”Hän oli vielä metsälintu, joka vain vähitellen tottui häkkielämään”
Suomalaisen nuorisokirjallisuuden pioneeri Anni Swanin teoksissa Iris rukka, Kaarinan kesäloma ja Ollin oppivuodet esille nousevat maailman-
kuva, väkivalta ja uskonto
Matilda Hangasmaa Läntinen teologia Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta
Teologian osasto/Kirkkohistoria 24.05.2021
Kirkkohistoria
Läntisen teologian koulutusohjelma
Hangasmaa, Matilda.: ”Hän oli vielä metsälintu, joka vain vähitellen tottui häkkielämään” Suo- malaisen nuorisokirjallisuuden pioneeri Anni Swanin teoksissa Iris rukka, Kaarinan kesäloma ja Ollin oppivuodet esille nousevat maailmankuva, väkivalta ja uskonto
Opinnäytetutkielma, 64 sivua Tutkielman ohjaaja: Ilkka Huhta Toukokuu 2021
Asiasanat: Anni Swan, nuortenkirjallisuus, Iris rukka, Kaarinan kesäloma, Ollin oppivuodet, maailmankuva, väkivalta, uskonto
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen ensimmäisiä suomenkielisen nuorisokirjallisuuden edelläkävijän Anni Swanin kolmea nuortenteostaan nimeltä Iris rukka, Kaarinan kesäloma ja Ollin oppivuo- det. Teokset toimivat tutkielmani lähteinä. Selvitän kirjoissa esille nousevia maailmakuvaa, vä- kivaltaa ja uskontoa. Kirjailija oli julkaissut tutkimani nuortenteokset vuosina 1916–1919, joista ensimmäisenä ilmestyi Iris rukka ja viimeisenä Ollin oppivuodet.
Selvitän kirjailijan kolmen nuortenromaanin perusteella kirjojen kirjoittamisen aikakauden yh- teiskunnallista maailmankuvaa tarkastelemalla henkilöhahmojen sosiaalista ja yhteiskunnal- lista asemaa. Lisäksi selvitän, minkälaista väkivaltaa romaanihenkilöt kokevat sekä minkälai- sissa tilanteissa ja millä perusteilla väkivaltaa tapahtui. Maailmankuvan ja väkivallan lisäksi sel- vitän nuortenkirjojen hahmojen omaa uskonnollisuutta ja uskontokasvatusta.
taroolit. Lisäksi tutkimustuloksissa selvisi, että kahdessa ensimmäisessä teoksessa väkivalta kohdistui aina ylemmältä luokalta. Väkivalta molemmissa teoksissa oli henkistä väkivaltaa. Vii- meisessä, Ollin oppivuodet -kirjassa, Ollille tapahtumat väkivaltakohtaukset tulivat samalta yh- teiskuntaluokkaan kuuluvalta jäseneltä eli hänen serkultaan. Olli koki myös väkivaltaa alem- malta yhteiskuntaluokalta. Ollin tapauksessa hän koki henkisen väkivallan lisäksi fyysistä väki- valtaa. Jokaisessa kirjassa oli viitteitä henkilöhahmojen uskonnollisuudesta, mutta vain Kaari- nan kesäloma -teoksessa vakaumuksellisuutta esiintyi harvakseen.
Church history
Institute of Western theology
Hangasmaa, Matilda.:” She was still a wild bird that only gradually got used to cage life” In the works of Anni Swan, a pioneer of Finnis youth literature, Iris rukka, Kaarinan kesäloma and Ollin oppivuodet, the worldview, violence, and religion that stands out.
Thesis, 64 pages
Supervisor: Ilkka Huhta May 2021
Keywords: Anni Swan, youth literature, Iris rukka, Kaarinan kesäloma, Ollin oppivuodet, worldview, violece, religion
In my dissertation, I examine at Anni Swan, the firsts Finns language pioneer of youth litera- ture and hers three youth books called Iris rukka, Kaarinan kesäloma and Ollin oppivuodet.
Books are the sources of my dissertation. I study the worldview, violence and religion that emerge in them. The author had published the youth works I examined in years 1916-1919, the of which Iris rukka published first and Ollin oppivuodet last.
Based on the author’s three youth novels, I explore the social worldview of the book writing era looking at the social and societal status of personalities. In addition, I find out what kind of violence of the novel’s peoples have experienced and what grounds the violence took place. In addition to the worldview and violence, I examine the religiosity and religious education of the youth books characters.
The worldview of each book appeared hierarchical where clear societal roles emerged. In ad- dition, the results of the study showed that in the first two books, violence always targeted the upper class. The violence in both books was mental violence. In the last book, Ollin op-
pivuodet, the events in violence, the scenes of violence came from the same social class
Olli`s case, he experienced mental violence in addition to physical violence. Each book con- tained references to the religiosity of the persons but only in Kaarinan kesäloma -book did conviction rarely occur.
1. Johdanto ... 1
1.1 Tutkimustehtävä ja -menetelmä ja lähteet ... 1
1.2 Nuortenkirjallisuuden tutkiminen ja kaunokirjallisuus historiantutkimuksen lähteenä .... 2
1.3 Yhteiskunnan murros ja kristinusko1900-luvun alussa ... 4
1.4 Anni Swan suomalaisen nuorisokirjallisuuden edelläkävijä ... 7
2 Anni Swan ja nuorisokirjojen maailmankuva ... 14
2.1 Iris rukka ... 14
2.1.1 Teoksen yhteiskunnallinen tilanne ja syntyhistoria ... 14
2.1.2 Maalaisserkku Helsingin seurapiireissä – Hyvästi Metsäpirtti... 15
2.1.3 Hilpeästä ja avomielisestä alakuloiseksi ja sulkeutuneeksi ... 23
2.1.4 Iristä kasvatetaan – Uskontokasvatuksen piirteitä ... 28
2.2 Kaarinan kesäloma ... 31
2.2.1 Nuorten toveri – Kirjan kuvaus ja taustahistoria ... 31
2.2.2 Nuori kotiopettajatar nousukasmaisessa Savon kirkonkylässä ... 32
2.2.3 Palkattu palvelija ... 38
2.2.4 Raamatun lauseita ja rukouksia ... 41
2.3 Ollin oppivuodet ... 43
2.3.1 Swanin motiivit – Opetustarina oikuttelevalle pojalle ... 43
2.3.2 Hemmotellun tehdaskartanopojan kehityskertomus ... 44
2.3.3 Koettelemuksia – Serkun perintöjuoni ... 49
2.3.4 Pyhäkoulua, teatteria ja kirjojen lukemista ... 53
3. Tutkimustulokset ... 55
Lähteet ja kirjallisuus ... 61
1. Johdanto
1.1 Tutkimustehtävä ja -menetelmä ja lähteet
Tutkielmassani tutkin Anni Swania (1875–1958) 1900-luvun nuortenkirjojen pioneerina. Tutki- muskysymykseni kohdistuu hänen kolmeen kirjoittamaansa nuortenkirjaan Iris Rukka(1916) Kaarinan kesäloma(1918)ja Ollin oppivuodet (1919). Tutkielmassani selvitän, miten aikakauden maailmankuva, väkivaltakulttuuri ja uskonto ilmenevät ja nousevat esille kolmessa teoksessa tut- kimassani teoksessa. Etsin suomalaisen nuortenkirjailijan kolmesta teoksesta, millaisessa yhteis- kunnallisessa maailmassa teoksen nuoret elävät ja, mitä he kokevat ja millä perusteilla. Maail- mankuvan yhteydessä selvitän, minkälaisia arvoja ja aatemaailmoja romaanien henkilöhahmoilla esiintyy. Yhteiskunnallisen maailmankuvan selvittämisen lisäksi tarkastelen teosten henkilöhah- moihin kohdistuvaa väkivaltaa sekä väkivallan syitä ja väkivaltatilanteita. Kolmanneksi selvitän teosten uskontoon kuten uskontokasvatukseen ja uskonnollisuuteen liittyviä piirteitä romaani- hahmojen elämässä.
Lähteenä käytän Anni Swanin kolmea nuortenkirjaa nimeltä Iris rukka, Kaarinan kesäloma ja Ol- lin oppivuodet. Rajaan tutkimukseni aikarajallisesti vuodesta 1916 vuoteen 1919, jolloin edellä mainitun kirjailijan nuortenteoksen ovat ilmestyneet. Esittelen tutkimani teokset kronologisessa järjestyksessä aloittaen Iris Rukasta päättäen Ollin oppivuosiin. Aloitan jokaisen teoksen esittelyn kirjan syntyhistoriasta siirtyen temaattiseen jäsentelyyn esittäen ensin maailmankuvan, väkival- lan ja lopettaen uskonto-osuuteen. Tutkimustuloksissa esittelen tulokset temaattisesti aiheittain.
Anni Swania on aikaisemmin tutkinut Maija Lehtonen teoksessaan Anni Swan(1958), jossa hän kuvaili Swanin elämää, luonnetta, ajattelutapoja sekä hänen satu- ja nuortenkirjoja. Tutkielmas- sani käytän Lehtosen kirjaa apuna Anni Swanin elämäntapahtumien, näkemysten, arvojen ja te- osten kuvailussa. Lehtosen lisäksi Sirpa Kivilaakso on tutkinut Anni Swania kahdessa
teoksessaan: Lumometsän syli: Anni Swanin satusymbolismi 1896–1923(2008) ja Satukuningatar Anni Swan: elämä ja teokset (2009). Kivilaakson teosten avulla kuvailen Lehtosen teoksen tapaan Swanin elämänvaiheita, julkaisemisiaan teoksisiaan ja arvoja. Ensimmäinen Kivilaakson teos pai- nottuu Swanin ensimmäisten tuotosten satukirjojen satusymboliikkaan. Teosta käytän enem- mänkin Anni Swanin elämän ja luonteen kuvailussa. Jälkimmäinen teos painottuu pitkälti hänen nuoruus- ja aikuisvuosiin sekä nuortenkirjojen syntymaailmaan. Kivilaakso on poiminut Swanin elämänkerrasta tapahtumia teosten, päiväkirjamerkintöjen ja kirjeiden kautta. Hyödynnän Leh- tosen teosta ja Kivilaakso kirjoja Swanin henkilöhistorian kuvailussa sekä kolmen nuortenkirjojen aikahistorian esittelyssä.
1.2 Nuortenkirjallisuuden tutkiminen ja kaunokirjallisuus historiantutkimuksen lähteenä
Kaunokirjallisuus kirkkohistorian tutkimuksessa oli aikaisemmin katsottu kyseenalaiseksi läh- teeksi, mutta kaunokirjat toimivat yhtä hyvin lähdekriittisinä lähteinä tutkimuksessa. Kuitenkin kaunokirjallinen teos on katsottu taiteelliseksi teokseksi, jolla ei välttämättä ole ollut suoraa yh- teyttä sen ajan yhteiskunnalliseen tai historialliseen aikaan ja alkuperäisyyteen.1 Historiantutki- muksessa kaunokirjallisuuden käyttö lähteenä on rakentunut pitkälti jaotteluun faktan ja fiktion välillä, ja kaunokirjojen totuudenmukaisuutta on arvioitu verraten niitä muihin historian lähtei- siin. Lisäksi kaunokirjallisia teoksia ja niiden erityislaatuisuutta on pyritty lähestymään autonomi- suuden ajatuksen kautta, niin että teokset on laitettu epähistorialliseen kategoriaan laittamatta niille totuudenmukaista painoarvoa. Kun tarkastellaan historiallisena lähteenä kaunokirjalli- suutta, on pyrittävä asettamaan kaunokirjalliset teokset teoksellisuuden asemaan. Teoksellisuus eroaa muista dokumentaarisista lähteistä, ja samoin teokselliset tekstit pyritään näkemään itse- näisinä teksteinä.2
Jako tekstin ja kontekstin välillä on tyypillistä historiantutkimuksessa, ja kaunokirjat historiantut- kimuksen näkökannasta ovat ilmiöitä, ja ilmiöt olivat sidoksissa laajempaan kontekstiinsa.
1 Huhta 2013, 179–183.
2 Pihlainen 2001, 304–309.
Kaunokirjallisuuden tutkimuksessa on tärkeää tarkastella ja lähestyä kaunokirjallista teosta sen omilla ehdoilla ilman, että teosta sovitetaan tahattomasti muiden lähteiden kautta saatuun men- neisyyden kuvaan. Kaunokirjallisen teoksen ulkopuolisilla menneisyyden konteksteilla on merki- tystä siinä tilanteessa, kun kontekstit tarjoavat apua teoksen ymmärtämiseen ja tarkasteluun.3 Kaunokirjallisen tekstin ja kontekstin välisyyden lisäksi tutkielmassani merkittävää on myös kirjai- lijan, tekstin ja kontekstin välinen suhde. Swanilla on ollut kirjailijan asema, jossa kaunokirjallinen teksti on syntynyt kirjailijan oman intention kautta. Tutkielmassani selitän syitä maailmankuvan, väkivallan ja uskonnon osalta Anni Swanin kontekstissa, joissa kirjailija on itse elänyt ja joissakin tapauksissa jopa kokenut.
Realismin kirjallisuudensuuntauksessa 1800-luvun lopussa kirjailijat tyypillisesti kuvasti teosten henkilöhahmot yhtenäiskulttuurissa itsenäisinä henkilöinä, jotka tahtoivat muuttaa tai järjestää yhteiskuntaa vapaammaksi pois hierarkkisuudesta ja auktoriteetin alaisuudesta. Tämän vasta- kohtana toimi kirkko ja sen moraaliset opetukset, jossa kirkolla oli suuri auktoriteettinen asema.
Kirkko ja sen opetukset joutuivat realismin sivistyneiden kirjailijoiden kyseenalaistuksen koh- teeksi. Kirkon kyseenalaistaminen nuorten kirjailijoiden takia jatkui vielä 1890-luvulla, ja samaan aikaan realismin rinnalle nousivat aatteet panteismi ja individualismi. Nuorten kirjailijoiden kirk- kovastaisuus jatkui vielä 1890-luvun lopulla, kun radikaali sivistyneistö liittyi yhteen sosialistisen työnväenliikkeen kanssa, joiden ideologiana toimii kirkon- ja uskonnonvastaisuus. Kirjailijoiden ja työväenliikkeen mukaan kirkolla ja sen opetuksilla on suuri rooli kulttuurin ja yhteiskunnan yk- sinvaltiudella, ja kirkon ja opin rinnalle nousi kristinuskon totuusarvo.4
kirjailijoiden ja sivistyneiden keskuudessa 1900-luvulle tultaessa äärimmäinen uskonto- ja kirkko- kritiikki lievittyi jokseenkin sodan jälkitilanteiden myötä. Samoihin aikoihin melkein kaikki nuor- suomalaiset kirjailijat poistuivat aikaisemman liittolaisen työväenliikkeen piireistä pois. Näihin aikoihin kirkon tai kristinuskon syrjäyttäminen ei ollut kannatuksen kohteena, mutta toisaalta kir- jailijoille tärkeänä aiheena pysyi autonomisuus yhteydessä kirkon opetuksiin. 1920-luvulle tulta- essa 1880-luvulla alkanut kirjallisen sivistyneiden ja kirkon välinen kuilu lieventyi selkeästi.
3 Pihlainen 200, 310–312.
4 Mäkinen 1989, 37–41.
Kuitenkaan kirjailijoiden maailmankatsomukset eivät välttämättä muuttuneet, mutta he saattoi- vat antaa tukensa kirkolle joutumatta sen alistukseen.5
Nuorisokirjoissa ja -kertomuksissa on ollut kyse realismin kirjallisuuden lajista, jolle ominaista oli tietynlainen helppolukuisuus. Nuorisoromaani ja siihen kuuluvat erilaiset kaavat ja tyypit luotiin 1800-luvulla. Samoihin aikoihin nuorisoromaanit jakaantuivat tyttö- ja poikakirjallisuudeksi.
Nuortenkirjojen merkitys muuttui kasvattamisesta ja opettamisesta nuorten mielikuvituksen ra- vitsemiseen ja elämäntunteen avartamiseen myös 1800-luvun lopulla. Nuortenromaaneissa nä- kyi edelleen eettinen painotuspuoli sekä lasten ja nuorten ikäkauden henkiset tarpeet. 1800–
1900-luvuilla suomalaisissa nuortenkirjoissa tyypillisiä teemoja olivat muun muassa suomalai- suusaate, kansallisuustaistelu, isänmaallisuus, sosiaalinen sääli ja jumalanpelko.6
1.3 Yhteiskunnan murros ja kristinusko1900-luvun alussa
Suomessa 1900-luvulla ilmeni yhteiskunnallinen murros, joka alkoi vuonna 1899 helmikuun ma- nifestista ja jatkui aina vuoteen 1919 saakka. Yhteiskunnallinen murros oli pitkäaikainen ja mo- nialainen ilmiö, joka kattoi monenlaisia ongelmia yhteiskunnassa kuten valtiovallan lainmukai- suuden ja toimintakyvyn kyseenalaistamisen, valtion oikeuden haastamisen, auktoriteetin ky- seenalaistamisen ja maailmankuvan horjumisen. Samaan aikaan Suomi kamppaili autonomian ja kansalaisoikeuksien puolesta.7 Yhteiskunnan hajoaminen näkyi muun muassa levottomuuksina, jossa järjestystä ylläpitävät säännöt ja tavat kadottivat tarkoitetuksensa. Poliittisen kriisin myötä sekä taloudellisessa puolessa että yleisessä lain- ja moraalinrikkomisessa näkyi yhteiskunnalli- nen muutos, joka lopulta johti vallankumoukseen.8
Suomen yhteiskunta 1900-luvulla nojasi pitkälti periaatteisiin, jossa nousi esille hierarkkisuus sekä jokaisen oma vastuu ja osallisuus. Yhteiskuntaa pidettiin suurena ja hyvänä järjestelmänä, jossa toimi hallitus. Asioiden perustana toimi Suomen laki ja kristinusko. Vaikka 1900-luvun
5 Mäkinen 1989, 37–47.
6 Lehtonen 1958, 8–24.
7 Haapala 2009, 18.
8 Haapala 1995, 12–14.
alussa Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan, suomalaisilla oli vakaa yhteiskuntajärjestys. Samaan aikaan Suomessa oli oma valtiontalous, jossa korkein päätösvalta kuului hallitsijalle, jota hoiti keisarillinen senaatti. Tuloja valtiolle tuli muun muassa tulleista, liikelaitoksista, maanomistuk- sesta sekä veroista että koroista.9
Suomi 1900-luvulla oli hallinnollisesti yhtenäinen, mutta ympäri maata kieli, elinkeinot, sivistys, toimeentulo ja tavat eivät olleet yhtenäisiä. Lähes yhtenäinen maa Suomi oli kuitenkin rodulli- sesti, uskonnollisesti, etnisesti ja kulttuurisesti. Erot yhteiskunnassa ihmisten identiteettien välillä syntyivät siis sosiaalista kuten sukupuolen, perheen ja asuinpaikan mukaan sekä omaisuuteen että virkaan liittyvistä tekijöistä kuten ammatista ja koulutuksesta. Ihmisten välillä olevat eroavai- suudet säätelivät heidän mahdollisuuksiaan toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Ulkoapäin sääty- yhteiskunnan kahtiajako tai luokkarajat herroihin ja rahvaisiin näkyi muun muassa pukeutumi- sessa, liikkumisessa ja syömisessä. Myös samaan aikaan Suomen yhteiskunta koostui sosiaali- sesta perusrakenteesta, johon kuuluivat porvarit, virkamiehet, talonpojat ja työntekijät.10 Suomalainen yhteiskuntaelämä tukeutui paljolti vapaaseen kansalaisjärjestäytymiseen, vaikka Suomessa vallitsi jyrkkä sensuuri ja yhdistyslaki. 1900-luvun Suomessa kansalaisyhteiskunnassa esiintyi useita poliittisia, uskonnollisia, aatteellisia ja sivistyksellisiä järjestöjä. Siihen aikaan var- sinkin keskiluokkaiset suomalaiset naiset osallistuivat erilaisten järjestöjen kuten ompeluseuro- jen, lähetystyön ja kannatusyhdistysten kautta yhteiskuntaelämään. Myöhemmin 1910-luvulla naisjärjestöt ja naisasialiikkeet nousivat yhteiskunnassa ja liikkeet pyrkivät vaikuttamaan naisten julkiseen asemaan. Naisasialiikkeen rinnalla toimi Marttaliitto ja uskonnolliset naisjärjestöt, jotka koettivat vahvistamaan dominoivia sukupuolirooleja. Naiset osallistuivat myös miesten johtamiin järjestöihin kuten puolueiden, raittiusseurojen ja nuorisoseurojen järjestöihin.11
Naisten mahdollisuudet olivat Suomen 1910-luvun yhteiskunnassa säännösteltyjä. Ylipäätään naisten yhteiskunnallinen tehtävä Suomessa 1910-luvulla oli kodinhoidossa ja lasten kasvattami- sessa, joita pidettiin naisille erityisinä tehtävinä. Samaan aikaan naiset tulivat osalliseksi julkista yhteiskuntaa edellä mainittujen järjestöjen kautta. Kuitenkaan jokaiselle naiselle ei sopinut en- naltamäärätyt käyttäytymismallit, jota sen ajan patriarkaalinen maailmankuva tarjosi.
9 Haapala 1995, 21–28.
10 Haapala 1995, 90–105, 122.
11 Haapala 1995, 40–44.
Kahtiajakoa naisten työnteossa ja sukupuolirooleissa esiintyi luokkakohtaisesti: keskiluokan nai- set eivät käyneet töissä, kun taas työväestö ja alemmat virkailijat joutuivat jättämään työnsä avi- oiduttuaan tai perheen perustamisen jälkeen, mikä saattoi perheet taloudellisiin ongelmiin. Kes- kiluokan naisille perheen perustaminen enteili vapautta, kun taas työläisnaisille perheen perus- taminen sitoi heidän tietynlaiseen roolin, mikä ei välttämättä sopinut heille. Sivistyneet naiset puolestaan ihannoivat ja pitivät koulutusta ja suvereeniutta vapautena. Koulutuksen lisääntymi- nen tyttöjen piirissä lisääntyi, mutta korkeakouluttautuminen sen sijaan oli heillä harvinaista.12 Suomessa yhteiskunta nojasi pitkälti lakiin ja kristinuskoon. 1900-luvulla kirkko oli suuri osa suo- malaista yhteiskuntaa. Suomi oli 1900-luvun alussa yksiuskontoinen luterilaisen valtauskonnon maa, jossa kirkko toimi valtionkirkkona. Melkein jokaisen kansalaisen oli pakko kuulua kirkkoon ja alistua sen maalliselle esivallalle, vaikka kirkkoaktiivisuus oli vähäisempää kuin aikaisemmin.
Uskonto näkyi kansalaisten elämässä, sillä jokaisen oli pakko käydä rippikoulu ja noudatettava sakramentteja. Lisäksi kotimainen kirkko oli tekijä, joka erotti Suomen Venäjästä. Siihen aikaan Suomessa yhteiskunnan moraalisina tukipilareina toimivat koulu ja kirkko, jotka ylläpitivät yhteis- kunnan tapoja ja lakeja. Kirkolla oli paljon maallisia hallintotehtäviä kuten väestörekisterinpito, lailliset kuulustelut, kirkkokuri ja alkeisopetus. Koulu puolestaan hoiti moraalikasvatusta kansa- kouluissa ja vain puolet lapsista olivat siihen aikaan koulutuksen piireissä suurimmaksi osaksi kustannustekijöiden vuoksi. Kansakoulun käymisen ja kirkollisen opetuksen myötä lapsille ja nuorille kehittyi luku- ja kirjoitustaito.13
Suurlakon aikana uskonnon- ja kirkkovastainen mielipiteenmuokkaus vaikutti ihmisten asentei- siin. Vuoden 1905 suurlakko antoi Suomen luterilaiselle kirkolle haasteita poliittisella, maailman- katsomuksellisteologisella ja kirkkopoliittisella saralla. Poliittisia vaikeuksia kirkolle soi työväestön ja maaseudun poliittinen vilkastuminen, sosialismin leviäminen ja demokratisoituminen. Maail- mankatsomuksellis-teologisia haasteita toi arvostelu kirkon oppia ja maailmankatsomusta vas- taan ja viimeisenä kirkkopoliittisia vaikeuksia kirkolle aiheutti uskonnonvapauksen laajentami- nen, jossa tahojen mukaan kirkko ja valtio piti erottaa toisistaan ja uskonnonopetuksen tuli lak- kautua koulussa.14
12 Haapala 1995, 127–131.
13 Haapala 1995, 36–39.
14 Veikkola 1980, 18–21.
Uudenvuodenpäivänä vuonna 1918 rukouspäiväjulistuksessa todettiin Suomen kansan elävän vakavinta aikaa, joka on joutumassa keskelle sotatilannetta, jonka aiheutti katkeroitunut luokka- viha. Suomen sisällissota lähti liikkeelle poliittista syistä ja sosiaalisista eroista eikä niinkään maa- ilmankatsomuksellisista eroavaisuuksista.15 Monet sodan aikana valitsivat puolen poliittisin pe- rustein ja niin tekivät myös papit. Suurin osa papeista oli valkoisella puolella, koska heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa ja he pyrkivät pysymään puolueettomina. Muutama heistä taisteli rintamalla, mutta suurin osa valkoisista papeista toimi suojeluskunnissa tai eivät olleet ollenkaan aktiivisia.
Kaksi pappia tuhannesta teki yhteistyötä punaisten kanssa. Kirkko tuomitsi jyrkästi sisällissodan laittomana ja kristinuskonvastaisena tekona.16 Sodan jälkeen kansankirkko hajosi kuten myös yhteiskuntakin. Ennen kirkon hajoamista evankelisluterilainen kirkko toimi kaikkien suomalaisten yhdistävänä kokonaisuutena. Kirkkoa ja virkamiehiä kohtaan kritiikki vahvistui sodan jälkeen, koska papisto ja kirkko olivat vuonna 1918 avoimesti asettuneet tukemaan valkoista armeijaa.17
1.4 Anni Swan suomalaisen nuorisokirjallisuuden edelläkävijä
Anni Swan (1875–1958) oli yksi ensimmäisiä suomenkielisten lasten ja nuorten kirjallisuuden saa- vuttaneita klassikkoaseman symboloijia. Swan oli aikaisemmalta ammatiltaan kansakoulunopet- taja, ja opettajan uran aikana hän kertoi satumuotoisia tarinoita lapsille ja oppilailleen. Satujen ja tarinoiden kertominen sai Swanin ryhtymään kirjailijaksi. Kansanopettajan uran aikana samaan aikaan Swan 1890–1900-luvuilla kirjoitti aikakaudelle tyypilliseen tapaan fantasia- ja satukirjoja, joissa painottui symbolismi. 1900-luvun alkupuolella Swan julkaisi yhteensä kuusi kokoelmaa sa- tuja, joissa teemoina esiintyivät usein rakkauden kaipuu, naisten ongelmat, maailman todellisuus ja erilaiset pelot. Swan siirtyi 1910-luvun aikana kirjallisuudessaan realismin tyylilajiin ja kirjoitti nuorisokertomuksia kaiken kaikkiaan 11 kappaletta. Suomessa nuorisokirjojen kirjoittajia ei juu- rikaan esiintynyt vielä siihen aikaan ja Swan tapasi kirjoittaa sekä tytöistä että pojista hänen
15 Mustakallio 2009, 29–31.
16 Haapala 2009, 20–21.
17 Mustakallio 2009, 24; Peltonen 2009, 146.
teoksissaan. Swanin nuortenkirjat kuvasivat yksinkertaista puhtautta ja aitoutta, sosiaalista vas- tuuntuntoa ja kasvatuksen tarkoitusta.18
Swan syntyi seitsemäntenä sisarussarjassaan Helsingissä tammikuussa vuonna 1875 säätyläis- perheeseen ja myöhemmin perhe muutti maaseudulle Swanin ollessa kaksivuotias. Swanin van- hemmat Emilia Charlotta Malin ja Carl Gustaf Swan saivat kaiken kaikkiaan yhdeksän tyttölasta ja heistä käytettiin nimitystä mustat joutsenet. Molemmat Swanin vanhemmat olivat rikkaita sivis- tyssuvun jäseniä. Swanin isä C. G. Swan toimi opettajana, kielioppien muodostajana, sanomaleh- timiehenä ja kirjallisten lehtien avustajana. C.G. Swan ja Emilia Malin puhuivat molemmat äidin- kielenään ruotsia, mutta päättivät perustaa suomenkielisen kodin ja perheympäristön lapsilleen, koska molemmat kannattivat fennomaniaa. Äiti Emilia puhui kuitenkin tyttärilleen ruotsia, vaikka kotikielenä toimi suomi. C.G. Swan koki opiskeluvuosinaan J.V. Snellmanin inspiroimana kansalli- sen herätyksen suomalaisuusaatetta kohtaan. Siihen aikaan suomen kieli ja kirjallisuus olivat voi- makkaassa nousussa ja käänteentekeviä puheita yleisissä keskusteluissa.19
Suomalaisuusaatteen lisäksi perheessä painotettiin isän patriarkaalista asemaa ja koulutusta sekä perheessä tyttäriä kannustettiin omaan ammattiin ja toimeentuloon.20 Kaikki Swanin per- heen yhdeksän tyttölasta hakeutuivat aikuisina koulutukseen ja tekivät ansiotyötä. Kouluttautu- minen ja töiden teko oli siihen aikaan naisilla epätavallista ja C.G. Swan oli ahdistuksissaan tyttö- jen tulevaisuuden lievistä kouluttautumismahdollisuuksista ja kalliista lukukausimaksuista. Näi- den aatteiden ja painotusten lisäksi Swan kasvoi sivistyneessä kotiympäristössä, jossa keskustel- tiin kielikysymyksistä sekä muista ajankohtaisista yhteiskunnallisista teemoista kuten raittius- ja työnväenkysymyksistä. Swan muiden perheen tyttöjen tapaan alkoi kiinnostua muiden aatteiden rinnalla naisasiakysymyksestä.21
Swan eli onnellisen lapsuuden maaseudulla ja samat lapsuudenajan ympäristöt esiintyvät Swa- nin kirjoittamassa viidennessä nuortenkirjateoksessa Pikkupappilassa(1922).22 Swanin perhe asui ennen hänen syntymäänsä Etelä-Pohjanmaalla ja syntymän jälkeen Helsingissä, Hämeessä
18 Lehtonen 1997.
19 Kivilaakso 2009, 11–14; Lehtonen 1958, 28–30.
20 Kivilaakso 2009, 62; Lehtonen 1958, 30.
21 Kivilaakso 2008, 7; Kivilaakso 2009, 12, 62.
22 Lehtonen 1958, 28–29.
ja Lappeenrannassa. Hämeenlinnan Rekolan talon pihapiirissä Anni Swan teki seikkaluita metsiin ja metsistä tuli hänen lempipaikkojaan, joissa hän keksi mielikuvituskavereita ja satuja. Swanille kehittyi nuoruuden aikana rakkaus luontoa kohtaan ja kyky samaistua luontoon. Luonnon yhteys näkyi hänen varhaisissa satukirjoissansa.23
Alle viisivuotiaana Swan oppi lukemaan isosiskojensa avustuksella ja hän luki Eero Salmelaisen, Sakari Topeliuksen, Tyko Hagmanin ja H.C. Andersenin satukirjoja. Swan siirtyi varhaisessa vai- heessa lukemaan aikuisten kirjallisuutta lastenkirjojen sijaan ja luki K. J. Gummeruksen, Theodo- linda Hahnssonin ja Aleksis Kiven suomalaisia kaunokirjallisiateoksia. Lönnrotin suuren sanakir- jan kautta Swan kasvatti sanavarastoaan ja mielikuvitustaan.24 Innostus kirjallisuutta ja satuja kohtaan Swanilla syntyi jo varhaisessa iässä. Swanin äiti Emilia kertoi ja luki tyttärilleen monia sa- tuja, jotka vaikuttivat Swanin kiinnostuneisuuteen ja mielikuvituksen virittäytymiseen. 11-vuoti- aana Swan työskenteli uudessa kotipaikassaan Lappeenrannassa isänsä sanomalehdessä ni- meltä Lappeenrannan Uutiset ja lehteen hän suomensi uutisia ja muita kertomuksia. Isän leh- dessä työskentely innoitti Swania kirjoittamaan omaa Lasten ystävä -lehteään, joka sisälsi runoja, tarinoita ja arvoituksia. Myöhemmin Swan viimeisenä kouluvuotenaan kirjoitti omaa lehteä ni- meltä Koulu tyttö.25
Swan muutti Lappeenrannasta Mikkeliin vuonna 1890 isänsä veljen Jaakko Päivärinnan luokse, jossa Päivärinta opetti Swanille rippikoulussa kristinopin perusasioita kokonaisen lukuvuoden ajan. Lappeenrannassa Swan aloitti pitkään odotetun tyttökoulun ja samaan aikaan auttoi täti- ään lastenhoidossa. Aikaisemmin Swan oli kotiopetuksessa vanhimman sisaruksen opissa ja myöhemmin vuonna 1886 11-vuotiaana Swan meni Lappeenrannan ylhäisempään kansakou- luun. Siihen aikaan oli tavallista käydä koulua kotona vanhempien sisarusten opissa ja lisäksi tyt- töjen kouluttaminen oli kallista. Mikkelissä Swan kirjoitti päiväkirjaansa ajatuksiaan yksinäisyy- destään, isänmaallisuudesta, suomalaisuusaatteesta sekä myös erinäisiä satuja ja tarinoita. Kiin- nostus ja solidaarisuus uusia yhteiskunnallisia aatteita, kuten isänmaallisuutta ja fennomaniaa kohtaan nousi Swanilla jo kotipiireistä, mutta hän itse oli hyvin tietoinen yhteiskunnan ilmiöistä ja niiden vastakkaisuuksista. Swan oli sen ajan moderni ja itsenäinen nainen, joka kiinnostui
23 Kivilaakso 2009, 12–19.
24 Kivilaakso 2009, 17–18; Lehtonen 1958, 33.
25 Kivilaakso 2009, 24, 47; Lehtonen 1958, 31–35.
uusista yhteiskunnallisia aiheista ja niiden vastakohtaisuuksista. Mikkelissä setä-Päivärinnan ko- din kristillinen kasvatus ja arvomaailma sekä kodin säätyläisaseman kasvatus mietityttivät Swa- nia ja saivat hänet pohtimaan elämänsä arvoja ja omaa itseään. Päivärinnan perhe edusti anka- raa puhdasoppista herännäiskristillisyyttä.26
Ylioppilaaksi lukemista Swan oli nuoruusvuosina pohtinut pitkään, joka oli siihen aikaan naisille epätavallista. Swan muutti vuoden 1895 tammikuussa Helsinkiin kolmen muun sisaruksensa kanssa täydentämään opintojaan ylioppilastutkintoon. Samana vuonna joulukuussa hän valmis- tui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Muutaman viikon kuluttua Swan kirjau- tui sisään Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon eli nykyiseen Helsingin Yliopistoon historiallis- kielitieteelliseen osastoon. Opiskeluaikoina hän kirjoitti vihkoonsa tarinoita, satuja ja novelliversi- oita. Vuonna 1896 opiskelusyksynä Swan liittyi Pohjalaiseen osakuntaan, jonka kautta hän liikkui osakunnan taidepiireissä, teattereissa ja konserteissa. Tilaisuuksissa hän tapasi useita kirjailijoita ja taiteilijoita ja vilkkaan pääkaupunkiseudun kulttuurielämän kautta Swan otti vastaan alku- sysäyksiä ja vaikutteita kirjailijanuraa varten.27
Swan unelmoi kirjailijan urasta varhain ja aloitti kirjailijauransa useiden naiskirjailijoiden tapaan kirjoittamalla ensin kirjeitä siirtyen novellien tekemiseen ja lopuksi kertomusten kirjoittamiseen.
Swan kirjoitti 1890-luvulta alkaen lyhyitä novelleja erilaisilla nimimerkeillä. Signatuureina Swan käytti miesten nimiä, koska siihen aikaan naisten kirjoittamat teokset pärjäsivät parhaiten mies- ten nimillä.28 Swanin julkaisut olivat pienimuotoisia novelleja aikuisille, joita hän kirjoitti Uusi Suo- metar -lehteen. Ensimmäisen novellinsa hän kirjoitti yliopistovuosina nimeltä Hetkinen hämärää nimimerkillä Jukka. Teos käsitteli elämänhalun teemaa ja uskonnollisen kieltäytymisen ristiriitaa.
Kristillisyys ja sen arvomaailma puhutteli tuolloin Swania, koska hän kasvoi kristillisen hengen toimintapiirissä.29
Swan muutti vuonna 1899 Jyväskylään ja siellä hän aloitti kansakouluopettajan opinnot. Kansa- kouluopettajan uran Swan valitsi, koska hän halusi tehdä itsenäistä työtä, jonka rinnalla hän voisi jatkaa kirjoittamista. Opettajan ammattiin Swanin houkutteli syvä kiintymys lapsiin ja sen ajan
26 Kivilaakso 2009, 26–37; Lehtonen 1958, 35.
27 Kivilaakso 2009, 60–66, 78–83; Lehtonen 1958, 39–41.
28 Kivilaakso 2008, 8; Kivilaakso 2009, 92, 114.
29 Kivilaakso 2009, 92–93.
luontainen kansanvalistusharrastus, jonka tarkoituksena oli tuoda kansalle sivistystä isänmaan pelastuksen vuoksi. Opiskeluiden rinnalla hän jatkoi satujen kirjoittamista ja kertomista lähipiirin lapsille ja tuli tietoisemmaksi sadunkertojan lahjakkuuksistaan ja kirjailijauran haaveistaan. Kan- sakouluopintojen aikoina kirjoitettuja satukirjoja olivat muun muassa Satukontti ja Peipponen.30 Vuonna 1901 Swan nimitettiin kansankoulun opettajaksi Jyväskylän seminaarissa ja hän aloitti työt kansakoulun opettajana. Kansakoulun opettajana Swan kertoi tuttuun tapaan tarinoita omille oppilailleen. Lempinimen satukuningatar Swan sai, sillä hänen kertomansa sadut olivat kuulijoilleen mieleen.31
Opettajaksi valmistumisen jälkeen vuonna 1901 Swan aloitti ensimmäisen opettajantyönsä Suo- menlinnan Helsingfors stads folkskolanissa. Pian valmistumisen jälkeen Swan julkaisi vuonna 1901 ensimmäisen satukokoelmansa Satuja lapsille luettavaksi. Ensimmäisen satukokoelmansa jälkeen hän julkaisi vielä viisi satukokoelmaa vuosina 1901–1923. Vuonna 1903 Swan aloitti vaki- tuisen opettajan työt Helsingin kaupungin suomalaisessa kansakoulussa. Helsingissä Swan tutus- tui moniin taiteilijapiireihin sekä uusromantiikan ja symbolismin aikakauden kirjailijoihin. Lähipii- rin ansiosta hän tutustui enemmän aikakauden symbolismiin ja sen ajan yhteiskunnallisiin kysy- myksiin kuten naisasiaan ja luokkajakoon. Aatteet vaikuttivat Swanin kirjoittamiseen ja kolman- nessa satukokoelmassa Satuja III näkyi symbolistinen ja mielikuvituksellinen ote.32 Myöhemmin lasten satukirjoissa Swanin mielikuvituksellisuus teksteissä siirtyi enemmän realismin suuntaan, mikä näkyi myös hänen myöhemmissä nuortenkirjoissansa.33
Satukirjojen kirjoittamisen aikana Swan käänsi samalla ulkomaalaisia nuortenkirjoja. Swan käänsi muun muassa ruotsinkielisen version Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassaja saksankie- lisiä Grimmin satuja. Kääntämisen myötä Swan huomasi, että nuoret lukijat tarvitsivat jännittäviä seikkailuaiheisia kirjoja. Swan luki erilaisia tyttö- ja poikakirjoja ympäri maan ja kirjat innostivat häntä sovittamaan uutta kirjallisuuslajia. Swanin isän oma sukuhistoria innoitti häntä kirjoitta- maan ensimmäisen nuortentarinan aateliskartanon historiasta ja sen perillisistä sekä löytölapsi- teemasta, joka sijoittui Pohjanmaan Tottisalmeen. Ennen ensimmäisen nuorisokertomuksen
30 Kivilaakso 2009, 111–112; Lehtonen 1958, 48.
31 Kivilaakso 2008, 9; Lehtonen 1958, 48–52.
32 Kivilaakso 2009, 115–118.
33 Lehtonen 1958, 64–65.
Tottisalmen perillinen painattamista Swan teki sopimuksen kustantajansa kanssa vuonna 1914 ja maailmansodan sytyttyä Swan paneutui kirjoittamiseen ja syksyllä hän pyysi opettajantyöstä vir- kavapaata.34
Swan valitsi itselleen modernin kumppanuusavioliiton, jossa hän pääsi keskittymään perhee- seensä ja kirjailijanuraansa. 1900-luvun alkupuolella naiset elivät joko naimattomina uranaisina tai kotiäiteinä ja vain harvoin naiset sovittivat molemmat yhteen. Swanilla oli myös perheessä apunaan lastenhoitajat ja kotiapulaisia.35 Vuonna 1914 ilmestyi Swanin ensimmäisen nuorisoker- tomus Tottisalmen perillinen. Kaksi vuotta ensimmäisen nuorisokirjan julkaisemisen jälkeen Swan keuhkosairautensa vuoksi päätti keskittyä enemmän omaan perheeseen ja kirjailijan töihin kuin kansakouluopettajauraansa. Toinen Swanin julkaisema nuortenkirja Iris rukkailmestyi vuonna 1916 ja kirja sai paljon suosiota ja hyvät arvostelut. Samoja Iris rukan kirjan hahmoja esiintyi Swanin kolmannessa nuortenteoksessa Kaarinan kesäloma(1918). Neljäs Swanin nuor- tenteos Ollin oppivuodettuli markkinoille vuonna 1919 ja se oli omistettu ja tarkoitettu Swanin vanhimmalle pojalle opetuskirjaksi.36
Yksitoista Swanin kirjoittamaa nuortenkirjaa kuvasi 1900-luvun modernisoituvaa maailmaa ja sen ajan säätyläisyhteiskunnassa tapahtuvia selviytymistarinoita yksilöiden kasvusta, köyhien ja orpojen asemasta ja luokkaeroista. Nuortenkirjoissa Swan nosti esille myös sosiaalisia ongelmia.
Tärkeimpiä aikakauden kysymyksiä Swanille olivat kieli-, raittius- ja työväenkysymykset sekä nais- asia, ja opettajan uran aikana hän kohtasi epäkohtia oppilaidensa elämissä ja nuoruudessa hän oli pohtinut orpojen olosuhteita. Yhteiskunnan epäyhdenvertaisuus ja luokkaristiriidat vaikuttivat Swanin ajatusmaailmaan ja teosten teemoihin.37 Swanin nuorisokertomuksissa nuoret elivät omaa elämää ja tekivät omat päätöksensä jokseenkin kaveripiirien vaikutuksesta eivätkä niin- kään vanhempien ohjauksesta. Nuortenkirjoissa näkyi tyttöjen ja poikien välinen toverillinen ys- tävyys eikä heidän keskinäiset rakkaussuhteensa. Kirjoissa Swan kuvasti tyttöjä tasa-arvon
34 Kivilaakso 2009, 162,194–195; Lehtonen 1958, 64–66.
35 Kivilaakso 2009, 189–192.
36 Lehtonen 1958, 65–69.
37 Kivilaakso 2009, 143, 233.
edustajina ja tytöt olivat luonteeltaan ystävällisiä, luonnollisia ja ihmisrakkaita. Pojat puolestaan Swan kuvasi rohkeina, rehellisinä ja uskollisina.38
38 Lehtonen 1958, 175–176.
2 Anni Swan ja nuorisokirjojen maailmankuva
2.1 Iris rukka
2.1.1 Teoksen yhteiskunnallinen tilanne ja syntyhistoria
Anni Swanin kirjoittama nuortenkirja Iris rukka oli hänen toinen nuorille suunnattu teos. Kirja il- mestyi vuonna 1916. Kirjailija kirjoitti teoksen maaseudun Kotavuoren saarihuvilassa ensimmäi- sen maailmansodan aikana. Hän eli perheensä kanssa sotavuosina eristettyä elämää. Perhe va- rastoi kotiinsa suolaa ja hakivat postin kolme kertaa viikossa.39 Ensimmäinen maailmansota syt- tyi vuonna 1914 ja Suomeen julistettiin sotatila. Sota ja sotatilaan joutuminen laittoivat yhteis- kunnan vaakalaudalle, vaikka suomalaiset eivät osallistuneet sotaan eikä heitä käsketty taistele- maan Venäjän rinnalla. Maailmansodan alkaminen sai aikaan suomalaisissa rauhattomuutta, sillä suomalaiset pelkäsivät sodan ulottuvan Suomeen saakka. Vuonna 1914 sodan alussa julis- tettu sotatila toi mukanaan poikkeuskäskyjä, jotka liittyivät sensuurin ja sananvalvonnan vahvis- tamiseen, joukkokokousten ja lakkojen kieltämiseen sekä liikenteen ja elinkeinoelämän sääte- lyyn. Myös sota-aika toi epävarmuuksia ihmisten toimeentuloon ja vuorotellen suomalaisia jäi työttömäksi tai yhteiskunnassa vallitsi työvoimapula.40
Viidennen satukokoelman kirjoittamisen jälkeen Swan siirtyi nuortenkirjallisuudessa realismin suuntaukseen. Kirjallisissa tuotoksissaan hän oli pyrkinyt pysytellä lähellä todellisuutta, jonka oli itse elänyt ja kokenut. Idean ensimmäiseen nuortenkertomukseensa Anni Swan sai ystävältään Ellinor Ivalon kertomasta täysihoitolasta ja sen pyörittämästä pihistä emännästä. Tarinan poh- jalta kirjailija loi pienimuotoisen koululaistarinan nimeltä Rouva Heinosen täysihoitolaiset, joka julkaistiin vuonna 1913 Pääskynen-lehdessä. Tarina oli siis Iris rukan toinen osa, joka oli kirjoi- tettu varhemmin kuin ensimmäinen osa. Myöhemmin Swan kirjoitti Iris rukan ensimmäisen osan ja teos ilmestyi kokonaisuudessaan vuonna 1916. Teos noudatti aikakaudelle tyypillistä
39 Kivilaakso 2009, 182–183; Lehtonen 1958, 66–67.
40 Haapala 1995, 13–14, 153–155, 184.
tyttökirjojen aihetta eli tuhkimotarinaa, jossa päähenkilö oli usein orpo, köyhä ja väärinymmär- retty. Iris rukka -nuortenkirja oli ensimmäinen suomalainen nuorille suunnattu tuhkimotari- nakirja.41
Kirjan ensimmäinen osa kertoi nuoresta tytöstä Iriksestä, jonka äiti oli kuollut hänen ollessaan nuori ja tytön isä ei enää asunut perheensä kanssa. Isä oli muuttanut ulkomaille tekemään taite- lijan uraa. Iriksestä huolehti hänen sukulaisensa Sere ja Taneli, joiden kanssa hän asui maaseu- dulla Metsäpirtissä. Kun Iriksen muille sukulaisille selvisi, että hän on kouluttautumaton ja luku- taidoton, hänet lähetettiin asumaan Helsinkiin enonsa pankinjohtaja Heinosen ja tämän perheen luokse. Heinonen perheineen oli Iriksen vastakohta. Heinosen lapset Elin, Ester, Elsa, Sissi ja Ak- sel olivat rikkaita, hienosti pukeutuvia, siistejä sekä hyväkäytöksellisiä, kun taas Iris oli maalais- mainen, huonokäytöksinen, sivistymätön ja epämuodikkaasti puettu. Likaisista ja nuhjuisista vaatteista, käytöstapojen puutteesta ja kokonaisvaltaisesta olemuksesta Iris sai jatkuvasti kuulla moitteita serkuiltaan ja tädiltään rouva Heinoselta. Päivittäisten huomautuksien seurauksena Iris sai lempinimen Iris rukka. Teoksen toinen osa käsitteli eno Heinosen kuoleman jälkeistä aikaa ja rouva Heinosen ottamia täysihoitolaisia Kaarinaa, Hannaa sekä veljeksiä Erkkiä ja Maunoa. Täysi- hoitolaisten lisäksi kirja keskittyi edelleen pitkälti Irikseen, hänen koti-ikäväänsä, kujeiden tekoon ja serkkujen hyljeksimisiin. Vasta aivan kirjan lopussa Iriksen hylkäämä isä palasi takaisin Iriksen luo ja vei hänet pois Helsingistä Iriksen vanhaan kotiin Seren ja Tanelin luokse.42
2.1.2 Maalaisserkku Helsingin seurapiireissä – Hyvästi Metsäpirtti
Anni Swan kuvasi Iris rukka -teoksen alussa päähenkilö Iriksen kotiolosuhteita ja kotia Metsäpirt- tiä. Metsäpirtin esikuvana toimi Swanin Kotavuoren kesähuvila, jonka arkiaskareita kirjailija ku- vasi teoksessaan Iriksen kautta.43 Romaanissa Iris asui maaseudulla Metsäpirtti nimisessä ta- lossa äitinsä sukulaisten, Iriksen nykyisten kasvattivanhempien Seren ja Tanelin kanssa. Iriksen äiti kuoli hänen ollessa nuori tyttö ja isä lähti ulkomaille harjoittamaan musiikkiuraa. Iriksen
41 Lehtonen 1958, 65, 90, 143–144.
42 Lehtonen 1958, 144–145; Swan 1916 [1955], 10–14, 26–30, 75, 94–96, 176–185.
43 Kivilaakso 2009, 199.
äidinisä ei hyväksynyt avioliittoa soittotaitelijan kanssa, joka ei osannut viljellä maata. Iriksen äi- din kuoleman jälkeen Sere oli ommellut Iriksen kaikki vaatteet, opettanut tätä lukemaan, kerto- nut tarinoita ja laulanut vanhoja lauluja ja virsiä. Seren ja Tanelin mukaan Iris oli saanut kasvaa yksin niin kuin taivaan lintu eikä Iris ollut saanut minkäänlaista koulukasvatusta. Hän oli oppinut lukemaan Lutherin vähän katekismuksen ja hieman myös isoakin. Mitättömän koulutuksen vuoksi Iris lähetettiin Helsinkiin enonsa pankinjohtaja Heinosen luokse asumaan, jotta hän saisi kunnon kasvatusta ja pääsisi kouluun. Helsingissä Rouva Heinonen ei ymmärtänyt Iriksen vä- häistä kouluosaamista ja tämän hylkäämää isää. Hänen mielestään Iriksen epäsuotuisa käyttäy- tyminen johtui maalla asumisesta, koska siellä tämä oli kasvanut talonpoikaisväen seurana.44 Yhteiskunnassa 1860-luvulta lähtien on painotettu kasvatukseen liittyviä uudistuksia, ja 1900-lu- vulle tultaessa kasvatus- ja koulutusmahdollisuudet olivat vahvistuneet ja monipuolistuneet kai- kissa väestöryhmissä. Kansakoulun perustaminen liittyi ajatukseen lapsille suunnatusta koulu- tuksesta säädystä ja sukupuolesta riippumatta. 1800-luvun lopussa kodeissa ja perheissä annet- tiin alkuopetusta ja neliluokkaiseen kansakouluun vaadittiin lukutaidon alkeiden hallintaa. Siihen aikaan maaseudulla alkuopetus kuului kirkolle, mutta muuten kasvatus oli kunnan tehtävä. Kau- punkilapsista vuonna 1890 noin 75 prosenttia ja maaseudunlapsista alle 20 prosenttia kävi kou- lua. Autonomian ajan lopussa kirkolliset kasvatusperinteet jäivät maaseudulle. Maaseudun ti- lanne muuttui vuoden 1898 piirijakoasetuksen myötä, jonka mukaan kuntia määrättiin perusta- maan jokaiseen piiriin koulu viiden kilometrin etäisyydelle lapsista. Alkuopetus tuli osaksi kansa- koulua vuonna 1921 oppivelvollisuuslaen myötä, ja samana vuonna määrättiin oppivelvollisuus- laki, jonka mukaan jokaisen suomalaisen lapsen täytyi suorittaa kuutta vuotta vastaava koulusi- vistys. Lain myötä koululaisten ja koulujen määrä lisääntyi 1920-luvulla.45
Teoksen alkupuolella tuli esille toinen kohtaus, jossa Heinosten perhe vieroksui maalaisväkeä.
Taneli oli saattanut Iriksen Helsinkiin, mutta Rouva Heinonen ei tahtonut rasvaisilta saappailta tuoksuvan talonpojan nukkuvan hänen kotonaan. Hän käski Iristä lähettämään Tanelin vierasko- tiin majoittumaan, ja seuraavana päivänä Taneli tuli Heinosten luokse hyvästelemään Iriksen.
Iriksen serkku Sissi ilmoitti kaikkien läsnäolleessa rouva Heinosen hermostuneen, koska vieras ei ollut vielä poistunut. Nolostuneena eno Heinonen kutsui Tanelin päivälliselle ja tämä kävi
44 Swan 1916 [1955], 9–14, 39.
45 Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 16, 22–25; Tuomaala 2011, 95.
kättelemässä jokaisen perheenjäsenen. Lapset kättelivät vastahakoisesti, mutta Ester kätki oman kätensä selkänsä taakse välttyäkseen kosketukselta. Taneli ei selvästikään tuntenut itseään ter- vetulleeksi.46 1900-luvun Suomessa vallitsi lopetetuista säätyerioikeuksista huolimatta sosiaali- nen perusrakenne, joka koostui virkamiehistä, talonpojista, porvareista ja työntekijöistä. Siihen aikaan Suomi oli maatalousyhteiskunta ja yhteiskunnan perusrakennetta kannatteli talonpoikai- nen maanomistus. Talonpojat olivat yhtenäinen suuri väestöryhmä.47 Talonpoikaisväestöstä Hei- noset eivät selvästikään pitäneet ja pitivät heitä alempiarvoisina.
Iris rukka -nuorisokirjan maisemana toimi sivistynyt Helsinki, jossa korostui vastakkainasettelu raikkaan maalaistytön ja hienostelevien seurapiiriläisten välillä.48 1900-luvun alun Suomessa kan- salaisten identiteetti perustui pitkälti sosiaalisiin eroihin kuten ammattiin ja omaisuuteen. Yhteis- kunnan hierarkiaa pidettiin yllä luokkarajaerojen kautta, jossa herrasväen ajateltiin olleen sivisty- nyttä, viisasta ja hienosti pukeutunutta, kun puolestaan kansa näyttäytyi sen vastakohtana. Luok- kaerojen ajateltiin olevan luonnollinen yhteiskuntaa ylläpitävä tekijä, johon varsinkin ylempiluok- kaiset uskoivat ja nojautuivat.49 Luokkaerojen hierarkian ylläpitäminen näkyi Helsingissä, josta kirjailija oli kirjoittanut Heinosen perheen kautta.
Teoksessa vastakkainasettelu sivistyneiden ja maalaisten välillä eli luokkaerojen näkyvyys erottui Helsingissä selvästi. Heinosten perheessä koti ja lapset olivat aina siistejä, tyttöjen vaatteet olivat kuin muotilehdestä, hiukset nätisti laitettu ja yksityiskohdat hansikkaista kaularöyhelöihin tark- kaan valittuja. Ennen ulos lähtöä lapset laittautuivat peilin edessä puoli tuntia asetellen hiuksiaan ja hattujaan. Rouva Heinosella oli aatelistaustaa, josta koko perhe oli kovin ylpeä. He olivat kas- vaneet rikkauksien ja huvitusten keskellä viettäen seurapiirielämää. Heillä oli saaristossa huvila, jossa he viettivät kesät. Heinosten vastakohtana kotona Metsäpirtissä Iris oli saanut kasvaa va- paana kuin luonnonlapsi. Iriksellä oli ollut lupa myöhästyä aterioilta, laiskotella ja liata vaattei- taan, sillä kasvattaja Sere ei ollut raaskinut pitää kovaa kuria äidittömälle lapselle. Iris oli kasva- nut maalla ja oppinut sieltä talonpoikamaisen käyttäytymisen, mitä Heinoset eivät hyväksyneet.
Heinosten kotona Iris erottautui likaisilla ja rikkinäisillä vaatteillaan, huonosti laitetuilla
46 Swan 1916 [1955], 25–36.
47 Haapala 1995, 102.
48 Lehtonen 1958, 98, 145–146.
49 Haapala 1995, 99–100.
hiuksillaan, epäjärjestelmällisyydellään ja sivistymättömällä käyttäytymisellään.50 Iriksen ja serk- kujen elämäntavat erosivat toisistaan merkittävästi ja aikakauden luokkaerot tulivat esille silmin- nähtävästi.
Lisäksi maalaisserkun ja seurapiiriläisten vastakkainasettelu tuli hyvin esille Ulla Stjernfeltin syn- tymäpäiväjuhlissa. Stjernfeltit olivat hienoa väkeä: isä oli varakas kenraali ja äiti aatelissukua.
Perhe asui Kaivopuistossa hienossa huvilassa. Ennen kutsuja Elsa muistutti Iristä säädylliseen käyttäytymiseen. Iris saisi ottaa vain joko kahvia tai suklaata, mutta ei kumpaakin sekä Iriksen piti muistaa niiata. Elsa pahoitteli, että Iris ei ollut käynyt tanssikoulua, sillä silloin tämä osaisi käyt- täytyä siveämmin. Syntymäpäiväkutsuilla Iris tunsi itsensä vieraaksi muiden hienojen helsinkiläis- tyttöjen seurassa ja oli Heinosten mukaan käyttäytynyt heidän seurapiirilleen epäedulliseen ja sivistymättömään tapaan. Iris oli rohkeasti keskustellut Ullan vanhempien kenraalin ja kenraalit- taren kanssa kuin koko elämänsä tunteneet tutut, kertonut Metsäpirtistä maalaismaisista asi- oista Ullan hienojen tyttötuttavien seurassa ja laulanut Ullan englantilaisen kotiopettajattaren miss Walkerin musiikkiesityksen päälle hienojen rouvien kuten presidentinrouvan läsnäol- leessa.51 Heinosen perhettä hävetti selvästi Iriksen maalaismainen käyttäytyminen heidän seura- piirinsä edessä.
Vastakkainasettelua kirjassa ilmeni lisäksi Heinosten lasten ja täysihoitolaisten lasten koulun- käynnissä. Heinosen lapset, täysihoitolaiset Kaarina ja Hanna sekä lopuksi Iris, kävivät Helsin- gissä yhteiskoulua ja Pohjolan veljekset Mauno ja Erkki kävivät normaalilyseota. Kaarina ei al- kuun pitänyt yhtään pojista, varsinkaan normaalilyseolaisista. Mauno puolestaan halveksi yhteis- koulun poikia ja Aksel väheksyi normaalilyseolaisia.52 Koulujärjestelmäpohdinnoissa rahvaita lap- sia tahdottiin opettaa kansakoulussa ja sivistyneitä lapsia oppikoulussa, jossa korostui Johan Vil- helm Snellmanin näkemykset rinnakkaiskoulujärjestelmästä. Sivistyneistön ja kansalaisten rin- nakkaiskoulujärjestelmä ulottui pitkälle 1900-luvulle. Eliitti ja muu kansa tahdottiin näkemyksen mukaan pitää erillään ja vain lahjakkaat lapset pyrkivät oppikouluun. Rinnakkaiskoulujärjestel- mää kannattivat oppikouluväki ja virkamiehistö, jossa sivistynyt väestö asetettiin koulutuksessa etusijalle eikä kansakoulun perusopetusta pidetty tärkeänä. Kahden sivistyksen oppi korosti
50 Swan 1916 [1955], 39–42, 97.
51 Swan 1916 [1955], 47–52.
52 Swan 1916 [1955], 55, 87, 96, 109, 158.
ajanjakson luokkayhteiskuntaa ja erilaistuneita yhteiskuntaryhmiä sekä hidastutti eheän koulu- järjestelmän syntyä.53
Anni Swan lähti 17-vuotiaana vuonna 1892 Mikkelin tyttökoulusta valmistuttuaan kotiopettajatta- reksi Haapavedelle. Haapavedellä oleminen avarsi hänen näköpiiriä varsinkin maaseudun lasten olosuhteista, joka auttoi häntä myöhemmin myötäelämään kirjailijana heikkojen ja varattomien lasten asemasta kirjoittaessaan. Lisäksi kansakouluopettajauran aikana Swan oli kohdannut eri- laisista lähtökohdista tulevia lapsia ja lapsilla oli aina paikka hänen sydämessään.54 Tämän vuoksi Swan tahtoi nostaa esille teoksessaan yhden hänen nuortenkirjojensa perusteeman ja itselleen tärkeän asian: rikkaiden ja köyhien vastakkainasettelun.55 Elintasoerot olivat 1900-luvun alun yh- teiskunnassa korkeimmat ikinä. Vain pieni osa kansalaista oli suurituloisia kun puolestaan huo- mattava enemmistö oli pienituloisia. Elintasoerovaisuudet lisäsivät ihmisten välillä eriarvoisuutta myös sen takia, koska maaseutu oli kaupunkia köyhempää.56
Iris kuului Iris rukka -tuotoksessa tähän pienituloisten enemmistöön. Iriksen serkun Esterin mu- kaan Iris oli köyhä tyttö, joka eli toisten laupeuksilla ja, jolla ei ollut varaa hauskanpitoon. Köyhyy- den vuoksi Iris joutui teoksen loppupuolella turvautumaan salaiseen työntekoon, sanomalehtien jakamiseen, jotta hän sai maksettua rakkaan lauluharrastuksena. Akselin mielestä sanomaleh- tien jakaminen oli mautonta ja epähienoa ja puolestaan Esteriä hävetti Iriksen katutyttömäinen olemus. Nuorin lapsi Sissi koetti puolustaa Iristä ja kertoi ääneen, että syy lehtien jakamiseen oli se, ettei kukaan ollut antanut Irikselle rahaa. Eno Heinosen kuoleman jälkeen rouva Heinosen sisko, neiti Hammar otti Iriksen kasvatuksen tehtäväkseen. Hän uhkasi lähettää tytön maalle tä- män uppiniskaisen ja villin käyttäytymisen sekä tämän sivistymättömän työnteon vuoksi. Iriksen täytyi jättää laulutunnit, sillä hän joutui lopettamaan työnsä eikä hänellä ollut varaa maksaa har- rastustaan. Täysihoitolaisen Hannan mielestä Iriksen työnteko oli ajattelematonta ja Kaarina säi- kähti, kun hän näki Iriksen jakamassa lehtiä.57 Iriksen työteossa näkyi köyhyyden lisäksi edellä
53 Jauhiainen 2011, 111; Tuomaala 2011, 98, 106–109.
54 Kivilaakso 2009, 52–53, 58, 224–227.
55 Lehtonen 1958, 175.
56 Haapala 1995, 105–106.
57 Swan 1916 [1955], 123, 133–139.
mainitut luokkaerot. Iris joutui tekemään töitä maksaakseen harrastuksensa, joka oli kaikkien mielestä epähienoa ja sivistymätöntä käytöstä.
Eno Heinosen kuoleman jälkeen koko Heinosen perhe sai myös Iriksen tavoin kokea köyhyyttä ja näin myös jollakin tavalla samaistua Iriksen kokemaan elämäntapaan. Rouva Heinosen täytyi myydä hienot huonekalunsa, muuttaa halvempaan kiinteistöön ja ottaa täysihoitolaisia, jotta voisi huolehtia lastensa koulutuksesta ja elämisestä. Rouva Heinonen tyytyi kohtaloonsa nöy- ränä, vaikka ei aluksi tahtonut ryhtyä täysihoitolaisten kasvattajaksi. Hän ei ollut tottunut siihen, että lapsensa olisivat kerjäläisten näköisiä ja söisivät vain vettä ja leipää. Isän kuolema vaikutti myös lapsiin ja he keskustelivat isänsä kuoleman tuomasta köyhyydestä. He pohtivat palvelijoi- den pois panemista, omien jälkien siivoamista, vanhojen vaatteiden käyttämistä ja kavereiden osalta hylätyksi tulemista. He saivat siis Iriksen tavoin kokea elämistä ilman palvelijoita ja muiden lahjoittamien vaatteiden pitämistä ja näin samastua Iriksen elämäntapoihin. Lasten mukaansa kukaan ei imartele köyhiä, minkä he saattoivat kokea kauhistuttavana ajatuksena oman sääty- läistaustansa vuoksi. Akselin mielestä pojat eivät välittäneet rikkauksista, mutta sen sijaan tytöt antoivat varallisuuden vaikuttaa.58
Nuortenkirjojen välisiä ystävyyssuhteita Swan oli teoksissaan kuvaillut toverilliseksi.59 Teokses- saan hän kirjoitti sukupuolten välisistä ystävyyssuhteista. Ullasta tuli Iriksen ystävä heti Ullan syn- tymäpäiväjuhlien jälkeen. Kutsujen jälkeen Iristä pyydettiin useaan kertaan Ullan luokse ja en- simmäisellä tapaamiskerralla he pelasivat dominoa ja halmaa, keskustelivat ja kuuntelivat miss Walkerin soitto- ja lauluesityksiä. Ullasta tuli Iriksen ensimmäinen oikea ystävä, jonka kanssa Irik- sellä oli tapana unelmoida koulutyttöjen tapaan. Juuri erilaisuuden vuoksi Ulla tykästyi Irikseen niin kovasti, koska tämä muistutti hauskaa satua ja muut tytöt olivat liian samankaltaisia. Myö- hemmin Iris sai tietää Ullan kuolleen.60 Iris rukka -nuortenkirja noudatti aikakauden tyypillistä tuhkimotarinaa ja tuhkimotarinan perusolettamuksien mukaan köyhällä tytöllä oli arvoitukselli- nen hyväntekijä tai suosija, joka toimi haltiattaren vastineena. Teoksen alussa Iriksen
58 Swan 1916 [1955], 72–78.
59 Lehtonen 1958, 176.
60 Swan 1916 [1955], 54–55, 61–63.
haltiattarena toimi Ulla, joka vastoin ympäristön ennakkoluuloja kiintyi Irikseen.61 Ulla kuului itse Iristä ylempään yhteiskuntaluokkaan, mutta hän mieluummin kaveerasi Iriksen kaltaisen kanssa.
Ullan lisäksi hänen vanhempansa suhtautuivat lopulta Irikseen myötätunnolla, vaikka aluksi heitä pelotti Iriksen maalaismainen käyttäytyminen ja olemus. Iris teki luonnonlapsimaisuudel- laan vaikutuksen kenraaliin ja kenraalittareen Ullan syntymäpäiväjuhlissa. Kutsuilla Ullan van- hemmat puhuivat mukavia Iriksen isästä. He olivat nähneet Iriksen isän soittavan viulua Mila- nossa ja he kehuivat Iriksen isän soittotaitoja tälle. Iris oli vain tottunut kuulemaan halventavia kommentteja isästään ja kauniiden sanojen myötä hänen sydämensä sykki ilosta. Iris oli kovin kiitollisen koko Stjernfeltin perheelle ja juhlista lähtien hän piti koko perhettä suuressa arvossa.62 Vastoin Iriksen luonnonlapsimaisuuttaan ja maalaismaisuuttaan hienostolaisperhe Stjernfelt ty- kästyi Irikseen ja antoivat lapsensa Ullan seurustella Iriksen kanssa.
Täysihoitolaisen Hannan rikas eno toimi Ullan kuoleman jälkeen kirjan toisessa osassa Iriksen haltiattarena.63 Teoksessa Hannan enon lisäksi Hanna itse osoitti epäitsekkyyttä ja jalomielisyyttä Iristä kohtaan. Ensimmäistä kertaa Hanna osoitti jalomielisyytensä Iristä kohtaan, kun hän antoi oopperalippunsa Irikselle ja kertoi, ettei voinut lähteä pääkivun vuoksi esitykseen. Heinosen lap- set ja täysihoitolaiset olivat lähdössä yhdessä oopperaan, mutta Iriksellä ei ollut varaa lähteä mu- kaan ennen kuin Hanna antoi Irikselle lippunsa. Toisella kerralla Iris uskoutui Hannalle jäätyään kiinni sanomalehtien jakamisesta ja Hanna lohdutti ja kuunteli Iriksen surumielisiä valituksia lau- lutuntien peruuntumisesta. Hanna kehotti Iristä pyytämään neiti Hammarilta anteeksi ja selittä- mään tilanteen sekä odottamaan yhden päivän laulutuntien peruuttamista. Seuraavana päivänä Iris iloisena selosti Hannalle, että hän saikin jatkaa laulamista ilmaiseksi. Kolmas kerta oli, kun Hanna kehotti Erkkiä ottamaan normaalilyseon konventtiin Iriksen parikseen ennemmin kuin hä- net. Ennen tanssiaisiin lähtöä Iris sai nimettömässä paketissa valkoisen tanssiaispuvun. Myö- hemmin lahjan antajaksi ja laulutuntien maksajaksi paljastui Hannan eno,64 joka tekojen kautta toimi Iriksen haltiattarena.65
61 Lehtonen 1958, 146.
62 Swan 1916 [1955], 48–49.
63 Lehtonen 1958, 146.
64 Swan 1916 [1955], 123–125, 137–148.
65 Lehtonen 1958, 146.
Koulutyttöjen ja -poikien välisistä suhteista Swan kirjoitti erään omakohtaisen tapahtuman kautta, joka tapahtui hänen siskolleen Saimille. Saimi oli pukeutunut hienoksi puheliaaksi tädiksi, joka oli tullut Swaneille kylään. Tytöt olivat kovasti pohtineet tädin henkilöllisyyttä ja tarjonneet kohteliaasti kahvia. Vasta lopulta Saimi paljastui tädiksi.66 Swan siirsi saman tarinan muunnel- tuna teokseen. Kirjan loppupuolella Aksel kyllästyi hameväkeen ja heidän juoruilemiseen, jonka vuoksi hän päätti olla kutsumatta tyttöjä hänen syntymäpäiväjuhliin. Elsa, Kaarina, Hanna ja Iris pahastuivat kutsumattomuudesta, jonka takia Iris järjesti kepposen Akselille ja tuli kutsuille pu- keutuneena Akselin vanhaksi kummitädiksi. Juhlissa Aksel tahtoi kummitädin lähtevän ja pyysi tyttöjä apuun. Vasta kummitädin lähdettyä Aksel tajusi kummitädin olleen oikeasti Iris. Aksel suuttui ja uhkasi kertoa Iriksen tempusta neiti Hammarille. Sekä tytöt että pojat koettivat saada Akselin muuttamaan mielensä, sillä heidän mukaansa tovereita ei kavalleta sukupuolesta riippu- matta.67
Teoksen loppupuolella Swan kirjoitti tyttöjen ja poikien sovinnosta ja leikkimielisistä hauskanpi- doista. Heinosten luokse saavuttuaan Kaarina ei aluksi pitänyt Akselista ja Maunosta lainkaan.
Aksel oli ikävin poika, jonka Kaarina oli koskaan tavannut ja Maunon itseviisaasta asenteesta Kaarina ei välittänyt lainkaan. Elsa, Kaarina ja Hanna päättivät perustaa ompelukerhon, jonka tar- koituksena oli ommella vaatteita köyhille lapsille. Kerhoon he kutsuivat mukaan Iriksen. Aksel, Erkki ja Mauno tahtoivat osallistua myös kerhoon ja lopulta tytöt hyväksyivät poikien jäsenyyden.
Ompelukerhon myötä täydellinen sovinto ja rauha rakentui tyttöjen ja poikien välille. Kerhon ni- meksi valittiin yhteisymmärryksessä Muurahaiset. Lisäksi kirjailija kuvasi Maunon ja Erkin nor- maalilyseon konventtipäivänä tyttöjen ja poikien välistä ystävyyssuhdetta. Erkkiä ei haitannut lähteä tärpätiltä tuoksuvan ja huonosti puetun Iriksen kanssa tanssiaisiin. Hän ei välittänyt mui- den koulutovereidensa mielipiteistä, sillä hänen mielestään heidän koulun pojat eivät olisi turha- maisia.68
Tyypillisessä Tuhkimotarinassa päähenkilöstä kuoriutui käänteiden tai henkilökohtaisten voitto- jen kautta viehättävä nuori tyttö alun syrjityn ja epäonnistuneen tyttölapsen tilalle. Teoksen
66 Kivilaakso 2009, 199.
67 Swan 1916 [1955], 98–110.
68 Swan 1916 [1955], 93–96, 113–120, 144–145.
päähenkilöllä oli joillekin tyypillinen ominaisuus muuttua teoksen aikana Tuhkimosta prinses- saksi.69 Teoksen lopussa Swan kirjoitti Irikselle tunnusomaisen Tuhkimotarinan päätöksen. Iris sai tilaisuuden esiintyä koulun musikaalin pääosassa. Iristä jännitti esiintyä koko koululle, mutta Iriksen esiintyminen ja laulaminen ällistytti koululaiset.
Hämmästys valtasi kuulijat. Oliko se todellakin Iris Klewe, heidän koulutoverinsa, hyljeksitty, orpo, Tuhkimo rukka, josta ei tiedetty muuta kuin että hän oli suuri hutilus koulussa, huonosti puettu tyttöpaha, jonka ystävyyttä kukaan ei etsinyt.70
Swanin kirjoittamasta sitaatista nousi esille, minkälaisena muut näkivät Iriksen. Häntä syrjittiin, kukaan ei tahtonut olla hänen ystävänsä eikä hänellä ollut kouluosaamista. Teoksen aikana Irik- sen syrjiminen tapahtui aina häntä ylemmältä yhteiskuntaluokalta. Heinoset serkukset eivät tah- toneet edes näyttäytyä hänen seurassaan ja välttivät Iriksen kanssaoloa. Teoksen alussa Iriksellä ei ollut ystäviä, mutta myöhemmin hän ystävystyi Ullan kanssa, joka ei välittänyt Iriksen maalais- maisuudesta. Kirjan toisessa osassa hän sai ystävikseen täysihoitolaiset Kaarinan ja Hannan, jotka suhtautuivat Ullan tapaan häneen ennakkoluulomattomasti. Lisäksi Iriksen huono koulu- menestys ja -osaaminen sekä sivistymätön käytös olivat ainaisia keskusteluaiheita.
2.1.3 Hilpeästä ja avomielisestä alakuloiseksi ja sulkeutuneeksi
Yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja oikeudelliset rakenteet ovat ylläpitäneet väkivaltaa ja sen mah- dollisuuksia. Tätä ilmiötä on kutsuttu väkivaltakulttuuriksi. Väkivaltakulttuuri on rakentunut his- torialliselle perustalle ja väkivaltailmiöillä on ollut historialliset juuret. Väkivaltatapahtuman kon- teksti on määrittänyt tekojen väkivaltaisuuden, ja määritelmät väkivaltatilanteista ovat olleet si- doksissa yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksiin. Eri aikoina ja eri paikoissa erilaiset väkivaltatilan- teet ovat saaneet eri merkityksiä sekä sen lisäksi käsitykset ja käytännöt ovat muuttuneet ajan
69 Lehtonen 1958, 143–144.
70 Swan 1916, 150–158.
saatossa.71 Sen vuoksi väkivallan käsitettä ja määrittelyä on voitu pitää aika- ja paikkasidonnai- sena. Lisäksi väkivallan on voitu katsoa tapahtuneen yksittäisten ihmisten välillä tai kollektii- veissa. Väkivalta ihmisten tai ryhmien välillä on tapahtunut aina tarkoituksenmukaisesti.72 Iris rukka -nuortenteoksessa päähenkilö Iris koki runsaasi henkistä väkivaltaa. Henkisen väkival- lan luokitteluun voidaan katsoa nöyryyttäminen, nimittely, mitätöinti, vähättely ja ulkonäkökom- mentit.73 Henkisen väkivallan ulottuvuuksia Iris koki teoksen edetessä useamman kerran. Ensim- mäistä kertaa Iris joutui naurun, ivailun ja ihmetyksen kohteeksi, kun hän matkusti ensi kertaa Helsinkiin Heinosten luokse. Iris saapui kesken Elsan kaksitoistavuotissyntymäpäiväjuhlien per- heen oven taakse koputtaen, mikä sai perheen ainoan pojan Akselin hämmennyksen valtaan.
Hänen mielestään vain merkilliset ihmiset koputtivat eivätkä soittaneet ovikelloa. Lisää hämmen- nystä ja naurua perheessä ja juhlaväessä lisäsi se, että Iris tuli maalaisen näköisenä saattajansa ja kasvattinsa Tanelin kanssa kaiken lisäksi ilmoittamatta eikä lähettänyt postia tulostaan. Pian saapumisen jälkeen Iriksen käyttäytyminen aiheutti vielä lisää kummastusta, kun Iris joi teetä suoraan vadilta äänekkäästi. Iriksen serkkua Esteriä hävetti tämän teekäyttäytyminen ja muu juhlaväki katseli vierestä Iriksen teejuomista nauraen ja ivallinen hymy kasvoilla. Perheen lapset olivat kovin kiusaantuneita maalaisserkkunsa kömpelöistä tavoista.74 Kirjan kirjoittamisen aika- kaudella alle kymmenesosa lapsista ja nuorista asui kaupunkiseudulla ja valtaosa maaseudulla.
Vain hyvin pieni osa lapsista ja nuorista kuului kaupunkilaiskeskiluokkaan ja -yläluokkaan, mihin Heinosen lapset voidaan luokitella. Maatyöväen ja torppareiden lapsista muodostui enemmistö ja noin kolmannes lapsista oli talonpoikien lapsia.75
Arvostelut ja kritiikki Iristä kohtaan jatkui seuraavana päivänä. Ensin Iris sai kuulla moitteita hä- nen ulkonäöstään ja luonteestaan, minkä jälkeen keskustelu siirtyi Iriksen puuttuviin ja sivisty- mättömiin käytös- ja pöytätapoihin. Perheen nuorimmainen tyttölapsi Sissi kertoi pitävänsä Irik- sestä, vaikka tämä olikin ruma ja maalainen. Ester ja Aksel eivät pitäneet Iriksestä lainkaan, sillä heidän mielestään Iris oli ikävystyttävä ja talonpoikamainen. Ester ihmetteli, miksi Iris, hirveä tyttö oli kutsuttu heidän niskoilleen ja kysyi, eikö Iris voisi asua jossain muualla. Heinosen
71 Lidman 2016, 17, 42.
72 Linjakumpu 2015, 40–41.
73 Lidman 2016, 28.
74 Swan 1916 [1955], 22–24.
75 Haapala 2003, 73–75.
serkukset nauroivat Iriksen vaatevarastolle ja ajattelivat, että Iris täytyisi pukea täysin uudestaan.
Rouva Heinonen haukkui Iriksen laiminlyövää kotikasvatusta ja koulutuksen puutetta. Iris kuuli melkein kaikki ikävät kommentit itsestään ja istui arkana ja naama punaisena kuuntelemassa serkkujensa ja tätinsä huomautuksia. Ester kuvaili Iriksen ulkonäköä perheen vanhimmalle sisa- rukselleen Elinille:
Koeta kuvailla itsellesi tällainen olento: punainen, kotikutoinen hame, paksut harmaat villasukat, rasvatut, kömpelöt kengät, tukka vedetty kahdelle tiukalle palmikolle, sanalla sanoen: hirvittävä.76
Väkivallan ulottuvuuteen on kuulunut tarkoituksenmukaisuus. Tarkoituksenmukaisuus on aina eronnut vahingosta, mikä on tehnyt siitä väkivaltaa.77 Sitaatti kertoi juuri sen, minkä vuoksi Hei- nosen perhe ei tykännyt Iriksestä. Hän oli ulkonäöltään erilainen ja myös Esterin mukaan hirvit- tävä. Nuorin lapsi Sissikin rohkeasti kertoi kaikkien kuullen Iriksen olleen ruma ja maalainen. To- dennäköisesti Heinosen perhe kohdisti Iriksen ulkonäköön ja maalaismaisuuteen liittyvät kom- mentit tarkoituksellisesti eikä vahingossa.
Ulkonäkökommentit eivät jääneet siihen, vaan Iriksen oudonkurista ulkonäköä pilkattiin koko te- oksen läpi. Serkukset eivät kehdanneet näyttäytyä Iriksen kanssa kaupungilla, sillä tämä näytti kerjäläiseltä ja huonommalta verrattuna heihin. He jopa antoivat Irikselle joululahjaksi karvala- kin, jotta hänen kanssaan kehtaisi näyttäytyä. Lisäksi serkukset jakoivat vanhojaan ja huonosti istuviaan vaatteitaan Irikselle.78 Aikakauden ylemmän luokan erotti ulkoisesti heidän pukeutumi- sestaan ja näillä erotuksilla pidettiin yllä luokkatason arvoasteikkoa. Tavallisen kansan erotti ylemmästä luokasta esimerkiksi pukeutumisen ja ulkonäön perusteella.79 Juuri Iriksen ulko- näöstä nousevan yhteiskunnan alempiluokkaisuuden vuoksi serkukset eivät oletettavasti tahto- neet näyttäytyä Iriksen kanssa julkisesti.
Kahtena eri juhlapäivänä Iriksen asuvalintoja moitittiin. Ensimmäinen kerta tapahtui kun, Iris ja Elsa olivat lähdössä Ulla Stjernfeltin syntymäpäiväjuhlille. Serkukset pilkkasivat Iriksen
76 Swan 1916 [1955], 26–30.
77 Linjakumpu 2015, 40.
78 Swan 1916 [1955], 32, 46, 68, 94.
79 Haapala 1995, 99–100.
pyhähametta, jonka Sere oli neulonut Irikselle. Serkkujen mielestä Irikselle täytyi teettää uusi puku, jotta hän pääsisi kutsuille mukaan. Toinen kerta tapahtui teoksen loppupuolella, kun Iris oli lähdössä täysihoitolaisen Erkin kavaljeerina tanssiaisiin. Iris oli laittanut ylleen liian lyhyen mustan ja vanhanaikaisen hameen, ahtaan puseron ja kömpelöt tanssikengät. Likaisen puvun Iris oli koettanut pestä vahvalla tärpätillä. Elinin mielestä Iris oli aivan kauhea ja variksenpelätti- men näköinen ja Ester kehotti Iristä jättäytymään tanssiaisista Erkin tähden.80 Pukeutuminen 1900-luvulla oli varsin rajoitettua. Maaseudun naisten ja kaupunkilaisten sekä säätyläisten arki- pukeutuminen erosivat toisistaan. Maaseudun naiset pukeutuivat yleisväritykseltään tummiin pukuihin ja käyttivät pitkiä hameita ja paitoja. Sitä vastoin kaupunkilaiset ja säätyläiset pukeutui- vat uusimman muodin mukaisesti. Naisten juhlapukeutumisessa ei ollut paljon eroa ja puvut tehtiin hienosta tekstiilistä, koristelluista pitseistä ja kirjonnoista. Koruja käytettiin varallisuuden mukaan.81 Iriksen arki- ja juhlapukeutuminen erosi Heinosten pukeutumisesta, minkä vuoksi Iristä moitittiin pukeutumisen suhteen. Iris pukeutui tyypilliseen maalaisnaisten tapaan kun puo- lestaan Heinoset valitsivat arki- ja juhla-asunsa uusimman muodin mukaan.
Ensimmäistä kertaa kirjassa Iris joutui syrjinnän ja välttämisen kohteeksi, kun eno Heinonen käski lapsiaan menemään Iriksen kanssa Fazerin leipomoon syömään leivoksia. Aksel ja Ester keksivät tekosyyt, joiden takia he eivät pääsisi mukaan ja vain Elsa oli suostuvainen. Elsan mieli meinasi muuttua heti, kun hän näki Iriksen harmaat villalapaset. Hän kauhistui, kuinka hänellä ei ollut muhvia kädessä. Fazerin kahvilassa he huomasivat Akselin olevan siellä myös kavereiden kanssa ja näin hän vältti Iriksen kanssa olemisen.82 Tässäkin kohtauksessa näkyi Iriksen ulkonä- köön kohdistuva kammoksuminen sekä lisäksi seuran välttäminen.
Suurin osa naisista reagoi psyykkiseen pahoinvointiin masennuksen kautta.83 Jokapäiväiset serk- kujen ja tädin moitteet ahdistivat Iristä. Arvosteluiden takia Iriksen luonne muuttui hilpeästä ja avomielisestä alakuloiseksi ja sulkeutuneeksi. Rouva Heinosen kommentit painottuivat Iriksen kasvatukseen ja käyttäytymiseen eikä ulkonäköön. Hänellä oli tapana vertailla Iristä omiin lap- siinsa. Iris ei osannut oppia järjestystä tai itkeä yhtä siveästi kuin hänen omat lapsensa. Lisäksi
80 Swan 1916 [1955], 68, 144–145.
81 Kivilaakso 2009, 30.
82 Swan 1916 [1955], 31–33.
83 Lidman 2016, 22.
