journal.fi/aikuiskasvatus 382
Riittävästi ymmärretty on aidosti ymmärretty
Mustajoki, Arto (2020): Väärinymmärryksiä. Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin? Gaudeamus. 343 sivua.
MUISTAN LAPSUUDESTANI äitini tekemän kalvon, jolla hän esitte- li ymmärtämisen vaikeutta siilin avulla. Vanhustyön ammattilaisil- le suunnatussa koulutuksessa äiti kertoi, miten siilin sisällä oleva ai- ottu merkitys korvaantuu piikeillä, joilla oli erilaisia nimiä, kuten ’ole- tukset’, ’ennakkoluulot’ ja ’kuulo- vaikeudet’. Väärinymmärtäminen on paitsi haaste aikuiskasvattajalle myös opetuksen lähtökohta: niin puutteellisesta ymmärryksestä kuin väärinymmärryksestä pyri- tään pääsemään riittävään ym- märrykseen ja osaamiseen sekä kasvamiseen.
Kielitieteilijä, venäjän kielen emeritusprofessorin Arto Mus- tajoen kirjoittama kirja vaikuttaa keveältä. Sujuva kieli ja hauskat omakohtaiset esimerkit piilottavat kuitenkin alleen vuosikymmenten aikana kerrytetyn osaamisen. Luki- ja tempautuu mukaan ja oppii laa- jasti teoksen lähtökohtina olevista tieteistä. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee väärinymmärtämistä.
POIKKITIETEELLINEN LÄHESTYMISTAPA
Väärinymmärtämisen väärinym- märtäminen vaivaa aikaamme.
Mustajoki avaa nykyistä ymmär- rystä väärinymmärtämisen syis- tä ja sivuaa kielitieteiden lisäksi muun muassa kokeellista psyko-
logiaa, sosiologiaa, kasvatuspsy- kologiaa sekä filosofiaa. Samalla hän tarjoaa humanistisen näkö- kulman ymmärtämiseen.
Odotus täydellisestä ymmär- ryksestä, jonkinlaisesta ajatusten suorasta siirrosta telepaattisesti aivoista toisiin, tunteiden siirty- misestä mielestä mieleen, on har- hainen. Todellinen ymmärrys on nimittäin riittävää ymmärrystä.
Riittävän ymmärtämisen, anteek- siannon ja armeliaisuuden lippua kantaen Mustajoki johdattaa lu- kijaansa läpi teoksen. Kirjan inhi- millisyyttä lisää se, että siinä itses- sään esiintyy väärinkäsitys.
Mustajoki, kuten monet kieli- tieteilijät, ymmärtää dialogin kah- den keskisenä ’kaksinpuheluna’
vaikka ’dialogi’ merkitsee esimer- kiksi klassisessa kreikassa kahden tai useamman välistä vuoropu- helua, kuten Platonin dialogit ja klassiset näytelmät osoittavat.
Mustajoen todellinen vah- vuus näkyy hänen käsitellessään kieleen liittyviä ilmiöitä. Vaikka työ kielifilosofian parissa on mi- nut perehdyttänyt kielitieteen ja viestinnän perusasioihin, jotkin abstrakteina mieleen jääneet asi- at avautuivat nyt selkeiden esi- merkkien tukemana. Esimerkistä käy kielen erilaisten käyttötar- koitusten erittely (s. 170): ”Hö- pinäpuhe on tuttavallisempaa ja rennompaa kuin small talk. Sitä
harrastavat kaveriporukat illanis- tujaisissa, perheet aterioilla ja ys- tävät korttipeli-illoissa.”
VIESTINNÄN PERUSTEISTA DIALOGIN HAASTEISIIN
Kirjan laaja johdanto on erityisen tarpeellinen, sillä siinä Mustajoki tarjoilee pikakurssin viestinnäl- lisen ja kielitieteellisen ajattelun perusteisiin. Sisältöä johdannos- sa on juuri sopivasti, jotta pääsee kärryille. Viestinnän perusmalli auttaa ymmärtämään sen, mitä kirjassa sanotaan myöhemmin.
Ensimmäinen kirjan kolmesta osasta viekin nimittäin pois vies- tinnän ja kommunikaation maa- ilmasta tarkastelemaan ymmär- tämisen perusehtoja: mielen ja aivojen toimintaa psykologian, sosiaalipsykologian ja aivotutki- muksen näkökulmista.
Teoksen ensimmäisessä osas- sa Mustajoki käsittelee asioita, jotka ovat olleet runsaasti esillä populaaritieteellisessä keskuste- lussa. Lukijalle syntyy vaikutelma
journal.fi/aikuiskasvatus AIKUISKASVATUS 4/2021
383
KIRJA-ARVIOT
vanhan kertaamisesta, vaikka Mustajoki tuo monet erilliset rihmastot ja tutkimukset yhteen mallikkaasti, ja teos on lähdevii- toitettu erinomaisesti. Esimerkit vuorovaikutustilanteista liitty- vät saumattomasti muun muas- sa ajattelun vinoumiin, aivojen energiatehokkuuteen, itsekes- keisyyteen, aistien ja muistin va- likoituvuuteen, temperamentti- tutkimukseen, toiminta- ja käyt- täytymismalleihin sekä ajattelun taipumukseen stereotypiaan.
Toinen osa pureutuu kielen epäselvyyteen ja monitulkintai- suuteen ja edustaa näin Musta- joen vahvuuksia tutkijana. Osuus toimii kuin sujuva kielitieteen joh- dantokurssi. Kolmannessa osassa tekijä puolestaan käsittelee vuoro- puhelun onnistumisen mahdolli- suuksia ja esteitä. Hän erittelee puhujan ja kuulijan toiminnan vuorovaikutustilanteessa omiksi luvuikseen. Lisäksi osassa tarkas- tellaan muun muassa kulttuurien kohtaamista, vieraan kielen puhu- mista ja työpaikkojen keskustelu- kulttuuria.
Lopuksi Mustajoki esittää erinomaisen yhteenvedon kirjan keskeisimmistä opeista. ”Ole ar- melias itsellesi ja muille. Väärin- ymmärtämistä ja vääriä tulkin- toja tapahtuu väistämättä silloin tällöin – sekä sinulle että muille”, hän toistaa humaanin sanomansa.
KATTAVA KUVA
VÄÄRINYMMÄRTÄMISEN KENTÄSTÄ
Väärinymmärryksiä on hyödylli- nen johdanto viestintään ja vuo- rovaikutustilanteiden haasteisiin.
Vaikka teos ei sinällään käsittele luokkahuoneiden väärinymmär- ryksiä, sen opit soveltuvat ope- tustilanteisiin. Monikulttuurises- sa koulussa työskennellessä olen havainnut, miten helposti kult- tuurien välistä jännitettä rupeaa perusteetta epäilemään väärin- ymmärtämisen taustaksi ja oppi- nut kyseenalaistamaan viestinnän yksinkertaistavia selitysmalleja.
Kirja kuvaa monipuolisesti väärinymmärtämisen tutkimuk- sen poikkitieteellistä kenttää.
Viitteet ja lähteet ohjaavat löytä- mään lisää tietoa aiheesta. Näin kirja soveltuu tutkimusaiheen etsinnän lähtökohdaksi, jos mie- tinnässä ovat väärinymmärryksen tutkimus kouluissa tai aikuiskas- vatuksessa.
SEVERI HÄMÄRI FM, tohtorikoulutettava (käytännöllinen filosofia), Helsingin yliopisto
puheenjohtaja ja puhetaidon opettaja,
Kriittinen korkeakoulu
https://orcid.org/0000-0003- 3969-1403
