ÖLJYNTORJUNTAOPAS RANTAVYÖHYKKEEN

(1)

RANTAVYÖHYKKEEN

ÖLJYNTORJUNTAOPAS

Kalervo Jolma

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS Helsinki 2003

(muokattu Wordissa 1.12.2006) PDF-versio 26.6.2007

(2)

(3)

SISÄLLYS

1. YLEISTÄ, OPPAAN TARKOITUS JA KÄYTTÖ 5

2. SUOJATTAVIEN KOHTEIDEN JA ALUEIDEN

SEKÄ RANTOJEN KARTOITUS 5

3. ÖLJYN KULKEUTUMISEN RAJOITTAMINEN

JA ERITYISKOHTEIDEN SUOJAUS 9

4. RANTOJEN PUHDISTUSTARPEEN KARTOITUS 9

Öljyisyyden arvioiminen 9

Puhdistustarvetta kuvaavan vertailuluvun määrittäminen 11

Puhdistustarpeen selvitystapoja 11

5. PUHDISTUSTYÖN SUORITTAMINEN 12 5.1 Puhdistuksen tarkoitus ja perusteellisuus 12 5.2 Puhdistustyön päävaiheet ja - tavoitteet 13 5.3 Puhdistusmenetelmien valinta 13

6. VAHINKOJÄTEHUOLTO 15

7. TORJUNTATÖIDEN JOHDON MUISTILISTA 15

LIITTEET 1 - 4.12

RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTATARKASTUKSEN

RAPORTOINTILOMAKE 17

RANNAN ÖLJYTARKASTUKSEN RAPORTOINTILOMAKKEEN

TÄYTTÖOHJE 18

RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTATARKASTUKSEN

RAPORTOINTILOMAKKEEN TÄYTTÖESIMERKKI 19

TOIMENPIDESUOSITUKSIA 20

MENETELMÄKORTIT 24

(4)

(5)

1. YLEISTÄ, OPPAAN TARKOITUS JA KÄYTTÖ

Tämä opas on laadittu rantavyöhykkeellä tapahtuvaa öljyvahingontorjuntatyötä varten.

Öljyvahingon torjuminen tähtää ennen vahinkoa vallinneen tilanteen palauttamiseen. Missä määrin ja kuinka nopeasti se on mahdollista riippuu likaantuneen rannan laadusta, määrästä ja likaantumisasteesta. Rannan alttius öljyn aiheuttamille vaurioille ja sen luontainen elpymiskyky riippuvat rannan tyypistä kuten maaperän laadusta ja kasvillisuudesta sekä veden syvyydestä ja vaihteluista rantavyöhykkeessä. Rannan luontaisten ominaisuuksien lisäksi on rannan käyttötarkoituksella ja rantarakenteilla merkitystä likaantumisen torjumisessa ja puhdistamisessa.

Myös puhdistustoimet voivat vahingoittaa ympäristöä ja tulla kalliiksi. Tärkeää olisikin löytää erilaisissa olosuhteissa kuhunkin paikkaan sopivin puhdistustapa. Likaantuneen rannan määrä voi joskus olla niin suuri, että puhdistuskohteet on tarpeen asettaa kiireellisyys- ja tärkeysjärjestykseen. Opas on tarkoitettu auttamaan puhdistusmenetelmien valinnassa ja puhdistusjärjestyksen määrittelyssä.

Torjuntatöiden johto arvioi puhdistustarpeen ja päättää tarvittavien toimenpiteiden laadusta ja puhdistuksen perusteellisuudesta. Se voi käyttää työssään avuksi asiantuntijoita ja soveltaa tässä oppaassa esitettyjä neuvoja. Päätösvastuu on torjuntatöiden johtajalla.

Rantavyöhykkeen öljyntorjunnassa on erotettavissa muun muassa seuraavia vaiheita ja tehtäviä:

- vahinkotilanteen arviointi ja kartoitus - vahinkoalueen rajoittaminen - puhdistustarpeen määrittely - työmenetelmien valinta - puhdistustyön järjestäminen - vahinkojätteiden käsittely - puhdistustyön päättäminen

Oppaan liitteinä on rantatyyppikohtaisia toimenpidesuosituksia sekä työmenetelmäkuvauksia työn suunnittelua ja johtamista varten.

2. SUOJATTAVIEN KOHTEIDEN JA ALUEIDEN SEKÄ RANTOJEN KARTOITUS

Öljyvahingon torjuntatyön suunnittelua ja johtamista varten tulisi vesistössä olevat erityistä suojausta tarvitsevat kohteet ja alueet merkitä kartalle. Hyötyä olisi myös rantojen laadun ja siitä riippuvan rantojen likaantumisalttiuden tuntemisesta. Näiden seikkojen kartoitus voidaan suorittaa jo ennakolta esimerkiksi kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmaa laadittaessa.

Pääpiirteisen kartoituksen tekemisestä voi olla apua öljyvahingon jo tapahduttuakin.

Vesistössä tapahtuneelta öljyvahingolta suojattavia erityiskohteita voivat olla muun muassa:

- raakavedenottopaikat (yhdyskuntien vedenotto, prosessi- ja lauhdevesien otto) - luonnontieteelliset tutkimusasemat

- luonnonsuojelukohteet (lintu- ja nisäkäsyhdyskunnat tms.)

- vaikeasti puhdistettavissa olevat kosteikko-, vesijättö-, lieju- ym. rannat, joiden luonnonympäristö on altis vahingoille ja sinänsä arvokas

- uimarannat ja leirintä- ja ulkoilualueiden rannat - asutut rannat ja matkailuyritysten rannat

- kalankasvattamot - vene- ja kalastussatamat tms.

(6)

Erityistä suojaamista vaativien kohteiden ohella myös muiden rantojen likaantumisalttiudella on merkitystä öljyvahinkojen torjunnan kannalta. Seuraavassa taulukossa 1 on kuvattu kaavamaisesti rannan maaperän eli sen pääasiallisen rantamateriaalin likaantumisalttiutta jakamalla maa-aines neljään luokkaan.

Taulukko 1. Erilaisten rantamateriaalien likaantumisalttiusluokitus

PÄÄASIALLINEN RANTA- MATERIAALI

(KESKIM.

PARTIKKELIKOKO)

LIKAANTUMIS- ALTTIUS / VERTAILULUKU

RANNAN TAVALLISIA MUITA OMINAISUUKSIA /

RANTATYYPPEJÄ

kallio, lohkareet (>250 mm), kiinteät rakenteet

pieni / 1

jyrkkäpiirteinen, usein syvä, huuhtoutuvuus hyvä, öljynpidätyskyky pieni mutta lohkareiden taakse tarttunut öljy jää suojaan, kasvillisuus ja eliöstö niukka / kallio-, kal- liojyrkänne- tai louhikkoranta

kivikko, sora (2-250 mm)

keskinkertainen / 2

epätasainen, öljynpidätyskyky keskinkertainen / kivikko- tai soraranta

hiekka (0,1-2 mm)

suuri / 3

tasainen, öljynpidätyskyky suuri / hiekka- ranta

siltti, savi, muta (< 0 ,1 mm)

erityisen suuri / 4

tasainen, usein matala, veden vaihtelualue leveä, huuhtoutuvuus vähäinen, öljynpidä- tyskyky suuri, kasvillisuus ja eliöstö runsas / vesijättö-, kosteikko-, suo-, savi- tai lieju- ranta

mikä tahansa edellä mainittu erityisen suuri / 4

luonnonsuojelualue, uimaranta tai muu erityistä suojaa vaativa ranta

Luonnon olosuhteet, kuten veden huuhtelu, auringon valo, biologinen ja kemiallinen hajoami- nen, haihtuminen, jään ja hiekan aiheuttama kuluminen, jne. hävittävät aikaa myöten öljyhaitat. Rannan elpymiskyky riippuu enimmin siitä, kuinka paljon rantamateriaaliin on voinut aluksi tarttua öljyä, miten öljy säilyy rantamateriaalissa ja miten altis öljyinen ranta on veden huuhtelulle. Rannan elpymiskyky on sitä parempi, mitä enemmän vesi huuhtelee rantaa ja mitä vähemmän sen materiaali pystyy öljyä pidättämään. Rannan huuhtoutuvuus on epäsuorasti usein pääteltävissä rannan jyrkkyydestä ja syvyydestä, suojaisuudesta ja rantamateriaalin laadusta.

Karkea rantamateriaali kuten kallio, lohkareikko, kivikko tai sora viittaavat tavallisesti rannan hyvään huuhtoutuvuuteen (hienoimmat maa-ainekset ovat kulkeutuneet pois), mikä merkitsee pientä öljynpidätyskykyä ja hyvää elpymiskykyä. Sellaisen rannan likaantumisalttius on verraten pieni ja ranta sietää hyvin myös eri puhdistusmenetelmiä. Rantamaan hienojakoisuus rantavyöhykkeessä viittaa vuorostaan heikkoon huuhtoutuvuuteen, suureen öljynpidätys- kykyyn ja huonoon elpymiskykyyn. Tällaisten hietaa, silttiä, savea tai mutaa maaperältään olevien rantojen likaantumisalttius on siten verraten suuri. Sellainen ranta on vaikea puhdistaa ja puhdistus voi aiheuttaa rannan muuttumista. Rantatyyppien ja pääasiallisen ranta-

(7)

rannoilla, kuten kosteikko- ja vesijättöalueilla ja lieterannoilla. Niille on tyypillistä myös lajirunsaus. Jotkin alueella harvinaiset rantatyypit tarjoavat puolestaan elinympäristön sellaisille eläin-, lintu- ja kasvilajeille, joita alueella muuten on vähän. Vaikka monessa suhteessa elollisen luonnon haitta-alttius riippuu vuodenajasta (pesimä- ja muuttoajat, kasvukaudet jne.), luonnonsuojelukohteiden ja -alueiden likaantumisalttiutta on syytä aina pitää varmuuden vuoksi erityisen suurena (taulukossa vertailuluku on neljä) joistain edellä mainituista mahdollisista syistä.

Rannan käyttö erityiseen tarkoitukseen, kuten vedenottoon, virkistyskäyttöön, uimarantana, matkailuun, tutkimukseen jne. lisää yleensä sen haitta-alttiutta. Rannan likaantumisalttiuden arvioinnissa tämä voidaan ottaa karkeasti huomioon merkitsemällä myös sellaiset kohteet likaantumisalttiudeltaan korkeimpaan luokkaan (erityisen suuri likaantumisalttius/4).

Taulukko 2. Eri rantatyyppien pääasiallinen rantamateriaali

PÄÄASIALLINEN RANTAMATERIAALI (KESKIM. PARTIKKELIKOKO)

LIKAANTUMISALTTIUS / VERTAILULUKU

RANTATYYPPEJÄ

KALLIO, LOHKAREET (> 200 MM),

KIINTEÄT RAKENTEET LIKAANTUMISALTTIUS:

PIENI / 1

KALLIORANTA: Kallioiden muodostama ranta, jossa etenkin suojaisemmissa poukamissa ja lahdelmissa voi olla irtomaa-aineksen muodostamia rantatasanteita. Kallion halkeamissa ja ruhjeissa esiintyy louhikoita.

KALLIOJYRKÄNNERANTA: Kalliorannan tyyppi, missä kallio viettää jyrkästi syvään veteen ilman vedenpinnan yläpuolelle jäävää rantatasannetta.

LOUHIKKORANTA: Pääasiassa yli Ø 250 mm:n lohkareiden peit- tämä ranta. Kivien laatu voi vaihdella lohkareista vierinkiviin.

RAPAKALLIORANTA: Rikkonaisesta rapautuvasta kalliosta muodostunut kallioranta, jossa rantatasanne on moroa.

KIVIKKO, SORA (2-200 MM)

LIKAANTUMISALTTIUS:

KESKINKERTAINEN / 2

KIVIKKORANTA: Pääasiassa Ø 50-250 mm kivistä tai karkeasta moreenista muodostunut ranta.

SORARANTA: Ø 2 mm - 50 mm lajittuneesta sorasta muodostunut tasainen ranta tai soramoreenista muodostunut jyrkempi ranta

HIEKKA (0,1-2 MM)

LIKAANTUMISALTTIUS:

SUURI / 3

HIEKKARANTA: Tasainen lajittuneesta hiekasta ja sorasta muodostunut ranta.

HIETARANTA: Tasainen lajittuneesta hienosta hiekasta muodostunut ranta.

SILTTI, SAVI, MUTA (< 0 ,1 MM)

LIKAANTUMISALTTIUS:

ERITYISEN SUURI / 4

LIETERANTA: Tasainen ja alava ranta, jonka maalajit ovat elo- peräistä liejua tai vyöhykkeittäin lajittuneita savi- ja silttimuodostumia.

VESIJÄTTÖRANTA: Tasainen alava ruohikkoalue, joka ajoittain peittyy veteen

KOSTEIKKORANTA: Suojainen, soistunut, ruohikkoinen ja matala vesi- ja suoalue. Usein tärkeä lintualue.

(8)

(9)

3. ÖLJYN KULKEUTUMISEN RAJOITTAMINEN JA ERITYIS- KOHTEIDEN SUOJAUS

Rantavyöhykkeen öljyvahinkojen torjunnan kiireellisin vaihe on öljyn kulkeutumisen rajoittaminen. Tärkeintä on siis pysäyttää öljyn eteneminen. Rantoja voidaan joutua puhdistamaan uudelleen ja likaantuneen alueen koko voi kasvaa, jos öljyn pysäyttämisen sijasta kiirehditään puhdistamaan ensimmäisiä jo likaantuneita rantoja.

Avovesitorjunnan ulottumattomiin ajelehtinutta öljyä voi vielä ennen sen rantaan tuloa olla mahdollista puomittaa ja kerätä öljyntorjuntaveneitä, keräyslaitteita ja kevyttä puomikalustoa käyttäen. Öljyn ajelehtimishavaintojen ja mallilaskelmien pohjalta on mahdollista arvioida, mitä aluetta öljy uhkaa.

Uhanalaisessa suunnassa olevia alueita ja paikkoja suojataan mahdollisuuksien mukaan eri tavoin ja kiinnittäen huomiota erityistä suojaamista tarvitseviin kohteisiin. Tällöin ei ehkä ole mahdollista rantaviivan suuren pituuden tai ajan puutteen vuoksi suojata kaikkia rantoja puomituksin muualla kuin erityiskohteissa ja tehtävät voidaan joudutaan asettamaan kiireellisyys- ja tärkeysjärjestykseen esimerkiksi seuraavasti.

1. Rajoitetaan uhanalaista aluetta ensiksi sulkemalla jo öljyyntyneeltä tai väistämättä öljyyntyvältä alueelta poisjohtavia tai sisemmälle saaristoon johtavia salmia ja toissijaisesti pienempiä lahtia ja muita kapeikkoja.

2. Suojataan erityiskohteita sekä rantoja, joiden likaantumisalttius on erityisen suuri ja jotka ovat vaikeasti puhdistettavia.

3. Estetään öljyn ajelehtimista rantaviivaa pitkin.

4. Kerätään talteen vedessä ajelehtiva lahdelmiin ja puomituksiin kertyvä öljy.

Edellä kohdissa 2 ja 3 mainitut toimenpiteet voi olla tarkoituksenmukaisinta suorittaa rantaviivan poikkisuuntaisin puomituksin. Tällöin saadaan estettyä öljyn kulkeutumista rantaa pitkin, koottua sitä keräystä varten puomin aitaamiin “taskuihin” sekä haluttaessa ohjattua öljy jonkin suojattavan paikan ohi. Puomeja sijoitettaessa tulisi ottaa huomioon myös, miten öljy voidaan kerätä ja edelleen kuljettaa pois (tieyhteydet ja rannan kulkukelpoisuus).

Kun vahingon laajeneminen on estettyä, varsinainen rantojen puhdistus voidaan suunnitella ja tehdä ottaen huomioon, että työhön on käytettävissä aikaa vuodenajasta riippuen viikkoja.

4. RANTOJEN PUHDISTUSTARPEEN KARTOITUS

Tarkempien puhdistustyösuunnitelmien tekemistä varten tarvitaan rantojen puhdistustarpeen kartoitus. Puhdistustarve riippuu ensisijaisesti rannan öljyisyydestä. Jos likaantuneen rannan määrä on pieni, pelkkä rannan öljyisyyden määrittely riittää puhdistustarpeen arvioimiseen.

Jos likaantunutta rantaa on paljon tai laajalla alueella, puhdistuksen järjestäminen vaatii enemmän suunnittelua ja puhdistustarpeen arvioinnissa on apua myös rantojen likaantumisalttiuden luokittelussa, jota on käsitelty edellä luvussa kaksi.

Öljyisyyden arvioiminen

Koska puhdistustarve enimmin riippuu rannan öljyisyydestä, on sen arvioimisessa käytettävä yhtenäisiä ja mahdollisimman yksiselitteisiä perusteita. Tietylle rannalle tulleen öljyn kokonaismäärän nopeaan ja luotettavaan mittaamiseen soveltuvaa menetelmää ei ole tiedossa.

Toisaalta eri henkilöiden vapaat sanalliset kuvaukset samasta likaantumisesta voivat olla jopa vastakkaisia käsityksiä antavia.

(10)

Taulukossa 3 on esitetty nelijakoinen suhteellinen öljyisyysluokitus, joka perustuu siihen, kuinka suuren osan rantavyöhykkeestä eli veden vaikutusvyöhykkeestä öljy peittää. Luokitus on sen verran karkea, että öljyisyyden arviointi sen avulla on nopeaa.

Taulukko 3. Rantavyöhykkeen öljyisyyden luokittelu. Ensisijainen arvioperuste on öljyn peitto % ja seuraavaksi sanallista määritettä vastaavuus (esim. pääosin öljyn peitossa).

Tunnusmerkkien ja tunnuslukujen merkitys arvioinnissa on toissijainen.

ÖLJYISYYS- LUKU/ JA -MÄÄRITE

ÖLJYN PEITTO- OSUUS (%) RANTA-

VYÖHYKKEESTÄ

TUNNUSMERKKEJÄ JA -LUKUJA RANTATASANTEEN LIKAANTUMISESSA

TUNNUSMERKKEJÄ JA -LUKUJA RANTAVEDEN LIKAANTUMISESSA

0 / PUHDAS (KÄYTÄN- NÖLLISESTI KATSOEN)

alle 2 % enintään pieniä tahroja laajalla alueella, ei öljypaakkuja

enintään hajanaisia kalvoja, ei öljypaakkuja

1 / PIENIÄ LÄIKKIÄ (VÄHÄN LIKAANTU- NUT)

2-10 % ohuita erillisiä läikkiä, enintään Ø 10 cm laajuisia ja alle 1 cm paksuja öljypaakkuja 2-3 kpl/m²

enintään ohut öljykerros suojai- sissa paikoissa, enintään Ø 10 cm laajuisia ja alle 0,5 cm paksuja öljypaakkuja 2-3 kpl /m² rantaviivasta vähintään metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien 2 / SUURIA

LÄIKKIÄ (SELVÄSTI LIKAAN- TUNUT)

10-50 % enintään 1-2 cm paksuja yhtenäisiä öljykerroksia,

Ø 10-30 cm laajuisia ja alle 3 cm paksuja öljypaakkuja -> 0,5 m²:n laajuisia alle 5 cm paksuja öljy- paakkuja enintään 1 kpl/ m²

ohut öljykerros -> 1-2 cm paksu yhtenäinen öljykerros alle kahden metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien, Ø 10-30 cm laajuisia ja alle 1 cm paksuja öljypaakkuja -> 0,5 m²:n laajuisia 3-4 cm paksuja öljypaakkuja enintään 1 kpl/m² enintään metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien

3 / PÄÄOSIN ÖLJYN PEITOSSA (VOIMAK- KAASTI LIKAANTU- NUT)

50-100 % yli 2 cm paksu lähes yhtenäinen öljykerros, yli 5 cm:n paksuudelta yhteen kertyneitä öljypaakkuja

yli 2 cm paksu yhtenäinen öljy- kerros vähintään kahden metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien, tiheään pakkautuneita öljy- paakkuja vähintään kahden metrin etäisyydelle rantaviivasta laskien

Öljyisyyden arviointia varten rannan voi jakaa 3-5 kilometriä pitkiin rantajaksoihin. Kunkin rantajakson voi jakaa edelleen sopiviin 0,1-1 kilometriä pitkiin yhtenäisen öljyisyyden ja rantatyypin rantaosiin. Yhden rantaosan pinta-alana, josta öljyn peittämän alan osuus lasketaan, voi käyttää rantaosan pituuden ja keskileveyden (rantatasanteen tai veden vaihteluvyöhykkeen leveyden) tuloa.

Puhdistustarvetta kuvaavan vertailuluvun määrittäminen

Kullekin tarkastetulle rantaosalle voidaan määritellä sen öljyisyyden ja rantatyypin likaantumisalttiuden perusteella puhdistamisen tärkeysjärjestysluku (1.-10.), joka kuvaa karkeapuhdistuksen tarvetta ja myös kiireellisyyttä. Seuraavassa taulukossa 4 on esitetty miten sellaisen vertailuluvun voi antaa.

(11)

Taulukko 4. Öljyisten rantojen karkeapuhdistuksen suuntaa antava puhdistusjärjestys (eli puhdistamisen tärkeys- ja kiireellisyysjärjestysluku tai -määrite)

Pääasiallinen rantamateriaali /

likaantumisalttius

Öljyisyysluku / ja -määrite

Siltti = Hs, Savi = Sa, Muta = Mt, Turve = Tv (< 0,1 mm) tai muu arka alue tai kohde / 4

Hiekka = Hk, (0,1-2 mm) / 3

Kivikko = Ki, Sora = Sr (2-200 mm) / 2

Kallio = Ka, Louhikko = Lo (> 200 mm) / 1

3 / pääosin öljyn peitossa, öljyn peitto 50-100%

(voimakkaasti likaantunut)

1. 2. 3. 4.

2 / suuria läikkiä, öljyn peitto 10-50%

(selvästi likaantunut)

5. 6. 7. 8.

1 / pieniä läikkiä, öljyn peitto 2-10%

(vähän likaantunut)

9. 10. karkea-

puhdistustarve on pieni

karkeapuhdistustarve on pieni 0 / lähes puhdas,

öljyn peitto alle 2%

ei karkeapuhdistusta

Puhdistustarpeen selvitystapoja

Rantojen puhdistustarpeen kartoitus on syytä tehdä yhtenäisin perustein ja järjestelmällisesti yhden tai laaja-alaisessa vahingossa useamman arviointiryhmän toimesta. Tarkastettavat rannat ja rantajaksot valitaan lento- tai muun alustavan tiedustelun perusteella. Tarkastuksen suoritustavasta riippumatta rannan öljyisyyden tarkastamisessa tulisi aina merkitä muistiin vähintään seuraavat seikat:

- tarkastettujen rantojen, rantajaksojen ja rantaosien paikannus

- rantaosien pääasiallinen rantamateriaali (taulukko 1:luokat 1-4, tai taulukko 4) - mahdolliset erityiskohteet

- rantajakson öljyisyys (taulukko 3: vertailuluvut 0-3 tai taulukko 4) - muut havainnot ja huomautukset (lintu- yms. vahingot)

- tarkastusaika ja tarkastaja

- merkintä tietojen edelleen ilmoittamisesta

Tarkastukset voidaan tehdä esimerkiksi käyttäen liitteen 1 mukaista raportointilomaketta.

Tarkastuksen voi tällöin suorittaa seuraavasti:

Tarkastettavan rantajakson ja rantaosien sijainti määritellään peruskartan avulla. Lomakkeelle kirjoitetaan karttalehden nimi ja numero ja rantajakson koordinaattiruudut (1 km x 1 km).

Rantajakson yhtenäiset rantaosat määritellään merkitsemällä ne karttalehdelle tai sen osalle käyttäen sopivia tunnuksia, esim. rantaosa A, B, jne. Karttalehti tai sen osa, jolle rantaosat on selvästi merkitty, on liitettävä kuhunkin täytettyyn tarkastusraporttilomakkeeseen.

(12)

PERUSKARTTALEHDEN NIMI JA NUMERO

RANTAJAKSON

KOORDINAATTIRUUDUT

RANTAJAKSON RANTA- OSIEN TUNNUKSET Esim. Tvärminne, 2011 11 Esim.6642/43-27°-288/92 Esim. A, B, C, D, E jne.

Kunkin rantaosan pääasiallinen rantamateriaali ja öljyisyys sekä niistä riippuva suuntaa antava puhdistustärkeysjärjestys määritellään edellä esitetyn Taulukko 4:n mukaisesti (“Öljyisten rantojen karkeapuhdistuksen suuntaa antava puhdistusjärjestys”). Taulukko on myös liitteen 1 kääntöpuolella olevassa lomakkeen käyttöohjeessa. Liitteessä 2 on raportin laatimisesimerkki, miten tarkastustulokset sekä rantaosien mitat, kiinteistön numero, tarkastusaika ja mahdolliset huomautukset voidaan merkitä lomakkeelle.

Arviointiryhmät antavat tarkastusraporttinsa mahdollisimman pian torjuntatöiden johdolle, esimerkiksi tilannekartan pitäjälle, joka merkitsee karttaan rantaosuuksien öljyisyydet (esimerkiksi kolmella eri värillä) ja vertailuluvut sekä kokoaa raportit kansioon.

Tarkastusraporttien perusteella laaditaan rantojen puhdistustarvearvio ja siihen perustuen päätetään eri kohteissa käytettävät puhdistusmenetelmät ja rantojen puhdistusjärjestys.

5. PUHDISTUSTYÖN SUORITTAMINEN

5.1 Puhdistuksen tarkoitus ja perusteellisuus

Öljy aiheuttaa haittaa rantavyöhykkeen elolliselle luonnolle ja rannan käytölle. Rannan käyttö tai esimerkiksi vedenotto voi estyä joksikin aikaa kokonaan ja rannan arvo voi alentua.

Puhdistustoimet voivat myös aiheuttaa haittaa elolliselle luonnolle ja myös muuttaa rantaa mekaanisesti. Vaikka aluksi erityistä huomiota saavatkin välittömät vahingot, kuten eläin- ja eliötuhot tai rannan tai veden käytön estyminen on syytä muistaa, että myöhemmin etusijalle tulevat pitkäaikaiset tai pysyvät haitat ja vauriot.

Puhdistustoimien valinnassa ja suorittamisessa on siten merkitystä muun muassa seuraavilla seikoilla.

- Luonnon ympäristön säilymisen ja elpymisen kannalta hyvä puhdistus jättää kasvistolle ja eläimistölle edellytykset toipua sekä öljyn että toimenpiteiden vaikutuksesta. Esimerkiksi puhdistuksen viimeistelyastetta harkittaessa on eri toimien tuomat haitat ja kustannukset suhteutettava niillä saavutettavissa olevaan puhdistumishyötyyn. Erityistä huomiota on kiinnitettävä suojeltuihin alueisiin, kohteisiin ja arvoihin.

- Virkistyskäytön kannalta ranta tulisi puhdistaa niin pitkälle, ettei jäävä likaantuminen enää estä rannan käyttöä. Puhdistusta ei tietenkään saa suorittaa niin, että ranta turmeltuu virkistyskäyttöön muulla tavoin soveltumattomaksi.

- Raakaveden oton, kalastuksen tai muun erityisen veden tai vesistön käytön vuoksi puhdistus tulisi suorittaa niin perusteellisesti, että toimintaa on mahdollista jatkaa.

Jonkin elinkeinon, esimerkiksi matkailuyrityksen kannalta voi olla tärkeää, että sellainen alue puhdistetaan mahdollisimman tarkkaan.

(13)

5.2 Puhdistustyön päävaiheet ja -tavoitteet

Puhdistustyö voidaan jakaa karkeapuhdistusvaiheeseen ja viimeistelypuhdistusvaiheeseen tai viimemainitun sijasta hienopuhdistusvaiheeseen. Karkeapuhdistusvaiheella tarkoitetaan irrallisena olevan öljyn ja pinnoista helposti irtoavan öljyn sekä pääasiassa öljyä sisältävän imeytysaineen tai luonnon materiaalin poistamista rantavyöhykkeeltä. Karkeapuhdistuksen tavoitteena on poistaa se osa öljystä, joka voi vielä liikkua ja aiheuttaa ainakin paikallisesti lisälikaantumista tai olla vaarallista esimerkiksi vesilinnuille. Karkeapuhdistus on tarpeen kaikkialla, minne öljyä on joutunut huomattavasti.

Hienopuhdistusvaihe käsittää pintojen ja maa-aineksen puhdistamista näkyvästä öljystä.

Hienopuhdistus on tarpeen, milloin viimeistelypuhdistus ei riitä likaantumisen haitta- vaikutuksien torjumiseen. Hienopuhdistusta voidaan tarvita esimerkiksi virkistyskäytössä olevalla ranta-alueella. Hienopuhdistus on viimeinen toimenpide.

Hienopuhdistuksen sijasta kaikille muille alueille suoritetaan viimeistelypuhdistus, joka, vaikka ei poistakaan kaikkia likaantumisen jälkiä, tähtää öljyn välittömien haittavaikutusten poistamiseen ja jättää lopun työstä luonnon tehtäväksi. Myös viimeistelypuhdistus on, kuten hienopuhdistus, viimeinen toimenpide.

5.3 Puhdistusmenetelmien valinta

Torjuntatöiden johtaja päättää puhdistusmenetelmien valinnasta. Päätettyjen menetelmien soveltamisesta olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaan päättää puhdistusyksiköiden työnjohto. Torjuntatöiden johtaja ohjaa erikoiskalustoa ja laitteita suuritöisimpiin sellaisiin kohteisiin, joissa erikoismenetelmien käyttö on käsinpuhdistusta edullisempaa. Eri puhdistusmenetelmien yleistä soveltuvuutta rantavyöhykkeen karkeapuhdistukseen on esitetty taulukossa 5.

Rannan viimeistelypuhdistuksen tai sen sijasta suoritettavan hienopuhdistuksen eri menetelmien yleistä soveltuvuutta on esitetty taulukossa 6. Puhdistusmenetelmien valinnasta rantatyypeittäin ja rannan öljyisyyden perusteella on suuntaa antavia suosituksia liitteessä 3.

Erilaisista puhdistusmenetelmistä on pääpiirteiset menetelmäkuvaukset liitteessä 4.

(14)

Taulukko 5. Eri puhdistusmenetelmien yleinen soveltuvuus rantavyöhykkeen karkeaan puhdistukseen

PÄÄASIALLINEN RANTA-

MATERIAALI (KESKIM.

PARTIKKELI- KOKO)

PUMPPAUS / ALIPAINEIMU / SKIMMERIT

MEKAANINEN KERÄYS / HARJAKAUHA

KONEELLINEN KUORINTA

KÄSITYÖ HUOMAUTUKSIA

KALLIO, LOHKAREET (>200 MM), KIINTEÄT RAKENTEET

hyvä^X) hyvä ei sovellu hyvä ^X)rannan vaikea

pääsyisyys voi estää käytön

hyvä hyvä huono hyvä

HIEKKA (0,1-2 MM)

hyvä mahdollinen mahdollinen hyvä raskas kalusto vain

kantavalle rannalle

SILTTI, SAVI, MUTA (< 0,1 MM)

mahdollinen hyvä^X) huono huono ^X) uiva kaivukone

alustana

Taulukko 6. Eri puhdistusmenetelmien yleinen soveltuvuus rantavyöhykkeen viimeistely- tai hienopuhdistukseen

PÄÄASIALLINEN RANTA-

MATERIAALI (KESKIM.

PARTIKKELI- KOKO)

MATALA- PAINEPESU

KORKEA- PAINE PESU, HIEKKA- PUHALLUS, HÖYRYPESU

DISPERSANTIT (DISP)

DETERGENTIT (DET)

TURVE TMS.

LUONNON ORG.

IMEYTYS- AINE

HUOMAUTUKSIA

KALLIO, LOHKA- REET (>200 MM), KIINTEÄT RAKENTEET

ei sovellu hyvä mahdollinen mahdollinen vältä kivipintojen vaurioittamista

hyvä huono mahdollinen mahdollinen öljyisen kivi-

materiaalin pusku vesirajaan voi nopeuttaa puhdistumista

HIEKKA, HIETA (0,1-2 MM)

hyvä huono hyvä ei sovellu kiinteä öljy voidaan

kerätä hiekanpuhdistuskoneilla, luonnollista hajoamista voi nopeuttaa muokkauksella

mahdollinen huono huono mahdollinen työskentely

matalassa uivilta alustoilta käsin

(15)

6. VAHINKOJÄTEHUOLTO

Öljyvahinkojätteistä huolehtiminen on pääsääntöisesti sen kunnan tehtävä, mistä jätteet on kerätty. Jätteiden käsittely ja sijoitus voi tapahtua kunnan alueen ulkopuolellakin. Useita kuntia koskevissa öljyvahingoissa vahinkojätehuolto voidaan hoitaa osittain keskitetysti torjuntatyön johtajan määräämällä tavalla, mutta tällöinkin mahdollisesti yhden alueen kunnan toimesta.

Kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa on esitettävä, miten öljyvahingosta syntyvien jätteiden suhteen tavallisesti menetellään. Myös yhteistoiminta-alueen muiden kuntien, erityisesti keskuskunnan, sekä läänin muiden yhteistoiminta-alueiden öljyvahinkojätteiden käsittely- ja sijoitusmahdollisuuksia voidaan käyttää tarvittaessa hyväksi. Suurissa öljyvahingoissa tarvitaan lisäksi muita järjestelyjä, joita on esitetty alueellisessa alus- öljyvahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmassa. Vahinkojätehuollon järjestämisessä tulee välttää monivaiheista käsittelyä, sekä suurten jätemäärien pitkiä kuljetusmatkoja.

Tässä ohjeessa ei selosteta yksityiskohtaisesti öljyvahinkojätteiden käsittely- ja sijoitustapoja ja -menetelmiä muuten kuin rannalla käsittelyn osalta. Seuraavassa on lueteltu joitain vahinkojätehuollon eri vaiheissa huomioon otettavia seikkoja:

- Vältä keräämästä suuria heikosti öljypitoisia jätemääriä (puhdistus muulla tavoin).

- Pakkaa jäte käsittelyä kestäviin, suljettaviin säkkeihin tai astioihin, joita on voitava käsin helposti nostaa ja siirtää.

- Älä täytä säkkejä tai astioita liian täyteen (säkit vain puolilleen).

- Valitse sellaiset jätteiden koonti- ja välivarastointipaikat, joista lastaus ja siirto edelleen käy helpoimmin.

- Erota mahdollisuuksien mukaan vettä vesi-öljyseoksesta ennen kuljetusta.

- Vältä tarpeetonta välivarastointia.

- Älä sekoita keskenään vahvasti ja heikosti öljypitoisia jäte-eriä ja vältä muutenkin toimenpiteitä, jotka vaikeuttavat edelleenkäsittelyä.

- Sijoita ja suojaa välivarasto sateelta, tuulelta, aalloilta ja pintavesiltä.

- Tarkista, ettei välivarastoalueelta johda pois ojia ja että varaston pohja on läpäisemätön.

7. TORJUNTATÖIDEN JOHDON MUISTILISTA

Seuraavassa on lueteltu, mitä seikkoja rantavyöhykkeen torjuntatöiden johto muun muassa joutuu selvittämään ja määräämään tehtäviksi.

Selvitä:

- mille rannoille öljyä on tullut

- mitkä likaantuvat todennäköisesti seuraavaksi

- mitkä rannat ja paikat vaatisivat erityistä suojaamista niiden arvon, käytön, suuren likaantumisalttiuden tai puhdistuksen vaikeuden vuoksi

- mikä henkilöstö ja kalusto on aluksi käytettävissä öljyntorjuntatyöhön - miten rajoitus- ja suojaustyö olisi järjestettävä

- öljyn alkuperä

Määrää yksiköiden tehtäväksi:

- erityiskohteiden suojaustoimet - öljyn ajelehtimisen rajoitustoimet

- vedessä rantavyöhykkeellä ja puomituksissa olevan öljyn keräystoimet - rantojen puhdistustarpeen arviointi ja kartoitus

- öljynäytteiden otto (voi tapahtua esim. arviointiryhmien työn yhteydessä tai erikseen)

(16)

Selvitä:

- rantojen tarkoituksenmukainen puhdistusjärjestys (puhdistustarpeen perusteella, mutta myös hyvään järjestelmällisyyteen pyrkien)

- eri rannoilla sovellettavat puhdistusmenetelmät (rantatyypin, kulkuolosuhteiden, öljyisyyden ja mahdollisuuksien perusteella)

- jätteiden koonti- ja käsittelymenettely ja lopullisen sijoittamisen mahdollisuudet - puhdistustyöhön mahdollisesti soveltuvat yritykset

- puhdistustyöhön tarvittavat kuntien ja viranomaisten omat yksiköt - vapaaehtoisen työvoiman työn järjestäminen

- puuttuva materiaali ja kalusto ja sen saaminen - kalusto- ja materiaalihuollon järjestäminen - tarvittavan kuljetus- ym. huollon järjestäminen - palkat ja korvaukset ja maksatusjärjestelyt

- alustava työsuunnitelma, tavoiteaikataulu ja kustannusarvio Määrää ja valvo:

- suorittavat yksiköt ja niiden vastuualueet

- puhdistettavat rannat ja puhdistusasteet (karkea- ja erityiskohteissa mahdollisesti hienopuhdistus) sekä puhdistusjärjestys

- puhdistusmenetelmät

- puhdistustoimet (yksiköiden vastuualueet)

- jätteiden koonti- ja käsittelytavat, vastaanottoasemat ja lopulliset sijoituspaikat - jätteiden käsittelytoimet (torjuntayksiköiden tehtävät ja jätehuollon tehtävät) - kalusto- ja materiaalihuolto

- kuljetus- ym. huoltotoiminta

- puhdistustuloksien tarkastaminen

- toimenpiteiden ja kustannusten dokumentointi ja taltiointi Selvitä:

- tarvittavat jälkityöt (viimeistelypuhdistus ja työn jälkien korjaus)

- kaluston ja varusteiden takaisinkeräys-, kunnostus- ja varastoihin palautusmenettelyt Määrää:

- viimeistelytyöt (kohteet, suorittajat ja aika) - jälkitarkastuksen ajankohta

- kaluston ja varusteiden keräys, kunnostus ja palautus - puhdistustyön päättäminen

- torjuntakustannusten yhteenvetojen tekeminen ja korvausvaatimusten laatiminen Lopuksi laadi selostus torjuntatöistä sekä tarkasta, vahvista, esitä maksettavaksi ja valvo kustannusten korvausvaatimus.

(17)

LIITE 1

RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTATARKASTUKSEN RAPORTOINTILOMAKE Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

KOORDINAATTIRUUTU RANTAJAKSON RANTA-

OSIEN TUNNUKSET

Rantaosan tunnus/

rantaosan pituus (m)

Rantaosan keski- leveys (m)

Ranta- materiaali / Likaan- tumis- alttius 1-4

Öljyi- syys 0-3

Puhdistus- järjestys 1. - 10.

Kiinteis- tön rek.nro

Tarkastus- aika klo/pvm

Huomautuksia

Tarkastaja: Tiedot ilmoitettu TJ:lle klo/pvm:

(18)

RANNAN ÖLJYTARKASTUKSEN RAPORTOINTILOMAKKEEN TÄYTTÖ- OHJE

Tarkastettavan rantajakson ja rantaosien sijainti määritellään peruskartan avulla. Lomakkeelle kirjoitetaan karttalehden nimi ja numero ja rantajakson sijaintiruutujen koordinaatit . Rantajakson yhtenäiset rantaosat määritellään merkitsemällä ne karttalehdelle tai sen osalle käyttäen sopivia tunnuksia, esim. rantaosa A, B, jne.

Karttalehti tai sen osa, jolle rantaosat on selvästi merkitty on liitettävä kuhunkin täytettyyn tarkastusraporttilomakkeeseen.

RANTAJAKSON

KOORDINAATTIRUUDUT

RANTAJAKSON

RANTAOSIEN TUNNUKSET Esim.Tvärminne, 2011 11 Esim. 6642/43-27^o-288/90 Esim. A, B, C, D, E jne.

Kunkin rantaosan pääasiallinen rantamateriaali ja öljyisyys sekä niistä riippuva suuntaa antava puhdistus- tärkeysjärjestys luokitellaan alla olevan taulukon mukaisesti ja merkintöjä käyttäen.

Pääasiallinen rantamateriaali / likaantumisalttius

Öljyisyysluku / ja -määrite

Siltti = Hs, Savi = Sa, Muta = Mt, Turve = Tv (< 0,1 mm) tai muu arka alue tai kohde / 4

Hiekka = Hk, (0,1-2 mm) / 3

Kivikko = Ki, Sora = Sr (2-200 mm) / 2

Kallio = Ka, Louhikko = Lo (>200 mm) / 1

3 / pääosin öljyn

peitossa, öljyn peitto 50-100%

(voimakkaasti likaantunut)

1. 2. 3. 4.

2 / suuria läikkiä, öljyn peitto 10-50% (selvästi likaantunut)

5. 6. 7. 8.

1 / pieniä läikkiä, öljyn peitto 2-10% (vähän likaantunut)

9. 10. Karkeapuhdistus

tarve on pieni

Karkeapuhdistus- tarve on pieni

0 / lähes puhdas, öljyn peitto alle 2%

ei

karkeapuhdistusta

ei karkeapuhdistusta

Edellä sanotut kunkin rantaosan tarkastustulokset sekä rantaosien mitat, kiinteistön numero ja tarkastusaika merkitään lomakkeen taulukkoon omalle rivilleen esimerkiksi seuraavasti.

Rantaosan tunnus/

Ranta- materiaali/

likaantumis- alttius 1-4

Öljyi- syys 0-3

Puhdistus- järjestys 1.- 10.

Kiinteistön rek.nro

Tarkastus aika klo/

pvm

Huomautuksia

A/200 10 Ki/Ka/

4*

1 9. 1¹⁴ja3^15,16 8.15/

16.6.98

*suojainen ruohottunut lahti

B/500 10 Ka/1 3 4. 3^15,16ja3⁹* 9.00/ *poukama

C/300 10 Ki/Ka/2 2 7. 2³ 9.20

D/150 15 Ka 3 4. 2³ 9.40 Stenuddsklobben,

kolme luotoa E/600 15 Ht/Hs/4 2 5. 2³,1¹⁴ja1⁹ 10.00 Kallvassen lahti

(19)

LIITE 2

RANTAVYÖHYKKEEN ÖLJYNTORJUNTATARKASTUKSEN RAPORTOINTI- LOMAKKEEN TÄYTTÖESIMERKKI

KOORDINAATTIRUUTU RANTAJAKSON RANTAOSIEN TUNNUKSET

Tvärminne, 2011 11 A-O

Rantaosan tunnus/

Ranta- materiaali/

Likaan- tumis- alttius 1-4

Öljyi- syys 0-3

Puhdistus- järjestys 1.-10 ei karkea- puhdistust a

Kiinteistön rek.nro

Tarkastus- aika klo/

pvm

Huomautuksia

A/200 5 Ka/1 1 ei

B/300 10 Lo/1 3 4.

C/500 10 Ki/2 1 7.

D/100 15 Sr/2 3 3.

E/1500 15 Hk/3 2 6.

F/500 15 Ht/3 3 2.

G/2000 20 Hs/4 0,00 ei

H/1000 20 Sa/4 1 8.

I 30 Mt/4 2 5.

J 40 Tv/4 3 1.

K 20 Ht/3 1 9.

L 10 Ki/2 1 10.

M Lo/1 1 ei

suojelualue K/1000

Ka/4 3 1.

uimaranta L/50

30 Hk/4 2 5.

tutkimus- asema M/100

10 Ki/4 1

hotelli N/50 20 Sr/4 0,00 ei

vedenotto O/50

50 Ka/4 2 5. imuputki 10 metrin

syvyydessä

Tarkastaja Tiedot ilmoitettu TJ:lle klo/pvm:

(20)

LIITE 3.1 TOIMENPIDESUOSITUKSIA

RANTATYYPIT:

KALLIORANTA: Kallioiden muodostama ranta, jossa etenkin suojaisemmissa poukamissa ja lahdelmissa voi olla irtomaa-aineksen muodostamia rantatasanteita.

Kallion halkeamissa ja ruhjeissa esiintyy louhikoita.

KALLIOJYRKÄNNERANTA: Kalliorannan tyyppi, missä kallio viettää jyrkästi syvään veteen ilman vedenpinnan yläpuolelle jäävää rantatasannetta

LOUHIKKORANTA: Pääasiassa yli Ø 250 mm:n lohkareiden peittämä ranta.

Kivien laatu voi vaihdella lohkareista vierinkiviin.

KALLIO, LOHKAREET (>200 MM), KIINTEÄT RAKENTEET

LIKAANTUMISALTTIUS:

PIENI/

1

RAPAKALLIORANTA: Rikkonaisesta rapautuvasta kalliosta muodostunut kallioranta, jossa rantatasanne on moroa.

KARKEAPUHDISTUS:

ÖLJYISYYS PIENIÄ LÄIKKIÄ,

öljyn peitto 2-10%

SUURIA LÄIKKIÄ, öljyn peitto 10-50%

PÄÄOSIN ÖLJYN PEITOSSA, öljyn peitto 50-100%

Suhteellinen kiireellisyys asteikolla 1.-10. karkeapuhdistustarve pieni

karkeapuhdistustarve pieni

8. 4.

Ensisijainen menetelmä käsityö harjakauha harjakauha

Toissijainen menetelmä imeytysaineiden käyttö alipaineimu, skimmerit alipaineimu, skimmerit, pumppaus

Muita vaihtoehtoisia menetelmiä

luontainen puhdistuminen käsityö käsityö

Yleistä ESTÄ ÖLJYN LEVIÄMINEN. PYRI ENSISIJAISESTI OTTAMAAN ÖLJY TALTEEN ÖLJYNÄ. SUORITA ÖLJYN IMU PAINANTEISTA TAI KAIVE- TUISTA KUOPISTA VEDEN JA KIINTEÄN AINEEN TULON VÄHENTÄ- MISEKSI. ÄLÄ SEKOITA TARPEETTOMASTI YHTEEN VOIMAKKAASTI ÖLJYPITOISIA JA HEIKOSTI ÖLJYPITOISIA MATERIAALEJA. VÄLTÄ SUUR- TEN HEIKOSTI ÖLJYPITOISTEN VESI- JA KIINTOAINESMÄÄRIEN TALTEENOTTOA. VÄLTÄ LIIKKUMISTA PUHTAILLA ALUEILLA. PYRI HYVÄÄN JÄRJESTELMÄLLISYYTEEN.

Muita huomautuksia Rannan vaikeakulkuisuus ja huono luokse päästävyys voi vaatia työskentelyä vesis- töstä käsin.

VIIMEISTELY- TAI HIENOPUHDISTUS:

Hienopuhdistus- menetelmiä

korkeapainepesu, hiekkapuhallus, höyrypesu

Muita vaihtoehtoisia tai täydentäviä menetelmiä

dispersanttien käyttö

Viimeistelypuhdistus- menetelmiä

turpeen tms. luonnon orgaanisen imeytysaineen käyttö

Yleistä ESTÄ IRTI HUUHDELTUJEN ÖLJYJEN EDELLEEN KULKEUTUMINEN ESIM.

PUOMITUKSIN. VÄLTÄ KIVIPINTOJEN VAURIOITTAMISTA JA RANNAN ALKUPERÄISEN LUONTEEN MUUTTAMISTA

Muita huomautuksia KÄYTÄ IMEYTYSAINETTA VASTA, KUN SUURIN OSA ÖLJYSTÄ ON POIS- TETTU. TARTUTA IMEYTYSAINE HYVIN ÖLJYYN JA ESTÄ SEN POIS- KULKEUTUMISTA. HUOMIOI TYÖTURVALLISUUS JYRKÄNTEILLÄ JA LOUHIKOSSA LIIKUTTAESSA

(21)

LIITE 3.2

TOIMENPIDESUOSITUKSIA

RANTATYYPIT:

KIVIKKORANTA: Pääasiassa Ø 50-250 mm kivistä tai karkeasta moreenista muodostunut ranta.

LIKAANTUMISALTTIUS:

KESKINKERTAINEN/

2

SORARANTA: Ø 2 mm-50 mm lajittuneesta sorasta muodostunut tasainen ranta tai soramoreenista muodostunut jyrkempi ranta

KARKEAPUHDISTUS:

öljyn peitto 2-10%

karkeapuhdistustarve pieni

7. 3.

Toissijainen menetelmä imeytysaineiden käyttö alipaineimu, skimmerit alipaineimu, skimmerit, pumppaus

luontainen puhdistuminen maan kääntäminen, rantamateriaalin siirto veteen

kasvillisuuden poisto, polttaminen

Yleistä ESTÄ ÖLJYN LEVIÄMINEN. PYRI ENSISIJAISESTI OTTAMAAN ÖLJY TALTEEN ÖLJYNÄ. SUORITA ÖLJYN IMU PAINANTEISTA TAI KAIVE- TUISTA KUOPISTA VEDEN JA KIINTEÄN AINEEN TULON VÄHENTÄMI- SEKSI. ÄLÄ SEKOITA TARPEETTOMASTI YHTEEN VOIMAKKAASTI ÖLJY- PITOISIA JA HEIKOSTI ÖLJYPITOISIA MATERIAALEJA. VÄLTÄ SUURTEN HEIKOSTI ÖLJYPITOISTEN VESI- JA KIINTOAINESMÄÄRIEN TALTEEN- OTTOA. VÄLTÄ LIIKKUMISTA PUHTAILLA ALUEILLA. PYRI HYVÄÄN JÄRJESTELMÄLLISYYTEEN.

Muita huomautuksia Rannan vaikeakulkuisuus ja huono luokse päästävyys voi vaatia työskentelyä vesis- töstä käsin.

matalapainepesu

PUOMITUKSIN. VÄLTÄ RANNAN ALKUPERÄISEN LUONTEEN MUUTTA- MISTA

Muita huomautuksia KÄYTÄ IMEYTYSAINETTA VASTA, KUN SUURIN OSA ÖLJYSTÄ ON POIS- TETTU. TARTUTA IMEYTYSAINE HYVIN ÖLJYYN JA ESTÄ SEN POIS- KULKEUTUMISTA.

(22)

LIITE 3.3

RANTATYYPIT:

HIEKKARANTA: Tasainen lajittuneesta hiekasta ja sorasta muodostunut ranta.

HIEKKA (0,1-2MM)

LIKAANTUMISALTTIUS:

SUURI / 3 HIETARANTA: Tasainen lajittunneesta hienosta hiekasta muodostunut ranta.

KARKEAPUHDISTUS:

öljyn peitto 2-10%

10. 6. 2.

Toissijainen menetelmä imeytysaineiden käyttö alipaineimu, skimmerit koneellinen kuorinta tai alipaineimu, skimmerit, pumppaus

luontainen puhdistuminen maan kääntäminen, rantamateriaalin siirto veteen

kasvillisuuden poisto, polttaminen

Yleistä ESTÄ ÖLJYN LEVIÄMINEN. PYRI ENSISIJAISESTI OTTAMAAN ÖLJY TALTEEN ÖLJYNÄ. SUORITA ÖLJYN IMU PAINANTEISTA TAI KAIVE- TUISTA KUOPISTA VEDEN JA KIINTEÄN AINEEN TULON VÄHENTÄ- MISEKSI. ÄLÄ SEKOITA TARPEETTOMASTI YHTEEN VOIMAKKAASTI ÖLJYPITOISIA JA HEIKOSTI ÖLJYPITOISIA MATERIAALEJA. VÄLTÄ SUURTEN HEIKOSTI ÖLJYPITOISTEN VESI- JA KIINTOAINESMÄÄRIEN TALTEENOTTOA. VÄLTÄ LIIKKUMISTA PUHTAILLA ALUEILLA. PYRI HYVÄÄN JÄRJESTELMÄLLISYYTEEN.

Muita huomautuksia Raskas kalusto vaatii kantavan rannan. Valitse sopiva työkone kuorittavan kerros- paksuuden, maamäärän ja lastauksen kannalta.

matalapainepesu

kiinteä öljy voidaan kerätä hiekanpuhdistuskoneilla, luonnollista hajoamista voi nopeuttaa muokkauksella

PUOMITUKSIN. VÄLTÄ RANNAN ALKUPERÄISEN LUONTEEN MUUTTA- MISTA

Muita huomautuksia

(23)

LIITE 3.4

RANTATYYPIT:

LIETERANTA: Tasainen ja alava ranta, jonka maalajit ovat eloperäistä liejua tai vyöhykkeittäin lajittuneita savi- ja silttimuodostumia.

VESIJÄTTÖRANTA: Tasainen alava ruohikkoalue, joka ajoittain peittyy veteen.

LIKAANTUMISALTTIUS:

ERITYISEN SUURI/

4 KOSTEIKKORANTA: Suojainen, soistunut, ruohikkoinen ja matala vesi- ja suoalue. Usein tärkeä lintualue.

KARKEAPUHDISTUS:

öljyn peitto 2-10%

PÄÄOSIN ÖLJYN PETOSSA,

öljyn peitto 50-100%

9. 5. 1.

Toissijainen menetelmä imeytysaineiden käyttö alipaineimu, skimmerit alipaineimu, skimmerit

luontainen puhdistuminen kasvillisuuden poisto, polttaminen

Yleistä ESTÄ ÖLJYN LEVIÄMINEN. PYRI ENSISIJAISESTI OTTAMAAN ÖLJY TALTEEN ÖLJYNÄ. SUORITA ÖLJYN IMU PAINANTEISTA TAI KAIVE- TUISTA KUOPISTA VEDEN JA KIINTEÄN AINEEN TULON VÄHEN- TÄMISEKSI. ÄLÄ SEKOITA TARPEETTOMASTI YHTEEN VOIMAKKAASTI ÖLJYPITOISIA JA HEIKOSTI ÖLJYPITOISIA MATERIAALEJA. VÄLTÄ SUUR- TEN HEIKOSTI ÖLJYPITOISTEN VESI- JA KIINTOAINESMÄÄRIEN TALTEENOTTOA. VÄLTÄ LIIKKUMISTA PUHTAILLA ALUEILLA. PYRI HYVÄÄN JÄRJESTELMÄLLISYYTEEN.

Muita huomautuksia työskentely matalassa uivilta alustoilta käsin esimerkiksi harjakauhan käyttö uiva kaivukone alustana.

matalapainepesu

PUOMITUKSIN. VÄLTÄ RANNAN ALKUPERÄISEN LUONTEEN MUUT- TAMISTA

Muita huomautuksia

(24)

LIITE 4.1

MENETELMÄKORTTI KÄSITYÖ

MENETELMÄN:

Öljy irrotetaan maasta käsityökaluja käyttäen.

Kerätty öljypitoinen aines kuljetetaan pois puhdistettavalta alueelta.

KÄYTTÖALUE Lievästi likaantunut alue (pieniä öljyläikkiä, peitto 2-10 %).

Likaisemmilla alueilla vain, jos tehokkaampia muita menetelmiä ei voi käyttää esim. maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi. Käytetään tavallisesti yhdessä muiden menetelmien kanssa.

EDUT Aiheuttaa melko vähän vaurioita ympäristölle. Tarvittavat varusteet ja kuljetukset helposti saatavia, ei vaadi ammattitaitoa; puhdistustyö voidaan aloittaa nopeasti. Riippumaton öljylaadusta. Kerätyn öljyn öljypitoisuus tavallisesti suuri.

HAITAT Työvoimavaltainen, työläs, hidas ja kallis puhdistusmenetelmä.

Vaatii paljon työn johtoa sekä kuljetus- ja huoltojärjestelyjä.

Henkilöstön työskentelymotivaatio heikkenee nopeasti. Tapaturma- altis työmenetelmä. Likaantumatonkin maasto polkeutuu usein paljon.

KÄYTTÖOHJEITA Puhdistustyön etenemissuunta on ylhäältä vesirajaa kohti. Mikäli öljy voi vielä kulkeutua vesirajaa pitkin, tämä on estettävä ennen muita toimenpiteitä. Puhdistuksen suorittamisessa on otettava huomioon vedenpinnan vaihtelut. Öljyjäte kerätään lujiin muovi- säkkeihin. Säkkejä ei tulisi täyttää kuin puoliksi (n. 20 kg säkkiä kohden). Säkkiä täytettäessä se on käytännöllisintä pitää muovi- astiassa, mikä helpottaa täyttöä ja säkin sulkemista ja vähentää repeytymisvaaraa. Kerätty jäte varastoidaan kuljetusta varten korkeimman vedenpinnan ja aaltojen vaikutusalueen yläpuolelle ja varmistutaan muutenkin, ettei siitä aiheudu uudelleen likaantumisvaaraa.

HUOM.

PUHDISTUSYKSIKÖIDEN TYÖTURVALLISUUDESTA, MM.

PELASTUSKALUSTON, YHTEYDENPIDON JA SAIRAAN- KULJETUKSEN OSALTA ON HUOLEHDITTAVA!

HENKILÖSTÖTARVE Henkilöstötarve on suuri. Henkilöstö jaetaan enintään 20 hengen työyksiköiksi, joilla on kullakin työnjohtaja.

TARVIKKEET työkaluja: lapioita, talikoita, katuharjoja, muurauskauhoja, kumilastoja ym. käsityökaluja

öljynkestäviä suojavarusteita:

kahluusaappaita, suojavaatteita ja haalareita, käsineitä,

keräysastioita:

muovisäkkejä, muovisankoja, saaveja, tynnyreitä, narua (säkkien sulkemiseen)

turva- ym. kalustoa:

köyttä, pelastusliivejä, radiopuhelin (yksi/erillinen työkohde), ensiapulaukku, käsienpuhdistus-aineita

(25)

LIITE 4.2

MENETELMÄKORTTI MATALAPAINEHUUHTELU

MENETELMÄN:

Öljy huuhdotaan vesistön vedellä paikkoihin, joista se voidaan kerätä talteen. Keräys voi tapahtua painanteista, kaivetuista kuopista tai veden pinnalta (puomitus) alipaineimulla tms.

menetelmällä.

KÄYTTÖALUE Soveltuu öljyn irrottamiseen lievästi likaantuneesta maaperästä, rakenteista, laitteista ja kasvillisuudesta. Ei sovellu irtomaahan (siltti-sora) imeytyneen öljyn poistoon ja soveltuu heikosti liettyvien maalajien (siltti) pintapuhdistukseen. Huuhteleva vaikutus heikkenee öljyn juoksevuuden pienentyessä ajan myötä.

EDUT Ei aiheuta suuri vaurioita kasveille tai eliöstölle. Kalusto siirrettävissä pienveneillä. Aikaisessa vaiheessa suoritettuna kustannuksiltaan ja teholtaan edullinen menetelmä.

HAITAT Sitkeän ja liimautuvan öljyn huuhtoutuvuus on huono (jälkikäsittelyn tarve voi olla suuri). Voi aiheuttaa puhtaiden kohtien likaantumista työn aikana (valuva öljy). Tarvitsee täydennykseen keräyskalustoa, jonka kuljetettavuus on usein huonompi (alipaineimu). Jäljelle jäävät öljymäärät voivat vaatia jälkipuhdistuksen (korkeapainehuuhtelu, käsityö, imeytysaineiden käyttö).

KÄYTTÖOHJEITA Kokeile menetelmän tehoa vahinkoöljytyyppiin ennen laajamittaisen puhdistustyön aloittamista. Tee keräyskuoppa, -ojat ja rajoituspuomit valmiiksi ennen huuhtelun aloittamista paikalla. Ota huomioon aaltojen ja vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutusalue. Huuhtele ylhäältä alkaen maaston vieton suuntaan. Peitä tarvittaessa suojattavat kohdat muovikelmuilla. Peitä tarvittaessa keräyskuopan ja -ojien tai painanteiden pohja muovilla, mikäli öljy voi imeytyä niistä maahan. Mikäli öljymäärät ovat pieniä ja rannan itsepuhdistuvuus (aaltojen huuhtelu) on hyvä, voidaan öljy huuhdella rantaveteen luonnon hajotettavaksi. Tällöin saattaa tulla kysymykseen myös dispersioaineiden käyttö. Muutoin tulisi huuhdeltu öljy ottaa talteen mahdollisimman tarkkaan. Huuhtelu on parasta suorittaa matalan veden aikaan ja kerätä huuhdeltu öljy talteen ennen veden uudelleen nousua. Jälkipuhdistus suoritetaan tavallisesti käsityönä imeytysaineita käyttäen.

HENKILÖSTÖTARVE huuhtelu:

suojaus ja puomitus:

keräys:

1 henk./ huuhtelupää ja 1-2 henk./ pumppu 2-3 henk./ huuhtelukohta

1 henk./ öljynkerääjä, 1-2 henk./ säiliöajoneuvo (loka-auto, lietelantavaunu tms.)

MATERIAALITARVE vesipumppuja ja niiden letkuja ym. tarvikkeita tarpeen mukaan, rakennus- yms. muovikelmua, pressuja, öljynkeräilijöitä, (“skimmereitä”), öljynerotin, öljypuomia, pressusäiliöitä ja altaita yms. välivarastointitilaa nesteille, loka- tai säiliöautoja tai traktorivetoisia säiliöperävaunuja (alipainelaitteisto), käsityökaluja, henkilökohtaiset suojavarusteet, imeytysainetta

(26)

LIITE 4.3

MENETELMÄKORTTI KORKEAPAINEHUUHTELU

MENETELMÄN:

Paloruiskulla tai painepesurilla vesistön vettä käyttäen öljy

huuhdotaan paikkoihin, joista se voidaan kerätä talteen. Huuhtelun suorittajien tulee olla laitteiden käyttöön perehtyneitä, esim. palo- miehiä.

KÄYTTÖALUE Soveltuu öljy irrottamiseen louhikko- ja kalliorannoilta, rakenteista tai laitteista. Käyttö tulee kysymykseen erityiskohteissa, esim. huvila- rannoilla, ja paikoissa, joiden maaperän, kasvillisuuden tai eliöstön laatu ei kärsi korkeapaineisesta veden suihkutuksesta.

EDUT Nopea ja tehokas menetelmä kovien ja lujien pintojen puhdistukseen.

Kalusto siirrettävissä pienveneillä (ei koske ajoneuvoon sidottuja laitteita).

HAITAT Irrottaa ja vaurioittaa voimakkaasti kasvillisuutta ja eliöstöä. Aiheuttaa irtomaalajien eroosiota. Voi aiheuttaa puhtaiden kohtien likaantumista työn aikana (valuva öljy). Tarvitsee täydennykseksi keräyskalustoa.

Jäljelle jäävät öljymäärät voivat vaatia jälkipuhdistuksen (käsityö, imeytysaineiden käyttö).

KÄYTTÖOHJEITA Kokeile tarvittaessa menetelmän soveltuvuutta rantatyyppiin ja öljyyn ennen työn aloittamista. Tee keräyskuoppa, -ojat ja rajoituspuomit valmiiksi ennen huuhtelun aloittamista paikalla. Ota huomioon aaltojen ja vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutusalue. Huuhtele ylhäältä alkaen maaston vieton suuntaan. Suojaa tarvittaessa erityiset kohdat valuvalta öljyltä esim. muovikelmulla. Peitä keräyskuopan ja -ojien tai painanteiden pohja muovilla, mikäli öljy voi imeytyä niistä maahan.

Mikäli öljymäärät ovat pieniä ja rannan (aaltojen huuhtelu) on hyvä, voidaan öljy huuhdella rantaveteen luonnon hajoitettavaksi. Tällöin saattaa tulla kysymykseen myös dispersioaineiden käyttö. Muutoin tulisi huuhdeltu öljy ottaa talteen mahdollisimman tarkkaan. Huuhtelu on parasta suorittaa matalan veden aikaan ja kerätä huuhdeltu öljy talteen ennen veden uudelleen nousua. Jälkipuhdistus suoritetaan tavallisesti käsityönä imeytysaineita käyttäen.

HUOM. PAINESUIHKU AIHEUTTAA TAPATURMAVAARAA!

HENKILÖSTÖTARVE huuhtelu:

keräys:

1 henk./ painepesuri tai 1 henk./ huuhtelu-letku + 1 henk./ pumppu

2-3 henk./ huuhtelukohta

1 henk./ öljynkerääjä, 1-2 henk./ säiliöajoneuvo (loka-auto, lietelantavaunu tms.)

MATERIAALITARVE painepesureita, moottoriruiskuja ja niiden letkuja ym. tarvikkeita tarpeen mukaan, rakennus- ym. muovikelmua, pressuja, öljynkeräilijöitä (“skim- mereitä”), öljynerotin, öljypuomia ja imeytyspuomia, pressusäiliöitä ja -altaita ym. välivarastointitilaa nesteille, loka- tai säiliöautoja tai traktorivetoisia säiliöperävaunuja (alipainelaitteisto), käsityökaluja, henkilökohtaiset suojavarusteet, imeytysaineita

(27)

LIITE 4.4

MENETELMÄKORTTI HÖYRYPUHALLUS

MENETELMÄN:

Höyrykehittimien tuottamalla kuumalla, korkeapaineisella vesihöyryllä öljy huuhdotaan paikkoihin, joista se voidaan kerätä talteen. Laitteisto käyttää makeaa vettä. Höyrypuhalluksen suorittajien tulee olla laitteen käyttöön perehtyneitä. Höyrykehitin on paineastia, jollaista koskevat määräykset tulee ottaa huomioon.

KÄYTTÖALUE Soveltuu öljyn irrottamiseen louhikko- ja kalliorannoilta, rakenteista tai laitteista. Käyttö tulee kysymykseen erityiskohteissa, esim. huvila- rannoilla ja paikoissa, joiden maaperän, kasvillisuuden tai eliöstön laatu ei mainittavasti kärsi kuuman, korkeapaineisen vesihöyryn suihkutuksesta. Tehoaa myös sellaiseen öljyyn, joka on muuttunut ympäristön lämpötilassa kiinteäksi tai sitkeäksi. Soveltuu käyttöön myös jäätymisolosuhteissa.

EDUT Nopea ja tehokas menetelmä kovien ja lujien pintojen puhdistukseen.

Puhdistustulos melko hyvä, tarvittava jälkipuhdistus lähinnä imeytysaineiden käyttöä.

HAITAT Vahingoittaa kasvillisuutta ja eliöstöä voimakkaasti. Voi aiheuttaa kivipintojen rapautumista, lämmennen öljyn valumista ja imeytymistä maaperään ja puhtaiden kohtien likaantumista työn aikana (valuva öljy).

Vaatii suolatonta vettä käyttöaineeksi. Tarvitsee täydennykseksi keräys- kalustoa, joka vaatii kulkukelpoisen maaston.

KÄYTTÖOHJEITA Kokeile tarvittaessa menetelmän soveltuvuutta rantatyyppiin ja vahinko- öljyyn ennen työn aloittamista. Tee keräyskuoppa, -ojat ja rajoituspuomit valmiiksi ennen pesun aloittamista paikalla. Ota huomioon aaltojen ja vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutusalue. Huuhtele ylhäältä alkaen maaston vieton suuntaan. Peitä tarvittaessa suojattavat kohdat muovikelmulla tms. suojakankaalla. Peitä keräyskuopan ja -ojien tai painanteiden pohja muovilla, mikäli öljy voi imeytyä niistä maahan.

Mikäli öljymäärät ovat pieniä ja rannan (aaltojen huuhtelu) on hyvä, voidaan öljy huuhdella rantaveteen luonnon hajotettavaksi. Tällöin saattaa tulla kysymykseen myös dispersioaineiden käyttö. Muutoin tulisi huuhdeltu öljy ottaa talteen mahdollisimman tarkkaan. Huuhtelu on parasta suorittaa matalan veden aikaan ja kerätä huuhdeltu öljy talteen ennen veden uudelleen nousua. Jälkipuhdistus suoritetaan tavallisesti käsityönä imeytysaineita käyttäen.

HENKILÖSTÖTARVE höyrypuhallus:

keräys:

2-3 henk./ höyrytyslaite 2 henk./ huuhtelukohta

1 henk./öljynkerääjä, 1-2 henk./säiliöajoneuvo (loka-auto, lietelantavaunu tms.)

MATERIAALITARVE höyrypuhalluslaitteistoja, makeavesisäiliö, syöttöpumppu, laitteet ja ajoneuvo veden kuljetukseen, rakennus- yms. muovikelmua, pressuja, öljynkeräilijöitä (“skimmereitä”), öljynerotin, öljypuomia ja imeytyspuomia, pressusäiliöitä ja -altaita yms. välivarastointi-tilaa nesteille, loka- tai säiliöautoja tai traktorivetoisia säiliöperävaunuja (alipainelaitteisto), käsityökaluja, henkilökohtaiset suoja-varusteet, imeytysaineita