kirjoittaman jakson nimi muutettiin luvuk- si Non-discriminatory language. Tekstiä muunneltiin hieman lisäämällä mukaan esimerkkejä, joissa opastettiin seksismin välttämisen lisäksi myös viittauksissa ro- dulliseenja etniseen syntyperään sekä vam- maisuuteen. Style manualin viidenteen pai- nokseen ei reagoitu julkisesti mitenkään.
Informatiivisen - vaikkakin jankkaa- van tyylinsä vuoksi hieman uuvuttavan - kirjansa lopussa Anne Pauwels esittää toi- veen, että teos innostaisi niitäkin kieliyhtei- söjä, joissa seksismistä vapaan kielen oh- jausta ei vielä ole harrastettu, ryhtymään toimeen. Loppuun sijoitettu liite ohjaa aloit- televia oppaan laatijoita läpi pahimpien karikoiden.
Suomalaisessakin kielenhuoltokeskus- telussa seksismistä on puhuttu (Tiililä 1994), ja vaikka kielenhuollon mahdolli- suudet aina ovat rajalliset, tuntuu paine kie- len koodin ja kielenkäytön vapauttamiseen seksismistä tutkimuksen myötä kasvavan.
Vai onko optimistinen asenteeni vain seu- rausta sosiaalisesta viitekehyksestäni, siitä,
että kuulun suhteellisen nuorten ja vieläpä feminististen naisten ryhmään? I
LllSA TAINIO
Suomen kielen laitos, PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: liisa.tainio@helsinki.fi
LÄHTEET
ENGELBERG, Mı LA1998: Sukupuolistuneet ammattinimikkeet. - Virittäjä 102 s.
74-92.
KARLssoN, FRED 1974: Sukupuoliroolien kielellisistä heijastumista. - Sananjal- ka 16 s. 24-33.
LAmNEN, LEA (toim.) 1988: Isosuinen nai- nen. Yliopistopaino, Helsinki.
TAıNıo,LıısA 1997: Aika sataprosenttisen varma Alho. - Tiedotustutkimus 4/
1997 s. 54-61.
TııLıLA,ULLA 1994: Kielenhuolto ja kielel- linen seksismi. - Kielikello 2/1994 s.
16-19.
TIETOPAKETTI TUTKIELMAN TEKIjÖlLLE
Heikki Hurtta &Tapio Peltola Tutkie/montekgön oposTampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitosTampere 1996. 81 s. + 33 liites. ISBN 951-44-080-3.
utkielmantekijän opas on tuhti tieto- T paketti tutkielman tekijöille. Alkusa- nojen mukaan teos on tarkoitettu ensisijai- sesti syventävien opintojen seminaaıiesitel- män ja tutkielman laatijoille, mutta myös proseminaarilaisille sekäjatko-opiskelijoil- le muistin tueksi. Gradupainotteisuus teok- sessa myös näkyy: monet esille otettavat seikat ovat sellaisia. jotka ovat gradun jo tehneelle tuttuja, kantapään kautta opittuja asioita.
@
Siksi Tutkielmantekijän opas onkin gra- dua aloittelevalle varsin hyödyllinen opus.
Tietopaketti on kattava ja sisältää paljon sellaista tietoa, jota opiskelija varmasti kai- paa mutta ei välttämättä muuten löydä _ tai tule edes kysyneeksi, kun kysymykset tuntuvat liian vähäpätöisiltä. Tällaisia asioi- ta ovat esimerkiksi nimitykset gradu, lau- daturtyö ja referee. Itsestään selvää ei mo- nelle varmasti ole myöskään se, miten läh- dekirjallisuutta löydetään tai mistä sitä edes
l>
VlRlTTÄlÄ l/l999
voisi lähteä etsimään (s. 31), sen enempää kuin sekään, että kaikki tehty työ ei millään lopullisessa työssä näy (s. 39). Teoksessa esitellään myös erilaisia tutkielman teke- mistapoja sekä neuvotaan ajankäytön suun- nittelussa (s. 38). Lisäksi oppaassa neuvo- taan lisälähteitä tutkielman tekoon ja lue- tellaan keskeistä fennististä kirjallisuutta (liitteet 5 ja 6), mikä varmasti helpottaa aloittelevan tutkielmankirjoittajan tuskaa _ ja mahdollisesti myös jatko-opiskelijan työtä.
Oppaassa käsitellään niin tutkielman muotoiluseikkoja, tieteellistä kirjoitustyy- liä kuin tutkimiseen liittyviä käytännön pulmiakin. Liikkeelle lähdetään opiskelijan kannalta järkevässä järjestyksessä: ensin kuvaillaan seminaarien ja esitelmien käy- tännön kulkua ja tarkoitusta, mistä siirry- tään yleisiin kirjoitusohjeisiin ja lopuksi esitystekniikkaan ja muotoiluseikkoihin.
Opas on käytännönläheinen, ja siinä annetaan ohjeitaja esimerkkejä muun muas- sa neutraalisti kirjoittamisesta ja kirjoitta- japersoonan esiintuomisesta. Esimerkit ovat havainnolliset, ja epätoivottavat esi- merkit ja parannusehdotukset erottuvat li- havoinninja marginaalin symbolien ansios- ta selvästi. Erityisen hyvää oppaassa ovat sen liitteetja muut kuviot,joista niin perus- kuinjatko-opiskelijakin saa paljon hyödyl- listä tietoaja muistutuksia. Sivujen 12-13 kattavasta muistilistasta on käytännön hyö- tyä sekä opponentille että itse kirjoittajal- lekin. Tärkeää on myös se, että kirjassa ker- rotaan, milloin toisen käden lähteitä voi käyttää sekä mitkä asiat voi olettaa yleisesti tunnetuiksi ja jättää pois lähdeviitteistä (s.
45). Liitteet ovat monipuoliset ja esittele- vät asettelumallien lisäksi lisäoppaita, an- tavat vinkkejä tutkielmanteon lähteiksi ja lähteiden käyttöön sekä neuvovat myös niitä, jotka eivät käytä tietokonetta ja teks- tinkäsittelyohjelmaa. Opiskelijan kannalta on myös hyvä, että tekstin lomassa viitataan
@
usein erilaisiinjulkaisuihinja mahdollisiin lähteisiin.
Kaikkiaan opas on kattava tietopaketti kaikesta siitä, mitä tutkielmantekoon liittyy.
Ensilukemisen jälkeen siihen on hyvä pa- lataja etsiä tarvitsemansa. Opasta käytetään varmasti hakuteoksen tapaan, ja siltä kan- nalta on varsin hyvä, että monen luvun alus- sa mainitaan, mitä luku käsittelee ja mistä muualta kirjasta löytyy samantyyppistä tie- toa.
Hakuteokseksi kirja ei kuitenkaan sovi, sillä siinä ei ole minkäänlaista hakemistoa, eikä muuten hyvä sisällysluettelo kata kaik- kea kirjassa esitettyä tietoa. Esimerkiksi liitteen 6 sisältöä ei eritellä sisällysluette- lossa, vaikka se olisi erityisen tarpeellista tiedon hakemisen kannalta. Liite sisältää laajan väitöskirjaluettelon lisäksi luettelot sanakirjoista, bibliografioista, litteroiduis- ta murrenäytteistä, murrekarttalähteistä sekäjulkaisusarjoistaja niiden lyhenteistä.
Käyttäjän kannalta olisi kätevää, jos edes sisällysluettelosta näkisi suoraan, onko liit- teessä sellaista tietoa, jota hakee.
Käyttäjän kannalta myös kirjan kirjal- lisuusluettelot ovat ongelmallisia. Toisin kuin ohjeissa neuvotaan, itse kirjan lähde- luetteloista puuttuvat lyhenteiden selitykset _ mikä haittaa erityisesti liitteiden käyttöä apuvälineenä. Liitteessä 6 kyllä mainitaan sivulla lOl , että lyhenteet selitetään liitteen lopussa omassa luettelossaan. Lähdeluette- loita on kuitenkin kymmenen sivua, eikä murrekarttaesimerkkejä kaipaava todennä- köisesti lue sivua 101, vaan selaa otsikotja siirtyy saman tien sivulle 109 -jolla lyhen- teitä ei selitetä eikä mainita, että ne löyty- vät erikseen seuraavalta aukeamalta.
Hakemisto olisi tarpeen myös kirjoitus- ja muotoiluseikkojen kannalta. Harva tus- kin lukee kirjaa kerralla kokonaan _ eten- kään, jos siihen tarttuu muistin virkistämi- seksi. Tyypillisin tilanne lienee sellainen, jossa kesken kirjoittamisen törmää ongel-
maan. Silloin ei ruveta lukemaan koko opusta läpi, vaan haetaan tiettyä asiaa.
Hakemiston puutteesta huolimatta kir- jasta on varmasti iloa tutkielmantekijälle _ kunhan siihen malttaa syventyä. Monenlai- sen tarpeellisen tiedon lisäksi opiskelija saa jopa tuntea itsensä tärkeäksi: erityisen ilah-
duttavaa opiskelijan näkökulmasta on se, ettäjohdannossa huomautetaan, että gradut ovat tärkeää perustutkimusta. I
AN N UKKA VARTEVA
Sähköposti: annukka.varteva@helsinl‹i.fi
LÖYTÖRETKELLE suoMEEN
Aira Parviainen & Klarika Sander Löytöretki Suomeen. Finn Lectura, Helsinki 1998. 1 15 s. ISBN 951-792-041-5.
irjankustantamo Finn Lecturajärjesti K elokuussa. 1998 Virossa oppimate- riaalinäyttelyn, jossa esiteltiin myös Aira Parviaisen ja Klarika Sanderin Löytöretki Suomeen -kirja äänitteineen. Kirja on tar- koitettu lähinnä suggestopedisille suomen kielen kursseille, mutta se sopii käytettä- väksi muuhunkin kommunikatiiviseen ope- tukseen.
Virossa on tähän saakka ollut saatavil- la pääasiassa suomen kielen rakennetta käsitteleviä kirjoja, joten tämä elävää suo- mea sekä painettuna että nauhoitettuna tar- joava oppimateriaali on tervetullutta. Op- pikirjan tekijät ilmoittavat kohderyhmik- seen virolaiset ja suomen lähisukukieliä puhuvat opiskelijat, joiden suomen kielen alkeiskurssille kirja on tarkoitettu, mutta sen avulla voi myös täydentää aiemmin hankittuja suomen kielen taitoja. Oppikir- jan tekstit on käännetty venäjäksi ja englan- niksi, mikä lisää kirjan käyttömahdolli- suuksia Virossa esimerkiksi vironvenäläi- sille tarkoitetuilla suomen kielen kursseil- la. Tämä kohderyhmä on jo nyt aika iso, ja se kasvanee lähitulevaisuudessa, kun Suo- men ja Viron välinen kaupankäynti ja mat- kailu entisestään lisääntyvät. Tosin venäläi-
siä, suomentaitoisia opettajia samoin kuin hyvää, venäjänkielisille tarkoitettua oppi- materiaalia on vähän, mistä seuraa se, että kiinnostus suomen kielen opiskelua koh- taan on venäjänkielisten keskuudessa vie- lä ollut melko vaatimatonta. (Tänä vuonna aloitti Tallinnan pedagogisen yliopiston itä- merensuomalaisten kielten laitoksessa en- simmäinen venäjänkielinen, suomea pääai- neenaan opiskeleva vuosikurssi, joka val- mistuu vuonna 2003. Siihen asti venäläisis- sä kouluissa suomea opettavat pääasialli- sesti sitä yliopistossa lisäaineenaan opiskel- leet venäjän kielen opettajat.)
Hyvälaatuisten äänitteiden lisäksi toi- voisin oppimateriaalikokonaisuuteen vi- deotallenteita. Kirjan värikkäätja mieleen- painuvat roolihahmot luontuisivat hyvin toimimaan myös videolla, ja oheisvideolta voisi katsoa lähemmin teoksessa kuvailtu- ja Helsingin nähtävyyksiä, aitosuomalaisia koteja, perinteistä suomalaista maaseutua, suomalaista keittiötä. suomalaista osaamis- ta sekä Suomenlahden eteläpuolella asuvil- le eksoottista Järvi- ja Pohjois-Suomen luontoa. Se tarjoaisi myös täysin erilaisen kulttuuritaustan omaaville vironvenäläisille mahdollisuuden visuaalisestikin tutustua
@
1>
VlRlTTÄ1Äl/l999
