Alustavia päätelmiä kivivillan käytöstä männyntaimien kasvualusta muovihuoneessa.

TIEDONANTOJA 71

ROVANIEMEN TUTKIMUSASEMA ISSN 0358-4283

ALUSTAVIA PÄÄTELMIÄ KIVIVILLAN KÄYTÖSTÄ MÄNNYNTAIMIEN KASVUALUSTANA MUOVIHUONEESSA

Päivi Hänninen

ROVANIEMI

1982

TIEDONANTOJA 71

ROVANIEMEN TUTKIMUSASEMA ISSN

0358-4283

ALUSTAVIA

PÄÄTELMIÄ

KIVIVILLAN

KÄYTÖSTÄ MÄNNYNTAIMIEN

KASVU

ALUSTANA MUOVIHUONEESSA

Päivi Hänninen

SISÄLLYSLUETTELO

1 . JOHDANTO I

2. AINEISTOJA MENETELMÄT 2

21. Kasvualusta 2

211. Käsittelyt 2

212. Kivivillanyleiset ominaisuudet 3

22. ^Taimien kasvatus ⁴

23. Näytteiden otto ja käsittely 6

24. Taimien inventointi viljelyn jälkeen 7

3. TULOKSET 8

31. Kasvuolot turve- ja kivivilla-alustoilla ⁸

311. Ravinnetaso 8

312. Lämpötila 10

32. Taimien laatu 10

321. Ulkoiset ominaisuudet 10

322. Ravinnepitoisuus ¹²

33. Viljelytulos ensimmäisenkasvukauden jälkeen ¹⁴

4 . PÄÄTELMIÄ ¹⁶

KIRJALLISUUS 21

ROVANIEMI 1982

The

report

^{deals with the}

possibility

^of

using

^rockwool as a

growth

^{medium for}

one-year-old

Scots

pine seedlings

in a green house. The

study

^{is based} on earlier

investigations

^{and the} results of the

experiment

^{carried out in the forest} tree nur

sery at Imari.

The

experimental

^{material consisted of}

seedlings

grown in paper

pots (I'h 408)

,

peatpots (Fp 620)

rockwool cubes and in _an uncut rockwool

plate.

^The

seedlings

were

planted

^{out at} the _age of one year ^{to form} a small

plantation.

^The

seedlings

were inven toried at the end of the first growing _season in autumn 1981.

The

height

^and

mortality

rate of

seedlings

grown inpaperpotsand rockwool cubes were found to be similar. However, ^{at the time} of

planting

^{time there} were differences between the

seedlings

both _as

regards morphological

features, with the

exception

^of

height,

^{and the} nutrient content of the shoots and roots. This may later have _an effect _on the results of

planting.

The

seedlings growing

^{in the uncut rockwool}

plate developed during

the nursery

period

to

nearly

the same

height,

diameter and

dry weight

as the

seedlings

^{in rockwool cubes.} However, after

planting

^out the

growth

^{of the} former

seedling type

was

smaller. At that time the

peatpot seedlings proved

^{to be}

growing

^{the slowest.}

It should be stressed, however, that the

importance

^{of differ}

ences between the treatments for

estimating

^{the success of}

planting

^will not become clear until later inventories.

The

preliminary

^{results show that rockwool}

probably

can also be used as a

growth

^{medium for}

one-year-old pine seedlings,

as

long

as its

dissimilarity

^{to peat is}

carefully

^{taken into} consideration when

planning growing operations.

^{With rockwool} mediums, the

supply

of nutrients to the

seedlings

^{has to be carried} out

using

an automatic

irrigation

and fertilization system. This method is _more

demanding

^{than when}

producing seedlings

ⁱⁿ peat containers, since _care has to be taken in

determining

^suitable mixed fertilizers and in

controlling optimal

^{nutrient concen} trations,

owing

^{to the fact that rockwool is an inactive mate} rial and has _no

buffering properties

^like

peat.

^{This is the}

reason

why

the

importance

of

irrigation

^water

quality

^is

stressed.

Special

attention has to be

paid

^{to the}

sufficiency

and the relative amounts of trace elements.

The conclusions

presented

^{in this report are}

preliminary.

^Tech nical, economical and also

biological

^{studies are needed before} the _new

growing

system can be

applied

ⁱⁿ

practice.

^When arti

ficial

growing

^{material such} as this is used, the effect of the

growing

method on the later

development

^of

seedlings

^{first has} to be determined.

1. JOHDANTO

Paakkutaimien kasvatuksessa on

käytetty pääasiassa

^turvetta,

jonka

ominaisuuksista tiedetään varsin

paljon.

Taimituotannon

alalla _on kuitenkin

tarpeen jatkaa

^monien

erityiskysymysten

selvittämistä. Näistä ovat keskeisiä mm.

paakun

muodostaminen,

paakun koko

ja

kasvualustan laatu.

Tässä koeselostuksessa käsitellään kivivillan

käyttömahdolli

suutta

männyntaimien

kasvualustana. Kivivillaa _on

käytetty

puutarhaviljelyssä

^{lähinnä koriste-}

ja

vihanneskasvien kasvu

alustoina. Tutkimuksen tavoitteena on

pyrkiä

selvittämään bio

logisin perustein

^kivivillan

käytön edellytyksiä männyn yksi

vuotiaiden taimien kasvatuksessa. Tarkastelu

perustuu

^Imarin

taimitarhalla

tehdyn

kokeen tuloksiin sekä

aiempiin

^koetietoi

hin

(REMROD

1972, LEPISTÖ 1976, NILSEN 1977, ÖRLANDER _& GEMMEL

1979), jotka

^esitellään taimitarhakokeentulosten

ja päätelmien

yhteydessä.

Koe tehtiin metsähallituksen

ja

Metsäntutkimuslaitoksen

yhteis työnä.

^Taimet kasvatettiin vuoden 1980 aikana

ja

^ne

viljeltiin

seuraavan vuoden keväällä.

Käytännön työssä

avustivat

Merja Asplund,

^Heikki

ja Tarja

^{Posio sekä Annikki}

Varjo.

^Toini

Pekkala määritti taimi-

ja maanäytteistä pääravinteet

^Kaarina Niskan

johdolla.

Hivenravinteet

analysoitiin Viijavuuspalvelu Oy:ssä. Käsikirjoituksen

^lukivat

prof.

^{Erkki Lähde}

ja

FL Pentti

Sepponen. Englanninkielisen

tiivistelmän viimeisteli MMK John Derome

ja

^tekstin

puhtaaksi kirjoittamisesta

^{huolehti Helena}

Poikajärvi.

Parhaimmatkiitokset kaikille tätä koetta avusta neille.

2. AINEISTO JA MENETELMÄT

21. Kasvualusta

211.

Käsittelyt

Kokeeseen

sisältyivät

seuraavat

käsittelyt neljänä

toistona:

Käsittely

Kasvualusta

Paakkulaji

^tai

paakun

^koko

Taimitiheys,

Kivivillalevy, jonka paksuus

^oli

7,5

cm asetettiin

joko yhtenäi

senä

levynä

^{tai kuutioina} muoviritilöihin (34 _cm x 90 cm).

Näitä oli

käsittely-yksikössä

² rinnakkain. Kuutioiden väliin

jäi

^ilmatilaa

0,5

^{- 1} cm. Ilmatila muovihuoneen

pohjalla

^ole

vaan asfalttiin nähden oli noin 2 _cm. Muissa

käsittelyissä

ri

tilät

sijoitettiin

asfaltin

pinnalle.

Turve kalkittiin

ja

lannoitettiin

taimitarhakäytännön

mukaan.

Kuutiometriin turvetta lisättiin 4

kg

dolomiittikalkkia

(25

%

ja

Mg ⁷

%) ja

^{2 1} Nestemäistä Y-lannosta (N-P-K:7-1-6). Tur

peesta oli

2/3 Vapon

^{läheiseltä suolta} toimittamaa turvetta

ja kpl/m

turve Fh

408,

^tilavuus n. 70

cm"^,

korkeus 75 _mm 1066

turve

3 Fp 620, tilavuus _n. 75 _cm

,

korkeus 75 mm 400

kivivilla

yhtenäinen levy, paksuus

75 _mm 576

kivivilla kuutiot, 41 _x 43 _x 75 _mm 400

1/3

lannoittamatonta Vapon säkkiturvetta. Turveseoksen tila

-3

vuuspaino

^{oli 0,125}

g/cm ja

huokostilavuus oli 91,4 %. Liu

koisia

pääravinteita

^oli

peruslannoituksen jälkeen

¹⁰⁰ g:ssa

kuivaa turvetta seuraavat

milligrammamäärät:

^N

130,

P

21,

K 373, Ca 1695

ja

Mg 966.

Kasvualustan

lämpösumma

^mitattiin

maatermografeilla

^käsitte

lyistä

²

ja

^4.

Lämpösumma

^laskettiin d.d:nä kahden tunnin

välein

tehtyjen havaintojen perusteella.

212. Kivivillan

yleiset

ominaisuudet

Kivivilla,

joka

^tunnetaan

myös

mineraalivillana,on

perusomi

naisuuksiltaan samanlainen materiaali kuin

rakennuskäyttöön

tarkoitettu

vuorivilla,

^vaikka raaka-aineena olevan kiven laa

dulla

ja

lisättävillä sidosaineilla on kuitenkin

eroja.

^Näillä

pyritään

^{lisäämään valmisteen}

käyttökelpoisuutta

kasvualustana.

Kivivilla valmistetaan diabaasista, vulkaanisesta

kivilajista,

mikä sulatetaan _n.

1500°

C:ssa. Sulasta massasta muodostetaan

seos,

joka

on rakentunut ohuista

(n.

0,005 mm) säikeistä. Li

säämällä tähän seokseen sidos-

ja

lisäaineita saadaan valmis

te vettä

pidättäväksi.

^Kivivillan

tilavuuspaino

on kuivana

0,13-0,14

g/cm

.

Myös

huokostilavuudeltaan (n. 97 %) se vastaa

keskikarkeaa rahkaturvetta

(H2-H3). Huomattavimpana

erona tur

peeseen nähden on, että kivivilla on inaktiivinen ^{aine. Se ei}

luovuta eikä sido merkittäviä määriä ravinteita. Ravinteiden

liukenemisesta _on todettu, että kalsiumia

ja magnesiumia

^saat

taa liueta

pieniä

^{määriä (NILSEN} 1977).

Kivivilla koostuu seuraavista

epäorgaanisista yhdisteistä

(NILSEN 1977):

22. Taimien kasvatus

Kivivilla-alustoihinmerkittiin

kylvöpaikat

leikkaamalla

levyn

2

pinnasta

määrävälein noin 1 cm

laajuiset ja 0,5

^cm:n

paksuiset

kappaleet. Kylvö

tehtiin kesäkuun 3.

päivänä ja

^siinä

käytet

tiin

männyn

^siementä,

jonka alkuperä

^{oli Meltaus. Siementä ei}

peitetty. Itämisjakson

^{(12 vrk) aikana} huolehdittiin riittä

västä kastelusta

ja

itäminen

edistyi

normaalisti kaikissa kä

sittelyissä.

Kastelutarve määritettiin "sormituntuman" perus

teella

ja päivittäinen

kastelumäärä mitattiin

suppiloiden

avulla. Kastelutarve oli

idätysjaksoa

lukuunottamatta keskimää

rin 2,5

mm/vrk.

Tämä määrä sisältää

myös

liuoslannoituksessa

lisätyn

^veden.

Lannoitus aloitettiin 2 viikkoa

kylvön jälkeen.

^Tätä varten

valmistettiin

perusliuos, johon käytettiin

^{seuraavat aine}

määrät:

iiidioksidi

SiC>2

ilumiinioksidi A1

2°3

autaoksidit

FeO+Fe2C>2

16

11

langaanioksidi

^{MnO 1} ,5

:alsiumoksidi CaO 18,5

lagnesiumoksidi

MgO ⁷

luut

yhdisteet

Na 2

0) 1

Liuoksen ravinnesuhteet perustuvat INGESTADIN (1962) esittämiin

optimiravinnesuhteisiin männyllä.

^Taimia lannoitettiin 18.6.

lähtien viikon

ajan

^0,5 %:lla

perusliuoksen

laimennoksella

ja

tämän

jälkeen käytettiin

laimennussuhdetta 1:100. Lannoite

liuokset valmistettiin "taloustaimien"kasteluveteen

ja

^sitä

2

lisättiin

päivittäin

²

l/m

15.7. saakka.

Taimia kasvatettiin muovihuoneessa 12.8. saakka,

jolloin

^muovi

kate

poistettiin. Lämpösumma

^{kohosi 991 d.d:een} muovihuonekas

vatuksen aikana ulkona mitatun

lämpösumman

^{ollessa 743 d.d.}

kasvukauden koko

lämpösumma

^oli koetaimilla ulkokasvatusaika

mukaan lukien 1189 d.d.

Valmiste

Käyttömäärä, g/l

Ravinnesuhi ide liuoksess

nh 4

no 3

kh 2

po 4 KCI

85,2

35,2

18,4

N

P

K

100

27

67

CaCl 2

•2H 2

0 58,8 Ca 53

MgS0

4 -7H

2

0 61 ,6 Mg ²⁰

FeCl 3

-6H 2

0

MnCl 2

-4H 2

0

2,00

0,24

S

Fe

27

0,0124

H 3

B0

3

0,40

Mn 0,0023

ZnCl 2

0,016 B 0,0023

CUC1 2-2H

2 0

NaMo0 4

"2H 2

0

0,020

0,0028

Zu

Cu

0,00027

0,00027

Mo 0,00004

23.

Näytteiden

otto

ja käsittely

Kasvualustasta määritettiin

käsittelyittäin ja

toistoittain

kasvukauden

lopussa

^pH,

johtoluku,

ravinteista

fosfori,

^kalium,

kalsium

ja magnesium

ammoniumasetaattiuutolla sekä liukoinen

typpi

kaliumsulfaattiuutolla.Kivivillasta

näyte

^{otettiin vesi}

näytteenä

kasvualustaa

puristamalla. Taiminäytteet

^kerättiin

samanaikaisesti. Kustakin

käsittely-yksiköstä

^{(= 2 ritilää)}

poimittiin

⁵⁰

tainta, joista

^valittiin satunnaisesti 20 tainta

mitattavaksi. Näistä määritettiinseuraavat tunnukset: _verson

pituus,

^silmun muodostuminen,

juurenniskan läpimitta,

^verson

ja juurten kuivapaino, juurten

kokonaislukumäärä

(perustuu

pääjuuren,

sekä

sivujuurista haarautumisjärjestyksessä

^{1., 2.}

ja

3. asteen

juurten

lukumääriin)

juurten mykoritsaisuus

sekä

pääjuuren pituus.

^{Edellisen ohella} mitattiin 20 taimesta käsit

telyä

^kohti

juurten pinta-ala

akvaariomenetelmällä. Tämä

tapah

tui siten, että taimi

upotettiin juurenniskaa myöten

vedellä

täytettyyn läpinäkyvään

^{astiaan. Juuriston}

pinta-ala

^mitattiin

astian sivuun

kiinnitetyn

^{0,5 x 0,5 cm ruudukon avulla kusta}

kin taimesta kahdelta suunnalta (ero

90°).

Taimen versoista

määritettiin

pääravinteet (N,

P, K, ^Ca

ja Mg) neljänä

^toistona.

Lisäksi B-, Mn-, Fe-, Zn-, Cu-, S-, Mo-

ja Co-pitoisuus analy

soitiin kahtena toistona.

24. Taimien inventointi

viljelyn jälkeen

Koetaimista

perustettiin

keväällä 1981

pienialainen viljelykoe

Taimet istutettiin

palleauratulle paksusammaltyypin

^{(HMT) uu} distusalalle _n. 2,5 _mx 2,5 _m välein 28

tainta/koeruutu

nel

jänä

^toistona.

Viljelyala

inventoitiin

syksyllä

^{1981. Taimista}

mitattiin alla olevan asetelman tunnukset:

Mitattava tunnus Koodi

ja

sen

selitys

^tai

mittaustapa

- taimen

pituus

^- maan

pinnasta

latvasilmun kärkeen

- vuosikasvaimen

pituus

^tai

ylimpien

neulasten

tyveen

¹

cm:n tasaavalla luokituksella.

- kuntoluokka ^- 0 = kuollut

1 = kituva

2 = normaali

3 = rehevä

- kunnon heikkenemisen

tai kuolemisen

syy ^{- 1 =} sienituho,

männyn

versoruoste

2 ^{= "}

,

karisteet

3 = muu sienituho

4 =

hyönteistuho

5 = muu eläimen aiheuttama tuho

6 = ilmaston aiheuttama tuho (kuivuus,

pakkanen)

7 = tuhon syy

epäselvä

- kasvuhäiriö ^- 1 ⁼ normaalikuntoinen taimi tai ei häiriötä

2 = kaksilatvainen

3 = monilatvainentai

sykeröitynyt

3. TULOKSET

31. Kasvuolot turve-

ja

kivivilla-alustoilla

311. Ravinnetaso

Pääravinnepitoisuuden, happamuuden ja johtoluvun

keskimääräinen

taso määritettiin

käsittelyittäin (ks.

s. 2) kasvukauden lo

pussa

(taulukko

1).

Taulukko 1.

Pääravinnepitoisuuden, happamuuden ja johtoluvun

keskiarvo

(x) ja hajonta (s)

kasvukauden

lopussa

(käsittely

s. 2).

Ravinnetasoja

tarkasteltaessa _on huomattava, että

käsittelyt

eivät ole suoraan

vertailukelpoisia. Käsittelyn

³

ja

⁴

näyt

teet olivat

puristenäytteitä,

sen

sijaan

turvealustoista

pää

ravinteet

analysoitiin

uuttamalla. Kasvukauden aikaisiin _ra

vinnepitoisuuden

vaihteluihin ei tässä

yhteydessä

^puututa,

sillä ainoastaan turvealustoista oli

näytteitä, joista määritys

tehtiin eri

ajankohtana.

Käsit-

tely Kasvi

Typj lalus

>i

:an r.

Fos:

ivim

"ori :pit(

Ka:

lisuu:

I ,ium I

i (mg/

Kals 1)_,

ium iappai

Magn<

iuus ja johtol I

!Sium

|

^pH

s

i

x

I

s :u (mS

Johto .uku

x s x

I

s x I ^{s x} I

I s x x

i

s

1 56 5 21 1 2 38 57 1212 119 437 78 4.6 0.1 0.2 0.03

2 108 23 61 5 459 25 1961 99 738 35

22

20

|

I

5.1! 0.1 I 6.5

j

^0.3

i 6.7 I 0.2

0.4 0.09

3 32 30 18 5 88 63 51 18 34 0.7 0.4

4 112 61 21 7 129 65 63 14 48 1.0 0.4

Kasvukauden

lopulla

^liukoisten ravinteiden määrissä oli käsit

lyjen

^välillä huomattavia

eroja. Turvealustojen

erot

johtu

nevat taimien erilaisen ravinteiden kulutuksen ohella lannoi

tusvaikutuksesta,

^minkä aiheuttivat

turveruukkujen

^seinämien

sisältämät ravinteet: N 0,37, P 0,06, K

0,31,'ca

1,34

ja

^Mg

0,57 %.

Myös käsittelyjen

^{sisäistä vaihtelua ilmeni}

^erityises

ti kivivilla-alustoilla lähinnä typen, kaliumin

ja magnesiumin

osalta. Kasvualustoilla,

joilla

^{ei ole}

turpeen puskuriominai

suutta, ravinteisuus vaihteleekin herkästi kastelumäärien

ja

-kertojen

mukaan. BRIXin

ja

van den DRIESSCHEn (1974) mukaan

pohjoisamerikkalaisten mänty- ja kuusilajien

^{taimien kasvatuk}

sessa on saatu

optimituloksia,

^kun kasvualustan maanesteen ra

vinnepitoisuus

on

pysynyt

seuraavissa

rajoissa:

N 56-300, P

31-250, K 50-320, Ca 75-320

ja

^{Mg 48-173} ppm. Heidän suosituk

sensa perustuu monen eri

tutkijan

^{toimesta tekemiin}

määrityk

siin lähinnä hiekka-alustoilta. INGESTADin (1962), RAITIOn &

RIKALAn

(1981)

^{sekä SEPPÄLÄn}

(1981)

^antamissa kasvualustan _ra

vinnepitoisuutta

koskevissa alustavissa suosituksissa

optimi

alue on

suppeampi.

^{Viime mainitut arvot eivät ole keskenään}

vertailukelpoisia,

^sillä ravinteiden

analysointitapa ja

Inge

stadin kokeissa

myös

kasvualusta on erilainen, kuten ao. ase

telmasta ilmenee:

Raitio

ja

^Rikala

mg/l turpeessa

Seppälä mg/l turpeen puristenes-

teessä

(=ppm)

Ingestad mg/l

^ravinne-

liuosviijelyssJ

typpi

^{30-150 50-100 50}

fosfori 10-80 20-50 20

kalium 80-250 100-200 50

kalsium 500-1200 50-100 40

magnesium

^{100-400 20-50 15}

Koetaimilleannettiin

typpeä

kasvatuslannoituksena viikon

ajan

2

0,298

g

N/m /vrk ja

^tämän

jälkeen

ravinnemäärä lisättiin kak

sinkertaiseksi.

Paperikenno- ja

ruukkutaimet saivat

typpeä

O

perus-

ja

kasvatuslannoituksina koko kasvukautena

24,7 g/m

,

mikä _on noin 10

g/m alhaisempi

^kuin vastaaville

taimilajeille

lisätty

^määrä

käytännön

taimituotannossa. Kivivillassa kasva

tetuille taimille annettiin

typpeä

^ainoastaan

pintalannoituk

sina

yhteensä

14,2

g/m

.

312.

Lämpötila

Lämpötilamittaus (käsittelyt

²

ja

⁴⁾ osoitti, että

lämpösumma

turpeessa ja

kivivillassa _on erilainen. Vuorokauden alhaisim

pien lämpötilojen

^suhteen ero on vähäinen, sen

sijaan

maksimi

lämpötilat

^ovat kivivillassa

yleensä

^selvästi

korkeampia ja

näin ollen vuorokautiset

lämpötilavaihtelut

^ovat

suurempia.

Alla olevasta asetelmasta ilmenevät

lämpötilaerot

kuukausittain

10.6.

ja

24.8. välisenä aikana.

32. Taimien laatu

321. Ulkoiset ominaisuudet

Morfologisissa

ominaisuuksissa ilmeni

käsittelyjen

^välillä

varsin suuria

eroja

(kuva 1).

;asvualusta Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Yhteensä

'urve 309 d.d 440 d.d 208 d.d 957 d.d

[ivivilla 32 5 ^" 473 ^" 232 ^" 1030 ^"

Iro kivivillan

tyväksi

^{16 "} 33 ^" 24 ^" 73 ^"

Kuva 1. Taimien

morfologisten

ominaisuuksien keskiarvo käsit

telyittäin

ensimmäisen kasvukauden

lopussa.

Student-Newman-Keuls-testinmukaan verson

ja juurten kuivapaino

sekä

juurten

kokonaismäärä osoittautuivat

käsittelyissä

¹

ja

²

1 % riskitasolla

pienemmäksi

^kuin

käsittelyissä

³

ja

4.

Myös

pituudessa

ruukkutaimien _ero muihin

taimilajeihin

^{nähden oli}

edellä selostetun kaltainen. Juurenniskan

läpimitassa

^ruukku

taimet erosivat 1 % riskitasolla

ja

kennotaimet 5 % riskita

solla

käsittelyistä

³

ja

^4. Juurten

pinta-ala

osoittautui kivi

villakuutioissa kasvatetuilla taimilla selvästi suurimmaksi.

Tämä

käsittely

^{erosi 1 %} riskitasolla

käsittelyistä

¹

ja

^{3 sekä}

5 % riskitasolla

käsittelystä

^2.

Myös

silmävaraisesti

ektomyko

ritsoiksi

luokiteltujen mykoritsojen

lukumäärässä

ja

silmun ke

hittymisessä

oli havaittavissa

pientä

^eroavuutta

käsittelyjen

välillä:

Selitykset: Mykoritsaisuusluokka

^Silmun

kehitysluokka

0 ⁼ ei

mykoritsoja

^{0 = ei}

päätesilmua

^tai

1 ^,

. , .

.

päätesilmu

vaillinai -1 =

mykoritsona

J J ^1-30

. .

, ^{, ...}

sesti

kehittynyt

2 =

mykoritsoja

2 J ^10-30 . ... ~ , ,

.

1 =

paatesilmu kehittynyt

3 =

mykoritsoja

> 30

322.

Ravinnepitoisuus

Verson

typpipitoisuus

^oli kivivilla-alustoilla kasvatetuilla

taimilla

(käsittelyt

3

ja

^{4) korkein (taulukko 2).}

Myös juurten

typpipitoisuudessa

kivivillakuutioissa kasvatetut taimet erosi

vat selvästi muista

taimilajeista

^korkean

ravinnepitoisuuden

vuoksi.

Fosforipitoisuudessa

ei ollut tilastollisesti merkitse

viä

eroja. Kaliumpitoisuus

^oli ruukkutaimien versoissa merkit

tävästi

suurempi

^{kuin muilla}

taimilajeilla.

Kalsiumin

ja

mag

nesiumin osalta on huomionarvoista se, että näiden ravinteiden

osuus

juuristossa

^oli kivivillassa kasvatetuilla taimilla kor

keampi

^{kuin ruukku-}

ja

kennotaimilla. Verson hivenravinteissa

ilmeni merkittäviä

eroja käsittelyjen

^{välillä lähinnä}

mangaani

ja molybdeenipitoisuudessa. Mangaanipitoisuus

^oli kennotaimilla

selvästi

suurempi

^{kuin muilla}

taimilajeilla.

^Korkein

molybdeeni

:asvualusta _3a

My]

1 ^'korit tsaisuusl luok

kka,

% Sil Imun ; keb hil

tysl

^{luok] :ka,}

iaakkulaji

^{0 1 2 3 0} 1

:urve, Fh 408 98 1 0 0 7 93

urve, Fp 620 90 7 3 0 17 83

:ivivilla,

•htenäinen

levy

77 18 5 0 0 100

:ivivilla,

:uutiot 97 3 0 o 0 100

Taulukko

2.

Verson

ja

juurten

ravinnepitoisuuden

keskiarvo

(x) ja

hajonta

(s)

käsittelyittäin

sekä

käsittelyt,

joiden

keskiarvot

eroavat

1

%

ja

5

%

riskitasolla

toisistaan

(

Student-Newman-Keul

s

-testi).

Käsittely

Verson

pääravinnepitoisuus,

%

f

Kalium

I

Kalsium Juurten

pääravinnepi*

Fosfori

I

Kalium

I

;oisuus,

%

Kalsium

Typpi

Magnesium]

Typpi

Magnesium

12 3It x

.16 .19 .40

•

57

s .

06 .09 .13 .19

x s

.26 .01

.26 .01

.28 .01

.29 .01

x

1.03 1.32 ^9h

^•

1.02

s

.06 .13 .06 .05

x s

.40 .01

.3b .05

.3*»

.05

.32 .05

x s

.22 .02

.22 .02j

.19 .02

.19 .02

x

2.38 2.36 2.37 3.03

s

.05 .24 .20

•

27

x s

.25 .01

.27 .01

.27 .05

.32 .03

x s

.73 .06 .86 .08

.86 .10

.81 .11

x

.22 .36 1.00 ^.82

s

.02 .01 .16 .10

x

.20 .22 .55 .h5

s

.01 .01 .08 .04

Käsittely- ^väli- _jen

nen

mer- kitsevä

U/1 4/2 3/1 3/2

.

41** .38** .24* .21*

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

2/3 2/4 2/1

.38** .30** .29**

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

4/2 h/3 4/1

.67** .66** .65**

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

3/1 3/2 b/-\ h/2 3/h

.78** .64** .60** .46** .18*

3/1 3/2 4/2 3/h

.35** .23** .25** .13** .10*

ero Käsittely

Verson

hivenravinnepitoisuus,

ppm

Rikkipitoisuus,

%

Taulukon

se!

it;

'k

s

et

Mangaani

Rauta

Sinkki

I

Kupari

1

Boori

II

Molybdeeni

Koboltti

Rikki

Käsittely:

1

=

Fh

408

2

=

Fp

620

3

=

kivivilla, yhtenäinen

levy

=

kivivilla,

lohkot

1 2 3 4 x

466 258 282 253

s

52 18 17 42

x

149 208 553

s

26 53 52 214

x

78 85 105 ⁹³

s

7 6 0 6 x

s

2.2 1.3

1.9 0.8

6.3 2.6

9.1 5.7

x s

33.3

3.8

33.9

0.4

36.0

2.1

46.2

6.2

x

.10 .29 .84 .56

s

.00 .04 .32 .19

x s

.19 .07

.20 .01

.23 .01

.3*1 .01

x s

2.2 0.3

2.1 0.0

2.7 0.1

2.5 0.1

Käsittely-

jen

väli-

nen

mer- kitsevä

1A 1/2 1/3 213 208** ^184**

3/1 3/2

398* 339*

3/1 3/2 27* 20*

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

3/1 3/2 V1

.74** .52** .46*

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

ei

tilas- tollises-

ti

merk.

eroja

Tilastollinen

merkit

*

=

ero

5

%

riskitasolla

merkitsevä

'**

=

ero

1

%

riskitasolla

merkitsevä

ero

pitoisuus analysoitiin käsittelystä

^{3. Tämä}

käsittely

^erosi

merkittävästi

käsittelyistä

1

ja

² samoin kuin

käsittely

⁴

käsittelystä

^1.

Myös

^rauta-

ja sinkkipitoisuudessa

^kivivilla

kuutioissa kasvatetut taimet erosivat 5 % riskitasolla kenno

ja

ruukkutaimista.

Käsittelyssä

⁴ keskimääräinen

rautapitoisuus

oli korkea, mutta _suuren sisäisen vaihtelun takia tämä käsit

tely

^ei eroa tilastollisesti muista

käsittelyistä

^{(taulukko 2).}

33.

Viljelytulos

ensimmäisen kasvukauden

jälkeen

Koetaimien

viljelyn jälkeistä kehitystä

tarkastellaan alusta

vasti taimien

pituuden ja elossaoloprosentin perusteella

(kuva 2). On huomattava, että

viljelytulos

on viitteellinen,

sillä inventointi tehtiin ensimmäisen kasvukauden

jälkeen

^istu

tuksesta.

Käsittelyjen

^välisten

erojen

^luotettava selvittäminen

edellyttää pitemmän aikajakson

tarkastelua.

Kuva 2. Taimien

pituus ja

^elossaolo

käsittelyittäin yhden

^kas

vukauden

jälkeen viljelystä.

Kuvan 2 taimien

metsänviljelykelpoisuutta

esittävistä suorakul

mioista

käy

^{ilmi, että}

paperikennoissa ja

kivivillakuutioissa

kasvatetut taimet ovat samankaltaisia

ja poikkeavat

^merkitse

västi muista

käsittelyistä.

Sokal-Rohlf -testin

perusteella

näiden

taimilajien keskipituudet poikkesivat

^{1 %} riskitasolla

ruukkutaimien

pituudesta. Myös

vuosikasvaimen

pituudessa

sa

mojen taimilajien ja

ruukkutaimien välinen _ero oli edellä _se

lostetun kaltainen. Vuosikasvaimen

pituudessa

^{oli lisäksi kä}

sittelyllä

⁴ (kivivillakuutiot) 1 % riskitasolla

ja

^käsitte

lyllä

^{1 (Fh} 408) 5 % riskitasolla merkitsevä _ero

käsittelyn

³

(kivivillalevy)

^suhteen.

4. PÄÄTELMIÄ

Koeselostuksessa tarkastellaan Imarin taimitarhalla

tehdyn

^ko

keen

ja aiempien tietojen perusteella

alustavasti kivivillan

käyttömahdollisuutta männyn yksivuotiaiden

^{taimien kasvualus}

tana muovihuoneessa. Koemateriaali käsitti

paperikennoissa

(Fh

408),

turveruukuissa

(Fp 620),

kivivillakuutioissa

ja yhte

näisessä

kivivillalevyssä kasvatettuja

taimia. Vuodenikäisistä

taimista

perustettiin pienialainen viljelykoe, joka

^inventoi

tiin ensimmäisen kasvukauden

jälkeen

^{vuoden 1981}

syksyllä.

Inventointitulokset osoittivat, että

paperikennoissa ja

^kivi

villakuutioissa kasvatetut taimet olivat taimen

pituuden ja

elossaolon

perusteella

samanlaisia. Taimen

pituutta

^lukuunotta

matta

morfologisissa

ominaisuuksissa sekä

ravinnepitoisuudessa

oli

viijelyhetkellä

^kuitenkin

eroja, jotka

^{saattavat vaikuttaa}

viijelytulokseen myöhemmin.

Juuriston

pinta-ala

(ts.

juurten

lukumäärä

ja

ulottuvuus), _verson

ja juurten kuivapaino, juuren

niskan

läpimitta,

verson

typpi- ja molybdeenipitoisuus

^sekä

juurten typpi-,

^kalsium-

ja magnesiumpitoisuus

^olivat merkittä

västi

suurempia

kivivillakuutioissa kasvatetuilla taimillakuin

paperikennotaimilla.

Vastaavasti _verson

mangaanipitoisuudessa

tilanne oli

päinvastainen.

Taimien

ravinnepitoisuuserot johtuvat pääasiallisesti

^kasvu

alustassa olevien ravinteiden erilaisesta

käyttökelpoisuudesta.

Kivivillassa ravinteet ovat vesiliukoisina

helposti

^taimien

käytettävissä,

sen

sijaan

^{turpeessa osa} ravinteista on

ns. vaihtuvassa muodossa. Kalsiumin

ja magnesiumin

^korkea

pitoi

suus

juurissa selittynee

osittain

myös

NILSENin

(1977)

esittä

mien koetulosten

perusteella.

Verson korkea

mangaanipitoisuus

kennotaimilla viittaa siihen, että kasvualusta on ollut

happa

mampi ja happipitoisuudeltaan niukempi

^{kuin muilla}

taimilajeil

la. Kivivillakuutioissa toteutetun eräänlaisen ilmakasvatuksen

edullinen vaikutus

juurten

lukumäärään _on todettu

myös

^aiem

missa

selvityksissä

(mm ÖRLANDER _& GEMMEL 1979).

Osasyynä

^tai

mitunnusteneroihin ovat edellisten lisäksi

taimitiheys ja

kas

vualustan

lämpötila.

Yhtenäisessä

kivivillalevyssä

^taimista

kehittyi (käsittely

3)

taimitarhavaiheen aikana

pituus-, läpimitta- ja kuivapainotun

nuksiltaan likimain samanlaisia kuin kivivillakuutioissa. Kui

tenkin

viljelyn jälkeen

ensinmainitulla

taimilajilla

^kasvu

jäi

pienemmäksi.

^Siihen vaikuttanee

kivivillalevyn

lohkomisessa

tapahtunut juurten

leikkautuminen.

Ruukkutaimet osoittautuivat ensimmäisessä inventoinnissa hidas

kasvuisimmiksi. Huomionarvoista tällä

taimilajilla

oli korkea

kaliumpitoisuus

versoissa, mikä

johtuu

kasvualustan korkeasta

kaliumtasosta.

Ravinnepitoisuuden

kohoamiseen vaikutti taimien

2

pienemmän

ravinteiden kulutuksen (taimia 400

kpl/m

^{) ohella}

turveruukkujen

^{seinämistä liuennut kalium.}

Kyseisen

^ravinteen

kokonaismäärä vastaa 12 _g:n kaliumsulfaattilannoitusta neliö

metriä kohti. Edellä mainitusta

syystä myös

^kalsiumin

ja

mag

nesiumin määrä oli kasvualustassa varsin korkea, kuitenkin ver

soissa ravinteita oli likimain sama määrä kuin muilla taimi-

lajeilla.

^Koetaimien lannoitusta suunniteltaessa ei

tiedetty,

että turveruukkumateriaalin sisältämillä ravinteilla olisi

merkittävää lannoitusvaikutusta. Tämän

kysymyksen

^selvittämi

seen on tarpeen kiinnittää huomiota. Vaikka

metsänviljelykel

poista

taimimateriaalia voidaan tuottaa

kasvualustoilla, joilla

ravinnepitoisuus

vaihtelee varsin

laajallakin

^alueella (vrt. s.

9),

voidaan kuitenkin otaksua, että turveruukkutaimilla ravin

neolot olivat saattaneet olla

epäedullisemmat

^{kuin muilla tai}

milajeilla.

Ennen

viljelyä

osoittautui

myös,

että kasvualus

toista turveruukkualusta oli alttein kuivumiselle (vrt. LÄHDE

1978). Tämä selittänee osittain alustavassa

viijelytuloksessa

ilmeneviä

eroja.

Alustavien tulosten

perusteella

^{kivivilla soveltunee}

myös

^män

nyn

yksivuotiaiden

^taimien kasvualustaksi, mikäli sen erilai

suus turpeeseen nähden otetaan tarkoin huomioon kasvatustoimia

suunniteltaessa. On

myös

varmistauduttava, että kasvatusmene

telmä on taimien

myöhemmän kehityksen

^kannalta turvallinen.

Samanlaiseen toteamukseen ovat

päätyneet

mm.

REMROD

(1972)

vertaillessaan

paperikennoissa ja

kivivillakuutioissa tuotet

tuja

taimia sekä ÖRLANDER

ja

^{GEMMEL (1979)}

jotka

tutkivat tur

peessa

ja

kivivillassa

kasvatettujen

^taimien

eroja

^ilmakasva

tusalustoilla. Kivivillaa _on kokeiltu

myös

^kuusen

pistokkaiden

juurtumisalustana (LEPISTÖ

1976). Kivivillaa

käytettäessä juur

tumistulosta voidaan

pitää

keskinkertaisena vertailtaessa sitä

erilaisiin turvealustoihin.

Kivivilla-alustoillataimien ravinteiden saanti _on hoidettava

lannoitus-

ja

kasteluautomatiikkaa

käyttäen. Sopivien

^seoslan noitteiden

löytäminen ja optimaalisten

lannoiteliuostenkont

rolloiminen vaatii tässä menetelmässä suurempaa ^{tarkkuutta kuin}

tuotettaessa

paakkutaimia

turvealustoilla, ^{koska kivivilla} on

inaktiivinen

aine,

^{eikä sillä ole turpeen}

puskuriominaisuutta.

Siksi

myös

kasteluveden laadun

merkitys

^korostuu. Kasteluveden

laatua käsittelevää tietoa on varsin

paljon

sovellettavissa

puutarhaviljelystä

(mm. SEPPÄLÄ

1982). Happamuus

on veden laa

tutekijöistä tärkeimpiä. Puutarhaviljelyssä

kivivilla-alustoil

la

puristenesteen

pH-arvo

pyritään säilyttämään

^{5-6 välillä.}

Kasteluvedestä,

lannoitteista

ja

kasvualustan ominaisuuksista

johtuvaa happamuusvaikutusta

on kontrolloitava huolellisesti

ja

tarvittaessa

pH-konsentraatio

on säädettävä

optimitasolle

happo-

^tai

emäslisäyksellä. Myös

hivenravinteiden

riittävyyteen

ja

^niiden keskinäisiin runsaussuhteisiin on kiinnitettävä eri

tyisesti

^{huomiota. Imarin}

rautapitoinen

kasteluvesi (8

mg/l)

aiheutti varsin korkean

pitoisuuden

kivivillassa

kasvatettujen

taimien versoihin. Sen

sijaan

turpeessa rauta muodostaa

yleensä

humushappojen

^kanssa kelaattisidoksin vaikealiukoisia

komplek

siyhdisteitä (PUUSTJÄRVI 1973). Versojen rautapitoisuuden ylä

rajaksi

suositellaan 300 ppm (RIKALA & RAITIO 1980)

,

sillä kor

kea

rautapitoisuus

kasvualustassa saattaa

jossakin tapauksessa

vaikuttaa

epäedullisesti

^muiden ravinteiden lähinnä boorin

käyttökelpoisuuteen.

Kasvualustan sisältämän veden

optimiravinnepitoisuuksista

^on

esitetty joitakin

suosituksia lähinnä hiekan

ja

turpeen ^osalta

(mm. BRIX & van den DRIESSCHE 1974, SEPPÄLÄ

1981).

Kivivillavil

jelyä

varten tällaiset suositusarvot ovat vain likimääräisiä.

Myös

kivivilla-alustoilla

viljeltyjen puutarhakasvien

^ravinne

vaatimusten soveltaminen _on

rajoitettua. Etenkin,

^kun on

kysees

sä inaktiivinen kasvualusta,

optimaaliset

ravinneolot on selvi

tettävä

kasvilajikohtaisina. Sopivan happamuus- ja

ravinnetason

ylläpitäminen edellyttää

kivivilla-alustoilla

useampia analyy

sikertoja

^kuin turvealustoilla. Tosin

näytteenotto

^{on ensin}

mainituilla

helpompaa.

Kivivillamenetelmässä alusta _on leikattava lohkoiksi

joko

ennen

kasvatuksen aloittamista tai ennen istutusta. Etuna turveruuk

ku-

ja paperikennotaimiin

^nähden on luonnollisesti se, että

paakkujen

^kokoa on

helppo

^{vaihdella, sillä}

kivivillapaakku

^ei

tarvitse

suojakseen

^erillistä seinämateriaalia.

Kokonaisvaltaista kustannusvertailua ei eri menetelmien välillä

tehty,

^{koska kokeen} tavoitteena oli lähinnä

biologisten

kasvu

edellytysten

selvittäminen. Kasvualustan hinta on vuoden 1982

2

alussa

taimitiheydellä

⁴⁰⁰

kpl

m turvealustoilla

(Fp

⁶²⁰⁾

7,4

p/ruukku,

kivivillamenetelmässä8,6

p/lohko. Paperikenno

taimilla

(Fh 408)

vastaava kustannus on 6,3

p/kenno

^(RUOKAMO

suull.).

Paperikenno- ja turveruukkualustojen

^hintaan

sisältyy

paakkumateriaalin

^{sekä turpeen hinta}

ja kasvualustojen täytös

tä aiheutuvat

työkustannukset.

Kivivillamenetelmästä

esitetty

vastaava arvo ei sisällä

alustojen leikkaamiskuluja.

Tässä selostuksessa

esitetyt päätelmät

^kivivillan

käyttökel

poisuudesta

ovat alustavia. Tarvitaan teknis-taloudellisia

ja

myös biologisia lisäselvityksiä,

^{mikäli uutta} menetelmää aio

taan soveltaa

käytännön laajuisena. Käytettäessä

kasvualustana

tällaistakeinotekoista materiaalia on

myös

selvitettävä, mil

lainen vaikutus kasvatustavalla on taimien

myöhempään kehityk

seen.

KIRJALLISUUS

BRIX, H. & van den DRIESSCHE, R. 1974. Mineral nutrition of container _grown tree

seedlings. Proceedings

of the North American containerized forest tree

seedling symposium.

Denver, Colorado, August ^26-29. 1974._pp.

77-84.

INGESTAD, T. 1962. Macro element nutritionof

pine,

spruce and birch

seedlings

in nutrient solutions. Medd. Stat.

Skogsforskn.lnst

. 51.7.

LEPISTÖ,

M. 1976. Kokemuksia kuusen

pistokaslisäyksestä.

Metsän

jalostussäätiön

vuosikertomus 1976:21-27.

LÄHDE,

E. 1978. Välivarastoinnin vaikutus

männyn paakkutaimien viljelyn

onnistumiseen. Folia For. 338.

NILSEN, S. 1977.

Seedlings

^of

Norway

spruce, ^Scots

pine,

^and

Lodgepole pine

grown ⁱⁿ rockwool.

Fr(zSplanter

^{ay norsk} gran,

vanlig

furu og vrifuru

dyrket

ⁱ steinull. Medd.

Norsk. Inst.

Skogforsk.

33.5.

PUUSTJÄRVI,

V. 1973. Kasvuturve

ja

sen

käyttö.

¹⁷² s. Turve teollisuus _ry.

REMROD,

J. 1972. mcd

planter

^{i mineralull} og ^{torv. Inst.}

för

skogförbätring. 1972/73.

Inf. nr. 4.

RAITIO, H. & RIKALA, R. 1981. Näkökohtia taimien ravinnetalou desta

ja

lannoituksesta taimitarhalla. Metsäntutkimus laitoksen

tiedonantoja

^15.

Suonenjoen

tutkimusasema.

SEPPÄLÄ,

J. 1981.

Konekirjoite.

^Kekkilä

Oy.

1982. Kasteluveden

puhdistusmahdollisuudet

^kasvihuone

viljelyksillä.

Puutarhakalenteri 1982.

ÖRLANDER,

G. & GEMMEL, P. 1979.

Luftbeskärning

av

plantrötter.

Ett

plantodlingssystem

^för

plantor

^{odlade i} mineralull.

Inst. för

skogsskötsel. Sveriges

Lantbruksuniversitet.

Metsänviljelytutkimuksen työryhmän retkeily Pohjois-Suomessa.

N:o 2. Rovaniemen tutkimusaseman

alustus-ja

keskustelupäivillä

pidetyt

^{esitelmät. 1971.}

N:o 3. Tiedotustilaisuuden

esitykset

^{v. 1972.}

N:o 4. Kullervo Etholen

ja

^ErkkiLähde. "Lapin

männyn" kävyn

^{koko. 1972.}

N:o 5. Tiedotustilaisuuden esitykset v. 1973. 1973.

N:o 6. Tiedotustilaisuuden

esitykset

^{v. 1974. 1974.}

N:o 7. Erkki Lähde. Männyn taimistojen kunto ja maan lajitekoostumus. 1974.

N:o 8. Erkki Lähde ja Tapani

Pohjola.

^Maan

käsittelyn

vaikutus männynja kuusen taimien

alkukehityk

seen. 1975.

N:o 9. Kullervo Etholön. Kulotustekniikkaa. 1975.

N:o 10.

Eljas

^{Pohtila. Alustavia tuloksia}taimistonhoitokokeista. 1975.

N:o 11. TimoHelle.

Porojen

talvilaitumista havumetsävyöhykkeessä.

OlliSaastamoinen.

Hakkuutyömaista porojen

ravintolähteenä vuoden 1974 kevättalvella. 1975.

N:o 12. TimoHelle

ja

^OlliSaastamoinen.

Porojen

^laitumet

ja

lisäruokinta talvella 1974-1975. 1976.

N:o 13. TeuvoLevula. Urean

levitysajankohdasta Pohjois-Suomessa.

^1976.

N:o 14. Kullervo Etholen.

Vaahtokäsittelyn käyttömahdollisuudet ja vesakkojen paljasversoruiskutus.

^1976.

N:o 15. Olli Saastamoinen. Näkökohtia Saariselän puuntuotannollisesta

merkityksestä.

^1976.

N:o 16. Olli Saastamoinen.

Havaintoja

marjastuksenjasienestyksen taloudesta. 1978.

N:o 17.

Jyrki

^RaulojaErkki Lähde. Rauduskoivun suojakylvöLapissa. 1979.

N:o 18. TeuvoLevula ja^{Risto Heikkilä.}

Maankäsittelyn

vaikutus männyntaimienalkukehitykseenLapissa.

1979.

N:o 19. Mikko Hyppönen. Harvennuksen voimakkuuden vaikutuskasvatuksen liiketaloudelliseen edullisuu teen

peräpohjolaisessa

männikössä. 1979.

N:o 20. Leevi Lohi. Erkki Lähde ja Pentti Roiko-Jokela. Pintakasvillisuuden, maanja puuston ^välisistä suhteista Ounasvaaralla. 1979.

N:o 21. Olli Saastamoinen (toim.).Soiden marjatalous.1979.

N:o 22. Erkki Lähde ja Tapani Vartiainen. Männyn hajakylvökoe helikopterilla. ^1980.

Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja-sarjassajulkaistuseuraavat tiedonannot

N:o 6.

Metsäntutkimuspäivät

Rovaniemellä 1981.

N:o35. Päivi Hänninen. Sammalen kemiallinen

torjunta

taimitarhalla. 1982.

N:o 58.

Pohjois-Lapin

^metsät.

Metsäntutkimuspäivät

Rovaniemellä 1982.

N:o 65. YrjöNorokorpijaPentti

Sepponen (toim.). Kilpisjärven

^alueen

maankäytön yleissuunnitelma.

1982.