Näkökulma suomalaiseen rakennustekniikkaan 1900-luvulla näkymä

48

Tekniikan Waiheita 3/09

NÄKÖKULMA SUOMALAISEEN RAKENNUS- TEKNIIKKAAN 1900 -LUVULLA

Professori Ralf Lindberg on neljännen polven tamperelainen rakentaja. Samalla kuitenkin sukunsa ensimmäinen, joka työs- kentelee rakentamisen parissa akateemises- sa maailmassa opettajana ja tutkijana. Pyy- dettäessä luonnehtimaan omaa työuraansa lähemmin Lindberg kuvaa sen olleen ”työtä vuorotta”. Pääpaino on ollut opetuksessa ja tutkimuksessa, mutta – teknillisten korkea- koulujen opettajille tyypilliseen tapaan – sii- hen on liittynyt myös jaksoja teollisuuden palveluksessa, erilaisia asiantuntijatehtäviä sekä yritysyhteistyötä.

Lindberg suoritti insinööriopintonsa Tampereen teknillisessä yliopistossa vuosi- na 1972–76, jonka jälkeen hän jäi Hervan- taan opettajaksi ja tutkijaksi. Ohutlevystä valmistettujen muotosauvojen toimintaa käsitellyt lisensiaattitutkimus valmistui 1983 ja betonikehien liitosten toimintaan keskit- tynyt väitöskirja 1987. Tämän jälkeen edes- sä oli siirtyminen Lohja Oy:n palvelukseen, kunnes vuonna 1990 Lindberg palasi opet- tajaksi hoitamaan korjausrakentamisen pro-

fessuuria Otaniemeen. Jo seuraavana vuon- na edessä oli kuitenkin paluu Hervantaan.

O

TTY:

Uransa aikana Lindberg on ollut mukana kouluttamassa noin 400 diplomi-insinööriä, eli kokonaista insinöörisukupolvea. Profes- sori kuitenkin painottaa, ettei tiedonkul- ku ole ollut yksinomaan ylhäältä alaspäin.

Myös opiskelijat ovat opettaneet opettajaa.

Erityisesti opinnäytetöiden ohjaaminen on kasvattanut ohjaajankin tietovarantoa, ja helpottanut kokonaisnäkemyksen muodos- tamista rakennustekniikan alasta. TTY:n rakennustekniikan laitoksella, jossa on pe- rinteisesti työskennelty laajasti rakennustek- niikan eri osa-alueilla, tästä monipuolisuu- desta on ollut hyötyä professuurin hoidossa.

Tutkimuksellisen laaja-alaisuuden lisäksi myös hankittu käytännön kokemus on ollut ensiarvoisen tärkeää rakenteiden suunnitte- lun ja talonrakennustekniikan opettajalle.

Sampsa Kaataja

Ralf Lindberg on työskennellyt Tampereen teknillisessä yliopistossa rakenteiden suunnittelun ja talon- rakennustekniikan professorina vuodesta 1992 lähtien. Tekniikan Waiheita -lehdessä julkaistavassa haastattelussa Lindberg kuvailee uraansa sekä suomalaisen rakennustekniikan opetuksen, tutkimuk- sen ja teollisuuden vaiheita 1900-luvulla.¹

Tekniikan Waiheita 3/09

49 Tänä päivänä Lindbergin laitoksen toi- minta jakautuu laajalle sisältäen kaikkea perustutkimuksesta asiantuntijatehtäviin.

Tutkimuksen painopistealueiksi ovat muo- dostuneet rakenteet, korjaaminen, raken- nusfysiikka sekä palokysymykset.

Kysyttäessä, millä alalla hänen laitoksel- laan on syntynyt eniten kansainväliset kri- teerit täyttävää tutkimusta, Lindberg nostaa esiin rakennusfysiikan. Sen piirissä syntyy eniten kansainvälisiä artikkeleita. Samaan hengenvetoon professori kuitenkin toteaa:

”Mutta mikä on hyvää tutkimusta?” Laatua ei hänen mukaansa voi mitata yksinomaan kansainvälisillä artikkeleilla.

R

S

Keskustelu kääntyy pian Lindbergin erikois- alan varhaisempiin vaiheisiin. Rakennustek- niikan tutkimus ja teollisuus kokivat suuren muutoksen 1900-luvulla, mutta Lindbergin mukaan rakennustekniikassa nykyisin käy- tössä olevat menetelmät syntyivät pitkälti jo 1800-luvulla. Viime vuosisadalla niitä vain kehitettiin huomattavasti pidemmälle. Tuon työn teki suurelta osin tieteellisesti koulutet- tu insinöörikunta.

Kyse oli siis rakentamisen tieteellisty- misestä tekniikan alana, mikä on näkynyt selvästi myös korkeakoululla. Vielä 1960- ja 1970-luvuilla rakennustekniikan laitoksen toiminnasta vastasi lähinnä professori, ja tutkimustoiminta keskittyi diplomitöihin, kun taas nykypäivänä laitoksilla työsken- telee kymmenittäin diplomi-insinöörejä, lisensiaatteja ja tohtoreita tutkimustehtävis- sä. Lindbergin mukaan muutos alkoi näkyä 1980-luvulla, jolloin tutkijamäärät vähitellen kasvoivat. Tämä ei myöskään koskenut vain rakentamista, vaan ”tutkimusmyönteisyys kasvoi yhteiskunnassa yleisemminkin”. Toi- nen tekijä, joka heijastui positiivisesti Lind- bergin omaan laitokseen, oli rakennusalan muiden korkean tason tutkimusvalmiuksi- en vähentyminen. Se on lisännyt opetusta, tutkimusta ja yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa.

Aivan kuten useammilla suomalaisen teollisuuden lohkoilla, myös rakennusteol- lisuudessa yritysten t&k-toiminta käynnistyi 1960- ja 1970-luvuilla. Teollisuuden omasta tutkimustoiminnasta huolimatta yritysten suhteet sekä Hervantaan että Otaniemeen ovat pysyneet hyvinä ja yhteistyö tiiviinä.

Tyypillisesti epävirallisiin kontakteihin pe- rustuneet yhteydet teollisuuden ja yliopis- tojen välillä ovat Lindbergin mukaan toimi- neet pienessä maassa hyvin. Parhaimmillaan jo kaksi vuosikymmentä kestäneiden yhteis-

50

Tekniikan Waiheita 3/09

työsuhteiden aikana osapuolet ovat oppi- neet toimimaan yhdessä.

Myöskään Tampereen teknillisen yli- opiston ja Teknillisen korkeakoulun yhteis- pelissä Lindberg ei näe ongelmia. Kouluja on hänen mukaansa perinteisesti erottanut se, että työ Hervannassa on käytännönlä- heisempää. Siellä kannustetaan enemmän ulkosuhteisiin ja teollisuusyhteistyötä on runsaammin. Myös professorien oppituolit ovat Tampereella laajemmat, mikä tarkoit- taa, että opettajien ”pitää pystyä ajattele- maan laajemmin kuin vain omalta erityis- alalta.”

Kysyttäessä suomalaisen rakennus- teknisen tutkimuksen merkkihenkilöitä ja merkittävimpiä tuloksia Lindberg miettii pitkään. Lopulta hän mainitsee Tapani Tuo- misen, joka hyödynsi valtakunnan tutkimus- resursseja onnistuneesti ja menestyi myös liiketoiminnassa. Toisena Lindberg mainit- see konstruktööri Matti Ollilan.

Myöskään alan vanhoja edelläkävijöitä Tapani Rechardtia tai Jalmar Castrénia ei hänen mukaan sovi unohtaa.

Suomalaisen rakennusteknisen tutki- muksen saavutuksista Lindberg nostaa esiin teknisesti korkeatasoinen BES-elementti- järjestelmän. Toinen merkittävä tekninen innovaatio on ollut Peva-levyliitolevy, jonka idean Heimo Paavola kehitti Otaniemessä ja jota Pentti Vainionpää alkoi sitten to- teuttaa. Huolimatta erittäin potentiaalisesta tekniikasta, Peva-levyliitolevy ei kehittynyt maailmalla menestystuotteeksi. Merkittävä kansallinen rakennustekninen ponnistus oli myös 1990-luvun korjausrakentamisprojek- tit ja niiden ympärillä tehty tutkimus. Niissä minimaalisella panostuksella saatiin huo- mattavia tuloksia.

Vaikka Suomesta on löytynyt edellä mainitun kaltaisia huippuosaajia ja korkea- tasoisia projekteja, Lindberg ei halua nostaa ketään yksittäistä tutkijaa, yritystä tai inno- vaatiota ylitse muiden.

E

?

Haastattelun lopuksi katse suunnataan vie- lä tulevaisuuteen. Millaisena Ralf Lindberg näkee suomalaisen rakennusteollisuuden tulevaisuuden? Vastaus on lyhyt ja ytime- käs: ”EU:n ehdoilla mennään!” Hänen mu- kaansa yhteinen eurooppalainen ohjausjär- jestelmä tuo mukanaan vaikeuksia, mikäli kulttuuritaustan vaikutuksia ei huomioida rakentamisessa. Lindbergin mielestä myös, että se, millainen voimavara hankittu koke- mus on, ollaan unohtamassa. Kokemuksen ja uuden tiedon yhdistäminen pitäisi kuiten- kin onnistua tekemään niin, ettei 15 vuoden takaisia virheitä tehdä aina uudestaan.

Professori on huolissaan suomalaisen rakennusteknisen tutkimuksen tulevaisuu- desta. Hänen mukaansa EU:n uusi ohjaus- järjestelmä voi ohjata tutkimusta sellaiseen suuntaa, että innovaatiotoiminnan edelly- tykset heikentyvät Suomessa. Yksittäisis- tä tutkimusaloista, jotka tulevat säilymään ajankohtaisina Suomessa, Lindberg nostaa esiin rakenteiden turvallisuuden. ”Sen on ol- tava ykkösasia tutkimuksessa.” Samaten tie- totekniikan hyödyntäminen rakentamisessa tulee kasvattamaan merkitystään tutkimus- puolella. Kolmanneksi myös energian sääs- täminen säilyy ajankohtaisena kysymyksenä.

Siinä tulisi kuitenkin muistaa, että tekniikka itsessään ei ole ekologista, vaan muutoksen tulee tapahtua ihmisten asenteissa.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston tutkija ja Tekniikan Waiheita -lehden päätoimittaja.

1 Artikkeli perustuu Tampereen teknillisellä yliopis- tolla 21.9.2009 tehtyyn haastatteluun.