308
Katsauksia ja keskustelua – KAK 2/2000
Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 2/2000
Vastauksia kirja-arvostelujen aiheuttamiin kommentteihin
JUSSI LINNAMO Professori
Espoo
Kummastelun altavastaus
VT ja emeritus pääjohtajaJermu Laineon pet- tynyt arvosteluuni hänen kirjoittamastaan kir- jasta de Tocquevillestä. Se on ikävää. Puoluste- len vähän itseäni:
1. de Tocqueville modernin sosiologian alulle- panijana.
Ongelma on puhtaasti semantinen.En usko, että Laineen ja minun yhteenlaskettu aukto- riteettikaan olisi pystynyt kääntämään niiden monien sosiologian historian oppikirjojen te- kijöiden päätä, joiden en ole havainnut mai- nitsevan de Tocquevilleä tässä ominaisuu- dessa.
2. de TocquevillenAmerikan demokratiasta te- kemien havaintojen ja johtopäätösten rele- vanssi.
Olen samaa mieltä Laineen kanssa siitä, että demokratia on ennenkaikkea elämänmuoto.
Sen sijaan en pidä nykyaikaisen demokratian monilukuisiinkaan käsitteisiin sopivana de
Tocquevillen kuvaamaa demokratiaa. Mi- nulle demokratiaan sisältyy myös naisille, suhteellisen korkean omaisuusrajan alapuo- lella oleville miehille ja molempia sukupuo- lia edustaville värillisille annettu äänioikeus ja vaalikelpoisuus sekä oikeus harjoittaa kaikkia ammatteja. de Tocquevillellä oli epäilemättä hienoja psykologis-sosiologisia oivalluksia, mutta hänen tekemistään ha- vainnoista Amerikan silloisen demokratian aikaansaamasta todellisuudesta ei synny pal- jon opastusta ja ennustevoimaa nykymaail- maan. Tutkittu populaatio ei edusta tämän päivän oloja.
3. de Tocqueville ekonomistina.
Laine otsikoi kirjansa 13. luvun »Alexis de Tocquevillen talousfilosofia». Luulin, että luvussa esitettiin de Tocquevillen taloudel- lista ajattelua. Siksi kirjoitin siitä aiheesta ekonomisteille ja tein sen Laineen mukaan
»diabeettisen verbaalisesti säteilyttäen». Jos olisin tiennyt, ettei teksti ole kuvausta ta- lousanalyysista, olisin kuitannut sen sanoen:
309 Jussi Linnamo
se on kovin kevyttä verrattuna siihen, mitä de Tocquevillen parhaat ekonomisti-aikalai- set kirjoittivat.
4. de Tocquevillen suhde maailman henkeen ja ajan korvaan.
Olen ollut empiirisen yhteiskuntatieteen har- rastaja ja joskus jopa sen harjoittajakin. Mi- nulla ei ole yhtään ainutta empiiristä havain- toa maailman hengestä ja ajan korvasta.
Tunnustan häviäväni näistä aiheista käytä- vän keskustelun.
Ystävällisin mielin toivon, ettei yhden kirjan arvioinnista muodostu ystävyyttä rikkovaa ja elämää suurempaa asiaa.
Ylilyönnin anatomiaa
KaukoAronen on käsittänyt arvosteluni hänen VATT-vuosikirjassa 1999 julkaisemastaan ar- tikkelistaan jossain määrin väärin.
1. Kokonaisuutta hyödyttävä.
En arvostellut hänen tapaansa käyttää käsi- tettä »kokonaisuutta hyödyttävä» suinkaan siksi, että sinänsä käyttökelpoinen sana ko- vin usein toistettuna on huono tyylikeino.
Arvosteluni lähtökohta oli aivan muu.
2. Budjettirajoitukset ja »kokonaisuutta hyö- dyttävä».
Ymmärtääkseni käsitteeseen kaupunkipoli- tiikka kuuluu kaupunkikehitykseen vaikutta- minen mm. siten, että esitetään valtion tai mahdollisestiEU:n budjettiin otettavaksi hy- viä kaupunkikehityksen päämääriä edustavia kannustimia eli rahoitusta. Vanhus-, lapsi-, invalidi-, peruskoulutus-, keskiasteen koulu- tus-, korkeakoulu-, terveydenhoito-, meren- kulku-, teollisuus-, tie-, tietoliikenne, kehi- tysapu-, maaseutu-, puolustus- ja satojen muiden -politiikkojen lobbarit pyrkivät myös saamaan omille aloilleen kannustusra-
hoja. He kaikki kertovat, että heidän ajaman- sa asiat ja niille myönnettävät kannustusra- hat ovat hyviä »kokonaisuuden edun kannal- ta». Kaikki he ovat tavallaan oikeassa, kaik- ki hyvät asiat edistävät kokonaisuuden etua nyt juuri ja varsinkin tulevaisuudessa, kun nykyinen epäkohta poistetaan. Lobbarit ker- tovat usein myös, että nyt juuri kannustusra- ha tulee loppujen lopuksi edulliseksi yhteis- kunnalle, jos se epäkohta, jota pyritään pois- tamaan, ei pääse kehittymään tulevaisuuden epäkohdaksi. Silloin sen poistaminen on tosi kallista. Valtion ja itse asiassa jokaisen ta- loudenpitäjän varojen käyttö on silti niuk- kuuden sanelemien bubjettirajoitusten alai- nen. Lobbari, mutta ei ekonomisti, vastaa tä- hän kahdella tavalla: a) »otetaan varat jos- tain muualta» tai b) »varojen hankkiminen ei kuulu toimenkuvaani».
3. Monitieteellinen tutkimus ja kaupunkipoli- tiikka.
Kaupunkipolitiikka on niin hieno asia, että sitä on syytä harjoittaakin monitieteellisesti.
Luulisin, että hallintotieteilijä on parhaan mahdollisen opin saanut kertoakseen, millai- sin organisaatioin kaupunkipolitiikkaa voi- daan harjoittaa.Ekonomisti taas puolestaan voi katsoa sen perään, ettei uusia hyviä asioita eteenpäin vietäessä aiheuteta koko- naisuuden edulle saatavaa uutta lisäystä suu- rempaa haittaa, kun vanhojen hyvien asioi- den kohdalla heiluu viikate tai juustohöylä.
4. Antiurbaanin ilmapiirin heikentäminen eli urbaani ajattelu.
Kannatan kansalaisena urbaania ajattelua ja minusta monet kaupunkipolitiikan tavoitteet ovat hyviä. Tämän asia voi kuitenkin sanoa kuka kansalainen hyvänsä ilman yhteiskun- tatieteellistä koulutusta. Uskon valistuksen aatteeseen ja siksi mielestäni antiurbaanin il- mapiirin poistaminen käy parhaiten siten,
310
Katsauksia ja keskustelua – KAK 2/2000
että esimerkiksi VATT:n tutkimuksissa osoi- tetaan, että urbaanin kaupunkipolitiikan kan- nustusrahoituksella saadaan positiivien tra- de-off. Silloin on kerrottava esimerkiksi kus- tannus – hyöty-analyysin avulla tai muilla keinoin, miksi kaupunkipolitiikkaa edistävä kannustusraha on tehokkaampi kuin sen syr- jäyttämä johonkin muuhun, mutta silti spe- sifioitavaan tarkoitukseen käytetty kannus- tusraha. Rajatuotot ja -kustannukset eivät ole koskaan julkisuudenarkoja asioita.
5. VATT:n maine.
Jos VATT julkaisee kirjoituksia, jotka voi- daan tulkita lobbailuksi vaikka kuinka pal- jon kokonaisuutta hyödyttävän asian – esi- merkiksi kaupunkipolitiikan – hyväksi, me- nettää se aina jonkin verran uskottavuuttaan.
VATT:n on kerrottava asiansa tietoon poh- jautuen eikä uskonasioina.
6. Onko 14 = 7?
KaukoArosella esiintyy kokonaisuuden hy- väksi tai vastaava ilmaisu s. 266 yhteensä 2kertaa, s. 268 vain 1 kerran, s. 271 sama- ten 1 kerran, s. 272 sen sijaan 3 kertaa, s. 273 jopa 4 kertaa, näistä tulee käsittääkseni yh- teensä 11. Lukuun 14 pääsin, kun tulkitsin ilmaisut »parhaiten palvelevat strategiset ta- voitteet» ja muut sen kaltaiset sivuilla 265, 267, 269 ja 270 lähes kokonaisuuden edun kanssa identtiseksi. Jäin kiinni laskutaitoni puutteista, kun väitin, että ilmaisuja »koko- naisuuutta hyödyntäviä» oli vain 14. Niitä oli enemmän.
