K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 1 / 2 0 0 1 E S I T E L M I Ä
Ikääntyvä työvoima ja työnteon kannustimet
1Seija Ilmakunnas Tutkimusjohtaja, VTT VATT
V
äestön ikääntyminen ei ole uutinen. Ikäluok- kien suuret kokoerot ovat olleet tiedossa jo kauan, ja jo vuosikymmenten ajan tulevaan ke- hitykseen on pyritty myös varautumaan eläk- keiden osittaisella rahastoinnilla.Kaikilta osin kehitys ei kuitenkaan ole ol- lut ennustettavissa. Myös toteutuneet murrok- set talouskehityksessä, työmarkkinoilla ja elä- kejärjestelmissä sanelevat sitä, miten kovalle koetukselle julkinen talous joutuu suurten ikä- luokkien siirtyessä eläkkeelle. 1990-luvun ta- louskriisi, tuolloin romahtanut työllisyys sekä yleinen siirtyminen varhain pois työelämästä kuuluvat niihin tekijöihin, jotka ovat tehneet eläkkeelle siirtymisiästä ennakoituakin tär- keämmän kysymyksen.
Tehdyt laskelmat, esimerkiksi Talousneu- vostolle laaditut, osoittavat korkean työllisyys- asteen merkityksen julkiselle taloudelle. Julki- sen talouden kestävyyden kannalta onkin hy- vin perusteltu tavoite se, että keskimääräistä
työmarkkinoilta poistumisikää pyritään myö- hentämään 2–3 vuodella. Varhaiseläkejärjes- telmillä on luonnollisesti keskeinen merkitys tälle tavoitteelle.
Varhaiseläkeohjelmat eivät ole uusi asia.
Työkyvyttömyyseläke on kuulunut eläkejärjes- telmään alusta asti, ja työttömyyseläke on ol- lut olemassa jo 1970-luvun alusta lähtien. Vii- me vuosikymmeninä varhaiseläkejärjestelmät ovat kuitenkin ”monipuolistuneet” ja tulleet entistä juurtuneemmaksi osaksi suomalaista työmarkkinamallia. Niihin turvautumisessa on yhdistynyt kaksi tavoitetta: ikääntyvää työvoi- maa koskevat sosiaaliset tavoitteet ja tavoitteet edistää talouden tehokkuutta. Vanhemmat ja heikommin koulutetut työntekijät saivat turva- tun toimeentulon työelämän ulkopuolella ja laajenevat alat saivat tarpeisiinsa paremmin so- pivaa uutta ja paremmin koulutettua työvoimaa nuorista ikäluokista. Näihin järjestelmiin tur- vautumisessa näyttivät näin yhdistyvän niin työntekijöiden, yritysten kuin kansantalouden kilpailukyvynkin intressit.
Varhaiseläkkeiden vakiintuneisuudesta osaksi työmarkkinoiden toimintatapaa ja toi-
1Esitelmä Kansantaloudellisen Yhdistyksen ja Sitran 31.10.
2000 järjestämässä seminaarissa ”The Economic Policy Fo- rum 2000 on Ageing and Labour Markets”.
S e i j a I l m a k u n n a s
saalta myös eläkelajien kirjosta seuraa se, että tavoite siirtää eläkkeelle siirtymisikää selvästi nykyistä myöhemmäksi on suhteellisen vaativa.
Varhaiseläkelajien runsaudesta seuraa muun muassa se, että uudistukset eivät voi olla ko- vin yksioikoisia. Esimerkiksi yksinkertaiselta kuulostava ajatus yhden eläkekanavan tukkimi- sesta voi helposti johtaa vain muiden eläkeka- navien paisumiseen, jos samanaikaisesti ei teh- dä muita muutoksia.
Tässä esityksessä tarkastellaan ikääntyvän työvoiman työmarkkina-aseman kehitystä ja sii- hen vaikuttavia tekijöitä, kuten varhaiseläkejär- jestelmien kannustinvaikutuksia.
2. Ikääntyneiden työmarkkina- aseman kehityksestä
Suomessa lakisääteinen vanhuuseläkeikä on 65 vuotta, mutta käytännössä eläkkeelle siirrytään huomattavasti nuorempana, keskimäärin 59 vuoden iässä. Työelämästä vetäydytään vielä- kin aikaisemmin erityisesti ns. työttömyyselä- keputken johdosta.
Suomessa yli 50-vuotiaiden työllisyysaste on hieman EU:n keskiarvoa korkeampi, ja ns. par- haassa työiässä olevien ja tätä varttuneempien työllisyysasteiden välinen ero on meillä hieman pienempi kuin EU:n maissa keskimäärin. Työl- lisyysasteen selvä lasku ennen vanhuuseläkeikää on yhteinen ongelma lähes kaikille EU-maille.
Toisaalta Ruotsi antaa esimerkin siitä, että eu-
Lähde: Tilasto Suomen eläkkeensaajista 1999. Eläketurvakeskus Kuvio 1. Eläkkeensaajien osuus ikäluokasta 1999.
E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2001
rooppalaisissa hyvinvointivaltioissakin ikäänty- neiden työllisyys voi säilyä korkealla tasolla.
Viime vuosina ikääntyneiden työllisyysas- teet ovat nousseet kokonaistyöllisyyden muka- na. Esimerkiksi 55–59 -vuotiaiden työllisyysas- te oli vuonna 1999 noin 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin viisi vuotta aikaisemmin. Vas- taavasti ikääntyneiden työttömyys on alentu- nut.
Korkeampi työllisyysaste näyttää olevan seurausta pikemmin alentuneesta työttömäksi jäämisriskistä kuin ikääntyneiden työttömien parantuneesta työllistymisestä. Tämä heijastel- lee sitä, että vahvan talouskasvun ja työvoiman kysynnän tilanteessa ikääntyneen työvoiman vähentämistarvetta ei ole ollut samassa mitas-
sa kuin aiempina vuosina. Työttömäksi kerran joutuneiden ikääntyneiden paluu töihin on kui- tenkin edelleen varsin epätodennäköistä (ku- viot 2 ja 3).
Työttömyysriskin alenemisen ohella on syy- tä huomata työttömyyseläkeputkeen liittyvä muutos työttömyysriskin kehityksessä. Työttö- myysriski ”hyppäsi” vuosina 1995 ja 1996 ylös jo 53 vuoden iässä, mutta vuodesta 1997 eteen- päin tämä hyppäys tapahtuu vasta 55 vuoden iässä. Tämä johtunee lainmuutoksesta: vuonna 1997 työttömyyseläkeputkea lyhennettiin (ku- vio 4). Siihen asti ikääntyville myönnettiin var- sin huomattava pidennys normaaliin työttö- myysturvajaksoon. Se merkitsi että henkilöt, jotka jäivät työttömiksi 53-vuotiaina saivat an-
Kuvio 2. Siirtymät työllisyydestä työttömyyteen 1995–1998.
S e i j a I l m a k u n n a s
siosidonnaista työttömyyskorvausta 60-vuo- tiaiksi, jonka jälkeen he saivat työttömyyselä- kettä. Vuonna 1997 näiden ns. lisäpäivien mak- simikestoa lyhennettiin 5 vuodesta 3 vuoteen.
Tämä tarkoittaa, että nykytilanteessa työttö- myyseläkeputki voi alkaa aikaisintaan 55-vuo- tiaana.
Työttömyysriskin kohoaminen on myös loi- ventunut, mikä sekin osaltaan kertoo vähenty- neestä tarpeesta käyttää työttömyyseläkeput- kea. Kun työttömyyseläkeputken aukeaminen ennen suunnilleen kaksinkertaisti työttömyys- riskin, on vaikutus ollut selvästi pienempi vii- me vuosina.
Ikääntyneiden työllisyysasteen nousu on selvästi yhteydessä vahvaan talouskasvuun. Po-
sitiivisesti ajatellen voitaisiin uskoa talouskas- vun riittävän jatkossa siihen, että tavoite työ- markkinoilta poistumisiän myöhentämiseksi toteutuu ”automaattisesti”. Tämä ratkaisumalli on tietysti ehdollinen oletukselle poikkeuksel- lisen vahvan kasvun jatkumisesta. Lisäksi täy- tyy muistaa se, että ikääntyneiden työtekijöiden matala työllisyysaste ei ole mikään uusi on- gelma, vaan tilanne oli lähes sama jo edel- lisen nousukauden aikana 1980-luvun lopulla.
Siten voimakas talouskasvu ei sinänsä ole tae korkeammalle työllisyysasteelle näissä ikäryh- missä. Eräs keskeinen taustatekijä ikäänty- neiden matalalle työllisyysasteelle on luonnol- lisesti erilaisten varhaiseläkeohjelmien olemas- saolo.
Kuvio 3. Siirtymät työttömyydestä työllisyyteen 1995–1998.
E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2001
3. Kannustinvaikutuksista
Edellä tarkasteltu työttömyyseläkeputkea kos- keva reformi viittaa siihen, että uudistuksilla, joilla vaikutetaan määrärajoitteisiin (muutokset ikärajoissa) on myönteinen vaikutus ikäänty- vien työllisyysasteisiin ainakin talouskasvun oloissa. Toinen uudistusstrategia on sellainen, jossa muutetaan eläkkeiden taloudellisia kan- nustimia. Tässä lähestymistavassa on tyypilli- sesti useampi kuin yksi parametri, jota voidaan muuttaa. Varhainen eläkkeellesiirtyminen voi- daan tehdä vähemmän houkuttelevaksi yksilöl- le, työnantajalle tai molemmille.2 Varhaiseläk-
keen suuruuden ohella voidaan vaikuttaa myös siihen, miten aikaisempi eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa varsinaisen vanhuuseläkkeen mää- rään, esimerkiksi millä vauhdilla vanhuuseläke karttuu varhaiseläkevuosina.
Viime vuosina toteutetuista reformeista löy- detään esimerkkejä sekä yksilöiden että yritys- ten kannustimien muutoksista. Työttömyyselä- kettä on alennettu siten, että eläkkeelle jään- nin ja vanhuuseläkkeen välisten vuosien eläke- karttumaa ei enää oteta huomioon ko. eläkkeen määrässä. Kannustimia on uudistettu myös suurtyönantajien omavastuuosuuksia korotta- malla. Työttömyyseläkkeellä on kuitenkin vie- lä yksi lisäetu työkyvyttömyyseläkkeeseen ver- rattuna: työnantajalle ei tule eläkeputkessa ole- vasta henkilöstä lisäkustannuksia ennen kuin ko. henkilö alkaa saada työttömyyseläkettä eli kustannukset työttömyyseläkkeestä lankeavat
Kuvio 4. Työttömyyseläkeputki.
2Useimmissa eläköitymistä käsittelevissä kansantaloudel- lisissa tutkimuksissa kannustimia on tarkasteltu työn tar- jonnan näkökulmasta (ks. Lumsdaine & Mitchell (1999)).
Ikääntyneen työvoiman kysyntää käsittelevä työ on jäänyt määrällisesti ja laadullisesti tästä jälkeen.
S e i j a I l m a k u n n a s
vasta ajanjaksosta pitkän työttömyysturvakau- den jälkeen.
Voitaneen kuitenkin kaiken kaikkiaan ar- vioida, että reformit ovat merkinneet sitä, että aktuaariset periaatteet entistä paremmin toteu- tuvat eläkejärjestelmän sisällä. Koko kansanta- louden kannalta ongelmallista on kuitenkin se, että ”oikeita kannustimia” arvioitaessa ei vält- tämättä oteta lainkaan huomioon varhaiseläk- keiden implikoimia työpanosmenetyksiä ja saa- matta jääviä verotuloja.
Eräs melko ilmeinen tapa analysoida kan- nustimien merkitystä on kansainvälinen vertai- lu. Silloin voidaan kysyä, onko varhaiseläkkei- den suosio eri maissa systemaattisesti yhteydes- sä varhaiseläkkeiden tasoon. Esimerkki tällai- sesta on vertailututkimus ”Income Benefits for Early Exit from the Labour Market in Eight European Countries” (ks. Viitamäki (1998) ja European Economy (1998)) .
Tutkimuksessa vertailu tehtiin käyttäen ai- neistona nettokorvausasteita keskimääräisen teollisuustyöntekijän palkkatasolla. Nettokor- vausaste kuvaa käytettävissä olevien tulojen suhdetta eläkevaihtoehdon ja ansiotyön välil- lä.3 Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikissa tut- kimukseen osallistuneissa maissa, Britannia poislukien, varhaiseläkkeiden nettokorvaus- suhteet ovat korkeita. Tämä lienee keskeinen syy matalaan efektiiviseen eläkeikään useim- missa näissä maissa. Tulokset viittaavat kuiten- kin myös siihen, että varhaiseläkekanavien an- teliaisuus nettokorvaussuhteella mitaten ei yk-
sin riitä selittämään työmarkkinoilta vetäytymi- sessä havaittavia erilaisia käyttäytymismalleja.
Työllisyysasteen erot riippuvat myös muista tekijöistä, kuten Suomessa mahdollisuudesta päästä työttömyyseläkeputkeen, eli ikääntyvil- le tarjolla olevista ylimääräisistä työmarkkinoil- ta vetäytymistavoista.
Suomen varhaiseläkkeet tarjoavat lähinnä keskinkertaisen toimeentulon tässä vertailussa.
Varhennetun vanhuuseläkkeen korvaustaso oli keskimääräisillä palkkatuloilla vertailumaiden alhaisimpia, ja työkyvyttömyyseläke oli niin ikään keskitason alapuolella. Varsinaista työt- tömyyseläkettä ei vertailumaissa ollut. Suomes- sa sen takaama tulotaso oli tarkasteluajankoh- tana vuonna 1996 selvästi korkeampi kuin var- hennetun vanhuuseläkkeen antama tulotaso.
Ainoastaan osa-aikaeläkkeellä oli mahdollista saada parempi toimeentulon taso.
Koska eri maiden järjestelmät eroavat toi- sistaan huomattavasti ja vertailututkimuksessa on siten rajoituksensa, on hyödyllistä käyttää myös maakohtaisia yksilötason aineistoja kan- nustinvaikutusten tutkimuksessa. Tutkittaessa taloudellisten tekijöiden merkitystä eläköity- mispäätöksessä on yhtenä pulmana se, että yk- sikäsitteistä ”oikeaa tapaa” määritellä relevantti kannustinmuuttuja ei ole olemassa. Usein ky- symys on myös siitä, että aineisto ei anna riit- tävästi informaatiota eläkevaihtoehdon mukai- sen tulotason laskemiseksi.
Hakola (2000a ja 2000b) ovat esimerkkejä varhaiseläkkeitä koskevasta tutkimuksesta, jos- sa käytetty aineisto sisältää myös informaatio- ta yksilöiden eläkekarttumasta. Kannustin- muuttujana voidaan tällöin käyttää korvaus- suhdetta, joka on eläkekarttuman ja työvoi- maan osallistumisesta saadun korvauksen (lä- hinnä aikaisempi palkkataso) suhde. Analyysis- sa on tarkasteltu eläköitymisen ajankohtaa nii-
3Relevantteja korvaussuhteita on varhaiseläkejärjestelmien yhteydessä useita. Esimerkiksi työttömyyseläkeputkea ana- lysoitaessa voidaan verrata koko putken ajalta (ansiopäivä- rahakaudelta, lisäpäiviltä ja työttömyyseläkkeeltä) laskettua keskimääräistä käytettävissä olevaa tuloa pelkän työttömyys- turvan antamaan käytettävissä olevaan tuloon (ks. Tuovi- nen (1999)).
E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2001
den henkilöiden kohdalla, jotka olivat taloudel- lisesti aktiivisia 54 vuoden iässä vuosina 1988–
1996. Tilastolliset mallit ovat välttämättömiä, jotta voidaan ottaa huomioon myös muita yk- silöiden välisiä eroja.
Tulokset viittaavat siihen, että taloudellisilla kannustimilla on merkitystä, ainakin jossakin mitassa. Mitä korkeampi korvaussuhde, sitä todennäköisempää on varhaiseläkkeelle siirty- minen. Eniten vaikutusta sillä on työttömyys- eläkkeelle siirtymiseen ja jossakin määrin työ- kyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Kaiken kaikkiaan kannustinvaikutusten suuruusluok- ka viittaa kuitenkin siihen, että kannustimia tulisi muuttaa radikaalisti, jotta niillä yksin saa- taisiin aikaan tuntuva vaikutus keskimääräiseen eläkkeellesiirtymisikään.
Myös ikääntyneiden työttömien työllisty- mistä on tutkittu yksilöaineistojen avulla (Pyy- Martikainen 2000). Analyysi perustui otokseen työnhakijoista, joiden työttömyys oli päättynyt 1990-luvun alkupuolella. Tutkimuksessa on tarkasteltu, miten ikääntyvien työttömyysjaksot päättyvät ja mitkä tekijät selittävät eri vaihto- ehtoihin päätymistä (työllistyminen, työvoima- poliittiset toimenpiteet, työttömyyseläke, muu varhaiseläke, muutoin työvoiman ulkopuolel- le). Tulosten mukaan taloudellisilla kannusti- milla on tässäkin analyysissa vaikutusta siihen, mihin työttömyydestä päädytään. Niillä, joilla oli korkea odotettu työttömyyden jälkeinen palkkataso, oli myös suurin todennäköisyys työllistyä. Ansiosidonnaista työttömyyspäivära- haa saavien työllistymistodennäköisyys oli pie- nempi kuin peruspäivärahaa saavien. Työttö- myysjaksoa edeltävä aktiivisiin työmarkkinatoi- menpiteisiin osallistuminen ei vaikuttanut työl- listymistodennäköisyyteen.
4. Muita kehitykseen vaikuttavia tekijöitä
Varhaiseläkereformien ohella ikääntyvän työ- voiman työmarkkina-asemaan tulee vaikutta- maan luonnollisesti myös moni muu tekijä.
Keskeinen näistä voi olla työvoiman kasvun ty- rehtyminen. Vaikka työikäisen väestön määrä näillä näkymin kasvaakin tulevan kymmenen vuoden aikana lähes 60 000 henkilöllä, työvoi- man määrä supistuu tänä aikana liki 100 000 henkilöllä ikäryhmittäisten työvoimaosuuksien säilyessä nykyisellään (Romppanen 2000). Osal- taan tämä johtuu siitä, että suuret ikäluokat siirtyvät elinvaiheeseen, jossa työhönosallistu- vuus jo laskee.
Muutaman vuoden päästä ollaan tilantees- sa, jossa vuosittain työelämän jättää pysyvästi selvästi enemmän henkilöitä kuin tilalle tulee uusia. Työmarkkinoilta eläköityvien ikäluok- kien koko on silloin noin 20 000 henkeä suu- rempi kuin nuorten työmarkkinoille tulevien ikäluokkien koko. Opetushallinto on arvioinut, että uusien työntekijöiden kokonaistarve on hieman yli 1 000 000 henkilöä vuosina 1995–
2010. Tästä kokonaistarpeesta ns. poistuman osuus on 80 prosenttia.
Tämä kertoo sen, että merkittävä osa työ- kokemuksesta on katoamassa työmarkkinoilta.
Samalla tilanne merkitsee ongelmia erityisesti niiden alojen kohdalla, joissa ikärakenteesta johtuva poistuma on merkittävä ja alan veto- voima ei ole suuri nuorten keskuudessa. Työn- antajilla onkin aikaisempaa suurempi kannus- tin pitää kiinni ikääntyvistä työntekijöistään.
Tulevaisuudessa ikäsyrjintä vähenee.
Toinen kehitykseen vaikuttava merkittävä trendi on ikääntyneiden koulutustason nopea nousu (kuvio 5). Varhaiseläkejärjestelmien suo- sio on varsin pitkälle ymmärrettävissä ikäluok-
S e i j a I l m a k u n n a s
kien välisten suurten koulutustasoerojen valos- sa. Henkilöstösaneeraus varhaiseläkejärjestel- mien avulla on vauhdittanut heikosti koulute- tun työvoiman korvaamista paremmin koulu- tetuilla nuorilla työntekijöillä. Vielä tälläkin hetkellä vanhimpien työntekijöiden keskimää- räinen koulutustaso on vaatimaton, mutta eri ikäluokkien koulutustasoerot ovat nopeasti ta- soittumassa. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että houkutus käyttää varhaiseläkekanavia työvoiman uudelleenjärjestelyyn ei ole yhtä suuri kuin aikaisemmin.
Koulutustason vaikutusta on tarkasteltu myös työn tarjonnan puolelta tehdyissä tutki- muksissa (ks. Hakola 2000a ja 2000b). Koulu- tustaso vaikuttaa eläkkeelle siirtymisajankoh-
taan: korkeampi koulutustaso näyttää vähentä- vän varhaiseläköitymisen ”riskiä”. Korkeampi koulutus tuo usein mukanaan fyysisesti vähem- män rasittavan työn, ja koulutus voi toimia myös paremman työmotivaation ja jaksamisen takeena.
Toisaalta tulevaisuus tuo mukanaan myös selvästi entistä varakkaammat ikääntyneiden työntekijöiden sukupolvet. Tulovaikutuksen mukaisesti heillä on tällöin myös varaa lisätä vapaa-ajan kysyntää. Hyvin perustavanlaatui- nen pitkän tähtäimen kysymys on se, pystyykö korkeampaan koulutustasoon liittyvä positiivi- nen tekijä kumoamaan tämän varallisuusvaiku- tuksen.
Nykyinen tilanne suomalaisessa työelämäs-
Lähde: Tilastokeskus. Tutkinto- ja väestön koulutusrakenteen ennustemalli. Helsinki.
Kuvio 5. Peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäryhmästä vuosina 1995 ja 2005, prosenttia.
E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2001
sä on monin kohdin synkkä työssä jaksamises- sa olevien ongelmien vuoksi. Tämä osaltaan ruokkii varhaisen eläkkeellesiirtymisen odotus- ta. Jos tilanne ei muutu, osa-aikaeläkkeen ta- paisiin järjestelyihin joudutaan turvautumaan jatkossakin. Niiden tarve saattaa jopa kasvaa, jotta riittävä määrä ihmisiä pysyy kiinni työelä- mässä. Osa-aikaeläkkeen kaltaiset anteliaat tu- kimuodot työajan lyhentämiselle ovat kuiten- kin kalliita julkisen taloudenkin kannalta. Eräs tulevaisuuden keskeisiä haasteita on kysymys työajasta. Voiko lyhyempi työaika (ilman jul- kisia tukia) nuorempana auttaa ihmisiä jatka- maan pitempään työelämässä ja lisätä hyvin- vointia?
5. Lopuksi
Maat, joissa on monia varhaiseläkekanavia, tu- levat todennäköisesti kohtaamaan enemmän ongelmia yrittäessään nostaa ikääntyvien työl- lisyysastetta. Olemassa olevat varhaiseläkemuo- dot pitävät yllä odotuksia lyhyestä työurasta.
Tällaisessa tilanteessa myös toteutettavat uudis- tukset voivat osoittautua tehottomiksi. Osittai- nen uudistus vain siirtää henkilöitä yhdestä elä- keohjelmasta toiseen eikä lisää ikääntyvien osallistumista työelämään. Lisäksi varhaiseläke- kanavien olemassaolo saattaa heikentää uudis- tuksia, jotka pyrkivät parantamaan normaali- en vanhuuseläkeohjelmien kannustimia.
Ymmärtämyksemme tehtyjen eläkerefor- mien tehokkuudesta on yhä rajoittunutta. Ke- hitys viittaa siihen, että ainakin talouskasvun aikana määrällisillä rajoitteilla (kuten ikäraja- muutokset) on myönteinen vaikutus ikäänty- vien työntekijöiden työllisyysasteeseen. Tutki- mus viittaa puolestaan siihen, että kannustin- reformeillakin on vaikutusta. Toteutetun kal-
tainen kannustimien hienosäätö (sekä työvoi- man kysynnän että tarjonnan puolella) näyttäisi siis myös auttavan korkeamman eläköitymisiän saavuttamisessa. Toteutettujen uudistusten vai- kutusten evaluaatiotutkimukselle on kuitenkin edelleen tarvetta. "
Kirjallisuus
European Economy, Reports and Studies 3 (1998), Income Benefits for Early Exit from the Labour Market in Eight European countries, European Commission.
Hakola, Tuulia (2000a), Varhaiseen eläkkeelle siir- tymiseen vaikuttavat tekijät, Julkaisuja 2000:11, Sosiaali- ja terveysministeriö.
Hakola, Tuulia (2000b), Navigating through the Finnish Pension System, Keskustelualoitteita 224, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.
Lumsdaine, Robin & Mitchell, Olivia (1999), New developments in the economic analysis of retire- ment, Handbook of Labor Economics, Volume 3 (eds. Ashenfelter, O. & Card, D.), Elsevier Sci- ence.
Pyy-Martikainen, Marjo (2000), Työhön vai eläk- keelle? Ikääntyvien työttömien valinnat työmark- kinoilla, Tutkimuksia 66, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.
Rantala, Juha (2000), Ikääntyneiden työttömyys – eräitä kehityspiirteitä 1990-luvun lopusta, julkai- sematon käsikirjoitus, Eläketurvakeskus.
Romppanen, Antti (2000), Ikääntymisen vaikutuk- sista työmarkkinoilla, Julkaisuja 2000:12, Sosiaa- li- ja terveysminiteriö.
Tuovinen, Marja (1999), Työssäpysymisen kannat- tavuus – Esimerkkilaskelmia työttömyyseläke- putkesta ja osa-aikaeläkkeestä, Keskustelualoit- teita 62, valtiovarainministeriö, kansantalous- osasto.
Viitamäki, Heikki (1998), Varhaiseläkkeet kahdek- sassa Euroopan maassa, Keskustelualoitteita 166, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.
