TEKNILLINEN KORKEAKOULU Vlaanmittaustieteiden laitos
Gecinformaatso- ia paikannustekniikan laboratorio
KARTTASOVELLUKSET MOBIILILAITTEISSA
Diplomityö
Teknillinen korkeakoulu Maanmittaustieteiden laitos
Helsingissä 19. toukokuuta 2008 tekniikan ylioppilas
Hb
Pyry Kettunen
Valvoja: professori Kirsi Virrantaus Ohjaajat: professori Tapani Sarjakoski
TkT Paula Ahonen-Rainio få
TEKNILLINEN KORKEAKOULU DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ Tekijä: Pyry Kettunen
Työn nimi: Karttasovellukset mobiililaitteissa
Päivämäärä: 19.5.2008 Sivumäärä: 71
Tiedekunta:
Laitos:
Professuuri:
Pääaine:
Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta Maanmittaustieteiden laitos
Maa-123 Geoinformatiikka ja kartografia Geoinformaatiotekniikka
Työn valvoja: professori Kirsi Virrantaus
Työn ohjaajat: professori Tapani Sarjakoski ja TkT Paula Ahonen-Rainio
Kartta on sijaintitietoesitys, joka on vuosisatojen ajan kehittynyt paperille piirrettynä kuva
na. Viimeisinä vuosikymmeninä karttoja on tuotettu yhä kiihtyvällä vauhdilla paperin lisäksi sähköisessä muodossa näytöille, mikä on vaatinut kartografialta aktiivista paneutumista uu
den esitysympäristön mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Viimeisimpänä sähköistymiskehityksen ilmiönä ovat pienet, kämmenkokoiset mobiililaitteet, jotka kannettavuutensa vuoksi sopivat erityisen hyvin kartan esitysalustaksi. Toisaalta karttanäkymä on näissä kannettavissa lait
teissa epäkäytännöllisen pieni.
Tässä työssä tutkittiin pienten mobiililaitteiden soveltuvuutta karttojen esitysalustoiksi ja kar
tografisten periaatteiden toteutumista näille laitteille tuotetuissa karttasovelluksissa. Työn kannalta kiinnostava laitekanta määriteltiin tekemällä suuntaa-antava kämmenlaitteiden luokkajaottelu, ja olennaisten karttasovellusten ryhmää luodattiin tutkimalla ohjelmia kuvaa
via teknis-taloudellisia ominaisuuksia. Karttasovellusten kartografisen laadun selvittämiseksi luotiin monikymmenkohtainen kriteeristö, joka perustuu aiempaan kartografian ja käytettä
vyyden tutkimukseen.
Luodun arviointikriteeristön toimivuutta kokeiltiin koetyöllä, jossa tarkasteltiin 12 mobiilia karttasovellusta. Karttaohjelmat jaettiin karkeasti maasto-, yleis- ja selainsovelluksiin, ja ne käytiin läpi kriteeristön mukaisesti kirjaten tulokset taulukkoon. Työssä esitetään sanalliset kuvaukset jokaisesta tarkastellusta ohjelmasta.
Kämmenlaitteet todettiin tutkimuksessa käyttökelpoisiksi kartta-alustoiksi, kunhan näytön pienuuden aiheuttamaa hankaluutta kyetään kompensoimaan käyttöliittymän sujuvuudella.
Karttasovellusten tarkastelu osoitti arviointikriteeristön toimivan hyvin ja karkean sovellus- tyyppijaon pitävän paikkansa: kriteeristön piirteiden ilmeneminen ohjelmatyyppien sisällä oli yhtenäistä. Lisäksi havaittiin karttaohjelmien jakautuvan tarkkarajaisempiin ryhmiin. Lopuksi luodulle kriteeristölle pohdittiin jalostusmahdollisuuksia sekä käytiin läpi mobiilien karttaso
vellusten kehityskohteita.
Avainsanat: kartografia, mobiililaite, Kieli: suomi
karttasovellus, arviointi tiivistelmä englanniksi
HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY
ABSTRACT OF MASTER’S THESIS Author: Pyry Kettunen
Title: Map Applications in Mobile Devices
Date: May 19, 2008 Pages: 71
Faculty:
Department:
Professorship:
Major:
Faculty of Engineering and Architecture Department of Surveying
Maa-123 Geoinformatics Geoinformatics
Supervisor: Kirsi Virrantaus, Professor
Instructors: Tapani Sarjakoski, Professor and Paula Ahonen-Rainio, D.Sc.(Tech.) A map is a spatial representation of geoinformation. Maps have been developed over centuries as figures on paper. In the last few decades, maps have been produced on an accelerating pace into images on the screens of digital devices. This recent platform has required active involvement from cartography in facing these new opportunities and challenges. The latest phase of digitalisation has resulted in small, handheld mobile devices that are highly applicable for use with maps because of their portability. However, the screens of these handhelds are impractically small.
The research presented in this thesis investigated the feasibility of small display devices for visualising maps and the extent to which cartographic principles have been applied to these mobile map applications. Handheld devices were first classified according to their properties in order to define relevant devices for study. Similarly, map applications were classified according to their technical and economic aspects. A set of criteria was created next for specifying the cartographic quality of map applications, based on research in cartography and usability and yielding almost 50 expressive features.
The criteria created were experimentally evaluated with a dozen mobile map applications, which were categorised into topographic, general and web-based mapping programmes. The results of the evaluations were compiled in tabular form and discussed.
The handheld devices were found to be appropriate platforms for maps, providing the minute size of the screens can be compensated by flexible user interfaces. Evaluation of the map applications validated the used criteria and the proposed categorisation scheme: the appea
rance of the features inside the three different map application categories was consistent.
In addition, the applications were divided into more specific groups within each category.
Finally, suggestions were identified for further development of the evaluation criteria and refinement of the mobile map applications.
Keywords: cartography, handheld, mobile Language: Finnish
map application, evaluation English abstract
Esipuhe
Тятя diplomityö on tehty Geodeettisessa laitoksessa Geoinformatiikan ja kartografian osastolla. Työn ohjaajana toimi professori Tapani Sarjakoski, jota haluan kiittää innosta
van aiheen muodostamisesta ja tuen antamisesta työn tekemisessä. Dosentti, TkT Tiina Sarjakoski antoi ratkaisevaa apuaan työn saattamisessa muotoonsa, mistä suuret kiitok
set hänelle. FT Annu-Maaria Nivalalle osoitan kiitokseni arvokkaista neuvoista työn kir
joittamisessa. Yleisesti haluan kiittää kaikkia Geoinformatiikan ja kartografian osaston henkilökuntaan kuuluvia saamastani avunannosta ja mainiosta työilmapiiristä.
TkT Paula Ahonen-Rainio toimi työn ohjaajana Teknillisen korkeakoulun Maanmittaus- tieteiden laitoksella. Häntä kiitän rikkaista sisällöllisistä ohjeista ja antoisasta vuorovai
kutuksesta työn eri vaiheissa. Professori Kirsi Virrantaus oli työn valvoja ja antoi monia erinomaisia neuvoja työn edistyessä, mistä kiitokset hänelle.
Kiitos Hannu Säles Oyrlle, joka lainasi Tasku Loisto -karttasovelluksensa tarkasteltavak
seni kämmentietokoneessaan.
Kiitos myös Tracker Oy:lle, jolta sain MyWay -karttaohjelman koekäyttöön.
Lopuksi lämpimimmät kiitokset läheisilleni: vaimoni, vanhempani ja siskoni ovat olleet oleellisella tavalla mukanani koko opintojen! ja diplomityön tekemisen ajan.
Helsingissä 19. toukokuuta 2008
Pyry Kettunen
Sisältö
1 Johdanto 1
1.1 Tutkimuskysymykset... 1
1.2 Tutkimuksen menetelmät ja rakenne... 2
2 Tekninen viitekehys 5 2.1 Mobiililaitteet... 5
2.1.1 Älypuhelin... 6
2.1.2 Kämmentietokone... 8
2.1.3 Kämmenpaikannin... 10
2.2 Ka rttasovell ukset ... 12
2.2.1 Toiminta-alustat... 12
2.2.2 Aineistoratkaisut... 14
2.2.3 Tuotantotavat... 16
3 Karttasovellusten tarkastelukriteerit 19 3.1 Geometriset elementit... 20
3.2 Grafiikka... 23
3.3 Karttamerkit ja kuvaustekniikka ... 26
3.4 Teksti ... 28
3.5 Aineisto... 29
3.6 Mukautuminen...31
3.7 Käyttöliittymä...32
3.8 Kartan hallinta... 33
3.9 Paikannus 35
3.10 Tiedonkäsittely ... 36
4 Mobiililaitteiden karttatuotteiden tarkastelu 39 4.1 Maastokarttaohjelmia...40
4.1.1 Bayo CartoExploreur 3D ... 40
4.1.2 Fugavvi Global Navigator... 42
4.1.3 Tasku Loisto... 44
4.1.4 Tracker MyWay...46
4.2 Yleiskarttaohjelmia ... 47
4.2.1 Maemo Mapper... 47
4.2.2 Mobile Gmaps...49
4.2.3 Navicore Personal... 50
4.2.4 smart2go...52
4.2.5 wayf inder ... 54
4.2.6 Webraska Navigation 7... 55
4.3 Selainsovelluksia... 57
4.3.1 Eniro Kartat... 57
4.3.2 Reittiopas Taskuversio ... 59
4.4 Kokonaiskuva tarkastelluista karttasovelluksista... 60
5 Yhteenveto ja johtopäätökset 65 5.1 Tutkimuspäätelmät... 65
5.2 Tulevaisuuden näkymiä ja jatkotutkimus...66
Lähteet 69
LIITE Sovellusten tarkastelutaulukot 73
Kuvat
1 Nokia 9500 Communicator, Motorola A780ja SonyEricsson K610i -älypuhelimet 6 2 HP iPAQ hx2495 ja FujitsuSiemens Pocket LOOX T -kämmentietokoneet
sekä Nokia N800 -kämmenpääte... 9
3 Garmin n Ovi 370, TomTom ONE ja mappy iti -kämmen pai kantimet...11
4 Mobiilin aineiston hankinta- ja säilytystavat. Nuolten kärjet osoittavat aineis- tomateriaalin fyysisen sijoittumiskohteen... 14
5 Esimerkit yksisävy-, lähisävy-, vastasävy-, keskussävy- ja yleissävyharmonioista 25 6 Bayo CartoExploreur kämmentietokoneen ruudulla...41
7 Fugavvi Global Navigator kämmentietokoneessa (maailmankartta)...43
8 Tasku Loiston jaettu ruutunäkymä...44
9 Tracker MyWay älypuhelimessa...46
10 Maemo Mapper kämmenpäätteessä...48
11 M G Maps älypuhelimen näytöllä...50
12 Navicore Personal kämmenpäätteessä ...51
13 smart2go älypuhelimen ruudulla...53
14 Wayfinderin karttanäkymä ...54
15 Webraska Navigation älypuhelimessa...56
16 Eniro Kartat älypuhelimen selaimessa...58
17 Reittiopas älypuhelimen selaimessa... 59
18 Bayon maastokarttaohjelma tarjoaa monipuolisen korkeusesityksen...61
19 smart2gon yönäkymä ja runsaat lisäarvotiedot...62
20 Reittioppaan reittikeskeinen näkymä...62
Taulukot
1 Karttasovellustyypit kuvaavine piirtelneen ... 17 2 Kämmenlaitteiden karttasovellusten tarkastelupiirteet ominaisuustyypeittäin . 20 3 Esimerkki piirteiden arvioinnista... 21 4 Tarkastellut ohjelmat ja niiden pääpiirteitä... 39 5 Mobiilien karttasovellusten hahmoteltu tyyppijako... 63
1 Johdanto
Kämmenkoon kannettavien, tietoteknisiä valmiuksia omaavien laitteiden kehitys on vii
meisen kymmenen vuoden aikana ollut vauhdikasta. Vuosikymmenen takaisten tehok
kaiden pöytätietokoneiden ominaisuudet ovat mikroprosessoreiden kutistumisen myö
tä siirtyneet kannettavien tietokoneiden kautta taskukokoisiin tiedonkäsittelyvälineisiin.
Sujuvaan liikkuvankin grafiikan esittämiseen kykenevät kämmentietokoneet (personal digital assistant, PDA) ovat olleet arkikäyttäjän hyödynnettävissä jo useita vuosia, ja viimeisen vuoden aikana yleisesti käytössä olevien matkapuhelimien muutos kämmen- mikrojen laskennallisia ja visuaalisia ominaisuuksia tarjoaviksi kolmannen sukupolven älypuhelimiksi on lähtenyt kiihtyvään käyntiin. Markkinoille on juuri saatettu älypuhe- limia, jotka sisältävät integroidun satelliittipaikannussirun.
Pienten laitteiden kätevyys liikkuvassa käytössä on tuonut sovelluskehitykseen valtaisan mahdollisuuksien kentän, jonka keskipisteessä ovat paikkatietosovellukset. Kämmentie- tokoneen tai älypuhelimen suorituskyky yhdistettynä laajakaistaiseen verkkoyhteyteen antaa perustan maailmanlaajuisten ja ajantasaisten aineistojen reaaliaikaiseen esittämi
seen visuaalisesti informatiivisella tavalla. Laitteiden kanssa käytetty paikannus liittää kokonaisuuteen navigointipotentiaalin sekä mahdollisuudet paikkatiedon keräämiseen, tallennukseen ja siirtämiseen liikkujien välillä. Laitteistot siis antavat sovelluskehittäjille laajat vapaudet tiedonkäsittelyn ja grafiikan toteutuksessa aiempien varsin rajattujen resurssien sijaan, mikä johtaa ohjelmantekijöiden kasvaneeseen merkitykseen lopputuot
teen ominaisuuksissa ja laadussa. Ottaen huomioon kämmenlaitteiden siirtymisen en
tistä laitteistovapaampiin ohjelmoistoihin aina käyttöjärjestelmätasoa myöten ja täten sovelluskehityksen avautumisen laajemmille joukoille, on mobiililaiteympäristö suotuisa paikkatieto-ohjelmien monipuoliselle kehitykselle.
1.1 Tutkimuskysymykset
Tämän työn tarkoituksena on tarkastella mobiilien paikkatietosovellusten olennaista ala
ryhmää, mobiileja karttasovelluksia, joiden keskeisenä elementtinä on paperikarttojen perinteestä juontuva yhdensuuntaisprojektion mukainen karttakuvaus. Karttasovellus- ten kehityskulku noudattaa edellä hahmoteltua moninaisten kehitysmahdollisuuksien lin
jaa ja olemassaolevien ohjelmatuotteiden määrää mitataan ainakin kymmenissä. Ohjel
mat eroavat toisistaan muun muassa kartografisessa toteutuksessa, toiminnallisuuksien määrässä ja laadussa, aineiston käsittelyssä, paikannusmahdollisuuksissa sekä viestintä- kyvyissä. Lisäksi niiden toiminta-alustat vaihtelevat niin eri ohjelma- kuin laitealusto
1 JOHDANTO
jenkin kesken. Tämä tarkastelu pyrkiikin selvittämään karttaohjelmien ominaisuuksien ja toiminnallisuuksien kirjoa sekä tutkimaan toiminta-alustojen ja ohjelmien välisiä riip
puvuuksia kämmenkoon kannettavissa mobiililaitteissa.
Jotta kyettäisiin ymmärtämään ja arvioimaan kämmenlaitteissa toimivia karttaohjel- mia, on käsitettävä laitteiden ja käyttöjärjestelmien keskeiset ominaisuudet ja toimin
nan perusperiaatteet. Näin ollen tämän työn ensimmäiseksi tutkimuskysymykseksi ase
tetaan mobiilialustojen merkitsevien piirteiden kuvailu ja alustojen ryhmittely näiden piirteiden perusteella. Samassa yhteydessä pyritään selvittämään laitteiden sopivuutta erilaisiin kartankäyttötarpeisiin.
Toinen ja keskeisin tutkimuskysymys on kysymys siitä, kuinka kämmenlaitteiden kartta- sovelluksia voidaan ja pitäisi arvioida. Karttojen arviointitutkimus on toistaiseksi keskit
tynyt paperikarttoihin ja suurten näyttöpinta-alojen karttanäkymiin, joista on yleensä tarkasteltu yhtä osa-aluetta kerrallaan (esim. grafiikka, Nurmi, 1999; yleistys, Kilpeläi
nen, 1999; käyttö, Nivala, 2005). Koska kartan käyttökokemus kuitenkin rakentuu usei
den täysin erityyppisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, tarvitaan arviointitapaa, joka ottaa huomioon nämä eri tekijät sekä sellaisinaan että keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Tällainen arviointi auttaisi paitsi tutkimaan karttaohjelmien laatutekijöitä, myös ryh- mittelemään ohjelmia keskeisten piirteidensä mukaisesti.
Kolmantena tutkimuskysymyksenä esitetään, millaisia tämän hetken mobiilit karttaso- vellukset ovat. Ohjelmia on paljon ja erilaisia, joten kehityksen tilasta kaivataan yleistä käsitystä. Tämän kysymyksen vastauksia voidaan etsiä kahden edellisen kysymyksen vastauksiin perustuen.
1.2 Tutkimuksen menetelmät ja rakenne
Tutkimuksen lähestymistapa on teoreettis-käsitteellinen. Mobiilien karttasovellusten kent
tää tutkitaan kirjallisuuteen ja käytännön tiedonhakuun pohjautuen. Samoista lähtökoh
dista kehitetään karttasovellusten ominaispiirteille sellainen malli, jota voidaan käyttää sovellusten laadulliseen arviointiin ja ryhmittelyyn. Luotua mallia testataan järjestel
mällisesti olemassaolevia karttaohjelmia tarkastellen ja mallin toimivuutta suunnitellus
sa käytössä analysoidaan. Näin vastataan asetettuihin tutkimuskysymyksiin seuraavan
laisessa tutkimusrakenteessa:
Luvussa 2 rajataan selvityksen piirissä oleva laitekanta ja karttasovellukset. Laitteiden osalta syynä rajanvedon tarpeeseen on epätarkkuus käsitteessä mobiili. Rajauksen lisäksi
1.2 Tutkimuksen menetelmät ja rakenne
määrätään selvityksessä käytettävät mobiililaitteiden luokkatermit, koska viimeaikaisen luokkajaon rajat ovat laitteiden ominaisuuksien lisääntyessä olennaisesti hämärtyneet.
Sovelluksista esitellään ohjelmatuotteita vahvimmin määrittävät teknistaloudelliset piir
teet. Luku esittää vastauksia ensimmäiseen tutkimuskysymykseen.
Luvussa 3 esitellään tyyppiryhmiin jaettu ominaisuusluettelo, jonka listaamien piirteiden tarkastelu mahdollistaa mobiilien karttasovellusten kvalitatiivisen arvioinnin. Luettelon piirteisiin liitetään arviointia ohjaavat indikaattorit ja muodostunut kriteerijoukko esi
tetään taulukkona. Kyseinen kriteeristö toimii tämän selvityksen tarkasteluperusteina ja on vastauksena toiselle tutkimuskysymykselle.
Luvussa 4 suoritetaan varsinainen sovellustarkastelu. Aluksi esitetään arviointiin valit
tujen ohjelmien ja laitteiden valintaperusteet, minkä jälkeen raportoidaan tarkastelut ohjelmakohtaisesti. Lopuksi arvioidaan sovellusjoukosta saatua kokonaiskuvaa ja sovel
lusten välisiä eroja vastaten näin kolmanteen tutkimuskysymykseen.
Luvussa 5 esitetään yhteenveto selvityksestä tuloksineen ja luodaan silmäys mobiilien karttasovellusten kehitysnäkymiin.
1 JOHDANTO
2 Tekninen viitekehys
Karttasovellusten tarkastelun pohjatiedoiksi tarvitaan käsitys käytettävissä olevista laite- ja sovellusalustoista. Myös metatieto itse karttasovellusten joukosta on tarpeen tarkas- teluperusteiden onnistuneeksi luomiseksi. Näihin teknisiin seikkoihin paneudutaan seu- raavassa.
2.1 Mobnlilaitteet
Mobiililaitteen käsite on näinä päivinä hieman häilyvä, koska kannettavien tietoteknisten laitteiden valikoima on runsas. Lisäksi uudentyyppisiä liikkuvaan käyttöön suunniteltu
ja tieto- ja viestintälaitteita lanseerataan jatkuvasti markkinoille. Tässä selvityksessä mobiililaitteella tarkoitetaan jatkuvaan henkilökohtaiseen käyttöön suunnattua kannet
tavaa, kämmenkokoista laitetta, joka omaa tietoteknisiä ja mahdollisesti viestinnällisiä valmiuksia.
Erityisesti kiinnostuksen kohteena ovat laitteet, joissa on grafiikan esittämiseen sovel
tuva värinäyttö ja kyky laajakaistaiseen tietoverkkoyhteyteen. Nämä seikat ovat usein edellytys mobiilien karttasovellusten käytölle. Lisäksi matkapuhelimien tapauksessa pu
helimessa tarvitaan lisäsovelluksien asennusmahdollisuus. Grafiikalle soveltuvaksi väri
näytöksi katsotaan tässä selvityksessä resoluutioltaan vähintään noin 180x180 pikselin ja 35x35 mm2:n (diagonaalimitassa noin 2 tuuman) kokoinen näyttö, joka toistaa ainakin 65 536 väriä. Laajakaistaiseksi tietoverkkoyhteydeksi määritellään nopeudeltaan vähin
tään kolmannen sukupolven matkapuhelimien käyttämä UMTS-yhteys, jonka nopeus on parhaimmillaan 384 kbps ja vasteaika noin 200 ms (Wikipedia, 2007). Lisäsovellusten asennuspotentiaali vaihtelee jonkin verran laitteiden käyttöjärjestelmien mukaan, mutta tässä voidaan tarvittaessa pitää vaatimusviitteenä kykyä Java-teknologialla toteutettu
jen sovellusten asentamiseen.
Seuraava laitetyyppien kuvailu perustuu internet tietolähteenä tehtyyn kartoitukseen, jossa selvitettiin laitteiden kirjoa muutamien suurten valmistajien kotisivujen sekä ha- kukonehakujen perusteella. Kaikki teknisiä ominaisuuksia kuvaavat luvut koskevat kir- joitushetken tilannetta rajatun kokoisella otoksella, joten kuvausta ei voi pitää kaiken kattavana, vaan pikemminkin tyypillisiä laiteratkaisuja ilmentävänä. Ominaisuusiietoja, joiden löytäminen osoittautui työlääksi, ei lähdetty syvemmin selvittämään.
2 TEKNINEN VIITEKEHYS
2.1.1 Älypuhelin
Älypuhelimeksi nimitetään yleisesti kolmannen sukupolven matkapuhelinta, joka on va
rustettu monipuolisilla tiedonkäsittely- ja -siirtotoiminnoilla. Vakiintunutta määritelmää ei termille toistaiseksi ole, mutta esimerkiksi pienten näyttöjen kartografiaa tutkineessa GiMoDig-projektissa (Sarjakoski ja Sarjakoski, 2005) älypuhelin määriteltiin matkapu
helimeksi, jolla on oma, valmistajan tai kolmannen osapuolen lisäsovellusten asennuksen mahdollistava käyttöjärjestelmä (Nissen et ah, 2003). Älypuhelimen oleellisena ominai
suutena pidetään usein myös toimintaa verkkopäätteenä laajakaistaisen verkkoyhteyden kautta. Tämän selvityksen kannalta oleellista on puhelimen kyky asentaa ja ajaa kol
mannen osapuolen valmistamia sovelluksia sekä toimia laajakaistaisena verkkopäättee
nä. Nämä toiminnot otetaankin tässä älypuhelimen määrittäjiksi. Lisäksi on syytä täs
mentää, että älypuhelin on runsaista ominaisuuksistaan huolimatta oleellisesti puhelin, joka siis on ensisijaisesti suunniteltu henkilökohtaista puheviestintää varten ja käyttää tarkoitukseen rakennettua matkapuhelinverkkoa.
Älypuhelinten yhteystapavalikoima on tyypillisesti laaja.
Puhelimet voivat kytkeytyä niin yksi-, kaksi- kuin kolmi- taajnisienkin matkapuhelinverkkojen lisäksi kolmannen su
kupolven UMTS-WCDMA-verkkoihin. Edistyneimmät mal
lit kykenevät käyttämään myös langattomia laajakaista
verkkoja, joista ne voivat tukea vain hitaampaa (802.11b, 11 Mbps) tai sekä hitaampaa että nopeampaa (802.11g, 54 Mbps) verkkoyhteyttä. Verkkoyhteyden nopeus on usein oleellinen ominaisuus karttasovelluksia käytettäessä, koska se vaikuttaa merkittävästi etenkin palvelinperustaisten oh
jelmien käytön sujuvuuteen.
Älypuhelimien näytölle on ominaista pieni, joskin laitetta hallitseva koko. Taskukokoisissa laitteissa näyttö muodos
tuu pinta-alaltaan usein suurimmaksi puhelimen komponen
tiksi ollen näin jopa näppäimistöä laaja-alaisempi. Moni-
puolisimmissa malleissa on samaan laitteeseen asennettu kaksi erikokoista näyttöä, jois
ta pienempi toimii ulkoisena vilkaisunäyttönä ja suurempi esiin avautuvana työskente- lynäyttönä. Älypuhelinten työskentelynäytön pinta-ala vaihtelee diagonaalimitoissa 2,1 tuumasta 2,8 tuumaan, metrisinä mittoina 35x40-50x38 mm2 eli 15:stä 18:aan neliösent- timetriin. Poikkeuksen näihin tyypillisiin taskukokoihin tekevät taskutietokonepuhelin- ten laajakuvanäytöt, jotka yltävät parhaimmillaan 100x30 mm2 eli 30 neliösenttimetrin
Kuva 1: Nokia 9500 Com
municator, Motorola A780 ja SonyEricsson K610i -
älypuhelimet
2.1 Mobülilaitteet
kokoluokkaan. Puhelinnäyttöjen ominaispiirteenä on pienen koon lisäksi se, että niitä katsellaan yleensä pystyasennossa, mikä luo näyttötilan käytölle muissa laitteissa ylei
semmistä vaakanäytöistä poikkeavan ympäristön. Näyttöjen resoluutio vaihtelee välillä 178x208-640x200 pikseliä ja erotuskyky on noin 50-270 pistettä tuumalla. Väriavaruus puolestaan vaihtelee 65 536 väristä 16,7 miljoonaan väriin. Näyttöjen tarkkuudet ja vä- rintoistokyvyt siis vaihtelevat puhelinten välillä melkoisesti. Tarkkuus on kuitenkin gra
fiikan laatuun ja siten tämän tutkimuksen kannalta karttasovellusten ulkoasuun selvästi merkittävimmin vaikuttava seikka.
Käyttäjä-laite -vuorovaikutus on suurimmassa osassa älypuhelimia toteutettu standar
din numero-kirjain -näppäimistön sekä määrältään vaihtelevien ohjain- ja valikkonäp- päinten kautta. Numeronäppäimistö on toisinaan piilotettu avattavan kannen alle ja valikkonäppäinten määrää on tavallisesti pyritty minimoimaan antamalla samoille näp
päimille useita eri tehtäviä näytöllä vaihtuvan tekstiopastuksen mukaan. Tällainen valik- konäppäimillä täydennetty numeronäppäimistö antaa jo varsin toimivan vuorovaikutus- rajapinnan esimerkiksi karttasovellusten kanssa. Monipuolisimmissa malleissa on tämän standardiratkaisun lisäksi tai sijasta täydellinen QWERTY-näppäimistö, joka tuo lisäar
voa tekstinsyöttöä vaativissa tehtävissä. Tekstinsyöttöä esiintyy karttasovelluksissa jon
kin verran kohteiden haun ja paikkatiedon tallennuksen yhteydessä, joten sujuvamman käytön mahdollistavasta näppäimistöstä on myös niissä hyötyä. Varsinkin graafisissa so
velluksissa hyödyllinen vuorovaikutusominaisuus on joihinkin älypuhelimiin kuuluva kos
ketusnäyttö, jota käytetään laitteeseen kuuluvalla osoituskynällä. Kosketusnäyttö yksin
kertaistaa usein huomattavasti ominaisuuksiltaan rikkaiden sovellusohjelmien käyttöä, koska sen käyttö muistuttaa pöytämikrojen hiiriohjausta. Oraalista laitevuorovaikutusta varten muutamat puhelinmallit tukevat ääniohjausta mikrofonin ja puheentunnistuksen myötä. Informatiiviset merkkiäänet on normaalisti toteutettu puhelimeen integroidun pienen kaiuttimen kautta, joskin tuoreiden älypuhelimien musiikkiominaisuudet voivat mahdollistaa myös monipuolisemman ja korkeatasoisemman äänimaailman esimerkiksi erillisiä kuulokkeita käyttäen.
Tietotekniseltä suoritustasoltaan nykyiset älypuhelimet vastaavat joidenkin vuosien ta
kaisia uusia pöytätietokoneita. Puhelinten prosessorien kellotaajuudet ovat muutamien satojen megahertsien luokkaa ja tallennuskapasiteettia löytyy itse puhelimesta muuta
masta megatavusta lähelle sataa megatavua. Tallennuskapasiteetti on oleellisesti kas
vatettavissa minimuistikorteilla, joita löytyy useiden gigatavujen kokoon asti. Monien karttasovellusten näkökulmasta muistikorttioptio onkin välttämätön ominaisuus. Suo
rittimen nopeus taas vaikuttaa lähinnä grafiikan toiston sujuvuuteen.
2 TEKNINEN VIITEKEHYS
Itsenäisenä päätelaitteena käyttämisen lisäksi älypuhelimet ovat tavallisesti kytkettä
vissä muihin tietoteknisiin laitteisiin joko langattoman Bluetooth- ja infrapunayhteyden tai datakaapelin kautta. Tyypillisin kytkentätarve on pöytämikron kanssa, kun halutaan asentaa mikrolle ladattuja ohjelmatiedostoja puhelimeen. Asennus onnistuu normaalisti ainoastaan puhelimen valmistajan toimittaman tiedonsiirto-ohjelman kautta. Tiedonkä- sittelyominaisuuksiltaan rikkaimpien mallien muistin sisältö on kytkennän yhteydessä mahdollista yhdenmukaistaa pöytäkoneen jonkin tietorakenteen kanssa, mikä voi onnis
tua joko valmistajan tai kolmannen osapuolen synkronointiohjelmalla. Karttasovelluk- sissa paikkatiedon yhtenäistäminen älypuhelimen ja pöytäkoneen välillä on tyypillistä, joten puhelimen yhtenäistämiskyky on suureksi hyödyksi.
Mainittakoon viimeisenä älypuhelinten ominaisuutena mahdollisuus monipuolisiin lisä- laitekytkentöihin, jälleen kaapeliteitse tai langattomasti Bluetoothin tai infrapunan yli.
Tämän selvityksen kannalta oleellisin lisälaite on satelliittipaikannusvastaanotin, joka mahdollistaa paikkansa määrittämisen. Tosin viimeisimmissä älypuhelinmalleissa pai- kannussirukin on asennettu itse laitteeseen.
2.1.2 Kämmentietokone
Kämmentietokone on kutakuinkin kämmenen kokoinen pienoistietokone, joka on suun
niteltu ensisijaisesti arkiseen tiedonkäsittelyyn ja on ominaisuuksiltaan riisuttu versio pöytäkoneesta. Kämmentietokoneiden kirjo on moninainen ja toteutukset vaihtelevat jo valmistajien omien laitteiden kesken melkoisesti, joten tarkempaa kattavaa määritte
lyä ei PDA-laitteelle voida antaa. Selvää kuitenkin on, että muihin tämän selvityksen mobiililaitteisiin verrattuna on kämmentietokone kooltaan suurin sekä pääsääntöisesti tietotekniikaltaan suorituskykyisin. Lisäksi PDA:han kuuluu lähes poikkeuksetta osoi- tuskynällä käytettävä kosketusnäyttö.
PDA-laitteiden verkkoyhteysmahdollisuudet vaihtelevat paljon täysin verkottamatto- masta laitteesta lähtien. Tyypillisimmin verkkoyhteydet perustuvat langattomaan laa
jakaistaan (802.11b/g), mutta tasokkaimmissa uusissa laitteissa on lisäksi mahdollisuus kaikkien matkapuhelinverkkojen käyttöön. Näiden laitteiden voidaankin nähdä lähesty
vän oleellisesti monipuolisimpia älypuhelimia, tai vastasuuntaisesti. Matkaverkkoyhteys on alueellisen kattavuutensa vuoksi karttasovelluskäyttöä ajatellen varsin oleellisessa asemassa, kun käytetään palvelinperustaisia sovelluksia.
Kämmentietokoneissa näyttö kattaa valtaosan laitteen pinta-alasta. Näytön koko vaih-
2.1 Mobülilaitteet
telee diagonaalimitoissa 2,4 tuumasta 3,5 tuumaan, metrisesti noin 37x49 58x71 mm~
eli noin 18-42 cm2. Näytöt on yleensä sijoiteltu pystyasentoon vaikka vaakatoteutuk- siakin on, ja ne ovat resoluutioltaan 240x240:sta 480x640 pikseliin. Tästä päädytään erotuskykyyn noin 110-210 dpi. Väriavaruus sijoittuu lähes aina noin 65 000 värin luok
kaan. Kuvaillun mukaiset näytöt soveltuvat hyvin grafiikan toistoon ja muihin tämän selvityksen laitteisiin nähden kämmentietokoneiden näytöt ovatkin suurialaisia pystyen esittämään karttakäytössä laajemman alueen kerrallaan.
Vuorovaikutus kämmentietokoneiden kanssa tapahtuu käyttämällä kosketusnäyttöä hiiriosoituksen tavoin.
Laitteissa on tavallisesti myös ohjain- ja palautusnäp- päimet valikoissa liikkumista sekä joitakin toiminto- näppäimiä yleisimpiä toimintoja kuten kalenteria, yh
teystietoja ja sähköpostia varten. Joistain malleista on ulkoiset näppäimet jätetty kokonaan pois. Teks
tin syöttäminen tehdään joko pienellä näytön alle in
tegroidulla QWERTY-näppäimistöllä tai kosketusnäy
tön kautta. Kosketusnäyttöä käytettäessä vaihtoehtoi
na ovat osoitinkynällä näyttöalueeseen kirjoitetun teks
tin tunnistus tai kirjainten valinta näytölle ilmestyvältä QWERTY-virtuaalinäppäimistöltä. PDA-laitteet tuke
vat myös oraalista vuorovaikutusta ja niissä on sään
nönmukaisesti kaiutin ohjelmien antamia merkkiääniä varten sekä toisinaan mahdollisuus korkeatasoisempaan
äänentoistoon toistoa tukevan mikrosirun ja kuulokeliitännän kautta. Monipuolisimpiin kämmentietokoneisiin sisältyy puheentunnistuksen mahdollistava mikrofoni.
Kämmentietokoneiden laskentateho vastaa muutaman vuoden takaisia uusia pöytäko
neita prosessorien kellotaajuuksien vaihdellessa 300:sta yli 600 megahertsiin. PDA:t si
sältävät lukumuistia (ROM) 128 megatavusta pariin gigatavuun. Lukumuisti toimii py- syväissäilönä käyttöjärjestelmälle ja ohjelmille. Käyttötiedon tallennus tapahtuu käyt
tömuistiin (RAM), jonka kapasiteetit ovat yleensä varsin pieniä, tyypillisesti 64 Mt.
Käyttömuistin ongelmana on sen riippuvuus virrasta: mikäli PDA:n akku tyhjenee täy
sin, tyhjenee myös RAM-muisti. Laitteisiin lisätään muistikapasiteettia käyttäen muis- tikortteja, joiden tallennuskyky voi yltää useisiin gigatavuihin ja jotka säilövät tietoa pysyvästi.
PDA-laitteiden lisälaitevalikoima on laaja kuten myös kytkentätavat: tässä kiinnostavan Kuva 2: HP iPAQ hx2495 ja Fu- jitsuSiemens Pocket LOOX T - kämmentietokoneet sekä Nokia N800 -kämmenpääte
2 TEKNINEN VIITEKEHYS
paikannuskortin voi liittää laitteeseen erillisen telakan avulla tai käyttää Bluetooth- paikannuslaitetta. Muutamiin kämmentietokonemalleihin paikannussiru on asennettu kiinteästi. Kämmentietokoneen saa aina liitettyä pöytäkoneeseen johdolla tai langat
tomasi!, ja pöytäkoneelle erikseen asennettavan tiedonsiirto-ohjelman avulla pystyy suo
rittamaan tiedonsiirtoa käsin tai tietosisältöjä automaattisesti yhdenmukaistaen.
Kämmentietokoneiden laiteryhmän jäsenenä on syytä erikseen mainita tuore tuotelan- seeraus nimeltä Internet Tablet. Kyseessä on kämmenlaite, joka on suunniteltu nimensä mukaisesti nimenomaan laajakaistaista graafista verkkokäyttöä silmällä pitäen, minkä perusteella laitetyyppiä voisi kutsua kämmenpäätteeksi. Laite sisältää kaikki PDA:ta määrittävät ominaisuudet osin muunnettuina: verkkoyhteytenä käytetään ainoastaan langatonta laajakaistaa ja näyttö on vaakatasoon asetettu laajakuvanäyttö, jonka koko on perus-PDA:ta suurempi (55x92 mm2 eli noin 50 cm2, 800x480 pikseliä) ja erotuskyky tarkempi (noin 290 dpi). Kämmenpääte sisältää PDA-kumppaneitaan monipuolisemman käyttöjärjestelmän, joka vastaa lähes mikrotietokoneiden käyttöjärjestelmiä, ja laitteen tietotekniset valmiudet ovat varsin vahvat. Tällä hetkellä kämmenpäätetyyppistä lai
tetta valmistaa vain yksi valmistaja, mutta monilta valmistajilta on tullut ilmoituksia vastaavanlaisten laitteiden tuomisesta markkinoille.
2.1.3 Kämmenpaikannin
Kämmenpaikannin (personal navigation assistant, PNA) on mobiililaitemarkkinoiden uusimpia termejä. Kyseessä on kämmenlaite, jonka ensisijainen ja usein ainoa käyt
tötarkoitus on paikannuskäyttö navigointitarkoituksessa oheistoimintoineen. Tätä var
ten kämmenpaikannin sisältää aina satelliittipaikannussirun. Kämmenpaikantimen tie
totekniset valmiudet ovat muita tämän selvityksen laitteita heikommat, mutta sopivuus karttasovelluskäyttöön usein parempi esimerkiksi navigointiohjelmistoa suoraan tukevan näppäimistön ansiosta. Kämmenpaikantimet ovat kehittyneet autonavigointilaitteiden ja perinteisten käsipaikannuslaitteiden välimuodoksi. Ne voivat tavallisesti ajaa myös paik- katietotoimintoihin kuulumattomia sovelluksia.
Kämmenpaikantimet eivät yleensä sisällä langattomien verkkojen käyttömahdollisuut
ta, vaan toimivat täysin sisäisen muistinsa varassa. Tietoverkkoyhteys voidaan kuitenkin aina muodostaa johdon tai lyhyen kantaman langattoman yhteyden (Bluetooth tai in- frapuna) kautta joltakin verkkoon kytketyltä laitteelta, esimerkiksi matkapuhelimelta, ja yleensä laitteet sisältävät verkkokäyttöä tukevia ohjelmia.
2.1 Mobülilaitteet
Näyttö on selvästi kämmenpaikantimien suunnittelua määräävä tekijä: se kattaa reunoja vaille koko laitteen pinta-alan. Näytön koko vaihtelee diagonaalilla 2,8 tuumasta 4,3 tuumaan, metrisesti 74x55-100x58 mm2 eli noin 40:stä 58 cm2:iin. Tyypillisesti näyttö on kämmenpaikantimessa vaaka-asennossa. Resoluutio on arvojen 320x240 ja 480x272 pikseliä välillä, ja erotuskyky noin 90-125 pikseliä tuumalla. Erotuskyvystä voidaan päätellä, että näyttöä ei ole suunniteltu kovin tarkkaan työskentelyyn, mikä johtunee PNAdden käyttötarkoituksesta liikkeessä. Resoluutio, joka ei yllä muiden selvityksen laitteiden parhaisiin lukemiin, kertonee puolestaan liikkuvan grafiikan laskentanopeuden vaatimuksesta. Näyttöjen väriavaruus vaihtelee 65 000 värin luokasta 16,7 miljoonan värin luokkaan. Kaiken kaikkiaan kämmenpaikantimien näyttöjen voi sanoa soveltuvan mainiosti karttakäyttöön.
Käyttäjä vuorovaikuttaa kämmentietokoneen kanssa ennen kaikkea kosketusnäyttöä käyt
täen, ja useissa malleissa on tilaa säästetty jättämällä ulkoiset pikanäppäimet kokonaan pois. Toinen lähestymistapa näppäinkäyttöön on näppäinten sijoittaminen aivan laitteen reu
noille, jolloin näppäimet ovat kätevästi käytet
tävissä oikoteiden lisäksi myös ruudun valik- kotoimintoihin. Äänitoiminnot ovat PNAdssa usein varsin kehittyneet, koska laitteet sisältä
vät monesti puheopastuksen ja toimivat pai- kannuskäytön ohella myös musiikkisoittimina.
Laitteeseen on integroitu kaiutin tai pari ja Kuva 3: Garmin nüvi 370, TomTom ONE kuulokeliitäntöjä löytyy. Mikrofonia ei laitteis- js mappy iti -kämmenpaikantimet
sa ole, joten puheohjaus ei onnistu.
Kämmenpaikantimien tietotekninen suorituskyky on selvityksen laitteista heikoin, mut
ta kuitenkin varsin riittävä, kun otetaan huomioon näytön alhaiseksi jäävä resoluutio.
Suorittimen kellotaajuus on erittäin yleisesti 300 MHz luokkaa, joskin tehokkaimmat mallit käyttävät kahta parinsadan megahertsin suoritinta laskennan jakamiseen. Sisäi
nen muisti jakautuu käyttöjärjestelmän ja ohjelmat sisältävään lukumuistiin sekä käyt
tömuistiin, joiden määrät ovat vastaavassa järjestyksessä luokkaa 32 Mt - 2 Gt ja 32-64 Mt. Monet PNA:t sisältävät muistikorttipaikan lisätallennustilaa ajatellen.
PNA:t toimivat tyypillisesti itse eräänlaisina lisälaitteina, mutta niissä usein toimivat Bluetooth- tai infrapunayhteydet mahdollistavat viestinnän myös käyttöä tukevien lait
2 TEKNINEN VIITEKEHYS
teiden kanssa. Paikannussirun ollessa integroitu ei tarvetta GNSS-lisäosaan karttaso- vellusten yhteydessä ole, mutta esimerkiksi kuulokkeet voi olla sujuvaa kytkeä laitteen musiikkiominaisuuksiin langattomasti.
2.2 Karttasovellukset
Karttoja on kuvattu digitaalisesti niin kauan kuin tietokoneilla on kyetty esittämään gra
fiikkaa. Karttasovellukset ovat vieläkin olennaisesti paperikarttojen digitaalisia näköis
painoksia, joihin on kehityksen edetessä lisätty toimintoja ja ominaisuuksia. Juuri tällai
sia paperikarttojen yhdensuuntaisprojektion mukaisen kuvauksen perijöitä tässä työssä tarkastellaan. Kämmenlaitteissa toimivat karttasovellukset ammentavat sisällön ja käyt
töliittymän suhteen paljon suurten näyttöruutujen karttaohjelmista ja -ympäristöistä, joiden ratkaisuja on siirretty mobiiliympäristöön sellaisinaan. Kämmenlaitteiden fyy
siset ominaisuudet ovat kuitenkin niin tyystin erilaiset kuin mikrotietokoneiden, että mobiilikarttaohjelmat on täytynyt usein ohjelmoida alusta alkaen, mikä näkyy tämän
hetkisessä tarjonnassa: itsenäisiä kehittäjiä on vauhdilla kasvavalla alalla ollut runsaasti ja käyttökypsiä sovellustuotteita löytyy kymmeniä. Jokainen mobiili karttaohjelmatuo- te on oma yksilönsä usein yllättävänkin eriävine toteutuksineen, mutta joitain ohjelmia ryhmitteleviä tekijöitä on tunnistettavissa sovellusten teknis-taloudellisessa perustassa.
Tässä selvityksessä kiinnostuksen kohteiksi nousivat ohjelman toiminta-alusta niin lait- teistollisesti kuin ohjelmallisesti, ohjelman käyttämä aineistomalli sekä ohjelman saata
vuus käyttäjän näkökulmasta. Näistä viimeisin on usein suorassa yhteydessä sovelluksen tuotantotapaan.
Seuraavassa esitetään internethakujen tuloksia kuvaillen karttasovellusten tyypillisiä to
teutuksia kirjoittamishetkellä (kevät 2007).
2.2.1 Toiminta-alustat
Karttasovellusta käyttöön otettaessa on sen sopivuus käytettyihin laitteisiin ja ohjel
mistoihin keskeisessä osassa, koska alustavaatimukset ovat usein varsin pedantteja eikä käyttäjällä ole yleensä mahdollisuutta muuttaa ohjelmaa juuri hänen alustalleen sopivak
si. Mobiililaitemaailma on vähitellen siirtymässä mikrotietokonemaailmassa vallitsevaan tilaan, jossa samat ohjelma-alustat toimivat lähes kaikilla laitteilla. Toistaiseksi mobiilit laite- ja ohjelmistoalustat on kuitenkin käsiteltävä toisistaan voimakkaasti riippuvina mobiilij ärjestelmän erillisinä osina.
2.2 Karttasovellukset
Karttaohjelmien joukossa on vielä paljon laiteriippuvia sovelluksia, jotka on usein ohjel
moitu varta vasten tietylle laitteelle. Tyypillisimmillään näitä ovat viimeaikaisten auto- navigaattoreiden ja käsipaikantimien ohjelmat, jotka käynnistyvät virtanapin painalluk
sella. Laiteriippuvien karttasovellusten hyvänä puolena on niiden laitekohtainen räätä
löinti, mikä tekee ohjelmasta sujuvakäyttöisen ja laitteen erikoispiirteitä hyödyntävän.
Etenkin paikannussiru kuuluu yleensä kiinteästi näihin laitteisiin eikä siis edellytä eril
lisen laitteen kytkentää.
Laiteriippuvuutta huomattavasti yleisempää on karttasovellusten ohjelmariippuvuus.
Tämä ilmenee tavallisesti sovelluksen alustakseen hyväksymänä käyttöjärjestelmänä.
Käyttöjärjestelmä taas voi olla laitekohtainen, jolloin myös ohjelman käyttö rajoittuu tälle laitteelle. Tyypillinen esimerkki tällaisesta tilanteesta on suuressa osassa älypuhe- limia käytetty Symbian-käyttöjärjestelmä, joka on laitekohtainen: useita karttaohjelmia on toteutettu vain Symbianille, mistä syystä ne eivät voi toimia kämmenpaikantimissa tai monissa muita käyttöjärjestelmiä käyttävissä älypuhelimissa. Symbian siis aiheuttaa eräänlaisen välillisen laitteistoriippuvuuden. Toinen laiteriippuva älypuhelinkäyttöjärjes- telmä on OS X. Vastaavanlaisia laitekohtaisia käyttöjärjestelmiä kämmentietokonemark- kinoilla ovat PalmOS ja BlackBerryOS. Muita kämmenlaitteiden käyttöjärjestelmiä ovat Windows CE (joskus Windows Mobile) sekä Linux, joka on äskettäin lanseerattu mobii- lilaitteissa täyteen käyttöön. Nämä kolme viimeisintä ovat yleismuodoissaan soveltuvia sekä älypuhelimiin että kämmentietokoneisiin ja -paikantimiin, mutta niitä muokataan usein tuottajan ja laitevalmistajan yhteistyön tuloksena kullekin laitteelle sopivimpaan muotoon. Muun muassa Linuxista on kehitetty kämmenpäätteelle soveltuva versio ni
meltä Maemo (maemo, 2007). (Wikipedia, 2007)
Ohjelmariippuvuus voi kohdistua myös käyttöjärjestelmäriippumattomaan ohjelmisto- teknologiaan. Esimerkkejä tästä ovat grafiikkaohjelmointirajapinnat kuten OpenGL se
kä laajat ohjelmistoalustat kuten Java. Erityisesti Java on toteutettu käytännössä kai
kille mobiililaitteiden käyttöjärjestelmille mikroversiona, joka ottaa huomioon laitteiden vähäisemmät resurssit. Sovellusten asennusmahdollisuus on toteutettu valtaosassa toi
sen sukupolven matkapuhelimista nimenomaan Java-teknologialla, ja Javaa käyttäen on ohjelmoitu myös suuri osa älypuhelimien sovelluksista. Yksistään älypuhelimille kehitet
ty ohjelmistoteknologia on esimerkiksi BREW (Binary Runtime Environment for Wire
less). Laajojen ohjelmistoteknologioiden selkeänä etuna on niiden yleiskäyttöisyys millä tahansa alustalla, (mm. Wikipedia, 2007)
2 TEKNINEN VIITEKEHYS
.verkko
tietokanta
palvelin
Mikrotietokone kiintolevy
kaapeli / bluetooth
käyttö- massa- muisti muisti
Mobiili päätelaite
^J<ujjetus
Kuva 4: Mobiilin aineiston hankinta- ja säilytystavat. Nuolten kärjet osoittavat aineistoma- teriaalin fyysisen sijoittumiskohteen.
2.2.2 Aineistoratkaisut
Kaikissa karttaohjelmissa on aineistolla varsin keskeinen osuus ohjelmakokonaisuudessa ja tämä on tilanne myös mobiilisovelluksien suhteen. Ohjelman käyttämä aineistorat- kaisu vaikuttaa ensimmäiseksi ohjelman laitesopivuuteen, joka riippuu aineiston tallen- nusmediasta. Tallennusmedia voi vaikuttaa paljon myös ohjelman käytön sujuvuuteen.
Tallennusmedian lisäksi aineiston tietotyyppi ja sisältö määrittävät oleellisesti koko oh
jelman esittävyyttä ja käyttökelpoisuutta, mutta näihin paneudutaan tässä selvityksessä myöhemmin ohjelmien tarkastelukriteereiden yhteydessä luvussa 3.5. Nyt ryhmitellään ohjelmia aineiston tietomallin ja toimitustavan perusteella. Kuva 4 esittää mahdolliset aineistovuot päätelaitetta kohti.
Toistaiseksi vakiintunein kartta-aineiston tallennusmedia on fyysinen massamuisti. Pe
rinteisesti ohjelmia ja aineistoja on toimitettu paketoituna CD- tai DVD-levyille, ja tämä on edelleen varsin yleinen käytäntö. Levymediana toimitettu aineisto vaatii asentami
sen kämmenlaitteen muistiin mikrotietokoneen kautta, mikä käy yleensä samalla levyllä toimitettua, mobiililaitteen kanssa viestivää yhteysohjelmistoa käyttäen. Toisinaan käy
tetään laitteen yhteysohjelmistoa. Levymedian ovat enenevissä määrin korvaamassa eri
laiset pienet ja nopeatoimiset muistikortit, joilta mobiilikarttasovelluksia asennetaan ja
2.2 Karttasovellukset
joskus myös ajetaan. Muistikorttien muistityyppi on sähköinen Flash-muisti, joka tal
lentaa tietoa sähkövarauksina ja on mekaanisesti liikkumaton. Muistikorttien yleisimpiä tyyppejä ovat CompactFlash, Memory Stick, Secure Digital ja Multimedia Card, mutta lukuisia muitakin löytyy (Wikipedia, 2007). Kämmenlaitteissa käytetään yleensä fyysi
seltä kooltaan pienimpiä mini- ja mikroluokkien kortteja, joiden pinta-ala vaihtelee puo- lestatoista reiluun neljään neliösenttimetriin. Monet laitteet lukevat useampia muisti- korttityyppejä, mutta eri laitevalmistajien tukemien korttien välillä on huomattavia ero
ja, joten käytettävä korttityyppi on määritettävä ennen muistikortin hankintaa. Usein yhteensopivuutta parantavat pienimpien korttien mukana toimitettavat sovittimet, jot
ka mahdollistavat kortin käytön suuremman kortin lukijassa. Kaikkiaan massamuistiin perustuvan aineistoratkaisun etuna on aineiston nopea käsittely: muistit ovat verraten ripeitä ja kaikki muistin tieto on saatavilla samalla kertaa. Yleensä ainakin joitain osia ohjelmasta tai aineistosta tallennetaan laitteen käyttömuistiin pysyvästi tai ohjelmaa käytettäessä, mikä lisää toiminnan nopeutta. Heikkoutena massamuistitoteutuksessa on pysyvyys: uutta aineistoa on saatavissa vain lisähankintojen myötä ja aineiston päivi
tys tapahtuu usein uuden aineiston asennuksella. Monet massamuistiaineistot ovatkin joustavuuden lisäämiseksi saatavilla internetin välityksellä, josta ne tyypillisesti ensin ladataan mikrotietokoneelle ja siirretään sitten kannettavalle laitteelle yhteysohjelmis- ton avulla.
Suuri osa olemassaolevista mobiileista karttasovelluksista käyttää aineistoratkaisunaan pääte-palvelin -mallia, joka on yleistymässä verkkotekniikan kehittymisen ja langatto
mien verkkojen laajentumisen myötä. Mallissa kämmenlaite toimii päätteenä, joka nou
taa tarvitsemansa aineiston keskitetyn palvelimen tietokannasta verkkoyhteyden väli
tyksellä. Tietokantana toimii usein sovellusvalmistajan ohjelmakohtaisesti mukauttama paikkatietokanta. Paikkatietokannan perustana taas on yleensä jokin kartta-aineistotuot- tajan pohja-aineisto. Jotkin sovellukset käyttävät suoraan täysin valmista tietokantaa, jonka aineisto on julkisesti saatavilla. Aineiston hakustrategiat vaihtelevat ohjelmien vä
lillä: suurin osa niistä hakee aineistoa automaattisesti kartalla liikkumisen mukaan, mut
ta jotkin edellyttävät käyttäjän itse hakevan haluamansa aineistot ennen käyttöä. Pääte
palvelin -mallin karttaohjelma voi käyttää useampaa aineistoa samanaikaisesti. Tämä on tavanomainen tilanne lisäarvotietojen kohdalla, koska tietoja toimittaa suuri joukko toisistaan riippumattomia toimijoita. Palvelinperustainen aineistoratkaisu vaatii käm- menlaitteelta yhteyden tietoverkkoon, mikä tarkoittaa käytännössä matkapuhelinverk
koa tai langatonta laajakaistaa. Matkapuhelinverkoista kattavuudeltaan laajin on toisen sukupolven GSM-verkko ja siihen yhdistetty GPRS-tiedonsiirto, joskin se on hitain. No
peamman laajakaistaisen UMTS-verkon laajuus on toistaiseksi keskinkertainen, mutta kasvaa jatkuvasti, joskaan kattavuus tuskin koskaan saavuttaa GSM-verkon aluelaajuut-
2 TEKNINEN VIITEKEHYS
ta. Yhteysvaihtoehdoista nopeimpia, langattomia laajakaistaverkkoja löytyy maailmalta toistaiseksi varsin vaihtelevasti, mutta kehitys viittaisi niiden alueellisen kattavuuden merkittävään laajentumiseen. Esimerkiksi Suomessa koko maan kattavan langattoman laajakaistaverkon suunnitellaan olevan käytössä vuonna 2009 (Mobilus Oy, 2007). Pääte
palvelin -mallin merkittävin rajoitus liittyy juuri saatavuuteen, mikään langaton verkko kun ei ole alueellisesti täysin kattava. Lisäksi verkot ovat aina muistia hitaampia, mikä näkyy joskus aineiston haun hitautena kartalla liikuttaessa — huolimatta aineistohaun puskuroinnista. Sen sijaan aineiston noudossa ja päivityksessä pääte-palvelin -ratkaisu on parhaimmillaan, kun ajantasainen, jopa maailmanlaajuinen aineisto on aina haetta
vissa keskitetysti ylläpidetystä tietokannasta.
Karttasovellusten piirissä on yleistä, että yhtä aikaa käytetään useampaa eri aineisto- mallia. Yleisesti karttaohjelma aineistoineen toimitetaan fyysisesti massamuistina, mut
ta lisäaineistoa haetaan ja ohjelmaa sekä aineistoa päivitetään pääte-palvelin -mallin mukaisesti. Päivitystoiminnot voidaan suorittaa suoraan kämmenlaitteen verkkoyhteyk
siä käyttäen tai välillisesti mikrotietokoneen kautta. Tosin löytyy myös sovelluksia, jotka käyttävät yksinomaan yhtä kuvatuista aineistomalleista, mistä syystä ohjelman hankin- tavaiheessa on syytä kiinnittää huomiota aineiston käyttövaatimuksiin.
2.2.3 Tuotantotavat
Mobiileiden karttasovellusten tuotannossa on hahmotettavissa neljää erilaista linjaus
ta. Kun mitataan tuotteiden lukumäärää, pienintä niistä edustavat yksityishenkilöt tai -ryhmät, jotka ovat toteuttaneet karttaohjelman kämmenlaitekäyttöön ja jakelevat sitä internetin kautta korvauksetta. Toinen tyyppi on kaupallisten toimijoiden ilmaisohjel
mat, joista joihinkin voi saada korvausta vastaan lisäominaisuuksia. Kolmatta ja valikoi
maltaan laajinta tuotantotyyppiä edustavat täysin kaupallisista lähtökohdista tuotetut, myytävät karttasovellukset. Omaksi tuoteryhmäkseen voidaan lukea myös verkossa toi
mivat karttasovellukset, jotka ovat käytettävissä mobiililaitteen verkkoselainta käyttäen.
Oleellisin ero näiden tuotantotapojen välillä on aineiston välitystavassa perusaineiston tuottajalta käyttäjälle, mitä kuvaillaan seuraavassa. Sovellustyypit on kuvattu taulukos
sa 1.
Yksityisesti tuotetut julkiset ja avoimesti jaellut karttaohjelmat käyttävät tavallises
ti aineistolähteinään internetin ilmaisia paikkatietopalveluita, joista käyttäjä voi valita haluamansa. Näitä ilmaisaineistolähteitä löytyy puolisen tusinaa hieman vaihtelevin ul
koasuin ja tietosisällöin. Aineistot välitetään käyttäjälle yleensä sellaisenaan. Ohjelmiin
2.2 Karttasovellukset
Taulukko 1: Karttasovellustyypit kuvaavine piirteineen
JULKINEN KAUPALLINEN
YKSITYINEN ilmaislähteet sellaisenaan
laaja internet internet
Aineisto
Toiminnallisuus Hankinta
Tuki
kaupallinen ,№Д|Д|£Л|
jalostettu rajoitettu ostolaajennokset internet internet
PALVELU käyttötarkoitukseen jalostettu
käyttötarkoitukseen rajoittunut
internet palveluntarjoaja
Aineisto
Toiminnallisuus
Hankinta Tuki
kaupallinen MAKSULUNEN jalostettu
laaja keskittynyt vähittäismyynti internet valmistaja
on normaalisti sisällytetty suurin osa karttasovelluksissa tavatuista toiminnoista aina paikannustukea myöten. Tämän lajityypin pienilmaisohjelmista tiedotetaan ja ne ovat saatavilla vain internetissä, ja usein ohjelman asennus onnistuukin suoraan kämmen- laitteen verkkoselainta käyttäen. Näin ollen tuotetyypin saatavuuden voi todeta olevan mainio ja kynnyksen käyttöönottoon vähäinen, (esim. MOBILE GMAPS, 2007; Maemo Mapper, 2006)
Kaupallisten toimijoiden tuottamat ilmaisohjelmat edustavat usein toimijan päätuotet
ta mobiileiden karttasovellusten saralla. Niiden käyttämä aineisto on tyypillisesti sa
maa mitä päätuotekin käyttää, siis yleensä jalostettua muotoa yhden tai useamman perusaineistontuottajan datasta. Tämän tyypin ohjelmien ominaisuudet ovat usein ra
joittuneet sulkien pois esimerkiksi paikannuskäytön. Poissuljettuja toimintoja voi toisi
naan lunastaa käyttöönsä aikaperusteista korvausta vastaan. Ryhmään voidaan laskea myös kokeiluversioina toimivat ohjelmat, joissa käytössä ovat kaikki ohjelman sisältämät piirteet, mutta käyttöaika on rajattu melko lyhyeksi esimerkiksi puhelimen yksilöivän IMEI-koodin avulla. Kaupalliset ilmaisohjelmat noudetaan pääsääntöisesti internetistä joko mikrotietokoneella tai suoraan kämmenlaitteen selaimella ja niiden ohjeistus löytyy samasta lähteestä. Saatavuus ja käyttöönotto on täten helppoa, (esim. smart2go, 2007;
wayfinder, 2006)
Puhtaan kaupalliset mobiilikarttatuotteet perustuvat kaupalliseen tuotanto- ja mark
kinointitapaan, joten niille pätevät yleiset ohjelmistomarkkinoiden käytännöt. Sovellus-
2 TEKNINEN VIITEKEHYS
tuotteita on lukuisia ja niiden aineisto on jalostettu aineistontuottajien dataan perus
tuen. Tuotteiden käyttöä tukee yleensä tuotetuki ja ostoon sisältyy mahdollisuus oh
jelman ja aineiston korjauspäivityksiin. Ominaisuuksia ohjelmista löytyy monipuolisesti ja tuotteet keskittyvät usein jonkin tietyn ominaisuusryhmän ympärille, kuten rikkai
siin paikannustoimintoihin. Kaupallisia mobiilikarttaohjelmia myydään usein soveltu
vaan laitteeseen valmiiksi asennettuina, mutta niitä saa ostettua aina myös erikseen joko liikkeestä tai verkkokaupasta. Toimitus tapahtuu yleisesti fyysistä massamuistia käyttäen, mutta myös pelkkä sähköinen toimitus on joissain tapauksissa mahdollista.
Massamuistitoimituksen mukana tulee tyypillisesti ohjelman täydellinen dokumentaatio ja kenties laitteita tukevia lisätarvikkeita. Kaupallisten kämmenlaitteiden karttasovel- lusten hinnat vaihtelevat muutamasta kymmenestä eurosta yli neljäänsataan euroon ja aineistosta maksetaan laajuuden mukaan siten, että aineiston hinta muodostuu usein määrääväksi hinnanosaksi. Ohjelmien käyttöönotto on tavallisesti helppoa, mutta saa
tavuus voi muodostua kynnyskysymykseksi, jos ohjelmaa on ostamassa ilman laitetta, (esim. Hannu Säles Oy, 2007, navicore, 2006)
Itsenäisten karttaohjelmatuotteiden lisäksi on toteutettu runsaasti internetin käyttöön perustuvia karttasovelluksia, joista monista on olemassa pienille kämmenlaitteiden näy
töille räätälöidyt verkkoversiot. Nämä verkkosovellukset käyttävät toisinaan valmiita ilmaisaineistoja, mutta usein aineistot ovat pitkälle ja huolellisesti jalostetut valmista
jan kohdentamaa tarkoitusta silmällä pitäen. Hyvin tyypillinen esimerkki on kämmen- muotoon muokattu verkon kaupunkikartta. Verkkokarttoja tuotetaankin tyypillisimmin yleishyödyllisiin yhteyksiin. Verkkosovellukset ovat olennaisesti toiminnoiltaan rajoittu
neita eivätkä tarjoa koskaan laitetukea, mutta niiden saatavuus on erinomainen, koska käyttöön riittää sovelluksen osoitteen kirjoittaminen kämmenlaitteen selaimeen. Verk
kosovellukset ovat lähes aina ilmaisia, (esim. eniro, 2007, ytv Reittiopas, 2005)
3 Karttasovellusten tarkastelukriteerit
Tässä luvussa luodaan mobiilien karttasovellusten kuvailuun tarkastelupiirre kerrallaan kriteerijoukko, joka mahdollistaa sovellusten ominaisuuksien systemaattisen ja yksityis
kohtaisen kvalitatiivisen tarkastelun. Kriteeristön on tarkoitus olla käyttökelpoinen vä
line sovellustenväliseen vertailuun sekä antaa käsitys tarkastelun kohteena olevien ohjel
mien yleisestä luonteesta.
Kartta on mittakaavassa pienennetty sekä yleistetty kuvaus alueesta ja se voi olla niin graafisessa kuin numeerisessakin muodossa. Kartan päätehtävänä on välittää paikkaan sidottua tietoa. (Niemelä, 2004) Mobiilit karttasovellukset toteuttavat tarkasti kartan määritelmän, joten niiden ominaisuuksien tarkastelussa on syytä lähteä liikkeelle yleisten kartoissa tarkasteltavien piirteiden kuten geometristen elementtien, grafiikan, merkistön ja typografian kuvailusta. Kämmenlaitteiden karttaohjelmien karttaesitys eroaa kuiten
kin pienellä ruudulla tapahtuvana suuresti perinteisistä paperikartta- ja ruutuesityksis- tä. Karttasovellukset tarjoavat yleistä karttakäsitettä huomattavasti laajemmat mah
dollisuudet paikkatiedon esittämiseen ja hyväksikäyttöön. Niinpä tarkastelua on syytä laajentaa huomioimaan myös esitysvälineen ja ohjelmien erityispiirteet. Tällaisia erityis
piirteitä ovat ohjelman käyttämä aineistomalli, mukautumiskyky käyttäjän ja tilanteen vaateisiin sekä yleisen käyttöliittymän ja kartan hallinnan toteutukset. Lisäksi ohjelmien paikannus- ja tiedonkäsittelyominaisuudet kuuluvat karttasovellusten usein sisältämiin teknisiin piirteisiin.
Tässä selvityksessä on mobiilien karttasovellusten ominaispiirteet ryhmitelty edellisen perusteella kymmeneen ominaisuustyyppiin. Ominaisuustyypit ja niihin kuuluvat piir
teet on esitetty taulukossa 2. Piirteitä on jaettu tarpeen vaatiessa osaindikaattoreihin, jotka yhdessä kuvaavat piirteen laadun kussakin ohjelmassa. Useiden piirteiden koh
dalla piirre toimii kuitenkin yksin omana indikaattorinaan. Osaindikaattoreihin jaetun piirteen tapauksessa on piirteelle laskettu ilmentyneiden osaindikaattoreiden lukumäärä ohjelmien välistä vertailua varten. Piirreindikaattorit voivat saada kolmenlaisia arvoja:
binääri-, järjestysluku- tai kuvailuarvoja. Binääriarvojen tapauksessa tyydytään totea
maan, löytyykö kyseinen piirre tarkasteltavana olevasta ohjelmasta ( ON’ tai ’+’) vai ei (’EP tai Järjestyslukuarvoja annetaan indikaattoreille, joiden tarkastelu noudattaa tämän luvun piirteistön luonnissa määriteltyjen arvotusperusteiden pohjalta suoritettua subjektiivista arviota. Asteikkona arvioissa toimii kolmiportainen asteikko I—III, joista I vastaa vahvaa, II heikkoa ja III olematonta tai negatiivista vastaavuutta indikaattorin arvotusperusteisiin. Kuvailuarvot ovat sanallisia kuvauksia indikaattorin ilmentymisestä ohjelmassa. Ne voivat saada sellaisia arvoja, joita kyseiselle indikaattorille on tämän lu-
3 KARTTASOVELLUSTEN TARKASTELUKRITEERIT
Taulukko 2: Kämmenlaitteiden karttasovellusten tarkastelupürteet ominaisuustyypeittäin GEOMETRISET
ELEMENTIT GRAFIIKKA KARTTAMERKIT JA
KUVAUSTEKNIIKKA TEKSTI AINEISTO Esitysprojektiot Ryhmittely Pistemerkit Kirjasimet Toimittajat
Pohjoisosoitus Loogisuus Korkeus Koko Tyyppi
Mittakaavajana Hierarkkisuus Maamerkit Väri Toimitustapa
Koordinaatit Rakenne Yleistys Tausta Muoto
Ruudukko Ymmärrettävyys Merkkienselite Asemointi Lisäarvotiedot
Sijoittelu Eroteltavuus Luettavuus
Suunnastus Väriharmonia Antialiasointi
MUKAUTUMINEN KÄYTTÖ
LIITTYMÄ
KARTAN
HALLINTA PAIKANNUS TIEDON
KÄSITTELY Morfologinen Syöttö Siirto Sijainnin seuranta Tallennus Rakenteellinen Osoitus Skaalaus Opastus Paikka viestintä
Tiedollinen Liikesuuntien lkm Reitti Kohdeherätteet Tiedon Käytöllinen Valinta Reittiseloste Matkan mittaus yhtenäistäminen
Matkan mittaus Kompassi Kohdehaku Paikannustiedot
vun piirteistön luonnissa annettu. Sekä järjestysluku- että kuvailuarvoindikaattorit voi
vat saada myös binääriarvoja, mikäli kyseinen indikaattori ei ilmene ohjelmassa lainkaan tai jos sille ei ole annettavissa yksiselitteistä kuvailuarvoa. Lisäksi kukin indikaattori voi saada arvon epäselvä (’?’), jos indikaattorin arvo ei selviä tarkastelussa tai ohjelman do
kumentoinnissa. Tarkastelukriteeristö ominaisuustyppeineen, ominaispiirteineen ja indi- kaattoreineen on esitetty kokonaisuudessaan liitteen taulukoissa, johon on myös listattu luvussa 4 kuvaillut karttasovellusten tarkastelutulokset. Toisinaan taulukoissa esiinty
vät lyhenteet SM ja PM tarkoittavat kyseessä olevan piirteen ilmenemistä suurissa tai pienissä mittakaavoissa. Taulukossa 3 on esimerkki erään karttaohjelman grafiikan sekä karttamerkkien ja kuvaustekniikan arvioinnista.
3.1 Geometriset elementit
Geometriset elementit luovat karttaesityksen matemaattisen perustan. Tämän ominai- suustyypin tarkastelupiirteisiin kuuluvat paitsi karttakuvauksen peruspilarit projektio ja koordinaatisto, myös kartan geometrian havainnollistamiseen tähtäävät piirteet, kuten pohjoisosoitus, mittakaavajana ja koordinaatistoruudukko.
3.1 Geometriset elementit
Esitysprojektio Mobiilin karttasovelluksen kes
keiseksi esitysprojektioksi oletetaan tässä yhden
suuntaisprojektio. Yhdensuuntaisprojektio toimii myös yhtenä tarkasteluun valittavien ohjelmien va
lintaperusteena, eikä sitä täten erikseen sisällytetä esitysprojektion indikaattoreihin. Sen sijaan mah
dollisena lisäesitystapana otetaan indikaattoriksi perspektiiviprojektio, jolla tarkoitetaan tasokartan esittämistä viistosta lintuperspektiivistä. Kyseinen ominaisuus liittyy usein karttasovellusten navigoin- titilaan siten, että perspektiivinen karttanäkymä avautuu kulkusuuntaan. Perspektiivi-indikaattori on binääriarvoinen. Toisena esitysprojektion indi
kaattorina on karttaprojektio, joka kuvataan sa
nallisesti, joskin sen määrittäminen on karttaoh- jelmien tapauksessa usein hankalaa. Mikäli ohjel
ma käyttää useampaa karttaprojektiota, mainitaan jokainen projektio ja lasketaan kaikki erikseen piir
teen indikaattorilukuun.
Pohjoisosoitus Karttapohjoisen osoitusta indi
koidaan kuvaamalla osoitustapa sanallisesti. TE’
tarkoittaa pohjois-etelä -nuolta, TIEL’ ilmansuun- taruusuketta ja ’ylös’ karttapohjoisen suuntautu
mista aina ruudun ylälaitaa kohti ilman eksplisiit
tistä pohjoisosoitusta.
Taulukko 3: Esimerkki piirteiden ar
vioinnista
GRAFIIKKA
Ryhmittely 1
Loogisuus 1
Hierarkkisuus II
Rakenne III
Ym märrettä vyy s 1
Eroteltavuus 1
Väriharmonia 3
Yleis / Lähi / Vasta / Keskus / Yksi yleis Kylläisyys + Tummuus / Vaaleus + Antialiasointi El MERKISTÖ
Pistemerkit ON
Korkeus 2
Korkeuskäyrät + Käyrälukemat + Korkeuspisteet - Korkeusjärjestelmä N60
Maamerkit 1
Symboli +
Ikoni - Kohdeluonnos -
Yleistys 2
Valinta + Yhdistäminen - Kohteen korostus - Symbolien korostus +
Merkkienselite El
Mittakaavajana Näkymän mittakaavan havainnollistavaa mittakaavaj an aa arvioidaan sen olemassaolon, valinnaisuuden ja mukautuvuuden perusteella. Valinnaisuudella tar
koitetaan mahdollisuutta valita mittakaavajana näkymään tai olemaan näkymättä ruu
dulla ja sitä arvotetaan binääristi. Mukautuvuus merkitsee janan dynaamista muuttu
mista mittakaavaa vastaavasti ja sekin on binääriarvoinen indikaattori. Mikäli jana ei ole dynaamisessa mielessä mukautuva, merkitään piirteelle arvoksi karttakuvaan sidotun mittakaavajanan pituus.
3 KARTTASOVELLUSTEN TARKASTELUKRITEERIT
Koordinaatit Karttasovelluksen koordinaattikykyjä indikoidaan neljällä indikaattoril
la. Koordinaattijärjestelmät kertoo kuvailuarvoin kaikki ohjelmassa käytetyt järjestel
mät, joista jokainen lasketaan mukaan indikaattoriinkaan. Ruutuesitys tarkoittaa koor- dinaattilukujen jatkuvaa näkymistä näytöllä ja valinnaisuus mahdollisuutta valita nii
den näkyvyys tai näkymättömyys. Nämä kaksi indikaattoria saavat binääriarvot. Ky
sely merkitsee mahdollisuutta pyytää erikseen osoitetun kohteen koordinaatit ja se saa binääriarvon.
Ruudukko Koordinaatistoruudukon ominaisuuksia selvitetään tarkastelemalla, onko ruu
dukko valinnainen, mukautuuko se dynaamisesti mittakaavan mukaan ja onko linjojen koordinaattiluvut esitetty näkyville. Kaikki kolme indikaattoria saavat binääriarvon.
Sijoittelu Yllä olevien geometristen piirteiden sijoittelua näytölle kuvataan järjestys- lukuarvon avulla. Optimointikohteena pidetään näytön puhtaan karttatilan pinta-alaa.
Parhaassa tapauksessa pysyvästi näkyvät elementit on sijoiteltu tasaisesti yhdelle yh
tenäiselle alueelle aivan ruudun reunalle läpinäkyvinä siten, että karttaa on mahdollis
ta havainnoida myös niiden alta. Koska ohjelmien karttaan kuulumattomien ruutuele- menttien sijoittelua ei arvioida erikseen missään muussa piirteessä, sisällytetään tässä yhteydessä arviointiin myös ohjelman toimintatilasta kertovat tekstit ja symbolit. Niitä käsitellään muita geometrisiä elementtejä vastaavana ruutuelementtiryhmänä, joka si
joittuu parhaimmillaan tiiviisti yhdelle ruutualueelle ja häiritsee mahdollisimman vähän kartan lukua. Sijoitteluluokitusta laskevat saman elementtiryhmän jäsenten sijoittelu eri puolille ruutua sekä suuri läpinäkymättömän pinta-alan kulutus.
Suunnastus Suunnastus tarkoittaa kartan asettamista maaston suuntaisesti, toisin sa
noen karttapohjoisen kääntämistä maastopohjoista kohti. Kun karttaa käytetään liik
keessä ja liikkeen suunta muuttuu, helpottaa kartan ajoittainen suunnastaminen merkit
tävästi karttakuvan tulkintaa suhteessa ympäröivän maastoon. Tässä karttasovelluksen suunnastuspiirteeksi käsitetään ohjelman kyky kääntää karttaa käyttäjän kulkusuunnan perusteella ja sille annetaan kuvailuarvo kertomaan suunnastuksen käyttöyhteydestä. Li
säksi suunnastuksen valinnaisuutta indikoidaan binääriarvolla. Tämän selvityksen ohjel
missa mahdollinen suunnastus toteutetaan paikannuksen avulla ja on täten mahdollista vain käyttäjän liikkuessa. Syynä tähän paikannustoteutukseen on se, että kämmenlait- teisiin on toistaiseksi harvoin sisällytetty sähköisiä kompasseja ja niiden ohjelmallinen tukeminen on vielä harvinaisempaa. Samasta syystä ei suunnastasta indikoida laitteen asennon suhteen, vaan käyttäjän oletetaan pitävän laitetta kämmenellään sen oletusasen-
