GLOBAALIN SEURAKUNTALAISEN PAIKALLINEN PAIMEN
Paikallisseurakunnan johtamisen haasteet Suomen Vapaakirkossa globalisaation, medialisaation ja individualismin keskellä
Itä-Suomen yliopisto, filosofinen tiedekunta Teologian osasto, läntinen teologia
Pro Gradu -tutkielma
Käytännöllinen teologia, 2018–2020 Marko Jokinen
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Läntisen teologian osasto Tekijä – Author
Marko Jokinen Työn nimi – Title
Globaalin seurakuntalaisen paikallinen paimen – Seurakunnan johtamisen haasteet Suomen Vapaakirkossa globalisaation, medialisaation ja individualismin keskellä
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Käytännöllinen teologia Pro gradu -tutkielma x 23.1.2020 70 s. + 8 s.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Pyrin selvittämään tässä tutkielmassa Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtavien pastorien kokemuksia, käsityksiä ja ajatuksia johtajuudesta sekä paimenuudesta paikallisseurakunnissa nykyajassa. Lähestyin aihetta kolmen tutkimuskysy- myksen avulla. Ensinnäkin pyrin selvittämään minkälaisia haasteita uskonnon sekä yhteiskunnan muutokset ovat Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtajien mielestä tuoneet paikallisseurakuntien johtajuuteen. Toiseksi pyrin selvittämään miten Suomen Vapaakirkon paikallisseurakuntien johtavat pastorit käsittävät johtajuuden ja paimenuuden paikallisseura- kunnassa ja kuvailevat itseään johtajana. Kolmanneksi tutkin miten paikallisseurakunnan johtajan Averyn johtajuusparadig- mojen mukainen johtajuustyyli vaikuttaa siihen, millaisia johtajuuden haasteita hän kohtaa työssään.
Keräsin tutkimuksen aineiston haastattelemalla yhdeksää Suomen Vapaakirkon eri paikallisseurakunnan johtavaa pastoria.
Toteutin haastattelut puolistrukturoituina haastatteluina ja analysoin saamani aineiston laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Analysoin aineiston kahdessa osassa. Ensimmäinen osa keskittyi ensimmäiseen tutkimuskysymykseen ja toinen osa puoles- taan toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen. Käytin ensimmäisen osan analysointiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Analysoin toisen osan löyhästi teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä käyttäen apuna Gayle C. Averyn johtajuusparadigmoja.
Sijoitin analyysin perusteella kunkin pastorin Averyn johtajuusparadigmojen jatkumolle. Tarkastelin toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen tuloksia haastateltavien anonymiteetin suojaamiseksi seuraavissa kahdessa ryhmässä: Orgaanisen joh- tajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset ja visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset.
Tutkimuksen tulosten perusteella nykyaika on tuonut paikallisseurakuntien johtajuuteen monia haasteita, joista osa liittyy johtajana olemiseen, osa seurakuntalaisiin ja heidän johtamiseensa, ja osa puolestaan seurakuntakulttuuriin. Tulosten valossa globalisaatiolla, teknologisella muutoksella, uskonnollisen kentän pluralisoitumisella, uskonnon medialisaatiolla, individua- lismilla sekä maallistumisella on selvästi havaittavaa vaikutusta paikallisseurakunnan johtamisen haasteisiin. Suurin osa pas- torien kokemista haasteista sai tukea myös muusta tutkimuksesta, joskin osa haasteista tuli myös kyseenalaistetuksi. Jouk- koon mahtui myös muutamia yllättäviä havaintoja, joihin ei löytynyt mitään vertailupohjaa muusta tutkimuksesta. Näitä olivat useamman sukupolven kristittyihin- sekä seurakunnassa vaikuttamisen rajaamiseen liittyvät haasteet.
Kaikkien pastorien käsitykset johtajuudesta muistuttivat melko paljon toisiaan. Käsityksissä johtajuudesta oli jonkin verran yksilöllisiä eroja, mutta tuloksissa ei ilmennyt mitään erityisen suuria poikkeamia. Suurin osa haastateltavista näki johtajuu- den olevan suunnan näyttämistä, edellä kulkemista ja esimerkkinä toimimista. Kaikki pastorit pitivät vuorovaikutuksen ja keskustelun merkitystä keskeisenä johtajuudelle. Johtajuuteen liitettiin myös esimerkiksi ihmisten rohkaiseminen eteenpäin, mahdollistaminen, vaikuttaminen, kokonaisuuden toimivuudesta huolehtiminen ja lopullinen vastuu asioista. Avoimuus- ja ennakkoluulottomuus uutta kohtaan sekä valtuuttava johtajuus korostuivat orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneilla pas- toreilla kuitenkin visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneita pastoreita enemmän. Suurin osa pastoreista näki johtajuuden ja paimenuuden olevan todella lähellä toisiaan, mutta kahdella pastorilla oli poikkeava näkemys, jossa johtajuus nähtiin paimenuudesta selvästi eroavana asiana. Pastorit kuvasivat paimenuutta ennen kaikkea ihmisistä huolehtimisena, ihmisten ohjaamisena, -auttamisena, -johtamisena ja -kohtaamisena.
Pastorien johtajuustyyleillä ja koetuilla haasteilla näytti tulosten valossa olevan jonkin verran yhteyttä toisiinsa. Mitä enem- män johtajuustyylissä mentiin kohti orgaanista johtajuutta, sitä enemmän haastateltavat toivat esille seurakuntakulttuuriin liittyviä haasteita. Mitä enemmän johtajuustyylissä taas oli havaittavissa visionäärisen johtajuuden piirteitä ja jopa vähäisiä transaktionaaliseen suuntaan vivahtavia piirteitä, sitä enemmän haastateltavat toivat esille johtajana olemiseen liittyviä haas- teita. Seurakuntalaisiin liittyvien haasteiden suhteen johtajuustyylillä ei sen sijaan näyttänyt olevan havaittavaa yhteyttä.
Avainsanat – Keywords
Paikallisseurakunta, johtajuus, globalisaatio, individualismi, medialisaatio, paimenuus, haasteet, Suomen Vapaakirkko
Tiedekunta – Faculty
Philosophical faculty Osasto – School
School of Theology Tekijä – Author
Marko Jokinen Työn nimi – Title
Local Pastor of a Global Parishioner – Leadership Challenges in The Evangelical Free Church of Finland in Times of Globalization, Mediatization and Individualism.
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Practical Theology Pro gradu -tutkielma x 23rd of January
2020 70 p. + 8 p.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
The aim of this thesis was to study the experiences, conceptions, and thoughts of leading pastors of local congregations of the Evangelical Free Church of Finland about leadership and pastoring in local congregations nowadays. I approached the subject with three research questions. Firstly, what kind of challenges have the changes in religion and society brought to leadership in local congregations? Secondly, how leading pastors of local congregations see leadership and pastoring, and how they see themselves as leaders? Thirdly, how leadership style, according to Avery’s leadership paradigms, of leading pastor of local congregation affects the challenges that he/she encounters in his/her work?
I collected data for this study by interviewing nine leading pastors of local congregations of the Evangelical Free Church of Finland. I carried out the interviews as semi-structured interviews and analyzed the data with qualitative content analyzis.
I analyzed the research data in two separate parts. First part comprised analysis of the first research question and its data.
Second part comprised analysis of the second and the third research question and their data. I analyzed the data in the first part with data-oriented content analysis and the second part with abductive approach to content analysis. I used Gayle C.
Avery’s theory of leadership paradigms to assist the second part. I positioned each pastor individually in Avery’s continuum of leadership paradigms according to my analysis on their leadership styles. In order to guard privacy of the interviewees I presented the results of the second and the third research questions in two groups: Conceptions of pastors that were positioned near organic leadership and conceptions of pastors that were positioned near visionary leadership.
The results showed that leadership in local congregations is faced with various challenges. Some challenges have to do with leading pastors own leadership, some relate to parishioners and concerning leadership issues, and some are linked with congregational culture. In the light of findings of this study, globalization, technological change, pluralization of the reli- gious sphere, religious mediatization, individualism and secularization have impact on challenges of leadership in local congregations. Most of the challenges mentioned by pastors could also be found in other studies, even though some chal- lenges were questioned. The results showed even some surprising findings with no point of comparison in other studies.
These were the challenges concerning multi-generational Christians and permission to limit admittance to have influence in congregations.
Conceptions of leadership were quite similiar among all pastors. There were some individual differences but no major deviations. Most of the interviewees described leadership in the following ways: showing the way, acting as a precedessor, being an example to others, encouraging others, empowering, influencing, seeing the big picture and final responsibility in matters. According to this study, open-mindedness towards new and shared/empowering leadership seemed to be more emphasized by pastors who were positioned near organic leadership than by those who were positioned near visionary leadership. Most pastors saw leadership and pastoring very alike in many ways, yet two pastors had deviating view on the issue. They saw leadership and pastoring as two distinctive matters. Interviewees associated pastoring with instructing, taking care of people, helping, leading and meeting people.
This study showed that there seems to be some correlations between pastors’ leadership styles and encountered challenges.
The more pastors’ leadership style resembled charasteristics of organic leadership paradigm, the more they highlighted challenges related to congregational culture. The more pastors’ leadership style resembled charasteristics of visionary lead- ership paradigm, and even some charasteristics of transactional leadership paradigm, the more they stressed challenges related to their own leadership. Instead there seemed to be no clear correlation between pastors’ leadership style and en- countered challenges.
Avainsanat – Keywords
Local Congregation, leadership, globalization, individualism, mediatization, pastoring, Challenges, The Evangelical Free Church of Finland
1 JOHDANTO ... 6
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 8
2.1 Johtajuus ... 8
Johtajuus ja johtaminen ... 8
Gayle C. Averyn johtajuusparadigmat ... 10
Pastoraalinen johtaminen ja auktoriteetti ... 13
E-johtajuus ... 16
2.2 Uskonnon ja yhteiskunnan muutos ... 17
Globalisaatio ja individualismi ... 17
Uskonnon medioituminen ja medialisaatio ... 18
Maallistuminen ... 19
2.3 Aiempi tutkimus ... 20
2.4 Kontekstin kuvaus – Suomen Vapaakirkko ... 25
3 METODI ... 28
3.1 Tutkimustehtävä ... 28
3.2 Aineisto ja sen keruu ... 28
3.3 Aineiston analyysi ... 30
3.4 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 33
4 TULOKSET ... 38
4.1 Johtajana olemiseen liittyvät haasteet ... 38
Johtavan pastorin työnkuvan muutos ... 38
Uuden teknologian hallinta ja hyödyntäminen ... 40
Jatkuva tavoitettavuus ... 41
4.2 Seurakuntalaisiin liittyvät haasteet... 42
Informaation rajattomuus ja globalisaatio ... 42
Seurakuntakuri ... 44
Johtajuuden ja auktoriteetin kunnioituksen lasku ... 46
Osallistumisen, palvelemisen ja sitoutumisen haasteet ... 47
4.3 Seurakuntakulttuuriin liittyvät haasteet ... 49
Traditioiden haasteet ... 49
Seurakunnan johtamiskulttuurin haasteet ... 51
4.4 Orgaanisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset ... 52
Käsitykset johtajuudesta seurakunnassa ... 53
Käsitykset paimenuudesta seurakunnassa ... 55
Kuvaukset itsestä johtajana ... 56
4.5 Visionäärisen johtajuuden lähelle sijoittuneiden pastorien käsitykset ... 57
Käsitykset johtajuudesta seurakunnassa ... 58
Käsitykset paimenuudesta seurakunnassa ... 60
Kuvaukset itsestä johtajana ... 61
5 YHTEENVETO, JOHTOPÄÄTÖKSET JA MAHDOLLISET JATKOTUTKIMUSAIHEET ... 63
5.1 Yhteenveto ja johtopäätökset ... 63
5.2 Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ... 70
6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 71
7 LIITTEET ... 78
1 JOHDANTO
Johtajuus on kovassa muutoksessa tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa. Se tuottaa sekä toimessa oleville johtajille, että tiedemiehille haasteita sen arvioimisessa, minkälainen johtaminen sopii erilaisten ihmisten ja organisaatioiden johtamiseen ny- kyajassa.1
Jatkuva valtioiden-, ihmisten- ja kulttuurien monimuotoisuuden lisään- tyminen globalisoituvassa maailmassa antaa monille ihmisille tänä päivänä lähes ra- jattomasti mahdollisuuksia erilaisiin elämäntyyleihin. Ihmiset voivat kommunikoida, tehdä työtä, opiskella ja tehdä tutkimusta ilman vahvoja sijainnin tuomia rajoitteita.
Myös liikuntarajoitteiset ja vanhukset voivat entistä paremmin olla monissa toimin- noissa mukana kommunikaatioteknologian kehittymisen myötä.2
Edellä mainitut muutokset koskettavat myös Suomen kristillisiä seura- kuntia. Nykyisin paimen eli pastori ja hänen lampaansa eli seurakuntalaiset eivät vält- tämättä kuulu maantieteellisten alueiden mukaan rajautuviin paikallisseurakuntiin, vaan paimen ja lampaat voivat sijaita jopa eri puolella maapalloa. Seurakuntalaiset voivat kaiken lisäksi kuulua yhtä aikaa moneen eri seurakuntaan tai yhteisöön tai olla kuulumatta varsinaisesti mihinkään yhteisöön. Myös teknologian mahdollistama yh- teisöjen kokoontumisten seuraaminen sekä niihin osallistuminen internetin välityk- sellä on muuttanut yhteisten kokoontumisten luonnetta.
Internetin yleistymisen myötä erilaisten opetusten, musiikkityylien, muoti-ilmiöiden, tapojen ja toimintojen nopeasta leviämisestä sekä helposta saavutet- tavuudesta on tullut arkipäivää. Etenkin alle keski-ikäisillä seurakuntalaisilla on mah- dollisuus päästä käsiksi valtavaan kirjoon erilaisia saarnoja, opetuksia sekä muuta tie- toa ympäri maailmaa.3 Käsitykseni mukaan monet opit, tavat ja toiminnot löytävät tiensä Suomen kristillisiin seurakuntiin nimenomaan sellaisten seurakunnan jäsenten kautta, jotka ovat lukeneet kirjoja, matkustaneet ulkomaille tai tutustuneet internetissä johonkin uuteen asiaan.
Edellä mainitut seikat herättävät kysymyksiä seurakuntien paimenien ja johtajien rooleista. Mitä paikallisseurakuntien johtajat nykyään käsittävät seurakunnan johtajuudella? Kuinka seurakuntien johtajat näkevät oman paikkansa esimerkiksi opil- listen seikkojen ohjaajina? Onko tilanne muuttunut nykyisessä informaatiotulvassa ja
1 Avery 2004, IX (Preface).
2 Avery 2004, 6.
3 Ks. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö. Suomen virallinen tilasto (SVT) 2017.
jos on niin miten? Onko lauman ojentaminen nykyään mahdollista Suomessa, vai onko pastorilta otettu paimenen sauva pois kädestä eli miten niin sanottua ”seurakuntaku- ria”4 toteutetaan tämän hetken seurakunnissa? Nämä ja muut vastaavat kysymykset ohjasivat minut tutkimaan johtavien pastorien käsityksiä johtajuudesta ja sen haas- teista nykyajassa Suomen Vapaakirkon paikallisseurakunnissa.
Eräs haastateltavista totesi tutkimuksen aiheesta seuraavaa:
– – sen vuoksi minä tähän suostuin, koska tämä on ihan mielenkiintoista ääneen ajatte- lemista ja jonkun kanssa pohtimista, että eihän tässä ole tällaisia lähellekään kaikkeen selviä, valmiita vastauksia – –. Ilmari
4 Käytän tässä tutkimuksessa termiä seurakuntakuri termin kirkkokuri sijasta havaittuani sen haastatte- luja tehdessäni relevantimmaksi termiksi Vapaakirkon kontekstissa.
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA
Tässä pääluvussa avaan tämän tutkimuksen kannalta oleellisia käsitteitä, aiheesta teh- tyä aiempaa tutkimusta sekä tutkimuksen kontekstia. Luvussa 2.1 avaan johtajuuden käsitettä yleisellä tasolla sekä muutamasta tarkemmasta näkökulmasta. Luvussa 2.2 tarkastelen uskonnon ja yhteiskunnan muutosta koskettavia käsitteitä kolmen alaluvun verran. Luvussa 2.3 siirryn käsitteiden avaamisesta esittelemään tutkielmani aihealu- eesta tehtyä aikaisempaa tutkimusta. Lopuksi luvussa 2.4 avaan tutkimukseni aineiston kontekstia lyhyellä kuvauksella Suomen Vapaakirkosta.
2.1 Johtajuus
Johtajuus ja johtaminen
Johtajuus on erittäin monimutkainen ja vaikeasti määriteltävä käsite, jota on tutkittu huomattavan paljon.5 Siitä ei ole olemassa mitään yhteisesti hyväksyttyä määritelmää.6 Vuosien mittaan johtajuutta on määritelty lukemattomilla eri tavoilla. Sitä on lähes- tytty esimerkiksi luonteenpiirteiden, taitojen, kykyjen, käyttäytymisen, suhteiden ja prosessien näkökulmasta.7 Oman ongelmansa johtajuuden tarkasteluun tuo tutkijoiden harrastama johtajuuden ideoiden yksinkertaistaminen ja pilkkominen osiin, kun käy- tännön johtajuus on kuitenkin paljon monimutkaisempaa, toisin sanoen teorian ja käy- tännön välinen ristiriita.8 Lähes kaikissa määritelmissä yhteisenä tekijänä on kuitenkin se, että johtajuudessa on kyse vaikuttamisen prosessista, joka auttaa ihmisryhmiä ta- voitteiden saavuttamista kohti.9 Johtajuus on muutoksen kanssa toimeen tulemista toi- votun tulevaisuuden tilan saavuttamiseksi.10
Johtajuus voidaan nähdä myös yhtenä useasta johtamisen eri muodoista.
Seurakunnissa tapahtuvaa johtamista tutkinut Timo Totro jakaa johtajuuden administ- raatioon, johtajuuteen ja managementiin. Hänen mukaansa administraatio on julkista hallintoa, joka on julkiseen valtaan ja valtioon sidoksissa, minkä vuoksi sitä useinkaan ei liitetä johtajuuteen. Totro mainitsee, että Suomen kielessä ei ole kuin yksi sana joh- tajuudelle.11
5 Northouse 2004, 10.
6 Avery 2004, 139.
7 Northouse 2015, 10.
8 Avery 2004, 5.
9 Northouse 2004, 10–11.
10 Avery 2004, 47.
11 Totro 2001, 128.
Leadership-johtaminen ja management-johtaminen ovat toisistaan poik- keavia asioita, vaikka niissä on myös paljon yhteistä.12 Northousen mukaan molemmat edellä mainituista johtamisen muodoista sisältävät vaikuttamista, mutta siinä missä leadership on konstruktiivisen muutoksen etsimistä ja mukautumista, on management puolestaan järjestyksen ja vakauden synnyttämistä.13 Hänen mukaansa management- johtaminen keskittyy perinteisesti suunnitteluun, organisointiin, henkilöstönhallintaan ja kontrollointiin, kun taas leadership-johtaminen korostaa vaikuttamisen prosessia.14 Totro niin ikään liittää leadership-johtamisen ihmisten johtamiseen, jonka keskipis- teenä on vuorovaikutussuhteiden ylläpitäminen sekä toiminta- ja muutosenergian luo- minen.15 Averyn mukaan management ja leadership voidaan nähdä myös jatkumon kahtena eri ääripäänä, jossa management on päivittäisten järjestelmien ja prosessien hoitamista tarjoamatta visiota ihmisten inspiroimiseksi, kun taas leadership on ihmis- ten inspiroimista kohti jaettua visiota ja strategiaa, ilman suurta fokusta järjestelmien, prosessien tai operaatioiden hallinnointiin.16
En erottele tässä tutkimuksessa erityisemmin management-johtamista ja leadership-johtamista toisistaan, vaikka tutkimukseni painottuu enemmän leadership- johtamisen puolelle. Yhdyn tässä Northouseen, joka toteaa molempien johtamisroo- lien sisältävän pohjimmiltaan yhteisen tavoitteen ihmisiin vaikuttamisesta tavoitteiden saavuttamiseksi.17 Yhdyn lisäksi Totron määritelmään administraatiosta sekä linjaan olla puhumatta siitä erillisenä muusta johtamisesta. Mielestäni tutkimuksen kannalta on selkeämpää olla pilkkomatta muutenkin monimutkaista johtajuuden käsitettä yh- tään enempää kuin on välttämätöntä. Ratkaisuani puoltaa myös haastatteluissa esille noussut seikka. Moni haastateltava puhui johtamisesta ja johtajuudesta tekemättä mi- tään selkeää jaottelua managementin, leadershipin ja administraation suhteen.
Osa tutkijoista näkee johtajuuden olevan asia, joka ei varsinaisesti liity itse johtajaan. Tämän näkemyksen mukaan johtajuus on yhteiseen hyväksyntään pe- rustuva rakennelma, jossa seuraajat18 itse määrittelevät tai antavat vallan johtajalle,
12 Northouse 2004, 11; Avery 2004, 47–48.
13 Northouse 2015, 7; Northouse 2004, 11–12.
14 Northouse 2004, 11.
15 Totro 2001, 133.
16 Avery 2004, 48.
17 Northouse 2015, 7.
18 Käytän tässä tutkielmassa sanoja ”seuraaja” ja ”alainen” toistensa synonyymeinä. Englanninkieli- sessä johtajuuskirjallisuudessa käytetään alaisesta usein termiä ”follower”, jonka suora suomennos on nimenomaan ”seuraaja”. Näen kyseisen ratkaisun toimivana tutkimuksen kannalta, Vapaakirkon työn- tekijöiden ja jäsenten koostuessa lähinnä vapaaehtoisista, enkä usko sen hankaloittavan tutkimuksen ymmärrettävyyttä.
mikä määrittää sen, kuka on johtaja. Valta nähdään siis olevan seuraajista riippuva, heidän mielissään oleva rakennelma, eikä johtajassa itsessään oleva asia.19
Joidenkin tutkijoiden mielestä olisi parasta, jos koko johtajuuden käsit- teestä luovuttaisiin. Kyseinen kanta perustuu ajatukseen, että johtajuus sisältää liian paljon asioita katettavaksi yhdellä käsitteellä. Luopumista kannattaa kuitenkin vain verrattain pieni osa tutkijoista ja suurin osa pitää käsitettä yhä hyödyllisenä. Tiedon aseman korostuminen, monimuotoisuuden ja nopeiden muutosten lisääntyminen sekä kommunikaatioverkostojen laajentuminen ovat tuoneet johtajuuden kontekstiin muu- toksia. Muutokset kontekstissa ovat synnyttäneet tarpeen myös johtajuuden käsitteen muutokseen. Johtajuuden merkittävyys itsessään ei ole kuitenkaan kokenut muutosta, vaikka sen sisältö on muutoksessa. Edellä mainittujen seikkojen perusteella ei ole jär- kevää mieltää johtajuuden käsitettä turhaksi.20
TT Harri Palmu kertoo ihmisten johtamisen puolien korostuvan sitä enemmän, mitä matalampi ja joustavampi organisaation rakenne on.21 Myös arkki- piispa Tapio Luoma peräänkuuluttaa ihmisten johtamista, jonka yhtenä tärkeimmistä puolista hän näkee olevan ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden dynamiikan kanssa toimimisen ja siihen vaikuttamisen.22 Koska Vapaakirkon paikallisseurakun- tien työyhteisöt koostuvat pääosin vapaaehtoisista ja usein vain muutamasta palkatusta työntekijästä, on mielestäni relevanttia puhua verrattain matalasta organisaatiosta. Va- paaehtoista ei sido seurakuntaan tai sen toimintaan minkäänlainen pakko, jolloin luot- tamus ja ihmisten johtamisen taidot voidaan nähdä korostuneen tärkeinä johtamisen puolina.
Gayle C. Averyn johtajuusparadigmat
Tarkastelen tässä tutkielmassa Vapaaseurakunnan paikallisseurakuntien johtamista verraten sitä myös Averyn kirjassa Understanding Leadership. Paradigms and Ca- ses23 esiteltyyn neljään johtajuusparadigmaan24. Tutkimustuloksia työssä koetuista haasteista arvioidaan suhteessa Averyn johtamistyyleihin.
Avery ottaa kirjassaan hyvin laajan näkökulman johtajuuteen. Se kattaa näkökulmia henkilöidenvälisestä tasosta organisaatiotasolle asti ja jopa sen yli. Hän
19 Avery 2004, 10.
20 Avery 2004, 11.
21 Palmu 2003, 81.
22 Luoma 2015, 189.
23 Avery 2004.
24 Paradigmalla tarkoitetaan mallia tai kaavaa, joka toimii esimerkkinä käsitteestä. Avery 2004, 3.
pyrkii asettamaan neljän johtajuusmallinsa avulla johtajuuden eri teoriat ja tutkimus- tiedot yhteen teoreettiseen kehykseen. Averyn johtajuusparadigmoja ei ole tarkoitettu neljäksi erilliseksi kategoriaksi, vaan ne tulisi nähdä neljänä havainnollistavana pis- teenä jatkumoilla: aika (menneestä nykyisyyteen), johtajuuden perusta (mihin johta- juus perustuu), seuraajien sitoutumisen lähde ja visio (onko sitä ja kenen visiosta on kyse). Nykyajan monimutkaiset, dynaamiset olosuhteet näyttävät johtavan monia or- ganisaatioita kohti orgaanista johtajuutta.25
Johtajuuden
ominaispiirteet Klassinen Transaktionaalinen Visionäärinen Orgaaninen Merkittävin ai-
kakausi Antiikki –
1970-luku 1970-luku –
1980-luvun puoliväli 1980-luvun puoli-
väli – 2000 2000-luvusta eteenpäin Johtajuuden pe-
rusta Johtajan hallit- sevuus kunnioi- tuksen ja/tai käsky- ja hallin- tavallan kautta.
Ihmistenvälinen vai- kutus[valta] ja seu- raajien huomioimi- nen.
Sopivien johtamis- olojen luominen.
Tunne[tila] – johtaja inspiroi seuraajia.
Yhteinen merki- tysten anto ryh- mässä. Johtajia voi ilmaantua, eikä niitä välttä- mättä nimitetä muodollisesti.
Seuraajien si- toutumisen al- kuperä (syy)
Pelko tai kun- nioitus johtajaa kohtaan. Palkin- tojen saaminen tai rangaistusten välttäminen.
Neuvotellut palkkiot, sopimukset
ja odotukset.
Vision jakaminen;
voi liittyä johtajan karismaan; yksi- löllinen huomi- ointi.
Ryhmän jaettui- hin arvoihin ja prosesseihin liittyminen; it- semääräämis- oikeus.
Visio Johtajan visio
on tarpeeton seuraajien myöntymisen kannalta.
Visio ei ole välttämä- tön, eikä sitä välttä- mättä ilmaista (pueta sanoiksi) koskaan.
Visio on keskei- nen. Seuraajat voivat yhtyä joh- tajan visioon.
Visio nousee ryhmästä; visio on vahva kult- tuurillinen ele- mentti.
Taulukko 1. Tutkijan käännös Averyn taulukosta. (Table 2.1 Avery 2004, 19).
Averyn neljä johtajuusparadigmaa ovat:
1. Klassinen johtajuus (Classical leadership)
Johtajuus kumpuaa asemasta
Valta ja kontrolli ovat keskittyneet johtajalle
Johtaja tekee päätöksiä itsenäisesti ilman seuraajien osallisuutta
25 Avery 2004, 10, 17, 18–19, 62.
Johtaja voi toimia pakottavasti tai hyväntahtoisesti ja saa usein aikaan kunnioi- tusta ja pelkoa seuraajissaan 26
2. Transaktionaalinen johtajuus (Transactional leadership)
Johtajuuden perusta on seuraajiin vaikuttamisessa, jolla pyritään saavuttamaan toivottuja tavoitteita
Tavoitteille on leimallista konkreettisuus ja lyhytkestoisuus
Johtaminen perustuu sopimusten tekemiseen ja neuvotteluun seuraajien kanssa kuitenkin siten, että valta säilyy johtajalla
Johtajan valtaan kuuluu seuraajien oikaiseminen sekä palkitseminen 27
3. Visionäärinen johtajuus (Visionary leadership)
Johtajan tehtävänä on luoda ja esitellä seuraajilleen visio
Johtaja saa seuraajat työskentelemään aiempaa tehokkaammin inspiroimalla heitä visiollaan
Vision on tarkoitus vedota seuraajien tarpeisiin ja motivaatioihin
Johtaja saa usein sankarin piirteitä
Johtajan toiminta voi olla kaikkea sankarillisen ja pakottavan väliltä
Tämä näkökulma johtajuuteen on ollut erittäin suosittu johtajuuskirjallisuuden parissa 28
4. Orgaaninen johtajuus (Organic leadership)
Johtajuus ei ole välttämättä tiettyyn ihmiseen sidottua, vaan on mahdollista toi- mia ilman nimettyä johtajaa
Ryhmän jäsenet päättävät sen, kuka toimii johtajana ja kuinka pitkään
Johtajuus perustuu kommunikaatiolle ja se tulee esille organisaatioon kuulu- vien ihmisten vuorovaikutustilanteissa
Johtajuusroolit syntyvät tarpeen mukaan eri tilanteissa
Kommunikoinnilla pyritään yhteisymmärrykseen, jotta saadaan luotua ja jaet- tua yhteinen visio, arvot sekä prosessit
26 Avery 2004, 20, 33.
27 Avery 2004, 22–23, 33–34.
28 Avery 2004, 24–25, 34.
Johtaja pyrkii linjaamaan organisaation prosessit ja tukijärjestelmät sekä pois- tamaan esteet kommunikaatiolta
Näkemysten ja arvojen erilaisuus on sallittua
Seuraajat ovat itsenäisiä, hyvin informoituja, minkä lisäksi heillä on tietoa
Johtaja kontrolloi vain vähän ja vastuu sekä valta ovat jaettuja
Sopii monimutkaisiin ja sopeutumista vaativiin olosuhteisiin ja organisaatioi- hin 29
Usein organisaatioissa on samaan aikaan havaittavissa usean johtajuusparadigman piirteitä, mutta yhden paradigman piirteet ovat yleensä toisia enemmän vallalla.30
Pastoraalinen johtaminen ja auktoriteetti
Tutkimukseni kontekstin valossa on syytä avata hieman pastoraalisen johtamisen ja auktoriteetin käsitteitä. Käytän tässä tutkielmassa termejä ”pastoraalinen johtaminen”
ja ”pastoraalinen johtajuus” toistensa synonyymeinä. Näen tämän toimivana ratkai- suna, sillä monissa pastoraalisesta johtamisesta ja -johtajuudesta kertovissa teksteissä kyseisiä termejä näytetään käytettävän ilman sen suurempaa erottelua.
Kristillisten yhteisöjen ja organisaatioiden johtamiseen kuuluu vain nii- hin liittyvä pastoraalisen johtamisen ulottuvuus. Tässä johtamistyylissä huolehditaan hengellisen perustehtävän toteutumisesta seurakunnassa ja toimitaan ihmisten hengel- lisenä johtajana. Pastoraalisen johtamisen nimi juontuu kreikankielen poimeen (ποιμην) -sanasta31, joka tarkoittaa suomeksi paimenta. Seurakunnan johtaja toimii lauman eli seurakunnan paimenena. Hengelliseen johtamiseen kuuluu tukena ja ohjaa- jana toimiminen sekä suunnan näyttäminen laumalle. Pastoraalinen johtaja on samalla itse Kristuksen lauman jäsen, vaikka onkin paimenena seurakunnassaan. Lisäksi joh- tamistehtävään kuuluvat rukous, spiritualiteetin harjoittaminen sekä Jumalan sanan kuuleminen.32
Kangasoja, Luoma ja Tossavainen kertovat raamatullisen johtamismal- lin olevan palvelevaa johtamista ja paimenuutta, ei käskemistä. He korostavat myös rohkaisemisen ja tukemisen merkitystä sekä sitä, ettei seurakuntaa saa johtaa ”herroina
29 Avery 2004, 26–29, 34, 63–64.
30 Avery 2004, 34.
31 Liljeqvistin Uuden Testamentin Kreikka-Suomi -sanakirjan mukaan sana ποιμην tarkoittaa suo- meksi paimenta, seurakunnan kaitsijaa tai sielunpaimenta. Ks. Liljeqvist 2007, 292.
32 Turunen & Poutiainen 2003, 18, 26.
halliten”.33 Huhtinen näkee pastoraalisen johtamisen yhdeksi tärkeäksi osaksi ihmisten tukemisen. Hänen mukaansa siinä ohjataan ja vahvistetaan ihmisiä olemaan kykene- viä, itsenäisiä ja yhteiseen työhön pystyviä asiantuntijoita. Tavoitteena on kunnioittaa asiantuntemusta ja pyrkiä tasavertaisuuteen toisten ihmisten kanssa. Ihmisten tukemi- seen kuuluu vahvasti myös sielunhoitotyö, jossa siinäkin on tavoitteena päästä alussa vallitsevasta tuettava–tukija-suhteesta lopulta tasavertaiseen ihmissuhteeseen.34
Paikallisseurakuntien johtamiseen, kuten johtamiseen yleensäkin, liittyy auktoriteetin käsite. Max Weberin mukaan auktoriteetti tarkoittaa sosiologiassa käs- kyn toteuttamisen todennäköisyyttä.35 Jackson W. Carroll näkee johtamisen auktori- teetin tarkoittavan oikeutta johtamiseen tietyn ryhmän tai instituution sisällä. Se pe- rustuu taitojen, erityisosaamisen tai ominaisuuksien yhdistelmään, joka johtajalla on tai jonka häntä seuraavat ihmiset uskovat hänellä olevan.36 ”Auktoriteetin toteuttami- nen sisältää vaikuttamista, koordinoimista, tai muunlaista persoonien tai ryhmien aja- tusten ja käyttäytymisen ohjaamista sellaisella tavalla, jota seuraajat pitävät oikeutet- tuna”.37 Carroll mainitsee kaksi papillisen auktoriteetin lähdettä/perustaa: Osallisuus pyhän (sacred) voimaan/valtaan sekä asiantuntijuus sellaisissa taidoissa ja tiedossa, jotka uskonnollisen yhteisön jäsenet katsovat tärkeiksi. Ensimmäiseksi mainittu voi viitata esimerkiksi läheiseen suhteeseen Pyhän Hengen kanssa.38 Auktoriteetin vakiin- nuttamisen näkökulmasta katsottuna papillisen auktoriteetin voidaan nähdä juontuvan papin omasta persoonasta ja ominaisuuksista, mutta se voi juontua myös muodollisesta virasta.39 Papillinen auktoriteetti voi olla symmetristä tai epäsymmetristä ja kaikkea sen väliltä suhteessa toisiin yhteisön jäseniin. Symmetrinen auktoriteetti tarkoittaa val- taa, joka on kaikkien saatavilla olevaa, kun taas epäsymmetrinen auktoriteetti on val- taa, johon muilla kuin auktoriteetin omaavalla ei ole pääsyä.40
Globaali media on tuonut uudenlaisia haasteita paikallisille auktoritee- teille. Se vähentää paikallisuuden merkitystä ja asettaa eri näkemykset rinnakkain tois- tensa kanssa. Auktoriteettia ei enää voi pitää itsestäänselvyytenä. Tuomalla esille val- tavan kirjon erilaisia uskonnollisia symboleita, totuusväittämiä ja näkemyksiä globaali media on relativisoinut paikallisen uskonnollisen auktoriteetin. Vaikka perinteinen
33 Kangasoja, Luoma & Tossavainen 2009, 154.
34 Huhtinen 2001, 37.
35 Weber 1978, 53.
36 Carroll 2011, 1.
37 Tutkijan oma käännös. Carroll 2011, 1–2.
38 Carroll 1981, 102.
39 Carroll 1981, 104.
40 Carroll 1981, 111.
auktoriteetti ei ole kadonnut, on se joutunut tekemisiin toisten auktoriteettien kanssa.
Hoover arvelee uskonnollisen auktoriteetin olevan siirtymässä rakenteisiin (structure) perustuvasta auktoriteetista yhä enemmän kohti käytännöstä (practice) kumpuavaa auktoriteettia. Media on voimaannuttanut yleisöään ja muuttanut sen roolia vastaanot- tajista aktiivisiksi rakentajiksi. Uskonnollinen auktoriteetti on nykyään yhä enemmän rakennettava ja se saadaan neuvottelemalla eikä vetoamalla rakenteisiin tai traditi- oon.41
Pastoraaliseen johtamiseen liittyen on hyvä avata lyhyesti myös kirkko- kurin/seurakuntakurin käsitettä. Kurinpito on ollut kristinuskon alkuajoista asti osana seurakuntaelämää. Kurinpidon tähtäyspisteenä on väärin tehneen henkilön hyvin- vointi42 ja katumukseen saattaminen. Toisena tärkeänä puolena on kristittyjen yhteisön hyvinvointi sekä opillinen ja moraalinen puhtaus.43 Alla oma suomennokseni
Jeremy Kimblen monista lähteistä kokoamalle määritelmälle kirkkokurista:
– Jeesuksen Kristuksen delegoima jumalallinen auktoriteetti kirkolle järjestyksen pitä- miseen itsepintaisesti syntiä tekevien kirkon jäsenten ojentamiseen niiden parhaaksi, jotka ovat jääneet kiinni syntiin/synnistä kiinni jääneille, seurakunnan puhtaudeksi, ja Jumalan kunniaksi.44
Kurinpidon käytännön toteutuksesta puhuttaessa viitataan usein Jeesuksen sanoihin Matteuksen evankeliumissa45.46 Kurinpitoa tulisi seurata prosessi, jossa kurinpidon kohteena ollutta rohkaistaan kristillisessä elämässä ja kasvussa sekä vakuutetaan seu- rakunnan anteeksiannosta ja rakkaudesta.47 Joustavuus on tärkeää arvioitaessa kurin- pidon tarvetta.48
41 Hoover 2016, 3–4, 8, 30, 32.
42 Esimerkiksi Kimble liittää tähän rikkoneen henkilön varoittamisen viimeisestä tuomiosta ja tar- peesta parannuksen tekoon, jotta tämä saataisiin palautettua ennalleen. (Kimble 2013, 2.)
43 Brown 1983, 51–52; Laney 1986, 356; Kimble 2013, 6–8.
44 Kimble 2013, 6. Kimblen alkuperäinen englanninkielinen ilmaisu kuuluu seuraavasti: “…divine au- thority delegated to the church by Jesus Christ to maintain order through the correction of persistently sinning church members for the good of those caught in sin, the purity of the church, and the glory of God.”
45 Matt. 18:15–17.
46 Esimerkiksi Laney mainitsee neljä kurinpidon askelta: Yksityinen nuhtelu (Private reproof), yksityi- nen neuvottelu (private conference), julkinen ilmoitus (public announcement) ja julkinen pois sulke- minen (public exclusion). (Laney 1986, 357–361). Ks. myös Kimble 2013, 4; Kitchens 1991, 202;
Brown 1983, 51.
47 Laney 1986, 363; Ks. myös Rayner 2002, 10.
48 Kitchens 1991, 212.
E-johtajuus
Teknologian kehittyminen on muuttanut tapaa, jolla työtä tehdään.49 Informaatiotek- nologian kehittyminen on synnyttänyt e-johtajuudeksi kutsutun ilmiön, joka on nyky- ään tavallinen ja kiinteä osa johtamista.50 E-johtaminen on ollut esillä tutkimuksissa jo 1990-luvulta lähtien ja sillä tarkoitetaan teknologian välityksellä tapahtuvaa johta- mista.51
Lukemissani e-johtamiseen liittyvissä teksteissä käytetään kyseisestä johtamisen muodosta myös nimityksiä ”digijohtaminen”, ”informaatioteknologiavä- litteinen johtaminen”, ”etäjohtaminen”, ”virtuaalijohtaminen” ja ”teknologiavälittei- nen johtaminen”, eikä niiden käyttöä ole mitenkään perusteltu tai eroteltu. Edellä mai- nitun perusteella käytän myös itse kyseisiä nimityksiä toistensa synonyymeinä tässä tutkielmassa.
Digijohtamisella on paljon yhtäläisyyksiä kasvokkaisen johtamisen kanssa. Avolio ja Kahai ovat vakuuttuneita informaatioteknologiavälitteisen johtami- sen mahdollisuuksista välittää sama sisältö ja tyyli kuin perinteisellä kasvokkain ta- pahtuvalla johtamisella.52 Mahdollisena suurimpana erona perinteiseen johtamiseen he mainitsevat niin sanotun ”tunteen johtajan läsnäolosta”, nopeuden, saavutettavuuden, pysyvyyden sekä johtajan kommunikaation tulkitsemisen haasteet.53
TTK Taina Savolaisen mukaan teknologiavälitteisessä johtamisessa alai- sen arjen kokonaiskuvan hahmottaminen, luottamuksen synnyttäminen ja sen säilyttä- minen tuottavat haasteita eivätkä kasvokkaiset tapaamiset ole menettäneet merkittä- vyyttään.54 Sirpalemaisuus ja hetkittäisyys voivat olla yhteydenpidon arkea, jolloin luottamuksen rakentumiselle ei ole tarjolla kovin hyvää maaperää.55
Etenkin viimeisten vuosien aikana työpaikoilla on kiinnitetty paljon huo- miota luottamuksen merkitykseen johtamisessa.56 Luottamus on e-johtamisessa mer- kittävässä roolissa.57 Luottamus on todella monimutkainen, vaikeasti määriteltävä ja
49 Lamminluoto 2012, 15.
50 Savolainen 2016, 27.
51 Savolainen 2016, 27.
52 Avolio & Kahai 2003, 327.
53 Avolio & Kahai 2003, 327.
54 Savolainen 2016, 29.
55 Savolainen 2016, 29.
56 Savolainen 2016, 23.
57 Savolainen 2013b, 6.
kulttuurisidonnainen käsite, jota on lähes mahdotonta määritellä tarkasti.58 E-johtami- sen ja luottamuksen väliseen suhteeseen liittyvässä artikkelissaan Savolainen tekee luottamuksen olemuksesta tiiviin yhteenvedon. Hänen mukaansa luottamus:
• sisältää odotuksia siitä, että toinen osapuoli toimii odotetulla tai sovitulla tavalla luottamuksenarvoisesti, ja
• että sanaan, sopimukseen, lupaukseen jne. voi luottaa.
• sisältää riskin ja riippuvuuden, mikä edellyttää halukkuutta riskin ottoon, ja
• asettumista alttiiksi haavoittuvuudelle, mikäli odotukset tai lupaukset eivät täyty.59
Luottamuksen roolista Savolainen puolestaan toteaa seuraavaa:
Luottamuksen roolina on pohjimmiltaan mahdollistaa ja helpottaa ihmisten vä- listä yhteistoimintaa.60
Hänen mukaansa luottamuksesta on puhuttu jopa organisaatioita yhdistävänä tunnepe- räisenä liimana.61
2.2 Uskonnon ja yhteiskunnan muutos
Globalisaatio ja individualismi
Globalisaatio on muuttanut dramaattisesti niitä tapoja, joilla ihmiset työskentelevät, kuluttavat, keräävät tietoa, kilpailevat ja määrittävät identiteettiään. Käsitteelle ei ole olemassa yhtä kaikkien hyväksymää määritelmää, joka selittäisi tyhjentävästi sen kaikki eri puolet.62 Keohane ja Nye näkevät, että globalismi tarkoittaa maailman tilaa, joka koskee keskinäisen riippuvuuden verkostoja mantereet ylittävillä välimatkoilla, kun taas globalisaatio tarkoittaa tuon tilan voimistumista.63 Wishard huomauttaa, että uskontojen kohdalla globalisaatio on johtanut voimakkaaseen uskontojen pirstaloitu- miseen ja privatisoitumiseen.64 Smartin mukaan globalisaatio on luonut vahvan pyrki- myksen kohti individualismia.65
Individualismissa on kyse kulttuurisesta ideologiasta, joka priorisoi mo- raalisen arvon ja perimmäisten filosofisten rakennelmien keskipisteeksi yksilön. Ky- seinen ideologia myös korostaa yksilön oikeutta toiminnan ja ajattelun vapauteen.66
58 Ikonen 2015, 136; Lyon, Möllering & Saunders 2012, 1.
59 Savolainen 2013b, 9.
60 Savolainen 2013b, 7.
61 Savolainen 2013b, 6.
62 Sudhir 2004, 92, 95.
63 Keohane & Nye 2000, 105.
64 Wishard 2000, 107.
65 Smart 1999, 16–17.
66 McClure 2010, 24–25.
Moderni yhteiskunta perustuu individualisaatiolle ja roolittaa jäsenensä yksilöiksi. Yh- teiskunta ei ole yksilöistä erillinen asia vaan muodostuu yksilöiden yhteisistä si- toumuksista ja sopimuksista. Individualisaatio on muuttanut ihmisten identiteettiä.
Aiemmin ihmiset ”saivat” oman identiteettinsä usein suoraan oman yhteiskuntaluok- kansa, sukupuolensa ja muiden itseään määrittävien tekijöiden mukaan. Nykyään iden- titeetti on muuttunut ”tehtäväksi”, jossa ihmisen täytyy itse ottaa vastuu identiteettinsä rakentamisesta. Yksilöllisyys ei ole individualismin läpäisemässä kulttuurissa yleensä valittavissa, vaan se on kohtalon sanelema pakko.67
Individualismi vaikuttaa ihmisiin myös uskontojen piirissä. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi evankelikaalisessa ajattelutavassa, jossa keskitytään henkilökohtai- seen muutokseen, henkilökohtaiseen hengellisyyteen sekä henkilökohtaiseen pelastu- miseen. Sen sijaan perinteiset prostestanttiset ryhmät ja katolilaiset ovat perinteisesti keskittyneet koko yhteisöön ja kirkkoon. Yhteiskunnan muutokset kehittyneissä maissa ovat kuitenkin vähentäneet mahdollisuuksia vahvalle perinteiselle yhteisölli- syydelle, mikä on vahvistanut individualismia ja irtautumista perinteisistä yhteisölli- syyden muodoista.68
Kristillinen käsitys yksilön arvosta ja valistuksen ajan tuomat ihmisoi- keudet ovat aikoinaan korostaneet yksilön merkitystä vastatakseen hierarkkisesti ra- kentuneen yhteiskunnan muodostamaan uhkaan vallan väärinkäytöstä. Nykyään kyse ei kuitenkaan ole enää sosiaalisesta kritiikistä vaan individualismista on tullut vallit- seva tilanne. Yksilökeskeisistä arvoista on tullut henkilökohtaisen elämäntavan ja ih- missuhteiden pohja. Ne toimivat myös kansallisten ja kansainvälisen taloudellisten toi- mintatapojen pohjana.69
Uskonnon medioituminen ja medialisaatio
Hjarvardin mukaan medioitumisella (mediation) tarkoitetaan median käyttämistä kom- munikointiin, kun taas medialisaatiolla/mediatisaatiolla (mediatization) viitataan me- dian pitkäaikaisiin kulttuuriin, sosiaalisiin rakennelmiin ja toimintoihin kohdistuviin vaikutuksiin. Medialisaatio on kaksitahoinen prosessi, jossa mediasta on toisaalta ke- hittynyt melko itsenäinen sosiaalinen instituutio, joka toisaalta on integroitunut toisten sosiaalisten instituutioiden toimintaan ja erottamattomaksi osaksi esimerkiksi perheen,
67 Bauman 2001, 14–17.
68 Sellers 1998, 23–24.
69 Couture 1991, 1–2.
politiikan ja koulun perustoimintaa.70 Media ei enää vain palvele muita instituutioita vaan sillä on oma epäyhtenäinen logiikkansa, jota toisten on seurattava.71 Lundby ker- too medialisaation liittyvän siihen, kuinka muutoksia ilmenee, kun kommunikaatiota- vat muuttuvat uusien kommunikaatiovälineiden ja -teknologioiden, eli niin kutsutun median vaikutuksesta.72
Uskonnon medialisaatiolla tarkoitetaan niitä pitkäaikaisia vaikutuksia, joita medioitumisella on uskonnon sisältöön sekä kanssakäymiseen uskonnon ympä- rillä.73 Media on ottanut haltuunsa monia institutionalisoituneiden uskontojen toimin- toja, siitä on tullut uskonnollisten kokemusten tuottaja, ja siitä on tullut pääasiallinen informaation lähde yhteiskunnan uskonnollisissa kysymyksissä.74 Mediasta on tullut kulttuurisen ja moraalisen toiminnan konteksti, jossa uskontojen on kyettävä toimi- maan. Media siis yhä enenevässä määrin laatii säännöt, ja uskontojen sekä niiden auk- toriteettien täytyy mukautua noihin sääntöihin.75
Maallistuminen
Maallistuminen eli sekularisaatio voidaan määritellä modernien, toiminnallisesti eriy- tyneiden tai eriytyvien yhteiskuntien prosessiksi, jossa vanhat ja hallitsevat uskonnol- liset institutionaaliset järjestelmät76 eristyvät yhdeksi järjestelmäksi toisten järjestel- mien joukkoon. Tässä prosessissa uskonnolliset järjestelmät menettävät kaikkia kos- kevat väittämänsä noille muille järjestelmille. Toisin sanoen institutionalisoituneiden uskontojen uskonnolliset auktoriteetit ovat menettäneet hallintavallan toisiin järjestel- miin, kuten valtioon, ekonomiaan, perheeseen, koulutukseen ja lakiin.77 Toisaalta Hoffman näkee sekularisaation vain osaksi suurempaa prosessia, jossa ihmisten luot- tamus kaikkiin instituutioihin (uskonnollisiin ja ei-uskonnollisiin) vähenee.78
70 Hjarvard 2016, 9.
71 Cloete 2015, 2.
72 Lundby 2014, 3.
73 Lövheim 2012, 165.
74 Lövheim 2014, 551.
75 Hoover 2016, 27–28.
76 Sekularisaation tutkimisessa täytyy Dobbelaeren mukaan käyttää uskonnon funktionaalisen määri- telmän sijaan itsenäistä (substantive), eksklusiivista (exclusive) ja kiinteää (real) määritelmää uskon- nosta. Hän kuvaa tällaista määritelmää uskomusten ja käytänteiden yhtenäiseksi järjestelmäksi, joka liittyy ylikokemukselliseen (supraempirical), transendenttiseen todellisuuteen, on uskonnollisen auk- toriteetin kodifioima, ja joka yhdistää kaikki ne, jotka pitävät siitä kiinni, yhdeksi opetukselliseksi yh- teisöksi (Dobbelaere 2011, 2).
77 Dobbelaere 2011, 2.
78 Hoffmann 2013, 22.
Uskonnollisten instituutioiden täytyy nykyään kilpailla laajan toimija- joukon kanssa esimerkiksi hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Samoin niiden täy- tyy kilpailla myös tieteellisten todellisuuskäsitysten kanssa maailmassa, jossa evoluti- onääriset teoriat ihmisen kehityksestä ovat vallalla. Uskonnollinen vakaumus sekä sen harjoittaminen ovat nykyisessä maallisessa ja kaupallisessa kulttuurissa kaupallisten ideoiden ja käytäntöjen läpitunkemia.79
Sekularisaatioteoria nousi suosioon 1900-luvun puolivälissä, mutta koki 1990-luvulla romahduksen. Kuitenkin monet merkittävät tutkimukset osoittavat, että uskonnolliset uskomukset ja käytännöt hiipuvat jatkuvasti hiljalleen yhteiskunnissa.80 Uskonnot eivät ole katoamassa maailmasta, mutta moderni aika vaikuttaa niihin us- konnollisen ajattelun ja käytännön muotoihin, jotka tulevat olemaan vallitsevia.81 Tästä näkökulmasta katsottuna sekularisaatioteoria viittaa uskonnon muuttuviin olo- suhteisiin modernissa yhteiskunnassa, ei uskonnon katoamiseen.82 Muutamat viime vuosien tutkimuksista ovat nostaneet uudelleen esille näkökulmaa siitä, että uskonnol- lisuus olisi vähenemässä yhteiskunnissa. Voas ja Chaves esittävät tutkimuksensa va- lossa, että uskonnollisuus vähenee jatkuvasti siirryttäessä sukupolvesta toiseen niin Euroopassa, Australiassa, kuin Yhdysvalloissakin.83
2.3 Aiempi tutkimus
Aiempaa tutkimusta aivan läheltä tämän tutkielman aihepiiriä ei näytä olevan helposti saatavilla tieteellisistä tietokannoista. Yleensäkin Suomen Vapaakirkkoon liittyvää tutkimusta, e-johtajuutta seurakunnissa sekä digitalisaation tuomia muutoksia pai- menuuteen näyttää olevan tutkittu melko vähän, jos ollenkaan. Kuitenkin moni alla olevista tutkimuksista sisältää omaan aiheeseeni liittyvää tietoa ja voi auttaa saamaan aihealueesta laajempaa kuvaa.
Ralf Peter Reimann kertoo Kirkkojen Maailmanneuvoston esitelmässään
“Uncharted Territories” The Challenges of Digitalization and Social Media for Church and Society digitalisaation ja sosiaalisen median vaikutuksesta kirkkoon. Ai- hetta tarkastellaan Saksan protestanttisten kirkon sisältä muun muassa kirkon opin, seurakuntien sosiaalisen rakenteen, seurakuntalaisten sekä työntekijöiden ennakko-
79 Turner 2011, 150.
80 Hjarvard 2016 15; Habermas 2008, 19.
81 Hjarvard 2016, 15; Lövheim 2014, 548–549.
82 Hjarvard 2016, 15.
83 Voas & Chaves 2016, 1548, 1550.
oletusten ja arvioitujen tulevaisuudennäkymien näkökulmista.84 Reimann sivuaa myös teknologiavälitteisen sielunhoidon ja muun yhteydenpidon näkökulmaa.85 Pääpaino on kuitenkin digitalisaation laajemmissa vaikutuksissa kirkkoon ja kirkon suhtautumi- sessa noihin vaikutuksiin, ei niinkään seurakuntien johtajuudessa.
Jossain määrin lähelle oman tutkimukseni aihetta sijoittuu Susan M.
Langin artikkeli Moving from Leadership 1.0. to 2.0., joka tarkastelee seurakunnan johtamista vertaamalla sitä internetin kehittymiseen.86 Hänen artikkelinsa kuvaa muu- tosta organisaatioon ja sen struktuuriin perustuvasta seurakunnasta suhdekeskeiseen, valmentavalla otteella toimivaan ja yhteistyöhön perustuvaan seurakuntaan. Päähuo- mio on johtajuustyylin muutoksessa autoritäärisestä kohti jaettua ja suhdekeskeistä johtajuutta. 87
Ian Nellin artikkelissa Virtual leadership? The echurch as a South Afri- can case in point kerrotaan Etelä-Afrikan echurch-virtuaalikirkon johtajuudesta. Nel- lin tutkimus keskittyy ennen kaikkea sen selvittämiseen, onko virtuaalinen johtajuus mahdollista ja jos on, minkälaista se on ja miten se käytännössä tapahtuu. Nell päätte- lee tutkimuksensa perusteella, että virtuaalinen johtajuus on mahdollista, mutta se si- sältää tiettyjä erityispiirteitä.88 Virtuaalinen johtajuus avaa mahdollisuuksia monille johtamisen tavoille ja piirteille, mutta se sisältää myös uudenlaisia vaaroja sekä ongel- mia. Johtamisen välikappaleena toimiva teknologia ei ole neutraalia ja yhteisöllisyy- den luonne virtuaaliympäristössä luo haasteita. Nellin mukaan echurchin johtajuus ja organisaation prosessit rakentuvat käytännössä orgaaniselle kirkkomallille, jossa osal- listuminen ja dialogi ovat tärkeässä osassa.89 Nellin tutkimus on verrattain lähellä tä- män tutkielman aihepiiriä. Toisaalta virtuaalikirkko kontekstina eroaa huomattavan paljon Suomen Vapaakirkon paikallisseurakunnan kontekstista.
Brian Messlerin artikkeli Social Media, Congregations, and Pastoral Roles in Twenty Years tarkastelee muutoksia seurakunnissa ja seurakuntien pastorien toiminnassa. Messler pyrkii arvioimaan, miltä seurakunnat ja niiden johtaminen tule- vat näyttämään kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Artikkeli keskittyy tarkastele-
84 Reimann 2015, 68, 70–71.
85 Reimann 2015, 75–79.
86 Lang 2013, 21.
87 Lang 2013, 24.
88 Nell 2016, 1, 8.
89 Nell 2016, 2, 5–7.
maan erityisesti sosiaalista mediaa, ihmisten sosiaalisia suhteita sekä seurakuntien ra- kenteita. 90 Messlerin mukaan uskollisuus paikallisseurakuntia kohtaan vähenee jatku- vasti. Nykyään ihmiset ottavat selvää seurakunnista sosiaalisen median ja internet-si- vujen kautta ja pohtivat sen perusteella, menevätkö itse paikan päälle. Internetistä on tullut paikka, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan sekä luovat ja ylläpitävät suhteita. Inter- net on myös paikka, jossa ihmiset hoitavat omaa jumalasuhdettaan ja kohtaavat toisia seurakuntalaisia.91
Messlerin mukaan kulutusajattelu on tullut osaksi seurakuntakulttuuria.
Seurakuntien funktio on muuttunut huolenpidosta yhä enemmän kohti ohjelmien teke- mistä (programming). Kirkko ei enää toimi perheenä, vaan se on muuttunut kuin yri- tykseksi, joka pyrkii vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Messler näkee seurakuntien ra- kenteen tulevaisuudessa kahta erilaista mallia tukevana. Pienet ja intiimit seurakunnat, joissa yhteys jäsenien välillä on tiivistä, tulevat pärjäämään hyvin. Myös riittävän suuret ja monipuoliset seurakunnat tulevat menestymään, sillä ne pystyvät tarjoamaan jäsenilleen laadukkaita ja monipuolisia palveluja.92 Messlerin mukaan pastorit eivät enää ole niinkään opettajia, saarnaajia, hoitajia ja vision luojia vaan pikemminkin yri- tysten toimitusjohtajia. Diakonit hoitavat hoitotyön ja pastorit bisnespuolen. Messler näkee pastorien ja paikallisseurakuntien vaikutusvallan vähentyneen yhteiskunnassa.
Monet seurakunnille ja niiden pastoreille ennen kuuluneista tehtävistä ovat siirtyneet muiden organisaatioiden ja järjestöjen alueeksi.93 Messlerin artikkeli sisältää oman tut- kimukseni kannalta erittäin käyttökelpoista tietoa, vaikka sen konteksti poikkeaa jon- kin verran omastani.
Artikkelissaan Living in a Digital Culture: The Need for Theological Reflection Anita L. Cloete pyrkii kuvaamaan sitä, mitä digitaalisessa kulttuurissa elä- minen tarkoittaa, mikä rooli teologialla on digiaikaan liittyvissä keskusteluissa ja mi- ten digiajan yhteisönmuodostaminen tapahtuu. Cloeten mukaan digitaaliset teknolo- giat eivät ole vain työkaluja, vaan ne ovat muuttaneet käsitystä siitä, mitä on olla ih- minen.94 Yhteisönmuodostuksen osalta Cloete pohtii online-yhteisöjen (internet-poh- jainen) ja offline-yhteisöjen (kasvokkainen) välisiä eroja. Suurimpana erona edellä mainittujen yhteisömuotojen välillä Cloete näkee fyysisen ruumiin puuttumisen on- line-yhteisöissä sekä yhteisönmuodostamisen mahdolliset taustasyyt. Offline-yhteisöt
90 Messler 2014, 29.
91 Messler 2014, 30–31.
92 Messler 2014, 32–33.
93 Messler 2014, 33–34.
94 Cloete 2015, 1–2.
muodostuvat maantieteellisten alueiden perusteella, kun taas online-yhteisöt voivat muodostua yksilöiden omien valintojen ja tarpeiden mukaan. Cloete näkee online- ja offline-yhteisöt siis kahtena erillisenä, mutta yhtäaikaisena ja toisiinsa vaikuttavina maailmoina. Cloeten artikkeli avaa näkökulmia digiajan yhteisöllisyyteen laajasti, mutta sivuaa yhteisöjen johtamista vain muutamalla virkkeellä.95
Juho Kamula pyrkii pro gradu -tutkielmassaan Johtajuuden evoluutio:
Kirkkoherrojen johtamisperiaatteet96 kartoittamaan, minkälaisia johtajia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoherrat ovat. Kamula käyttää tutkielmassaan tausta- teoriana Gayle C. Averyn teoriaa neljästä johtajuusparadigmasta, mikä toimii myös aineiston analyysin pohjana yhdessä muun johtamiskirjallisuuden kanssa.97 Kamula on haastatellut tutkielmaa varten neljää kirkkoherraa. Hänen saamiensa tulosten va- lossa kirkkoherrojen johtamistavoissa on nähtävissä selkeitä eroja. Kaksi kirkkoherraa edusti Kamulan mukaan perinteistä virallisluontoista neuvottelujohtajuutta, kun toiset kaksi puolestaan edustivat matalaa hierarkiaa ja vastuun jakamista tukevaa johta- juutta.98 Kamula näkee autoritaarisen johtamistavan huonosti soveltuvana seurakun- tien johtamiseen, sillä seurakuntien työyhteisö koostuu yleensä lähinnä asiantunti- joista. Tutkielmassa tulee esille myös rooliodotusten tuoma haaste kirkkoherran työ- hön. Kirkkoherran täytyy Kamulan mukaan tasapainoilla hengellisen ohjaajan sekä hallinto- ja henkilöstöjohtajan tehtävien välillä.99
Timo Koiviston pro gradu -tutkielmassa Johtajuus muutoksessa: Kan- sainvälisen kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsitys käsitellään kansainvälisen koti- seurakuntaliikkeen piirissä ilmeneviä johtajuuskäsityksiä, johtamistyyppejä sekä joh- tajuuden erityispiirteitä myöhäismoderneissa länsimaissa.100 Koiviston mukaan koti- seurakuntaliikkeen johtajuus on länsimaissa muutosjohtajuutta. Muutosjohtajuus edustaa missionaalista asennetta ihmisten tavoittamiseen ja ihannetta palata alkuseu- rakunnalliseksi miellettyyn seurakuntamalliin. Koivisto näkee kotiseurakuntaliikkeen johtajuuskäsitysten ilmentävän uskonnollisen johtajuuden yleisiä piirteitä yhtyen sa- malla myöhäismoderniin aikaan ja sen käsityksiin johtajuudesta.101
95 Cloete 2015, 6.
96 Kamulan työssä lukee työn nimenä otsikosta poiketen: Johtajuuden evoluutio – Kirkkoherrojen joh- tamistapojen tarkastelu.
97 Kamula 2018, 6–7, 17, 20–21.
98 Kamula 2018, 18, 69–71.
99 Kamula 2018, 72–74.
100 Koivisto 2017, 2, 23.
101 Koivisto 2017, 2, 81–82.
Henna Lamminluodon pro gradu -tutkielma Uudistuva johtajuus – Ilmiö, käsite ja taidot. Tutkimus johtajien käsityksistä tarkastelee johtajien käsityksiä niistä johtajuuden tekijöistä, joita tarvitaan uudistuvan työelämän haasteissa tänä päivänä.
Lamminluoto lähestyy aihetta johtajakeskeisestä näkökulmasta painottaen uudistuvaa johtajuutta taitona.102 Lamminluodon mukaan tämän päivän johtajuudessa keskeistä on monien taitoalueiden hallinta ja niiden yhdisteleminen. Kyse on siis toisiinsa kyt- keytyvistä, toisiaan täydentävistä ja osittain päällekkäisistä johtajuuden taidoista, joilla pyritään vastaamaan johtajuuden uusiin haasteisiin.103 Lamminluodon tutkimuksen aihe sivuaa omaa tutkimustani siltä osin, että se tutkii johtajien käsityksiä tämän päivän johtajuudesta ja sen haasteista.
Paul K. McClure tarkastelee artikkelissaan Tinkering with Technology and Religion in the Digital Age: The Effects of Internet Use on Religious Belief, Be- havior, and Belonging internetin vaikutuksia uskontoon. Hän väittää internetin käytön lähes huomaamattomasti rohkaisevan ihmisiä työstämään104 uskonnollisia uskomuk- siaan ja yhteyksiään.105 McCluren mukaan tutkimukset osoittavat internetin käytön li- säävän uskonnollista sitoutumattomuutta sekä vähentävän uskonnollista eksklusivis- mia eli poissulkevuutta. Internetin käyttö ei sen sijaan näytä vähentävän uskonnollista osallistumista tai muita aikaan sidottuja uskonnollisia aktiviteetteja toisin kuin esimer- kiksi television katsominen. Hän kertoo, että internetin käyttö ei siis vaikuta niinkään uskonnolliseen käyttäytymiseen kuin uskonnolliseen kuulumiseen106 ja uskomuksiin.
Internet toimii pluralisoivana voimana ja tilana, jossa erilaiset totuusväittämät ja ideat siitä, mikä on lopulta tärkeää, kilpailevat keskenään. Internet rohkaisee kokeilemaan erilaisia uskonnollisia vaihtoehtoja, mikä tekee eksklusiivisten totuusväittämien torju- misesta todennäköisempää.107
McCluren artikkeli antaa hyvää tutkimustietoa medioitumisen vaikutuk- sista yksilöiden uskonnollisuuteen. Edellä mainittu liittyy oman tutkimukseni aihepii- riin, vaikka ei olekaan sen keskiössä.
102 Lamminluoto 2012, 7–8.
103 Lamminluoto 2012, 116.
104 Englanniksi tinkering, joka MOT Englanti- ja MOT Englannin tekniikka ja kauppa sanakirjojen mukaan tarkoittaa esimerkiksi rassaamista, peukaloimista, värkkäämistä, hypistelyä, kokeilua, korjai- lua tai kattilan paikkaamista. Mielestäni oma käännökseni työstäminen pääsee kuitenkin lähemmäksi artikkelissa haettua merkitystä. Sanakirjojen vaihtoehdoista kokeilu toimii myös melko hyvin.
105 McClure 2017, 481–482.
106 Englanniksi: Religious belonging.
107 McClure 2017, 494.
2.4 Kontekstin kuvaus – Suomen Vapaakirkko
Aihealueen ja tutkimuksen ymmärtämisen kannalta on hyvä avata hieman Suomen Vapaakirkon rakennetta ja sen ominaispiirteitä. Käytän tässä tutkimuksessa termejä
”Suomen Vapaakirkko”, ”SVK”, ”Vapaakirkko” sekä ”Vapaaseurakunta” vapaasti toistensa synonyymeinä, sillä tutkimukseni rajautuu tarkastelemaan vain Suomen Va- paakirkon toimintaa.
Suomen Vapaakirkko kertoo omilla virallisilla internet-sivuillaan ole- vansa Suomessa syntynyt herätysliike, joka on vaikuttanut maassa jo yli 120 vuoden ajan. Liike sai Suomessa alkunsa 1800-luvun puolivälin aikoihin vaikuttaneen kirkol- lisen yhteiskulttuurin murtumisesta, joka synnytti uskonnollisten auktoriteettien ky- seenalaistamista sekä yksilön oman uskonnollisen ratkaisun korostamista. Varsinainen liike syntyi kuitenkin vasta 1880-luvulla herätyssaarnaaja lordi Radstockin Suomen vierailun myötä, kun hajanaiset herätykset yhdistyivät liikkeeksi. Liikkeen lähtökoh- dat ovat luterilaisuudessa ja angloamerikkalaisessa herätyskristillisyydessä. Vapaakir- kollisen liikkeen alkuajoista asti keskeistä on ollut henkilökohtaisen uskonratkaisun korostaminen, elämän pyhittäminen ja aktiivisuus kristillis-sosiaalisessa toiminnassa.
Liike pyrki ensin uudistamaan Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta yrityksen kariutuivat opillisten ongelmien vuoksi.108
Vapaakirkollinen liike pyrki kaikkien kristittyjen yhteyteen ja sen kanta monien asioiden suhteen oli alkuaikoina käytännössä kannattomuutta. Opilliset seikat eivät olleet liikkeelle erityisen tärkeitä, mutta se oli vaativa hengellisen elämän suh- teen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta oikeaoppiseen luterilaisuu- teen oli mahdotonta sovittaa Vapaakirkollisen liikkeen näkökantoja. Yksilöllisen va- pauden, kristillisen yhteyden ja kristillisen vapauden vaaliminen, samoin kuin maalli- koiden pitämät julkiset opetuspuheet, ehtoollisen viettäminen kirkosta erillään sekä liikkeen käsitys kasteesta tuottivat ristiriitoja valtakirkon kanssa.109
Vastuunkantajina toimivat vapaakirkolliset perustivat toimintaansa tuke- maan vuonna 1889 Vapaa Sisälähetys -nimisen järjestön ja alkoivat toimittaa vuodesta 1888 alkaen Suomen Viikkolehti -nimistä äänenkannattajaa. Vapaakirkollisen liikkeen omat järjestäytymiseen liittyvät kiistat puolestaan jakoivat sen ruotsinkieliset ja suo- menkieliset jäsenet muodostamaan kaksi erillistä toimijaa: Suomen Vapaakirkko -kirk- kokunta (vuonna 1923) ja Fria Missionsförbundet -yhdistys (vuonna 1921, nykyään
108 Suomen Vapaakirkko (SVK) – Yleisesittely; Suomen Vapaakirkko (SVK) – Historia.
109 Salmensaari 1957, 28, 86, 88, 103.
