384
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 6 . v s k . – 2 / 2 0 2 0
Kirjoitus perustuu Helsingin yliopistossa 13. maaliskuuta 2020 tarkastettuun väitöskirjaan The Economic Value of the Priceless: Revealing the Benefits of Outdoor Recreation in Finland. Vastaväittäjänä toimi professori Jette Bredahl Jacobsen (Københavns Universitet) ja kustoksena professori Markku Ollikainen (Helsingin yliopisto). Tuija Lankia (tuija.lankia@
luke.fi) on Luonnonvarakeskuksen tutkija.
Tutkimus luonnon virkistyskäytön taloudellisesta arvosta
Tuija Lankia
T
utkimuksissa on tunnistettu lukuisia moti- vaatiotekijöitä luonnossa oleiluun ja liikkumi- seen. Viime vuosina erityisesti terveyshyödyt ovat saaneet huomiota. Luonto edistää fyysistä terveyttä tarjoamalla ympäristöjä liikkumiseen.Luonnossa vietetyllä ajalla on näytetty olevan positiivisia vaikutuksia myös henkiseen hyvin- vointiin. Sen on osoitettu vähentävän stressiä, herättävän positiivisia tunteita ja auttavan kog- nitiivisten kykyjen palautumisessa (Hartig et al.
2014, Nilsson ym. 2011.)
Suomessa näitä luonnon omia hyvinvointi- palveluita on hyvin saatavilla. Jokamiehenoi- keudet mahdollistavat kenelle tahansa vapaan pääsyn luontoon, vain pienin rajoituksin, riip- pumatta siitä, kuka maan omistaa (Ympäristö- ministeriö 2013). Lisäksi kuntien ja kaupun-
kien luonto- ja ulkoilualueet tarjoavat ulkoilua tukevia palveluita kuten hiihtolatuja ja leirin- täalueita. Myös maan 40 kansallispuistoa tar- joavat tärkeän mahdollisuuden ulkoiluun ja luonnosta nauttimiseen. Maan noin puoli mil- joonaa kesäasuntoa toimivat merkittävälle osal- le väestöä haluttuna pakopaikkana arjesta.
Laajojen ulkoilumahdollisuuksien ansiosta luonnossa oleilu ja liikkuminen on tärkeä osa suomalaista vapaa-aikaa ja elämäntapaa. Vuo- sina 2009 ja 2010 kerättyjen ulkoilutilastojen mukaan lähes jokainen suomalainen viettää vapaa-aikaa luonnossa. Tilastojen mukaan 96 prosenttia suomalaisista aikuisista ulkoilee keskimäärin 2–3 kertaa viikossa (Sievänen ja Neuvonen 2011). Kävijäseurannan mukaan kansallispuistokäyntien määrä on Suomessa
385 kasvanut yli 50 prosenttia vuosien 2011 ja 2019
välillä. Vuonna 2019 suomalaisissa kansallis- puistoissa käytiin yhteensä 3,2 miljoonaa ker- taa (Metsähallitus 2020).
Luonnon virkistyskäyttö ja siitä saatavat hyvinvointihyödyt ovat riippuvaisia sopivista, helposti saavutettavista luontoalueista. Luon- nonvarojen runsaus, jokamiehenoikeudet tai edes pitkät perinteet eivät takaa, että ulkoilu- mahdollisuudet tulevat aina säilymään runsai- na tai että ulkoiluympäristöjen laatu säilyy hyvänä. Esimerkiksi vesien virkistyskäyttö kär- sii rehevöitymisestä. Metsissä avohakkuut hait- taavat virkistyskäyttöä. Kaupungeissa virkis- tysalueet kilpailevat maa-alasta rakentamisen kanssa. Päätöksentekijät ovat hankalan paikan edessä. Kuinka löytää tasapaino eri maankäyt- tömuotojen välillä, joilla on kaikilla omat hyö- tynsä ja kustannuksesta?
Taloustieteilijän vastaus ongelmaan on tehdä päätökset huolellisen kustannus-hyötyanalyysin perusteella, huomioiden kaikki maankäyttöpää- töksistä koituvat kustannukset ja hyödyt kaikil- le yhteiskunnan jäsenille. Vesiensuojelupäätös- ten tulisi siis ottaa muiden hyötyjen ja kustan- nusten lisäksi huomioon niiden vaikutukset ihmisiin, jotka uivat, kalastavat ja muuten vir- kistäytyvät vesistöissä. Metsäpolitiikassa ja pää- töksenteossa tulisi puuntuotannon lisäksi huo- mioida myös metsien virkistyskäyttö. Kaupun- kien maankäytönsuunnittelussa tulisi arvioida luonto- ja virkistysalueiden hyödyt niillä liikku- ville ihmisille ja arvioida, kuinka paljon virkis- tyshyötyjä menetetään, jos nykyisiä viheralueita päätetään vähentää tai pienentää.
Ilmeinen ongelma kustannus-hyötyanalyy- sissä kuitenkin on, ettei kaikkia ympäristöön liittyviä kustannuksia ja hyötyjä pystytä mitta- maan markkinahinnoin. Siinä missä vesiensuo- jelun kustannuksia, puuntuotannon arvoa tai
rakennusmaan arvoa voidaan arvioida markki- nahinnoin, ei luonnon virkistyskäytölle ole olemassa vastaavaa hintaa. Hinnan puuttumi- nen virkistyskäytöltä ei tarkoita, että se olisi arvotonta, mutta voi johtaa arvon aliarvioimi- sen päätöksenteossa, jos päätöksenteko perus- tuu taloudellisiin analyyseihin. Helposti mitat- tavan arvotiedon puuttuminen heijastaa myös yleisemmin luonnon ja ympäristön arvon huo- mioimisen haastavuutta päätöksenteossa, josta kaikkein tunnetuin esimerkki lienee käynnissä oleva ilmastonmuutos.
Ongelman ratkaisemiseksi ympäristöta- loustieteen piirissä on jo pitkään kehitetty ja käytetty ympäristön markkinattomien hyötyjen arvottamismenetelmiä. Niillä voidaan arvioida ihmisten ympäristöstä saamien hyötyjen suu- ruutta rahamääräisesti. Tavoitteena on, että myös hyödyt, joiden merkitystä ei tavanomai- sin taloudellisin mittarein pystytä mittamaan, voidaan tuoda vertailukelpoisin mittarein esiin ja verrattavaksi rahassa mitattavien hyötyjen ja kustannusten kanssa. Näin vaikkapa vesien virkistyskäytöstä saatavia hyötyjä voidaan ver- rata vesiensuojelun kustannuksiin. Kattava kuvaus menetelmistä löytyy esimerkiksi kirjas- ta Champ ym. (2003).
Ympäristön arvottamismenetelmät voidaan jakaa kahteen luokkaan: paljastettujen prefe- renssien menetelmiin ja lausuttujen preferens- sien menetelmiin. Paljastettujen preferenssien menetelmillä ympäristöstä saatavia hyötyjä voidaan mitata ihmisten todellista käyttäyty- mistä tutkimalla. Hyötyjä mitataan esimerkik- si tutkimalla, kuinka viheralueiden määrä vai- kuttaa asuntojen hintoihin tai kuinka veden- laatu vaikuttaa uintikäyntien määrään. Lausut- tujen preferenssien tutkimukset perustuvat kyselytutkimuksiin, joissa huolellisesti muo- toilluilla kysymyksillä selvitetään vastaajien
Tu i j a L a n k i a
386
KAK 2/2020
maksuhalukkuutta erilaisista tarkkaan määri- tellyistä ympäristönmuutosskenaarioista.
Väitöskirjassani (Lankia 2020) käytettiin paljastettujen preferenssien menetelmiin kuu- luvaa matkakustannusmenetelmää mittamaan luonnon virkistyskäytön taloudellista arvoa.
Lisäksi sovellettiin lausuttujen preferenssien menetelmiin kuuluvaa ehdollisen arvottamisen menetelmää, kun haluttiin selvittää, olisivatko suomalaiset halukkaita maksamaan maanomis- tajille luonnon virkistysarvoa ylläpitävistä tai parantavista toimista.
Matkakustannusmenetelmä perustuu aja- tukseen, että vaikka luonnossa liikkuminen ei itsessään maksa mitään, täytyy ulkoilemaan päästääkseen usein käyttää aikaa ja rahaa sopi- vaan ulkoilupaikkaan matkustamiseen. Nämä matkakustannukset ajatellaan luonnon virkis- tyskäytön hinnaksi. Talousteorian mukaisesti oletuksena on, että mitä suuremmat matkakus- tannukset ovat, sitä vähemmän käyntejä teh- dään. Käyntimäärä- ja matkakustannusaineiston perusteella voidaan määrittää luonnon virkis- tyskäytölle kysyntäkäyrä ja sen perusteella las- kea virkistyskerran arvo kuluttajan ylijäämänä.
Tietenkään matkakustannukset eivät ole ainoa ulkoilukäyntien määrään vaikuttava tekijä, vaan käyntimäärään vaikuttavat myös ihmisten hen- kilökohtaiset ominaisuudet ja mieltymykset se- kä ulkoilualueen ominaisuudet kuten ympäris- tön laatu. Matkakustannusmenetelmää voidaan käyttää myös, kun halutaan arvioida, kuinka nämä muut tekijät vaikuttavat luonnon virkis- tyskäyttöön ja sen arvoon.
Väitöskirjassani matkakustannusmenetel- mää käytettiin kolmessa eri tutkimuksessa. Sitä käytettiin arvioimaan luonnon virkistyskäytön taloudellista arvoa Suomessa (Lankia ym. 2015).
Edustavaa väestöaineistoa hyödyntäen matka- kustannusmenetelmää käytettiin arvioimaan
luonnon virkistyskäytön arvoa rahamääräisesti:
esimerkiksi kodin lähelle tehdyn, alle päivän kestävän ulkoilukerran arvoksi arvoitiin 2–7 euroa per käynti, kun käynti kohdistui valtion omistamille virkistys- ja luonnonsuojelualueille, jokamiehenoikeuksin käytettäville alueille tai kuntien omistamille alueille. Aineiston perus- teella arvioitiin, että suomalaiset tekevät vuosit- tain yhteensä yli 350 miljoonaa alle päivän kes- tävää ulkoilukäyntiä kodin lähellä. Luonnon virkistyshyötyjen arvo kohoaa siis korkealle ra- hassakin mitattuna. Luontomatkailua tai mui- den kuin Suomessa asuvien ulkoilua nämä luvut eivät pidä sisällään.
Matkakustannusmenetelmällä arvioitiin myös, kuinka veden laatu vaikuttaa vesien vir- kistyskäytön arvoon. Ensin tutkittiin kuinka leväkukinnot, jotka estävät vesissä virkistäyty- misen, vaikuttavat kesämökkikäyntien arvoon (Huhtala ja Lankia 2012). Sitten tutkittiin, kuinka vedenlaatu vaikuttaa uintikäyntien vir- kistysarvoon (Lankia ym. 2019). Nämä tutki- mukset tarjoavat konkreettista, ihmisten käyt- täytymiseen perustuvaa tietoa siitä, kuinka muutokset vedenlaadussa vaikuttavat vesistö- jen virkistysarvoon. Tuloksia voidaan hyödyn- tää, kun halutaan esimerkiksi arvioida veden- laadun huononemisen vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Kesämökkikäynnin virkistys- käynnin arvon arvioitiin olevan 170–250 euroa per käynti ja tyypilliseen uimapaikkaan tehdyn uintikerran arvon 7–16 euroa per käynti. Tu- losten mukaan vesissä virkistäytymisen estävät leväkukinnot laskevat kesämökkikäynnin ar- voa noin 40 prosenttia. Vastaavasti vedenlaa- dun lasku tasolle, jossa veden näkösyvyys on alle metrin ja kallioilla ja laitureilla on run- saasti limaa, laskee uintikäynnin arvoa 30–40 prosenttia.
387 Tu i j a L a n k i a
Väitöskirjan neljännessä osassa tutkittiin suomalaisten halukkuutta vaikuttaa luonto- maiseman ominaisuuksiin sellaisilla yksityisten tahojen omistamilla mailla, joilla he ulkoilevat (Lankia ym. 2014). Työssä selvitettiin, haluaisi- vatko suomalaiset maksaa yksityisille maan- omistajille toimenpiteistä, jotka parantaisivat maiseman virkistysarvoa, kuten rantojen ja vesistöjen hoitamisesta tai polkujen ylläpitämi- sestä, tai toisaalta sellaisten toimenpiteiden lykkäämisestä, jotka laskevat virkistysarvoa kuten metsien avohakkuut. Tällainen niin sa- nottu ekosysteemipalvelukauppa on yksi mah- dollinen ratkaisukeino, jolla maaomistajia voi- daan kannustaa panostamaan sellaiseen luon- non tarjoamien hyötyjen lisäämiseen, johon ei perinteisesti ole ollut taloudellisia kannustimia (Engel ym. 2008). Rahallisen maksamisen li- säksi tässä työssä selvitettiin, olisivatko suoma- laiset halukkaita osallistumaan itse tällaisten toimenpiteiden käytännön toteuttamiseen. Tu- losten mukaan maksuhalukkuus toimenpiteis- tä on melko vähäistä, sillä ainoastaan 10 pro- senttia vastaajista oli halukkaita maksamaan.
Sen sijaan noin puolet oli halukkaita käyttä- mään omaa aikaa toimenpiteiden käytännön toteutukseen. Keskimääräinen maksuhaluk- kuus oli 92 euroa vuodessa ja keskimääräinen halukkuus käyttää omaa aikaa toimenpiteiden toteuttamiseen 4,6 päivää vuodessa. □
Kirjallisuus
Champ, P., Boyle, K. ja Brown, T. (2003), A primer on Nonmarket Valuation, Kluwer Academic Pub- lishers, Dordrecht.
Engel, S., Pagiola, S. ja Wunder, S. (2008), Design- ing payments for environmental services in the- ory and practice: an overview of the issues, Eco- logical Economics 65: 663–674.
Hartig, T., Mitchell, R., de Vries, S. ja Frumkin, H.
(2014), Nature and health, Annual Review of Public Health 55: 207–228.
Huhtala, A. ja Lankia, T. (2012), Valuation of trips to second homes: do environmental attributes matter?, Journal of Environmental Planning and Management 55: 733–752.
Lankia, T., Neuvonen, M., Pouta, E, ja Sievänen, T.
(2014), Willingness to contribute to the manage- ment of recreational quality on private lands in Finland, Journal of Forest Economics 20: 141–
160.
Lankia, T., Kopperoinen, L., Pouta, E. ja Neuvonen, M. (2015), Valuing recreational ecosystem ser- vice flow in Finland, Journal of Outdoor Recrea- tion and Tourism 19: 14–28.
Lankia, T., Neuvonen, M. ja Pouta, E. (2019), Ef- fects of water quality changes on the recreation benefits of swimming in Finland: Combined travel cost and contingent behavior model, Wa- ter Resources and Economics 25: 2–12.
Lankia, T. (2020), The Economic Value of the Priceless: Revealing the Benefits of Outdoor Recreation in Finland, Natural resources and bioeconomy studies 8/2020, Natural Resources Institute Finland, Helsinki https://helda.
helsinki.fi/handle/10138/311912.
Metsähallitus (2020), Käyntimääriä suojelu- ja ret- keilyalueilla sekä asiakaspalvelupisteissä, https://
www.metsa.fi/kayntimaarat (viitattu 15.4.2020).
Nilsson, K., Sangster, M. ja Konijnendijk, C. (2011), Forests, trees and human health and well-being:
Introduction, teoksessa Nilsson, K., Sangster, M., Gallis, C., Hartig, T., de Vries, S., Seeland, K. ja Schipperijn, J. (toim.), Forests, Trees and Human Health. Springer, Dordrecht.
Sievänen, T. & Neuvonen, M. (2011), Luonnon vir- kistyskäyttö 2010, Working Papers of the Finn- ish Forest Research Institute No. 212.
Ympäristöministeriö (2013), Jokamiehen oikeudet.
https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/
Jokamiehenoikeudet(16989) (viitattu 15.4.2020).
