• Ei tuloksia

Elimyssalon järvien pohjaeläintutkimus

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Elimyssalon järvien pohjaeläintutkimus"

Copied!
60
0
0

Kokoteksti

(1)

VESI- JA YMPÄRISIÖHALLITUKSEN MON ISIESARJA

.

Nro 558

ELIMYSSALON JÄRVIEN POWAELÄINTUTMMUS Marianne Riihelä

(2)
(3)

VESI- JA YMPÄRISTÖHALLITUKSEN MONISTESARJA

Nro 558

EHMYSSALON JÄRVIEN POHJAELÄINTUTMMUS Marianne RIIhelä

Vesi— ja ympäristöhallitus Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri Helshuld 1994

(4)

Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä eikä siihen voida vedota Kainuun vesi— ja ympäristö—

piirin virallisena kannanottona.

Julkaisua saa Kainuun vesi— ja ympäristöpiirin toimistosta, osoite PL 115, 87101 Kajaani, puh. (986) 1631.

ISBN 951—47—9103—7 ISNN 0783—3288

Painopaikka: Vesi— ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 1994

(5)

Tekijä(t) (toimiellmestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Marianne Riihelä

Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Elimyssalon järvien pohjaeläintutkimus

Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen aseftamispvm

Tutkimusraportti Julkaisun osat

Tlivistelmä

Ystayydenpmstoon kuuluvan Elunyssalon suojelualueelta tutkittiin kolmen jarven pohjaelaimistoa Tutkitut jarvet olivat Ristonlampi, Elimysjarvi ja Saan—Kiekki Ristonlampi ja Elunysjarvi ovat humuspitoisia latvajarvia ja Saan—Kiekk;

on humuspitoinen reittijärvi.

Nayfteet otettiin Ekman—noutimen standardiohjeen mukaan alku— ja loppukesalla 1993 Ristonlammesta naytteita otettiin 14, Elimysjarvesta 11 ja Saan—Kiekista 29 Lisaksi Saan—Kiekista pomuttun elaimia kivilta Naytteet määritettiin 32 taksoniin, joista 12 tavattiin Ristonlammessa, 15 Ellinysjärvessä ja 25 Saan—Kiekissä. Määrältään runsaimpia taksoneja olivat kaikissa järvissä surviaissääsket (Chironomidae), hemesimpukat (Pisidium sp.) ja harvasukamadot (Oligochaeta). Eläinten keskitiheydet olivat Ristonlammessa 1369 yks.1m2, Elimysjärvessä 5030 yks./m2 ja Saari—Kiekissä 1856 yks./m2.

Ristonlammessa oli vähiten taksoneja ja mikään niistä ei indikoinut hyvää vedenlaatua. Elimysjäivessä taksoneita oli enemmän ja yksi niistä indikoi hyvänlaatuista vettä. Saari—Kiekissä taksoneita oli runsaasti ja erinomaisen veden indikaattoreita useita.

Asiasanat (avainsanat) —_______

Pohjaeläimet, järvi, Ystävyydenpuisto, Elimyssalo, Kainuu

Jakaja

Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri PL 115, 87101 KAJAANI Puh. 986—1631

Kustantaja

Vesi— ja ympäristöhallitus PL 750, 00101 HELSINKI Julkaisija

Vesi— ja ympäristöhafiitus ja Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri

3 KUVAILULEHTI

Julkaisun päivämäärä 1.6.1994

Muut tiedot

Sarjan nimi ja numero

Vesi— ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 558

Kokonaissivumäärä Kieli

55 Suomi

951—47—9103—7ISBN ISSN 0783—3288 Hinta

30mk Luottamuksellisuus

Julkinen

(6)

4 DOCUMENTATION PAGE

Publlshed by

National Board of Waters and the Environment and Kainuu Water and Environment District

Author(s)

Marianne Rilhelä

Date of publication 1.6.1994

TitIe ofpubllcation

Benthic Invertebrates in Elimyssalo, in Kuhmo, in Finland

Type ofpublication Comm!ssioned by Research report

Parts ofpublication

Abstract

In the area of Elimyssalo, which is a part of the Nature Reserve Friendship, there was a study of zoobenthos iii three lakes The lakes were Ristonlampi, Ehmysjarvi and Saan—Kiekki differmg from each other ui size, ui depth and in bottom. Ristonlampi and Elimysjärvi are upper lakes and Saari—Kiekki is a route lake, ali content of humus.

Quantative sampies were taken lii the early and the latter part of the summer. The stampies were taken by the standard of Ekman—grab. There were picked some animais from stones lii Saari—Kieldci, too. The stamples were determined into 29 taxa. 12 taxa were found iii Ristonlampi, 15 in Elimysjärvi and 25 in Saari—Kiekki, The mean density of animais was 1369 animals/mZ in Ristonlampi, 5030 animals/m2 in Elimysjärvi and 1856 animalslm2 j Saari—Kiekki.

In Ristonlampi there were least taxa and none of them indicated good water. In Elimysjärvi there were more taxa than in Ristonlampi and one of them indicated good water. In Saari—Kiekki there were a lot of taxa and many of them indicated excellent water.

Keywords

Benthic invertebrates, zoobenthos, Nature Reserve friendship, Elimyssalo, Kainuu, Kuhmo Other information

Distributed by

Kainuu Water and Environment District PL 115, FIN—87101 KAJAANI

tel. (986) 1631

ISSN0783—3288

Publisher

National Board of Waters and the Environment PL 750, fIN-00101 HELSINKI

Series (key title and no.)

Mimeograph Series of the National Board of Waters and the Environment no. 558

Pages Language

55 Finish

951—47—9103—7ISBN

Price

30 FIM Confidentiallty

Public

(7)

5

SIsÄLLYS

1 JOHDANTO . 7

2 YLEISTÄ 7

2.1 Ystävyyden puisto ja Elimyssalo 7

2.2 Pohjaeläintutkimukset 8

2.3 Pohjaeläimet indikaattoreina 8

3 TUTKIMUSALUEET 10

4 NÄY rIEENOTrO 12

4.1 Näytteenottopaikat 12

4.2 Työmenetelmät 14

5 NÄYf1iIDEN KÄSITTELY 15

5.1 Näytteiden käsittely 15

5 2 Elainten maanttaminen 15

6 TULOKSET 18

6.1 Ristonlammen tulokset 18

6.2 Elimysjärven tulokset 22

6.3 Saari—Kiekin tulokset 26

7 TULOSTEN TARKASTELUA 32

7.1 Ristonlammen pohjaeläimistö 32

7.2 Elimysjärven pohjaeläimistö 33

7 3 Saar;—Kiekrn pohjaelaimisto 34

8 VIRHELÄHTEET 35

9 JOHTOPÄÄTÖKSET 35

10 YHTEENVETO 36

KiRJALLISUUS 37

MÄÄRITYKSESSÄ APUNA OLLEET OPPAAT 38

LII1TEET 39

(8)
(9)

7

1 JOHDANTO

Tämä työ on Kainuun vesi— ja ympäristöpiirille tekemäni tutkimuksen raportti.

Tässä työssä tutkittiin kolmen Ystävyydenpuiston alueella sijaitsevan järven pohja—

eläimistöä. Varsinaisena mielenkiinnon kohteena oli järvien lajiston määrittäminen, mutta samalla tutkittiin pohjaeläinten antamaa kuvaa järvien tilasta. Kyseisistä järvistä on tehty vedenlaatututkimuksia jo 1970—luvulta saakka. Ystävyyden puiston perusta misen jälkeen myös vesiekologiset selvitykset kuten vesikasvillisuuden ja kasviplank—

tonin tutkiminen ovat lisääntyneet.

Ystävyyden puiston vesistöseurantoihin on tarkoitus sisällyttää myös pohjaeläin—

seurantaa. Tämän tutkimuksen aineisto on pohjana aloitettavalle seurannalle.

Pohjaeläintutkimusten avulla saadaan tietoa sekä pitkäaikaisista että lyhytaikaisista muutoksista vedenlaadussa. Tutkitulla alueella suurin vesien laatua muuttava tekijä on ilman kautta tuleva laskeuma. Tällä hetkellä Kostamuksen kaivoskombinaatin rikkipäästöt ovat alueen merkittävin kuonnittaja. Vesistöjen happamoitumiskehitys on yksi tärkeimmistä seurannan kohteista. Pohjaeläinseurannoilla saadaan havaittua pienetkin muutokset veden laadussa ja siten ne soveltuvat hyvin happamoitumisen tutkimiseen.

Yksittäisen pohjaeläintutkimuksen perusteella ei voida tehdä päätelmiä järven tilan kehityksestä. Koska tämä työ on ensimmäinen alueelta tehty pohjaeläintutkimus, ei voida varmasti sanoa, ovatko ilmansaasteet vaikuttaneet pohjaeläimistön koostu—

mukseen. Vasta seurantatutkimuksella saadaan tietoa mahdollisen laskeuman aiheutta mista muutoksista.

2 YLEISTÄ

2.1 Ystävyyden puisto ja Elimyssalo

Ehmyssalo kuuluu Ystavyyden puistoon, joka on perustettu Suomen ja sil1osen Neuvostoliiton välisen luonnonsuojelun ja —tutkimuksen edistämiseksi, Suomen puolella Ystävyyden puiston tärkeisiin tehtäviin kuuluu tutkimuksen ohella retkeilyn ja luonnon virkistyskäytön edistäminen. Venäjän puolella Ystävyyden puiston muodostaa 47 600 ha suuruinen yhtenäinen alue Kostamuksessa, joka on perustettu vuonna 1983. Suomen puolella Ystävyyden puisto ei ole yhtenäinen alue, vaan se muodostuu viidestä erillisestä luonnonsuojelualueesta. Näiden yhteispinta--ala on noin 22 050 ha. Suurin näistä luonnonsuojelualueista on Elimyssalon luonnonsuojelualue (7 050 ha), jota tutkittiin tässä työssä. Toiseksi suurin alue on Lentuan suojelualue (5 100 ha), josta $6 % on vettä. Muut osat Ystävyyden puistosta muodostavat Ulvinsalon luonnonpuisto, Juortanansalon Lapinsuon soidensuojelualue ja Iso—

Palosen Maanansarkkien suojelualue (Laki Ystavyyden puistosta 1990)

Elimyssalon suojelualue sijaitsee Kuhmon kaupungin itäosassa lähellä Suomen ja Venäjän rajaa. Elimyssalon suojelualueen perustamisella on haluttu säilyttää yksi Kainuun vumeisista luonnontilaisena sailyneista metsa— ja suoeramaa—alueista Ysta—

vyyden puisto on maamme laajin keskiboreaahsen luonnon suojelukohde Alueelle tyypillisiä ovat laajat, matalahkot vaara—alueet ja niiden väliset laakeat soistuneet

(10)

$

alueet. Alueella on syrjäisen sijaintinsa takia suuri merkitys erämaaeläimistön suojelun kannalta. Alun perin haluttiin Elimyssalon alue suojella metsäpeurakannan suojelemi—

seksi. Metsäpeurojen lisäksi alueella esiintyy mm, karhuja, joutsenia, metsähanhia, kurkia, kotkia, haarahaukkoja, huuhkajia ja lapinpöllöjä (Komiteamietintö 1983:38, Ystävyyden puiston perustamistyöryhmän mietintö 1989).

Elimyssalon vesipinta—ala on noin 160 ha. Alue kuuluu Oulujoen vesistöön (nro 59).

Elimyssalon pohjoinen osa kuuluu Kalliojärven (nro 59.95) vesistöalueeseen ja eteläinen osa Saunajoen (nro 59.97) vesistöalueeseen (Oikari & Markkanen 1993).

2.2 Polijaeläintutkimukset

Pohjaeläimiksi lasketaan kaikki eläimet, jotka elävät ainakin osan elämästään veden alla, pohjalietteen ylimmässä 10 cm:ssä tai sen tuntumassa. Osa eläimistä elää koko elämänsä pohjassa kuten kotilot, simpukat ja harvasukamadot. Osa eläimistä siirtyy vanhetessaan ilmaan muodonvaihdoksen myötä kuten hyönteisten toukat. Pohjaeläimiä esiintyy sekä litoraalissa että profundaalissa (Virtanen ym. 1978).

Pohjaeläintutkimuksilla voidaan tutkia orgaanisen aineen sedimentaation muutoksia, rehevöitymistä, saasteita ja hapen vähenemistä. Tämä perustuu siihen, että pohja—

eläimet reagoivat herkästi ja paikallisesti ympäristön tilan muutoksiin (Salonen ym.

1992). Pitkäikäisinä ja suhteellisen paikallaan pysyvinä pohjaeläimet ilmentävät mm.

veden laatua pitkän aikavälin kuluessa, mutta toisaalta myös hetkelliset muutokset veden laadussa voidaan havaita pohjaeläinyhteisöistä (Luotonen 1989).

Pohjaeläinten määrä ja monimuotoisuus riippuu pohjalietteestä, veden happipitoi—

suudesta, veden laadusta, syvyydcstä ja ekologisista tekijöistä kuten hajoituksesta, kilpailusta ja saalistuksesta. Näistä merkittävimmät ovat pohjaliete ja happipitoisuus, koska monilla lajeilla on rajallinen kyky sopeutua niiden oloihin (Salonen ym. 1992).

Pohjaeläinten tiheyteen ja lajistoon vaikuttavat erityisesti lämpötila, happipitoisuus ja ravinteisuus. Pohjaeläimistöön vaikuttavat samanaikaisesti autoktoninenja alloktoninen sedimentaatio. Lisäksi vaikuttaa pohjassa ja sen läheisyydessä tapahtuva happea kuluftava heterotrofinen toiminta. Voimistunut sedimentaatio lisää pohjaeläimistön ravinneresursseja, mutta samalla se voi karsia happipitoisuuden laskiessa lajeja (Paasivirta 1984).

Pohjaeläinnäytteitä voidaan ottaa usealla eri tavalla. Tavallisimmin käytetty menetelmä on Ekman—noutimen käyttö. Pienemmissä vesissä voidaan käyttää lisäksi tai ainoana menetelmänä putkinoudinta. Virtaavista vesistä näytteet otetaan useIn potkuhaavilla.

Sekä seisovissa että virtaavissa vesissä voidaan käyttää lisäksi kvalitatiivista pohja—eläinten poimintaa kiviltä (Mäkelä ym. 1992).

2.3 Pohjaeläimet indikaattoreina

Pohjaeläimiä on käytetty vesien tilan indikaattoreina jo yli puoli vuosisataa. Luonnon—

tilaisissa vesissä on suuri määrä lajeja, joiden joukossa on lajeja, joiden sietokyky eli toleranssi ympariston muutoksille on kapea—alainen Hairiintyneessa ekosysteemissa on huomattavasti vähemmän lajeja. Sen sijaan eläinten lukumäärä saattaa olla suurikin.

Joka tapauksessa sensitiiviset lajit puuttuvat häiriintyneistä vesistöistä (Lehmkuhl1979).

(11)

9

Pohjaeläimistä voidaan päätellä ovatko vesistöt luonnotilaisia vai muuttuneita. Rehe—

vöitymistä indikoivia lajeja ovat mm. surviaissääsket, torvimadot, vesisifrat ja pallosimpukat. Likaantumista karttavia lajeja ovat puolestaan mm. vallcokatka ja hemesunpukka Rehevoitymisessa voidaan erottaa nelja vaihetta Aluksi on hitaan kasvun vaihe. Sitten kasvu alkaa kiilityä ja paikalle saapuu hapen niukkuutta sietäviä sedimentmsyojia Kolmannessa vaiheessa kasvu pysahtyy ja neljännessa vaiheessa pohjaeläinten tuotanto romahtaa ja pohja voi jopa autioitua (Salonen ym. 1992).

Dennis M. Lehmkuhl:in klijassa How to Know the Aquatic Insects on esitetty eräiden hyonteistaksomen saastum;sen toleranssit Taulukossa 1 on esitetty pohjaelamten toleranssit niistä hyönteistaksoneista, jotka on tavattu tässä tutkimuksessa. On tärkeää huomata, että tämä luokittelu on tehty suurissa ryhmissä ja siten ryhmän eri lajit voivat olla toleranssiltaan varsin erilaisia Esimerkiksi yleensaHeptagerna—suvun lajit vaativat hyvää vettä, mutta tässä työssä tavattu Heptagenia fuscogrisea sietää huonoakin vettä.

Siksi on syytä käyttää tietoja lajien toleransseista silloin, kun ne ovat saatavilla.

Taulukko 1. Hyönteistaksonien sietokyvyt (Lehmkuhl 1979).

Lahko Heimo Suku Indeksi

Plecoptera

Nemouridae 0

Ephemeroptera Caenidae

Caenis 4

Heptagenidae

Heptagenia 2

Leptophlebiidae

Peraleptophlebia 1

Leptophlebia 3

Odonata

Aeshnidae 1

Trichoptera

Polycentropodidae 4

Molannidae 1

Neuroptera

Megaloptera 2

Diptera

Ceratopogonidae 3

Chironomidae 5

< 1,75 erinomainen

1,75 2,25 hyvä

2,25 3,00 kohtalainen

3,00 3,75 huono

> 3,75 hyvin huono

(12)

10

3 TUTKIMUSALUEET

Tutkimuksen kohteena oli kolme järveä Elimyssalon alueelta. Nämä olivat Riston—

lampi, Elimysjarvi ja Saari—Kiekki Nama kolme jarvea eroavat toisistaan selvasti kokonsa, pohjansa ja syvyytensa perusteella Kuvasta 1 voidaan nahda jarvien suhteellinen koko ja sijainti toisiinsa nähden,

Ristonlampi on pienin tutkituista alueista (10 ha). Se sijaitsee Elimyssalon poh joisosassa ja kuuluu siten Kaihojarven vesistoalueeseen (Oikari & Markkanen 1993)

Ristonlampi on humuspitomen latvajarvi Ristonlammen valuma—alueen prnta—ala on 24 ha ja teoreettinen vnpyma 1,7 vuotta Ristonlampea ymparolvat suuret suoalueet, mutta sen pohjois— ja eteläpuolella on pienet vaara—alueet, Pieni—Sivonen pohjoisessa ja Isoaho etelassa Ristonlammen luoteisnurkasta lahtee puro, joka vie vetta pohjoi seen Ristonpuroon. Ristonlammen suurin syvyys on 3,3 m. Se sijaitsee lammen kaakkoisosassa. Aivan kaakkoisosassa pohja on hiekkaista, mutta muuten pohja on mutaa (Peruskarttalehti 4431 06).

Elimysjärvi on suuri ja matala järvi. Sen pinta—ala on 60 ha, mutta syvinkohta on vain 1,4 m Elimysjarven valuma—alueen pinta—ala on 600 ha ja teoreettinen vupyma 0,2 vuotta Elimysjarvi on humuspitoinen latvajarvi Ehmysjarvi kuuluu Saunajoen ves;stöalueeseen Elimysjarveen laskee useita piema puroja, joista suurimmat ovat Ehmyspuro ja Hirvipuro Ehmysjarvesta lähtee yksi suurempi joki, Ehmysjoki Tama lähtee jarven etelaosasta virraten kohti etelaa Taalla Ehmysjoki vahitellen muuttuu Paskonperanjoeksi ja siihen yhtyy Saan—Kiekista tuleva Kotijoki Ehmysjarvi sijaitsee suurien suoalueiden keskella ja sen pohja on kokonaisuudessaan mutaa (Peruskarfta—

lehti 4431 06).

Suurin ja monimuotoisin järvi on Saari—Kiekki, Sen pinta—ala on 63 ha ja syvin kohta 6,2 m. Saari—Kiekin valuma—alue on 1 026 ha ja teoreettinen viipymä 0,3 vuotta.

Saan—Kiekki on humuspitoinen reittijarvi Saan—Kiekki on muodoltaan hyvin rikkonainen. Siinä voidaan erottaa monia lahtia ja niemiä ja sitä leimaavat useat karikot ja kivikot. Pohja on kuitenkin monin paikoin mudan peittämä. Järven syvin kohta on etelassa sijaitsevan saaren etelapuolella ja se muuttuu hyvin nopeasti parm metrin syvyyteen. Pohjoisessa olevat lahdet ovat hyvin matalia. Suurin järveen laskeva joki on Valijoki Suurin laskujoki on puolestaan Kotijoki, joka lahtee jarven kolisosas—

sa sijaitsevasta Kimulahdesta Voidaan olettaa, etta vesi kiertaavainjarven pohjoisosi—

en kautta jättäen saaren eteläpuoliset osat kieffon ulkopuolelle (Peruskarttalehti 4431 05). Tähän tukea antavat tutkimukset, joissa on todettu saaren eteläpuolella olevan syvänteen olevan aina lähes hapeton.

(13)

11

7128850

Kuva 1. KarUa, jossa on näkyvissä kolme tutkillua jä!veä: Ristonlampi pohjoi simpana, Elimysjärvi itäosassa ja Saari-Kiekki etelässä. Mittakaava 7:80 000.

7116000

0l UI0 0

(14)

12

4 NÄYTTEENOTTO 4.1 Näytteenottopaikat

Näytteet otettiin Ristonlammesta, Elimysjärvestä ja Saari—Kiekistä karttojen osoitta—

muta pailcoilta (kuvat 2., 3. ja 4.). Syvimmästä pisteistä otettiin 5 näytettä ja muista pisteistä 3 näytettä.

Ristonlammessa ensimmäinen piste oli lammen kaakkoiskulmassa. Syvyyttä pisteessä oli 1,0 1,1 m. (Aflcukesan näytteiden syvyydet ensimmäisenä, loppukesän näytteiden syvyydet jälldmmäisenä.) Tällä kohdalla pohja oli hiekkaa, mutta muutoin Ristonlam—

men pohja oli mutaa. Toisessa pisteessä syvyyttä oli 3,3 3,4 m. Tästä kohdasta otettiin 5 näyteifä. Kolmas näytekohta oli lammen luoteiskulmassa 2,2 2,0 mm syvyydellä ja viimeinen näyteasema oli Ristonlammen purkuojan suussa 0,9 1,0 mm syvyydellä. Näytteitä Ristonlammesta otettiin siis neljästä pisteestä ja kaikenlcaikldaan 14 näytteenottimellista.

Elimysjärvestä näytteitä otettiin vain kolmesta pisteestä järven mataluuden (syvin kohta vain 1,4 m) ja homogeenisuuden vuoksi. Näytteitä otettiin yhteensä 11. Ensim mäinen ja samalla syvin näytteenottopiste (1,3 1,3 m) sijaitsi Elimysjärven kahden saaren kaakkoispuolella. Tässä kohdassa pohja oli mutainen, muualla järvessä oli pohjassa mudan lisäksi sammalia. Toinen näytteenottopaikka sijaitsi järven luo—

teisosassa. Syvyyttä pisteessä oli 0,9 —1,0 m samoin kuin Etimysjoen suulla, josta otettiin viimeiset näytteet.

Kuva 2. Ristonlammen syvyyskartta, johon on merkitty näyteasemat.

Mittakaava 7: 5 000.

(15)

13

A

,.. . —.. . -.

7Z OO

r1

_________

q7

.=:.•*— --

___

07

__

(c) Maanmittaushall±tuksefl lupa nro 163/MAÄ/94ZZZA

Kuva 3. Elimysjärven syvyyskartta, johon on merkitty näyteasemat. Mittakaava 7:70 000.

Saari—Kiekistä otettiin eniten näytteitä. Siitä otettiin kaiklciaan 29 näytteenottimel—

lista näytettä ja lisäksi keräiltiin eläimiä kiviltä järven etelä— ja Iuoteisrannoilta. Järven eteläosissa sijaitsevan saaren eteläpuolella on järven syvin piste. Tästä kohdasta vedettiin linja kohti Pitkälahden penikoita. Näytteitä otettiin likimain metrin välein syvyyksien ollessa: 6,3 6,0 m, 5,0 4,8 m, 3,8 4,0 m, 3,0 3,0 m, 2,0 2,0 ja 1,2 1,2 m. Kaikissa näissä pisteissä pohja oli mutaa. Lisäksi keräiltiin eläimiä kiviltä alkukesällä ja loppukesällä 3 kertaa viiden minuutin ajan järven eteläpäästä. Lisäksi näytteitä otettiin järven pohjoisosista siten, että yksi näyte otettiin Välijoen luusuasta ja toinen noin 200 m:n päästä siitä kaakkoon. Syvyydet näissä pisteissä olivat 1,2 1,2 m ja 2,3 2,2 m. Viimeinen näytteenottopaikka sijaitsi Kimulahdella sijaitsevan saaren pohjoispuolella syvyyden ollessa 1,2 1,2 m. Kaikissa pohjoisista osista järveä otettujen näytteiden massassa oli mudan lisäksi kasvillisuutta, jota ei ollut järven eteläpuolisissa osissa. Lisäksi poimittiin järven luoteisosasta alkukesällä 2 kertaa viiden minuutin ajan eläimiä kiviltä.

(16)

14

4.2 Työmenetelmät

Näytteet otettiin kaikista järvistä Ekman—noutimella sekä Saari—Kiekistä keräilemällä eläimiä kiviltä. Näytteitä otettiin Ristonlammesta 14, Elimysjärvestä Ilja Saari—

Kiekistä 29 eli yhteensä 54. Näyteasemia oli kaikkiaan 16. Kiviltä keräilypaikkoja oli Saari—Kiekissä 2. Näytteet otettiin sekä alkukesällä että loppukesällä. Alkukesän näytteet otettiin 31.5.—3.6. 1993 ja loppukesän näytteet 20.7.—22.7. 1993.

Vene soudettiin näytteenottopaikalle ja ankkuroitiin siihen. Veden syvyys mitattiin ja merkittiin muistiin. Sitten viritcttiin Ekman—noudin, jonka pinta—ala oli 306,25 cm2 (17,5 cm x 17,5 cm). Noudin laskettiin varovaisesti suoraan pohjaan ja laukaistiin.

Sitten näyte nostettiin ylös ja siirrettiin tyhjennysastian (45 1:n saavi) päälle. Näyt—

teenotin tyhjennettiin tyhjennysastiaan ja huuhdottiin vedellä. Tämä vesi oli järven pintavettä, joten se ei lisännyt pohjaeläinten määrää. Tästä näytettä siirrettiin erissä saaviin, jonka pohjalle oli kiinnitetty seula. Tämän seulan silmäkoko oli 0,2 mm eli se oli tiheämpi kuin standardiohjeet edellyttävät. Näinvoidaan olettaa, että on voitu saada talteen monien pohjaeläinten nuoruusvaiheita. Seulasta massaa ja vettä valutettiin pois ravistelemalla sitä veden pinnassa sekä pysty— että vaakasuorassa suunnassa. Seulon—

nan olisi pitänyt tapahtua nopeasti, mutta pieni silmäkoko hidasti seulomista, Luulta—

Kuva 4. Saari—Kiekin syvyyskartta, johon on merkitty näyteasemat.

Mittakaava 7: 70 000.

(17)

15

vasti eläimiä ei kuitenkaan päässyt karkuun, koska seula oli niintiheä.Seulos siirrettiin 0,5 1:n pakasterasiaan ensin käden avulla, lopuksi 96 % etanolin avulla. Osa etanolista oli denaturoitua. Näytteeseen kaadettiin 96 ¾ etanolia suunnilleen saman verran kuin näytettä oli. Näin menetellen pyrittiin saamaan noin 70 % säilytysneste. Pakasterasian kylkeen liimattiin pala maalarinteippiä, johon oli kirjoitettu näytteenottopaikan nimi ja numero. Samalla merkittiin kenifämuistioon paikan numero, syvyys ja pohjan laatu.

Koska etanolia ei oltu saatu riittävästi mukaan, lisättiin kaikkiin näytteisiin jonkin verran etanolia ja säilytettiin Kajaaniin kuljettamiseen asti kylmäkaapissa mädäntymi—

sen estämiseksi. Kajaanissa näytteisiin lisättiin etanoliaja säilytystäjatkettiin viileässä.

Näyfteiden ottamisessa oli kummallista se, että alkukesällä pohjalietettä saatiin huomattavasti enemmän kuin loppukesällä. Syytä tähän on vaikea keksiä, sillä näytteenotin oli sama ja hyväkuntoinen. Myös näytteenottajat olivat samat. Lisäksi näytteet otettiin mahdollisuuksien mukaan samoista paikoista.

5 NÄYTTEIDEN KÄSITTELY 5.1 Näytteiden käsittely

Näytteet otettiin 0,5 1:n pakasterasioista ja kaadettiin suppiloon, jossa oli seula, jonka silmäkoko oli 0,2 mm. Denaturoitu etanoli valutettiin pois ja samalla näyte huuhdottiin vedellä hajun poistamiseksi. Näyte huuhdottiin seulalta valkoiselle tarjottimelle, josta eläimet poimittiin hyvässä valaistuksessa 70 % etanoliin.

Huolellisesta poiminnasta huolimatta on joitakin eläimiä saattanut jäädä huomaamatta, koska näytteet oli jo maastossa säilötty etanoliin ja eläimet olivat siten kuolleita.

Eläinten ollessa kuolleita poiminta myös hidastui. Eläviä eläimiä olisi ollut helpompi poimia, koska ne ilmaisevat sijaintinsa liikkeillään. Koska poiminta oli yhdenihmisen työtä, ei näytteitä voitu säilyttää vedessä, sillä eläimet olisivatmädäntyneetennenkuin kaikki eläimet olisi saatu poimittua.

5.2 Eläinten määrittäminen

Eläimetmaantettiin mikroskooppia apuna käyttäen vähintään luokan tasolle, mahdolli suuksien mukaan tarkemmin. Hyönteiset määritettiin vähintään heimon tasolle, kaksisiipisiä lukuunottamatta suuri osa määritettiin lajin tasolle. Seuraavassa käytetään kaikista tasoista nimeä taksoni, jotta teksti olisi helposti luettavaa. Taulukosta 2 voidaan katsoa tarvittaessa eläimen oikea systemaattinen asema.

(18)

16

Taulukko 2. Elimyssalon järvistä tavattujen eläinten systemaattinen asema.

PÄÄJAKSO LUOKKA lafflco alalahko heimo suku laji

ASHELMINTHES - LIERIÖMADOT

NEMATODA - SUKKULAMADOT ANNELIDA - NWELMADOT

OLIGOCHAETÄ - HARVASUKAMADOT Lumbricidae

Eiseniella

tetraedra HIRUNDINEA - JUOTIKKAAT

Glossiphoniidae Helobdella

stagnalis Glossiphonia

complanata MOLLUSCA - NILVIAISET

PELECYPODA - SIMPUKAT Bivalvia

Sphaeridae

Pisidium sp.

(hemesimpukka) GASTROPODA - KOTILOT

Lymnaeidae Lymnea (limakotilot)

peregra Planorbidae

Gyraulus sp.

Valvata sp.

ARTHROPODA - NWEUALKAISET

ARACHNIDA - HAMAHAKKTELÄIMET Hydracarina vesipunkit HEKSAPODA - HYONTEISET

Ephemeroptra päivänkorennot eli surviaiset

Heptagenidae vaakasurviaiset Heptagenia

(laakasurviaiset) fuscogrisea (järvilaakas.) Leptophlebiidae paistesurviaiset

Leptophlebia (kevätsurviaiset)

marginata (reunuss.) vespertina

(19)

17

PÄÄJAKSO LUOKKA lahko alalahko heimo suku laji

Qceväts.) Paraleptophlebia

cincta caenidae pikkusurviaiset

Caenis

(kääpiösurviaiset) horaria (kääpiös.) Odonata sudenkorennot

Anisoptera erillaissiipiset

Aeshnidae ukonkorennot Corduliidae kiiltokorennot Plecoptera koskikorennot eli korrit

Nemouridae koipikorrit Nemoura sp.

Trichoptera vesiperhoset eli sirvikkäät

Polycentropodidae rysäsirvikkäät Cymus

fiavidus Phryganeidae isosirvikkäät

Phryganea

bipunkata grandis Limnephulidae putkisirvikkäät Molannidae kilpisirvikkäät

Molanna

angustata Leptoceridae pitkäsarvisirvikkäät oleoptera kovakuoriaiset

Dytiscidae sukeltajat Agabus arcticus Neuroptera verkkosiipiset

Megaloptera kaislakorennot Sialidae

Sialis sp.

Diptera kaksisiipiset

Chaoboridae sulkahyttyset Ceratopoginidae polttiaiset Chironomidae surviaissääsket

(20)

I8

6 TULOKSET

641 Ristonlammen tulokset

Ristonlammesta löydettiin kaikkiaan 12 taksonia, joista 10 tavattiin alkukesällä ja 9 loppukesällä. Hyönteistaksoneja oli yhteensä 6. Alkukesällä eläinten tiheys oli 833 yks. / m2 ja loppukesällä 1907 yks. / m2. Keskitiheys oli 1369 yks. / m2. Kunkin näytepisteen keskimääräiset eläintiheydet voidaan nähdä taulukosta 3 ja tarkempi erittely eri näytepisteiden eri näytteistä liifteistä 1, 2, 3 ja 4.

Kuvasta 6 voidaan nähdä, että Ristonlammessa oli päivänkorentoja (Ephemeroptera) vain alkukesällä ja lieriömatoja (Nematoda) vain loppukesällä.

Kuvasta 7 voidaan nähdä, että Ristonlammessa oli pohjaeläimiä enemmän loppu kesällä kuin alkukesällä jokaisessa näytepisteessä. Tämä selittyy paljolti sillä, että jokaisessa näytepisteessä surviaissääskien määrä lisääntyi (kuva 8). Sama voidaan havaita myos kuvasta 5, josta nakyy myos se, etta surviaissaaskien (Chzronomzdae) suhteellinen osuus kasvoi nilviäisten (Mollusca) kustannuksella.

Annelida

1% Annelida

2%

Mollusca 40%

Mollusca 23%

Kuva 5. Pohjaeläinryhmien osuudet prosentin tarkkuudella Ristonlammessa alku— ja loppukesällä.

(21)

19

Taulukko 3. Pohjaeläinten keskimääräinen yksilötiheys (yks. / m)

(ak = allcukesä, lk = loppukesä). Ristonlammen näyteasemilla

näytepiste 1 ak 1 llc 2 ak 2 lk 3 ak 3 lk 4 ak 4 lk

syvyys m 1,0 1,1 3,3 3,4 2,2 2,0 0,9 1,0

Nematoda 7 11

Oligochaeta 7 59 11 33 11

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis

Glossiphonia complanata 11 11 11

Pisidium sp. 109 490 274 340 512 610 468 370

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp. 11

Hydracarina 7 7

Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae

Sialis sp. 44 55 7 11 22 44

Heptagenia fuscogrisea Leptopfflebia marginata Leptophlebia vespertina 11 Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera

Cymus fiavidus 7

Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophulidae

$tenophylacini Molanna angustata Leptoceridae Dytiscidae Agabus arcticus

Chaoboridae 26

Ceratopogonidae 33 7 43 43 11

Chironomidae 294 2068 673 1430 490 1741 185 272

yhteensä 502 2624 994 1857 1056 2460 675 719

taksoneja 6 4 6 7 4 7 3 6

(22)

20

O lieriömadot nivelmadot niIviäiset Elvesipunkit

päivänkorennot tIE vesiperhoset verkkosiipiset II kaksisiipiset

Kuva 6. Pohjaeläinryhmien määrät Ristonlammessa. Kuvasta on poistettu kaksisiipisistä surviaissääsken toukat (Chironomidae). ak = alkukesä, Ik = loppukesä.

yksilöä neliömetrillä

1 ak 1 lk 2 ak 2 lk 3 ak 3 lk 4 ak 4 Ik

näyte piste

(23)

21

2000 1500 1000

yksilöä neliömetrillä

näytepiste

näytepiste

Kuva 8. Surviaissääskien (Chironomidae) määrä alku- ja loppukesästä Ristonlammessa.

1 ak 1 lk 2 ak 2 lk 3 ak 3 lk 4 ak 4 lk

Kuva 7. Pohjaeläinten määrä alku- ja loppukesästä Ristonlammessa.

1 ak 1 lk 2 ak 2 lk 3 ak 3 lk 4 ak 4 Ik

(24)

22

6.2 Elimysjärven tulokset

Elimysjärvestä löydettiin kaikkiaan 15 taksonia, joista 11 oli hyönteistaksoneja.

Alkukesalla taksoneja oli 12 ja loppukesalla 8 Keskimaarainen yksilotiheys oli 5030 yks / m2 Alkukesalla elaimia oli 2294 yks / m2 ja loppukesalla 7765 yks / m2 Kunkm naytep;steen pohjaela;nten tiheyden keskiarvot ovat taulukossa 4ja naytepis—

teiden eri näytteiden arvot liitteissä 5, 6 ja 7.

Kuvasta 10 nähdään, että päivänkorentoja (Ephemeroptera) on ollut vain alkukesäl—

la Pohjaelamten maara nousi ensimmaisessa naytepisteessa valtavasti alkukesasta loppukesaan (kuva 11) Tama selittyy surviaissaaskien (Chzronomzdae) maarän kasvulla (kuva 12). Surviaissääskien prosentuaalinen osuus nousi 52:sta 90:een, Tama kasvu vahensi miviaisten (Moltusca) ja rnvelmatojen (Annel;da) osuutta ja samalla vesiperhosten (Trzchoptera) osuus havisi alle prosenttiin paivanko—

rentojen (Ephemeroptera) hävitessä kokonaan (kuva 9).

Trichopteta MoIusca

1% 9%

emeroptera AnneIida

2%

Kuva 9. Pohjaellniyhmien osuudetprosentin tarkkuudellaElimysjärvessäalku—

ja loppukesästä.

Mollusca 36%

AnneUcla 9%

Diptera 52%

(25)

23

Taulukko 4. Pohjaeläinten keskimääräinen yksilötiheys (yks. / m) Elimysjärven näyteasemilla (ak

= alkukesä, lk = loppukesä).

näytepiste 1 ak 1 llc 2 ak 2 lk 3 ak 3 lk

syvyys m 1,3 1,3 1,0 0,9 0,9 1,0

Nematoda

Oligochaeta 124 111 207 65 272 33

Eiseniella tetraedra

Helobdella stagnalis 33

Glossiphonia complanata

Pisidium sp. 366 797 1077 403 1317 784

Lymnea sp.

Gyraulus sp Valvata sp

Hydracanna 20 22 11 11

Nemoura sp Äeshmdae

Cordulndae Sialis sp

Heptagema fuscognsea

Leptophlebia marginata 11

Leptophlebia vespertina 65 55

Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera

Cyrnus fiavidus 65 22

Phryganea bipunkata 22

Phryganea grandis

Limnophulidae 22

Stenophylacini

Molanna angustata 7 26

Lcptoceridae 7 22

Dytiscidae 33 11

Agabus arcticus 11

Chaoboridae

Ceratopogonidae 33 65

Chironomidae 1437 14632 1067 664 $71 337

yhteensä 1987 1563$ 2525 1209 2581 1198

taksoneja 6 6 $ 6 7 6

(26)

2000

1500

1000

500

yksilöä neliömetrillä

Kuva 70. Pohjaeläinten määrät Eilmysjärvessä, Kuvasta on poistettu kaksisii pisistä surviaissääsken toukat (Chironomidae), ak= alkukesä, Ik= loppukesä.

0 1 ak OL

111< 2ak 21k

näyte piste

3 ak 3 lk

nivelmadot nhlviäiset

Evesipunkit päivänkorennot

ElE vesiperhoset [I kaksisiipiset

muut

(27)

25

tuhatta yksilöä netiömetrillä

0

näytepiste

Kuva 77. Pohjaeläinten määrä Elimysjärvessä alku- ja loppukesällä.

tuhatta yksHöä neliömetrillä 16

14 12 10 8 6 4 2

0 1 ak 1 lk 2 ak 2 lk 3 ak 3 lk

näytepiste

Kuva 72. Su,viaissääskien (Chironomidae) määrät Elimysjärvessä alku- ja loppukesällä.

6 4

2 4

7 ak 7 lk 2 ak 2 Ik 3 ak 3 Ik

(28)

26

6.3 $aari—Kiekin tulokset

Saari—Kiekistä taksoneita löydettiin kaikkiaan 25, joista 16 oli hyönteistaksoneja.

Alkukesällä taksoneja tavattiin 24 ja loppukesällä vain 14. Saari—Kiekissä eläimiä oli keskimäärin 1856 yks. / m2. Alkukesällä eläimiä oli 1645 yks. / m2 ja loppu kesällä 2059 yks. / m2. Pohjaeläinten keskimääräiset tiheydet löytyvät taulukoista 5, 6 ja 7 ja kunkin näytepisteen eri näytteiden tiheydet liitteistä 8 15, Saari—Kiekistä tehtyjen poimintojen tulosten keskiaivot näkyvät taulukosta 7 ja tarkat tulokset liitteistä 16 ja 17.

Kuvasta 14 voidaan huomata, että ensimmäisen näytepisteen kaksisiipisten (Diptera) määrä on laskenut huomattavasti alkukesästä loppukesään. Tähän on vaikuttanut sulkasääskien (Chaoboridae) väheneminen. Lisäksi nähdään, että lieriömatojen (Nematoda) ja päivänkorentojen (Ephemeroptera) osuus on myös vähentynyt. Pohjaeläinten määrä näyttää nousseen alkukesästä eniten järven eteläisissä osissa, kun taas eläinten määrä on jonkin verran vähentynyt pohjoisissa osissa (kuva 15). Tämä näkyy erityisen selvästi surviaissääskien (Chironomidae) maanssä (kuva 16).

Mollusca 16%

Annelida 13%

AnneUd

‘I• 8%

)hemetOPtera 1%

Kuva 13. Pohjaeläinryhmien osuudet prosentin tarkkuudella Saari—Kiekissä alku-ja loppukesällä.

(29)

27

Taulukko 5. Pohjaeläinten keskimääräinen yksilötiheys (yks. / m2) Saari—Kiekin näyteasemilla (ak

= alkukesä, llc = loppukesä).

Nematoda Oligochaeta

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis Glossiphonia complanata Pisidium sp.

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae Sialis sp.

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata Leptophlebia vespertina Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera Cymus fiavidus Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophilidae Stenophylacini Molanna angustata Leptoceridae Dytiscidae Agabus arcticus Chaoboridae Ceratopogonidae Chironomidae

yhteensa 2109 1476 676 1743 632 2352 119$ 2242

taksoneja 3 4 4 3 4 4 4 4

näytepiste 1 ak 1 lk 2 ak 2 lk 3 ak 3 lk 4 ak 4 lk

syvyys m 6,3 6,0 5,0 4,8 3,$ 4,0 3,0 3,0

405 55 263 33 196 131 98

144 457 272 305 185 229 251 326

11 11 11

1913 2Ö3 44 11

52 411 305 1175 403 1916 $05 1807

(30)

28

Taulukko 6. Pohjaeläinten keskimääräinen yksilötiheys (yks. / m) Saari—Kiekin näyteasemilla (ak = allcukesä, lk = loppukesä).

näytepiste 5 ak 5 lk 6 ak 6 lk 7 ak 7 lk 8 ak 8 lk

syvyys m 2,0 2,0 1,2 1,2 1,2 1,2 2,3 2,2

Nematoda 17 11

Oligochaeta 44 1.42 229 370 33 65

Eiseniella tetraedra

Helobdella stagnalis 11

Glossiphonia complanata

Pisidium sp. 153 174 507 599 359 207 207 55

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina 33

Nemoura sp.

Aeslmidae Corduliidae

Sialis sp. 22 22

Heptagenia fuscogrisea Lcptophlebia marginata Leptophlebia vespertina Paraleptophlebia cincta

Caenis horaria 33

Trichoptera

Cymus fiavidus 11 11

Phryganea bipunkata

Phryganea grandis 17

Limnophilidae Stenophylacini Molanna angustata Leptoceridae Dytiscidae Agabus arcticus Chaoboridae

Ceratopogonidae 11 33 11

Chironomidae 697 740 2612 4038 1219 675 664 327

yhteensä 916 1078 3415 5007 1644 937 915 447

taksoneja 4 5 6 3 6 4 4 3

(31)

29

Taulukko 7. Pohjaeläinten keskimääräinen yksilötiheys (yks. / m) Saari—Kiekin näyteasemilla (ak

= alkukesä, lk = loppukesä) sekä poiminnoissa saatujen eläinten mäiirät Saari—Kiekin etelä— ja luoteisosissa

= alle 0,5 yks.).

näytepiste 9 ak 9 lk E ak E lk L ak

syvyys m 1,2 1,2

Nematoda

Oligochaeta 762 751 1

Eiseniella tetraedra 1

Helobdella stagnalis 7 2

Glossiphonia complanata + 1

Pisidium sp. 479 579 1

Lymnea sp. 2

Gyraulus sp. 2

Valvata sp.

Hydracarina 11

Nemoura sp. +

Aeshnidae + 1

Corduliidae 11

Sialis sp.

Heptagenia fuscogrisea ÷ 3

Leptophlebia marginata 4 +

Leptophlebia vespertina 1 1 1

Paraleptophlebia cincta 1

Caenis horaria 55 11

Trichoptera +

Cymus fiavidus + +

Phryganea bipunkata Phryganea grandis

Limnophilidae + 1

Stenophylacini +

Molanna angustata Leptoceridae Dytiscidae Ägabus arcticus Chaoboridae

Ceratopogonidae 109 130

Chironomidae 2177 2155 + 2 1

yhteensä 3593 3637 15 7 11

taksoneja 6 6 12 8 9

(32)

30

näyte piste

lieriömadot nivelmadot nilviåiset

EI

vesipunkit päivänkorennot

DIII

vesiperhoset verkkosiipiset kaksisiipiset

DIII

muut

Kuva 74. Pohjaeläinten määrät ryhmittäin Saari—Kiekissä. Kaksisilpisistä on poistettu surviaissääsken toukat (Chironomidae), Alkukesän tulokset edellä, loppukesän vieressä.

yksilöä neliömetriä kohti

0

1 1223344556677$ 899

(33)

tuhatta yksilöä neliömetrillä

31

5

:j””””””1

4 712233445566778699

“.i..”..i zzzz_

näytepiste

Kuva 15. Pohjaeläinten määrä Saari—Kiekissä alku- ja loppukesalla.

5 tuhatta yksilöä neliömetrillä

LI.I..Iii.i

112233445566778899 näytepiste

Kuva 76. Surviaissääskien (Chironomidae) määrät Saari—Kiekissä alku— ja loppukesällä.

4

3

2

1 0

(34)

taksonien 1km

Kuva 77.

7993.

32

syvyys m

Taksonien lukumäärä syvyyden mukaan Saari—Kiekissä alkukesällä

7 TULOSTEN TARKASTELUA 71 Ristonlammen pohjaeläimistö

Ristonlammen pohjaeläimistö oli sekä lajistoltaan että lukumäärältään pienempi kuin muiden tutkittujen järvien. Tämä olikin odotettavissa, sillä Ristonlampi on pienin kooltaan ja siinä oli vain vähän erilaisia mikrohabitaatteja. Näytepisteet erosivat sangen vähän pohjanlaadultaan. Vain pisteessä 1 pohja oli hiekkaa, muutoin pohja oli mudan peittämä. Keskimääräinen yksilötiheys Ristonlammessa oli alkukesällä 833 yks. / m2 ja loppukesällä 1906 yks. / m2. Vaikka eläinten määrä yli kaksinkertaistui, taksonien määrä väheni kymmenestä yhdeksään. Ristonlammessa ei voida huomata syvyyden vaikutusta pohjaeläinten lukumäärään. Tähän on voinut vaikuttaa se, että loppujen lopuksi Ristonlammen syvin kohta ei ole kovinkaan syva ja elaimet voivat elää lähes yhtä hyvin koko lammen alueella, Kuitenkin syvyyden vaikutus on nahtavissa lajistossa Syvimmassa kohdassa leimaa antoivat alkukesalla muutamat sulkasaaskien (Chaoborzdae) toukat (26 yks / m2) Kaislakorentoja (Szahs sp) ja päivänkorentoja (Ephemeroptera, Leptophlebia sp.) tavattiin yhtä poikkeusta lukuunottamatta vain alle 2 m:n syvyydeltä.

Kaikenkaikkiaan Ristonlammen pohjaeläimistö oli köyhää. Lammesta löydettiin alkukesällä 10 taksonia ja loppukesällä 9 taksonia, joista vain 6 oli hyönteistak—

soneja. Mikään taksoneista ei vaadi puhdasta vettä. Yleensä tarkimpia vedenlaa—

dusta ovat päivänkorennot (Ephemeroptera), mutta Ristonlammesta löydetty

1 1.5 2 2.5 3 3.5 4 4.5 5 5.5 6 6.5 7 7.5 8

(35)

33

kevätsurviainen (Leptophtebia vespertina) elää yleisenä kaikenlaisissa vesissä (Rinne ym. 1988). Pohjaeläinten perusteella vesi voitaisiin luokitella huonoksi, jossa on merkittävää lilcaantumista (Lehmkuhl 1979). Kuitenkin lammen happitilanteen täytyy olla kohtuullinen, sillä syvimmissäkin kohdissa oli hemesimpukoita (Pisidium sp.) keskimäärin 342 yks. / m2 (Salonen ym. 1992).

Kainuun vesi— ja ympäristöpiirin tekemien vesikemiallisten analyysien perusteella voidaan sanoa, että tutkimusta edeltänyt talvi (1992—1993) oli olosuhteiltaan tavallista huonompi Ristonlammessa. Happitilanne oli huono talvella 1993. Myös pH oli maaliskuussa 1993 alhainen. pH oli tuolloin 5,7, mikä ei sinänsä ole kovin huono, mutta muutos lokakuisesta arvosta 7,0 on suuri. Yleensä eläimet sietävät huonojakin olosuhteita kunhan muutokset eivät ole nopeita ja suuria. Talven 1993 huonot olot ovat saattaneet vähentää pohjaeläinten määrää ja lajistoa.

7.2 Elimysjärven pohjaeläimistö

Elimysjärvestä löydettiin yhteensä 15 taksonia ja eläimiä oli keskimäärin 5030 yks.

/ m2. Eläimiä oli siis enemmän kuin muissa tutkituissa järvissä. Kaikissa näytepis—

teissä oli runsaasti hemesimpukoita (Pisidium sp.), joten järvessä täytyy olla kohtalainen happitilanne, vaikka talvella happi saattaakin loppua (Salonen ym. 1992). Kaikissa näytepisteissä oli myös runsaasti surviaissääsken (Chironomidae) toukkia (keskimäärin 316$ yks. / m2) kuten muissakin tutkituissa järvissä. Syvimmässä pisteessä surviaissääskien määrä oli noussut alkukesästä loppukesään yli kymmenkertaiseksi. Tämä nousu näkyi myös pohjaeläinten koko—

naismäärässä huomattavana nousuna syvimmässä pisteessä. Surviaissääskien prosentuaalinen osuus nousi 52:sta 90:een. Tämä kasvu vähensi nilviäis—

ten (Mollusca) ja nivelmatojen (Annetida) osuutta vesiperhosten (Trichoptera) hävitessä alle prosentin osuuteen ja päivänkorentojen (Ephemeroptera) hävitessä kokonaan. Harvasukamatoja (Oligochaeta) tavattiin jokaisessa näytepaikassa toisin kuin muissa tutkituissa järvissä.

Alkukesällä eläinten määrä väheni syvemmälle mentäessä, mutta loppukesällä tilanne oli päinvastoin. Elimysjärvessä ei siten voitu havaita syvyyden vaikutusta eläinten määrään. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä Elimysjärvi on vain 1,4 m syvä ja pohjaltaan varsin homogeeninen. Löydetyistä 15 taksonista 11 oli hyönteistak—

soneita. Lajisto oli siten monipuolisempaa kuin Ristonlammessa. Jo pelkästään tämä viittaa siihen, että Elimysjärven vesi on parempaa kuin Ristonlammen. Lisätukea ajatukselle antaa se, että Elimysjärvestä löytyi vähän kilpisirvikkään (Motanna angustata) toukkia (keskimäärin 6 yks. / m’) (Lehmkuhl 1979). Lisäksi järvestä löytyi yksi juotikaslaji (Hetobdella stagnatis), joka on selvästi herkempi happamuudelle kuin muut juotikkaat (Meriläinen & Hynynen 1989). Siten voidaan olettaa, että pH ei ole liian huono pohjaeläimille. Kuitenkaan mitkään muut taksonit eivät viittaa siihen että vesi olisi hyvää, sillä alkukesällä esiintyneet päivänkorennot reunussur—

viainen (Leptophtebia marginata) ja kevätsurviainen (Leptophtebia vespertina) ovat sopeutuneet monenlaisiin vesiin ja ne sietävät myös happamoitunutta vettä (Meriläi nen & Hynynen 1989 ja Rinne ym. 198$). Sukeltajat (Dytiscidae) ja esiintyneet vesiperhoset (lukuunottamatta em. kilpisirvikästä) eivät ole kovin vaativia veden laadun suhteen. Näin ollen voidaan olettaa, että vesi on jossain määrin huonolaa—

tuista tai sitten pohjaeläimet ovat kärsineet edellisen talven (1992—1993) huonoista oloista.

(36)

34

7.3 Saari—Kiekin pohjaeläimistö

Saari—Kieldn pohjaeläimistö oli monipuolisin. Taksoneita löytyi kaikkiaan 25. Näistä 12 löytyi Ekman—noutimella nostetuista näytteistä. Koska Saari—Kiekin rannat ovat kivilckoiset, ei Ekman—noutimella päästy ottamaan näytettä alle 1,2 m:n syvyydeltä.

Tämän vuoksi Saari—Kiekistä poimittiin eläimiä rannalta kiviltä kahdesta paikasta.

Etelästä otettiin 3 + 3 näytettä ja luoteesta 2 näytettä. Poiminnoissa saatiin 18 taksonia, joista vain viittä tavattiin syvemmällä Saari—Kiekissä. Näin saatiin kattavampaa tietoa järven lajistosta, mutta tieto oli vain kvalitatiivista.

Saari—Kiekistä voidaan erottaa kolmesta tutkitusta järvestä parhaiten syvyyden merkitys eläinten lukumäärään ja lajistoon. Tähän vaikutti varmasti se, että Saari—

Kiekissä on suuret syvyydenvaihtelut.

Keskimäärin Saari—Kiekissä eläinten tiheys oli 1856 yks. / m2. Eläinten määrä väheni mentäessä syvemmälle. Poikkeuksena tästä oli syvin piste, jossa oli paljon eläimiä (1793 yks. / m. Tämä johtui lähinnä siitä, että syvimmässä kohdassa oli paljon sulkasääsken (Chaoboridae) toukkia. Kuvasta 1$ voidaan havaita, että pohjaeläinten taksonien määrä vähenee jyrkästi mentäessä syvemmälle aina 2,5 m syvyyteen asti.

Sen jälkeen muutos on vähäistä. Saari—Kiekin eteläosissa sijaitsevassa syvännealu—

eessa ei ole ollut hyvä happitilanne ja se näkyy myös pohjaeläimistössä. 2,5 metriä syvemmältä ei ole tavattu muita hyönteisiä kuin kaksisiipisiä (D;tera) ja syvällä niistäkin muodostaa suurimman osan sulkasääsken (Chaoboridae) toukat.

Sullcahyttysen toukat hengittävät suoraan ihonsa läpi. Ne kestävät hyvin hapettomia oloja ja pystyvät siten elämään rehevissä lammissa ja syvissä järvissä (Paasivfrta 1976). Syvemmälle mentäessä hemesimpukoiden (Pisidium sp.) määrä vähenee. He—

mesimpukat vaativat happipitoista vettä ja siksi niitä oli syvimmissä osissa järveä noin 270 yks. / m2, kun taas alle 2 m:n syvyydellä tiheys oli noin 455 yks. / m2 (Salonen ym 1992). Simpukat sietävät kotiloita paremmin happamuutta ja aihaista Ca—pitoisuutta, koska ne kaivautuvat sedimenttiin ja ovat näin paremmin suojassa happamuuden välitönta vaikutusta vastaan. Lisäksi jälkeläiset ovat aikuisen kuoren suojassa kehityksensä alkuvaiheet, joiden aikana vesieliöt ovat herkimpiä epäedulli—

sille ympäristömuutoksille. Kotilot sietävät huonosti alhaista pH:ta ja siksi niitä pidetäänkin yhtenä parhaista happamoitumisen indikaattoreista (Meriläinen &

Hynynen 1989). Saari—Kiekistä tavattiin kahta kotilotaksonia, joten pH:n täytyy olla pysyvästi hyvä.

Saari—Kiekistä löydetyt lajit indikoivat sekä hyviä että huonoja oloja. Huonoista oloista kertovat sulkasääsken (Chaoboridae) toukat, kun taas hyvistä oloista kertovat päivänkorennot (Ephemeroptera) ja sudenkorennot (Odonata) sekä yksi juotikaslaji (Helabdella stagnalis). Huonoja oloja indikoivia lajeja löytyi Saari—Kiekin syvimmistä kohdista. Näin voidaan olettaa, että syvännealueet ovat vähä—

happisia. Tavatuista päivänkorennoista osa sietää huonoakin vettä, mutta Leptophtebiidae—heimoon kuuluva Paraleptophlebia—suku vaatii erinomaista vettä.

Samoin erjnomaista vettä vaativia ovat ukonkorennot (Aeshnidae). Näin ollen voidaan sanoa, että Saari—Kiekin vesi on erinomaista, vaikkakin syvimmissä kohdissa happea on liian vähän (Lehmkuhl 1979). Yleensä rantavyöhykkeen ulkopuolella vesihyön—

teisistä esiintyy ainoastaan surviaissääskiä (Chironomidae) ja sulkahyttysiä (Chaoboridae), joten tämä on normaali ilmiö (Meriläinen & Hynynen 1989, Paasivirta 1976).

(37)

35

$ VIRHELÄHTEET

Pohjaeläinselvityksissä voi tulla useita erilaisia virhelähteitä. Ensinnäkin itse näytteenotossa voi tulla eri suuruisia näytteitä pohjan laadusta riippuen. Tässä työssä havaittiin selvästi, että alkukesällä saadun pohjamassan määrä oli huomattavasti suurempi kuin loppukesällä. Syytä tähän on vaikea arvioida, sillä näyfteet otettiin samalla tavalla, samalla näytteenottimella ja näytteenottajat olivat samat. Luultavasti tämä ei kuitenkaan vaikuttanut näytteiden laatuun, sillä pohjaeläimet elävät yleensä pohjakerroksen ylimmän 6 cm:n alueella ja tämä osa tuli varmasti näytteeseen.

Lisäksi pohjaeläinten määrä ei näyttänyt vähenevän loppukesällä, vaan kaikissa jarv;ssa elarnten maara kasvoi

Poimmnassa on saattanut osa elaimista jaada huomaamatta, koska elaimet olivat pounittaessa kuolleita Luultavasti helpoimmin huomaamatta ovat jaaneet pienet eläimet kuten surviaissääsken (Chironomidae) toukat. Surviaissääskiä oli kaikissa järvissä sangen runsaasti, eikä siten muutaman eläimen puuttuminen juurikaan

vaikuttaisi tuloksiin.

Määrittämisessä huonointa oli se, että surviaissääskiä (Chironomidae) ja hemesim—

pukoita (Pisidium sp) ei maaritetty lajilleen Tama johtui siita, etta seka aika etta maanttajan taidot loppuivat kesken Nyt surviaissaaskia on kaytetty huonon veden

;ndikaaftore;na ja hemesimpukoita hyvan veden indikaattoreina kuten ne yleisena ryhmänä ovatkin. Poikkeuslajeja ei ole voitu tässä työssä huomioida.

Vaikka näytteenotto tapahtuikin standardiohjeiden mukaisesti, jäi näytteenottoon vielä suuri mahdollinen virhelähde. Näytteet otettiin 31.5.—3.6. ja 20.7.—22.7 1993.

Pohjaeläimet ovat varsin pitkäikäisiä eikä siten näytteenoton ajankohdalla ole suurta merkitystä varsinkaan niille elämille, jotka viettävät koko elämänsä pohjassa.

Kuitenkin olisi ollut toivottavampaa, että alkukesän näytteet olisi otettu paria viikkoa aikaisemmin ja loppukesän näytteet noin kuukautta myöhemmin. Näin olisi voitu saada enemmän eroa alku— ja loppukesän näytteiden välille. Mm. suuri osa päivän—

korennoista lentää heinäkuussa, joten silloin tavataan vähiten toukkia. Monien hyönteisten kannalta sopivin näytteenottoajankohta olisi ollut syyskuu, jolloin suurin osa uusista toukista on ehtinyt kasvaa niin suuriksi, että ne on helppo tunnistaa.

9 JOHTOPÄÄTÖKSET

Kolmesta tutkitusta järvestä Ristonlampi oli pohjaeläimistöitään köyhin. Elimysjär—

vessä tilanne oli kohtalainen ja Saari—Kiekkissä erinomainen. Vaikka hyönteisten lajisto vaikuttikin suppealta, se oli sitä loppujen lopuksi vain Ristonlammessa.

Yleensäkin järvissä on sangen vähän hyönteistaksoneja. Esimerkiksi Lasse Kososen tekemien tutkimusten perusteella hyönteistaksoneja oli Kokemäenjoen alueenjärvissä kaksisiipisiä (Diptera) lukuunottamatta 0 4 (Kosonen 1984, 19$6a, 19$6b ja 198$).

Ristonlammessa hyönteistaksoneita oli kaksisiipisiä lukuunottamatta 3, Elimysjär—

vessä 9 ja Saari—Kiekissä 14. Koska Ristonlammessa ei ollut puhdasta vettä indikoivia lajeja, voidaan sanoa, että veden laatu on jossakin suhteessa huono.

Elimysjärvessä oli paljon taksoneja ja yksi puhdasta vettä indikoiva laji, joten veden laatu on kohtalainen tai hyvä. Saari—Kiekissä veden laatu on paras. Lajisto on monipuolinen ja erinomaista vettä indikoivia lajeja on useita.

(38)

36

10 YHTEENVETO

Ystävyyden puistoon kuuluvan Elimyssalon suojelualueelta tutkittiin kolmen järven pohjaeläimistöä. Tutkitut järvet olivat Ristonlampi, Elimysjärvi ja Saari—Kiekki, jotka eroavat toisistaan syvyydeltään, pinta—alaltaan ja pohjanlaadultaan. Riston—

lampi ja Elimysjärvi ovat humuspitoisia Iatvajärviä ja Saari—Kiekki humuspitoinen reittijärvi.

Näyfteet otettiin Ekman—noutimen standardiohjeen mukaan alku— ja loppukesällä 1993. Ristonlammesta näytteitä otettiin 14, Eilmysjärvestä 11 ja Saari—Kiekistä 29.

Lisäksi Saari—Kiekistä poimittiin eläimiä kiviltä. Näytteet määritettiin 32 taksoniin, joista 12 tavaftiin Ristonlammessa, 15 Elimysjärvessä ja 25 Saari—Kiekissä, Määrältään runsaimpia taksoneja olivat kaikissa tutkituissa järvissä surviaissääsket (Chironomidae), hemesimpukat (Pisidium sp.) ja harvasukamadot (Otigochaeta).

Eläinten keskitiheydet olivat Ristonlammessa 1369 yks. / m2, Elimysjärvessä 5030 yks. / m2 ja Saari—Kiekissä 1856 yks. / m2.

Ristonlammessa oli vähiten taksoneja ja mikään niistä ei indikoinut hyvää veden—

laatua. Elimysjärvessä taksoneita oli enemmän ja yksi niistä indikoi hyvää vettä.

Saari—Kiekissä taksoneita oli runsaasti ja erinomaisen veden indikaattoreita oli useita.

(39)

37

KIRJALLISUUS

Komiteamietintö 1983:38. Luonnonsuojelualueiden perustamistoimilcunnan mietintö 111. Helsinki 1983 270 s

Kosonen, L. 1984. Lotilanjärven tarkkailu ja pohjaeläimistön ja kasvillisuuden tila 1981. Julkai su n:o 160. Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys r.y. 13 s.

Kosonen, L. 1986a. Valkeakosken Lotilanjärven pohjaeläimistöstä ja vesikasvillisuudesta 1984.

Julkaisu n o 180 Kokemaenjoen vesiston vesiensuojeluyhdistys r y 11 s

Kosonen, L 1986b Lopp;jarven, Nummistenjoen, Kesijarven, Ojajarven ja Ojajoen kalataloudel—

unen yhteistarkkailu 1983 —84. Julkaisu n:o 184. Kokemäenjoen vesistön vesien—

suojeluyhdistys r.y. 31 s.

Kosonen, L. 198$. Loppijärven pohjaeläimistö ja vesikasvillisuus v.19$6. Julkaisu no 211. Ko—

kemaenjoen vesiston vesiensuojeluyhdistys r y 22 s Laki Ystävyyden puistosta 488. 315.1990.

Lehmkuhl, Dennis M. 1979. How to Know the Aquatic Insects. University of Saskatchewan. The Pictured Key nature Series. Wm. C— Brown Company Publishers, Dubuque, Iowa.

16$ s

Luotonen, H. 1989. Nurmonjoen suvantojen pohjaeläintutkimus. Vesi— ja ympäristöhallituksen monistesaija nro 174. Vaasan vesi— ja ympäristöpiiri. Vesi— ja ympäristöhallitus, Helsinki.

Menlamen, 1 J & Hynynen, J 1989 Happamien happamo;tumiselle herkk;en metsajarvien poh—

jaela;misto Vesi— ja ymparistohalhnnon julkaisuja 31 Vesi— ja ympar;stohalhtus, Helsinki. 85—122 ss.

Mäkelä, A., Antikainen, 5., Mäkinen, 1., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimuksen näyt—

teenottomenetelmät. Vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B nro 10. Vesi—

ja ympäristöhallitus, VAPK—kustannus, Helsinki.

Oikari, T. & Markkanen, S—L 1993. Ystävyyden puiston vesistöt ja niiden vedenlaatu. Kainuun vesi— ja ympäristöpiiri. Vesi— ja ympäristöhallitus, Helsinki. Tekeillä.

Paasivirta, L. 19840 Pohjaeläimistön käyttö vesistöjen tilan arvioinnissa. Luonnon tutkija $8:

79—84. 6 s.

Salonen, S., Frisk, T., Känneniemi, T0, Niemi, Jo, Pitkänen, H., Silvo, K., & Vuoristo H. 1992.

Fosfori ja typpi vesien rehevöittäjinä vaikutusten arviointi. Vesi— ja ympäristö—

hallitus, Helsinki. Vesi— ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A. N:o 96. 139 s.

Standardiehdotus 16.9.1987. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman—noutimella pehmeiltä pohjilta. Vesi—

ja ympäristöhallitus. Hydrologian työryhmä.

Ystävyyden puiston perustamistyöryhmän mietintö 1989. Ystävyyden puiston perustaminen. Ym—

päristöministeriö, Yleinen osasto. 42 s.

(40)

38

Virtanen, A., Priha, M. & Hi1dn, M. 1978. Veden elämää 1. Plankton ja pohjaeläimet. Luonto—

Liitto ry. Suomen Luonnosuojelun Tuki Oy. Forssan Kirjapaino Oy. 72 s.

MÄÄRITYKSESSÄ APUNA OLLEET OPPAAT

Harker, 1. 1989. Mayffies. Naturalist& Handbooks 13. Richmond Publishing Co. Ltd., Great Britain. 56 s.

Kuusela, K. 1992. Suomen surviaistoukkien (Ephemeropera) lajimääritys Artbestämmning av finska dagsländalarver (Ephemeroptera). Eläintieteen laitoksen monisteita 4/1992, Oulun yliopisto, Oulu. 14 s.

Lehmkuhl, Dennis M. 1979. How to Know the Aquatic Insects. University of Saskatchewan. The Pictured Key Nature Series. Wm. C— Brown Company Publishers, Dubuque, Iowa.

168 s.

Lepneva, 5. G. Fauna of the U.S.S.R. Trichoptera. Larvae and pupae of annulipalpia. Keter Press, Jerusalem. 638 s.

Lepueva, S. G. Fauna of the U.S.S.R. Trichoptera. 11:2. Keter Press, Jerusalem. 700 s.

Paasivirta, L. 1976. Suomen makroskooppiset vesiselkärangattomat (punkit ja hyönteiset).

Jyväskylän biologian laitos, Jyväskylä. 71 s.

Palmen, E. 1974. Vesiemme pildcueläimiä värikuvina. Werner Söderström osakeyhtiön kirja— ja laakapaino, Porvoo. 107 s.

Rinne, A., Soine, J., & Tiainen 5,1988. Perhokalastajan hyönteistieto. WSOY:n graafiset laitok set, Porvoo. 185 s.

Virtanen, A., Priha, M. & Hildn, M. 1978. Veden elämää 1. Plankton ja pohjaeläimet. Luonto—

Liitto ry. Suomen Luonnosuojelun Tuki Oy. Forssan Kirjapaino Oy. 72 s.

(41)

39

LIITE 1

LIITE 1. RISTONLAMMEN POHJAELAINTEN MAARÄ YKSILÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI

näytepiste 1A la 1B lb 1C lc 2A 2a

syvyys m 1,0 1,1 1,0 1,1 1,0 1,1 3,3 3,4

Nematoda

Oligochaeta 33 98

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis

Glossiphonia complanata 33 33

Pisidium sp. 65 163 849 261 457 163 359

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina Nemoura sp.

Aeslmidae Corduliidae

Sialis sp. 33 33 33 33 65 9$

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata

Leptophlebia vespertina 33

Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera Cyrnus fiavidus Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophulidae Molanna angustata Stenophylacini Leptoceridae Dytiscidae

Chaoboridae 33

Ceratopogonidae 33 65

Chironomidae 196 2253 294 2449 392 1502 718 1339

yhteensä 327 2482 360 3331 816 2057 947 1796

taksoneja 4 4 3 3 5 3 4 3

(42)

40 LIITE 2

LIITE 2. POHJAELÄINTEN MÄÄRÄ YKSILÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI RISTONLAMMESSA

näytepiste 23 2b 2C 2c 2D 2d 2E 2e

syvyys m 3,3 3,4 3,3 3,4 3,3 3,4 3,3 3,4

Nematoda 33

Oligochaeta 33 163

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis Glossiphonia complanata

Pisidium sp. 457 261 490 196 131 131 131 751

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina 33 33

Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae

Sialis sp. 33

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata Leptophlebia vespertina Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera

Cymus fiavidus 33

Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophilidae Molanna angustata Stenophylacini Lcptoceridae Dytiscidae

Chaoboridae 33 33 33

Ceratopogonidae 33

Chironomidae 653 1535 1208 1567 490 294 294 2416

yhteensä 1143 1796 1797 1829 654 58$ 425 3266

taksoneja 3 2 5 4 3 3 2 5

(43)

41

UITE 3

LUTE 3. POHJAELÄINTEN MAARÅ YKSILÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI RISTONLAMMESSA

Nematoda Oligochaeta

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis Glossiphonia complanata Pisidium sp.

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae Sialis sp.

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata Leptophlebia vespertina Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera Cymus fiavidus Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophilidae Molanna angustata Stenophylacini Leptoceridae Dytiscidae Chaoboridae Ceratopogonidae

Chironomidae 65 65 65 65

327 2188 71$ 2024

$49 26133 751 751

näytepiste 3A 3a 3B 3b 3C 3c 4A 4a

syvyys m 2,2 2,0 2,2 2,0 2,2 2,0 0,9 1,0

33 33

65 33 33

490 784 196 784

33 33 98

424 1012 131 392

yhteensä 882 3135 979 2939 1306 1306 915 1274

taksoneja 3 5 3 5 3 3 3 4

(44)

42 LIITE 4

LIITE 4. POHJÄELÄINTEN

.

YKSILÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI RISTONLAMMESSA

näytepiste 4B 4b 4C 4c

syvyys m 0,9 1,0 0,9 1,0

Nematoda Oligochaeta

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis Glossiphonia complanata

Pisidium sp. 196 131 457 229

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp. 33

Hydracarina Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae

Sialis sp. 33 33

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata Leptophlebia vespertina Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera Cyrnus fiavidus Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophilidae Molanna angustata Stenophylacini Leptoceridae Dytiscidae Chaoboridae

Ceratopogonidae 33

Chironomidae 229 65 196 359

yhteensä 458 229 653 654

taksoneja 3 3 2 4

(45)

43

LIITE 5

LIITE 5. POHJAELÄINTEN MÄARÄ YKSILÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI ELIMYSJÄRVESSÄ

näytepiste 1Ä la 1B lb 1C lc 1D ld

syvyys m 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3

Nematoda

Oligochaeta 196 196 229 98 33 131 131

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis Glossiphonia complanata

Pisidium sp. 229 588 653 882 65 620 327 653

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina 33 33

Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae sp.

Sialis sp.

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata Leptophlebia vespeftina Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera Cyrnus fiavidus Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophulidae

Molanna angustata 33 98 33

Stenophylacini

Leptoceridae 33

Dytiscidae Chaoboridae

Ceratopogonidae 65 33 131 33

Chironomidae 1110 8293 1992 12821 424 19133 1371 10187

yhteensä 1535 9208 2940 13909 522 19884 1895 11004

taksoneja 3 6 5 4 3 3 5 4

(46)

44 LIITE

6

LIITE 6. POHJAELÄINTEN MÄÄRÄ YKSILÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI ELIMYSJÄRVESSÄ

naytep;ste 1E le 2A 2a 2B 2b 2C 2c

syvyys m 1,3 1,3 0,9 1,0 0,9 1,0 0,9 1,0

Nematoda

Oligochaeta 33 131 522 65 33 131 65

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis Glossiphonia complanata

Pisidium sp. 555 1241 1371 261 1175 784 686 163

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina 33 33 33

Nemoura sp.

Äeshnidae Corduliidae Sialis sp.

Heptagenia fuscogrisea

Leptophlebia marginata 33

Leptophlebia vespertina 98 98

Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera

Cymus fiavidus 65 33 98

Phryganea bipunkata 33 33

Phryganea grandis Limnophilidae Molanna angustata Stenophylacini

Leptoceridae 33 33

Dytiscidae 33 33 65

Chaoboridae

Ceratopogonidae 131 98

Chironomidae 2286 22724 1306 424 686 $82 1208 686

yhteensä 3038 24194 3395 816 1960 1830 2221 980

taksoneja 5 4 6 5 5 4 7 5

(47)

45

LIITE 7

LIITE 7. POHJAELÄINTEN

.

YKSILÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI ELIMYSJÄRVESSÄ

näytepiste 3A 3a 3B 3b 3C 3c

syvyys m 0,9 1,0 0,9 1,0 0,9 1,0

Nematoda

Oligochaeta 261 65 294 261 33

Eiseniella tetraedra

Helobdella stagnalis 33 65

Glossiphonia complanata

Pisidium sp. 980 555 169$ 882 1273 914

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina 33 33

Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae Sialis sp.

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata

Leptophlebia vespertina 33 33 98

Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera

Cymus fiavidus 65

Phryganea bipunkata Phryganea grandis

Limnophilidae 33 33

Molanna angustata Stenophylacini Leptoceridae

Dytiscidae 33

Chaoboridae Ceratopogonidae

Chironomjdae 816 163 849 751 947 98

yhteensä 2123 849 2907 1633 2709 1111

taksoneja 5 5 5 2 6 5

(48)

46 LIITE 8

LIITE 8. POHJAELÄINTEN MÄARÅ YKSILÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI SAAffl-KIEMSSÄ

näytepiste 1A la 1B lb C lc 1D ld

syvyys m 6,3 6,0 6,3 6,0 6,3 6,0 6,3 6,0

Nematoda

Oligochaeta 522 424 261 653

Eiseniella tetraedra Helobdella stagnalis Glossiphonia complanata

Pisidium sp. 33 686 229 457 65 620 490

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracarina Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae Sialis sp.

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata Lcptophlebia vespertina Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera Cymus fiavidus Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophulidae Molanna angustata Stenophylacini Leptoceridae Dytiscidae

Chaoboridae 1861 98 1698 229 1469 359 2579 9$

Ceratopogonidae

Chironomidae 196 98 653 424 33 653

yhteensä 1894 1502 2025 1763 1534 1664 2612 1894

taksoneja 2 4 3 4 2 4 2 4

(49)

47

LIITE 9

LIITE 9. POmAELÄINTEN YKS WÖINÄ NELIÖMETRIÄ KOHTI SAARI-KIEKISSÄ

näytepiste 1E le 2A 2a 2B 2b 2C 2c

syvyys m 6,3 6,0 5,0 4,8 5,0 4,$ 5,0 4,8

Nematoda

Oligochaeta 163 33 294 98 98 33 398

E;seniella tetraedra Helobdella stagnalis Glossiphonia complanata

Pisidium sp 392 33 261 261 131 65 424 58$

Lymnea sp.

Gyraulus sp.

Valvata sp.

Hydracanna Nemoura sp.

Aeshnidae Corduliidae Sialis sp.

Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia marginata Leptophlebia vespertina Paraleptophlebia cincta Caenis horaria

Trichoptera Cyrnus fiavidus Phryganea bipunkata Phryganea grandis Limnophulidae Molanna angustata Stenophylacini Leptoceridae Dytiscidae

haoboridae 1959 229 33 65 33

Ceratopogonidae

Chironomidae 131 131 490 1175 261 490 163 1861

yhteensa 2482 556 $17 1730 555 653 653 2841

taksoneita 3 4 4 3 4 3 4 3

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Toisin sanoen yrityksen arjen ohjaaminen ja kontrollointi eivät välttämättä tapahdu vain pakon ja alistamisen kautta vaan toiminnan ohjaus voidaan nähdä myös arkisen

Toisaalta kun on kyse valo- kuvasta ja 3D-kuvasta, voidaan valokuvan suunnittelussa hieman löy- sentää ranteita sillä, vaikka valokuvan perspektiivit ja valon suunnat

Kuten kuvasta 3.7 voidaan huomata, seinälle asennetun järjestelmän valoisanajan keskimääräinen tuotanto ylittää 300 W pohjakuorman vain helmikuussa.. Kuten edellä on

Kuvasta nähdään, että 300 metrin syvyydessä on vain 2 astetta korkeampi lämpötila kuin 50 met- rin syvyydessä... Geotermistä energiaa voidaan hyödyntää myös

Tutkittavien kiin- nostuneisuus matematiikkaa kohtaan voidaan nähdä myös tulosten luotetta- vuutta lisäävänä tekijänä: heidän voidaan nähdä olevan motivoituneita

Kari Österlund (HS 2.2.88) &#34;ei ole per- hehotellin puurtaja, hotelli- ja ravintola-alan mannekiini, eikä palveluelinkeinojen palasil- mäinen puolestapuhuja. Hän on tottunut

Kuvasta 4.8 nähdään, että simulaattorin taajuusmuuttajan lähtöjännite on säännöllisempää kuin todellisen käytön vastaava ja jännitteen amplitudivaihteluista voidaan

Taulukosta 6.4 ja kuvasta 6.2(a) voitiin myös nähdä, että varaa- van sähkölämmitys klusterin energiankulutus sekä huipputehot pienenevät. Huip- putehon pienentyminen