ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 35 (2018): 1–2, 81–83 85
Monipuolisesti televisio- formaateista
Keinonen, Heidi (2018): Tele- visioformaatti ja kulttuurinen neuvottelu. Jyväskylän yliopisto:
Nykykulttuurin tutkimuskeskuk- sen julkaisuja 123, 232s.
Heidi Keinosen televisio- ja media- ja kulttuurintutkimukseen kiinnittyvä Te- levisioformaatti ja kulttuurinen neuvottelu tarjoaa kattavan läpileikkauksen niin te- levisioformaatin käsitteeseen, formaatti- tutkimukseen kuin formaattien käyttöön kotimaisessa televisiotuotannossa. Eri- tyisen kiinnostavaa on teoksen otsikossa- kin mainittu kulttuurinen neuvottelu, jon- ka Keinonen tiivistää siihen, että ”käsite pyrkii […] tarkastelemaan televisiokult- tuuria historiallisesti rakentuneena kan- sallisen kulttuurin ja muualta omaksuttu- jen vaikutteiden kohtauspaikkana” (11).
Keinonen toteaakin, että ”suomalai- nen televisio on aivan alusta asti toimi- nut kulttuuristen neuvottelujen paikka- na” (mt.). Televisiokulttuuri rakentuu siis lokaalien ja globaalien käytänteiden ja tyylien ristipaineessa, ja nimenomaan formaattituotantojen tarkastelu tekee näkyväksi, millaista neuvottelua tässä ristipaineessa käydään.
Kaiken kaikkiaan teos on vakuutta- vaa luettavaa. Teoksen alkupuolella tut-
kimuksen keskeiset käsitteet (kuten for- maatti, adaptaatio, genre ja kulttuurinen neuvottelu) esitellään ja määritellään selkeästi. Myös tutkimuksen tavoitteet, kysymyksenasettelut, menetelmät ja ai- neistot on esitelty ja perusteltu tarkkaan ja uskottavasti.
Teoksen tavoitteet ovat kunnian- himoisesti ”paikata mediakulttuurin tut- kimuksessa olevaa aukkoa ja vakiinnut- taa formaattitutkimus Suomeen omak- si, televisiotutkimuksen piiriin kuulu- vaksi tutkimusalueekseen”, tuoda kult- tuurisen neuvottelun käsite osaksi for- maattitutkimuksen teoreettisia ja me- todologisia käytänteitä sekä tuottamaan empiiristä tietoa formaattituotannosta Suomessa niin tutkijoille, television am- mattilaisille kuin laajemmilleja tv-ylei- söillekintavallisille televisionkatselijoil- lekin (34).
Formaattitutkimuksen ongelmia ratkaisemassa
Myös teoksen uutuusarvo tulee selkeäs- ti perusteltua, kun Keinonen esittelee noin seitsemän sivun verran formaatti- tutkimuksen ongelmia sekä tutkimuk- sensa pyrkimyksiä selättää ne. Näitä lu- kiessaan lukija vakuuttuu helposti siitä, että teos tuottaa uutta tietoa formaatti- ja televisiotutkimuksen kentille, erityises- ti suomalaiseen keskusteluun. Ensim-
mäisenä tavoitteenaan Keinonen mai- nitsee ”[f]ormaattiteollisuuden eri taso- jen analyysien yhdistämisen” (22), mil- lä hän viittaa televisiotuotantojen tutki- miseen niin tuotannon, tekstin kuin vas- taanotonkin tasolla.
Toiseksi tavoitteeksi nousee ”[m]eto- dologisen nationalismin välttäminen”
(24), mikä tarkoittaa kärjistettynä si- tä, ettei formaattien adaptaatioita näh- dä yksi suuntaisena liikkeenä kulttuu- rista toiseen vaan adaptaatiot ymmär- retään monimutkaisena neuvotteluna, jossa vaikkapa suomalainen versio ulko- maisesta formaatista voi päätyä vaikut- tamaan myös alkuperäiseen formaattiin.
Näin kulttuurienvälisistä keinotekoisista kahtiajaoista siirrytään kulttuurienväli- seen neuvotteluun, ja Keinosen tavoittee- na onkin nostaa esiin ja analysoida juuri näitä neuvottelun paikkoja – liittyen esi- merkiksi siihen, miten ulkomaisiin for- maatteihin saadaan myös paikallisuu- den tuntua.
Kolmantena tavoitteena todetaan pureutuminen formaattiteollisuuden ra- kenteisiin, käytänteisiin ja toimijuuksiin, kuten siihen, miten erilaiset tuotannolli- set seikat rajoittavat yksittäisten toimijoi- den mahdollisuuksia vaikuttaa televisio- tuotantoihin. Tätä käsitellään erityises- ti luvussa ”Formaattikaupan rakenteet ja toimijat”. Teoksessa todennetaankin kiinnostavasti, miten formaattien mu-
ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 35 (2018): 1–2, 84–86
86
kana ostetaan paljon sellaista tietotaitoa, jonka avulla suomalaista televisiota voi- daan jatkossa kehittää – huolimatta siitä, että formaattien ajatellaan usein köyh- dyttävän kotimaista televisiotarjontaa.
Formaatit voivat siis tuoda mukanaan uudenlaista osaamista. Teos haastaakin lukijaa miettimään omia ennakkoluulo- jaan formaattien vaikutuksesta kotimai- seen televisiokulttuuriin.
Monipuolisia aineistoja ja kiinnostavia esimerkkejä
Tutkimuksessa käytetty aineisto on kat- tava, ja sen kerääminen on avattu luki- jalle tarkkaan. Aineistoihin kuuluu pää- asiallisesti televisioalan ammattilaisten haastatteluja mutta myös erilaisia ohjel- matietoja, raportteja, uutisia ja tuotanto- yhtiöiden internet-sivuilta kerättyä tie- toa. Aineistojen laajuus mahdollistaakin kotimaisen formaatti- ja televisiotuotan- non tarkastelun laajasta näkövinkkelistä, joka ottaa huomioon niin aiemmin mai- nitun yksilöiden toimijuuden kuin niin ikään mainitut laajemmat tuotannolliset ja kulttuuriset aspektit.
Keinonen valaisee kulttuurista neu- vottelua usein esimerkein aina Tenava- tuokiosta Levyraatiin ja Bumtsibumista Salattuihin elämiin. Myös ajankohtainen Nordic Noir -ilmiö (pohjoismaisten ri- kossarjojen suosio sekä monet adaptaa- tiot) mainitaan. Aineistoesimerkit tu-
tuista televisio-ohjelmista ilahduttavat- kin lukijaa ja havainnollistavat kirjassa käytävää teoreettista keskustelua. Yk- si Keinosen tekemissä haastatteluissa esiin tuleva hauska esimerkki kulttuu- risesta neuvottelusta liittyy Salattuihin elämiin. Käsikirjoitusprosessissa muka- na ollut kansainvälinen tiimi kun ei mil- lään meinannut uskoa, että sauna kuu- luisi olennaisena kuvauspaikkana suo- malaiseen versioon.
Aineistoja esitellessä myös menetel- miä – kotimaisten tv-alan ammattilais- ten laadulliset teemahaastattelut, tuo- tantoyhtiöitä tarkasteleva desk study se- kä formaattituotantojen määrällinen, ohjelmatietoja tarkastelemalla toteutet- tu analyysi – avataan kiitettävästi, ja esi- merkiksi teemahaastattelujen teemat tarkentavine kysymyksineen ovat muka- na liitteenä. Esipuheessa Keinonen ker- tookin tiivistäneensä kirjaansa post doc -tutkimustaan kymmenen vuoden ajal- ta, mikä osaltaan selittää teoksen aineis- tojen laajuudeen ja menetelmien moni- puolisuuden. Tutkimus Teos perustuu siis pitkällä aikavälillä toteutettuun huo- lelliseen tutkimukseen.
Perusteos opetukseen – ja kaikille sohvaperunoille
Kaiken kaikkiaan Televisioformaatti ja kulttuurinen neuvottelu on asiantunte-
va ja selkeästi kirjoitettu teos, jossa for- maatteja sekä niiden tutkimusta tarkas- tellaan monelta eri kantilta. Teos on kir- joitustyyliltään selkeä ja helppolukui- nen, mitä myös sen rakenne (tekstin ja- kaminen useisiin lyhyisiin alalukuihin) tukee. Mukana on myös havainnollista- via kuvia ja kaavioita.
Paikoin teoksessa on tosin jo hie- man liikaa toisteisuutta – mutta ker- taushan on opintojen äiti. Osaksi juu- ri tämän toisteisuuden vuoksi teos so- pisi kuitenkin erittäin hyvin oppikirjak- si. Oppikirja maisuuteen vaikuttaa myös se, että jokaisen luvun lopettaa selkeä, ly- hyt yhteenveto, jossa luvun tärkeimmät pointit kerrataan. Huomasinkin mietti- väni teosta lukiessani, miten se sopisi eri- tyisen hyvin nimenomaan tenttikirjaksi.
Teoksessa ei harmillisesti ole eril- listä hakemistoa esimerkiksi käsitteitä ja mainittuja televisio-ohjelmia varten, mikä vaikeuttaa hiemanteokseen siihen palaamista. Myös transmediaalisuuden käsitettä olisi voinut pohtia kirjassa. Kei- nonen kyllä mainitsee monimediaisuu- den, mutta olisi ollut kiinnostavaa lukea pohdintaa siitä, miten formaattien moni- mediaisuus suhteutuu transmediaalisen tarinankerronnan/tv-tuotannon (tari- na kerrotaan useassa median välityksel- lä) yleistyneisyyteen. Selkeän kirjoitus- tyylinsä takia Televisioformaatti ja kult- tuurinen neuvottelu tavoittaneea kui-
ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 35 (2018): 1–2, 84–86 87 tenkin varmasti niin tieteellisen yleisön
kuin myös tavallisen katsojan, mikä on- kin teoksen tarkoitus: omistaahan Kei- nonen esipuheessaan kirjan ”meille kai- kille sohvaperunoille”.
Aino-Kaisa Koistinen
Aino-Kaisa Koistinen (FT) on nykykult- tuurin tutkimuksen tutkijatohtori Jyväs- kylän yliopistossa. Hän tutkii parhaillaan kulttuurisen lukutaidon ja kulttuurienväli- sen dialogin käsitteellistämistä eurooppa- laisissa koulutuspolitiikkadokumenteissa (hankkeessa DIALLS – Dialogue and Argu- mentation for Cultural Literacy Learning in Schools) sekä affektien poliittisuutta pohjois- maisissa rikos-tv-sarjoissa. Yhteys: aino-kai- sa.koistinen@jyu.fi
