Työelämän tutkimuspäivien satoa
Marraskuussa 2010 järjestetyillä Työelämän tutkimuspäivillä kokoontui jälleen runsaasti työryhmiä. Ohessa poimintoja tutkimuspäi- vien esitelmistä.
Moninaistuva työelämä, monenlaiset työntekijät, monimuotoisuuden johtaminen (diversity management)
Työryhmässä tarkasteltiin suomalaisen työ- elämän moninaisuutta. Työmarkkinoita tulee kehittää, jotta ne tarjoaisivat mahdollisuuden mahdollisimman monenlaisten työntekijöi- den sijoittumiseen työmarkkinoille.Ryhmän aloituspuheenvuoro oli Risto Säntillä. Hän on tutkinut monimuotoisuus- mallin avulla, mitä monimuotoisuuksia liike- yrityksessä johdetaan ja mitkä monimuotoi- suudet jäävät tai jätetään marginaaliin. Mallin avulla on mahdollista konkretisoida ja sel- keyttää, mistä monimuotoisuuden johtami- sessa on käytännössä kyse.
Valkaman ja Isosaaren esitys paneutui sosiaali- ja terveydenhuollon piiloresurssi- kysymykseen omaishoitajien näkökulmasta.
Epävirallista hoitotyötä sopimusperusteisesti ja samaa työtä ilman sopimusta tekevien mer- kittävä määrä antaa aihetta tarkastella kehi- tystä kokonaisuuden ja hoivatyötä tekevien yksilöiden näkökulmista.
Työryhmän Kirves, Kinnunen, Mauno ja Mäki kangas esitys toi esiin vapaaehtoises- ti ja vastentahtoisesti määräaikaisten sekä vakituisten yliopistotyöntekijöiden vertai- lun työn piirteiden ja hyvinvoinnin suhteen.
Vapaaehtoisesti määräaikaiset arvioivat po-
sitiivisimmin työhyvinvointinsa, työnsä vaa- timukset ja voimavaransa. Vastentahtoisesti määräaikaiset raportoivat puolestaan eniten työn epävarmuuteen ja työpaikan vaihtoaikei- siin liittyviä asioita sekä tunsivat vähiten tar- mokkuutta työssään.
Kähäri esitteli väitöstutkimustaan venä- läis ten asemasta suomalaisissa työyhteisöis- sä. Ulko maalaisten työllistyminen on vaike- aa, ja työllistyminen suuntautuu matalapalk- ka-aloille sekä epätyypillisiin ja -varmoihin työtehtäviin. Tutkimusaineisto tullaan ke- räämään puolistrukturoitujen haastattelujen sekä nettikyselyn avulla.
Aution esityksen kohde oli ei-heteroseksu- aalisten työntekijöiden asema ja sen eri muun- nelmat rikosseuraamusalalla sekä seksuaali- vähemmistöihin liittyvän aineistonhankinnan haasteet. Homoseksuaalisten työntekijöiden asema vaikuttaa erilaiselta sekä sukupuolen että työympäristön (mies- tai naisvankila) näkökulmista. Aineistonhankinta herätti kes- kustelua: esiin tulivat perinteiset haastatte- lut, narratiivisen aineiston kerääminen netin avulla sekä fokusryhmähaastattelut.
Ristikarin esitys suuntautui ay-liikkeen kannanottojen kehitykseen suhteessa maa- hanmuuttoon. Näkemykset ovat muuttuneet kohti aktiivisempaa maahanmuuttajien in- tegrointia, ja palveluja maahanmuuttajille on tarjolla keskinkertaisesti. Ay-liike on tietoinen maahanmuuttajien työmarkkinavaikeuksista ja se onkin kehittänyt maahanmuuttovalmiuk- siaan.
Viitasalo tarkasteli väitöstyöhönsä liit- tyvässä esityksessään ikäsyrjintää. Tut kimus- aineistona oli Tilastokeskuksen työolotutki-
Katsauksia ja keskustelua mus 2008. Ikäsyrjintä on edelleen ongelma
työpaikoilla, se on todellisuutta 16 000 nai- selle ja 5 000 miehelle. Ikäsyrjintäkokemukset ovat selvästi lisääntyneet yli 55-vuotiailla nai- silla. Tilanne on ristiriitainen työurien piden- tämiseen tähtäävän yhteiskuntapolitiikan kanssa. Ikäsyrjintään näyttää liittyvän myös huono-osaisuuden kasaantumista.
Risto Sän & Ulla Isosaari
Sukupuoli työelämän rakenteissa, käytännöissä ja kokemuksissa
Työryhmässä esiteltiin monipuolisesti su- kupuolen merkitystä työelämässä valottavia aineistoja. Edustettuina olivat historiallinen analyysi, kvantitatiiviset lähestymistavat sekä kvalitatiiviset ja etnogra iset tutkimusotteet.
Työryhmän avasi Tapio Bergholm, jonka alus tus käsitteli naisten työmarkkina-aseman kehitystä vuodesta 1945. Naisten työmark- kina-asema on parantanut, vaikka tasa-ar- voon on vielä matkaa. Antti Kauhanen ja Sami Napari esittelivät tilastoja sukupuolieroista toimihenkilöiden ura- ja palkkakehityksessä.
Naisten ja miesten työurat eroavat heti uran alussa ja myöhempi urakehitys vahvistaa näi- tä eroja. Myös palkkaero syntyy heti työuran alussa, ja urakehitykseen liittyvät palkanmuu- tokset ovat tyypillisesti miehille suotuisampia.
Paula Koskinen ja Roosa Kohvakka käsit- telivät työehtosopimusten vaikutuksia palk- ka-eroihin kunta-alalla. Heidän aineistossaan sukupuolten palkkaerot kunnissa johtuvat pitkälti miesten ja naisten erilaisesta sijoittu- misesta eri työehtosopimuksiin, mutta myös koulutusasteella ja -alalla sekä työskentely- kunnalla on merkityksensä. Palkkaerot ovat erityisen suuria KVTES:in sisällä.
Heini Ikävalko ja Virpi Karppinen tarkas- telivat menettelytapojen oikeudenmukai- suuden ja sukupuolen vaikutusta koettuun palkkatasa-arvoon. Koettu menettelytapo- jen oikeudenmukaisuus ja koettu palkkatasa- arvo korreloivat voimakkaasti keskenään.
Sukupuolella on itsenäinen vaikutus koettuun palkkatasa-arvoon.
Ensimmäisen päivän päätti haastattelu- tutkimukseen perustuva Mervi Hasun, Mari Kupiaisen ja Marja Känsälän esitys, jossa tar- kasteltiin näkemyksiä osaamisen ja uran ke- hittämisen vastuista kolmessa yrityksessä.
Avainrooleja koskevissa käsityksissä oli ero- ja henkilöstöryhmien ja sukupuolten välillä, mutta niitä yhdisti vastuun näkeminen pää- asiassa yksilöllisenä asiana. Kollektiivisesti jaetusta vastuusta oli aineistossa viitteitä, ja pohdittavaksi jää, miten yhteisöllisyyttä voi- taisiin hyödyntää enemmän esimerkiksi nais- ten urien tukemiseen.
Toisen päivän aloitti Sinikka Torkkolan ja Iiris Ruohon esitys, jossa tarkasteltiin, mi- ten sukupuoli näyttäytyy mediaorganisaation rekrytointikäytännöissä. Vaikka sukupuolen merkitys kielletään, organisaatiokulttuuriin kietoutuvat käsitykset mies- ja naistapaisesta johtajuudesta ilmenevät nais- ja miestoimit- tajien erilaisina urapolkuina, mikä tarkoittaa naisten huonompia etenemismahdollisuuksia.
Johanna Närvin tutkimuksessa tuotiin esiin, että määräaikaisissa työsuhteissa ole- vien pienten lasten vanhemmista naiset te- kevät miehiä enemmän kompromisseja työ- uransa suhteen yhdistäessään työ- ja perhe- elämää. Myös isät kokivat tekevänsä kompro- misseja, mutta hyvä kysymys on, ohjaavatko työelämän sukupuolittuneet, vanhemmuutta koskevat käsitykset yhä valintoja ja miten työ- elämän rakenteet voisivat tukea molempien sukupuolten työuria.
Anita Saaranen-Kauppinen esitteli meneil- lään olevaa väitöstutkimustaan, jossa poh- ditaan, onko insinöörityö feminisoitumas- sa sosiaalisten taitojen korostumisen myötä.
”Pehmeiden kvali ikaatioiden”, ts. ihmissuh- de- ja tunnetaitojen, voidaan tulkita murenta- van perinteistä insinöörityöhön liittyvää mas- kuliinista stereotypiaa ja rakentavan uuden- laista, sukupuolineutraalia insinööriyttä, jossa sukupuoli ei korostu.
Lopuksi Tuija Koivunen esitteli väitöstut- kimustaan, joka perustuu etnogra iaan mies-
Katsauksia ja keskustelua
johtajien keskinäisistä vuorovaikutussuh- teista homososiaalisuus-käsitteen pohjalta.
Vaikka käsitteen sisältö on monitulkintainen, se on osoittautunut käyttökelpoiseksi ana- lysoitaessa sukupuolen tuottamista miesten toimintana. Miesten väliset työsuhteet sisältä- vät myös keskinäisiä kiintymyksen osoituksia.
Aiemmissa tutkimuksissa on painottunut nä- kemys miesten välisestä tunnekylmyydestä.
Mari Kupiainen & An Kauhanen
Toimiala- ja amma kohtainen työn tutkimus
Sekä työssä että työvoimassa on merkittä- viä toimiala- ja ammattispesifejä piirtei- tä. Tuottavuus- ja työpaine ovat eritasoisia ja erilaisia eri toimialoilla ja eri ammateis- sa. Työttömyys, työn muut epävarmuudet ja työn sisällölliset haitta- ja hyötytekijät ovat niin ikään erilaisia. Myös palkka vaihtelee verrattain systemaattisesti toimialojen ja am- mattien mukaan. Työryhmässä kysyttiin, mis- sä määrin työn tarjontaan, työmotivaatioon, työn intensiteettiin tai työn keskeisiin hyöty- ja haittatekijöihin kytkeytyvät tekijät ovat toi- miala- ja ammattispesifejä?
Talousrikostutkijoilla (Terhi Kankaan ran- ta) työtyytyväisyyden havaittiin koostuvan neljästä ulottuvuudesta: johtamisesta, työil- mapiiristä ja tiedonkulusta; palkkauksesta;
työnantajakuvasta; työn sisällöstä ja haasteel- lisuudesta. Pelkästään rahallisilla tekijöillä ei voida vaikuttaa työtyytyväisyyteen, myös ei- rahalliset tekijät tulee huomioida.
Opettajiksi hakeutuvien motiiveja ja opet- tajien kokemuksia (työpaikan mikrokulttuuri, kriittinen etnogra ia) koskevan esityksen (Jyri Lindén) yhteydessä pohdittiin opetustyön eri- tyistä historiallista tehtävänantoa, sen valtiol- lis-moraalista perusluonnetta sekä työnsosio- logisia havaintoja keskiluokkaisen tietotyön muutoksesta.
Naispoliisien uraa koskevassa tutkimuk- sessa (Matti Vuorensyrjä) havaittiin, että
suomalaiset naispoliisit ovat systemaattisesti mieskollegojaan jäljessä, kun urakriteereinä käytetään tavanomaisia uramenestyksen te- kijöitä: ylemmän poliisikoulutuksen hankki- mista uralla, työkokemusta, virka-asemaa ja ansioita.
Kunnallisen sekapraktiikkaa tekevän eläinlääkärin työtä tutkittaessa (Kalevi Pal- danius) havaittiin, että eläinlääkärin työpro- sessissa vuorovaikutuksen hallinta asiak- kaiden kanssa muodostaa oman, mutta kui- tenkin muihin tehtäviin kiinteästi liittyvän, tehtävänsä ja taitonsa. Eläinlääkärin työssä itsesäätelyprosessit kietoutuvat asiakasti- lanteisiin monin tavoin. Nämä ilmenevät esi- merkiksi vuorovaikutuksen hallintana asiak- kaiden kanssa erityisesti tilanteissa, joissa he häiritsevät työtä tai neuvovat eläinlääkä- riä ammatillisissa kysymyksissä, kohtelevat eläimiä huonosti tai asiakkailla on vaikeuksia eläinsuojelutapauksissa. Myös läheisyyden ja etäisyyden säätely suhteessa asiakkaisiin on tärkeää.
Yrittäjien ja palkansaajien tulonjakaumien kehitystä tutkittaessa (Anu Tokila) havaittiin suomalaisella, vuosien 1992–2004 aineistol- la, että tulonjaon epätasaisuuden kasvu tut- kitulla ajanjaksolla on näiden ryhmien välil- lä aiheutunut suureksi osaksi yrittäjätulojen sisäisen jakauman epätasaisuuden kasvusta.
Aineiston avulla voidaan tutkia myös koulu- tuksen vaikutuksia tulonjakoon, miltä osin tutkimus jatkuu tulevaisuudessa.
Ma Vuorensyrjä
Tuo avuuden ja työelämän laadun samanaikainen kehi äminen – mitä siitä
edetään?
Tuottavuuden ja työelämän laadun kehittä- misestä on keskusteltu paljon, ja se on kirjat- tu tavoitteeksi moniin kehittämisohjelmiin.
Näyttöä hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden yh- teyksistä on olemassa, mutta niiden syistä tie- detään vielä vähän. Näitä mekanismeja pyrit-
Katsauksia ja keskustelua tiin selvittämään ”Tuottavuuden pyöreän pöy-
dän” järjestämässä työryhmässä.
Sinervon ym. hoivapalveluja koskevassa tutkimuksessa osoitettiin, että tuottavuudel- la on yhteys henkilöstön kasvaneeseen kuor- mitukseen. Korkea tuottavuus ja henkilöstön kuormitus ovat yhteydessä laatuongelmiin.
Edelleen tutkimuksessa osoitettiin, että hoi- topaikkojen vertailu yksityisen ja julkisen sek- torin välillä ei ole luotettavaa mikäli asiakas- rakennetta ei tarkastella samassa yhteydessä.
Kiviranta tarkasteli työelämän muutoksia esimerkkinään siivousala. Tyypillisiä muu- toksia ovat ympäristöasioiden esiin nosta- minen, palvelujen monialaistuminen, maa- hanmuuttajien lisääntynyt rekrytointi, ko- tisiivouspalvelutarjonnan lisääntyminen ja näennäiseen yrittäjyyteen rinnastuva itsen- sä työllistäminen.
Esimiehet kokevat Kuokkasen ym. mu- kaan tuloksellisuuden ja hyvinvoinnin ar- vioimisen hankalaksi. Mittareita on paljon, mutta työyhteisössä ei olla selvillä kaikista olemassa olevista tietolähteistä. Osa tiedon- keruusta on esimiesten näkökulmasta näen- näismittausta, jonka tietoja ei käytetä mihin- kään. Hyvinvointikyselyjen pohjalta tehtyjen parannusten vähäisyyttä on myös moitittu ja valitettu kyselyväsymystä. Osasyy mittaami- sen ongelmiin voi olla se, että hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden mittarit toimivat eri tasoil- la. Tuloksellisuus kiinnostaa erityisesti ylin- tä johtoa, kun taas työhyvinvoinnin mittaa- minen koskee eniten työntekijää ja lähiesi- miestä.
Kestin tutkimusten mukaan työelämän laadusta kertoo henkilöstön kokemat kehit- tämistarpeet asioista, jotka muodostavat tuot- tavan ja hyvän työyhteisön. Henkilöstön ko- kemus työelämän laadusta vaikuttaa korreloi- van vahvasti tuottavuuden kanssa. Mitä enem- män henkilöstö kokee kehittämistarpeita, sitä enemmän on potentiaalia parantaa työyhtei- sön tuottavuutta. Työyhteisöissä, joissa työt sujuvat hyvin, edellytykset hyvälle työhyvin- voinnille ovat olemassa. Sen vaikutuksia liike- toimintaan pystytään myös laskemaan.
Viime vuosina työelämän laadun sekä työ- hyvinvoinnin ja työpaikkojen taloudellisen menestyksen välisestä keskinäisestä riippu- vuudesta on Ylöstalon mukaan saatu uutta tutkimustietoa. Yhteys on usein positiivinen, vaikka joissakin tapauksissa keskinäistä riip- puvuutta ei ole todettu. Yhteyttä selittävistä mekanismeista antavat vihjeitä TEM:n työ- olobarometrit. Työpaikan toimintatapojen on oltava luonteeltaan avoimia, keskustelevia ja eri henkilöstöryhmien ajatuksia ja intressejä tasapuolisesti kunnioittavia. Ristiriidat ja eri näkemykset on kyettävä sovittamaan yhteen.
Kysymys on arkisista toimintatavoista – työ- kulttuurista.
Tykes-ohjelma on ollut yksi keskeisimmis- tä julkisen sektorin välineistä, jonka avulla on pyritty kehittämään tuottavuutta ja työelä- män laatua. Ohjelman vaikutuksia on tutkittu niin sanotun toimintatapatutkimuksen avul- la. Työpaikkojen toimintatavoista on kerätty systemaattisesti tietoja juuri ennen Tykes- projektien aloittamista ja sen lopettamisen jälkeen. Kehittämistyö, joka on perustunut johdon ja muun henkilöstön yhteistoimintaan, edistää laadullisesti kestävää tuottavuutta.
Juha An la & Ter u Pakarinen
Journalis sen työn muutos
Työryhmän lähtökohtana oli paitsi journa- listisen työn muutos yleisesti myös osanot- tajien henkilökohtaiset taustat tutkimuk- sessa, toimittajan työssä sekä opetukses- sa. Journalistisen työn muutos on ajankoh- tainen keskustelun aihe, joka on ollut esillä niin Journalisti-lehdessä kuin isoissa sano- malehdissäkin. Julkista keskustelua on käy- ty muun muassa journalismin kriisistä, luki- joiden vieraantumisesta ja toimittajien puo- luekannoista.
Toimittajan työn muutos on osa laajempaa työelämään liittyvää muutosta. Timo Hytönen esitteli lisensiaatintyötään ”Käenpoika jour- nalismin pesässä: monimediaalisen uutisjour-
Katsauksia ja keskustelua
nalismin mahdollisuus”, jossa kuvataan kuin- ka toimittajan työ on viimeisen 20 vuoden ai- kana muuttunut yhä monipuolisemmaksi.
Journalistisen työn muutos on tapahtu- nut monella tasolla ja se on kääntynyt myös ammatillisen itseymmärryksen kysymyk- siin. Erja Kolari huomauttikin esityksessään, että Journalisti-lehti on viime vuosien aikana muuttunut niin, että sitä voi hyvin käyttää toi- mittajan työtä koskevan tutkimuksen lähde- aineistona.
Tiina Rautkorven televisiotyötä käsitellyt esitys perustui kansainvälisiin televisiotuo- tannon muutostrendeihin. Suomessakin te- levisiotyö on pirstoutunut viime vuosina pie- niin yksiköihin. Työryhmän päätteeksi Tiina Huokuna puhui teknologian muutoksesta osa- na toimittajan työtä.
Esitykset kuvasivat hyvin, mihin suuntaan journalismin opinnäytteet ovat kehittymässä.
Alan yleisistä kysymyksistä ollaan siirtymäs- sä ammatin sisäiseen dynamiikan tarkaste- luun. Työryhmäesitysten valossa toimittajan työ näyttäytyy pirstoutuneena ja kiireisenä, ja toimituksissa eletään verkon ehdoilla.
Tiina Huokuna
Henkilöstöjohtaminen, työhyvinvoin ja tuloksellisuus
Työryhmään toivottiin henkilöstöjohtamisen/
henkilöstökäytäntöjen, työhyvinvoinnin ja or- ganisaation tuloksellisuuden välisiä suhteita erityyppisissä organisaatioissa ja erilaisissa konteksteissa tarkastelevia esityksiä. Myös uusia näkökulmia sekä eri tieteenaloja ja eri- laisia metodologisia ja tieteen iloso isia lähes- tymistapoja edustavat esitykset olivat terve- tulleita.
Ensimmäisessä esityksessä Sari Hölsö esit- teli väitöskirjasuunnitelmaansa, joka käsit- telee henkilöstöjohtamisen käytäntöjä, työn imua ja tuloksellisuutta suomalaisissa tek- nologia-alan pk-yrityksissä. Tutkimuksessa tarkastellaan henkilöstöjohtamisen käytän-
töjen yhteyttä työntekijöiden kokemaan työn imuun ja edelleen sen kokemisen yhteyttä muun muassa sairauspoissaoloihin ja sitou- tuneisuuteen.
Minna Janhonen esitteli tiimityön yhteyk- siä organisaation tuottavuuteen metalliteolli- suudessa ja vähittäiskaupassa. Tutkimuksessa havaittiin henkilöstön kokeman esimiehen tuen toimivan välittävänä tekijänä tiimityön ja organisaation tuottavuuden välisessä yhte- ydessä vähittäiskaupan alalla.
Maria Järlström ja Maarit Laiho avasivat puheenvuorossaan mielenkiintoisella taval- la henkilöstöjohtamisen mittaamista teo- riassa ja käytännössä. Empiirinen aineis- to oli kerätty suurista suomalaisyrityksistä.
Haastattelututkimus paljasti yritysten koke- van henkilöstöjohtamisen mittaamisen haas- teelliseksi, ja se näyttäytyy jossain määrin jäsentymättömänä, mikä vaikeuttaa mittaa- mista käytännössä. Esittäjät listasivat joukon tekijöitä, joiden tunnistaminen ja huomiointi voisi edistää henkilöstöjohtamisen mittaami- sen kehittymistä.
Ari Järvinen johdatti työryhmän saneera- tun organisaation henkilöstöjohtamisen maa- ilmaan. Keskeisiä teemoja tekeillä olevassa tutkimuksessa ovat saneerattuun organisaa- tioon työskentelemään jäävän henkilöstön keskuudessa mahdollisesti koettu selviytyjän syndrooma ja sen käsittely organisaatiossa.
Sara Lindströmin esitys käsitteli tuloksel- lisuusdiskursseja kuntien henkilöstöjohtami- sessa. Esitys perustui suurten ja keskisuur- ten kaupunkien henkilöstöjohtajilta kerättyyn haastatteluaineistoon, josta nousi kolme pe- rustuloksellisuusdiskurssia: asiakas-, proses- si- ja muutosdiskurssi.
Tiina Schmidt esitteli henkilöstöjohtami- sen kehitystrendejä suurissa suomalaisissa organisaatioissa vuosina 1992–2009 kansain- välisen Cranet-aineiston pohjalta. Esityksen painopiste oli yksityisen ja julkisen sektorin vertailussa. Sektoreiden välistä samankaltais- tumista havaittiin muun muassa henkilöstö- toimen organisoinnissa ja asemassa sekä hen- kilöstön koulutus- ja kehittämiskäytännöissä,
Katsauksia ja keskustelua kun taas erilaistuminen näkyi selvimmin pal-
kitsemis- ja kannustinjärjestelmissä.
Tiina Saaren ja Pasi Pyöriän esitys käsit- teli tietotyöhön sitoutumista ja organisaation menestystä teleoperaattori- ja teknologiayri- tyksessä. Esittäjät havaitsivat hyvän johtami- sen ja kannustavan työilmapiirin paikkaavan kiireen ja epävarmuuden nakertavaa sitoutu- mista, etenkin tietotyöntekijöiden keskuudes- sa. Menestyksen tavoittelu näytti rapauttavan yrityksen menestystekijöitä eli työn laatua ja työntekijöiden hyvinvointia.
Työryhmän viimeisenä kuultiin Sirpa Syväsen ja Sari Tappuran tutkimushankkees- ta, jossa tarkastellaan työhyvinvoinnin ja työ- turvallisuuden johtamisen esteitä ja edistäjiä.
Hankkeen tavoitteena on integroida työhyvin- voinnin ja työturvallisuuden johtamiseen liit- tyviä eri tieteenalojen oletuksia, mallinnuk- sia ja käsitteitä. Viitekehyksenä hankkeessa on X-tehokkuusteoria, jota tullaan täydentä- mään turvallisuusjohtamisen ja transforma- tiivisen johtamisen teorioilla.
Monika von Bonsdorff & Sinikka Vanhala
Amma t ja työelämän eritah set aikajärjestykset
Työryhmän aiheena oli eritahtisten aikajärjes- tysten tunnistaminen ja niiden ääreen pysäh- tyminen. Keskustelimme, miten aikataulutet- tu aika, sopimusaika, henkilökohtainen aika ja ajaton aika järjestävät työelämän tuotanto- linjoja ja miten nämä ajat eletään ja koetaan.
Työryhmän aiheet koskivat yliopiston, amma- tillisen koulutuksen ja tehdastyön kilpailevia aikajärjestyksiä.
Lea Henriksson haastoi miettimään yli- opiston kiihdytettyä aikaa: miten akateemis- ten työläisten väistöliikkeet tai tietoisesti ra- kennetut hidastetut työkäytännöt voisivat kutsua esiin sivistysyliopiston ihmis- ja tut- kimusystävällistä aikajärjestystä, eräänlais- ta ”etanadynamiittia” ja ”slow academia” -lii- kettä?
Arto Jauhiainen, Annukka Jauhiainen, Anne Laiho sekä Reetta Lehto jäsensivät yliopisto- jen nykytilaa kyselyn valossa. Yliopistoissa eletään aikajärjestystä, jossa mikrovallan uu- det muodot ja ”epätyön” byrokratia luovat
”portfolio”-kulttuuria, joka rapauttaa yhtei- söjä, ruokkii itsekkyyttä ja demoralisaatiota.
Akateeminen yhteisö tunnistetaan aikaseu- rantojen, palkkajärjestelmien ja muiden kii- reellä tuotujen ja huonosti toimivien teknolo- gioiden tyyssijana. Näin valtion ja yliopistojen välinen keskinäinen luottamuspula on kotou- tunut yliopiston sisäisiin suhteisiin ja akatee- miseen aikaan.
Keijo Räsänen korosti esityksessään, ettei autonominen kehittäminen onnistu keneltä- kään yksin eikä nopeasti. Eräässä akateemi- sessa työyhteisössä kymmenen vuoden ajan yhteistyössä luodut ja tieteenalan sisäisistä pyrkimyksistä syntyneet käytännöt ja turval- linen kokemusten jakaminen loppuivat, kun uusi hallinta ja ulkoapäin tuotu pakkomuutos toteutettiin. Yliopistotyön ilo ja yhteiskunta- kriittinen rooli heikkenivät ja kollektiivinen muistikin hämärtyi.
Oili-Helena Ylijoki valotti, miten pro- jektimuotoisuutta markkinoidaan kette- ränä ja tehokkaana hallinnan muotona.
Identiteettitarinoissa se kuitenkin näyttäytyy vieraannuttavana tekniikkana. Tutkimus edel- lyttää tilaa, aikaa ja kypsyttelyä, jota projek- titutkimus ei salli. Ylijoen muistelu 1980-lu- vulta kiteytti aikamullistuksen: tuolloin Antti Eskola ei kolmen vuoden Akatemiahankkeessa voinut luvata varsinaisia tuloksia, vaan hän korosti, että tulokset riippuvat siitä, miten johtaja saa tutkijat innostumaan hankkees- ta. Varsinaisia tuloksia on realistista odottaa kymmenen vuoden säteellä.
Kristiina Brunila pohti, miten projektiyh- teiskunta ulottaa vaikutuksensa ihmisen mie- lentilaan ja toimijuuteen. Se suostuttelee ja pakottaa samalla kun se mahdollistaa ja tuot- taa mielihyvää. Kehittyykö markkinahenki- syydestä pelkkää toistoa vai luoko toimijoiden diskurssitaituruus myös tilaa vastarinnalle ja vaihtoehdoille? Miten läpire lektoidun mie-
Katsauksia ja keskustelua
len ja syvenevän elämänhallinnan kulttuuri- set vaatimukset voisivat pelastaa autonomi- sen toimijuuden?
Virve Kallioniemi-Chambers kiinnitti huo- mion kiireen ja levollisuuden kulttuuriin yli- opistojen opetus-, henkilöstö- ja taloushal- linnossa toimivien näkökulmasta. Kun tuki- henkilöstöä siirretään palveluyksikköihin ja etäännytetään laitostyöstä ja tutkimuksesta, köyhtyykö työ ja muuttuuko sitoutuminen?
Hallintohenkilöt toimivat tutkijaopettajille tärkeinä tulkkeina, terapeutteina ja iskunvai- mentajina ohjaten turhauttavien tietojärjes- telmien käytössä samalla kun he tehostavat ja virtaviivaistavat yliopistotyötä.
Pälvi Lehtonen kertoi ESR-projektista, joka vastaa hoitotyön kiireeseen. Hankkeen idea- na on siirtää lähihoitajaopiskelijat helpotta- maan hoitohenkilöstön työpaineita. Tässä uu- delleen keksityssä koulutusmallissa teoreet- tinen opetus istutetaan työelämän käytän- töihin. Kokeilu on otettu työpaikoilla vastaan myönteisesti, mutta opettajan näkökulmasta vaarana on että koulutuksesta tulee pelkkää
”täytettä”. Palataanko hoivatyön historiaan, jossa ammattilaisia koulutetaan työpaikoil- la, joissa opiskelijat ovat halpatyövoimaa ja ruuhkahuippujen tasaajia?
Sirpa Mäkisen esitys jatkoi teemaa. Seu- rantatutkimus tehdastyön, koulutuksen ja op- pimisen suhteista naisvaltaisella matalapalk- ka-alalla kertoi tekstiilitehtaan ajasta, joka muokkaa työntekijöiden henkilökohtaista ai- kaa, oppimista ja elämänkulkua. Tehtaan ajas- sa on aikaa henkilöstökoulutukseen vain sil- loin, kun koneet seisovat.
Karin Filander & Lea Henriksson
Työ, oppimishaasteet ja kestävyys muu uvissa verkostoissa
Työryhmässä esiintyi ensimmäisenä Markku Jokisaari. Hän kysyi, mikä merkitys verkos- tosuhteilla ja esimiehillä on uusien työnteki- jöiden työssä suoriutumiseen ja oppimiseen.
Uuden työntekijän verkoston rakenne sekä tiedonvaihto verkostossa näyttävät olevan yh- teydessä työssä suoriutumiseen.
Annaleena Ylinen kertoi väitöskirjatut- kimuksestaan, jossa käsitellään vuorovaiku- tussuhteita alueellisten osaamiskeskusten klustereissa. Maantieteellinen hajautunei- suus asettaa klustereiden vuorovaikutuksel- le, luottamuksen rakentamiselle, viestintä- teknologialle ja aidolle yhteistyölle haasteita.
Klustereissa kehittyy erilaisia vuorovaikutuk- sen ja yhteistyön tekemisen tapoja.
Ensihoidon ja sairaankuljetuksen yhteis- toiminnalliset työ- ja toimintakäytänteet pal- velujärjestelmän murroksessa olivat Petra Auvisen, Hannele Palukan ja Tiina Tiilikan ai- heena. He tutkivat ensihoitoa vuorovaikutuk- sellisena ja mobiilina prosessina. Ensihoidon vaatimuksina on tunnistettu turvallisuus, te- hokkuus ja asiakashyöty.
Juha Mäkinen pohti esityksessään turval- li suusalan työn historiallista murrosta. Suo- messa alan kehitys on tuonut uusia koulutus- organisaatioita sekä verkottumista korostavia, rajoja ylittäviä toimintatapoja. Inhimillinen turvallisuus ja toimintakyky ovat merkittäviä välittäjiä formaalin verkottumisen ja myös ”al- haalta ylös” syntyvien toimintatapojen edistä- misessä.
Antti Kasvion aihe liittyi kestävyys-tee- maan ja valistuksen ajalta juontavan työn kä- sitteen kriisiin. Työn modernisaatioprojekti tuottaa pulaa raaka-aineista, rappeuttaa bio- diversiteettiä sekä kiihdyttää ilmaston lämpe- nemistä. Työn käsite tulisi ajatella uudelleen siten, että se tukisi kestävää kasvua ja työn te- kemisen tapojen uudistumista.
Heli Heikkilä kertoi, kuinka kehitysvuo- ropuhelumenetelmää on käytetty tukemaan raideliikenneohjaajien toimijuutta verkosto- muutoksessa. Menetelmän avulla liikenneoh- jaajat ja heidän esimiehensä jäsensivät uu- della tavalla oman suhteensa hankalaksi ko- ettuun verkosto-osapuoleen ja samalla työn kohteeseen. Laura Seppänen jatkoi samasta aiheesta. Raideliikenteenohjauksen verkos- ton kehityksen oleellisina ulottuvuuksina oli-
Katsauksia ja keskustelua vat työn kohteen lisääntyvä monitavoittei-
suus sekä tietojärjestelmien rooli verkoston tiedonvaihdossa.
Hanna Toiviainen ja Hannele Kerosuo esit- telivät kehittämäänsä alueellisen kehittäjä- verkoston oppimista jäsentävää opetussuun- nitelmaa. Monitasoinen oppimisverkosto tar- vitsee orientoivan välineen, jolla kokonaisuut- ta voidaan hallita.
Työryhmän kaksi viimeistä esitystä koski- vat tuotekehittelyverkostoissa tapahtuvaa op- pimista ja oppivia tuotantokonsepteja. Leena Järvinen esitteli kierrätettävän pakkauksen kehittämistä yritysverkoston oppimishaas- teena. Hän tunnisti ja tutki tuotekehitykses- sä ilmaantuvia oppimiskohtia nytkähtelevästi etenevässä verkostossa.
Meri Jalosen, Anneli Pulkkisen ja Päivi Ristimäen esitelmässä käsiteltiin oppivi- en tuotantokonseptien kehittämistä ver- kostomaisesti toimivien yritysten tukena.
Yritysverkostojen tulee kyetä toimimaan sys- teemin tasolla toimintakonseptin mukaises- ti. Yrityksissä funktioiden tarpeisiin kehitetyt välineet eivät kuitenkaan tue rajatoimintaa ei- vätkä kehittyviä tuotantokonsepteja.
Esitysten perusteella erilaiset verkostot ovat osa normaalia työelämää, mutta työn verkostoituvaan luonteeseen kiteytyy vielä syntymässä olevia työn muotoja, joiden esille nostaminen, käsitteellistäminen ja kehittämi- nen vaativat vielä työtä.
Laura Seppänen & Hanna Toiviainen
