AIKUISKASVATUS 4/98
325
O
n epäilemättä totta, että kasvatustieteissä on käynnissä siirtymä pedagogisesta dis- kurssista uusia oppimisympäristöjä koskevaan diskurssiin. Matikainen ja Manninen tekevät katsauksessaan (Aikuiskasvatus 4/98, 317-323) monia osuvia huomioita oppimisympäristöhy- pestä. Kirjoittajien mukaan uuden oppimis- ympäristön käsitettä on vaikea määritellä. Näin- hän on kaikkien kiinnostavien yhteiskunta- ja kasvatustieteellisten käsitteiden kanssa. Ei ole olemassa käsitteiden taivasta, vaan ovat ne ih- mistekoa ja sellaisina alaltaan vain osittain em- piirisiä, ts. käsitteissä on mukana myös muuta kuin immanenttia, läsnäolevaa ainesta. Tämä estää käsitteiden täydet operationaalistukset, mutta edistää ajattelun kehittymistä.Vaikka M ja M ovatkin kriittisiä suhteessa oppimisympäristöjargoniin, kirjoittavat he kui- tenkin aivan määrätyntyyppisen oppimisym- päristödiskurssin sisällä. Miten käsitteellistä selkiytymättömyyttä voitaisiin alkaa purkaa?
Ehdotan seuraavaa jaottelua.
J
aottelussa toisaalla on psykologisesti painot- tunut pedagoginen diskurssi, jossa oppimis- ympäristön (learning environment) käsitettä tar- kastellaan suhteessa koulun tai koulutusorga- nisaation toimintaan. Uuden merkitys on kou- lun yhteydessä kahtalainen. Toisaalla se viittaa moninaisiin didaktisiin järjestelyihin, toisaalla erityisesti uuden oppimisteknologian soveltami- seen formaalissa kasvatuksessa.Toisaalla on sosiologisesti painottunut kulttuu- ritutkimuksellinen diskurssi, jossa oppimisym- päristön (learning context) käsitettä tarkastel- laan suhteessa sosiaalisen todellisuuden paik- koihin ja kohtauksiin, ihmisten arkielämän ta- pahtumiin. Tässä yhteydessä uusi viittaa uusiin kulttuurisiin muotoihin, sosiaaliseen toimintaan ja informaalin oppimisen konteksteihin, joihin voi liittyä uuden informaatioteknologian käyt- töä ja käsitteellistämistä.
Tälle jaottelulle löytyy perusteita teoreettisesta ja empiirisestä tutkimuksesta. Uusien oppimis- ympäristöjen pedagogiseen diskurssiin kuulu- vaa tutkimusta on tehty kognitiivisen ja situa- tionistisen psykologian ja didaktiikan teorian alueella. Uusien oppimisympäristöjen kulttuu- ritutkimukselliseen diskurssiin kuuluvaa tutki- musta on tehty ennen kaikkea uusimman kas- vatussosiologian alueella.
Tärkeä ero kahden diskurssin välillä on siinä, miten oppimisen käsite ymmärretään, ts. onko sen ymmärtämisyhteys formaali vai informaali.
Eroa voi luonnehtia myös kulttuuritutkimuk- sesta tutuksi käyneellä erottelulla pedagogiikan kulttuuriin ja kulttuurin pedagogiikkaan. Siinä missä pedagogiikan kulttuuri viittaa koulun uusiin oppimisympäristöihin, siinä kulttuurin pedagogiikka viittaa medioituneeseen ja viih- teellistyneeseen kulttuuriin uutena oppimisym- päristönä.
