TUPAKOINNIN HAITAT JA TUPAKOINNIN EHKÄISYMAHDOLLISUUDET TYÖPAIKOILLA
Sara Hallikainen
Syventävien opintojen opinnäytetyö Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto
Lääketieteen laitos Helmikuu 2020
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO
1.1 Tupakointi
2 AINEISTO JA MENETELMÄT 3 TUPAKOINNIN ESIINTYVYYS
4 TUPAKOINNIN SUORAT JA EPÄSUORAT TERVEYSHAITAT 4.1 Aktiivinen tupakointi
4.2 Passiivinen tupakointi 4.3 Nuuskan terveyshaitat 4.4 Sähkötupakan terveyshaitat
5 TUPAKKALAINSÄÄDÄNTÖ
6 TUPAKKA JA TYÖELÄMÄ
6.1 Ammatit, joissa altistuminen tupakalle lisää riskiä sairauksiin 7 TUPAKOINNIN KUSTANNUKSET
7.1 Yksilötasolla syntyvät kustannukset 7.2 Yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset 8 TUPAKOINNIN LOPETTAMINEN
8.1 Miksi tupakkaan jää koukkuun?
8.2 Miksi tupakoinnin lopettaminen on hankalaa?
8.3 Tupakoinnin lopettamisesta
9 TYÖTERVEYS, TYÖPAIKKA, TUPAKOINTI, KIRJALLISUUSKATSAUSOSIO 10 POHDINTA
11 VIITTEET
TIIVISTELMÄ
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Lääketieteen koulutusohjelma
HALLIKAINEN, SARA C: Tupakoinnin haitat ja ehkäisymahdollisuuden työpaikoilla Syventävien opintojen opinnäytetyö, 52 sivua, 1 liite
Ohjaaja: Kimmo Räsänen, työterveyshuollon erikoislääkäri, professori Helmikuu 2020
Asiasanat: tupakointi, lopettaminen, vieroitus, työterveys, työpaikka
Suomessa tupakoitsijoiden määrä on laskenut hiljalleen edeltävän vuosikymmenen aikana.
Täydelliseen savuttomuuteen Suomessa pyritään vuoteen 2030 mennessä. Suomessa päivittäin tupakoi työikäisistä naisista 12 % ja miehistä 15 %. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään tupakoinnin haittoja ja työntekijöiden tupakoinnin ehkäisymahdollisuuksia työnantajan ja työterveyshuollon tuelle.
Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin PubMedistä ja Medic-tietokannoista. Lisäksi toteutettiin vapaamuotoinen aineistohaku käyttäen UEF Finna-tietokantaa, aihepiirin kirjallisuutta, Käypä hoito- suosituksia ja muita julkaisuja.
Tutkimustietoa tupakoinnin ehkäisymahdollisuuksista työpaikoilla ei vielä ole riittävästi.
Tupakoitsijoiden määrä on vähentynyt vuosikymmenen aikana. Tupakoinnin yleisyys riippuu koulutustasosta ja näin ollen sosioekonomisesta asemasta. Matalalla koulutustasolla tupakoitiin eniten.
Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että tutkimustietoa tupakoinnin lopettamisen tukitoimien vaikuttavuudesta työpaikoilla tarvitaan lisää. Tupakoinnista ja sen haitoista ja lopettamisesta tutkimustietoa on runsaasti. Tutkimustietoa tupakoinnin ehkäisystä työpaikalla löytyi useasta eri koeasetelmasta, mutta vertailtavaa dataa siitä, mikä tai mitkä keinot tupakoinnin ehkäisyyn työpaikalla olisivat tehokkaimmat, ei ole. Vain harvat menetelmät johtivat pysyvään savuttomuuteen, useimmat menetelmät vaikuttivat vain väliaikaisesti.
ABSTRACT
UNIVESITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Medicine
HALLIKAINEN SARA C: Harms of smoking and prevention of smoking in the workplace Thesis, 52 pages, 1 appendix
Tutor: Kimmo Räsänen, specialist in occupational health, professor February 2020
Keywords: smoking, cessation, cessation programs, workplace, occupational health
In Finland, the number of smokers has been decreasing during the last decades. Finland is trying to achieve to be smoke-free by the end of year 2030. In Finland, 15% of working-age men and 12% of working-age women are daily-smokers. The purpose of this review is to evaluate the harmful effects of smoking, and current methods to decrease smoking rates of the employees with support from employers and occupational health services.
Literature search was performed in PubMed and Medic-databases. In addition, relevant literature from UEF Finna-database, Current Care Guidelines and other publications was used.
Currently there is a lack of knowledge of the effectiveness of support methods in the workplace in smoking cessation. This review confirms the known decrease of smoking rates as well as the dependency of smoking to education and socioeconomic status. People with lowest education levels smoke the most.
This literature review discusses the methods to smoking cessation but lacks a clear golden standard for this. The current knowledge of employer’s acts to decrease smoking are in few. However, this review summarizes the current methods and evaluates them individually. There were only few methods that resulted permanent smoking cessation, whereas most of the methods resulted only temporary cessation. The most efficient way to prevent smoking in workplace is still to be found.
1 JOHDANTO 1.1 Tupakointi
Tupakointi on merkittävä lukuisia sairauksia lisäävä riippuvuus ja se on merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Tupakoinnin terveysvaikutukset rasittavat terveydenhuoltojärjestelmää ja aiheuttavat suuria kustannuksia työnantajille. Tupakointi on erityisesti työikäistä väestöä koskeva terveysriski, joka aiheuttaa sairaspoissaoloja ja lisää sairastavuutta.
Työnantajien toimilla ja poliittisella ohjauksella tupakointia on saatu vähenemään viime vuosikymmenten aikana merkittävästi ja Suomessa pyritäänkin täydelliseen savuttomuuteen 2030 mennessä (Savuton suomi 2030.).Tupakointi ja muiden tupakkatuotteiden käyttö näkyy kuitenkin päivittäin katukuvassa. Työssäkäyvien ihmisten terveydenhuolto keskittyy Suomessa lähinnä työterveyshuoltoon. Näin ollen työnantajat yhteisvoimin työterveyshuollon kanssa pystyvät vaikuttamaan työikäisten savuttomuuteen merkittävällä tavalla. Onkin erityisen mielekästä pyrkiä erilaisilla interventiokeinoilla vaikuttamaan tupakointiin ja sen aiheuttamiin terveysongelmiin.
Tupakoinnin lopettamiseen on olemassa useita erilaisia keinoja, joista merkittävä osa on suhteellisen tehottomia pysyvän lopettamisen suhteen (Tupakka- ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito-suositus 2018).
Nykyään myös työnantajat voivat tehdä työpaikan sisällä erilaisia kannustimia työntekijöiden savuttomuuteen, esimerkiksi Pekkaniska -yrityksessä työntekijälle maksetaan tupakoinnin lopettamisesta 1000 € kertabonus ja jokaisesta tupakoimattomasta vuodesta 170 € (Pekkaniskan kuntobonukset). Tupakoinnin lopetuksen keinoista ja keinojen tehokkuudesta työpaikoilla on epäjohdonmukaista ja vähäistä tutkimusta Cochrane-katsauksen mukaan (Wolfenden ym. 2018).
Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan ensin tupakoinnin haittoja ja toisessa osiossa sitä, millaisia keinoja työantajalla ja työterveyshuollolla on tukea työntekijöitä tupakoinnin lopettamisessa.
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tupakoinnin haittoja käsittelevässä osiossa tein vapaamuotoista kirjallisuushakua UEF Finna tietokannasta. ja hyödynsin aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta; väitöskirjoja, Käypä hoito-suosituksia ja muita julkaisuja.
Tupakoinnin lopettamisen tukea käsitelevässä osiossa ensisijaisina aineistolähteinäni olivat PubMed ja Medic-tietokannat. PubMedissa käytin hakusanoina ”occupational health, smoking, cessation, cessation programs, workplace smoke-free policies” ja rajasin haun edeltävään kymmeneen vuoteen.
Medic-tietokannassa käytin hakusanoina ”tupakointi ja lopettaminen tai vieroitus” (kts. Kuva 1.)
Kuva 1. Vuokaavio aineistohausta PubMed- ja Medic-tietokannoista.
(Liite 1. Pub Med (n = 12) ja Medic (n = 6) -tietokannoista kirjallisuuskatsaukseen sisällytetyistä julkaisuista)
3 TUPAKOINNIN ESIINTYVYYS
Terveys 2000-tutkimuksen pohjalta tehdyn raportin mukaan päivittäin tupakoi 17 % naisista ja 29 % miehistä. 30-44 vuotiaiden miesten ryhmässä tupakointi oli yleisintä (35 %). Saman ikäisistä naisista tupakoi 24 %. (Prättälä ja Paalanen 2007)
Viimeisin kattava tieto suomalaisten tupakoinnista on vuodelta 2017. Tuolloin 20-64-vuotiaista miehistä 15 % tupakoi päivittäin, naisista vastaavasti 12 %. Saman raportin mukaan vuonna 1997 jopa 30 % 20-64 vuotiasta miehistä ja 18 % naisista tupakoi päivittäin. Tupakoitsijoiden määrä on laskenut hiljalleen vuosikymmenien aikana, erityisesti miesten joukossa. (Jääskeläinen 2017) Tupakointi ei jakaudu tasaisesti sosioekonomisten ryhmien välillä. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan tupakoinnin yleisyys riippui koulutustasosta ja näin ollen sosioekonomisesta asemasta.
Tupakoivien naisten osuus matalalla koulutustasolla oli 16 %, keskitason koulutustasolla 9 % ja korkealla koulutustasolla 4 %. Vastaavasti tupakoivien miesten osuus matalalla koulutustasolla oli 19 %, keskitason koulutustasolla 13 % ja korkealla koulutustasolla 8 %. (Murto ym. 2018)
Sähkötupakka ei vielä vuonna 2017 ollut päässyt suuren väestön suosioon; sähkötupakkaa käytti päivittäin vain noin prosentti 20-64 vuotiaista naisista ja miehistä. Sen sijaan nuuskan käyttäjiä oli enemmän: 20-64-vuotiaista miehistä 5 % käytti nuuskaa päivittäin, saman ikäryhmän naisista vain 1 prosentti. (Jääskeläinen 2017)
4 TUPAKOINNIN SUORAT JA EPÄSUORAT TERVEYSHAITAT 4.1 Aktiivinen tupakointi
Suora tupakointi voi aiheuttaa ja olla myötävaikuttamassa lukuisten sairauksien syntyyn.
Keskimäärin tupakoitsija menettää tupakoimalla 10 elinvuotta tupakoimattomaan verrattuna (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus, 2018). WHO:n arvion mukaan vuosittain koko maailmassa n. 7 miljoonaa ihmistä kuolee tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin ja 1,2 miljoonaa ihmistä kuolee passiivisen tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin (Tobacco 2019). Nykytiedon valossa tupakointi joko aiheuttaa tai on myötävaikuttamassa ainakin seuraavien syöpätautien kehityksessä:
suusyöpä, kurkunpäänsyöpä, keuhkosyöpä, ruokatorvensyöpä, mahasyöpä, haimasyöpä, maksasyöpä, virtsarakonsyöpä, paksusuolensyöpä ja kohdunkaulansyöpä. Tupakointi myös lisää syöpäpotilaiden ja syövästä selvinneiden riskiä saada sekundäärisyöpä (Pöllänen & Ruohos 2018, Keuhkosyöpä: Käypä hoito-suositus 2017) . Tupakoinnin lopettaminen taas parantaa syöpäpotilaiden ennustetta. (Tupakointi ja nikotiinriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018)
Keuhkosairauksien osalta tupakoinnin terveyshaittoihin kuuluvat keuhkoahtaumatauti ja krooninen keuhkoputkentulehdus (Yhdysvalloissa pääasiallinen syy keuhkoahtaumataudin synnylle on tupakointi (U.S. Department of Health and Human Service 2014). Olemassa oleva tutkimusnäyttö viittaa siihen, että tupakointi myötävaikuttaisi myös idiopaattisen keuhkofibroosin ja astman kehitykseen, mutta tästä ei ole riittävästi näyttöä. Tupakointi aiheuttaa suun terveydelle myös merkittävää haittaa aiheuttaen parodontiittia eli hampaiden kiinnityskudossairautta. Sydän- ja verenkiertoelimistössä tupakointi aiheuttaa lukuisia ongelmia. Se altistaa niin sepelvaltimotaudille, verenpainetaudille, sydäninfarktille, aivoinfarktille kuin sydänperäiselle äkkikuolemalle.
Tupakoinnilla on myös yhteys erektiohäiriöihin ja kroonisten haavojen huonoon parantumiseen.
(U.S. Department of Health and Human Services 2014, Pöllänen & Ruohos 2018, Vaalasti ym. 2011).
Tupakointi lisää riskiä sairastua myös useisiin muihin sairauksiin ja voi vaikeuttaa sairauksia.
Tupakointi esimerkiksi lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, nivelreumaan, osteoporoosiin, maksakirroosiin, selkärangan välilevyn rappeumiin, silmänpohjan ikärappeumaan, harmaakaihiin, Crohnin tautiin, maha- ja pohjukaissuolen limakalvovaurioihin. Tupakointi voi myös heikentää virtsanpidätyskykyä ja hankaloittaa osaa ihosairauksista (esimerkiksi pustulosis palmoplantaris) (Pöllänen 2018, Hannuksela-Svahn 2011). Tupakointi laskee immuniteettia taudinaiheuttajia vastaan ja hankaloittaa esimerkiksi infektioekseeman paranemista (Hannuksela & Lauerma, 2011).
Tupakointi heikentää useiden sairauksien ja tautien hoitoa ja aiheuttaa haittoja erinäisiä riskejä esimerkiksi leikkaustoimenpiteissä. Leikkaustoimenpiteessä tupakointi hidastaa haavojen paranemista, lisää haavainfektioiden todennäköisyyttä, sekä lisää hengitysvaikeuksia leikkauksen jälkeen. Tupakointi lisää myös riskiä saada leikkaustoimenpiteen jälkeen keuhkokuume, aivoverenkiertohäiriö, sepelvaltimotapahtuma tai/ja sepsis. Aktiivinen tupakointi heikentää myös siirteiden kiinnittymistä ja lisää riskiä proteesin irtoamiseen (Kokki & Porela-Tiihonen, 2017). Sen lisäksi, että tupakointi lisää leikkauskomplikaatioiden riskiä tupakointi näyttää myös lisäävän kuolleisuutta 30 vuorokauden sisällä kirurgisten operaatioiden jälkeen (Turan ym. 2011). Nykyisin suositellaan, että tupakointi tulisi lopettaa 4-8 viikkoa ennen ei-päivystyksellisiä leikkaustoimenpiteitä. Tupakointi hidastaa myös murtumien luutumista.(Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito-suositus 2018, Leikkausta edeltävä arviointi: Käypä hoito-suositus 2014)
Tupakointi vaikuttaa myös niin miestenkuin naisten hedelmällisyyteen (miehillä tupakointi heikentää siittiöiden liikkuvuutta ja vähentää siittiöiden määrää). Tupakoinnilla on myös paljon vaikutuksia raskauden aikana sikiöön. Tupakointi lisää riskiä keskenmenolle, kohdunulkoiselle raskaudelle, ennenaikaiselle synnytykselle, ennenaikaiseen istukan irtoamiseen sekä sikiön pienipainoisuuteen.
(Pöllänen 2018) Tupakointi heikentää raskauden aikana sikiön keuhkofunktion kehitystä ja lisää syntyneen lapsen riskiä sairastua astmaan (Jaakkola & Jaakkola 2012). Äidin raskaudenaikainen tupakointi vaikuttaa myös syntyneeseen lapseen (vaikkei tämä enää tupakansavulle altistuisi lapsuusaikanaan). Tupakalle altistuminen raskausaikana lisää lapsen riskiä kärsiä esimerkiksi lasten karieksesta ja kokea ongelmia maitohampaiden kehityksessä. Myös sikiöaikainen kasvun hidastuminen kuuluu raskauden aikaisen tupakoinnin haittoihin. Tupakoivien äitien riski saada pienipainoinen lapsi on kaksinkertainen verrattuna tupakoimattomiin äiteihin. (Pöllänen & Ruohos 2018, Tiitinen 2019)
Keuhkosyövän esiintyvyydessä näkyy tupakoinnin vähentyminen vuosikymmenien saatossa miehillä: keuhkosyövän huippuesiintyvyys oli 1970, tämän jälkeen keuhkosyövän esiintymistrendi on ollut aleneva. Sen sijaan naisten keuhkosyöpäesiintyvyys on 1950-luvulta lähtien ollut noususuuntainen ja jatkuu positiivisena tänäkin päivänä. Uusia keuhkosyöpiä esiintyi Suomessa vuosina 2012-2016 miehillä 1734 ja naisilla 942. Keuhkosyövän osuus kaikista syövistä on Nordcan- syöpätilastojen mukaan Suomessa miehillä 10,4 % ja naisilla 6,0 %. (Nordcan-projekti 2019) 4.2 Passiivinen tupakointi
Passiivinen tupakointi lisää aivohalvauksen saamisen riskiä (U.S. Department of Health and Human Services 2014). Lapsilla toistuva passiivinen tupakointi lisää toistuvien korva- ja ylähengitysinfektioiden sekä allergioiden ja astman riskiä. Toistuvana passiivinen tupakointi lisää myös riskiä lapsuusiän hematologisille syöville. (Jaakkola & Jaakkola 2012) Lapset ovat lähtökohtaisesti herkempiä passiivisen tupakoinnin haitoille kuin aikuiset. Tämä selittyy esimerkiksi sillä, että lasten hengitystiheys on suurempi ja he hengittävät aikuista enemmän savua painokiloa kohti. Lisäksi hengityselimistö, maksan metabolia ja immunologiset mekanismit ovat kehittymättömämpiä kuin aikuisilla (Jaakkola & Jaakkola 2012). Aikuisilla passiivinen tupakointi lisää riskiä lähes kaikille samoille sairauksille ja tautitiloille kuin mitä aktiivinen tupakointikin, joten passiiviseen tupakointiin tulisi kiinnittää huomiota yhtä aktiivisesti kuin suoraan tupakointiin (Jaakkola & Jaakkola 2012). Säännöllinen pitkäaikainen ja passiivinen tupakointi lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään 20-40 % (Pasternack 2007) .
4.3 Nuuskan terveyshaitat
Nuuskan terveyshaitat vaikuttavat olevan tupakointi vähäisempiä, mutta nuuska aiheuttaa niin paikallisia kuin systeemisiä terveyshaittoja. Suun alueella nuuska tyypillisesti aiheuttaa limakalvoleesion sille alueelle, missä irto-/pussinuuskaa käytetään. Leesio korjaantuu yleensä nuuskan käytön loputtua. Ikenien vetäytyminen ja hammaskaulojen paljastuminen esiintyy myös
kohdissa, joissa nuuskaa usein pidetään, nämä vauriot eivät kuitenkaan korjaannu nuuskan lopettamisella. Nuuskaaminen lisää myös parodontiittia. (Wickholm ym. 2012) Ei ole varmaa näyttöä siitä, että nuuskaaminen aiheuttaisi suusyöpää (Suusyöpä: Käypä hoito-suositus 2019) Nuuskaaminen lisää riskiä sairastua sydämen vajaatoimintaan, saada sydäninfarkti taikka aivoverenkierronhäiriö tai saada metabolinen oireyhtymä. Nuuskaaminen aiheuttaa myös raskausajan ongelmia: se lisää riskiä ennenaikaiseen synnytykseen, pre-eklampsiaan ja neonataaliapneaan.(Wickholm ym. 2012)
4.4 Sähkötupakan terverveyshaitat
Sähkötupakan terveyshaitat ovat vähäisempiä kuin perinteisten savukkeiden. Niin lyhyt- kuin pitkävaikutteisistakin terveyshaitoista on vielä heikosti näyttöä. Kuitenkin on todettu, että sähkötupakan savukeneste sisältää terveydelle haitallisia aineita, näiden vaikutukset elimistössä ovat vielä epäselvät. Sähkötupakan käyttäjien raportoimia haittavaikutuksia ovat esimerkiksi huimaus, pää- ja kurkkukipu, suun kuivuminen ja ärtyminen, nopeutunut syke ja matala verenpaine.
(Ruokolainen ym. 2015) Viime aikoina sähkösavukkeiden haitoista on saatu lisää tietoa kun Yhdysvalloissa on varmistunut 21.1.2020 mennessä 60 sähkötupakointiin liittyvää kuolemantapausta ja sairaalahoitoon sähkötupakasta sairastumisen vuoksi on hakeutunut 2711 ihmistä. Tällä hetkellä sähkötupakkanesteiden E-vitamiiniasetaatin ajatellaan liittyvän kuolemaan johtaneisiin sairastumisiin. E-vitamiiniasetaattia on löydetty kaikkien kuolleiden sähkötupakoitsijoiden keuhkoista. (CDC 2020)
5 TUPAKKALAINSÄÄDÄNTÖ
Tupakkalainsaäädäntöä uudistettiin Suomessa viimeksi vuonna 2016. Lain tavoitteena on saada terveydelle haitallisten ja riippuvuutta aiheuttavien tupakka- ja nikotiinipitoisten tuotteiden käyttö loppumaan. Suomessa tupakoinnista ja tupakkatuotteiden ostamisesta on tarkat säännökset. Laissa määrätään muun muassa missä ja miten tupakkatuotteita saa myydä, kenelle tupakkaa saa myydä, mitä aineita tupakkatuotteet eivät saa sisältää ja millaisiin rasioihin tuotteet saa pakata. Suomessa tupakkaa ei saa myydä alle 18-vuotiaalle ja tupakkatuotteiden markkinointi on kielletty. Tupakointia on rajoitettu merkittävästi: polttaminen on kielletty julkisissa tiloissa kuin myös työtiloissa, päiväkoti- ja opetusympäristöissä, ulkotiloissa yleisissä tilaisuuksissa katsomoissa ja katoksissa. Tupakointia rajoitetaan myös yksityisissä kulkuneuvoissa, mikäli kyydissä on alle 15-vuotias. (Tupakkalaki 2016) Lainsäädännöllä on ollut merkittävä vaikutus passiiviseen tupakointiin. Kansanterveydellisesti suuri merkitys tupakkalainsäädännön historiassa on tupakoinnin rajoittaminen julkisissa tiloissa. Aiemmin
esimerkiksi ravintolatyöntekijät altistuivat päivittäin runsaalle tupakansavulle, kun ravintoloissa tupakointi oli vielä sallittua. Nykyisin ravintoloissa saa olla erillinen tupakointitila, mutta tilaan ei saa viedä eikä tarjoilla juomaa eikä ruokaa. Tilaa saa käyttää vain tupakointiin ja tilan saa siivota vasta, kun se on kunnolla tuuletettu ja tyhjennetty tupakansavusta (Tupakkalaki 2016) . Myös monet muut ammattiryhmät, kuten hotellityöntekijät, kodinhoitohenkilöstä, kotisairaanhoitajat sekä niin metalliteollisuuden kuin rakennusteollisuudenkin työntekijät ovat hyötyneet muutoksesta (Arola &
Reijula 2008).
Tupakoinnista on pyritty tekemään epäkannattavaa tupakkaveroa korottamalla. Korotuksia tupakkaverotukseen on tehty vuosina 2009, 2010, 2012, 2014-2019 välillä jokaisena vuonna vähintään kertaalleen. Tupakkavero menee kaikista tupakkaa sisältävistä tuotteista, mukaan lukien myös sähkötupakan nesteet. Vuodesta 2008 vuoteen 2017 tupakkatuotteiden hinta on merkittävästi noussut. Tässä ajassa irtotupakan hinta on noussut jopa 117 %, savukkeiden 63 % ja sikareiden 58
%. Hinnannousu näkyy selvästi tupakoinnin määrän vähentymisessä väestötasolla (Tupakkaverotus, Jääskeläinen 2017).
6 TUPAKKA JA TYÖELÄMÄ
Vuonna 2008 julkaistussa raportissa selvitettiin, mille syöpävaarallisille aineille työelämässä Suomessa altistutaan eniten. Auringonvalon jälkeen työntekijät altisuivat Suomessa eniten tupakansavulle (Aalto 2008). Edellä mainitut lainsäädäntötoimenpiteet ovat kuitenkin merkittävästi vähentäneet tupakansavulle altistumista työelämässä.
6.1 Ammatit, joissa altistuminen tupakalle lisää riskiä sairauksiin
Tietyissä ammateissa ja työtehtävissä työntekijä voi altistua terveydelle haitallisille aineille. Niin passiivinen kuin aktiivinenkin tupakointi näissä ammateissa ja työtehtävissä voi lisätä terveydelle haitallisten aineiden terveyshaittoja. Tupakoinnin lopettaminen on erittäin tärkeää esimerkiksi ammateissa, joissa on asbestialtistus, koska asbestin aiheuttama keuhkosyöpäriski moninkertaistuu työntekijän polttaessa tupakkaa (Koskinen ym. 2008, Keuhkosyöpä: Käypä hoito-suositus 2017) . Erilaisissa teollisuusalan töissä (kumi-, akku-, muovi-, lasi- ja väriaineteollisuus) voidaan altistua kadmiumille. Elimistössä kadmium kertyy munuaisiin ja maksaan ja voi aiheuttaa munuaisvauriota.
Tupakointi lisää veren ja virtsan kadmiumpitoisuutta ja näin ollen lisää munuaisvaurion mahdollisuutta (Kiilunen 2008). Platinametalleille altistumisen on osoitettu voivan aiheuttaa ihottumia, allergista nuhaa ja astmaa. Tässäkin tapauksessa tupakointi lisää platinametallien
terveyshaittoja niin, että tupakoivat ovat herkempiä saamaan platinametalleista haittavaikutuksia.
Platinametallialtistus on mahdollista metalliteollisuudessa (katalysaattorien korjauksissa ja valmistuksessa, metallien valmistuksessa ja puhdistuksessa, metallien kierrättämisessä), kemian teollisuudessa ja ydinenergian tuotannossa. (Kiilunen 2008)
Aloilla, joissa käsitellään nikkeliä, tupakoinnin lopettaminen on tärkeää. Nikkelipartikkeleille altistuminen itsessään lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään ja yhtäaikainen tupakointi lisää riskiä entisestään (Andersen ym. 1996). Polysyklisille aromaattisille hiilivedyille voi altistua eri teollisuuden aloilla (kumi-, kaivos-, metallurgiateollisuudessa), nuohoustöissä, palomiehen töissä, jätehuollossa, lämpövoimaloissa, valimoissa ja konepajoilla. Polysykliset aromaattiset hiilivedyt lisäävät riskiä sairastua syöpään mitä enemmän niille altistuu. Näin ollen aloilla, joilla altistuminen polysyklisille aromaattisille hiilivedyille on mahdollista, on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että altistuminen näille hiilivedyille olisi mahdollisimman vähäistä myös työelämän ulkopuolella.
Polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä esiintyy tupakan savussa ja näin ollen tupakoinnin lopettaminen on erittäin tärkeää edellä mainituilla aloilla työskentelevillä henkilöillä.(Santonen 2008)
Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää myös töissä, joissa altistuu päivittäin orgaaniselle pölylle.
Erityisen tärkeää lopettaminen on siinä tapauksessa, että työntekijällä on atooppinen taipumus.
Orgaaniset pölyt herkistävät hengitysteitä ja voivat aiheuttaa nuhaa ja astmaa. Riski herkistyä suurimolekyylisille allergeeneille on atoopikoilla suurempi kuin ei-atoopikoilla. Tupakointi altistaa myös hengitystiesairauksille ja näin ollen tupakoinnin lopettaminen on tärkeää jos työntekijällä on atooppinen taipumus.(Koskinen ym. 2008)
7 TUPAKOINNIN KUSTANNUKSET 7.1 Yksilötasolla syntyvät kustannukset
Kuten aiemmin on todettu, tupakointi liittyy koulutustasoon (matalimmissa sosiaaliekonomissa luokissa tupakkatuotteita käytetään enemmän). Mitä korkeampi tupakkatuotteiden hinta on, sitä suuremman osan tupakka vie matalamman sosiaaliekonomisen luokan kuukausituloista. Tässä ryhmässä poltetaan myös enemmän, jolloin hinnannousu rajoittaa tupakkatuotteiden hankkimista (tämä tukee kansanterveyttä). Toisaalta jos tupakoinnista pääsee vieroittautumaan, tämä tuo suuremman rahallisen hyödyn suhteessa korkeatuloisiin henkilöihin. (Tupakka-aski kallistuu 2019) Tällä hetkellä tupakka-aski (joka sisältää 20 savuketta) maksaa Suomessa noin 7,40 € ja lähivuosina hintaa tullaan nostamaan noin 10 € paikkeille (Välimaa 2019). Esimerkiksi laskennallisesti jos
tupakoitsija polttaa askin viikossa, vuodessa tupakoinnille tulee hintaa tällä hetkellä n. 385 €, jos yksilö polttaa askin päivässä, niin tupakoinnille tulee vuodessa hintaa n. 2700 €. Lisäksi huomioon tulee ottaa pitkässä juoksussa muut tupakasta koituvat kustannukset. Kuten aiemmin on todettu, tupakointi lisää riskiä useisiin sairauksiin tai hankaloittaa jo olemassa olevia sairauksia (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito-suositus 2018). Näin ollen tupakointi lisää tupakoitsijan lääkärikäyntejä (Vähänen 2015), ja voi mahdollisesti lisätä myös lääkekuluja välillisesti kun sairastavuus tupakoinnin myötä kasvaa (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito-suositus 2018). Esimerkiksi keuhkoahtaumatauti taikka keuhkosyöpä voivat aiheuttaa yksilölle ennenaikaisen eläköitymisen ja työkyvyn laskun, sekä näin ollen merkittäviä kustannuksia loppuelämän ajalle.
7.2 Yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset
Viimeisin laajempi raportti tupakoinnin kustannuksista yhteiskunnalle Suomessa on vuodelta 2015 (Vähänen 2015). Somaattisen erikoissairaanhoidon kokonaiskustannuksista tupakointi vei vuonna 2012 arviolta 3,4 %. Tupakasta johtuvien kustannusten arvioitiin kokonaisuudessaan olevan somaattisessa erikoissairaanhoidossa 176 miljoonaa euroa. Perusterveydenhuollossa tupakointi aiheutti avosairaanhoidon puolella kustannuksia 4,5 miljoonaa euroa (laskelma perustuu lääkärin vastaanottokäyntien kustannuksiin tupakkaehtoisten käyntien osalta), kustannukset olivat arviolta 0,6
% perusterveydenhuollon lääkärien vastaanottokäyntien kustannuksista. Tupakkaehtoisia kustannuksia perusterveydenhuollossa vuodeosastopuolelta vuonna 2012 oli 29,5 miljoonaa euroa, vuodeosastohoidon kokonaiskustannuksista tämä oli arviolta 2,8%. Raportissa on käsitelty myös työterveyshuollolle aiheutuvat kustannukset tupakoinnista, mutta todettu, että arvio ei ole yhtä tarkka kuin mitä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon puolella on. Tuolloin arvioitiin (syyosuusmenetelmällä perusterveydenhuollossa tapahtuneiden tupakkariippuvaisten käyntien kautta), että vuonna 2012 tupakkaehtoisia kustannuksia työterveyshuollolle koitui noin 3 miljoonaa euroa, kun työterveyshuollonkokonaiskustannukset olivat 767,2 miljoonaa euroa. Lääkekustannuksia arvioidaan vuonna 2012 tulleen tupakointiin liittyen 64 miljoonaa euroa, tästä Kela maksoi lääkekorvauksia 49 miljoonaa euroa. Kokonaisuudessaan vuonna 2012 lääkekustannukset Suomessa olivat 1790 miljoonaa euroa, josta Kela maksoi lääkekorvauksia 1300 miljoonaa euroa. (Vähänen 2015)
Tupakasta koituu kuluja myös tupakkavalvonnan saralta (terveysvalvontaviraston ja aluehallintoviraston työntekijöiden kustannukset, jotka työskentelevät tupakkavalvonnan parissa).
Lisäksi kuntien kuuluu seurata, että tupakkalainsäädäntö toteutuu asianmukaisesti. Raportin mukaan
tästä ei kuitenkaan aiheudu kunnille kuluja (kulut saadaan katettua myyntilupamaksuilla). (Vähänen 2015)
Tupakointi aiheuttaa vuosittain tulipaloja ja aiheuttaa tuhoa rakennuksille sekä aiheuttaa kuolemia.
Vuonna 2017 Suomessa tupakoinnin aiheuttamia palokuolemia oli 20, vuonna 2016 16, vuonna 2015 16, vuonna 2014 27 ja vuonna 2013 15.(Ketola & Kokki 2018)
Kelan sairauspäivärahaa maksettiin Suomessa vuonna 2012 tupakasta johtuvista sairauksista arviolta 54 miljoonaa euroa, joka on 2,3 % kaikista Kelan maksamista sairaus- ja osasairauspäivärahoista Myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen tupakkasairauksien vuoksi aiheuttaa taloudellisia menetyksiä tuotantopanokseen. Vuonna 2012 Suomessa 1819 työntekijää siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle tupakkasairauksien vuoksi, tämä aiheutti arviolta noin 134 miljoonan euron tuotantopanosmenetyksen. Tämän lisäksi vuonna 2012 työkyvyttömyyseläkettä maksettiin tupakkaan liittyvien sairauksien osalta 218 miljoonaa euroa. (Vähänen 2015) Samana vuonna työkyvyttömyyseläkettä kokonaisuudessaan maksettiin 3065,7 miljoonaa euroa, joten tupakkasairauksiin liittyvien työkyvyttömyyseläkemaksujen osuus oli noin 3 %. Tupakoinnin aiheuttamat kuolemat työikäisillä aiheuttavat tuotantopanoksen menetystä, jonka raportin mukaan arvioitiin Suomessa olevan noin 206 miljoonaa euroa vuodessa. (Vähänen 2015)
7.3 Työnantajalle aiheutuvat kustannukset
Tupakointi aiheuttaa työntekijöille sairauspoissaoloja kuten kirjallisuuskatsauksessa on aiemmin todettu. THL:n raportissa (Vähänen 2015) sairaspoissaoloja on arvioitu vain yli 10 vuorokautta kestävien poissaolojen osalta. Toisaalta raportissa tuodaan esille, että tupakkasairaudet eivät aiheuta merkittävästi lyhyitä poissaoloja (tupakkasairaudet ovat yleensä vakavia ja vaativia). Toisaalta tupakointi altistaa hengitystieinfektioille, jotka yleensä aiheuttavat lyhyehköjä sairauspoissaoloja.
Raportin arvion mukaan tupakoinnin aiheuttamista sairauspäivistä seurasi 130 miljoonan euron kustannukset Suomessa vuonna 2012. (Vähänen 2015)
Työterveyslaitoksen arvion mukaan työnantajalle koituu tupakoivasta työntekijästä noin 2000 euroa enemmän kuluja vuodessa kuin tupakoimattomasta työntekijästä. Tämän ajatellaan selittyvän esimerkiksi työterveyshuollon suuremmasta käyttöasteesta ja siitä, että tupakoitsija on alttiimpi sairastumaan useammin infektiosairauksiin (Savuton työpaikka). Tupakoivasta työntekijästä arvioitiin tulevan työnantajalle vuodessa 3000 euroa enemmän kuluja kuin tupakoimattomasta työntekijästä. Lisäksi arvioitiin, että tupakoiva työntekijä käyttää vähintään 30 työpäivän verran aikaa vuodessa tupakointiin työajalla (Simonen 2012) .
Tupakointi aiheuttaa työnantajille kuluja tupakkataukojen kautta. Nykyisin osa työpaikoista on savuttomia, mutta osassa työpaikoista savuttomuus ei ole pakollista. Työpaikoissa, joissa tupakointi ei ole kielletty, tupakoiva työntekijä aiheuttaa vuoden aikana työnantajalleen menetetyn työpanoksen takia arvion mukaan 1060-1300 euron menetyksen. Todellisia kustannuksia tupakkataukojen aiheuttamasta työpanoksen menetyksestä voidaan kuitenkin vain arvioida, tarkkoja lukuja ei ole tiedossa. (Vähänen 2015)
8 TUPAKOINNIN LOPETTAMINEN 8.1 Miksi tupakkaan jää koukkuun?
Tupakoinnin aloitukselle on useita syitä, osa tietoisia ja osa tiedostamattomia. Äidin raskaudenaikainen tupakointi lisää lapsen riskiä aloittaa tupakointi. Useimmiten ensimmäinen tupakointikokeilu tapahtuu nuoruudessa (14-16 ikävuoden tienoilla). Osalle kokeilu jää kokeiluksi, osa jää koukkuun. Todennäköisimmin tupakkariippuvuus kehittyy niille, jotka saavat voimakkaan fyysisen rentoutumisreaktion nikotiinista. Myös sosiaalisilla ja ympäristötekijöillä (esimerkiksi nuoret voivat kokea saavansa arvostusta muilta nuorilta tupakoimalla, myös ystävien ja muiden vertaisten tupakointi lisää riskiä tupakoinnin aloitukseen), psykologisilla tekijöillä (yleinen addiktioalttius) ja perinnöllisillä tekijöillä (CYP2A6-geenin nopeaan metabolian alleeli näyttää altistavan nikotiiniriippuvuudelle) on vaikutusta tupakointiriippuvuuden kehittymiseen.(Ollila 2018) Aikuisilla tupakkariippuvuus kehittyy ensisijaisesti nikotiiniriippuvuuden kautta ja ympäristötekijöiden rooli on pienempi kuin nuorilla. Tietyissä psykiatrisissa sairauksissa tupakointi on huomattavasti yleisempää kuin väestötasolla, esimerkiksi masentuneilla ja skitsofreniaa sairastavilla (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018) . Nikotiini päätyy savuketta polttaessa keuhkoista aivoihin noin 7-8 sekunnissa. Aivoissa nikotiini sitoutuu nikotiinireseptoreihin ja tämän seurauksena vapautuu dopamiinia, endorfiinia, adrenaliinia, kortisolia ja glutamaattia. Dopamiinin vapautuminen aiheuttaa tupakoinnista tulevan mielihyvän tunteen, lisäksi tupakoinnista koetaan myös keskittymiskyvyn parantumista. Säännöllinen tupakointi vaikuttaa nikotiinireseptoreiden määrään lisäten niitä. Se myös muuttaa nikotiinireseptoreiden rakennetta tehden niistä herkempiä nikotiinille. Tämä voi tapahtua jo 3-6 viikon säännöllisellä tupakoinnilla. (Winell 2018a) Nikotiinin lisäksi tupakassa on muita ainesosia, jotka myös aiheuttavat riippuvuutta, esimerkiksi monoamiinioksidaasin inhibiittorit. (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus:
Käypä hoito -suositus 2018)
Nikotiini vaikuttaa elimistössä eritavoin riippuen sen pitoisuuksista: stimuloivia vaikutuksia nikotiinista tulee, kun sen pitoisuus elimistössä on pieni, vastaavasti taas suurilla pitoisuuksilla elimistössä nikotiini aiheuttaa lamaavia vaikutuksia. Se, miten nopeasti henkilö tupakoi vaikuttaa siihen, millaisen vaikutuksen hän tupakoinnista saa. (Rouhos 2014)
Tupakointiin liittyy myös psyykkinen riippuvuus, jossa tupakoitsija ehdollistuu tupakointiin. Yksilö ajautuu polttamaan tupakkaa ikään kuin automaatilla tietyissä tilanteissa tai tiettyjen tapahtumien jälkeen, esimerkkinä töissä tauoilla, ruokailujen jälkeen, tietyissä tunnetiloissa (yksilö käsittelee tunteen tupakoinnin kautta), joidenkin ihmisten seurassa. (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018)
8.2 Miksi tupakoinnin lopettaminen on hankalaa?
Tupakoitsijat ovat usein aloittaneet tupakoinnin nuorella iällä ja kerenneet polttaa useamman vuoden, ennen kuin tupakoinnin lopetus tai sen yrittäminen tulee ajankohtaiseksi. Näin ollen tupakointi on vankka osa tupakoitsijoiden arkea ja rutiineita: tupakoitsijat esimerkiksi palkitsevat itseään tupakoinnilla, lievittävät stressiä ja ahdistusta, täyttävät tylsiä hetkiä. Tupakointi voi olla sosiaalinen tapahtuma. Kun yksilöllä on psyykkinen riippuvuus tupakointiin, yksilöllä on yleensä pakonomainen tarve tupakoida ja lopettaminen voi olla hyvin hankalaa (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018). Kun tupakoitsija pyrkii lopettamaan, arki ja omat toimintatavat on mietittävä ja järjestettävä kokonaan uudestaan. Lisäksi suurin osa tupakoitsijoista kokee lopettaessaan vieroitusoireita (80 % kokee vieroitusoireita ja 15 % vaikeita vieroitusoireita). Vieroitusoireet aiheutuvat nikotiinin madaltuneesta pitoisuudesta elimistössä (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus:
Käypä hoito -suositus 2018) . Näihin kuuluvat esimerkiksi levottomuus, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, ahdistuneisuus, alakulo, kärsimättömyys, tupakanhimo, univaikeudet, päänsärky, lisääntynyt ruokahalu (ja usein painonnousu sen seurauksena), sekä ummetus. Suurin osa vieroitusoireista kestää alle 4 viikkoa, mutta lisääntynyt ruokahalu voi kestää yli 10 viikkoa. Paino nousee tupakoinnin lopettamisen jälkeen vuoden kuluessa noin 3-5 kg, naisilla paino nousee enemmän kuin miehillä. Tupakoinnin lopettaessa ilmenee myös fysiologisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi: ortostatismia, sydämen syke pienenee, vapinaa, kortisolin, tyroksiinin ja adrenaliinin eritys madaltuu, aivosähkökäyräaaltojen hidastumista ja muutoksia lepoaineenvaihdunnassa.
Vieroitusoireet alkavat jopa samana päivänä kuin mitä tupakointi lopetettiin ja ovat voimakkaimmillaan ensimmäisten 1-3 vuorokauden aikana. Vieroitusoireiden voimakkuus ei ole suoraan riippuvainen aiemmin vuorokaudessa poltettujen savukkeiden määrästä. (Rouhos 2014, Winell 2018b, Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018)
8.3 Tupakoinnin lopettamisesta
Vuonna 2014 58 % 15-64-vuotiaista tupakoitsijoista olisi halunnut lopettaa tupakoinnin (Jääskeläinen 2017) . Useimmiten onnistuneeseen tupakoinnin lopettamiseen vaaditaan 3-4 aiempaa yritettyä lopettamiskertaa (Rouhos 2014). Tupakoinnin lopettamisesta seuraa runsaasti terveyshyötyjä jo lyhyessä ajassa: muutamassa päivässä maku- ja hajuaisti lähtevät parantumaan, muutamassa kuukaudessa keuhkojen toiminta parantuu, limannousu ja yskä lievittyvät. Vuodessa riski sairastua sydäninfarktiin puolittuu ja 5-15 vuodessa riski sairastua aivohalvaukseen vähenee ei koskaan tupakoineiden tasolle. 10 vuodessa vaara sairastua keuhkosyöpään puolittuu. (Tupakoinnin lopettamisen hyödyt 2018) Mitä aiemmin tupakoinnin lopettaa, sitä enemmän hyötyä siitä on:
lopettamalla tupakoinnin 30-vuotiaana voi lähes kokonaan välttää ennenaikaisen kuoleman riskin, jonka tupakointi aiheuttaa. Lopettamalla tupakoinnin 50-vuotiaana voi puolittaa ennenaikaisen kuoleman riskin. Tupakoinnin lopettaminen vaikuttaa positiivisesti myös suun terveyteen. Joka neljännellä erektiohäiriötä sairastavalla tupakoinnin lopettaminen lievittää häiriötä. Myös keuhkoahtaumataudissa tupakoinnin lopettamisella on oleellinen merkitys taudinkulkuun.
(Tupakoinnin lopettamisen hyödyt 2018)
Sillä, että tupakoinnin lopettamiseen puututaan terveydenhuollossa ja että vierotukseen tarjotaan asianmukaiset lääkehoidot, on vaikutusta: kolme keuhkoahtaumapotilasta, 11 sydän- ja verisuonitautipotilasta ja kolme ennenaikaista kuolemaa voidaan mahdollisesti estää tuhatta työikäistä kohtaan kymmenen vuoden aikana lääkkeellisellä tupakkavieroituksella. Yhdeksän ennenaikaista kuolemaa oli mahdollista estää tupakoitsijoiden elinaikana tuhatta tupakoivaa normaaliväestöön kuuluvaa kohden tupakoinnin lääkkeellisellä vieroitushoidolla verrattuna vertailuryhmään, jossa lääkkeellistä tukea tupakoinnin lopettamiseen ei tarjottu. (Puhakka ym. 2015) Jokaisella lääkärin vastaanottokäynnillä tulisi kysyä tupakoinnista, ellei tupakoinnista tai tupakoimattomuudesta ole tietoa. Tupakoitsijoilta tulisi kysyä tupakoinnista minimissään kerran vuodessa ja arvioida potilaan nikotiini-/tupakkariippuvuus. Nikotiiniriippuvuuden arvioimiseksi Fagerströmin testi on tehokas ja nopea. (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018) Myös silloin, kun potilaalla on uhka sairastua tai potilas on sairastunut vakavasti, tupakoinnin lopettaminen tulee nostaa esiin (Winell & Vilkman 2012).
Kun yksilö haluaa lopettaa tupakoinnin, lääkärin tulisi selvittää lisäksi psyykkinen riippuvuus tupakointiin. Myös kahvin ja alkoholin käyttö tulee selvittää, sillä niiden käyttö vahvistaa nikotiinin vaikutuksia. (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018)
Motivoivaa haastattelua suositellaan käytettäväksi tupakoinnin lopetukseen kannustettaessa. Tässä tupakoivaa yksilöä ei moralisoida eikä syyllistetä, vaan ohjataan tupakoitsijaa oivaltamaan ja sanoittamaan ääneen ristiriita tavoiteltavan ja nykytilanteen välillä. Samalla pyritään tukemaan yksilön itseluottamusta ja vahvistetaan ajatusta omista kyvyistä. Motivoiva haastattelu -menetelmässä noudatetaan 3 pääkohtaa: kysytään avoimia kysymyksiä, käytetään reflektoivaa kuuntelemista ja tehdään yhteenvetoja yksilön kertomasta. Motivoivan haastattelun on todettu olevan toimivampi tupakoinnin lopettamisen motivointiin kuin siihen käskeminen, suostuttelu taikka taivuttelu.
(Järvinen 2014)
Motivoivassa haastattelussa voidaan käyttää kahta eri runkoa. Jos potilas ei ole vielä halukas tupakoinnin lopettamiseen, käytetään 5R:n mallia. 5 R:aa tulevat sanoista: risk, roudblock, relevance rewards, repetition. Potilaalta tulee kysyä tupakoinnin merkitys hänelle (relevance), miksi potilas tupakoi, miten se vaikuttaa hänen elämäänsä ja lähipiiriinsä? Mikä tupakointi hänelle merkitsee?
Potilaalta tulee selvittää, minkälaisia riskejä (risk) hän ajattelee tupakoinnista tulevan itselleen tai muille. On myös selvitettävä, mitkä asiat estävät tai hankaloittavat potilasta lopettamasta tupakoinnin (roundblock), tulee myös selvittää potilaan mahdolliset aikaisemmat lopettamisyritykset ja syyt, miksi savuttomuus ei ole onnistunut tai miksi tupakointi on aloitettu uudelleen. Potilaalta kysytään, mitä positiivista hänen elämäänsä voisi tulla tupakoinnin lopettamisesta (rewards). Tupakoinnin lopettaminen tulee nostaa aina esille uudestaan, kun potilas on vastaanotolla (repetition). (Winell ym.
2012, Absetz 2018, U.S. Department of Health and Human Services 2008)
Jos potilas on motivoitunut tupakoinnin lopettamiseen, käytetään 5A:n mallia. 5A-mallin nimi tulee sanoista: ask, advice, assess, assist ja arrange. 5A-mallissa potilaalta kysytään tupakoinnista: miten paljon ja miten usein potilas tupakoi, millaisia määriä (ask). Tämän jälkeen potilaan kanssa keskustellaan tupakoinnin lopettamisesta, käydään läpi, mitä hyötyä tupakoinnin lopettamisesta potilaalla on niin lyhyt- kuin pitkäaikaisesti (advice). Potilaan kanssa keskustellaan motivaatiosta ja valmiuksista tupakoinnin lopettamiseen (assess). Potilaalle kerrotaan eri vaihtoehdoista, joilla tupakoinnin lopettamista voidaan tukea (lääkitys, nikotiinikorvaustuotteet, mahdolliset yksilö- ja ryhmäterapiat, nettiterapiat, jne.) (assist). Jos potilas on motivoitunut, haluaa yrittää päästä savuttomaksi ja on halukas ottamaan apua vastaan savuttomaksi pyrkiessään, potilaalle järjestetään kontrollikäynti terveydenhuollon yksikköön (esim. vastaanottoaika hoitajalle tai soittoaika
lääkärille). (Absetz & Winell 2018, U.S. Department of Health and Human Services 2008) Kontrollikäyntien tiheyden ja lukumäärän tarvetta olisi hyvä arvioida potilaskohtaisesti. Toisille potilaille toimii paremmin käyminen vastaanotolla, toiset toivovat puhelinkontaktia. Osa potilasta ei toivo kontrolliaikoja laisinkaan. Pääsääntöisesti kontrollikäynnit tulisi järjestää sairaanhoitajan vastaanotolla, mutta vieroituslääkkeen aloituksessa ja lopetuksen yhteydessä käynti lääkärillä olisi asianmukaista. (Mäntymää 2010)
Jokaisella tupakoinnin lopettamista haluavalle tulisi tehdä yksilöllinen vieroitussuunnitelma, joka tulee kirjata hoitosuunnitelmaan. Suunnitelmassa tulisi käydä läpi tavoitteet, aikataulu, käytettävät keinot (esim. lääkitys tai nikotiinikorvaustuotteet) ja tulevat tapaamiset. Tulee myös käydä läpi yksilön mahdolliset aiemmat tupakoinnin lopettamisyritykset ja minkä takia yritys meni vikaan, mitä tällä kerralla voisi tehdä toisin, jotta onnistuminen olisi pysyvää? Tupakointia lopettavan kanssa tulee keskustella myös mahdollisesta painonnoususta ja käydä hänen kanssaan läpi keinoja, joilla painnonnousua voi ehkäistä. Tupakoinnin lopettamisen edut verrattuna muutaman kilon lihomisen terveyshaittoihin tulee myös selittää. (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018) Tupakoinnin lopettamisen tukena voidaan käyttää yksilötapaamisia, ryhmätapaamisia ja lääkehoitoa.
Lääkehoitona käytettävissä on käsikauppalääkkeenä saatavat nikotiinikorvaustuotteet ja reseptillä saatavat vieroituslääkkeet. Nikotiinikorvaustuotteita on tarjolla lyhytvaikutteisina (purukumi, imeskelytabletti, resoribletti, inhalaattorit, suusumutteet ja jauheet suuonteloon) sekä pitkävaikutteisina (laastarit) valmisteita. Nikotiinin annos korvaushoitotuotteiden kautta tulee olla alussa riittävän suuri. Nikotiinikorvaushoidon kestoksi suositellaan 2-3 kuukautta hiljalleen annosta vähentäen. Nikotiinikorvaustuotteiden tarkoituksena on estää nikotiinin vieroitusoireiden kehittyminen, mutta samalla annoksen kuuluu olla tupakoinnista saatua pienempi, ettei nikotiinin miellyttäviä vaikutuksia elimistössä korvaustuotteiden käytön aikana tule esille.
Nikotiinikorvaustuotteita voi tarvittaessa myös yhdistellä. Nikotiinikorvaustuotteiden käyttö lisää tupakoinnin lopettamisen onnistumismahdollisuutta 1,5 – 2,5 kertaiseksi itsessään ilman muita tukitoimia. (Korpi & Salminen 2018, Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018) Sähkösavukkeita taikka nuuskaa ei suositella käytettäväksi tupakoinnin lopetuksessa (Pennanen 2019, Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018).
Reseptillä saatavia tupakoinnin vieroituslääkkeitä ovat varenikliini, bupropioni ja nortriptyliini.
Bupropioni ja nortriptyliini ovat myös masennuslääkkeitä, mutta toimivat tupakoinnin
lopetusindikaatiolla yhtä hyvin ei-masentuneillakin henkilöillä. (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus:
Käypä hoito -suositus 2018) Bupropioni ja nortriptyliini ovat merkittävästi tehokkaampia kuin
lumelääke. Näiden yhdistäminen nikotiinikorvaushoitoon ei tämänhetkisen tutkimustiedon valossa vaikuta tuovan lisähyötyä tupakoinnin lopettamiseen. (Hugher ym. 2014) Bupropioni aloitetaan viikkoa ennen tupakoinnin lopettamista ja hoidon kesto on kokonaisuudessaan 7-9 viikkoa.
Bupropioni-hoito ei sovi henkilöille, joilla on aiemmin ollut kouristus, taikka jos käytössä on lääkkeitä, jotka alentavat kouristuskynnystä. Nortriptyliini-hoidon kesto on 8-12 viikkoa ja sen vasta- aiheina on rytmihäiriöt ja sydänsairaudet. Nortriptyliinilla on antikolinergisia haittoja ja lisäksi väsyttävä vaikutus, bupropioni taas voi aiheuttaa unettomuutta haittavaikutuksena. Verrattuna varenikliiniin bupropioni ei ole yhtä tehokas tupakoinnin lopettamiseen (Hugher ym. 2014, Cahill ym. 2013, Mäkinen & Erhola 2018, Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018) Cochrane-katsauksen mukaan varenikliini paransi todennäköisyyttä tupakoinnin lopettamiseen jopa yli kaksinkertaisesti plaseboon verrattuna. (Cahill ym. 2016) Varenikliini on myös tehokkaampi kuin nikotiinikorvaushoito (Cahill ym. 2013) . Varenikliini-hoito kestää 12-24 viikkoa riippuen siitä, onko potilas saanut lopetettua tupakoinnin kokonaan ensimmäisen 8 viikon aikana. Kuten bupropioni- hoidossa, varenikliini-hoito tulee aloittaa 1-2 viikkoa ennen kuin tupakointi lopetetaan.
Tyypillisimmät haittavaikutuksen varenikliinistä ovat pahoinvointi ja värikkäät unet. (Mäkinen &
Erhola 2018, Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018)
Yksilöohjaus ja ryhmäterapia ovat tehokkaampia tupakoinnin lopetuksessa kuin hoitamatta jättäminen. Yksilöohjaus on Cochrane-katsauksen mukaan tehokkaampaa tupakoinnin lopetuksessa kuin minimaalinen ohjaus tupakoinnin lopetukseen (sisältäen annetut oma-apumateriaalit). Jos molemmissa ryhmissä (yksilöohjauksessa ja minimaalisessa ohjauksessa) yksilöillä oli lisäksi nikotiinikorvaustuotteet käytössä, näyttöä yksilöohjauksen paremmuudesta on, mutta Cochrane- katsauksen mukaan näytön laatu on keskinkertainen (hyötyneiden yksilöiden määrä ei ollut merkittävästi suurempi). Katsauksen mukaan erilaisten yksilöohjaus-metodien välillä ei todettu eroja tupakoinnin lopettamisen onnistumisessa. (Stead & Lancaster 2017) Yksilöohjaus voidaan toteuttaa fyysisten tapaamisten lisäksi myös puhelimitse. Puhelimitse toteutettu ohjaus auttaa tupakoinnin lopettamisessa, mutta tutkimusnäyttö asiasta on keskinkertaista ja asia vaatii lisää tutkimusta.
Puhelinohjauksessa eniten hyötyä näyttää olevan silloin, kun yksilölle soitetaan (vaihtoehtona se, että yksilö ottaa itse yhteyttä tarvittaessa) ja mitä useammat soittokerrat ovat parempia lopettamisen kannalta kuin vähemmät. 3-7 soittokertaa näytti tuovan parhaan vasteen. Jos yhteydenottoja oli vain 1-2, tilastollista eroa tupakoinnin lopettamisessa ei tullut esille verrattuna ryhmään, joka ei saanut tukea tupakoinnin lopettamiseen. (Stead & Lancaster 2017)
Cochrane-katsauksen mukaan vielä ei ole tietoa siitä, että ryhmäterapia olisi tehokkaampaa kuin yksilöohjaus, jos näitä molempia annetaan yksilöille samalla intensiteetillä. Ryhmäterapia on tehokkaampaa kuin lyhyt yksilöohjaus (Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus: Käypä hoito -suositus 2018). Katsauksen mukaan ryhmäterapia on tehokkaampaa tupakoinnin lopetuksessa kuin mitä itsenäinen tupakoinnin lopettaminen oma-apu-ohjelmia käyttäen: onnistumisen mahdollisuudet lopettamiseen olivat lähes kaksinkertaiset ryhmäterapiassa. Katsauksen mukaan ryhmäterapioiden, joissa opetetaan behavioraalisia sekä kognitiivisia taitoja, ja ryhmien, joissa näitä komponentteja ei ole, välillä ei ole eroa tupakoinnin lopettamisen onnistumisessa, kun ryhmäterapioiden kesto on sama.
(Stead & Lancaster 2005)
Tupakoinnin lopettamisen tueksi on olemassa myös matkapuhelinapplikaatioita, tekstiviestiohjelmia ja internet-pohjaisia ohjelmia (ohjaussivuja ja internet-terapiaa). Cochrane-katsauksen mukaan (vuonna 2016) tekstiviestituki lisäsi onnistumisen mahdollisuutta noin 1,7 kertaiseksi verrattuna niihin, jotka eivät saaneet tukea lopettamiseen (Matkin ym. 2019). Yksilöllisesti toteutetut ja interaktiiviset internet-ohjelmat vaikuttavat tutkimusten perusteella olevan jonkin verran tehokkaampia kuin itsenäisesti tupakoinnin lopettamisen yrittäminen (Taylor ym. 2017). Internetissä on olemassa useita sivustoja, joissa on selkokielisiä ohjeita ja oppaita tupakoinnin lopettamiseen itsenäisesti, esimerkkeinä näistä www.stumppi.fi, www.fressis.fi, www.28paivaailma.fi.
9 TYÖTERVEYS, TYÖPAIKKA, TUPAKOINTI, KIRJALLISUUSKATSAUSOSIO
Työterveyshuollon rooli savuttomaan työpaikkaan pyrittäessä on tärkeä. Työterveyshuolto toimii tiiviissä yhteistyössä työnantajan kanssa ja pyrkii ensisijaisesti huolehtimaan työntekijöiden terveydestä. Savuttomuuteen pyrittäessä työterveyshuolto tarjoaa työnantajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti esimerkiksi ryhmä- tai yksilöohjausta tupakoinnin lopettamiseen. Riippuen työantajasta, myös nikotiinikorvaustuotteet tai vieroituslääkkeet voivat olla kokonaan tai osin korvattuja työntekijöille työterveyshuollon kautta. Työnantaja tekee työterveyshuollon kanssa tiivistä yhteistyötä. Työnantaja huolehtii savuttomuuteen liittyvästä tiedottamisesta työpaikalla ja siihen liittyvien sääntöjen noudattamisesta. Työnantaja myös antaa työntekijöille asianmukaisen tiedon siitä, minkälaista apua savuttomuuteen pyrkiessä on saatavilla esimerkiksi juuri työterveyshuollon puolelta ja tiedottaa työntekijöille myös mahdollisista kannustimista, joita on tupakoinnin lopettaville tarjolla. Täydelliseen savuttomuuteen työpaikalla pyrkiessä olisi projektiin hyvä varata aikaa ainakin yhden vuoden ajan. Kun tavoitteeseen on päästy, savuttomuudesta tiedottamista tulee jatkaa ja samoin tiedottamista työterveyden tarjoamista tuista (työpaikka harvoin on täysin stabiili, työntekijät voivat
vaihtua, ja mahdollisesti uudet työntekijät tarvitsevat tukea savuttomuuteen päästäkseen). (Malin ym.
2019)
Cochrane-katsauksessa käytiin läpi työpaikalla/työpaikan kautta järjestettyjen tupakoinnin vieroituksen tukitoimien tehokkuutta. Tupakoinnin lopettamista tuki niin yksilö- kuin ryhmäterapia, nikotiinikorvaustuotteet, vieroituslääkkeet sekä ohjelmat, joissa tarjottiin useampaan eri tukitoimea lopettamisen tueksi. Nämä edellä mainitut keinot lisäsivät tupakoinnin lopettamisessa onnistumista kontrolliryhmiin sekä minimaalisen intervention ryhmiin verrattuna. Sen sijaan työpaikalla tarjotut materiaalit tupakoinnin lopettamisesta (esim. itseapuoppaat) sekä rahalliset palkinnot eivät lisänneet työntekijöiden onnistumista tupakoinnin lopettamiseen. (Cahill & Lancaster 2014)
Tupakoivat työntekijät voivat kokea työpaikkansa muuttumisen savuttomaksi uhkana. Kaikki eivät välttämättä sitoudu sääntöihin yhtä lailla ja tämä voi tuottaa ristiriitatilanteita. Vuonna 2015 Työterveyslääkärilehdessä julkaistussa artikkelissa esitellään Vantaan Työterveyden projekti, jossa k.o. työterveysyksikkö kehitti tukiohjelman asiakasyritykselleen. Työterveyden asiakasyritys tahtoi savuttomaksi, joten Vantaan työterveys aloitti asiakasyritykselleen projektin. Projektissa yrityksen esimiehiä koulutettiin kohtaamaan mahdollisia ongelmatekijöitä savuttomuuteen siirtyessä ja tukemaan näistä selviämisessä. Projektissa tavoitteena oli kehittää toimintamalli, jolla esimiehiä saadaan tuettua työpaikan siirtyessä savuttomuuteen. Savuttomuuteen pyrkiminen ei aina ole työpaikoilla mutkatonta ja tupakoimattomuus voi aiheuttaa ristiriitoja työntekijöiden välillä, jos yhteisiä sääntöjä ei noudateta. Yleensä esimiehet joutuvat ottamaan näihin kantaa ja myös valvomaan sääntöjen noudattamista. Projektin aikana asiakasyritys teki tiivistä yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. Asiakasyritys tiedotti kirjallisesti ja suullisesti työntekijöille savuttomuuspyrkimyksestä ja nikotiinikorvaushoitoa sekä lääkkeellistä tukea oli tarjolla työnantajan kustantamana. Lisäksi tarjottiin myös yksilö- ja ryhmävalmennusta tupakoinnin lopettaville. Esimiesprojektissa työterveyshoitaja ja työterveyspsykologi järjestivät ryhmätapaamisia esimiesten kesken.
Tapaamisissa käytiin läpi savuttomuuden perusteita ja esimiehen tehtäviä sekä asemaa työpaikan pyrkiessä savuttomuuteen. Esimiesten luottoa omaan asemaansa ja pystyvyysuskoa pyrittiin vahvistamaan, mietittiin ratkaisuja ja keinoja ongelmatilanteista selviämiseen ja opiskeltiin rakentavaa vuorovaikutustaitoa. Valmennuksessa oli mukana 15 esimiestä, joista 10 suostui vastaamaan kyselytutkimukseen esimieskoulutuksesta. Valtaosa vastaajista koki projektin hyödyllisenä ja erityisesti ongelma- ja ristiriitatilanteisiin valmistautuminen etukäteen koettiin hyväksi. Työterveyshuolto voi myös tällä tavoin olla tukemassa yrityksen savuttomuutta. (Hagelin ym. 2015)
Vuonna 2013 tehdyssä suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin kuinka usein työterveyslääkärit ja työterveyshoitajat ottavat tupakoinnin esiin vastaanotolla. Kyselytutkimus lähetettiin 1290 Työterveyslääkäriyhdistyksen jäsenrekisteriin kuuluvalle työterveyslääkärille, joista 118 (15 %) vastasi.) 1468 Työterveyshoitajaliiton ja Terveydenhoitajaliiton työterveyshoitajalle lähetettiin kyselytutkimus, johon vastasi 303 (21 %) työterveyshoitajaa. Tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä tutkimukseen osallistuneista työterveyslääkäreistä koki oman osaamisensa olevan riittävää tupakoinnin lopetuksessa. Yhdeksän kymmenestä lääkäristä keskusteli tupakoinnista terveystarkastuksien yhteydessä. Hoitajat olivat tässä suhteessa vielä aktiivisempia: 97 % hoitajista otti tupakoinnin puheeksi samassa yhteydessä. Sairausvastaanotolla tupakoinnin otti esille vain 33 % lääkäreistä ja 20 % hoitajista. Hoitajista 80 % koki, että vastaanotolla on riittävästi aikaa keskustella tupakoinnista potilaan kanssa. Lääkäreistä 64 % koki samalla tavalla. Suurin osa vastaajista oli tutustunut Käypä hoito -suositukseen tupakoinnin lopettamisesta: lääkäreistä 75 % ja hoitajista 71 %.
Täydennyskoulutusta tupakoinnin lopettamiseen liittyen oli saanut 62 % lääkäreistä ja 55 % hoitajista.
Tupakasta vierotuksen hoitopolun koki hyvin toimivaksi vain yksi kolmasosa niin hoitajista kuin lääkäreistäkin. (Reijula ym. 2015)
Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa vuodelta 2014 käsiteltiin työterveyslääkäreiden ja muiden erikoisalojen lääkäreiden mielipiteitä tupakoinnin lopettamisesta. Tutkimuksen aineisto oli kerätty vuonna 2012, tutkimukseen osallistui 1141 lääkäriä, joista 100 ilmoitti erikoisalakseen työterveyshuollon. 846 muiden erikoisalojen lääkäriä valikoitui tähän tutkimukseen sen perusteella, että he tekivät potilastyötä. Työterveyslääkäreistä 92 % koki omaavansa riittävän tietotaidon, jotta voisi ohjata potilaille tupakoinnin lopettamisen, muista tutkimukseen osallistuneista lääkäreistä 75 % koki samalla tavalla. Työterveyslääkäri kokivat, että heidän alallaan tupakasta vieroitus toimii hyvin (62 %), kun taas vain 34 % muiden erikoisalojen edustajista koki samalla tavalla.
Työterveyslääkäreiltä selvitettiin lisäksi työpaikkakohtaisia eroja. 42 % työterveyslääkäreistä kertoi, että heidän työpaikallaan on hoitopolku tupakoinnista vieroitukseen. Vastaajista 78 % ilmoitti, että potilas oli mahdollista lähettää heidän vastaanotoltaan eteenpäin oman organisaation/työpaikan sisällä uudelle käynnille, jossa pureudutaan tupakoinnin vieroitukseen. 27 % vastaajista ilmoitti, että heillä on mahdollisuus lähettää potilas ulkopoliseen organisaatioon tupakoinnin vieroituksen ohjeistukseen. Tässäkin tutkimuksessa nousi esille, että suuri osa (46 %) tutkimukseen osallistuneista työterveyslääkäreistä koki ajan rajoittavan eniten vieroitustyön toteuttamista. (Ylisaukko-oja &
Linden 2014)
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri kielsi henkilökunnan tupakoinnin työaikana vuonna 2002.
Kiellon jälkeen tupakoinnin lopettamisen tiimoilta 40 % tupakoivasta henkilökunnasta oli yhteydessä
työterveyshuoltoon. Työterveyshuolto oli jo ennen päästöstä järjestänyt vuosien ajan ryhmäohjausta lopettajille. Tarjolla oli myös yksilökäyntejä lopetuksen suhteen, ja savuttomaksi siirtyessä työnantaja tarjosi 3 kuukauden ajalle työntekijöille ilmaiseksi nikotiinikorvaushoitoa. Ryhmiin otettiin 5-6 osallistujaa ja ryhmä kokoontui kuusi kertaa viiden viikon aikana. Ryhmiä veti yhdessä työterveyshoitaja ja suggestoterapeutti. Yksilökäyntejä vieroituksessa olevaa työntekijää kohti kertyi 2,5, ja ensikäynnin pituus oli n. 15 min, jatkokäyntien n. 10 min. Esimiehiä ohjattiin seuraamaan savuttomuussääntöjen toteuttamista ja ohjaamaan tupakoitsijat tarvittaessa työterveyshuoltoon.
1.11.2002-1.6.2003 toteutettiin kahteen otteeseen kyselytutkimus työntekijöille, jotka olivat hakeutuneet työterveyshuoltoon tupakoinnin vieroitusta varten. Yksilöohjauksessa kävi ensimmäisen kyselyn mukaan 83 % ja toisen 82 %, tupakoinnin lopettamisessa onnistui 40 % ensimmäisen kyselyn mukaan ja toisen 32 %. Ryhmäohjauksiin osallistui huomattavasti vähemmän tupakoitsijoita (17 %- 18 % kaikista vastanneista), mutta ryhmiin osallistuneiden onnistumisosuus tupakoinnin lopettamisessa oli selvästi suurempi: 73 % ensimmäisessä kyselyssä ja 92 % toisessa kyselyssä.
Kyselyssä selvisi myös, että ryhmiin osallistuvat olivat tupakoineet lähtökohtaisesti pidempään kuin yksilöohjaukseen hakeutuneet. (Luhta & Puolijoki 2005)
Viiden Suomessa toimivan yrityksen tapaustutkimuksessa yritykset olivat aloittaneet vieroitusprojektin tupakasta yhdessä työterveyshuollon kanssa (Reijula ym. 2011) Nordea Pankki Suomi Oyj aloitti oman projektinsa vuonna 2008 ja projektin kesto oli vuosi. Projektissa pyrittiin lisäämään työpaikkojen savuttomuutta. Työterveyshuolto tarjosi tupakoiville työntekijöille joko yksilö- tai ryhmäohjausta. Yksilökäyntejä oli mahdollista saada 5 käyntiä terveydenhoitajan vastaanotolla ja lisäksi terveydenhoitaja oli puhelimitse yhteydessä 3, 6 ja 12 kuukauden kohdalla tupakoitsijoihin. Terveydenhoitaja konsultoi tarvittaessa lääkäriä vieroituslääkkeiden käytöstä.
Työntekijöille oli vaihtoehtona joko nikotiinikorvaushoitolaastarit taikka varenikliini-kuuri (työnantaja kustansi nikotiinikorvaushoitoa 4 viikon ajan ja varenikliini-hoitoa 4 viikon ajan, loppu työntekijän tuli kustantaa itse). Projektiin osallistui 91 työntekijää, joista 68 % oli savuttomia 3 kuukauden kohdalla, 6 kuukauden kohdalla 56 % ja 12 kuukauden kohdalla 40 %. Varenikliini-kuurin käyttäneet onnistuivat lopettamisessa paremmin (44 % lopettaneita 12 kuukauden kohdalla) verrattuna nikotiinikorvaustuotteita käyttäneisiin (25 % lopettaneita 12 kuukauden kohdalla).
Sokotel Oy päätti siirtyä savuttomaksi työpaikaksi vuonna 2007. Ennen savuttomuuteen siirtymistä työntekijöiden mielipiteitä työpaikan savuttomuudesta selvitettiin. Työnantaja tarjosi tupakoiville työntekijöille 6 kuukauden ajan tukitoimia tupakoinnista vieroitukseen vuoden 2007 aikana.
Yrityksen oma työterveyshuolto kehitti tukipaketin, joka ohjeistettiin myös ulkopuolisiin työterveyshuoltoyksiköihin, jotka vastasivat Sokotel Oy:n työterveydestä eri puolella Suomea.
Työntekijän oli mahdollista tavata työterveyshoitajaa yksityisesti neljä kertaa ja tämän jälkeen työterveyshoitaja soitti työntekijöille 3, 6 ja 12 kuukauden kohdalla. Työterveyshoitaja pystyi ohjaamaan työntekijät tarvittaessa työterveyslääkärin vastaanotolle. Työnantaja tarjosi työntekijöille nikotiinikorvaushoitoa 6-8 viikon ajan tai varenikliini-kuurin 12 viikon ajalle. Tukipaketin otti vastaan 83 tupakoivaa työntekijää. Heistä 24 % oli savuttomia 12 kuukauden kuluttua tukipaketin läpikäymisestä. (Reijula ym. 2011)
VR aloitti vuonna 2008 vieroitusprojektin tupakoinnista savuttomuuskampanjan ohella. Täydelliseen savuttomuuteen ei pyritty, mutta osa työpaikoista (esim. Helsingin rautatieasema ja matkustajatilat) muuttuivat savuttomiksi. Lisäksi työntekijöiltä kiellettiin tupakointi työasussa asiakkaiden edessä.
VR:n työterveyshuoltoa hoitaa useammat eri työterveyshuollot ympäri Suomea. Työterveyshuollot tarjosivat tupakoiville työntekijöille niin ryhmä- kuin yksilöohjaustakin. Lisäksi työnantaja kustansi osan vieroituslääkkeiden kustannuksista (50 % buprobionin 100 tabletin pakkauksen myyntihinnasta tai sitten 4 viikon osuuden varenikliini -kuurista kun työntekijällä oli esittää kuitti, jossa hän oli ostanut lääkettä 8 viikon ajalle). VR:n vieroitusprojektin onnistumisprosentteja artikkelissa ei esitelty.
(Reijula ym. 2011)
Sampo Pankki Oyj siirtyi savuttomaksi ja päihteettömäksi vuonna 2006. Työterveyshuollon ehdotuksen pohjalta aloitettiin vuonna 2009 tupakoinnin vieroitusprojekti. Projektin kesto oli 8 kk.
Työnantaja tiedotti aktiivisesti projektista työpaikoilla koko 8 kuukauden ajan, lisäksi työterveyshuollossa projektia tuotiin esille työntekijöille. Työntekijöille tarjottiin niin ryhmä- kuin yksilökäyntejä, mutta ryhmät eivät toteutuneet osallistujamäärän vähäisyyden vuoksi. Käynnit toteutettiin terveydenhoitajan vastaanotolla, jolla oli mahdollisuus konsultoida työterveyslääkäriä.
Ensimmäisen 3 kuukauden aikana käyntejä oli mahdollista sopia 2-4 viikon välein, tämän jälkeen työterveyshoitaja oli 3, 6 ja 12 kuukauden kohdalla työntekijöihin puhelimitse kontaktissa.
Työnantaja korvasi tupakoiville työntekijöille 4 viikon ajalle joko nikotiinikorvaushoitona nikotiinilaastarit taikka varenikliini-kuurin samalle ajalle. Kaikissa työterveydenhuoltoyksiköissä noudatettiin samaa toimintamallia. Vieroitusprojektiin osallistui 37 työntekijää. 6 kuukauden kohdalla 45 % oli päässyt eroon tupakasta ja 12 kuukauden kohdalla 37 %. Tuloksissa mainittiin, että 2 työntekijältä ei vuoden kohdalla saatu tuloksia syystä tai toisesta ja 4 työntekijän vastaukset jäivät myös saamatta, kun heidän työsuhteensa loppuivat seurannan aikana. Varenikliini-hoitoa saaneet pysyivät paremmin savuttomina vuoden kohdalla (37 %) kuin nikotiinikorvaushoitoa saaneet (25 % savuttomia). (Reijula ym. 2011)
Viidentenä yrityksenä artikkelissa esitellään Harjavallan suurteollisuusalueen yritykset (Boliden, Yara, Norilskl Nickel Harjavalta, ABB, ISS, Lassila & Tikanoja, Outotec), joista suurin osa lähti mukaan alueen yhteiseen tupakoinninvieroitusprojektiin. Projektin käynnistämistä esitti työterveyshuolto ja projekti käynnistyi vuonna 2007. Työnantajan motiivina työhyvinvoinnin lisäämisen vuoksi oli työntekijöiden päivittäinen altistus haitallisille yhdisteille, joiden haittavaikutuksia tupakointi lisää. Tupakoinnin lopetus parantaa myös työhygieniaa, kun maskien riisuminen vähenee tupakkataukojen jäätyä pois. Tupakoiville työntekijöille tarjottiin mahdollisuus käydä joko lääkärin vastaanotolla tai varata soittoaika lääkärille tupakoinnin lopettamisesta. Lisäksi työterveyshoitajan vastaanotolla oli mahdollista käydä käynnillä 2 viikon välein ja tämän lisäksi laajemmat seurantakäynnit hoitajan vastaanotolla tapahtuivat 6 ja 12 kuukauden kohdalla. Työnantaja kustansi varenikliini-kuurin kokonaisuudessa halukkaille. Projektiin osallistui 129 tupakoivaa työntekijää ja heistä 28 % onnistui tupakoinnin lopettamisessa, mutta artikkelissa ei mainita, milloin päätetapahtuman mittaus on ollut. (Reijula ym. 2011)
Kaikkia projekteja yhdisti se, että työnantaja on ollut työterveyshuollon kanssa yhteistyössä ja työnantaja on huolehtinut asiasta tiedottamisesta työpaikoilla. Projektien toimintamallit vaihtelevat työnantajasta ja rahoituksesta riippuen, mutta jokaisessa esitellyssä projektissa osa työntekijöistä oli päässyt savuttomaksi. (Reijula ym. 2011)
Puolalaisessa vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin puolalaisten yritysten kehitystä tupakoinnin suhteen (Korzeniowska & Puchalski 2018). Tutkimus toteutettiin vuosina 2006, 2010 ja 2015, ensimmäisellä kerralla lomakekyselynä ja tämän jälkeen puhelinhaastatteluna. Vuonna 2006 tutkimukseen kuului 611 yritystä, vuonna 2010 1002 yritystä ja vuonna 2015 1000 yritystä. Yritykset valittiin Puolan alueelta satunnaisesti, yrityksessä tuli olla yli 50 työntekijää ja yritys ei saanut olla julkishallinon omistama. Kerätystä materiaalista selvitettiin: työpaikkojen tupakkasäännökset, missä laajuudessa sääntöjen noudattamista seurattiin, seurasiko sääntörikkomuksista seuraamuksia, työpaikkojen omat tupakointia rajoittavat säädökset, jotka yritys on ottanut käytäntöön, yrityksen projektien, joissa pyrittiin edistämään savuttomuutta tupakoivien työntekijöiden keskuudessa, laatu standardimenetelmien näkökulmasta (erityisesti keskityttiin siihen, että tietääkö henkilökunta savukkeiden kulutuksen laajuudesta yrityksessä, onko tiedossa miten tupakointi vaikuttaa yrityksen toimintaan, miten työntekijät ovat mukana vaikuttamassa/kehittämässä tupakointia ammatillisen sääntelyn näkökulmasta, onko olemassa yrityksen sisäisiä asiakirjoja, jotka arvioivat pyrkivät ratkaisemaan tupakoimisongelmaa, onko yrityksessä olemassa tupakoinnin vastaista toimintaa).
Tutkimuksessa selvitettiin myös yritysten yleistä mielipidettä tupakoinnin rajoittamisesta työpaikalla
takka yrityksen savuttomaksi muuttumisesta ja sitä, onko työpaikalla ollut konflikteja tupakointiin liittyen.
Tutkimuksessa selvisi, että tutkimusajan sisällä asenteet tupakoinnista muuttuivat parempaan suuntaan: tutkimuksen alussa lähes puolet yrityksistä ei välittänyt kansallisista säännöksistä tupakointiin liittyen, kun tutkimuksen lopussa 10 % yrityksistä toimi säännöksistä välittämättä.
Täysin savuttomien työpaikkojen määrä lisääntyi tutkimuksen aikana 11 %:sta 38 %:iin. Vuonna 2010 noin puolet yrityksistä salli tupakoinnin joko yrityksen rakennusten ulkopuolella taikka yrityksen sisällä erityisissä tupakointihuoneissa, vuonna 2015 25 % yrityksistä salli saman, toisaalta 33 % yrityksistä salli tupakoinnin vain ulkotiloissa. Tupakointisäännösten noudattamista seurattiin tarkemmin vuonna 2015 kuin vuonna 2010, mutta rangaistuksia annettiin heikommin vuonna 2015 (33 %:ssa yrityksistä) kuin vuonna 2010 (yli puolessa yrityksistä).
Tutkimuksessa selvisi, että yrityksissä ei annettu aktiivista tukea työntekijöille, jotka yrittivät lopettaa tupakoinnin. Yrityksissä tupakoinnin lopettamiseen kannustettiin lähinnä rajoituksilla; missä saa tupakoida ja julisteilla, joissa käytiin läpi tupakoimisen vaaroja. Myöskään tupakoimattomuudesta ei maksettu bonusta, toisin kuin osassa suomalaisista yrityksistä. Vuonna 2006 yrityksistä 5 % oli tietoisia, miten työntekijöiden tupakointi vaikutti yrityksen tehokkuuteen, vuonna 2015 osuus oli kasvanut 33 %..Tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että työnantajat eivät vaikuta ymmärtävän tupakoinnin haittavaikutuksia työntekijöille, kun tupakointiin ei puututa hanakammin.
(Korzeniowska & Puchalski 2018)
Kiinalaisessa tutkimuksessa selvitettiin WHO:n kattavan tupakoinnin torjuntaohjelman tehoa siirtolaistaustaisilla työntekijöillä (tutkimuksen mukaan tupakointi on heidän parissaan selvästi yleisempää kuin kiinalaisessa kantaväestössä) (Chai ym. 2018). Tutkimuksessa oli mukana 4 tehdasta, jotka jaettiin kontrolli- ja interventioryhmiin. Tehtaiden tuli olla työvoimavaltaisia valmistavan teollisuuden tehtaita, tehtaiden johtajien tuli olla suostuvaisia ehdotettuihin muutoksiin ja tehtaat eivät olleet aiemmin saaneet osallistua tupakkainterventioon liittyviin tutkimuksiin.
Kaikkien työntekijöiden tuli olla yli 16-vuotiaita, halukkaita osallistumaan tutkimukseen ja ymmärtämään riittävästi kieltä. Jokaiseen tutkimusryhmään otettiin 115 tupakoitsijaa. Kaksi ryhmistä oli kontrolliryhmiä ja kahdelle ryhmälle tarjottiin WHO-5A-malliin perustuva interventio ja siihen perustuvaa ryhmäohjausta. WHO-5A-mallissa pyritään tupakoinnin lopettamiseen viiden A:n avulla (ask = kysy, advise = ohjeista, assess = arvioi, assist = avusta, arrange = järjestä) (samaa metodia käytetään myös Suomessa motivoivan keskustelun lisäksi mini-interventiona (Mäkinen & Erhola 2018).
