Maiju Kuosmanen
SOSIAALISEN MEDIAN VAIKUTUKSET ITSETUNTOON Nuorten kokemuksia aiheesta
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Toukokuu 2018
TIIVISTELMÄ
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta
Osasto
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Tekijät
Maiju Kuosmanen Työn nimi
SOSIAALISEN MEDIAN VAIKUTUKSET ITSETUNTOON – Nuorten kokemuksia aiheesta Pääaine
Kasvatustiede
Työn laji
Pro gradu -tutkielma
Päivämäärä 22.5.2018
Sivumäärä 75
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää nuorten kokemuksia liittyen sosiaali- sen median käytön aiheuttamiin muutoksiin heidän itsetunnossaan. Tutkimus on fenomenolo- ginen tutkimus, joka on toteutettu laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksen kohteena on 28 yhdeksännen luokan oppilasta sekä 32 internetissä toimivan keskustelupalstan käyttäjää. Tut- kimuksen aineisto on kerätty kyselyiden ja valmiiden dokumenttien avulla. Aineistonkeruu aloitettiin huhtikuussa 2016 ja suoritettiin loppuun kevään 2018 aikana. Aineiston analyysi suoritettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä perehdytään itsetuntoon ja sosiaaliseen mediaan käsitteinä sekä tarkastellaan niiden välistä yhteyttä, mukaan lukien aiempia tutkimuksia ai- heesta.
Tulosten mukaan enemmistö nuorista on kokenut itsetunnossaan muutoksia sosiaalisen median käytöstä johtuen. Nuorten kokemukset jakautuvat neutraaleihin, negatiivisiin ja positiivisiin kokemuksiin, joista suurin osa on negatiivisia. Loukkaavat kommentit, sosiaalisen median esit- tämät kauneusstandardit ja sen luomat ulkonäköpaineet, sekä julkaisuihin saatujen tykkäysten puute laskevat nuorten itsetuntoa voimakkaimmin. Nuoret uskovat, että heidän ikäluokkansa kokee sosiaalisen median vaikutukset itsetuntoonsa haitallisina. Tutkimuksessa selvisi, että lapset ja nuoret omaksuvat usein sosiaalisessa mediassa roolin, joka voi tulosten mukaan pitää sisällään piirteitä oman statuksen ja suosion, ulkonäön, elämänlaadun sekä onnellisuuden ko- rostamisesta ja kaunistelusta. Tutkimuksen luotettavuutta lisää se, että tulokset ovat saman- suuntaisia aiempien tutkimustulosten kanssa.
Tutkimus tarjoaa tietoa etenkin opettajaopiskelijoille, opettajille ja vanhemmille tarkoitukse- naan auttaa heitä ymmärtämään sosiaalisen median merkitys ja sen vahva vaikutus nuorten elämässä. Tätä kautta he voivat tukea nuoria ja heidän itsetuntonsa kehittymistä tarvittavin keinoin.
Avainsanat
Sosiaalisen median, itsetunto, identiteetti, nuorten kokemukset, murrosikäiset, ulkonäköpaineet, some
ABSTRACT
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Philosophical Faculty
School
School of Applied Educational Science and Teacher Education Author
Maiju Kuosmanen Title
SOCIAL MEDIA EFFECTS ON SELF-ESTEEM – Experiences of youth Main subject
Educational Science
Level
Master’s Thesis Date
22.5.2018
Number of pages 75
Abstract
This master’s thesis aims to examine social media effects on adolescents’ self-esteem. The purpose of this study is to find out adolescents’ own experiences on the topic and depict social media as their daily operational environment. This study is a phenomenological study, which was conducted as a qualitative research. The data of this thesis was collected from the Internet forum in April 2016 and from the pupils (n=28) in February 2018 by a questionnaire. The analysis of the data was performed as inductive content analysis.
In the theoretical framework of this thesis, this study familiarizes the concepts of self-esteem and social media as well as analyzes the connection between them. The previous research re- sults regarding social media effects on self-esteem are treated in the theoretical framework.
According to the results, majority of adolescents have experienced changes in their self-esteem due to using social media. There occurs both negative and positive experiences, majority of which being negative. Hurtful comments, beauty standards portrayed by social media and lack of likes received in one’s pictures were the most significant factors in lowering adolescents’
self-esteem. Adolescents believe that their generation experiences social media effects on their self-esteem in a harmful and negative way. It also occurs that children and adolescents often adapt a role in social media, which according to my results, usually means emphasizing and glorifying one’s status, popularity, appearance, quality of life or happiness. The congruence between these and previous results confirms the reliability of the thesis.
This study provides information that helps people, like current and future teachers and parents understand the importance and power of social media in the lives of the youth. This way they can give children and youngsters the support and contribution they might need.
Keywords
Social media, self-esteem, identity, youth’s experience, adolescents, beauty standards
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ
1 JOHDANTO ... 1
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS ... 3
2.2 Itsetunto ... 4
2.2.1 Itsetunnon rakennuspalikat... 5
2.2.2 Itsetunnon lähikäsitteet... 6
2.2.3 Hyvän ja heikon itsetunnon erot ... 8
2.2.3 Itsetunnon muodostuminen ja muuttuminen ... 10
2.3 Sosiaalinen media... 13
2.3.1 Nuorten sosiaalisen median käyttö... 14
2.3.2 Sosiaalisen median nousu nuorten suosioon ... 17
2.3.3 Sosiaalinen media nuorten kasvu- ja toimintaympäristönä ... 19
3 TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTUS ... 25
3.1 Tutkimuksen jäsentyminen tutkimuskysymyksiksi ... 25
3.2 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ... 26
3.3 Tutkimusaineisto ja sen kerääminen ... 27
3.4 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja sen vaiheet ... 31
4 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU ... 35
4.1 Nuorten sosiaalisen median käyttö... 35
4.2 Sosiaalisen median vaikutus nuorten itsetuntoon ... 37
4.3 Nuorten itsetuntoon vaikuttaneet sosiaalisen median tekijät ... 42
4.4 Nuorten käsitykset somen vaikutuksesta ikäluokkansa itsetuntoon ... 49
4.5 Nuorten sosiaalisessa mediassa omaksumat roolit ... 51
4.6 Kyselyyn vastanneiden nuorten tyypittely ... 54
5 POHDINTA ... 57
5.1 Tutkimustulosten kokoavaa tarkastelua ... 57
5.2 Tutkielman luotettavuuden ja eettisyyden arviointia ... 62
5.3 Tutkimuksen reflektointia ... 65
5.4 Tutkimuksen merkitys käytännölle ... 67
LÄHTEET ... 69 LIITTEET (2)
Kuvaluettelo
KUVA 1. Tutkimusprosessin kulku kokonaisuudessaan...34
Kuvioluettelo KUVIO 1. Nuorten kokemukset sosiaalisen median vaikutuksista itsetuntoon...38
KUVIO 2. Ensimmäisen ja toisen aineiston nuorten kokemusten kokonaisjakaumat...41
KUVIO 3. Nuorten mainitsemat, itsetuntoon negatiivisesti vaikuttavat tekijät...43
KUVIO 4. Nuorten mainitsemat, itsetuntoon positiivisesti vaikuttavat tekijät...46
KUVIO 5. Nuorten käsitykset siitä, kuinka he olettavat ikäluokkansa kokevan sosiaalisen median vaikutukset itsetuntoonsa...49
KUVIO 6. Nuorten kuvailemat ja omaksumat roolit sosiaalisessa mediassa...52
KUVIO 7. Tutkimustulosten kokoavaa tarkastelua...58
Taulukkoluettelo TAULUKKO 1. Aineiston analyysin vaiheet...33
TAULUKKO 2. Nuorten käyttämät sosiaalisen median sovellukset ja sivustot...36
1 JOHDANTO
Itsetunto on merkittävä ja arvokas osa jokaisen ihmisen elämää. Sen tasolla on vahva yhteys elämänlaatuumme ja onnellisuuteemme, minkä lisäksi itsetunnon voidaan sanoa vaikuttavan jokaiseen elämän osa-alueeseen. (Niemi 2013, 51.) Tästä johtuen on tärkeää edistää itsetun- non tervettä kehitystä aina lapsuudesta lähtien niin kotona kuin koulussakin. Tämä edellyttää perehtymistä niihin tekijöihin, jotka osaltaan muovaavat ihmisten itsetuntoa. Tulevana luo- kanopettajana kiinnostukseni kohdistuu juuri peruskouluikäisiin lapsiin ja nuoriin sekä hei- dän itsetuntoonsa vaikuttaviin tekijöihin, joiden joukosta olen tähän tutkimukseen valinnut sosiaalisen median sen ajankohtaisuuden vuoksi.
Yhteiskunnassamme vallitsevan teknologisen vallankumouksen myötä alkunsa saanut, ly- hyessä ajassa räjähdysmäisesti suosiota kasvattanut sosiaalinen media, eli lyhennettynä some, on luonut ihmisille uuden toimintaympäristön ja palautteenantokanavan. Etenkin lap- set ja nuoret ovat omaksuneet sosiaalisen median sovellukset ja sivustot omaksi toiminta- ja kasvuympäristökseen, jossa he ylläpitävät sosiaalisia suhteitaan sekä rakentavat identiteetti- ään muilta saadun hyväksynnän, mielipiteiden sekä somessa esiintyvien ihanteiden avulla.
(Haasio 2016, 30–31; Hautala 2016.) Sosiaalinen media koskettaa valtaosaa nuorista ja lap- sista, minkä lisäksi he viettävät aikaa somen sovelluksissa ja sivustoilla huomattavan paljon.
(Livingstone, Haddon, Görzig & Ólafsson 2011; Viestintäliiga 2017). Tästä johtuen siellä koetut asiat ovat varmasti nuorille merkityksellisiä, mistä johtuen koen aiheen ehdottomasti olevan tutkimuksen ja tutustumisen arvoinen niin vanhemmille, opettajille, opettajaopiske- lijoille kuin muillekin aikuisille, jotka haluavat ymmärtää sosiaalisen median asemaa ja sen aiheuttamia, mahdollisia seurauksia nuorten elämään.
Sosiaalinen media ja sen aiheuttamat vaikutukset erinäisiin tekijöihin ovat viime vuosina olleet ahkeran uutisoinnin ja keskustelun aiheena (ks. esim. Auvinen 2015; Himanen 2017).
Etenkin nuorten käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa sekä nuoriin kohdistuneet negatiivi- set vaikutukset, kuten tyttöjen kokemat ulkonäköpaineet sekä somessa saadut negatiiviset kommentit, ovat puhuttaneet ihmisiä. Nykynuoret kohtaavat hyvin erilaisia haasteita nuo- ruudessaan kuin aiemmat sukupolvet, mistä johtuen aikuisten voi olla vaikea ymmärtää so- siaalisen median merkitystä nuorille.
Tämän tutkimuksen tehtävänä on nuorten kertomien kokemusten avulla selvittää sosiaalisen median vaikutuksia nuorten itsetuntoonsa sekä tarkastella niitä sosiaalisen median tekijöitä ja piirteitä, joista johtuen nuoret ovat esimerkiksi huomanneet itsetuntonsa laskeneen. Li- säksi tutkin nuorten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa, kartoittamalla sitä, kuinka usein ja mitä sovelluksia he käyttävät, sekä tutkimalla heidän sosiaalisessa mediassa omaksumiaan rooleja.
Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, tässä pyritään kartoittamaan kaikkia niitä sosiaalisen median tekijöitä, jotka ovat nuoriin vaikuttaneet, sen sijaan, että keskittyisin vain yhteen piirteeseen. En myöskään aiempien tutkimusten tavoin tutki sosiaalisen median vaikutusta esimerkiksi ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tai tiettyyn itsetunnon ulottuvuuteen, vaan keskityn itsetuntoon kokonaisuutena. Lisäksi suurin osa tutkimuksista keskittyy nuor- ten aikuisten, kuten opiskelijoiden tai aikuisten tutkimiseen, jättäen peruskouluikäiset lapset ja nuoret huomioimatta. Tutkimustyössä on mielestäni tässä kohtaa aukko, jonka pyrin tällä tutkimuksella ja sen sisältämillä jatkotutkimusehdotuksilla täyttämään. Tämän tutkielman tarkoituksena on näin ollen valottaa nuorten maailmaa sosiaalisen median näkökulmasta, tarkastellen sen aikaansaamia muutoksia nuorten itsetunnossa. Sosiaalinen media vaikuttaa niin yksilötasolla kuin globaalistikin, mikä tekee siitä aiheena merkittävän. Tutkimus raken- tuu nuorten itsensä kertomien kokemusten ympärille ja näin ollen nostaa esiin nuorten oman äänen sekä sen myötä runsaasti autenttisia lainauksia aiheesta.
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS
Rakennan tutkimuksen teoreettista viitekehystä määrittelemieni keskeisten käsitteiden, eli nuoruuden, itsetunnon sekä sosiaalisen median, avulla. Näiden käsitteiden valossa avaan tut- kimusaiheen teoreettista taustaa ja esittelen käsitteiden välisiä yhteyksiä, jolloin voin suh- teuttaa tutkielman alan muihin tutkimuksiin.
2.1 Nuoruus
Käsitteellä nuori voidaan tarkoittaa kontekstista riippuen eri ikäryhmiä. Aapolan (1999, 25) mukaan lapsuuden ja aikuisuuden välivaiheeseen liittyvät ikävaiheiden alkamis- ja päätty- misajankohdat eivät ole selkeästi ja yksiselitteisesti määriteltävissä. Nuoriksi voidaan siis nimittää niin peruskouluikäisiä, kuin kolmikymmenvuotiaitakin. Nuoruusiäksi voidaan ku- vata myös sitä siirtymäaikaa, joka on lapsuuden ja aikuisuuden välissä (Martikainen 2015, 7–8; Määttä 2007, 118–119). Tässä tutkimuksessa käytän sanaa nuori yleisesti kuvaamaan peruskoulun ylimmillä luokilla olevia, pääsääntöisesti yhdeksännen luokan oppilaita, kun taas lapsilla viittaan tätä nuorempiin peruskoululaisiin.
Fyysiset muutokset, ajattelun kehittyminen ja vaativampiin sosiaalisiin vaatimuksiin kasva- minen ovat kaikki osa nuoruutta ja murrosikää. Omat haasteensa ikäkauteen tuovat muutok- set, joihin ei itse pysty vaikuttamaan, kuten oman kehon muuttuminen. Clay, Vignoles ja Dittmar (2005) tuovat tutkimuksessaan esille, kuinka länsimaiselle kulttuurille on ominaista, että tyttöjen itsetunto laskee huomattavasti murrosiän puolivälissä. Tähän pidetään syynä juurin vartalon muuttumista. Monen muun asian tapaan, myös ihmisen kehonkuva kehittyy
sosiokulttuuristen tekijöiden alaisena, eli kauneusihanteet ja oman ulkomuodon hyväksyttä- vyys omaksutaan ympäröivästä maailmasta (Clay ym. 2005). Martikainen (2015, 7–11, 31–
34) käsittää oman fyysisen ulkomuodon hyväksymisen osaksi omaa identiteettiä olevan osa lapsesta aikuiseksi kypsymistä.
2.2 Itsetunto
Pontevedra (2012, 12–15) määrittelee itsetunnon olevan sarja tunteita, ajatuksia sekä käyt- täytymismalleja, jotka saavat parhaimmillaan ihmisen ajattelemaan hänen ansaitsevan rak- kautta, arvostusta ja hyväksyntää omana itsenään, olematta riippuvainen muista ihmisistä.
Niemi (2013, 51) yhtyy Pontevedran määritelmään, jonka mukaan itsetunto on arvokas asia, joka antaa meille hyvänolontunteita, auttaa meitä elämään paremmin sekä vastaamaan haas- teisiin ja elämän tuomiin tilaisuuksiin järkevämmin ja soveliaammin.
Itsetunnon tasolla on todetusti suuri vaikutus kaikkiin elämän osa-alueisiin. Sen avulla voi- daan selittää, kuinka toimimme ja asetamme tavoitteita niin koulussa, työelämässä kuin ih- missuhteissakin. Tutkimusten mukaan koulumenestyksen ja itsetunnon välillä on tärkeä yh- teys. Myös vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainitaan seuraa- vasti: ”Oppilaan minäkuva sekä pystyvyyden tunne ja itsetunto vaikuttavat siihen, millaisia tavoitteita oppilas asettaa toiminnalleen.” Jos taas ihminen ei rakasta itseään, eli häneltä puuttuu tämä kaikkein syvin itsetunnon kerros, päätyy hän konflikteihin ja epäonnistumisiin ihmissuhteissa. (Niemi 2013, 51; Pontevedra 2012, 12–15, 46–47.) Ihmisen ollessa fyysis- psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus, vaikuttaa ihmisen itsetunto niin hänen kokonaisvaltai- seen hyvinvointiinsa kuin myös onnellisuuteensa. Monessa tutkimuksessa ja teoreettisissa julkaisuissa (ks. esim. Diener, Lucas & Scollon 2006; Keltikangas-Järvinen 2004, 13), psyykkinen hyvinvointi on määritelty positiivisen mielialan, itsensä toteuttamisen tai hyvän itsetunnon kautta. Myös Niemi (2013, 51) kirjoittaa, kuinka suurin yhteys hyvinvoinnilla on todettu olevan juuri hyvään itsetuntoon. Itsetunnon vaikutus elämäämme ja sen laatuun on näin ollen laaja.
Niemen (2008, 10–11, 18–21) ja Keltikangas-Järvisen (2004, 19–20, 31) näkemykset itse- tunnosta ovat monin tavoin yhteneviä. Heidän mukaansa itsetunto on yksilön sisällä oleva
tunne, joten se ei ole selitettävissä niillä henkilön ominaisuuksilla, joita muut hänessä huo- maavat. Vaikka muut ihmiset näkisivät edessään hyvällä itsetunnolla varustellun henkilön, voi todellisuus olla hyvin erilainen. Vain pieni osa itsetunnosta on päällepäin näkyvää, ja niitäkin asioita muilla on tapana tulkita väärin. On hyvin yksilöllistä, kuinka voimakkaasti eri kokemukset ja elämäntilanteet vaikuttavat itsetuntoon. Joillakin itsetunto pysyy melko samana positiivisten ja negatiivisten kokemusten jälkeen, mutta toisilla jokainen kokemus voi vaikuttaa siihen herkästi. Myös Pontevedra (2012, 12–15) yhtyy tähän näkemykseen.
Niemen (2013, 18) mukaan itsetunto laskee yleisesti pettymysten ja epäonnistumisten seu- rauksena, mistä johtuen se voi olla joskus niin matalalla, että ainoa keino sen palauttamiseen on kokea useampi perättäinen onnistuminen.
2.2.1 Itsetunnon rakennuspalikat
Itsetunnon voidaan kuvata koostuvat erilaisista rakennuspalikoista, jotka lähteestä riippuen vaihtelevat jossain määrin. Esimerkiksi Bhatia ja Wiitakorpi (2005) sekä Niemi (2013) käyt- tävät osittain eri termejä kuvatessa itsetunnon osa-alueita. Käytän tässä esimerkkinä Niemen (2013, 15–29) määritelmää, jonka mukaan itsetunto koostuu itsetuntemuksesta, itsearvos- tuksesta sekä itseluottamuksesta tai itsevarmuudesta. Näillä kaikilla on oma osansa itsetun- non muotoutumisessa sellaiseksi kuin se on.
Itsetuntemus merkitsee ihmisen itsensä tuntemista, minkä avulla hän voi laittaa toimintaansa tai käyttäytymistään oikeisiin mittasuhteisiin ja oppia ymmärtämään sitä. Itsetuntemuksen ollessa hyvä, olemme tietoisia omista heikkouksistamme ja vahvuuksistamme. Itsensä tun- temisen voidaan ajatella luovan pohjaa itsearvostukselle ja itseluottamukselle. Itsearvostus puolestaan kertoo siitä, kuinka arvokkaana henkilö pitää itseään. Terveen itsearvostuksen omaava ymmärtää olevansa arvokas omana itsenään, juuri sellaisena kuin on, jopa ilman suorituksia ja onnistumisia. (Bhatia & Wiitakorpi 2005, 7; Juusola 2015, 10; Niemi 2013, 15, 23.) Mirja Kalliopuskan (1990, 9) mukaan itsetunto liittyy kiinteästi yksilön toimintoihin ja se voi viitata hänen kokemustensa tilaan, mutta ennen kaikkea se kuvaa itsearvostuksen määrää, joka voidaan havainnollistaa juuri positiivisuus–negatiivisuus -ulottuvuudella.
Niemi (2013, 29), Bhatia ja Wiitakorpi (2005, 7) sekä Rydahl (2010, 15–16) kuvaavat itse- luottamuksen tai itsevarmuuden rakentuvan sen pohjalle, että tietää ja tuntee itsensä, sekä
pitää itseä arvokkaana. Tällöin ihmisen on helpompi luottaa itseensä ja tuntea itsenä var- maksi erilaisten mahdollisuuksien koittaessa. Itseluottamusta tarvitaan siis uskoakseen sii- hen, mitä jo osaa.
Näiden itsetunnon osa-alueiden pohjalta ihminen navigoi ihmissuhteissa sekä koulussa tai töissä (Bhatia & Wiitakorpi 2005, 7). Niemi (2013, 12, 22–30) muistuttaa, että vaikka ide- aalissa tilanteessa kaikki nämä itsetunnon ulottuvuudet ovat tasapainossa keskenään, voi jo- kin osa itsetunnosta voi kuitenkin olla vahvempi tai heikompi kuin muut. Esimerkiksi itse- luottamuksen puuttuessa on itsetunto pelkästään itsearvostuksen ja -tuntemuksen varassa.
Vastaavasti jos ihmisen itseluottamus on kohdillaan, mutta hän ei tunne ja arvosta omia ky- kyjään ja ominaisuuksiaan, voidaan miettiä, minkä varaan itseluottamus on todella rakentu- nut. Jos henkilöllä on paljon luottamusta ja uskoa itseensä, se voi auttaa häntä menestymään, mutta kun itsetunto on muuten heikko, ei hän pysty hyväksymään tekemiään virheitä. Huono itsetunto saa henkilön tuntemaan tällaisessa tilanteessa itsensä arvottomaksi, sillä hän on rakentanut oman arvonsa ulkoisten tekijöiden ja luottamuksen varaan. Tällöin itseluottamus ja muut itsetunnon ulottuvuudet ovat ristiriidassa keskenään. Pelkkä itseluottamus ei riitä.
Niemi (2013, 22–30) sekä Rydahl (2010, 18–19) molemmat painottavat, kuinka tarvitsemme itsetuntomme olevan kokonaisuudessaan terve, jotta koemme olevamme tasapainossa ja viihdymme itsemme kanssa.
Niemi (2013, 22–30) havainnollistaa itsetunnon osa-alueiden tasapainon merkitystä kolmi- jalkaisen jakkaran metaforan avulla. Jos jokin jakkaran kolmesta jalasta, joita tässä tapauk- sessa ovat itsetuntemus, itsearvostus sekä itseluottamus, on huomattavasti lyhyempi tai pi- dempi kuin muut, ei jakkara pysy pystyssä. Näin ollen kaikkien itsetunnon osa-alueiden tu- lisi olla suurin piirtein yhtä vahvoja, jotta ihminen pysyy tasapainossa ja pystyy navigoimaan ihmissuhteissa sekä koulussa tai töissä.
2.2.2 Itsetunnon lähikäsitteet
Itsetuntoon liittyy läheisesti muita käsitteitä, jotka ovat osittain hieman päällekkäisiä. Yksi lähikäsitteistä on minäkäsitys tai minäkuva, joka voidaan esimerkiksi Bhatian ja Wiitakor- pen. (2005, 7), Keltikangas-Järvisen (2004, 30) sekä Niemen (2013, 15–16) määritelmiin
tukeutuen kuvailla olevan ihmisen melko pysyvä käsitys omasta itsestään. Itsetuntoa pide- tään Keltikangas-Järvisen (2004, 13) mukaan yleisesti ottaen hyvänä tai huonona sen mu- kaan, kokeeko ihminen hänen minäkäsitykseensä kuuluvan enemmän positiivisia vai nega- tiivisia ominaisuuksia. Itsetunnon ollessa herkempi vaihteluille, minäkuvaan eivät hetkelli- set tunteet vaikuta niin voimakkaasti, sillä minäkuva perustuu jo varhaislapsuudessa muo- dostettuun käsitykseen itsestä, muistuttavat Niemi (2013, 15–16) sekä Bhatia ja Wiitakorpi (2005, 7–8). Itsetunnon tavoin se rakentuu ja kehittyy sosiaalisten kokemusten, etenkin muilta saadun palautteen pohjalta.
Minäkäsitys kattaa esimerkiksi älykkyyden, taidot, toimintatavat, sukupuolen, ulkonäön sekä muita vastaavia ominaisuuksia. Näiden näkökulmien perusteella ihminen muodostaa käsityksen siitä, kuka hän on. (Bhatia & Wiitakorpi 2005, 7; Keltikangas-Järvinen 2004, 30;
Niemi 2013, 15.) Bhatia ja Wiitakorpi (2005, 7–8) korostavat, kuinka ihmiset eivät niinkään toimi sen mukaan, millaisia taitoja ja ominaisuuksia heillä on, vaan sen mukaan, millainen käsitys heillä on itsestään. Toisin sanottuna minäkäsitys ohjaa toimintaamme ja pitää meidät psyykkisesti tasapainossa. Ihminen poimii ympäristöstään tietoa, joka tukee henkilön omaa minäkäsitystä. Tulkitsemme myös kokemuksiamme ja asetamme tulevaisuuden tavoitteita minäkuvamme avulla.
Minäkuvaan liittyy läheisesti identiteetti. Kun tarkastelemme ihmistä ja hänen kokonaisval- taista käsitystä itsestään, puhumme identiteetistä. Identiteettiä voidaan Martikaisen (2015, 167–169, 171) sekä Niemen (2013, 16–17) mukaan pitää ihmisen omana tarinana hänen omasta elämästään. Tärkeää roolia identiteetin muodostumisessa pitää sosiaalinen tilanne ja ympäristö. Niemi (2013, 16) kuvailee identiteetin eheyden kannalta olennaista olevan, että identiteetti on oma eikä omaksuttu sekä, että henkilö kykenee tarkastelemaan itseään koko- naisvaltaisesti ja elämään tasapainossa itsensä kanssa kaikilla elämänsä osa-alueilla. Itse- tunto, minäkäsitys ja identiteetti kehittyvät kukin läpi ihmisen elämän (Niemi 2013, 16;
Rydahl 2010, 13).
Käytän tutkimuksessani juuri termiä itsetunto, sillä tutkimukseni ensimmäisen vaiheen nuo- ret puhuvat itsetunnosta, eivätkä esimerkiksi minäkäsityksestä. Lisäksi arkikäytössä yleisin ja tavallisimmin ymmärretty sana kuvaamaan omaan itseen kohdistuvaa hyväksyntää ja var- muutta sekä käsitystä itsestä, on juuri itsetunto.
2.2.3 Hyvän ja heikon itsetunnon erot
Voidaan karkeasti sanoa, että on olemassa kahdenlaista itsetuntoa, hyvää ja heikkoa. Hyvän ja heikon itsetunnon eroista ja tuntomerkeistä on kirjoittanut esimerkiksi Ponteverda (2012, 12–15), joka kuvailee hyvän tai terveen itsetunnon omaavan ihmisen tietävän kuka hän on, mistä tulee ja mihin on menossa, eli hänellä on niin sanotusti yhteys itseensä. Tätä tukee myös Niemi (2013, 11). Positiivissävytteisen minäkäsityksen ja hyvän itsetunnon omaava ihminen tiedostaa myös heikkoutensa ja pyrkii pääsemään niistä eroon, mutta korostaa silti hyviä ominaisuuksiaan kuvatessaan itseään ja kokee ne huonoja merkittävämmiksi. (Bhatia
& Wiitakorpi 2005, 8–9; Keltikangas-Järvinen 2004, 17–18; Viljamaa 2006, 64.) Henkilö, jolla on hyvä itsetunto, pyrkii siis kehittämään itseään, mutta myös hyväksyy itsensä ja pitää itseään arvokkaana.
Pontevedra (2012, 12–27, 46–47) painottaa, että itseään on hyvin tärkeää arvostaa kokonai- suutena, jotta kokemamme puutteet ja esimerkiksi pienet kauneusvirheet voi sulauttaa osaksi kokonaisuutta ja näin hyväksyä ne. Ihminen ei tällöin tavoittele täydellisyyttä tai vertaa it- seään jatkuvasti muihin, vaan rakastaa itseään ehdottomasti, huolimatta omista vioista, epä- onnistumisista ja takaiskuista. Tämä estää meitä vaipumasta epätoivoon ja sen sijaan auttaa meidät vaikeiden aikojen ja epäonnistumisten yli. Näin ollen itsetunto toimii ikään kuin kil- penä kritiikkiä, epäonnistumisia, menetyksiä sekä negatiivisia ja stressaavia asioita vastaan.
Itsetunnon puolestaan ollessa heikko, voi tämä tulla esiin itsensä vähättelynä ja persoonan kutistamisena. Tällöin henkilö vertailee itseään useasti muihin ja luonnollisesti löytää aina niitä, jotka ovat kauniimpia, komeampia, taitavampia, onnekkaampia tai onnellisempia.
(Juusola 2015, 21–23.) Jos henkilö halveksii itseään, hän ei Pontevedran (2012, 12–15) mu- kaan kykene näkemään itsessään juurikaan hyvää, vaan kokee itsensä huonona, rumana tai arvottomana. Omien ominaisuuksien halveksiminen saa ihmisen usein reagoimaan sopimat- tomasti. Vertaillessaan itseään muihin, on mahdollista hakea myös ylemmyyden tunnetta tai vaikutelmaa siitä, että on parempi kuin muut. Kun itseään ei hyväksy sellaisenaan, turvautuu helposti valehteluun ja oman elämän glorifiointiin. Itsensä nostaminen jalustalle on yleinen psyykkinen puolustuskeino, jolla kompensoidaan heikkoa itsetuntoa. Heikko itsetunto voi näin johtaa myös ylimielisyyteen, omien piirteiden liioitteluun sekä useissa tapauksissa roo- likäyttäytymiseen. (Juusola 2015, 21–23; Niemi 2013, 67–68; Pontevedra 2012, 12–15.) Niemen (2013, 67–68) mukaan ihmisen selviytymismekanismeihin kuuluu suojella kipeää
sisintään erilaisin roolein ja defenssein, mikä usein tarjoaa mahdollisuuden jaksaa ja selviy- tyä huonon itsetunnon kanssa, mutta pahimmissa tapauksissa roolikäyttäytyminen voi vää- ristää totuutta niin, että rooliin kasvaa ikään kuin kiinni ja menettää käsityksen todellisesta minästä (ks. myös Winnicot 1965).
Itsetunto vaikuttaa myös ihmisen suhtautumiseen muita kohtaan, sillä omien ominaisuuksien halveksiminen saa ihmisen usein reagoimaan sopimattomasti. Pahansuopa kateus, liiallinen mustasukkaisuus sekä ahneus ovat varoitusmerkkejä heikosta itsetunnosta ja aiheuttavat mo- nesti ongelmia ihmissuhteissa (Juusola 2015, 21–23; Pontevedra 2012, 12–15, 46–47). Hen- kilö saattaa myös käyttää paljon aikaa sen pohtimiseen, mitä muut hänestä ajattelevat sekä kokea toisen menestyksen uhkana tai ajatella kollegan saaman kehun tai onnistumisen ole- van häneltä pois. (Bhatia & Wiitakorpi 2005, 8–9; Rydahl 2010, 18–19.) Useassa lähteessä (ks. esim. Niemi 2008, 10; Viljamaa 2006, 14) korostuukin, että hyvän itsetunnon omaava arvostaa itsensä lisäksi muita ja pitää heitä arvokkaana sekä kunnioittaa heidän mielipitei- tään ja osaamistaan.
Sosiaalisissa suhteissa ilmenevien ongelmien lisäksi heikko itsetunto voi näkyä vähäisenä suoritusmotivaationa, joka johtaa suoritusten välttelemiseen sekä epäonnistumisen pelkoon (Bhatia & Wiitakorpi 2005, 8–9). Pontevedra (2012, 37–39) huomauttaa, että vaikeuksien ilmaantuessa on myös yleistä kokonaan luovuttaa tai yrittää, mutta olla tekemättä parastaan.
Bhatian ja Wiitakopen (2005) sekä Pontevedran (2012) lisäksi myös Rydahl (2010, 18–19) on samaa mieltä siitä, että arvostelun tai vastoinkäymisen kohtaaminen on etenkin heikon itsetunnon omaavalle vaikeaa, ja virheitä koitetaan välttää viimeiseen asti. Itsetunnoltaan eri tasoiset voivat esimerkiksi kokea samanlaisen opettajalta saadun rakentavan palautteen hy- vin eri tavoin, sillä itsetunnon ollessa heikko, tuntee henkilö usein olevansa arvostelun koh- teena, vaikka tilanne ei tämä olisi. Epäonnistumisten ajatellaan Viljamaan (2017, 137–152) mukaan johtuvan omasta heikkoudesta ja lahjattomuudesta. Hän tuo esiin, kuinka jopa on- nistumiset koetaan huonosta itsetunnosta johtuen negatiivisesti, sillä ne käsitetään usein va- hinkoina tai muiden armeliaisuutena sen sijaan, että uskottaisiin niiden johtuvan omasta yrit- tämisestä ja lahjakkuudesta. Kun vastoinkäymisten ajatellaan aina johtuvan omasta itsestä tai omasta tyhmyydestä ja lahjattomuudesta sekä onnistumisten uskotaan olevan itsestä ir- rallisia, ponnisteluista riippumattomia vahinkoja, itsetunto pysyy huonona.
Itsetunnoltaan vahva hyväksyy heikkoutensa, mutta kykenee silti käsittelemään pettymyksiä ja ongelmia joustavasti, näkemään vaihtoehtoja sekä sietämään epävarmuutta ja turhautu- mista. Hän on valmis uusiin tulevaisuuden haasteisiin, joihin suhtautuu optimistisesti. (Bha- tia & Wiitakorpi 2005, 8; Pontevedra 2012, 12–15.) Pontevedran (2012, 12–15) mukaan on todistettu, että hyvän itsetunnon omaavat ihmiset suorittavat annettuja tehtäviä ja haasteita sinnikkäämmin sekä etsivät sopivan haasteellisia tavoitteita ruokkiakseen tervettä itsetuntoa.
Itsetunnon ollessa yhteydessä sekä fyysiseen, psyykkiseen että sosiaaliseen hyvinvointiin, voi negatiivisella minäkuvalla sekä huonolla itsetunnolla olla jopa terveyttä heikentäviä vai- kutuksia. Negatiivinen käsitys omasta kehosta on yhteydessä syömishäiriöihin, masentunei- suuteen, ahdistukseen sekä lasten ja nuorten kohdalla ikään nähden liian aikaiseen seksuaa- liseen aktiivisuuteen. (Bhatia & Wiitakorpi 2005, 9; Mishra 2016) Heikon itsetunnon omaava nuori on yleensä myös helpommin johdateltavissa epäterveellisiin tekoihin (Bhatia
& Wiitakorpi 2005, 9). Kielteinen käsitys itsestä on yhteydessä terveyden ja oman kehon laiminlyöntiin. Näin ollen hyvä itsetunto ja omanarvontunto ovat osa sekä fyysistä terveyttä että mielenterveyttä.
2.2.3 Itsetunnon muodostuminen ja muuttuminen
Itsetunto kehittyy ja muuttuu koko elämämme ajan, mutta se vakiintuu vähitellen jo ihmisen varhaisien kouluvuosien aikana (Niemi 2013, 7). Ihmisen käsitys itsestään sekä se, millai- sena hän kokee muiden näkevän hänet, luovat pohjan, jolle ihmisen itsetunto rakentuu (Pon- tevedra 2012, 23–24). Tästä johtuen vanhemmilla tai huoltajilla on merkittävä vaikutus las- tensa itsetunnon muotoutumisessa ja kehityksessä. Vanhempien luomat olosuhteet sekä hei- dän ja lapsen välisten suhteiden laatu vaikuttavat siihen, kokeeko lapsi pienestä pitäen it- sensä hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Terve itsetunto, minäkäsitys ja perustur- vallisuus rakentuvat kaikki samoista aineksista. (Niemi 2013, 16–19; Pontevedra 2012, 23–
24.) Itsetunnon kehitys perustuu näin ollen onnistumisen kokemuksiin elämän eri osa-alu- eilla.
Kasvatuksen onnistuessa lapsista kasvaa vastuuntuntoisia ja itseään kunnioittavia aikuisia.
Matkaan kuuluu kuitenkin identiteetin muotoutumisen kannalta kriittinen vaihe, nuoruus.
(Pontevedra 2012, 20–24.) Kehityspsykologisten teorioiden mukaan identiteetti alkaa muo- dostua vasta ihmisen nuoruudessa, jolloin hän käy läpi ensimmäistä identiteettikriisiä poh- tiessaan kuka hän oikeastaan on ja mitä se tuo mukanaan (Martikainen 2015, 169). Varhais- lapsuudessa muodostunut itsearvostus tulee nuoruusiässä punnittavaksi, sillä jos perusta on heikko, nuoruusiän sisäiset ja ulkoiset paineet voivat murtaa nuoren (Niemi 2013, 7). Mur- rosiän vaikutusta nuoriin ja heidän itsetuntoonsa ovat teoksissaan käsitelleet esimerkiksi Keltikangas-Järvinen (2004, 33–34), Martikainen (2013, 31–34) sekä Niemi (2013, 8). Hei- dän mukaansa murrosiän vaikutus itsetuntoon on suurimmillaan sen alkuvaiheessa, eli ala- ja yläasteen nivelvaiheessa, jolloin minäkuvassa tapahtuu suuria ja nopeita vaihteluita. Nuo- ret ovat tässä vaiheessa erityiset haavoittuvaisia etenkin uusien haasteiden edessä. Murros- iässä tapahtuvat muutokset ovat aiempaa selkeämpiä ja ne voivat kääntää lapsen kehityksen suuntaa huomattavasti.
Vaikka huoltajat ovat vastuussa lapsensa itsetunnon ohjaamisesta oikeaan suuntaan, on huo- mioitava, että lapset ja nuoret kasvavat sosiaalisessa kontekstissa (ks. myös Clay ym. 2005), jolloin myös suhteet muihin ihmisiin ovat elintärkeitä nuoren kehityksen ja itsenäistymisen kannalta (Pontevedra 2012). Nuori on murrosiässä uudella tavalla vastaanottavainen ja vai- kutuksille altis, hän pohtii itseään ja on valmis muuttamaan käsitystä itsestään. Esimerkiksi teini-iän alussa tapahtuva ulkonäön muuttuminen voi aiheuttaa tunteen persoonallisuuden muuttumisesta. (Keltikangas-Järvinen 2004, 33–34; Martikainen 2013, 31-34.) Käsitys omasta arvosta kehittyy muiden ihmisten parissa koettujen hyväksynnän ja torjunnan koke- musten kautta. Ihmisen sosiaaliset suhteet ovat yleensä tärkeimmillään juuri hänen nuoruu- dessaan. (Pontevedra 2012.) Nuori kokee nämä iän myötä tapahtuvat muutokset ja pitää niitä merkityksellisinä sekä osaa kuvailla niitä itse, mikä tekee nuorten itsetuntoon liittyvien ko- kemusten tutkimisen helpommaksi (Keltikangas-Järvinen 2004, 33–34; Martikainen 2013, 31-34; Niemi 2013, 8).
Eräs nuorten itsetunnon muotoutumisen ja itsensä hyväksymisen kannalta kriittinen tekijä on ulkonäkö. Pontevedra (2012, 40–42) korostaa ulkonäön olevan nuorille todella tärkeä asia. Nuorten keskuudessa on yleistä arvottaa ja kritisoida itseään ulkonäön ja pukeutumisen perusteella sekä rinnastaa itseään muihin, mukaan lukien julkisuuden henkilöihin ja esiku- viinsa, joita he näkevät päivittäin internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Tämän tuovat esille myös Martikainen (2015, 127) ja Niemi (2013, 50–51) sekä TNS Gallupin vuonna 2015 toteuttama tutkimus. Itsensä kritisointi ja vertaaminen ympäröiviin ihmisiin ei ole nuorten
keskuudessa uusi ilmiö ja teini-iässä itsensä rinnastaminen muihin rakentaessa käsitystä it- sestään, on normaalia, mutta liiallinen arvostelu ja vertailu ei kuitenkaan ole hyvästä. Nyky- ään tämä on etenkin nuorten kesken huomattavan paljon yleisempää (ks. esim. ebrand Suomi Oy 2016; Haasio 2016, 30–31; Pesonen 2013, 24–25), etenkin massamedioiden ja sosiaali- sen median käytön yleistymisen myötä
Noin puolilla lapsista on negatiivinen minäkuva ja nuoret ovat kasvavassa määrin tyytymät- tömiä omaan ulkonäköönsä, jota yritetään muuttaa eri tavoin, kuvailevat Bhatia ja Wiita- korpi (2005, 9), Niemi (2013, 7–8, 25–30) sekä Pontevedra (2012, 40–42). Heidän mukaansa yhteiskunnassamme vallitsee nykyään käsitys siitä, että voimme muokata itsemme tietyn- laiseksi ”tuotteeksi” tai myyväksi objektiksi. Nuorille myydään mielikuvaa siitä, että tyyty- väisyys ulkonäköön ja pukeutumiseen parantaa itsetuntoa ja elämän laatua. Joillekin muodin seuraaminen ja itsensä ehostaminen taas toimivat keinoina estää itsetuntoa hupenemasta.
Ulkonäköpaineiden alaisena moni nuori hakee hyväksyntää juuri ulkonäön kautta.
Pontevedran (2012) mukaan tytöillä on perinteisesti tapana panostaa vaatteisiin näyttääkseen kauniilta, kun taas pojat kiinnittävät huomiota sporttiseen ja lihaksikkaaseen ulkomuotoon.
Nuorilla on yhteiskunnan toimesta monesti jo valmiiksi paineet sopia joko tytön tai pojan sukupuolirooliin, sillä monesti heidät kasvatetaan siihen vauvasta lähtien. Nämä sukupuoli- roolit ovat melko valmiita malleja siitä, millainen tytön tai pojan tulisi olla tai miltä näyttää, joten jos nuori ei koe sopivansa tähän valmiiseen, sosiaalisen ympäristön ja nykyään vah- vasti myös sosiaalisen median määrittämään muottiin, voi hän kokea kuulumattomuuden ja epätoivon tunteita, vaikka nuorten tulisi nimenomaan kokea hyväksynnän tunteita omana itsenään tuntematta tarvetta lokeroida itsensä. (Viljamaa 2017, 152–158.)
Sen sijaan, että nuori etsisi vastausta siihen, kuka hän on, suuntautuu huomio monesti siihen, miltä hän näyttää ja etenkin siihen, miltä hänen tulisi ympäristön asettamien standardien, kuten sosiaalisen median, mukaan näyttää (Niemi 2013, 8). Pontevedra (2012, 40–42) ko- rostaa ulkonäköön liittyvän sosiaalisen paineen olevan hyvin voimakas nuorten keskuu- dessa. Usein nuori samaistuu voimakkaasti vertaisryhmän mukaiseen käyttäytymiseen muun muassa muuttamalla pukeutumistaan, puhetyyliään, mielipiteitään sekä tapojaan. Lisäksi nuori muuttaa minäkuvaansa sen mukaan, mitä muut hänestä ajattelevat, eli muiden mieli- piteillä on tässä iässä suuri merkitys. Nuoren minäkuva ei siis ole vielä kovin pysyvä, vaan
muutokset suuntaan sekä toiseen ovat mahdollisia. (Kalliopuska 1990, 34; Keltikangas-Jär- vinen 2004, 115–116.)
2.3 Sosiaalinen media
Sosiaalisen median käsitteelle ei ole olemassa yhtä selkeää määritelmää. Pesonen (2013, 21) avaa käsitettä jakamalla sen kahteen osaan. Yleisetsi ottaen medialla tarkoitetaan joukko- viestimiä, jotka välittävät uutisia ja mainoksia yleisölle, esimerkiksi lehdistö, radio tai tele- visio. Sosiaalisuus puolestaan kertoo viestimen yhteisöllisestä ja kollektiivisesta luonteesta.
Pönkä (2014. 34–35) ja Martikainen (2015, 113–133) kuvailevat median ja sosiaalisen me- dian eroja aktiivisuuden ja passiivisuuden kautta. Sosiaalinen media ja media eroavat toisis- taan nimittäin siinä, että sosiaalisen median käyttäjien on mahdollista osallistua itse, eli he eivät ole pelkästään vastaanottajia, joita he ovat katsoessaan uutisia televisiosta. Sosiaalinen media tuo tähän uuden ulottuvuuden, sillä sen useilla eri sivustoilla ja sovelluksissa käyttäjät voivat passiivisen seuraamisen sijaan esimerkiksi kommentoida ja kysyä muiden mielipi- dettä samaisesta uutisesta. Jokainen käyttäjä voi olla niin viestin ja tiedon lähettäjä kuin vas- taanottajakin, sisällön vaihdellessa aina akuutista uutisesta oman lemmikin kuvaan. Sosiaa- lista mediaa ei tulekaan lähestyä samalla tavoin kuin perinteistä mediaa, ja se tulisi nähdä ennemmin tilana, paikkana tai kulttuurisena toimintaympäristönä.
Sosiaalinen media, eli yleisesti lyhennettynä some, on yläkäsite, joka pitää sisällään eri tar- koituksiin ja erilaisille käyttäjille suunniteltuja verkkopalveluja, eli internetsivustoja ja so- velluksia, joita käytetään myös älypuhelimilla ja tableteilla. Näihin lukeutuvat esimerkiksi erilaiset yhteisöpalvelut, kuten Facebook tai MySpace, kuvan- ja videonjakopalvelut, esi- merkiksi Youtube tai Instagram, blogi- ja mikroblogialustat, kuten Tumblr ja Blogger sekä virtuaalimaailmat, joista esimerkkinä Habbo Hotel. (Matikainen 2008, 64–68; Martikainen 2015, 114; Pesonen 2013, 24–25.) Yleisesti ottaen sosiaalisella medialla kuitenkin tarkoite- taan kaikkia niitä sivustoja tai sovelluksia, joiden ensisijainen käyttötarkoitus liittyy vuoro- vaikutteiseen sisällöntuottamiseen sekä viestittelyyn ja verkostoitumiseen. (Pönkä 2014, 36). Hyödynnän tätä sosiaalisen median määritelmää omassa tutkimuksessani ja rajaan so- siaaliseen mediaan kuuluvaksi ainakin seuraavat sivustot ja sovellukset: Facebook, In- stagram, Twitter, Snapchat, Ask.fm, Youtube ja Whatsapp
Tyypillistä sosiaalisessa mediassa on, että jokainen käyttäjä on avannut käyttäjätilin, luovut- tanut henkilötietoja sekä pitää yllä yksilöityä ja näkyvää profiilisivua (Martikainen 2015, 113–133; Pesonen 2013, 21; Pönkä 2014, 83). Sosiaalisen median profiilit mahdollistavat Keipin, Näsin, Oksasen ja Räsäsen (2017, 6) mukaan uudenlaiset minän esittämisen muodot.
Sovellusten avulla voi rakentaa omaa identiteettiä ja erilaisia versioita minästä sen mukaan, mikä kuhunkin sosiaalisen median alustaan koetaan sopivimmaksi. Jo olemassa olevaa pro- fiilia ja informaatioita voi muokata sovelluksesta tai sivustosta riippuen niin, että pystymme toimimaan täysin anonyymisti tai päinvastoin tarjoamaan hyvinkin yksityiskohtaista tietoa omasta elämästämme.
Sosiaalisen median käyttäjillä on mahdollisuus samanaikaisesti viestiä keskenään sekä jakaa sisältöä yhteisillä viestintäkanavilla. Keskeistä on muiden ihmisen kanssa tapahtuva vuoro- vaikutus sekä sisällön tuottaminen ja sen jakaminen kavereiden ja seuraajien, monesti myös tuntemattomien ihmisten, kanssa. (Martikainen 2015, 113–133; Pesonen 2013, 21; Pönkä 2014, 83.) Sosiaalisessa mediassa jaettu sisältö, eli esimerkiksi kuvat, videot, internet–linkit tai tilapäivitykset voivat olla itse tuotettua, lainattua tai kopioitua. Viestintä sosiaalisen me- dian palvelussa tapahtuu yleensä useiden henkilöiden kesken, nimenomaan yhdeltä monelle.
Riippuen sivustosta tai sovelluksesta, voi viestintä yhdeltä henkilöltä yhdelle olla myös mah- dollista. Yleistä monessa sosiaalisen median sovelluksessa, kuten Instagramissa, Snapcha- tissa ja Facebookissa on itsestä, omasta elämästä, kiinnostuksen kohteista tai kaveriporu- kasta otettujen kuvien ja videoiden jakaminen profiilissa yleisölle nähtäväksi, kommentoi- tavasti ja tykättäväksi. Sosiaalinen media tekee näin mahdolliseksi internetissä tapahtuvan kommunikoinnin tuttujen ja tuntemattomien ihmisten välillä, sekä jopa omien idoleiden kanssa (Pesonen 2013, 21–22). Sosiaalisen median luonteen keskeisten elementtien voi mää- ritellä esimerkiksi Martikaisen (2015, 118) ja Pönkän (2014, 34–35) mukaan olevan sen avoimuus, jaettavuus, vuorovaikutuksellisuus, sisällön pysyvyys sekä viestintämuotojen yh- teensulautuminen.
2.3.1 Nuorten sosiaalisen median käyttö
Internet ja siellä vietetty aika on nykyään suurelle osalle lapsia ja nuoria keskeinen osa hei- dän arkipäiväänsä, sillä he viettävät siellä säännöllisesti aikaa (Haasio 2016, 30–31). Lasten
ja nuorten internetin ja sosiaalisen median käyttöä on tutkittu niin Suomessa kuin ulkomail- lakin. Eurooppalaisten lasten ja nuorten internetin käyttöä kuvataan EU Kids Online -tutki- muksessa (Livingstone ym. 2011), jonka tutkimusryhmää Suomessa johti Reijo Kupiainen.
Nuorten sosiaalisen median käyttöä taas on tutkinut muun muassa ebrand Suomi Oy, joka on toteuttanut SoMe ja nuoret -tutkimuksia kolmena vuonna.
Lasten ja nuorten internetin käyttöön keskittyneeseen EU Kids Online –tutkimukseen (Li- vingstone ym. 2011) osallistui 25 000 peruskouluikäistä, 9–16 -vuotiasta lasta ympäri Eu- rooppaa, yhteensä 25 eri maasta. Tutkimusprojekti on yksi suurimmista Euroopassa toteute- tuista lasten ja nuorten internetin käyttöön ja sen riskeihin, ongelmiin ja kokemuksiin kes- kittyvistä tutkimuksista (Kupiainen, Kotilainen, Nikunen & Suoninen 2013, 7). Tutkimustu- losten mukaan kaikista tutkimuksen 9–16-vuotiaista 60 % käyttää internetiä päivittäin sekä 93 % ainakin kerran viikossa (ks. myös Pääjärvi 2011, 22). Keskimääräisesti aikaa interne- tissä vietetään 88 minuuttia päivässä. Tämä aika voi pitää sisällään esimerkiksi pelaamista, internetissä surffaamista tai sosiaalisen median käyttöä.
Nuorten sosiaalisen median käyttöä taas on tutkinut esimerkiksi ebrand Suomi Oy. Sosiaa- liseen mediaan erikoistunut ebrand on toteuttanut vuosina 2013, 2015 sekä 2016 koko Suo- mea kattavat kyselytutkimukset nuorten sosiaalisen median käyttötottumuksista. Kyselyyn vastanneet nuoret olivat kaikissa tutkimuksissa 13–29-vuotiaita. Sosiaalinen media ja nuoret 2013 -tutkimukseen osallistui 3214 vastaajaa sekä kaksi vuotta myöhemmin SoMe ja nuoret 2015 -kyselyyn 2618 vastaajaa eri puolilta Suomea. SoMe ja nuoret 2016 -tutkimukseen taas otti osaa jopa 5520 nuorta. Tutkimuksissa keskityttiin tutkimaan, missä sosiaalisen median ympäristöissä nuoret viihtyvät ja toimivat, miten ja millä laitteilla he käyttävät sosiaalisen median eli somen palveluita, sekä millaisia trendejä sosiaalisen median palveluissa on tule- vaisuudessa odotettavissa. Uusimmassa tutkimuksessa on myös tarkasteltu vuosien 2013 ja 2016 kuluessa tapahtuneita muutoksia.
Ebrandin (2016) uusimman tutkimuksen mukaan osa nuorista kuluttaa aikaa internetissä huomattavan paljon, 13–17-vuotiasta noin 8 % jopa yli 51 tuntia viikossa, mikä on enemmän kuin edellisen vuoden tutkimuksessa. Samanlaisia tuloksia on saatu Viestintäliigan (2017) tuoreessa tutkimuksessa, jossa on selvitetty 13–23 -vuotiaiden nuorten sosiaalisen median käytön määrää. Tutkimus, josta uutisoivat useat verkkolehdet, kuten Karjalainen, Iltasano- mat sekä Helsingin Uutiset, tuo ilmi, että 13–23 -vuotiaat nuoret käyttävät sosiaalista mediaa
päivittäin jopa 8 tuntia, mikä tarkoittaa nuorten käyttävät sosiaalista keskimäärin jopa 56 tuntia viikossa. Sosiaalisessa mediassa vietetty aika ei ole paljoa enempää, kuin nuorten in- ternetissä kuluttama aika, mikä viittaa siihen, että nuorten käyttäessä internetiä, suurin osa tästä ajasta kuluu sosiaalisen median sovelluksissa ja sivustoilla. Myös ebrandin (2015) tut- kimuksessa todetaan, että sosiaalisen median sovellusten ja sivustojen käyttö muodostaa erittäin suuren osan kaikesta internetissä vietetystä ajasta. Iän myötä lisääntyy niin interne- tissä vietetty aika, kuin myös yhteisöpalveluiden, eli sosiaalisen median palveluiden käyttö (ebrand 2016; Livingstone ym. 2011; Pääjärvi 2011, 22). Viestintäliigan (2017) tutkimuksen mukaan suurin osa somessa käytetystä ajasta kuluu mobiililaitteella, kuten älypuhelimella ja loppu aika keskimääräisesti tietokoneella. Myös ebrandin (2016) toteuttamassa tutkimuk- sessa nousi esille, että jopa 95 % nuorista käyttää sosiaalisen median palveluita mobiililait- teella. Tutkimuksen mukaan oleellista nuorten mielestä onkin, että sosiaalisen median kana- vaa pystyy käyttämään älypuhelimella sovelluksen muodossa.
Vaikka nuorimmat SoMe ja nuoret -tutkimukseen osallistuneet ovat 13-vuotiaita, ei tämä tarkoita, että sitä nuoremmat lapset eivät sosiaalista mediaa käyttäisi. EU Kids Online -tut- kimuksen Suomen tutkimusryhmää johtanut Reijo Kupiainen kirjoittaa internetin muuttu- vasta luonteesta sekä yhä nuorempien lasten internetin ja sosiaalisen median käytöstä seu- raavasti:
”…sosiaalisella medialla ja Facebookilla ei ollut vielä niin hallitsevaa sijaa vuonna 2010 kuin sillä on vuoden 2013 alussa. Kuluneet reilut kaksi vuotta ovat tuoneet myös muka- naan uusia välineitä netin käyttöön, kuten yhä tehokkaammat ja yleisemmät taulutietoko- neet ja mobiililaitteet. Tällä hetkellä tiedetään varmasti se, että yhä nuoremmat lapset käyttävät internetiä”. (Kupiainen ym. 2013, 6.)
Monissa yhteisöpalveluissa on ikäraja, esimerkiksi Facebookin ja Instagramin ikäraja on 13 vuotta sekä WhatsAppin 16 vuotta (ks. Riikonen 2018), mutta se ei estä sitä nuorempien lasten sosiaalisen median käyttöä, sillä rekisteröityessä sivulle tai sovellukseen, ei henkilön tarvitse todistaa ikäänsä, vaan hyväksyä vain käyttöehdot. Tilin avaaminen väärennetyillä tiedoilla on alle 13-vuotiaiden keskuudessa melko yleistä. (Facebook 2015; Haasio 2016, 18; Instagram 2013; Pesonen 2013, 24–25). Eurooppalaisista 9–12-vuotiaista lapsista 38%:lla oli EU Kids Online –tutkimuksen (Livingstone ym. 2011, 14) mukaan vuonna 2011 profiili yhteisöpalvelussa, vaikka kyseisen ikäryhmän lapset ovat ikärajojen mukaisesti kiel- lettyjä käyttämään useimpia sovelluksia.
On selvää, että sosiaalisen median ikärajat eivät estä lapsia, vaan he aloittavat sosiaalisen median käytön vuosia aiemmin, kuin sääntöjen ja suositusten mukaan olisi sallittua. Pääs- tessään peruskoulusta suurin osa nuorista on näin ollen käyttänyt sosiaalisen median palve- luita jo useita vuosia kasvettuaan kyseisessä ympäristössä. Mitä vanhempia lapsia ja nuoria on kyseessä, sitä suuremmalla osalla on profiili yhteisöpalvelussa, kuten Facebookissa. Ti- lastokeskuksen vuonna 2017 tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisista 17–24 -vuotiaista ainakin yhtä sosiaalisen median sovellusta tai sivustoa, eli yhteisöpalvelua, käytti 95 %.
2.3.2 Sosiaalisen median nousu nuorten suosioon
Syyskuussa 2006 avautuneen Facebookin voidaan sanoa toimineen sosiaalisen median yh- teisöpalveluiden tienraivaajana. Haasio (2016, 19) on kuvaillut Facebookia edeltäneiden so- siaalisen median palveluiden aikaa. Lapset ja nuoret ovat nimittäin nauttineet sosiaalisesta mediasta ja yhteisöpalveluista jo 2000- luvun alun suosikkien, Habbo Hotelin sekä IRC- Gallerian, myötä. Molemmat sivustot mahdollistivat kuvien jakamisen ja kommentoinnin sekä yhteisöllisen verkkoelämän. IRC-Galleria olikin vuonna 2006 Pohjoismaiden käytetyin verkkosivusto. IRC-Gallerian myötä alettiin keskustella kriittisesti internetiin ladatuista ku- vista ja niiden tuomista seurauksista. Nuorten minäkuvaan negatiivisesti vaikuttavat tekijät, ulkonäköpaineet, nuoresta asti korostettu seksuaalisuus sekä etenkin tyttöjen huulet töröllä otetut rintavaon paljastavat ”herutuskuvat” olivat esillä puheenvuoroissa ja aiheuttivat pal- jon keskustelua. Nuorten identiteetin muokkaus verkkoyhteisössä, tässä tapauksessa IRC- Galleriassa, on siis ollut jo yli vuosikymmen sitten mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena.
(Haasio 2016, 19; Hautala 2016, 140–144; Matikainen 2008, 46–58.) Siirryttäessä 2010- luvulle oli IRC-Gallerian suosio vähentynyt huomattavasti johtuen Facebookin yleistymi- sestä, mikä laittoikin alulle yhteisöpalveluiden suosion räjähtämisen.
Nykypäivänä moni teini on edelleen Facebookissa, mutta sen jakamaton suosio on hiipunut muiden sosiaalisen median palveluiden tarjonnan kasvamisen myötä. Facebookin keski-ikä on nykyään korkeampi, mistä johtuen sitä on jopa kutsuttu ”keski-ikäisten kohtauspaikaksi”.
Tämä on ajanut nuoret etsimään heille sopivampia palveluita. (Haasio 2016, 18; Martikainen 2015, 117; Uusitalo, Vehmas & Kupiainen 2011, 90–105.) Aikuiset ja etenkin omat van- hemmat halutaan rajata pois nuorten omasta toimintaympäristöstä (Hautala 2016, 140). Nuo- ret suosivatkin nykyään älylaitteilla toimivia sovelluksia sekä pikaviestipalveluita, kuten
Whatsappia ja Facebook Messengeriä, jotka tekevät yhteydenpidon helpoksi ja ovat käytet- tävissä missä ja milloin vain (ks. Viestintäliiga 2017; ebrand 2016). Lisäksi älypuhelinten mukanaan tuoma selfie–kulttuuri ja valokuvien jakaminen siihen tarkoitetuissa palveluissa ovat suunnanneet nuorten mielenkiinnon muualle.
Ebrand Suomi Oy:n vuonna 2016 tekemän SoMe ja nuoret -tutkimuksen mukaan nuorten keskuudessa järjestyksessä suosituimpia sosiaalisen median palveluita olivat WhatsApp, YouTube, Facebook, Instagram, Spotify, Snapchat, Facebook Messenger, Skype, Twitter ja Steam. Ebrand on tutkimuksessaan saanut samansuuntaisia tuloksia, kuin Haasio (2016) ja Martikainen (2015). Sosiaalisen median suosituimmat palvelut ovat ikäluokasta riippuvaisia.
Siirryttäessä 13-17 -vuotiaista vanhempiin ikäryhmiin, esimerkiksi Facebookin suosio kas- vaa, kun taas etenkin nuorimpien tutkimukseen osallistuneiden suosikit, Youtube ja What- sapp, laskevat suosiotaan.
Sosiaalisen median käytetyimmät sivustot muuttuvat ja vaihtuvat suhteellisen lyhyessä ajassa ja ennalta arvaamattomasti. Vertaillessa viime vuosien suosituimpia verkkosivuja, mukaan lukien sosiaalisen median palveluita, on tarjonta sekä lisääntynyt että muuttunut, mikä viittaa siihen, että näin tulee käymään myös tulevaisuudessa. (Aalto & Uusisaari 2009, 86; Kupiainen ym. 2013, 6; Martikainen 2015, 113–117; Pönkä 2014.) Ymmärtääkseen so- siaalista mediaa, on siis oleellista käsittää sen jatkuva muutos.
Muutoksen myötä on myös sosiaalisen median käyttäjien määrä lisääntynyt. Tätä tukee Ti- lastokeskuksen vuonna 2014 tekemä vertailututkimus suomalaisten sosiaalisen median käy- töstä (Suomen virallinen tilasto, SVT. 2014). Esimerkkinä suosion nopeasta kasvusta toimii Instagram, joka on tällä hetkellä eräs suosituimmista sovelluksista (Keipi ym. 2017, 5). In- stagramissa on vuoden 2016 lopussa ollut yli 600 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, joista 100 miljoonaa oli liittynyt viimeisen kuuden kuukauden aikana, kun taas vuoden 2017 syyskuussa käyttäjien määrä on noussut 800 miljoonaan, mikä kuvaa hyvin sosiaalisen me- dian nopeaa kasvua ja muutosta (Instagram 2016; Smith 2018). Maailmanlaajuisesti sosiaa- lisen median eri palveluita käytti vuonna 2013 yli miljardi ihmistä lapsista vanhuksiin, kun taas vuonna 2018 pelkästään Facebookia käyttää kuukausittain 2.2 miljardia ihmistä ympäri maailmaa. (Facebook 2018, Pesonen 2013, 24–25).
2.3.3 Sosiaalinen media nuorten kasvu- ja toimintaympäristönä
Anneli Hautalan (2016, 128) mukaan elämme tällä hetkellä teknologisen vallankumouksen aikaa, joka on verrattavissa jopa kirjapainotaidon yleistymiseen. Uusi teknologia vaikuttaa niin globaalilla kuin yksilötasollakin. Maailma on muuttunut merkittävästi niistä ajoista, kun nykyvanhemmat ovat olleet itse teinejä. Kun nuoret aiemmin hakivat treffiseuraa nuorisota- lolta ja jakoivat ajatuksiaan ja tunteitaan päiväkirjassaan, nykyään se tehdään sosiaalisessa mediassa (Haasio 2016, 30–31; Viljamaa 2017, 161). Ihmisen persoonallisuuden kehityksen kannalta tärkein aika on kolme ensimmäistä ikävuotta, mutta toisella sijalla on teini-ikä, jol- loin persoonallisuus loksahtaa ikään kuin uomiinsa nuoren irtautuessa vanhemmistaan ja tu- keutuessaan sen sijaan kavereihinsa. (Viljamaa 2017, 19.) Nykyään lasten ja nuorten toimin- taympäristönä, heidän ottaessaan askeleita teini-ikään tai varhaisaikuisuuteen, toimii sosiaa- linen media.
Kuvagallerioita tutkinut Päivi Granö (Hautala 2016 mukaan) puhuu ilmiöstä, jonka mukaan nuoret käyttävät sosiaalista mediaa ja kuvagallerioita rajatakseen aikuiset pois maailmas- taan, ylittäessään rajan lapsuudesta aikuisuuteen. Ottaen huomioon myös lasten ja nuorten verkossa ja sosiaalisessa mediassa viettämän ajan sekä sen merkityksen heille, voidaan hei- dän siis perustellusti sanoa rakentavan siellä persoonallisuuttaan sekä identiteettiään, poh- jautuen esimerkiksi muilta saatuun hyväksyntään, mielipiteisiin sekä roolimalleihin tai mal- leihin siitä, millainen tulisi olla. (Haasio 2016, 30–31; Hautala 2016; Matikainen 2008, 18–
20; Niemi 2013, 50–51; Salokoski & Mustonen 2007.) Salokoski ja Mustonen (2007, 57) ovat myös kuvanneet, kuinka nuoret omaksuvan median kautta tyylejä ulkonäön ja arvomaa- ilman suhteen, mikä sitten sulautuu osaksi heidän identiteettiään. Sosiaalisen median rooli on nuorille kiistaton. Selfie on korvannut päiväkirjan minuuden rakentamisessa. (Haasio 2016, 30–31; Matikainen 2008, 18–20; Niemi 2013, 50–51; Salokoski & Mustonen 2007.) Näin ollen sosiaalista mediaa voidaan pitää nykyajan lasten ja nuorten kasvattajana, joka opettaa heille niin hyvää kuin huonoa.
Muiden ajatukset ja mielipiteet nuoresta saavat konkreettisen ruumiillistuman sosiaalisessa mediassa. Viljamaan (2017, 172–173) mukaan nuoret oppivat saamaan, sekä kokevat tar- vetta saada, seuraajia ja tykkääjiä sosiaalisessa mediassa, sillä niiden suuri määrä vahvistaa itsetuntoa. Haasio (2016, 32–33) muistuttaa, että myös Facebook-kavereiden määrä sekä se,
keitä nämä kaverit ovat, heijastaa nuoren asemaa ja hyväksyntää kaveripiirissä tai lähiyhtei- sössä. Näin ollen esimerkiksi kaveripyyntö tai jopa kommentti tai tykkäys koulun suositulta oppilaalta voi nostattaa nuoren itsetuntoa hetkessä antamalla hänelle näin hyväksyntää.
Facebookia tutkinut Seija Ridell (2011) kertoo, että somessa julkaistuissa kuvissa ollaan yleensä iloisia ja edustavia sekä Facebookin tilapäivityksiä tehdään hauskoista tapahtumista, eikä niinkään tavallisen arkisista tai hankalista tilanteista. Esille ei siis usein tuoda koko tun- teiden skaalaa tai elämän ylä- ja alamäkiä, vaan vain parhaimmat ja edustavimmat palat, mikä luo muille valheellisen illuusion henkilön elämästä. Niemen (2013, 50–51) mukaan tämä antaa usein käsityksen siitä, että tulisi käyttäytyä tietyn kaavan mukaan ja olla tietyn- lainen tai ostaa tiettyjä tuotteita, jotta pääsisi suosioon ja olisi niin sanotusti hyväksytty tai saavuttaisi samanlaisen täydellisyyden omassa elämässään. Sosiaalisessa mediassa esitetyt kauniit kuvat ja niin sanotun täydellisen elämän kuvaus voivat vääristää ihmisten käsityksiä siitä, millaista arki todella on, sekä synnyttää näin paineita (Martikainen 2015, 127). Myös Mishran (2016) artikkelissa käsitellään sitä, kuinka muiden täydelliseltä vaikuttavat elämät voivat aiheuttaa ahdistusta, kun oma arki ei koostu jatkuvasta onnellisuudesta ja glamourista.
Sen sijaan oma elämä voi alkaa tuntua tylsältä ja huonommalta kuin muiden (ks. myös Chou
& Edge 2011).
Tarja Salokoski (Martikaisen 2015, 127, mukaan) kuvailee, kuinka sosiaalisen median ulko- näköä painottava kulttuuri voi aiheuttaa minäkuvan visualisoitumisen niin vahvasti, että hen- kilön muut vahvuudet ja piirteet jäävät sen varjoon. Myös Hautalan (2016, 142–143) mu- kaan, kun nuori hakee itselleen identiteettiä kuvakommenttien kautta, on vaarana, että iden- titeetti rakentuu vain ulkonäön ympärille, jolloin itsetuntokin on ulkoisen peilauksen va- rassa. Kun nuori ei itse tiedä kuka hän on omana itsenään, millainen haluaa olla tai millaisen elämän hän haluaa, tarvitsee hän muita täyttämään nämä tyhjät aukot.
Internetissä itsestä annettu kuva rakennetaan paljon harkinnanvaraisemmin, kuin fyysisessä kontaktissa, jolloin siihen voi valita omaa merkitystä ja suorituksia korostavia asioita (Hau- tala 2016, 130–131). Kun identiteetti vastaa kysymyksiin ”kuka minä olen” ja ”mihin minä kuulun”, verkkoidentiteetti on se osa ihmisestä, joka halutaan muille paljastaa ja jonka muut käyttäjät kohtaavat verkon sosiaalisissa ympäristöissä, kuten sosiaalisessa mediassa. Tämä identiteetti muodostuu siitä, millainen esittää ja todistaa olevansa. Tällä tavoin henkilö voi
tavoitella tai esittää omaavansa tietyn tyylin tai roolin, jonka kokee tärkeäksi tai havitelta- vaksi esimerkiksi seurattuaan muita sosiaalisen median käyttäjiä. (Aalto & Uusisaari 2009, 114–125; Hautala 2016, 130–131; Keipi ym. 2017, 6; Matikainen 2008, 82–83; Uusitalo ym.
2011, 90–105.) Luonnollisesti nuori toivoo, että hänen antamaansa kuvaa pidetään todelli- sena.
Internet tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet tehdä kokeiluja erilaisilla identiteeteillä ja venyttää omia rajojaan. (Aalto & Uusisaari 2009, 114–125; Keipi ym. 2017, 6; Uusitalo ym.
2011, 90–105.) Monesti itsestä tuotettu kuva onkin lähempänä ihannekuvaa kuin todelli- suutta (Martikainen 2015, 126). Tulee myös muistaa, että yhdellä ihmisellä voi olla myös useampi verkkoidentiteetti riippuen siitä haluaako henkilö pitää elämänsä osa-alueet ver- kossa erillään, eli sosiaalinen media ja internet mahdollistavat jopa rinnakkaispersoonalli- suuksien luomisen. (Aalto & Uusisaari 2009; Matikainen 2008, 69–91.) Winnicotin (1965) mukaan etenkin nuoruusiässä on vaarana jäädä tämän itse luomansa kuvan vangiksi, jolloin halutaan luoda yhä enemmän omaa ihannekuvaansa tai rooliaan ja todellinen minä jää löy- tymättä. Teini-ikäiselle on muutenkin tyypillistä kokea roolipaineita sekä omaksua tietynlai- sia rooleja, mutta sosiaalinen media vie tämän uudelle tasolle (Viljamaa 2017, 152– 154).
Anneli Hautala (2016, 144) kuvailee sosiaalisen median roolia nuoren identiteetin rakenta- misessa seuraavasti:
”Nuoruusiän oman identiteetin rakentaminen on vaikea ja vaativa tehtävä. Monin ver- roin vaikeampaa se on nuorelle, jonka persoonallisuus on jatkuvasti nettimaailman kom- mentoinnin kohteena. Omaan kasvuun ja itseyden kokemiseen liittyvät mielikuvat korvau- tuvat muiden mielipiteillä, jotka voivat olla myös hyvin negatiivisia.”
Viime aikoina on uutisoitu paljon sosiaalisen median, esimerkiksi Instagramin, vaikutuksista etenkin nuorten tyttöjen itsetuntoon. Naiseuttaan etsivät tytöt ovat todella haavoittuvaisia muilta tulevien kommenttien suhteen (Hautala 2016, 144). Uutisissa esitettyjen raporttien mukaan sosiaalinen media saattaa alentaa nuorten itsetuntoa ja samalla kasvattaa tyttöjen ulkonäköpaineita. TNS Gallupin ja Doven vuonna 2015 toteuttama kyselytutkimus (Auvi- nen 2015, mukaan) osoitti, että 93 % 12–19 -vuotiaista sekä 75 % 12–15 -vuotiaista kokee tyytymättömyyttä ulkonäköönsä. Lähes puolet nuorista kertoi pahoittavansa mielensä sosi- aalisen median takia, eivätkä he koe sosiaalisen median parantavan heidän itsetuntoaan.
”Ulkonäkö on merkittävässä roolissa selfiessä: 60 prosenttia nuorista tytöistä pitää tärkeänä sitä, että näyttää kuvassa mahdollisimman hyvältä.”, kerrotaan TNS Gallupin sekä Doven toteuttamassa ja esimerkiksi Iltalehden uutisoimassa tutkimuksessa. Ulkonäkö vaikuttaa it- setuntoon ja nyky-yhteiskunta asettaa samalla tapaa pojille kovat paineet mahtua ulkonäöl- liseen muottiin. Usein puhutaan teinityttöjen paineista, mutta myös poikien ulkonäköpaineet ovat kasvaneet, etenkin Viljamaan (2017, 50–51) sekä Hautalan (2016, 142–143) mukaan.
Hautala (2016, 143–144) kuvailee, kuinka tytöt, sekä yhä yleisemmin myös pojat, alkavat nähdä itsensä tietynlaisena tuotteena, jota tulee jatkuvasti parantaa. Tulee olla muodikas, lihaksikas ja tyylikäs. Sosiaalisen median maailmassa kauniit tytöt ja komeat pojat keräävät eniten tykkäyksiä osakseen. Nuoret kokevat, että heidän tulee luoda täydellinen ulkokuori, vaikka jokainen haluaisi vain tulla hyväksytyksi sellaisena, kuin on. Tämä ulkokuori toimii kuin naamio, jolla koitetaan peittää itsetuntoa.
Sosiaalisessa mediassa saadun positiivisen palautteen puute voi olla kolaus nuorelle, ja ai- heuttaa itsetunto-ongelmia sekä huonommuuden tunteita (Haasio 2016). Kaikki eivät saa kehuja ja ihailuja osakseen, vaan osaa nuorista kritisoidaan jopa todella pahasti sosiaalisessa mediassa sekä kiusataan esimerkiksi ulkonäön puolesta. Nettikiusaamisen helpoksi tekee in- ternetin ja sosiaalisen median käytön yleistyminen ja mahdollisuus anonyyminä esiintymi- seen. (Martikainen 2015, 127.) Niina Huhtala (Martikainen 2015, mukaan) on määritellyt yleisimmiksi, internetissä tapahtuviksi kiusaamisen muodoiksi esimerkiksi valokuvien, juo- rujen ja henkilökohtaisten tietojen levittämisen, pilkkaavat kommentit ja viestit sekä eristä- misen eli virtuaalisen ryhmän ulkopuolelle jättämisen. Kiusaaminen tuottaa usein, esimer- kiksi Viljamaan (2017, 196–197) mukaan, ahdistusta ja masennusta sekä jättää nuoren iden- titeettiin arvet loppuiäksi. Kiusatun on vaikea uskoa, että hän ei ole kelpaamaton ja huono, mitä on saanut kiusaajilta kuulla olevansa.
Sosiaalisen median ollessa nuorten keskeinen palautteenantokanava, luo se myös mahdolli- suuden myönteiselle vuorovaikutukselle. Tätä tukee TNS Gallupin kysely (Auvinen 2015), jonka mukaan 75 prosenttia tutkimuksen nuorista on saanut sosiaalisen median kautta myön- teistä palautetta joko ulkonäöstään tai persoonallisuudestaan. Juusola (2015) kirjoittaakin omakuvien, eli selfie–kuvien, olevan hyvä tapa iloita omasta ulkonäöstä ja vahvistaa omaa sosiaalista itsetuntoa. Päivityksiin ja kuviin saadut tykkäykset ja positiiviset kommentit sekä esimerkiksi Facebook-tykkäykset vahvistavat myös Haasion (2016, 32) mukaan nuoren it- setuntoa. Nuoret ja lapset voivat saada sosiaalisessa mediassa runsaasti positiivista huomiota
ja varmuutta verrattuna sen ulkopuoliseen elämään, sillä usein tuntemattomillakin on pääsy profiileihin. Näin ollen sosiaalisessa mediassa verkostoitunut nuori, joka saa runsaasti posi- tiivista huomiota, voi alkaa omaksua itsensä kiinnostavana ja haluttavana, vaikka ei verkon ulkopuolella huomiota tai kiinnostusta herättäisikään ainakaan samoissa määrin. Sosiaali- sella medialla voi siis näin ollen olla niin itsetuntoa laskevia, kuin nostaviakin vaikutuksia.
Sosiaalisessa mediassa saadun positiivisen huomion ja negatiivisen palautteen vaikutusta nuorten itsetuntoon ovat tutkineet myös Valkenburg, Peter ja Schouten (2006). Tutkimus- henkilöt olivat 10–19 -vuotiaita. Tutkimuksessaan selvisi, että omaan profiiliin saatu posi- tiivinen huomio nostaa nuorten sosiaalista itsetuntoa, kun taas negatiivisesta palautteesta johtuen nuoret kokivat hyvinvointinsa ja itsetuntonsa heikompana. Burrow ja Rainone (2016) puolestaan keskittyivät juuri sosiaalisen median kanavilla saatujen tykkäysten mää- rään ja sen johtamiin muutoksiin itsetunnossa. Tämä tutkimus toteutettiin aikuisille. Tulos- ten mukaan itsetunto muotoutuu sen mukaan, mitä muut henkilöstä näyttävät ajattelevan, tai missä arvossa he vaikuttavat häntä pitävän. Tutkimuksen mukaan se, kuinka paljon saatujen tykkäysten määrä vaikuttaa henkilön itsetuntoon, on yhteydessä hänen kokemukseensa omasta merkityksestään ja vaikutuksellisuudestaan. Eli jos tutkimushenkilö tunsi itsensä ja elämänsä merkitykselliseksi ja koki kyseisillä tekijöillä olevan vaikutusta ympäristöönsä, ei vähäinen tai suuri tykkäysten määrä juurikaan vaikuttanut hänen itsetuntoonsa. Gonzales ja Hancock (2011) ovat tutkimuksessaan taas todenneet, että oman sosiaalisen median profiilin selaaminen ja päivittäminen paransivat tutkimushenkilöiden itsetunnon tasoa.
Ulkonäköpaineiden ja itsetunnon välistä yhteyttä on tutkittu Clayn, Vignolesin sekä Dittma- rin (2005) tutkimuksessa, jossa tuotiin esille, että tyttöjen itsetunto laskee huomattavasti murrosiän puolivälissä, etenkin länsimaisen kulttuurin piirissä. Tähän voidaan pitää syynä vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tutkimuksessa nuoret lukivat lehtiä, joissa oli esitettynä laihoja ja normaalimitoissa olevia naisia, jotka antoivat paikoitellen jopa epärealistisen kä- sityksen naisen vartalosta. Tutkimuksessa selvisi, että lehdessä esitetyt kauneusihanteet las- kivat 11–16 -vuotiaiden tyytyväisyyttä kehoon ja sen myötä lopulta heidän itsetuntoaan.
Sosiaalisessa mediassa, tässä tapauksessa Facebookissa, esiintyvää täydellisyyttä ja sen vai- kutusta nuoriin ovat pyrkineet valottamaan Chou ja Edge (2011). Tulosten mukaan Face- bookin käyttö sai nuoret tuntemaan, että muut ovat heitä onnellisempia. Vain pieni osa tut-
kittavista yhtyi väitteeseen ”elämä on reilua”. Mitä enemmän nuoret viettivät aikaa Face- bookissa, sitä vahvemmin kyseiset tunteet koettiin. Näin ollen sosiaalisessa mediassa vie- tetty aika on oleellisessa asemassa tutkittaessa sosiaalisen median vaikutuksia itsetuntoon.
Tutkimuksessa huomattiin myös, että etenkin tuntemattomampien ihmisten päivitykset ai- heuttivat kyseisiä tunteita. Tämä perustuu samaan periaatteeseen, kuin sosiaalisessa medi- assa seurattavien julkisuuden henkilöiden vaikutus nuorten itsetuntoon. Myös Jan, Soomro ja Ahmad (2017) ovat Pakistanissa toteutetussa tutkimuksessaan saaneet samansuuntaisia tuloksia liittyen sosiaalisessa mediassa vietetyn ajan ja itsetunnon tason väliseen yhteyteen.
Ne osoittavat, että sosiaalisen median ja itsetunnon välillä on vahva yhteys, sillä mitä enem- män tutkimuksen opiskelijat viettivät aikaa sosiaalisessa mediassa, sitä heikommaksi itse- tunto muotoutui. Tutkimuksessa on myös tuotu esille, kuinka sosiaalinen media on jättänyt pitkäkestoisia vaikutuksia moniin ihmisiin. Näin ollen etenkin Valkenburgin ym. (2006), Clayn ym. (2005) sekä TNS Gallupin (2015) tutkimukset ovat rinnastettavissa omaani, sillä kohdeikäryhmä on myös heidän tutkimuksissaan peruskouluikäiset lapset ja nuoret. He ovat kuitenkin keskittyneet yhteen sosiaalisen median piirteeseen ja sen vaikutuksiin, kun itse tarkastelen kaikkia niitä tekijöitä, joita tutkimuksessa nousee esille.
3 TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTUS
Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelin itsetuntoa ja sosiaalista mediaa, sekä näiden yhteyttä, mihin tutkimukseni empiirinen osa pohjautuu. Tarkoituksenani on valottaa sosiaalisen median asemaa nuorten toimintaympäristönä sekä kartoittaa nuorten kokemuksia sosiaalisen median käytön vaikutuksista itsetuntoon. Tutkimukseni teoria luo jossain määrin pohjaa tutkimustehtävilleni, mutta lopulliset tutkimuskysymykset muotoutuivat aineistosta käsin.
Tässä luvussa kuvailen tutkimukseni empiirisen osuuden, aloittaen tutkimuskysymysten esittelystä. Metodologisten ratkaisujen esittely kattaa laadullisen tutkimuksen sekä fenome- nologisen tutkimusotteen. Kuvaan tutkimuksen kulun aina aineiston hankinnasta sen ana- lyysiin. Koen sosiaalisen median olevan suuri osa nykylasten ja -nuorten arkea, joten haluan tarjota tutkimukseni myötä uutta tietoa aiheesta, nuorten omasta näkökulmasta katsottuna.
3.1 Tutkimuksen jäsentyminen tutkimuskysymyksiksi
Tutkimukseni on toteutettu kahdessa vaiheessa, joten lopulliset tutkimuskysymykseni on laadittu yhdistämällä tutkimuksen ensimmäisen ja toisen vaiheen tutkimustehtäviä, jotka oli- vat osittain päällekkäisiä. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa halusin selvittää, kuinka sosiaalinen media vaikuttaa nuorten itsetuntoon sekä millaisia perusteluja nuoret mahdolli- sesti käyttävät kokemustensa tukena. Aineisto oli riittävä vastatakseen näihin kysymyksiin,
mutta liian suppea vastatakseen muihin tutkimuskysymyksiin, jotka halusin sisällyttää tut- kimukseen. Tästä johtuen halusin syventää ja laajentaa tietämystäni aiheesta sekä lisätä tu- losten luotettavuutta tutkimalla samaa aihetta eri nuorten kohdalla, toistaen samat tutkimus- kysymykset sekä lisäten uusia, joiden vastaamiseen ensimmäinen aineisto ei ollut riittävä.
Tutkimus on kokonaisuudessaan jäsentynyt viiteen tutkimuskysymykseen, joista kaksi pe- rustuu tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tutkimuskysymyksiin, pyrkimyksenäni lisätä tut- kimuksen luotettavuutta. Näin ollen ensimmäinen aineistoni vastaa lopullisista tutkimusky- symyksistä toiseen ja kolmanteen, sekä toinen aineisto niistä jokaiseen, mistä johtuen nuo- rien määrä saattaa tulososiossa vaihdella joidenkin tutkimuskysymysten välillä.
Tutkimuskysymykset:
1. Mitä sosiaalista mediaa nuoret käyttävät ja kuinka usein?
2. Miten sosiaalinen media vaikuttaa nuorten itsetuntoon?
3. Mitkä tekijät sosiaalisessa mediassa vaikuttavat nuorten itsetuntoon?
4. Kuinka nuoret olettavat muiden ikäistensä kokevan sosiaalisen median vaikutukset itsetuntoon?
5. Millaisen roolin nuoret ottavat sosiaalisessa mediassa?
3.2 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat
Tutkimukseni tavoitteena on aiempiin tutkimuksiin viittaamalla ymmärtää, kuvata sekä se- littää lasten ja nuorten todellisuutta sekä identiteetin ja itsetunnon rakentumista nykypäivän ilmiön, sosiaalisen median, kautta. Selvitän nuorten sosiaalisen median käyttöä sekä ilmiön merkityksiä ja vaikutuksia heidän itsetunnolleen. Teoreettiseen viitekehykseen viittaamisen ohella pelkistän saamani havainnot olennaisiin. Nämä piirteet ovat Alasuutariin (1995, 42) ja Henttoseen (2008, 1) viitaten relevantteja juuri laadulliselle tutkimukselle, mistä johtuen kyseisen menetelmän valinta soveltuu hyvin tähän tutkimukseen.
