Eino Leinon runot Kaija Saariahon laulusarjassa Leino-Laulut

Tilda Santapakka

EINO LEINON RUNOT KAIJA SAARIAHON LAULUSARJASSA LEINO-LAULUT

EINO LEINON RUNOT KAIJA SAARIAHON LAULUSARJASSA LEINO-LAULUT

Tilda Santapakka Opinnäytetyö Kevät 2020

Musiikin tutkinto-ohjelma Oulun ammattikorkeakoulu

TIIVISTELMÄ

Oulun ammattikorkeakoulu

Musiikin tutkinto-ohjelma, musiikkipedagogi

Tekijä: Tilda Santapakka

Opinnäytetyön nimi: Eino Leinon runot Kaija Saariahon laulusarjassa Leino-Laulut Työn ohjaaja: Jaana Sariola

Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2020 Sivumäärä: 30

Opinnäytetyössäni analysoin neljä Eino Leinon runoa, joista Kaija Saariaho on säveltänyt laulusar- jan Leino-Laulut. Tutkimusmenetelmänä on runoanalyysi. Runoanalyysin avulla tutkin runojen si- sältöä, kielikuvia, kielellisisä valintoja sekä metriikkaa. Analysoin runoja myös musiikin näkökul- masta ja tarkastelen runoja sävellyksissä. Tutkimuskohde valikoitui kiinnostuksesta nykymusiikkiin.

Anu Komsi on tilannut ja kantaesittänyt tämän laulusarjan. Laulusarja lähti liikkeelle hänen ideas- taan ja runoilijaksi valikoitui Eino Leino. Saariaho on Komsin ystävä ja kansainvälisesti merkittävä suomalainen säveltäjä. Saariaho sävelsi laulusarjan laulu kerrallaan seitsemän vuoden kuluessa.

Runoanalyysi oli hyvä menetelmä tutustua teoksen sisältöön ja merkityksiin syvemmin. Ru- noanalyysin johdattelevana teoksena käytin Siru Kainulaisen, Kaisu Kesosen ja Karoliina Lum- maan toimittamaa teosta Lentävä hevonen: Välineitä runoanalyysiin.

Opinnäytetyön tavoite oli tutustua laulusarjan runoihin erityisen syvällisesti ja pohtia sen avulla tul- kinnallisia ominaisuuksia. Opinnäytetyö käsittelee Leino-Laulut laulusarjan sisällön analysoinnin li- säksi sen harjoittelua ja esittämistä. Johtopäätöksenä sain huomata, että syvällinen analyysi tuo runoista esiin uusia sisältöjä ja merkityksiä.

Laulajat ja liedpianistit voivat hyödyntää opinnäytetyötä pohtiessaan runoanalyysiä tai Leino-Lau- luja. Opinnäytetyöstä on hyötyä myös muiden laulujen sisällön analysointiin.

ABSTRACT

Oulu University of Applied Sciences

Degree Programme in Music, Option of Music Pedagogue

Author: Tilda Santapakka

Title of thesis: Eino Leino’s poems in Kaija Saariaho’s song cycle Leino Songs Supervisor: Jaana Sariola

Term and year when the thesis was submitted: Spring 2020 Number of pages: 30

In my Bachelor thesis I analyse the four poems by Finnish poet Eino Leino used in the Kaija Saa- riaho’s song cycle Leino Songs. Singer Anu Komsi had commissioned Saariaho to compose a new song to a poem by Leino. Over the course of seven years, four songs were composed to Leino’s lyrics until the song cycle was premiered in 2007. Leino’s poems were originally published in differ- ent collections. Saariaho selected these specific poems because she felt a connection to the lyrics.

In this thesis I have used poetry analysis as my main research method. This thesis presents the analysis of the meanings, metaphors, metrics and different language attributes of the poems. In this thesis I also review the backgrounds of Kaija Saariaho, Eino Leino and Anu Komsi. I also describe my own experiences in the process of rehearsing, making my own renditions of these songs, and performing contemporary music in general.

The thesis concludes by emphasizing the importance of deep analysis when learning lied music. It is important for the singer to understand the meaning behind the poem and think about what the poet was trying to convey with their words. Rehearsing contemporary music is often challenging for a singer because of its atonality and difficult rhythms.

Singers and lied pianists can use this thesis as learning material in their study of the Leino Songs song cycle. The thesis can also be used as reference material in the analysis of other songs and poems.

Keywords: Poem analysis, Kaija Saariaho, Eino Leino, Anu Komsi, Leino Songs, rendition

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 6

2 TEOKSEN TAUSTAHENKILÖT... 8

2.1 Laulaja Anu Komsi ... 8

2.2 Säveltäjä Kaija Saariaho ... 9

2.3 Runoilija Eino Leino ... 10

3 LEINO-LAULUT – KAPPALEIDEN RUNOANALYYSI ... 12

3.1 Runoanalyysi menetelmänä ... 12

3.2 Runojen taustaa ... 13

3.3 Runojen analysointi ... 14

3.3.1 Sua katselen ... 14

3.3.2 Sydän ... 16

3.3.3 Rauha ... 17

3.3.4 Iltarukous ... 19

4 LAULUJEN HARJOITTELU JA ESITTÄMINEN ... 21

4.1 Leino-laulujen harjoittelu... 21

4.2 Tekstin sisällölliset ominaisuudet ... 22

4.3 Teoksen esittäminen ... 23

5 POHDINTA ... 25

LÄHTEET ... 27

1 JOHDANTO

Tämä opinnäytetyö käsittelee Kaija Saariahon laulusarjaa Leino-laulut. Tutkimuksen kohteena on erityisesti laulusarjan neljä runoa, jotka ovat Eino Leinon kirjoittamia. Runot ovat nimeltään Sua katselen, Sydän, Rauha ja Iltarukous. Runoista tehdyt kappaleet on alun perin tehty esitettäväksi sopraanolle ja pianolle, mutta Saariaho on tehnyt runoista myös orkesteriversiot. Käsittelen tässä työssä pianosovituksia.

Saariahon ja Anu Komsin yhteistyö ja ystävyys alkoi vuonna 1987 Adjö-kappaleen nauhoitusten parissa. Tämän jälkeen Komsi on laulanut paljon Saariahon musiikkia. Komsi pyysi Saariaholta uutta kappaletta esitettäväksi konserttiin, jossa Komsi aikoi esittää muita Leinon runoihin sävellet- tyjä lauluja. Näin runoilijaksi valikoitui Leino ja syntyi ensimmäinen kappale Iltarukous vuonna 2000.

Tämä on kuitenkin laulusarjan viimeinen osa. Kului vuosia ja lopulta, vuonna 2007, neljän laulun kokonaisuus oli valmis. (Komsi & Saariaho 2016, viitattu 7.4.2020.) Komsi kantaesitti kokonaisuu- den pianisti Piia Värrin kanssa kesällä 2007 Kokkolan oopperakesä -tapahtumassa (Saariaho 2008).

Nykymusiikki myös kiehtoo minua haastavuudellaan ja arvaamattomuudellaan. Innostuin itse lau- lusarjasta etsiessäni modernia laulumusiikkia ohjelmistooni ja kuunneltuani sitä musiikkipalvelu Spotifysta. Harjoiteltuani lauluja puoli vuotta pääsin työstämään niitä Anu Komsin kanssa Oulun musiikkijuhlien mestarikurssille. Kurssi oli erittäin inspiroiva ja herätti minussa halun paneutua lau- luihin lisää. Laulajan työhön kuuluu teosten sisältöjen pohtiminen sekä tulkinnan rakentaminen si- sällön pohjalta. Laulusarja on monipuolinen sekä sisällöllisesti että musiikillisesti.

Työn tavoitteena on tutustua tarkemmin Leino-Laulujen runoihin. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, kuinka tarkka runoanalyysi vaikuttaa kappaleiden ymmärtämiseen ja niiden tulkintaan.

Luvussa 2 tarkastelen Leinon, Saariahon sekä Komsin taustoja. Kolmannessa luvussa esittelen aluksi runoanalyysiä tutkimusmenetelmänä. Johdattelevana teoksena runoanalyysiin olen käyttä- nyt Siru Kainulaisen, Kaisu Kesosen ja Karoliina Lummaan toimittamaa teosta Lentävä hevonen:

Välineitä runoanalyysiin. Sen jälkeen kerron runojen taustasta ja luvussa 3.3 analysoin Leino-Lau- lut laulusarjan runot. Analysoin runot pääasiassa runoina, mutta tarkastelen myös runoja lauluina sekä kirjoitettuna että kuultuna. Luvussa neljä siirrän analyysin käytäntöön ja tutkin laulujen sisäl-

kautta. Runoanalyysissa ei ole oikeaa ja väärää analyysia. Tämä tutkimus avaa minun tulkintani ja ajatukseni runoista. Toisista lähtökohdista runojen analyysi voisikin olla erilainen.

2 TEOKSEN TAUSTAHENKILÖT

Leino-laulujen taustalla on Komsin ja Saariahon ystävyys sekä Leinon puhuttelevat runot. Tässä luvussa tutustun henkilöiden taustoihin ja asioihin, jotka ovat vaikuttaneet teoksen syntyyn.

2.1 Laulaja Anu Komsi

Anu Katariina Komsi syntyi Kokkolassa vuonna 1967. Komsin ensimmäinen instrumentti oli huilu, sen jälkeen lukioikäisenä viulu. Laulu kulki koko ajan mukana ja hän pääsi Sibelius-Akatemiaan 19-vuotiaana. Komsi suoritti lauludiplomin vuonna 1992 ja piti ensikonserttinsa vuonna 1993. Vuo- sina 1994–1998 Komsi oli kiinnitettynä Bremenin oopperaan. (Lehtonen 2019, viitattu 4.4.2020.) Sen jälkeen hän on työskennellyt freelancer-laulajana. Merkittävä ponnistus hänen urallaan oli Kok- kolan oopperakesä. Komsi toimi Kokkolan oopperakesän taiteellisena johtajana, ohjaajana sekä tapahtumassa laulajana. Kokkolan oopperakesä kukoisti vuosina 2006–2018 tuottaen kantaesityk- siä, perinteisiä sekä harvinaisempia oopperoita. Toiminta päättyi kaupungin rahoituksen loputtua.

(Komsi 2018, viitattu 5.4.2020.)

Äänialaltaan Komsi on koloratuurisopraano ja hänen äänensä on korkea, ketterä sekä virtuoosimai- nen. Hänen laaja repertoaarinsa ulottuu barokin ajan teoksista nykymusiikkiin. Komsi on esiintynyt ympäri maailman ja hän on tehnyt 70 oopperaroolia. Merkittävimpiä rooleja ovat olleet muun mu- assa Bergin Lulu, Straussin Zerbinetta sekä Verdin Nannetta ja Gilda. Komsi hallitsee klassisen genren lisäksi jazzin. Hän on esimerkiksi levyttänyt ja esittänyt useasti Duke Ellingtonin Sacred Concertin yhteistyössä Marzi Nymanin kanssa. (Komsi 2020, viitattu 5.4.2020.)

Komsi on merkittävä nykymusiikin esittäjä ja hänelle on omistettu useita teoksia. Kaija Saariaho on omistanut Komsille Leino-laulut sekä Saarikoski-laulut. Magnus Lindberg on omistanut Komsille teoksen Accused, Esa-Pekka Salonen teoksen Wing on Wing sekä Jukka Tiensuu teoksen Voice Verser. (Komsi 2020, viitattu 5.4.2020.) Komsi on kantaesittänyt nämä ja monia muita teoksia, ku- ten Heinz-Juhani Hoffmannin Ahti Karjalainen – elämä, Kekkonen ja teot -oopperan Kekkosen roo- lin, Sebastian Fagerlundin Döbeln-oopperan Döbeln unihahmon roolin sekä George Benjaminin Into the Little Hill -oopperan sopraanoroolin (sama).

2.2 Säveltäjä Kaija Saariaho

Kaija Anneli Saariaho (os. Laakkonen) syntyi Helsingissä vuonna 1952. Nuoruudessaan Saariaho soitti viulua, kitaraa ja pianoa. Ylioppilaaksi Saariaho valmistui steinerkoulusta. Opiskelujen alussa Saariaho opiskeli yhtä aikaa musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa, graafista suunnittelua Taidete- ollisessa korkeakoulussa sekä pianonsoittoa Helsingin konservatoriossa. Muutaman vuoden jäl- keen hän pääsi Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan sävellystä ja musiikin teoriaa. (Sivuoja-Gu- naratnam & Moisala 2011, viitattu 6.4.2020.)

Saariaho opiskeli sävellystä professori Paavo Heinisen johdolla. Saariaho kuvaa opettajaansa Tai- deyliopiston kolumnissa seuraavasti: ”[– –] suuri osa siitä, mitä tiedän säveltämisestä, juontuu niistä siemenistä, joita Paavo, joidenkin muiden ohella, minuun opiskeluaikana kylvi.” (Saariaho 2019, viitattu 6.4.2020.) Saariaholle opiskeluaika oli merkittävä osa elämää (sama). Opiskeluaikana hän oli mukana perustamassa Korvat auki -yhdistystä yhdessä Magnus Lindbergin, Eero Hämeennie- men ja Esa-Pekka Salosen kanssa. Yhdistyksen tavoitteena on suomalaisen nykymusiikin edistä- minen. (Sivuoja-Gunaratnam & Moisala 2011, viitattu 6.4.2020.) Sibelius-Akatemiasta valmistuttu- aan Saariaho jatkoi opintojaan Saksan Freiburgissa, jossa suoritti sävellysdiplomin. Saariaho kiin- nostui elektroniikan käytöstä musiikissa. Saksasta Saariaho muutti Pariisiin voidakseen työsken- nellä nykymusiikin tutkimuskeskus Institute de Recherche et Coordination Acustique/Musiquen (IR- CAM) elektronimusiikin studiossa. (sama.)

Saariahon tuotanto kattaa tällä hetkellä yhteensä 120 teosta. Kokoelmaan kuuluu muun muassa 12 teosta orkesterille, kolme oopperaa L’Amour de loin, Adriana Mater ja Emilie, musiikkiteatteri- teos Only the Sound Remains, baletti Maa, oratorio La Passion de Simone, 15 teosta laulusolistille ja orkesterille, kamarimusiikkia erilaisille kokoonpanoille sekä elektro-akustista musiikkia (Saariaho 2020, viitattu 6.4.2020). Saariahon läpimurtona pidetään oopperaa L’Amour de loin (suom. Kau- kainen rakkaus) (Saulo 2019, viitattu 6.4.2020).

Saariaho itse on kertonut olevansa säveltäjä, joka on vaikea asettaa mihinkään lokeroon (Saariaho 2016, viitattu 7.4.2020). Saariahon musiikissa tärkeintä eivät ole melodia ja rytmi, vaan sointiväri (Sivuoja-Gunaratnam & Moisala 2011, viitattu 6.4.2020). Teokset sisältävät melodioita ja rytmiku- vioita, joskaan ne eivät ole sävellystyössä ensisijaisia. Saariaho on kertonut, että häntä kiinnostaa

elektroniikan ja musiikin yhdistäminen. Hänen sävellyksissään voi esiintyä instrumentin tai soitin- yhtyeen lisäksi valmis ääninauha tai soittimen ääniä voidaan manipuloida esitystilanteessa.

(sama.)

Saariaho äänestettiin vuonna 2019 maailman merkittävimmäksi elossa olevaksi säveltäjäksi. Ää- nestyksessä nykysäveltäjät saivat äänestää viittä kaikkien aikojen merkittävintä säveltäjää (Ka- nerva 2019, viitattu 6.4.2020). Saariaho on arvostettu säveltäjä ympäri maailman. Saariaho on pal- kittu muun muassa Pro Finlandialla 2005, Pohjoismaisella musiikkipalkinnolla 2000, Sibelius-pal- kinnolla 2009 ja Suomen Kulttuurirahaston palkinnolla 1991. Saariaho on myös vihitty Helsingin sekä Turun yliopistojen kunniatohtoriksi. (Sivuoja-Gunaratnam & Moisala 2011, viitattu 6.4.2020.) Lisäksi Sauli Niinistö on myöntänyt Saariaholle Suomen Leijonan 1. luokan komentajamerkin (Saulo 2019, viitattu 6.4.2020).

Saariahosta ja hänen musiikistaan on tehty muutamia tutkimuksia sekä kirjoja. Pirkko Moisala teki ensimmäisen perusteellisen tutkimuksen Saariahosta ja hänen työstään. Tutkimus on julkaistu vuonna 2009 teoksena nimeltä Kaija Saariaho. (Moisala 2009.) Anne Sivuoja-Gunaratnam on toi- mittanut teoksen Elektronisia unelmia, joka sisältää kirjoituksia Saariahon musiikista (Sivuoja-Gu- naratnam 2005). Liisamaija Hautsalo on tehnyt väitöskirjan nimeltä Kaukainen rakkaus – Saavut- tamattomuuden semantiikkaa Saariahon oopperassa (Hautsalo 2008, viitattu 6.4.2020). Väitöskir- jan Saariahon musiikista on tehnyt myös Taina Riikonen. Riikosen väitöskirjan nimi on Jälkiä it- sessä – Narratiivisia huilisti-identiteettejä Kaija Saariahon säveltämässä musiikissa (Riikonen 2005).

2.3 Runoilija Eino Leino

Armas Einar Leopold Lönnbohm eli Eino Leino syntyi 1878 Kainuun Paltamossa. Leino syntyi kym- menlapsisen perheen kuopukseksi. Leino eli lapsuutensa aikuisten ympäröimänä ja hän vietti pal- jon aikaa kirjojen parissa. Leinon isä kuoli pojan ollessa 10-vuotias ja tämä vaikutti paljon Leinon tuotantoon ja sen sävyihin. (Nevala 2015, viitattu 20.3.2020.) Nuoruudessaan Leino käänsi huvik- seen muun muassa J. L. Runebegin tuotantoa. Leino julkaisi ensimmäisen runoteoksensa Maalis- kuun lauluja jo 18-vuotiaana. Leino aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa, mutta opinnot päättyivät rahan puutteeseen. Leino siirtyi kokopäiväisesti töihin Nykyaika-lehteen, jonka hän perusti veljensä Kasimir Leinon kanssa. Leinon esikuvia olivat Elias Lönnroth ja Aleksis Kivi. Leino kirjoitti runoja,

näytelmiä ja romaaneja sekä käännöksiä. Tavallisten lehtijuttujen lisäksi hän kirjoitti teatteriarvos- teluja ja pakinoita. (Yle oppiminen 2018, viitattu 20.3.2020.)

Leino sai rakkaudesta suurta inspiraatiota ja oli tuottelias muun muassa seurustellessaan Freya Schoultzin kanssa. He menivät naimisiin ja liitosta syntyi Leinon ainoa lapsi Eya Helka. Suhteen aikana Leino julkaisi paljon proosatekstejä. Suhde Schoultziin päättyi eroon ja seuraavaksi Leino seurusteli runoilija L. Onervan kanssa. Erilaiset naissuhteet jatkuivat, mutta Onervan kanssa ystä- vyys kesti Leinon kuolemaan saakka. Leino kuoli vuonna 1926 47-vuotiaana. (Nevala 2015, viitattu 24.3.2020.)

Leinon merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle ja erityisesti runoudelle on ollut suuri. Myös useat säveltäjät ovat inspiroituneet Leinon runoista. Leinoa pidetään suomalaisessa kirjallisuudessa en- simmäisenä kansallista uusromantiikkaa edustavana kirjailijana. Leino sai elämänsä aikana kah- deksan valtion kirjallisuuspalkintoa. Leinon tuotanto kattaa yli 80 alkuperäisteosta. Tuotanto on to- della laaja, ja siinä esiintyy ihmisen koko tunneskaala intohimoisesta rakkaudesta suruun ja kuole- maan. Leinon varhaistuotanto ammensi Kalevalasta sekä suomalaisesta kansanperinteestä ja - mystiikasta. Leinon tunnetuin teos on Helkavirsiä, jossa on runoja myyttisistä henkilöistä. Hänen uransa keskivaiheilla tuotanto käsitteli suuria tunteita ja uran loppuvaiheilla Leino siirtyi jälleen kan- sallisromanttisiin teemoihin. (Sjöblom 2020, viitattu 20.3.2020.) Leinon tuotannon keskeisiksi tee- moiksi on mainittu muun muassa sisäinen vapauden tunne, yksilön ja yhteisön väliset ristiriidat sekä moraalia vastaan taisteleva yli-ihmisyys (Korhonen 2003, viitattu 20.3.2020).

3 LEINO-LAULUT – KAPPALEIDEN RUNOANALYYSI

Saariaho valitsee tunnetusti sävellystöidensä taustalla olevat tekstit huolella, ja hän valitsee vain itseään puhuttelevia tekstejä (Saariaho 2010, 160). Tässä luvussa kerron runoanalyysista mene- telmänä, tutustun runojen taustoihin ja analysoin laulusarjan runot runoanalyysin avulla.

3.1 Runoanalyysi menetelmänä

Runo koostuu säkeistä ja säkeistöistä. Yksi rivi on säe ja säeryhmä muodostaa säkeistön. Tavalli- sesti runon tunnistaa riimeistä eli loppusoinnuista, mutta kaikissa runoissa ei niitä ole. Runon tun- nistaa myös typografiasta eli asettelusta. Asettelu voi olla jaoteltu perinteisesti säkeiden mukaan, jolloin runoa kutsutaan säkeistörunoksi. Runo voidaan asetella kuitenkin myös visuaalisesti.

(Parkko 2020, viitattu 22.3.2020.)

Runolle tyypillistä on kuvallisuus, joka on yleinen kielen ominaisuus. Asioita tai tapahtumia ei esi- tetä suoraan, vaan käytetään vertauksia, metaforia eli vertauksia ilman sanaa kuin, symboliikkaa, sekä personifikaatiota eli elottoman elollistamista. Lisäksi voidaan käyttää allegorioita, jolloin sisäl- lön merkitys on vertauskuvallinen. (Kielikeskus 2020, viitattu 22.3.2020.) Esimerkiksi romantiikan aikana kirjoitetuissa saksalaisessa lied-runoudessa käytetään paljon allegorioita. Erotiikasta ja rak- kaudesta ei haluttu tai voitu puhua suoraan, joten lauluissa puhutaan monesti symbolisesti. Esi- merkiksi satakieli kuvaa täyttymätöntä rakkautta, vaikka tietämättömälle lukijalle satakieli on vain lintu. (Pellinen 2011, viitattu 13.4.2020.)

Runoihin liitetään usein riimi eli loppusointu. Toinen äänteisiin liittyvä ilmiö runoudessa on alku- sointu. Runon poljento saadaan selville analysoimalla runon metriikkaa. Metriikka eli runomittaoppi erottelee runon painollisia ja painottomia tavuja. Sen avulla runosta voidaan erotella nousevia ja laskevia runojalkoja. (Kielikeskus 2020, viitattu 22.3.2020.) Erilaisia runojalkoja ovat esimerkiksi trokee, jambi, daktyyli ja anapesti. Trokee sisältää yhden painollisen ja yhden painottoman tavun sanassa, jambi sisältää yhden painottoman ja yhden painollisen tavun sanassa, daktyyli sisältää yhden painollisen ja kaksi painotonta tavua sanassa ja anapesti sisältää kaksi painotonta ja yhden painottoman tavun sanassa. Runo voi olla myös vapaarytminen tai vapaamittainen, jolloin metriikan sääntöjä ei pyritä noudattamaan (Parkko 2020, viitattu 22.3.2020).

Runoanalyysissa on tärkeää tuntea teoksen tausta. Esimerkiksi ajan poliittinen ja taloudellinen ti- lanne voivat paljastaa runosta uusia tasoja. Lisäksi kirjoittajan tausta ja elämäntilanne vaikuttavat tekstiin ja sen tulkintaan. Runon analysointiin vaikuttaa myös lukijan tausta. Erilaisesta kulttuurista kotoisin oleva lukija voi käsittää runon eri tavalla. Lisäksi runon tulkintaan vaikuttaa kieli. Laulumu- siikin parissa runojen analysoinnissa kohdataan usein haasteita, kun analysoidaan itsekäännettyä tai valmiiksi käännettyä runoa. Runon analysoinnissa on tarpeen ottaa huomioon myös runokoko- elma, jossa runo on julkaistu. (Kainulainen 2007, 37.)

Laulajan näkökulmasta runon analysoinnissa tärkeintä ovat runon teema ja sisältö. Muut tekijät luovat väriä runoon, mutta juuri sisältö on ratkaisevassa osassa. Teema on runon sisällön ydinaja- tus, joka voi olla abstrakti (Lummaa 2007, 61). Runon sisältö ja teema saadaan selville runoanalyy- sin avulla. Runoanalyysissa tarkastellaan myös runon aihetta. Aihe kertoo yleisellä tasolla, mistä runossa puhutaan; tämä voi paljastua jo runon otsikosta. Runoanalyysissa on tärkeä huomioida otsikko, sillä se voi avata uuden merkityksen runolle. (Sama.)

3.2 Runojen taustaa

Saariaho valitsi laulusarjaan neljä erillistä runoa Eino Leinolta. Leinon runotuotanto on laaja ja se käsittää yhteensä 32 runokokoelmaa (Nevala 2015, viitattu 24.3.2020). Leinoa pidetään kansallis- runoilijana, vaikka virallisesti Suomen kansallisrunoilija on J. L. Runeberg (Rahikainen 2004, viitattu 24.3.2020). Leinon runot valmistuivat järjestyksessä Sua katselen, Rauha, Iltarukous ja Sydän.

Rauha ja Iltarukous ovat peräisin samasta runokokoelmasta Sata ja yksi laulua, joka on julkaistu vuonna 1898. Kirjeessä ystävälleen Pekka Haloselle Leino kuvaa runokokoelmansa sisältävän

”pieniä runoja, tyttöjen runoja” (Kainuun Eino Leino -seura ry, viitattu 24.3.2020). Tällä Leino viittaa teoksen loppupään runoihin, jotka ovat lyhyitä ja joista monet kertovat rakkauden tunteista. Teosta kirjoittaessaan Leino oli ihastunut kirjailija Anni Swaniin. Rakkausrunot saivat inspiraatiota Leinon omista tunteista. (Kainuun Eino Leino -seura ry, viitattu 24.3.2020.) Laulusarjan kolmas runo Rauha on inspiroinut säveltäjiä jo vuosia. Kainuun Eino Leino -seuran listauksen mukaan tästä runosta löytyy tällä hetkellä 19 sävellystä. Runo on myös erittäin käytetty kuolinilmoituksissa. (Kainuun Eino Leino -seura ry 2020, viitattu 24.3.2020.)

Runo Sua katselen on vanhin ja se on julkaistu kokoelmassa Yökehrääjä vuonna 1897. Turkulai- sessa Uusi Aura -lehdessä kokoelmaa luonnehdittiin seuraavalla tavalla: ”Varsinkin ovat runopät- kät siinä ryhmässä, jolle runoilija on osannut antaa erittäin sattuvan nimen Hämärissä, todella muista vielä ”hämärämpiä” (Anonyymi 1897, 1). Tällä Uuden Auran kirjoittaja on todennäköisesti viitannut runojen moniulotteisuuteen ja monitulkintaisuuteen. Laulusarjan toinen runo Sydän on jul- kaistu vuonna 1905 kokoelmassa Talvi-yö luvussa Yön kirja. Luku Yön kirja sisältää pitkiä moni- säkeistöisiä runoja. Niihin verrattuna Sydän on lyhyempi. Runo Sydän on suurten tunteiden sävyt- tämä ja sen julkaisu ajoittuu Leinon uran keskivaiheille.

Kun sävellys pohjautuu tiettyyn tekstiin, on tekijänoikeudet otettava huomioon. Tekstit ovat va- paassa käytössä, jos kirjoittajan kuolemasta on yli 70 vuotta (Sanasto 2020, viitattu 25.3.2020).

Esimerkiksi Saariahon teos Study for Life oli esityskiellossa pitkään kirjoittaja T. S. Eliotin perikun- nan kieltäessä runon käytön (Niskanen 2019, viitattu 25.3.2020). Koska Leinon kuolemasta on yli 70 vuotta, ei runojen tekijänoikeuksista aiheutunut ongelmaa.

3.3 Runojen analysointi

Laulusarjan runot ovat kaikki erilaisia. Yhdistävä asia runoissa on riimien käyttö. Usein laulusar- joissa käytetään saman runokokoelman runoja, mutta tässä sarjassa runot ovat eri kokoelmista.

Runojen erilaisuus lisää laulusarjan monipuolisuutta. Seuraavissa alaluvuissa paneudun tarkem- min yksitellen laulusarjan jokaiseen runoon.

3.3.1 Sua katselen

Sua katselen silmin ma huikaistuin kuni kaunista sateenkaarta, sua silmäni sulkien muistelen kuin meren laskija lehtosaarta.

Sua katson ma hiljaa henkien kuin kuvaa äitini armaan ja uskon, ett' enkelit lapsuuden nyt lähellä liikkuvat varmaan.

Ensimmäinen runo koostuu kahdesta säkeistöstä, joissa on jokaisessa neljä säkeistöä. Tämän ru-

painotonta tavua. Daktyyli on laskeva runojalka. Runon jokaisen säkeen ensimmäinen sana on anakruusi eli painoton esitavu.

Runossa on käytetty tehokeinona loppusointua: huikaistuin – kuin, sateenkaarta – lehtosaarta, ar- maan – varmaan. Näistä sanoista sateenkaarta, saarta, armaan sekä varmaan sisältävät pitkiä vokaaleja, jotka lisäävät soinnillisuutta. Äänenmuodostuksessa vokaalit ovat soiva elementti, ja pit- kät vokaalit lisäävät kappaleen linjakkuutta ja pidentävät itsestään legatoa (Tokola 2017). Runossa on myös onomatopoeettisia sanoja eli sanoja, joiden ääntäminen tuo mieleen tuon asian kuuloku- van. Onomatopoeettisia sanoja ovat huikaistuin ja henkien. Runosta löytyy vain yksi alkusointu fraasissa kuin kuvaa. Runossa kuin-sanasta on käytetty kaunopuheista ilmaisua kuni.

Runon teema on vanhemman rakkaus lastaan kohtaan. Runo kuvaa hetkeä, jossa runon puhuja katsoo lastaan hellästi. Sateenkaarella viitataan ihmeeseen, joka vanhemmalle on oma lapsi. Su- kupolvien jatkumo esiintyy myös säkeissä Sua katson ma hiljaa henkien / kuin kuvaa äitini armaan.

Puhuja katsoo lastaan ja näkee hänessä samoja piirteitä kuin äidissään. Runon kielikuva sua sil- mäni sulkien muistelen / kuin meren laskija lehtosaarta kuvaa sitä hetkeä, kun merimies toivoo näkevänsä maata ja muistelee lehtosaaren vehreyttä. Puhuja muistelee samoin omaa lastaan. Ru- non puhuja myös uskoo, että hänen lapsuutensa enkelit suojelevat hänen lastansa.

Tarkastellessa runoja sävellyksen yhteydessä sanojen -kaarta, -saarta, armaan sekä varmaan ai- kana laulajalla on pitkät äänet ja piano soittaa monimutkaisia nopeita kuvioita. Pianon nopeat kuviot ovat vastakohta laulajan staattisille pitkille äänille. Kappaleen esitysohje on sempre espressivo, con amore, liberamente eli koko ajan ilmaisten, rakkaudella ja vapaasti. Vaikka esitysohje kehottaa vapauteen, se ei tarkoita, että nuottikuvasta voisi poiketa. Esitysohjeita kannattaa ajatella tunnel- man kautta.

Sävellyksessä viimeinen sana varmaan on toistettu. Toisella kerralla sanalle varmaan on annettu esitysohjeeksi melkein kuiskaten. Varmaan-sanan toiston voi tulkita epävarmuudeksi. Alkuperäi- sessä runossa sanaa ei ole toistettu, mutta sävellyksessä sen toistaminen saa aikaan tunnelman, ettei puhuja olekaan varma, ovatko enkelit lähellä. Kappale hiipuu hiljaisuuteen kuiskaten lauletun viimeisen fraasin ja pianon soittaman osuuden myötä. Pianistille on annettu kolmeen viimeiseen tahtiin esitysohjeeksi ppp eli piano pianissimo eli äärimmäisen hiljaa. Tämä ohje luo toiveen kap-

3.3.2 Sydän

I

Sydän, mitä sahaat?

Sahaatko lautaa neljää, joiden välissä maata,

maata mun mieluisa on?

Sahaan ma rautaa, kahleita katkon, että sun henkesi vapaa oisi, henkesi onneton.

II

Sydän, mitä kuiskaat?

Kuiskitko kummaa polkua päivän, tunturin tietä,

taivahan tähtiä päin?

Kuiskin ma tummaa ruonoa Tuonen, kuiluja, vaivaa virkkumatonta, autuutta ylpeäin.

Runossa on merkittynä osat I ja II, mutta runo koostuu yhteensä neljästä säkeistöstä. Jokaisessa säkeistössä on viisi säettä. Runossa ei ole tiettyä runojalkaa, mutta molempien osien ensimmäiset säkeistöt ovat rakenteeltaan identtiset. Runon molempien osien toiset säkeistöt ovat myös identti- set keskenään. Runossa on alkusointuja kohdissa kahleita katkon sekä kuiskitko kummaa. Lop- pusointuja ovat mieluisa on – onneton sekä päin – ylpeäin.

Runossa käydään vuoropuhelua, ja siinä on kaksi puhujaa. Kummankin osan ensimmäiset säkeis- töt ovat kysymyksiä. Osien jälkimmäiset säkeistöt ovat vastauksia kysymyksiin. Runo ei ole kuiten- kaan selkeä, vaan kysymykset ja vastaukset ovat verhottuna kielikuviin. Runon osien ensimmäiset säkeistöt voi myös ajatella todellisuudeksi ja realismiksi, mille jälkimmäiset säkeistöt muodostavat fantasiamaisen vastakohdan. Kysyjän ja vastaajan ajatukset ovat täynnä vastakkainasettelua, joka tulee ilmi runon vuoropuhelusta.

Runon vuoropuhelun osat ovat järki ja tunteet. Runon ensimmäinen puhuja on kysyjä ja toinen puhuja vastaaja. Kysyjä puhuttelee kohteena olevaa sydäntä. Vuoropuhelun vastaaja edustaa siis sydäntä eli tunteita. Kysyjä on järki, jonka puhe on järkevää ja lähempänä todellisuutta. Sydämen eli tunteiden vastaukset ovat henkisempiä ja abstraktimpia. Runon ensimmäisessä osassa ensim- mäinen säkeistö kysyy, mitä sydän sahaa. Kysymys jatkuu kuvailulla neljästä sahatusta laudasta, joilla on mieluisa maata. Tämä kuvaa hauta-arkkua. Kysyjä pohtii, sahaako sydän sille arkkua. Sy- dän vastaa toisessa säkeistössä katkovansa kahleita vapauttaakseen hengen. Toisen osan ensim- mäinen säkeistö kysyy, mitä sydän kuiskaa, kuiskaako se päivien polkua ja elämän teitä. Vastaus on päinvastainen. Sydän kuiskaa Tuonen runoa viitaten Tuonelaan, kuolleiden valtakuntaan. Kie- likuva ylpeän autuus ei saa positiivista sävyä, vaan kuulostaa ylpeän suunnattomalta ilolta, joka syntyy muiden kustannuksella. Runossa on kielellä leikittelyä molemmissa osissa. Kysymys sa- haatko lautaa saa ilkikurisen vastauksen sahaan ma rautaa. Samankaltainen kohta toisessa osassa on kuiskitko kummaa – kuiskin ma tummaa. Tämä antaa vastaajasta härnäävän kuvan.

Saariahon sävellys tähän runoon on hyvin kiivas ja hektinen. Kappaleen pulssi on nopea ja esitys- ohjeena on agitato, doloroso eli levoton, kärsivä. Kappaleen tahtilaji on 2/4. Pianon tekstuuri on rytmisesti nopeaa. Piano soittaa painostavia, rytmisesti vaihtelevia säveltoistoja. Nämä kaikki ele- mentit luovat kappaleeseen kiivaan ja rauhattoman tunnelman, aivan kuin puhujalla olisi hätä. Saa- riaho käyttää myös riitasointuisia säveliä, jotka korostavat vuoropuhelun ristiriitaisuutta.

3.3.3 Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk' on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Runo on kirjoitettu minä-muodossa ja runon puhuja on runon tapahtumien kokija. Puhuja ihmette- lee, mihin hän on päätynyt, mutta on koko ajan hyvin rauhallinen. Runosta paistaa myös autuus:

kaikki on hyvin. Runo koostuu kolmesta nelisäkeisestä säkeistöstä. Ensimmäinen säkeistö kysyy, toinen aistii ja luulee ja kolmas säkeistö toteaa. Runossa ei ole selkeää runojalkaa. Alkusointu löytyy vain toisesta säkeistöstä, ilmaisuista kuulen kuink’ kukkaset, puhuvat puut sekä toivot ja tou’ot. Loppusointuja on vain ensimmäisessä ja viimeisessä säkeistössä ympärilläin – sydämes- säin, hiljaisuus – uus sekä hyvää – syvää.

Äänneharmoniaa ja tekstin soinnukkuutta lisäävät yhteiset diftongit eli yhden tavun sisäisten kah- den eri vokaalin yhdistelmät. Diftongeja löytyy sanoista tuoksut, outo, kuink’, toivot, tou’ot, ympä- rilläin ja sydämessäin. Runossa on myös pitkiä vokaaleja kuten nää, uus, kuulen, luulen, puut, muut, hiljaa, hellää, hyvää, suuret, rauhaa ja syvää. Runossa on käytetty kaunokielisempiä ilmai- suja kaikk’ eikä kaikki ja kuink’ eli kuinka. Myös sana sydämessäni on lyhennetty muotoon sydä- messäin. Tämä lisää tekstin soinnukkuutta.

Runon kielikuvat ja aistimukset liittyvät kaikki luontoon. Runossa on epätodellisia asioita ja asioita, joita ei yleensä koeta. Usein puhutaan esimerkiksi kielikuvasta ”ruoho kasvaa silmissä”. Tässä ru- nossa kuullaan, kun kukat kasvavat ja metsässä puut puhuvat. Kukkien kasvua on mahdotonta kuulla tavallisilla aisteilla. Kielikuvassa puhuvat puut on käytetty elollistamista. Kypsyvät unelmat puolestaan viittaa unelmien täyttymiseen.

Viimeisessä säkeistössä kaikki on rauhallista. Kuvailu eli fraasi kaikk’ on niin on toistettu. Puhuja kertoo suurten kukkien aukeavan hänen sydämessään. Kukkien puhkeaminen merkitsee jonkin uuden alkua. Rauhan tuoksu on erittäin abstrakti ilmaus. Se on jotain, mitä ei voi selittää tai aistia konkreettisesti. Rauhan tuoksu viittaa siihen, kun rauha ja rauhallisuus on niin suurta ja valloittavaa, että puhuja voi jopa haistaa sen.

Runossa on paljon kuvailua ja aistimista. Runon puhuja haistaa, kuulee ja tuntee. Erikoista on, ettei runossa puhuta näköaistista, joka on varsin yleinen ja käytetty aisti. Runo yhdistetään kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen paratiisiin, vaikka siinä ei mainitakaan kuolemaa. Runossa ei ole yhtään negatiivista sanaa. Runossa vallitsee suuri levollisuus, onnellisuus ja autuus. Nimi ”Rauha” voi vii- tata kuoleman jälkeiseen rauhaan, mutta tulkitsen sen itse pikemmin levolliseksi onnellisuuden ti- laksi. Runon voi tulkita myös uudesti syntymisen allegoriaksi. Vaikka runon yhdistäisi kuolemaan,

paistaa siitä kuitenkin lämpö ja se, miten ihmisellä on hyvä olla. Saariaho on omistanut tämän kap- paleen kuolleen sukulaispoikansa Antonin muistolle.

Kappaleen esitysohjeena on sempre molto calmo, flessibile, con amore eli koko ajan todella rau- hallinen, joustava tai elastinen sekä rakkaudella. Esitysohje auttaa tulkinnan etsimisessä ja tunnel- man löytämisessä. Kappaleen aikana voimakkain merkitty dynamiikka on mp eli mezzopiano, melko hiljaa. Joissakin kohdissa mennään jopa pppp eli pianississimo eli vielä hiljempaa kuin ää- rimmäisen hiljaa. Neljän p:n merkitä on harvinaista. Kappaleen hiljainen dynamiikka houkuttelee äärimmäiseen herkkyyteen.

3.3.4 Iltarukous

Unta, unta, unta syvää uinumaan.

Lunta, lunta, lunta päälle mustan maan.

Yössä, yössä, yössä öiset linnut lentää.

Työssä, työssä, työssä lepää tuskat sentään.

Lennä, lennä, lennä aatos inehmon!

Mennä, mennä, mennä aika maata on.

Runossa on vahva tekstin imu. Se syntyy erityisesti pitkien vokaalien sekä diftongien käytöstä.

Diftongeja löytyy sanoista uinumaan, yössä, öiset, työssä ja aika. Pitkät vokaalit, kuten syvää, uinumaan, päälle, maan, lepää, sentään, aatos sekä maata, lisäävät tekstin soinnullisuutta. Myös loppusointua eli riimiä käytetään runossa runsaasti. Riimiparit löytyvät joka toisesta säkeen lopusta, kuten unta – lunta ja uinumaan – maan.

Runon aiheena on uni. Uni symboloi ikiunta ja kuolemaa. Unesta puhutaan ensimmäisessä säkeis- tössä suoraan: Unta, unta, unta / syvää uinumaan. Kolmannessa säkeistössä uneen viitataan sä- keillä Mennä, mennä, mennä / aika maata on. Viimeinen säe on toteamus elämän riittämisestä ja toive maallisen tuskan jättämisestä. Runo otsikko Iltarukous viittaa myös tähän viimeiseen, lopulli-

seen toiveeseen. Säkeet Lunta, lunta, lunta / päälle mustan maan kuvaavat talven tuloa. Lumi tap- paa viimeiset kasvit ja asettaa luonnon talviuneen. Öiset linnut on synkkä ilmaisu. Usein linnut mielletään päivällä lentäviksi sirkuttajiksi, mutta öiset linnut tuovat mielleyhtymän tuonelaan. Öistä lintua voidaan pitää vainajan sielun ilmentymänä tai muuna kuoleman sanansaattajana.

Runossa on vastakkainasettelu todellisuuden ja fantasian välillä. Joka säkeistön kaksi ensimmäistä säettä liittyy johonkin abstraktiin, kuten uneen ja ajatuksiin, ja kaksi viimeistä konkreettisiin, maalli- siin asioihin. Fantasiamaailman rikkovat todellisuus ja maalliset tuskat. Tämä antaa pessimistisen sävyn siitä, ettei unelmointi kannata ja että unesta herää aina. Runon puhuja on melko neutraali, hieman pessimistinen havainnoitsija.

Runo on mitallinen ja siinä on tasainen poljento. Runojalka on pääasiassa trokee eli yksi painollinen ja yksi painoton tavu. Sanojen uinumaan, maan, inehmon ja on kohdalla trokeesta kuitenkin poike- taan hetkellisesti.

Runon tärkeä tehokeino on toisto. Toistoa on käytetty joka toisessa säkeessä. Toistolla halutaan painottaa asioiden tärkeyttä. Lisäksi sillä luodaan rytmiä. Toisto vaikuttaa runon tunnelmaan ja se luo säännönmukaisuutta ja sitä kautta arkisuutta. Runon viimeisen säkeistön toistot ovat kehotuk- sia tai käskyjä lennä ja mennä.

Runossa on käytetty kalevalaista ilmaisua inehmo, joka tarkoittaa ihmistä. Aatos tarkoittaa ajatusta tai mietettä. Lennä, lennä, lennä / aatos inehmon kehottaa ihmisen ajatusta ja mielikuvitusta lentä- mään. Seuraavat säkeet Mennä, mennä, mennä / aika maata on kuitenkin palauttavat takaisin unimaailmasta todellisuuteen.

Laulun tahtilaji on 3/4 ja sen tempo on rauhallinen. Erikoista kappaleessa on, että pianisti pitää pedaalin pohjassa koko kappaleen ajan. Esitysohjeiksi on annettu dolce, calmo ja quasi berceuse.

Nämä tarkoittavat suloisesti, rauhallisesti ja melkein kehtolaulu. Musiikissa kiivain huippukohta on Lennä, lennä, lennä / aatos inehmon. Siinä esitysohjeena on agitato, levottomasti. Laulajalle ja pianistille dynamiikaksi on merkitty forte. Voimakas dynamiikka antaa kehottavan sävyn, lennä aja- tus. Sen jälkeen kappale laskeutuu loppua kohti voimattomasti, pyytäen pianon viimeisiä ääniä resonoimaan pitkään, lähes hiljaisuuteen asti.

4 LAULUJEN HARJOITTELU JA ESITTÄMINEN

Tässä luvussa tarkastelen laulusarjan sisältöä, harjoittelua sekä esittämistä omasta näkökulmas- tani. Aluksi kerron laulujen harjoitusprosessista ja annan vinkkejä harjoitteluun. Sen jälkeen pohdin runojen sisältöä ja sen välittämistä kuulijoille erilaisin tulkinnallisin keinoin. Viimeisessä luvussa pohdin laulusarjan esittämistä ja esiintymistä sekä siihen liittyviä erityispiirteitä.

4.1 Leino-laulujen harjoittelu

Laulusarja on teknisesti vaativa teos laulajalle sekä pianistille. Laulajalle haasteellisia ovat atonaa- lisuus, suuret intervallihypyt, korkealla liikkuvat melodiat, pitkät ja korkeat pianissimot, haastavat rytmit, polyrytmiikka sekä tulkinnalliset vaikeudet. Rytmiset vaihtelut vaikeuttavat laulajan legato- linjan säilyttämistä. Haastavuutta luo myös pianistin ja laulajan osuuden yhteen saattaminen.

Laulujen korkealla kulkeva melodialinja vaikeuttaa myös selkeän artikulaation tuottoa. Laulusarjan kappaleita opiskeltaessa on solfattava eli tapailtava oikeita säveliä. Kappaleiden harjoittamista aut- taa se, että haastavien hyppyjen välille kirjoitetaan selkeästi intervallit eli sävelten etäisyydet. Lau- lujen opiskelu pelkän kuuloaistin avulla on haastavaa atonaalisuuden ja monipuolisten intervallien takia. Joitakin lähtöjä varten on pianon stemmaa kuunneltava tarkasti ja haettava sen pohjalta läh- töääni. Pianistin on hyvä korostaa laulajalle vaativissa paikoissa tiettyjä soinnun ääniä. Esimerkiksi laulussa Iltarukous pianistin kannattaa soittaa korostaen tahdin 11 d-sävel. Kun pianisti soittaa ko- rostetusti tämän äänen, on laulajan helpompi löytää oma lähtöäänensä puolen sävelaskeleen päästä tahdissa 12.

Leino-laulujen harjoittamisessa on tärkeää saada työskennellä mahdollisimman paljon pianistin kanssa. Molempien on tärkeää osata oma osansa ennen yhteissoittoa. Duotyöskentelyssä pitkä yhteistyö ja parin tunteminen luo rauhaa molemmille. Pianistin ja laulajan on tärkeää pitää yhteinen pulssi, mikä on samalla suuri haaste. Välillä pianistin ja laulajan tulee pitää myös oma pulssinsa, kuten laulussa Iltarukous, jossa yhteinen pulssi on kolmijakoinen, mutta sen sisällä olevat trioliryt- mit poikkeavat kolmijakoisesta sykkeestä. Rytmin ylläpitämiseksi on erilaisia apukeinoja. Esimer- kiksi laulussa Iltarukous rytmin yhteen saattamista voi auttaa se, että laulaja hengittää aina yhden

Duotyöskentelyssä hengittäminen on huomaamattomampi tapa pulssin ilmaisuun kuin esimerkiksi tahdin polkeminen jalalla.

Leino-laulut on haastava laulusarja, mutta sen harjoittelu palkitsee. Laulusarjan opettelu vaatii niin paljon säveltapailua, että se kehittää sävelkorvaa ja -puhtautta. Tämän teoksen harjoittelun jälkeen moni muu kappale tuntuu helpolta. Kun teoksen opettelee perusteellisesti, niin sen voi esittää uu- delleen. Teos myös jää lopulta lihasmuistiin, joten siihen tarttuminen vuodenkin jälkeen tuntuu hel- polta.

4.2 Tekstin sisällölliset ominaisuudet

Kun kappaleiden tekniset haasteet on saatu selätettyä, on helpompi keskittyä kappaleiden tulkin- taan. Tulkinta syntyy usein harjoittelun rinnalla, mutta sitä on kuitenkin hyvä pohtia erikseen. Omaa tulkintaa edistää, kun tavoitetaan oikeat tunnetilat. Lauluopettajani Maija Lauri on sanonut, että emootio ohjaa ääntä (Lauri 2019). Tämä lause kuvaa erittäin hyvin, miksi fraasien taustalle on tär- keää löytää oikeat tunnetilat. Kun ajattelee tiettyä emootiota, se siirtyy ääneen.

Leino-laulujen runot eivät ole yksiselitteisiä, joten niiden tarinoita kannattaa pyrkiä avaamaan itselle niin hyvin kuin mahdollista ennen niiden esittämistä. Runojen ymmärtäminen luo tulkintaan sel- keyttä. Kertojan eli laulajan tulee olla ilmaisussaan mahdollisimman selkeä musiikin ollessa haas- tavaa ja atonaalista. Kun laulajan tunnetila ja ajatukset laulua kohtaan ovat hallinnassa, tarina vä- littyy paremmin kuulijalle. Runoja kannattaa lausua ääneen ilman musiikkia, jolloin on mahdollista löytää esimerkiksi tekstin sanapainot.

Tulkinta rakentuu ajatuksista ja emootioista, mutta konkreettisempia keinoja ovat fraseeraus, tiet- tyjen sanojen korostaminen, nyanssit ja tempojen vaihtelut. Fraseerauksella tarkoitetaan säkeiden jäsentelyä (Isopuro 2007, viitattu 21.3.2020). Musiikissa fraaseilla tarkoitetaan säkeitä. Jäsentelyllä tarkoitetaan rytmin tai sanapainojen hienovaraista uudelleen rytmittämistä. Usein säveltäjä on kir- joittanut nuotin tarkasti, eikä sitä ole tarve muunnella kovinkaan paljon. Säveltäjä ei kuitenkaan aina pysty kirjoittamaan täydellisesti ja silloin laulajan tulee muokata rytmi sanapainojen mu- kaiseksi.

Laulaessa tulee kiinnittää huomiota sanapainoihin, että artikulaatio pysyy selkeänä. Suomen kie- lessä sanapaino tulee aina ensimmäiselle tavulle. Esimerkiksi laulussa Sua katselen tahdissa 13 on sana laskija. Laulaessa tässä sanassa saattaa painottaa huomaamattaan kaikkia tavuja, sillä nuotissa oleva triolirytmi houkuttelee siihen. Nuottina trioli antaa kuvan kolmesta tasa-arvoisesta ja yhtä pitkästä äänestä. Kuitenkin ensimmäistä tavua tulisi korostaa artikulaation takia.

Saariahon laulusarja Leino-laulut on laulajalle monipuolinen teos tulkita. Sarjan lauluissa on paljon erilaisia tunnetiloja. Esimerkiksi sarjan toinen laulu, Sydän, tarjoaa laulajalle mahdollisuuden kiih- keään irrotteluun, vaatien kuitenkin tarkkaa rytmiä. Sua katselen, Rauha ja Iltarukous ovat tunnel- maltaan lähempänä toisiaan. Iltarukous nousee hartaasta ja mystisestä alusta väliosan kiihkeään tunnelmaan, mutta hiipuu lopuksi takaisin rauhaan. Sua katselen on herkkä, lämmin, rakastava ja lohdullinen. Laulusarjaa verhoaa mystisyys ja mielestäni Rauha on teoksen staattisin ja loitsumai- sin kappale.

4.3 Teoksen esittäminen

Kappaleiden uskottavaan ja monitahoiseen esittämiseen liittyy muutakin kuin laulujen laulaminen siten, että se vastaa nuottikuvaa. Kappaleiden tulee olla laulajan selkäytimessä ja lihasmuistissa, jotta niitä voi esittää tulkiten eikä vain suorittaen. Kappaleiden opettelu ulkomuistista antaa myös rauhaa esitystilanteessa, kun laulajan ei tarvitse keskittyä nuotin lukemiseen. Kappaleiden osaa- minen tuo esittämiseen rauhaa, sitä vastoin epävarmuus näkyy ja kuuluu levottomuutena ja ylimää- räisenä tekemisenä. Laulajan epävarmuus voi näkyä esimerkiksi liikana heilumisena.

Olen itse harjoitellut laulusarjan yhdessä pianisti Outi Nissin kanssa. Toistaiseksi olemme esittä- neet yhdessä ensimmäisen ja viimeisen osan. Tämän lisäksi olen laulanut viimeistä osaa muun muassa pääsykokeissa Kööpenhaminassa, hakiessani Tanskan Kuninkaalliseen Musiikkiakatemi- aan. Kyseisessä pääsykokeessa esitin teoksen tanskalaisen Berit Johansenin ollessa pianistina.

Juuri Leino-laulujen ollessa kyseessä huomasin, kuinka vaivatonta on työskennellä tutun pianistin kanssa. Johansen on eriomainen pianisti ja yhteistyömme sujui hyvin. Vähemmän tutun pianistin kanssa työskennellessä mieleen hiipii kuitenkin epävarmuus. Saako pianisti kiinni, missä mennään, jos laulaja esimerkiksi lähtee fraasiin liian aikaisin?

Esiintymiseen liittyy usein jännittämistä. Laulamisessa esiintymisjännitystä helpottaa, kun muistaa sisäisen puheen. Esiintyjän kannattaa olla armollinen itselleen, sillä esitystilanteessa voi tapahtua mitä tahansa. Esiintymään mennessä on muistettava, että yleensä teosta on harjoiteltu paljon.

Myös yleisö on esiintyjän puolella, eikä kukaan toivo epäonnistumista. Oma tunnetila ja rauhalli- suus on tärkeää. Pieni jännitys ja adrenaliini kuitenkin usein auttavat suoriutumaan esiintymistilan- teessa. Esiintymistilanteeseen voi luoda rauhaa mentaaliharjoittelulla. Monesti on hyödyllistä käydä esiintymistilanne läpi ajatuksissaan. Hengitys on laulaessa tärkeää, mutta erityisen tärkeää esiin- tyessä. Hengittämällä syvään ja rauhallisesti voi ”huijata” aivojaan rauhalliseen tilaan. Vaikutus joh- tuu sympaattisen hermoston rauhoittumisesta. (Svensk 2019, viitattu 29.3.2020.)

Esiintymään mennessä tulee hallita esitettävä teos, jonka jälkeen voi keskittyä tulkintaan. Tarkan runoanalyysin tekeminen syventää kappaleiden tarinoita ja luo uusia merkityksiä. Musiikin harjoit- telua tukee runojen perusteellinen analysointi, joka auttaa myös tulkinnan kehittelyssä. Äänitteiden kuuntelu ennen omaa esitystä voi olla hyödyllistä ja haitallista. Levytyksissä saattaa olla virheitä esimerkiksi rytmeissä ja oikeissa äänissä. Toisaalta toisen esimerkkiä kuunnellessa voi saada ide- oita omaan esiintymiseen. Laulajan ja pianistin tehtävänä on esittää runoilijan ja säveltäjän näke- mys teoksesta. Kun kaikki on viimeisteltyä, esiintyjä voi keskittyä nauttimaan musiikista. Kuitenkin nykymusiikin haastavuus jättää esittäjälle pienen jännityksen kaiken oikein menemisestä. Lisäksi esittäminen vaatii valtavaa keskittymistä.

5 POHDINTA

Tutkielmassani analysoin neljän Eino Leinon runon sisältöä, kielikuvia, kielellisiä valintoja sekä metriikkaa. Tutkimuksen menetelmänä oli runoanalyysi. Tarkastelin myös Leinon runoja Kaija Saa- riahon sävellyksinä analysoiden musiikkia. Runojen analysointi ja tutkiminen on laulajalle tärkeää, että hän ymmärtää, mistä laulut kertovat. Laulajan tulkinta ei välity, jos sanat ovat vain sanoja eikä niiden taustalla ole ajatuksia tai emootioita. Runoja täytyy ymmärtää, jotta niitä voi laulaa elävästi tulkiten. Tekstin tavupainojen tutkiminen auttaa löytämään sanapainot myös laulaessa.

Minulle runojen yhteyteen kuuluu vahvasti Saariahon musiikki, ja tutkielmaani kuului osana myös kappaleiden musiikillisten tulkintakeinojen pohtiminen. Runon sisällöstä on helpompi poimia ja ko- rostaa tiettyjä asioita, kun runon ymmärtää hyvin. Lauluäänellä saa helposti muokattua kappaleiden tunnetilaa ja sävyä haluamaansa suuntaan. Musiikki on itseilmaisun keino ja ilmaisusta saa vielä tarkemman ja monitahoisemman, kun laulujen sanoja analysoi perusteellisesti.

Esiintyminen on jännittävää, joskin erityisen jännittävää on oman tulkinnan esittäminen. Pitää us- koa omaan tulkintaansa ja siihen, miten runot ymmärtää. Näin kuulijakin vakuuttuu siitä, mitä tul- kitsija haluaa kertoa. Leino-laulujen ollessa kyseessä, näin haastavan musiikin esittämiseen liittyy epäonnistumisen pelko. Toisaalta, jos nykymusiikkia esittäessä tekee virheen, sitä ei välttämättä huomata, sillä teokset eivät välttämättä ole tuttuja kuulijoille ja atonaalisuus vaikeuttaa melodialin- jojen hahmottamista. Kuitenkin lauluja esittäessä on pyrittävä kappaleiden esittämiseen niin kuin se on tarkoitettu esitettäväksi. Säveltäjä on kirjoittanut niin tarkan nuotin kuin mahdollista. Laulajan ja pianistin tulee pyrkiä toistamaan säveltäjän näkemys.

Kappaleiden tarkka analysointi oli aikaa vievää, mutta palkitsevaa ja kiehtovaa. Haastavinta ru- noanalyysissa oli metriikan tutkiminen, sillä se on minulle runoudessa vierain elementti. Aiheesta löytyy melko hyvin lähdemateriaalia, mutta metriikan tulkinnat vaihtelevat. Tarkempi analyysi edel- lyttäisi lisää suomen kielen ja runouden opintoja.

Taiteilijoiden taustoihin perehtyminen lisäsi tietämystäni Leinosta ja hänen runoistaan. Suomalai- sessa musiikissa on paljon Leinon teksteihin sävellettyjä kappaleita niin pop- kuin klassisessa mu-

myös vastauksia kysymyksiin siitä, miksi tällaisia valintoja on tehty esimerkiksi runojen valinnan suhteen. Saariaho valitsi runot siksi, että ne puhuttelivat häntä. Toisin muotoiltuna Saariaho on sanonut, että tekstit valitsevat hänet (Saariaho 2010, 160).

Saariaho on erittäin kiehtova persoona ja taiteilija. Hänestä on tehty paljon haastatteluja, videoita ja artikkeleita. Saariahossa minua viehättää hänen sävelkielensä ja henkilöhahmonsa. Saariaho on eteerinen ja hillitty henkilö, jota ympäröi mystisyys ja maalaisjärki. Haastatteluissa hänen pu- heensa on harkittua ja hänestä välittyy erittäin älykäs kuva. Saariaho on onnistunut luomaan oman, tunnistettavan sävelkielensä ja hän nauttii suurta arvostusta. Valittiinhan hänet vuonna 2019 maa- ilman merkittävimmäksi elossa olevaksi säveltäjäksi.

Kappaleiden sisällöt ja tarinat saivat uusia merkityksiä tarkan analyysin ansiosta. Teoksena Leino- laulut kiehtoo minua haastavuudellaan ja niiden parissa on mahdollista saada suuria onnistumisen kokemuksia. Tunne on mahtava, kun rytmit ja sävelet solahtavat kohdilleen ja kaiken saa sujumaan yhteistyössä pianistin kanssa. Laulusarja on monipuolinen ja sen eri kappaleisiin on haettava eri- laisia tunnetiloja ja ilmaisun sävyjä. Olen itse esiintyjä ja koen, että laulut heräävät eloon vasta, kun laulut päästään esittämään kuulijoille. Uskon, että tulen laulamaan tätä laulusarjaa läpi elämäni.

Runoanalyysi on aina tehty analysoijan omista lähtökohdista. Kirjoittajan tausta vaikuttaa analy- sointiin, vaikka siinä pyrittäisiinkin olemaan objektiivisia ja nojaamaan olemassa olevaan tutkimuk- seen ja runouden sääntöihin. Lopulliseen kappaleiden tulkintaan vaikuttavat myös laulajan musii- killiset ihanteet ja taitotaso. Tulkintaa on vaikea rakentaa, jos keskittyminen menee tekniseen ta- sapainoiluun.

Tutkimukseni voi antaa vinkkejä runojen tulkintaan ja se kertoo minun näkemykseni runojen sisäl- löstä. Joskus laulujen runoja analysoidessa lukija on vaikeuksissa siinä, mitä runossa yritetään sanoa. Päästäkseen analyysissa alkuun voidaan yrittää etsiä muiden ajatuksia samoista teksteistä.

Leino-laulut eivät ole yksiselitteisiä ja oman tulkinnan löytämiseksi tästä opinnäytetyöstä voi saada vinkkejä omaan analysointiin.

LÄHTEET

Anonyymi 1897. Kirjallisuutta osio. Uusi Aura 3.12.1897 no 280, 1. Kansalliskirjaston arkisto.

Isopuro, Jukka 2007. Fraseeraus on säejäsentelyä. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.3.2020,

<https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004455141.html>.

Kainulainen, Siru 2007. Runoanalyysin lähtökohdat. Teoksessa Lentävä hevonen: Välineitä ru- noanalyysiin (toim. Siru Kainulainen, Kaisu Kesonen & Karoliina Lummaa). Tampere: Vastapaino.

Kainuun Eino Leino -seura ry 2020. Leinon runojen sävellykset. Viitattu 24.3.2020,

<https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino-leino/leinon-runojen-savellykset/>.

Kanerva, Arla 2019. Kaija Saariaho nousi BBC:n äänestyksessä maailman tärkeimmäksi elossa olevaksi säveltäjäksi. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.4.2020,

<https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006305445.html>.

Kielikeskus 2020. Runouden sanastoa. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.3.2020,

<https://kielikompassi.jyu.fi/opetus/kirjoitus/kirjoituskurssi/fikt_runo_sanasto.shtml>.

Komsi, Anu & Saariaho, Kaija 2016. Modern Muses. Radio-ohjelma. BBC. Viitattu 7.4.2020,

<https://www.bbc.co.uk/programmes/p03n57t>.

Komsi, Anu 2018. Kokkolan Oopperakesän tiedote. Kokkolan ooppera. Viitattu 5.4.2020,

<https://kokkolaopera.com/>.

Komsi, Anu 2020. Biografia. Kotisivut. Viitattu 5.4.2020,

<http://www.anukomsi.com/biography/>.

Korhonen, Anna 2003. Eino Leino. Sininen Laulu – Suomen taiteiden tarina. Yle Teema. Viitattu 20.3.2020, <http://vintti.yle.fi/yle.fi/sininenlaulu/yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php-id=51.htm>.

Lauri, Maija 2019. Viestinnän ja laulun lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurin osasto. Kes- kustelu laulutunnilla 25.9.2019.

Lehtonen, Tiina-Maija 2019. Huippusopraanot Anu ja Piia Komsi – Musiikin syntymäpäiväkalen- teri. Yle. Viitattu 4.4.2020,

<https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/09/huippusopraanot-anu-ja-piia-komsi-musiikin-syntymapaiva- kalenteri>.

Lummaa, Karoliina 2007. Aihe, motiivi, teema ja topos. Teoksessa Lentävä hevonen: Välineitä runoanalyysiin (toim. Siru Kainulainen, Kaisu Kesonen & Karoliina Lummaa). Tampere: Vasta- paino.

Moisala, Pirkko 2009. Kaija Saariaho. Urbana: University of Illinois Press.

Nevala, Maria-Liisa 2015. Eino Leino. Kansallisbiografia. Viitattu 24.3.2020,

<http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002833>.

Niskanen, Eija 2019. Kaija Saariahon varhainen teos Study of Life heräsi henkiin Viitasaarella lä- hes 40 vuoden jälkeen. Kulttuuritoimitus. Viitattu 25.3.2020,

<https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-konsertit/kaija-saariahon-varhainen-teos-study-of-life-he- rasi-henkiin-viitasaarella-lahes-40-vuoden-jalkeen/>.

Parkko, Tommi 2020. Kymmenen askelta runouteen. Tiivis runokurssi. Viitattu 22.3.2020,

<http://www.runoutta.fi/wp-content/uploads/2017/01/Parkko_Kymmenen-askelta-runouteen.pdf>.

Pellinen, Heikki 2011. Lied on uhanalainen laji! Yle klassinen. Viitattu 13.4.2020,

<https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/09/27/lied-uhanalainen-laji>.

Rahikainen, Esko 2004. Kansallisrunoilijan syntymästä 200 vuotta. Helsingin yliopiston kirjaston verkkolehti. Viitattu 24.3.2020,

<http://www.helsinki.fi/kirjastot/verkkari/2004/01/runeberg.html>.

Riikonen, Taina 2005. Jälkiä itsessä : narratiivisia huilisti-identiteettejä Kaija Saariahon säveltä-

Saariaho, Kaija 2008. Leino-Laulut. Nuotti. Lontoo: Chester Music.

Saariaho, Kaija 2010. Ooppera viidessä näytöksessä. Teoksessa Olemme oopperamaa – suo- malaisen nykyoopperan synty ja kohtalo (toim. Elke Albrecht & Eeva-Taina Forsius-Schibli). Hel- sinki: Kulttuuriosuuskunta Vehrä.

Saariaho, Kaija 2016. Notes on Saariaho. Videodokumentti. Yle Areena. Viitattu 7.4.2020,

<https://areena.yle.fi/1-3154243>.

Saariaho, Kaija 2019. Kaija Saariahon kolumni: Taiteellinen näkemys rakentuu oikean opettajan tuella. Taideyliopisto. Viitattu 6.4.2020,

<https://www.uniarts.fi/artikkelit/puheenvuorot/kaija-saariahon-kolumni-taiteellinen-nakemys-ra- kentuu-oikean-opettajan-tuella/>.

Saariaho, Kaija 2020. Works. Kotisivut. Viitattu 6.4.2020,

<https://saariaho.org/works/>.

Sanasto 2020. Tarvitsenko luvan? Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö. Viitattu 25.3.2020,

<https://luvat.sanasto.fi/info>.

Saulo, Sandra 2019. Säveltävä tyttö Kaija Saariaho oli kummajainen – Musiikin syntymäpäiväka- lenteri. Yle. Viitattu 6.4.2020,

<https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/14/saveltava-tytto-kaija-saariaho-oli-kummajainen-musiikin- syntymapaivakalenteri>.

Sivuoja-Gunaratnam, Anne (toim.) 2005. Elektronisia unelmia. Helsinki: Yliopistopaino.

Sivuoja-Gunaratnam, Anne & Moisala, Pirkko 2011. Saariaho, Kaija. Kansallisbiografia. Viitattu 6.4.2020, <http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-001515>.

Sjöblom, Tomas 2020. Kahdeksan valtion kirjallisuuspalkintoa. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 20.3.2020,

Svensk, Tiina 2019. Hengitä itsesi huolettomaksi – näin rentoudut hengityksen avulla. Yle. Viitattu 29.3.2020,

<https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/04/hengita-itsesi-huolettomaksi-nain-rentoudut-hengityksen- avulla>.

Tokola, Airi 2017. Laulun yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, Kulttuurin osasto. Klassisen lau- lun ainedidaktiikan luentomuistiinpanot 6.2.2017. Tekijän hallussa.

Yle Oppiminen 2018. Eino Leino, runoilija, äidinpoika ja naistenmies. Viitattu 20.3.2020,

<https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/05/17/eino-leinon-paiva-runon-ja-suven-paiva-67>.