esim. eräiden taivutus- ja johto-opin on- gelmien osalta, s. 62-64). Myös genera- tiivin syntaksin edut aiempaan, välittö- miin muodostimiin perustuneen lause- opin käsittelyn rinnalla osoitetaan selväs- ti; sitä vastoin generatiivi fonologia ja se- mantiikka ovat jääneet liian vähälle. Psy- kolingvistiikkaa käsittelevässä luvussa on tarkasteltu lähinnä sitä, mitä ihmisen aivoissa ja hermostossa puhetilanteessa tapahtuu, sekä niitä seikkoja, jotka vai- keuttavat puhutun tai kirjoitetun kielen ymmärtämistä. Sen sijaan sellaisia kes- keisiä ongelmia kuin lapsen kielenoppimis- tapahtumaa tai erilaisia afasiatapauksia ei ole käsitelty huolimatta niiden suuresta psykolingvistisesta merkityksestä. Mate- maattis-kvantitatiivia kielentutkimusta esittelevä luku on kirjan laajin (24 s.) ja sisältää mm. katsauksen informaatio- teoriaan ja esimerkkejä kvantitatiivien menetelmien soveltamismahdollisuuksista (esim. ››luettavuusindeksin›› laadinnassa).
Teokseen liittyy luvuittain jäsennetty bibliografia, joka kiinnostaa suomalaista lukijaa etenkin siihen sisältyvien lukuisien ruotsinmaalaisiin tutkimuksiin viittaavien tietojen vuoksi. Myös muunmaalaiseen yleiskielitieteelliseen kirjallisuuteen on runsaahkosti viitteitä. ~
Heikki Paunonen
Esitys deskriptiivin
kielentutkimuksen metodeista
H. A. GLEAsoN An Introduction to Descript- ive Linguistics. Revised Edition. Holt, Rine- hart and Winston Inc., New York 1969.
503 s.
H. A. Gleasonin teos on tarkoitettu ennen kaikkea oppikirjaksi ja kirjoitettu lähinnä amerikkalaista lukijakuntaa sil- mällä pitäen. Sen ensimmäinen laitos il- mestyi v. 1955, toinen, uudistettu laitos kuusi vuotta myöhemmin. Vuoden 1961 laitokseen kirjoittaja oli tehnyt merkittä- 92
viä lisäyksiä (teokseen oli lisätty mm.
transformaatioteoriaa käsittelevä luku).
Vuoden 1961 jälkeen teosta ei kuitenkaan ole (ainakaan englanninkielisessä asus- saan) uudistettu, vaan kaikki myöhem- mät painokset (mm. nyt saatavissa oleva pehmeäkantinen painos) perustuvat vuo- den l96l laitokseen.
Gleasonin päätavoitteena on johdattaa lukija ymmärtämään kielen struktuuria ja oppimaan keinot sen kuvaamiseksi. Teok- sen teoreettinen tausta perustuu amerik- kalaiseen strukturalismiin, mutta se ei ole niinkään johdatus strukturalismin teo- riaan kuin strukturaalien menetelmien soveltamiseen käytännössä kieltä analy- soitaessa. Analyysimenetelmien merkityk- sen korostaminen on suoraa seurausta amerikkalaisen strukturalismin viime vai- heiden mekanistisuudesta ja nuivuudesta teoreettisempia ongelmia kohtaan; kielen- tutkimuksen (ja myös tutkijainkoulutuk- sen) päätavoitteena pidettiin kielenku- vauksessa tarpeellisten ››keksimismenete1- mien» (discovery procedures) kehittelyä.
Gleasonin teoksessa keskeisellä sijalla ovat juuri tällaiset kielen fonologisen, morfolo- gisen ja syntaktisen puolen kuvauksessa käytetyt keksimismenetelmät. Semantiik- kaan Gleason ei kajoa; sulkihan amerik- kalainen strukturalismi sen - lähinnä voimattomuuttaan _ käsiteltävien kielen- ilmiöiden ulkopuolelle.
Teos on alkeisoppikirjaksi laajahko (503 s.); se käsittää 28 lukua sekä lop- puun liitetyn kymmensivuisen bibliogra- fian. Valtaosa luvuista käsittelee fonetiik- kaa ja fonologiaa, morfologiaa sekä syn- taksia. Näiden ohella on näkökulman laa- jentamiseksi erillisissä luvuissa tarkasteltu lisäksi viestintätapahtumaa ja informaa- tioteoriaa, maantieteellisiä ja sosiaalisia murteita sekä kielen muuttumista, kirjoi- tusjärjestelmiä ja kirjakieliä, kielitypolo- giaa ja tärkeimpiä kielikuntia. Päähuomio on kuitenkin kiinnitetty fonetiikkaan ja fonologiaan, joita käsitellään ll luvussa.
Myös morfologian kuvausongelmia on kä- sitelty laajasti (toisin kuin fonetiikan ja fonologian osalta Gleason on morfologian
osalta turvautunut etupäässä ei-englanti- laiseen esimerkkiainekseen; englantihan on morfologisessa suhteessa köyhähkö esi- merkkikieleksi). Syntaksia on tarkasteltu kahdesta näkökulmasta: välittömien muo- dostusten (immediate constituents) ja transformationalin kuvaustavan kannalta.
Transformaatioteorian esittely perustuu lähinnä Chomskyn v. 1957 julkaisemaan Syntactic Structures -teokseen ja on jo vanhentunut.
Kun strukturalismin reaktioksi synty- nyt generatiivin kieliopin teoria on pala palalta murtanut strukturalismin valta- asemaa amerikkalaisessa kielentutkimuk- sessa, on samalla useat strukturalistien kehittämät käytännön kuvausmenetel- mät voitu osoittaa yksipuolisiksi ja kielessä vallitsevia usein hyvinkin hienosyisiä yh- teyksiä puutteellisesti vastaaviksi. Tämä on samalla merkinnyt mm. Gleasonin
››johdatuksen›› auttamatonta vanhene- mista. Toisaalta transforrnationalistit eivät tähän mennessä ole kehittäneet struktu- raaleja keksimismenetelmiä vastaavia. me- todeja, vaan perusyksikköiden valinta jää tutkijan intuition varaan. Tällöin tälle intuitiolle voivat usein olla avuksi strukturaalit segmentointi- ja luokittelu- menetelmät. Tältä kannalta Gleasonin teos yhä on hyödyllinen, etenkin kun Gleason ei suinkaan ole puhdasoppisimpia ja mekanistisimpia strukturalisteja.
Vanhentuneisuuden ohella teoksen toi- nen, suomalaista lukijaa haittaava ja teoksen käyttöarvoa vähentävä seikka on sen amerikkalaisuus, joka ilmenee esi- rnerkkiaineksen valinnassa. Erityisesti fo- netiikkaa ja fonologiaa käsittelevissä lu- vuissa on havaintomateriaalina käytetty lähes yksinomaan amerikanenglantia, mi- kä vaikeuttaa itse asian omaksumista.
Mikään koko nykyisen deskriptiivin kielentutkimuksen tavoitteet ja menetel- mät esittelevä johdatusteos Gleasonin
››Introduction›› ei siis ole. Toisaalta se yksipuolisuudestaan ja puutteellisuudes- taan huolimatta sisältää niin paljon tär- keää ja kestävää alkeistietoa kielen fono- logis-morfologisesta rakenteesta, että sitä
voi suositella tämänluonteisista kielen ongelmista kiinnostuneille, kuitenkin niin, että teoreettista taustatietoa hankitaan täydennykseksi samalla muualta (esimer- kiksi tässä numerossa esiteltävästä John Lyonsin johdatusteoksesta).
Heikki Paunonen
johdatus lingvistiikan keskeiskäsitteistöön
RONALD W. LANGACKER Language and Its Structure. Some Fundamental Linguistic Concepts. Harcourt, Brace &. World, New York 1967. 260 s.
Ronald W. Langackerin teos Language and its Structure on nimensä mukainen modernin kielentutkimuksen läpileikkaus, sellaisena oppikirjan vaatimukset täyttä- vä. Esitys on porrastettu koskemaan aluk- si terminologisia peruskäsitteitä, kielen oppimisen sosiaalisiaja psykologisia aspek- teja sekä kielen ja ajattelun suhdetta. Toi- sessa, pääosassa, selvitellään kielen raken- teellisia ominaisuuksia niin morfologiselta ja syntaktiselta kuin myös fonologiselta ja semanttiselta kannalta. Kirjan viimeises- sä jaksossa taas on kosketeltu kielten vuo- rovaikutusilmiöitä, kuten murteita, suku- laisuutta ja kielen universaaliutta.
Kielen Langacker määrittää kompe- tenssiksi: ››the set of principles mastered by a speakem. Lause muodostaa struk- tuurianalyysin lähtökohclan: se edustaa psykologiselta pohjalta syntyvää verbaa- lista rakennetta. Tulos ei siis ole sattuman- varainen äänteiden ryhmä, vaan kompe- tensin eli ››puhekyvyn>› tuottama raken- ne. Puhe-elimet saattavat sen äänteelli- seen muotoon synnyttäen foneettisen struktuurin. Lause ei silti ole kielen perus- yksikkö. Myös sanan käsitteen käyttä- minen on mielivaltaista, jos erottavina kriteereinä ovat kunkin kielen oikeinkir- joitus- ja sananjakosäännöt. Morfeemi osoittautuu tarkoituksenmukaisimmaksi
93
