VELI VERRONEN
Tieteen kehityksen sisällöllinen ja kvantitatiivinen aspekti*
Seuraavassa tarkastellaan aina empiirisiä tieteitä (ellei toisin ole nimen- omaisesti mainittu). Empiiristen tieteiden osalta puolestaan rajoitutaan lä- hinnä ns. kypsiin ('mature') tieteisiin.
Verronen, Veli, Tieteen kehityksen sisällöllinen ja kvantitatiivinen aspekti [How Does Growth Take Place in the Content and in the Quantity (or Size) of Empirical Science: A Confrontation of the two Aspects]. Kir- jastotiede ja informatiikka, 2 (1) 3—10, 1983.
The author first considers how the development of science is steered by a constellation of certain values, norms or standards (for instance the accur- acy, scope, simplicity of a given theory): if these values are ignored or if a fixed value is 'valued' while ignoring the others the progress of science is forestalled. Then, in the study of the growth of knowledge — this growth was regulated by the above mentioned value constellation — two aspects are discriminated: how does growth take place in the quantity of science on the one hand and in the content of science on the other. (In the former one is concerned with the size of science, in the latter with the nature and structure of the development of science.) The results reached in the study of the size of science entail that exponential growth of science as experi- enced over two hundred years cannot go on very long. Fed back in the study of the growth of the content of science this implies interesting per- spectives, among others a dilemma which the author calls the paradox of the growth of knowledge (it is possible that in the future the actual devel- opment of science begins to 'confirm' the accumulation theory even if we suppose that in principle the revolution theory is true).
Address: Department of Mathematical Sciences, University of Tampere, PB 607, SF-33101 Tampere 10.
1. K u v i t t e l e mielessäsi, e t t ä k a n s a l a i n e n f, m a i n e i k a s t u t k i j a a r v o s t e t u l t a alalta 42, suos- t u u h a a s t a t e l t a v a k s i s e u r a a v a s t a aiheesta:
»Onko t u t k i m u k s e n s a r a l l a Q t a p a h t u n u t t i e - t e e n edistymistä?» K u v i t t e l e mielessäsi e d e l - leen, e t t ä f professionaalin ylpeydellä — sel- l a i n e n y l p e y s h ä n ei toki kovin synnillistä lie- n e — k e r t o o a l a l l a a n Q p i t k ä n aikaa edisty- t y n j a p a r a s t ' a i k a a e d i s t y t t ä v ä n lähes vailla
* Käsillä oleva kirjoitus liittyy tutkimusprojek- tiin, jota taloudellisesti ovat tukeneet H. Weijolan rahasto ja Suomen Akatemia. Haluan tässä yh- teydessä mitä lämpimimmin kiittää Suomen Aka- temiaa ja H. Weijolan rahastoa.
v e r t a a . Vielä edelleen mielessäsi kuvittele, e t t ä y h t e e n v e t o f :n oppineesta, i n n o i t t u n e e s t a (hänen poskensa h e h k u v a t ) j a a l a n Q t ä y d e l - listä h a l l i n t a a osoittavasta p u h e e n v u o r o s t a on t ä m ä : Alalla Q t i e t e e n e d i s t y m i n e n on ollut loistavaa (esim. v e r r a t t u n a aloihin a, /?, y, . . .), sillä Q:n t e o r i a on
(i) niin m o n i m u t k a i n e n , e t t ä sen avulla t o - dellisuudesta saa t u s k i n m i t ä ä n t o l k k u a (alaan Q v i h k i y t y n e i d e n k e s k e n faktoista j a ilmiöis- t ä p u h u t a a n k i n itse asiassa s u o r a a n i l m a n t e o - riaa, sillä teoria k o m p l e k s i s u u t e n s a vuoksi vain häiritsisi todellisuuden j ä s e n t ä m i s t ä ) ;
(ii) niin s u p p e a sovellutusalueeltaan, e t t ä
4 Verronen: Tieteen kehityksen... Kirjastotiede ja informatiikka 2 (1) — 1983 sillä t u s k i n on k o s k e t u s k o h t i a m i h i n k ä ä n
m u u h u n todellisuuden pisteeseen k u i n siihen, j o n k a y h t e y d e s s ä se a l u n p e r i n introdusoitiin;
(iii) niin e p ä t ä s m ä l l i n e n s e u r a u k s i l t a a n j a sillä t a v a l l a r a k e n n e t t u (ja edistyvä), e t t ä sen s e u r a u s t e n t ä s m ä l l i s y y d e n aste h e i k k e n e e k o - ko ajan e r i n o m a i s t a v a u h t i a niin, e t t ä jo n y t v o i d a a n v a r m u u d e l l a sanoa — tässä kohdassa f n ä y t t ä ä erityisen y l p e ä l t ä —, e t t ä k o h t a p u o - liin a i n u t k a a n t e o r i a n s e u r a u s ei pidä y h t ä h a v a i n t o j e n kanssa;
(iv) niin h e d e l m ä t ö n , e t t ä sen avulla ei t o - dellisuudesta ole p a l j a s t e t t u m i t ä ä n , m i t ä ei olisi e n n e s t ä ä n m u u t o i n k i n jo t u n n e t t u (ei m u i s t e t a milloin viimeksi t e o r i a n avulla olisi r a t k a i s t u j o k i n ongelma);
(v) niin sotkuinen, e t t ä se on ristiriidassa k u t a k u i n k i n k a i k e n m u u n t i e t ä m y k s e n (esim.
l u o n n o n peruslakien) k a n s s a — sen e h k ä p ä v o i d a a n osoittaa olevan ristiriidassa itsensä- k i n kanssa! ( t ä m ä n £?-laisten o u n a s t e l e m a n , v a r m a a n k i n a i v a n p i a k k o i n t a p a h t u v a n t i e - teellisen l ä p i m u r r o n f meille r i e m u i s s a a n u s - k a l t a u t u u p a l j a s t a m a a n ) .
2. J ä t ä m m e n a r r a t i i v i m m e t ä h ä n uskoen, e t t ä se, millä tolalla k e r t o m u k s e m m e k a n s a - laisen f, alan Q j a sen yhteisön, j o k a julisti f:n m a i n e i k k a a k s i j a Q:n arvostetuksi, asiat ovat, saa m e i d ä t h u o m a a m a a n
a) e t t ä o l e m m e lähes — v a i täysin? — asiaa t i e d o s t a m a t t a h y v ä k s y n e e t j o u k o n t i e d e t t ä oh- j a a v i a arvoja (tai normeja), joiden funktion y m m ä r r ä m m e — siltä usein n ä y t t ä ä — v a s t a k u n niiden vastaisesti toimitaan,
b) e t t ä tiede edistyy, k e h i t t y y j a k a s v a a t u o n arvokonstellaation s ä ä t e l e m ä n ä ,
c) e t t ä m a i n i t u n a r v o k o n s t e l l a a t i o n o l e m a s - saolo j a t o i m i n t a on k a i k k e a m u u t a k u i n t r i - viaali asia (ajattele f:n j a yhteisön kollektii- vista h a r h a a ja t u o n h a r h a n seurauksia).
Siis — n a r r a t i i v i m m e antiteesinä — tieteen e d i s t y m i n e n t a p a h t u u a i n a k i n viiden a r v o n a (tai n o r m i n a ) toimivan k r i t e e r i n m u o d o s t a - m a n konstellaation o h j a a m a n a : (i) t e o r i a n yksinkertaisuus; (ii) t e o r i a n sovellutusalue;
t e o r i a n tulisi selittää paljon m u u t a k i n k u i n v a i n n e ilmiöt, joiden y h t e y d e s s ä se i n t r o d u - soitiin; (iii) t e o r i a n täsmällisyys: t e o r i a n seu- r a u s t e n t u l e e olla h y v ä s s ä (ja ajan m u k a n a p a r a n e v a s s a ) sopusoinnussa h a v a i n t o j e n k a n s - sa; (iv) t e o r i a n hedelmällisyys: e n s i n n ä k i n t e o r i a n t u o t t a m a t y l l ä t y k s e t (ennalta o d o t t a - m a t t o m a t o n g e l m a n r a t k a i s u t ) , toiseksi t e o r i a n r a t k a i s e v i e n ongelmien m ä ä r ä , k o l m a n n e k s i r a t k a i s t u j e n ongelmien l a a t u ; (v) t e o r i a n kon- sistenssi: t e o r i a n tulisi olla sopusoinnussa
m u u n t i e t ä m y k s e n k a n s s a (ja sen t u l e e olla sisäisesti ristiriidaton).
T ä m ä n a r v o k o n s t e l l a a t i o n (i)—(v) voi poi- m i a T. S. K u h n i l t a 19 m u t t a korostettakoon, e t t ä n ä m ä a r v o t ovat myös t r a d i t i o n a a l i s e n tiedekonseption ' a r v o s t a m i a ' . K u h n a n t a a k u i - t e n k i n tälle arvokonstellaatiolle o m a n t e o - r i a n s a puitteissa t i e t y n 'kuhnilaisen', t r a d i t i o - naalisesta p o i k k e a v a n funktion erityisesti t e o - rioiden v a l i n t a a koskevissa tilanteissa 1. t i e - teen kriisivaiheissa j a tieteellisissä v a l l a n k u - mouksissa 2. K u h n i n teoria on t r a d i t i o n a a l i - sen k ä s i t y k s e n k a n s s a ristiriidassa erityisesti sen vuoksi, e t t ä K u h n i n m u k a a n teorioiden v a l i n n a l l e ei voida p e r i a a t t t e e s s a k a a n k e h i t t ä ä
n e u t r a a l e j a a r v o t u s m i t t o j a 3 eikä a r v o k o n s t e l - laatio a n n a v a l i n t a - a l g o r i t m i a , sillä k ä y t ä n - nössä sovellettuina a r v o t voivat (helposti) j o u t u a k e s k i n ä i s e e n konfliktiin ja yksilöt voi- v a t soveltaa niitä eri tavoin 4.
On helppo n ä h d ä k u i n k a arvokonstellaation k r i t e e r i t v o i v a t helposti olla ristiriidassa k e s - k e n ä ä n toisaalta j a k u i n k a n e toisaalta y k s i - puolisesti sovellettuina voivat j o h t a a tieteen edistymisen p y s ä h t y m i s e e n . Esim. a r v o (v), joka v a a t i i t e o r i a l t a sopusointua m u u n t i e t ä - m y k s e n kanssa, j a a r v o (iii), joka v a a t i i t e o - r i a l t a t ä s m ä l l i s y y t t ä , voivat k ä y t ä n n ö s s ä h e l - posti j o u t u a r i s t i r i i t a a n yllätyksellisyyden v a a t i m u k s e n (iv) kanssa, sillä u u d e t (suuret) löydöt eivät aina ole sopusoinnussa m u u n t i e - t ä m y k s e n k a n s s a j a t u s k i n k o s k a a n a n t a v a t a l k u u n täsmällisiä tuloksia. N ä i n ollen, jos arvojen (iii) j a (v) v a a t i m u k s e t a s e t e t a a n r i i t - t ä v ä n k o r k e a l l e (minkä tiedeyhteisö todella voi tehdä), m i t ä ä n u u t t a ei ole m a h d o l l i s t a h y v ä k s y ä . K r i t e e r i e n (iii) j a (v) y k s i p u o l i n e n s o v e l t a m i n e n siis j ä ä d y t t ä i s i tieteen ajan oloon v a i n v a n h a a tietoa s ä i l y t t ä v ä k s i j a sitä t a r k e n t a v a k s i . Tällöin m e i d ä n olisi t o d e t t a v a , e t t ä t i e t e e n e d i s t y m i n e n on p y s ä h t y n y t (tai v ä h i n t ä ä n m e i d ä n olisi t o d e t t a v a , e t t ä t i e t e e n edistymisen l u o n n e on r a t k a i s e v a s t i m u u t t u - n u t v e r r a t t u n a siihen, m i t ä tieteen h i s t o r i a s - sa tieteen e d i s t y m i n e n t ä h ä n s a a k k a on ollut).
R a t k a i s t u j e n ongelmien l u k u m ä ä r ä p u o l e s t a a n a i n o a n a k r i t e e r i n ä (tieteen edistymisen m ä ä - r i t e l m ä n ä ) ohjaisi t u t k i m u s t a t u o t t a m a a n v a l - t a v a n m ä ä r ä n t y h j ä n p ä i v ä i s t ä tietoa. M i t ä t t ö - m i e n j a t y h j ä n p ä i v ä i s t e n r a t k a i s t u j e n ongel- m i e n m ä ä r ä kasvaisi ( t ä r k e ä n j a olennaisen
i Kuhn (1970) passim ja erit. ss. 185—186, 205—
206, (1973), ss. 2—3. — Olemme hieman modifioi- neet Kuhnin arvokonstellaatiota.
2 Kuhn (1970) passim.
3 Ibid. passim, (1979), s. 416.
4 Ks. erit. Kuhn (1973).
k u s t a n n u k s e l l a ) , joten ' m ä ä r i t e l m ä n ' m u k a a n j o u t u i s i m m e s a n o m a a n tieteen tilaa edisty- v ä k s i v a i k k a v a r m u u d e l l a t i e t ä i s i m m e t i e - t e e n edistymisen p y s ä h t y n e e n .
N ä m ä e s i m e r k k i m m e osoittavat (käsityk- s e m m e m u k a a n y k s i n k e r t a i s e l l a j a k i i s t a t t o - m a l l a tavalla), että m a i n i t u n a r v o k o n s t e l l a a - tion (tai sen laajennuksen) funktio tieteen edistämisessä ei ole triviaali. Edelleen n ä m ä e s i m e r k i t osoittavat k u i n k a a r v o s i d o n n a i s t a tiede todella on, k u i n k a v a a r a l l i s t a arvoso- k e u s t i e t e e n edistymiselle olisi j a k u i n k a e r i n o m a i s e n delikaatilla t a v a l l a t i e d e y h t e i - söt ovat osanneet a r v o k o n s t e l l a a t i o t a sovel- t a a (vm:n seikan h u o m a a m m e siitä, e t t ä t i e - teestä on t a v a l l a a n t u l l u t edistymisen k ä s i t - t e e n ' p a r a d i g m a a t t i n e n ' eksemplaari).
V a i k k a t i e t e e n edistymistä ohjaava a r v o - konstellaatio ei a n n a algoritmia t e o r i a v a l i n - nalle, niin siitä h u o l i m a t t a tieteelliset kriisit m o n i n e kilpailevine teorioineen p ä ä t t y v ä t — jos h y v ä k s y m m e K u h n i n a j a t u k s e t — k o n - sensukseen (siis yksimieliseen t e o r i a v a l i n - taan). K o n s e n s u k s e n 'ylläpitäjinä' t o i m i v a t (tietysti) tiedeyhteisöt, joilla on (ja t u l e e olla) ainoan j a viimeisen t u o m a r i n asema tieteen tuloksia koskevissa riita-asioissa. P ä ä d y m m e siis v a i k e a s t i ' s e l i t e t t ä v ä ä n ' asiaan: toisaalta tiedeyhteisöllä ei ole arvoalgoritmia, m u t t a k u i t e n k i n n i m e n o m a a n konsensus on n o r m a a - l i t i e d e t t ä k a r a k t e r i s o i v a piirre.
E n n e n k u i n s i i r r y m m e k ä s i t t e l e m ä ä n t i e - don k a s v u n p r o b l e m a t i i k k a a , s a a n e m m e si- v u m e n n e n todeta, e t t ä se tieteen arvosidon- naisuus, j o k a yllä on t u l l u t esille, ei v a r m a a n - k a a n t y y d y t ä viimeisten p a r i n k y m m e n e n v u o d e n ajan a h k e r a s t i j a laajasti liikkeellä olleita tieteen a r v o s i d o n n a i s u u d e n apostoleita.
P u u t t u m a t t a t ä h ä n p r o b l e m a t i i k k a a n l ä h e m - m i n h a l u a i s i n k u i t e n k i n t u o d a esille, että voi- s i m m e ajatella arvojen itse asiassa olevan t i e - t e e n sisällä; eikä vain tieteen yleensä, v a a n n e k u u l u v a t k i i n n i t e t y n ' p a r a d i g m a a t t i s e n ' t e o r i a n ' p a r a d i g m a a n ' tietoa generoivina ja k o n s t i t u o i v i n a tekijöinä y h t ä oleellisesti k u i n p a r a d i g m a n s i s ä l t ä m ä t lait, ontologia ja e k s e m p l a a r i t 5. — K u n tieteen k e h i t y k s e n ja y h t e i s k u n n a l l i s t e n t a i sosiaalisten tekijöiden
5 Paradigma Kuhn-mielessä olisi näin määri- teltynä järjestetty nelikkö P = [O, U, E, V], missä O on teoriaspesifinen ontologia, U on joukko lain- muotoisia väitteitä, E joukko onnistuneita tutki- mussuoritteita 1. eksemplaareja ja V mainittu (tai lavennettu) arvojoukko. Paradigma P generoi puolestaan yksittäiset teoriat, jotka kuuluvat sa- maan P-paradigmaattiseen teoriaperheeseen (Ver- ronen (1978), (1979), ss. 238—319 passim; ks. ja vrt.
Kuhn (1970) passim ja erit. ss. 174—210).
välistä s u h d e t t a t u t k i t a a n t a i t u o n s u h t e e n l u o n n e p y r i t ä ä n r a t k a i s e m a a n , t y ö s k e n t e l y n fokus saattaisi k ä s i t y k s e n i m u k a a n olla j u u - ri em. a r v o j o u k k o j a sen l a a j e n t a m i n e n .
S i i r r y m m e n y t tieteen t u l o s t e n ja tiedon k a s v u n t a r k a s t e l u u n . Se, e t t ä s e u r a a v a s s a tieteen t u l o s t e n j o u k k o j e n V O L m u o d o s t a m i - sessa v i i t a t a a n konsensukseen, ei — k u t e n esi- t y k s e m m e k o k o n a i s k o n t e k s t i s t a k ä y ilmi — m e r k i t s e , e t t ä katsoisimme t o t u u d e n k o n s e n - s u s t e o r i a n p ä t e v ä k s i . K y s y m y s t o t u u d e n l u o n - teesta j ä t e t ä ä n tässä y h t e y d e s s ä k o k o n a a n a u k i — t o d e t t a k o o n k u i t e n k i n , e t t ä a i n a k i n t ä m ä n esityksen kirjoittajan on v a i k e a m i e l - t ä ä m i l l a i n e n olisi sellainen tosi (mitä t o t u u - della sitten t a r k o i t e t a a n k i n ) j a esitetty teoria, j o n k a osalta ei k o s k a a n s a a v u t e t a k o n s e n s u s - ta.
3. Muodostakoot t i e t e e n6 tulosten k o n s t i - t u o i m a t j o u k o t ajan s u h t e e n (sopivasti) i n d e k - soituina jonon
(1) . . . . VOLt j > V O Lt. + I
missä aina sellainen k o n s e n s u s t a n a u t t i v a t u - los, j o k a k u u l u u j o u k k o o n V O Lt. l a s k e t a a n k u u l u v a k s i jokaiseen j o u k k o o n VOL t. , k u n k ^ 0, r i i p p u m a t t a siitä sisällöllisestä t e o r e e t - tisesta m u u t o k s e s t a , joka tieteessä aikavälillä [tj, tj + k] mahdollisesti on t a p a h t u n u t . Tieteen tulokset t o t e u t t a v a t n ä i n ollen (triviaalisti) m ä ä r i t e l m ä n m u k a a n (tiedon k a s a u t u m i s - ) e h - don
(2) ... e: VOLt. d VOLt. i d . . .
— 4 — li + 1 —
Ellei s e k a a n n u k s e n v a a r a a ole, k ä y t ä m m e tieteen tulosten j o u k o s t a m e r k i n t ä ä VOL il- m a n indeksointia. Tiedon k a s v u n (tieteen k e - h i t y k s e n j a edistymisen) o n g e l m a n v o i m m e fokusoida n y t j o u k k o i h i n VOL ja ehdon (2) t u t k i m u k s e e n : erilaiset tieteen k e h i t y k s e n a s - p e k t i t (tietoteoreettiset, tieteenfilosofiset j a m o n e n l a i s e t empiiriset) on metodisesti sel- v e n t ä v ä ä p y r k i ä t a v a l l a tai toisella k u v a a - m a a n joukoissa VOL. — Tiedon k a s v u n t u t - k i m u s on e r ä s ripeästi l a a j e n t u v a tieteenfi- losofian alue, j o k a on siinä suhteessa m i e l e n - kiintoinen, e t t ä sen valloittamisessa t i e t e e n - filosofinen j a metodologinen t u t k i m u s toi- saalta j a e m p i i r i n e n t u t k i m u s toisaalta h a r v i - naisen hedelmällisellä t a v a l l a voivat liittyä toisiinsa — tässä v a i n v i i t t a a n siihen m u l t i p -
6 Korostamme vielä kerran, että rajoitumme empiirisiin tieteisiin ellei nimenomaisesti toisin ole mainittu. Empiirisistäkin tieteistä tarkastelumme kohteena ovat lähinnä ns. kypsät ('mature') tie- teet. — Se, millä tavalla em. rajoituksesta vapau- dutaan, on oma tutkimusongelmansa.
6 Verronen: Tieteen kehityksen... Kirjastotiede ja informatiikka 2 (1) — 1983 peliosmoosiin, j o k a p a r h a i l l a a n on jo t a p a h t u -
m a s s a tieteenfilosofian j a s a n o k a a m m e v a i k - k a p a v a i n historiatieteen, sosiologian, p s y k o - logian, t a l o u s t i e t e e n sekä kirjastotieteen j a i n f o r m a t i i k a n m u o d o s t a m a s s a konstellaatios- s a7 (sellaiset a l u e e t k u i n k o r k e a k o u l u p e d a - gogiikka j a tieteen a d m i n i s t r a a t i o n t u t k i m u s ovat 'tulossa').
Tiedon k a s v u n t u t k i m u k s e s s a v o i d a a n e r o t - t a a k v a n t i t a t i i v i n e n a s p e k t i j a sisällöllinen aspekti. K v a n t i t a t i i v i s e s s a t a r k a s t e l u s s a t u t - k i t a a n esim. sitä, n o u d a t t a a k o tiedon k a s v u ehdossa (2) m ä ä r ä l l i s e s t i j o t a i n k a s v u l a k i a j a sitä, k u i n k a tulosten k v a l i t e e t t i (laatutaso) s u h t a u t u u m ä ä r ä ä n . Sisällöllisessä l ä h e s t y m i s - t a v a s s a p u o l e s t a a n o n g e l m a n a on esim. se, o n k o tieto 'todella' k a s a u t u v a a ( k a s a u t u m i s - e h t o (2) s e u r a a m ä ä r i t e l m ä s t ä eikä v a s t a a tiedon sisällöllistä k a s a u t u m i s t a k o s k e v a a n ongelmaan), se, onko tieteen edistymisellä j o - k i n ' m ä ä r ä t t y m a a l i ' j a se, o v a t k o tieteelliset t e o r i a t t a v a l l a tai toisella 'yhteiskunnallisesti m u o t o m ä ä r ä y t y n e i t ä ' .8 (Sisällöllisessä l ä h e s t y - m i s t a v a s s a siis ei t u t k i t a y k s i t y i s t e n teorioi- d e n 'sisältöjä', joita tosin k ä y t e t ä ä n yleissil- m ä y k s e l l i s y y t e e n p y r k i v ä n tieteen k e h i t y k s e n sisällöllisen t u t k i m u k s e n e s i m e r k k i a i n e i s t o - na.) K v a n t i t a t i i v i n e n j a sisällöllinen a s p e k t i v o i d a a n l u o n t e v a s t i yhdistää, jolloin s a a d a a n esim. j o h d e t u k s i e r ä ä n l a i n e n 'futurologinen' tiedon k a s v u n p a r a d o k s i (ks. jäljemmäksi). — T a r k a s t e l e m m e s e u r a a v a s s a ensiksi t i e t e e n k v a n t i t a t i i v i s t a k e h i t y s t ä j a sen t u t k i m u k s e s - sa s a a t u j a tuloksia.
4. Olkoon tieteellisten tulosten j o u k o n V O L osajoukko GOOD m e r k i t t ä v i e n t u l o s t e n j o u k k o , j o n k a osajoukko T O P p u o l e s t a a n ol- koon tieteellisten h u i p p u t u l o s t e n m u o d o s t a - ma, sekä k u v a t k o o t vol, good j a top v a s t a a - vassa järjestyksessä j o u k k o i h i n VOL, GOOD j a T O P 9 k u u l u v i e n tieteellisten tulosten m ä ä - r ä ä . N o u d a t t a a k o tiedon (triviaali) k a s a u t u - m i s e h t o
(2) . . . cz VOLt. cz VOLt. 1 e . . .
— li — h + 1 —
j o t a i n t i e t t y ä kasvufunktiota, v a i onko — k ä y t t ä ä k s e n i hoettujen sloganien y d i n s a n a a 7 Ks. vain esim. Cohen (1974), (1976), Kuhn (1967), (1980) historiatieteen osalta, Friedrichs (1970), Merton (1973) sosiologian osalta, Fisch (1977) psykologian osalta, Rescher (1978) taloustieteelli- sen lähestymistavan osalta sekä esim. käsillä ole- van aikakauslehden vuoden 1981 n:o 1(1) kirjasto- tieteen ja informatiikan osalta
8 Vm. ongelman osalta ks. esim. Pietilä (1981).
9 Olemme edellä todenneet, että joukkojen in- deksointi ajan suhteen jätetään pois, jos sekaan- nuksen vaaraa ei ole: tässä sitä ei ole.
— ' i n f o r m a a t i o r ä j ä h d y s ' niin r a j u j a diffuusi, ettei siitä saa a n a l y y t t i s t a käsitystä. V o i d a a n - ko m ä ä r i t e l m ä n m u k a i s e n t r i v i a l i t e e t i n (3) T O P c GOOD e VOL
t a p a u k s e s s a sanoa j o t a i n top:n, good:n j a vol:n funktionaalisista r i i p p u v u u s s u h t e i s t a ? N ä m ä p r o b l e e m a t ovat tavanomaisia, t i e t t y - j e n funktioiden olemassaoloa koskevia t i e t e e l - lisiä k y s y m y k s e n a s e t t e l u j a — e i v ä t k ä s p e k u - latiivisia, 'filosofisia' ns. iäisyyskysymyksiä — ja t ä l l a i s t e n f u n k t i o n a a l i s t e n k y s y m y s t e n r a t - k a i s e m i n e n edellyttää, e t t ä l ö y d e t ä ä n p e r u s - tellut j a h y v ä t tiedon k a s v u n i n d i k a a t t o r i t . M i t k ä i n d i k a a t t o r i t — millä p e r u s t e i l l a — siis olisivat h y v i ä k u v a a m a a n ( a b s t r a k t i n asian) tiedon j a m y ö s koko t i e d e i n s t i t u u t i o n k a s - v u a ? — T a r k a s t e l e m m e s e u r a a v a s s a sektios- sa D.J. de Soila P r i c e n j a N. Rescherin n ä i d e n ongelmien y h t e y d e s s ä esittämiä tuloksia j a hypoteeseja.1 0 (Tiivistetyn esityksen a i k a a n - saamiseksi s e u r a a v a s s a sektiossa l ä h d e v i i t - t a u k s e t j ä t e t ä ä n pääosin t e k e m ä t t ä : s e u r a a - v a n 5. sektion osalta ks. P r i c e (1961), (1969), (1971), (1978) j a Rescher (1978); ks. myös M e r - ton (1973) ss. 286—324).
5. M e r t o n i n p a r a d o k s i k s i k u t s u m m e seu- r a a v a s s a e r ä s t ä R o b e r t K. M e r t o n i n m e r k i l - lepanoa, j o n k a f o r m u l o i m m e s e u r a a v a a n m u o - toon: m i t ä laajempi avoimen j u l k a i s u n a v u l - la t a a t t u t i e t o p ä ä o m a n yhteisomistus t i e d e y h - teisössä vallitsee, sitä s u u r e m p i on p ä ä o m a n osaseen k o h d i s t u v a n i n t e l l e k t u a a l i s e n y k s i - t y i s o m i s t u k s e n suoja. J u u r i M e r t o n i n p a r a - doksista o i k e a s t a a n 'seuraa', e t t ä o n n i s t u n e e n t u t k i m u s p r o s e s s i n p ä ä t e p i s t e on j u l k a i s u j a e t t ä k u l l a k i n t i e t e e n a l a l l a s y n t y y konsensus (jälleen 'konsensus'!) siitä m i l l a i n e n on h y v ä a r t i k k e l i h y v ä s s ä a i k a k a u s l e h d e s s ä . Edellä esitetty i n d i k a a t t o r i - o n g e l m a siis r a t k e a a : tieteen tulosten k o k o n a i s v o l y y m i n k a s v u a v o i d a a n t u t k i a t a r k a s t e l e m a l l a tieteellisen a i k a k a u s l e h d e n k e h i t y s t ä tai vielä t a r k e m - m i n s e u r a a m a l l a y k s i t t ä i s t e n j u l k a i s u j e n m ä ä r ä ä j a s i r o n t a a erilaisin m e n e t e l m i n . (Jos
io Huomattakoon, että emme ota kantaa tämän alan tutkimuksen prioriteettikysymyksiin erit. de Soila Pricea edeltävän työn osalta, vaikka mainita voi amerikkalaisen Henry Brooks Adamsin (1838
—1918) (ks. Rescher (1978), ss. 54—55). Rescherin tuntema aikaisin eksponentiaalista tieteen kasvua koskevan havainnon antisipointi on lordi Kelvinin vuodelta 1901 (ibid., s. 54, n. 1), Rescher mainitsee myös Engelsin tiedon kasvutavan pohti jana (ibid., s. 54, n. l:n jatko s. 55, ks. myös ss. 123—i31). — Rescherin omaa monografiaa on pidettävä lähinnä systematisoivana ja myös tieteenfilosofisena (sekä siis 'empiiriseltä' kannalta sekundääri-lähteenä).
Rescherin esityksellä on selkeyden ansiot.
yllä sanotun hyväksyy — niin kuin mieles- täni on pakko hyväksyä —, huomaa kuinka erinomaisen hyvällä perustalla voidaan yh- teistyötä tulevaisuudessa tehdä tieteenfiloso- fian sekä kirjastotieteen ja informatiikan ('tiedon kasvun tieteen') välillä.)
Tiedeinstituttion kokonaiskasvusta puhut- taessa voidaan indikaattoreina yllä mainittu- jen lisäksi käyttää esim. työvoiman ja rahal- lisen panostuksen kuvaajia. Trendit sinänsä ja eräiden variaabelien välillä havaittavat riippuvuudet ovat hämmästyttävän vakaita eikä niillä juurikaan ole vertaa muilla yhteis- kuntatieteellisillä aloilla.
Tutkittaessa v. 1665 ns. tieteen suuren val- lankumouksen kontekstissa syntyneen tieteel- lisen aikakauslehden, erään tiedon kasvun indikaattorin, kehitystä on voitu osoitaa mm.
seuraavaa. Reilusti yli viimeisten 200 vuoden ajan aikakauslehtien määrä on kasvanut va- kaan eksponentiaalisesti kaksinkertaistumis- periodin ollessa n. 15 vuotta. Tilanne on se, että v. 1665 lähdettiin yhdestä lehdestä ja yli 200 vuotta siten alkoi tasainen eksponentiaa- linen kasvu, jonka seurauksena (jos kehitys jatkuu entisenä) on vuoteen 2000 mennessä päädytty 1 000 000 journaaliin. (Aikakausleh- den lisääntyminen on siis lähes käsittämät- tömän huikeavauhtista; en kuitenkaan ryh- dy tässä tarjoilemaan niitä eloisia mielikuvia, joilla de Soila Price herättelee lukijoitaan ta- juamaan, kuinka vakavasta asiasta on kysy- mys.) Ankakauslehtien määrän saavutettua informaatiodistribuution kannalta krusiaali- selta vaikuttavan 300:n rajan vuoden 1830 paikkeilla syntyy abstraktilehti, jota ilman tutkijat eivät olisi enää voineet seurata ai- kaansa eikä tiede jatkaa eksponentiaalista edistymistään. Abstraktilehden kasvuvauhti myös on ollut eksponentiaalinen. Abstrakti- lehden kasvun saapuminen 300:n rajan pin- taan puolestaan houkuttelee tieteeseen uuden informaation distribuution välineen, nimittäin elektronisen kirjastopalvelun tieteen ekspo- nentiaalisen edistymisen ylläpitämiseksi. — Jatkamatta enempää niiden ponnistusten ku- vaamista, joita eksponentiaalisen kasvun säi- lyttämiseksi on tarvittu, voi todeta, että em- me elä poikkeuksellista informaatioräjähdyk- sen aikaa, sillä jos tiedon eskalaatio olisi nyt vähäisempää kuin mitä se todella on, niin siinä tapauksessa eläisimme epänormaalia
n Huomattakoon, että näin ollen käsillä ole- vassa kirjoituksessa rajoitutaan tiedon kasvun kvantitatiivisen aspektin osalta vain vuoden 1665 jälkeiseen aikaan (aikakauslehti syntyi v. 1665).
aikaa verrattuna aikaisempaan, monen sadan vuoden ajan yhtenäistä lakia noudattaneeseen kehityskaareen.
Tiedon kasvun mittaaminen esim. artikke- lien lukumäärää indikaattorina käyttäen joh- taa samaan tulokseen kuin mihin yllä pää- dyttiin: tieteellisen tiedon kasvuvauhti on eksponentiaalinen kaksinkertaistumisperiodin ollessa 10—15 vuotta.
Miten VOL:n, GOOD:n ja TOP:n määrät vol, good ja top suhtautuvat toisiinsa? Tutki- mukset viittaavat siihen, että tieteessä mer- kittävyys suhtautuu kokonaistuotantoon sa- moin kuin on väitetty väestön eliitin suhteen olevan kokonaispopulaatioon (eli merkittäviä tuloksia olisi kokonaismäärästä neliöjuuri) ja että TOP lisääntyisi lineaarista vauhtia (mut- ta VOL:sta riippuen!); siis kaiken kaikkiaan tilanne olisi tämä:
(4) Tieteen tulosten kokonaismäärä voi kas- vaa eksponentiaalisesti ajan funktiona kaksinkertaistumisperiodin ollessa 10—
15 v.
(5) good = V vol (6) top = ln(vol)
Ehto (4) on varma. Ehdot (5) ja (6) ovat toki
riidanalaisia, mutta jos kiista koskee vain la-
kien muotoa, ei ehtoihin (5) ja (6) liittyvä
kontroverssi ole itse asiassa mielenkiintoisin-
ta: olennaista on, onko ylipäätään olemassa
sellaiset funktiot f ja g, että good = f (vol)
ja top = g(vol). Jos f ja g ovat olemassa, niin
tällöin merkittävien ja huipputulosten mää-
rä riippuu kokonaistuotannosta, jolloin mer-
kittävien ja huipputulosten määrän kasvatta-
minen tietyllä tavalla on mahdollista vain li-
säämällä kokonaistuotantoa määrätyllä ta-
valla. Jos — esimerkin vuoksi — \ -laki pi-
tää paikkansa, niin hyvien tulosten määrän
kasvattaminen viisinkertaiseksi edellyttäisi
kokonaistuotannon kasvattamista 25-kertai-
seksi. Kun otetaan huomioon, että tieteellis-
ten aikakauslehtien, abstraktilehtien ja ar-
tikkelien määrien lisäksi myös esim. tutki-
joiden ja tarvittavien finanssien määrät ovat
kasvaneet eksponentiaalisesti, saadaan eri
riippuvuuksien valossa vedettyä huolta ai-
heuttavia implikaatioita tulevaisuutta ajatel-
len: jos esim. huipputulosten määrän vaadi-
taan kasvavan entistä vauhtia ja jos top on
vol:n funktio, joudutaan eräissä maissa ja
eräillä aloilla panostamaan tieteeseen enem-
män kuin mitä on bruttokansantuote — eikä
tämä tilanne aivan mahdottoman kaukana ole.
8 Verronen: Tieteen kehityksen...
Kirjastotiede ja informatiikka 2 (1) — 1983Juuri mainittu absurditeetti saa meidät
kiinnittämään huomiota siihen, että tiedon kasvattaminen tapahtuu reaalimaailmassa, jossa mikään eksponentiaalinen kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Sen, että myös tieteen kasvuvauhti dhastisesti tulevaisuudessa laan- tuu, huomaa varsin konkreettisesti seuraa- vasta. Koska yksittäisen tutkijan kapasiteet- ti on äärellinen ja tutkijoiden keskimääräi- nen prodaktiivisuus ei ylitä tiettyä vakiota, on VOL:n eksponentiaalisen kasvun ylläpitä- miseksi ilmeisesti myös tutkijoiden määrän oltava kasvutavaltaan eksponentiaalista. Tä- mä hypoteesi onkin osoittautunut paikkansa- pitäväksi, kuten edellä todettiin. Mutta jos VOL:n vaadittaisiin kasvavan entisellä hui- kealla tavalla, tämä pakottaisi funktionaali- s e s i tilanteen ajan oloon siihen, että tutki- joiden määrä ylittäisi maapallon kokonaispo- pulaation. Kun lisäksi eräiden tieteellistä lah- jakkuutta koskevien tutkimusten mukaan vain ehkä alle 6—8 °/o voi tulla tutkijoiksi (tieteellinen lahjakkuus ei esim. ole kasva- van älyn funktio vaikkakin normaalia kor- keampi minimiälykkyys on tarpeen), voi pää- tellä, että tiedon kasvuvauhdin hidastumisen hetki ei ole kaukana; eräät tutkijat arvele- vatkin, että olemme jo nyt käännealueella.
6. Tieteen kehityksen kvantitatiivista puol- ta tutkittaessa on siis voitu osoittaa, että tri- viaali kasautumisehto
(2) . . . e VOL
t. d VOL
t.
1e . . .
voidaan täsmentää: tiedon kasvu on yli 200 vuoden ajan ollut eksponentiaalista, mutta saapuu tulevaisuudessa saturoituvaan vaihee- seen. Mutta tällaisessa kvantitatiivisessa tar- kastelussa ei oteta mitään kantaa siihen, onko tieteen sisällöllinen kehitys todella kasautu- vaa, ts. tarkastelematta jää, mitä joukkojen VOL 'sisällä' teoreettisella tasolla tapahtuu.
Myöskään saturaatiota koskevassa väitteessä ei oteta kantaa siihen, olisiko joukoilla VOL
t. periaatteellinen (joko ihmisen tietokyvystä tai luonnon rakenteesta johtuva) 'yläraja' VOL*, jota ei voida ylittää vaikka reaaliset reuna- ehdot (finanssien ja työvoiman äärellinen määrä) poistettaisiin. — Tarkastelen lopuksi seuraavassa sektiossa johdattelevasti näitä ongelmia.
7. Tieteen sisällöllisen kehityksen kasau- tumisteorioilla tarkoitetaan niitä teorioita, joiden lähtökohtana on intuitiivinen käsitys tiedon pysyvyydestä ja kumuloitumisesta. — Formuloin seuraavassa kasautumisteorian versioista ensin sen, jota kutsun naiiviksi.
Sen jälkeen esitän vain aivan viitteenomai- sesti kasautumisteorian positivistisen, subtii- lin version.
Kasautumisteoreetikotkaan eivät esitä, että ehto (2) yllä olisi paikkansapitävä sisällön kannalta, sillä (2):ssa toki voi esiintyä tulok- sia, joita on erehdytty pitämään pätevinä.
(Tähän voi olla erilaisia syitä.) Kun nämä erehdykset poistetaan, saadaan joukot VOLtj jotka toteuttavat ehdon
(7) . . . e VÖL
t. cz VÖL
t.
1e . . . ,
joka on juuri tiedon kasautumisteorian naiivi versio. Sen mukaan tieteessä saavutetut tu- lokset ovat pysyviä, jos vain tieteen metodia oikein on noudatettu: tieteen kehitys siis on totuuksien kasautumista.
Kasautumisteoria (7) on kuitenkin kestämä- tön: tieteessä esiintyy toistuvasti tilanteita, joissa pitkään hyvin toimineen teorian T seuraukset alkavatkin selvästi olla epätosia ilman, että voitaisiin osoittaa tieteen metodia käytetyn virheellisesti. Onko teoriasta T siis luovuttava ja luovuttavako on myös kasautu- misteoreettisesta ajattelutavasta? Positivisti- sen tieteenfilosofian pohjalta voidaan vas- tauksena tähän haasteeseen konstruoida ka- sautumisteoria
(8) . . . c VOL
t. cz VOL
t.
ic . . . ,
— h — 4 + 1 —
missä joukot VOL
t. saadaan soveltamalla tiettyjä 'sopivia' periaatteita (esim. reduktion periaatetta) joukkojen VOL
t. teorioihin siten, että edelliset teoriat jäävät myöhempien eri- koistapauksiksi
12. — Monessa tapauksessa kasautumisteorian vastustajien kritiikin koh- teena tuntuu olevan joko täysin intuitiivinen kasautumismalli tai teoria (7); tällainen kri- tiikki ei kuitenkaan voi osoittaa teoriaa (8) virheelliseksi, sillä (8):ssa kasautumismallin vastaiset historian esimerkit käännetään — silti näyttää — kumulatiivisen rakennelman voitoksi.
Tiedon kasvun revoluutioteoriat ovat viime aikoina herättäneet suurta huomiota, mutta tällä traditiolla on itse asiassa ainakin 300- vuotinen historia
13, joten esim. Kuhnin malli on ymmärrettävä intuitiivisen revoluutioteo- rian erääksi spesifiseksi versioksi. Kuhnin
12 Kasautumisteorian (8) yksityiskohtaisesta konstruoimisesta ja konstruktion edellytyksistä ks.
Verronen (1979), § 6 passim, (1980), ss. 305—307.
Reduktionismista ks. Nagel (1949) sekä Kemeny ja Oppenheim (1956).
13 Ks. Cohen (1976).
m u k a a n ei ole a i n o a s t a a n niin, e t t ä (8) on v i r - heellinen, v a a n että y l i p ä ä t ä n s ä k a s a u t u m i s - teorialle ei voida löytää k e s t ä v ä ä muotoa.
T ä m ä m e r k i t s e e , että tieteessä on 'aitoja' t i e - teellisiä v a l l a n k u m o u k s i a , joissa aikaisem- m a s t a on l u o v u t t a v a sellaisessa m e r k i t y k s e s - sä, e t t ä (8):aa tai m u u t a sen t a p a i s t a ehtoa ei voida (re-) konstruoida. J u u r i m u r r o s v a i h e i s - sa k i r j o i t u k s e m m e sektion 2 a r v o k o n s t e l l a a - tiolla on k e s k e i n e n rooli tieteen k e h i t y k s e n (ja edistymisen 14) s u u n t a a j a n a . T ä m ä s u u n t a ei k u i t e n k a a n ole m i t ä ä n k i i n n i t e t t y ä t o t u u - den m a a l i a k o h d e n K u h n i n t e o r i a n m u k a a n 15, seikka, j o k a t u n t u u erityisesti s u u t u t t a v a n K u h n i n kriitikoita.
V a i k k a tässä y h t e y d e s s ä ei voi t a r k a s t e l l a yksityiskohtaisesti tieteenfilosofista v a s t a k - k a i n a s e t t e l u a k a s a u t u m i s m a l l i - r e v o l u u t i o - malli, osoittanevat yllä esitetyt p i k a p i i r r o t , e t t ä k a s a u t u m i s m a l l i s t a revoluutiomalliin siirtymisen t ä y t y y m e r k i t ä k r u s i a a l i s t a m u u - tosta itse tieteen käsitteessä; lisäksi se ilmei- sesti m e r k i t s e e m u u t o s t a siinä, m i t e n a n a - lysoimme v ä i t e t t ä tiedon sisällöllisen k a s v u n periaatteellisesta raj allisuudesta/raj a t t o m u u - desta. (Voivatko tieteelliset v a l l a n k u m o u k s e t toistua y h ä u u d e s t a a n ja uudestaan?) P u u t t u - m a t t a l ä h e m m i n niihin a r g u m e n t t e i h i n , joilla tiedon sisällön k a s v u n p e r i a a t t e e l l i s t a r a j a l - l i s u u t t a / r a j a t t o m u u t t a 16 on puolustettu, voi todeta, että jos m y ö n n ä m m e s u u r t e n i n n o v a a - tioiden voivan p e r i a a t t e e s s a j a t k u a r a j a t t o - miin, s a a d a a n j o h d e t t u a e r ä ä n l a i n e n tiedon k a s v u n 'paradoksi'. T u t k i m u s t e n m u k a a n n i - m i t t ä i n , k u t e n olemme n ä h n e e t , tiedon k a s v u on ollut p i t k ä ä n eksponentiaalista, joten s a t u - r a a t i o v a i h e on edessä. Tällöin joka alalla t i e - teellisestä m u r r o k s e s t a toiseen k u l k e m i n e n s a a t t a a 'maallisista' syistä (finanssit, työvoima jne.) j o h t u e n tulla niin raskaaksi, e t t ä se ei e n ä ä onnistu, v a i k k a i n n o v a a t i o n m a h d o l l i - suus p e r i a a t t e e s s a olisi olemassa. M u t t a t ä m ä
14 Huomattakoon, että käsillä olevassa kirjoi- tuksessa ei ole määritelty tieteen edistymisen kä- sitettä — näin on menetelty tarkoituksella. (Voisi kokeilla seuraavaakin ajatusta. Tieteen edistymi- sen käsitettä ei määriteltäisi, vaan tiede olisikin edistymisen paradigmaattinen eksemplaari, ts. se mikä on 'oikeata' tiedettä on juuri edistyvää.)
!5 Kuhn (1970) passim, myös ss. 172—173.
16 Tiedon sisällöllisen kasvun rajattomuutta voi- daan (toki) väittää sekä revoluutioteorian että ka- sautumisteorian pohjalta. Mikäli tiedon kasvun rajattomuutta lähdetään puolustamaan kasautu- misteorian pohjalta, saadaan kuitenkin huomatta- vasti erilainen kokonaisnäkemys tieteen edistymi- sen kvantitatiivisen ja sisällöllisen aspektin yh- distämisestä kuin on se, joka seuraa revoluutio- teoriasta.
m e r k i t s e , e t t ä r e a a l i m a a i l m a (reaalinen t i e - teen kasvu) tulevaisuudessa v ä h i t e l l e n s a a t - t a a l a k a t a1 7 ' t o t t e l e m a s t a ' K u h n i n mallia tieteen k e h i t y k s e s t ä : tiede ei e n ä ä edistyisi- k ä ä n k a a v a n n o r m a a l i t i e d e / k r i i s i / v a l l a n k u - m o u s / u u s i n o r m a a l i t i e d e m u k a i s e s t i (koska v a l l a n k u m o u k s i a ei enää ole); sen sijaan t i e - teen k a s v u r u p e a i s i k i n ' k o n f i r m o i m a a n ' k a - s a u t u m i s t e o r i a a — j a n ä i n kävisi, jos kävisi, j u u r i niistä kvantitatiivisista, 'maallisista' syistä j o h t u e n , joita yllä sektiossa 5 k ä s i t e l - tiin j a j o t k a k ä ä n t ä v ä t tieteen k v a n t i t a t i i - visen edistymisen s a t u r o i t u v a a n vaiheeseen.
K u v a t t u a asiantilaa k u t s u n tiedon k a s v u n p a r a d o k s i k s i .
L o p u k s i haluaisin v a s t a t a s e u r a a v a a n , m a h - dollisesti e s i t e t t ä v ä ä n k y s y m y k s e e n : Miksi r u v a t a p o h t i m a a n tiedon m ä ä r ä l l i s e n k a s v u n l u o n n e t t a u u d e s t a a n , k u n e r ä ä t sektiot 5 (ks.
ylle) p e r u s i d e a t ovat olleet a i n a k i n jossain muodossa t u n n e t t u j a k a u a n 10 j a k u n myös de Soila P r i c e n t u o t a n n o n a l k u p ä ä on yli 20 v u o d e n t a k a n a ? E r ä s syy on se, e t t ä k ä s i - t y k s e n i m u k a a n n ä i d e n tulosten 'futurologis- ta' v a k a v u u t t a ei oteta r i i t t ä v ä n v a k a v a s t i . Teoreettisesti t ä m ä ei k u i t e n k a a n ole syy, j o - ta voisi sanoa m e r k i t t ä v ä k s i ; m e r k i t t ä v ä k s i teoreettisesti o s o i t t a u t u u k u i t e n k i n s e u r a a v a huomio. K o n t e k s t i , jossa de Soila P r i c e esitti ensimmäisiä tuloksiaan, oli v o i m a k k a a s t i n y - kyisestä poikkeava, sillä tuolloin k ä s i t y k s e t tieteen edistymisen sisällöllisestä aspektista poikkesivat r a d i k a a l i s t i nykyisistä, koska t i e - teen sisällön k a s a u t u m i s t e o r i a (hieman m y ö - h e m m i n jopa e r ä ä n l a i s e n naiivin, luonnon tiedollisen ' t y h j e n t ä m i s e n ' t e o r i a n muodossa) antoi s u v e r e e n i s t i t a h d i n t i e t e e n edistymistä koskevalle keskustelulle. N ä k ö k u l m a t ä n ä ä n on toinen: P r i c e n tulokset v o i d a a n konfron- toida k o k o n a a n u u t e e n t i e t e e n t e o r e e t t i s e e n kehykseen, jossa n e s a a v a t u u d e n m e r k i t y k - sen ja jossa ne ilmeisesti voivat generoida uusia, j ä n n i t t ä v i ä t u t k i m u s o n g e l m i a . — Toi- von voivani m y ö h e m m ä s s ä y h t e y d e s s ä p a l a t a yksityiskohtaisesti (tieteen s u u r i v a l l a n k u - mous e s i m e r k k i n ä ) tieteen sisällöllisen k e h i - t y k s e n ongelmiin, esim. siihen k u i n k a r e v o - l u u t i o t e o r i a n pohjalta tieteen historian m u r - r o k s e l l i s u u t t a v o i d a a n p e r u s t e l l a ja siihen k u i n k a t i e t e e n edistymisen v i i m e k ä t i s e n m a a - lipisteen olemassaoloa oikeutetusti on m a h d o l - lista a i n a k i n epäillä; samassa y h t e y d e s s ä oli- si t a r k o i t u k s e n i p a l a t a t a r k e m m i n myös
17 Tämä tietysti on mahdollista vain, jos tie- teen kehitys meistä taaksepäin on ollut Kuhnin mallin mukaista.
10 Verronen: Tieteen kehityksen... Kirjastotiede ja informatiikka 2 (1) — 1983 k v a n t i t a t i i v i s e n j a sisällöllisen a s p e k t i n s u h -
teeseen j a tiedon k a s v u n p a r a d o k s i i n 16.
Kirjallisuus
Cohen, I. B., »History and the Philosophy of Sci- ence», teoksessa SUPPE, F. (toim.), The Struc- ture of Scientific Theories, University of Illi- nois Press, Urbana, ss. 308—360, 1974.
Cohen, I. B., »The Eighteenth-Century Origins of the Concept of Scientific Revolution», Journal of the History of Ideas 37, 257—288, 1976.
Fisch, R., »Psychology of Science», teoksessa SPIEGEL-ROSING, L, ja PRICE, D. de SOL- LA (toim.), Science, Technology and Society. A Cross-Disciplinary Perspective, SAGE Publi- cations, London and Beverly Hills, 1977.
Friedrichs, R. W., A Sociology of Sociology, The Free Press, New York, 1970.
Kemeny, G. K., ja P. Oppenheim, »On Reduction», Philosophical Studies 168, 6—19, 1956.
Kuhn, T. S., »The Turn to Recent Science», Isis 58, 409—419, 1967.
Kuhn, T. S., The Structure of Scientific Revolu- tions, The University of Chicago Press, Chicago,
1970.
Kuhn, T. S., Objectivity, Value-Judgement, and Theory Choice, The Franklin J. Machette Lec- ture, Furman University, 1973.
Kuhn, T. S., »Metaphor in Science», teoksessa ORTONY, A. (toim.), Metaphor and Thought, Cambridge University Press, Campridge, ss.
409—419, 1979.
Kuhn, T. S., »The Halt and the Blind: Philosophy and History of Science», The British Journal for the Philosophy of Science 31, 181—192, 1980.
Merton, R. K., The Sociology of Science. Theoreti- cal and Empirical Investigations, The Univer- sity of Chicago Press, Chicago and London, 1973.
Nagel, E., »The Meaning of Reduction in the Na- tural Sciences», teoksessa STAUFFER, R. S.
(toim.), Science and Civilization, University of Wisconsin Press, Madison, ss. 99—135, 1949.
Pietilä, V., Social Practice and the Development of Science, Tampereen yliopiston Yhteiskuntatie- teiden tutkimuslaitos, Sarja A: 54, Tampere, 1981.
Price, D. J. de Soila, Science since Babylon, Yale University Press, New Haven and London, 1961.
Price, D. J. de Soila, »Measuring the Size of Scien- ce», Proceedings of the Israel Academy of Sciences and Humanities, Vol. IV, No. 6, 98—
111, 1969.
Price, D. J. de Soila, Little Science, Big Science, Columbia University Press, New York and London, 1971.
Price, D. J. de Soila, »Toward a Model for Science Indicators», teoksessa ELKANA, Y. et al.
(toim.), Toward a Metric of Science: The Ad- vent of Science Indicators, John Wiley -& Sons, New York, ss. 69—95, 1978.
Rescher, N., Scientific Progress: A Philosophical Essay on the Economics of Research in Natural Science, Basil Blackwell, Oxford, 1978.
Verronen, V., Eräs ei-staattisen teoriakäsityksen tutkimuslinja, julkaisematon lisensiaattitutkiel- ma, Tampereen yliopisto, Tampere, 1979.
Verronen, V., »Tiedon kasvu ja tiedeyhteisöjen luonne tieteenfilosofisena ongelmana», teokses- sa SIIRILÄ, S. et ai. (toim.), Juhlakirja Tampe- reen yliopiston taloudellis-hallinnollisen tiede- kunnan täyttäessä viisitoista vuotta (Acta Uni- versitates Tamperensis ser A. Voi. 120), Tampe- reen yliopisto, Tampere, ss. 300—311, 1980.
