Mitä kirjoitamme, missä julkaisemme näkymä

(1)

lt,-

TERRA

VUOSIKERTA 103 NUMERO 1

Mitä kirjoitamme, missä julkaisemme

Monet Terran lukijat ovat kynäilijöitä. Jotkut kirjoittavat omasta halustaan ilman viran velvoi- tetta. Toisten meistä tulisi tai on pakko kirjoit- taa toimemme ja tehtävämme luonteen vuoksi.

Odotukset saattavat joko innostaa tai tehdä kir- joittamisesta henkilökohtaisen ongelman.

Kirjalliset saavutukset koituvat ^yleiseksihyö- dyksi, jos niihin sisältyy sanoma ja jos ne julkais- taan. Osa julkaisuista _onluonnollisesti kotimais- ta hengenravintoa. Osan julkaisuista pitaisi olla ulkomaisten tiedemiesten tavoitettavissa ja käy- tettävissä. Onhan tiede kansainvälistä, kuten toistuvasti todetaan. Kirjoittamiselle

ja

_arvokkaan

asian julkaisemiselle _eitietysti tule asettaa tietoi- sia esteitä. On pikemminkin pyrittavä yleiseen luovuuskapasiteetin mobilisoimiseen.

Pitäisikö sitten kirjallisia ponnisteluja yrittää suunnata kannustuksin tai tiedepoliittisin päätök- sin tiettyihin ongelmiin tai tietyille julkaisufoo- rumeille. Vai tulisiko suhteellisen vähälukuisten maantieteilijöittemme antaa vapaasti suuntautua niihin tieteellisiin harrastuksiin ja haasteisiin mi- hin kukin itse tahtoo, kykenee tai sattuu joutu- maan.

Luullakseni meillä maantieteilijöillä on luon- taista mieltymystä moneen suuntaan. Onhan jo

tieteemme arvostetun edesmenneen J. A. Palmé-

nin

toistuvasti kerratun näkemyksen mukaan kuin kimppu kauniita kukkasia. Niin ikään eri korkeakouluilla on omat, osin toisistaan poikke- avat tutkimusperinteensä. Lisäksi me maantietei-

1991

lijät edustamme luonnollisesti eri ikäluokkia, ja meillä on kenties siitä syystâ erilainen halu ja tar- ve maantieteen oleellisimman tehtävän ^peräämi- seen. Eri sukupolvilla on myös ollut erilainen kas- vatus ja elinympäristö, mikä lienee vaikuttanut oleellisesti maailmankuvan

ja

arvo-maailman muotoutumiseen. Käsityksemme saattavat erota myös siinä, mikä on tehtävämme tiedemiehenä

ja tiedenaisena. Ja tietysti toisilla ura on

jo

_ta- kana, toisilla vielä urkenematta.

Mikä sitten kiinnosraa ja mita on tarjolla? Var- sin monilla aikamme nuorilla, myös maantietei-

lijöillä,

on taipumus

ja

mahdollisuus ulospäin suuntautumiseen. Heitä kiehtovat kaukomaille vievät ekskursiot ja tutkimus kehitysmaissa, mi- kä ilmenee vaikkapa kehitysmaantieteellisen lehden Maapallon sisällöstä sekä Terraan

ja

Fen- niaan tarjotuista käsikirjoituksista. Lamaantuu- ko etäisiä ongelmia etsivän nuoren tieteellinen in- to, jos käsikirjoitusta ei hyväksytä painettavak- si? Vai yrittaako håin ilmaista asiansa tieteellisem- min tai vaihtaa aihepiiriâ, jotta saisi ajatuksen- sa maailmalle?

Pitäisikö tehdä esimerkiksi kartastoa? Mie- luusti muistelemme, kuinka me suomalaiset saim- me aikaan maailman ensimmäisen kansallisen kartaston, Suomen Kartaston, vuonna 1899. Sen valmistuminen oli kansallinen suursuoritus, osoi- tus maamme sivistystasosta pahimpien sortovuo- sien kynnyksellä. Nyt on Suomen Kartaston 5.

laitoksen valmistuminen loppusuoralla, mutta

Heikkinen, Olavi (1991). Mitä kirjoitamme, missä julkaisemme. Terra 103:1, 1–2.

(2)

2

monet maantieteilijät kilvoittelevat ^vielâ^sen^pa- rissa. Uutta kartastotyötä on tulossa. ^Suomen Maantieteellinen Seura on käynnistänyt Pohjois- maisen Ympäristökartaston selvityshankkeen.

Työ on tarkoitus saada päätökseen vuonna 1994.

Niin

ikään Suomen Maantieteellinen Seura on aloittanut Suomen Kartaston 100-vuotisjuhla- julkaisun suunnittelun. Tämä kartasto tulee luonnollisesti juhlistamaan vuotta 1999.

Kartastohankkeita suunnittelevat ja _niissä_ovat mukana monet varttuneet maantieteilijät. Kar- tastojen tuottaminen sitoo tietysti huomattavan määrän maantieteilijöiden älyllistä aktiviteettiä.

Halukkuutta ja intoa löytynee, eihän

-

^{tai vaik-}

kei

-

^kyseessä^{ole enää}kansallinen velvollisuus vaan pelkkä halu tyydyttää tieteellisen tiedon tar- vetta. Mukaan viel¿i mahtunee!

Pohjoissuomalaistuneena maantieteilijänä olen luonnollisesti kehittynyt näkemään entistä ^pa- remmin Pohjois-Suomen ongelmia. Olen kirjoit-

tanut

muutamia artikkeleita Pohjois-Suomen maantieteellisen seuran

julkaisuihin:

Nordia, Nordia Tiedonantoja ja Lompolo. Yleensä aihee- ni ovat kosketelleet pohjoisen omaleimaisia oloja ja ongelmia. En suinkaan ole valinnut näitã leh- tiä nurkkapartrioottisista syistä vaan käsitykses- sä, että niiden kautta tavoitan sitä lukijakuntaa, jolle sanoma on tarkoitettu. Nimenomaan eng- lanninkielinen Nordia-sarj a tuntuu tulleen tutuksi monille ulkomaalaisille kylmien ^alueidentutki- joille yksittäisten artikkeliensa sekä pohjoisia

ja

korkeita alueita käsittelevien symposiojulkaisu- jen kautta.

Takaiskuna koettiin monien maantieteilijöiden piirissä tieto, ^että^Suomen^akatemiaoli ^päättä- nyt lakkauttaa pitkäaikaisen tukensa Nordia-sar- jalle vuonna 1989. Perusteluna ratkaisulle oli se, että samalla tieteenalalla ei tule olla kuin korkein- taan yksi kotimainen, tieteellinen englanninkie- Iinen aikakauslehti. Vanha maantieteellinen sarja Fennia

jäi

_tuen

piiriin.

Nordian toimittaminen,

kuten minkä tahansa tieteellisen sarjan julkaise- minen ilman rahallista avustusta, käy vaikeaksi.

Nordian lopullinen ^kuolematuntuisi pohjoisia alueita tutkivista ja edustavista maantieteilijöis- tä turhalta. Ehkä myös käsikirjoituksen tarjoa- minen Nordian sijasta Fennialle vaatii vaikkapa aloittelevalta oululaiselta tieteentekij älta joltista- kin uskallusta. Lisåiksi Fenniassa on nyt ruuhkan pelkoa niin, että ulkomaalaisten tarjoamia ^käsi- kirjoituksia aiotaan yleisella ohjeella karsia, ja myös kirjoitusten pituudesta ja julkaistavien ar- tikkeleiden sivumääräkatosta on keskusteltu.

Oliko Nordialta otettu Suomen akatemian tu- ki pois Suomen maantieteilijöiden yhteisestä

jul-

kaisuavustuksesta? Vuonna 1989 akatemian tu-

ki

Nordialle oli 40 000 markkaa, sen jälkeen _ei mitään.

Silti

Suomen Maantieteellisen Seuran saama avustus Fennian ja Terran julkaisutoimin- taan on pysynyt vuosina 1989-91 markkamää- räisesti

hyvin tarkasti

samana,

noin

190 000 markkana.

Pohtiessamme mitä kirjoitamme ja missä

jul-

kaisemme voimme myös päätyä ajatukseen, et- tä kirjoitamme tieteellisistä ongelmista kansain- välisen arvostelun kestäviâ tutkimuksia ja julkai-

semme ne ulkomaisissa sarjoissa. Samalla tietysti toivomme, ettei ulkomainen sarja hylkää

jut-

tuamme vain siksi, että sen on tehnyt ulkomaa- lainen ja mahdollisesti vielä ulkomailla. Onhan arvokasta, että suomalainen julkaisee ulkomailla, vaikka..., onhan?

Entâpä sitten t¿imä Terra. ^Setarjoaa ^erään foorumin julkaista pikku tutkimuksia ja katsauk- sia, esittää oivalluksia, keskustella. Lehti yrittaa tarjota ^luettavaaja herätteitä erityisesti Suomen Maantieteellisen Seuran jäsenille, joita on lähes 1400. Lehden koko anti ei voi kaikkia kiinnos- taa, mutta toivottavasti jokainen saa jotakin ja mahdollisimman paljon.

OLAVI

HEIKKINEN