yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa suhteuttamaan työni enemmän niihin opinnäytteisiin, joita 1970- luvun alussa tiedotusopissa on tehty kuin joihinkin
"ilmassa leijuviin" odotuksiin ja suunnitelmiin.
Tässä kohdin viittaankin tarkastajien mainitse- maan toiseen kriteeriin:
2) aikaisemmat oppiaineen lisensiaattityöt ja kä- sillä olevan työn merkitys ja arvo verrattuna niihin (arvostelun tasa-arvoisuus ja linjan jatkuvuus)
Kolmatta kriteeriä, "tutkielman tekijän taidok- kuutta valitsemansa aiheen käsittely- ja esitys- tavan puitteissa", on mielestäni lausunnoissa kä- sitelty tavalla, joka tekee edellä esitetyn kaltai- sen kommentoinoin tarpeettomaksi.
Tampereella, 26. tammikuuta 1976 Irma Holopainen, yht.kand.
JYRKIÄINEN 78
Olen tiedekunnan määräyksestä tarkastanut yht.
kand. Jyrki Jyrkiäisen lisensiaattityöksi tarkoi- tetun tutkielman "Journalismi ja yhteiskunta" ja esitän siitä lausuntonani kunnioittavasti seuraa- vaa.
Tutkielman tarkoituksena on - kuten s. 6 tode- taan - "porvarillisen journalistisen järjestelmän perustavien kehityssuuntien erittely". Tarkoituk- sena ei kuitenkaan ensisijaisesti ole näiden kehi- tyssuuntien kuvaaminen historiankirjoitukselle ta- vanomaisessa kronologis-empiirisessä muodossa vaan päätavoitteena on niiden lainalaisuuksien tai yh- teiskunnallisten liikevoimien löytäminen, jotka ovat noiden kehitystendenssien takana - "pyrin pal- jastamaan vähintään yleisellä tavalla liikkeen konkreettisen muodon, jonka kautta nähdäkseni ( ... ) porvarillisen journalismin ( ... ) kehitystendenssit voidaan selittää" (s. 6).
Porvarillisen journalistisen järjestelmän kes- keisiksi kehityslinjoiksi nähdään tutkielmassa seu- raavat kolme tendenssiä:
1. Kustantajapääoman kasautuminen ja yhteenkokou- tuminen eli kustannustoimen - journalistisen tuotannon - keskittyminen.
2. Journalististen tuotteiden monimuotoistuminen eli siis niiden muodollinen erilaistuminen.
3. Journalististen tuotteiden sisällöllinen yhden- mukaistuminen.
Pinnalta katsoen nämä tendenssit saattavat näyt- tää keskenään ristiriitaisilta. Esim. voisi luul- la, että journalistisen tuotannon keskittyminen pikemminkin vähentäisi kuin lisäisi tuotteiden erilaisuutta. Näin ei tutkielman mukaan kuiten- kaan ole vaan tuotteet ovat erilaistuneet muodol- taan, so. "journalistisen tematiikan, ulkoisen muo- don ja journalististen menetelmien" (s. 7) suhteen.
Tämän tendenssin puolestaan luulisi johtavan myös sisällön erilaistumiseen. Näin ei tutkielman mu- kaan kuitenkaan ole vaan huolimatta muodollisesta erilaistumisesta journalistiset tuotteet ovat si- sällöllisesti yhdenmukaistuneet.
Tutkielman varsinaisena tarkoituksena on siis löytää se sisäinen lainalaisuus, joka on näiden edellä esitettyjen kehitystendenssien takana ja jo- ka näin tekee ne ymmärrettäviksi kaikessa pinnalta katsoen hämmentävässä ristiriitaisuudessaankin.
Näiden kehitystendenssien ymmärtämiseksi ja se- littämiseksi Jyrk.iäinen lähtee liikkeelle kapita- listista yhteiskuntamuotoa hallitsevasta taloudel- lisesta liikelaista: kapitalistisen kilpailun pa- kottamasta yksityisten pääomien pyrkimyksestä yhä suurempaan ja suurempaan arvonlisäykseen. Tämä lainalaisuus koskee myös yksityistä kustantajapää- omaa ja on täten yksi em. tendenssejä selittävä seikka. Sen kautta määräytyy porvarillisen jouk- kotiedotuksen 'kaksoisfunktion' toinen puoli - siis se, että journalistisia tuotteita tuotetaan, jotta niihin sijoitettu pääoma tulisi takaisin arvoltaan suurempana.
Porvarillisen joukkotiedotuksen 'kaksoisfunkti- on' toinen puoli on ns. 'ideologinen' funktio eli kapitalistisen tuotantotavan ja yhteiskuntamuodon säilymisen edesauttaminen. Tämä funktio on johdon- mukainen seuraus edellisestä: joukkotiedotushan saa pääoman arvonlisäysfunktion vain kapitalistisessa yhteiskuntamuodossa ja voi tietysti täyttää sen
vain sillä edellytyksellä, että tämä yhteiskunta- muoto pysyy jatkuvasti olemassa.
Porvarillisen journalistisen järjestelmän edel- lä esitetyt kehitystendenssit ovat Jyrkiäisen mu- kaan johdettavissa juuri tästä porvarillisen jouk- kotiedotuksen 'kaksoisfunktiosta':
1. Ensinnäkin kustannusalan pääomien kasautuminen ja yhteenkokoutuminen (eikä ainoastaan kustan- nusalan sisällä, vaan yhteenkokoutumista tapah- tuu jo eri tuotannonalojen välillä) on osa pää- omien yleistä kasautumista ja yhteenkokoutumis- ta. Se johtuu siten samoista syistä kuin pää- omien kasautuminen ja yhteenkokoutuminen yleen- sä.
2. Journalististen tuotteiden moninaistumista eli journalistisen järjestelmän eriytymistä tapah- tuu sikäli kuin erilaistuville tuotteille on olemassa riittävää kysyntää - so. sikäli kuin tuotevalikoiman muodollinen moninaistaminen johtaa suurempaan pääoman arvonlisäykseen kuin mikä on mardollista ilman sitä. Näin ollen tämä moninaistuminen ja eriytyminen tapahtuu
'sokeiden' markkinavoimien säätelemänä ja sikä- li spontaanisti. Toisaalta tuotteiden moni- naistamisen ja eriyttämisen .avulla voidaan tie- toisesti pyrkiä ulottamaan joukkotiedotus niin peittäväksi kuin mahdollista ja saattamaan väestö niin täysin kuin mahdollista manipulaa- tion kohteeksi.
3. Sisällön yhdenmukaistuminen johtuu myös sekä taloudellisesta että ideologisesta funktiosta.
Kilpailu niin mainostajista kuin lukijoistakin johtaa sisällöllisten erityispiirteiden karsiu- tumiseen ja erityisen yhdenmukaisen 'standardi- sisällön' syntymiseen. Toisaalta myös entistä tietoisemman ideologisen sääntelyn välttämättö- myys edistää osaltaan tätä sisällöllisen yhden- mukaistumisen tendenssiä.
Jyrkiäinen on asettanut tutkimustehtävänsä vaa- tivassa tieteellisessä hengessä: hänhän ei tyydy vain kuvailemaan, systematisoimaan ja jäsentämään tutkimuskohdettaan vaan pyrkii nimenomaan selittä- mään sen kehityksen. Juuri tästä näkökulmasta kat- soen tutkielmaa on pidettävä erityisen ansiokkaana.
Toisaalta: miten Jyrkiäinen on tässä vaativassa tehtävässään onnistunut?
Tämän arviointiin liittyen on asetettava kaksi kysymystä: (1) onko porvarillinen journalistinen järjestelmä todella kehittynyt sillä tavalla kuin tutkielmassa esitetään ja (2) onko tämä kehitys voitu tutkielmassa osoittaa välttämättömäksi.
Näiden kysymysten osalta kaikkein vakuuttavin oli- si luonnollisesti sellainen tutkimus, jossa ensik- si yhteiskunnan perustavista liikelaeista voitai-
siin teoreettisesti johtaa se, millä tavalla tutki-· muskohteen pitäisi olla kehittynyt, ja tämän jäl-
keen osoittaa, ettei kohteen havaittavana dokumen- toitavissa olevakehitys ole muulla tavoin seli- tettävissä.
Jyrkiäisen tutkielma jää tältä osin puolitiehen. Ensiksikään kehitystendenssejä - sellaisina millai- sia ne tutkielman mukaan ovat - ei ole kaikilta osiltaan saatu niin tiukasti sidottua niiden taka- na oleviksi oletettuihin lainalaisuuksiin, että näiden pohjalta tällaiset ja vain tällaiset kehi- tystendenssit olisivat mahdollisia. Toisaalta si- tä, että kehitystendenssit todella ovat väitetyn- ] ai s i a, on dokumentoitu pääomakehityksen osa 1 ta tyydyttävän laajasti, monimuotoistumisen osalta niukahkosti ja sisällöllisen kehityksen osalta ei käytännöllisesti katsoen lainkaan.
Esimerkkinä tästä aiheutuvista 'kyseenalaisuuk- sista voidaan mainita vaikkapa seuraava. Tutkiel- man mukaan kustantajapääoman arvonlisäyspyrkimys johtaa journalististen tuotteiden muodon osalta erilaistumiseen mutta sisällön osalta yhdenmukais- tumiseen. Edellinen päätelmä perustuu ajatukseen (s. 181-190), että väestö on voimakkaasti differen- tioitunut ja että tämä on johtanut ja johtaa yhä erilaistuvaan kysyntään, johon kustantajapääoman taatakseen arvonsa lisääntyminen on vastattava eriyttämällä tuotevalikoimaansa. Jälkimmäinen pää- telmä perustuu taas ajatukseen (esim. s. 203-213), että kilpailu erityisesti mainostajista mutta myös lukijoista pakottaa eri journalistisia tuotteita yhdenmukaisesti etsimään mainostajien edun kanssa ristiriidatonta ja lukijoille 'myyvää' sisältöä.
Nyt voidaan kuitenkin kysyä, eikö kapitalisti- nen kilpailu voi vaikuttaa yhdenmukaistavasti pait- si sisä1töön myös muotoihin. Ts. eikö voisi aja- tella, että pääomat pyrkisivät hakeutumaan kohden sellaisia journalistisia muotoja, jotka kulloinkin
'myyvät' parhaiten. Tämän taas voisi olettaa joh- tavan voimistuvaan kilpailuun, josta syystä eri kustantajien ehkä olisi pakko luopua vähemmän kan- nattavista muodoista. Tältä kannalta katsoen aja- tus tuotteiden jatkuvasta monimuotoistumisesta ei ole aivan itsestään selvä, ja tästä syystä sitä, että eri kehitystendenssejä ei ole tarkasteltu riittävän yksityiskohtaisesti ja dokumentoidusti, on pakko pitää tutkimuksen arvoa heikentävänä puut- teena.
yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa suhteuttamaan työni enemmän niihin opinnäytteisiin, joita 1970- luvun alussa tiedotusopissa on tehty kuin joihinkin
"ilmassa leijuviin" odotuksiin ja suunnitelmiin.
Tässä kohdin viittaankin tarkastajien mainitse- maan toiseen kriteeriin:
2) aikaisemmat oppiaineen lisensiaattityöt ja kä- sillä olevan työn merkitys ja arvo verrattuna niihin (arvostelun tasa-arvoisuus ja linjan jatkuvuus)
Kolmatta kriteeriä, "tutkielman tekijän taidok- kuutta valitsemansa aiheen käsittely- ja esitys- tavan puitteissa", on mielestäni lausunnoissa kä- sitelty tavalla, joka tekee edellä esitetyn kaltai- sen kommentoinoin tarpeettomaksi.
Tampereella, 26. tammikuuta 1976 Irma Holopainen, yht.kand.
JYRKIÄINEN 78
Olen tiedekunnan määräyksestä tarkastanut yht.
kand. Jyrki Jyrkiäisen lisensiaattityöksi tarkoi- tetun tutkielman "Journalismi ja yhteiskunta" ja esitän siitä lausuntonani kunnioittavasti seuraa- vaa.
Tutkielman tarkoituksena on - kuten s. 6 tode- taan - "porvarillisen journalistisen järjestelmän perustavien kehityssuuntien erittely". Tarkoituk- sena ei kuitenkaan ensisijaisesti ole näiden kehi- tyssuuntien kuvaaminen historiankirjoitukselle ta- vanomaisessa kronologis-empiirisessä muodossa vaan päätavoitteena on niiden lainalaisuuksien tai yh- teiskunnallisten liikevoimien löytäminen, jotka ovat noiden kehitystendenssien takana - "pyrin pal- jastamaan vähintään yleisellä tavalla liikkeen konkreettisen muodon, jonka kautta nähdäkseni ( ... ) porvarillisen journalismin ( ... ) kehitystendenssit voidaan selittää" (s. 6).
Porvarillisen journalistisen järjestelmän kes- keisiksi kehityslinjoiksi nähdään tutkielmassa seu- raavat kolme tendenssiä:
1. Kustantajapääoman kasautuminen ja yhteenkokou- tuminen eli kustannustoimen - journalistisen tuotannon - keskittyminen.
2. Journalististen tuotteiden monimuotoistuminen eli siis niiden muodollinen erilaistuminen.
3. Journalististen tuotteiden sisällöllinen yhden- mukaistuminen.
Pinnalta katsoen nämä tendenssit saattavat näyt- tää keskenään ristiriitaisilta. Esim. voisi luul- la, että journalistisen tuotannon keskittyminen pikemminkin vähentäisi kuin lisäisi tuotteiden erilaisuutta. Näin ei tutkielman mukaan kuiten- kaan ole vaan tuotteet ovat erilaistuneet muodol- taan, so. "journalistisen tematiikan, ulkoisen muo- don ja journalististen menetelmien" (s. 7) suhteen.
Tämän tendenssin puolestaan luulisi johtavan myös sisällön erilaistumiseen. Näin ei tutkielman mu- kaan kuitenkaan ole vaan huolimatta muodollisesta erilaistumisesta journalistiset tuotteet ovat si- sällöllisesti yhdenmukaistuneet.
Tutkielman varsinaisena tarkoituksena on siis löytää se sisäinen lainalaisuus, joka on näiden edellä esitettyjen kehitystendenssien takana ja jo- ka näin tekee ne ymmärrettäviksi kaikessa pinnalta katsoen hämmentävässä ristiriitaisuudessaankin.
Näiden kehitystendenssien ymmärtämiseksi ja se- littämiseksi Jyrk.iäinen lähtee liikkeelle kapita- listista yhteiskuntamuotoa hallitsevasta taloudel- lisesta liikelaista: kapitalistisen kilpailun pa- kottamasta yksityisten pääomien pyrkimyksestä yhä suurempaan ja suurempaan arvonlisäykseen. Tämä lainalaisuus koskee myös yksityistä kustantajapää- omaa ja on täten yksi em. tendenssejä selittävä seikka. Sen kautta määräytyy porvarillisen jouk- kotiedotuksen 'kaksoisfunktion' toinen puoli - siis se, että journalistisia tuotteita tuotetaan, jotta niihin sijoitettu pääoma tulisi takaisin arvoltaan suurempana.
Porvarillisen joukkotiedotuksen 'kaksoisfunkti- on' toinen puoli on ns. 'ideologinen' funktio eli kapitalistisen tuotantotavan ja yhteiskuntamuodon säilymisen edesauttaminen. Tämä funktio on johdon- mukainen seuraus edellisestä: joukkotiedotushan saa pääoman arvonlisäysfunktion vain kapitalistisessa yhteiskuntamuodossa ja voi tietysti täyttää sen vain sillä edellytyksellä, että tämä yhteiskunta- muoto pysyy jatkuvasti olemassa.
Porvarillisen journalistisen järjestelmän edel- lä esitetyt kehitystendenssit ovat Jyrkiäisen mu- kaan johdettavissa juuri tästä porvarillisen jouk- kotiedotuksen 'kaksoisfunktiosta':
1. Ensinnäkin kustannusalan pääomien kasautuminen ja yhteenkokoutuminen (eikä ainoastaan kustan- nusalan sisällä, vaan yhteenkokoutumista tapah- tuu jo eri tuotannonalojen välillä) on osa pää- omien yleistä kasautumista ja yhteenkokoutumis- ta. Se johtuu siten samoista syistä kuin pää- omien kasautuminen ja yhteenkokoutuminen yleen- sä.
2. Journalististen tuotteiden moninaistumista eli journalistisen järjestelmän eriytymistä tapah- tuu sikäli kuin erilaistuville tuotteille on olemassa riittävää kysyntää - so. sikäli kuin tuotevalikoiman muodollinen moninaistaminen johtaa suurempaan pääoman arvonlisäykseen kuin mikä on mardollista ilman sitä. Näin ollen tämä moninaistuminen ja eriytyminen tapahtuu 'sokeiden' markkinavoimien säätelemänä ja sikä- li spontaanisti. Toisaalta tuotteiden moni- naistamisen ja eriyttämisen .avulla voidaan tie- toisesti pyrkiä ulottamaan joukkotiedotus niin peittäväksi kuin mahdollista ja saattamaan väestö niin täysin kuin mahdollista manipulaa- tion kohteeksi.
3. Sisällön yhdenmukaistuminen johtuu myös sekä taloudellisesta että ideologisesta funktiosta.
Kilpailu niin mainostajista kuin lukijoistakin johtaa sisällöllisten erityispiirteiden karsiu- tumiseen ja erityisen yhdenmukaisen 'standardi- sisällön' syntymiseen. Toisaalta myös entistä tietoisemman ideologisen sääntelyn välttämättö- myys edistää osaltaan tätä sisällöllisen yhden- mukaistumisen tendenssiä.
Jyrkiäinen on asettanut tutkimustehtävänsä vaa- tivassa tieteellisessä hengessä: hänhän ei tyydy vain kuvailemaan, systematisoimaan ja jäsentämään tutkimuskohdettaan vaan pyrkii nimenomaan selittä- mään sen kehityksen. Juuri tästä näkökulmasta kat- soen tutkielmaa on pidettävä erityisen ansiokkaana.
Toisaalta: miten Jyrkiäinen on tässä vaativassa tehtävässään onnistunut?
Tämän arviointiin liittyen on asetettava kaksi kysymystä: (1) onko porvarillinen journalistinen järjestelmä todella kehittynyt sillä tavalla kuin tutkielmassa esitetään ja (2) onko tämä kehitys voitu tutkielmassa osoittaa välttämättömäksi.
Näiden kysymysten osalta kaikkein vakuuttavin oli- si luonnollisesti sellainen tutkimus, jossa ensik- si yhteiskunnan perustavista liikelaeista voitai-
27
siin teoreettisesti johtaa se, millä tavalla tutki-·
muskohteen pitäisi olla kehittynyt, ja tämän jäl- keen osoittaa, ettei kohteen havaittavana dokumen- toitavissa olevakehitys ole muulla tavoin seli- tettävissä.
Jyrkiäisen tutkielma jää tältä osin puolitiehen.
Ensiksikään kehitystendenssejä - sellaisina millai- sia ne tutkielman mukaan ovat - ei ole kaikilta osiltaan saatu niin tiukasti sidottua niiden taka- na oleviksi oletettuihin lainalaisuuksiin, että näiden pohjalta tällaiset ja vain tällaiset kehi- tystendenssit olisivat mahdollisia. Toisaalta si- tä, että kehitystendenssit todella ovat väitetyn- ] ai s i a, on dokumentoitu pääomakehityksen osa 1 ta tyydyttävän laajasti, monimuotoistumisen osalta niukahkosti ja sisällöllisen kehityksen osalta ei käytännöllisesti katsoen lainkaan.
Esimerkkinä tästä aiheutuvista 'kyseenalaisuuk- sista voidaan mainita vaikkapa seuraava. Tutkiel- man mukaan kustantajapääoman arvonlisäyspyrkimys johtaa journalististen tuotteiden muodon osalta erilaistumiseen mutta sisällön osalta yhdenmukais- tumiseen. Edellinen päätelmä perustuu ajatukseen (s. 181-190), että väestö on voimakkaasti differen- tioitunut ja että tämä on johtanut ja johtaa yhä erilaistuvaan kysyntään, johon kustantajapääoman taatakseen arvonsa lisääntyminen on vastattava eriyttämällä tuotevalikoimaansa. Jälkimmäinen pää- telmä perustuu taas ajatukseen (esim. s. 203-213), että kilpailu erityisesti mainostajista mutta myös lukijoista pakottaa eri journalistisia tuotteita yhdenmukaisesti etsimään mainostajien edun kanssa ristiriidatonta ja lukijoille 'myyvää' sisältöä.
Nyt voidaan kuitenkin kysyä, eikö kapitalisti- nen kilpailu voi vaikuttaa yhdenmukaistavasti pait- si sisä1töön myös muotoihin. Ts. eikö voisi aja- tella, että pääomat pyrkisivät hakeutumaan kohden sellaisia journalistisia muotoja, jotka kulloinkin
'myyvät' parhaiten. Tämän taas voisi olettaa joh- tavan voimistuvaan kilpailuun, josta syystä eri kustantajien ehkä olisi pakko luopua vähemmän kan- nattavista muodoista. Tältä kannalta katsoen aja- tus tuotteiden jatkuvasta monimuotoistumisesta ei ole aivan itsestään selvä, ja tästä syystä sitä, että eri kehitystendenssejä ei ole tarkasteltu riittävän yksityiskohtaisesti ja dokumentoidusti, on pakko pitää tutkimuksen arvoa heikentävänä puut- teena.
Kuten edellä totesin, Jyrkiäinen etsii näiden kehitystendenssien selitystä porvarillisen joukko- tiedotuksen 'kaksoisfunktiosta'. Voidaan kuiten- kin kysyä, antaako tämä vielä riittävän selitys- perustan. Ensiksi, tyhjenevätkö porvarillisen joukkotiedotuksen funktiot näiksi kahdeksi? Jos tyhjenevät, miksi on ollut tarpeen esittää Holze- rin kehittämät neljä funktiota (s. 116-123) - olle- tikin kun näitä ei juurikaan hyödynnetä itse selit- tämisessä eikä myöskään täsmennetä sitä, missä suh- teessa 'kaksoisfunktion' funktiot ovat Holzerin neljään funktioon. Toiseksi, ovatko nämä kaksi funktiota porvarillisella joukkotiedotuksella aina olleita ja aina olevia?
Itse katsoisin asian olevan niin, että vaikka porvarillisen joukkotiedotuksen tehtävät määräyty- vät yhteiskunnallisen kokonaispääoman (ei siis yk- sin kustantajapääoman) arvonlisäyspakosta ja sen
'sanelemasta' pakosta säilyttää ja turvata kapi- talistinen tuotantotapa ja yhteiskuntamuoto, nämä sellaisenaan ovat vielä 'abstrakteja momentteja'.
~iistä voidaan nousta konkreettiseen vain johtamal- la teoreettisesti se, minkälaisin erityisi~n muodoin porvarillisen joukkotiedotuksen on kapitalistisen yhteiskuntamuodon kussakin eri kehitysvaiheessa nämä funktiot toteutettava ja tutkimalla joukkotie- dotusta sitten näiden kehittelyjen näkökulmasta.
Tässä(kin) mielessä porvarillisen journalismin ke- hitystendenssien yksityiskohtaisempi ja nimenomaan ajallisesti jäsennellympi tarkastelu olisi ollut tarpeen. Ilman tätä tutkielma jää nyt hieman kuin ilmassa seisovaksi.
Lähtiessään johtamaanselitystä em. porvarillisen journalismin kehitystendensseille Jyrkiäinen pyrkii - kuten aivan oikein onkin - eksplikoimaan sitä ma- terialistista yhteiskuntateoriaa, jonka pohjalta hän työhönsä ryhtyy. Tässä eksp 1 i koi nni ssa hän - jälleen kuten oikein onkin - painottaa tutkimus- kohdettaan eli eksplikoi tuota teoriaa juuri jour- nalismin näkökulmasta. Tähän liittyen hän käy hy- vinkin yksityiskohtaisesti läpi ~larxin ja Engelsin journalismia koskevia ajatuksia - jopa niin yksi- tyiskohtaisesti, että se tarkoitus, jota varten tämä sinänsä kiintoisa ekskursio tapahtuu, uhkaa paikoin kokonaan hukkua.
Problemaattista tähän tarkasteluun liittyen on se, että Marx tarkasteli journalismia varsinaisesti vain tieteellisen kehityksensä alkuvaiheessa olles-
saan vielä pitkälti hegeliläinen. Tästä syystä hänen varhaisajatuksiaan journalismista tulee lu- kea hänen myöhemmän tuotantonsa 'läpi', koska ank- kuroituminen niihin ei tietysti voi johtaa materia- listiseen teoriaan journalismista. Vaikka Jyrki- äinen näin yleensä tekeekin, on yksi kohta tässä suhteessa kyseenalainen. Nojautuen Marxin varhais- ajatuksiin Jyrkiäinen nimittäin katsoo (s. 48-49), että journalismin syntyyn johti toisaalta ihmisten välisen yhteydenpidon tarve, toisaalta johtajien ja johdettujen välisen kytkennän varmistavan, yh- teiskunnan johtamiseen soveltuvan välineen tarve.
Nämä tarpeet eivät kuitenkaan oikein vakuuttavasti se 1 itä sitä, miksi j ourna 1 i smi (j oukl<ioti edotus) syntyi yhteydessä nimenomaan kapitalistisen tuotan- totavan ja yhteiskuntamuodon kehkeytymiseen.
Eräinä kriittisinä hajahuomioina voisi vielä todeta, että Jyrkiäinen tarkastellessaan pääoman kasautumista ja yhteenkokoutumista "kapitalistisen tuotantotavan erityisenä lakina" (s. 127-132) ei tässä yhteydessä kiinnitä oikeastaan lainkaan huo- miota kapitalismille luonteenomaiseen kriisiyty- vään kehitykseen (mikä muuten ei voine olla vaikut- tamatta niihin tehtäviin ja näiden toteuttamiseen, joita porvarilliselle joukkotiedotukselle asettuu), että manipulaation tarkastelussa pilkahtaa paikka paikoin hieman mekanistinen ajattelutapa esiin jne.
Kuten edellä esitetty jo itsessään ehkä osoit- taa, on nyt käsillä oleva tutkielma nähtävä ennen muuta sellaisen teoreettisen ponjan kehittämisek- si, jolta käsin on mahdollista edetä porvarillisen journalismin kehitystendenssien yksityiskohtaisenl- paan tarkasteluun. Tässä mielessä sen voi ymmär- tää, että tähän yksityiskohtaisempaan tarkasteluun ei vielä tässä tutkielmassa ole edetty, vaikka tä- mä puute, kuten edellä totesin, jättääkin tämän työn vielä hieman ilmaan seisomaan. - Tämä teoreet- tisen pohjan kehittely tapahtuu työssä materialis- tisen yhteiskuntateorian pohjalta perustellusti ja johdonmukaisesti, vieläpä- voisi sanoa- asiaa ehkä turhankin yksityiskohtaisesti taustoittaen.
Se osoittaa laajaa perehtyneisyyttä niin materia- listisen yhteiskuntateorian keskeisiin periaattei- siin kuin niihin kysymyksiin, joita nousee esiin sovellettaessa näitä periaatteita yhteiskunnan mää- rätyn puolen tarkasteluun. Edellä esittämistäni huomautuksista huolimatta pidänkin Jyrki Jyrkiäisen tutkielmaa ansiokkaana suorituksena ja suosittelen
mielihyvin sen hyväksymistä lisensiaatin tutkintoon oikeuttavaksi opinnäytteeksi.
Tampereella tamminkuun 6. päivänä 1978 Veikko Pietilä
apulaisprofessori
YHTEISKUNTATIETEELLISEN TIEDEKUNNAN TIEDEKUNTA- NEUVOSTOLLE
Kiitän tiedotusopin laitosta mahdollisuudesta toimia toisena tarkastajana arvioitaessa Jyrki Jyrkiäisen lisensiaattityöksi tarkoittamaa tutki- musta "Journalismi ja yhteiskunta - tutkielma por- varillisen journalismin perustavista kehityssuun- nista ja journalistisen järjestelmän eriytymises- tä" (285 s.). Seuraavassa keskityn yleisarvion lisäksi käsittelemään ennen kaikkea tutkimuksen teoreettis-historiallisia jaksoja jättäen vähemmäl- le varsinaisen tiedotusopillisen puolen, johon ole- tan ensimmäisen tarkastajan puolestaan kiinnittä- vän päähuomionsa.
1. Jo ensi silmäyksellä kiinnittyy huomio Jyrkiäisen tutkimuksen poikkeukselliseen laajuu- teen. En tarkoita niinkään tutkimuksen suurta si- vumäärää, vaan ennen kaikkea rakennetta. Tutkimus käsittelee ikään kuin jonomuodossa hyvin monia probleemoja. Jo sisällysluettelon alustava tarkas- telu herättää ajatuksen, että Jyrkiäinen pyrkii sanomaan "kaikesta jotakin". Tarkemmalla lukemi- sella tämä vaikutelma vain vahvistuu. Tästä moni- aineksisuudesta on seurauksena, että useat prob- leemat tulevat käsittelyyn hyvin yleispiirteisellä tasolla - paikka paikoin on jopa häiritsevää tär- keiden ja vaikeiden ongelmien käsittely lähinnä oppikirjoihin ja vastaaviin perusteksteihin nojau- tuen -, ja hyvin monessa kohdin jää kaipaamaan konkreettista pysähtymistä konkreettiseen problee- maan ja syvempää käsittelyä.
Itse asiassa jopa tutkielman varsinainen kohde jää kaksijakoiseksi. Toisaalta Jyrkiäinen kehitte- lee journalismin ja yhteiskunnan suhteiden yleistä teoriaa, toisaalta hän käsittelee porvarillisen journalismin keskittymisilmiöitä. Näin tutkimuk- sen pääotsikon ja täsmentävän alaotsikon välillä vallitsee omalaatuinen jännite, joka ei oikein rat- kea koko tutkimuksen aikana.
Tästä kaikesta on seurauksena, että tutkimus jää verraten yleispiirteiseksi. Käsitykse,ni on, että tutkimus tällaisenaan olisi varsin käyttökel- poinen ja hyvä esim. opetusmonisteena, mutta kehi- tettäessä tätä tutkimusta tutkimuksena tulisi vält- tämättä päästä problematiikan selvempään rajaami- seen ja probleemoja syventävään, konkreettiseen käsittelyyn.
2. Tutkimuksen ensimmäiset jaksot käsittelevät marxilaista journalismin teoriaa, konstruoivat ma- terialistista journalismin teoriaa ennen kaikkea tekstianalyysin pohjalta. Tällaista tekstianalyyt- tistä tarkastelutapaa vastaan ei ole mitään peri- aatteellista huomautettavaa, ja Jyrkiäinen käyttää varsin laajaa lähteistöä analyysiä suorittaessaan. Mutta pelkään, että Jyrkiäinen ei työhön ryhtyes- sään ole tarpeeksi pohtinut - "reflektoinut" - tekstianalyysin teoreettista lähtökohtaa. Voisi sanoa, että lähtökohtana tässä tapauksessa on va- linta kahden asettamuksen välillä: joko katsomme, että tieteellisen sosialismin klassikkojen teoksis- sa on enemmän tai vähemmän valmis "journalismin teoria", tai katsomme, että marxilainen journalis- min teoria on kehitettävä marxilaisen yhteiskunta- teorian ja yhteiskuntatutkimuksen yleisistä lähtö~
kohdista, kiinnittäen tietysti erityinen huomio klassisiin lehdistöä ym. käsitteleviin teksteihin. Tämä valinta on luonteeltaan hyvin tärkeä ja peri- aatteellinen, eikä sitä voida ratkaista millään ulkokohtaisella "synteesillä". (Eikä probleema suinkaan koske pelkästään journalistiikkaa. Täs- mälleen sama ongelma on ollut esim. marxilaisen taideteorian perusteiden hahmottelussa.)
Jyrkiäinen kallistuu hyvin vahvasti edellisen vaihtoehdon kannalle. Hän puhuu jopa Marxin, En- gelsin ja Leninin "luomasta marxilaisesta journa- listiikkatieteestä". Tämä ratkaisu ei mielestäni ole oikea, vaan ratkaisu olisi pitänyt hakea toi- sesta suunnasta.
Käsitykseni on, että Jyrkiäinen on täysin tie- toinen tämän periaatteellisen ratkaisun merkityk- sestä ja jossain määrin myös pehmentää omaa valin- taansa - jota siis en pidä argumentoituna -, mutta tämäkään ei paljon paranna kokonaisuutta, pikemmin- kin hajoittaa sitä. Kaikesta tästä nähdäkseni joh- tuu se.llainen esitystapaan liittyvä seikka, joka jopa häiritsevänä kulkee läpi tekstin, että marxi- laisen journalistiikkateorian kehittelylle antaa leimansa tietty häiritsevä skemaattisuus: toisaal-
Kuten edellä totesin, Jyrkiäinen etsii näiden kehitystendenssien selitystä porvarillisen joukko- tiedotuksen 'kaksoisfunktiosta'. Voidaan kuiten- kin kysyä, antaako tämä vielä riittävän selitys- perustan. Ensiksi, tyhjenevätkö porvarillisen joukkotiedotuksen funktiot näiksi kahdeksi? Jos tyhjenevät, miksi on ollut tarpeen esittää Holze- rin kehittämät neljä funktiota (s. 116-123) - olle- tikin kun näitä ei juurikaan hyödynnetä itse selit- tämisessä eikä myöskään täsmennetä sitä, missä suh- teessa 'kaksoisfunktion' funktiot ovat Holzerin neljään funktioon. Toiseksi, ovatko nämä kaksi funktiota porvarillisella joukkotiedotuksella aina olleita ja aina olevia?
Itse katsoisin asian olevan niin, että vaikka porvarillisen joukkotiedotuksen tehtävät määräyty- vät yhteiskunnallisen kokonaispääoman (ei siis yk- sin kustantajapääoman) arvonlisäyspakosta ja sen 'sanelemasta' pakosta säilyttää ja turvata kapi- talistinen tuotantotapa ja yhteiskuntamuoto, nämä sellaisenaan ovat vielä 'abstrakteja momentteja'.
~iistä voidaan nousta konkreettiseen vain johtamal- la teoreettisesti se, minkälaisin erityisi~n muodoin porvarillisen joukkotiedotuksen on kapitalistisen yhteiskuntamuodon kussakin eri kehitysvaiheessa nämä funktiot toteutettava ja tutkimalla joukkotie- dotusta sitten näiden kehittelyjen näkökulmasta.
Tässä(kin) mielessä porvarillisen journalismin ke- hitystendenssien yksityiskohtaisempi ja nimenomaan ajallisesti jäsennellympi tarkastelu olisi ollut tarpeen. Ilman tätä tutkielma jää nyt hieman kuin ilmassa seisovaksi.
Lähtiessään johtamaanselitystä em. porvarillisen journalismin kehitystendensseille Jyrkiäinen pyrkii - kuten aivan oikein onkin - eksplikoimaan sitä ma- terialistista yhteiskuntateoriaa, jonka pohjalta hän työhönsä ryhtyy. Tässä eksp 1 i koi nni ssa hän - jälleen kuten oikein onkin - painottaa tutkimus- kohdettaan eli eksplikoi tuota teoriaa juuri jour- nalismin näkökulmasta. Tähän liittyen hän käy hy- vinkin yksityiskohtaisesti läpi ~larxin ja Engelsin journalismia koskevia ajatuksia - jopa niin yksi- tyiskohtaisesti, että se tarkoitus, jota varten tämä sinänsä kiintoisa ekskursio tapahtuu, uhkaa paikoin kokonaan hukkua.
Problemaattista tähän tarkasteluun liittyen on se, että Marx tarkasteli journalismia varsinaisesti vain tieteellisen kehityksensä alkuvaiheessa olles-
28
saan vielä pitkälti hegeliläinen. Tästä syystä hänen varhaisajatuksiaan journalismista tulee lu- kea hänen myöhemmän tuotantonsa 'läpi', koska ank- kuroituminen niihin ei tietysti voi johtaa materia- listiseen teoriaan journalismista. Vaikka Jyrki- äinen näin yleensä tekeekin, on yksi kohta tässä suhteessa kyseenalainen. Nojautuen Marxin varhais- ajatuksiin Jyrkiäinen nimittäin katsoo (s. 48-49), että journalismin syntyyn johti toisaalta ihmisten välisen yhteydenpidon tarve, toisaalta johtajien ja johdettujen välisen kytkennän varmistavan, yh- teiskunnan johtamiseen soveltuvan välineen tarve.
Nämä tarpeet eivät kuitenkaan oikein vakuuttavasti se 1 itä sitä, miksi j ourna 1 i smi (j oukl<ioti edotus) syntyi yhteydessä nimenomaan kapitalistisen tuotan- totavan ja yhteiskuntamuodon kehkeytymiseen.
Eräinä kriittisinä hajahuomioina voisi vielä todeta, että Jyrkiäinen tarkastellessaan pääoman kasautumista ja yhteenkokoutumista "kapitalistisen tuotantotavan erityisenä lakina" (s. 127-132) ei tässä yhteydessä kiinnitä oikeastaan lainkaan huo- miota kapitalismille luonteenomaiseen kriisiyty-
vään kehitykseen (mikä muuten ei voine olla vaikut- tamatta niihin tehtäviin ja näiden toteuttamiseen, joita porvarilliselle joukkotiedotukselle asettuu), että manipulaation tarkastelussa pilkahtaa paikka paikoin hieman mekanistinen ajattelutapa esiin jne.
Kuten edellä esitetty jo itsessään ehkä osoit- taa, on nyt käsillä oleva tutkielma nähtävä ennen muuta sellaisen teoreettisen ponjan kehittämisek- si, jolta käsin on mahdollista edetä porvarillisen journalismin kehitystendenssien yksityiskohtaisenl- paan tarkasteluun. Tässä mielessä sen voi ymmär- tää, että tähän yksityiskohtaisempaan tarkasteluun ei vielä tässä tutkielmassa ole edetty, vaikka tä- mä puute, kuten edellä totesin, jättääkin tämän työn vielä hieman ilmaan seisomaan. - Tämä teoreet- tisen pohjan kehittely tapahtuu työssä materialis- tisen yhteiskuntateorian pohjalta perustellusti ja johdonmukaisesti, vieläpä- voisi sanoa- asiaa ehkä turhankin yksityiskohtaisesti taustoittaen.
Se osoittaa laajaa perehtyneisyyttä niin materia- listisen yhteiskuntateorian keskeisiin periaattei- siin kuin niihin kysymyksiin, joita nousee esiin sovellettaessa näitä periaatteita yhteiskunnan mää- rätyn puolen tarkasteluun. Edellä esittämistäni huomautuksista huolimatta pidänkin Jyrki Jyrkiäisen tutkielmaa ansiokkaana suorituksena ja suosittelen
mielihyvin sen hyväksymistä lisensiaatin tutkintoon oikeuttavaksi opinnäytteeksi.
Tampereella tamminkuun 6. päivänä 1978 Veikko Pietilä
apulaisprofessori
YHTEISKUNTATIETEELLISEN TIEDEKUNNAN TIEDEKUNTA- NEUVOSTOLLE
Kiitän tiedotusopin laitosta mahdollisuudesta toimia toisena tarkastajana arvioitaessa Jyrki Jyrkiäisen lisensiaattityöksi tarkoittamaa tutki- musta "Journalismi ja yhteiskunta - tutkielma por- varillisen journalismin perustavista kehityssuun- nista ja journalistisen järjestelmän eriytymises- tä" (285 s.). Seuraavassa keskityn yleisarvion lisäksi käsittelemään ennen kaikkea tutkimuksen teoreettis-historiallisia jaksoja jättäen vähemmäl- le varsinaisen tiedotusopillisen puolen, johon ole- tan ensimmäisen tarkastajan puolestaan kiinnittä- vän päähuomionsa.
1. Jo ensi silmäyksellä kiinnittyy huomio Jyrkiäisen tutkimuksen poikkeukselliseen laajuu- teen. En tarkoita niinkään tutkimuksen suurta si- vumäärää, vaan ennen kaikkea rakennetta. Tutkimus käsittelee ikään kuin jonomuodossa hyvin monia probleemoja. Jo sisällysluettelon alustava tarkas- telu herättää ajatuksen, että Jyrkiäinen pyrkii sanomaan "kaikesta jotakin". Tarkemmalla lukemi- sella tämä vaikutelma vain vahvistuu. Tästä moni- aineksisuudesta on seurauksena, että useat prob- leemat tulevat käsittelyyn hyvin yleispiirteisellä tasolla - paikka paikoin on jopa häiritsevää tär- keiden ja vaikeiden ongelmien käsittely lähinnä oppikirjoihin ja vastaaviin perusteksteihin nojau- tuen -, ja hyvin monessa kohdin jää kaipaamaan konkreettista pysähtymistä konkreettiseen problee- maan ja syvempää käsittelyä.
Itse asiassa jopa tutkielman varsinainen kohde jää kaksijakoiseksi. Toisaalta Jyrkiäinen kehitte- lee journalismin ja yhteiskunnan suhteiden yleistä teoriaa, toisaalta hän käsittelee porvarillisen journalismin keskittymisilmiöitä. Näin tutkimuk- sen pääotsikon ja täsmentävän alaotsikon välillä vallitsee omalaatuinen jännite, joka ei oikein rat- kea koko tutkimuksen aikana.
Tästä kaikesta on seurauksena, että tutkimus jää verraten yleispiirteiseksi. Käsitykse,ni on, että tutkimus tällaisenaan olisi varsin käyttökel- poinen ja hyvä esim. opetusmonisteena, mutta kehi- tettäessä tätä tutkimusta tutkimuksena tulisi vält- tämättä päästä problematiikan selvempään rajaami- seen ja probleemoja syventävään, konkreettiseen käsittelyyn.
2. Tutkimuksen ensimmäiset jaksot käsittelevät marxilaista journalismin teoriaa, konstruoivat ma- terialistista journalismin teoriaa ennen kaikkea tekstianalyysin pohjalta. Tällaista tekstianalyyt- tistä tarkastelutapaa vastaan ei ole mitään peri- aatteellista huomautettavaa, ja Jyrkiäinen käyttää varsin laajaa lähteistöä analyysiä suorittaessaan.
Mutta pelkään, että Jyrkiäinen ei työhön ryhtyes- sään ole tarpeeksi pohtinut - "reflektoinut" - tekstianalyysin teoreettista lähtökohtaa. Voisi sanoa, että lähtökohtana tässä tapauksessa on va- linta kahden asettamuksen välillä: joko katsomme, että tieteellisen sosialismin klassikkojen teoksis- sa on enemmän tai vähemmän valmis "journalismin teoria", tai katsomme, että marxilainen journalis- min teoria on kehitettävä marxilaisen yhteiskunta- teorian ja yhteiskuntatutkimuksen yleisistä lähtö~
kohdista, kiinnittäen tietysti erityinen huomio klassisiin lehdistöä ym. käsitteleviin teksteihin.
Tämä valinta on luonteeltaan hyvin tärkeä ja peri- aatteellinen, eikä sitä voida ratkaista millään ulkokohtaisella "synteesillä". (Eikä probleema suinkaan koske pelkästään journalistiikkaa. Täs- mälleen sama ongelma on ollut esim. marxilaisen taideteorian perusteiden hahmottelussa.)
Jyrkiäinen kallistuu hyvin vahvasti edellisen vaihtoehdon kannalle. Hän puhuu jopa Marxin, En- gelsin ja Leninin "luomasta marxilaisesta journa- listiikkatieteestä". Tämä ratkaisu ei mielestäni ole oikea, vaan ratkaisu olisi pitänyt hakea toi- sesta suunnasta.
Käsitykseni on, että Jyrkiäinen on täysin tie- toinen tämän periaatteellisen ratkaisun merkityk- sestä ja jossain määrin myös pehmentää omaa valin- taansa - jota siis en pidä argumentoituna -, mutta tämäkään ei paljon paranna kokonaisuutta, pikemmin- kin hajoittaa sitä. Kaikesta tästä nähdäkseni joh- tuu se.llainen esitystapaan liittyvä seikka, joka jopa häiritsevänä kulkee läpi tekstin, että marxi- laisen journalistiikkateorian kehittelylle antaa leimansa tietty häiritsevä skemaattisuus: toisaal-
ta historiallinen materialismi esitetään hyvin yleispiirteisellä tasolla ja jopa oppikirjamaisel-
la tavalla, toisaalta taas esille nousee melko hajanainen keräelmä klassikkojen journalismia ~os
kevia lausumia. Sanalla sanoen, välitykset marxi- laisen yhteiskuntateorian ja marxilaisen journa- listiikan teorian välillä jäävät hyvin vaillinai- siksi, ja tämähän tietysti pitäisi olla päätehtävä tutkielman teoreettis-historiallisissa jaksoissa.
3. Tämä metodologinen puute - skemaattisuus - il- menee ehkä kaikkein selvimmin tutkimuksen toisessa luvussa, jonka kunnianhimoisena otsikkona on "Jour- nalismin synty, olemus ja lainmukaisuudet". Luul- lakseni itsekerätyissä aineksissa ei ole suuria puutteita, mutta kysymys onkin siitä, että nämä ainekset ovat tässä luvussa teoreettisesti ja his- toriallisesti verraten raa'assa ja välittymättö- mässä muodossa.
Tässä luvussa Jyrkiäinen kokoaa erityisesti Marxin ja Engelsin journalismia käsitteleviä kir- joituksia ja lausumia. Sangen huomattava, jopa musertava paino on Marxin kaikkein varhaisimmilla kirjoituksella (MEW, Bd. I). On selvää, että Marx juuri näissä kirjoituksissaan paljon käsitteli leh- distökysymystä, koska hän itse tuolloin oli nuori publisisti ja vallankumouksellinen demokraatti, mutta: juuri sen enempää hän ei vielä ollutkaan~
On mielestäni varsin kohtuutonta sanoa, että ~larx
näissä varhaisimmissa kirjoituksissaan olisi esit- tänyt "ensimmäisen kerran journalistisen konsepti- onsa kokonaisuutena" (s. 39), tai että Marx lähin- nä "konkretisoi näitä johtopäätöksiä myöhemmin, mutta niiden perussisältö pysyi samana" (s. 45).
Nämä väittämät lienevät koko lailla kohtuuttomia.
Ei voitane olettaa, että marxilainen journalismi- konseptia voisi olla valmis ennen "Saksalaista ideologiaa" ja materialistista historiankäsitystä, ennen "Manifestia" ja tieteellistä sosialismia, ennen arvo- ja lisäarvoteoriaa.
Edellä moittimani skeptinen esitystapa tulee varsin voimakkaana esille kohdassa, jossa Jyrkiäi- nen tekee yhteenvedon "t~arxi n ja Engel si n kehittä- mien, journalismin syntyä koskevien käsitysten si- sällöstä". Jyrkiäinen aloittaa tiivistelmän näin (s. 48): "Journalismi yhteiskunnallisena ilmiönä sai alkunsa määrättyjen, yhteiskunnallisesti vält- tämättömien tarpeiden voimasta. Näitä olivat ih- misten välisen yhteydenpidon tarve, joka johti eri- laisten yhteydenpitokeinojen, muun muassa journa-
lismin syntyyn, sekä sellaisen yhteiskunnan johta- miseen soveltuvan välineen tarve, joka varmisti sen osien -johtajien ja johdettujen välisen kyt- kennän." Voidaan kysyä, onko tällaisessa selityk- sessä mitään tunnusomaisesti marxilaista, ja eikö se muutenkin ole kovin abstrakti selitys? (Tosin Jyrkiäinen täydentää tätä selitystä, mutta sen abstrakti luonne ei silti poistu.) Olen samaa mieltä Jyrkiäisen kanssa siitä, että journalismin synty historiallisesti on erottamaton porvarilli- sen yhteiskuntamuodostuman ja kapitalistisen tuo- tantotavan synnystä, mutta miksi ja miten - näihin kysymyksiin ei Jyrkiäinen vielä mielestäni ole vastannut. (Harmittelen sitä, että Jyrkiäinen pa- rissa kohdassa mainitsee julkisuuden ja julkisen mielipiteen merkityksestä porvarillis-demokraatti- sessa kehityksessä vain sivuuttaakseen ne samalla täysin.)
4. Sama skemaattisuus vaivaa myös Jyrkiäisen luon- nehdintoja porvarillisen journalismin olemuksesta.
En puutu siihen tässä lähemmin, vaan kiinnitän huomion toiseen asiaan. Kun Jyrkiäinen tässä lai- naa klassikkojen tekstejä lehdistöstä, korostuvat lehdistön poliittiset funktiot, mutta ideologiset funktiot jäävät hyvin vähälle. Tämä johtuu tie- tysti ennen kaikkea siitä, että Marx ja Engels kir- joittivat kyseiset kohdat nimenomaan poliittisessa kontekstissa. Jos he olisivat hahmotelleet jonkin- laista teoriaa lehdistöstä yleensä, he olisivat tietysti kiinnittäneet paljon enemmän huomiota ideologiseen momenttiin.
5. Kuten sanottu, en puutu tässä arviossa Jyrkiäi- sen tutkielman varsinaiseen tiedotusopilliseen an- tiin. Koska tässä tiedotusopin alaan kuuluvassa aineksessa on joitakin teoreettis-historiallisesti tärkeitä kohtia, saanen niitä sivuta.
Käsittelyssä ovat ennen kaikkea journalismin keskittyminen ja eriytyminen nykyisen monopolika- pitalismin oloissa. Jyrkiäinen tutkii sitä, mitä nämä ilmiöt merkitsevät talouden, politiikan ja ideologian kannalta.
Silläkin uhalla, että syyllistyn teorian kar- keistamiseen ja liialliseen yksinkertaistamiseen, tahtoisin kerrata, mitä marxilaisen yhteiskunta- teorian mukaan merkitsee siirtymä vapaan kilpailun kapitalismista monopolikapitalismiin. Talouden alalla se merkitsee sitä, että arvolain vapaa vai- kutus korvautuu kasvavalla monopolisoitumisella;
politiikan alalla se merkitsee alkuperäisen porva-
rillisen demokr~tian korvautumista kasvavassa mää- rin herruus- ja alistussuhteilla; ideologian alal- la se merkitsee spontaanin ideologianmuodostuksen korvautumista manipulaatiolla. Mutta - ja tämä on tärkeätä - nämä siirtymät eivät ole mitään puhtai- ta tai täydellisiä siirtymiä. Siis: kilpailu ja monopoli, demokratia ja herruus, spontaniteetti ja manipulaatio; nämä kaikki on ymmärrettävä komplek- sisina, dialektisina kategorioina.
Käsitykseni on, että Jyrkiäinen käyttää näitä kategorioita usein epäkonkreettisesti ja liian suoraviivaisesti. Tästä voisi poimia useita esi- merkkejä, mutta kiinnitän huomion ehkä tärkeim- pään:
6. Tämä tärkein on manipulaation käsite. Tiedo- tusopissa ja viime vuosina joukkotiedotuksesta käy- dyssä julkisessa keskustelussa manipulaation käsi- te on ollut jatkuvasti esillä, ja usein kovin abstraktisti, jopa virheellisesti.
Korostin edellä, että vaikka kapitalismin kehi- tyksessä ideologian alalla ilmenee siirtymä spon- taniteetista manipulaatioon, ei kyse ole mistään täydellisestä tai puhtaasta siirtymästä, vaan pi-
~emminkin uuden tasoisesta ja entistä monimutkai- semmasta ykseydestä. Nykyisen monopolikapitalis- min tutkimuksessa on varsinkin viime aikoina ko·
rostettu sitä, että on tärkeätä ymmärt_ää sponta- niteetin ja manipulaation suhde nimenomaan suhtee-
~- entistä kompleksisempana ja uudella tavalla historiallisesti määräytyneenä suhteena. Erich Hahn on korostanut tätä. Takavuosina ilmestyi paljon kirjallisuutta, jossa imperialistisen jouk- kotiedotuksen koko salaisuudeksi pantiin sana "ma- nipulaatio", mutta tämä on osoittautunut liian yksinkertaistavaksi.
Jyrkiäisen esityksessä on vaarana, että mani- pulaatiosta tulee eräänlainen "universaalikatego- ri a", jo 11 a nykykapitalismin joukkotiedotus kai- kessa kompleksisuudessaan ja ristiriitaisuudessaan olisi jäännöksettä selitettävissä. Jyrkiäinen ve- tää manipulaation rajat mielestäni aivan liian kauas. Hän sanoo (s. 220, alaviite): "Manipulaa- tiolla tarkoitetaan yksinkertaisesti metodia, jolla vastaanottajille välitetään heidän objektiivisten etujensa vastaista journalistista sisältöä." Toi- saalla (s. 171) hän mainitsee manipulaation mene- telmiksi "salaamisen, harhaanjohtamisen, mukautu- misen". Tällä tavoin määriteltynä manipulaation käsitteestä on vaarassa tulla ensiksikin niin laa-
ja, että sen alle hukkuu koko spontaniteetti, toi- seksi täysin ylihistoriallinen käsite, ja~
neksi jopa eräänlainen "salaliittoteoria". Olen vakuuttunut siitä, että yksityiskohtainen tarkas- telu osoittaisi,miten lähelle Jyrkiäinen ajautuu näitä kolmea vaaraa manipulaation ilmiötä eritel- lessään.
7. Lisäksi minulla olisi joitakin yksityiskohtia koskevia huomautuksia, mutta jätän ne tässä. Mai- nitsen vain pari, ikään kuin vastaisuuden varalle. S:lla 8 mainitaan henkisen tuotannon käsite. Se on kuitenkin paljon problemaattisempi käsite kuin teksti antaa ymmärtää. Edelleen, ensimmäisessä luvussa käsitellään tieteellisyyden periaatetta historiallisessa materialismissa; tieteen metodi ja tieteellisyyden periaate on kuitenkin paljon laajempi asia kuin vain tuo kuuluisa "abstraktista konkreettiseen kohoaminen", jota tässä rajoitutaan käsittelemään.
Usein paikoin lukijaa häiritsee se, että lähteet ovat perusoppikirjoja, jopa opetusmonisteita ja sanakirjoja. Kuitenkin käsitellyistä asioista (esim. useista Jyrkiäisen käsittelemistä kategori- oista) on olemassa aitoa, jopa poleemista tieteel- listä tutkimusta ja keskustelua. Tällaiset puut- teet ovat varmasti korjattavissa, kunhan problema- tiikkaa vain rajataan nykyistä paremmin ja samalla myös syvennetään niitä asioita, jotka jätetään käsittelyn piiriin.
Arvosteluni on ollut suhteellisen ankara, koska olen halunnut kiinnittää vakavaa huomiota sellai- siin kohtiin, joita pidän Jyrkiäisen temetiikan avainongelmina, sellaisina joiden ratkaiseminen samalla aukaisee ainakin alustavasti suuren joukon muita ongelmia.
Yleisarviointini on kuitenkin ehdottoman myön- teinen. Jyrkiäisen työ on laaja, ja Jyrkiäinen osoittaa probleemakentän ja kirjallisuuden hallin- taa. Ilmeisesti tutkimuksen kohdalla voidaan pu- hua jopa eräänlaisesta aluevaltauksesta ja pionee- rityöstä, jolloin kritisoimani puuteellisuudet ovat myös helpommin ymmärrettävissä. Puollan ilman muuta tutkimuksen hyväksymistä opinnäytteenä lisen- siaattitutkintoa varten.
Nähdäkseni Jyrkiäisen tutkimus olisi nykyisel- lään varsin käyttökelpoinen opetusmonisteena, ja se kannattaisi - ehkä vähäisin muutaksin - myös julkaista sellaisenaan. Sikäli kuin Jyrkiäinen jatkaa samasta tematiikasta väitöskirjaan, toivon
ta historiallinen materialismi esitetään hyvin yleispiirteisellä tasolla ja jopa oppikirjamaisel-
la tavalla, toisaalta taas esille nousee melko hajanainen keräelmä klassikkojen journalismia ~os
kevia lausumia. Sanalla sanoen, välitykset marxi- laisen yhteiskuntateorian ja marxilaisen journa- listiikan teorian välillä jäävät hyvin vaillinai- siksi, ja tämähän tietysti pitäisi olla päätehtävä tutkielman teoreettis-historiallisissa jaksoissa.
3. Tämä metodologinen puute - skemaattisuus - il- menee ehkä kaikkein selvimmin tutkimuksen toisessa luvussa, jonka kunnianhimoisena otsikkona on "Jour- nalismin synty, olemus ja lainmukaisuudet". Luul- lakseni itsekerätyissä aineksissa ei ole suuria puutteita, mutta kysymys onkin siitä, että nämä ainekset ovat tässä luvussa teoreettisesti ja his- toriallisesti verraten raa'assa ja välittymättö- mässä muodossa.
Tässä luvussa Jyrkiäinen kokoaa erityisesti Marxin ja Engelsin journalismia käsitteleviä kir- joituksia ja lausumia. Sangen huomattava, jopa musertava paino on Marxin kaikkein varhaisimmilla kirjoituksella (MEW, Bd. I). On selvää, että Marx juuri näissä kirjoituksissaan paljon käsitteli leh- distökysymystä, koska hän itse tuolloin oli nuori publisisti ja vallankumouksellinen demokraatti, mutta: juuri sen enempää hän ei vielä ollutkaan~
On mielestäni varsin kohtuutonta sanoa, että ~larx
näissä varhaisimmissa kirjoituksissaan olisi esit- tänyt "ensimmäisen kerran journalistisen konsepti- onsa kokonaisuutena" (s. 39), tai että Marx lähin- nä "konkretisoi näitä johtopäätöksiä myöhemmin, mutta niiden perussisältö pysyi samana" (s. 45).
Nämä väittämät lienevät koko lailla kohtuuttomia.
Ei voitane olettaa, että marxilainen journalismi- konseptia voisi olla valmis ennen "Saksalaista ideologiaa" ja materialistista historiankäsitystä, ennen "Manifestia" ja tieteellistä sosialismia, ennen arvo- ja lisäarvoteoriaa.
Edellä moittimani skeptinen esitystapa tulee varsin voimakkaana esille kohdassa, jossa Jyrkiäi- nen tekee yhteenvedon "t~arxi n ja Engel si n kehittä- mien, journalismin syntyä koskevien käsitysten si- sällöstä". Jyrkiäinen aloittaa tiivistelmän näin (s. 48): "Journalismi yhteiskunnallisena ilmiönä sai alkunsa määrättyjen, yhteiskunnallisesti vält- tämättömien tarpeiden voimasta. Näitä olivat ih- misten välisen yhteydenpidon tarve, joka johti eri- laisten yhteydenpitokeinojen, muun muassa journa-
30
lismin syntyyn, sekä sellaisen yhteiskunnan johta- miseen soveltuvan välineen tarve, joka varmisti sen osien -johtajien ja johdettujen välisen kyt- kennän." Voidaan kysyä, onko tällaisessa selityk- sessä mitään tunnusomaisesti marxilaista, ja eikö se muutenkin ole kovin abstrakti selitys? (Tosin Jyrkiäinen täydentää tätä selitystä, mutta sen abstrakti luonne ei silti poistu.) Olen samaa mieltä Jyrkiäisen kanssa siitä, että journalismin synty historiallisesti on erottamaton porvarilli- sen yhteiskuntamuodostuman ja kapitalistisen tuo- tantotavan synnystä, mutta miksi ja miten - näihin kysymyksiin ei Jyrkiäinen vielä mielestäni ole vastannut. (Harmittelen sitä, että Jyrkiäinen pa- rissa kohdassa mainitsee julkisuuden ja julkisen mielipiteen merkityksestä porvarillis-demokraatti- sessa kehityksessä vain sivuuttaakseen ne samalla täysin.)
4. Sama skemaattisuus vaivaa myös Jyrkiäisen luon- nehdintoja porvarillisen journalismin olemuksesta.
En puutu siihen tässä lähemmin, vaan kiinnitän huomion toiseen asiaan. Kun Jyrkiäinen tässä lai- naa klassikkojen tekstejä lehdistöstä, korostuvat lehdistön poliittiset funktiot, mutta ideologiset funktiot jäävät hyvin vähälle. Tämä johtuu tie- tysti ennen kaikkea siitä, että Marx ja Engels kir- joittivat kyseiset kohdat nimenomaan poliittisessa kontekstissa. Jos he olisivat hahmotelleet jonkin- laista teoriaa lehdistöstä yleensä, he olisivat tietysti kiinnittäneet paljon enemmän huomiota ideologiseen momenttiin.
5. Kuten sanottu, en puutu tässä arviossa Jyrkiäi- sen tutkielman varsinaiseen tiedotusopilliseen an- tiin. Koska tässä tiedotusopin alaan kuuluvassa aineksessa on joitakin teoreettis-historiallisesti tärkeitä kohtia, saanen niitä sivuta.
Käsittelyssä ovat ennen kaikkea journalismin keskittyminen ja eriytyminen nykyisen monopolika- pitalismin oloissa. Jyrkiäinen tutkii sitä, mitä nämä ilmiöt merkitsevät talouden, politiikan ja ideologian kannalta.
Silläkin uhalla, että syyllistyn teorian kar- keistamiseen ja liialliseen yksinkertaistamiseen, tahtoisin kerrata, mitä marxilaisen yhteiskunta- teorian mukaan merkitsee siirtymä vapaan kilpailun kapitalismista monopolikapitalismiin. Talouden alalla se merkitsee sitä, että arvolain vapaa vai- kutus korvautuu kasvavalla monopolisoitumisella;
politiikan alalla se merkitsee alkuperäisen porva-
rillisen demokr~tian korvautumista kasvavassa mää- rin herruus- ja alistussuhteilla; ideologian alal- la se merkitsee spontaanin ideologianmuodostuksen korvautumista manipulaatiolla. Mutta - ja tämä on tärkeätä - nämä siirtymät eivät ole mitään puhtai- ta tai täydellisiä siirtymiä. Siis: kilpailu ja monopoli, demokratia ja herruus, spontaniteetti ja manipulaatio; nämä kaikki on ymmärrettävä komplek- sisina, dialektisina kategorioina.
Käsitykseni on, että Jyrkiäinen käyttää näitä kategorioita usein epäkonkreettisesti ja liian suoraviivaisesti. Tästä voisi poimia useita esi- merkkejä, mutta kiinnitän huomion ehkä tärkeim- pään:
6. Tämä tärkein on manipulaation käsite. Tiedo- tusopissa ja viime vuosina joukkotiedotuksesta käy- dyssä julkisessa keskustelussa manipulaation käsi- te on ollut jatkuvasti esillä, ja usein kovin abstraktisti, jopa virheellisesti.
Korostin edellä, että vaikka kapitalismin kehi- tyksessä ideologian alalla ilmenee siirtymä spon- taniteetista manipulaatioon, ei kyse ole mistään täydellisestä tai puhtaasta siirtymästä, vaan pi-
~emminkin uuden tasoisesta ja entistä monimutkai- semmasta ykseydestä. Nykyisen monopolikapitalis- min tutkimuksessa on varsinkin viime aikoina ko·
rostettu sitä, että on tärkeätä ymmärt_ää sponta- niteetin ja manipulaation suhde nimenomaan suhtee-
~- entistä kompleksisempana ja uudella tavalla historiallisesti määräytyneenä suhteena. Erich Hahn on korostanut tätä. Takavuosina ilmestyi paljon kirjallisuutta, jossa imperialistisen jouk- kotiedotuksen koko salaisuudeksi pantiin sana "ma- nipulaatio", mutta tämä on osoittautunut liian yksinkertaistavaksi.
Jyrkiäisen esityksessä on vaarana, että mani- pulaatiosta tulee eräänlainen "universaalikatego- ri a", jo 11 a nykykapitalismin joukkotiedotus kai- kessa kompleksisuudessaan ja ristiriitaisuudessaan olisi jäännöksettä selitettävissä. Jyrkiäinen ve- tää manipulaation rajat mielestäni aivan liian kauas. Hän sanoo (s. 220, alaviite): "Manipulaa- tiolla tarkoitetaan yksinkertaisesti metodia, jolla vastaanottajille välitetään heidän objektiivisten etujensa vastaista journalistista sisältöä." Toi- saalla (s. 171) hän mainitsee manipulaation mene- telmiksi "salaamisen, harhaanjohtamisen, mukautu- misen". Tällä tavoin määriteltynä manipulaation käsitteestä on vaarassa tulla ensiksikin niin laa-
ja, että sen alle hukkuu koko spontaniteetti, toi- seksi täysin ylihistoriallinen käsite, ja~
neksi jopa eräänlainen "salaliittoteoria". Olen vakuuttunut siitä, että yksityiskohtainen tarkas- telu osoittaisi,miten lähelle Jyrkiäinen ajautuu näitä kolmea vaaraa manipulaation ilmiötä eritel- lessään.
7. Lisäksi minulla olisi joitakin yksityiskohtia koskevia huomautuksia, mutta jätän ne tässä. Mai- nitsen vain pari, ikään kuin vastaisuuden varalle.
S:lla 8 mainitaan henkisen tuotannon käsite. Se on kuitenkin paljon problemaattisempi käsite kuin teksti antaa ymmärtää. Edelleen, ensimmäisessä luvussa käsitellään tieteellisyyden periaatetta historiallisessa materialismissa; tieteen metodi ja tieteellisyyden periaate on kuitenkin paljon laajempi asia kuin vain tuo kuuluisa "abstraktista konkreettiseen kohoaminen", jota tässä rajoitutaan käsittelemään.
Usein paikoin lukijaa häiritsee se, että lähteet ovat perusoppikirjoja, jopa opetusmonisteita ja sanakirjoja. Kuitenkin käsitellyistä asioista (esim. useista Jyrkiäisen käsittelemistä kategori- oista) on olemassa aitoa, jopa poleemista tieteel- listä tutkimusta ja keskustelua. Tällaiset puut- teet ovat varmasti korjattavissa, kunhan problema- tiikkaa vain rajataan nykyistä paremmin ja samalla myös syvennetään niitä asioita, jotka jätetään käsittelyn piiriin.
Arvosteluni on ollut suhteellisen ankara, koska olen halunnut kiinnittää vakavaa huomiota sellai- siin kohtiin, joita pidän Jyrkiäisen temetiikan avainongelmina, sellaisina joiden ratkaiseminen samalla aukaisee ainakin alustavasti suuren joukon muita ongelmia.
Yleisarviointini on kuitenkin ehdottoman myön- teinen. Jyrkiäisen työ on laaja, ja Jyrkiäinen osoittaa probleemakentän ja kirjallisuuden hallin- taa. Ilmeisesti tutkimuksen kohdalla voidaan pu- hua jopa eräänlaisesta aluevaltauksesta ja pionee- rityöstä, jolloin kritisoimani puuteellisuudet ovat myös helpommin ymmärrettävissä. Puollan ilman muuta tutkimuksen hyväksymistä opinnäytteenä lisen- siaattitutkintoa varten.
Nähdäkseni Jyrkiäisen tutkimus olisi nykyisel- lään varsin käyttökelpoinen opetusmonisteena, ja se kannattaisi - ehkä vähäisin muutaksin - myös julkaista sellaisenaan. Sikäli kuin Jyrkiäinen jatkaa samasta tematiikasta väitöskirjaan, toivon
kuitenkin, että hän ottaa huomioon huolestuneisuu- teni tutkimuksen kahtiajakoisuudesta ja yleispiir- teisyydestä sekä esittämäni teoreettis-historialli- set huomautukset.
Assistentti Seppo Toiviainen
Englannissa tänä vuonna ilmestymisensä aloitta- neen tiedotusopillisen aikakauskirjan "~1edia, Cul- ture and Society" ensimmäinen numero on ilmestynyt.
Lehden johtavina toimittajina ovat James Curran, Nicholas Garnham, Andrew fvJcBarnet, Paddy Scannell ja Colin Sparks. Lehden kansainvälisessä toimitus- neuvostossa Suomea edustaa allekirjoittanut.
Lehden ensimmäisen numeron temea on tiedotus- välineet ja politiikka. Seuraavan numeron teemak- si on luvassa tiedotusvälineiden poliittinen ta- loustiede.
Ohjelmallisessa pääkirjoituksessaan James Cur- ran asettaa lehden keskeiseksi tehtäväksi "tarjo- ta laajapohjainen foorumi sille tutkimukselle ja keskustelulle, joka koskee tiedotusvälineitä (en- nen muuta vaikkakaan ei yksinomaan lehdistöä ja radiotoimintaa) niiden laajemmissa yhteiskunnalli- sissa, poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuu- risissa yhteyksissä". Lisäksi lehti pyrkii akti- voimaan keskustelua erityisesti eri tiedotusopil- listen tutkimussuuntausten välillä samoin kuin ra- kentamaan siltaa tutkimuksen ja journalistisen käytännön välille.
Tässä ensimmäisessä numerossa Peter Golding ja Sue Middleton kirjoittavat miten lehdistö käsitte- lee kysymystä hyvinvointivaltiosta taloudellisen laman aikana, Nicholas Garnham Blumlerin ja kump- paneiden laatimaan raporttiin "The Challenge of Election Broadcasting" pohjautuen politiikan ja tiedotusvälineiden suhteista Englannissa, Jill For- bes ja Richard Nice televisiosta Ranskan 1978 vaa- leissa, David Gow EEC-uutisoinnista, James Curran lehdistön legitimiteettikrtiisistä, Kurt Lang em- piirisen tiedotustutkimuksen kriittisestä funkti- osta ja Paddy Scanell television sosiaalisesta sil- mästä sen alkuaikoina. Lisäksi lehti sisältää Dal- las W. Smythen arvion James Tunstallin teoksesta
"The Media are American" ja David Elsteinin arvion Philip Schlesingerin teoksesta "Putting 'Reality'
·Together".
Veikko Pietilä
