atti n
u 1
I
J.V. Snellmanin toimittamassa Sai- ma-lehdessä kohtasivat vanha auto- taarisen yhteiskunnan lehdistökäsi- tys ja uusi, nousevan liberalismin
"porvarillinen" julkisuusperi aate.
Pohjimmiltaan Snellman oli uu- distusten kannattaja ja piti monia liberaalien tavoitteita myös oman toimintansa ihanteina. Kuitenkin hän samalla otti huomioon olevien olojen rajoitukset ja oli valmis tinkimään reformivaatimusten to- teuttamisesta. jotta myös vallan- pitäjät saattoivat ne niellä.
Tietoisesti painotetuilla uudis- tusvaatimuksilla ja tarkoin harki- tulla esimerkillä Snellmanin Saima viitoitti tietä suomalaisen sanoma- lehdistön uudistamiselle.
Ensimmäisen kerran J.V. Snell- man ruoti julkisesti sanomalehdis- töä Spanska Flugan -nimisessä ai-
kakauskirjassaan~ jonka kolme nume- roa hän julkaisi jouduttuaan ilmi- riitaan yliopiston konsistorin kans- sa 1839. Spanska Flugan heijasteli vahvaa,patoutunutta oppositiomiel- tä, joka löysi lopulta purkautumis- kanavan. Samantapaisen purkauksen- omaisen kritiikkiryöpyn Snellman sinkosi myös suomalaisen sanomaleh- distön niskaan, sillä mitään hyvää sanottavaa hän ei siitä Spanska Fluganissa löytänyt.
1
Snellman syytti maan lehtiä tyh- jänpäiväisyydestä ja mitättömyy- destä. Sanomalehdiltä puuttui oh- jelma ja linja. Snellman piti vas- tuuttomana satunnaisten juttujen julkaisemista, sillä lehdistön tar- koituksena oli itse tuntea ja he- rättää lukijoissa aitoa kiinnostus- ta ympäröivän yhteiskunnan ja maa- ilman asioihin. Snellman syytti sa- nomalehtiä myös irrelevanttien sen- saatiouutisten ja kuriöösien yksi- tyiskohtien levittämisestä. Hän huomautti mm. ironisesti. että oli- si kiintoisaa sepittää Espanjan tai Egyptin historia käyttäen lähteenä virallista lehteä, Finlands All- männa Tidningiä. 1
Snellmanin kärjistykset ja jyr- kät mielipiteet eivät kaikesta huo- limatta herättäneet jatkokeskuste- lua. Helsingfors Morgonbladin ar- vostelija huomautti lyhyesti, että Snellmanin syytökset olivat kohtuut- toman ankarat eivätkä ottaneet huo- mioon lehrlistön toimintaedellytyk- siä, kuten erittäin pientä kokoa, vähäistä tilaajamäärää jne.2
Siinä vaiheessa kun Morgonblad julkaisi arvionsa Snellmanin aika- kauskirjasta, tämä oli jo Ruotsis- sa, jossa hän runsaan tieteellisen tuotteliaisuuden ohella osallistui myös aktiivisesti sanomalehtityöhön a \tus tama 11 a August B l an chen toimi t- tamaa Freja-lehteä. Tukholmasta
J. V. SNELLMAN Snellman 31-vuotiaana Snellman matkusti vajaaksi vuodek-
si Saksaan, jossa hän mm. tutustui nuorhegeliaanien runsaaseen aika- kauslehtitoimintaan. Nämä halusi- vat kiihkeästi soveltaa filosofi- sia oppejaan käytännön elämään ja siinä .iuuri lehdistö oli havaittu mahdollisimman tehokkaaksi välineek- si. Snellman oli nuorhegeliaanien publisistisesta toiminnasta vil- pittömän innostunut ja kaavaili mie- lessään korkeatasoista laatulehdis- töä, jonka toimittamiseen pätevim- mät tiedemiehet innokkaasti osal- listuisivat ja levittäisivät siten kansan keskuuteen tieteen tuoreim- mat tulokset. 3
Ruotsissa ja Saksassa kierrel- lessään Snellman siten sai vahvis- tusta ajatukselleen sanomalehden tietoisen linjanvalinnan ja ohjel- mallisuuden merkityksestä. Frejas- sa hän sai myös tehokasta käytän- nön oppia, josta oli hänelle run- saasti hyötyä myöhemmällä lehti-
uralla Suomessa. Hän joutui mukaan kiivaaseen sanomalehtipolemiikkiin, jota 1840-luvun alussa käytiin kii- vaasti Ruotsin lehdistössä konser- vatiivisen hallitussuunnan ja voi- mistuvan liberaalisen opposition välillä. Blanchen Freja oli ohjel- maltaan maltillisliberaalinen, jo- ta sekä hallituksen lehdet että ra- dikaali Aftonbladet kovasti ahdis- telivat. Snellman osallistui pole- miikkiin mm. avioliittokysymykses- tä, valtiosäännön uudistamisesta sekä uskonnonvapaudesta. Niissä hän harjaantui nooeasti notkeaksi sa- nankäyttäjäksi, jonka kirjoitustyy- li moniin aikalaisiin verrattuna oli iskevää ja konstailematonta.4
Snellman palasi Suomeen kolmi- vuotiselta ulkomaanmatkalta syksyl- lä 1842. Yliopistosta hänelle ei löytynyt työtä, sillä eräät profes- sorit eivät vieläkään antaneet an- teeksi Snellmanin uppiniskaisuutta pari vuotta aiemmin sattuneessa
atti n
u 1
I
J.V. Snellmanin toimittamassa Sai- ma-lehdessä kohtasivat vanha auto- taarisen yhteiskunnan lehdistökäsi- tys ja uusi, nousevan liberalismin
"porvarillinen" julkisuusperi aate.
Pohjimmiltaan Snellman oli uu- distusten kannattaja ja piti monia liberaalien tavoitteita myös oman toimintansa ihanteina. Kuitenkin hän samalla otti huomioon olevien olojen rajoitukset ja oli valmis tinkimään reformivaatimusten to- teuttamisesta. jotta myös vallan- pitäjät saattoivat ne niellä.
Tietoisesti painotetuilla uudis- tusvaatimuksilla ja tarkoin harki- tulla esimerkillä Snellmanin Saima viitoitti tietä suomalaisen sanoma- lehdistön uudistamiselle.
Ensimmäisen kerran J.V. Snell- man ruoti julkisesti sanomalehdis- töä Spanska Flugan -nimisessä ai-
kakauskirjassaan~ jonka kolme nume- roa hän julkaisi jouduttuaan ilmi- riitaan yliopiston konsistorin kans- sa 1839. Spanska Flugan heijasteli
vahvaa,patoutunutta oppositiomiel- tä, joka löysi lopulta purkautumis- kanavan. Samantapaisen purkauksen- omaisen kritiikkiryöpyn Snellman sinkosi myös suomalaisen sanomaleh- distön niskaan, sillä mitään hyvää sanottavaa hän ei siitä Spanska Fluganissa löytänyt.
1
Snellman syytti maan lehtiä tyh- jänpäiväisyydestä ja mitättömyy- destä. Sanomalehdiltä puuttui oh- jelma ja linja. Snellman piti vas- tuuttomana satunnaisten juttujen julkaisemista, sillä lehdistön tar- koituksena oli itse tuntea ja he- rättää lukijoissa aitoa kiinnostus- ta ympäröivän yhteiskunnan ja maa- ilman asioihin. Snellman syytti sa- nomalehtiä myös irrelevanttien sen- saatiouutisten ja kuriöösien yksi- tyiskohtien levittämisestä. Hän huomautti mm. ironisesti. että oli- si kiintoisaa sepittää Espanjan tai Egyptin historia käyttäen lähteenä virallista lehteä, Finlands All- männa Tidningiä. 1
Snellmanin kärjistykset ja jyr- kät mielipiteet eivät kaikesta huo- limatta herättäneet jatkokeskuste- lua. Helsingfors Morgonbladin ar- vostelija huomautti lyhyesti, että Snellmanin syytökset olivat kohtuut- toman ankarat eivätkä ottaneet huo- mioon lehrlistön toimintaedellytyk- siä, kuten erittäin pientä kokoa, vähäistä tilaajamäärää jne.2
Siinä vaiheessa kun Morgonblad julkaisi arvionsa Snellmanin aika- kauskirjasta, tämä oli jo Ruotsis- sa, jossa hän runsaan tieteellisen tuotteliaisuuden ohella osallistui myös aktiivisesti sanomalehtityöhön a \tus tama 11 a August B l an chen toimi t- tamaa Freja-lehteä. Tukholmasta
J. V. SNELLMAN Snellman 31-vuotiaana Snellman matkusti vajaaksi vuodek-
si Saksaan, jossa hän mm. tutustui nuorhegeliaanien runsaaseen aika- kauslehtitoimintaan. Nämä halusi- vat kiihkeästi soveltaa filosofi- sia oppejaan käytännön elämään ja siinä .iuuri lehdistö oli havaittu mahdollisimman tehokkaaksi välineek- si. Snellman oli nuorhegeliaanien publisistisesta toiminnasta vil- pittömän innostunut ja kaavaili mie- lessään korkeatasoista laatulehdis- töä, jonka toimittamiseen pätevim- mät tiedemiehet innokkaasti osal- listuisivat ja levittäisivät siten kansan keskuuteen tieteen tuoreim- mat tulokset. 3
Ruotsissa ja Saksassa kierrel- lessään Snellman siten sai vahvis- tusta ajatukselleen sanomalehden tietoisen linjanvalinnan ja ohjel- mallisuuden merkityksestä. Frejas- sa hän sai myös tehokasta käytän- nön oppia, josta oli hänelle run- saasti hyötyä myöhemmällä lehti-
uralla Suomessa. Hän joutui mukaan kiivaaseen sanomalehtipolemiikkiin, jota 1840-luvun alussa käytiin kii- vaasti Ruotsin lehdistössä konser- vatiivisen hallitussuunnan ja voi- mistuvan liberaalisen opposition välillä. Blanchen Freja oli ohjel- maltaan maltillisliberaalinen, jo- ta sekä hallituksen lehdet että ra- dikaali Aftonbladet kovasti ahdis- telivat. Snellman osallistui pole- miikkiin mm. avioliittokysymykses- tä, valtiosäännön uudistamisesta sekä uskonnonvapaudesta. Niissä hän harjaantui nooeasti notkeaksi sa- nankäyttäjäksi, jonka kirjoitustyy- li moniin aikalaisiin verrattuna oli iskevää ja konstailematonta.4
Snellman palasi Suomeen kolmi- vuotiselta ulkomaanmatkalta syksyl- lä 1842. Yliopistosta hänelle ei löytynyt työtä, sillä eräät profes- sorit eivät vieläkään antaneet an- teeksi Snellmanin uppiniskaisuutta
pari vuotta aiemmin sattuneessa
opetus- jn osakuntajupakassa. Mah- tavia suosijoita Snellmanilta ei kuitenkaan puuttunut, sillä esim.
prokuraattori C.J. Walleen tarjosi hänelle huomattavia stipendejä, joiden turvin Snellman olisi voi- nut hyvin jäädä Helsinkiin. Snell- man kuitenkin torjui tarjouksen, mahdollisesti siksi, että se olisi tuntunut liiaksi armeliaisuudelta.
Niinpä hän päätti hakeutua pois Helsingistä. Tarjolla oli kaksi mahdollisuutta: muuttaa Ruotsiin,
jossa Lundin yliopiston filosofian professuuria tarjottiin hänelle in- nokkaasti, tai Kuopioon, jossa ava- tun yläalkeiskoulun rehtorin vir- kaa Snellman oli kaiken varalta ha- kenut pian Tukholmasta kotiuduttu- aan. Lopullisen ratkaisun hän teki Kuopion hyväksi seuraten siten Ru- nebergin esimerkkiä muuttaa hiljai- seen maaseutukaupunkiin.5
Snellman saapui Kuopioon elo- kuussa 1843 ja jo kuukautta myöhem- min hän ilmoitti ystävilleen Hel- sinkiin aikovansa perustaa sanoma- lehden. Senaatille osoittamassaan anomuksessa Snellman perusteli han- ketta lähinnä taloudellisilla syil- lä, sillä ahkera kirjoittaminen- kaan ei ollut varjellut nuorta do- senttia joutumasta pahaan velka- kierteeseen. Vain ohimennen, sivu- lauseessa, Snellman arveli voivan- sa lehdellään vaikuttaa maakunnan ja maan lukuhaluun, tiedontarpee- seen ja sivistyksen janoon. Sensuu- riviranomaiset eivät epäilleet Snellmanin aikeita ja olisivat jo- pa antaneet julkaisuluvan ilman en- nakkosensuuria, toimittajan omalla vastuulla. Senaatti ei niin levä- peräistä asennetta hyväksynyt, vaan määräsi sensoriksi kollega Johan von Beckerin, joka siviilivirassaan oli Snellmanin alainen, yläalkeis- koulun opettaja.6
Julkaisuanomuksen lisäksi Snell- man ei missään vaiheessa julista-
nut Saima-lehdelle ohjelmaa. Sen kolmivuotisella ilmestymistaipa- leella vuosina 1844- 1846 lehden ohjelma kävi lukijoille erittäin selväksi ja koko lehteä hallitse- vaksi ominaisuudeksi. Saiman selkeä linja ja tiukka ohjelmallisuus erottivat sen kaikista muista tuon
ajan lehdistä mielipidelehdistön ja poliittisen lehdistön edelläkä- vijäksi, jossa olivat idullaan mo- net nykyaikaisen sanomalehden omi- naisuudet.
Kerran viikossa ilmestynyt Sai- ma oli ruotsinkielinen ja ulkonäöl- tään varsin moderni. Ilmestymisen- sä aloittaessaan se oli Suomen ai- noa foliokokoinen sanomalehti. Vi- rallinen Finlands Allmänna Tidning oli tosin jo 20-luvun lopussa siir- tynyt suurempaan formaattiin, mut- ta palannut takaisin pienempään kvartokokoon. Saima oli myös kolmi- palstainen, kun muut pysyttelivät vielä kaksipalstaisina. Snellman kehaisi täydellä syyllä, että hänen lehtensä sisälsi yhtä paljon teks- tiä kuin kahdesti viikossa ilmes- tyvät lehdet, joten sen ei tarvin- nut ilmestyä useammin kuin kerran viikossa. Useat Saiman kirjoituk- set olivat lisäksi painettu antik- valla, kun muut lehdet käyttivät vielä pääasiassa fraktuura-kirja- sinta. Snellmanin ulkonaisena mal- lina olivat todennäköisesti lähin- nä ruotsalaiset sanomalehdet, joi- ta Saima siten silmiinpistävästi muistutti.
Saiman läpi tunkevasta kokonais- valtaisesta ohjelmallisuudesta joh- tuu, että sen sisällön jakaminen yksiselitteisesti mielipideaineis- toon, uutisiin, ajanvieteaineis- toon, ilmoituksiin ja kuulutuksiin ei ole mahdollista. Saima kyllä si- sälsi niitä kaikkia, mutta vain il- moitukset voi erottaa omaksi ryh- mäkseen. Mielipiteitä ja kannanot-
toja ei käy erotteleminen uutisis-
ta ja kaunokirjallisuudesta. Ly- hyisiinkin uutisiin Snellman saat- toi liittää kommenttinsa ja esit- tää uutisen vuoropuheluna sekoit- taen faktan ja fiktion.
I I
Saiman koko sisältöä leimannut si- vi s tysohje lma, "kulttuuri nati ona- lismi", perustui hegeliläiseen me- tafysiikkaan, jossa mausteena oli Snellmanin voimakkaasti kokema his- toristinen näkökulma: sivistys oli kollektiivista ja sen ilmiöitä tu- li ymmärtää omissa yhteyksissään ja omassa ympäristössään. Sen vuok- si ihmisten toiminnan eettisyyden
ratkaisi se, oliko toiminta sopu- soinnussa ajan vaatimusten, snell- mani laisittain "ajan hengen" kans- sa.7
Saiman kansallisen ohjelman yti- meksi voidaan kiteyttää vaatimus luoda kansallinen, omintakeinen ja omakielinen sivistys, joka ulottuu alimpiin kansankerroksiinkin. Snell- manin mielestä kirjallisuudella oli tärkeä osa kansallisessa sivistyk- sessä, joten sen kehittäminen nou- si ymmärrettävästi Saiman keskei- seksi teemaksi. Kansalliskirjalli- suuden tunnusmerkkinä Snellman pi- ti suomenkieltä, sillä äidinkielen oppiminen merkitsi samaa kuin kuu- luminen tiettyyn kansallisuuteen, erikoisen sielullisen leiman saa- minen. Niinpä hän vaati pontevasti toimia suomen kielen kohentamisek- si erityisesti sivistyneistöön ja sivistyneeseen nuorisoon vetoamal- la. Tietoisesti valittu kohderyh- mä määräsi myös Saiman kielen: suo- menmielisyydestä huolimatta lehti
toimitettiin ruotsiksi.
Klingeä8 lainaten voidaan sanoa Snellmanin tehneen Saimallaan fen- nofiilisyydestä fennomanian, sillä Lauantaiseuran fennofiilisyys oli luonteeltaan yläluokkaista, teo-
reettista ja esteettistä pohdiske- lua, vailla poliittisuutta ja mää- rätietoista yhteiskunnallista oh- jelma 11 i s uutta.
Snellmanin Saimassa julistama nationalistinen ohjelma oli selväs- ti oppositioliike, joka suuntautui olevia oloja vastaan. Sen lähtökoh- tana oli vakaumus suomalaisen kult- tuurin ja identiteetin uhanalaisuu- desta. Snellman nosti sen vastusta- jaksi ruotsalaisuuden, vaikka hän tiesi mainiosti, että suurimpana
uhkana oli Venäjän mahtavan impe- riumin suojissa voimistuva slaavi- laisuus. Slaavilaisuutta vastaan nostatettu kansanliike olisi kui- tenkin ollut tuhoon tuomittu, mut- ta ruotsalaisuutta voitiin hyvin käyttää korvikevastustajana suoma- laiskansallisen liikkeen mobilisaa- tiossa.9
Ruotsalaisvastaisuuden lisäksi Snellmanin fennomaniaa leimasi yh-
teiskunnallisuus. Se siirsi suppe- an piirin harrastukset julkisuu- teen, yhteiskunnallisen keskuste- lun aiheeksi. Snellman liitti Sai- massa niiden olennaiseksi osaksi myös taloudelliset ja sosiaaliset uudistusvaatimukset, jotka muutti- vat esteettisen fennofiilisyyd~n
peruuttamattomasti sosiaaliseksi fennomani aksi.
Seuraavassa tarkastellaan Saiman sisältöä.
Mielipideaineisto. Saiman kirjoi- tuksista verrattomasti tärkeimpiä olivat kantaa ottavat artikkelit. Pääkirjoituksiksi sanan modernissa mielessä niitä ei voi nimittää. Ne olivat yksityiskohtaisia ja laajo- ja, saattoivat joskus jatkua jopa neljässä numerossa. Koska ne kui- tenkin käsittelivät ajankohtaisia asioita ja esittelivät toimittajan kannan, niitä voitanee pitää nyky- aikaisten pääkirjoitusten edeltä- jinä.
opetus- jn osakuntajupakassa. Mah- tavia suosijoita Snellmanilta ei kuitenkaan puuttunut, sillä esim.
prokuraattori C.J. Walleen tarjosi hänelle huomattavia stipendejä, joiden turvin Snellman olisi voi- nut hyvin jäädä Helsinkiin. Snell- man kuitenkin torjui tarjouksen, mahdollisesti siksi, että se olisi tuntunut liiaksi armeliaisuudelta.
Niinpä hän päätti hakeutua pois Helsingistä. Tarjolla oli kaksi mahdollisuutta: muuttaa Ruotsiin, jossa Lundin yliopiston filosofian professuuria tarjottiin hänelle in- nokkaasti, tai Kuopioon, jossa ava- tun yläalkeiskoulun rehtorin vir- kaa Snellman oli kaiken varalta ha- kenut pian Tukholmasta kotiuduttu- aan. Lopullisen ratkaisun hän teki Kuopion hyväksi seuraten siten Ru- nebergin esimerkkiä muuttaa hiljai- seen maaseutukaupunkiin.5
Snellman saapui Kuopioon elo- kuussa 1843 ja jo kuukautta myöhem- min hän ilmoitti ystävilleen Hel- sinkiin aikovansa perustaa sanoma- lehden. Senaatille osoittamassaan anomuksessa Snellman perusteli han- ketta lähinnä taloudellisilla syil- lä, sillä ahkera kirjoittaminen- kaan ei ollut varjellut nuorta do- senttia joutumasta pahaan velka- kierteeseen. Vain ohimennen, sivu- lauseessa, Snellman arveli voivan- sa lehdellään vaikuttaa maakunnan ja maan lukuhaluun, tiedontarpee- seen ja sivistyksen janoon. Sensuu- riviranomaiset eivät epäilleet Snellmanin aikeita ja olisivat jo- pa antaneet julkaisuluvan ilman en- nakkosensuuria, toimittajan omalla vastuulla. Senaatti ei niin levä- peräistä asennetta hyväksynyt, vaan määräsi sensoriksi kollega Johan von Beckerin, joka siviilivirassaan oli Snellmanin alainen, yläalkeis- koulun opettaja.6
Julkaisuanomuksen lisäksi Snell- man ei missään vaiheessa julista-
nut Saima-lehdelle ohjelmaa. Sen kolmivuotisella ilmestymistaipa- leella vuosina 1844- 1846 lehden ohjelma kävi lukijoille erittäin selväksi ja koko lehteä hallitse-
vaksi ominaisuudeksi. Saiman selkeä linja ja tiukka ohjelmallisuus erottivat sen kaikista muista tuon ajan lehdistä mielipidelehdistön ja poliittisen lehdistön edelläkä- vijäksi, jossa olivat idullaan mo- net nykyaikaisen sanomalehden omi- naisuudet.
Kerran viikossa ilmestynyt Sai- ma oli ruotsinkielinen ja ulkonäöl- tään varsin moderni. Ilmestymisen- sä aloittaessaan se oli Suomen ai- noa foliokokoinen sanomalehti. Vi- rallinen Finlands Allmänna Tidning oli tosin jo 20-luvun lopussa siir- tynyt suurempaan formaattiin, mut- ta palannut takaisin pienempään kvartokokoon. Saima oli myös kolmi- palstainen, kun muut pysyttelivät vielä kaksipalstaisina. Snellman kehaisi täydellä syyllä, että hänen lehtensä sisälsi yhtä paljon teks- tiä kuin kahdesti viikossa ilmes- tyvät lehdet, joten sen ei tarvin- nut ilmestyä useammin kuin kerran viikossa. Useat Saiman kirjoituk- set olivat lisäksi painettu antik- valla, kun muut lehdet käyttivät vielä pääasiassa fraktuura-kirja- sinta. Snellmanin ulkonaisena mal- lina olivat todennäköisesti lähin- nä ruotsalaiset sanomalehdet, joi- ta Saima siten silmiinpistävästi muistutti.
Saiman läpi tunkevasta kokonais- valtaisesta ohjelmallisuudesta joh- tuu, että sen sisällön jakaminen yksiselitteisesti mielipideaineis-
toon, uutisiin, ajanvieteaineis- toon, ilmoituksiin ja kuulutuksiin ei ole mahdollista. Saima kyllä si- sälsi niitä kaikkia, mutta vain il- moitukset voi erottaa omaksi ryh- mäkseen. Mielipiteitä ja kannanot- toja ei käy erotteleminen uutisis-
ta ja kaunokirjallisuudesta. Ly- hyisiinkin uutisiin Snellman saat- toi liittää kommenttinsa ja esit- tää uutisen vuoropuheluna sekoit- taen faktan ja fiktion.
I I
Saiman koko sisältöä leimannut si- vi s tysohje lma, "kulttuuri nati ona- lismi", perustui hegeliläiseen me- tafysiikkaan, jossa mausteena oli Snellmanin voimakkaasti kokema his-
toristinen näkökulma: sivistys oli kollektiivista ja sen ilmiöitä tu- li ymmärtää omissa yhteyksissään ja omassa ympäristössään. Sen vuok- si ihmisten toiminnan eettisyyden ratkaisi se, oliko toiminta sopu- soinnussa ajan vaatimusten, snell- mani laisittain "ajan hengen" kans- sa.7
Saiman kansallisen ohjelman yti- meksi voidaan kiteyttää vaatimus
luoda kansallinen, omintakeinen ja omakielinen sivistys, joka ulottuu alimpiin kansankerroksiinkin. Snell- manin mielestä kirjallisuudella oli tärkeä osa kansallisessa sivistyk- sessä, joten sen kehittäminen nou- si ymmärrettävästi Saiman keskei- seksi teemaksi. Kansalliskirjalli- suuden tunnusmerkkinä Snellman pi- ti suomenkieltä, sillä äidinkielen oppiminen merkitsi samaa kuin kuu- luminen tiettyyn kansallisuuteen, erikoisen sielullisen leiman saa- minen. Niinpä hän vaati pontevasti toimia suomen kielen kohentamisek- si erityisesti sivistyneistöön ja sivistyneeseen nuorisoon vetoamal- la. Tietoisesti valittu kohderyh- mä määräsi myös Saiman kielen: suo- menmielisyydestä huolimatta lehti
toimitettiin ruotsiksi.
Klingeä8 lainaten voidaan sanoa Snellmanin tehneen Saimallaan fen- nofiilisyydestä fennomanian, sillä Lauantaiseuran fennofiilisyys oli luonteeltaan yläluokkaista, teo-
reettista ja esteettistä pohdiske- lua, vailla poliittisuutta ja mää- rätietoista yhteiskunnallista oh- jelma 11 i s uutta.
Snellmanin Saimassa julistama nationalistinen ohjelma oli selväs- ti oppositioliike, joka suuntautui olevia oloja vastaan. Sen lähtökoh- tana oli vakaumus suomalaisen kult- tuurin ja identiteetin uhanalaisuu- desta. Snellman nosti sen vastusta- jaksi ruotsalaisuuden, vaikka hän tiesi mainiosti, että suurimpana uhkana oli Venäjän mahtavan impe- riumin suojissa voimistuva slaavi- laisuus. Slaavilaisuutta vastaan nostatettu kansanliike olisi kui- tenkin ollut tuhoon tuomittu, mut- ta ruotsalaisuutta voitiin hyvin käyttää korvikevastustajana suoma- laiskansallisen liikkeen mobilisaa- tiossa.9
Ruotsalaisvastaisuuden lisäksi Snellmanin fennomaniaa leimasi yh-
teiskunnallisuus. Se siirsi suppe- an piirin harrastukset julkisuu- teen, yhteiskunnallisen keskuste- lun aiheeksi. Snellman liitti Sai- massa niiden olennaiseksi osaksi myös taloudelliset ja sosiaaliset uudistusvaatimukset, jotka muutti- vat esteettisen fennofiilisyyd~n
peruuttamattomasti sosiaaliseksi fennomani aksi.
Seuraavassa tarkastellaan Saiman sisältöä.
Mielipideaineisto. Saiman kirjoi- tuksista verrattomasti tärkeimpiä olivat kantaa ottavat artikkelit.
Pääkirjoituksiksi sanan modernissa mielessä niitä ei voi nimittää. Ne olivat yksityiskohtaisia ja laajo- ja, saattoivat joskus jatkua jopa neljässä numerossa. Koska ne kui- tenkin käsittelivät ajankohtaisia asioita ja esittelivät toimittajan kannan, niitä voitanee pitää nyky- aikaisten pääkirjoitusten edeltä- jinä.
THORSDAGEN
Tidningen SAI!11A forllar 3lt utgif- vas ftir 1K4(i t.'fll'l' samma plan, i ~~m
ma fm·1uat odt l~u· :-.ammu pris !!iom inucraraude tn·giiug. Pre1LtlllH'I'al iou sker å yaulig orl_.. sä suart Post 1 )irekliuncu derom mctlllelat hchi)rig kuugörcl.-ic.
Tili Hr .f/·. V. Lan;;h~ff:
Tit. tiiHI~IT<iltn", nlt tll"n tili .S;1irna in- aän,ln prr-au•mn.ttinn~anm:ilan fiil' Tidn. T\·l- nologcu k.omnu·•· i l l t ol~inlriijlit;~u i Lladcts apaltc&' inför:u, 1oi ''~o11 Til. l:ilit lw.s ulaif- vcu·co Alc1·tac;a den Ld·•gda iuti•uotioosuft;ilicn.
VTN.BIND. Kuu~li~ten ll;tr,.tl~hi,ftl. n. G. Jäger~
l10rn Lill Regiblralur i Kejl. Senateru EL.ouomie Deparlemeut. - Stadsl:il..neu Dr. P. E.nasl l1l1 Pruviuci.tll:ibre i Droli•t'JLI•Ii di~ll ilt.
VJG[)E. Pa~lor~a.ljulll.l,.u l'rednL NJpuleon Olleiin
<Ch Demniselle !\briu Sol•l•ie Lilzelius i S:t 1\lic.
hei d. 5 Augmli.
DODE. Hamll.1111len Carl Julius Hagemnn, i Hehin~~
foJS d. 2 Nnveml,e•·. 4-4 lar f_flm•ual.-Hilma Tbe.
usia Augu~l3, yugsta U.trnet tili 1\yrk,J.errten J.
E. Hiillfor& och de,s m .• L.~, i lJ,,l!,d:~ d. ~ Noveru- ker 5 [Jr g=frand. LJ.dt~ILJt~mh.upiJ.II't'l! A,Sl.ng- Lc•gs f'fted. k. EU \.a, Auna M.uia SlnJo,ströru, 1 Ål,o, 4S 51' j m. lt·
Ll~DIG TJENST. Prnfe~~iouen i Bil.li1h Exep:elil.eo Yiol h.ej•. Ale~. l111i1'eJbilt•ld ~u•sU~t'" inom 56 llag.
fr<in tleu :.10 OLtubeL = l.:i.J;Uelj. i Tpl.a ~luå
let vi1l Gymua,iuw i Vna inom 5G tL1g. frnu d.
12 No\'rmJ,er. - V,Lari.del fiq' Awlre LeLluratj.
1 L:..liu~J.a apr.Uet ''i4i Gymua~ium i Viborg inom 56 1la,!!. friin tl. 2'! Olt.,bt"i',
CESSIUNSAN.Sc)J\l\1.\C. Af Handl. C:. 1". Ham- Lerg hot Jl, R. i Åhu; inaliillehetl<lg OusJasen tl.
20 M,j 1146
URARI'VA ANSöK '\'ING· Af aR Lohm:tjoren Baron G. l''lemminf!, aterldHmlel. h"s Kejs ÅL<l llofrii.lt; imtJIIelsetlag d . .28 Maj 1846. - Af Bf1.
H~nt!b~hifvaren G. S. Griinrno' ule1 LhusLiel· hos H. R. i K)rbl:itt; insl:ilh·lsed.tg 2 r:.tte~~~l. :~f Lagl.
Ting efter 6 ru. r,äu tl. 27 UL.toLel' Hi~S.
F1·edngf'n d. 12 Dcccmhc•· gifver undel·- teclrmd med hcnäg111t J,iträtle fll mw.ilnlisl Soirc'c i Gymnasii lolal. Jlii,·juu sL.el' ld. 7 e.
m. Diflellel' fOrsaljas å 00 L.op. S:r i Ur. Roc ...
a·in;a aalubod &unt wid iusångw.
II.. L40>L
]\'• 50.
llen 4 ~rnneii böri,,~, fnö f,,rro, o~ ~en bctiirlcr 1111 lllorfcn tir! en qroart,1ln~ b)n~.
~Sintrrn lof~t•ar att &lifma j1,1biq,uorante. Wien d)urtt gla~hmbe än trrta är i anfernte tili hlnbtllhlJ;ncn~ minterMbctf, Ri för11nlcb-n t;ct bort m:)r!cn f,u(l.lg,, f,\r l)ti!li.lbben, r~ncb''"
llhHfcn ;,te 1t>.1r tillfrnien forc fnöf,ltr<t. f!JI,m
&cf,u.u rcb,m ftir norl,l n•~r. f5rrän ~fl'c oJ) li1bll,j.irb<ll~ ,,fhlillling gcr f,•ltcr f0to, nor 5ri~.
1\lh]ligcn infinna iis 1111 l<lll~t&or i n~bett fjr
,,tt for,, rtt cllcr ctt ~'or ~ttnb mW, cm !b,ltl p.i 1\llltt&pgl:'cn ingen h-'llllllhll fin11t~ Mt fc1~~1. G.lcr nnil<l ar /iter 111i!lll'r)'l, ra m.ijle nöbcn fiig,,
tili ()ög gr,lb. tori 1.111!l'c 'lir i.llc•lll ofta f,,., l).lg,,n f/ifring. ~ör lvc!a ocf) olvcta galler m,,:
.,ttlmni)l'an 1}\lr orl) (IJub r,ir".
1.!11 ttllt•iig tili for<foltttt~<m~e af ()uuger~'
nöb (fulle ut,m tn•if>t•<l rotlllillfulturcn cr&iu' b11, f}miifl'n i bcn1111 hmt>~ort ö.nnu är nog f~r-::
1-UlllliJ,lb. t;,i) b1l 111011 f<'SO f1111 ()>'l'P'1~, aU
tm ()crrfl'anbc ~otilli!'>'CI1en !l'all foril'OIIil <5in' l<lllb, (a ll'OI'C bel 11f j]öq],J \Uigt, art O(lliO)]<n ftn.qe lnolt,,g,, fofr•l rllb f0r bii rin f,,rttt att af n1;illbll t-cnf1lllt1lhl. ::01l ot\1>iftvc!11frigt iir, Cltt rrifet j)1l brllllil IV.lrO iillllll nii\l11 1\r )1',10 &c' tpNigt 1lig.1, f11 rr&iut.cr ~otnliMnlturen i näP lum-,mbe onqlnnbigl!<l<r fcrMr~ gob 1nilmlng iil'c blolt for hlllbet ntan ufluen for bett Cll' (filbo oblareu.
ln!temskt.
Af Tidningen Kanava hnr ul\ommit elt profmnorut•r fiir n;hla Ur, hvilket visar ell be- tydligt förslor,u.Jt format och derj ·mte nel.h::it- lt>l' P''t'nutnt>rrtlion.;pri<~oel ~ill .En Rl. SI'.-Biu ..
<ld llar öfvt>rl111fvlul untlct• Ö.rcls lopp ,·i.~at
myo..:ken ryuclighet och i vi'isa dt:lar ,;oci fii&·- mt,gu, så all tmm rned myd.en !<3lcrhet l:m molie de1;9 ulspridnndt: lill en stiirre allmiin- het. En~k.ildt i:ir del os'i bd..ant, nl t bladds jcmrrirelse,·is iml1·äuktn dt"bit icle till.itit ut- giharen, all laelt och h;'illet egna aig At det- aammn.Men m<ul hiil'hoppa", all Jcss tillvcx8nJe puhlik .!oruåuingom slall draga dcn talaugfulla utr;ifvol't'O lnin en 1.11Hierordna~l mt>\cu1i:o.l tjen- stchdaUuiug tili den lit:c•·atur, fiia· hvillcn han esct· en ,[a vurm lt.ärlcl, och i hvilk..en blott Jå (h.anslc ingcu) merl honom luona mäta ;ig, IiU deo fio.O.o .löua lilteralurw.
II. IlECUIOEll.
Ett exempel ptl lagens snaror.
Ne,faos11\ende insiinda upp!!nts htinvisol' pä en Lland de m.1nga. tillfallt:n, Jå lugligf'n till- erkäod rtilt ick.e :!1· ddi<4mmn !iom luglig. .1·au,
oc:h dä tl~n, som lilal fd., vål pii dt·t lnöliga erk.lnuantlel, gt\r •in rätt fijdustig. Uppj<tbea lydcl':
''Föl' nåHI'a år tillbula tiiiWil mio hw.tl'u ctt nd i penniugnr, cft•m jag samvebörant
·•ille bevura åt hcnne elle&' ;1l v;ira L<trn J>Otnt tlerfi)n~, ehca· lagen nogu lännedom {ur in'ilntc•
tion~n fl'.ir Fi1hL.m ll.mk.en) orn alla niidiga fiJrs•Mtighehm<ltt, ull.~natlc mol inlckning j en ograverdd fustighetfhva,·p.\ l.lnlngaren, en Dnn ...
dt.>, innehadc 3 uppbud och filstehrd. Nlijd mcd mitt förfurand~~, hvil!..et i••3 l,ns&g såiorn nou phu ultra nl !..lo.b.hct, lrtilf.Hies jng af a;\ ..
dun Wrödmju~clsc-, hv<H'mcd iidet ilnndom r.y- oes väel11 tiH~nuislan ur dess lijdfJn·Litenhds beru .. ning. Jag fick nemli,lo)f'O ftirniuunn, ult tfeo intd.n!ldc t'gr.ndomen tillhönle omyutlig-a 1Jarn9 hvilka~ stjnfl:ade1'1 utan ni\gnn r<llt dct·lill, sfti:
Jen Idi sarnma person, aom af mis (;iuade penningame, samt att tili ~:1lj.1rcu ._·id gj1H'J lln,Ok.ning om upplmd ej luunat visa sin åt- lomsl tili h;.vnhl'kn, dom~toleo tillåiit l(ipa- ren aU me,lcl')t nnons i landds Tidningar k.un ..
Jii)ra hanJrlu och uppmana tili hrfngMh klau- der dt'rf!mol inom lliltl oclt llr: Etie1• ln'ilkeo tid och då intet ltinde1· -.emot dcn sij.lta lag- ftU'len anmälte.s, den tifvcn i vanlig ordning Llifvit slutnd och h~.b.l'änad medclst Jct fa- sld.wef, l)varvirl i·'3 så s.llu'TI trygq:ude mig, men hvilkd jr:mlt! uppLudco ocl. hela kiipet JO;\sl~ vila och <lter;;.i ro.· rälla ä~m·ena.s ge- nom OJ'dcntelig rältP-g~ng rel..lamcrade rält i grund hvaraf egeodomen tiUerbndes dern ulnn slyldighet till nUgou ötc;rLctalning af liipcsk.illingen, den k.öparen finge d1t•1·~öL.a af
~tjnftadem, som iotel tigdt!', och i fiiljd hval'- af b.iiparen var ruinerud, min intekning utan å.l'alt och 'llerkan och de tili hunom lånade arfsmedlen födm·.tde. Förgäfves äLeropado jag unnonsen i tidniogarnt": mnn emottog id.e en!, mirm Lesvär emetlon, .Usom mnn thi yttrade, de id.e voJ·o belagda med .stämpladt pappe1·, hvil- len ialHagel.!e lilväl id.e sL.ulle letll lill an- Dal .-e.ullol, olldeu;lu.od fol'fal'll.odel med iag-
Arti kke 1 i en muoto ja 1 aaj u us vaihtelivat varsinaisista artikke- leista lyhyisiin, iskeviin "näpäyk- siin". Edellisillä Snellman pereh- dytti lukijansa laajaa taustaa esi- tellen ja perusteellisesti johonkin asiakokonaisuuteen. Näpäykset oli- vat lyhyitä, poleemisia kirjoituk- sia, joilla Saima kävi kipinöivää väittelyä toisten sanomalehtien kanssa. Jonkin verran näpäykset muistuttivat myöhempiä sanomaleh-
tipakinoita, sillä niiden muoto oli vapaa, tyyli iskevä ja aihe ajan- kohtainen.
Artikkelien aihejakauma ei ole yksiselitteinen, sillä. Snellmanil-
la oli tapana käsitellä samassa kirjoituksessa useita aiheita. Kar- kea kappalemääräinen jakauma voi- daan hahmotella sen perusteella, mikä aihe kussakin kirjoituksessa näyttää keskeiseltä.10
Tautukko. Saiman kirjoitusten ja- kaantuminen eri aiheisiin vuosina 1844 - 1846
1844 1845 1846 yht. Kansa ll .
sivistys 38 28 37 103 Lehdistö 37 21 16 74 Ta l. ja sos.
kysymykset 36 43 31 110
Sekalaiset 3 6 9
(Lähetetyt 19 28 32 79}
Yhteensä 130 123 122 375 Ylläolevan määrällisen jaottelun perusteella on selvää, että kan- sallisuus- ja kulttuurikysymykset olivat Saiman keskeisintä materiaa- lia. Jos kaikki kirjoitukset, myös lehdistöä käsittelevät, lasketaan yhteen, havaitaan noin puolet ar-
tikkeleista kuuluvaksi siihen ryh-
maan. Ilman lehdistöartikkeleita kansallista sivistystä käsiteltiin noin kolmasosassa Saiman mielipi- dekirjoituksia. Ryhmiteltynä toi- saalta kieltä, kansallisuutta ja kirjallisuutta, toisaalta opetusta, kouluja ja yliopistoja koskeviin, oli molempia jokseenkin yhtä pal- jon. Kokonaisuutena tämän aihepii- rin kirjoitukset vähenivät ajan myötä.
Jyrkkien kieli- ja kansalli- suusartikkelien vuoksi lehti joutui sensuurin silmätikuksi. Snellmanin kirjoitusten katsottiin uhkaavan virkamiesten ja yliopiston arvoval- taa. Mahdollisesti Snellmanin kou- luja koskevat kirjoitukset loukka- sivat kirkonmiehiäkin, sillä kan- sanopetus ja koululaitos kuuluivat vanhastaan kirkon toimialaan. Niin- pä Snellmanin maaliskuussa 1845 saama varoitus koski kansallisten kulttuuri-instituutioiden ja sano- malehdistön arvostelua.
Snellmanin voimalla ajama kan- sallisuusohjelma vaati myös sanoma-
lehdistön kytkemistä herätystyöhön. SiinäSaimaantoi toisille lehdil-
le oppitunnin, joka leimasi koko lehden sisältöä. Snellman käsitte- li yleistä mielipidettä ja sanoma- lehdistöä kaikkiaan 20 artikkelis- sa ja 54 näpäyksessä sekä julkaisi aiheesta kahdeksan lähetettyä kir- joitusta.
Saiman lehdistöä koskevien kir- joitusten määrä osoittaa, kuinka voimakkaasti ja innokkaasti Snell- man oli päättänyt soveltaa ulko- mailla hankkimiaan journalistisia oppeja käytäntöön. Hän näyttää teh- neen Saimasta mallilehden, josta toisten piti ottaa oppia. Muuan Snellmanin myöhempi kirje antaa ai- heen otaksua, että hän tarkoitti Saiman jonkinlaiseksi katalysaatto-
riksi tai ensimmäisen havahdutta- van tietoiskun antajaksi, joka syn- nyttäisi liikettä ja toimintaa kan-
THORSDAGEN
Tidningen SAI!11A forllar 3lt utgif- vas ftir 1K4(i t.'fll'l' samma plan, i ~~m
ma fm·1uat odt l~u· :-.ammu pris !!iom inucraraude tn·giiug. Pre1LtlllH'I'al iou sker å yaulig orl_.. sä suart Post 1 )irekliuncu derom mctlllelat hchi)rig kuugörcl.-ic.
Tili Hr .f/·. V. Lan;;h~ff:
Tit. tiiHI~IT<iltn", nlt tll"n tili .S;1irna in- aän,ln prr-au•mn.ttinn~anm:ilan fiil' Tidn. T\·l- nologcu k.omnu·•· i l l t ol~inlriijlit;~u i Lladcts apaltc&' inför:u, 1oi ''~o11 Til. l:ilit lw.s ulaif- vcu·co Alc1·tac;a den Ld·•gda iuti•uotioosuft;ilicn.
VTN.BIND. Kuu~li~ten ll;tr,.tl~hi,ftl. n. G. Jäger~
l10rn Lill Regiblralur i Kejl. Senateru EL.ouomie Deparlemeut. - Stadsl:il..neu Dr. P. E.nasl l1l1 Pruviuci.tll:ibre i Droli•t'JLI•Ii di~ll ilt.
VJG[)E. Pa~lor~a.ljulll.l,.u l'rednL NJpuleon Olleiin
<Ch Demniselle !\briu Sol•l•ie Lilzelius i S:t 1\lic.
hei d. 5 Augmli.
DODE. Hamll.1111len Carl Julius Hagemnn, i Hehin~~
foJS d. 2 Nnveml,e•·. 4-4 lar f_flm•ual.-Hilma Tbe.
usia Augu~l3, yugsta U.trnet tili 1\yrk,J.errten J.
E. Hiillfor& och de,s m .• L.~, i lJ,,l!,d:~ d. ~ Noveru- ker 5 [Jr g=frand. LJ.dt~ILJt~mh.upiJ.II't'l! A,Sl.ng- Lc•gs f'fted. k. EU \.a, Auna M.uia SlnJo,ströru, 1 Ål,o, 4S 51' j m. lt·
Ll~DIG TJENST. Prnfe~~iouen i Bil.li1h Exep:elil.eo Yiol h.ej•. Ale~. l111i1'eJbilt•ld ~u•sU~t'" inom 56 llag.
fr<in tleu :.10 OLtubeL = l.:i.J;Uelj. i Tpl.a ~luå
let vi1l Gymua,iuw i Vna inom 5G tL1g. frnu d.
12 No\'rmJ,er. - V,Lari.del fiq' Awlre LeLluratj.
1 L:..liu~J.a apr.Uet ''i4i Gymua~ium i Viborg inom 56 1la,!!. friin tl. 2'! Olt.,bt"i',
CESSIUNSAN.Sc)J\l\1.\C. Af Handl. C:. 1". Ham- Lerg hot Jl, R. i Åhu; inaliillehetl<lg OusJasen tl.
20 M,j 1146
URARI'VA ANSöK '\'ING· Af aR Lohm:tjoren Baron G. l''lemminf!, aterldHmlel. h"s Kejs ÅL<l llofrii.lt; imtJIIelsetlag d . .28 Maj 1846. - Af Bf1.
H~nt!b~hifvaren G. S. Griinrno' ule1 LhusLiel· hos H. R. i K)rbl:itt; insl:ilh·lsed.tg 2 r:.tte~~~l. :~f Lagl.
Ting efter 6 ru. r,äu tl. 27 UL.toLel' Hi~S.
F1·edngf'n d. 12 Dcccmhc•· gifver undel·- teclrmd med hcnäg111t J,iträtle fll mw.ilnlisl Soirc'c i Gymnasii lolal. Jlii,·juu sL.el' ld. 7 e.
m. Diflellel' fOrsaljas å 00 L.op. S:r i Ur. Roc ...
a·in;a aalubod &unt wid iusångw.
II.. L40>L
]\'• 50.
llen 4 ~rnneii böri,,~, fnö f,,rro, o~ ~en bctiirlcr 1111 lllorfcn tir! en qroart,1ln~ b)n~.
~Sintrrn lof~t•ar att &lifma j1,1biq,uorante. Wien d)urtt gla~hmbe än trrta är i anfernte tili hlnbtllhlJ;ncn~ minterMbctf, Ri för11nlcb-n t;ct bort m:)r!cn f,u(l.lg,, f,\r l)ti!li.lbben, r~ncb''"
llhHfcn ;,te 1t>.1r tillfrnien forc fnöf,ltr<t. f!JI,m
&cf,u.u rcb,m ftir norl,l n•~r. f5rrän ~fl'c oJ) li1bll,j.irb<ll~ ,,fhlillling gcr f,•ltcr f0to, nor 5ri~.
1\lh]ligcn infinna iis 1111 l<lll~t&or i n~bett fjr
,,tt for,, rtt cllcr ctt ~'or ~ttnb mW, cm !b,ltl p.i 1\llltt&pgl:'cn ingen h-'llllllhll fin11t~ Mt fc1~~1. G.lcr nnil<l ar /iter 111i!lll'r)'l, ra m.ijle nöbcn fiig,,
tili ()ög gr,lb. tori 1.111!l'c 'lir i.llc•lll ofta f,,., l).lg,,n f/ifring. ~ör lvc!a ocf) olvcta galler m,,:
.,ttlmni)l'an 1}\lr orl) (IJub r,ir".
1.!11 ttllt•iig tili for<foltttt~<m~e af ()uuger~'
nöb (fulle ut,m tn•if>t•<l rotlllillfulturcn cr&iu' b11, f}miifl'n i bcn1111 hmt>~ort ö.nnu är nog f~r-::
1-UlllliJ,lb. t;,i) b1l 111011 f<'SO f1111 ()>'l'P'1~, aU
tm ()crrfl'anbc ~otilli!'>'CI1en !l'all foril'OIIil <5in' l<lllb, (a ll'OI'C bel 11f j]öq],J \Uigt, art O(lliO)]<n ftn.qe lnolt,,g,, fofr•l rllb f0r bii rin f,,rttt att af n1;illbll t-cnf1lllt1lhl. ::01l ot\1>iftvc!11frigt iir, Cltt rrifet j)1l brllllil IV.lrO iillllll nii\l11 1\r )1',10 &c' tpNigt 1lig.1, f11 rr&iut.cr ~otnliMnlturen i näP lum-,mbe onqlnnbigl!<l<r fcrMr~ gob 1nilmlng iil'c blolt for hlllbet ntan ufluen for bett Cll' (filbo oblareu.
ln!temskt.
Af Tidningen Kanava hnr ul\ommit elt profmnorut•r fiir n;hla Ur, hvilket visar ell be- tydligt förslor,u.Jt format och derj ·mte nel.h::it- lt>l' P''t'nutnt>rrtlion.;pri<~oel ~ill .En Rl. SI'.-Biu ..
<ld llar öfvt>rl111fvlul untlct• Ö.rcls lopp ,·i.~at
myo..:ken ryuclighet och i vi'isa dt:lar ,;oci fii&·- mt,gu, så all tmm rned myd.en !<3lcrhet l:m molie de1;9 ulspridnndt: lill en stiirre allmiin- het. En~k.ildt i:ir del os'i bd..ant, nl t bladds jcmrrirelse,·is iml1·äuktn dt"bit icle till.itit ut- giharen, all laelt och h;'illet egna aig At det- aammn.Men m<ul hiil'hoppa", all Jcss tillvcx8nJe puhlik .!oruåuingom slall draga dcn talaugfulla utr;ifvol't'O lnin en 1.11Hierordna~l mt>\cu1i:o.l tjen- stchdaUuiug tili den lit:c•·atur, fiia· hvillcn han esct· en ,[a vurm lt.ärlcl, och i hvilk..en blott Jå (h.anslc ingcu) merl honom luona mäta ;ig, IiU deo fio.O.o .löua lilteralurw.
II. IlECUIOEll.
Ett exempel ptl lagens snaror.
Ne,faos11\ende insiinda upp!!nts htinvisol' pä en Lland de m.1nga. tillfallt:n, Jå lugligf'n till- erkäod rtilt ick.e :!1· ddi<4mmn !iom luglig. .1·au,
oc:h dä tl~n, som lilal fd., vål pii dt·t lnöliga erk.lnuantlel, gt\r •in rätt fijdustig. Uppj<tbea lydcl':
''Föl' nåHI'a år tillbula tiiiWil mio hw.tl'u ctt nd i penniugnr, cft•m jag samvebörant
·•ille bevura åt hcnne elle&' ;1l v;ira L<trn J>Otnt tlerfi)n~, ehca· lagen nogu lännedom {ur in'ilntc•
tion~n fl'.ir Fi1hL.m ll.mk.en) orn alla niidiga fiJrs•Mtighehm<ltt, ull.~natlc mol inlckning j en ograverdd fustighetfhva,·p.\ l.lnlngaren, en Dnn ...
dt.>, innehadc 3 uppbud och filstehrd. Nlijd mcd mitt förfurand~~, hvil!..et i••3 l,ns&g såiorn nou phu ultra nl !..lo.b.hct, lrtilf.Hies jng af a;\ ..
dun Wrödmju~clsc-, hv<H'mcd iidet ilnndom r.y- oes väel11 tiH~nuislan ur dess lijdfJn·Litenhds beru .. ning. Jag fick nemli,lo)f'O ftirniuunn, ult tfeo intd.n!ldc t'gr.ndomen tillhönle omyutlig-a 1Jarn9 hvilka~ stjnfl:ade1'1 utan ni\gnn r<llt dct·lill, sfti:
Jen Idi sarnma person, aom af mis (;iuade penningame, samt att tili ~:1lj.1rcu ._·id gj1H'J lln,Ok.ning om upplmd ej luunat visa sin åt- lomsl tili h;.vnhl'kn, dom~toleo tillåiit l(ipa- ren aU me,lcl')t nnons i landds Tidningar k.un ..
Jii)ra hanJrlu och uppmana tili hrfngMh klau- der dt'rf!mol inom lliltl oclt llr: Etie1• ln'ilkeo tid och då intet ltinde1· -.emot dcn sij.lta lag- ftU'len anmälte.s, den tifvcn i vanlig ordning Llifvit slutnd och h~.b.l'änad medclst Jct fa- sld.wef, l)varvirl i·'3 så s.llu'TI trygq:ude mig, men hvilkd jr:mlt! uppLudco ocl. hela kiipet JO;\sl~ vila och <lter;;.i ro.· rälla ä~m·ena.s ge- nom OJ'dcntelig rältP-g~ng rel..lamcrade rält i grund hvaraf egeodomen tiUerbndes dern ulnn slyldighet till nUgou ötc;rLctalning af liipcsk.illingen, den k.öparen finge d1t•1·~öL.a af
~tjnftadem, som iotel tigdt!', och i fiiljd hval'- af b.iiparen var ruinerud, min intekning utan å.l'alt och 'llerkan och de tili hunom lånade arfsmedlen födm·.tde. Förgäfves äLeropado jag unnonsen i tidniogarnt": mnn emottog id.e en!, mirm Lesvär emetlon, .Usom mnn thi yttrade, de id.e voJ·o belagda med .stämpladt pappe1·, hvil- len ialHagel.!e lilväl id.e sL.ulle letll lill an- Dal .-e.ullol, olldeu;lu.od fol'fal'll.odel med iag-
Arti kke 1 i en muoto ja 1 aaj u us vaihtelivat varsinaisista artikke- leista lyhyisiin, iskeviin "näpäyk- siin". Edellisillä Snellman pereh- dytti lukijansa laajaa taustaa esi- tellen ja perusteellisesti johonkin asiakokonaisuuteen. Näpäykset oli- vat lyhyitä, poleemisia kirjoituk- sia, joilla Saima kävi kipinöivää väittelyä toisten sanomalehtien kanssa. Jonkin verran näpäykset muistuttivat myöhempiä sanomaleh-
tipakinoita, sillä niiden muoto oli vapaa, tyyli iskevä ja aihe ajan- kohtainen.
Artikkelien aihejakauma ei ole yksiselitteinen, sillä. Snellmanil-
la oli tapana käsitellä samassa kirjoituksessa useita aiheita. Kar- kea kappalemääräinen jakauma voi- daan hahmotella sen perusteella, mikä aihe kussakin kirjoituksessa näyttää keskeiseltä.10
Tautukko. Saiman kirjoitusten ja- kaantuminen eri aiheisiin vuosina 1844 - 1846
1844 1845 1846 yht.
Kansa ll .
sivistys 38 28 37 103 Lehdistö 37 21 16 74 Ta l. ja sos.
kysymykset 36 43 31 110
Sekalaiset 3 6 9
(Lähetetyt 19 28 32 79}
Yhteensä 130 123 122 375 Ylläolevan määrällisen jaottelun perusteella on selvää, että kan- sallisuus- ja kulttuurikysymykset olivat Saiman keskeisintä materiaa- lia. Jos kaikki kirjoitukset, myös lehdistöä käsittelevät, lasketaan yhteen, havaitaan noin puolet ar-
tikkeleista kuuluvaksi siihen ryh-
maan. Ilman lehdistöartikkeleita kansallista sivistystä käsiteltiin noin kolmasosassa Saiman mielipi- dekirjoituksia. Ryhmiteltynä toi- saalta kieltä, kansallisuutta ja kirjallisuutta, toisaalta opetusta, kouluja ja yliopistoja koskeviin, oli molempia jokseenkin yhtä pal- jon. Kokonaisuutena tämän aihepii- rin kirjoitukset vähenivät ajan myötä.
Jyrkkien kieli- ja kansalli- suusartikkelien vuoksi lehti joutui sensuurin silmätikuksi. Snellmanin kirjoitusten katsottiin uhkaavan virkamiesten ja yliopiston arvoval- taa. Mahdollisesti Snellmanin kou- luja koskevat kirjoitukset loukka- sivat kirkonmiehiäkin, sillä kan- sanopetus ja koululaitos kuuluivat
vanhastaan kirkon toimialaan. Niin- pä Snellmanin maaliskuussa 1845 saama varoitus koski kansallisten kulttuuri-instituutioiden ja sano- malehdistön arvostelua.
Snellmanin voimalla ajama kan- sallisuusohjelma vaati myös sanoma- lehdistön kytkemistä herätystyöhön.
SiinäSaimaantoi toisille lehdil- le oppitunnin, joka leimasi koko lehden sisältöä. Snellman käsitte- li yleistä mielipidettä ja sanoma- lehdistöä kaikkiaan 20 artikkelis- sa ja 54 näpäyksessä sekä julkaisi aiheesta kahdeksan lähetettyä kir- joitusta.
Saiman lehdistöä koskevien kir- joitusten määrä osoittaa, kuinka voimakkaasti ja innokkaasti Snell- man oli päättänyt soveltaa ulko- mailla hankkimiaan journalistisia oppeja käytäntöön. Hän näyttää teh- neen Saimasta mallilehden, josta toisten piti ottaa oppia. Muuan Snellmanin myöhempi kirje antaa ai- heen otaksua, että hän tarkoitti Saiman jonkinlaiseksi katalysaatto-
riksi tai ensimmäisen havahdutta- van tietoiskun antajaksi, joka syn- nyttäisi liikettä ja toimintaa kan-
sallisuuden hyväksi.11
Snellman ilmoitti Saiman lehdis- töä koskevan kirjoittelun j ohtu- neen yksinkertaisesti siitä, että painovapaussäännösten soveltaminen esti "todellisten" ongelmien käsi t-
telyn julkisuudessa. Sen vuoksi Saima oli ottanut tärkeimmäksi teh-
täväkseen saada aikaan parannus maan sanomalehdistössä. Snellman piti sanomalehdistöä välineenä, jonka avulla olisi mahdollista vai- kuttaa maan yleiseen kehitykseen epäsuorasti silloin kun väylä oli tukossa.
Myös Snellmanin lehdistökirjoit- telu aiheutti sensuurin vastatoi- mia, jotka saivat Saiman toimitta-
jan miltei menettämään uskonsa sa- nomalehdistön toimintamahdollisuuk- siin. Lehdistöä koskeva kirjoitte- lu laantui huomattavasti 1846, sil- lä Snellman piti lehdistön moitti- mista miltei samanlaisena kuin kah-
lehditun piiskaamista. Saiman vii- meisten kirjoitusten sävy oli kui-
tenkin jonkin verran toiveikas.
Snellmanin tyytyväisyys saavu- tetuista tuloksista koski mahdol- lisesti juuri sanomalehdistössä il- mennyttä halua parannuksiin ja uu- distuksiin. Sitä hän oli itse voi- makkaasti ajanut.
Runsas neljännes Saiman kantaa ottavista kirjoituksista käsitte- li sosiaalisia ja taloudellisia aiheita. Niissä Snellman saattoi kaikkein konkreettisimmin soveltaa filosofiaansa käytäntöön, minkä hän oli selvästi asettanut toimin- tansa tavoitteeksi Suomeen jääty- ään.
Uutiset. Snellman ei arvostanut uutislehtiä kovin korkealle. Hän ei kuitenkaan väheksynyt uutisten merkitystä lukijoille eikä aliarvi- oinut niitäkään lehdessään. Vento on tutkimuksessaan12 todennut va- kuuttavasti perustellen, että uu-
tislehtenä Saima ei ollut kovin on- nistunut. Siihen vaikutti osaksi Kuopion syrjäisyys ja yhteyksien heikkous, mutta ennen muuta Snell- manin journalistiset tavoitteet, jotka tavallaan ennakoivat poliit- tisen lehdistön suhtautumista uu- tisiin.
Tärkeimpänä uutislähteenä Snell- man käytti toisten toimittajien ta- paan muita sanomalehtiä. Postinkul- ku Kuopioon oli vielä 1840-luvulla hankalaa ja saattoi rospuuttoaikaan katketa viikkokausiksi. Kelirikka heijastui myös Saiman uutismäärän vaihtelussa vuodenaikojen mukaan.
Parasta uutisaikaa olivat kesäkuu- kaudet, jolloin pyry, pakkanen tai routa eivät viivyttäneet postin kulkua. Niinpä kotimaan- ja ulko- maanuutisten välittäjänä Snellmanin Saima ei mitenkään voinut kilpail-
la pääkaupungin lehtien kanssa.
Itä-Suomen ja Pohjois-Savon paikal- lisuutiset olivat sen vuoksi Saiman tärkeintä aineistoa. Koko maata koskevat uutiset mainittiin lehdes- sä vain lyhyesti, samoin ulkomaan- uutiset, jotka useimmiten poimit- tiin Finlands Allmänna Tidningistä.
Snellman vaati myös uutisiin so- vellettavaksi sanomalehden toimi- tuksellista linjaa. Saimassa hän pyrki itse toteuttamaan ihannettaan, sen uutiset olivat todella toimitet-
tuja. Aiheluokittelun mukaan leh- den ylivoimaisesti suosituin uutis- aihe oli miljööuutiset. Myös yhdis- tystoimintaa ja juhlia käsiteltiin runsaasti, samoin kirjallisuutta, kouluja, 1 i i kennettä, lehdistöä, kauppaa, yliopistoa ja tiedettä se- kä kieli- ja kansallisuuskysymyk- siä.
Saiman ulkomaanuutiset keskit- tyivät sisäpoliittisiin ja hallit- sijahuoneita koskeviin uutisiin.
Niissä näkyy erityisesti Venäjän hovia koskevien uutisten suuri maa- rä. Valtaosaltaan Saiman ulkomaan-
uutiset tulivat Euroopan suurval- loista, mutta mahtui joukkoon joku- nen aina Länsi-Intiasta saakka.
Sanomalehdistön ja journalisti- sen työprosessin kehittymisen kan- nalta Saiman uutiset olivat merkit- täviä siitä syystä, että Snellman valikoi ja esitti ne samoin kri- teerein kuin muunkin aineiston leh- dessään. Objektiivisuuden osateki- jöiden - asiallisuuden, relevans- sin, tasapuolisuuden ja neutraalin esitystavan - noudattaminen sai väistyä aatteellisten ta voitteiden tieltä. Siinä Snellmanin Saima en- nakoi poliittisen lehdistön kehit- tymistä. Sen vuoksi Saimaa ei voi myöskään pitää merkittävänä uutis- lehtenä, sillä joskus se jätti uu- tisista olennaisia piirteitä kerto- matta, vaikka tietoa olisi kyllä ollut saatavilla.13
Ajanvieteaineisto ja kaunokirjal- lisuus. Snellman käytti noin nel- jänneksen Saiman palstatilasta uuti- sia ja artikkeleita kevyempään luet- tavaan, kertomuksiin, romaaninkat- kelmiin, novelleihin, runoihin, elämänkertoihin, kaskuihin jne.
Kolmessa vuodessa hän julkaisi leh- dessään kaikkiaan 92 "ajanvietekir- joitusta". 1844 runojen osuus oli suurimmillaan eli puolet koko ai- neistosta.
Toimittajaihanteelleen uskolli- sena Snellman toimitti itse myös lehtensä kevyen ajanvietesisällön samojen periaatteiden mukaan kuin muutkin osastot. Siihen vaikutti- vat kansallisuusohjelman päämäärät ja tavoitteet. Snellman itse ruot- sinsi joukon Kantelettaren runoja ja tutustutti siten ruotsalaista yleisöä kansallisiin aarteisiin.
Saimassa julkaistiin myös toista- kymmentä August Ahlqvist-Oksasen runoa, joista monet Runebergin ru- nojen suomennoksia. Muutenkin Snell- man seurasi tarkoin suomalaisen kir-
jallisuuden kehitystä ja kasvun merkkejä. Hän kiirehti heti julkai- semaan uusia tuotteita, jollainen oli mm. ruotsinnos Pietari Hanni- kaisen näytelmästä Silmänkääntäjä.
Snellmanin lehdessä oli varsin runsaasti myös kirjallisuuden kri- tiikkiä. Se mm. täytti kokonaan Saiman lisälehdet, jotka ilmestyi-
vät Kallavesi-nimisinä. Kallavedes- sä vuonna 1846 Snellman mm. esit- teli innostuneesti englantilaisen chartistipuolueen piirissä syntynyt- tä sosialistista runoutta. Hän näki siinä ilmauksen kansan sivistymi- sestä, joka on ainoa keino pelas- taa yhteiskunta väkivaltaisilta mullistuksilta. Hän kysyi myös, eikö työläisen rohkea taistelu ny- kyisen yhteiskuntamuodon aiheutta- maa hätää ja sortoa vastaan ole yh- tä oikeutettu runouden aihe kuin tasavaltalaismielisen aristokraatin kamppailu despotiaa vastaan.
Tästä esimerkistä nähdään, että Snellmanin mielestä myös kirjalli- suuden piti vastata ajan henkeä. Hegeliläiseen estetiikkaan yhtyen hän piti pahana puhdasta estetis- miä, eliitin keskinäistä taidetta. Tästä tyhjää muotokauneutta kriti- koivasta näkökulmasta Snellman ar- vioi mm. Goethen ja Runebergin te- oksia. Runebergin Vänrikki Stoolis- sa Snellman näki aitoa kansallis- henkeä ja antoi sille tunnustuksen, mutta Vårt Landissa sitä ei löyty- nyt. 14
Saiman kirjallisuuskritiikki jat- koi siten Mnemosynen ja Helsing- fors Morgonb ladil-1, p a rh a i ta peri n- teitä, vaikka sisällöltään ja ta- voitteiltaan erosi niistä tyystin. Snellmanille kirjallisuuskeskuste-
lu oli tullut tutuksi jo Lauantai- seurassa ja Frejassa. Saima-lehdel- leen antamansa kansallisen sivistys- tehtävän näkökulmasta kaunokirjal- lisuuden kritiikki oli olennainen osa lehden ohjelmaa ja tärkeintä
