysisen ympäristön muuttuessa sietämättömäksi?

Nämä kaikki ovat mielenkiintoisia ja tlirkeitä ky- symyksiä, mutta erityisen kiinnostavaa maantieteen kannalta on ajatus uudesta tilakäsitteen ulot- tuvuudesta. Perinteinen karttakoordinaattien avulla mãäriteltävä sijainti maapallon pinnalla ei enåiä riitåi, ei myöskään humanistisen maantieteen käsitykset paikoista, jotka _syntyvätfyysisen ym- päristön kokemisen kautta ihmisen mielessä. Eh-

kä

tulevaisuudessa maantieteeseen tarvitaan myös uudenlaiset paikan ja tilan käsitteet, jotka määrittyvät simuloitujen aistimusten välityksel- lä irrallaan fyysisestä todellisuudesta.

SIRPA TANI

Maantieteen laitos, Helsingin yliopisto