E
duskunta hyväksyi 2018 lop- puvuodesta kansallisen tieto- suojalain. Laki tuli voimaan vuodenvaihteessa ja se korvasi aiem- man henkilötietolain.Uusi tietosuojalaki täydentää jo aiemmin voimaan tullutta eu:n yleistä tietosuoja-asetusta. Molempia säädök- siä tulee soveltaa rinnakkain. Muun muassa tästä syystä oikeusministeriön lakiluonnosta kritisoitiin valmistelun kuluessa ankarasti; lakia pidettiin vai- kealukuisena ja sen soveltamista han- kalana.
L a i n v a l m i s -
telusta vastan- n u t
eduskunnan hal- lin-
tovaliokunta pyy- s i l u o n n o k s e s t a lausunnon perustuslaki- valiokunnalta. Perus- tuslakivaliokunnassa keskustelua käytiin erityisesti siitä, tu- lisiko mahdollisuus määrätä tietosuo- jarikkomuksista hallinnollisia sak- koja ulottaa myös viranomaistoi- mintaan vai ei. Mah- dollisten sakkojen enimmäismäärät ovat päätä huimaavia, mistä syystä kysy-
mys herätti ennalta pelkoja myös kir- jastoissa. Perustuslakivaliokunta päätyi kuitenkin siihen, että julkishallinnossa ja viranomaistoiminnassa vastuut on jo nykyisin määritelty niin selkeästi, ettei lisäsanktioille ole tarvetta.
eu-asetus jätti kansallisesti linjatta- vaksi sen, minkä ikäisen lapsen henki- lötietojen käsittely on sallittua ilman holhoojien suostumusta. Suomi päätyi soveltamaan asetuksen sallimaa vähim- mäisikää, joka on 13-vuotta.
Täysistuntokäsittelyssä lakieh- dotukseen ei enää tehty suurempia
muutoksia. Laki tuo joitain täs- mennyksiä muun muassa asi- akkaiden oikeuksiin päättää henkilötietojensa käsittelystä.
Pääosin nämä sisältyivät jo ai- empaan henkilötie- tolakiin. Etukäteen
paljon huolta he- rätti ”oikeus tul- la unohdetuksi”
eli yksilöiden oikeus vaatia henkilötieto- jaan poistettavaksi. Asiak- kaalla ei tällaista oikeutta
kuitenkaan ole, silloin kun tietojen käsittely perustuu la-
kiin tai se on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suo-
rittamiseksi.
TIETOSUOJALAKI TULI VOIMAAN VUODEN ALUSSA
Pekka Heikkinen
Kuva: Leo Reynolds
5
K
irjastojen, arkistojen ja museoiden yhteinen juridiikkaryhmä pyrki lausunnoillaan vaikuttamaan lainval- misteluun siten, että lakiin kirjattaisiin selkeästi kirjastojen mahdollisuus saat- taa henkilötietoja sisältäviä aineistoja myös yleisön saataville. Nyt mainin- taa ei ole itse laissa, ainoastaan siihen liittyvässä hallituksen esityksessä. Hal- lintovaliokunta kuitenkin totesi, et- tei tällaista säännöstä ollut aiemmassa henkilötietolaissakaan. Oikeustilanne ei siis muuttuisi aiemmasta. kam-sek- tori on myös alueena epäyhtenäinen ja kulttuuriperintöaineisto käsitteenä täsmentymätön. Valiokunta kuiten- kin totesi, että jos asia tulevaisuudes- sa muodostuu ongelmaksi, asiaa tulee selvittää ja lakia tarvittaessa muuttaa.Tietosuojalaki sisältää kuitenkin säännöksen, jonka nojalla kulttuuri- perintöaineistoja ja niiden kuvailu- tietoja voidaan käsitellä, jos tämä on tarpeen ja oikeasuhtaista tavoiteltuun yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen nähden. Se, mikä on tarpeen ja oikea- suhtaista jää kirjastojen itsensä lin- jattavaksi. Tässäkin suhteessa eu:n tietosuoja-asetus jättää toimijoille ta- vanomaista enemmän liikkumavaraa.
Soveltamisen osalta lisätukea voidaan hakea myös muotoilemalla alakohtaisia käytännesääntöjä, jotka voidaan hyväk- syttää tietosuojavaltuutetulla. Tällais- ten käytännesääntöjen muotoilu on jo käynnissä niin yliopistoissa kuin kir- jasto-, arkisto- ja museoalan juridiik- karyhmässä.
Tietoa kirjoittajasta Pekka Heikkinen Lakimies, Kansalliskirjasto pekka.heikkinen@helsinki.fi 6
SIGNUM 1/2019
